MENKÄÄ JA TEHKÄÄ Suomen Lähetysseuran PULA 2003 keräykseen liittyvän tapahtuman toteuttaminen Vilppulan seurakunnassa

Transkriptio

1 MENKÄÄ JA TEHKÄÄ Suomen Lähetysseuran PULA 2003 keräykseen liittyvän tapahtuman toteuttaminen Vilppulan seurakunnassa Jenni Ritaranta Opinnäytetyö, kevät 2004 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveysja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK), kirkon nuorisotyönohjaaja

2 2 TIIVISTELMÄ Jenni Ritaranta "Menkää ja tehkää..." Suomen Lähetysseuran PULA keräykseen liittyvän tapahtuman toteuttaminen Vilppulan seurakunnassa. Helsinki s. 5 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö. Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma. Sosionomi (AMK), kirkon nuorisotyönohjaaja. Opinnäytetyö on projektin joka koostuu syyskuussa 2003 Vilppulan seurakunnassa järjestetyn lähetystapahtuman suunnittelusta ja toteutuksesta, sekä produktion kirjallisesta raportoinnista. Tapahtuma perustui Suomen Lähetysseuran PULA keräykseen joka on kirkon nuorisotyölle suunnattu valtakunnallinen keräys vuosina Projektin tarkoituksena oli saada ryhmä vuotiaita nuoria toteuttamaan itse ideoimansa koko perheen tapahtuma, jossa lähetystyö on vahvasti läsnä ja sitä kautta tarjota nuorille kokemuksia ryhmässä työskentelemisestä ja vastuun kantamisesta sekä avartaa nuorten näkemyksiä kansainvälisestä vastuustamme huolehtia lähimmäisistämme. Opinnäytetyöprosessi nivoutuu syksyllä 2002 ja keväällä 2003 Suomen Lähetysseurassa tehtyihin työharjoitteluihin joiden aikana sekä suunniteltiin PULA keräystä että myös toteutettiin sitä käytännössä. Kirjallisessa työssä kuvataan tapahtuman suunnittelua ja toteutusta sekä tavoitteita ja niiden toteutumista. Samalla pohditaan ryhmän toimimista ja ryhmän ohjaamista. Teoreettinen viitekehys on muototutunut projektin nostattamista aihepiireistä: kirkon nuorisotyötä tarkastellaan nuoren kasvun ja oppimisen paikkana Asiasanat: kansainvälisyyskasvatus, lähetyskasvatus, kirkon nuorisotyö, tiimityö, sosiaalipedagogiikka

3 3 ABSTRACT Ritaranta, Jenni. Creating Closer Ties between Church Youth Work and Mission Work: PULA 2003, a mission event and campaign of Finnish Evangelical Lutheran Mission. Helsinki, Spring, Language: Finnish. 49 Pages, 5 Appendices. Diaconia Polytechnic, Helsinki unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education, Bachelor of Social Sciences, Church Youth Work Leader. The purpose of this thesis was to produce a mission event with a youth group in an Evangelical Lutheran Church in Finland (ELCF) parish (Vilppula). The happening was linked to a campaign of The Finnish Evangelical Lutheran Mission (FELM) called PULA The campaign is a nationally directed to youth work in ELCF parishes. Involved in organizing the mission event were 15 young people between 16 and 18 years old, the youth leader and the mission secretary of Vilppula parish, and the author. The event was planned in May 2003 and carried out in September The main goal of this study was to bring about closer ties between youth work and mission work. It is important to make people understand that mission work is everybody s mission, not only those who travel to far away destinations to help people. One of the best ways to get young people to learn new things and attitudes about mission work is to let them carry out their own ideas, in that way, the work can be understood on a deeper level and can become more concrete. The other goals of this study were to give some international education for youth and give them a chance to work teams. The main result of this study is that the young people found the mission work positive. They all thought that everybody has responsibility for neighbours near and far. They also stated that it was a good experience to work together and they had noticed how important it is that everybody does their share. This written part of the thesis describes how the event was planned and organized. It s also gives general information about FELM and the PULA 2003 campaign. The theoretical part tells about mission education and international education, which also includes multicultural education. Key words: church youth work; mission work; mission education; international education; team work.

4 4 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO 6 2 KANSAINVÄLISYYSKASVATUS Kehityskasvatus Monikulttuurisuuskasvatus Lähetyskasvatus Kirkon nuorisotyö oppimisen paikkana Sosiaalipedagogiikka Ryhmä ja ryhmän ohjaaminen 16 3 PULA TAPAHTUMAN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET Suomen Lähetysseura PULA 2003 keräys Vilppulan seurakunta Tapahtuman tavoitteet 22 4 VILPPULAN PULA-TAPAHTUMA Toteutustiimin kokoaminen Suunnittelu Toteutus 29 5 TAVOITTEIDEN TOTEUTUMINEN JA ARVIOINTI 33 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA 36 7 LÄHTEET 39

5 5 8 LIITTEET Liite 1. PULA näytelmä 42 Liite 2. Kutsu Vilppulan seurakunnan PULA tapahtumaan 46 Liite 3. Vilppulan seurakunnan PULA tapahtuman mainos 47 Liite 4. PULA tapahtuman runko 48 Liite 5. PULA tapahtuman yleisöpalautelomake 49

