Maanpuolustuskorkeakoulun. arviointi

Transkriptio

1 1 I. Laine, A. Kilpinen, L. Lajunen, J. Pennanen, M. Stenius, P. Uronen & T. Kekäle Maanpuolustuskorkeakoulun arviointi KORKEAKOULUJEN ARVIONTINEUVOSTON JULKAISUJA 2:2001

2 2 ISBN X ISSN Kansi: Edita, Suvi Lepistö Taitto: Pikseri Julkaisupalvelut Oy Edita Ab Helsinki 2001

3 3 Esipuhe Kaikissa opetusministeriön alaisissa yliopistoissa on toteutettu kokonaisarviointi. Korkeakoulujen arviointineuvosto on osallistunut niiden organisointiin vuodesta 1996 asti. Arviointien tavoitteena on ollut antaa palautetta korkeakoulujen johdolle oppilaitoksen vahvuuksista ja heikkouksista ja sillä tavalla kehittää yliopistojen toimintaa. Arvioinnit ovat koostuneet itsearvioinnista, ulkoisen arviointiryhmän vierailusta ja julkistetusta loppuraportista. Maanpuolustuskorkeakoulu pyysi vuonna 1998 Korkeakoulujen arviointineuvostolta, että vastaava kokonaisarviointi toteuttaisiin myös siellä. Arvioinnin tavoitteiksi asetettiin Maanpuolustuskorkeakoulun kehittäminen ja sen yliopistollisen luonteen arviointi. Maanpuolustuskorkeakoulu nimitti johtoryhmän suunnittelemaan ja johtamaan hanketta. Siihen kuuluivat Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori Seppo Tanskanen puheenjohtajana ja jäseninä tutkimusjohtaja Jorma Hattula Suomen Akatemiasta, pääsihteeri Kauko Hämäläinen Korkeakoulujen arviointineuvostostosta, rehtori Eero Kasanen Helsingin kauppakorkeakoulusta ja tutkimusjohtaja Mikko Viitasalo Maanpuolustuskorkeakoulusta. Johtoryhmän työskentelyyn osallistuivat myös suunnittelija Anna-Maija Liuhanen Korkeakoulujen arviointineuvostosta asiantuntijana ja sihteereinä everstiluutnantti Tapio Niitynperä ja korkeakoulusihteeri Kristiina Tengvall Maanpuolustuskorkeakoulusta. Koska Maanpuolustuskorkeakoulu ei kuulu opetusministeriön hallinnonalaan, se vastasi kaikista arvioinnista aiheutuneista kustannuksista. Maanpuolustuskorkeakoulun arviointi toteutettiin pääpiirteissään vastaavalla tavalla kuin opetusministeriön alaisissa yliopistoissa. Lisänä oli koko arviointiryhmän tutustumispäivä korkeakoulussa ennen varsinaista arviointikäyntiä. Varsinaisen arviointiryhmän Korkeakoulujen arviointineuvosto nimesi seuraavasti: puheenjohtajaksi professori Ilpo Laine Joensuun yliopistosta, jäseniksi rehtori Lauri Lajunen Oulun yliopistosta, rehtori Marianne Stenius Svenska Handelshögskolanista, rehtori Paavo Uronen Teknillisestä korkeakoulusta, prikaatinkenraali evp Asko Kilpinen ja eversti Jukka Pennanen Läntisen Maanpuolustusalueen esikunnasta, sekä sihteeriksi tohtori Tauno Kekäle Vaasan yliopistosta. Korkeakoulujen arviointineuvoston puolesta esitän lämpimät kiitokset sekä johtoryhmälle tehokkaasta työskentelystä että arviointiryhmälle syvällisestä asiaan paneutumisesta ja laadukkaasta loppuraportista. Helsingissä Kauko Hämäläinen pääsihteeri

4 4 Sisällys 1 Yleistä 5 2 Arviointikäyntien havainnot ja suositukset Maanpuolustuskorkeakoulun erityisluonne Maanpuolustuskorkeakoulun toiminta-ajatus ja visio Koulutustoiminta maanpuolustuskorkeakoulussa Koulutuksen organisaatio ja yleispiirteet Henkilöstörakenne ja sen kehittäminen Opetuksen ja oppimisen arviointi Tutkielmien ohjaus ja sen arviointi Täydennyskoulutus Koulutusuudistusta koskevia huomautuksia Yhteistyö muiden yliopistojen kanssa 16 3 Tutkimus maanpuolustuskorkeakoulussa Tutkimustoiminnan organisaatio ja yleispiirteet Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisutoiminta 18 4 Tukipalvelut 20 5 Toiminnan vahvuusalueet ja kehittämissuositukset 21

5 1 Yleistä 5 Maanpuolustuskorkeakoulun toiminnan perusteina ovat laki puolustusvoimista (402/1974), asetus puolustusvoimista (667/1992) ja asetus Maanpuolustuskorkeakoulusta (668/1992) niihin tehtyine muutoksineen. Lisäksi Maanpuolustuskorkeakoulun (myöhemmin lyhyesti myös MPKK) toimintaa ohjaavat määräykset puolustusvoimien kokoonpanosta, viroista ja toimista sekä muut puolustusvoimia, sotilaslaitoksia, Maanpuolustuskorkeakoulua ja valtakunnallisia maanpuolustuskursseja koskevat voimassa olevat pysyväisasiakirjat, käskyt ja ohjeet. Vuotuiselle toiminnan suunnittelulle antaa perusteet puolustusvoimien toimintasuunnitelma. Maanpuolustuskorkeakoululla on ollut nykyinen yliopistotyyppiseksi luonnehdittu organisaationsa ainelaitoksineen vuoden 1993 alusta. Aiemmin nykyisen Maanpuolustuskorkeakoulun alaiset yksiköt ovat toimineet ensin neljänä ( asti) ja sitten kolmena erillisenä sotilasopetuslaitoksena. Toimintaa on näiden muutosten yhteydessä pyritty asteittain kehittämään tiedeyliopistojen toimintatapoja kohti. Maanpuolustuskorkeakoulu on kuitenkin tiedeyliopistoista poikkeavasti Pääesikunnan alainen. Sen suoranainen esimies on täten Pääesikunnan päällikkö. Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö ohjaa Maanpuolustuskorkeakoulun käytännön toimintaa. Maanpuolustuskorkeakoulu eroaa täten merkittävästi muista tiedekorkeakouluiksi luettavista laitoksista. Maanpuolustuskorkeakoulu eroaa tiedeyliopistoista myös tehtäviensä puolesta. MPKK antaa ylintä sotilaallista ja yleistä maanpuolustusopetusta sekä suorittaa sotatieteellistä tutkimusta. Toimintakäskyn ( ) mukaan maanpuolustuskorkeakoulun päätehtävänä on upseerien koulutus. Maanpuolustuskorkeakoulun kurssien ja koulutustilaisuuksien toimeenpanosta (alkamisajat, kurssien vahvuus) käskee Pääesikunta. Tämän koulutustehtävänsä ohella Maanpuolustuskorkeakoululla on kuitenkin myös kriisiajan valmistelutehtäviä. Huolto- ja toimintavalmiusasioissa noudatetaan operatiivisia johtosuhteita. Maanpuolustuskorkeakoulun organisaatio arviointikäyntimme aikaan (lokakuussa 2000) on esitetty sivulla 6 kuviossa 1. Tulosyksiköitä ovat esikunta, tutkimusjohtaja, perustutkinto-osasto, jatkotutkinto-osasto, täydennyskoulutusosasto, ainelaitokset, Maanpuolustuskurssit, kirjasto, Sotamuseo sekä Sota-arkisto. Kaikkien näiden työjärjestykset vahvistaa Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori. Maanpuolustuskorkeakoulu myös hyväksyy sen osan upseerikurssien koulutuksesta, joka järjestetään aselajikouluissa, ja koordinoi sen Santahaminassa annettavan koulutuksen kanssa. Tällä hetkellä Maanpuolustuskorkeakoulun toiminnan pääosa (tutkinto- ja täydennyskoulutusosastot, pääosa ainelaitoksista ja esikunta) toimii Santahaminassa. Osa toiminnoista (mm. strategian laitos ja sotamuseo) sijaitsee kuitenkin Kruununhaassa Liisankadulla, kirjaston pääkokoelmat toistaiseksi Maurinkadul-

