Päivämäärä VALTATIEN 13 PARANTAMINEN MYTTIÖMÄEN KOHDALLA LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 Päivämäärä VALTATIEN 13 PARANTAMINEN MYTTIÖMÄEN KOHDALLA LUONTOSELVITYS

2 VALTATIEN 13 PARANTAMINEN MYTTIÖMÄEN KOHDALLA LUONTOSELVITYS A Versio Päivämäärä Laatinut Emilia Saarivuo Hyväksynyt Jari Mannila Kuvaus Luontoselvitys Valtatien 13 parannussuunnitelman mukaisella tielinjalla Myttiömäen kohdalla T F

3 LUONTOSELVITYS Sisältö 1. Johdanto 1 2. Aineisto ja menetelmät 1 3. Tulokset Mustalahdentie Hapolan Metsätie (paaluväli ) Hapolan Metsätie Koiravuoren itäpuolella oleva metsätie (paaluväli ) Koiravuoren ympäristö (paaluväli ) Koiravuoren itäpuolella oleva metsätie Jurvasentie uuden maastokäytävän loppu (paaluväli ) Mahdolliset uudet yksityistiejärjestelyt 6 4. Johtopäätökset 6 5. VIITTEET 8 LIITE 1 Valtatien 13 alustava tiesuunnitelmakartta Myttiömäen kohdalta

4 LUONTOSELVITYS 1 1. JOHDANTO Valtatietä 13 parannetaan Myttiömäen kohdalla noin neljän kilometrin matkalta. Tietä geometriaa parannetaan ja osuudelle rakennetaan molempiin suuntiin ohituskaistat. Tieosuudelle tulee keskikaide. Tieosuuden parantaminen vaatii myös uusia yksityistiejärjestelyjä. Suunniteltujen tiejärjestelyiden alueelta Ramboll Finland Oy laati luontoselvityksen. Selvityksen tavoite oli kartoittaa sijoittuuko tielinjan alueelle arvokkaita luontokohteita tai lajistoa. Lisäksi tarkasteltiin viheralikulun sijoittamisen mahdollisuutta eläinten kulkuyhteyksien turvaamiseksi. Luontoselvityksen teki FM biologi Emilia Saarivuo. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT Olemassa olevat luontotiedot koottiin ympäristöhallinnon OIVA-palvelusta ja HERTTAtietokannasta. Lisäksi Kaakkois-Suomen ELY -keskukselta pyydettiin tiedot mahdollisista alueella aiemmin tehdyistä selvityksistä sekä tiedot uhanalaisten lajien havainnoista alueella. Alueelta ei ollut tiedossa suojeltuja luontokohteita tai havaintoja uhanalaisista lajeista. Hankealueelle tehtiin maastokäynti Maastotyön tavoitteena oli tunnistaa ja rajata seuraavat arvokkaat luontokohteet: luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt vesilain mukaiset suojeltavat kohteet muut huomionarvoiset luontotyypit ja kohteet arvokas ja huomionarvoinen lajisto tärkeimmät ekologiset yhteydet Maastossa käytettiin paperisten karttojen ja muistiinpanovälineiden lisäksi apuvälineenä GPS-paikanninta (Oregon 450t), joka on varustettu Garmin TOPO Suomi Pro v2 maastokartalla. Maastossa mielenkiintoisten kohteiden tarkka sijainti tallennettiin GPS - paikantimen avulla. Lisäksi kohteista otettiin valokuvia ja niiden sanallinen kuvaus kirjoitettiin maastotyövihkoon. 3. TULOKSET Seuraavissa kappaleissa kuvattujen selvitysalueiden sijainti on ilmoitettu tielinjan paaluväleinä. Paaluvälit on esitetty tiesuunnitelmakartassa liitteessä Mustalahdentie Hapolan Metsätie (paaluväli ) Suunnitellulla tielinjalla, yksityistiellä ja niiden lähiympäristössä Mustalahdentieltä länteen metsä on pääosin tuoretta kangasmetsää. Metsä on kuusivaltaista ja varttunutta, sekapuuna kasvaa varttunutta koivua ja haapaa. Puustoa on karsittu ja karsittuja runkoja on jätetty metsään. Osa on kaadettu kauan sitten, ja ne ovat jo kasvillisuuden peittämiä. Kookasta lahopuuta on vähemmän, muutamia kuusirunkoja lahoaa maapuuna. Paikoin metsänpohja on lohkareikkoista. Pohjakerroksessa on runsaasti kerros- ja seinäsammalta sekä paikoin karhunsammalta. Varvuista esiintyy mustikkaa ja puolukkaa. Kosteimmissa painanteissa on pienialaisia soistumia. Kenttäkerroksessa esiintyy harvakseltaan mm. lillukkaa, kultapiiskua ja metsäalvejuurta.

