RAJALLA Aikuiskasvatus suuntaa verkkoon

Transkriptio

1 Marjaana Julkunen Panu Väänänen (toim.) RAJALLA Aikuiskasvatus suuntaa verkkoon Mikkelin ammattikorkeakoulu A: Tutkimuksia ja raportteja - Research Reports 25

2 Marjaana Julkunen, Panu Väänänen (toim.) RAJALLA aikuiskasvatus suuntaa verkkoon Mikkelin ammattikorkeakoulu A: Tutkimuksia ja raportteja - Research Reports 25 MIKKELIN AMMATTIKORKEAKOULU Mikkeli 2007

3 MIKKELIN AMMATTIKORKEAKOULU A: Tutkimuksia ja raportteja - Research Reports PL 181, Mikkeli Puhelin (015) Tekijät ja Mikkelin ammattikorkeakoulu Kannen kuva: Kuvakori.com/Timo Saloranta ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN Ulkoasu: Taktum Oy Kannen ja sisällön painatus: Interkopio Oy

4 KUVAILULEHTI Päivämäärä Julkaisusarja ja nro A:Tutkimuksia ja raportteja 25 Tekijät Marjaana Julkunen, Panu Väänänen (toim.) Nimeke RAJALLA - aikuiskasvatus suuntaa verkkoon Tiivistelmä Koulutuskeskusteluissa on alettu puhua elinikäisen oppimisen rinnalla elämänlaajuisesta oppimisesta. Aikuiskoulutusorganisaatioiden onkin luontevaa ulottaa toimintansa koskemaan opiskelijoiden koulun ulkopuolista elämää ja oppimista, arkea. Oppimisen yhteys käytännön työelämään ja liittymäkohdat omaan elämään motivoivat opiskelemaan. Yhtenä keinona tässä rajojen ylittämisessä käytetään internetiä ja verkkoopetusta. Verkko-opetuksen tiellä on kuitenkin haasteita. Laitosten strategiat ja opetuksen arki eivät aina kohtaa, verkko-opetusta saatetaan yhä pitää pakollisena korvikkeena kontaktiopetukselle ja onnistuneen verkko-opetuksen tielle tulevat myös teknologiset kynnykset. Vastauksia on lähdetty etsimään verkon omista kulttuureista. Artikkelikokoelma on koottu Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja Itä-Suomen lääninhallituksen rahoittaman Aikuiskoulutuksen alueellisen kehittämishankkeen (AIKE, ) piirissä saatujen kokemusten perusteella. Hankkeessa pyrittiin kehittämään oppilaitosten ja työelämän välisellä yhteistyöllä aikuiskoulutuksen toimintatapoja ja yhteistyöverkostoja. Kirjoittajat ovat hankkeen piirissä toimineita verkko-opettajia, -ohjaajia, -opiskelijoita ja verkko-opetuksen suunnittelijoita. Kokoelman ensimmäinen osa (Arjen ehdoilla) käsittelee verkko-opetuksen haasteita arjen toiminnan näkökulmasta. Pekka Hytinkoski ( Verkko-ohjaajan arki ) vertaa korkealentoisia toimintasuunnitelmia ja tutkimuksia opetuksen arkeen ja toteaa keskeisten haasteiden olevan edelleen hyvin käytännönläheisiä. Tuija Salmisen artikkelissa ( Verkko-opettajan hyvä ja huono päivä ) etenkin vuorovaikutus nousee tärkeään rooliin. Marjatta Kirjavainen ( Verkko-opiskelijaksi eläkeiässä ) pitää joustavaa verkko-opetusta tervetulleena mahdollisuutena aikuisopiskelijalle ja nostaa haasteiksi tekniikan kynnyksen ja vuorovaikutuksen. Kirjan toisessa osassa (Solmukohtia ja rajanylityksiä) käsitellään kehittämisajatuksia. Jari Sarja ( Kehittyvä oppimateriaalituotanto) kritisoi sisällön ja sen tuottamisen laiminlyöntiä oppimateriaalituotannossa, Tuija Jaakkola ( Uutta virtaa oppimateriaalituotantoon ) puolestaan esittelee yhteisölliseen tiedontuottamiseen perustuvaa mallia oppikirjakeskeisyyden tilalle. Eeva Kuoppalan artikkelissa ( Virtuaalinen oppimisympäristö rajanylityspaikkana ) käsitellään virtuaalisen oppimisympäristön toimintaa työelämän ja oppilaitoksen välisille rajapinnoille rakentuneena foorumina. Leena Uosukainen ( Metakognitiivisten taitojen kehittäminen virtuaalisissa oppimisympäristöissä ) esittelee verkkotyökaluja metakognitiivisten taitojen kehittämisessä. Eino Sarkola ( Oppiva organisaatio toimijaverkkona ) hakee mallia osaamisen kehittämiselle työelämästä, esimerkkinään verkko-opetuksen mentorointitoiminnassa muodostuva verkosto. Kolmas temaattinen osa (Uuteen kulttuuriin) sisältää Jukka Tikkasen artikkelin ( Koulu kuilun partaalla opettajan uudet vaatteet), jossa verkon omaehtoisista kulttuureista etsitään vastausta koulun informaatioyhteiskunnassa kohtaamille haasteille. Avainsanat (asiasanat) aikuiskasvatus, verkko-opetus, verkko-opiskelu, verkkopedagogiikka, työelämä, oppilaitokset, yhteistyö, vuorovaikutus, kehittäminen, oppimisympäristö Sivumäärä 188 s. Muita tietoja Kieli Suomi ISBN (nid.) (PDF) ISSN Luokitukset YKL 38.6 UDK ; ;

