Lapsen suu on perheen peili mitä peili voi kertoa?

Transkriptio

1 Katsaus Marja-Leena Mattila ja Päivi Rautava Lapsen suu on perheen peili mitä peili voi kertoa? Lääkärin vastaanotolla vilkaisu lapsen suuhun voidaan hyödyntää myös suun ja hampaiden terveyden kannalta, kun tämä koetaan tärkeäksi. Jos lääkäri mainitsee tarpeesta ottaa yhteyttä suuhygienistiin tai hammaslääkäriin, lapsi hyötyy ja perhe saa tarvitsemansa sysäyksen yhteydenottoon. Plakki hampaissa kolmen vuoden iässä tai kolmivuotiaan epäsäännöllinen hampaiden pesu näkyy viisi tai kymmenvuotiaan huonohampaisuutena. Näkyvät reiät hampaissa kertovat usein jo pitkälle edenneestä sairaudesta (karieksesta). Toimivilla hoito tai hoitoonohjausketjuilla turvataan tarvittava hammashoito riittävän varhain. Ajoissa annettavalla ehkäisyllä pystytään pienentämään korjaavan hoidon tarvetta. T utkittaessa lasta lääkärin vastaanotolla vanhempien antamat tiedot, lapsen tila ja täydentävät laboratoriotutkimukset johtavat hoidon onnistumiseen ja lapsen tervehtymiseen. Moneen tutkimukseen kuuluu luonnollisesti myös suuhun katsominen. Tämä on olennaista varsinkin hengitystieinfektioiden tai kurkunpään tulehdusten yhteydessä, nielunäytettä otettaessa, nielun peitteitä arvioitaessa tai yhtä hyvin lapsen terveystarkastuksen tai neuvolakäynnin yhteydessä. Nopea vilkaisu lapsen suuhun voidaan samalla hyödyntää myös suun ja hampaiden terveyden kannalta. Suun ja hampaiden terveys koetaan tärkeäksi ja arvokkaaksi asiaksi, kun se ymmärretään osana lapsen kokonaisterveyttä ja hyvinvointia. Vilkaisu antaa mahdollisuuden nähdä suuontelon hampaineen, kiinnityskudoksineen ja limakalvoineen. Suu voidaan arvioida joko terveeksi tai tulehtuneeksi paitsi hampaiden rikkinäisyyden tai peitteisyyden perusteella myös punoituksen, verekkyyden, konsistenssin muutosten ja aristuksen perusteella. Duodecim 2007;123: Lääkärikäynnillä puututaan tavallisesti suun limakalvomuutoksiin, kuten kielen peitteisiin, esimerkiksi suun sieni infektioon (sammas) tai herpesviruksen aiheuttamaan suutulehdukseen. Kuitenkin myös hampaistossa ja sen kiinnityskudoksissa näkyviin muutoksiin (reikiin, plakkiin, asentovirheisiin), voitaisiin tarttua useammin. Selvää on, että akuuttien sairauksien vastaanotolla ei liikene aikaa tarkempaan puuttumiseen, mutta jos lääkäri mainitsisi tarpeesta ottaa yhteyttä suuhygienistiin tai hammaslääkäriin, lapsi hyötyisi ja perhe saisi tarvitsemansa sysäyksen yhteydenottoon. Neuvolan tai kouluterveydenhuollon terveystarkastuksessa kannattaa keskustella myös hampaiden terveydestä ja tarvittaessa ohjata lapsi konsultaatioon hammaslääkärille tai käynnille suuhygienistin vastaanotolla. Hoitotakuun tultua voimaan terveyskeskuksissa ( ) hammashoitopalveluiden kysyntä kaikissa ikäluokissa on ruuhkauttanut etenkin suurissa kaupungeissa hammashuollon vastaanotot. Lasten hoito on vaarassa unohtua, 819

2 kun resurssiosuudesta on kilpailua koko muun väestön hammashoidon kanssa. Hammaslääkärien määräaikaistarkastusten välit ovat pidentyneet, ja ne on vähennetty alle 18 vuotiaiden lasten ja nuorten osalta muutamiin määrävuotistarkastuksiin. Lasten hammashoitoon pääsy on kuitenkin varmistettu suuhygienistien säännöllisillä seulontatarkastuksilla ja heidän suorittamillaan ehkäisevillä toimenpiteillä. Niihin nojataan nyt vahvasti. Suomi oli yhdessä Alankomaiden kanssa lasten hammasterveyden huipulla 1990 luvun alussa (Marthaler 1996), mutta tilanne on