Satakunnan ja Varsinais-Suomen peruspalvelujen saatavuus vuodelta 2013 on arvioitu

Transkriptio

1 LOUNAIS-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTON UUTISKIRJE 2/ Satakunnan ja Varsinais-Suomen peruspalvelujen saatavuus vuodelta 2013 on arvioitu Lounais-Suomen aluehallintovirasto ja Varsinais-Suomen ELY-keskus ovat arvioineet Satakunnan ja Varsinais-Suomen peruspalvelujen saatavuutta vuodelta Peruspalveluilla tarkoitetaan sellaisia hyvinvointipalveluja, joiden on perustuslain mukaan oltava kaikkien kansalaisten yhdenvertaisesti saatavilla. Arvioinnin toteuttamisessa ja tulosten käsittelyssä aluehallintovirasto tekee yhteistyötä kuntien ja muiden toimijoiden kanssa. Valtakunnallisen arviointikierroksen teemana oli vanhenevan väestön palvelut. Teemaa käsiteltiin kolmessa arviointikohteessa, joita olivat kuntien liikuntapaikkojen fyysinen saavutettavuus, ennalta ehkäisevä työ poliisitoimen osalta sekä lähisuhdeväkivallan ehkäisy osana vanhusten turvallista yhteiskuntaa. Raportissa arvioitiin myös perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen alueellista saatavuutta sekä opettajien lomautusten vaikutuksia. Liikuntapaikkoja ja kuntien kulttuuri- ja kirjastopalveluja on tarkasteltu hyvinvoinnin näkökulmasta. Lisätietoja: arviointiryhmän puheenjohtaja, ylitarkastaja Seppo Luotola, p LIITE: Arviointiraportti (PDF)

2 Vanhenevan väestön turvallisuusuhat kasvussa Läheisväkivalta on lisääntynyt Lounais-Suomen alueella maltilliset kaksi prosenttia poliisin perheväkivaltatehtävien lukumäärän perusteella arvioituna. Lounais-Suomessa väkivaltarikoksen kohteeksi joutuneiden lasten ja nuorten määrä on poliisin tilastojen mukaan vähentynyt kuusi prosenttia vuodesta Alle 21-vuotiaiden osalta pahoinpitelyrikoksista epäillyt ovat noin 81-prosenttisesti miehiä. Suhde on pysytellyt likimain samalla tasolla useita vuosia. Samoin suurin osa pahoinpitelyrikosten uhreista on miehiä. Tilastojen mukaan pahoinpitelyrikoksissa yli 61-vuotiaiden asianomistajien määrä on kasvanut vuosien aikana noin 25 prosenttia Lounais-Suomessa. Vastaavasti pahoinpitelyrikosten epäiltyjen määrä on noussut samalla ajanjaksolla noin 35 prosenttia. Ikäryhmässä tapahtuneet määrälliset muutokset ovat kuitenkin melko vähäisiä suhteutettuna pahoinpitelyrikosten kokonaismääriin, mutta suhteellisesti tarkasteltuna muutokset ovat merkittäviä. Eliniänodotteen kasvu ja vanhenevan väestön terveydentilan parantuminen asettaa omat haasteensa myös liikenneturvallisuuteen. Iäkkäät ovat väestöosuuteensa nähden yliedustettuina vakavissa liikenneonnettomuuksissa. Onnettomuuden seuraukset ovat usein myös vakavampia iäkkäiden liikkujien keskuudessa. Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuustilaston mukaan kuolleiden ja loukkaantuneiden yli 65-vuotiaiden lukumäärä on kasvanut Lounais-Suomessa 15 prosenttia vuosien aikana. Ikä ei kuitenkaan sinänsä ole ratkaiseva tekijä, vaan iän myötä kasvavat terveysongelmat. Poliisi valvoo ajokorttilainsäännösten mukaisesti ikääntyvien kuljettajien terveysvaatimusten täyttymistä ja pyrkii tunnistamaan ikäkuljettajiin liittyvät mahdolliset riskitekijät liikenteessä. Väestön