6 6 la ja Maanpuolustuskurssit Maneesikadulla. Paljon tilaa vaativa Sota-arkisto sijaitsee muista yksiköistä erillään Työpajakadulla. Vuoden 1999 lopussa Maanpuolustuskorkeakoulun henkilöstömäärä oli vuosiraportin mukaan 269. Näistä upseereita oli 120 (kirjavahvuus) ja professoreita 4. Vuosittain n upseeria siirtyy muihin tehtäviin tai jatkotutkintokoulutukseen, ja heidän tilalleen tulee uutta henkilökuntaa muualta puolustusvoimista. Opiskelijoita vuosiraportin mukaan valmistui vuoden 1999 aikana kadettikursseilta 105, esiupseerikurssilta 122 ja yleisesikuntaupseerikurssilta 65. Lisäksi vuonna 1999 järjestettiin ylemmän päällystön kurssi, jolle osallistui 41 opiskelijaa, ja täydennyskoulutukseen osallistui yhteensä 105, joista ulkomaalaisia 7. Maanpuolustuskorkeakoulu arvioi toimintaansa Pääesikunnan kanssa tehtävän tulossopimuksen kriteerein. Arvioinnista tehdään vuosittain raportti, joka raportti vuodelta 1999 osoittaa maanpuolustuskorkeakoulun suoriutuvan tehtävästään varsin hyvin. Kuvio 1. Organisaatiokaavio

7 2 Arviointikäyntien havainnot ja suositukset 7 Tässä raportin toisessa osassa esitetään lyhyesti arviointikäyntien aikana tehdyt havainnot ja niihin pohjautuvat suosituksemme Maanpuolustuskorkeakoulun kehittämiseksi. Havainnot pohjautuvat haastatteluihin, joita teimme ja esityksiin, joita kuulimme kahden arviointikäyntimme aikana (valmisteleva käynti ja varsinainen arviointi ). Näiden käyntien aikana tapasimme eri henkilöstöryhmiä ja opiskelijoita Maanpuolustuskorkeakoulun johdosta, ainelaitoksilta, koulutusosastoilta ja myös eri tukiyksiköistä. Lisäksi meillä oli tilaisuus haastatella Maanpuolustuskorkeakoulun tilannetta ja kehittämistä ajatellen Puolustusministeriön asiantuntijoita ja Pääesikunnan johtoa. Haluamme kiittää kaikkia tapaamiamme henkilöitä ystävällisestä vastaanotosta ja mielestämme avoimesta suhtutumisesta arviointitehtäväämme. Haluamme myös huomauttaa, että havaintomme ovat niin tarkkoja ja oikeita kuin lyhyen käynnin aikana voidaan tehdä, mutta eivät välttämättä lopullisia totuuksia. 2.1 Maanpuolustuskorkeakoulun erityisluonne Maanpuolustuskorkeakoulu keskittyy vuodelta 1997 olevan toimintaperiaatejulistuksensa mukaisesti Puolustusvoimia ja maanpuolustusta palvelevaan opetus-, kasvatus- ja tutkimustoimintaan. MPKK ei, kuten todettu, ole muiden tiedeyliopistojen tavoin Opetusministeriön vaan puolustusvoimien Pääesikunnan alainen koulutus- ja tutkimuslaitos. Puolustusministeriön ja Pääesikunnan edustajien mukaan uskottava maanpuolustuksen taso onkin aina muistettava myös koulutuksessa. Maanpuolustuskorkeakoululla on näin tiedeyliopistoista poiketen kaksijakoinen tehtävä; normaalin yliopistollisen opetus- ja tutkimustehtävän ohella MPKK kouluttaa henkilöstöä puolustusvoimien tehtäviin ja ylläpitää korkeakoululle käskettyjä kriisiajan valmiustehtäviä. Tällä hetkellä MPKK rinnastetaan joissakin yhteyksissä tiedeyliopistoihin (esim. MPKK:n rehtori on Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston jäsen tiedekorkeakoulujen rehtorien ohella), mutta toisaalta koulutus joukko-osastojen selvästi määriteltyihin upseerin tehtäviin ja MPKK:n asema Pääesikunnan alaisena poikkeavat selkeästi tiedeyliopistojen toiminnan lähtökohdista, ja lakitekstissä MPKK on yliopistoista erillään. Tiedeyliopiston luontoista toimintaa edustavat mielestämme jatkotutkinto-osaston toiminta, tohtorikoulutus ja tutkimustoiminta, kun taas perustutkinto-osasto pääosin toimii ammattikorkeakouluun verrattavalla tavalla. Tästä syystä akateemisen maailman malleja ja käytäntöjä voidaan soveltaa MPKK:n arvioinnissa vain rajoitetusti, kun MPKK:n primääritehtävä on kuitenkin kouluttaa Puolustusvoimille ammattinsa hallitsevia upseereita. Olemme parhaamme mukaan koettaneet huomioida tämän erityisluonteen tässä arviointiraportissa.

8 8 2.2 Maanpuolustuskorkeakoulun toiminta-ajatus ja visio Maanpuolustuskorkeakoulun Johtosäännön ( ) mukaisesti MPKK antaa ylintä sotilaallista ja yleistä maanpuolustusopetusta sekä suorittaa sotatieteellistä tutkimusta. Asetuksen (668/1992) mukaan MPKK suunnittelee ja järjestää upseerien virkoihin vaadittaviin tutkintoihin johtavan opetuksen ja tekee sotatieteellistä tutkimusta sekä järjestää erilaisia asetuksessa luetteloituja täydennyskoulutuskursseja. Asetuksen mukaiset tehtävät ovat varsin samankaltaisia kuin tiedeyliopistoille yliopistolaissa määrätyt tehtävät. Maanpuolustuskorkeakoululla ei ole omaa hallitusta, vaan rehtori toteuttaa Pääesikunnan määräämiä tehtäviä ja mahdollisuuksien mukaan myös omaa visiotaan MPKK:n kehittämisestä. Johtosäännössä esitetyistä moninaisista tehtävistä on vuotuisella Toimintakäskyllä ( ) nimetty päätehtäväksi upseerien koulutus, ja kasvatuspäämäärinä on mainittu ammatillinen pätevyys, vastuuntunto ja hyvät upseeritavat. Nykyistä johtosääntöä ollaan paraikaa uudistamassa; uudistukset eivät tule olemaan kovin radikaaleja. Arviointikäyntimme aikana tapaamistamme sidosryhmistä Maanpuolustuskorkeakoulun tulevaisuuden kehityssuuntia käsittelivät puheenvuoroissaan sekä Puolustusministeriön, Pääesikunnan että MPKK:n edustajat. Kaikkien visiot Maanpuolustuskorkeakoulussa annettavan koulutuksen sisällöistä tulevaisuudessa olivat kuitenkin varsin varovaisia. Sekä ministeriön edustajat että rehtori ja tutkimusjohtaja ilmaisivat pitkän aikavälin ( ) strategisen tavoitteen olevan maanpuolustuskorkeakoulun yliopistollisen korkeakouluaseman vahvistaminen edelleen, kuitenkin vaarantamatta sotilasjohtajana ammattitaitoisen upseerin koulutusta. Tavoitteina vuodelle 2001 ilmoitettiin tutkimussuunnitelman aikajänteen pidentäminen ja koordinaation parantaminen PE:n suunnitelmien kanssa, koulutusjärjestelmän suunnittelun kehittäminen, ulkopuolisille tarkoitettujen opetuskokonaisuuksien valmistelu ja kansainvälisen toiminnan kehittäminen opetuksessa ja tutkimuksessa. Lyhyemmän aikavälin tutkintotavoitteet valmistuneiden tulevia sijoittumispaikkoja myöten käsketään Pääesikunnasta. Vaikka upseerin tutkinto onkin säädetty asetuksissa ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi, on MPKK:n perustutkinto haastattelujemme perusteella mielestämme luonteeltaan käytännöllinen ja ammattiin valmistava. Tästä huolimatta jatko- ja tohtorikoulutusta ja tutkimustoimintaa tulee kehittää kaikin soveltuvin osin tiedeyliopistojen tapaan.