muuttunut. Nykyään Suomea edellä on kymmenen Euroopan maata (Widsröm ja Eaton 2004). Kariesta ei ole taltutettu, ja osalle se on myös kasautunut (Läärä 1999, Nordblad ym. 2004, Alanen 2005). Tässä tilanteessa ei kannata hukata tilaisuutta kertoa lapsen lääkärikäynnin yhteydessä perheelle silmiemme edessä olevasta hoidon tarpeesta. Näkyvät reiät hampaissa viestivät usein jo pitkälle edenneestä sairaudesta (karieksesta), joka vanhempien olisi tullut huomata jo paljon aiemmin ja tuoda lapsi ajoissa hammaslääkäriin. Päivittäisen suuhygienian yhteydessä harjattaessa lapsen hampaita yhdessä hänen kanssaan tai tarkistettaessa harjaustulosta vanhemmat ovat ensiarvoisen tärkeässä asemassa huomaamaan muutokset lastensa hampaiden kunnossa. Vanhemmat eivät kuitenkaan ole riittävän usein kykeneviä havaitsemaan kariesta lastensa hampaissa, eivätkä he siksi aina itse pysty hakemaan ajoissa hammashoitoneuvontaa tai hoitoa lapsilleen (Wendt ym. 1996). Kun terveydenhuoltoalan ammattihenkilö katsoo lapsen suuhun, hänen tulisi päädiagnoosia tehdessään todeta myös suun ja hampaiden tilan muutokset ja kehottaa ottamaan yhteyttä hammashuoltoon. Lapsen hampaiden varhainen reikiintyminen on merkittävä terveysongelma. Lapsen hampaiden huono terveys johtaa hammashoidon kasvaneisiin kustannuksiin ja hoitoaikoihin sekä akuuttikäynteihin. Sillä on myös epäedullinen vaikutus fyysiseen kasvuun ja kehitykseen, se vaikuttaa poissaoloihin koulusta ja haittaa oppimista ja heikentää myös tietyin osin elämänlaatua (American Academy of Pediatric Dentistry and the American Academy of Pediatrics 2006). Kuva 1. Lapsen terve maitohampaisto. Kuva 2. Lapsen plakkinen hampaisto. Plakki näkyy kellertävänä massana hampaiden pinnalla. Kuva 3. Lapsen hampaisto, jossa on reikiä eli kariesta. Kannustuksen tarvetta lapsen hammashoidon huomioimisessa lääkäri voi havaita erityisesti infektiokierteisillä, pitkäaikaissairailla ja vammaisilla lapsilla (Boraz 1989) sekä maahanmuuttajaperheissä ja sellaisissa perheissä, joihin on muutenkin kasautunut ongelmia. Hyvin nuoret vanhemmat, samoin kuin toisaalta iäkkäät vanhemmat, voivat kaivata sysäystä lapsen hammashoitoon viemiseen, eli vanhempien iällä voi olla merkitystä lapsen hammasterveyden kannalta (Mattila ym. 2000, 2005a). Kun lapsen vanhemmilla on hyvä koulutus tai hyvä hammasterveys ja hyvät hammashoitotavat, lastenkin hammas 820 M-L. Mattila ja P. Rautava

3 terveys on useammin hyvä (Mattila ym. 2000). Pelokkaita vanhempia on myös tärkeää kannustaa viemään lapsi ajoissa hammashoitoon, sillä vanhempien hammashoitopelko siirtyy helposti lapseen ja tulee usein näkyviin hoidosta poisjääntinä (Skaret ym. 1999). Mitä muuta peili kertoo? Tutkimushankkeessa Suomalaisen nuorperheen terveyskasvatusvalmiudet (The Finnish Family Competence Study) on seurattu perheen ensimmäisen lapsen terveyttä, myös suun terveyttä odotusajasta 20 vuoden ikään. Jo lapsen odotusaikana vilkaisu odottavan äidin ja tulevan isän suuhun ja kysymys, oliko sinulla viime hammaslääkärikäynnillä reikiä, antavat vastauksen siihen, onko syntyvällä lapsella mahdollisuus saada helposti Streptococcus mutans tartunta ja kuinka tärkeänä tulevassa perheessä pidetään suun terveyttä. Useat reiät äidin ja isän hampaissa ja epäsäännöllinen harjaaminen lapsen odotusaikana ovat yhteydessä syntyvän lapsen huonohampaisuuteen viisi ja jopa kymmenvuotiaana (Mattila ym. 2000, 2005a). Vanhempien oma esimerkki kaikessa kasvatukseen