Litiumin geokemiallisten etsintämenetelmien kehittäminen, esitutkimushankkeen (LIGEOesi) tutkimukset vuosina Olavi Kontoniemi, Henrik Wik

Transkriptio

1 Länsi-Suomen yksikkö 9/2015 Kokkola Litiumin geokemiallisten etsintämenetelmien kehittäminen, esitutkimushankkeen (LIGEOesi) tutkimukset vuosina Olavi Kontoniemi, Henrik Wik

2

3 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO 1 2 TUTKIMUKSET Kemialliset analyysit 2 3 TUTKIMUSTULOKSET Kirjallisuusselvitys kansainvälisesti käytetyistä menetelmistä, soveltuminen Suomeen Selvitys käytettävissä olevasta näytemateriaalista Sulate- ja liuotusmenetelmien vertailutulokset Yhteenveto ja suositukset lito- ja maaperägeokemiallisiksi malminetsintämenetelmiksi 10 4 TUTKIMUSAINEISTON TALLENTAMINEN 11 KIRJALLISUUSLUETTELO Liite 1

4 1 1 JOHDANTO Pegmatiitteihin liittyvien litiummalmien merkittävimmän mineraalin spodumeenin sekä muiden litium-mineraalien ja niihin liittyvien indikaatiomineraalien (berylli, kolumbiitti-tantaliitti) etsiminen on noussut tärkeäksi yleisen hightech-metalleihin kohdistuneen kiinnostuksen myötä. Etsintä on tähän asti perustunut pääosin lohkaretutkimuksiin ja vähäiseltä osin moreenitutkimuksiin sekä näiden perusteella tehtyihin kairauksiin. Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) luvulla tekemän moreeninäytteenoton uudelleen analysointi sekä Keliber Oy:n litogeokemialliset tutkimukset ovat tuoneet esille tuloksia, jotka näyttävät merkittäviltä uusien litiumesiintymien paikantamiseksi. Tulosten tieteellinen pohja on kuitenkin selvittämättä ja tämän mukana tulosten laajempi sovellettavuus. Keliber Oy:n tekemät litogeokemialliset ja moreenigeokemialliset tutkimukset on raportoitu yhtiön sisäisissä raporteissa (Sandberg 2012, 2013, 2014). Geologian tutkimuskeskuksen vanhojen moreeninäytteiden uudelleen analysoinnin tulokset on kerrottu julkisissa raporteissa (Kontoniemi 2011, 2012, 2013). Uuden tutkimushankkeen perustamisen tiimoilta pidettiin neuvottelu GTK:n ja Keliber Oy:n kesken Espoossa Neuvottelun pohjalta päätettiin yhteisesti hakea tutkimusrahoitusta Keski-Pohjanmaan liitolta (EAKR). Suunniteltu hanke on ns. esiselvitys myöhemmin haettavalle varsinaiselle geokemiallisten etsintämenetelmien kehittämishankkeelle, jossa hyödynnetään esiselvityshankkeen tuloksia. Hankehakemus tehtiin yhteistyössä GTK:n Länsi-Suomen ja Etelä- Suomen yksikön tutkijoiden ja Keliber Oy:n tutkijoiden kanssa. Litiumin geokemiallisten etsintämenetelmien kehittäminen, esitutkimushankkeen (LIGEOesi) hakemus jätettiin liitolle ja se hyväksyttiin kertakorvausperiaatteella toteutettavaksi projektikoodilla A Rahoittajaviranomainen määritteli projektimittareiksi neljä samanarvoista kokonaisuutta: 1. Kirjallisuusselvitys kansainvälisesti käytetyistä menetelmistä ja niiden soveltumisesta Suomen olosuhteisiin 2. Selvitys käytettävissä olevista näytteistä ja näytemateriaalista 3. Vertailuanalytiikka olemassa olevista jauheista käyttäen sulate- ja liuotusmenetelmiä 4. Suositukset käytettävistä lito- ja maaperägeokemiallisista menetelmistä uusien malminetsintämenetelmien kehittämiseksi. Hankkeen tutkimuksista ovat vastanneet GTK:n Länsi-Suomen (Olavi Kontoniemi, Niko Putkinen, Henrik Wik) ja Etelä-Suomen (Timo Ahtola) yksiköt sekä Keliber Oy:n tutkija (Aki Manninen). Projektipäällikkönä on toiminut geologi Olavi Kontoniemi ja projektisihteerinä Silja Rahkola ja hankkeen ohjausryhmään ovat kuuluneet Anne Pesola Kosek Oy:stä, Petri Jylhä Kase:sta, Olle Siren Keliber Oy:stä sekä Hannu Lahtinen GTK:sta. Tässä tutkimusraportissa kerrotaan LIGEOesi-hankkeessa vuosina tehdyt työt ja tutkimustulokset ja tämä raportti julkistetaan GTK:n normaalissa raporttisarjassa ja liitetään lisäksi