9 2.3 Koulutustoiminta maanpuolustuskorkeakoulussa Koulutuksen organisaatio ja yleispiirteet Maanpuolustuskorkeakoulu on organisatorisesti matriisimuotoinen, niin että tutkintoihin johtava opetus on organisoitu kahteen osastoon (perustutkinto-osaston kadettikurssit, jatkotutkinto-osaston yleisesikuntaupseeri- ja esiupseerikurssit). Lisäksi MPKK:lla on täydennyskoulutusosasto. Osastojen kursseille on hyväksytty opinto-ohjelmat, joihin sisältyvän opetuksen toteuttavat ainelaitokset. Ainelaitoksia MPKK:ssa on kuusi: 1) strategian, 2) taktiikan, 3) tekniikan, 4) johtamisen, 5) sotahistorian ja 6) koulutustaidon laitokset. Sekä osastoilla että ainelaitoksilla on johtaja: osastojen johtaja vastaa upseerien koulutuksesta ja sen organisoinnista sekä opetussuunnitelman kehittämisestä, kun taas ainelaitoksen johtajalta edellytetään omaa opetus- ja tutkimuspanosta. Sekä osastojen että ainelaitosten johtajat ovat organisatorisesti samalla tasolla suoraan rehtorin alaisuudessa. Arvioijaryhmäämme hämmästytti se, että tänä alati teknistyvänä aikakautena tekniikan laitoksen asema muiden laitosten rinnalla tuntui olevan heikkenemässä. Samoin opiskelijoiden mielenkiinto tekniikkaa kohtaan oli haastateltujen henkilöiden mukaan laskussa. Mielestämme jo maanpuolustuksellisen perustehtävän takia olisi varmistettava riittävän teknisen perusosaamisen omaavan upseerikunnan kouluttaminen ja keskitetty riittävän korkeatasoinen puolustustekniikan tutkimus, vaikkakin on ymmärrettävää, että eri aselajeissa tarvitaan varsin erilaista tekniikan osaamista ja niillä on oltava omat koulutussisältönsä. Tutkinto-osastot järjestävät tutkintoihin johtavan opetuksen. Perustutkintoosasto järjestää upseerin tutkintoon johtavan opetuksen (kadettikurssit) ja jatkotutkinto-osasto yleisesikuntaupseerin tutkintoon johtavan opetuksen (esiupseerikurssit ja yleisesikuntaupseerikurssit) ja tohtorien tutkinnot. Tohtorin tutkintoon johtava tutkimustyö suoritetaan kuitenkin johtosäännön mukaan ainelaitoksen professorin ohjauksessa. Näin ollen laitoksissa joissa ei ole professoria ei voida tällä hetkellä johtosäännön mukaisesti suorittaa tohtoritutkintoa. Ainelaitosten ja tutkinto-osastojen lisäksi Maanpuolustuskorkeakoulussa on myös täydennyskoulutusosasto. Täydennyskoulutusosastossa järjestetään suppeita kursseja puolustusvoimien henkilökunnan ammattitaidon täydentämiseksi ja ammatillista kehittymistä edistäviä laajempia koulutusohjelmia, joissa annetaan pätevyys nykyistä tehtävätasoa ylemmän tason tehtäviin, sekä tarjotaan eräissä tapauksissa tutkinnon täydentämismahdollisuuksia. Tämän osaston, kuten muidenkin koulutusosastojen, koulutusohjelmien alkamisajat ja vahvuudet käskee johtosäännön mukaan Pääesikunta, eli täydennyskoulutusosaston toiminta ja sen linjaukset eivät sinällään ole MPKK:n rehtorin eivätkä osaston johtajan päätettävissä samalla tavoin kuin tiedeyliopistojen täydennyskoulutuskeskuksissa.

10 10 Maanpuolustuskorkeakoulussa on jatkotutkintomahdollisuus sanan tiedeyliopistoissa käytettävässä mielessä. MPKK kouluttaa sotatieteiden tohtoreita, ja tämän koulutuksen vaatimukset (asetuksessa 17a ) ovat mielestämme melko yhtenevät tiedeyliopistojen vastaavien vaatimusten kanssa, vaikkakaan opintojen laajuus opintoviikkoina ei käynyt aivan selväksi. Sen sijaan pääsyvaatimuksena sotatieteiden tohtorien koulutukseen on tiedeyliopistojen käytännöstä poikkeavasti yleisesikuntaupseerin tutkinto. Tästä syystä tohtoriopiskelijat ovat tiedeyliopistojen opiskelijoihin verrattuna iäkkäitä. Tohtorin koulutusohjelmia on toistaiseksi vain kolmella ainelaitoksella. Oppimisen pedagogisista lähtökohdista laitokset keskustelivat useimmiten varsin niukkasanaisesti. Tavoitteiden määrittäminen koulutukselle tulee luonnollisesti Puolustusvoimien organisaation tarpeista, mutta vain parilla laitoksella arviointiryhmällemme esitettiin laajemmin kuinka tavoitteet pyrittiin systemaattisesti saavuttamaan konstruktivismiin pohjautuvalla didaktiikalla. Tämä ei näkemiemme tulosten valossa välttämättä niinkään johdu siitä etteivätkö laitokset opettaisi tavoitteellisesti ja toimisi loogisesti ja systemaattisesti opetusmenetelmien valinnassa, vaan ehkä pikemminkin jälleen kerran Puolustusvoimien pragmaattisesta luonteesta. Eri laitoksilla on erilaisia opettajan käsikirjoja ja ohjeita, mutta monet niistä lähtevät liikkeelle suoraan itse koulutustoiminnasta pohtimatta niiden taustaoletuksia sen syvällisemmin. MPKK:lla on kuitenkin opetusneuvosto, jonka toimiin pedagogis-filosofiset linjanvedot, niiltä osin kuin MPKK:lla yhtenäisiä linjauksia halutaan tehdä, mielestämme luontevasti kuuluisivat. Tällä hetkellä opetusneuvoston rooli MPKK:n kehittämisessä vaikuttaa varsin vähäiseltä; johtosäännön mukaan opetusneuvosto onkin rehtorin neuvoa-antava elin, joka valmistelee tärkeimmät opetukseen liittyvät rehtorin päätökset. Tällaisiksi päätöksiksi mainitaan mm. opetussuunnitelmien hyväksyminen ja tutkintojen rinnastettavuus MPKK:n tutkintoihin. Haastattelimme tarkoituksellisesti joitakin tuntiopettajia ja professoreita jotka työskentelevät MPKK:n lisäksi myös läheisissä yliopistoissa. Haastateltavien mielestä MPKK:n opiskelijoiden muu kuin sotilasaineiden koulutus (esimerkiksi tutkimusmenetelmien ja matemaattisten aineiden koulutus) olisi varsin hyvin verrattavissa tyypilliseen tiedeyliopistoon. Jotkin kurssit ovatkin olleet suoraan esimerkiksi Helsingin yliopiston kursseja vastaavia. Kuitenkin, jälleen ilmeisesti MPKK:n erilaisten tavoitteiden johdosta, opiskelijoiden tietomäärän arvioitiin olevan valmistumisvaiheessa tiedeyliopistojen vastaavaa kapeampi ja upseerin uran erityisvaatimuksiin kohdistunut. Keskeisten aineiden opetusmenetelmien katsottiin olevan didaktisesti varsin modernilla tasolla yliopistolaitoksen keskimääräiseen tasoon verrattuna. Tieteellisten menetelmien käytännön valmiuksien katsottiin olevan valmistumisvaiheessa hyvin yliopistojen tutkimusnäkemysten tasolla, mutta esim. tieteenfilosofian opintoja, jotka tiedeyliopistoissa perinteisesti nähdään oleellisina, ei MPKK järjestä, ja tieteellisyys pyrkii paremminkin käytännön sovelluksiin kuin pyyteettömään tietämisen intressiin. Eräs upseeri kuvasikin tavoitteena

