Sosiaali- ja terveysministeriö PL VALTIONEUVOSTO

Transkriptio

1 Sosiaali- ja terveysministeriö PL VALTIONEUVOSTO EHKÄISEVÄN PÄIHDETYÖN VERKOSTON TOIMIJOIDEN KANTOJA ALKOHOLILAIN KOKONAISUUDISTUKSEEN Lähtökohtia ja viitekehyksiä lakivalmistelulle Alkoholilainsäädännön tulee perustua kansanterveydellisiin lähtökohtiin. Alkoholiin liittyviä terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja esiintyy Suomessa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Alkoholi on yksi suurimmista kansanterveyttä vahingoittavista tekijöistä. Alkoholi lisää lukuisten eri sairauksien riskiä ja se on työikäisten yleisin kuolinsyy. Alkoholi on myös merkittävä tapaturmien sekä henki- ja väkivaltarikollisuuden taustatekijä. Neljä prosenttia väestöstä kärsii alkoholiriippuvuudesta. Lainsäätäjän tulee vahvistaa ensisijaisesti toimia, jotka tähtäävät alkoholin kokonaiskulutuksen laskemiseen sekä lasten ja nuorten alkoholin käytön ehkäisemiseen sekä heidän suojelemiseensa alkoholihaitoilta. Järjestöt esittävät, että lähtökohdat kirjataan myös lakitekstiin. Alkoholilakia uudistettaessa on tärkeää samassa yhteydessä tarkastella muiden muassa järjestyslakia sekä majoitus- ja ravitsemustoimintaa sääntelevää lainsäädäntöä. Merkittävää on, että myös Raittiustyölaki tullaan uudistamaan meneillä olevan hallituskauden aikana. Prosessin myötä tulee kehittää ja resursoida kunnissa tehtävää päihdetyötä nykyistä vahvemmaksi. Suomalaisten alkoholin kulutus on lisääntynyt viimeiset 50 vuotta. Vaikka alkoholin kulutus näyttäisi viime vuosina pysähtyneen ja jopa kääntyneen laskuun, niin silti kulutuksen taso (10 litraa asukasta kohden, 90 prosenttia aikuisväestöstä ilmoittaa käyttävänsä alkoholia) on korkea. Järjestöt näkevät, että yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi tulee ottaa alkoholin kokonaiskulutuksen laskeminen vähintään vuoden 2003 tasolle vuoteen 2017 mennessä. Tämä tarkoittaa tasoa, joka Suomessa vallitsi ennen toteutettua alkoholin valmisteveron alentamista. Verotusta laskettiin tuolloin keskimäärin 33 prosentilla ja se sai aikaan rajun hyppäyksen suomalaisten kulutustasoon. Vuonna 2003 alkoholin kokonaiskulutus asukasta kohti 100 prosenttisena alkoholina oli 9,4 litraa. Alkoholi on myös lasten ja nuorten ongelma. Peruskoulun luokkalaisista (14 16 vuotiaita) 57 prosenttia käyttää alkoholia. Heistä 16 prosenttia ilmoittaa juovansa itsensä tosihumalaan vähintään kerran kuukaudessa. Vastaavat osuudet lukiolaisten osalta ovat 77