5 projektin maksatushakemukseen. Litogeokemiallisten tutkimusmenetelmien kirjallisuuskatsauksesta on oma raporttinsa (Ahtola & Manninen 2015). 2 2 TUTKIMUKSET Tutkimuksia varten projektihenkilöt jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen ryhmä (vetäjänä Timo Ahtola) litogeokemian ja toinen ryhmä (Henrik Wik) maaperägeokemian kannalta johdannossa mainittuja tutkimuskokonaisuuksia. Projektipäällikkö suoritti analyysimenetelmien vertailun ja kokosi tämän raportin yhteen. 2.1 Kemialliset analyysit Kemiallisia analyysejä tehtiin kairansydännäytteistä 60 kpl Labtium Oy:n laboratoriossa kolmella eri menetelmällä. Näytteet analyysiin on valittu Keliber Oy:n hallinnassa olevilta kohteilta. Kahdeksan näytettä oli litiumpegmatiitin muuttuneesta reunaosasta ja erillisistä muskoviittipegmatiiteista. Muut näytteet edustivat erilaisia pegmatiitin kontaktikivilajeja, kiilleliuskeita ja emäksisiä vulkaniitteja. Näytteet murskattiin ensin mangaaniteräsleukamurskaimella (Labtium-koodi 30) ja sitten jauhamalla karkaistussa hiiliteräsjauhinastiassa (40). Jauheille tehtiin sekä kuningasvesiliuotus (90 o C) että ns. nelihappoliuotus. Liuoksista määritettiin alkuaineet sekä ICP-MS että ICP-OEStekniikoilla (511P, 306MP). Kolmantena menetelmänä alinäytteestä (0.2 g) tehtiin ensin natriumperoksidisulate ja sen jälkeen monialkuainemääritys sekä ICP-AES- (720P) että ICP-MStekniikalla (720M). 3 TUTKIMUSTULOKSET 3.1 Kirjallisuusselvitys kansainvälisesti käytetyistä menetelmistä, soveltuminen Suomeen Litogeokemialliset menetelmät Koska litogeokemiallisia menetelmiä on testattu ja raportoitu runsaasti globaalisti, päätettiin tehdä erikseen ko. problematiikkaa koskeva raportti Ahtola & Manninen: Kirjallisuusselvitys litogeokemiallisista menetelmistä RE- (Li-Cs-Ta) pegmatiittien etsinnässä ja niiden soveltuminen Kaustisen Li-provinssin olosuhteisiin (GTK-raportti 14/2015). Keliber Oy:n aikaisemmin tekemissä litogeokemiallisissa tutkimuksissa (Sandberg 2014) mm. Läntän, Syväjärven, Outoveden, Leviäkankaan ja Emmesin kohteissa huomattiin spodumeenipegmatiitin sivukivissä selvä ulospäin heikkenevä anomalia litiumin ja eräiden muiden pathfinder-alkuaineiden osalta. Anomalian voimakkuudesta sivukivissä voidaan päätellä mahdollisen litiumpegmatiitin etäisyys. Yleisenä huomiona voidaan todeta, että pegmatiittien sivukivistä on suhteellisen vähän systemaattista näytemateriaalia, koska kairaukset ovat tietenkin keskittyneet litiumkohteen kairauksiin. Laajempaa litogeokemiallista tutkimusta varten tarvittaneen sopivasta kohteesta pitempi kairausprofiili varsinaisen mineralisaation ulkopuolelta.