11 11 olevat tutkimukselliset valmiudet siten, että upseeri osaa valmistuttuaan analysoida muiden upseerien kanssa sen miksi kranaatti ei räjähtänyt siellä missä piti koska hän tuntee ulkoballistiikan ja sisäballistiikan teorian Henkilöstörakenne ja sen kehittäminen Maanpuolustuskorkeakoulun opettaja- ja tutkijakunnassa on johtosäännön mukaan professoreita, vakinaisia opettajia (joko upseereita tai lehtoreita), dosentteja, erikoistutkijoita ja tutkijoita sekä tuntiopettajia. Maanpuolustuskorkeakoulun professorit määrää Puolustusministeriö, lehtorit ja tutkijat Pääesikunta rehtorin esityksestä. Muun opetushenkilökunnan määrää rehtori, mutta koko henkilökunta on mukana puolustusvoimien virkakierrossa joten rehtorin määräysvalta on tältäkin osin rajallinen (tyypillisesti opettaja on MPKK:n virassaan noin 2 3 vuotta). Lisäksi sama virkakiertoperiaate koskee myös itse rehtoria. Useassa haastattelussa käyntimme aikana kritisoitiin sitä lyhytkantoisuutta opetuksessa, joka liian nopeasta virkakierrosta aiheutuu. Lyhyen työjakson lisäksi myös valmiustehtävät rasittavat opettajakuntaa, joitakin henkilöitä jopa useamman viikon verran vuodessa, jolloin opetuksen ja tutkimuksen linjan kehittämiselle ei jää riittävästi aikaa. Mielestämme olisi syytä pohtia mahdollisuuksia pidentää opettajien määräyksiä MPKK:un nykyisestä 2 3 vuodesta noin 5 vuoteen ilman, että siitä olisi haittaa upseerien uralla etenemiselle. Edellytyksenä tälle on pitkäjänteinen ja ennakoiva henkilöstösuunnittelu. Ainelaitoksiin on pyritty nimittämään professori, joka vastaisi laitoksessa tehtävästä tutkimustyöstä. Tällä hetkellä ainelaitoksista taktiikan ja johtamisen laitoksilla ei ole professoria, mikä estää tohtorin tutkinnot ja haittaa tutkimuksen järjestämistä näillä laitoksilla. Mielestämme MPKK:n tulisi ensi tilassa pyrkiä varmistamaan laitosten tutkimus kiinnittämällä kaikkiin laitoksiin oma professori kuten MPKK:n taholta on esitetty. Laitoksilla kritisoitiin myös tiukkoja opetusaikatauluja, jotka eivät mahdollista professorien oman tutkimuksen järjestämistä. Lisäksi puolustusvoimissa professorit ovat tiedeyliopistojen professoreista poiketen puolustusvoimien virkasäännösten alaisia virkamiehiä, jolloin heillä ei ole kaikkia samoja etuuksia kuin tiedeyliopistojen professoreilla. Tämä saattaa vaikeuttaa tohtoritutkinnon muualla kuin MPKK:ssa suorittaneiden rekrytointia. Ainelaitosten lehtoreilla ei sensijaan ole lainkaan virallisia tutkimustehtäviä. Tällä hetkellä vielä osa kadetteja opettavista upseereista on sellaisia, joilla ei ole ylempää korkeakoulututkintoa, mikä saattaa myös vaikeuttaa heidän työskentelyään tutkimustyön ohjauksessa. Kuten aiemmin on todettu, on MPKK yliopistoihin nähden monella tavalla erilaisessa asemassa, myös henkilöstöpolitiikaltaan. Eräs keskeisistä kysymyksistä onkin, pystytäänkö nykyisellä tai kaavaillulla uudistetulla organisaatiolla edistämään MPKK:n johdon mahdollisuuksia resurssien suuntaamiseen, esimerkiksi yhdistämällä siviili- ja tutkimusvirkoja kulloinkin MPKK:n johdon sopivaksi katsomalla tavalla. Tähän pitäisi pyrkiä laajentamalla rehtorin päätäntävaltaa henkilöstöasioissa.vuodesta 2001 alkaen lyhyet (max. 1 vuosi) projektitutkijoi-

12 12 den, tutkimusapulaisten ja vastaavien määräaikaiset virat ilmeisesti mahdollistuvat myös MPKK:ssa. Tällä hetkellä sekä MPKK:n johdon että ainelaitosten johdon mahdollisuudet kohdistaa tutkimusta ja opetusta strategisesti tuntuvat varsin rajallisilta. Mielestämme heillä ei ole riittävästi tiedeyliopistolle tyypillisesti kuuluvaa toimintavaltaa ja -vapautta. Kannatamme pyrkimyksiä lisätä joustavuutta etenkin lyhytaikaisempien tutkimus- ja opetusvirkojen järjestelyissä Opetuksen ja oppimisen arviointi MPKK:n erityisluonne mahdollistaa tiedeyliopistoihin nähden kadehdittavan hyvän valmistumisajan ja erittäin alhaisen opintojen keskeyttämisprosentin opiskelukurin kautta. Tällä hetkellä jotakuinkin kaikki kurssin aloittavat opiskelijat myös valmistuvat kurssilta määrätyssä ajassa, siitäkin huolimatta että suoritusmahdollisuuksia kutakin koetta kohti on vähemmän kuin muualla yliopistolaitoksessa (joissakin kokeissa vain yksi kerta) opintojen kuluessa. Keskeyttäneitä ei käytännössä ole. Opiskelu on hyvin tarkkaan aikataulutettua. Tiedeyliopistoista tuttua opiskelijan itseohjautuvuutta ei niinikään juurikaan ole, mutta koska jokaiselle opiskelijalle on valmiiksi olemassa joukko-osastoissa virkatehtävä, on tiukka opintojen ohjaus MPKK:n opetustehtävän kannalta edellytys näiden virkojen täyttämiselle. Mielestämme MPKK:n oppimisprosessin laadunvarmistus on kuitenkin poikkeuksellisen korkealla tasolla. Seurasimme arvioinnin aikana mm. yhtä kansainvälistä harjoitusta, jossa suomalaiset yleisesikuntaupseerikurssilaiset mielestämme kunnostautuivat muihin verrattuna. Myös näkemämme opintoihin liittyvä materiaali oli erinomaisen järjestelmällisesti toteutettua. MPKK:n itse tutkimamme kurssikirjat, esimerkiksi matematiikan, tekniikan ja strategian aloilla, vaikuttivat korkeatasoisilta. Vaikka emme pystyneet tekemään kattavaa analyysiä, myös meille esitellyt tutkielmat noudattivat tiedeyliopistojen yleistä linjaa työn laajuuden, tieteellisen metodin ja arvostelun osalta. Useilla laitoksilla onkin erittäin hyvä ohjeistus myös tutkielmien ohjaajille; tästä voisivat tiedeyliopistot ottaa oppia. Samoin palautteen keruu eri opetus- ja harjoitustilaisuuksista ja sen käsittely on erittäin systemaattista jopa kaikkiin muihin kokemiimme korkeakouluyksiköihin verrattuna, ja palautteesta pystyttiin osoittamaan poikkeamien syyt ja niiden perusteella tehdyt parannustoimenpiteet. Tulokset kaikilla seuratuilla mittareilla olivat tavoitetasojen yläpuolella, ja tyypillisesti erittäin hyviä. Kaiken kaikkiaan opetuksen ja oppimisen laadun varmistamiseksi tehdyt toimenpiteet paria poikkeusta lukuunottamatta ovat vaikuttavia, ja kaikki kursseille tulevat yleensä valmistuvat ajatellun aikataulun mukaisesti. Myöhemmin käsiteltävän tutkielmien ohjaamisen lisäksi suoritusten arvostelun laadunvarmistus on toinen kohta, jonka osalta ehdotamme parannuksia. Tällä hetkellä eri ainelaitosten arvostelut poikkeavat toisistaan, mikä on jo opiskelijoiden mielestä alkanut vaikuttaa tekniikan opiskelun suosioon tekniikan alalla on ilmeisesti vaikein saada todella hyviä arvosanoja. Toisilla laitoksilla (mm. koulutustaito) saattaa harjoituksen tehtäväksiannon antaja ja arvostelija olla eri henkilö,

