Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö; kumppanuusjärjestöjen uudet valinnan kriteerit;

Transkriptio

1 Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö; kumppanuusjärjestöjen uudet valinnan kriteerit; Päätöksen sisältö: Vuoden 2006 kansalaisjärjestölinjauksessa ja kapasiteettiselvityksessä sekä vuoden 2007 kumppanuusjärjestöjen evaluaatiossa todetaan tarve uudistaa valintakriteereitä ja valintamenettelyä. Kumppanuusjärjestöjen kautta kanavoidun kehitysyhteistyötuen määrä ja osuus on kasvanut. Uusissa kriteereissä edellytetään, että järjestöllä on selvästi määritelty ja todennettavissa oleva hallintokapasiteetti ja osaaminen sekä kehitysyhteistyön ohjelma, joka on yhdenmukainen Suomen hallituksen kehityspoliittisen ohjelman tavoitteiden kanssa ja täyttää kehitysyhteistyön laatukriteerit. Kumppanuusjärjestöjen valinnalla haetaan sisältöä ja keinoja koskevaa täydentävyyttä Suomen kehitysyhteistyön kokonaisuuteen. Valintamenettelyn avoimuutta lisätään. 1. KUMPPANUUSJÄRJESTÖT KEHITYSYHTEISTYÖSSÄ Kehitysyhteistyössä siirryttiin vuonna 2003 suurten järjestöjen kanssa kumppanuussopimusjärjestelmään. Aikaisemmin kehyssopimuksena tunnetut sopimukset korvattiin kumppanuus- ja rahoitussopimuksilla. Tuolloin määriteltiin kumppanuusjärjestöjen valinnan kriteerit seuraavasti: 1. Järjestön toiminnalla on selkeä linjaus ja tavoitteet ja nämä ovat Suomen hallituksen kehitysyhteistyölle asettamien linjausten ja tavoitteiden kanssa yhdenmukaisia. 2. Järjestön taloudelliset ja taloushallintoresurssit ovat riittävät ja sen oma varainhankinta on järjestyksessä, sen budjetti koostuu myös muista tuloista kuin valtion myöntämistä varoista. 3. Järjestöllä on ammattimainen laaja-alainen, pitkäaikainen toiminta kehitysmaassa, joka on jatkunut vähintään viisi vuotta osoittaen näin toiminnan jatkuvuuden, järjestöllä on näyttöä ammatillisesta osaamisesta ja runsas määrä onnistuneita hankkeita, 4. Järjestön tunnettavuus kotimaassa on hyvä ja se tarjoaa aktiivisille kansalaisille kanavan osallistua vapaaehtoiseen kehitysyhteistyöhön. Järjestö tiedottaa suurelle yleisölle toiminnastaan ja kansainvälisen yhteistyön tarpeellisuudesta, ja 5. Järjestön kansainväliset yhteydet ovat toimivia ja järjestön kumppanijärjestöt hanketoiminnan kohdemaassa ovat luotettavia, niiden talous ja varainhankinta ovat kunnossa ja ne ovat aktiivinen osa maan kansalaisyhteiskuntaa. Myös monissa muissa Suomen vertaisryhmän avunantajamaissa sovelletaan kumppanuussopimusmallia. Kumppanuussopimus rationalisoi ja säästää hallintotyötä, koska järjestöjen lukuisat hankkeet tiivistetään yhdeksi ohjelmakokonaisuudeksi. Järjestöillä on joustavampi mahdollisuus toteuttaa kehitysyhteistyötä. Kansalaisjärjestölinjauksessa 2006 ja kansalaisjärjestöjen kapasiteettiselvityksessä 2006 todettiin tarpeelliseksi määrittää kumppanuusjärjestöjen valintakriteerit aiempaa tarkemmin. Myös hallintomenettelyn avoimuutta on lisättävä useampien järjestöjen pyrkiessä kumppanuusjärjestön asemaan. Suuren ohjelmavolyyminsa vuoksi kumppanuusjärjestöjen ryhmän valinnoilla ja