2 2 Alkoholin verotus prosenttia ja 25 prosenttia sekä ammattiin opiskelevien nuorten osalta 85 prosenttia ja 39 prosenttia (Lähde: Kouluterveyskysely). Nuorten alkoholin kulutuksen suhteen tavoitteeksi tulee ottaa alkoholikokeilujen siirtyminen myöhäisempään ikään ja vuotiaiden kuukausittaisen humalajuomisen aleneminen vähintään 1980-luvun alun tasolle. Suomessa lakina voimassa olevan lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Suomessa alkoholinkäyttö aloitetaan kansainvälisesti vertaillen varhaisessa vaiheessa ja lasten (alle 18-vuotiaiden) alkoholinkäyttö on meillä yleistä. Vanhempien liiallinen alkoholinkäyttö on suurimpia syitä huostaanotoille. Arviolta lasta elää Suomessa perheessä, jossa vanhempien alkoholinkäyttö aiheuttaa lapselle eriasteisia haittoja. Alkoholilainsäädäntöä uudistettaessa eri lainsäädäntövaihtoehtojen lapsivaikutukset tulee arvioida. Lapsen edun tulee olla ensisijainen peruste päätettäessä eri ratkaisuvaihtoehdoista. Lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamista valvova lapsen oikeuksien komitea on vuonna 2011 suositellut Suomea tehostamaan toimiaan lasten ja nuorten alkoholin käytön vähentämiseksi valistamalla alkoholin haitallisista vaikutuksista ja käyttämällä joukkoviestimiä varmistaakseen terveiden elämäntapojen edistämisen lasten ja nuorten keskuudessa. Lapsen oikeuksien komitea kehotti myös Suomea varmistamaan, että lapsen edun periaate otetaan asianmukaisesti huomioon kaikissa lainsäädäntö-, hallinto- ja oikeudenkäyntimenettelyissä sekä kaikissa lapsia koskevissa ja lapsiin vaikuttavissa toimintapolitiikoissa, ohjelmissa ja hankkeissa. Alkoholiverotuksen taso on nostettava vuoden 2003 tasolle ja alkoholiveroa on nostettava säännöllisin väliajoin. Alkoholijuomien vero- ja hintapolitiikalla voidaan tutkitusti (Babor, 2010) vaikuttaa väestön alkoholin kulutuksen tasoon. Hinta on tehokas keino säädellä juomista. Alkoholihaitat tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Kuluja aiheutuu esimerkiksi kuntien terveysja sosiaalipalvelujen käytöstä, järjestyksenvalvontaan ja rikollisuuteen liittyvistä kustannuksista, menetetystä työpanoksesta ja lähiympäristön hyvinvoinnin heikkenemisestä. Alkoholin aiheuttamat suorat kustannukset ovat Suomessa vuositasolla noin miljardi euroa ja kaikki välilliset kustannukset mukaan laskettaessa 4 7 miljardia euroa. Alkoholiveron tuotto yhteiskunnalle jää runsaaseen miljardiin euroon.

3 3 Alkoholiveron tuotosta on ohjattava määräosa päihdehaittojen ehkäisyyn ja hoitoon. Alkoholin markkinointi Ehkäisevä päihdetyö on toimintaa, jonka tavoitteena on edistää terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia. Ehkäisevää päihdetyötä on myös perus- ja ihmisoikeuksien edistäminen päihteisiin liittyvissä kysymyksissä (Ehkäisevän päihdetyön laatukriteerit 2006). Suomalaisten ehkäisevän päihdetyön järjestöjen työ tuotetaan pääosin Raha-automaattiyhdistyksen avustuksilla. Ehkäisevään alkoholityöhön kohdistetut RAY:n avustukset ovat vuosien aikana vähentyneet reaalisesti lähes 20 prosenttia. Alkoholiveron tuotosta ohjattava määräosa päihdehaittojen ehkäisyyn korvaisi tätä vähennystä ja olisi kansanterveydellisesti perusteltua. Alkoholijuomien ja vähintään 1,2 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien juomien markkinointi tulisi määritellä laissa ja sen tulisi olla pääsäännön mukaan kielletty. Mietojen alkoholijuomien ja vähintään 1,2 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien juomien tuotetietoja kuvaava markkinointi olisi kuitenkin sallittu. Alkoholijuomien ulkomainonta on kiellettävä kokonaan. Alkoholin markkinoinnin rajoittaminen on vero- ja hintapolitiikan jälkeen tehokkain käytettävissä oleva keino vähentää alkoholihaittoja. Alkoholin markkinointia koskevat ratkaisut on tehtävä ensisijaisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja kansanterveyden perusteella, ei liiketoiminnallisten intressien. Toimijat kannattavat keväällä 2012 tehtyä luonnosta hallituksen esitykseksi laeiksi alkoholilain 33 :n ja rikoslain 30 luvun 1 a :n muuttamisesta. Järjestöt kummeksuvat, ettei lakiesitys ole edennyt eikä vastuullisia päätöksiä asiassa ole tehty. Alkoholiyhtiön yksinoikeus vähittäismyyntiin Muu vähittäismyynti Alkoholiyhtiöllä (Alko) tulee olla edelleen yksinoikeus harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä. Poikkeuksena tähän on käymisteitse valmistetun enintään 13 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän alkoholijuoman vähittäismyynti lupaviranomaisen luvalla niille, joille on myönnetty lupa kyseisen tuotteen valmistamiseen. Enintään 3,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän alkoholijuoman vähittäismyyntiä saa alkoholiyhtiön lisäksi harjoittaa se, jolle lupaviranomainen on myöntänyt tätä koskevan vähittäismyyntiluvan. Ruokakaupoissa, kioskeissa jne. myytävien alkoholijuomien alkoholipitoisuutta tulee laskea. Sallittu alkoholipitoisuus tulisi olla korkeintaan 3,5 tilavuusprosenttia.