6 6 1 JOHDANTO Suorittaessani Monikulttuurisuus opintokokonaisuuden työharjoittelua Suomen Lähetysseurassa syksyllä 2002 pääsin mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan PULA 2003 keräystä joka on Suomen Lähetysseuran ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon nuorisotyön yhteinen keräys lähetystyön hyväksi. Tempauksen nimi, Pula, viittaa Botswanaan, joka on yksi keräyksen kohdemaista. Pula on Botswanan rahayksikkö ja tarkoittaa siellä puhuttavalla setswanan kielellä sadetta ja siunausta. Jo harjoittelun alussa syntyi ajatus siitä, että PULA 2003 keräys voisi jotenkin liittyä opinnäytetyöhöni siinä toteutuisi useita, jo opintojeni alkuvaiheessa aihevalinnalle asettamiani kriteerejä: PULA 2003 keräys liittyy selkeästi kirkon nuorisotyöhön, se on yhdessä tekemistä ja sen kautta oppimista, sen avulla voi antaa ja saada kansainvälisyyskasvatusta sekä konkreettisesti antaa oman panoksensa kaukana asuvien lähimmäisten hyväksi ja toteuttaa Kristuksen antamaa lähetyskäskyä, joka kutsuu meistä jokaista auttamaan ja levittämään evankeliumia. PULA 2003 keräys on Suomen Lähetysseuran nuorisotyön keräys vuosina Keräys tukee paikallisten kristillisten kirkkojen tekemää nuorisotyötä Botswanassa, Etiopiassa, Venezuelassa ja Venäjällä, sekä Mission Aviation Fellowshipin (MAF) lähetyslentotyötä Mongoliassa ja Keniassa. PULA 2003 keräyksen tavoitteena on paitsi saada kerättyä rahaa keräyskohteisiin (keräystavoite on kokonaisuudessaan ), lähentää Suomen evankelis-luterilaisissa seurakunnissa tehtävää lähetystyötä ja nuorisotyötä. PULA 2003 keräys haastaa kirkon nuorisotyön tekijöitä suunnittelemaan ja toteuttamaan nuorten kanssa paikallisia tapahtumia, jotka tuottavat rahaa keräykselle ja samanaikaisesti avartavat nuorten globaalia ajattelua ja konkretisoivat vastuutamme lähimmäisistä. Kun jokainen antaa vähästään, saadaan yhdessä aikaan näkyvä lopputulos.

7 7 Opinnäytetyönäni valmistelin ja toteutin Vilppulan seurakunnassa syyskuussa 2003 PULA tapahtuman, joka sittemmin sai nimekseen PULA hässäkkä. Kutsuin toukokuussa 2003 avukseni seurakunnan nuorisotyönohjaajan, lähetyssihteerin sekä keräsin 15 nuoren ryhmän ja heidän kanssaan yhdessä ideoimme, suunnittelimme ja toteutimme nuorten näköisen, yhden päivän mittaisen koko perheen PULA tapahtuman. Ennen suunnittelutyön aloittamista kävin nuortenleirillä kertomassa PULA 2003 keräyksestä ja yleensä lähetystyön merkityksestä kristityn elämässä. Kutsuin nuoria mukaan sillä periaatteella, että jokaisen taitoja ja apua tarvitaan; tehtävä on yhteinen. Näin onnistuin saamaan mukaan monenlaisia persoonia ja tavoitteeni sosiaalisen kasvamisen ja yhdessä tekemisen tuottaman riemun kohtaamisesta saivat ainakin jossain määrin toteutua. Myös vastuunkantamista harjoittelimme. Kantavana teemana tapahtuman työstämisessä oli kansainvälisyyskasvatus jonka tarkoitus on tukea nuorten suvaitsevaisuutta ja myönteistä globaalia ajattelua. Sosiaalisen kasvunpaikan tarjoamisen lisäksi pyrin siihen, että nuoret eivät tekisi vain niin kuin aikuiset määräävät ymmärtämättä tekemisen tarkoitusta. Tutustutin nuoret perin pohjin PULA 2003 keräyksen tarkoitukseen, lähetystyön merkitykseen ja jopa maantiedon taitomme vahvistuivat kun sijoittelimme PULA kohteita kartalle ja otimme selvää ihmisten elämästä kyseisissä maissa. Myös tapahtuman varainhankinnallinen tavoite toteutui ja saimme antaa konkreettisen lahjan jaettavaksi eteenpäin. Näin nuoret saivat kokemuksen siitä, ettei työmme ei ollut turha, vaan saimme aikaan konkreettisen tuloksen. Opinnäytetyöni on siis produktio joka koostuu syyskuussa 2003 järjestetystä tapahtumasta ja kirjallisesta raportista, jossa kuvaan tapahtuman valmistelu- ja toteutumisprosessia sekä tarkastelen tapahtuman tavoitteita ja niiden toteutumista. Lisäksi kerron Suomen Lähetysseuran toiminnasta ja PULA 2003 keräyksestä, sekä tarkastelen produktiota kasvatuksellisesta näkökulmasta. Edellistä PULA-keräystä (järjestetty vuonna 1988) sekä aiheeseeni läheisesti liittyvää lähetyskasvatusta ei ole tutkittu eikä niistä kertovaa kirjallisuutta ole juurikaan saatavilla. Lähteinäni käytän kirjallisuuden lisäksi mm. tapahtumaa järjestämässä olleilta nuorilta keräämääni palautetta, tapahtumaan osallistuneilta saamaani palautetta sekä projektin aikana pitämääni päiväkirjaa.