2 Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö; kumppanuusjärjestöjen uudet valinnan kriteerit; kokoonpanolla on vaikutus Suomen kehitysyhteistyön laatuun. Samalla otetaan huomioon suomalaisessa yhteiskunnassa, kansainvälisessä kehitysyhteistyössä ja kehitysmaiden tarpeissa tapahtuneita muutoksia. Kansalaisjärjestölinjauksessa (2006) todetaan: "Kumppanuussopimusjärjestelmää kehitetään. Sopimuksen piiriin valittavien järjestöjen valintakriteereitä uudistetaan siten, että ne ovat joustavia järjestön muodon ja avun sisällön suhteen, mutta asettavat riittävän tiukat vaatimukset avun laadun ja tuloksellisuuden suhteen. Uusia kumppanuusjärjestöjä valittaessa arvioidaan myös niiden tuoma kehityspoliittinen täydentävyys suhteessa kehitysyhteistyömme kokonaisuuteen. Kumppanuussopimukset ovat voimassa toistaiseksi ja rahoitussopimukset ovat määräaikaisia. Kumppanuussopimusta voidaan jatkaa vain jos järjestö täyttää kumppanuudelle asetetut kriteerit ja kehityspoliittinen tarve sopimuksen jatkamiselle on olemassa. Yksittäisiä kansalaisjärjestöjä rohkaistaan lisäämään keskinäistä yhteistyötään mm. siinä tarkoituksessa, että järjestöjen vakiintuneet yhteistyörakenteet voisivat edesauttaa kumppanuusjärjestön aseman saavuttamisessa". Vuonna 2003 hyväksyttyjen kriteereiden perusteella ulkoasiainministeriöllä on tällä hetkellä kymmenen kumppanuusjärjestöä: Fida International ry, Frikyrklig Samverkan, Kansainvälinen Solidaarisuussäätiö, Kirkon Ulkomaanapu, Pelastakaa Lapset ry, Plan Suomi Säätiö, Punainen Risti, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus, Suomen Lähetysseura ja Suomen World Vision. Tuenkäyttösuunnitelmassa ja sitä koskevassa valtionapupäätöksessä määritellään kunkin kumppanuusjärjestön osalta tuen määrä, laatu ja kohde. Ohjelman toteutumista ja tulosten saavuttamista seurataan vuosiraporttien ja tuenkäyttökeskustelujen sekä seuranta- ja tarkastusmatkojen avulla. Ulkoasiainministeriö käy aktiivista vuoropuhelua järjestöjen kanssa. Kumppanuusjärjestöjen kehitysyhteistyön määrän noustessa ja itse kumppanuusjärjestöjenkin lukumääränkin kasvaessa ollaan tulossa tilanteeseen, jossa kansalaisjärjestölinjauksen mukaisesti kumppanuussopimusten kautta ohjautuu 70 % järjestöjen kehitysyhteistyötuesta. Tilanne on perusteltu kehitysyhteistyön vaikuttavuuden, harmonisaation ja pitkäjänteisyyden samoin kuin hallinnollisen kapasiteetin hyödyntämisen kannalta. Samalla on linjauksen mukaisesti huolehdittava siitä, että pienille ja keskisuurille järjestöille turvataan riittävä tuki. 2. EVALUAATION HAVAINNOT JA SUOSITUSTEN TOIMEENPANO Vuoden 2007 evaluaatioraportissa todetaan seuraavaa: UM:n tavoitteet ohjelmalle, ohjeistus ja rahoitusperiaatteet eivät ole selviä. Kumppanuusohjelman päämäärä, tavoitteet ja strateginen visio on uusittava. Laaditaan uusi ohjelmatyön käsikirja, jossa hallinnolliset ohjeet ja periaatteet selkiytetään. Kumppanuusasema järjestöillä ei ole saavutettu etu, vaan kulloinkin toistaiseksi voimassa oleva järjestely.

