Uutta ARTTU2-ohjelmasta

Transkriptio

1 Uutta ARTTU2-ohjelmasta arttu2-tutkimusohjelman JULKAISUSARJA nro 2/2016 Tutkimusohjelma Forskningsprogrammet Kouluverkkomuutokset ARTTU2- kunnissa 2000-luvulla Sami Tantarimäki & Anni Törhönen Turun yliopisto, Brahea-keskus & Maantieteen ja geologian laitos Tämä on inventoiva esitutkimus kouluverkkomuutoksista ARTTU2-tutkimuskunnissa 2000-luvulla. Yhteiskunnan muuttuessa kunnissa ovat tulleet tutuiksi talouden tasapainottaminen sekä yhden tai useamman palvelun kattavat palveluverkkoselvitykset, minkä seurauksena kouluverkko jatkaa supistumistaan. Poikkeuksia kuitenkin löytyy. Raportissa tarkastellaan sitä, miten väestörakenteen, oppilasmäärien ja kouluverkon muutos näkyy tilastoissa, mitä poikkeamia sieltä nousee esille ja miten kouluverkkosuunnittelu ja kouluverkkokeskustelu selittävät sekä kouluverkkomuutosta että poikkeamia. Tutkimuksessa käytetty kaupunki-maaseutu-luokitus tarjoaa havainnollistavan tavan tarkastella maantieteellisesti ja karttaesimerkein kouluverkon kattavuuden ja alue- ja väestörakenteen muutossuhdetta koko maassa, maakunnissa ja ARTTU2-kunnissa. Valtuustokausittaisella tarkastelulla havainnollistetaan sitä miten muutosta ohjaava päätöksenteko mahdollisesti näkyy kouluverkkosuunnittelussa ja kouluverkkomuutosten määrällisessä jakautumisessa. KESKEISIÄ HAVAINTOJA Muuttuja sattuma. Suurin osa kouluverkkomuutoksista ajoittuu valtuustokausille ja eli samoihin ajanjaksoihin kuin talouden taantuma, kuntaliitokset ja pienkoululisän poistuminen. Muutokset voivat olla myös perua pidemmän aikavälin kouluverkkokeskustelusta tai ne voivat tapahtua vasta tarkastelujakson jälkeen. Valinta valinta. Kouluverkon supistaminen ja oppilasmäärän supistuminen eivät kulje aina käsi kädessä, sillä havaitun perusteella kasvukunta voi supistaa ja taantuva kunta taas ylläpitää. Tietoinen tiedostamaton. Yhtenäiskouluverkon laajeneminen merkitsee kouluverkon supistumista. Samalla se kertoo koulurakennuksen käyttöön ja koulun ulkoisvaikutuksiin kytkeytyvän palveluverkon muuttumisesta tai muuttamisesta. Yksipuolinen monipuolinen. Kunnat ovat jo maantieteeltään erilaisia, mutta erityisesti kasvavan väestö- ja oppilaskehityksen kunnilla on olemassa kouluverkkosuunnittelun vaihtoehtoja. Huomio kiinnittyi etenkin asukkaan kuntiin. Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14, Helsinki Vastuutaho: Kuntakehitys, demokratia ja johtaminen -yksikkö Yhteystiedot: ISSN (pdf) Helsinki 2016

2 Sisältö 1 Johdanto 2 Kouluverkkomuutosten väestörakenteellinen ja maantieteellinen tarkastelu 3 Kouluverkkomuutokset valtuustokausittain ja oppilaitostyypeittäin 4 Yhteenveto kouluverkkomuutoksista ARTTU2-kunnissa 2000-luvulla 1 Johdanto 1.1 Kouluverkko muuttuvassa yhteiskunnassa Suomen kouluverkko on muuttunut yhteiskunnan muutoksen mukana. Kouluverkon alueellinen harventuminen ja keskittyminen alkoivat 1960-luvulla syntyvyyden alenemisen ja maan sisäisen muuttoliikkeen seurauksena. Pitkässä juoksussa kouluverkon muutos on koskettanut eniten kuntien reuna-alueita ja valtakunnallisesti Itä- ja Pohjois-Suomea. Väestöllinen kehitys on taas kokonaisuudessaan vaikuttanut alueiden väestön ikärakenteeseen ja sitä kautta oppilasmääriin (Vitikka 2005: 3; Tantarimäki 2010: 32 33; Heikkilä 2014: 17 20). Koulutuksen alueellisia eroja on pyritty tasoittamaan eri tavoin 1970-luvun peruskoulu-uudistuksesta lähtien. Samaan aikaan aluepolitiikka on ollut keskusvetoista ja taloudellis-poliittinen näkökulma valtion ja kuntien kouluverkkokeskustelun keskiössä. Sittemmin kouluverkon muutosta ovat edistäneet valtionosuusjärjestelmien ja muiden ohjausmekanismien muutokset, kuntarakenteen muutokset, palvelutuotannon uudet tavat, kuntayhteistyön toimintamallien hakeminen sekä taloudelliset taantumat. Sattuman saneleman samanaikaisuuden vaikutusta muutostekijänä ei voi vähätellä. Kuluvalla vuosituhannella kouluverkkotarkastelu on ulottunut yhä vahvemmin pieniin keskuskouluihin, yläkouluihin ja pieniin lukioihin. Samalla yhtenäiskoulujen määrä on noussut merkittävästi (Vitikka 2005: 3; Mehtäläinen ym. 2010: 18; 2013: 9; Tantarimäki 2010: 32 33; Honkasalo 2013: 107). Yksi kouluverkkoon vaikuttava tekijä on kaksikielisyys. Kielilain ( /1039, 5 ) mukaan kielellisen jaotuksen perusyksikkö on kunta, joka on joko yksikielinen tai kaksikielinen. Kaksikieliseksi kunta on säädettävä silloin, jos kunnassa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita ja vähemmistö on vähintään kahdeksan prosenttia asukkaista tai vähintään asukasta. Yksikieliseksi kunta on säädettävä silloin, jos vähemmistö on alle 3000 asukasta ja sen osuus on laskenut alle kuuden prosentin (Finlex 2003/ /423). Tutkimuksen kohteina olevista 40 ARTTU2-tutkimuskunnasta kymmenen on kaksikielisiä, joiden lisäksi kuudessa suomenkielisessä kunnassa on yksi tai useampi ruotsinkielinen koulu. Inarissa kouluverkkoa tuetaan saamelaislisällä (Suomen Kuntaliitto 2009a: 9). Ruotsin ja saamen kielten ero lain edessä on se, että ruotsi on suomen vertaiskieli, saame taas vähemmistökieleksi määritelty (From 2013: 8). Pieneltä osin myös valtion järjestämä ja yksityinen opetus vaikuttavat kouluverkkokokonaisuuteen. Yhtenäisen peruskoulun käsite on osaltaan vaikuttanut kouluverkon muotoutumiseen. Edellä mainittuun käsitteeseen siirryttiin, kun perusopetuslain ja -asetuksen uudistuksessa vuonna 1998 laista poistuivat käsitteet ylä- ja ala-aste. Nykyisin puhutaan yhdeksänvuotisesta maksuttomasta yhtenäiskoulusta. Lain uudistumisen myötä kunnat alkoivat pohtia opetuksen järjestämistä uusin muodoin ja alkoi syntyä uusia kouluja, yhtenäiskouluja (Suomen yhtenäiskouluverkosto 2015; OKM 2015a). Tämän seurauksena kouluverkko on osaltaan sekä uudelleen järjestynyt, supistunut että vain tilastollisesti supistunut. Osittain yhtenäiskoulujen ja ala- ja yläkoulujen määrien muutos selittyy sillä, että jo olemassa olleita ala- ja yläkouluja on hallinnollisesti ja toiminnallisesti muutettu yhtenäiskouluiksi (Mehtäläinen ym. 2011: 30; 2013: 9). Kouluverkkotarkastelussa talous on yhä keskeisessä roolissa. Yksinkertaisuudessaan ikärakenne tarkoittaa kuntataloudessa sitä, että iäkäs väestö lisää kustannuspainetta sosiaali- ja terveyspuolella, kouluikäisten kasvava määrä puolestaan opetuksessa. Nämä sektorit yhdessä muodostavat suurimmat menoerät kuntien taloudessa (Honkasalo ja Nyyssölä 2012: 32). Honkasaloa ja Nyyssölää (2012: 62) mukaillen kuntien haasteena on se, että katsotaanko lyhyellä aikavälillä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarvetta, pidemmällä aikavälillä Suomen menestymisen edellyttämää sivistystarvetta vaiko tasapainotellen molempia. Ikärakenne ei kuitenkaan heijastu suoraan siihen, miten kunnat opetuspalveluitaan lopulta järjestävät. Honkasalon ja Nyyssölän (2012: 25, 32) mukaan keskeistä syytä kuntien välisiin poikkeamiin on vaikea löytää, mutta he nostavat esille kolme mahdollista selittäjää. Ensinnäkin kunnan myönteinen taloustilanne vaikuttaa kouluverkon monipuolisuuteen ja ryhmäkokoihin, toiseksi perusopetuksen tarpeita säätelee muun opetus- ja kulttuuritoimen menot, ja kolmanneksi perusopetuksen menoja säätelee kunnan kokonaismenojen rakenne. Nämä mahdolliset selittäjät ovat tuttuja teemoja myös tämän päivän koulukeskustelussa. Esimerkiksi vahvan talouden kuntaa edustava Euran kunta pitää kouluverkkoa investointina monipuolisiin asumisen mahdollisuuksiin (Turun Sanomat 2015a). Kunnissa ovat tulleet tutuiksi talouden tasapainottaminen sekä yhden tai useamman palvelun kattavat palveluverkkoselvitykset, minkä seurauksena kouluverkko jatkaa supistumistaan (kuvio 1). Suomessa tehtyjen kouluverkkoratkaisujen päälinjoja kuvaa hyvin tanskalaistutkijoiden (Egelund & Lautsen 2007: 432) laatima viisiluokkainen kouluverkkoratkaisujen tyypittely: massasulkemiset (kunta päättää sulkea kaikki pienet koulut), yksittäiset koulujen sulkemiset (oppilasmäärän muutos, nykyisin myös rakennuksen kunto), kehittämisen kohteena olleet koulut (kunnassa vastikään panostettu kouluihin ja toimintaan), kaupunkien läheiset koulut (muutos maaseudusta kehys- ja lähiövyöhykkeeksi) sekä saaristokoulujen sulkemiset (voisi laajentaa pitkien aika- ja/tai matkaetäisyyksien kouluiksi). Poikkeuksia kuitenkin löytyy, kuten tässä esitutkimuksessa tullaan huomaamaan. 2

3 a) Kouluverkko koko maassa 2001 b) Kouluverkko koko maassa 2013 c) Kouluverkko ARTTU2-kunnissa 2001 d) Kouluverkko ARTTU2-kunnissa 2013 Kuvio 1. Kouluverkkomuutos koko maassa (a, b) ja ARTTU2-kunnissa (c, d) vuosina

