Oluen valmistus kotikeittiössä

Transkriptio

1 Oluen valmistus kotikeittiössä Matti Karvonen, Valkeakoski Jori Montonen, Tampere

2 Alkusanat Oluen valmistus on mielenkiintoinen ja monivivahteinen ala joka vaikuttaisi kiinnostavan kasvavassa määrin. Internet tarjoaa lukuisia ohjeita, mutta osittain ne voivat vaikuttaa liian monimutkaisilta ja sisältävät aloittelijan kannalta turhaa hifistelyä. Perushyvän ALEn paneminen onnistunee jokaiselta eikä vaadi panimomestarin tutkintoa. Luokitukseltaan olut on käymisteitse valmistettava juoma, jonka käymissokerit ovat lähtöisin maltaista ja vain maltaista. Samoin käyttävän hiivan ravinteet ovat lähtöisin maltaista. Sahti on olut, joka tehdään muinaisia ja perinteisiä traditionta kunnioittaen. Tämän ohjeen avulla voi tehdä myös sahtia, erot kun ovat melko pienet loppupeleissä. Ohje on tarkoitettu lähinnä niille jotka vasta haaveilevat kotioluen valmistuksesta mutta eivät ole löytäneet riittävän helppoa ohjetta tai mentoria haaveidensa toteutumisen pohjaksi. Tässä ohjeessa käydään läpi oluen valmistuksen perusteoriaa ja käytännön niksejä, joita kirjoittaja käyttävät kun valmistaa keittiössään olutta 10 litran satseissa. Ohjeen avulla ensikertalainen saa tehtyä hyvää Ale:a tai sahtia ja kokemuksen karttuessa voi sitten muista lähteistä etsiä vaikeampia reseptejä. Tosin se ei välttämättä ole tarpeen, sillä tämän ohjeen tiedoilla valmistuu varsin maittavaa olutta. Ohje perustuu teoreettiselta osuudeltaan lähinnä Ukonmaljan oluenvalmistusohjeeseen sekä ohjeeseen. Muilta osin ohjeen sisältö perustuu erinäisiin kokeneempien kotiolutharastajien suullisiin ohjeisiin ja lopulta myös kirjoittajien omiin kokemuksiin. Lähdeviitteitä ei ole sen kummemmin laitettu ja sillä selvä(tämä ei ole menossa vertaisarvioituun julkaisuun tms.). Ohje on open-sourcea ja freewarea, kuvat clip-arttia eikä kirjoittajat muutenkaan vastaa mistään. Olut on myös osa kulttuuriperintöä ja sen valmistus ja nauttiminen on ehkä hienoin ja maistuvin tapa kulttuuriharrastukselle. Oluesta Kalevalassa runoillaan mm. seuraavaa: Tuop' on Pohjolan emäntä liikkui sillan liitoksella, laahoi keskilattialla. Arvelee, ajattelevi: "Mistäpä olutta saamme, taarit taiten laittelemme näille häille hankkimille, pioille pi'ettäville? En tieä tekoa taarin enkä syntyä olosen." Olipa ukko uunin päällä. Lausui ukko uunin päältä: "Ohrasta oluen synty, humalasta julkijuoman, vaikk' ei tuo ve'että synny eikä tuimatta tuletta.