5 LUONTOSELVITYS 2 Yli sata metriä Hapolan Metsätieltä länteen on muutaman kymmenen metrin levyinen koivutaimikko, jota on karsittu hiljattain. Karsitut taimet ovat maassa. Joukossa on muutamia kuusen taimia. Pohjakasvillisuus erottuu huonosti hakkuujätteen ja lehtikarikkeen joukosta. Alueella kasvaa aukkopaikoille tyypillisiä heiniä ja vadelmaa. Koivutaimikon itälaidalta Hapolan Metsätielle puusto on jälleen kuusivaltaista. 3.2 Hapolan Metsätie Koiravuoren itäpuolella oleva metsätie (paaluväli ) Hapolan Metsätieltä itään maasto nousee ja puusto on tiheää mäntytaimikkoa, jossa on sekapuuna koivua. Varpukasveista alueella esiintyy kanervaa ja puolukkaa, pohjalla on seinäsammalta. Taimikosta itään on laaja avohakkuualue. Alueelta on hakattu kuusikko, eikä pystyyn ole jätetty juurikaan eläviä puita. Hakkuuaukkojen välissä on kapea kaistale kuusivaltaista tuoretta kangasmetsää. Aukon pohjoispuolella oli vielä maastokäynnin aikana hakkuut käynnissä. Hakattu alue päättyy ennen Sirkkalemmen lounaispuolella olevaa ojitettua painannetta, peltoaukean eteläpuolelle. Hakkuun ja painanteen välinen alue on kuusivaltaista sekametsää, joka voidaan luokitella mustikkatyypin tuoreeksi kankaaksi (MT). Kohta, jossa suunniteltu valtatien linjaus ylittää painanteen, on ojitettu syvillä reunaojilla. Ojien eteläosaa ympäröi tiheä kuusikko. Muualla ojien reunalla on myös haapaa ja koivua. Ojien reunoilla kasvaa mm. hiirenporrasta, suo-orvokkia, kultapiiskua ja nokkosta. Ojien välinen alue on kostea ja kasvaa suurruohoja ja sanikkaita, kuten mesiangervoa, nokkosta ja hiirenporrasta. Suunnitellun tiealueen pohjoisosaa hallitsee tiheä pajukko. Painanteelta itään nousee metsäinen rinne kuusivaltaisena lehtomaisena ja tuoreena kankaana. Ylempänä se vaihtuu mäntyvaltaiseksi tuoreeksi kankaaksi, jossa on sekapuuna koivua. Metsän valtapuusto on tasaikäistä ja alueen puustoa on karsittu. Karsittuja runkoja on jätetty metsään. Noin 200 metrin metsäosuuden jälkeen rinteessä on suunnitellun tielinjan kohdalla vesakoituva hakkuuaukko, jossa kasvaa koivun ja kuusen taimia sekä runsaasti vadelmaa, heiniä, ruohoja ja sanikkaita. Painannetta on pidetty tien suunnitteluvaiheessa mahdollisena riistan alikulun sijoituspaikkana. Sen on tarkoitus turvata eläinten kulku tielinjan poikki aidattavalla tieosuudella. Saman alikulun kautta voisi kulkea yksityistie tielinjan pohjoispuolelle jäävälle tilalle. Ekologisen yhteyden tarve alueelle on merkitty Kaakkois-Suomen maakuntakaavaan. Alueen metsästysseurojen mukaan painanteen länsipuolella on riistaeläinten nykyisen valtatien vilkas ylityspaikka, jossa on sattunut myös useita hirvikolareita. Maastokäynnillä ei havaittu esteitä riista-alikulun sijoittamiselle kyseiseen kohteeseen. Puustoa on jäljellä painanteen molemmin puolin. Hakkuuaukean ja suunnitellun valtatien linjauksen pohjoispuolelta pohjoiseen viettävällä rinteellä on koivuvaltainen lehtomaisen kankaan laikku. Seassa kasvaa nuoria kuusia. Laikulla on runsaasti hiirenporrasta ja metsäalvejuurta, käenkaalia sekä varvuista mustikkaa. Metsää on käsitelty ja maassa on runsaasti