13 13 mikä vaikeuttaa hyvään suoritukseen pyrkimistä. Opiskelijat vaikuttivat myös olevan sitä mieltä, että harjoituksissa, joissa on useampia arvioijia, on onnistumisen arviointi toisinaan luvattoman linjatonta; anekdootinomaisesti kerrottiin tapauksesta, jossa opintojen kannalta keskeisen johtamisharjoituksen eri arvioijien arviot vaihtelivat välillä Suosittelisimme keskeisten opintosuoritusten arviointimenetelmien tarkempaa ohjeistamista tai arvioiden yhdenmukaistamista muulla tavoin, esim. laatupalkintoarvioinnissa käytettävällä konsensusperiaatteella. Yleinen käsitys oli, että oppimisen ohjaus on astunut selvästi askelen eteenpäin opinto-oppaan valmistuttua. Kuitenkin haastattelemamme opiskelijat (kaikilta MPKK:ssa paikalla olleilta kadettikursseilta) eivät kaikki olleet ehtineet edes nähdä opasta; ensimmäisen kurssin ollessa käyntimme aikaan alkuvaiheessaan opasta ei ollut vielä jaettu, ja vanhemmille opas oli tullut niin myöhäisessä vaiheessa, ettei siitä ollut ollut apua käsityksen muodostamiseen upseeriopintojen kokonaistavoitteista. Niinpä oppimisen ja opintojen ohjauksessa tuntuivatkin olevan keskeisiä vanhempien opiskelijoiden neuvot ja erilaiset MPKK:n kulttuuriin kuuluvat anekdootit ja tarinat. Vaikka opiskelu onkin hyvin ohjattua tarkkojen viikko-ohjelmien ansiosta, oli epätietoisuudella siitä, miten asiat liittyvät toisiinsa, opiskelijoiden mielestä demotivoiva, jopa opintoja vaikeuttava vaikutus. Suosittelemme ehdottomasti opinto-oppaan jakamista kaikille opiskelijoille heti opintojen alkuvaiheessa tai jo opiskelijan tultua hyväksytyksi kurssille ja opintojen ohjauksen terävöittämistä muutenkin Tutkielmien ohjaus ja sen arviointi Haluaisimme kiinnittää lisää huomiota ainoaan oleelliseen poikkeukseen korkeasta laadunvarmistuksen tasosta MPKK:ssa, tutkielmien ohjauksen käytännön toimintaan. Esimerkiksi eräässä näkemässämme tutkielmassa esitettiin tyydyttävää arvosanaa perusteluilla, jotka antavat aiheen epäillä, ettei kyseinen kadetti ole juuri ohjausta vastaanottanut (työstä todettiin puuttuvan mm. sellaiset tiedeyliopiston tutkijankoulutuksen itsestäänselvyydet kuin lähdeluettelo ja käsitteiden esittely). Onkin ilmeistä, että pelkkä ohjeistus ei aina ratkaise onnistumista. Haastateltavamme väläyttelivätkin tutkielmien ohjaamiseen erikoistuvan menetelmäkoulutusekspertin viran perustamista. Kun Maanpuolustuskorkeakoulun palautejärjestelmä muilta osin on kattava ja ohjaa hyvin kehittämistä, ehdottaisimme puolestamme palautejärjestelmän ulottamista myös tutkielmien ohjausprosesseihin. Maanpuolustuksellisista lähtökohdista tapahtuva opettajien määrääminen saattaa aiheuttaa myös sellaisen ongelman, että ylempään korkeakoulututkintoon johtavia tutkielmia saattaa ohjata ja arvostella henkilö, jolta itseltään vastaava korkeakoulututkinto puuttuu. Tällaisissa tapauksissa lopullinen ratkaisuvalta tutkielman arvosanan vahvistamisessa olisi luontevasti tutkimusneuvostolla, joka tästä näkökulmasta vastaa mielestämme tiedekuntaneuvostoa yliopistossa. Kun jatkossa Maanpuolustuskorkeakoulusta valmistuu myös sotatieteiden tohtoreita, suosittelisimme rehtoriksi valittavalta henkilöltä tulevaisuudessa

14 14 vaadittavan tohtorin tutkintoa. Tämä lisäisi myös rehtorin tasavertaisuutta tiedeyhteisössä. Tutkinnon arviointiin liittyvät oikeusturvakysymykset sinänsä ratkennevat myös tutkimusneuvoston aseman täsmentämisellä. Haastattelemamme opiskelijat mainitsivat, että tutkielmatyöhön on vaikea motivoitua, koska kaikki tietävät, että varsinainen työ, johon valmistutaan, on käytännön työtä ja pääosa arvosanasta (joka myöhemmin vaikuttaa mahdollisesti upseerin koko urakehitykseen) tulee muusta kuin tutkielmatyöstä. MPKK:n edelleen tiedekorkeakouluna kehittymistä ja myönnettävien korkeakoulututkintojen uskottavuutta ajatellen on tutkielmien ja menetelmäopintojen laadulla ja laajuudella keskeinen asema Täydennyskoulutus Täydennyskoulutusosastolla on Puolustusvoimien yleistehtävään sitoutuva tehtävä, jota on viime aikoina harkittu laajennettavan. Esimerkiksi useat siviilihenkilöstölle järjestettävät kurssit järjestää nykyään täydennyskoulutusosasto. Mielestämme tähän ja yhteiskunnan yleiseen muutokseen, joka sisältää selvästi myös muuttuvat maanpuolustukselliset uhkakuvat, liittyy myös täydennyskoulutusosaston tehtäväkentän ja roolin selkeyttäminen. Suosittelemme täydennyskoulutustehtävän pohtimista koko Puolustusvoimien laajuuudessa, ei vain MPKK:n näkökulmasta. Niin ikään mielestämme MPKK:n johdon tulisi ottaa kantaa esimerkiksi avoimen yliopistokoulutuksen järjestämiseen MPKK:n osaamisalueilla. Tällä emme tarkoita avoimen yliopiston kopioimista suoraan, vaan periaatteiden soveltamista mahdollisuuksien ja maanpuolustuskorkeakoulun erityispiirteiden mukaan Koulutusuudistusta koskevia huomautuksia Pääesikunta on suunnitellut päällystön koulutuksen uudistamista lähtien nimenomaan Puolustusvoimien joukko-osastojen muuttuvista työvoimatarpeista ja reservin nuorentamispyrkimyksistä. Uudistuksessa koko päällystön koulutus toteutettaisiin MPKK:n johdolla ja opistoupseerikoulutuksesta luovuttaisiin. MPKK:n nykyiset koulutustehtävät säilyisivät ennallaan, mutta niiden rinnalle tulisi alempi korkeakoulututkinto. Tätä kautta koulutettaisiin reserviin erityisosaajia, joilla olisi esimerkiksi koulutuksensa lisäksi noin 10 vuoden määräaikainen palvelus Puolustusvoimissa. Uudessa mallissa ensimmäinen vuosi koulutuksesta järjestettäisiin Maasotakoulussa tai aselajikouluissa; kokonaisvastuu olisi kuitenkin MPKK:lla (MPKK hyväksyisi opetussuunnitelmat). Tämän jälkeinen koulutus joko alempi tai ylempi korkeakoulututkinto ja ylemmän tutkinnon jälkeen mahdolliset jatko-opinnot toteutettaisiin Santahaminassa. Tutkintojen ohjaamisen kokonaisvastuu olisi edelleenkin Maanpuolustuskorkeakoululla. Uudistus tuntuisi arviointiryhmän mielestä tukevan MPKK:n maanpuolustuksellista tehtävää, mutta korkeakoulututkintoa ajatellen ongelma saattaa syntyä opintojen uskottavuudesta, sillä varusmieskoulutuksesta kaavaillaan hyvi-

15 tettävän upseerikoulutukseen tultaessa 20 ov. On sinänsä ymmärrettävää, että upseerikoulutukseen tultaessa varusmieskoulutuksesta annetaan hyvitystä opintoviikkojen muodossa. Kuitenkin varusmieskoulutus pääosin ei vastaa tasoltaan alempia korkeakoulututkintoja. Kun tiedeyliopistot hyvittävät tyypillisesti yhdestä kolmeen opintoviikkoa, mikäli hyvittävät lainkaan, voi kaavailtu 20 ov:n hyvitys helposti synnyttää ongelmia vertailukelpoisuuden ja uskottavuuden suhteen. Samoin nykyisellään asetuksen (668/1992:14a ) mukaan yleisesikuntaupseerikurssit tulee suunnitella niin, että opiskelijat saavuttavat yleisen korkeakoulujärjestelmän mukaisen ensimmäisen jatkotutkinnon tasoiset tutkijavalmiudet eli opinnäytetöiden ja metodiopintojen tulisi olla lähinnä lisensiaattityöhön verrattavissa. Mielestämme verrattavuus opintoviikkoina ei tälläkään hetkellä ole uskottava (esimerkiksi opinto-oppaassa todetaan kadettikurssin, esiupseerin ja yleisesikuntaupseerin tutkijakoulutuksen laajuudeksi yhteensä ov eli 26 ov). Lisäksi eräässä haastattelussa (ja meille esitetyssä kalvosarjassa) kerrottiin kaavaillun, että yleisesikuntaupseerikurssin tutkielma tulisi uudistuksen jälkeen olemaan laajuudeltaan ylemmän korkeakoulututkinnon 20 ov, jolloin se ei enää uskottavasti olisi verrattavissa tiedeyliopiston lisensiaatintyöhon vaan lähinnä maisterin tutkintoon. Tiedekorkeakouluissa maisterin tutkinnon tutkielmatyön laajuus on tyypillisesti ov, minkä lisäksi edellytetään tutkielmaan liittyviä muita opintoja tai menetelmäopintoja, jotka on opintoviikotettu erikseen. Lisensiaattiopintojen kokonaislaajuus on noin 80 ov, josta pääaineen ja mahdollisen sivuaineen opintojen laajuus on tyypillisesti ov, mihin taas sisältyvät mahdolliset menetelmä- ja tieteenfilosofiset opinnot. MPKK:n esitemateriaalin mukaan yleisesikuntaupseerin tutkinto muodostuu 37 opintoviikkoa käsittävästä esiupseerikurssita ja 52 opintoviikon pituisesta yleisesikuntaupseerikurssista. Arviointiryhmälle jäi eräistä haastatteluista myös se käsitys, että ajatellun koulutusuudistuksen yhteydessä siirrettäisiin tutkimusmenetelmäopintojen painopistettä myöhempään ajankohtaan tutkinnoissa. Kuulemamme perustelut puolesta ja vastaan olivat kummatkin vakuuttavia, emmekä ota näiden opintojen ajoitukseen kantaa, vaikkakin ajoituksen muuttaminen saattaa edelleen vaikuttaa tutkielman teon motivaatioon. Oleellisinta yllämainitusta näkökulmasta on kuitenkin pitää menetelmäopinnot ja tutkielmatyö saman laajuisina kuin tiedeyliopistoissa, koska korkeakoulututkinnot ja erityisesti niiden verrattavuus yli tieteenalojen perustuvat pääosin näiden opintojen tutkintoon sisältyviin opintoviikkomääriin. Muista tiedeyliopistoista poikkeava tutkimusopintojen laajuus saattaa vaikeuttaa opiskelijoiden jatko-opintoja ja tutkijan uraa MPKK:n ulkopuolella. 15