8 8 2 KANSAINVÄLISYYSKASVATUS Nykykulttuuri korostaa nopeita tuloksia ja pikavoittoja. Tällaisessa ympäristössä erilaisten syy- ja seuraussuhteiden käsitteleminen ei ole suosiossa. Nuorison ymmärtäminen ensisijaisesti kuluttajiksi korostaa materialistisia arvoja, mitä kilpailuyhteiskuntaan liittyvä epävarmuus täydentää. Tällaisessa järjestelmässä yksilöllisyys korostuu. (Kansainvälisyyskasvatus verkkosivu 2004.) Mielestäni on kuitenkin mahdollista ja oletettavaa että ainakin jossain määrin se mitä teemme tänään, vaikuttaa tulevaisuuteen. Meidän ei tulisi jäädä kulutusyhteiskuntamme rattaisiin pyörimään, vaan meidän tulisi miettiä paikkaamme ja vastuutamme globaalisti Se on paitsi hyvin haastava, myös paljon mahdollisuuksia ja uusia näköaloja tarjoava ajatus. Tätä ajatusmallia pyrin herättelemään PULA -hässäkkää järjestämässä olleiden nuorten kanssa. Kansainvälisyyskasvatus kehottaa pysähtymään hetkeksi ja tarkkailemaan oman itsen ja ympäröivän maailman suhdetta. Tavoitteena on yksilöiden, yhteisöjen ja ryhmien välisten vuorovaikutussuhteiden ymmärtäminen. Vuorovaikutussuhteiden todellisuutta luonnehtivat moninaisuus ja monimutkaisuus. Muutosten ja vuorovaikutussuhteiden tunnistamiseen porautuva kulttuurienvälinen oppiminen alkaa erilaisuuden ja vastakkaisuuksien hyväksynnästä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita eriarvoisuuden tai syrjinnän hyväksymistä. (Kansainvälisyyskasvatus verkkosivu 2004.) Tärkeä osa kansainvälisyyskasvatusta on pyrkimys suvaitsevaisempaan ilmapiiriin. Globalisaation myötä ihmiset ja kulttuurit tulevat lähemmäksi toisiaan, yhteistyö eri kulttuuritaustan omaavien kanssa lisääntyy. Suvaitsevaisuus on välttämätöntä sekä sivistyneen yhteiskunnan olemassaolon että viimekädessä ihmiskunnan säilymisen kannalta. Suvaitsevaisuutta voidaan oppia ja opettaa kohtaamalla suvaitsemattomuutta aiheuttavia asioita ja tarkastelemalla niitä uusista näkökulmista. On tärkeää oppia näkemään suvaitsemattomuutta aiheuttavissa asioissa ja ihmisryhmissä hyviä ja rakentavia puolia ja ymmärtää, ettei yksikään ihmisryhmä ole toisia parempi. Ennakkoluuloja voidaan luoda kaikkea kohtaan, mutta niiden paikkansa pitävyys on yleensä aina yhtä vähäistä. ( Wahlström 1996.)Kansainvälisyyskasvatuksella tarkoitetaan maailmanlaajuiseen yhteisvastuuseen ohjaavaa toimintaa. Kansainvälisyyskasvatus on käsitteenä laaja

9 9 ja muuttuva, mutta sen alle mahtuvat esimerkiksi ihmisoikeuskasvatus, tasaarvokasvatus, monikulttuurisuuskasvatus, rauhankasvatus ja kehityskasvatus. Kansainvälisyyskasvatuksen osa-alueet linkittyvät usein toisiinsa ja asioita voidaan käsitellä yhteisenä kokonaisuutena. Yleisesti kansainvälisyyteen kasvamista voidaan ajatella prosessina, joka kehittää globalisoituvassa maailmassa tarvittavaa osaamista, vaikuttaa myönteisesti asenteisiin sekä johtaa vastuuntuntoiseen ja kestävän kehityksen huomioivaan toimintaan. (Kansainvälisyyskasvatus verkkosivu 2004). PULA tapahtuman yhteydessä tavoittelemani kansainvälisyyskasvatus pitää mielestäni sisällään erityisesti monikulttuurisuus- ja kehityskasvatusta, mutta jossain määrin toki kaikkia kansainvälisyyskasvatuksen osa-alueita. 2.1 Kehityskasvatus Kehityskasvatuksessa on kyseessä kasvatuksellinen lähestymistapa, jossa tutkitaan pohjoisen ja etelän välisiä suhteita rakenteellisella tasolla sekä ihmisten välillä. Maailmanlaajuiset riippuvuussuhteet ja muutosten tarve myös pohjoisessa tunnistetaan. Etelän ihmisiä ei nähdä voimattomina uhreina vaan ihmisinä, joilta me voimme oppia paljon. Kehityskasvatus etsii uusia elämäntapoja ja tutkii uusia tulevaisuuden mahdollisuuksia. Kysymys on osallistumisesta, toiminnasta ja muutoksesta. (Lappalainen ) PULA - tapahtuman järjestämisen kautta toteutimme nuorten kanssa juuri kyseistä osallistuminen-toiminta-muutos -ketjua. Yleinen ajattelumalli siitä, että yksi ihminen ei voisi tehdä mitään maailman laajuisten ongelmien parantamiseksi, on helposti kumottavissa, perustelujen täytyy vain olla konkreettisia. Jos esimerkiksi yksi tapahtumaa järjestävä nuori kutsuisi tapahtumaan 5 ystäväänsä joista jokainen ostaa PULA-vesipullon, jonka hinta on 1, saadaan kokoon 5, jolla voidaan kustantaa kahden botswanalaisen nuoren musiikkikurssin monistuskulut. On tärkeää korostaa, että me voimme omalla lahjoituksellamme tukea sitä arvokasta työtä ja kulttuuria jota kohdemaissa tehdään. Peruskoulun opetuksen oppaassa kansainvälisyyskasvatuksesta vuodelta 1988 kehityskasvatus määritellään omakohtaiseksi käytännön osallistumiseksi ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta myönteisen kehityksen edistämiseen, perehtymiseksi kehitysmaihin, niiden ja teollisuusmaiden välisiin suhteisiin ja eriarvoisuuden syihin sekä maailmanta-