5 DESCRIPTION Date Publication series and NO A: Research Reports Authors Marjaana Julkunen, Panu Väänänen (toim.) Name of the work In the Frontier Zone Towards Web-based Adult Education Abstract This collection of articles was compiled from the experiences received as a result of a regional adult education development project called AIKE. The project was funded by the European Social Fund and the State Provincial Office of Eastern Finland, and was carried out during the period The articles approach adult education and e-learning from the perspective of daily work at the practical level. The three articles presented in the first section describe an on-line instructor s and his or her students daily activities in practice, and in view of their predefined objectives. The second section focuses on analysing the sector s development issues. The final section provides a survey of forthcoming developments: how are school and education to react to a changing world? The articles present daily work and the Internet as a bridge between education, working life and leisure-time activities. When exploiting the idea of lifelong and lifewide learning, formal education must also observe optional opportunities, such as self-initiated Internet-based cultures and people s worklife-based competencies. There is an English summary of each article in the end of the book. Keywords adult education, distance learning, distance education, working life, schools, cooperation, interaction, development Pages 188 p. Remarks Language Finnish ISBN (nid.) (PDF) ISSN Classifications YKL 38.6 UDK ; ;

6 ESIPUHE Elinikäisen oppimisen ajatus on yksi eurooppalaisen koulutuspolitiikan kulmakivistä. Taustalla on työelämän nopea muutos, joka aiheuttaa jatkuvan uuden oppimisen tarpeen. Olemme siirtyneet oppimisyhteiskuntien aikakaudelle. Myös väestön ikääntyminen siirtää koulutuksen painopistettä aikuiskoulutukseen. Oikein mitoitettu, suunnattu ja alueellisesti tasa-arvoinen aikuiskoulutuksen tarjonta onkin välttämätöntä pyrittäessä väestön osaamistason kohentamiseen. Osaaminen puolestaan on varmin tae niin yksilön työllistymisen ja hyvinvoinnin kuin elinkeinoelämän kehittymiselle. Mutta samalla kun aikuiskoulutukseen kohdistuu yhä enemmän odotuksia, siltä vaaditaan myös entistä parempaa laatua, osuvuutta ja joustavuutta. Arjen vastuista huolehtiminen voi syödä aikuisopiskeluun jäävän ajan. Monelta kerran aloitetut opinnot jäävät kesken tai opiskeluaika venyy kohtuuttoman pitkäksi. Tämän vuoksi aikuisten opetusjärjestelyt on mukautettava yksilöllisesti niin, että opiskelu, työ, perhe ja vapaa-aika voivat lomittua mielekkäällä tavalla. Aikuiskoulutuksen kehittämisessä onkin tärkeää, että verkkopohjainen opiskelu, oppilaitosten yhteistyö, neuvonta- ja ohjauspalvelut sekä joustavat osaamisen tunnustamisen käytännöt tulevat opiskelijaa vastaan. Tieto- ja viestintäteknologian kehityksen myötä uudet opetus- ja opiskelutavat tulevat vääjäämättä ajankohtaisiksi. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä tekniikan kehityksestä ja hallinnasta, vaan myös uudesta opettamisen ja oppimisen kulttuurista sekä pedagogisista ratkaisuista ja näkökulmista. On myös muistettava, että aikuisten oma kokemusvarasto on oppimisen tärkeä resurssi. Aikuiset ovat valmiita oppimaan, jos voivat soveltaa oppimaansa todellisessa elämässä. Oppimisen kannalta onkin ratkaisevaa, että opiskeltava aines koskettaa opiskelijaa, että sillä on elämäkerrallista merkitystä oppijan kannalta. Verkkopedagogiikka luo aikuisopiskelijoiden omista kokemuksista ammentavalle vuorovaikutteiselle oppimiselle uusia mahdollisuuksia.