liittyvässä on oleellista erityisesti alle kouluikäisille, joiden tärkein oppimisen muoto on mallioppiminen. Jos vanhemmat olivat raskausaikana sitä mieltä, että lapselle riittää pelkkä asioiden selittäminen ilman vanhempien omaa esimerkkiä, lapsella oli keskimääräistä enemmän reikiä seitsenvuotiaana. Terveyttä edistävien tapojen selittäminen yhdessä oman esimerkin kanssa takasi parhaat hampaat, kuten varmasti myös monta muuta lapsen kannalta hyvää asiaa (Mattila ym. 2005b). Hampaat kertovat paitsi perheen hammashygieniatavoista myös vanhempien voimista huolehtia lapsen kanssa välillä tylsiltäkin tuntuvista arkirutiineista, kuten hampaiden pesusta, sokerinkäyttökertojen rajoittamisesta, karkkipäivistä kiinni pitämisestä ja säännöllisestä nukkumaanmenosta. Yömehupullon käyttö yhdeksän kuukauden ikäisellä (Paunio 1994) ja mehun ja sokerin säännöllinen käyttö 18 kuukauden iässä (Mattila ym. 2005a) ovat yhteydessä huonohampaisuuteen vielä kymmenen vuoden iässä. Tutin ja tuttipullon pitkittyneen käytön (yli kaksi vuotta) vaikutukset näkyvät helposti myös purentavirheinä, mm. avopurentoina ja sivualueen ristipurentoina. Plakki hampaissa tai epäsäännöllinen hampaiden pesu kolmen vuoden iässä näkyy viisi tai kymmenvuotiaan huonohampaisuutena. Seitsemän ja kymmenvuotiaan huonoa hammasterveyttä selittävät tiheä makeisten syönti ja myöhäinen nukkumaanmenoaika, jotka nekin kertovat mm. perheen kasvatusvoimavaroista. Siksi ne ovat asioita, joihin kannattaa havaittaessa puuttua (Mattila ym. 1998, 2001, 2005a). Pikkulapsen hampaiden pinnan plakki ennustaa kariesta Pyrittäessä edistämään lapsen tai nuoren suun terveyden kehittymistä lääkärikäynnillä kannattaa kiinnittää huomio myös hampaiden puhtauteen tai peitteisyyteen eli plakkiin. Hammasplakki on suun bakteereita, jotka useimmiten ovat kiinnittyneinä hampaan pintaan. Bakteerit järjestäytyvät monimutkaisiksi yhdyskunniksi, biofilmiksi, joka sisältää ravinto ja kuona aineiden sekä signaalimolekyylien kuljetuskanavia (Costerton 1995). Biofilmissä matriksi, joka koostuu bakteerien tuottamista polysakkarideista, mm. dekstraaneista ja proteiineista, ympäröi bakteereja (Sutherland 2001). y d i n a s i a t Jos lapsen hampaissa on peitteitä eli näkyvää plakkia, lääkärikäynnin yhteydessä on hyödyllistä ohjata lapsi hammashuoltoon. Lasta ja perhettä on hyvä kannustaa jo varhain suun ja hampaiden säännölliseen kotihoitoon. Jos näkee lapsella mehupullon, on tärkeää mainita mehun ja makeisten aiheuttamista riskeistä hampaiden ja suun terveydelle. Lapsen suu on perheen peili mitä peili voi kertoa? 821

4 % Ikä (v) DMFT = 0 DMFT = 1 4 DMFT > Kuva 4. Hampaiston sairastavuus 3, 5, 7, 10 ja 15 vuoden iässä mitattuna DMFT-indeksillä. Indeksi merkitsee karieksen vuoksi vaurioituneiden, poistettujen ja aikaisemmin paikattujen hampaiden yhteenlaskettua lukumäärää. Suomalaisen Nuorperhetutkimuksen julkaisematonta aineistoa. Luvut kertovat lasten lukumäärän (n). Hampaiden pinnalla plakki on voimakas reikiintymisen riskitekijä, ja sen vaikutukset hammasterveyteen ulottuvat varhaislapsuudesta jopa esipuberteettiin (Mattila ym. 2005a). Plakki lapsen hampaiden pinnoilla kertoo vanhempien jaksamattomuudesta tai joskus jopa välinpitämättömyydestä, tietämättömyydestä sekä hampaiden ja suun terveyden arvostuksen puutteesta ja ajanpuutteesta. Plakki saa rauhassa kasvaa, jos lapsen hampaita ei puhdisteta säännöllisesti aamuin illoin. Epäsäännöllisen tai laiminlyödyn