10 10 louden rakenteisiin, kehitys-käsitteen pohtimiseksi, teollisuusmaiden kehityksen kriittiseksi tarkasteluksi ja yksilön omakohtaiseksi elämäntapojen uudistamiseksi. (Lappalainen 2004.) Pyrin kertomaan nuorille PULA kohdemaihin tutustuttaen kaukana asuvien lähimmäistemme arvokkaasta ja monin eri tavoin rikkaasta elämästä, sekä maailmassa epätasaisesti jakautuneesta taloudellisesta varallisuudesta ja sen kautta vastuustamme jakaa omastamme. Globalisaatio haastaa kehityskasvatuksen lähestymään asioita entistä selkeämmin maailmanlaajuisesta näkökulmasta. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä eri kehityskysymyksissä ja köyhyyden rakenteellisissa syissä. Maailmanlaajuisten taloudellisten, poliittisten, sosiologisten ja kulttuuristen syy- ja seuraussuhteiden ymmärtäminen niin ylikansallisella, alueellisella, paikallisella kuin yksilönkin tasolla korostuvat. Yksilöä rohkaistaan ja ohjataan vastuuntuntoisiin ja toisen huomioiviin käytäntöihin kestävän kehityksen ajatuksen mukaisesti.(lappalainen 2004.) Iso-Britanniassa toimiva DEA (Development Education Association) määrittelee kehityskasvatuksen oppimisprosessiksi, joka kehittää ymmärrystä ihmisten välisistä, heidän elämäänsä vaikuttavista suhteista ja voimista; kehittää taitoja, asenteita ja arvoja, jotka auttavat ihmisiä muuttamaan maailmaa, jossa elämme sekä kehittää toimimista oikeudenmukaisemman, tasa-arvoisemman ja kehityksellisesti kestävämmän maailman puolesta. (Lappalainen 2004.) 2.2 Monikulttuurisuuskasvatus Monikulttuurinen ajattelutapa ja näkökulma eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan asioita joita voi opetella ja opettaa. Ennen kuin on mahdollista yrittää ohjata toista ihmistä monikulttuuriseen ajatteluun, on tunnistettava omat aiheeseen liittyvät asenteet ja ennakkoluulot: on otettava asioista selvää ja tunnistettava jokaisessa jollakin tasolla piilevät rasistiset asenteet. Lisäksi on opeteltava näkemään asioiden monet eri puolet - maailma ei ole niin mustavalkoinen miltä se saattaa ensisilmäyksellä näyttää ja oikeita vastauksia ja näkemyksiä löytyy yleensä useita. (Nieto 2000, )

11 11 Määritelmien moninaisuus on tyypillistä monikulttuurisuuskasvatukseksi miellettävän toiminnan yhteydessä. Ei ole olemassa mitään yhtä määritelmää, joka olisi yleisesti hyväksytty. Teemoiltaan monikulttuurisuuskasvatus sivuaa kansainvälisyyskasvatuksen monia osa-alueita ja käsittelee väistämättä oikeudenmukaisuuden, syrjinnän, tasa-arvon ja kulttuurierojen nostamia kysymyksiä. (Cantell 2004.) Monikulttuurisuuskasvatuksen kulmakivet ovat tiedon jakaminen, vastuuntunnon herättäminen ja toimintaan kannustaminen (Banks 1994, 33). Eri kulttuuritaustaisten nuorten päivittäiset kohtaamiset ovat osa tämän päivän todellisuutta. Erilaisuuden kohtaamiseen tarjotaan kulttuurienvälisen kasvatuksen ja oppimisen menetelmiä. Näitä menetelmiä on useita. Jokainen ryhmä ja järjestö muokkaa oman toimintansa mielekkyyden, mutta kaikki joutuvat tavalla tai toisella työstämään suhtautumista erottaviin ja yhdistäviin tekijöihin. Tavoitteena on hahmottaa syrjinnän syitä ja ilmentymiä. Kulttuurienvälinen kasvatus perustuu, vuorovaikutukseen, kokemuksellisuuteen, ennakkokäsitysten tutkimiseen ja ennakkoluulojen muurien murtamiseen, vastavuoroisuuteen sekä solidaarisuuteen. Lähtökohtana on, että omakohtainen kokemus johtaa ymmärrykseen ja myönteisiin toimintamalleihin. (Cantell 2004.) Vilppulalaiset nuoret kohtaavat melko vähän, jos ollenkaan eri kulttuuritaustaisia nuoria arkipäiväisessä elämässään. Olisi luonnollisesti ollut varsin kasvattavaa saada PULA tapahtuman toteuttamiseen mukaan jonkun PULA kohdemaan edustaja, tai mikä vielä parempaa, päästä nuorten kanssa vierailemaan jossakin kohdemaassa. Resurssit eivät kuitenkaan sallineet tällaista kokemusta. Sen sijaan mm. kirjallisuuden avulla pyrimme pääsemään lähelle esimerkiksi venezuelalaisen nuoren elämää. Monikulttuurisuuskasvatus nuorisotyössä on voimistumassa ihmisoikeuskasvatuksen suuntaan. Mukana säilyy edelleen vahva kulttuurienvälisen oppimisen leima, mutta uutuutena mukaan tullee enemmän rakenteisiin pureutuvaa näkökulmaa. (Cantell 2004.) Monikulttuurisuuskasvatuksen perustavoitteena on saada nuoret hyväksymään ja suvaitsemaan paremmin erilaisuutta sekä näkemään itsensä osana maailmanlaajuista kulttuurien kirjoa. (Nieto 2000.)