7 Tämä julkaisu toteutettiin osana Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja Itä- Suomen lääninhallituksen rahoittamaa Aikuiskoulutuksen alueellista kehittämishanketta. Hankkeen alullepanevana ajatuksena on ollut tarve vahvistaa aikuiskoulutuksen roolia, vaikuttavuutta, saatavuutta ja koulutuksellista tasa-arvoa Etelä-Savossa. Keskeisenä tavoitteena on ollut parantaa alueen aikuisopiskelijoiden ja työelämän mahdollisuuksia laajentaa ja uudistaa osaamistaan tavoitteellisesti, yksilöllisesti, joustavasti ja tasa-arvoisesti sekä tiivistää ja vakiinnuttaa aikuiskoulutustoimijoiden yhteistyötä. Aikuiskoulutuksen alueellisen kehittämishankkeen puolitoistavuotisen elinkaaren aikana otettiin monta pientä askelta eteenpäin yhteistyössä. Hankkeen aikana projektin toiminnassa tiiviisti mukana olleet yhdeksän eteläsavolaista oppilaitosta työskentelivät yhdessä monella osa-alueella ja muodostivat tiiviin verkoston. Verkosto laajeni näiden oppilaitosten lisäksi myös muihin alueen oppilaitoksiin. Hankkeen tilaisuuksissa ja keskusteluissa tutustuttiin kollegoihin yli oppilaitosrajojen ja päästiin kurkistamaan toisten arkeen. Useimmiten todettiin, että yhteisiä toimintatapoja, haasteita ja kehittämisajatuksia löytyy roppakaupalla. Yhteistyön päästyä vauhtiin syntyi myös ajatus yhteisen julkaisun kirjoittamisesta. Hankkeen yhtenä toimintamuotona järjestettiin verkko-opetuksen keskustelutilaisuuksia, joihin kutsuttiin oppilaitosten henkilökuntaa koko maakunnan alueelta. Tavoitteena oli koota verkko-opetuksesta kiinnostuneita ja siinä jo kannuksensa hankkineita sekä erityisesti verkkopedagogiikan maailmaan tutustumisvaiheessa olevia henkilöitä yhteen kuulemaan toistensa kokemuksia ja ajatuksia sekä kertomaan omistaan. Tilaisuudet keräsivät hyvin osallistujia, ja erityisen positiivista oli tilaisuuksissa käytyjen keskustelujen innostuneisuus ja aidon oppilaitosten välisen yhteyden muodostuminen. Esiin nousi halu dokumentoida joitakin hankkeen puitteissa syntyneitä ajatuksia ja antoisia keskusteluja sekä tehdä yhteistyötä myös julkaisun yhteisöllisen tuottamisen merkeissä.

8 Tahdomme kiittää kaikkia hankkeessamme mukana olleita, projektiryhmäläisiä, ohjausryhmäläisiä, järjestämiimme tilaisuuksiin osallistuneita henkilöitä, artikkelien kirjoittajia, yhteistyöoppilaitosten henkilökuntaa ja hankkeen rahoittajia siitä valtavasta työstä, jota jokainen on tämän prosessin aikana tehnyt. Toivomme, että organisaatioiden ja eri koulutusalojen edustajien välinen keskustelu verkko-opetuksen käytännöistä, kokemuksista ja kehittämisestä tulee jatkumaan innostuneena ja vilkkaana jatkossakin poikien myös uusia yhdessä tekemisen muotoja. Mikkelissä Kalevi Niemi tulosaluejohtaja Mikkelin ammattikorkeakoulu Marjaana Julkunen projektipäällikkö Mikkelin ammattikorkeakoulu

9 SISÄLTÖ ESIPUHE Marjaana Julkunen, Kalevi Niemi JOHDANTO...1 Marjaana Julkunen, Panu Väänänen I: ARJEN EHDOILLA VERKKO-OHJAAJAN ARKI...13 Pekka Hytinkoski VERKKO-OPETTAJAN HYVÄ JA HUONO PÄIVÄ...37 Tuija Salminen VERKKO-OPISKELIJAKSI ELÄKEIÄSSÄ...52 Marjatta Kirjavainen II: SOLMUKOHTIA JA RAJANYLITYKSIÄ KEHITTYVÄ OPPIMATERIAALINTUOTANTO...60 Jari Sarja UUTTA VIRTAA OPPIMATERIAALITUOTANTOON...81 Tuija Jaakkola VIRTUAALINEN OHJAUSYMPÄRISTÖ RAJANYLITYSPAIKKANA Eeva Kuoppala METAKOGNITIIVISTEN TAITOJEN KEHITTÄMINEN VIRTUAALISISSA OPPIMISYMPÄRISTÖISSÄ Leena Uosukainen OPPIVA ORGANISAATIO TOIMIJAVERKKONA Eino Sarkola

10 III: UUTEEN KULTTUURIIN KOULU KUILUN PARTAALLA OPETTAJAN UUDET VAATTEET Jukka Tikkanen ENGLISH SUMMARY KIRJOITTAJAT...188

