LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS

Transkriptio

1 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS Moniste 6/2000 OPETUSHALLITUS

2 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS Tekijät ja Opetushallitus Taitto Pirjo Nylund ISBN ISSN Edita Oy Helsinki

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 5 Aslak Lindström 2 LUOKATTOMUUDEN SYNTY, KEHITTYMINEN JA TUNNUSPIIRTEET 6 Pekka Iivonen 2.1 Luokaton lukio syntyy ja kehittyy Luokattomuuden tunnuspiirteitä 7 3 AIKAISEMPIA SELVITYKSIÄ 10 Pekka Iivonen 4 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS VUONNA Pekka Iivonen (kohdat ) Maija-Liisa Ojala (kohdat ) 4.1 Selvityksen aineisto Opintoajan vaihtelu luokattomasti toimivissa lukioissa Opintoajan pidentymiseen vaikuttavia syitä Opintojen laajuus luokattomassa lukiossa Opintojen suorittaminen oman oppilaitoksen ulkopuolella Opinto-ohjauksen ja ryhmänohjauksen toteuttaminen Oppiaineiden opetusryhmien koko ja luokattoman työskentelyn sopivuus eri oppiaineisiin Kurssitarjonta ja oppiaineiden valintamahdollisuudet Koeviikkojärjestelmä Rehtorin työnkuva ja opettajan ammattirooli Luokattoman lukion opetusjärjestelyjä Integraatio oppiaineiden välillä Itsenäinen opiskelu Luokattomuuden etuja ja haittoja 33 5 KURSSIEN SUORITUSJÄRJESTYS LUKION OPETUSSUUNNITELMISSA 37 Maija-Liisa Ojala 5.1 Taustaa Suoritusjärjestyksen määrittely Kurssien suoritusjärjestys 38 6 NUORISOASTEEN KOULUTUSKOKEILUSTA SAATUJA KOKEMUKSIA YHTEISTOIMINNASTA 41 Ulla Numminen 6.1 Yhteistoimintavelvoite koululainsäädännössä Yhteistoiminta-aika ja luokattomuus Jakson tai useamman jakson vaihto Vuorovuosin tapahtuva oppilaitoksen vaihto Ketä luokattomuus koskee? 43

4 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 7 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS LUKIOIDEN JA KORKEAKOULUJEN VÄLISESSÄ YHTEISTYÖSSÄ 45 Antti Rajakorpi 7.1 Taustaa Luokattoman lukion ja korkeakoulujen yhteistyön käytäntöä 46 8 LUKIOIDEN RESURSSEISTA VUOSINA Tanja Kirjavainen 8.1 Johdanto Aineistot Kustannusten kehitys vuosina Opetuksen määrän ja opiskelun keston kehitys Kustannusten ja tuntimäärien kehitys muutamassa lukiossa Lopuksi 68 9 YHTEENVETO 71 Opetushallituksen Lukiopalvelut-yksikkö LÄHTEET 76 LIITTEET 1 Luokattomuuden keskeisiä käsitteitä 78 2 Opinto-ohjauksen ryhmien minimi- ja maksimikoot kouluittain Opetushallituksen kyselyyn syksyllä 1999 vastanneissa lukioissa 80 3 Ryhmänohjauksen ryhmien minimi- ja maksimikoot kouluittain Opetushallituksen kyselyyn syksyllä 1999 vastanneissa lukioissa 81 4 Opetushallituksen syksyllä 1999 tekemän kyselyn eräisiin väittämiin annettujen vastausten määrä 82 5 Lukioiden kokonaiskäyttömenot ja niiden prosentuaaliset muutokset toiminnoittain vuosina Oppilaskohtaiset käyttömenot ja niiden muutokset vuosina (vuoden 1997 rahassa) 85 7 Kunta- ja koulukohtainen vaihtelu (minimi, maksimi, keskihajonta) oppilaskohtaisissa käyttömenoissa vuosina (vuoden 1997 hinnoin) päivälukiossa, aikuislukiossa ja lukioiden aikuislinjoilla ylläpitäjän mukaan 86 8 Opetushallituksen kyselyn 20/1999 kyselylomake. Luokattoman lukion toimivuus 87

5 1 JOHDANTO Aslak Lindström Luokattomuus on ollut yleisesti käytettävissä lukion työskentelyn järjestelymuotona vuodesta 1994 lähtien. Sitä edeltävänä runsaan kymmenen vuoden aikana oli lukion opetus jäsennetty kursseiksi ja työaika jaksoiksi. Luokallisuus kuitenkin tuolloin säilyi. Kurssimuotoisen lukion toimivuudesta valmistui laaja selvitys vuonna 1994 (Lukion tila 1994, Opetushallitus 1994). Samana vuonna säädösmuutokset mukaan lukien uudet lukion opetussuunnitelman perusteet tarjosivat kaikille lukioille mahdollisuuden siirtyä luokattomaan järjestelmään. Tähän ratkaisuun oli päädytty kokeilun tulosten perusteella. Samaan aikaan lukion tuntijakopäätös (Valtioneuvoston päätös 835/1993) lisäsi merkittävästi lukio-opintojen valinnaisuutta, ja hieman myöhemmin tehtiin ratkaisu hajautetusta ylioppilastutkinnosta (Ylioppilastutkintoasetus 1000/1994). Suurin osa lukioista luopui luokallisuudesta lukuvuoden alusta lukien, joten kuluvana lukuvuonna voidaan katsoa koko maan lukiolaitoksen toteuttavan uutta järjestelmää. Luokattomuuden keskeisiä tavoitteita olivat opiskelijoiden itsenäisen päätöksenteon ja opintovastuun lisääminen, opintoajan varioinnin mahdollistaminen ja luokallejäännin aiheuttaman hukkakäynnin poistaminen. Koulun arjessa luokattomuus ei ollut ongelmaton. Opiskelijoiden lisääntynyt mahdollisuus päättää opintoreiteistään edellytti muutoksia lukioiden työkulttuurissa työjärjestystekniikasta erisuuruisten ryhmien didaktisiin ratkaisuihin. Muutokset olivat varsin syvälle meneviä ja toteutuivat eri lukioissa erilaisella tehokkuudella. Keskustelua luokattoman lukion perimmäisestä olemuksesta käytiin ammattipiireissä laajalti. Opetusministeriön ja Opetushallituksen tulossopimuksessa vuodelle 1999 annettiin Opetushallituksen tehtäväksi selvittää luokattoman lukion toimivuutta. Tehtävän toteuttamiseksi valmistui tämä selvitys. Se kuvaa tilanteen maamme lukiolaitoksessa lukuvuoden alun mukaisena. Kyseessä ei ole arviointi, vaan selvitys siitä, millä tavoin lukioiden katsotaan toimivan uudessa tilanteessa. Lukio-opiskelun tuloksellisuuteen ei selvityksessä ole puututtu, se kuuluu arviointiin. Sen sijaan lukiolaitoksen kustannuskehitystä on selvitetty melko laajasti. Selvitys on tuotettu Opetushallituksen yleissivistävän koulutuksen linjalla Lukiopalvelut-yksikön vastuulla. Työn koordinoinnista ja ohjauksesta vastasi työryhmä Pentti Takala, Heikki Blom, Terhi Heino, Pekka Iivonen ja Maija-Liisa Ojala. Kukin kirjoittaja vastaa tekstinsä oikeellisuudesta.