3 Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö; kumppanuusjärjestöjen uudet valinnan kriteerit; Kumppanuusjärjestöjen ohjelmia olisi arvioitava institutionaalisessa kontekstissa ja ohjelman tulisi selkiyttää, kuinka paikallistason tarpeet heijastuvat kumppanuusjärjestöjen ohjelmissa ja strategiassa. Perimmäinen tavoite on paikallisten järjestöjen vahvistaminen ja lähtökohtana on toiminnan oikeusperustaisuus. Vaikuttavuus on vähäinen, jollei toiminnassa ole mukana vaikuttavuus- ja organisaatiokehitysulottuvuutta. KEO-30 uusii /täsmentää kumppanuusohjelman strategista visiota, päämäärää ja tavoitteita sekä tutkii vaihtoehtoisia malleja kumppanuuskriteerien määrittelylle. Ohjelmien rahoituksen tulisi olla avointa ja ennakoitavaa. Näin ollen rahoituksen pitkäkestoisuudella tuettaisiin toiminnan ohjelmallisuutta, joka on osa kumppanuuskriteerien määrittelyä. Pitkäaikaisrahoitusta olisi harkittava vasta kun kumppanuusjärjestöjen strategiat ja tulosindikaattorit olisivat hyväksyttävissä ja arviointi näihin toimiva. Tulosvastuun merkitys tällöin myös kasvaa. Kumppanuusjärjestöasema ei ole pysyvä, vaan riippuu järjestön kapasiteetista, suorituskriteereistä ja suoriutumisesta. Järjestöjen valintakriteerejä olisi siksi näin selkeytettävä ja terävöitettävä sekä avattava ohjelma uusille tulijoille avoimen prosessin kautta. Uusien ja vanhojen järjestöjen organisatoorista kapasiteettia ja suoriutumista tulisi arvioida säännöllisesti, ottaen huomioon mahdolliset muutokset järjestössä ja Suomen/ kansainvälisessä kehitysyhteis-työympäristössä; "Entry" ja "Exit": 2-vuotinen siirtymä-/koeaika tulisi harkintaan. Jatkuva arviointi esim. raporttien, eritoten vuosiraporttien pohjalta on olennaista. Vuosiraporttien tasoa olisi nostettava ja niille annettava enemmän painoarvoa. Valinnoille täytyy olla pohja eli erillisarvioinnit olisivat myös tarpeen erilaisten tulosten ja materiaalin pohjalta, toiminnan tarkastukset yksin eivät olisi riittäviä, koska eivät puutu varsinaisen ohjelman sisältöön. Kokonaisvaltaisempi tarkastelu olisi seuraava taso, johon tulee pyrkiä. Jatkuva arviointi voisi olla tarpeen ja valintakriteeristöä sen mukaisesti olisi uusittava. UM:n sisäiset hallinnolliset periaatteet ja toimitavat eivät nyt ole koherentteja, esim. henkilövaihdoksista johtuen, sisäisiä hallinnollisia toimintatapoja tulisi selkeyttää ja koordinaatiota laadunvalvontaan vahvistaa. KEO-30:n analyyttistä kykyä ja vuoropuhelutaitoja tulisi vahvistaa siten, että laaditaan uusi hallintomalli ja -ohjeistus. Selkeytetään sisäistä hallintomallia, selkeytetään laadunvalvonnan koordinaatiota UM:n ja edustustojen välillä sekä tarpeen mukaan järjestetään koulutusta aiheesta sisäisesti. Kumppanuusjärjestöjä tulee tarkastella ja hoitaa hyödyntäen ministeriön asiantuntijoita, erityisesti temaattisessa yhteydessä, vastuuvirkamiehen ja taloudellisten kysymysten neuvonantajan ohella. Näin useimmissa tapauksissa jo tehdäänkin ja tästä tulisi tehdä prosessi kumppanuusjärjestöjen asioinnille. Edustustot sekä alueosastot ja siellä oleva asiantuntijuus on lausuntopyyntöjen muodossa mukana arvioitaessa hankkeita ja niitä toteuttavia yhteistyökumppaneita kumppanijärjestöille.

4 Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö; kumppanuusjärjestöjen uudet valinnan kriteerit; Kumppanuusjärjestöjen evaluaation suositukset toteutetaan seuraavasti: Tällä päätöksellä uudistetaan kumppanuusjärjestöjen valintakriteerit ja ohjelmatuen tavoitteen asettelu, UM:n ohjelmakäsikirjan uudistamisen yhteydessä otetaan huomioon kumppanuusjärjestöjen tarpeet, UM:n uusi evaluaation käsikirja palvelee myös kumppanuus- ja muiden järjestöjen tarpeita, ja Loput suositukset otetaan huomioon KEO:n laatimassa uudessa kumppanuusjärjestöohjeessa, jossa määritellään hallinnolliset menettelytavat ja valtion avun ehdot. 3. KUMPPANUUSJÄRJESTÖJEN OHJELMATUEN TAVOITTEEN MÄÄRITTELY Kansalaisjärjestöille myönnettävän kehitysyhteistyötuen tarkoituksena on 1. Vahvistaa kansalaisyhteiskunnan ja sen eri toimijoiden asemaa vapaan kansalaistoiminnan kanavina, sekä kansalaisyhteiskunnan instituutioiden roolia itsenäisinä toimijoina niin Suomessa kuin kehitysmaissa ja täydentäen siten hallituksen kehityspoliittisten tavoitteiden toteutumista. 2. Vahvistaa globaalia yhteisvastuuta. 3. Vahvistaa viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Järjestöt toimivat vaikuttajina, asiantuntijoina, tiedottajina ja palveluiden tuottajina ja täydentävät Suomen kehitysyhteistyön kokonaisuutta. 4. UUDET VALINTAKRITEERIT Kansalaisjärjestölinjauksen tavoitteiden ja suositusten pohjalta määritellään kumppanuusjärjestöjen valintakriteerit seuraavasti: 4.1. Täydentävyys ja suomalainen lisäarvo Kumppanuusjärjestö täydentää valtion virallisen ja kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön kokonaisuutta siten, että kehitysmaiden tarpeet ja hallituksen kehitysyhteistyöpolitiikan painopistealueet tulevat huomioon otetuiksi. Kumppanuusjärjestöiksi valitaan järjestöjä, jotka laajentavat ja monipuolistavat kehitysyhteistyön sektoreita ja toimintamalleja. Suomella on kansainvälisesti kilpailukykyistä osaamista useilla aloilla. Kumppanuusjärjestö voi kehitysyhteistyön suunnittelussa, toimeenpanossa sekä vaikuttamistyössä tuoda esille suomalaista tietotaitoa ja kokemusta tavalla joka vahvistaa kehitysyhteistyön laatua ja tuloksellisuutta.