16 Yhteistyö muiden yliopistojen kanssa MPKK:lla on JOO-sopimus (joustava opinto-oikeus) mm. kaikkien Helsingissä sijaitsevien yliopistoyksiköiden kanssa. Käytännössä sopimus on tähän saakka toteutunut yksipuolisesti, sillä MPKK:n opiskelijoilla on tiukasta opintosuunnitelmasta johtuen vaikeuksia suorittaa mitään ulkopuolisia opintoja. Tapaamistamme opiskelijoista yksi oli kuitenkin suorittamassa opintoja myös toisessa yliopistoyksikössä. MPKK:lla sen sijaan opiskeli muutama opiskelija muista yliopistoista, eikä heidän suoritustensa katsottu poikkeavan mitenkään kadettien vastaavista. Mikäli esimerkiksi kansainvälisiä opintoja tai poikkitieteellistä opiskelua halutaan kehittää samantyyppiseksi kuin muualla tiedeyliopistojärjestelmässä, olisi opiskelijoille annettava lisää vapautta. On kuitenkin pelättävissä, että tämä saattaa vaikuttaa MPKK:n päätehtävän suorittamiseen ja kadettien valmistumisen aikatauluun. Eräs vaihtoehto voisi olla aktiivinen osanotto virtuaaliyliopiston kehittämiseen ja sen tuomien mahdollisuuksien mahdollisimman laaja tarjoaminen opiskelijoille. Käyntimme aikana tietojärjestelmäinfrastruktuuri ei kuitenkaan ollut vielä valmis tähän Puolustusvoimien tehtävästä johtuvien tietoturvallisuussyiden vuoksi.

17 3 Tutkimus maanpuolustuskorkeakoulussa 17 Puolustusvoimien sotatieteellinen tutkimus on Pääesikunnan alaista. Osa tästä tutkimuksesta on koordinoitu suoraan Pääesikunnasta tutkimusta tekeviin yksiköihin, osaa tekevät tiedeyliopistot ja muut laitokset yhdessä puolustusvoimien yksiköiden kanssa MATINEn (Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta) koordinoimana. Maanpuolustuskorkeakoulu vastaa joillakin aloilla tutkimuksesta Puolustusvoimissa, ja joillakin aloilla tutkimusta tehdään sekä MPKK:ssa että muissa yksiköissä (esimerkiksi tekniikka). MPKK:n tutkimusta leimaavat osaltaan korkeakoulun asema Pääesikunnan alaisuudessa ja Pääesikunnan vuosittaiset tutkimustavoitteet. Niinpä joidenkin alojen Puolustusvoimissa tehtävä tutkimus tapahtuu pääosin MPKK:n ulkopuolella (luonnollisesti alat joita MPKK:ssa ei ole, kuten sotilaslääketiede, mutta myös suuri osa tekniikan tutkimuksesta tapahtuu aselajikouluissa), toisten alojen (esimerkiksi strategia) pääosin MPKK:ssa. MPKK:n resurssien niukkuus tai joissain tapauksissa pikemminkin jäykkyys ei mahdollista kaikkien Pääesikunnan ehdottamien alueiden tutkimista, ja toisaalta laitosten professorien itsensä kiinnostusalueiden tutkimiselle ei aina löydy resursseja. 3.1 Tutkimustoiminnan organisaatio ja yleispiirteet Edellä arvioitiin jo tutkimusneuvoston tehtävää tutkielmien arvioinnin osalta. Tutkimusneuvostolle voitaisiin mielestämme myös sälyttää nykyistä suurempi vastuu (ja toisaalta myös valtuutus) Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimustyön kehittämisessä. Nykyisellään professorit (niillä laitoksilla joilla professori on) yhdessä laitoksen johtajan ja joissakin tapauksissa laitoksen tutkimusvastaavan kanssa ohjaavat laitoksissa tehtävää tutkimustoimintaa. Tutkimuksen asema onkin eri laitoksilla varsin eri asemassa, eikä kaikilla laitoksilla ollut aivan valmiiksi asti edes mietitty, mitkä asiat olivat opetusta ja mitkä tutkimusta. Arviointiryhmämme näkemyksen mukaan tutkielmatyö ei ole tutkimusta, vaan analyyttisen ajattelun oppimista. Niinpä tässä kappaleessa tutkimuksena nähdäänkin vain strategiaan ja suunnitelmiin perustuva, tieteellisillä foorumeilla julkaistava tutkimus. Tämä seikka on syytä selkeyttää myös MPKK:n toiminnassa. Tutkimusneuvosto lienee se elin jonka toiminta selvimmin kärsii MPKK:n kaksinaisesta tehtävästä. Yhtäältä tutkimusneuvostoon (ja täten sen siviilijäsentenkin käsiteltäväksi) tulee opiskelijan oikeusturvaan liityviä ja hallinnollisia asioita, ja toisaalta taas joissakin puhtaasti tieteellisissä kysymyksissä saattaa MPKK:n rehtori kuitenkin tehdä lopulliset ratkaisut. Asioiden käsittely tutkimusneuvostossa (ja myös opetusneuvostossa) tapahtuu joskus haastateltujen