11 1 JOHDANTO Marjaana Julkunen, Panu Väänänen AIKUISKOULUTUS MUUTOKSESSA Arjen oppimisella tarkoitetaan usein epämuodollista oppimista, joka tapahtuu formaalin koulutuksen ja oppilaitosten ulkopuolella. Toisaalta elämme arkea myös oppilaitosten seinien sisäpuolella, opettajana, ohjaajana ja oppijana. Tässä julkaisussa arki ja siinä oppiminen ovat keskeisessä roolissa, mutta teemojen tarkastelun lähtökohta ja pohjimmainen näkökulma ovat muodollisen aikuiskoulutuksen alueella. Artikkelikokoelma Rajalla aikuiskasvatus suuntaa verkkoon syntyi Aikuiskoulutuksen alueellisen kehittämishankkeen (AIKE) yhteydessä. Hankkeessa pyrittiin kehittämään oppilaitosten ja työelämän välisellä yhteistyöllä aikuiskoulutuksen toimintatapoja, ja keskityttiin etenkin verkkoopetukseen. Artikkelien taustalla on sarja hankkeen piirissä keväällä 2007 pidettyjä keskustelutilaisuuksia verkko-opettamisesta: arjesta, kehittämisestä, kokemuksista. Keskustelu jatkui verkossa artikkelien kirjoittamisprosessin yhteydessä, ja siihen osallistui verkko-opetuksen kehittäjiä, opettajia ja oppijoita Mikkelin ammattikorkeakoulusta, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista ja Otavan Opistolta. Arki kulkee punaisena lankana läpi teoksen. Etenkin ensimmäisen osan artikkeleissa käsitellään arkea käytännön toiminnan ja realiteettien kannalta. Arjen oppimista lähestytään teksteissä myös haastamalla opetuksen ja oppimisen taustalla olevia ajattelutapoja ja toimintakulttuureja, pohtimalla koulutuksen uusia mahdollisuuksia sekä esittelemällä käytännön kehitystyötä oppilaitoksissa. Arki kattaa artikkeleissa koulun, työelämän sekä vapaa-ajan ja omaehtoisen toiminnan, ja erityisen hyvin se näkyy internetin roolissa. Elinikäisen oppimisen lisäksi on alettu puhua elämänlaajuisesta oppimisesta (lifewide learning). Sen yhteydessä tulisi muistaa, ettei oppiminen saisi muodostua "elinkautiseksi, pudotuspeliksi, jossa kouluttautumisen oravanpyörästä putoavat syrjäytyvät vähitellen muuttuvassa ja tek-

12 2 nistyvässä maailmassa. Jotta elämänlaajuinen oppiminen voidaan viisaasti ottaa huomioon, on muodollisen koulutuksenkin katsottava yli omien rajojensa. Verkko-opetuksen voidaan jo sanoa vakiintuneen osaksi aikuiskoulutusta, eikä koulustakaan voida puhua erillisenä saarekkeena tai linnakkeena, joka ei olisi tekemisissä muun maailman ja sen arjen kanssa. Kuitenkin koulutuksen maaperässä risteilee rajoja, todellisia ja kuviteltuja, teräviä tai epämääräisiä. Tässä artikkelikokoelmassa tähytään ja astutaan noiden rajojen yli, tai seistään jalat rajan molemmin puolin tarkastelemassa kahteen tai useampaan suuntaan. Yksi selvä raja on muodollisen koulun ja arjen välillä, mutta toisaalta koulua ei voi erottaa arjesta. Internetin raja on edelleen usein vaikea ylittää, mutta verkon sisälläkin on omat rajansa. Suomessa oppilaitokset ovat laatineet runsaasti tieto- ja viestintäteknologian strategioitaan ja kehittämisohjelmiaan. Silti verkko-opetuksen kenttää pidetään haastavana, eikä erilaisia mahdollisuuksia hyödynnetä kovinkaan monipuolisesti. Osaamattomuuden pelko stressaa opettajia teknologian opetuskäytössä. Lähiopetusta ihannoidaan yhä sitkeästi ja verkko-opetusta pidetään heikompana esimerkiksi vuorovaikutteisuuden kannalta. (Nurmi 2006, , 237.) Verkko-opetuksen ympäristöt ja muut yhteydenpito-ohjelmistot tarjoavat kuitenkin opettajille ja opiskelijoille yhä monipuolisempia tapoja olla vuorovaikutuksessa keskenään. Verkko ei kuitenkaan ole enää vain materiaalipankki tai edes suoraviivaisen vuorovaikutuksen väline ympäristö, johon viedään tai jossa simuloidaan todellista maailmaa, vaan tila, jossa toimitaan sen ominaislaadun mukaan ja jonne esimerkiksi syntyy omia yhteisöjä. Vaikka internetissä toimiminen saattaa olla edelleen monille opettajille tai opiskelijoille välttämätön paha, verkon sosiaaliseksi mediaksi kutsutut sovellukset hiipivät kuin varkain useimpien elämään. Verkkoa käytetään luontevasti arjen yhteydenpitoon, ja tietoa haetaan esimerkiksi vapaasta tietosanakirja Wikipediasta, joka rakentuu verkon oman yhteisöllisyyden