6 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 2 LUOKATTOMUUDEN SYNTY, KEHITTYMINEN JA TUNNUSPIIRTEET Pekka Iivonen 2.1 Luokaton lukio syntyy ja kehittyy Ensimmäisen kerran luokattomuuden esiaste, periodisysteemi, oli käytössä Sysmän yhteiskoulussa lukuvuonna Alkunsa tämä kokeilu sai kritiikistä, jota esitettiin kouluopetuksen hajanaisuudesta ja keskittymättömyydestä. Kokeilu päättyi kuitenkin saman lukuvuoden lopussa. Seuraavaksi periodilukua ryhdyttiin toteuttamaan Helsingin Yhtenäiskoulussa vuodesta 1956 alkaen. Liikkeelle lähdettiin silloisen yhtenäiskoulun alimmista luokista, joten kokeilun vaikutus lukion opiskeluun ei tullut tässä vaiheessa mitenkään esiin. Ensimmäinen varsinaisesti periodiopiskeluun kokonaan siirtynyt oppilaitos oli Käpylän Iltaoppikoulu. Periodiopetus alkoi siellä heti sen perustamisvuonna (Voutilainen 1971, 11) Vuosiluokattomasta opiskelusta, joka on suomalainen opiskelumuoto, on kokemuksia ja tutkimustietoa yli 30 vuoden ajalta. Ensimmäisenä luokaton työskentelytapa tuli käyttöön iltaoppikouluissa 1960-luvun lopulla. Kokemukset, joita näistä kouluista saatiin, olivat yleisesti positiivisia. Päivälukioiden ja iltalukioiden yhteisten opettajien kautta tieto välittyi vähitellen myös päivälukioihin. (Mehtäläinen & Halonen 1999, 1 14) Nykymuotoisen luokattoman lukion pioneeri, rehtori Touko Voutilainen perusteli kokeilujen pohjalta luokattomuuden mahdollisuuksia kirjassaan Periodiopetus (1971) muotoilemalla periaatteita tai tosiasioita, joista luokallinen eteneminen voisi loogisesti johtua: 1. Henkisen kehityksen rytmi on kaikilla oppilailla suunnilleen sama. Kaikki samassa iässä koulunkäyntinsä aloittaneet oppilaat kypsyvät suunnilleen samaan aikaan samojen asioiden omaksumiseen. 2. Valinnaisen ohjelman onnistuminen edellyttää, että tarjolla olevat lisä- ja erikoiskurssit tai valinnaiset oppiaineet ovat sellaiset, että oppilaat voivat niistä kiinnostua. Mikäli tämä valinnaisuus on kytketty luokkajakoon, niin se edellyttää, että oppilaiden kiinnostus eri asioihin herää suunnilleen samassa iässä. 3. Oppimisnopeus on eri oppilailla suunnilleen sama, joten koulun oppikurssien suorittaminen vie eri oppilailta suunnilleen saman ajan (Voutilainen 1971, 90). Mehtäläisen mukaan Voutilaisen hypoteettisia perusteluja on myös nykytietämyksen mukaan vaikea pitää tosina. Eroja korjaavana mekanismina luokallisessa lukiossa pidettiin luokalle jättämistä. Menetelmä ei psykologisesti eikä taloudellisesti ollut hyvä. Negaationa tarkasteltuna Voutilaisen tosiasiat johtavat toisenlaiseen koulun toteuttamismalliin, jossa keskeistä on opinto-ohjelman leveys ja opinto-ohjelman nopeus. (Mehtäläinen 1998, 13) 6

7 P. Iivonen 2 Luokattomuuden synty, kehittyminen ja tunnuspiirteet Voutilaisen mukaan opinto-ohjelman leveyden ja opinto-ohjelman nopeuden välillä on olemassa suhde: Jos oppilaalla on hänen työ- ja oppimiskykyään vastaava opinto-ohjelma, niin sitä voidaan kiihdyttää vain jos sitä samalla kavennetaan, ja vastaavasti sitä voidaan leventää vain jos sitä myös samalla hidastetaan. Milloin opinto-ohjelma ei ole oppilaalle sopiva, sitä voidaan mahdollisesti samanaikaisesti sekä leventää että kiihdyttää tai sitten sekä kaventaa että hidastuttaa, riippuen siitä, millä tavoin soveltumaton opinto-ohjelma on ollut. Eräänlaisia ääritapauksia edustavat ne oppilaat, joille soveltuu keskimääräisestä huomattavasti sekä kiihdytetty että levennetty ohjelma, ja toisaalta ne oppilaat, joille soveltuu keskimääräisestä kavennettu ja hidastettu opinto-ohjelma (Voutilainen 1971, 99). Ensimmäiset varsinaiset kokeilut käynnistyivät vuonna 1972, jolloin Alppilan yhteislyseo ja Mäkelänrinteen yhteiskoulu aloittivat luokattoman toiminnan kokeilun. Nämä kokeilut olivat merkityksellisiä siksi, että niistä saatujen kokemusten kautta syntyi, ei vain lukion luokattomuus, vaan myös ammatillisessa koulutuksessa toteutettava luokattomuus. Kokeiluiden tulokset vaikuttivat Lukion opetussuunnitelmatoimikunnan mietintöön vuonna Mietinnössä opetussuunnitelman ja lukion työn organisointi kuvattiin hyvin samansuuntaisesti kuin Alppilan ja Mäkelänrinteen kouluissa asiaa toteutettiin. Kuitenkaan nopeassa aikataulussa ei luokattomuuteen vielä siirrytty. Pääasiallisena esteenä oli säädösten lukiotyölle asettamat rajat sekä opetussuunnitelman muoto luokattomuutta tukemattomana asiakirjana. Kurssimuotoisuus kuitenkin aloitettiin kokeiluna 1978 ja lukiouudistus kurssimuotoiseksi lukioksi toteutettiin koko maassa alkaen. Seuraava kokeiluvaihe alkoi vuonna 1987, jolloin opetusministeriö asetti työryhmän valmistelemaan, toimeenpanemaan, johtamaan ja seuraamaan luokattoman lukion kokeilua. Opetusministeriö myönsi alussa kokeiluluvan 11 lukiolle ja myöhemmin kokeilu laajeni 23 lukioon. Näistä 12 oli urheilulukioita. Kokeilu kesti vuoteen Jo kokeilun aikana erityislukiot, varsinkin urheilulukiot, kokivat luokattomuuden niille hyvin sopivana työskentelytapana. Kokeilussa oli mukana myös ammatillisia oppilaitoksia. Tulokset olivat niin myönteisiä, että valtioneuvosto esitti koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille , että lukio siirtyy luokattomaan työn organisointiin vuonna Lopullisen siirtymisen luokattomuuteen varmisti tehty lukiolain muutos. Tätä siirtymistä tuki Opetushallituksen tammikuussa 1994 vahvistamat uudet Lukion opetussuunnitelmien perusteet. Lukioasetuksen oppilasarvostelua koskevat pykälät muutettiin samalla luokattomuuden salliviksi. (Takala 1994, 28) 2.2 Luokattomuuden tunnuspiirteitä Vuoden 1998 lukiolain (629/1998) 2 :n 1 momentissa määritellään lukiokoulutuksen tavoitteet: Lukiokoulutuksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden kasvamista hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi 7

8 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi koulutuksen tulee tukea opiskelijoiden edellytyksiä elinikäiseen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen elämänsä aikana. Luokattomuuden keskeinen pääperiaate on Välijärven (1994) kirjassa Luokattomuus lukion uudistamisen välineenä esittämä perusajatus: Keskeinen kriteeri koulussa toteutettavaa luokattomuutta arvioitaessa on, missä määrin yksittäinen opiskelija voi opiskella omien taipumustensa, kykyjensä, tavoitteidensa, elämäntilanteensa jne. mukaan. Mikäli halutaan maksimoida luokattomuuden tarjoama joustavuus ja yksilöllisyys, edellyttää tämä mahdollisimman vähäistä opiskelijoiden sijoittelua etukäteen valmiisiin ryhmiin, kurssien suoritusjärjestysten kiinnittämistä tai kiinteiden määräaikojen asettamista opinnoille (Välijärvi 1994, 9). Rehtori Anssi Kuusela (1996) määrittelee osaltaan luokattomuuden olemusta todetessaan: Luokattomuuden pedagogia lähtee siitä, että opetus-sana korvataan opiskelulla. Opiskelija on vuosiluokista ja perusopetusryhmistä vapaa. Luokattomaan lukioon siirtymisen perimmäinen tavoite on pedagoginen. Sen kannalta on olennaista, että opiskelijan tulisi olla vapaa sidonnaisuuksista ja voida opiskella itsenäisesti Yksilöllisyys sinänsä ei voi olla kaiken tarkoitus eikä riitä toiminnan itseisarvoksi ja perimmäiseksi tavoitteeksi. On myös pohdittava, palveleeko opiskelun yksilöllisyys tiedollista kasvatusta (Kuusela 1996, 46). Luokattomuuden syvintä olemusta etsimässä -tutkimuksessa Mehtäläinen (1998) toteaa luokattomuudesta seuraavaa: On lukioita, joissa perinteisesti on tuotettu tasokkaita ylioppilastutkintoja ja joissa sekä opettajan että opiskelijoiden odotukset työskentelyn tavoitteista ovat hyvin samansuuntaiset. Tässä yhteisestä sitoutumisesta on myös seurannut motivoituminen ja opiskelun intensiivisyys, joka yhdessä opiskelijoiden korkean lähtötason kanssa on aikaansaanut kadehdittavan lopputuloksen. Miten näistä lukioista verrattuna muihin lukioihin on sitten selvitty jatko-opintoihin, on jo hieman eri asia eikä se ole aivan suoraan suhteessa ylioppilaskirjoitusten yleiseen tasoon. Tällaisessa lukiossa niin sanottu luokaton luokattomuus, maksimaalinen variointi, voitaisiin nähdä jopa tarpeettomana toimintahäiriönä. Se voidaan kiertää kurssisidoksilla ja/tai linjoittamalla. Jos opiskelijat ovat järjestelyyn tyytyväisiä, ei siinä liene mitään moittimista. Luokallisen luontoisista sidoksista seuraisi myös, että variointi yleensäkin on häiriö. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että yhteistyöhön muiden toisen asteen oppilaitosten kanssa ei kovin voimakkaasti pyritä (Mehtäläinen 1998, 19). Lukio tila -raportin (Jakku-Sihvonen & Blom 1994), Välijärven (1994) ja Mehtäläisen (1998; Mehtäläinen & Halonen 1999) tutkimusten sekä Blomin Erityisen koulutustehtävän lukiot -selvityksen (1999) perusteella voidaan todeta luokattomasti toimivan lukion eroavan luokallisesta lukiosta ainakin seuraavien toimintaperiaatteiden kohdalla: 1. Samassa opetusryhmässä on eri ikäisiä opiskelijoita. 8