18 18 mukaan siviiliyliopistojen tapoihin verrattuna sikäli eri tavalla, että asiat tulevat useimmiten käsittelyyn valmisteltuina, mutta niin että ne esitellään osallistujille vasta kokouksessa; ratkaisut tehdään kuitenkin MPKK:n mukaan aina kollegiaalisesti. Tutkimusneuvoston ja osin myös tutkimusjohtajan tehtävät ja rooli vaikuttivat haastattelujen perusteella oudon jäsentymättömiltä sekä MPKK:n toiminnan yleiseen systemaattisuuteen että esimerkiksi tiedeyliopistojen tiedekuntaneuvostoihin verrattuna, olkoonkin että toiminta noudattaa korkeakoulun johtosääntöä. Emme kuitenkaan missään tapauksessa ole puoltamassa yliopistollista tai siihen verrattavaa tiedekuntahallintoa Maanpuolustuskorkeakouluun. Maanpuolustuskorkeakoulussa tällä hetkellä rehtorin tukena on tieteellisen koulutuksen saanut spesialisti, tutkimusjohtaja, joka toimii jossain määrin dekaanin tavoin johtaen tutkimusneuvostoa sekä kehittää suhteita tiedeyliopistoihin ja koordinoi tutkimusta. Yllämainittujen sotilas- ja tiedeorganisaation leikkauspisteissä tapahtuvien tiedeyliopiston näkökulmasta katsoen jonkinverran outojen menettelytapojen vuoksi olisimme tukemassa mallia jossa tutkimusjohtajan asemaa selkiytettäisiin ja hänestä tehtäisiin ylin tutkimustoiminnasta vastaava viranomainen MPKK:ssa. Malli, jota suosittelemme olisi lähellä amerikkalaista provost-käytäntöä, jossa hallinnollisen rehtorin ohella on toinen tieteellisten asiain rehtori. Mielestämme tutkimusjohtajan laajempi autonomia mahdollistaisi nykyistä paremman tutkimuksen koordinoinnin MPKK:ssa, edelleen kehittyvät yhteydet tiedeyliopistoihin ja muuhun Puolustusvoimissa tehtävään tutkimukseen (mikä edelleen parantaisi tohtorinkoulutuksen kehittämismahdollisuuksia) ja osaltaan ehkä myös madaltaisi rehtoriin kohdistuvia koulutustasovaatimuksia. Tutkimusneuvosto voisi tällöin olla ylin päättävä elin tieteellisluontoisissa asioissa kuten tutkielmien arvosanojen vahvistamisessa. 3.2 Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisutoiminta Joillakin laitoksilla tieteellinen julkaisutoiminta oli varsin kattavaa, ja näkemämme julkaisusarjat vaikuttivat korkeatasoisilta. Strategian laitoksella julkaisemiselle oli selvät linjaukset, jotka mielestämme olivat onnistunut sovellus yleisten tieteellisten aikakaussarjojen linjoista, vaikkakin laitos tyypillisesti julkaisee täydellisiä tutkimuksia. Strategian laitoksella on myös erillinen julkaisutoimikunta, joka valvoo sitä, että vaatimukset täytetään ja että laitoksen julkaisuilla on yhtenäinen ulkoasu. Sen sijaan ryhmällemme jäi jossain määrin epäselväksi millaisia julkaisemisen kriteereitä muilla laitoksilla noudatetaan, vaikkakin yksittäiset julkaisut myös niissä näyttivät korkealaatuisilta. Maanpuolustuskorkeakoulun yhtenäinen julkaisutoiminnan linja ei mielestämme näkynyt millään tavalla (muuta kuin logon käytössä julkaisuissa); tietysti on MPKK:n oma asia pohtia, pidetäänkö yhtenäistä linjaa tarpeellisena. Julkaisemisen yhtenäistäminenkin voisi luontevasti olla tutkimusneuvoston tehtävä. Ainakin strategian ja sotahistorian laitoksilla oli laajaa julkaisutoimintaa myös muissa kuin laitoksen omissa julkaisusarjoissa. Näkemämme perusteella voidaan myös huoletta todeta opetuksen perustuvan tieteellisesti korkeatasoi-

19 seen tutkimukseen tiedeyliopiston periaatteen mukaisesti: useimmiten laitokset käyttävät omia julkaisuitaan oppikirjoina. Puolustusvoimien erikoistehtävän vuoksi osa tutkimuksesta joudutaan pitämään salaisena, mutta haastattelujen mukaan salaisen tutkimuksen osuus ei ole kuitenkaan näkemyksemme mukaan niin suuri kuin yleensä luullaan. Tässä tutkimuksen yhteydessä lienee syytä ottaa kantaa myös MPKK:n tohtorien koulutukseen. MPKK:ssa esitetyn näkemyksen mukaan sotatieteiden tohtoreita tarvittaisiin maassamme n Kuitenkin heiltä edellytetään myös käytännön työkokemusta Puolustusvoimissa, minkä vuoksi he valmistuvat tiedeyliopistoihin nähden varsin iäkkäinä ja palvelusaika tohtorina jää lyhyeksi. Tohtorikoulutusta suunniteltaessa on myös syytä pohtia valmistuvien tohtoreiden tehtäviä ja uraa Puolustusvoimissa samalla tavoin kuin muun upseerihenkilöstön. Tohtorin tutkinto ei saisi muodostua käytännössä esteeksi Puolustusvoimien ylimpiä virkoja täytettäessä. Tohtorikoulutettuja ei kuitenkaan kannattane kierrättää täysin samojen periaatteiden mukaisesti, vaan esim. MPKK:n viroissa, Pääesikunnassa ja muissa tutkimustehtävissä ja mahdollisesti myös yhdessä siviiliyliopistojen kanssa miettiä sotatieteiden tohtorien tulevia työtehtäviä. 19

20 20 4 Tukipalvelut Tutustuimme arviointikäyntimme aikana myös osastoihin ja laitoksiin, joista voitaisiin käyttää yhteisnimeä tukipalvelut. Tällaisia ovat luonteeltaan esimerkiksi kirjasto, sota-arkisto ja sotamuseo. Kirjasto toimii laitosten mielestä erinomaisesti ja tutkimusta ajatellen tärkeänä resurssina. Koulutusosastoja ajatellen kirjaston Santahaminassa sijaitseva yksikkö on tärkeä koulutukselle, mutta kirjaston varsinainen tehtävä on mielestämme toimia MPKK:n tutkimustehtävän tukena, etenkin kun opiskelijoille taataan omat kirjat kokeisiin lukua varten, jolloin Santahaminan kirjastolla on enemmän jakelupisteen ja päättötyövaraston luonne. Mielestämme kirjaston tehtävien kannalta yhteydet tiedeyliopistojen kirjastojärjestelmiin (LINDA yms.) olisivat kehitettävien asioiden joukossa. Sen sijaan emme puolla ajatusta, jonka mukaan kirjasto siirrettäisiin organisaatiossa hallintojohtajan alaisuuteen. Kirjasto ei ole tiedeyliopistossa hallinnollinen kustannuspaikka, vaan paikka, jossa tutkimus tapahtuu ja kehittyy. Näkökulmasta, jossa MPKK:a pyritään edelleen kehittämään tiedeyliopistona, oikeampi organisatorinen koti kirjastolle olisi tutkimusjohtajan alaisuudessa tai, mikäli tästä syntyy ratkaisemattomia arvovaltakiistoja, suoraan MPKK:n rehtorin alaisuudessa erillislaitoksena. Sotamuseo ja sota-arkisto ovat nähdäksemme vielä ongelmallisempia yksiköitä. Itse toiminta molemmissa vaikuttaa järkevältä ja täyttää niille asetetut tavoitteet. Sen sijaan kummallakaan ei ole mainittavia yhtymäkohtia MPKK:n tehtäviin eikä MPKK:n muuhun toimintaan, vaan molemmat toteuttavat lähinnä kansallista tehtävää: sota-arkisto arkistoi koko maanpuolustuksen tiedon, ja sotamuseo taas pyrkii ylläpitämään kaikkien kansalaisten maanpuolustuksellista henkeä ja puolustusvoimien traditioita. Mielestämme näiden yksiköiden pitäminen MPKK:n johdon alaisuudessa ei ole perusteltavaa, vaan ehdottaisimme niille paikkaa esimerkiksi suoraan Pääesikunnan organisaatiossa. Kumpikin näistä sinänsä voisi sijaita kokonaan puolustushallinnon ulkopuolellakin nykyisen arkisto- ja museolainsäädännön ollessa voimassa.