13 3 varaan. Sosiaalisen median synnyttämiä ajatuksia ei kuitenkaan välttämättä osata hyödyntää omassa toiminnassa. Esimerkiksi verkko-opettajia työllistäviin tekijänoikeuskysymyksiin löytyy vastauksia verkon kulttuureista. Verkko-opetuksen ja -opiskelun ympärille ei pitäisi kuvitella rajoja, jotka erottavat ne muusta internetin toiminnasta, aivan kuten opetusta ei tulisi nähdä muusta elämästä erillisenä saarekkeena. Käytännössä näitä rajoja kuitenkin nousee edelleen verkko-opetuksen tielle. Uudemmatkin kokemukset tukevat jo pian kymmenen vuotta sitten (esim. ETÄKAMUprojekti, Ruokamo & Pohjolainen 1999) tehtyjen verkko-opetusta tarkastelevien tutkimuksien havaintoja, joiden mukaan vuorovaikutuksessa ja yhteisen tiedon rakentamisessa on nähtävissä verkko-opetuksen kestohaasteet. Elämme aikaa, joka edellyttää muutosta opetustyössä, opettajan roolissa, oppilaitosten toimintamalleissa sekä opetus- ja oppimiskäsityksissä. Vaikka etenkin vuorovaikutteisen verkko-opetuksen aikaa vievä luonne tiedetään, opettajat kokevat, ettei sitä huomioida heidän työajassaan, eivätkä verkko-opetuksen strategiat ja arki muutenkaan aina kohtaa. Toimenkuvien laajetessa opettajilta vaaditaan uudistuvaa ammattitaitoa ja joustavuutta. Tämän ei kuitenkaan pidä antaa masentaa: samaan aikaan kun rajat teknisten ratkaisujen ja lähiopetuksen välillä hämärtyvät, niiden parissa toimivat opettajat, ohjaajat ja opiskelijat elävät sisällä siinä muuttuvassa arjen media- ja toimintakulttuurissa, joka on opetuksenkin muutoksen taustalla. Sama viestintäteknologia, jolla opiskelijan ohjaus toimii, palvelee myös opettajien verkostoitumista ja asiantuntemuksen kehittämistä sekä edesauttaa jaetun asiantuntijuuden toteutumista paitsi opetustilanteessa, myös verkko-oppimateriaalin tuottamisessa. Toisaalta kontaktiopetuksen piirissä syntyneen pedagogiikan kysymykset ja vastaukset pätevät yleensä myös tärkeimpiin verkko-opetuksen solmukohtiin, kunhan teknologian raja on ylitetty. Opetuksen siirtyminen verkkoon ja uusien oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien käyttöönotto on osa laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Yhteiskunnan vanhat toimintamallit eivät enää päde, ja erityisesti ai-

14 4 kuisten koulutuksella ja osaamisen kehittämisellä on yhä suurempi rooli yhteiskunnassa. Yhtenä osoituksena tästä laajemmasta muutoksesta on lineaarisen elämänkaarimallin muuttuminen käsitykseksi limittäisestä elämänkaaresta, jossa ihmisen elämänkaaren vaiheet sekoittuvat ja menevät päällekkäin ja elämänkaaresta tulee koulutuksen, työn ja työttömyysjaksojen sirpaloittama (Rinne, Kivirauma ja Lehtinen 2004, 84). Muutos heijastuu myös koulutukselle esitettyihin vaatimuksiin. Elinikäisen ja elämänlaajuisen oppimisen perään kuulutetaan, ja koulutuksen järjestäjien on luotava uusia toimintamalleja vastatakseen muuttuviin vaatimuksiin. Olemme siirtymässä kohti uusia oppimisympäristöjä ja uudenlaisia opetuksen sekä koulutuksen muotoja. Olemme tietyllä tapaa rajalla suuntaamassa tutusta ja formaalista koulun oppimisympäristöstä kohti autenttisia ympäristöjä: internetiin, työelämään ja erilaisiin sosiaalisiin verkostoihin. Samoin opettajuus on muutosvaiheessa perinteisestä opettajuudesta kohti informaalisissa ja autenttisissa oppimisympäristöissä toimivaa, ohjaavaa ja mahdollistavaa opettajaa. Tämä pätee myös verkossa tapahtuvaan opetukseen, jossa konstruktivismia korostavien opetusmenetelmien mukaisesti opettaja ei ole tietoa suoltava auktoriteetti, vaan oppijoiden tuki ja ohjaaja (Mannisenmäki 2003, 41-54). Koulun seinien sisäpuolen lisäksi oppimista tapahtuu myös arjen ympäristöissä, ja oppimisen voidaan katsoa kontekstualisoituneen opiskelijoiden arkielämään, sosiaalisiin verkostoihin ja muuttuviin toimintatilanteisiin. Muodollisen koulutusjärjestelmän piirissä sekä arjen informaalisissa oppimisympäristöissä tapahtuva oppiminen täydentävät toisiaan. Erityisesti aikuiskasvatustieteessä on alettu kyseenalaistaa se, voivatko muodolliset tutkinnot olla ainoa osaamisen osoittamisen väline jälkimodernin yhteiskunnan joustavuutta vaativissa olosuhteissa (Rinne, Kivirauma ja Lehtinen 2004, 82). Aiemman osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen vaatimus on levinnyt ammatillisista oppilaitoksista korkeakouluihin. Siinä keskeistä on, että osaamiseksi tunnustetaan muodollisessa koulutuksessa hankitun osaamisen lisäksi myös muulla tavoin hankittu osaaminen.