9 P. Iivonen 2 Luokattomuuden synty, kehittyminen ja tunnuspiirteet 2. Opiskelu rakentuu moduulimaisen (kurssimuotoinen) rakenteen varaan. 3. Opintoja ei ole sidottu tiettyyn vuosiluokkaan vaan opiskelijan itsenäiseen valintaan. 4. Lukukausien sijasta on jaksot (4 6) jaksoa. 5. Opiskelija valitsee itse opiskeluryhmänsä ja aineissa etenemisen tahdin, jolloin hän voi poiketa yleisesti totutuista reiteistä hyvinkin paljon. 6. Valintojen perustana on kurssitarjotin, jolta opiskelija ottaa kuhunkin jaksoon sopivimman opiskelukokonaisuuden. 7. Opiskelija ei voi jäädä luokalleen, mutta opiskelijalle voi tulla oppiainekohtaisia etenemisesteitä, jotka pitää poistaa ennen kuin eteneminen kyseisessä oppiaineessa on mahdollista. 8. Opiskelija voi varioida omia opintojaan myös ajallisesti (2 4) vuotta. 9

10 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 3 AIKAISEMPIA SELVITYKSIÄ Pekka Iivonen Luokattoman lukion kokeilun työryhmä totesi muistiossaan vuonna 1993, että luokattomuuteen sinällään ei koulun koko vaikuta vaan pienessä lukiossa muun muassa opiskelijoiden ohjaus, seuranta ja itsenäinen työskentely voivat toteutua erittäin hyvin. Toisekseen kokeilu osoitti luokattoman työskentelyn lisäävän itsenäistä työskentelyä. Kokeilussa mukana olleista lukioista kahdessa kolmasosassa toteutettiin itsenäisen työn menetelmää vuonna Samalla todettiin myös se, että itsenäinen työskentely vaatii aina opettajilta lisäpanosta. Kokeilulukioissa näkyi myös suuntaus opiskeluajan variointiin. Opintoajan pitkittyminen todettiin yleisemmäksi kuin luokallisissa lukioissa, mutta sitä vastoin keskeyttäminen luokattomissa kokeilulukioissa oli vähäisempää kuin luokallisissa. Ohjauksen osalta kokeilu osoitti, että toteutuakseen parhaalla mahdollisella tavalla luokaton työskentely tarvitsee luokallista enemmän ohjausresursseja. (Luokaton lukiokokeilu 1993, 61 66) Kyösti Hämäläinen ja Ari Kukka tekivät vuona 1997 selvityksen luokattomuuden toteutumisesta Kuusamon lukiossa vuodesta 1994 vuoteen Tärkein selvityksessä esiin tullut seikka oli oppilaanohjauksen tarve eri muodoissaan. Tässä tapaustutkimuksessa erityisesti opintojen alkuvaiheessa tapahtuva ohjaus on opintojen onnistumisen kannalta keskeinen tekijä. Toiseksi Hämäläinen ja Kukka toteavat valinnaisuuden toteutuvan luokattomassa lukiossa paremmin kuin edeltäneessä luokallisessa, kurssimuotoisessa mallissa. He totesivat myös opiskelupaineiden vähentyneen luokattomuuden aikana. Tutkitussa lukiossa 55 % opettajista ja yli 80 % opiskelijoista arvioi luokattoman lukion hyvien puolien korostuvan huonoja enemmän. Opiskelijoiden myönteisiin kokemuksiin vaikutti myös vastaajan ikä: Mitä pidemmällä opinnoissaan opiskelija oli, sitä myönteisempi oli hänen suhtautumisensa luokattomuuteen. Opettajien mielestä huonoimpana puolena luokattomassa lukiossa oli selvityksen mukaan opiskelijan ja opettajan välisen suhteen heikkeneminen. Opiskelijat kokivat huonoimpana puolena luokkahengen ja yhteenkuuluvuuden syntymättömyyden. Lisäksi opettajien vaihtuminen kurssista toiseen samassa oppiaineessa sekä liian suuri vastuu erityisesti opintojen alkuaikana koettiin negatiivisena. Selvityksessä kysyttiin myös oppimista lukiossa. Opiskelijoista 16 % katsoi oppivansa ehdottomasti paremmin ja 44 % paremmin kuin luokallisessa lukiossa. Opettajien kanta oli kriittisempi. Heidän mukaansa 33 % oppi luokattomassa mallissa paremmin kuin luokallisessa. Opettajista 40 % ja opiskelijoista 30 % oli sitä mieltä, että luokattomuudella ei ollut vaikutusta oppimiseen. (Hämäläinen & Kukka 1997, ) Mehtäläinen on kuvannut luokattomuuden piirteitä useissa tutkimuksissa. Luokattomuuden syvintä olemusta etsimässä -tutkimus (1998) perustuu opettaja- ja opiskelijahaastatteluihin vuosilta 1995 ja Tutkimuksen mu- 10