6 Maaperägeokemialliset menetelmät Heikkouuttomenetelmät Heikkouuttomenetelmä perustuu maapeitteen pintaosassa (B- horisontissa) mineraalirakeiden pinnalle heikosti sitoutuneiden metalli-ionien ja muiden alkuaineiden pitoisuuden määrittämiseen. Metalli-ionit kulkeutuvat maanpeitteen pintakerrokseen joko diffusiivisesti kosteassa maaperässä, elektrokemiallisesti lähinnä sulfidisten malmien aiheuttaman varauseron vuoksi tai kapillaarisesti joko suoraan maaperän huokosissa tai kasvien juuriston kautta (Sarala et al. 2007). Heikkouuttomenetelmien tarkoitus on liuottaa tiettyjä alkuaineita eri faaseista. Esimerkiksi Entzyme Leach uuttaa mangaanioksidit; hydroxlamine-hydrochloride rautaoksidit ja Sodium pyrophospate eloperäistä materiaalia. Globaalisti ajateltuna on kaksi malminetsinnässä eniten käytettyä menetelmää. Toinen on Activation Laboaratories:n patentoima Entzyme Leach ja toinen MMI (Mobile Metal Ion ), joka on MMI Technology:n kehittämä ja patentoima uuttomenetelmä. Tätä menetelmää markkinoi SGS Mineral Torontossa ja ALS Chemex Australiassa (Hamilton 2007). Molempia menetelmiä on käytetty malminetsinnässä ja varsinkin sulfidimalminetsinnässä tulokset ovat olleet melko hyviä. Olennaisin ero näissä kahdessa menetelmässä on se, että uuttomenetelmä on Enzyme Leach:ssa vielä heikompi kuin MMI:ssä. MMI MMI analyysit tehdään g:n näytteestä, josta seulotaan < 0,1 mm alinäyte. Koska MMIanalyysimenetelmä on SGS Minerals-laboratorioiden patentoima menetelmä, siinä käytetty näytteiden esikäsittely ja uuttoliuoksen koostumus eivät ole yleisesti tiedossa. Uuttoliuos analysoidaan ICP-MS laitteella. MMI menetelmää on ilmeisesti käytetty maailmassa vain rajallisesti LTC pegmatiittien ja litiumin etsinnässä ja toistaiseksi ainut (löydetty) esimerkki on Keliber Oy:n tekemä testi Kaustisen Outovedellä vuonna Keliber Oy totesi, että menetelmä ei tutkituissa kohteissa sovi Lietsintään. Syinä siihen on esitetty joko Li:n heikkoa liikkuvuutta tai analyysimenetelmän (ICP- MS) soveltumattomuutta (Sandberg 2013). Enzyme leach Enzyme Leach analyysit tehdään 1 g:n (kuivapaino) näytteestä, joka on kuivattu uunissa ja seulottu -250µm fraktioon. Näyte liuotetaan glukoosioksidaasi- (glucose oxidaze solution) liuoksessa, joka sisältää myös katalyyttisen entsyymin. Entsyymi reagoi MnO 2 :een vapauttaen siihen adsorboituneet metallit liuokseen. Liuos analysoidaan ICP-MS laitteella. Enzyme Leach on (ollut) melko laajasti käytössä Li-etsinnässä esimerkiksi Kanadassa. Yhtiöt, kuten Linear Metals Corp. ( ja First Lithium Resourses Inc. (Fedikow 2009), ovat menestyksekkäästi käyttäneet menetelmää. Myös Tanco (Talentum Mining Corporation of Canada Ltd) on käyttänyt Entzyme Leach:a Bernice Lake:n alueella Manitobassa, Kanadassa. Tanco on systemaattisesti kartoittanut alueen tällä menetelmällä.

7 Tanco:n aineistoa ovat tutkineet Galeschuk ja Vanstone (2007). Yhteenvetona he toteavat, että parhaat ja yhdenmukaiset anomaliat (apikaaliset anomaliat) antavat metalleista Sr, Mo ja Mn yhdessä muitten LTC-pegmatiitteissa esiintyvien hivenaineiden kanssa (esim. Li, Rb, Cs, Be, Ta ja Nb). Tämän lisäksi kannattaa tutkia myös muiden alkuaineiden rikastumista tai köyhtymistä moreenissa. Toiset saattavat esiintyä depletoituneena, toiset rikastuneena pegmatiitin ympäristössä (halo anomaly). Kuvassa 1 on listattu eri hivenaineiden esiintymistapa Enzyme Leach tutkimuksissa erään tunnetun pegamatiitin kohdalla. 4 Kuva 1. Yhteenveto hivenaineiden rikastumisesta tai köyhtymisestä B-horisontissa, LTC-pegmatiitin kohdalla tehdyissä Entzyme Leach tutkimuksissa.