3 Yleiskuva Oluen valmistus, eli oluen paneminen, sisältää seuraavat päävaiheet: 1. Mäskäys 2. Suodatus 3. Keitto (ei keitetä sahtia) 4. Hiivaus (& Maustaminen) 5. Pääkäyminen 6. Pullotus 7. Jälkikäyminen 8. Nauttiminen Aikaa vaiheisiin 1-4 kuluu noin 6 tuntia. Aloittelija voi tarvita enemmän. Oluen valmistus ei kuitenkaan vaadi jatkuvaa päivystystä, ellei paloturvallisuusnäkökohdat sitten niin edellytä, joten siinä sivussa voi touhuta muutakin. Oluen valmistukseen kotikeittiössä tarvitaan seuraavia asioita & välineitä & aineksia: Panopäiväkirja : Kirjaa ylös mitä teit ja mihin aikaan. Kiität itseäsi tästä vielä joku päivä. Hygieniaa: Puhtaus on puoliruokaa, mutta 90 % olutta. Ei kannata pilata prosessia likaisilla astioilla. Mallasta, esim. Viking Malt Sahtimallas. (Voi toki mallastaa omiakin ohria, mutta työlästä luulisin) Lämpömittari: Riittävän pitkä jotta sillä saa mitattua kattilan pohjasta asti C mittausalue. Mäskäyskattila. 10 Litraa hyvä, mutta kirjoittaja on tehnyt 7 litraisessa. Kapusta: Mäskiä sekoitetaan ja välineen tulee olla vahva. Muovinen tuskin kestää. Suodatusväline. Muoviämpäristä ja katajanoksista saa tehtyä tämän. Lisää kohdassa Suodatus. Kuurna on muinaisperinteen mukainen tapa hoitaa suodatus. Käymisastia. Teräs- taimuovi astia (tai puu jos perinteet kunniassa), jonka kanteen saa vesilukon. Perus 10 litran muoviämpäri kelpaa hyvin. Kanteen reikä ja siihen tiivistekumi ja vesilukko esim. Tokmannilta Hiiva. Esim. Rainbow kuivahiiva käy hyvin. Olut- ja viinihiivoja on ziljoonia erilaisia joihin kannatta perehtyä sitten harrastuksen edetessä. Mausteet. Sahtia maustetaan katajanmarjoilla, olutta humalalla. Lisää kohdassa Maustaminen. Lappoletku. Pulloja. Kirjoittaja käyttää muovisia pakastepulloja. Ne ei räjähdä jos jälkikäyminen on rajua; ne kun kestää myös jäätyvien mehujen rasitukset hajoamatta. Lasipulloissa tosin säilyisi paremmin? Kun tämä ohje on luettu ja sisäistetty ja välineet on hankittu, voi valmistus alkaa. Mallasta kattilaan ja mäskäämään siis...

4 Mäskäys Kun viljaa mallastetaan, siihen muodostuu monia mäskäyksessä tarvittavia entsyymejä, joita kutakin tarvitaan mäskäyksen eri vaiheissa. Mäskäysprosessia ohjataan mäskipuuron lämpötilaa muuttelemalla tavoitellen eri vaiheissa tietyille entsyymille parhaiten sopivia lämpötiloja. Entsyymitoiminnan vaikutuksesta mallas hajoaa tavoitellussa suhteessa proteineiksi (aminohapoiksi) ja sokereiksi. Käyvä sokeri on maltoosia (disakkaridi: glukoosi-glukoosi) ja täyteläistä makua antava sokeri on dextriiniä (monosakkaridi: glukoosi). (Tavallinen leivonnassa käytetty kidesokeri on disakkaridi: glukoosi-fruktoosi, josta saa tehtyä vain kiljua). Tarkka lämpötilan ohjaus on siis koko mäskäyksen aikana tärkeää. Perusteoria on biokemiallinen mutta perimätietona kulkenutta sahtitaitoa ei pidä silti väheksyä. Teorian ymmärtäminen tosin mahdollistaa luovan soveltamisen. Lämpötilan nostoissa lämmitys tulisi tehdä nopeasti ja se käy kätevimmin kaasu- tai induktiolevyllä tai sitten lisäämällä sopiva määrä kiehuvaa vettä mäskin sekaan sitä mukaan kun prosessi etenee. Perinteisen hellalevyn hitaus voi lisätä haastetta. Vedenlisäystaktiikka on myös siltä kantilta varma, että näin tehden mäski ei voi palaa pohjaan, joka on todellinen riski sillä mäski on hyvä eriste. Mäski palaa pohjaan yhtä helposti kuin mikä tahansa viljapuuro. Vedenlisäystaktiikka edellyttää sitä ettei mäskikattilaa prosessin alkuvaiheessa kokonaan täytetty vedellä. Allekirjoittanut täyttää kattilan vedellä heti sisäänmäskäyksen jälkeen, koska hoitaa mäskäämisen iduktiolevyllä. Rankkaa sekoittamista ja aktiivista lämpömittarin tarkkailua vaaditaan lämmitysvaiheissa kaikilla tavoilla tehtynä. Tehdessään ämpärillistä olutta, kirjoittaja käyttää noin kg mallasta. Mäskäyslämpötilat ovat seuraavat: Tauon nimi: Lämpötila [ C] Aika [min] Tarkoitus Sisäänmäskäys* 0 22 (max40) 60 Sisäänmäskäys parantaa suodatettavuutta. Protelyysitauko Hiivalla tärkeitä proteiineja syntyy Maltoositauko ** Alkoholiksi käyviä sokereita syntyy Dextriinitauko ** Täyteläistä makua antavia sokereita syntyy Ulosmäskäys Entsyymitoiminta loppuu *Sisäänmäskäys onnistuu siten että kylmää vettä maltaiden sekaan vain sen verran että maltaat kostuvat. Antaa sitten lämmetä huoneen lämpöön kaikessa rauhassa. Vettä täytyy lisätä sisäänmäskäyksen jälkeen. ** Sokeroituminen kestää korkeintaan noin 2 3 tuntia. Jos mäskiä pidetään liian pitkään maltoositauossa, ei dextriiniä muodostu ollenkaan. Sokeroitumistaukojen pituuden suhde määrää lopputuotteen alkoholipitoisuus/täyteläisyys suhteen. Voi myös pitää kolmituntisen jossain sillä ja välillä arvossa, jolloin lopputuoteeseen syntyy varmasti molempia. Ensimmäisellä kerralla kannattanee tehdä seuraavalla reseptillä: Sisäänmäskäys rauhassa, vähintään 60 min, protelyysitauko 30 min, maltoositauko 60 min ja 90 min dextriinitauko. Ulosmäskäys 5 min. Maistele mäskiä sen erivaiheissa, niin huomaat mitä prosessissa tapahtuu.