15 5 Osaaminen sinänsä on keskiössä tutkintojen ja todistusten sijaan. Siksi koulutus suuntaakin verkkoon ja työelämään pyrkien hyödyntämään entistä tehokkaammin oppimisen erilaiset kontekstit. Esimerkiksi oppisopimuskoulutuksessa oppilaitoksessa suoritettavat opinnot ja työpaikalla tapahtuva oppiminen täydentävät toisiaan, ja näitä periaatteita on lähdetty soveltamaan ammatillisesta koulutuksesta myös korkeakoulujen opetukseen. Samaa rajankäyntiä heijastaa myös alati kasvava verkkoopetustarjonta kaikilla koulutusasteilla, jonka kautta pyritään helpottamaan opintojen saatavuutta sekä mahdollistamaan monimuotoiset opintojen suoritustavat ja oppiminen perinteisen koulun seinien ulkopuolella uudenlaisissa yhteisöissä. ARTIKKELIT Arjen ehdoilla Julkaisun ensimmäisessä osassa käsitellään verkko-opetuksen arkea käytännönläheisestä näkökulmasta, opettajien ja oppijoiden jokapäiväisen toiminnan kannalta. Ensimmäisissä artikkeleissa esitetään verkko-opettajan tai - ohjaajan jokapäiväisen elämän haasteita, toiveita ja realiteetteja. Pekka Hytinkoski kirjoittaa artikkelissaan Verkko-ohjaajan arki verkko-opetuksen käytännön työn parissa työskentelevien henkilöiden haastavista tehtävistä arjen toiminnan näkökulmasta. Verkko-opetuksen mahdollisuuksia ja konkreettisia opetus- ja opiskelutilanteita on tutkittu monipuolisesti, ja niistä on kirjoitettu paljon. Verkko-opetus näkyy myös pakollisena osana nykyisiä opetussuunnitelmia. Usein siitä välitetty kuva on kuitenkin kaukana opetuksen ja oppimisen arjesta. Hypen, markkinoinnin, strategioiden ja opetussuunnitelmien myrskynsilmässä verkko-opetusta suunnittelevat ja ohjaavat henkilöt painivat ja kaipaavat tukea usein hyvin käytännöllisten opetuksen arkeen liittyvien kysymysten äärellä.

16 6 Tuija Salmisen niin ikään arjen kokemukseen pohjaavassa artikkelissa Verkko-opettajan hyvä ja huono päivä oleelliseksi teemaksi nousee vuorovaikutus ja sen toteutuminen verkossa käytännön esimerkkinä tästä on todelliseen tarpeeseen syntynyt ruotsin verkko-opetus umpisuomalaisella alueella. Koulutuksen laatu kulminoituu oppimisprosessiin ja sitä tukevaan opetus- ja ohjausprosessiin opettajan tehtävä on huolehtia opiskelijasta. Näennäisesti toissijaiset ongelmat, kuten ajanpuute ja tekniset vastoinkäymiset, tulevat helposti vuorovaikutuksen tielle. Toissijaisuudestaan huolimatta nämä haasteet vaativat niin kuin toisistakin ensimmäisen osan artikkeleista käy ilmi todellista huomiota, jotta opettajat ja opiskelijat voivat keskittyä itse asiaan. Vuorovaikutuksen merkitystä korostaa myös Marjatta Kirjavainen artikkelissaan Verkko-opiskelijaksi eläkeiässä. Verkko-opiskelu on usein ainoa varteenotettava tapa opiskella aikuisiällä, ja sellaisena tärkeä rajanylityspaikka. Kynnyksenä opiskelun aloittamiseen on usein tekniikan ja verkkoympäristön vieraus. Verkko-opinnoissa tuleekin turvata mahdollisuus keskittyä sisältöön teknisten ongelmien sijaan. Solmukohtia ja rajanylityksiä Toisessa osassa lähestytään verkko-opetuksen ja aikuiskasvatuksen haasteita kehittämisajatusten kautta. Tietoverkko ja muut verkostot muodostavat reittejä eri alueiden välillä ja rajojen ylitse: internetin sosiaalisten verkostojen toimintatavoista haetaan mallia esimerkiksi oppimateriaalin tekijänoikeuskysymyksiin, ja virtuaaliset ympäristöt auttavat yhdistämään työelämän, käytännön, muodollisen koulun ja oman osaamisen kehittämisen. Jari Sarjan ja Tuija Jaakkolan artikkelit käsittelevät oppimateriaalituotantoa. Jari Sarja kuvaa artikkelissaan Kehittyvä oppimateriaalituotanto oppikirjatutkimuksen ja oppikirjan historian kautta materiaalituotannon sudenkuoppia. Oppikirjatutkimuksessa on huomattu oppimateriaalin sisältöön kiinnitettävän liian vähän huomioita. Myös ja etenkin verkko-opetuksessa on helppo ajautua tilanteeseen, jossa kysymys miten opetetaan syrjäyttää kysy-