4 1.2 Tutkimuksesta, aineistosta, tavoitteista ja raportista Tämä tutkimus on luonteeltaan ja otteeltaan inventoiva esitutkimus. Tilastojen perusteella havaitaan, nostetaan esiin, kysytään ja vastataan sekä jätetään vielä vastaamatta. Tutkimuksen on myös tarkoitus täydentää aiempaa kouluverkkotutkimus- ja selvitystyötä. Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena olevista ARTTU2-tutkimuskunnista noin puolet on samoja kuin aiemmassa Paras-ARTTU-ohjelman koulututkimuksessa (Mehtäläinen ym. 2011; 2013). Näin ollen muun muassa koulutuspalveluiden järjestäminen ja tuottaminen on jo hyvin kuvattu. Käsillä olevan esitutkimuksen mielenkiinnon kohteena on se, miten väestörakenteen, oppilasmäärien ja kouluverkon muutos näkyy tilastoissa, mitä poikkeamia sieltä nousee esille ja miten poikkeamia voidaan selittää. Tutkimuksessa jatketaan myös pohdintaa syistä, seurauksista ja vaihtoehdoista kouluverkkoratkaisuissa. Samalla laajennetaan näkökulmaa kouluverkon ja palveluverkon suhteeseen ja tätä kautta palveluiden saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Tarkasteluajankohtana ovat kuntien valtuustokausien ensimmäiset vuodet eli vuodet 2001, 2005, 2009 ja Meneillään oleva valtuustokausi päättyy näillä näkymin keväällä Valtuustokausittaisella tarkastelulla havainnollistetaan sitä, miten muutosta ohjaava päätöksenteko mahdollisesti näkyy valtuuskausittain kouluverkkosuunnittelussa ja kouluverkkomuutoksen määrällisessä jakautumisessa. Tulevaisuuden kehityksestä saadaan viitteitä viimeisimmän kouluverkkokeskustelun kautta. Valtuustojen kokoonpanoihin ei tässä esiselvityksessä sen tarkemmin mennä. Kaupunki-maaseutu-luokitus (Suomen ympäristökeskus 2013) tarjoaa havainnollistavan tavan tarkastella maantieteellisesti kouluverkon kattavuuden ja alue- ja väestörakenteen muutossuhdetta niin koko maan, maakuntien kuin ARTTU2-tutkimuskuntien näkökulmista. Esitutkimuksessa selvitetään minkälaisia yhtäläisyyksiä ja poikkeamia kaupunki-maaseutu-luokitukseen perustuva ARTTU2-kuntien vertailu ja tyypittely nostaa esille. Tämän tutkimuksen kohdejoukkona käytetään ARTTU2-tutkimusohjelmassa mukana olevia 40 kuntaa. Tutkimuskuntia ovat Askola, Espoo, Hattula, Hirvensalmi, Hollola, Hämeenlinna, Inari, Jyväskylä, Kankaanpää, Keitele, Kemiönsaari, Keuruu, Kokkola, Kotka, Kurikka, Kuusamo, Lappeenranta, Lempäälä, Liperi, Mikkeli, Mustasaari, Nivala, Oulu, Paltamo, Parkano, Petäjävesi, Pudasjärvi, Raasepori, Raisio, Rautalampi, Salo, Sipoo, Säkylä, Tampere, Tornio, Turku, Vaasa, Vantaa, Vimpeli ja Vöyri. Kuntien valintakriteereinä on käytetty muun muassa alueellista sijaintia, kuntakokoa ja kielisuhteita. Näin ollen tutkimuskunnat edustavat mahdollisimman hyvin koko kuntakenttää. (Suomen Kuntaliitto 2015a). Tutkimuskunnissa on toteutunut useita kuntaliitoksia vuosien aikana (liitetaulukko 1). Tarkasteluvuosien välinen kouluverkkovertailu on tehty vuoden 2013 kuntajaon mukaan, mutta kuntaliitosta edeltäneiltä vuosilta on aina laskettu mukaan niiden kuntien tiedot, jotka sittemmin ovat liittyneet yhdeksi kunnaksi. Pääasiallisena tutkimusaineistona on käytetty Kuntaliiton ART- TU2-tutkimusohjelman käyttöön tilaamaa Tilastokeskuksen oppilaitosrekisteriaineistoa vuosilta (koordinaatein) sekä Tilastokeskuksen sivuilta saatavaa StatFin-tilastotietokantaaineistoa. Lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty kuntien kouluja/tai palveluverkkoon liittyviä tai niitä kokevia vapaasti saatavilla olevia selvityksiä, ohjelmia, strategioita ja/tai muita aineistoja. Tilastokeskuksen aineistossa kaikille oppilaitoksille ei ole kuitenkaan pystytty kohdentamaan koordinaatteja. Suurin osa näistä kohdistumattomista on postilokero-osoitteita antaneita oppilaitoksia. Vuoden 2013 tiedot ovat kattavia, samoin 2009 (99,9 %), mutta vuosien 2005 (kattavuus 83,5 %) ja 2001 (kattavuus 90,8 %) osalta erot ovat näkyvämmät. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joidenkin kohdekuntien tiedot ovat tältä osin vajaat, vaikka ovatkin tilastollisesti muuten ajan tasalla. Karttaesityksinä pystytään kuitenkin havainnollistamaan esimerkiksi koko maata koskeva muutos riittävällä tarkkuudella. Taulukkojen ja karttojen oppilaitosten lukumäärätiedot perustuvat tilastoinnissa käytettyyn oppilaitosluokitteluun (1 = vuosiluokat 1 6, 2 = luokat 7 9, 3 = luokat 1 9 sekä 19 = yhteiskoulu). Yhteiskoulut on laskettu mukaan yhtenäiskoulujen (luokat 1 9) määrään. Tarkastelussa on mukana vain tällä tavoin kunnittain tilastoitu peruskoulu- ja lukioaineisto (järjestäjästä riippumatta) (liitetaulukko 2). Mukana ei ole esiopetusta, erityisopetusta, aikuislukioita eikä ammatillisia oppilaitoksia tai korkeakouluja. Lukio edustaa peruskoulun jälkeistä toisen asteen opetusta siinä missä ammatilliset oppilaitokset, kansanopistot tai aikuiskoulutuskeskuksetkin. Lukiot ovat tarkastelussa mukana kuitenkin siksi, että lukioverkko on vielä varsin laaja maaseutukunnissakin, mutta paineet verkon muuttamiseen ovat olleet nähtävissä viimevuosien julkisessa koulutussäästökeskustelussa. Ennen kunta-aineiston tarkempaan tarkasteluun siirtymistä raportissa nostetaan esille vielä omassa alaluvussaan kaupunkimaaseutu-luokituksen pohjalta muutamia yleisiä havaintoja tutkimuskunnissa ja maakunnista. Raportin toisessa ja kolmannessa luvussa tarkastellaan sitä, miten ARTTU2-kuntien väestörakenteen, oppilasmäärien ja oppilaitosmäärien muutokset näkyvät 2000-luvun kouluverkkomuutoksissa; mitä poikkeamia nousee esille ja miten poikkeamia voidaan selittää niin kuntia ryhmittelemällä kuin valtuustokausittain tarkastelemalla. Lopuksi kootaan yhteen kouluverkkomuutoksiin liittyviä keskeisiä havaintoja. 1.3 Kaupunki-maaseutu-luokitus Kaupunki-maaseutu-luokitus on Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston maantieteen laitoksen yhdessä kehittämä paikkatietopohjainen 7-luokkainen alueluokitus, jossa kaupunkimaiset (3 luokkaa) ja maaseutumaiset (4 luokkaa) alueet on esitetty kuntarajoista riippumattomina alueluokituksina (Suomen ympäristökeskus 2013). Luokituksen sisältämät alueet ovat seuraavat: 1) Sisempi kaupunkialue 2) Ulompi kaupunkialue 3) Kaupungin kehysalue 4) Maaseudun paikalliskeskukset 5) Kaupungin läheinen maaseutu 6) Ydinmaaseutu 7) Harvaan asuttu maaseutu 4

5 Taulukko 1. ARTTU2-kunnat ja niiden väestömäärät kaupunki maaseutu-luokituksen mukaan tarkasteltuna vuonna (Suomen ympäristökeskus 2013; Suomen Kuntaliitto 2015; Tilastokeskus 2015b). ARTTU2-kunnat Sisempi Ulompi Kaupungin Maaseudun Kaupungin lähei- Ydin- Harvaan asuttu Kokoluokittain kaupunkialue kaupunkialue kehysalue paikalliskeskukset nen maaseutu maaseutu maaseutu Alle as. Askola* 5 028* Hirvensalmi Keitele Paltamo Petäjävesi Rautalampi Säkylä Vimpeli as. Hattula Inari Kemiönsaari Parkano Pudasjärvi Vöyri as. Kankaanpää Keuruu Kuusamo Kurikka Liperi Mustasaari Nivala Sipoo as. Hollola Kokkola Lempäälä Raasepori Raisio Tornio as. Hämeenlinna Kotka Lappeenranta Mikkeli Salo Vaasa Yli as. Espoo Jyväskylä Oulu Tampere Turku Vantaa Väestö koko maa ARTTU2 väestö (% /koko maa) (44,7 %) (48,1 %) (30,7 %) (14,3 %) (23,3 %) (14,2 %) (14,1 %) ARTTU2 40/40 14/40 19/40 22/40 5/40 26/40 22/40 31/40 *Askolan väestömäärä ja siten sen oikea kokoluokka on muuttunut ARTTU2-ohjelman käynnistymisen jälkeen vuonna Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Askolaa vuoden 2014 tilanteen mukaisessa kokoluokassa. 5