ikääntymiskehityksen myötä vanheneva väestönosa saattaa muodostaa joidenkin rikosten osalta erityisen kohderyhmän puolustautumiskyvyn heikkenemisen myötä. Poliisin tilastojen mukaan Lounais-Suomessa ikäihmisten uhriutuminen omaisuusrikoksissa lisääntyi huomattavasti vuosien välisenä aikana kavallus- ja petosrikosten sekä ryöstö- ja kiristysrikosten osalta. Väestön vanheneminen näkyy myös poliisin vastuulle kuuluvien kadonneiden henkilöiden etsintöjen lisääntymisinä. Ikäihmisiin liittyvät katoamisilmoitukset ja niistä johtuvat etsintätehtävät ovat enenevässä määrin työllistäneet poliisia viime vuosien aikana. Poliisin tilastojen mukaan ikäihmisten etsintätehtävät ovat lisääntyneet Lounais-Suomessa noin 25 prosenttia vuosien aikana. Tilasto pitää sisällään myös kehitysvammaisten ja sairaiden henkilöiden etsintätehtävät. Vuonna 2013 etsintätehtäviä oli 593 kappaletta. Tämä tarkoittaa keskimäärin yli 1,5 tapausta päivässä. On melko todennäköistä, että ikäihmisten lisääntyessä väestössä myös heihin liittyvien katoamisilmoitusten määrä tulee kasvamaan nykyisestä. Lisätietoja: kehittämispäällikkö Jukka Mäkilähde, Lounais-Suomen poliisilaitos, p

3 Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy osana ikääntyneiden turvallista yhteiskuntaa Ikääntyneiden kokema väkivalta perheessä tai perhesuhteessa on vaiettu ilmiö. Väkivalta aiheuttaa pelkoa ja häpeää ja on arkaluonteisuuden vuoksi usein vaikeasti puheeksi otettava asia. Kuntien peruspalveluiden tehtävänä on tukea ikääntyneiden lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemistä. Vuoden 2011 Lounais-Suomen lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön seurantakyselyyn vastasi yhteensä 26 kuntaa eli 53 prosenttia Lounais-Suomen hallintoalueen kunnista tehty lisäselvitys tavoitti 48 kunnasta 35 kuntaa, jolloin vastausprosentiksi saatiin 72 prosenttia. Kysely lähetettiin lähisuhdeväkivallan ehkäisyn yhdyshenkilöille tai, jos heitä ei tavoitettu, sosiaalijohtajalle tai muulle palveluista vastaavalle. Kyselyyn vastasivat kunnat, kuntayhtymät ja yhteistoimintaalueet. Tulokset raportoidaan pääasiassa kunnittain. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2010 tekemän yleisyystutkimuksen mukaan yli ikääntynyttä naista, eli joka neljäs nainen (60 97-vuotiaat) Suomessa, on kärsinyt viimeisen vuoden aikana väkivallasta ja hyväksikäytöstä. Kaikissa väkivallan ja hyväksikäytön muodoissa tekijänä on useimmiten elämänkumppani tai puoliso. Ainoastaan laiminlyöntitapauksissa tekijät ovat pääasiassa omia lapsia tai hoitohenkilökuntaa. Lähisuhdeväkivalta on usein pitkäaikaista ja jatkuvaa ja voi äärimmillään johtaa kuolemaan. Vuosien välisenä aikana kuoli 55 yli 65-vuotiasta naista henkirikoksen uhrina. Näistä 28 tapauksessa henkirikoksen tekijänä oli puoliso tai kumppani. Lapsi tai lapsenlapsi oli tekijänä 14 tapauksessa. Yli 65-vuotiaita miehiä kuoli 47 henkirikoksen seurauksena. Ylivoimaisesti yleisin tekijä oli tuttava (26 tapauksessa). Avio- tai avopuolison tai entisen puolison tekemää henkirikosta ei miesten kohdalla esiintynyt ollenkaan. Poikkeavaa on, että tässä ikäryhmässä naisten osuus henkirikoksen uhrina