12 Lähetyskasvatus Materiaalia käytännön lähetyskasvatukseen löytyy runsaasti, mutta teoreettista tietoa tuntuu aiheesta olevan melko vähän ja sekin on keskittynyt lasten ja varhaisnuorten parissa tehtävään lähetyskasvatustyöhön. Myös materiaali on useimmiten suunnattu lapsille ja varhaisnuorille. Mielestäni lähetyskasvatusta kuitenkin voidaan ja tuleekin tehdä kaiken ikäisten parissa, sillä lähetystyö kehittyy ja uudistuu (vaikka sanoma pysyykin toki samana) ja eri ikävaiheissa ihminen luonnollisesti käsittelee asioita eri tavoilla. Lapsena saatu lähetyskasvatus toivottavasti kylvää siemenen josta myöhemmin kasteltaessa kasvaa versoja lähetystyön hyväksi. Lähetyskasvatuksessa on paljon samaa kehitys- ja monikulttuurisuuskasvatuksen kanssa. Lähetyskasvatuksessakin pyritään suvaitsevaisuuden ja globaalin ajattelun kehittämiseen. Erona muuhun kansainvälisyyskasvatukseen on se, että lähetyskasvatus kytkeytyy vahvasti kristillisen kasvun tukemiseen, lähetyskasvatuksen johtotähtenä on Raamatussa oleva Jeesuksen antama kaste- ja lähetyskäsky (Matt.28:18 20). Lähetyskasvatuksessa esille tuotavia asioita ovat lähetystyön lähtökohdat, tavoitteet ja tekeminen joiden kaikkien taustalla on Jumala ja hänen työnsä. Lähetyskasvatuksen toteuttamistapoja on useita. Löytämissäni lähetyskasvatusmateriaaleissa opetuksen toteuttamiseen käytettiin paljon visuaalisiin ja auditiivisiin kokemuksiin perustuvia tapoja. Kuvat, musiikki ja makukokemukset ovat yleisiä lähetyskasvatuksen totuttamiskeinoja. Myös toiminnallisuus ja itse tekeminen tuntuvat yleisiltä tavoilta opettaa lähetystyöhön liittyviä asioita; pelit ja leikit lähetyskentiltä tai niihin liittyen konkretisoivat asiaa omalta osaltaan. Lähetyskasvatusmateriaalin tarjoama tieto eri maista ja kulttuureista palvelee laajasti koko kansainvälisyyskasvatusajatusta. Pirjo Lehtonen-Inkinen Suomen Lähetysseuran lähetyskasvatusyksiköstä määrittelee lähetyskasvatuksen tavoitteiksi muun muassa että lähetyskasvatuksen avulla saataisiin tietoa lähetystyöstä, että jokainen voisi kokea olevansa lähetystyöntekijä omalla paikallaan lähtijänä tai sitten lähettäjänä rukoillen ja tukien. Myös se että erilaisuutta opittaisiin hyväksymään entistä paremmin ja laajemmin ja että lähetystyön ymmärrettäisiin perus-