8 5 3.2 Selvitys käytettävissä olevasta näytemateriaalista Moreeninäytteet Yksi LIGEOesi hankeen tavoitteista oli selvittää, mitä näytemateriaalia on vielä tallessa uudelleenanalysointia ja mineralogisia tutkimuksia varten. Vuosina tehtiin uudelleenanalysoinnit vanhoista moreeninäytteistä eli ns. linjamoreeniaineistosta Kaustisen seudulta. Ylimääräinen jauhe näytteistä hävitettiin vuosina , mutta loput ovat vielä tallessa, osin Lopella, osin Kuopiossa (ISY) ja osin Kokkolassa (LSY). Sen lisäksi on edelleen tallessa Rapasaarten tutkimuksissa otetut moreeninäytteiden jauheet (taulukko 1). Rapasaarten näytteet ovat siis ainoa materiaali, mikä on jäljellä alueen keskiosan tutkimuksista (kuva 2). Taulukko 1. Tallessa olevat näytesarjat. Tilaus nro vuosi Lab.nro. (from) Lab.nro. (to) kpl Missä L L Kokkola L L Kokkola L L Kokkola L L Kokkola ?? L L Kuopio L L Kuopio L L Kuopio L L Kuopio L L Kuopio L L Kuopio L L Kuopio L L Kuopio L L Kuopio L L Kuopio L L Kuopio L L Kuopio L L Kuopio L L Kuopio L L Kuopio L L Kuopio L L Kuopio Rapasaaret Loppi Rapasaaret Loppi

9 Rapasaaret 537 Loppi Rapasaaret Loppi Rapasaaret Loppi Rapasaaret Loppi Rapasaaret Loppi Total 6832 Kuva 2. Tallessa olevien näytteiden keräyspisteet. Linjamuotoiset moreeninäytteet vihreillä pisteillä. Rapasaarten tutkimusalue ympäröity. Linjamuotoisista moreeninäytteistä yli jääneiden jauheiden määrää vaihtelee melko rajusti. Pienen tarkistuksen perusteella, missä 360 näytepurkkia punnittiin (tilausnumeroista ), jauheiden määrää vaihtelee < 1 g:sta noin 17 g:aan mediaaniarvo ollessa noin 6,0 g. Lisäksi GTK:n Lopen varastossa on runsaasti vanhoja linjamuotoisia moreeninäytteitä Kaustisen karttalehden ympäristöstä (kuva 3). Näytepisteitä on kaikkiaan Lestijärven, Kannuksen, Sievin ja Ylivieskan karttalehdiltä n kpl, joista ainakin puolet on moreeninäytteitä. Tässä työssä ei kuitenkaan ehditty tutkia näitä näytteitä, mutta niitä on pidettävä myös mahdollisena lisämateriaalina. Näytteistä ei ole kuitenkaan aikoinaan tehty Li-analytiikkaa.

10 7 Kuva 3. Linjamuotoisen moreeninäytteenoton verkko Kaustisen karttalehden ympäristössä. 3.3 Sulate- ja liuotusmenetelmien vertailutulokset Litiumin analyysimenetelmien vertailemiseksi valittiin 60 näytettä muskoviittipegmatiiteista ja litiumpegmatiittien sivukivistä, kuten kiilleliuskeesta tai emäksisestä vulkaniitista. Osa pegmatiittinäytteistä edustanee litiumpegmatiitin muuttunutta reunavyöhykettä ja osa erillisiä muskoviittipegmatiitteja tunnettujen litiumpegmatiittien lähellä. Näytteet analysoitiin kahdella liuotusmenetelmällä, kuningasvesiliuotuksella (menetelmä 511P) ja ns. nelihappoliuotuksella (306 PM) sekä natriumperoksidisulatetta käyttäen (720P). Vertailuanalytiikka Li:n ja Be:n osalta on liitteessä 1. Yhteenvetona Li-tulosten vertailusta voidaan todeta (kuvat 4 ja 5): - kaikki litiumista ei liuennut kuningasveteen - nelihappo- ja sulatemenetelmä antoivat suunnilleen samat pitoisuudet, mutta sulatemenetelmällä keskimääräisesti korkeammat - korrelaatio menetelmien välillä oli kuitenkin hyvä, mikä viittaa systemaattiseen analyysimenetelmien eroon. Berylliumtulosten vertailua vaikeuttaa se, että 720P-menetelmän analyysitarkkuus ei riittänyt kunnolla (määritysraja 10 ppm) tilastolliseen tarkasteluun. Muskoviittipegmatiiteissa Bepitoisuus oli kuitenkin sen verran korkea, että sen perusteella havaittiin samanlainen trendi kuin Li:n osalta, mutta vieläkin selvempänä (kuvat 6 ja 7). Kuvassa 7 on vain 8 havaintoa.