17 7 myksen mitä opetetaan. Sisällön laadun ohella huomio kiinnittyy keinotekoiseen rajaan opettajan ja materiaalintuottajan välillä. Toimijat itse ylittävät arjessaan tämän rajan jatkuvasti luodessaan sisältöjä verkkokursseilleen. Sisällöntuottamista ei kuitenkaan välttämättä huomioida palkassa, joka lasketaan pidettyjen oppituntien mukaan. Tuija Jaakkola kritisoi artikkelissaan Uutta virtaa oppimateriaalituotantoon sitoutuneisuutta oppikirjoihin, niiden jäykkyyttä ja niiden ostamisesta opiskelijoille koituvaa taloudellista haittaa. Vastausta näihin ongelmiin haetaan internetin sosiaalisista ilmiöistä ja niiden kulttuureista. Artikkelissa esitelty yhteisöllisen tiedontuottamisen malli vastaa etenkin tutkivan oppimisen ja jaetun asiantuntijuuden tarpeeseen sekä verkko-opettajien jatkuvasti kohtaamiin tekijänoikeuskysymyksiin. Tämä poolimalli saattaa ylittää konkreettisesti verkko-opetuksen ja oppikirjan välisen rajan, jos räätälöidyn kirjan idea edistyy. Artikkeleissa tehdään monenlaista rajankäyntiä ja rajanylityksiä. Aikuiskoulutuksen kohdalla työelämä on erityisen keskeinen alue. Sen lisäksi että koulutus saattaa olla itsessään ammatillista ja käytännönläheistä, monet opiskelevat työn ohessa. Työelämä kuuluu oleellisesti aikuiskoulutuksen arkeen, usein muodollisen koulun vastakohtana siitäkin huolimatta että perinteinen koulu on rakennettu työelämän mallin mukaisesti, jopa tavaratuotannon logiikkaa seuraillen (ks. Jukka Tikkasen artikkeli tässä teoksessa). Julkaisun neljä viimeistä artikkelia tutkivat koulun, työelämän ja verkon sekä niiden pohjalla olevan teoreettisen ajattelun rajoja kukin omasta suunnastaan. Eeva Kuoppalan artikkeli Virtuaalinen ohjausympäristö rajanylityspaikkana lähestyy koulusta käsin työelämää. Internet on omiaan toimimaan siltana koulun ja työelämän välillä, ja artikkelissa kuvataan integratiivisen virtuaalisen oppimisympäristön toimintaa työelämän ja oppilaitoksen välisille rajapinnoille rakentuneena foorumina, jossa oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa työelämän kanssa, autenttisten työelämästä nousseiden teemojen avulla.

18 8 Leena Uosukaisen artikkeli Metakognitiivisten taitojen kehittäminen virtuaalisissa oppimisympäristöissä avaa oppimisen käsitteellisen tason ymmärtämistä. Artikkelin keskeisenä sisältönä ovat tietoteknologian tuomat keinot kehittää metakognitiivisia taitoja ammattiin oppimisessa. Ammattien ja tieteiden välisillä rajapinnoilla liikkuminen ovat tässä oleellisessa asemassa. Niin kuin Kuoppalankin artikkelissa, työelämän ja koulun välisten rajojen murtaminen tiedon soveltaminen autenttisissa ympäristöissä nähdään hedelmälliseksi. Verkkotyökaluja esitellään sen reflektoinnin tueksi. Eino Sarkolan artikkeli Oppiva organisaatio toimijaverkkona lähestyy työelämästä käsin koulua. Verkko-opetukseen liittyvän osaamisen kehittämisen viitekehystä on lähdetty etsimään yleisemmistä työelämän käytänteistä, erityisesti tietojohtamisesta. Artikkelissa kuvataan organisaatioita ja yhteisöjä verkostoina, joita määrittää toiminta ja yhteinen päämäärä. Toimijaverkko kietoutuu artikkelissa yhteen tietoverkon kanssa, kun verkko-opintojen mentorointitoimintaa käsitellään sen kautta. Vertaistukeen pohjautuvalla mentorointitoiminnalla pyritään laskemaan verkko-opetuksen kynnystä ja luomaan olosuhteet, jotka mahdollistavat toiminnan jatkuvan kehittymisen muuttuvissa olosuhteissa. Tällainen oppiva verkosto on omiaan tukemaan verkkoohjaajia arkisten haasteiden muodostamien rajojen ylittämisessä. Läheltä löytyy vertaistukea, joka auttaa akuuteissa ongelmissa, mutta myös voimaannuttaa ja tukee omakohtaisessa uuden oppimisessa. Uuteen kulttuuriin Jukka Tikkasen artikkelissa Koulu kuilun partaalla opettajan uudet vaatteet katsotaan verkon kulttuureista käsin koulua. Se, niin kuin koko elämämme, nähdään murroksessa. Yhteiskunta on muuttunut radikaalisti viimeisten vuosikymmenten aikana, mutta teollista aikaa palvelemaan syntynyt koulu ei ole vastaavanlaiseen muutokseen pystynyt. Murroksen myötä koulun lumous on haihtunut. Tässä uudessa kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa koulun ja opettajuuden tulisi kyetä määrittelemään tehtävänsä uudelleen. Internet tulee kuvaan uuden mediakompetenssin vaatimuksena ja