6 Saman kunnan alueella voi olla sekä kaupunki- että maaseutumaisia alueita, joten kuntarajoista riippumaton alueluokittelu mahdollistaa alueiden tarkemman kuvauksen sekä paremmat jatkotarkastelumahdollisuudet yhdessä muiden aineistojen kanssa. Kyseessä ei siis ole vain kuvion 1 sisältämissä kartoissa kuvatut kaupunki-suomi ja maaseutu-suomi, vaan mitä suurimmassa määrin kuntatason maantiedettä, kuten ARTTU2- kuntien osaltakin huomataan (kuvio 1, taulukko 1). ARTTU2-kunnista Lappeenrannassa on edustettuina kaikki seitsemän kaupunki-maaseutu -luokkaa. Raisio ja Vantaa edustavat pelkästään kaupunkien eri luokituksia, neljä kuntaa (Askola, Keitele, Inari, Pudasjärvi) puolestaan ainoastaan maaseudun luokkia. Yhdeksästä ARTTU2-kunnasta (Askola, Espoo, Hattula, Hollola, Lempäälä, Raisio, Sipoo, Turku, Vantaa) puuttuu harvaan asuttu maaseutu. Kaiken kaikkiaan kaupunki-maaseutu-luokkien kirjo on laajimmillaan kuntaliitoksen toteuttaneissa kunnissa. Alle asukkaan tutkimuskunnat ovat Hattulaa lukuun ottamatta maaseutukuntia. Liitetaulukkoon 6 on koottu maakunnittaiset väestömuutokset kaupunki-maaseutu -luokituksen mukaisesti vuosina 2001, 2005, 2009 ja Kaupunki-maaseutu-luokituksen näkökulmasta kaupunkialueet kasvavat kehysalueiden johdolla ja kaupungin läheinen maaseutukin voi vielä hyvin. Paikalliskeskuksissa väestökato on alkanut näkyä, ydinmaaseudulla ja harvaan asutulla se näkyy tilastoissa jo selvästi. Maakunnissa väestönkasvu on painottunut kaupungin. Harvaan asutulla maaseudulla väestö on selkeästi vähentynyt Kanta-Hämettä ja Lappia lukuun ottamatta. Kanta-Hämeessä harvaan asutun maaseudun väestökehitys on ollut jopa muuttovoittoista, joskin osuus on vain pari prosenttia koko maakunnan väestöstä. Vastaavasti Uudenmaan harvaan asutulla maaseudulla asuu maakunnan yli asukkaan väestöstä vain minimaalinen osuus (460 asukasta), minkä vuoksi myös muutokset näkyvät tilastoissa suhteettoman suurina. Lapissa muuttoliike puolestaan jatkaa kulkuaan paikalliskeskuksista kohti suurempia keskuksia (vrt. Honkasalo & Nyyssölä 2012: 15). Yleisenä havaintona tutkimuksen kohteena olevista ARTTU2- kunnista voidaan todeta ensinnäkin se, että yli puolessa kunnista väestön kasvua tapahtui jollakin alueella tai vyöhykkeellä. Näistä suurin osa kohdistui vallitsevan suunnan mukaisesti kaupungin kehysalueelle. Pienemmissä määrin voittajia olivat sisempi ja ulompi kaupunkialue sekä kaupungin läheinen maaseutu (3/24). Toiseksi, harvaan asuttu maaseutu oli tässäkin tarkastelussa suurin menettäjä. Ydinmaaseudulla väestö väheni kuudessa kunnassa ja ulompi kaupunkialue liittyi menettäjien joukkoon kahdessa kunnassa, Hollolassa ja Sipoossa. Molemmat ovat kasvukuntia, joissa tilastot osoittavat asutuksen painopisteen siirtyneen kaupungin kehysalueelle ja kaupungin läheiselle maaseudulle. 2 Kouluverkkomuutosten väestö rakenteellinen ja maantieteellinen tarkastelu 2.1 Kouluverkkomuutoksen luokittelu Tässä luvussa tarkastellaan ARTTU2-tutkimuskuntia ryhmiteltyinä kouluverkossa tapahtuneen muutoksen perusteella kolmeen luokkaan: 1) Vähäisen kouluverkkomuutoksen kunnat (muutos alle 20 %), 2) Keskisuuren kouluverkkomuutoksen kunnat (muutos %) ja 3) Suuren kouluverkkomuutoksen kunnat (muutos vähintään 40 %). Kyseessä oleva luokittelu perustuu siihen, että oppilaitosrekisteritilastojen tarkastelussa ARTTU2-tutkimuskuntien joukosta löytyi selkeästi sekä vakaamman kouluverkkokehityksen että jyrkemmän kouluverkkomuutoksen kuntia. Näin ollen tutkimuskunnat oli jaettavissa muutossuhteen mukaisesti luontevasti ja tasaisesti kolmeen ryhmään. Liitetaulukon 2 avulla tarkoitus on havainnollistaa sitä, miten kouluverkon muutos näkyy suhteessa kunnan sijaintiin, alue-eroja kuvaavaan kaupunki-maaseutu-luokitukseen, kokoluokkaan, väkiluvun ja ikärakenteen muutokseen sekä oppilasmäärän muutokseen. Liitetaulukosta 2 havaittavat asiat sekä mukailevat yleistä kehitystä että tarjoavat mielenkiintoisia poikkeamia. ARTTU2-tutkimuskunnat jakaantuvat kuntakokoluokittain tarkasteltuna varsin tasaisesti tässä tutkimuksessa käytettyyn kolmeen kouluverkkomuutosluokkaan eli vähäisen, keskisuuren ja suuren kouluverkkomuutoksen ryhmiin. Toisin sanoen jokaisesta muutosluokasta löytyy sekä pieniä että suuria kuntia (taulukko 2). Tämän luvun sisältämissä karttakuvauksissa (kuviot 2 8) kouluverkon muutosta tarkastellaan suhteessa alle 15-vuotiaiden määrän muutokseen sekä kaupunki-maaseutu-luokitukseen. Samalla saadaan viitteitä siitä, miten palveluiden saavutettavuus on saattanut tai saattaisi muuttua kunnan eri osissa. Aineistoa ei käydä läpi kunta kunnalta, vaan taulukoiden pohjalta tapahtuvan ryhmittelyn, tyypittelyn ja esille nousevien poikkeuksien kautta. 2.2 Havaintoja kouluverkkomuutosten eroista ja yhtäläisyyksistä Kaupunki-maaseutu-luokituksen mukainen tarkastelu ARTTU2-tutkimuskunnille voidaan määrittää kaupunki-maaseutu-luokituksen pääluokka sen mukaan mihin luokkaan kunnan suurin väestöosuus keskittyy (vrt. liitetaulukko 2). Seuraavassa kuvataan kouluverkkomuutoksia eri luokituksissa. Sisemmän kaupunkialueen kunniksi voidaan luokitella viisi tutkimuskuntaa eli Espoo, Tampere, Turku, Vaasa ja Vantaa. Ne kaikki ovat Etelä- ja Länsi-Suomen suuria kasvukuntia ja/tai maakun- 6

7 Taulukko 2. ARTTU2-kunnat ryhmiteltynä kokoluokan ja kouluverkon muutoksen suhteen Kouluverkkomuutos vähäinen keskisuuri suuri Kuntakokoluokka alle 20 % % väh. 40 % N Alle as. Askola, Petäjävesi Säkylä, Vimpeli Hirvensalmi, Keitele, Paltamo, Rautalampi as. Vöyri Hattula Inari, Kemiönsaari, Parkano, Pudasjärvi as. Kankaanpää, Keuruu, Liperi, Kurikka, Mustasaari, Sipoo Nivala Kuusamo as. Hollola, Kokkola, Lempäälä, Raasepori, Raisio, Tornio as. Vaasa Kotka, Lappeenranta, Hämeenlinna, Salo Mikkeli 6 Yli as. Espoo, Vantaa Oulu, Tampere, Turku Jyväskylä 6 N nan keskuskaupunkeja. Kouluverkon suhteellinen muutos on ollut vähäisintä Espoossa ja suurinta Turussa. Espoo ja Turku ovat myös väestökehityksen ja -rakenteen suhteen suurten kaupunkien ääripäät. Ulomman kaupunkialueen kuntia edustavat Hollola, Hämeenlinna, Jyväskylä, Kokkola, Kotka, Lappeenranta, Mikkeli, Oulu, Raisio, Salo ja Tornio, eli kaikkiaan 11 ARTTU2-tutkimuskuntaa. Oulu ja Jyväskylä vahvan väestökasvun kuntina ovat suurimmassa väestökokoluokassa ja muut tasaisesti kahdessa seuraavassa luokassa. Sisemmän kaupunkialueen kuntiin verrattuna osassa kaupungeista väestökehitys on kääntynyt laskuun (Kotka, Mikkeli, Tornio). Kouluverkon muutosta katsottaessa väestökokoluokka kääntyy päälaelleen, sillä vähäisintä kouluverkkomuutos on ollut pienimmässä luokassa (Raisio, Hollola ja Kokkola) ja suurinta isoimmassa (Jyväskylä). Raisiota ja Hollolaa yhdistää sijainti maakunnan keskuskaupungin kupeessa (Turku ja Lahti), Kokkolassa väestökehitys on ollut myönteistä ja Jyväskylä on muokannut kouluverkkoaan yhtenäiskoulumalliin. Kaupungin kehysalueen kunniksi luokiteltavia ARTTU2-tutkimuskuntia on kaikkiaan neljä: Hattula, Lempäälä, Mustasaari ja Sipoo. Nämä edustavat asukkaan kokoluokkien kuntia. Kaupungin läheisen maaseudun kunniksi luokittuu kaksi ART- TU2-kuntaa, Askola ja Petäjävesi. Ne ovat molemmat kasvavia ja nuortuvan väestörakenteen kuntia. Petäjävedellä oppilasmäärät ovat väestökehitystä mukaillen edelleen kasvaneet, kun taas Askolassa etenkin alakoululaisten määrä on laskenut. Molemmat kunnat sijaitsevat kasvualueella, Petäjävesi Jyväskylän naapurissa ja Askola Uudellamaalla. Uudenmaan tutkimuskuntia edustavat Askola ja Raasepori maaseutukuntina toisistaan eroavine väestö- ja kouluverkkomuutoksineen havainnollistavat osaltaan sitä, missä kulkee pääkaupunkiseudun vetovoimaisuuden rajat idässä ja lännessä (kuvio 2). Kuviossa 3 kuvataan pääkaupunkiseudun ARTTU2-kuntien eli Espoon ja Vantaan kouluverkkoja, jotka eivät ole kokeneet merkittävää muutosta. Maaseudun paikalliskeskuksiksi luokiteltavia ARTTU2-tutkimuskuntia on neljä: Kankaanpää, Keuruu, Kuusamo ja Raasepori. Ne todentavat Honkasalon ja Nyyssölän (2012: 15) havaintoa siitä, että kasvukeskukset kasvavat maaseudun ja pienempien aluekeskusten kustannuksella. Kouluverkkoa ajatellen kehitys ei ole mennyt kuitenkaan yksi yhteen, sillä Kankaanpää ja Raasepori ovat kaikesta huolimatta toistaiseksi ylläpitäneet laajaa kouluverkkoa. Muutospaine on tosin jo tuotu esille muun muassa kuntaliitosta taustoittaneessa selvityksessä (Kankaanpää 2014a; 2014b). Ydinmaaseutukunniksi voidaan luokitella kaikkiaan 10 ARTTU2- tutkimuskuntaa: Kemiönsaari, Kurikka, Liperi, Nivala, Paltamo, Parkano, Rautalampi, Säkylä, Vimpeli ja Vöyri. Näiden joukosta nousee kaksi poikkeuksellista kuntaa, Nivala ja Vöyri. Vöyri on ainoa (ydin)maaseutukunta vähäisen kouluverkkomuutoksen kuntien joukossa. Samalla ainoa, jossa väestö on kääntynyt laskusuuntaan. Ydinmaaseudun kunnista Vimpelissäkin ikä- ja oppilasrakenteen muutokset ovat olleet vähäisiä, mutta kriisikunnaksi joutuminen tuo haasteita (Järviseudun Sanomat 2014). Nivalaan palataan tarkemmin seuraavassa maakuntakohtaisessa tarkastelussa. Harvaan asutun maaseudun kunniksi voidaan luokitella neljä ARTTU2-kuntaa: Hirvensalmi, Inari, Keitele ja Pudasjärvi. Tätä kuntajoukkoa kuvaa paitsi pieni kuntakoko myös kuuluminen suurimman kouluverkkomuutoksen kokeneisiin kuntiin. Maantieteellisesti on jälleen löydettävissä vastaavuus koko maan kehitykseen, sillä väestön väheneminen on ollut suhteellisesti suurinta Kainuussa, Etelä-Savossa ja Lapissa, toisin sanoen akselilla Itä-Suomi Pohjois-Suomi. Maakunnittainen ja maantieteellinen tarkastelu Tarkasteltaessa kaupunki-maaseutu-asetelmaa yleisellä tasolla liitetaulukossa 2 näkyy odotetusti se, että pienimmän kouluverkkomuutoksen ryhmässä painottuu kaupunki ja sen läheisyys, suurimman kouluverkkomuutoksen kuntaryhmässä puolestaan maaseutu. Väkiluvun ja ikärakenteen muutokset perustelevat 7