11 P. Iivonen 3 Aikaisempia selvityksiä kaan luokattoman lukion syvin olemus on nyt ja tulevaisuudessa monitavoitteisuus. Tästä seuraa moni-ilmeisyys ja monimuotoisuus opiskelijan yksilöllisen opinto-ohjelman rakentamisessa ja toteuttamisessa. Mehtäläisen mukaan lukio voi toimia hyvinkin luokallisena, jos kaikki osapuolet sen hyväksyvät. Osana laajaa koulutusjärjestelmää lukion on toisaalta oltava valmis toimimaan mahdollisimman luokattomasti silloin, kun siihen ilmenee tarve. Luokattomuus ei kuitenkaan saa olla itseisarvo. (Mehtäläinen 1998, 79) Mehtäläinen havaitsi, että luokattomassa lukiossa oppimisen mahdollisuudet painottuvat enemmän yleisempien elämänhallintataitojen oppimiseen kuin faktan oppimiseen. Tutkimuksen mukaan opiskelijat olivat tähän tilanteeseen tyytyväisiä. Joidenkin kohdalla tutkimus osoitti elämänhallintataitojen oppimisen parantavan faktojen oppimista. Tällaisen oppimisprosessin toteutuminen edellyttää Mehtäläisen mukaan koulun toimintakulttuurin muuttumista. Tämä muutos tarkoittaa, että käsitys opetussuunnitelmasta, opettajan työn tavoitteista ja olemuksesta, opiskelijan käsitys oppilaitoksesta ja joustavuus opetusjärjestelyissä muuttuu. Syvimmillään muutos liittyy opetussuunnitelmajärjestelmän muutokseen ja koulutuspolitiikan yleisiin linjauksiin. Oppimisen laadun kehittämissä keskeinen tekijä on opetuksen ja tieteen välinen yhteensopivuus. (Mehtäläinen 1998, 82) Blomin (1999) selvityksestä tulee esiin se, että urheilulukioita lukuun ottamatta ainakin muutamat erityisen koulutustehtävän saaneet lukiot ovat toimineet luokallisina varsin pitkään ja siirtyminen luokattomuuteen on tapahtunut vasta viime vuosina. Urheilulukioissa luokattomuus on mahdollistanut urheilijoilla opiskeluajan selvän pitenemisen. Tällä hetkellä vain 30 % urheilijoista suorittaa lukion kolmessa vuodessa. Muiden erityisen koulutustehtävän saaneiden lukioiden opiskelijoiden opintojen suoritusajoissa ei ole tilastokeskuksen koko maan opintoaikojen keskiarvoihin verrattuna merkittävää ero a. Mehtäläisen ja Halosen (1999) tutkimuksessa Yksilölliset opinnot ja niiden toimivuus toisen asteen oppilaitoksissa Helsingissä selvitettiin opiskelijoiden opintojen toteutumista ja siihen vaikuttaneita syitä. Keskeisiä asiakokonaisuuksia olivat oppilaitosten toimintarakenteen joustavuus, toisen asteen yhteistyö, opintojen ohjausjärjestelmä, opiskelijoiden kyky ja halu vastuunottoon, tulevaisuusorientaatio, viihtyvyys sekä näkemys luokattomuuden järjestelmästä. Tutkimus toteutettiin syksyllä 1998 kyselynä ja haastatteluna. Varsinaisesti lukion toimintaan tutkimus ei ottanut kantaa, joskin opinto-ohjaajien ja opiskelijoiden antamat vastaukset antavat suuntaa myös oppilaitoksen toiminnasta. Kyselyssä joka viides opiskelija ilmoitti suoriutuvansa opinnoistaan keskimääräistä hitaammin. Keskimääräistä nopeammin ilmoitti opinnoissaan etenevänsä noin 10 % vastanneista. Kaksi kolmasosaa vastanneista ilmoitti hajauttavansa ylioppilastutkinnon kahteen tai kolmeen suorituskertaan. Helsinkiläisistä lukiolaisista pääosa ilmoitti olevansa tyytyväisiä olemassa oleviin syventävien ja soveltavien kursien tarjontaan. Kaksi kolmasosaa vastanneista oli sitä mieltä, että kurssien suorittamisjärjestystä voitiin helposti muuttaa. Yleisesti helsinkiläiset opiskelijat kokivat lukioiden toiminnan joustavaksi. Koulukohtaisia eroja oli kuitenkin havaittavissa. Helsin- 11

12 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS gissä joustavimmiksi arvioiduiksi lukioiksi osoittautuivat kooltaan suurimmat sekä ne lukiot, joissa opiskelijoiden ensisijainen hakeutumistoive oli toteutunut. Opinto-ohjauksesta Mehtäläinen ja Halonen toteavat, että helsinkiläisten lukioiden opiskelijat olivat tyytyväisiä lukiomaiseen ja luokattomaan opiskeluun perehdyttämiseen. Niissä lukioissa, joissa opiskelu arvioitiin joustavimmaksi pidettiin opinto-ohjausta onnistuneimpana ja toimivimpana. Reilu neljännes vastanneista opiskelijoista piti saamaansa ohjausta riittämättömänä ja kolmasosan mielestä ohjaukseen oli käytettävissä liian vähän aikaa. Ryhmänohjaajien rooliksi opiskelijat näkivät ensisijaisesti tiedottamisen. Tutkimuksen mukaan vain seitsemässä lukiossa kahdestakymmenestäyhdestä opiskelijoiden ohjaus oli sillä tasolla kuin sen luokattomassa lukiossa tulisi olla. Useimmissa lukioissa muun muassa ryhmänohjaajien ja opintoohjaajien toimenkuva oli vasta selkiytymässä. Kyselyn mukaan suurin osa opiskelijoista oli halukkaita ja kykeneviä ottamaan ja kantamaan vastuuta. Samoin suurin osa opiskelijoista ilmoitti viihtyvänsä lukiossa. Neljäsosa opiskelijoista koki opiskelun pakkopullaksi. (Mehtäläinen & Halonen 1999, 88 92) Sääski ja Vornanen (1998) selvittivät Kuopion kaupungin palvelukeskuksen toimeksiannosta opetussuunnitelman tavoitteiden toteutumista lukiossa. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat kaikki Kuopion lukioiden 3. ja 4. vuosikurssien 800 opiskelijaa keväällä Tutkimuksen mukaan kuopiolaiset lukiolaiset olivat tyytyväisiä lukioihinsa. Lähes 70 % vastaajista oli sitä mieltä, että lukion työskentelyilmapiiri oli miellyttävä tai jokseenkin miellyttävä. Suurin osa vastanneista lukiolaisista oli tyytyväisiä luokattomaan lukioon. Oman lukionsa opetuksen laadukkaaksi tai melko laadukkaaksi koki kaksi kolmasosaa vastanneista. Innostavaksi opetuksen koki huomattavasti pienempi osa vastanneista. Opetusryhmien kokoa piti sopivana lähes neljännes, vajaat puolet koki ryhmät suuriksi ja kolmannes liian suuriksi. Alle prosentti piti opetusryhmiä liian pieninä. Yli 70 % vastaajista koki opetuksen tukevan selvästi kirjoittamista, vieraiden kielten taitoja ja matemaattisia taitoja ja niiden kehittymistä. (Sääski & Vornanen 1998, 87 89) Luokattomasti toimivan lukion tilaan ja toimintaan Lukion tila raportti paneutuu ainoastaan Välijärven ja Tuomen (1994, ) tutkimuksen Lukion oppimisympäristö ja kouluelämän laatu opiskelijoiden arvioimana kohdalla. He kohdistivat kyselyn luokattoman lukion kokeilussa mukana olleiden 18 lukion opiskelijoille. Saamiensa vastausten perusteella tutkijat toteavat kokeilussa mukana olleiden lukiolaisten pitävän luokatonta, kurssimuotoista lukiota luokallista, kurssimuotoista lukiota toimivampana ratkaisuna. Varsinkin omaan työskentelyyn liittyvät ratkaisut, valinnan monipuolisuus ja viihtyvyys nousivat luokattomassa lukiossa esiin myönteisinä asioina. Opetushallituksen kehittämishankkeena kokeiltiin luokattoman lukion toimintamuotoja ja erilaisia pedagogisia ratkaisuja luokattoman lukion kehittämishakkeessa vuosina Hankkeen tavoitteena oli etsiä toimivia 12

13 P. Iivonen 3 Aikaisempia selvityksiä malleja, joita kaikki lukiot voisivat käyttää omassa toiminnassaan. Hankkeen tuloksena syntyi joukko raportteja, joiden keskeinen anti on raportoitu Mehtäläisen tutkimuksessa Luokattomuuden syvintä olemusta etsimässä. Opetushallitus on lisäksi tuottanut 1990-luvulla kokeiluraportteja lukion kehittämisestä, koulutusmateriaalia luokattomuuden toimeenpanoa varten sekä käyttömateriaalia luokattomia lukioita varten. (Ks. Huttunen & Välijärvi 1990; Rajakorpi & Hemmi 1991; Jakku-Sihvonen & Blom 1994; Välijärvi 1994; Jakku-Sihvonen & Salmensuu 1995; Apajalahti & Kartovaara 1995; Renko 1996) Kaikki edellä esitellyt tutkimukset vahvistavat käsitystä, että lukioiden toiminnassa on hyvin merkittäviä eroja. Voimakkaasti luokattomia lukioita toisistaan erottavia tekijöitä ovat opiskeluryhmien koko, kurssien tarjonnan laajuus, yhteistyö ja opintojen ohjaus. Tutkimukset, joissa selvitettiin opiskelijoiden tyytyväisyyttä luokattomuuteen osoittavat suurimman osan heistä olevan tyytyväisiä tai hyvin tyytyväisiä luokattomaan työskentelyyn. Luokattomuus koetaan onnistuneena mutta kehittämistarvetta on edelleen. Opetusryhmien kokoa eivät opettajat eivätkä opiskelijat pidä hyvänä. Keskeinen kritiikki on kohdistunut suuriin opetusryhmiin. 13