on korkeampi kuin miesten. Ohjaavana periaatteena palveluiden järjestämisessä on, että ikääntyneet saavat asua mahdollisimman pitkään kotona ja tarvittaessa huolenpito järjestetään kotiin. Omaisten antamaan hoitoon ja huolenpitoon ollaan tukeutumassa yhä enemmän. Kotia pidetään yleisesti turvallisena ympäristönä, mutta yhtenä riskinä on lähisuhdeväkivalta. Lähisuhdeväkivallan kokemukset mielletään yhä yksityisyyteen kuuluvaksi arkaluontoiseksi asiaksi. Ikääntyneiden kanssa työskentelevillä tulisi olla osaamista tunnistaa lähisuhdeväkivalta ja puuttua siihen. Vanhuspalvelulaki (15 ) velvoittaa palvelutarpeen selvittämiseen, jonka yhteydessä myös lähisuhdeväkivaltaa ja väkivallan uhkaa on arvioitava. Ikääntyneisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen ja avun tarjoamisen tulee olla osa kunnan vanhuspalveluiden kokonaisuutta. Lisätietoja: ylitarkastaja Marjo Hamilas, p

4 Joukkoliikenteen vuorotarjonta ja palvelutaso ovat jonkin verran heikentyneet Joukkoliikenteen palvelutasomääritystyö osoitti, että peruspalvelutasoisessa joukkoliikenteessä on Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella puutteita. Työ- ja opiskelumatkoille sopivia vuoroja puuttuu monilta yhteysväleiltä. Vuorotarjonta ja palvelutaso ovat jonkin verran heikentyneet vuosina Osa maaseutumaisten kuntien asukkaista on peruspalvelutasoisten joukkoliikennepalvelujen ulkopuolella. Säännönmukaista joukkoliikennettä tulee täydentää kutsujoukkoliikenteellä ja palveluliikenteellä. Nämä joukkoliikenteen muodot palvelevat erityisesti asukkaiden asiointitarpeita. Joukkoliikenteen toimintaympäristöön vaikuttavat mm. väestön ikääntyminen, varallisuuden kasvu, muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin, autonomistuksen kasvu sekä väestökasvun painottuminen keskuskaupunkien lisäksi niiden ympäristökuntiin. Joukkoliikenteen kysyntään pyritään vaikuttamaan lippujärjestelmien kautta alentamalla matkan hintaa ja lisäämällä joukkoliikennematkustuksen houkuttelevuutta ja sujuvuutta. Alueelliselle kehitykselle on ollut tyypillistä, että on muodostunut muutamia vahvoja väestökeskittymiä ja yhä alhaisemman väestötiheyden alueita. Suurilla kaupunkiseuduilla joukkoliikenteellä on hyvät toimintamahdollisuudet. Maaseudulla joukkoliikenteen volyymi harvenee ja kutsujoukkoliikennepalvelut lisääntyvät. Haja-asutusalueilla perinteinen joukkoliikenne ei ole kilpailukykyinen ja kustannustehokas. Kaikilla kunnilla Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakunnissa ei ole nykytilanteessa peruspalvelutasoista liikennettä, eikä sitä myöskään määrärahatilanteesta johtuen tavoitella tulevaisuudessa. Varsinais-Suomessa maakunnan paras palvelutaso on Turun kaupunkiseudun kuntien liikenteessä, jossa joukkoliikenne on kilpailukykyinen vaihtoehto henkilöauton käytölle. Vaatimattomin palvelutaso on sellaisten kuntien välillä, jotka eivät hyödy pitkän matkan kaukoliikenteestä. Maakunnassa on kuntaliitosten kautta kasvaneita, pinta-alaltaan suuria kaupunkeja ja kuntia, kuten esim. Salo, Loimaa ja Pöytyä. Näiden kuntien erityinen haaste on asiointiyhteyksien järjestäminen kuntakeskukseen kaikkialta kunnista.