8 Kuvio 2. Peruskoulujen ja lukioiden sijainti suhteessa kaupunki-maaseutu-luokitukseen Uuttamaata edustavissa ARTTU2-kunnissa vuosina 2001 ja (240 km 2 ) (325 km 2 ) Kuvio 3. Peruskoulujen ja lukioiden sijainti suhteessa kaupunki-maaseutu-luokitukseen Espoossa ja Vantaalla vuosina 2001 ja

9 vastaan sanomattomasti jakoa kasvaviin ja taantuviin kuntiin. Kouluverkon tulevaisuutta ajatellen väkiluvun muutosta olennaisempi mittari on alle 15-vuotiaiden määrän kehitys, jonka kanssa oppilasmäärien kehitys on samansuuntainen. Oppilasmäärät ovat vähentyneet lähes kaikissa kunnissa ainakin jollakin luokkaasteella. Maakunnittain ja maantieteellisesti katsottuna myönteisen väestökehityksen kunnat ovat linjassa valtakunnallisen väestökehityksen kanssa, sillä tutkimuksen tarkastelujaksolla suhteellisesti suurinta kasvu on ollut Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Muuttumattominta maakuntaa edustaa Etelä-Pohjanmaa. Kouluikäisten määrällä tarkasteltuna väestöltään nuorimpia maakuntia ovat Pohjois-Pohjanmaa ja Uusimaa. Pohjois-Pohjanmaa on ainoa maakunta, jossa tarkastelujaksolla väestöstä on alle 15-vuotiaita reilu viidennes ja yli 65-vuotiaita vain noin 16 %. Ylipäätään Pohjanmaan maakunnissa lasten ja nuorten osuus on suurin (liitetaulukko 6). Pohjois-Pohjanmaan erottaa muista maakunnista myös sen kaksijakoisuus. Väestörakenteen osalta maakunta jakautuu kohdekunnittain itä- ja länsisuunnassa Pudasjärvi-Kuusamo ja Oulu-Nivala -pareihin, mihin tavallaan tiivistyy koko maan väestökehityksen suunta, ajatellen myös kaupunki-paikalliskeskusmaaseutu-akselia (kuviot 4 7). Tätä vasten Oulun ja Kuusamon väliin sijoittuvaa Pudasjärveä voi luonnehtia vaihettumisvyöhykkeen kunnaksi. Kouluverkkoa ajatellen Pudasjärven ja Kuusamon suuren muutoksen kehitys on oletettua suhteessa väestökehitykseen, eli kouluja on lakkautettu siellä, missä alle 15-vuotiaiden määrä on vähentynyt (kuviot 4 ja 5). Sen sijaan Oulu ja Nivala kasvukuntina ovat valinneet erilaiset koulutiet. Molemmissa kunnissa kaupunkisuunnittelun tavoitteena ovat moni-ilmeiset asumisen alueet. Strategiansa mukaisesti Nivala haluaa olla kehittyvä maaseutukaupunki, joka tähtää kaupungin eri osien ja kylien tasapainoiseen kehittämiseen (Nivala 2015). Koulujen määrä ei ole käytännössä muuttunut vuosien välillä (kuvio 6). Oulussa puolestaan on linjattu yhtenäiskoulujen ja neljän toiminnallisen alueen malli, joka mahdollistaa palveluiden järjestämisen toimialojen yhteistyönä. Oulussa kouluja on lakkautettu kaupungin läheisellä ja harvaanasutulla maaseudulla (kuvio 7). Palveluverkkoa laajemmin ajatellen kyse on hyvinvointikeskusmallista (Oulu 2015: 9 10, 35, 69, 77 78, 80). Kasvavan oppilaskehityksen kunnat Lukioverkko mukaan lukien ainoita puhtaasti kasvavan oppilaskehityksen ARTTU2-kuntia ovat Espoo, Mustasaari, Petäjävesi (5863 km 2 ) Kuvio 4. Pudasjärven kouluverkon kattavuuden muutos kunnassa alueellisesti sekä suhteessa alle 15-vuotiaiden määrän alueelliseen kehitykseen. 9

10 (5806 km 2 ) Kuvio 5. Kuusamon kouluverkon kattavuuden muutos kunnassa alueellisesti sekä suhteessa alle 15-vuotiaiden määrän alueelliseen kehitykseen. (537 km 2 ) Kuvio 6. Nivalan kouluverkon kattavuuden muutos kunnassa alueellisesti sekä suhteessa alle 15-vuotiaiden määrän alueelliseen kehitykseen. 10

11 (3100 km 2 ) Kuvio 7. Kouluverkon kattavuuden muutos Oulun kaupungissa vuosina alueellisesti sekä suhteessa alle 15-vuotiaiden määrän alueelliseen kehitykseen. ja Oulu. Toisen asteen oppilaitoksena lukio on kuitenkin peruskouluun nähden valinnainen oppilaitos, joten pelkästään perusopetusta tarkasteltaessa myös Lempäälässä ja Hattulassa alaja yläkoululaisten määrän kehitys on ollut myönteinen. Näistä kunnista Lempäälässä ja Petäjävedellä alle 15-vuotiaden lasten ja nuorten osuuskin on ollut nousujohteinen. Alle 15-vuotiaiden osuuden muutoksen tarkempi tarkastelu osoittaa, että oppilasmäärän nousua on odotettavissa myös Askolassa, Nivalassa ja Kotkassa. Lisäksi oppilasmääriltään vakaamman kehityksen kuntia ovat olleet Vantaa, Vaasa, Kokkola ja Liperi. Kasvavan oppilaskehityksen kuntia yhdistää ikä- ja oppilasrakenteen ohella sijainti ja keskusrooli. Nämä kunnat ovat joko maakuntiensa keskuskaupunkeja ja suurkaupunkeja (Espoo, Vantaa, Oulu, Vaasa, Kokkola, Kotka) tai sijaitsevat kaupungin kehysalueella (Mustasaari, Lempäälä, Hattula, Liperi) tai läheisellä maaseudulla (Petäjävesi ja Askola). Myös eroja tai poikkeuksia löytyy. ARTTU2-kuntien keskuskunta ja kehyskunta -pareista ainoastaan Vaasa ja Mustasaari kuuluvat myönteisen oppilaskehityksen kuntiin. Muista vastaavista kuntapareista esimerkiksi Petäjäveden (kaupungin läheinen) ja Jyväskylän tai Hattulan (kehys) ja Hämeenlinnan kehitykset ovat kulkeneet eri suuntiin, mikä näkyy myös kouluverkkoratkaisuissa. Hämeenlinnassa oppilasmäärien vähentyessä alakouluja on lakkautettu etenkin kaupungin läheisellä maaseudulla, kun taas Hattulassa on alakouluja suljettu myönteisemmästä oppilaskehityksestä huolimatta (kuvio 8). Johdantoluvussa esiteltyyn tanskalaistutkijoiden lakkautustyypittelyyn peilaten Hämeenlinnassa tapahtunut kaupunkien läheisten koulujen sulkeminen vastaisi tilannetta, jossa maaseutu on muutoksessa kehys- ja lähiöalueeksi. Taantuvan väestökehityksen kuntanaapureista esimerkiksi Mikkeli ja Hirvensalmi (harva) kulkevat samaa väestökehityksen viitoittamaa koulutietä. Liperi puolestaan edustaa maantieteellisesti Pohjois-Karjalaa Etelä- ja Länsi-Suomeen painottuneiden kehyskuntien joukossa. Lisäksi Liperin nuori ikärakenne poikkeaa selvästi edukseen verrattuna niin maakunnan keskimääräiseen kehitykseen kuin naapurikaupunki Joensuun kehitykseen. Petäjävedellä keskustelua on herättänyt monen muun kunnan tapaan sisäilmaongelma (Petäjävesi 2015a; 2015b), kun taas Petäjäveden verrokissa Askolassa pohditaan myönteisen väestökehityksen edessä laajan ja suppean kouluverkon etuja ja haasteita niin kustannusten kuin aluekehittämisen kannalta (Askola 2015). Kokkolassa pienet koulut ovat lähivuosina uhan alla, jos oppilasmäärät laskevat liian alas (Yle 2015). Mustasaari on myönteisen oppilaskehityksen kuntajoukossa se, 11

12 (427 km 2 ) (2031 km 2 ) Kuvio 8. Hämeenlinnan ja Hattulan kuntien kouluverkkomuutokset vuosina 2001 ja jossa jo selkeästi mietitään kokonaisuuden uudelleen järjestelyä. Tämänhetkinen ehdotus on se, että oppilaitosmäärä puolittuisi ja koulutoimi keskitettäisiin pitkällä aikajänteellä kuuteen oppimiskeskukseen. Tilanne on luonnollisestikin pakottanut pienet koulut miettimään yhteistyökuvioita toiminnan jatkumisen mahdollistamiseksi (Pohjalainen 2015). Tässä tilanteessa pakko toimii myös mahdollisuutena miettiä erilaisia uusia toimintamalleja, jolloin esimerkiksi Mustasaaressakin voisi kulkea rinnakkain oppimiskeskusvaihtoehto ja laajempi kouluyhteistyön kattava vaihtoehto. Myönteisen ikä- ja oppilasrakenteen kuntia voi tarkastella myös siitä näkökulmasta, että niillä on lakkautusvaihtoehtoon nähden mahdollisuus toimia toisin tai mahdollisuus vielä miettiä toimivansa toisin. ARTTU2-kuntien kouluverkkokehityksen näkökulmasta tämä mahdollisuus voisi olla etenkin asukkaan kunnissa, sillä näissä kokoluokissa maltillisen kouluverkkomuutoksen linjaa yhä ylläpidetään myös taantuvampaakin oppilaskehitystä edustavissa Tornion, Kankaanpään ja Raaseporin kunnissa. (Kankaanpää 2014b; Raasepori 2015). Alle ja yli kunnissa kouluverkon supistuminen näkyy jo selvemmin. Kuntaliitoskunnat Kuntaliitoskunnista Oulun ohella Jyväskylä on lähtenyt selkeälle yhtenäiskoulutielle, mutta muut liitoskunnat eivät niinkään. Keskinäisiä eroja kuntaliitoskunnista löytyy enemmänkin. Kouluverkkoaan ovat selkeästi supistaneet Salo, Raasepori ja Lappeenranta, suhteellisesti vielä enemmän Hämeenlinna, Mikkeli, Kurikka, Jyväskylä ja Kemiönsaari. Kokkolassa, Vöyrissä ja Vaasassa linja on ollut maltillinen. Kemiönsaari, Kurikka ja Vöyri poikkeavat joukosta sikäli, että ne ovat niin maaseutukuntia kuin myös väestöään menettäneet kuntia. Sipoo taas menetti osaliitoksessa kaksi kouluaan, kun vuoden 2009 alusta kunnasta liitettiin lounaisosia Helsinkiin yhdyskuntarakenteen tasapainoisen kehittämisen turvaamiseksi (Valtiovarainministeriö 2012: 27) 3 Kouluverkkomuutokset valtuustokausittain ja oppilaitostyypeittäin Tässä luvussa kuvataan sitä, miten kouluverkkomuutokset näkyvät ARTTU2-tutkimuskunnissa valtuustokausittain ja oppilaitostyypeittäin tarkasteltuna (liitetaulukko 3). Tällä tavoin saadaan näkyviin erilaiset painotukset, joita voidaan sitten verrata koko maan kehitykseen. Raporttia laadittaessa vielä meneillään olleelta valtuustokaudelta on koottu tietoa siitä, missä kunnissa kouluverkkoasia on ollut tai on vireillä. 12