14 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 4 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS VUONNA 1999 Pekka Iivonen (kohdat ) Maija-Liisa Ojala (kohdat ) 4.1 Selvityksen aineisto Kyselyä varten tehtiin otanta lukioista. Otos edusti sekä alueelliselta jakaumaltaan että kokojakaumaltaan koko lukioverkostoa. Lukioiden alueellinen jakautuminen sekä jakautuminen pieniin (alle 100 opiskelijaa), keskisuuriin ( opiskelijaa) ja suuriin (yli 300 opiskelijaa) laskettiin syyslukukauden 1997 lukiotilastojen pohjalta joukosta, jossa eivät olleet mukana yliopistojen harjoittelukoulut, Steiner-koulut, Helsingin ranskalais-suomalainen koulu, Suomalais-venäläinen koulu, Helsingin saksalainen koulu, Englantilainen koulu, Helsingin kansainvälinen koulu eikä Toivonlinnan yhteiskoulu. Kyselylomake (liite 8) lähetettiin 79 lukiolle. Otos oli 18,4 % otannan pohjana olleista 430 lukiosta. Siihen tuli mukaan 11 pientä, 39 keskisuurta ja 29 suurta lukiota. Kyselyyn vastasi 65 suomenkielistä lukiota. Vastausprosentiksi muodostui näin ollen 82,3 % Etelä- Suomen lääni Länsi- Suomen lääni Itä-Suomen lääni Oulun lääni Lapin lääni KUVIO 1. Opetushallituksen luokattoman lukion toimivuutta 1999 koskevaan kyselyyn vastanneet lukiot lääneittäin Kyselyyn vastanneista lukioista 5 oli pientä, 35 keskisuurta ja 25 suurta lukiota. Kyselyyn vastasi suhteellisesti vähemmän pieniä kuin keskisuuria ja suuria lukioita. 14

15 P. Iivonen 4 Luokattoman lukion toimivuus vuonna 1999 Kaikki lukiot Otokseen valitut Vastanneet Alle Alle opisk opisk opisk. - Lukion koko KUVIO 2. Opetushallituksen luokattoman lukion toimivuutta 1999 koskevaan kyselyyn vastanneiden lukioiden prosenttijakauma lukion koon mukaan Kyselyyn vastanneista lukioista pienimmässä oli 69 opiskelijaa ja suurimmassa 809 opiskelijaa. Kaikkiaan kyseisissä lukiossa oli lukuvuoden alussa opiskelijaa. Näistä 2,2 % (408 opiskelijaa) opiskeli pienissä, 40,6 % (7 534 opiskelijaa) keskisuurissa ja 57,2 % ( opiskelijaa) suurissa lukioissa. Lukiolain muutos vuonna 1993 salli luokattomuuden vuodesta 1994 alkaen kaikille lukiolle. Ennen vuotta 1994 luokattomaksi olivat muuttuneet luokattoman lukion kokeilussa sekä akvaariokokeilussa mukana olleet lukiot. Kyselyyn vastanneet lukiot eivät kuitenkaan näytä käyttäneen siirtymismahdollisuutta hyväkseen heti, vaan tavallisin luokattomuuden aloittamiskohta oli lukuvuoden alku. Vastanneista lukioista oli toiminut luokattomasti yli viisi vuotta 12,3 % viisi vuotta 24,6 % neljä vuotta 44,6 % kolme vuotta 4,6 % ja kaksi vuotta 3,1 %. Mitään luokattoman työskentelyn aloittamisajankohtaa ei ilmoittanut 10,8 % kyselyyn vastanneista lukioista. 15

16 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS 4.2 Opintoajan vaihtelu luokattomasti toimivissa lukioissa Opetushallituksen kyselyyn 1999 vastanneissa 65 lukiossa opiskelijat jakautuivat vuosikursseittain seuraavasti: 1. vuosikurssi (32,0 %) 2. vuosikurssi (32,3 %) 3. vuosikurssi (30,9 %) 4. vuosikurssi 858 (4,6 %) 5. vuosikurssi 33 (0,2 %) opiskelijaa. Yhteensä neljännen tai useamman vuoden opiskelijoita oli tähän kyselyyn vastanneissa lukioissa syyslukukauden 1999 alussa 4,8 %. Neljännen tai useamman vuoden opiskelijoita oli Tilastokeskuksen tietojen mukaan kaikissa lukioissa 3,4 % syksyllä 1997 ja 4,3 % syksyllä ,9 32,2 30, ,6 0,2 1. vsk 2. vsk 3. vsk 4. vsk 5. vsk Vuosikurssi KUVIO 3. Opetushallituksen luokattoman lukion toimivuutta koskevaan kyselyyn syksyllä 1999 vastanneiden lukioiden opiskelijoiden jakautuminen (%) vuosikursseittain Lukion koko oppimäärän suorittaneiden opiskelijoiden opiskeluaikaa on tarkasteltu Tanja Kirjavaisen artikkelissa Lukioiden resursseista vuosina On huomattava, että Kirjavaisen artikkelissa neljännen tai useamman vuoden opiskelijoiden prosenttiosuus on laskettu lukion oppimäärän suorittaneista (esimerkiksi vuonna 1998 noin :sta lukion oppimäärän päivälukiossa suorittaneesta 9,4 %), kun taas edellä on tarkasteltu neljättä tai useampaa vuotta lukiossa opiskelevien prosentuaalista osuutta lukion koko opiskelijamäärästä (esimerkiksi tilastokeskuksen tiedoissa syksyllä 1998 noin päivälukion opiskelijasta 4,3 %). Lukion sijainti tai luokattomaan työskentelyyn siirtymisen ajankohta ei näyttänyt vaikuttaneen normaalia pidempään opiskelevien määrään. Pienissä (alle 100 opiskelijaa) lukioissa voitiin havaita opiskeluajan olevan lyhempi kuin muiden kokoluokkien lukioissa. 16

17 P. Iivonen 4 Luokattoman lukion toimivuus vuonna 1999 Kyselyyn vastanneista lukioista vain kahdessa lukiossa (3,1 %) ei ollut ollenkaan neljättä tai useampaa vuotta opiskelevia. Kyseessä olivat otoksen pienimmät lukiot (69 ja 87 opiskelijaa). Neljättä tai useampaa vuotta opiskelevia oli 63,1 %:ssa lukioista 0,1 4,9 % ja 29,2 %:ssa 5,0 9,9 % kaikista lukiossa opiskelevista. Lukioista 4,6 %:ssa neljännen tai useamman vuoden opiskelijoiden osuus oli 10 tai yli 10 %. Eniten (15,6 %) pitkään opiskelevia oli Länsi-Suomen läänissä varhain (ennen vuotta 1994) luokattomaksi siirtyneessä keskikokoisessa lukiossa. Toiseksi eniten (14,9 %) tällaisia opiskelijoita oli Etelä-Suomen läänissä myöhään (1997) luokattomaksi siirtyneessä isohkossa lukiossa. Erityisen koulutustehtävän saaneiden lukioiden tilaa selvittäneessä Blomin (1999) raportissa päädyttiin samansuuntaiseen tulokseen pidempään opiskelevien määrässä. Poikkeuksena olivat urheilulukiot, joissa urheilijoilla oli selvästi pidempi opiskeluaika kuin muilla opiskelijoilla samassa lukiossa tai muissa lukioissa. 4.3 Opintoajan pidentymiseen vaikuttavia syitä Opetushallituksen tekemässä kyselyssä lukioiden rehtoreilta kysyttiin neljää yleisintä syytä opiskelijoiden opintojen pidentymiseen. Vastaajista 91 % mainitsi yhtenä neljästä syystä heikon opintomenestyksen. Harrastuksia piti syynä 66 % ja työssäkäyntiä opintojen ohella 42 % vastaajista. Ulkomailla opiskelun näki pidentävänä tekijänä 37 % vastanneista. Kaksoistutkinnon suorittamisen sekä muussa oppilaitoksessa opiskelun mainitsi 3 % vastaajista opintoaikaa pidentävänä tekijänä. Lukion antaman ohjauksen pidentää opintoja ajallisesti mainitsi 9 % vastaajista. Opinto-ohjelman muutoksen mainitsi 11 % vastaajista opintoaikaa pidentävänä tekijänä. Viidennes vastaajista näki, että liian laaja opinto-ohjelma oli opintoaikaa pidentävä tekijä. 17