4 4 Ruotsissa enintään 3,5 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävän ns. kansanoluen myynnin aloittaminen vuonna 1977 vähensi alkoholin kokonaiskulutusta prosenttia ja käänsi kasvussa olleet alkoholikuolemat laskuun. Tuoreessa tutkimuksessa (Valtion taloudellinen tutkimuslaitos ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2011) on arvioitu, että vastaavan toimenpiteen seurauksena nyky-suomessa alkoholin kulutus laskisi noin 9 prosenttia ja vähentäisi alkoholin aiheuttamia kuolemia noin 350 vuodessa. Alkoholijuomat ja alkoholimainonta hintatietoineen tulee sijoittaa vähittäismyynnissä rajatulle K-18 alueelle ja / tai omiin myyntipisteisiin. Alkoholituotteita ei saa sijoittaa nuorten suosimien snack- ja karamellituotteiden läheisyyteen myymälöissä. Tuotesijoitteluun puuttuminen ja ikäraja-alueiden merkitseminen olisi luontevaa jatkoa tupakka- ja arpajaislain puitteissa toteutetuille uudistuksille. Tupakkatuotteet on poistettu kassalta asiakkaalta näkymättömiin. Rahapeliautomaattien ikärajavalvontaa toteutetaan myös lattiateippauksin, joilla määritellään K-18-pelialue. Vähittäismyynnin ikärajakontrollille on saatava tiukennettu säännöstö ja säännöstön noudattamista on myös valvottava. PAKKA-mallissa valvonnankin osalta on saavutettu hyviä tuloksia ja mallin hyviä käytäntöjä on levitettävä joka puolelle Suomea. Alkoholijuomien vähittäismyyntiajat Anniskelulupa Alkoholin myyntiä tulee rajoittaa siten, että alkoholin sunnuntaimyynti olisi sallittua vasta klo alkaen. Alkon myymälöiden sunnuntaimyynti on kiellettävä jatkossakin. Alkoholin vähittäismyyntiajat ovat väljentyneet huomaamatta kauppojen aukioloaikojen pidentyessä ja laajentuessa myös sunnuntaille. Alkoholin helppo saatavuus lisää kulutusta. Muun muassa perheiden hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että asiaan kiinnitetään huomiota ja saatavuutta rajoitetaan erityisesti viikonloppuna, jolloin perheillä on suuremmat mahdollisuudet viettää aikaa yhdessä. Alkoholijuomien anniskelua saa harjoittaa vain se, jolle lupaviranomainen on myöntänyt anniskeluluvan. Anniskelulupa myönnetään määräajaksi tai tilapäisesti, ei toistaiseksi. Anniskelulupaprosessiin tulee liittää laaja raportointivelvoite mm. väkivaltatapauksista ja henkilökunnan osaamisesta. Anniskelupaikassa alkoholijuomia saa anniskella ainoastaan lupaviranomaisen hyväksymällä anniskelualueella, jossa valvonta voidaan tehokkaasti järjestää. Anniskelualueeksi ei edelleenkään saa hyväksyä urheilu-, liikunta-, musiikki- tai muun niihin verrattavan tapahtuman yleistä katsomo- tai oleskelutilaa. Näin suojellaan erityisesti lapsia alkoholinkäytön