5 Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö; kumppanuusjärjestöjen uudet valinnan kriteerit; Pätevyys, osaaminen ja kokemus kehitysyhteistyöasioissa Kumppanuusjärjestöllä on strategiaan perustuva pitkäjänteinen kehitysyhteistyön ohjelma, hyvä kapasiteetti ja asiantuntemus. Järjestöllä on tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden seurannan sekä laadunvalvonnan järjestelmä. Järjestöllä on osaava taloushallinto. Tehokas ja ammattimainen kehitysyhteistyöhön kohdistuva varainhankinta sekä tasapainossa oleva talous katsotaan eduksi. Järjestöllä on toimivat yhteydet kehitysmaihin ja kehitysyhteistyöjärjestöihin. Yhteistyö yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysmaailman kanssa katsotaan eduksi. Kumppanuusjärjestö tuo suomalaista lisäarvoa kehitysyhteistyöhön kansalaisia kuulevalla, osallistavalla ja yhteisvastuullisella toimintamallilla. Järjestö osallistuu ja vaikuttaa aktiivisesti kansainvälisen verkostonsa päätöksentekoon ja laadun valvontaan sekä myötävaikuttaa toiminnallisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen tavalla joka heijastaa suomalaista käsitystä kansalaisyhteiskunnasta ja demokratiasta. Kehitysmaissa olevat yhteistyökumppanit ovat luotettavia ja osaavia. Niillä on riittävän laaja jäsenkunta ja kannatus omalla toimialallaan. Niiden päätöksenteon tavoitteena on kansanvaltainen toimintatapa Järjestöjen yhteistyöverkostot Suomessa Kumppanuusjärjestöjä valittaessa katsotaan eduksi järjestöjen välisten yhteenliittymien muodostuminen. Mukaan saadaan kokemusta ja osaamista omaavia järjestöjä, jotka eivät ole aiemmin osallistuneet kehitysyhteistyöhön. Verkostoituminen (klusteroituminen) tukee kehitysyhteistyön vaikuttavuutta, pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta. Oman rahoituksen hankinta voi kasvaa, koska mukana on useampi järjestö. Liittyessään verkostoon järjestö voi hakea kehitysyhteistyötukea vain sen kautta. Verkoston tarkoituksena ei ole pelkästään varainkeruu mahdolliselle kansainväliselle yhteenliittymälle. Verkoston jäsenten tulee toiminnallisella panoksella osallistua ohjelman toteuttamiseen ja kansainväliseen päätöksentekoon. Yhteistyö on nähtävä asiantuntemusta ja voimavaroja yhdistävänä mahdollisuutena Kyky seurata ja arvioida toimintaansa, evaluoida tuloksia ja vaikutuksia sekä tarkastaa taloushallintonsa tehokkuutta ja oikeellisuutta Kumppanuusjärjestöllä on toimiva laadunvalvonnan ja sisäisen tarkastuksen järjestelmä mukaan lukien ohjelman edistymistä mittaavat tulosindikaattorit Järjestön on säännöllisesti arvioitava ja tarkastettava toimintaansa. Järjestön ohjelman ei tulisi alueellisesti, temaattisesti ja toiminnallisesti hajaantua tavalla joka vaikeuttaa voimavarojen tehokasta käyttöä. Järjestöllä on riittävät resurssit analysoida ja toteuttaa arvioinneissa ja tarkastuksissa esiin tulleita tuloksia ja suosituksia sekä korjata toimintaansa. Kumppanuusjärjestöllä on kyky ja velvollisuus järjestää taloushallintonsa