karsittuja runkoja. Laikulla esiintyy paikoin myös rahkasammaleisia soistuneita painanteita. Pensaskerrosta ei juuri ole, mutta muutamia nuoria pihlajia kasvaa siellä täällä Koiravuoren ympäristö (paaluväli ) Selvitysalueen arvokkaimmat luontokohteet sijoittuvat Koiravuoren läheisyyteen sen pohjoispuolelle. Koiravuoren luoteis-, pohjois- ja koillispuolella on pystysuoria kalliojyrkänteitä. Pystysuora kallioseinämä on yli seitsemän metrin korkuinen, ja rinne sen alla jatkuu paikoin hyvin jyrkkänä. Jyrkänteillä on selvä vaikutus alapuoliseen kasvillisuuteen. Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät ovat metsälain 10 :n erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Jyrkänteen koillisreunalla on louhikko, jota peittää runsas sammal, jäkälä ja saniaiskasvusto. Myös louhikko on metsälain 10 :n erityisen tärkeä elinympäristö. Kuvassa 1 on Koiravuoren jyrkänne ja koillisreunan louhikkoa.

6 LUONTOSELVITYS 3 Kuva 1. Koiravuoren jyrkänne (vasen) ja louhikkoa (oikea) Koiravuoren luoteisen ja koillisen jyrkänteen alla kasvaa metsälehmusta. Metsälehmus on jalopuu, jonka muodostamat luontaisesti syntyneet metsiköt luetaan luonnonsuojelulain 29 :n mukaiseen suojeltuun luontotyyppiin. Luonnonsuojeluasetuksessa määritetään jalopuumetsälle tarkemmat kriteerit. Lehmusmetsä täyttää jalopuumetsän kriteerit silloin kun hehtaarilla tai pienemmällä alueella on vähintään 20 rinnan korkeudelta (1,3 m) yli 7 cm paksuista runkoa. Alueen on oltava yhtenäinen ja rajattavissa. Kallioiden aluset ja rinteet ovat tyypillisiä jalopuumetsien esiintymispaikkoja. Koiravuoren jyrkänteen alla lehmuksia kasvaa kahdessa ryhmässä. Luoteispuolella oleva ryhmä on isompi ja täyttää yksinään runkomäärä ja koko vaatimuksen. Enimmäkseen rungot ovat alle 10 cm paksuisia. Pari paksuinta yksilöä on läpimitaltaan 25 cm. Samaan alueeseen kuuluvaksi voidaan rajata koillisjyrkänteen alla oleva pienempi lehmusryhmä, jossa on yksi kookkaampi monirunkoinen yksilö (lasketaan yhdeksi puuksi) sekä useita pienempiä runkoja. Lehmuksia esiintyy jyrkänteen alla noin o,2 hehtaarin alueella. Jalopuumetsikkö -luontotyypin luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei luonnonsuojelulain mukaan saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Kielto tulee voimaan, kun ELY-keskus on päätöksellään määritellyt suojeltuun luontotyyppiin kuuluvan alueen rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeessa (SYKE, 2000) on määritelty jalopuumetsikön rajauksen perusperiaatteet. Niiden mukaisesti jyrkänteen alla olevaan esiintymään rajataan mukaan jyrkännettä. Reunimmaisia jalopuuyksilöitä ympäröivää aluetta rajataan mukaan vähintään puiden pituutta vastaava leveys. Mikäli ELY-keskus osoittaa kohteelle ohjeen mukaisen suojelurajauksen, se tulee ulottumaan suunnitellun valtatien linjauksen kohdalle. Koiravuoren pohjoispuolella tien rakentamisen vaatimaa alaa leventää rinnemaasto, johon rakentaminen vaatii Koiravuoren jyrkänteen alle ulottuvia luiskia. Rinteessä vallitseva luontotyyppi on tuore kangas (MT). Puustoa on karsittu, ja kaadetut rungot on jätetty metsään.