13 3.1 Kouluverkkomuutokset valtuustokausittain Kokonaisuudessaan suurinta kouluverkon supistuminen on ollut valtuustokaudella (liite 5). Silloin myös uusia koulurakennuksia on rakennettu vähemmän kuin kahtena myöhempänä kautena. Muutos ei ole kiihtynyt valtuustokaudella , mutta on ollut kuitenkin suurempaa kuin kaudella Tilastossa näkyvä uusi koulu saattaa tarkoittaa uutta koulurakennusta tai hallinnollisesti perustettua uutta yksikköä (esim. yhtenäiskoulu). Tässä yhteydessä lakkautettujen koulujen ja uusien koulujen välisen eron esittämiseksi puhutaan vain uusista kouluista tai uusien koulujen perustamisesta. Valtuustokausittaiset erot muuttuvat, kun tarkastellaan kouluverkon kehitystä kouluverkkomuutosryhmittäin. Vähäisen kouluverkkomuutoksen kuntaryhmässä on ensimmäisellä valtuustokaudella perustettu enemmän kouluja kuin on lakkautettu. Vasta seuraavalla kaudella suhde on kääntynyt. Uusia kouluja on tullut niin ala-, ylä- kuin yhtenäiskouluverkkoon erityisesti suurissa kaupungeissa. Keskisuuren kouluverkkomuutoksen kuntajoukossa lakkautustahti on ollut selvästi tasaisin läpi valtuustokausien. Uusien koulujen perustaminen painottuu selkeästi valtuustokaudelle , mikä on käytännössä tarkoittanut yhtenäiskoulujen ja yläkoulujen lukumääräsuhteen muutosta etenkin suurissa kaupungeissa. Suurimman kouluverkkomuutoksen kunnissa uusia yhtenäiskouluja on perustettu niin isoissa kuin pienissä kunnissa. Yhtenäiskoulujen perustaminen on ollut kuitenkin vähäisempää kuin kahdessa muussa muutosryhmässä. Lakkautuksia on tehty eniten valtuustokaudella ja lukumääräisesti enemmän kuin muissa kouluverkkomuutosryhmissä. Vaikka valtuustokausien yhteenlaskettu lakkautusten kokonaismäärä on hieman pienempi kuin keskisuuren muutoksen ryhmässä, niin suhteessa muutos on ollut kuitenkin selvästi suurempi. Muutosten painottumista valtuustokausille ja voidaan selittää väestörakenteellisten tekijöiden rinnalla samalla aikavälille ajoittuneilla suuremmilla taustatekijöillä. Niitä ovat valtion pienkoululisän lopettaminen vuoden 2006 alusta, maailmanlaajuinen talouden laskusuhdanne ja kuntien velkaantuneisuuden lisääntyminen sekä kunta- ja palvelurakenneuudistukseen (Paras-uudistus) liittyvät kuntaliitokset (Suomen Kuntaliitto 2006; 2009a, 9; Leinamo 2010, 109; Kallio ym. 2011: 115; Valtiovarainministeriö 2012: 24). Myös edellisen perusopetussuunnitelman perusteiden hyväksyminen ajoittuu tutkimuksen tarkastelujaksolle, vuoteen 2004 (OKM 2015b). Niin sanotun pienkoululisän poistuminen tarkoitti aluksi sitä, että tämä perusopetuksen yksikköhinnan kouluverkkotekijä otettaisiin jatkossa huomion vain harvimmin asutuissa kunnissa (jos asukastiheys on alle 4 as./km 2 ) ja saaristokunnissa. Vuoden 2010 kuntien valtionosuusuudistuksessa kouluverkkotekijä poistettiin kokonaan, mutta vaikutus otettiin huomioon asukastiheystekijää muuttamalla. Käytännössä asukastiheystekijän muutos tarkoitti sitä, että saaristokuntien ja erityisen harvaanasuttujen kuntien (alle 2 asukasta/km 2 ) valtionosuuden lisäys ratkaistiin pysyvällä järjestelmämuutoksella, jossa tämä valtionosuus osoitettiin (silloin) 28 kunnalle (8 saaristokuntaa, 20 harvaan asuttua kuntaa). Harvan asutuksen korotuksen lisäksi neljä kuntaa sai saamelaislisän (Suomen Kuntaliitto 2006, 2009a: 9) (kuvio 9). Muutosten painottumista valtuustokausille ja voidaan selittää väestörakenteellisten tekijöiden rinnalla samalla aikavälille ajoittuneilla suuremmilla taustatekijöillä. Niitä ovat valtion pienkoululisän lopettaminen vuoden 2006 alusta, maailmanlaajuinen talouden laskusuhdanne ja kuntien velkaantuneisuuden lisääntyminen sekä kunta ja palvelurakenneuudistukseen (Parasuudistus) liittyvät kuntaliitokset (Suomen Kuntaliitto 2006; 2009a, 9; Leinamo 2010, 109; Kallio ym. 2011: 115; Valtiovarainministeriö 2012: 24). Myös edellisen perusopetussuunnitelman perusteiden hyväksyminen ajoittuu tutkimuksen tarkastelujaksolle, vuoteen 2004 (OKM 2015b). Niin sanotun pienkoululisän poistuminen tarkoitti aluksi sitä, että tämä perusopetuksen yksikköhinnan kouluverkkotekijä otettaisiin jatkossa huomion vain harvimmin asutuissa kunnissa (jos asukasti 3.2 Kouluverkkomuutokset oppilaitostyypeittäiheys on alle 4 as./km2) ja saaristokunnissa. Vuoden 2010 kuntien valtionosuusuudistuksessa kouluverkkotekijä poistettiin kokonaan, mutta vaikutus otettiin Alakouluverkko huomioon asukastiheystekijää muuttamalla. Käytännössä asukastiheystekijän muutos tarkoitti ARTTU2-kunnissa sitä, että tarkastelujakson saaristokuntien ja erityisen aikana. Muutos har Peruskoulut ja lukiot kattava kouluverkko on muuttunut kaikissa vaanasuttujen kuntien (alle 2 asukasta/km2) valtionosuuden kohdistunut lisäys lähes yksinomaan ratkaistiin alakouluihin. pysyvällä Espoo järjestelmämuutoksella, jossa tämä valtionosuus osoitettiin (silloin) osalta. Kaikissa 28 kunnalle muissa kunnissa (8 saaristokuntaa, kouluverkko on supistunut 20 harvaan vä- ja Raisio ovat ainoat kunnat, joissa kouluverkko on kasvanut alakoulujen asuttua kuntaa). Harvan asutuksen korotuksen lisäksi hintään neljä yhdellä kuntaa alakoululla. sai saamelaislisän (Suomen Kuntaliitto 2006, 2009a: 9) (Kuvio 9) Kuvio 9. Peruskoulujen lakkautusten määrät vuosina (lkm:t) Lakkautusmäärissä näkyvät huiput ajoittuvat samoihin ajankohtiin kuin pienkoululisän poistuminen (2006), kuntien velkaantuneisuuden lisääntyminen ( ) ja Paras-uudistuksen merkittävimmät rakennemuutokset (2009) (Tilastokeskus 2015c: Kallio et al 2011:115). Kuvio 9. Peruskoulujen lakkautusten määrät vuosina (lkm:t) Lakkautusmäärissä näkyvät huiput ajoittuvat samoihin ajankohtiin kuin pienkoululisän poistuminen (2006), kuntien velkaantuneisuuden lisääntyminen ( ) ja Paras uudistuksen merkittävimmät rakennemuutokset (2009) (Tilastokeskus 2015c: Kallio et al :115).