5 Satakunnan alueen paras palvelutaso on Porin, Ulvilan, Nakkilan, Harjavallan ja Kokemäen välillä. Alue muodostaa Satakunnan ns. työssäkäyntikäytävän. Käytävän kuntien palvelutasoa parantavat valtatietä 2 pitkin kulkevat pikavuorot. Satakunnassa usean yhteysvälin liikenne on minimi- tai lakisääteistä tasoa. Varsinkin maaseutumaisten kuntien yhteydet ovat heikot. Lisätietoja: joukkoliikenneasiantuntija Soile Koskela, Varsinais-Suomen ELY-keskus, p Tieverkko liikennettä tyydyttävässä kunnossa mutta edellyttää rakenteiden korjausta Tieverkko on alueellisesti kattava ja antaa riittävän perusvalmiuden myös harvaan asuttujen alueiden saavutettavuudelle ja siten muun muassa pelastustoimelle. Maantielaki edellyttää, että maantiet pidetään liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Tieverkon kunnon ylläpito ja liikennöinnin turvaaminen edellyttävät riittävää päivittäistä kunnossapitoa ja teiden rakenteiden korjausta pidemmällä aikavälillä. Tienpidon nykyinen rahoitus ei riitä kunnon ylläpitoon nykyisellä tasolla. Kumuloituva korjaustarve (korjausvelka) kasvaa. Kunto huononee erityisesti vähäliikenteisellä tieverkolla, mikä heikentää etenkin harvaanasuttujen alueiden palvelutasoa. Laiturien huono kunto sekä ikääntyvä kalusto aiheuttavat riskejä liikennehäiriöille saaristossa. Tieverkon kunto- ja hoitotaso luo liikenteen edellytysten kannalta riittävän peruspalvelun myös turvallisuuden osalta harvaan asutuille alueille, ja se ei ole esteenä elintärkeiden kuljetusten onnistumiselle. Kuitenkin poikkeukselliset luonnonolosuhteet voivat tilapäisesti estää liikennettä tai hidastaa sitä. Osalla tieverkkoa huono kunto sekä talvikelit ja kelirikko voivat hidastaa liikennettä. Tieverkon rappeutuva kunto ja sen vaikutukset koetun hoitotason alenemiseen vaikuttavat osaltaan kaikkien, mutta myös ikääntyvän väestön turvallisuuteen varsinkin, kun tarjottavat palvelut ovat keskittyneet yhä etäämmälle. Lisätietoja: tienpidon asiantuntija Timo Laaksonen, Varsinais-Suomen ELY-keskus, p

6 Liikuntapaikoilla paljon parannettavaa esteettömyydessä Arviointikohteena vuonna 2013 oli perusliikuntapaikkojen saavutettavuus - sekä fyysinen saavutettavuus että esteettömyys. Näitä liikuntapaikkoja ovat uimahallit, jäähallit, liikuntahallit ja -salit, lähiliikuntapaikat, kuntosalit, kentät ja kuntoradat. Liikuntapaikkojen määrän riittävyys vaihteli liikuntapaikkatyypeittäin ja alueittain. Paikkojen määrä ja sijainti ovat tällä hetkellä Lounais-Suomessa kuitenkin hyvät. Esteettömyyttä arvioitaessa on liikuntapaikoilla paljon parannettavaa. Parhaiten esteettömyys on huomioitu uimahalleissa ja pallo- ja yleisurheilukentillä. Uimahalleja sijaitsi myös pienemmissä taajamissa kun taas jäähallit oli sijoitettu suurempiin keskuksiin. Niiden saavutettavuus jäi uimahallien saavutettavuutta huonommaksi. Väestöstä 95 prosenttia saavuttaa lähimmän uimahallin alle 25 minuutissa. Jäähallien saavutettavuus Lounais- Suomessa verrattuna muuhun Suomeen koetaan kuitenkin hyvänä: 95 prosenttia asukkaista saavuttaa hallin alle 25 minuutissa (koko maassa 35 minuuttia) ja yli 70 prosenttia väestä asuu alle 10 kilometrin päässä jäähallista. Saaristossa sekä uima- että jäähallien saavutettavuus on