7 LUONTOSELVITYS 4 Koiravuoren jyrkänteen itäpuolella on koilliseen ja luoteeseen haarautuva metsätie. Teiden välillä on painanne, jonne rinne viettää jyrkästi länsi- ja itäsuunnasta. Painanteen keskellä kulkee puro, jota ympäröivä kasvillisuus erottuu selkeästi muusta ympäristöstä. Puro alittaa metsätien haaran putkessa. Teiden välisessä painanteessa puroalue on kuitenkin luonnontilaisen kaltainen. Puroalueen eteläosasta erottuu vain yksi metsätyökoneen ajoura, joka ei merkittävästi heikennä kohteen luonnontilaisuutta. Puroalueen eteläosassa puroa ympäröivät kuuset ja lehtokasvillisuus. Pohjoisempana vesialue leviää ja virtaus hidastuu maaston tasaantuessa, ja vetisellä alueella on vallitsevana korpikasvillisuus. Korpi on yleisilmeeltään ryteikköinen. Puusto muodostuu pääosin harmaalepistä, koivuista ja kuusista. Puron eteläosassa runsaat lehväsammalet vaihettuvat maksasammaliksi, joista alueella on ainakin okarahkasammalta. Kenttäkerroksessa kasvaa korpi-imarretta, suo-orvokkia, ojakellukkaa, hiirenporrasta ja mesiangervoa. Vallitseva tyyppi on ruoho- ja heinäkorpi. Kuvassa 2 on puro ja korpiympäristöä. Korpialueen pohjoispuolista suoaluetta on kuivatettu ojituksin. Kuva 2. Puroa ympäröivää kasvillisuutta (vasen) ja korpialuetta (oikea) Purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman välitön lähiympäristö, ruoho- ja heinäkorvet, sekä saniaiskorvet ovat metsälain 10 :n erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Puro lähiympäristöineen eli alue, jonka pienilmastoon ja kasvillisuuteen puro vaikuttaa sekä korpilaikku ovat metsälain tarkoittamia kohteita. Suunniteltu tielinja ylittää puroalueen. Puro virtaa painanteessa, jonka ylittämiseksi valtatie edellyttää leveitä luiskia. Kaistojen leveys on yhteensä noin 20 metriä, mutta luiskien kanssa leveys voi kasvaa painanteen kohdalla jopa yli 80 metriin. Puro ja korpilaikku siis häviävät luiskien rakentamisen yhteydessä. Mainittujen luonnonsuojelu- ja metsälakikohteiden rajaukset on esitetty kuvassa 3. Metsälakia sovelletaan metsän hoitamiseen ja käyttämiseen metsätalousmaaksi luettavilla alueilla. Metsälain 3 :ssä säädetään, että kyseinen laki ei estä metsätalousmaan ottamista muuhun käyttöön. Mikäli alueelle suunnitellaan viranomaisen lupaa vaativaa toimenpidettä, lain säännöksiä sovelletaan alueeseen, kunnes toimenpiteelle on myönnetty lupa.