18 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS Opintoajan pidentymisen syyt KUVIO 4. Opetushallituksen luokattoman lukion toimivuutta 1999 koskevaan kyselyyn vastanneiden lukioiden opiskelijoiden opintojen pidentymisen syitä Mehtäläinen ja Halonen kysyivät Helsingin lukiolaisilta syitä opintojen pidentymiseen. Opiskelijoista 21 % uskoi opintojensa pidentyvän yli kolmeen vuoteen, vaikka todellisuudessa neljättä tai useampaa vuotta opiskeli vain 7 % lukiolaisista. Yleisin syy opintoajan pidentymiseen olivat harrastukset (24 %), sitten tulivat laiskuus (19 %), ei ole kiire mihinkään (18 %), tuntematon syy (11 %), ylioppilastutkinnon hajauttaminen (9 %), työssäkäynti (6 %), hidas oppiminen (5 %), ei tiedä, mitä aikoo kirjoittaa (3 %), opinto-ohjelman muutos (3 %) ja kaksi tutkintoa (1 %). (Mehtäläinen & Halonen 1999, 33) Verrattaessa Opetushallituksen selvityksen vastauksia Helsingin lukiolaisten vastauksiin Mehtäläisen ja Halosen tutkimuksessa opintojen pidentymisestä huomataan, että Opetushallituksen kyselyyn vastanneet arvioivat opintomenestykseen, ulkomailla opiskeluun ja opiskelijan taitoihin liittyvät tekijät useimmin viivästymisen syyksi. Opiskelijat (Mehtäläisen & Halosen kysely 1999) pitivät omiin toimintoihin ja harrastuksiin liittyviä syitä tärkeimpinä opintoja pidentävinä tekijöinä. Kyselyssä esitettiin väittämä Luokattomuus on johtanut opintoajan pitenemiseen, johon vastaajan tuli ottaa kantaa viisiportaisella asteikolla 1 = olen täysin samaa mieltä 5 = olen täysin eri mieltä. Kyselyyn vastanneista 43,1 % oli täysin samaa tai samaa mieltä siitä, että luokattomuus on johtanut 18

19 P. Iivonen 4 Luokattoman lukion toimivuus vuonna 1999 opintoajan pidentymiseen. Vastaajista 38,5 % oli täysin eri mieltä tai eri mieltä väitteestä. Loput 18,4 prosenttia ei ottanut asiaan kantaa. Kyselyn perusteella näytti siltä, että mitä suurempi lukio oli, sitä useimmin luokattomuuden arvioitiin pidentävän opintoaikaa. Pienessä lukiossa opinnoissa eteneminen on joko mahdollista tai pakko toteuttaa johdetummin kuin suuremmissa lukioissa. Voidaankin kysyä, ohjataanko opiskelijaa pienissä lukioissa tehokkaammin suoriutumaan opinnoistaan ja jääkö yksittäinen opiskelija suuressa lukiossa vaille huomiota ja riittävää ohjausta? TAULUKKO 1. Opetushallituksen kyselyyn syksyllä 1999 vastanneiden lukioiden käsitys luokattomuuden vaikutuksesta opintoaikaan Väite: Lukiossa Lukiossa Lukiossa Yhteensä Luokattomuus on joh- alle opistanut opiskeluajan opiskelijaa opiskelijaa kelijaa pitenemiseen Vast. % Vast. % Vast. % Vast. % Samaa mieltä 20,0 42,9 48,0 43,1 En osaa sanoa 20,0 20,0 16,0 18,4 Eri mieltä 60,0 37,1 36,0 38,5 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 4.4 Opintojen laajuus luokattomassa lukiossa Kyselyssä selvitettiin myös sitä, miten paljon lukuvuonna lukion oppimäärän valmiiksi saaneet opiskelijat olivat suorittaneet eri oppiaineiden kursseja lukio-opinnoissaan. Vastaava kysymys esitettiin erityisen koulutustehtävän saaneille lukioille keväällä Vastauksista ilmeni, että erityisen koulutustehtävän saaneissa lukioissa 24,7 % opiskelijoista suoritti yli 85 kurssia, 30,6 % kurssia ja 44,6 % suoritti kurssia. (Blom 1999) Syksyllä 1999 lukioille tehty Opetushallituksen kysely osoitti, että päivälukioissa opiskelijoiden suorittama kurssimäärä oli hyvin lähellä tuntijakopäätöksessä 1993 määrättyä 75 kurssin minimimäärää. Yli kaksi kolmasosaa lukiolaisista oli suorittanut oppimääräänsä kurssia ja vain 1,7 % yli 90 kurssia. Joissain lukioissa kaikki tai lähes kaikki suorittivat kurssia. Lukion koko tai alueellinen sijainti ei näyttänyt olevan yhteydessä kurssien suoritusmääriin mitenkään, vaan vaihtelu oli lukiokohtaista. Kysely osoitti, että Suomessa on lukioita, joissa opiskelijat suorittavat laajoja opinto-ohjelmia. Ääritapaus oli pieni pohjoisessa oleva maaseutulukio, jossa vain 5 % päättötodistuksen keväällä 1998 saaneista opiskelijoista suoritti kurssia, kurssia suoritti 47 %, kurssia 21 % ja yli 90 kurssia 27 %. Suurista lukioista korkein (15 %) laajan opinto-ohjelman (yli 85 kurssia) suorittaneiden osuus oli Länsi-Suomessa melko myöhään luokattomuuteen siirtyneessä kaupunkilukiossa. 19

20 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS ,5 18,0 4,7 1, Päättötodistuksen kurssimäärä KUVIO 5. Opetushallituksen luokattoman lukion toimivuutta 1999 koskevaan kyselyyn vastanneissa lukioissa lukuvuonna päättötodistuksen saaneiden opiskelijoiden jakautuminen (%) päättötodistuksen kurssimäärän mukaan 4.5 Opintojen suorittaminen oman oppilaitoksen ulkopuolella Vuonna 1999 voimaan tullut lukiolaki (629/1998) toi koulutuksen järjestäjille velvollisuuden tehdä yhteistyötä muiden alueella olevien lukioiden, ammatillisten oppilaitosten sekä muiden alueella olevien oppilaitosten kanssa. Yhteistyötä on harjoitettu useissa lukioissa jo ennen lainsäädännön velvoitetta. Kyselyssä esitettiin väittämä Oppilaitosten välinen yhteistyö on lisääntynyt luokattomuuden myötä, johon vastaajan tuli ottaa kantaa viisiportaisella asteikolla 1 = olen täysin samaa mieltä 5 = olen täysin eri mieltä. Vastaajista 76,2 % oli sitä mieltä, että luokattomuus oli lisännyt oppilaitosten välistä yhteistyötä. Ainoastaan 8 % vastaajista oli sitä mieltä, että luokattomuus ei ole lisännyt oppilaitosten välistä yhteistyötä. Kyselyyn vastanneissa Oulun ja Lapin läänien lukioissa nähtiin oppilaitosten yhteistyön syntyminen ja luokattomuus hyvin läheisesti toisiinsa liittyvinä tekijöinä. Länsi-Suomen läänin vastaajista 15,3 % oli sitä mieltä, että yhteistyö oppilaitosten välillä ei ole luokattomuuden myötä lisääntynyt. Lapin läänissä kaikki vastaajat katsoivat yhteistyön syntyneen tai lisääntyneen luokattoman työskentelyn aikana. Kyselyyn vastanneista yhteensä 96,9 % oli sitä mieltä, että luokattomaan toimintaan siirtymien on lisännyt opiskelijoiden mahdollisuutta suorittaa opintoja muualla kuin omassa oppilaitoksessa. Huomattavasti mahdolli- 20