21 5 Toiminnan vahvuusalueet ja kehittämissuositukset 21 Yhteenvetona arvioinnistamme voidaan lyhyesti todeta, että koska Maanpuolustuskorkeakoululla on tiedeyliopistoista poikkeava kaksijakoinen tehtävä, ei voida olettaa, että kaikki tiedeyliopistojen ja akateemisen maailman piirteet näyttäytyisivät siellä täysin samanlaisina. Esimerkiksi sille, että tutkimus ei ole perinteisessä mielessä akateemisesti vapaata, on perustelunsa maanpuolustuksellisen tehtävän kannalta; samoin opiskelijan vapautta rajoittavat Puolustusvoimien organisaation tarpeet. Pidämme kuitenkin tärkeänä sitä, että MPKK:n kehittämistä tiedeyliopistona jatketaan edelleenkin siltä osin kuin se ei ole ristiriidassa sen päätehtävän kanssa. Eräiltä osin Maanpuolustuskorkeakoulun toiminta on tiedeyliopistoille suorastaan esimerkillistä. Eräs toiminnan pääalue, jolla MPKK esiintyy vahvana, on opintojen laadunvarmistus. Nähdäksemme koulutus on korkealaatuista ja perustuu alan uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen, kuten tiedeyliopistossa tuleekin. Tämän lisäksi toiminta on tavoitteellista ja tuloksellista keskeisimmillä mittareilla arvioiden. Näiden selkeiden vahvuuksien ohella haluaisimme kuitenkin nostaa esiin joitakin kehittämissuosituksia MPKK:n johdolle ja sen linjauksesta päättäville tahoille. Suosittelemme maanpuolustuskorkeakoulun johtamisen kannalta: että mahdollisuuksia tulosohjauksen edelleen kehittämiseen vapaampaan, MPKK:n itseohjautuvutta edistävään suuntaan tutkittaisiin; että henkilökunnan määräyksiä maanpuolustuskorkeakouluun pidennetään (mielestämme 5 vuotta olisi kehittämisen kannalta sopiva); että Sotamuseon ja Sota-arkiston sijaintia Puolustusvoimien organisaatiossa tarkistetaan; että henkilöstöresurssien painotuksen joustavampi muuttaminen MPKK:n sisällä mahdollistettaisiin; ja että muun kuin upseerikoulutetun henkilökunnan näkemyksellisyyttä MPKK:n maanpuolustustehtävistä ja -tavoitteista kirkastettaisiin koulutuksella mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi suosittelemme koulutustehtävien kannalta: että esiupseerikurssilta yleisesikuntaupseerikurssille siirtymisestä tehtäisiin joustavampaa, esimerkiksi asettamalla ylemmälle kurssille jonkinlainen pääsykoe, mutta ajoittamalla nämä keskenään vapaammin; että päättötöiden ohjausprosessia, ohjaajien pätevyysvaatimustasoa ja ohjausprosessin arviointia kehitetään edelleen;

22 22 että opinto-opasta opiskelijan itseohjautumisen työkaluna kehitetään edelleen ja että sen saatavuus kaikille opiskelijoille jo ennen opiskelujen alkua varmistetaan; että opetettavien kurssien arvosteluasteikot tehdään verrannollisiksi, niin ettei nyky-yhteiskunnassa aina keskeisempi tekniikan opetus kärsisi ja että oppilasarvostelujen laadunvarmistusta muutenkin kehitetään; ja että mahdollisuuksien mukaan tarjotaan opiskelijoille joustavampia opiskelumuotoja ja ainevalintamahdollisuuksia, esimerkiksi yhteistyössä muiden yliopistojen ja virtuaaliyliopiston kautta. Lopuksi suosittelemme maanpuolustuskorkeakoulun edelleen kehittämiseksi tiedekorkeakouluna: että MPKK:n tutkimusresurssien tehokas käyttö organisoidaan ja että tutkimusjohtajan ja -neuvoston valtuudet ja asema tarkistetaan ja että niitä kehitetään edelleen autonomisempaan suuntaan; että puuttuvat professorin virat perustetaan ja täytetään ensi tilassa; että kirjaston asemaa MPKK:n organisaatiossa tarkistetaan ja että kirjaston nivoutumista tiedeyliopistojen kirjastoverkostoon kehitetään edelleen; että koulutus- ja organisaatiouudistuksia harkittaessa varmistetaan että vähintään nykyinen tutkimuksen taso voidaan säilyttää ja etteivät korkeakoulututkintojen keskeisten opintojen laajuudet opintoviikkoina mitaten vesity niin, ettei niitä voida verrata muihin tiedeyliopistoihin; että laitosten julkaisutoiminnalle kehitettäisiin yhtenäiset tieteellisyyden ja julkaistavuuden kriteerit ja mahdollisesti myös julkaisusarjoille yhtenäinen ulkoasu ja jakelu; että yhteistyötä yliopistojen kanssa tutkimuksessa muutenkin kehitetään koko Puolustusvoimien tutkimuksen laajuudessa; että sotatieteiden tohtorien urakehitys ja järkevät tehtävät Puolustusvoimien organisaatiossa suunnitellaan; ja että opiskelijoiden motivaatiota opiskella tutkimusmenetelmiä ja jatkaa tutkijan uralla pyritään kehittämään.

23 23 KORKEAKOULUJEN ARVIOINTINEUVOSTON JULKAISUJA PL 20, HELSINKI Puh Fax :1997 Virtanen, A. (toim.): Armottomat ammattikorkeakoulut matkalla kehittyneisiin arviointijärjestelmiin. Helsinki: Edita. 2:1997 Liuhanen, A.-M. (toim.): Yliopistot arvioivat toimintaansa mitä opitaan? Helsinki: Edita. 3:1997 Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintasuunnitelma vuosille Helsinki: Edita. 4:1997 Finska rådet för utvärdering av högskolorna: Verksamhetsplan Helsingfors: Edita. 5:1997 Action Plan of the Finnish Higher Education Evaluation Council for Helsinki: Edita. 1:1998 Virtanen, A. (toim.): Korkeakoulutettu poliisi. Poliisiammattikorkeakoulun ulkoinen arviointi. Helsinki: Edita. 2:1998 Kantola, I. & Panhelainen, M. (toim.): Kansainvälistyvät ammattikorkeakoulut. Jyväskylän, Tampereen ja Turun ammattikorkeakoulujen kansainvälistymisen asiantuntija-arviointi. Helsinki: Edita. 3:1998 Junge-Jensen, F., Lundin, R., Nyman, G. & Wahlroos, B.: Vart är Hanken på väg? Rapport av en extern utvärderingsgrupp. Helsingfors: Edita. 4: syytä korkeakouluksi. Ammattikorkeakouluhakemusten arviointi Helsinki: Edita. 5:1998 Yliopistokoulutuksen laatuyksiköt. Arviointineuvoston esitys korkealaatuisen koulutuksen yksiköiksi vuosille Helsinki: Edita. 6:1998 Hämäläinen, K. & Moitus, S. (toim.): Laatua korkeakoulutukseen teoriaa ja käytäntöä. Helsinki: Edita. 7:1998 Pilot Audit of Quality Work in Kajaani, Turku, Lahti and Häme Polytechnics. Helsinki: Edita. 8:1998 Dahllöf, U., Goddard, J., Huttunen, J., O Brien, C., Román, O. & Virtanen, I.: Towards the Responsive University: The Regional Role of Eastern Finland Universities. Helsinki: Edita. 9:1998 Programme Evaluation of Industrial Management and Engineering in Finnish Higher Education Institutions. Helsinki: Edita. 10:1998 Quality Label? EQUIS Evaluation Report. Helsinki School of Economics and Business Administration. Helsinki: Edita. 11:1998 Three Finnish Universities in the International Perspective. CRE Institutional Review of Helsinki University of Technology, Tampere University of Technology, and Åbo Akademi University. CRE Reviewers Reports. Helsinki: Edita. 1:1999 Virtanen, A. (toim.): Viittä vaille valmis? Ammattikorkeakouluhakemusten arviointi Helsinki: Edita. 2:1999 Vähäpassi, A. & Moitus, S. (toim.): Korkeakoulut alueidensa vetureina. Viisi näkökulmaa vaikuttavuuteen. Helsinki: Edita. 3:1999 Booth, J., Erlhoff, M., Jones, A. & Paasikivi, P.: Strategies for the Future. Evaluation of University of Art and Design Helsinki UIAH. Helsinki: Edita. 4:1999 Kähkönen, J. & Lipponen, M. (toim.): Laadun lähteillä. Itä-Suomen ammattikorkeakoulujen itsearvioinnin kehittäminen. Helsinki: Edita. 5:1999 Tella, S., Räsänen, A. & Vähäpassi, A. (Eds.): Teaching Through a Foreign Language. From Tool to Empowering Mediator. Helsinki: Edita. 6:1999 Cheesmond, R., Grede, K., Lonka, K. & Román, G.: From the Cherry Orchard to the Future. The Report of the Peer Review Team of the Theatre Academy of Finland. Helsinki: Edita. 7:1999 Davies, J., Lindström, C.-G. & Schutte, F.: Five Years of Development. Follow-Up Evaluation of the University of Oulu. Helsinki: Edita. 8:1999 Perälä, M.-L. & Ponkala, O.: Tietoa ja taitoa terveysalalle. Terveydenhuoltoalan korkeakoulutuksen arviointi. Helsinki: Edita. 9:1999 Audit of Quality Work. North Karelia and Mikkeli Polytechnics. Helsinki: Edita. 10:1999 Audit of Quality Work. Seinäjoki Polytechnic. Helsinki: Edita. 11:1999 Jussila, J. & Saari, S. (toim.): Opettajankoulutus tulevaisuuden tekijänä. Yliopistoissa annettavan opettajankoulutuksen arviointi. Helsinki: Edita.