13 13 tuvan lähimmäisen rakkauteen ja evankeliumin julistamiseen ovat tärkeitä lähetyskasvatuksen tavoitteita. 2.4 Kirkon nuorisotyö nuorelle oppimisen paikkana Jos uusien asioiden oppiminen on irrallaan käytännön elämästä, saattaa opitun asian mielessä pysyminen jäädä hyvin vähäiseksi. Jos taas oppiminen tapahtuu tekemisen kautta ja perustuu omiin kokemuksiin, saattavat tulokset olla kauaskantoisempia. Paitsi että opittu teoreettinen asia jää paremmin mieleen, jos se perustuu käytännön kokemukseen, samalla myös oppijan minäkuva kehittyy. Tällöin uusi tieto ei ole irrallista teoriaa, vaan omien havaintojen kautta konkreettisesti saatua tietoa. Opittavat asiat eletään todeksi. (Puolimatka, 2002, ) Mielestäni usein koulumaailmassa keskitytään liian tiukasti opetussuunnitelman ja oppikirjojen läpikäymiseen, eikä anneta tilaa lasten ja nuorten henkilökohtaisille kokemuksille ja mielenkiinnon kohteille. Näin voidaan tukahduttaa viimeinenkin innostus koulunkäyntiä ja uuden oppimista kohtaan. Yksi kirkon nuorisotyön toiminnan perustavoitteista on tukea nuorten kristillistä kasvua, kasvattaa nuoria kristillisellä arvopohjalla sekä ohjata nuorta hengellisesti. (Aaltonen ym. 2004, 57) Nuoren omaan kasvuun tarvitaan uusien asioiden oppimista jotta saadaan pohja johon peilata omia kokemuksia ja näkemyksiä. Erilaisia oppimiskäsityksiä ajateltaessa lähimpänä nuorisotyössä, ja etenkin Vilppulan seurakunnan PULA tapahtuman tyyppisten projektien toteutuksessa tapahtuvaa oppimista on mielestäni sosiaalipedagoginen oppimismalli. Sen perusta on yhdessä on kivaa tyyppinen tekeminen. (Kemppinen 1999, 17.) Seurakunnan nuortentoimintaan osallistuminen perustuu täysin vapaaehtoisuuteen ja on nuoren oma valinta. Siksi on tärkeää, että nuori kokee toiminnassa mukana olemisensa mielekkääksi. Kirkon tarjoaman nuorisotyön ei tarvitse kuitenkaan olla nuoren muusta elämästä irrallinen ja vain silloin tällöin ajankohtainen ajanviettotapa. Seurakunta saa ja sen tuleekin olla myös kasvun paikka. On nuoria, joille ainoa kuunteleva aikuinen saattaa olla vaikkapa juuri nuorisotyönohjaaja. Perheen ulkopuolinen aikuinen voi olla nuorelle niin sanottu kasvuobjekti, joka jollakin tavoin näyttää nuorelle tietä itsenäisempään elämään. Usein tällainen henkilö on nuoresta aidosti kiinnostunut, jolloin nuori voi luottaa ja sa-

14 14 maistua häneen. (Aaltonen ym. 2004, ) Mikäli nuorella ei ole sellaista kotia joka voisi tarjota tarpeellisen osan nuoren tukiverkostoa, on nuorisotyötekijöillä merkittävä vastuu nuoren tukemisessa, auttamisessa ja kannustamisessa. Myös niin sanotuista hyvistä kodeista tulevat nuoret saattavat kaivata kodin tai koulun ulkopuolelta tulevaa aikuista roolimallia. (Kemppinen 1999, 2.) Nuorisotyönohjaajan ja toimintaan osallistuvan nuoren välinen suhde voi sisältää erilaisia rooleja. Yksi niistä on nuorisotyönohjaajan rooli kasvattajana, ehkä jopa opettajamaisena aikuisena. Rakentava kaavio nuorisotyönohjaajallekin voisi olla opettajan pedagogisen toiminnan malli, jonka mukaan opettajan on ensin itse sisäistettävä opettamansa asia, esimerkiksi yhteiskunnallisen kehityksen tulevaisuuden kuvat, tehtävä aiheesta opetussuunnitelma ja liitettävä suunnitelma omaan ajatteluunsa ja toimintaansa. Sen jälkeen opettajan tulee ohjata oppilas yksilölliseen, itseohjautuvaan, interaktiiviseen oppimisprosessiin ja samalla tukea hänen henkistä kasvuaan, ohjata itsetuntemukseen, eettisiin valintoihin ja sosiaalisiin taitoihin sekä tukea kriittisessä tiedon hankinnassa ja prosessoinnissa. Kun oppilas saa vielä tukea itsearviointitaitojensa kehittämisessä ja ymmärtää oppineensa, on lopputuloksena toivottavasti hänen maailman kuvansa ja arvomaailmansa rakentuminen ja sen kautta globaali, holistinen ihminen. (Julkunen 2002, 185) Kaavio vaikuttaa yksityiskohtaiselta ja jäykältä, mutta sen hyvänä perusajatuksena pidän sitä, että kasvattajan on tiedettävä mitä haluaa opettaa, tunnettava asiansa ja tarjottava tietonsa nuorille niin, että he saavat itse ajatella ja pureskella asian mielessään. Asioita ei tarjota mustavalkoisina ja valmiina vaan jokaisella on oikeus katsoa niitä omista lähtökohdistaan ja kasvaa omalla tavallaan. Usein puhutaan kahdesta eri opettamisen kulttuurista. Toiselle on ominaista hallintakeskeisyys, jossa opettaja viitoittaa tien ja on vastuussa siitä, että tietä seurataan. Tähän opetuskulttuuriin liittyy oletus, jonka mukaan ihminen pyrkii suorittamaan hänelle annetut tehtävät. Voidaan ajatella, että kyseinen malli soveltuu hyvin proseduraalisen eli vähäsisältöisen tiedon opetukseen. Toinen opettamisen kulttuuri pyrkii luomaan oppilaalle sellaisen oppimisympäristön, joka tarjoaa oppilaalle ongelmia, keinoja, ohjausta ja tukea. Taustalla on oletus, jonka mukaan ihminen pyrkii ymmärtämään maailmaa, etsii syitä ja selityksiä. Tämän mallin voidaan ajatella soveltuvan runsassisältöisten tietoalueiden opetukseen. Käytännössä opettaja käyttää kuitenkin yleensä vain jompaakum-