huonompi. Lähiliikuntapaikkojen saatavuudessa alueelliset erot ovat kuitenkin suuria. Parhaiten yhdyskuntarakenteeseen on sijoitettu pallokentät, liikuntasalit sekä yleisurheilukentät. Tulevaisuudessa koulujen lakkauttaminen ja salien poistuminen liikuntakäytöstä voi heikentää liikuntasalien saatavuutta. Myös tulevat kuntaliitokset vaikuttavat liikuntapaikkojen määrään ja kunnossapitoon jatkossa. Uusien liikuntapaikkojen rakentaminen vähenee ja vanhojen paikkojen peruskorjaaminen ja kunnossapitotyöt lisääntyvät. Tämä vaikuttaa alueelliseen saavutettavuuteen jatkossa. Näille liikuntapaikoille on hyvä tehdä esteettömyyskartoitus, minkä seurauksena esteettömyyttä voidaan parantaa. Eniten esteettömyyssuunnitelmia oli tehty uimahalleille. Päivittäisellä liikunnalla voidaan säilyttää ikäihmisen toimintakyky, mikä on edellytyksenä tämän itsenäiselle asumiselle ja omatoimisuudelle. Ikäihmisten liikuntapalvelut on syytä ottaa huomioon kaikessa suunnittelussa. Lisätietoja: sivistystoimentarkastaja Keijo Kuusela, p

7 Kunnat tuottavat kulttuuripalveluja monin eri tavoin Kunnilla on kulttuuritoiminnan järjestämisvastuu. Kuntien kulttuuripalvelujen järjestämisen mallit ja lähtökohdat palvelujen tuottamiseen ovat hyvin erilaiset. Palveluita tuotetaan itse, järjestetään yhteistyössä muiden kanssa tai hankitaan ostopalveluna. Yhteistyön tarve on korostunut. Kulttuuritoiminnan osuus kuntien käyttötalouden kustannuksista on kuitenkin pieni. Lounais- Suomessa se oli 0,25 prosenttia vuonna 2012 (koko maa 35 %). Kuntiin suositellaan palkattavaksi yksi päätoiminen yleisen kulttuuritoiminnan työntekijä asukasta kohden. Vuonna 2013 yleiseen kulttuuritoimintaan kohdistuva työpanos oli yksi henkilötyövuosi tai enemmän 44 prosentissa kunnista. Palvelujen järjestämiseen osallistuu kuntien lisäksi mm. kolmannen ja yksityisen sektorin toimijoita. Hieman yli puolet Lounais- Suomen vastaajakunnista on tehnyt sopimuksia kolmannen sektorin kanssa. Alle kolmasosa Lounais-Suomen vastaajakunnista on ostanut tai ulkoistanut kulttuuripalveluja yrityksille. Valtaosa kuntien myöntämien avustusten kokonaismäärästä suuntautuu kolmannelle sektorille Lounais-Suomessa. Lounais-Suomen vastaajakunnissa järjestettiin noin kulttuuritapahtumaa. Näistä alle puolet sai avustusta kunnilta. Kulttuuripalveluilla on kasvava merkitys hyvinvoinnin edistäjänä, myös ikäihmisten kotona asumisen tukena. Lounais-Suomessa ikääntyneiden osuus alueen väestöstä yli 65-vuotiaita vuoden 2030 ennusteen mukaan on 27,9 prosenttia ja yli 75-vuotiaiden osuus on 15,7 prosenttia. Ikäihmisille suunnattu kulttuuritoiminta on monimuotoista. Monipuolisesta ikäihmisille suunnatusta kulttuuritoiminnasta järjestetään noin kolmannes hoiva- ja hoitolaitoksissa. Kulttuuritoiminnan turvaamiseksi on pyrittävä varmistamaan riittävät taloudelliset resurssit, selvitettävä rahoituksen kannustavuus ja vertailukelpoisen tiedontuotannon kehittämismahdollisuudet. Kuntien on sisällytettävä kulttuuritoiminta kuntien hyvinvointikertomuksiin ja muuhun strategiseen toiminnan tuloksellisuuden tarkasteluun. Lounais-Suomen alueella taide ja kulttuuri mainittiin hyvinvointikertomuksessa muiden osioiden yhteydessä 44,1 prosentissa kunnista (Manner-Suomi 60,3 %).