5 Kirjoittaja on hoitanut prosessin käytännössä siten, että lämpötilan noustua kulloiseenkin tavoitteeseen, kattilan on siirretty viereiselle levylle ja kattilan ympärille on laitettu pyyhe eristeeksi. Lämpötilaa on tarkkailtu esim. 30 min välein ja säädetty tarvittaessa. Sellaistakin on kokeiltu että on protelyysitauon jälkeen on nostettu lämpötila 75 C asteeseen ja jätetty kattila neljäksi tunniksi jäähtymään kun välillä on käyty asioilla. Tällöin mäski ehti jäähtyä 58 C asteeseen, jonka jälkeen tehtiin ulosmäskäys. Vaivaton tapa joka myöskin tuotti lopulta varsin hyvää olutta. Todellinen muinaisjuoma Kivisahti, mäskätään puusammiossa ja lämmitys hoituu siten että sopivin väliajoin sammioon tipautellaan tulikuumia kiviä. Näin siis onnistuu mäskäys myös tulta kestämättömässä astiassa. Mitä luultavimmin tässä menetelmässä ei tietenkään käytetä lämpömittareita vaan, esim. heimon tietäjä kokeilee kädellä oikean lämpötilan tai muuten johtaa tapahtumaa erinäisten oluenhenkien opastamana. Samapa se, kunhan hyvää tulee. Ruis ja vehnäoluiden valmistus voi erota tavallisen ohrapirtelön valmistuksesta. Opiskeltakoon niiden erikoisuudet muualta omaehtoisesti. Suodatus Suodatuksessa nestemäinen vierre ja kiinteät mäskinjämät erotetaan toisistaan. Suodattimeksi soveltuu (ehkä jopa parhaiten kaikista mahdollisista vaihtoehdoista) ämpäri, jonka pohjaan on tehty muutamia sormen mentäviä reikiä. Ämpäri enintään puolilleen katajan oksia ja suodatin on valmis. Pastasiivilä tai metalliverkko ei toimi hyvin (kokeiltu on). Suodattimen on oltava syväsuodattava. Mäski itsessään toimii suodattimena, joten karkea aines ei pääse harvastakaan katajaverkosta läpi. Itse asiassa mäski on niin hyvä suodatin että pelkkä rei itetty ämpäri ilman katajaa voisi olla toimiva menetelmä, mutta syväsuodatus nopeuttaa huomattavasti suodatusprosessia. Jonkinlainen korkea verkkosylinteri lienee optimaalinen, mutta katajalla onnistuu niin hyvin ettei kirjoittajan ole tarvinnut sellaista hankkia. Jos mäskäysprosessi onnistui ja suodatin on asiallinen, ämpärillisen suodattaminen hoituu noin vartissa. Mikäli vierrettä ei tule tarpeeksi, esim. siksi että mäskäys tehtiin 7 litran kattilassa mutta vierrettä halutaan 10 litraa, voidaan suodattimen läpi laskea vielä max. 78 C lämpöistä vettä riittävä määrä. Kiehuvan veden käyttö tässä kohtaa johtaa suodattimen tukkeutumiseen (mäskin proteiinint tekevät jotain samaa kuin kananmuna pannulla). Keittäminen Sahtia tehdessä vierrettä ei keitetä ja tämä vaihe jätetään väliin. Olutvierrettä keitetään eräiden ohjeiden mukaan tunti tai useampi. Keittämisen aikana vaahtoa kerätään pois pinnalta. Kirjoittanut keittää vain sen aikaa kun vaahtoa muodostuu pinnalle (noin 30 min). Keitetty vierre on steriiliä, joten jäähdytyksen aikana on pidettävä huoli ettei vierteeseen pääse pöpöjä; kansi päälle siis. Luonnollisesti kontaminaation (ilmasta vierteeseen joutuneet maitohappobakteerit ym.) riski pienenee jos jäähdytyksen saa hoidettua nopeasti, esim. lumihangessa. Vierteen ominaispainoa ja sokeripitoisuutta voi mitata jos tahtoo tätä tietoa käyttää esim lopputuotteen alkoholipitoisuusen määritykseen. Hiivaus Hiivaus voidaan tehdä kun vierre on jäähtynyt käden lämpöiseksi. Liian kuumassa hiivasolut tuhoutuvat, liian kylmässä käyminen alkaa hitaasti jos ollenkaan. Hiivapanoksen käyttö (herätetään hiiva mukillisessa