14 Ainoastaan yhdellä koululla verkkoaan ovat supistaneet Askola (Uusimaa), Petäjävesi (Keski-Suomi), Mustasaari (Pohjanmaa) ja Lempäälä (Pirkanmaa). Suhteellisesti suurinta (yli 40 %) peruskoulu- ja lukioverkon muutos on ollut Keiteleellä (Pohjois-Savo), Hirvensalmella (Etelä-Savo), Kemiönsaarella (Varsinais-Suomi), Parkanossa (Pirkanmaa) ja Jyväskylässä (Keski-Suomi). Tarkasteltaessa muutosta pelkästään alakoulujen osalta tulee edellisten jatkoksi myös Paltamo (Pohjois-Karjala), Rautalampi (Pohjois-Savo), Säkylä (Satakunta), Pudasjärvi (Pohjois-Pohjanmaa), Kuusamo (Pohjois-Pohjanmaa), Kurikka (Etelä-Pohjanmaa), Hämeenlinna (Kanta-Häme) ja Mikkeli (Etelä-Savo). Keitele on kunnista ainoa, jossa kouluverkko kattaa enää vain yhden yhtenäiskoulun. Hirvensalmella esitettiin vuoden 2009 kouluverkkosuunnitelmissa siirtymistä yhden yhtenäiskoulun kouluverkkoon vuonna 2015, mutta kouluja on yhä kaksi (Hirvensalmi 2009). Yhtenäiskouluverkko Nykyisessä kouluverkossa huomio kiinnittyy yhtenäiskouluihin. Niiden määrä on kasvanut merkittävästi, mikä näkyy myös ART- TU2-kunnissa. Oma lukunsa kouluverkon kasvuilmiönä muodostavat myös parakki- tai elementtikoulut (mm. Turun Sanomat 2013), mutta siihen ei tässä yhteydessä tarkemmin mennä. Yleisesti ottaen yhtenäiskouluja ovat suosineet ARTTU2-kuntajoukon suurimmat kaupungit. Määrällisesti mitattuna yhtenäiskoulutielle ovat lähteneet erityisesti Oulu ja Jyväskylä, jotka ovat myös kasvaneet liitoskunnista väestöllisesti eniten. Toisaalta saman valinnan ovat tehneet pienimmässä kuntakokoluokassa Paltamo, Hirvensalmi sekä Keitele. Ero yhtenäiskouluverkon ääripäiden välillä on suuri paitsi määrällisesti myös sen suhteen, onko yhtenäiskoulun perustaminen ollut yksi vaihtoehdoista vai se viimeinen vaihtoehto. Osittain yhtenäiskoulujen ja ala- ja yläkoulujen määrien muutos selittyy sillä, että jo olemassa olleita ala- ja yläkouluja on hallinnollisesti ja toiminnallisesti muutettu yhtenäiskouluiksi (Mehtäläinen et al. 2011: 30; 2013: 9), koska suurempien yksiköiden katsotaan vastaavan paremmin palvelutarpeen haasteisiin (esim. Oulu 2015). Osittain muutosta selittänee myös yhtenäiskoulua lähikouluratkaisuna suosivat avaukset (Honkasalo ja Nyyssölä 2012: 20; Mehtäläinen et al. 2013: 58). Huomattavasti vähemmälle huomiolle ovat jääneet näkemykset siitä, että lähikouluperiaatteen toteutumista tuettaisiin kuntarajat ylittävillä ratkaisuilla (Kuntaliitto 2009b: 23, 25). Esimerkiksi Skotlannin maaseudulla alakouluklustereiden on todettu tukevan koulujen opetustoimintaa. Toteutuakseen tämä vaatii kuitenkin sekä kunnan tuen että kouluja kokoavan paikallistoimijan (Dowling 2009: ). Lukioverkko Lukioverkon erityispiirre on ollut sen maltillinen muuttuminen huolimatta kuntakentän isoistakin muutoksista sekä siitä, että lukioiden keskimääräinen koulukoko (oppilasmäärä) pienenee toisin kuin perusopetuksen yksiköiden (taulukko 5) (Honkasalo ja Nyyssölä 2012: 14). ARTTU2-kuntien kehitys tukee tätä. Hirvensalmella ja Keiteleellä lukiota ei ole ollut tarkastelujaksolla, Liperi taas on kunnista ainoa, jossa lukio lakkautettiin kokonaan tarkastelujaksolla. Se oli Joensuun seudun kunnista ensimmäinen, joka luopui omasta lukiostaan (Kotiseutu-Uutiset 2006). Ratkaisu on mielenkiintoinen ajatellen kunnan väestöllistä kehitystä ja lukion lakkauttamisperustetta, jonka mukaan oppilaita ei enää riittänyt. Sittemmin liperiläistä kouluverkkokeskustelua analysoinut Vepsäläinen (2011: 50) tiivisti asian niin, että vaikka oppilasmäärä olisikin olennainen selittäjä, niin kyse on lopulta poliittisesta valinnasta ja siitä kuinka raha jaetaan kunnassa. 3.3 Oppilaitoskoko ja kouluverkon laajuus Keuruun kaupungin (2014) lausuntoon (hallituksen esitys lukio- ja muuta toisen asteen opetusta kokeviksi laeksi) tiivistyy olennainen kouluverkkosuunnittelun tasoja kuvaava asia: huoli laajojen ja paikallisten vaikutusten huomioon ottamisesta on yhteinen, mutta pienempi joutuu tätä yleensä isommalle perustelemaan. Lakiluonnoksessa keskitytään yhteiskunnallisiin laajoihin vaikutuksiin paikallisten vaikutusten kustannuksella. Esityksessä ei huomioida mm. sitä, kuinka koulutuksen keskittäminen suurille yksiköille vaikuttanee pienempien seutukuntien vetovoimatekijöihin ja koulutetun työvoiman saamiseen alueelle. Oppilaitosten koko näkyy yleisessä kouluverkkokeskustelussa pääasiassa kolmella tavalla: minimioppilasrajana, maksimioppilasrajana ja opettajien lukumääränä. Minimioppilasrajalla ja opettajaminimillä määritellään toimivan koulun kokoa ja optimaalisen kouluverkon laajuutta. Eniten tämä näkyy kyläkoulukeskustelussa. Esimerkiksi Hämeenlinnassa tehtiin vuonna 2009 päätös kaksiopettajaisten koulujen lakkauttamisesta (Yle 2009). Maksimioppilasraja taas tulee vastaan suurempien yksiköiden kaupunkikoulukeskustelussa. Ääripäät ovat kaukana toisistaan: esimerkiksi Inarissa (Inarilainen 2010a) Sevettijärven koulun osalta pidettiin 6 oppilaan rajaa kriittisenä, kun taas Hämeenlinnassa haamurajaksi linjattiin 700 oppilasta. Kaarinan kaupungissa päättäjät pitivät 1000 oppilaan yksikköä jo liian suurena (Turun Sanomat 2015a). Suhteessa Inariin myös minimioppilasrajojen ääripäät voivat olla kaukana toisistaan, sillä Oulussa on ollut esillä yli 200 oppilaan ja Helsingissä yli 500 oppilaan kouluihin perustuvat tulevaisuuden kouluverkot (Helsingin Sanomat 2014; Kaleva 2015; Oulu 2015). Oppilaitoskokoa ajatellen kouluverkon muuttuminen näyttäytyy keskimääräisen oppilaitoskoon kasvuna Suomessa (taulukko 3). Keskimääräisen oppilaitoskoon muutos näkyy alakoulujen osalta siinä, että alle 50 oppilaan alakoulujen määrä on laskenut ja oppilaan alakoulujen määrä on noussut. Yläkouluissa muutos on vähäistä, kun taas yhtenäiskouluissa oppilaan yksiköitä on tullut lisää. Yli 1000 oppilaan lukioiden määrä on tässä ajassa yli kaksinkertaistunut. Edellä viitatussa taulukossa 3 ei ole mukana vuoden 2001 lukuja, koska Tilastokeskuksen (2015) tietokanta-aineisto tältä osin alkaa vuodesta Muutosta nähdään kuitenkin jo aikavälillä Kyse on samasta ajanjaksosta, johon tilastollisesti suurin kouluverkkomuutos ajoittuu ARTTU2-aineistossa. Oppilaitosten lukumäärien ja oppilaitoskokojen muutokset ARTTU2- kunnissa on koottu liitetaulukkoon 5. 14

15 Taulukko 3. Opiskelijamäärällä mitattu keskimääräinen oppilaitoskoko Suomessa vuosina 2005, 2009 ja (Lähde: Tilastokeskus 2015d) Oppilaitos väh. koko opisk Yht Peruskoulut vuosiluokat vuosiluokat vuosiluokat Lukiot Peruskoulut vuosiluokat vuosiluokat vuosiluokat Lukiot Peruskoulut vuosiluokat vuosiluokat vuosiluokat Lukiot Yhteenveto kouluverkkomuutoksista ARTTU2-kunnissa 2000-luvulla Tutkimuksen tarkastelujakso edustaa vain 13 vuoden ajanjaksosta kouluverkkokeskustelusta, -muutoksesta ja -suunnittelusta. Näin ollen havaitut suuremmat kouluverkkomuutokset voivat olla perua pidemmän aikavälin kouluverkkokeskustelusta, selittyä tarkastelujaksolle ajoittuneilla muuttujilla tai tapahtua vasta tarkastelujakson jälkeen, mihin esimerkiksi vireillä oleva keskustelu antaa viitteitä. Kouluverkon tulevaisuutta ajatellen yksi tilastollisesti keskeinen mittari on alle 15-vuotiaiden eli kouluikäisten määrän kehitys, mikä tarkastelussa näkyy oppilasmäärien vähentymisenä lähes kaikissa ARTTU2-kunnissa. Kunnittain on kuitenkin eroa siinä, miten alle 15-vuotiaiden määrän kehitys suhteutuu kouluverkon kehitykseen. Mahdollisia selittäjiä on tässäkin raportissa nostettu esille, mutta niiden tarkempi kuntakohtainen avaaminen jätetään jatkokeskusteluun ja mahdolliseen jatkotutkimukseen. Kuviossa 10 ääripäinä ovat tilanteet, joissa sekä alle 15-vuotiaiden osuus että kouluverkko selvästi supistuvat tai molemmat näistä selvästi kasvavat. Kuten kuviosta 10 voidaan havaita, pelkän kasvun lohkoon ei sijoitu yksikään ARTTU2-kunta, mutta pelkän supistumisen lohkoon sitäkin useampi. Oppilasmäärän supistumisen ja kouluverkon supistumisen yhteys on selkein Keiteleellä (yksi yhtenäiskoulu) ja Hirvensalmella (yksi yhtenäiskoulu ja yksi kyläkoulu), muuttumattomin tai neutraalein tilanne on Mustasaaressa. Myös Kokkola ja Vaasa ovat kuntia, joissa sekä alle 15-vuotiaiden määrä että kouluverkon muutokset ovat olleet suhteessa vähäisiä, alle 10 prosentin luokkaa. Espoo taas poikkeaa siinä, että kouluverkko on kasvanut hienoisesta kouluikäisten määrän laskusta huolimatta. Raisiossa kouluikäisten määrä on laskenut selvemmin, mutta pienimmissäkin yksiköissä annetaan yhä opetusta vuosiluokille 1 2. Muiden selittäjien merkitys kasvaa, kun alle 15-vuotiaiden osuuden muutos ja kouluverkon muutos eivät kulje samassa suhteessa, tai kun kouluverkko muuttuu muuten kuin supistuen. Keiteleen yhden koulun kouluverkko havainnollistaa samalla yhtenäiskouluverkon ääripäitä ajatellen sitä, että onko yhtenäiskoulun perustaminen ollut yksi vaihtoehdoista vai niin sanotusti se viimeinen vaihtoehto. Samalla se kertoo koulurakennuksen käyttöön ja koulun ulkoisvaikutuksiin kytkeytyvän palveluverkon muuttumisesta, tietoisesti tai tiedostamatta. Palvelujen uusia toteutusvaihtoehtoja mietitään nykyisin siellä missä kouluverkon vaihtoehtojakin voidaan miettiä (esim. Oulu 2015; Tampere 2015), mutta mikä estää myös väestörakenteeltaan voimakkaammin ikääntyviä kuntia kehittämästä kouluverkkoaan uusien palvelukokonaisuuksien pohjalta? Kunnan palveluverkkoon jää sosiaali- ja terveyspalvelurakenneuudistuksen (STM 2015) jälkeenkin joukko palveluita järjestettäväksi ja organisoitavaksi. Myös niiden osalta on tavoitteena hallinnonalat ylittävä yhteistyö, saumaton kokonaisuus ja toimivat palvelut (Suomen Kuntaliitto 2015b; Nieminen & Jäppinen 2015; Rimpelä & Rimpelä 2015: 74 79). Kouluverkko palveluverkon osana vaikuttaa elinja vetovoimaisuuteen paikallisesti niin kuntatasolla kuin kunnanosatasolla. Kuvio 10 osoittaa myös sen, millaiseen kouluverkkoratkaisuun on päädytty kunnissa, joissa on keskenään samankaltainen alle 15-vuotiaden määrän kehitys tai kouluverkon suhteellinen muutos. Esimerkkivertailu on tehty niiden kuntien mukaan, jotka ovat sijoittuneet kouluikäisten kasvua kuvaavaan lohkoon. Kuten huomataan, samassa suhteessa tapahtuneeseen kouluverkkomuutokseen voidaan päätyä hyvin erilaisella väestökehityksellä (esim. Kotka +11,8 % ja Tampere -12,9 % tai Espoo +5,2 % ja Jyväskylä -41,3 %). 15