8 LUONTOSELVITYS 5 Edellä kuvatut tärkeät elinympäristöt ja jalopuumetsikkö sijaitsevat pienellä alueella (alle 2 hehtaaria) ja ovat yhteydessä toisiinsa. Jyrkänne ja puroalueen väliin sijoittuva metsäajotie heikentää alueen luonnontilaisuutta. Alueen merkittävät osat ovat kuitenkin luonnontilaisen kaltaisia ja muodostavat monimuotoisuuden kannalta merkittävän kokonaisuuden. Kuva 3. Arvokkaat luontokohteet Koiravuoren läheisyydessä. Punainen rajaus osoittaa jalopuumetsikön mahdollisen rajauksen (ELY-keskus määrittelee suojelurajauksen). Siniset rajaukset osoittavat metsälakikohteet: jyrkänne ja välitön alusmetsikkö, lohkareikko, puroympäristö, sekä siihen liittyvä ruoho- ja heinä korpi. Noustaessa puronvarresta rinnettä itään metsä vaihtuu kuusivaltaiseksi tuoreeksi kankaaksi. Puustoa on karsittu ja sekapuuna kasvaa koivua. 3.3 Koiravuoren itäpuolella oleva metsätie Jurvasentie uuden maastokäytävän loppu (paaluväli ) Metsätien itähaaran ylityksen jälkeen varvuista esiintyy mustikan lisäksi puolukkaa ja kanervaa. Metsää on karsittu ja aukkopaikoilla kasvaa vadelmaa sekä heiniä. Noin sata metriä metsätien jälkeen alkaa jälleen avohakkuu, joka on yli sadan metrin levyinen. Hakkuun jälkeen on kaistale mäntyvaltaista mustikkakangasta, joka rajautuu Jurvasentiehen. Tieltä itään aukeaa noin 180 metriä leveä tuore avohakkuu. Hakattu metsä on ollut mäntykangasta. Hakkuuaukon jälkeen jatkuu tasaikäinen hoidettu varttunut mäntykangas, jossa on sekapuuna paikoin koivua ja haapaa. Suunnitellun tielinjauksen loppupää sijoittuu ojitetulla alueella kasvavan karsitun koivutaimikon alueelle.

9 LUONTOSELVITYS Mahdolliset uudet yksityistiejärjestelyt Suunnitellun uuden valtatien linjauksen länsipäähän on suunniteltu kahta uutta yksityistiejärjestelyä. Valtatien pohjoispuolella Mustalahdentieltä valtatielle tuleva uusi tielinjaus sijoittuu alueelle, jossa kahden hakatun alueen välissä on kaistale tasaikäistä vaihtelevasti kuusi- ja mäntyvaltaista tuoretta kangasta. Toinen mahdollinen yksityistie on uuden tielinjan eteläpuolella valtatien suuntaisesti sijoittuva ja idässä vanhaan valtatie 13 linjaukseen yhtyvä yksityistie, joka oikaisee Viiruntielle nykyistä linjaa lännempää. Kyseisen tielinjan länsiosa on ojitetun alueen pohjoispuolella olevaa ryteikköistä mäntyvaltaista kangasmetsää, jossa on sekapuuna koivua ja kuusen taimia. Osa nykyisen valtatien varren metsästä on hakattu Viiruntien länsipuolelta. Viiruntien mahdollinen uusi linjaus sijoittuu myös havupuuvaltaiseen tuoreen kankaan metsään. Yksityisteiden alueilta ei löydetty merkittäviä luontoarvoja. 4. JOHTOPÄÄTÖKSET Valtatien 13 parantaminen Myttiömäen kohdalla toteutetaan tien linjausta muuttamalla. Uusi linjaus sijoittuu noin 2,5 kilometrin matkalla kokonaan uuteen maastokäytävään. Suurin osa uudelle tielle varattavaksi suunnitellusta maa-alasta sijoittuu talousmetsänä hoidetun tuoreen kangasmetsän alueelle. Maastokäynnin yhteydessä selvisi, että lähes 700 metriä suunnitellun uuden tielinjauksen matkalta on hiljattain avohakattu. Arvokkaita luontotyyppejä, jotka maastokäynnin perusteella ovat luonnonsuojelulain ja metsälain tarkoittamia alueita, löytyi Koiravuoren ympäristöstä. Alueella on yksi pienialainen luonnonsuojelulakikohteeksi katsottava jalopuumetsä. Luonnonsuojelulain 29 :n nojalla tällaisen kohteen muuttaminen siten, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu, on kielletty. Maastossa