21 P. Iivonen 4 Luokattoman lukion toimivuus vuonna 1999 suuksien arvioi parantuneen 23,1 % vastaajista. Vastaajista 3,1 % katsoi, että luokattomuus ei ole vaikuttanut opiskelijoiden mahdollisuuksiin suorittaa opintoja muualla kuin omassa oppilaitoksessa. Kysyttäessä keiden kanssa yhteistyötä oli tehty, kaikki lukiot mainitsivat vähintään yhden muun yhteistyötahon. Keskimäärin mainittiin 6 yhteistyötahoa, joissa oman lukion opiskelijat ovat suorittaneet kurssin tai useampia kursseja. Yhteistyökumppaneiden määrä vaihteli välillä Useimmin yhteistyötahona mainittiin kesälukio (77 %), kansalaisopisto ja kesäyliopisto (molemmat 68 %), musiikkioppilaitos (63 %), toinen lukio ja jokin ammatillinen oppilaitos (molemmat 62 %) sekä aikuislukio (60 %). Vähimmin kursseja tai opintoja suoritetaan vastaajien ilmoituksen mukaan ammattikorkeakoulussa (18 %), yliopistossa (32 %) ja kansanopistossa (35 %). Vastaajista 17 % ilmoitti opiskelijan/opiskelijoiden suorittaneen opintoja ulkomailla. Muun yhteistyötahon mainitsi 18 % vastaajista. Tähän yhteistyötahojen joukkoon kuuluvat autokoulut, seurakunta, ohjaaja-instituutti, paloja pelastustoimi sekä tietotalo. TAULUKKO 2. Opetushallituksen kyselyyn syksyllä 1999 vastanneiden lukioiden ilmoittamat tahot, joissa lukion opiskelijat olivat suorittaneet lukio-opintoja oman oppilaitoksen ulkopuolella Yhteistyötaho, jossa Kyselyyn suoritetaan opintoja vastanneista (%) maininnut Kesälukio 76,9 Kesäyliopisto 67,6 Kansalaisopisto 67,6 Musiikkioppilaitos 63,1 Toinen lukio 61,5 Ammatillinen oppilaitos 61,5 Aikuislukio 60,0 Kansanopisto 35,4 Yliopisto 32,3 Ammattikorkeakoulu 18,5 Ulkomailla opiskelu 16,9 Muu (autokoulu, seurakunta, tietotalo) 18,5 Kyselyyn vastanneissa lukioissa oli Etelä-Suomen läänissä tyypillisimmin 5 7 yhteistyötahoa, Länsi-Suomen läänissä 5 8, Itä-Suomen läänissä 3 6, Oulun läänissä 7 11 ja Lapin läänissä 5 7 yhteistyötahoa, joissa opiskelijat olivat suorittaneet omaan lukioon hyväksiluettavia opintoja. Pienillä lukioilla oli 3 6, keskisuurilla 5 7 ja suurilla 5 9 yhteistyötahoa. 21

22 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS Kyselyyn vastanneista lukioista 68 % ilmoitti muualla opiskelun syyksi opiskelijoiden halun syventää opintojaan sellaisilla opinnoilla, joita omassa lukiossa ei ole saatavissa. Oman lukion kurssitarjottimen rajallisuuden näki olevan syynä 51 %, halun kokeilla muiden oppilaitosten opintoja 49 % ja halun nopeuttaa opintoja 40 % vastaajista. Vastaajista 6 % uskoi opiskelijan pyrkivän välttämään jotakin tiettyä opettajaa. Opiskelijan vaikeutta oppia omassa lukiossa piti syynä 20 % ja muualla helpommalla pääsemistä 28 % vastaajista. Muista syistä useimmin mainittuja olivat harrastukset ja nuorisoasteen koulutuskokeilussa (NUKO) mukana oleminen. Muutaman maininnan sai ammattiin suuntautuminen, ajankohtaisuus, erilaisuus, yhteiset kurssit, viittomakielen opinnot sekä opinto-ohjaajan ohjaaminen täydentämään puuttuvat kurssit muualla. Mehtäläisen ja Halosen (1999, 48 56) tutkimuksen tuloksiin verrattuna Opetushallituksen kyselyssä syksyllä 1999 saadut tulokset olivat hyvin samansuuntaisia. Mehtäläisen ja Halosen tutkimuksessa kysyttiin opiskelijoilta esteitä, tässä selvityksessä syitä. 4.6 Opinto-ohjauksen ja ryhmänohjauksen toteuttaminen Opetushallituksen kysely syksyllä 1999 osoitti, että opinto-ohjauksen järjestäminen oli ratkaistu hyvin oppilaitoskohtaisesti. Opinto-ohjauksen ryhmäkoot vaihtelivat välillä opiskelijaa. Opinto-ohjauksen ryhmien minimi- ja maksimikoot kasvoivat lukion koon kasvaessa. Lukion sijainnilla ei näyttänyt olevan yhteyttä ryhmäkokoon. Liitteessä 2 on kaikkien kyselyyn vastanneiden lukioiden opinto-ohjauksen ryhmien minimi- ja maksimikoot. Ryhmänohjausryhmien kohdalla vallitsi hyvin samankaltainen tilanne kuin oli opinto-ohjauksessa. Ryhmäkoot vaihtelivat paljon. Pienimmillään ryhmänohjausryhmien koko oli 5 ja suurimmillaan 46 opiskelijaa. Ryhmien minimikoko vaihteli välillä 5 32 opiskelijaa ja maksimikoko välillä opiskelijaa. Ryhmien maksimikoot kasvoivat lukioiden koon kasvaessa. Alueellista eroa ei voinut havaita näidenkään ryhmien koossa. Liitteessä 3 on esitetty kaikkien kyselyyn vastanneiden lukioiden ryhmänohjauksen ryhmien minimi- ja maksimikoot. Lähes kaikki lukiot olivat varanneet tuntiresursseja ryhmänohjaukseen. Keskimäärin varaus oli 0,87 kurssia ohjattavaa ryhmää kohdan. Kuudessa lukiossa ei ollut varattu mitään resurssia ryhmänohjaukseen, vaan ryhmänohjaus toteutettiin kunkin ohjaajan opetustuntimäärän puitteissa. Toisaalta kuudessa lukiossa oli varattu vähintään 1,5 kurssia ohjausryhmää kohden. Korkein resurssimäärä oli 1,75 kurssia. Se oli Länsi-Suomen läänissä olevassa keskisuuressa lukiossa, joka on mukana nuorisoasteen koulutuskokeilussa. Suurin osa lukioista oli varannut 1,0 1,4 kurssia yhtä ryhmänohjausryhmää kohden. Yli kolmannes lukioista oli varannut alle 1 kurssia ryhmänohjausryhmää kohden. 22

23 P. Iivonen 4 Luokattoman lukion toimivuus vuonna 1999 TAULUKKO 3. Opetushallituksen kyselyyn syksyllä 1999 vastanneiden lukioiden jakautuminen (%) ryhmänohjaukseen varatun kurssimäärän mukaan Ryhmänohjaukseen Kyselyyn varattu tuntiresurssi vastanneista kursseina lukioista % Alle 0,5 kurssia 13,8 0,5 0,9 kurssia 24,6 1,0 1,4 kurssia 52,4 Yli 1,5 kurssia 9,2 Kyselyssä vastaajia pyydettiin mainitsemaan myös mielestään kolme tärkeintä opinto-ohjauksen antajaa. Kaikki kyselyyn vastanneet asettivat luonnollisesti opinto-ohjaajan näiden joukkoon. Kaksi kolmannesta vastaajista mainitsi opinto-ohjaajan ohella ryhmänohjaajan ja hieman yli puolet rehtorin. Kurssin opettajan asetti kolmannes vastaajista kolmen tärkeimmän opinto-ohjauksen antajan joukkoon. Muun lukiossa työskentelevän tai opiskelijan itsensä asetti kolmen tärkeimmän joukkoon vajaat kymmenen prosenttia vastaajista. Opinto-ohjauksen muodoista 93,8 % vastaajista asetti opinto-ohjaajan antaman henkilökohtainen ohjauksen kolmen tärkeimmän ohjausmuodon joukkoon. Seuraavaksi tärkeimpänä piti pienryhmäohjausta 49,2 % vastaajista ja oman ryhmän tunteja 46,2 % vastaajista. Seuraaviksi asettuivat yhteiset tiedotustilaisuudet (29,2 % vastaajista), erilaisen kirjallisen materiaalin jakaminen (16,9 %), tutoropiskelijoiden antama ohjaus (15,4 %), asiantuntijoiden vierailut lukiossa ja ohjaus ennen lukioon tuloa (12,3 % vastaajista). Ainoastaan kaksi vastaajaa mainitsi opintokäynnit ja kanslian antaman ohjannan toimivana tapana antaa opinto-ohjausta. 4.7 Oppiaineiden opetusryhmien koko ja luokattoman työskentelyn sopivuus eri oppiaineisiin Syksyllä 1999 tehty kysely osoitti, että eri aineiden opetusryhmien koot vaihtelivat eri lukioissa ja eri oppiaineissa hyvin paljon. Vaihtelu oli opiskelijaa. Suurimmat opiskelijaryhmät olivat opinto-ohjauksen 136 opiskelijaa sekä evankelis-luterilaisen uskonnon 130 opiskelijaa. Muita yli 100 opiskelijan ryhmiä ei otoksen lukioissa ollut. Myös B1-kielessä sekä maantiedossa oli yli 50 opiskelijan ryhmiä. A-, B2- ja B3-kieltä, ortodoksista uskontoa ja elämänkatsomustietoa lukuun ottamatta muissa aineissa maksimiko oli 40 ja 50 opiskelijan välillä. 23