16 < 15 VUOTIAAT, % Alle 15 vuotiaiden määrän muutos suhteessa kouluverkkomuutokseen < 15 v osuus kasvaa kouluverkko supistuu < 15 v osuus kasvaa kouluverkko laajenee 15 KOTKA 10 LEMPÄÄLÄ NIVALA PETÄJÄVESI 5 ASKOLA 0 HATTULA MUSTASAARI LIPERI VAASA OULU KOKKOLA RAUTALAMPI 5 VIMPELI SALO TORNIO JYVÄSKYLÄ HOLLOLA ESPOO PARKANO VANTAA HÄMEENLINNA LAPPEENRANTA KANKAANPÄÄ 10 KURIKKA TURKU SIPOO VÖYRI KEMIÖNSAARI MIKKELI SÄKYLÄ TAMPERE RAASEPORI 15 KEURUU RAISIO KEITELE HIRVENSALMI PUDASJÄRVI PALTAMO INARI KUUSAMO < 15 v osuus laskee kouluverkko supistuu < 15 v osuus laskee kouluverkko laajenee KOULUVERKKOMUUTOS, % Kuvio 10. Alle 15-vuotiaiden osuuden kehitys suhteessa kouluverkon muutokseen ARTTU2-tutkimuskunnissa ajanjaksolla Katkoviivat kuvaavat esimerkkeinä kouluverkkoratkaisuja kunnissa, joissa on samankaltainen alle 15-vuotiaiden osuuden kehitys tai kouluverkkomuutos. Valtuustokausittainen tarkastelu on osoittanut, että suurin osa kouluverkkomuutoksista ajoittuu kausille ja , joille myös ajoittuvat pienkoululisän poistuminen, talouden taantuma sekä lukuisia kuntaliitoksia. Kouluverkkomuutoksen mukaan ryhmiteltynä vähäisen kouluverkkomuutoksen ryhmässä lakkautukset alkoivat painottua vasta kaudella , sillä aiemmalla kaudella kouluja perustettiin enemmän kuin lakkautettiin. Keskisuuren kouluverkkomuutoksen ryhmässä lakkautustahti on ollut selvästi tasaisin ja suurimman kouluverkkomuutoksen ryhmässä suurinta suhteessa kouluverkkoon. Kokonaisuudessaan kouluverkon supistuminen näkyy selkeimmin alakouluverkossa, kasvu taas yhtenäiskouluverkossa. Lukioverkko on säilynyt toistaiseksi muuttumattomimpana. Tutkimuksessa on voitu havaita myös, että kaupunki-maaseutuluokitus ei kuvaa vain Suomen maantiedettä, vaan mitä suurimmassa määrin kuntien sisäistä maantiedettä ARTTU2-kunnissa. Kuntaliitosten myötä on syntynyt yhä enemmän maaseutukaupungin ja kaupunkimaaseudun sekoituksia, jolloin väistämättä herää kysymys siitä, onko kouluverkkoakaan mahdollista tarkastella yksipuolisesti vain jommastakummasta näkökulmasta tai pelkästään siten, että yksi malli sopii kaikkialle (vrt. one size fits all -politiikka, Kearns et al 2009:139; Irwin & Seasons 2012: 62). Kouluverkon suunnittelua ja tulevaisuutta ajatellen kasvavan oppilaskehityksen kunnissa voisi ajatella olevan enemmän vaihtoehtoja verrattuna kuntiin, joissa alakoululaisten osalta positiivista oppilaskehitystä ei ole näköpiirissä. Toisin sanoen niillä on lakkautusvaihtoehtoon nähden mahdollisuus toimia toisin tai mahdollisuus vielä miettiä toimivansa toisin. ARTTU2-kuntien kouluverkkokehitystä (vähäisen muutoksen kouluverkko) ja kuntakokoluokkaa katsoen tämä mahdollisuus voisi olla etenkin asukkaan kunnilla, sillä kyseisissä kokoluokissa maltillisen kouluverkkomuutoksen linjaa yhä ylläpidetään taantuvammankin oppilaskehityksen kunnissa. Alle ja yli kunnissa kouluverkon supistuminen näkyy jo selvemmin (taulukko 2 luvussa 2.1). Kouluverkon tulevaisuutta voi peilata myös tanskalaistutkijoiden (Egelund & Lautsen 2007: 432) laatimaan ja johdantoluvussa kuvailtuun lakkautustyypittelyyn. Tyypittely voi kuvata tapahtuneen kehityksen ohella myös tulevaa kehitystä, sillä esimerkiksi kuntaliitosten myötä kaupunkien läheisten alueiden koulut näyttäisivät sijoittuvan kouluverkon muutosvyöhykkeelle ja koulujen minimikoon harppauksin etenevät nostamistavoitteet puolestaan ennakoivat lakkautusaaltoa. Muutoksessa ovat joka tapauksessa niin yhteiskunta, rakenteet, kunnat, palvelutarpeet, palveluiden järjestelyvastuut, palveluiden järjestämisen tavat kuin koulun ja koulurakennuksen rooli alueellaan. Muutosta sen sijaan yhä odotetaan ajattelun tavoissa, eri tavoin rajat ylittävässä yhteistyössä sekä palveluverkon kokonaiskuvaa tukevien toimintamallien kehittämisessä. 16

17 Lähteet Yleiset Dowling, Jennie (2009). Changes and challenges. Key issues of Scottish rural schools and communities. International Journal of Education Research 48, Egelund, Niels & Laustsen, Helen (2006): School closure: What are the consequences for the local society. Scandinavian Journal of Educational Research 50:4, Finlex (2003). Kielilaki / ajantasa/2003/ Viitattu From, Tuuli (2013). Kaksi kieltä, kaksi mieltä. Diskurssianalyyttinen tutkimus identiteettien rakentumisesta koulukielikeskustelussa. Pro gradu -tutkielma, Yleinen ja aikuiskasvatustiede, Käyttäytymistieteiden laitos, Helsingin yliopisto. handle/10138/42276/kaksikie.pdf?sequence=1. Viitattu Heikkilä, Elli (2014). Väestökehitys ja muuttoliike Suomessa. Teoksessa Tantarimäki, Sami, Komulainen, Sirkka, Rantanen, Manu ja Heikkilä, Elli (2014). Vastavirtaan ja valtavirtaan avauksia kyläkoulukeskusteluun. Siirtolaisuusinstituutin tutkimuksia A 52, Turku. Honkasalo, Riku ja Nyyssölä, Kari (2012). Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua. Kuntarakenteen, oppilaitosverkoston ja ohjauksen nykytilanne sekä kehitysnäkymät. Opetushallitus, Muistiot 2012:2. Helsinki. Viitattu Honkasalo, Riku (2013). Muuttuvat kunnat koulutuksen järjestäjinä. Nykytilanne ja avoin tulevaisuus. Tilannekatsaus Tammikuu Opetushallitus, Muistiot 2013:1. Helsinki. julkaisut/2013/muuttuvat_kunnat_koulutuksen_jarjestajina. Viitattu Irwin, Bill & Seasons, Mark (2012). School Closure Decision-Making Processes: Problems and Prospects. Canadian Journal of Urban Research, Volume 21:2, Kallio, Olavi, Meklin, Pentti, Tammi, Jari Ja Vakkuri, Jarmo (2011). Rakennemuutoksen taloushyötyjä odotellessa. Kunta- ja palvelurakenneuudistus kuntatalouden näkökulmasta Paras-ART- TU-ohjelman tutkimuksia nro 17. Kuntaliiton verkkojulkaisu. Viitattu Kearns, R.A., N. Lewis, T. McCreanor, & K. Witten (2009): `Status quo is not an option`: Community impacts of school closure in South Taranaki, New Zealand. Journal of Rural Studies 25, Leinamo, Kari (2010). Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Vuosina toteutettujen maaseutu-kaupunki -kuntaliitosten tarkastelua. Vaasan yliopisto, Levón-instituutti, Julkaisuja No 131. Vaasa. Mehtäläinen, Jouko, Jokinen, Hannu ja Välijärvi, Jouni (2011). Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa. Koulutuksen saatavuus ja saavutettavuus. Paras-ARTTU-ohjelman tutkimuksia nro 18. Suomen Kuntaliitto, Helsinki. Mehtäläinen, Jouko, Jokinen, Hannu ja Välijärvi, Jouni (2013). Kuntarakenne muutoksessa entä koulutuspalvelut? Acta nro shop.kunnat.net/product_details.php?p=2843. Viitattu Nieminen, Ville & Jäppinen, Tuula (2015). Asiakaslähtöinen lähipalveluiden kehittäminen. Suomen Kuntaliitto. product_details.php?p=3099. Viitattu OKM = Opetus- ja kulttuuriministeriö (2015a). Perusopetuksella rakennetaan koulutuksellista tasa-arvoa ja perusturvaa. minedu.fi/opm/koulutus/perusopetus/?lang=fi. Viitattu OKM = Opetus- ja kulttuuriministeriö (2015b). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/perusopetus. Viitattu Rimpelä, Matti & Rimpelä, Markku (2015). Säästöjä lapsiperheiden palveluremontilla. Kunnallisalan kehittämissäätiö. fi/sites/default/files/tutkjulk_93_net.pdf. Viitattu STM = Sosiaali- ja terveysministeriö (2015). Sote- ja itsehallintouudistus. Viitattu Suomen Kuntaliitto (2006). Perusopetuksen yksikköhinta vuonna aspx?k=perusopetuksen%20yksikk%c3%b6hinta%20vuonna% Viitattu Suomen Kuntaliitto (2009a). Kuntatalous 3/ kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/kuntatalous/kuntatalous-tilastot-julkaisut/kuntatalous/vanhat/2009/documents/3_kuntatiedote_3_2009.pdf. Viitattu Suomen Kuntaliitto (2009). Sivistystoimen hallintokysely Helsinki. Documents/Sivistystoimen%20hallintokysely.pdf. Viitattu Suomen Kuntaliitto (2015a). ARTTU2-tutkimusohjelma. kunnat.net/fi/palvelualueet/projektit/arttu2/sivut/default.aspx. Viitattu Suomen Kuntaliitto (2015b). Asuminen, elinympäristö ja ikääntyvä väestö. Viitattu Suomen yhtenäiskouluverkosto (2015). Suomen yhtenäiskouluverkosto. Viitattu Suomen ympäristökeskus Kaupunki-maaseutu-luokitus. luokitus. Viitattu Tantarimäki, Sami (2010). Kouluverkkosuunnittelun haasteet. Maaseudun Uusi Aika 2:18, Tilastokeskus 2015a. Väestöllisiä tunnuslukuja alueittain vrm va- erak/048_vaerak_tau_203.px/?rxid=e7b18e c-be37-723ae02ea161. Viitattu Tilastokeskus (2015b). Väestö asuinpaikan kaupunki-maaseutu-luokituksen mukaan sekä osuus väestöstä Statfin-aineisto. vrm vaer ak/?tablelist=true&rxid=60e3cacd d0-b923-a1a9f357c738. Viitattu