6 vierrettä sillä aikaa kun kokosatsi jäähtyy) on osoittautunut hyväksi tavaksi herättää hiiva. Ämpärilliseen vierrettä kannattanee käyttää max. puoli pussillista kuivahiivaa tai neljännespaketti tuorehiivaa. Huhujen mukaan Belgialaiset munkit käyttävät olutta hiivan ja bakteerien seoksella. Täten saavutetaan luostarioluelle tyypillisiä makuvivahteita. Kotiolutvalmistajalle bakteerit (useimminten maitohappobakteerit), joita löytyy jokaisesta keittiöstä, aiheuttavat vain makuhaittoja. Hiivoja on pohjahiivoja ja pintahiivoja (jotka nimestään huolimatta käyvät myös pohjalla lämpötilasta riippuen). Pullahiiva on pintahiiva. Pohjahiivakäyminen jätetään jatkokursseille (kunhan tulee itse ensin opiskeltua se ala). Turbohiivat ym. kiljuhiivat kannattanee jättää teini-ikäisten kiljukemistien käytettäväksi. Maustaminen Mausteet lisätään hiivauksen yhteydessä. Tyypillisiä mausteita ovat humalat (katkero & aromi), katajanmarjat, kuusenkerkät, inkivääri, jne. Periaatteessa maustaa voi millä tahansa. Sahtiin ei tavallisesti käytetä kuin korkeintaan katajanmarjoja ja -oksia. Allekirjoittaneen havainto on että atajanmarjat ja hunaja sopivat huonosti yhteen, samoinkaan voimakas humalointi ei oikein toimi hunajaoluen yhteydessä. Humalia on hiivan tavoin ziljoona erilaista. Kaksi eri humalatyyppiä on kuitenkin syytä erottaa toisistaan; aromihumala ja katkerohumala. Aromihumalat tuovat aromia, katkerot katkeroa. Katkeropitoisuus ilmoitetaan joistakin kaupan oluista IBU (International Bitternes Unit) arvolla, joka kertoo katkeromolekyylien ppm-arvon (parts per million, eli promillen promille). Aromeja on ties mitä, ja niistä oppikoon jokainen lisää esim. google-yliopistosta. Jos haluaa käyttää esim. navetan seinällä kasvavia humalakäpyjä niin seuraava tulee huomioida: Humalakäpyjen katkerot eivät liukene veteen sellaisenaan vaan ne täytyy isomerisoida ensin. Tämä vaatii käytännössä (todella)pitkää keittämistä tai painekattilan. Kävyt voi keittää vierteenkeiton yhteydessä, mutta kätevämpää on tehdä vahva humalakeitos erillisessä pienessä astiassa. Helpointa kuitenkin on ostaa esim. :stä valmista humalauutetta, jota saa suht halvalla ja jota tarvitaan noin. teelusikallinen tai pari per ämpäri. Tarkempia mittoja käyttäen voi uutteen vahvuuden huomoiden tähdätä haluamaansa IBU tasoon. Uutteen IBU on ja olueen halutaan korkeintaan 100, tyypillisesti kuitenkin vain Annostelussa on oltava tarkkana. Käyminen Käyminen koostuu kahdesta osasta: pääkäyminen ja jälkikäyminen. Pääkäymisessä syntyy alkoholia, jälkikäymisessä maut tasapainottuvat ja kehittyvät oluen kypsyessä. Jälkikäyminen tapahtuu pulloissa. Pääkäyminen tehdään vesilukollisessa ämpärissä. Pääkäyminen alkaa kun hiiva aktivoituu ja loppuu kun: Maltoosi loppuu Alkoholia on 15% (hiivalle liikaa alkoholia) ph laskee. o Jos hiilidioksidi ei pääse käymisastiasta pois vesilukon kautta, hiilidioksidi liukenee nesteeseen ja ph laskee hiiva tippuu pohjalle kiinteäksi kököksi tai liejuklöntiksi. Käymisen kesto siis riippuu lämpötilasta ja hiivalaadusta ja sen aktivoitumisesta. Pullahiiva käy huoneenlämmössä tavallisesti alle vuorokaudessa, jona aikana vesilukko pulputtaa täysillä ja pulputus