5 5 Anniskeluajat aiheuttamilta ongelmilta. Anniskelulupaa myönnettäessä tulee lasten suojeleminen ottaa muutenkin keskiöön päätöksiä tehtäessä. Ravintoloille myönnettäviin anniskeluajan jatkoaikoihin on saatava nykyiseen tilanteeseen verrattuna tunnin lyhennys (lupa korkeintaan klo 2.30 saakka). Jatkoluvan hakeminen tulee säilyttää määräaikaisena, kriteerejä tulee tiukentaa ja tarkentaa. Jatkoaikalupien harkintaan tulee liittää lähikortteleiden asukkaiden vaikutusmahdollisuus. Tutkimusten mukaan anniskeluaikojen lyhentämisellä on alkoholihaittoja vähentävä vaikutus. Tuoreen norjalaisen tutkimuksen mukaan (Rossow & Norström 2011) yhden tunnin anniskeluaikojen aikaistamisella on 17 prosentin vähentävä vaikutus kaupunkien keskustoissa tapahtuviin pahoinpitelyihin. Alkoholijuomien nauttiminen yleisillä paikoilla Kunnille on annettava alkoholi- ja järjestyslakiin perustuva mahdollisuus määritellä, että kunnan alueella olevat anniskeluravintolat terasseineen ovat alkoholijuomien valvottua nauttimista varten ja hoidetut puistot, lasten ja nuorten kokoontumispaikat kuten leikkipuistot, nuorisotilojen piha-alueet, urheilualueet ja leirikeskukset ovat selvillä kieltomerkeillä varattuja muuta toimintaa kuin alkoholin juomista varten. Kuntien järjestyssäännöissä olevat alkoholin nauttimista julkisilla paikoilla koskevat kiellot kumottiin järjestyslailla vuonna Järjestyslain (612/2003) 4 :n mukaan "päihdyttävän aineen nauttiminen on kiellettyä yleisellä paikalla taajamassa, rajavartiolaissa tarkoitetulla rajanylityspaikalla ja julkisessa liikenteessä olevassa kulkuneuvossa". Kielto ei kuitenkaan koske "alkoholijuoman nauttimista puistossa tai muulla siihen verrattavalla yleisellä paikalla siten, että nauttiminen sekä siihen liittyvä oleskelu ja käyttäytyminen eivät estä tai kohtuuttomasti vaikeuta muiden oikeutta käyttää paikkaa varsinaiseen tarkoitukseensa". Hallituksen esityksessä (20/2002 vp.) ei kuitenkaan käsitelty tai perusteltu kielletyn ja sallitun alkoholinkäytön rajanvetoa. Lain mukaan puistojuominen on siis sallittu paitsi, jos se kohtuuttomasti häiritsee muita ihmisiä. Tämän kohtuuttomuuden määrittely on käytännössä osoittautunut vaikeaksi. Tuloksena on, että nykyään alkoholijuomia nautitaan sekä lain sallimissa että kieltämissä paikoissa. Poliisi voi lain mukaan puuttua alaikäisten juopotteluun, mutta tehtävä on osoittautunut vaikeaksi. Alkoholijuomien nauttimiseen sopimattomia paikkoja määritellään monissa maissa kunnan päätöksillä. Esimerkiksi kaupungin keskustan puistoissa ja urheilukentillä alkoholijuomien nauttiminen voi olla erillisellä kieltomerkillä kiellettyä, mutta kaupungin laita-alueen metsiköissä sallittua. Vastaavasti Suomen taajamaliikenteessä kunnan päätöksin asetetaan lii-

6 6 kennemerkkejä, joiden mukaan jollakin alueella ajoneuvoliikenne, pyöräily tai jopa kävely on kielletty. Liikennemerkin käskyn rikkomisesta voidaan tieliikennelain mukaan määrätä sakkorangaistus. Samalla tavalla pelastuslain nojalla määritellään hyvin tarkasti kartalla alueet, joissa ilotulitusrakettien käyttö on uutena vuotena kielletty. Alkoholipakkausten terveysvaroitukset Alkoholipakkausten terveysvaroitukset alkoholin käyttäjien riskitietoutta lisäävänä viestintäkanavana tulee hyödyntää. Hyvänä pohjana asian työstämisessä on vuoden 2007 lakivalmistelu asian suhteen. Nettimyynti, kotiinkuljetus Nykyiset laissa olevat rajoitukset tulee säilyttää. Kotiinkuljetusten salliminen parantaisi alkoholin saatavuutta ja näin todennäköisesti lisäisi alkoholin kulutusta sekä haittoja. Helsingissä Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry A-Kiltojen Liitto ry A-klinikkasäätiö Elämäni Sankari ry Ensi- ja turvakotien liitto Irti Huumeista ry Kalliolan setlementti Kirkkopalvelut Koulutus Elämään -säätiö Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry Music Against Drugs ry Myllyhoitoyhdistys ry Nykterhetsförbundet Hälsa och Trafik rf Raittiuden Ystävät ry Sininauhaliitto Sovatek-säätiö Suomen Ash ry Suomen Punainen Risti Suomen Valkonauhaliitto ry Suomen Vanhempainliitto Syöpäjärjestöt