8 Kulttuuripalvelujen arviointi on hankalampaa kuin monilla muilla kunnan sektoreilla. On syytä selvittää mahdollisuudet valtakunnalliseen kulttuuritoiminnan paikkatietojärjestelmän luomiseen. Tämä hyödyttäisi myös alueellista kulttuurisuunnittelua. Alueilla sovitaan, kenen koordinoimana ja kenen toimesta tietojen kerääminen toteutetaan. Lisätietoja: kulttuuriasiainneuvos Kirsi Kaunisharju, opetus- ja kulttuuriministeriö, p Kirjastolaitosten johtajien ja korkeakoulutettujen kirjastoammattilaisten eläköityminen asettaa haasteita lähivuosina Kirjastohenkilöstön kelpoisuusvaatimukset uusittiin asetuksella vuonna Kirjastolaitoksen henkilöstöstä vähintään 70 prosentilla tulee olla alan ammatillinen peruskoulutus ja vähintään 45 prosentilla tulee olla (yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa) suoritettu korkeakoulututkinto, johon sisältyy tai jonka lisäksi on oltava suoritettuna vähintään 60 opintopisteen tai 35 opintoviikon laajuiset kirjasto- ja informaatioalan opinnot. Enemmistöllä kuntia kirjastoammatillisen henkilöstön osuus oli asetuksen mukainen. Varsinais-Suomessa myös korkeakoulutetun kirjastohenkilökunnan osuus oli keskimäärin asetuksen mukainen. Lounais- Suomen kirjastoissa henkilöstön lukumäärä on pysynyt ennallaan vuodesta 2006 lähtien eli 0,77 henkilötyövuotta asukasta kohden. Kirjastolaitosta johti päätoiminen viranhaltija 87 prosentissa kirjastoja. Vain kahdessa Lounais- Suomen kunnassa ostettiin johtajapalveluja. Ostosopimuksilla johtaminen ei yleensä kuitenkaan ole riittävää. Kaksi johtajaa oli ilman asetuksen mukaista kelpoisuutta. Lounais-Suomen yleisten kirjastojen henkilöstöstä lähes 100 ammattilaista siirtyy eläkkeelle vuoteen 2018 mennessä, mikä on noin 18 prosenttia kirjastojen palkkaamasta henkilöstöstä. Tämä asettaa haasteita henkilöstösuunnitteluun. Täydennyskoulutuksen määrä jää alle tavoitetason eikä koulutussuunnittelua toteuteta järjestelmällisesti. On tärkeää, että kunnat ja kirjastot ottavat osaamiskartoituksen oleelliseksi osaksi arkea. Kirjastojen toimintaympäristö on nopeassa muutoksessa. On erittäin tärkeää kehittää ja pitää yllä kirjastohenkilöstön ammattitaitoa, jotta kirjastot pystyvät vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin kuten e-aineiston lisääntymiseen. Lisätietoja: sivistystoimentarkastaja Kari Vainionpää, p

9 Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen saavutettavuus heikentynyt vähän Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa Suomenkielisen perusopetuksen alueellinen saavutettavuus Lounais-Suomessa on heikentynyt vuoteen 2011 verrattuna. Saavutettavuus on kuitenkin edelleen hyvä. Keskimäärin 92 prosenttia alakouluikäisistä ja 75 prosenttia yläkouluikäisistä asuu enintään viiden kilometrin etäisyydellä ikäluokkansa perusopetusta antavasta koulusta. Vastaavat luvut ruotsinkielisten koulujen saavutettavuudessa olivat alakoululaisilla 75 % ja yläkoululaisilla 59 %. Perusopetusta antavien koulujen lukumäärä