harjaamisen tiedetään lisäävän reikiintymisriskiä (Mattila ym. 2001, Bimstein ym. 2002). Reikiä tekevät bakteerit lisääntyvät hampaiden pinnoilla, ja biofilmin paksuus kasvaa sitä enemmän, mitä useammin suussa on sakkaroosia eli mitä tiheämmin syödään makeaa. Makeisten ja virvoitusjuomien kulutus on lisääntynyt huimasti. Sokerin käyttö pikkulapsena lisäsi reikiintymisriskiä erityisesti niillä, jotka eivät pystyneet pitämään kiinni karkkipäivästä (Mattila ym. 2001). Kariogeeninen ruokavalio ja ksylitolin mahdollisuuksien hyödyntämättä jättäminen lisäävät reikiintymisriskiä. Kun äiti käyttää ksylitolipastilleja tai purukumia 3 5 kertaa vuorokaudessa parin vuoden ajan lapsen hampaiden puhkeamisen aikaan, tällä on edullinen vaikutus lasten hampaisiin. Tutkimuksessa näiden äitien lapsilla todettiin vähemmän Streptococcus mutans tartuntoja ja 70 % vähemmän kariesta kuin muilla (Isokangas ym. 2000, Söderling ym. 2000). Yli kaksivuotiaalle pikkulapselle yksi tai kaksi pastillia kolme kertaa päivässä vähentää % karieksen esiintyvyyttä. Tutkimuksessa käytetty päiväannos oli 5 g ksylitolia (Alanen ym. 2000). Ksylitolin antoa on kokeiltu yksivuotiaille myös tarkoitukseen kehitetyllä Fall Asleep Pacifierilla eli FAP tutilla, jonka taskuun voidaan sijoittaa fluori ksylitoli sorbitolitabletti (Aaltonen ym. 2000). Ksylitoli sitä paitsi ehkäisee myös korvatulehduksia (Uhari ym. 2000). Jos purukumin pureskelu ei onnistu vielä 1 2 vuoden iässä, voidaan myös käyttää ksylitolisiirappia tai pastilleja (Wright 1998, Blazek-O Neill 2005). Haasteita hammasterveyden edistämisessä Karieksen eli hampaiden reikiintymisen pysähtyminen on harvinaista. Vain 13 %:lla niistä lapsista, joilla oli kolmivuotiaana kiillekariesta, ja 22 %:lla niistä, joilla oli reikiä, reikiintyminen oli pysähtynyt kahden seuraavan vuoden aikana. Kaikilla muilla reikiintyminen lisääntyi (Mattila ym. 1998). Tarttumalla asiaan mahdollisimman varhain, esimerkiksi lapsen lääkärikäynneillä, voidaan saavuttaa tuloksia. Lasten hammasterveys koheni aina 1990 lu 822

5 vun lopulle saakka. Sen jälkeen edistystä ei ole tapahtunut. Hammasterveyden huonontuminen jatkuu lineaarisesti vuosien karttuessa teini ikään (kuva 4), vaikka välissä on uusien, ehjien hampaiden puhkeaminen. Vanhemmat ovat avainasemassa tämän negatiivisen kehityksen kääntämiseksi parempaan suuntaan, mutta he tarvitsevat kasvatustyössään laajasti terveydenhuollon ja myös kasvatusalan ammattilaisten kuten päivähoidon ja koulujen henkilökunnan tukea. Jämäkkyys yhdessä asiassa (esim. säännöllisestä nukkumaanmenosta huolehtimisessa) auttaa muissakin, myös säännöllisen hammashoidon toteuttamisessa. Lopuksi Hammashoitoon lähettäminen samoin kuin mielekäs työnjako hammashuollossa mahdollistavat tuloksekkaan työskentelyn. Nykyisessä julkisen terveydenhuollon taloustilanteessa lasten hammas ja suuterveyden ylläpito on haasteellinen tehtävä. Eri ammattilaisten yhteistyöllä ja samansisältöisen terveysviestin antamisella perheiden, lasten ja nuorten terveyskasvatusta saadaan lisätyksi. Toimivilla hoito tai hoitoonohjausketjuilla saavutetaan tarvittava hammashoito riittävän varhain. Suun ja hampaiden terveys on osa lapsen kokonaisterveyttä. * * * Kiitämme lämpimästi dosentti Sára Karjalaista hammaskuvista. Kirjallisuutta American Academy of Pediatric Dentistry and the American Academy of Pediatrics. Oral Heath Policies: Policy on early childhood caries (ECC): Classifications, consequences, and