6 Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö; kumppanuusjärjestöjen uudet valinnan kriteerit; lainsäädännön ja ministeriön edellyttämien menettelytapojen mukaisesti. Järjestö edistää hyvää hallintoa sekä avoimuutta ja ehkäisee korruptiota Kyky kehittää kehitysyhteistyön menetelmiä ja kyky edistää kehitysyhteistyön vaikuttavuutta Kumppanuusjärjestöjen valinnassa kiinnitetään huomiota myös hakijajärjestön kykyyn kehittää laadukkaita kehitysyhteistyön menetelmiä. Järjestöllä on kyky korjata ja parantaa toimintaansa sekä aikaisemmalla toiminnalla osoitettu kiinnostus kehitysmaita kohtaan. Järjestöllä on hyvä paikallisen kulttuurin ja toimintaympäristön tuntemus sekä kyky arvioida kehitysongelmia ja auttaa niiden ratkaisemisessa Järjestön tavoitteiden ja toiminnan yhdenmukaisuus Suomen hallituksen kehityspoliittisten linjausten kanssa Kumppanuusjärjestön kehitysyhteistyön tavoitteet ovat linjassa Suomen hallituksen kehityspoliittisten tavoitteiden kanssa. Järjestö edistää harmonisointia ja keskittää toimintaansa vaikuttavuuden ja tehokkuuden edistämiseksi Viestintä ja kehityskasvatus Kumppanuusjärjestö tiedottaa kehitysyhteistyön ohjelmastaan, kansainvälisen kehitysyhteistyön tarpeista ja haasteista sekä osallistuu keskusteluun. Järjestöllä on suunnitelmallinen ja tavoitteellinen viestinnän ja kehityskasvatuksen ohjelma sekä keinoja ohjelman tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arvioimiseksi Voimavarojen hankinta, resurssien mobilisoiminen kehitysmaissa ja kotimaassa Järjestöllä on tehokas varainhankinta kotimaassa mukaan lukien yksityiseltä sektorilta saatava rahoitus. Myös kehitysmaissa tapahtuva paikallinen varainhankinta on usein mahdollista ja se nähdään keinona kehitysmaiden järjestöjen omaehtoisuuden vahvistamiselle. Järjestön toiminta perustuu suhteellisen korkeaan omavaraisuusasteeseen Järjestö tuo julki oman toimintansa eettiset periaatteet ja toimii niiden mukaisesti Järjestö on tuonut julki olemassaolonsa arvoperustan ja toimintansa eettiset periaatteet tai omaksunut muun kansainvälisesti hyväksytyn säännöstön (code of conduct) ja on sitoutunut noudattamaan niitä kaikessa toiminnassaan. Näissä toiminnan säännöissä järjestö voi ilmaista ne periaatteet, jotka liittyvät päätöksentekoon, hallintoon, henkilöstöön, varainkeruuseen ja varojen käyttöön, yhteistyökumppanuuteen,

7 Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö; kumppanuusjärjestöjen uudet valinnan kriteerit; aatetaustaan ja toimintansa avoimuuteen. Valtion tukea ei voida käyttää ideologian levittämiseen eikä uskonnolliseen työhön. Tämä periaate on todettu myös Kansalaisjärjestölinjauksessa Laillisuus, legitimiteetti Kumppanuusjärjestönä voi tulla kysymykseen rekisteröity kansalaisjärjestö tai säätiö. Kumppanuusjärjestöllä ja sen kehitysmaassa olevalla kumppanilla on demokraattinen ja avoin päätöksentekojärjestelmä. Järjestön ja sen kehitysmaisten kumppanijärjestöjen tavoitteet ovat yhteiskunnallisesti hyväksyttäviä ja yleishyödyllisiä. Järjestöllä on laaja jäsenpohja ja kannattajakunta. Järjestön kotipaikan tulee olla Suomessa ja sillä on Y-tunnus. 