7 loppuu sitten kuin seinään. Erikoishiivat voivat olla maltillisempia ja vaatia erikoisempia lämpötiloja. Pullahiivalla tulee ihan hyvää tavaraa huoneenlämmössä. Pääkäymisen jälkeen tuotetta voi ja pitää maistaa, mutta maku tuskin on kovin erinomainen. Tässä kohtaa ei siis pidä huolestua vaikka maku ei miellyttäisi, sillä se kehittyy erinomaiseksi vasta jälkikäymisen aikana. Pullotus Ennen lappoamista hiiva tulee saattaa lepotilaan, jolloin se laskeutuu käymisastian pohjalle selkeästi erottuvaksi kerrokseksi, eli sedimentoituu. Tällöin loppu selkiytyy tai jopa kirkastuu. Sedimentin paksuus on tyypillisesti pari-kolme senttiä. Selkiytys onnistuu käytännössä esim. jäähdyttämällä käymisastia lähelle 0 C (talvella varsin helppoa). Toinen vaihtoehto on ph-tason laskeminen esim. lisäämällä teelusikallinen sitruunahappoa käymisastiaan (kirjoittajien valinta). Sitruunahappoa saa apteekista jos ei muualta ja C-vitamiinikin voisi sopia tarkoitukseen. Kolmas vaihtoehto on odottaa ja odottaa ja odottaa... Pullotusta varten kannattaa olutaines ensin siirtää lapolla käymisastiasta toiseen astiaan, josta sitten kauhotaan suppilon kautta pulloihin. Näin saa tasalaatuisia pullollisia. Lapotessa imetään pinnalta (noin sentti pinnan alta), kunnes tulee vastaan hiivainen pohjasedimentti, joka siis tulee vastaan selvästi, jos astiaa ei ole hölskytellyt hetkeen ja selkiytys on onnistunut. Jos käymistuote on sameaa, hiivakerrosta ei erota kunnolla kuin vasta sentin päästä. Kirkas lappoletku on sen suhteen kätevä; lopetetaan lappoaminen heti kun alkaa tulla harmaata hiivaliejua. Hiivaliejun voi myös pakastaa oluen juureksi seuraavaa käyttöä varten. Jälkikäyminen Pullot voi laittaa jälkikäymään esim. jääkaappiin sopivaksi ajaksi. Sahti tulisi erään ohjeen mukaan nauttia 2, viimeistään 3 viikon ikäisenä. Kannattaa antaa tuotteen kuitenkin jälkikäydä rauhassa vähintään viikon, mutta seuraavat voikin viettää maistellen ja haistellen ja kokeillen milloin täyteläisyys ja kypsyys on saavutettu. Seuraavalla oluenpanokerralla sitten tietää paremmin koska pulloja kannattaa availla. Muistettakoon että kyseessä on tuoreolut, joka on elävä tuote ellet sitten pastöroinut oluttasi, joka on sekin mahdollista. Kirjoittanut pastöroi/neutraloi jälkikäymishiivan eräässä tapauksessa kun jälkikäyminen ei ottanut loppuakseen eikä tuote meinannut pulloissa kestää. Tämä onnistui helposti uittamalla pulloja kuumavesihauteessa(~60-70 C). Tämä tosin lopettaa maun kehittymisen ja estää lisä- sihin muodostumisen. En suosittele, mutta voi tulla tarpeeseen tämäkin prosessi mikäli pulloja avatessa koko sisältö tulee vaahtosuihkuna ulos eikä muu auta. Jäähdyttäminen nollan tuntumaan auttaa myös tähän vaivaan. Tuoretuotteen maku siis kehittyy kehittymistään, kunnes lopulta kehitys alkaa esim. maitohappokäymisen johdosta kulkea huonompaan suuntaan (kun sinne kuitenkin pääsi niitä pöpöjä). Tämä alkanee noin 3 viikon kohdalla. Kirjoittanut on huomannut että maustamalla oluen hunajalla tai inkiväärillä saadaan säilyvyyttä huomattavasti parannettua, edellä mainitut kun ovat luonnostaan antibakteerisia. Jälkikäymisen aikana olut kirkastuu läpinäkyväksi. Sahti jäänee luonnostaan aina sameaksi. Jälkikäymisen voi tehdä pullojen sijasta myös hana-astiassa. Kirjoittanut teki tällä tavoin sahtia syntymäpäivilleen. Hana-astia tosin vaatii paljon tilaa jääkaapista. Etuna kuitenkin on käytettävyys