18 Tilastokeskus (2015c). Koulutus. StatFin-aineisto. fi/pxweb/pxweb/fi/statfin/. Viitattu Tilastokeskus (2015d). Peruskoulut, lukiot ja ammatilliset oppilaitokset opiskelijamäärillä mitatun oppilaitoksen koon mukaan Fin kou kjarj/020_kjarj_tau_102_fi.px/?rxid=c6b37e7c-084a- 4bb4-80eb-8714a678760a. Viitattu Valtiovarainministeriö (2012). Elinvoimainen kunta- ja palvelurakenne. Kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvitys. Osa I Selvitysosa. Valtiovarainministeriön julkaisuja 5a/ fi/tietopankit/uutisia/2012/ kuntauudistus/kuntauudistusraportti_suomi_osa1_finalnetti.pdf. Viitattu Vepsäläinen, Lasse (2011). Näkökulmia Liperin koulupolitiikkaan. Kouluverkon nykyinen tilanne ja tulevaisuus. Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, Yhteiskuntapolitiikan pro gradu tutkielma. nbn_fi_uef /. Viitattu Vitikka, Eija (toim. 2004) Pienten lähikoulujen kehittämishanke Opetushallitus. Loppuraportti. pienten_lahikoulujen_kehittamishanke_2004. Viitattu Kunnat Askola (2015). Tulevaisuuden koulu Askolan kouluverkko. Viitattu Helsingin Sanomat (2014). Virkamiehet tavoittelevat Helsinkiin vain yli 500 oppilaan kouluja. a Viitattu Hirvensalmi (2009). Sivistyslautakunta hirvensalmi.fi/files/orig/269_p%c3%b6yt%c3%a4kirja% pdf. Viitattu Inarilainen (2010a). Sivistyslautakunta jättää kouluverkon rauhaan vuoteen 2013 asti. Viitattu Järviseudun Sanomat (2014). Koulut liipaisimella. Viitattu Kaleva (2015). Alle 200 oppilaan koulut syyniin. fi/uutiset/oulu/alle-200-oppilaan-koulut-syyniin-mahdollisimmanmonesta-pitaisi-hankkiutua-eroon/710126/. Viitattu Kankaanpää (2014a). Talouden tervehdyttäminen kuntaliitostilanteessa, Kankaanpään ja Lavian kunta Viitattu Kankaanpää (2014b). Toiminnan ja talouden sopeuttamisohjelma fi/ html. Viitattu Keuruu (2014). Keuruun kaupungin lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi lukiolain, ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain sekä vapaasta sivistystyöstä annetun lain 4 :n muuttamisesta (viite: OKM096:00/2014) Viitattu Kotiseutu-Uutiset (2006). Vuoden synkin juhla Liperin lukiolla. kotiseutu-uutiset.com/uutiset/2006/12/21/vuoden-synkin-juhlaliperin-lukiolla/. Viitattu Kotiseutu-Uutiset Vuoden synkin juhla Liperin lukiolla. kotiseutu-uutiset.com/uutiset/2006/12/21/vuoden-synkin-juhlaliperin-lukiolla/. Viitattu Nivala (2015). Nivalan kaupunkistrategia vuosille Viitattu Oulu (2015). Oulun kaupungin talousarvio 2016 ja taloussuunnitelma Viitattu Petäjävesi (2015a). Petäjäveden kunnanhallitus :00 167:n liitteet, Viitattu Petäjävesi (2015b). Kutsu kuulemistilaisuuteen. Viitattu Pohjalainen (2015). Kouluverkon supistaminen sai kouluihin vauhtia. Viitattu Raasepori (2015). Kaupunginhallituksen päätökset Viitattu Tampere (2010). Kouluverkon kehittäminen. fi/paivahoito-ja-koulutus/koulutilat/hankkeet/kouluverkkosuunnitelma.html. Viitattu Turun Sanomat (2013). Siirtokoulu voi olla käytössä jopa 20 vuotta. Turun Sanomat Turun Sanomat (2015a). Kyläkoulujen sulkemisessa otetaan mallia muilta. Turun Sanomat Yle (2009). Kanta-Hämeen kouluverkko supistuu. uutiset/kanta-hameen_kouluverkko_supistuu/ Viitattu Yle (2015b). Kokkola karsii kyläkouluja lähivuosina Ykspihlaja saa uuden koulun. ykspihlaja_saa_uuden_koulun/ Viitattu

19 Liitetaulukko 1. ARTTU2-tutkimuskunnat ja niissä ajanjaksolla toteutetut kuntaliitokset kuntakokoluokittain tarkasteltuna. Kaksikieliset kunnat*, ruotsinkielinen koulu/kouluja**, saamenkielinen koulu/kouluja*** (Suomen Kuntaliitto 2015). Kokoluokka kunnat Toteutetut kuntaliitokset Alle as. Askola, Hirvensalmi, Keitele, Paltamo, Petäjävesi, Rautalampi, Säkylä, Vimpeli as. Hattula, Inari***, Kemiönsaari*, Parkano, Pudasjärvi, Vöyri* Kemiönsaari 2009 (Dragsfjärd, Kemiö, Västanfjärd) Vöyri 2007 (Vöyri, Maksamaa), 2011 (Vöyri, Oravainen) as. Kuusamo, Kankaanpää, Keuruu, Kurikka, Liperi, Nivala, Kurikka 2009 (Kurikka, Jurva) Mustasaari*, Sipoo* (Sipoo 2009: Lounais-Sipoon liitos Helsinkiin) as. Hollolla, Kokkola*, Lempäälä, Raasepori*, Raisio, Tornio Kokkola 2009 (Kokkola, Kälviä, Lohtaja, Ullava) Raasepori 2009 (Tammisaari, Karjaa, Pohja) as. Hämeenlinna**, Kotka**, Lappeenranta, Mikkeli, Salo**, Hämeenlinna (Hauho, Hämeenlinna, Kalvola, Lammi, Vaasa* Renko, Tuulos) Lappeenranta 2009 (Lappeenranta, Joutseno) Mikkeli 2007 (Mikkeli, Haukivuori), 2013 (Mikkeli, Ristiina, Suomenniemi) Salo 2009 (Halikko, Kiikala, Kisko, Kuusjoki, Muurla, Perniö, Pertteli, Salo, Suomusjärvi, Särkisalo) Vaasa 2013 (Vaasa, Vähäkyrö) Yli as. Espoo*, Jyväskylä**, Oulu**, Tampere**, Turku*, Vantaa* Jyväskylä 2009 (Jyväskylä, Jyväskylän mlk, Korpilahti) Oulu 2009 (Oulu, Ylikiiminki), 2013 (Oulu, Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo, Yli-Ii) 19

20 Liitetaulukko 2. Kouluverkon muutos ARTTU2-kunnissa vuosina Kuntien muutosluokittainen tarkastelu kaupunki-maaseutuluokituksen, kuntakokoluokan, väestömäärän muutoksen, alle 15-vuotiaiden osuuden sekä oppilaitosten oppilasmäärien mukaan. Kuntien järjestys taulukossa noudattaa kouluverkkomuutoksen (koulujen lukumäärän muutos) suhdetta pienimmästä suurimpaan. Suurimmat poikkeamat on merkitty vihreällä värillä (Oppilaitosrekisteriaineistot; Tilastokeskus 2015a). Kaupunkimaaseutu- L lukio- Koululuokituksen Väkiluku, Väestö Alakoulul. Yläkoulul. laiset verkko pääluokka Kunta- muutos < 15-v / Koulu- Kouluverkko- väestöosuuden koko / verkon muutos mukaan luokka 2013, lkm % lkm lkm lkm lkm muutos VÄHÄINEN (alle 20 %) Raisio (V-S) Ulompi ,5 / 16, / ,5 Espoo (UU) Sisempi > ,0 / 19, / ,2 Mustasaari (PO) Kehys ,1 / 19, /18-5,3 Hollola (P-H) Ulompi ,8 / 19, /13-7,2 Lempäälä (PIR) Kehys ,3 / 23, /12-7,2 Kokkola (K-P) Ulompi ,3 / 18, /34-8,2 Vantaa (UU) Sisempi > ,1 / 18, /58-9,4 Sipoo (UU) Kehys ,4 / 20, /17-10,6 Vaasa (PO) Sisempi ,8 / 16, /27-13,0 Askola (UU) Läheinen < ,9 / 21, /6-14,3 Vöyri (PO) Ydin ,5 / 16, /12-14,3 Petäjävesi (K-S) Läheinen < ,0 / 20, /5-16,7 Tornio (LA) Ulompi ,6 / 18, /15-16,7 Kankaanpää (S) Paikallis ,4 / 15, /10-16,7 Raasepori (UU) Paikallis ,2 / 15, /23-17,9 KESKISUURI (20-39 %) Salo (V-S) Ulompi ,5 / 16, /36-20,0 Lappeenranta (E-K) Ulompi ,4 / 14, /36-21,8 Kotka (KY) Ulompi ,8 / 14, /23-23,4 Nivala (P-P) Ydin ,7 / 23, /13-23,6 Tampere (PIR) Sisempi > ,6 / 13, /50-24,3 Vimpeli (E-P) Ydin < ,8 / 16, /5-28,6 Oulu (P-P) Ulompi > ,2 / 19, /65-28,6 Turku (V-S) Sisempi > ,4 / 12, /43-29,5 Hattula (K-H) Kehys ,5 / 19, /7-30,0 Liperi (P-K) Kehys ,3 / 19, * 12/8-33,4 Säkylä (SA) Ydin < ,1 / 14, /5-37,5 Keuruu (K-S) Paikallis ,4 / 13, /8-38,5 SUURI (väh. 40 %) Inari (LA) Harva ,6 / 13, /6-40,0 Rautalampi (P-S) Ydin < ,8 / 13, /3-40,0 Jyväskylä (K-S) Ulompi > ,5 / 16, /37-41,3 Hämeenlinna (K-H) Ulompi ,0 / 15, /25-41,9 Paltamo (KAI) Ydin < ,6 / 14, /4-42,9 Mikkeli (E-S) Ulompi ,7 / 14, /28-42,9 Kuusamo (P-P) Paikallis ,0 / 15, /14-44,0 Pudasjärvi (P-P) Harva ,2 / 16, /9-47,1 Kurikka (E-P) Ydin ,5 / 15, /12-47,9 Parkano (PIR) Ydin ,1 / 14, /4-50,0 Kemiönsaari (V-S) Ydin ,8 / 13, /8-50,0 Hirvensalmi (E-E) Harva < ,0 / 11, /2-67,0 Keitele (P-S) Harva < ,9 / 12, /1-75,0 20