5. KUMPPANUUSJÄRJESTÖJEN VALINTAMENETTELY 5.1. Olemassa olevien kumppanuusjärjestöjen rahoitussopimusten jatkaminen Ennen voimassa olevan rahoitussopimuksen päättymistä kumppanuusjärjestö tekee ulkoasiainministeriölle kumppanuusohjelman jatkoehdotuksen tuleville vuosille. Ulkoasiainministeriö teettää ohjelmaehdotuksesta toteutettavuuden ja laadun arvioinnin ja pyytää samalla alueyksiköiden, edustustojen ja toimialapolitiikan yksikön lausunnot. Myös aikaisemman ohjelmakauden laatu ja tuloksellisuus arvioidaan. Arvioinnin ja seurannan pohjalta tehdään päätös rahoitussopimuksen mahdollisesta jatkamisesta. Jos rahoitussopimuksen jatkaminen ei ole mahdollista, tehdään vaihtoehtoinen enintään kahden vuoden siirtymävaiheen suunnitelma ohjelman päättämisestä Uudet kumppanuusjärjestöt Kumppanuusjärjestöjen valinta on aikaisemmin perustunut yksittäisten järjestöjen aloitteisiin. Hakemukset on käsitelty tapauskohtaisesti sitä mukaa kuin niitä on saatu. Vastaisuudessa noudatetaan seuraavaa menettelyä: Kumppanuusjärjestöjen valintamahdollisuudesta ilmoitetaan Helsingin Sanomissa, Hufvudstadsbladetissa, ulkoasiainministeriön verkkosivuilla sekä KEPAn kautta. Järjestö perustelee hakemuksessaan, miten se täyttää asetetut valintakriteerit ja miten se täydentää kumppanuusjärjestöjen kenttää ja Suomen kehitysyhteistyön kokonaisuutta. Hakemisen 1.vaihe: Hakijoista tehdään ministeriössä tarkentavat analyysit kaikkien valintakriteereiden osalta. Hakemisen 2. vaihe: Toiseen vaiheeseen valittuja järjestöjä pyydetään laatimaan tarkennetut kehitysyhteistyön ohjelmaehdotukset, joiden toteutettavuus ja laatu arvioidaan.

8 Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö; kumppanuusjärjestöjen uudet valinnan kriteerit; Ulkoasiainministeriön laaturyhmä käsittelee KEO:n esitystä ja antaa lausuntonsa. Hallituksen vastaava ministeri tekee ministeriön esityksen perusteella päätöksen ja sen ohjelman rahoituksesta. Uusia kumppanuusjärjestöjä koskevaan ministerin päätökseen liitetään muutoksenhakuohje. Hylkääminen ei estä hakemusta tulevina vuosina. Hallintolaissa ensimmäinen muutoksenhaku on päätöksentekijälle osoitettava valitus. 6. KUMPPANUUSOHJELMIEN LAADUN JA TULOKSELLISUUDEN SEURANTA Kaikkien kumppanuusjärjestöjen osalta seurataan, että ne jatkuvasti täyttävät valintakriteerit. Nykyisessä sopimuksessa oleva 6 kk irtisanomisaika nostetaan kahteen vuoteen, mikäli kumppanuusjärjestön osalta ei ole kyse rikoksesta tai vakavasta laiminlyönnistä. Uuden kumppanuusjärjestön kohdalla kahden ensimmäisen ohjelmavuoden aikana sovelletaan koeaikaa, jonka kokemusten pohjalta kumppanuussopimus solmitaan. Ulkoasiainministeriön ja kumppanuusjärjestön jatkuvaan dialogiin kuuluvat paitsi tuenkäyttöneuvottelut, vuosineuvottelut, kumppanuusfoorumit ja kansalaisjärjestöseminaarit, myös kansalaisjärjestöyksikön vastaavan virkamiehen tiivis yhteydenpito järjestöjen kanssa. Ulkoasiainministeriö arvioi uudet ohjelmaehdotukset sekä evaluoi ja tarkastaa säännöllisesti kumppanuusjärjestöjen ohjelmien toteutuksen taloudellisuutta ja tuloksellisuutta. Evaluaatioissa ja tarkastuksissa todetuista parantamisen ja korjaamisen tarpeista laaditaan ministeriön evaluaation ja tarkastuksen ohjeistuksen mukainen toimenpideohjelma, jonka toimeenpanoa seurataan siksi kunnes korjaukset on toimeenpantu. Osaston johto osallistuu säännöllisesti kumppanuusjärjestöjen yhteiskokouksiin ja tarvittaessa sopimusneuvotteluihin ja tuenkäyttökeskusteluihin. Myös muut kehitysyhteistyötä tekevät osastot ja yksiköt kutsutaan soveltuvin osin keskusteluihin. (Lainattu päätöstekstistä HEL )