15 15 paa mallia kaikenlaisten asioiden opettamiseen. (Rauste-von Wright ym. 2003, ) Sosiaalipedagogiikka Sosiaalipedagogiikka on kriittinen ja rakentava elämäntapa, eräänlainen ajattelun väline. Sosiaalipedagogiikka on teoriaa siitä, miten toimitaan sosiaalisissa ongelmissa. Toisaalta se on teoriaa kasvatuksesta, joka valmistaa ihmisiä yhteiskunnalliseen ja yhteisölliseen elämään. Sosiaalipedagogisessa toiminnassa pyritään vaikuttamaan sekä yksilöön, hänen yhteisöönsä että yhteiskuntaan ja saamaan aikaan muutosta parempaan. Tavoitellaan oikeudenmukaisempaa maailmaa, jossa yksilön vapaus ja yhteisvastuullisuus toteutuvat. Yksilöitä aktivoidaan toimimaan elinolojensa parantamiseksi, ihmisten yhteenkuuluvuutta pyritään vahvistamaan, jotta taisteluun arjen ongelmien voittamiseksi saataisiin voimaa. Sosiaalipedagogiikassa käsitellään ihmisen arkielämää ja ihmisen kykyä tulla toimeen omassa monimuotoisessa elämässään sekä keskitytään ihmisen omaan todellisuuteen, hänen kokemuksiinsa. Tavoitteena on, että ihminen vapautuisi passiivisesta toimenpiteiden kohteena olemisesta aktiiviseen toimintaan omassa elämässään tilanteen tiedostamisen kautta. (Tampereen yliopisto 2004.) Sosiaalipedagogiikka on siis vahvasti käytäntöön sitoutunut tiede ja siinä on ensisijaisesti kyse ajattelutavasta, sosiaalipedagogisesta orientoitumisesta sosiaalisiin kysymyksiin. siihen liittyy se, että sosiaalipedagogiikka on luonteeltaan sekä sosiaalisesti että persoonallisesti muotoutuvaa. Se ei ole staattista vaan sille on ominaista jatkuva kehittymiseen. Niinpä myöskään sosiaalipedagogiikan määrittely ei voi pysähtyä, vaan sen tulee olla jatkuvassa liikkeessä, heijastaa osaltaan ympäristössä olevia muutoksia ja vastata niihin. (Hämäläinen ym. 1997, 33.) Sosiaalipedagogiikassa kasvatuksella nähdään olevan syvä yhteiskunnallinen luonne. Keskeiseksi voidaan nostaa yhteisölliset ja ihmisten vuorovaikutukseen liittyvät päämäärät. Sosiaalisessa kasvatuksessa on myös kyse kasvattamisesta yhteiskuntaan, mutta ei kasvattamisesta yhteiskuntaa varten. Sosiaalipedagogiikka pyrkii ihmisten ja yhteisöjen elämän laadun parantamiseen.

16 16 PULA tapahtuman järjestämisen yhteydessä tapahtunutta mahdollista oppimisprosessia on luontevinta kuvata sosiaalipedagogisesta näkökulmasta. Sosiaalipedagogiikka on oppiala joka sijoittuu kasvatus ja yhteiskuntatieteiden välimaastoon. Sosiaalipedagogiikassa yhdistyvät nimen mukaisesti sosiaalinen ja pedagoginen ajattelu. Vaikkakin Uno Cygnaeus viljeli jo 1800-luvun lopussa Suomeen sosiaalipedagogisia ajatuksia (Rinne ym. 2000, ) alkoi sosiaalipedagogiikan kehittäminen Suomessa varsinaisesti vasta 1990-luvulla kun Tampereen ja Kuopion yliopistot ottivat koulutusohjelmaansa sosiaalipedagogiikan opintokokonaisuudet ja joihinkin ammattikorkeakouluihin perustettiin sosiaalipedagogiikan käsitteelle rakentuvat koulutusohjelmat. Uutena alana se vielä hakee paikkaansa suomalaisessa tiede- ja korkeakoulujärjestelmässä. (Kuopion yliopisto 2004.) Sosiaalipedagoginen oppimismalli etenee siten, että ensin päätetään ryhmän koosta ja kokoonpanosta, minkä jälkeen määritellään tavoitteet. Mikäli on mahdollista, tavoitteet määritellään yhdessä nuorten kanssa. Hyvin mietityt tavoitteet ohjaavat toimintaa, auttavat tiedostamaan toteutuksessa tarvittavat resurssit sekä toimivat omalta osaltaan innostajina. Kun tavoitteita lähdetään toteuttamaan, on jokaisella ryhmän jäsenellä tasapuolisesti oma vastuunsa ja velvollisuutensa tavoitteen saavuttamiseksi, ja samalla jokaisella ryhmän jäsenellä on merkittävä rooli omien taitojensa myötä ryhmän toiminnassa. Ryhmän toiminnan kannalta on tärkeää, että jokainen saa tuoda esille oman osaamisensa. (Kemppinen 1999, 18.) Ryhmä ja ryhmän ohjaaminen Ryhmällä on nuoruudessa aivan erityinen merkitys. Nuoret hakeutuvat erilaisiin ryhmiin mieltymystensä mukaan. Nuori saattaa kuulua useampaan eri ryhmään ja ryhmien kokoonpanot saattavat vaihdella nopeaankin tahtiin. Ryhmä ja siihen kuuluminen auttavat nuorta irrottautumaan kodista ja vanhemmista ja ovat siten tärkeitä tekijöitä nuoren elämässä. Ryhmän jäsenenä nuori voi tarkkailla toisia nuoria, heidän toimintatapojaan ja peilata itseään heihin omaa identiteettiään muodostaessaan. Ryhmämentaliteetti on kollektiivinen ryhmän jäsenten kokemuksen ilmaus. Siinä yksittäiset kokemukset kumuloituvat yhdeksi tunteeksi ja toiminnaksi. Pettynyt ryhmä ilmaisee pettymyksensä yhte-