prventive strategies. Pediatr Dent ;27:31 3. Aaltonen AS, Suhonen JT, Tenovuo J, Inkila-Saari I. Efficacy of a slow-release device containing fluoride, xylitol and sorbitol in preventing infant caries. Acta Odontol Scand 2000;58: Alanen P, Isokangas P, Gutmann K. Xylitol candies in caries prevention: results of a field study in Estonian children. Community Dent Oral Epidemiol 2000;28: Alanen P. Kariesta ei voitettukaan. Duodecim 2005;121: Bimstein E, Ram D, Irshied J, Naor R, Sela MN. Periodontal diseases, caries, and microbial composition of the subgingival plaque in children: a longitudinal study. J Dent Child 2002;69: Blazek-O Neill B. Complementary and alternative medicine in allergy, otitis media, and asthma. Curr Allergy Asthma Rep 2005;5: Boraz RA. Dental care for the chronically ill child. Pediatrician 1989; 16: Costerton JW. Microbial biofilms. Annu Rev Microbiol 1995;49: Isokangas P, Söderling E, Pienihäkkinen K, Alanen P. Occurrence of dental decay in children after maternal consumption of xylitol chewing gum, a follow-up from 0 to 5 years of age. J Dent Res 2000; 79: Läärä M. Polarization of caries and the explanatory background factors in a Finnish conscript population. Annales Universitatis Turkuensis. Ser D TOM 344. Turku: Painosalama, Marthaler TM. Changes in dental caries Caries Res 2004;38: Mattila M-L, Paunio P, Rautava P, Ojanlatva A, Sillanpää M. Changes in dental health and dental health habits from 3 to 5 years of age. J Public Health Dent 1998;58: Mattila M-L, Rautava P, Sillanpää M, Paunio P. Caries in five-year-old children and associations with family-related factors. J Dent Res 2000;79: Mattila M-L, Rautava P, Paunio P, ym. Caries experience and caries increments at 10 years of age. Caries Res 2001;35: Mattila M-L, Rautava P, Aromaa M, ym. Behavioural and demographic factors during early childhood and poor dental health at 10 years age. Caries Res 2005(a);39: Mattila M-L, Rautava P, Ojanlatva A, ym. Will the role of family influence dental caries among seven-year-old children. Acta Odontol Scand 2005(b);63: Nordblad A, Suominen-Taipale L, Rasilainen J, Karhunen T. Suun terveydenhuoltoa terveyskeskuksissa 1970-luvulta vuoteen Raportteja 278. Helsinki: Stakes, Paunio P. Dental health habits of young families from southwestern Finland. Community Dent Oral Epidemiol 1994;22: Skaret E, Raadal M, Berg E, Kvale G. Dental anxiety and dental avoidance among 12 to 18 year olds in Norway. Eur J Oral Sci 1999;107: Sutherland IW. Biofilm exopolysaccharides: a strong and sticky framework. Microbiology 2001;147:3 9. Söderling E, Isokangas P, Pienihäkkinen K, Tenovuo J. Influence of maternal xylitol consumption on acquisition of mutans streptococci by infants. J Dent Res 2000;79: Uhari M, Tapiainen T, Kontiokari T. Xylitol in preventing acute otitis media. Vaccine 2000;19 Suppl 1: Wendt LK, Koch G, Hallonsten AL. Parental awareness of dental caries in toddlers. Swed Dent J 1996;20: Widström E, Eaton K. Oral healthcare systems in the extended European union. Oral Health Prev Dent 2004;2: Wright PF. Xylitol sugar and acute otitis media. Pediatrics 1998;102: Marja-Leena Mattila, HLT, terveyskeskushammaslääkäri malema@utu.fi Turun terveystoimi, hammashuolto Luolavuorentie Turku ja Turun yliopisto, kansanterveystiede Lemminkäisenkatu Turun yliopisto Päivi Rautava, LKT, dosentti, erikoislääkäri Turun terveystoimi Kunnallissairaalantie Turku 823