alustavasti arvioidun kohderajauksen perusteella suunniteltu tiealue ulottuu kohteeseen siten, että sen rakentaminen todennäköisesti muuttaa kohdetta edellä mainitulla tavalla. Tässä raportissa esitetty rajaus on kuitenkin suuntaa antava ja perustuu luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeisiin (SYKE, 2000). Jalopuumetsien rajaamisessa ohjeena on, että jyrkänteen alla olevaan esiintymään rajataan mukaan jyrkännettä. Reunimmaisia jalopuuyksilöitä ympäröivää aluetta liitetään mukaan vähintään puiden pituutta vastaava leveys. Ympäristöviranomainen päättää luonnonsuojelulain mukaisen kohteen rajauksen ja tekee suojelupäätöksen. Muut koiravuoren läheisyydestä löydetyt arvokkaat luontokohteet ovat metsälain 10 :n erityisen tärkeitä luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia elinympäristöjä: jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät, karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisempi louhikko, puron välitön lähiympäristö sekä ruoho- ja heinäkorpi. Talousmetsäalueella tällaisten kohteiden hoito- ja käyttötoimenpiteet on tehtävä siten, että elinympäristöjen ominaispiirteet säilyvät. Metsälakia kuitenkin sovelletaan vain metsätalousmaaksi luettavilla alueilla. Metsälain 3 :ssa säädetään, että kyseinen laki ei estä metsätalousmaan ottamista muuhun käyttöön. Mikäli alueelle suunnitellaan viranomaisen lupaa vaativaa toimenpidettä, lain säännöksiä sovelletaan alueeseen, kunnes toimenpiteelle on myönnetty lupa. Luonnonsuojelulain mukaisen kohteen suojelupäätös voi vaikuttaa mahdollisuuksiin linjata valtatie Koiravuoren jyrkänteiden pohjoispuoleiseen maastokäytävään. Maastokäytävä levenee huomattavasti, jos tien tasaus edellyttää penkereitä. Tällöin pengerluiskat on maastonmuodoista johtuen leveät. Ennen kuin tien linjaus ja tasaus voidaan lopullinen päättää, Kaakkois-Suomen ELY -keskuksen ympäristöviranomaisiin pitää olla yhteydessä.

10 LUONTOSELVITYS 7 Valtatien vaatima alue supistuu, jos tien linjausta voidaan siirtää pohjoisemmaksi, jos sen tasausta voidaan laskea tai jos kohde voidaan ylittää sillalla. Näin metsälakikohteet voidaan säilyttää. Kohteet muodostavat pienelle alueelle luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta merkittävän kokonaisuuden. Maastokäynnillä tarkasteltiin myös riistaeläinten alikulun mahdollista sijoittamista Myttiömäen kohdalta pohjoiseen. Sijainti on alustavasti arvioitu siten, että se kohdistuu mahdollisimman hyvin riistaeläinten tunnettuihin tien ylityspaikkoihin kohdalle ja että se on helppo rakentaa maastossa luonnostaan olevan painanteen kohdalle. Sillan alitse voidaan myös rakentaa tarvittava yksityistiejärjestely. Maastokäynnin perusteella tällekään siltapaikalle ei havaittu esteitä. Painanteen länsipuolella vielä käynnissä olleet avohakkuut saattavat vaikuttaa jonkin aikaa kulkuyhteyden suojaisuutta heikentävästi. Se kuitenkin palautuu taimikon kehittyessä. Alikulun sijoittaminen kyseiselle tieosuudelle toteuttaa maakuntakaavan osoittaman ekologisen yhteyden tarpeen.

11 LUONTOSELVITYS 8 5. VIITTEET Laine, Jukka; Vasander, Harri, Suotyypit ja niiden tunnistaminen Meriluoto, Markku; Soininen, Timo, Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt Suomen ympäristökeskuksen moniste 188, Pääkkönen, Pilvi; Alanen, Aulikki, Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje Suullinen tiedonanto Pentti Hölsä , Metsästysseura Pohjanpään erä r.y.