19 9 opiskelijoiden omaehtoisen kulttuurin ympäristönä. Muutosprosessissa on kyettävä luopumaan vanhoista toimintatavoista ja otettava avoimesti vastaan uusi toimintakulttuuri, jonka ituja voi hakea lasten ja nuorten mediakulttuurista sekä verkon kulttuureista ylipäätään. Mediakasvatus on kohdistettu perinteisesti lapsille ja nuorille. Toisaalta tietoja viestintäteknologian käytössä on nähty sukupolvien välillä kuilu, jonka äärellä aikuiset ovat olleet ymmällään nuoriso saattaa käyttää edelleen luontevammin uutta teknologiaa, ja heidän on usein helpompi omaksua ja muokatakin verkon kulttuureita ja yhteisöllisyyttä. Aikuisella iällä verkon arkisen mediakulttuurin piiriin tulleille tämä ei ole yhtä helppoa. Modernin murroksen kautta mediakasvatuksen vaade koskee yhtä lailla siis aikuisia. Tieto- ja viestintäteknologian aikuisille suunnatut koulutukset voidaan nähdä osana mediakasvatuksen jatkumoa (Suoranta 2006). Julkaisun päättävä artikkeli kiinnittää huomion lasten ja nuorten mediakulttuurin merkitykseen uuden vision muovaamisessa. Koulutuksen on luontevaa omaksua uusia toimintatapoja sieltä missä tietoa, asiantuntijuutta ja oppimista syntyy luonnollisesti, autenttisessa ympäristössä. Elinikäisen ja elämänlaajuisen oppimisen kontekstissa aikuiskoulutuksen ei pidä jättää huomiotta nuorisonkaan antamia malleja. Niin kuin Marjatta Kirjavainen artikkelissaan esittää, oppimisessa voidaan nähdä olevan kyse identiteetistä, joka rakentuu käytännön yhteisöön osallistumisen kokemusten kautta (Hakkarainen 2000, 95). Oleellisilta osiltaan verkon omaehtoinen yhteisöllisyys toimii kuin itsestään sosiaalisena kontekstina tällaiselle identiteetille. Internet on mahdollistanut laajamittaisen yhteisöllisen tiedontuotannon ja asiantuntijuuden. Hierarkiaton ja käyttäjälähtöinen sosiaalinen media on murtautunut yleisesti tunnustetuksi toimintamalliksi. Se koskee niin kulttuurituotteiden luomista ja levittämistä (esimerkiksi Mikseri.net, verkkokirjakauppa Amazon), sanakirjatiedon määrittelyä ja hallintaa (Wikipedia) kuin työelämän ja liiketoiminnan tehostamista (esimerkiksi Legon käyttäjäkeskeinen suunnittelu, jota Tuija Jaakkola kuvaa tässä julkaisussa, tai Eino Sarkolan artikkelissa esitetyt esimerkit hiljaisen tiedon ja käytäntöjen edelleen siirtämisestä).

20 10 Aikuiskasvatus on oppilaitosten lisäksi voimakkaasti työelämässä ja erilaisissa verkostoissa, joista erityisesti internet puhuttaa. Oppijat opiskelijat ja opettajat suunnistavat parhaansa mukaan näissä verkostoissa, joiden rajoja ei välttämättä pysty erottamaan selkeästi. Murrokset ja muutospaineet välittyvät verkon ja verkostojen kautta, mutta ne ovat kaikki arkipäiväämme. Verkko-opetuksen jokapäiväiset haasteet ja tarpeet ovat hyvinkin maanläheisiä. Opetuksessa voi ja kannattaa ylittää rajoja verkon kulttuureihin ja uusiin toimintatapoihin, jolloin ne eivät nouse uudeksi vaativaksi tai keinotekoisen tuntuiseksi opintosisällöksi, vaan antavat tukea arjen haasteiden kohtaamiselle.