24 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS Minimi Maksimi Opiskelijoiden määrä Äidinkieli ja kirj. A-kieli B1-kieli B2-kieli B3-kieli Matematiikka, pitkä Matematiikka, lyhyt Fysiikka Kemia Biologia Maantieto Oppiaineet Uskonto (ev.lut.) Oppiaineet Uskonto (ort.) Muu uskonto Elämänkatsomust. Filosofia Psykologia Historia ja yhteisk. Musiikki Kuvataide Liikunta KUVIO 6. Opetushallituksen luokattoman lukion toimivuutta 1999 koskevaan kyselyyn vastanneissa lukioissa toteutuneet opetusryhmien keskimääräiset minimi- ja maksimikoot eri oppiaineissa Kyselyyn vastanneissa lukioissa oli joissakin oppiaineissa (pakolliset ja syventävät kurssit) muodostettu hyvin pieniä opetusryhmiä. Näissä oppiaineissa opetusryhmien maksimikoko oli vain hieman muiden oppiaineiden minimikokoa suurempi. Tällaisia aineita olivat erityisesti B-kielet, elämänkatsomustieto, filosofia ja muut uskonnot kuin evankelis-luterilainen uskonto. Muissa oppiaineissa opetusryhmien keskimääräiset minimi- ja maksimikoot olivat hyvin samankaltaisia. Vaihtelu eri lukioiden välillä oli kuitenkin hyvin suuri. Odotetusti suurimmissa lukioissa oli kaikkein suurimmat opetusryhmät ja pienissä pienimmät. Lukioita pyydettiin arvioimaan luokattoman työskentelyn sopivuutta pakollisiin oppiaineisiin sekä B-kieliin ja psykologiaan. Arviointi tuli tehdä viisiportaisella asteikolla, jossa 1 = sopii hyvin ja 5 = sopii huonosti. Tulosten käsittelyssä asteikko käännettiin siten, että 5 = sopii hyvin ja 1 = sopii huonosti. Yleisesti ottaen luokaton työskentely näyttää vastaajien mielestä sopivan hyvin tai ainakin kohtalaisesti eri oppiaineisiin. Lukioista 5,4 % katsoi luokattoman työskentelyn sopivan eri oppiaineisiin hyvin, 46,4 % melko hyvin, 37,5 % kohtalaisesti ja 10,7 % melko huonosti. Luokattoman työskentelyn 24

25 P. Iivonen 4 Luokattoman lukion toimivuus vuonna 1999 sopivuus oppiaineiden opiskeluun on tässä laskettu kouluittain keskiarvona kaikista oppiaineista. Lukion koko vaikutti siten, että suurista lukioista 60 % katsoi luokattoman työskentelyn sopivan eri oppiaineisiin hyvin tai melko hyvin, keskisuurista vastaavasti runsas 48 % ja pienistä 40 %. TAULUKKO 4. Opetushallituksen kyselyyn syksyllä 1999 vastanneiden lukioiden käsitykset (%) luokattoman työskentelyn sopivuudesta oppiaineisiin lukion koon mukaan tarkasteltuna Luokaton työskentely sopii Lukiossa Lukiossa Lukiossa Yhteensä eri oppiaineisiin alle opiskelijaa opiskelijaa opiskelijaa % % % (%) Huonosti (1) 0,0 0,0 0,0 0,0 Melko huonosti (2) 20,0 16,1 0,0 10,7 Kohtalaisesti (3) 40,0 35,5 40,0 37,5 Melko hyvin (4) 40,0 41,9 55,0 46,4 Hyvin (5) 0,0 6,5 5,0 5,4 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 Lukiot, joissa luokattomuutta on toteutettu pisimpään, arvioivat yleensä luokattoman työskentelyn sopivan paremmin eri oppiaineisiin kuin vähän aikaa luokattomuutta toteuttaneet lukiot. 25

26 LUOKATTOMAN LUKION TOIMIVUUS Äidinkieli Äidinkieli ja kirj. 3,8 A-kieli B1-kieli B2-kieli B3-kieli Matematiikka, pitkä Matematiikka, lyhyt Fysiikka Kemia 3,6 3,6 3,7 3,6 3,5 3,6 3,8 3,9 Biologia Maantieto Uskonto (ev.lut.) 4,1 4,1 4,1 Uskonto (ort.) 3,8 Elämänkatsomustieto 4,3 Filosofia Psykologia Historia ja yhteiskuntaoppi 4,1 4,2 4,2 Musiikki 3,9 Kuvataide 4,1 Liikunta 3,5 Opinto-ohjaus 3, Asteikko Sopii huonosti (1) - sopii hyvin (5) KUVIO 7. Opetushallituksen luokattoman lukion toimivuutta 1999 koskevaan kyselyyn vastanneiden käsitykset luokattoman työskentelyn sopivuudesta eri oppiaineisiin oppiaineittain laskettuna keskiarvona Luokattoman työskentelyn sopivuudessa eri oppiaineisiin tuli esille eroja. Vieraissa kielissä, pitkässä matematiikassa, musiikissa ja liikunnassa oli mainintoja, että luokaton työskentely sopii huonosti kyseisiin oppiaineisiin. Eniten näitä mainintoja oli liikunnassa. Myös vastausten keskiarvojen tarkastelu osoitti luokattoman työskentelyn soveltuvan muita oppiaineita huonommin pitkään ja lyhyeen matematiikkaan, vieraisiin kieliin ja liikuntaan. Muita oppiaineita paremmin luokattoman työskentelyn arvioitiin sopivan elämänkatsomustietoon, psykologiaan, historiaan ja yhteiskuntaoppiin, evankelis-luterilaiseen uskontoon, filosofiaan, maantietoon ja kuvataiteeseen. 26

27 P. Iivonen 4 Luokattoman lukion toimivuus vuonna Kurssitarjonta ja oppiaineiden valintamahdollisuudet Kyselyyn vastanneista 92,2 % arvioi, että kurssitarjonta on lisääntynyt luokattomuuden aikana. Vastaajista 78,1 % yhtyi väittämään, että suuressa lukiossa on aina pientä lukiota monipuolisempi kurssitarjotin. Kaikissa suurissa lukioissa oltiin tätä mieltä. Keskisuurissa lukioissa näkemykset hajaantuivat: 66 % katsoi, että suurissa lukioissa on pientä lukiota monipuolisempi kurssitarjotin, 17 % oli väittämästä eri mieltä, ja 17 % ei sanonut kantaansa. Myös pari pientä lukiota oli eri mieltä siitä, että suuressa lukiossa olisi aina pientä lukiota monipuolisempi kurssitarjotin. Oppiaineiden valintamahdollisuuksia vastaajat pitivät luokattomassa lukiossa huomattavasti parempina kuin luokallisessa lukiossa. Kyselyyn vastanneista lukioista 55,4 % oli sitä mieltä, että valinnanmahdollisuudet olivat lisääntyneet, ja lisäksi 41,5 % katsoi mahdollisuuksien lisääntyneen huomattavasti. Yksikään vastanneista lukioista ei katsonut oppiaineiden valintamahdollisuuksien heikentyneen. Noin 72 % kyselyyn vastanneista katsoi, että toteutuneiden kurssien määrä on lisääntynyt luokattomuuden aikana. Noin 12 % vastaajista oli asiasta eri mieltä, ja noin 16 % ei ottanut kantaa väittämään. 4.9 Koeviikkojärjestelmä Lukioilta kysyttiin myös niiden käsityksiä koeviikosta. Kaikissa 65 lukiossa toteutettiin koeviikkoa. Vastaajan tuli valita annetuista vaihtoehdoista kolme piirrettä, jotka kuvasivat hänen mielestään parhaiten koeviikkojärjestelmää. Vastaajista 60 % mainitsi yhtenä kolmesta piirteestä sen, että koeviikkojärjestelmän ansioista opettajille jää muu osa jaksosta opetukseen. To i- saalta 59 % vastaajista mainitsi näiden kolmen joukossa sen, että koeviikkojärjestelmä on vähentänyt opiskeltavien kurssien tuntimäärää. Opiskelun järjestämisen helpottumisen jakson aikana mainitsi 57 % vastaajista. Opiskelijoiden kiinnostuksen kokeisiin mainitsi 37 % ja 17 % sen, että kiinnostus muuhun kuin kokeisiin valmistautumiseen on vähentynyt koeviikkojärjestelmän myötä. Jaksosuunnittelun parantumisen näki yhtenä kolmesta piirteestä 45 % v a s t a a j i s t a. 27