11 8 Kuva 4. Analyysimenetelmien 511P ja 306PM vertailu litiumin osalta. N = 60. Kuva 5. Analyysimenetelmien 720P ja 306PM vertailu litiumin osalta. N = 60.

12 9 Kuva 6. Analyysimenetelmien 511P ja 306PM vertailu berylliumin osalta. N = 60. Kuva 7. Analyysimenetelmien 720P ja 306PM vertailu berylliumin osalta. N = 8.

13 Yleisesti ottaen litiumpegmatiittien sivukivien litiumpitoisuudet nousevat jopa yli 1000 ppm, mutta berylliumpitoisuudet ovat merkittäviä vain pegmatiitissa itsessään. Tämä seikka on hyvä pitää mielessä, kun arvioi moreenianomalioiden hyödyntämistä litiumpegmatiittien etsinnässä. Toki litiumanomalia moreenissa voi merkitä juonien olemassaolosta, vaikka anomalia olisikin lähtöisin sivukivistä. Li:n ja Be:n analysointi kolmella eri menetelmällä osoitti selvästi, että totaalipitoisuus saadaan sulatemenetelmällä (720P), mutta berylliumin analysointiin menetelmän tarkkuus ei riitä tällaisenaan. Kuningasvesiuutolla ei saatu liuokseen kaikkea litiumia eikä varsinkaan berylliumia Yhteenveto ja suositukset lito- ja maaperägeokemiallisiksi malminetsintämenetelmiksi Tämän LIGEOesi-projektin aikana on selvitetty laajasti pohjaa varsinaiselle tutkimushankkeelle, jonka tarkoituksena on kehittää nimenomaan Kaustisen Li-provinssille soveltuvia geokemiallisia etsintämenetelmiä. Tutkimustuloksilla on varmasti käyttöä myös muille alueille ja muille metalleille suunniteltavissa hankkeissa. Seuraavassa on lyhyesti lueteltu projektiryhmän suosituksia etsintämenetelmien testaamiseksi malminetsintää varten Litogeokemia 1. Fertiilien graniittien ja niiden fraktioitumissuunnan määrittäminen 2. Pegmatiittien sivukivien metasomaattinen muuttuminen, sen vyöhykkeellisyys ja vaikutusetäisyys sekä anomaliakynnykset 3. Sivukivien mineraloginen muuttuminen ja missä mineraaleissa Li esiintyy sivukivissä 4. Kuinka Be käyttäytyy pegmatiitissa ja sivukivissä Maaperägeokemia 1. Li-anomaalisten moreeninäytteiden mineralogia, onko spodumeenia vai ei 2. Be-Li-suhteen mahdollinen käyttö anomalialuokituksessa 3. Li:n esiintyminen moreenin eri horisonteissa ja fraktioissa 4. Alueellisissa potentiaaliselvityksissä pintamoreenin sekä puro- ja ojasedimenttien käyttö 5. Heikkouuttomenetelmien testaus maaperänäytteissä, varsinkin turvenäytteissä Suunniteltujen etsintämenetelmien testaamisen ja käyttökokemusten kirjaamisen tarkoituksena on yleisesti helpottaa kartoitusprosessin siirtymistä alueellisesta ja kohdentavasta tutkimusvaiheesta kohteelliseen vaiheeseen, jolloin varsinainen malmi paikannetaan. Yllä lueteltuja etsintämenetelmiä testaamalla löydetään toivon mukaan ratkaisuja, jotka nopeuttavat kustannustehokkaasti siirtymistä alueellisesta vaiheesta kohteelliseen vaiheeseen. Kustannuksia säästyy sekä itse etsintämenetelmissä että kalliiden työvaiheiden kuten syväkairausten määrän vähenemisen kautta. Tavallisessa aidossa malminetsintäprojektissa kairauskustannukset nousevat n % kokonaiskustannuksista, sillä syväkairausten metrihinta analyyseineen on luokkaa