8 juhlatilanteessa. Hana-astian kantta joutuu avaamaan sihi -paineen laskiessa, jolloin sekaan pääsee korvausilman myötä myös bakteereja ja parasta ennen päiväys tulee siten varsin pian vastaan. Myöskään sihiä ei lasiin asti tällöin tule. Kytkemällä hiilidioksidipatruuna hana-astiaan paineenalennusventtiilin kautta, voisi tämän tehdä sivistyneemmin. Kannattaa kuitenkin koeponnistaa hana-astian paineenkesto ennen varsinaista käyttöä. Rosteritynnyri painelaitteilla olisi tietysti optimaalinen, jota kirjoittaja toivoo joulupukilta. Loppukommentit Käsityönä tehty olut on aina yksilö ja sellaisenaa arvostettava tuote siinä missä mikä tahansa muu käsityö. Sahti on osa arvokasta kansallista muinaiskulttuurihistoriaa, joten kannattanee sitä tehdessä perehtyä siihen liittyviin taikoihin, kuten Vakkajuhliin ja Ukon Wackoihin, Kalevalan kertomus oluen valmistuksesta on kokonaisuudessaan loistava runoelma, jonka vertaista ei löytyne koko maailmasta. Jos joku viisastelija kyselee, on ohjeen mukainen oluttyyppi todennäköisesti Ale tai jopa Real Ale, hurjasti humaloituna IPA. Sahtia sait jos et keittänyt vierrettä ja maustoit maltillisesti. Lageria, pilssiä, stouttia, portteria, bockia jne. varten tarvitset erikoishiivaa ja maltaita sekä hienomat ohjeet ja vehkeet ja myöskin jopa olutkellarin. Jälkikäymisen aikana pullojen pohjalle kertyy hivenen hiivaa joka saattaa jopa kovettua pullon pohjalle. Maltillisesti kaataen sitä ei juurikaan tule lasiin. Tosin joku tykkää sotkea hiivan oluen sekaan ja juoda senkin... Itse pyrin välttämään. Alkoholipitoisuudesta arvio: 2kg mallasta 10 litraa kohden tuottaa noin 6-10 % alc. vol. Pitoisuusmittareita saa Tokmannilta, tosin niiden luotettavuus voi olla mitä vain sillä varsinkin pintajännitykseen perustuva viinimittari ei toimi kunnolla sihijuomille. Allekirjoittanut on kalibroinut oman mittarinsa erivahvuisilla kaupanoluilla. Ominaispainomittarien luulisi olevan tarkempia mutta myöskin hankalampia käyttää. Toivottavasti ohjeesta on apua ja hyötyä jos/kun saat kipinän kotiolutharrastuskokeiluun. Kenties kehityt kokemuksen kautta todelliseksi pano-maisteriksi. Aina oluenteko ei onnistu toivotulla tavalla, mutta ei pidä lannistua siitä. Onnea (ensimmäiseen) yritykseen ja nautinnollisia hetkiä panojen parissa. Sai olonen valmihiksi, mehu miesten juotavaksi. Pantihin olut punainen, kalja kaunis käytettihin maan alle makoamahan kivisessä kellarissa, tammisessa tynnyrissä, tapin vaskisen takana. Silloin Pohjolan emäntä pani kutsut kulkemahan, airuhut vaeltamahan. Itse tuon sanoiksi virkki: "Ohoh piika pikkarainen, orjani alinomainen! Kutsu rahvasta kokohon, miesten joukko juominkihin! Kutsu kurjat, kutsu köyhät, sokeatki, vaivaisetki, rammatki, rekirujotki! Sokeat venehin soua, rammat ratsahin ajele, rujot re'in remmätellös! -Kalevala

9