laskee edelleen. Vuosien aikana koulujen määrä on vähentynyt seitsemällätoista. Syksyllä 2013 niitä oli jäljellä 324. Eniten kouluja on lakkautettu Satakunnan alueella, eritoten 1-6-vuosiluokkien kouluja. Syksyllä 2013 Lounais-Suomen alueella oli yhteensä perusopetuksen oppilasta. Vuonna 2025 heitä ennustetaan olevan 1,3 prosenttia enemmän. Oppilaista 48,4 prosenttia on tyttöjä ja 51,6 prosenttia poikia. Kuljetusedun piirissä on runsaat 25 prosenttia oppilaista. Määrä on hieman kasvanut vuoteen 2011 verrattuna. Kuljetusoppilaita on Lounais-Suomen alueella suhteellisesti enemmän kuin Manner-Suomessa keskimäärin. Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus lukiolaisille heikentynyt ja ammattikoululaisille jopa parantunut Lukiokoulutuksen alueellinen saavutettavuus Lounais-Suomessa on hieman heikentynyt vuoteen 2011 verrattuna. Saavutettavuus on melko hyvä 10 kilometrin etäisyydellä ja erittäin hyvä 30 kilometrin etäisyydellä. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus Lounais-Suomessa on kohtalaisen hyvä. Se on jopa hieman parantunut vuoteen 2011 verrattuna. Varsinais-Suomessa saavutettavuus erityisesti 10 kilometrin etäisyydellä mitattuna on parempi kuin Satakunnassa.

10 Lukiokoulutukseen hakee vähemmän oppilaita kuin vuonna 2011, mutta lukiopaikan vastaanottaneiden suhteellinen osuus hakijoista on hieman kasvanut. Ammatilliseen ja lukiokoulutukseen haettiin yhtä tasaisesti. Tytöt valitsevat mieluummin lukion ja pojat ammatillisen koulutuksen. Sukupuolten välinen ero ilmenee selvemmin Satakunnassa. Ammatilliseen koulutukseen hakee tasaisemmin sekä tyttöjä että poikia. Lisätietoja: erikoissuunnittelija Raija Kinnunen, p ja opetustoimen ylitarkastaja Lea Karjomaa, p Opettajien lomautukset vaikuttivat enemmän perusopetukseen kuin lukion toimintaan Lomautuksia opettajille vuonna 2010 annettiin kahdessa Lounais-Suomen kunnassa. Vuonna 2012 lomautti yksi kunta. Lomautusten kokonaispituus oli 5-14 päivää. Näistä oppilaiden työpäiviin kohdistui enimmillään kymmenen päivää. Viiden päivän lomautuksissa koulutuspäiviin kohdistui vain 2-3 päivää. Lomautusten vaikutus opetukseen vaihteli huomattavasti lomautustavasta ja oppilaiden työpäiviin kohdistuvien lomautuspäivien määrästä riippuen. Oppilaiden oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen toteutui pääosin, mutta opettajien antama ohjaus oppilaille jäi normaalitilannetta vähäisemmäksi. Ryhmäkoot eivät ylittäneet kuitenkaan laissa ja asetuksessa säädettyjä ryhmäkokoja. Lomautukset vaikuttivat lukion toimintaan vähemmän kuin perusopetukseen. Lukion oppilaat joutuivat myös keskenään eriarvoiseen asemaan, koska samoja kursseja on eri jaksoissa ja lomautusjakson aikana kursseissa itsenäistä opiskelua on ollut toisin kuin muissa vastaavissa kursseissa. Lomautusten vaikutus oppilashuoltoon kokonaisuutena arvioiden oli vähäistä. Opintososiaaliset edut pystyttiin pääasiassa tarjoamaan normaalisti. Lisätietoja: johtaja Esko Lukkarinen, p