14 11 4 TUTKIMUSAINEISTON TALLENTAMINEN Analyyseissä käytetyt jauheet on varastoitu Keliber Oy:hyn ja tähän projektiin liittyvät raportit on arkistoitu GTK:n Espoon päätearkistoon. Raportit on julkaistu ja nähtävissä myös GTK:n Hakku-palvelussa. Analyysitilauksen aineisto on sekä Keliber Oy:llä että GTK:n analyysitietokannassa. KIRJALLISUUSLUETTELO Ahtola, T. & Manninen, A Kirjallisuusselvitys litogeokemiallisista menetelmistä RE- (Li-Cs-Ta) pegmatiittien etsinnässä ja niiden soveltuminen Kaustisen Li-provinssin olosuhteisiin. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti 14/ s. Fedikov, M., NI technical report on the Godslith property, Gods lake area, Manitoba (NTS 53L16), First Lithium resources Inc., 67 s. Galeschuk, C. ja Vanstone, P., Exploration techniques for rare element pegmatite in the Bird river greenstone belt, southeastern Manitoba. In Proceedings of Exploration 07: Fifth decennial international confernce on mineral exploration edited by B. Milkereit, 2007, s Hamilton, S.M., A prospectors guide to the use of selective leach and other deep penetrating geochemical techniques in mineral exploration. Ontario Geological Survey, Open file report 6209, 39 s. Kontoniemi, Olavi Kaustisen seudun litium-varannot - hankkeen (KaLi) tukimukset vuosina s liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, 35/2011. Kontoniemi, Olavi Kaustisen alueen Li-potentiaali vanhojen moreeninäytteiden uudelleenanalysointi. 16 s. + 4 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, 68/2012. Kontoniemi, O Kaustisen alueen Li-potentiaali vanhojen moreeninäytteiden uudelleenanalysointi, vaihe 2. Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti 52/ s. Sandberg, E., Till sampling tests in 2012, Keliber Oy, unpubliced internal report, 10 p. Sandberg, E., Till test sampling at Outovesi in 2013, Keliber Oy, unpubliced internal report, 3 p. Sandberg, E., Use of lithogeochemical exploration in Kaustinen, Keliber Oy, unpubliced internal report, 16 p. Sarala, P. (toim.), Hartikainen, A., Saranpää, O., Iljina, M., Korkiakoski, E., Kousa, J., Heikura, P., Hulkkio, H., Pulkkinen, E. ja Törmänen, T., Mobile Metal Ion (MMI) menetelmän testaus malminetsintätutkimuksissa Itä- ja Pohjois-Suomessa vuonna Geologian tutkimuskeskus, 62 s. ja 3 l.

15 12 Liite 1. Be- ja Li-pitoisuudet 3 menetelmällä (ppm). Bore hole ID From To Rock ID Be_306PM Be_511P Be_720P Li_306PM Li_511P Li_720P B MUSKPG < J MUSKPG LE MUSKPG OV MUSKPG OV MUSKPG OV MUSKPG M232305R MUSKPG M232307R MUSKPG < OV KIILL OV KIILL < OV KIILL < OV KIILL < OV KIILL < OV BIOTL < OV BIOTL < LE GRAU < LE GRAU < LE KIILL < LE KIILL < LE KIILL < R EVULK < R EVULK < R EVULK < R EVULK < R EVULK < R EVULK < R EVULK < R EVULK < R EVULK < R EVULK < R EVULK < R EVULK < R EVULK < R EVULK M232366R KIILL < M232366R KIILL < M232366R KIILL < M232366R KIILL < M232366R KIILL < M232366R KIILL < M232366R KIILL < M232366R KIILL < M232366R KIILL < M232366R KIILL < M232305R KIILL < M232305R KIILL < M232305R KIILL < M232305R KIILL < M232305R KIILL < M232305R KIILL < M232305R KIILL < M232305R KIILL < M232305R KIILL < M232305R KIILL <

16 13 Liite 1. (jatkuu) Bore hole ID From To Rock ID Be_306PM Be_511P Be_720P Li_306PM Li_511P Li_720P M232305R KIILL < M232305R KIILL < M232305R KIILL < M232305R KIILL < M232305R KIILL < M232305R KIILL <