17 17 nä rintamana tavalla tai toisella protestoiden. Vastaavasti myös myönteiset kokemukset tarttuvat ja leimahtavat yhteiseksi elämykseksi ilman turhaa jarruttelua. (Aaltonen ym. 2004, ) Aikuisella on merkittävä rooli ryhmän ohjaajana. Ohjaajan ei tarvitse, eikä ole edes suotavaa tehdä itsestään suurta numeroa. Luotettavuus ohjaajan ja ryhmäläisten välille ei synny ohjaajan itsensä tärkeäksi tekemisestä, vaan ohjaajan taidosta olla läsnä tukena ja turvana antaen samalla tilaa jokaiselle ryhmän jäsenelle. (Aaltonen ym. 2004, 93.) Ryhtyessäni järjestämään PULA -tapahtumaa Vilppulan seurakunnassa, sain ohjattavakseni 15 nuoren ryhmän. Ryhmän jäsenet tunsivat toisensa ja minut jo entuudestaan, joten tutustumiseen ei tarvinnut käyttää aikaa. Toisinaan ehkä liiankin kaverillinen suhtautumiseni nuoriin saattoi aiheuttaa pieniä ohjauksellisia ongelmia, mutta toisaalta vältin tietoisesti johtaja alaiset asetelmaa. Näin itseni ennemmin tasavertaisena ryhmän jäsenenä jolla oli yhteys tarvittaviin tahoihin (Suomen Lähetysseura ja Vilppulan seurakunnan työntekijät) ja jolla oli taustatietoa tapahtuman suunnittelun helpottamiseksi, pyrkien silti samalla olemaan tarvittaessa vastaanottava aikuinen, joka piti homman kasassa heikompinakin hetkinä. Kun tarkastellaan tilannetta siitä näkökulmasta, että ryhmän ohjaajan toimenkuvaan kuuluu muun muassa aktiivinen ryhmän jäsenten kuuntelu, ryhmäläisten ajan tasalla pitäminen, sallivan sosiaaliemotionaalisen ilmapiirin rakentaminen ja tehtävien delegoiminen ryhmän jäsenten kesken (Helakorpi 1998, 12) näen itseni selkeästi ryhmän ohjaajana. Mutta silti suhtautumiseni PULA -tiimiimme on tasavertaisempi kuin yleensä nuorisoryhmien kanssa työskennellessäni. Syynä saattaa olla se, että tavoitteemme oli niin selkeä ja yhteinen ja opinnäytetyöni tästä aiheesta ei olisi toteutunut ilman nuorten mukana oloa. Ryhmän toimintaan kuuluu eri vaiheita (Helakorpi 1998, 30). Kun alkukankeudesta päästiin Vilppulan PULA -ryhmässä eroon, oli edessä yhteisten tavoitteiden luominen, suunnitelman laatiminen tavoitteiden toteuttamiseksi, vastuun jakaminen ja ryhmään sitoutuminen. Ennen lopullista tavoitteen toteuttamista ryhmässämme näkyi innostuneisuuden lisäksi pieniä konflikteja, niin sanottua tahtojen taistelua, sekä väliaikaista otteen

18 18 lipsumista ja välinpitämättömyyttä. Nämä vaiheet kuuluvat ryhmän toimintaan ja ovat tarpeellisia lopullisen sitoutumisen aikaansaamiseksi. (Helakorpi 1998, 30.) Kun ryhmässä esiintyy negatiivisia tunteita, on ohjaajalla tärkeä rooli kuuntelijana ja tilanteen palauttamisessa myönteiselle raiteelle. Koska ryhmästämme ei työn projektin alkuun päästyä lähtenyt kukaan pois, koen jollain tavalla onnistuneeni toimimaan koossapitävänä, ongelmanratkaisukykyisenä ja eteenpäin suuntaavana ryhmänohjaajana. 3 PULA-TAPAHTUMAN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyön periaatteisiin kuuluu muun muassa se että työ on integroitu projekteihin ja työharjoitteluun ja että lähtökohdat ovat konkreettisia sekä työn tilaajan että tekijän kannalta (Gothoni ym. 2002, 25). Omaa opinnäytetyöni aihetta tarkastellessani voin todeta, että nämä kriteerit täyttyvät mitä parhaiten. Suomen Lähetysseuran PULA 2003 keräys tuli tutuksi kahden työharjoittelun myötä ja idea opinnäytetyön aiheesta syntyi yhteisissä keskusteluissa harjoitteluohjaajanani toimineen keräyssihteerin kanssa. PULA 2003 keräys tarvitsee onnistuakseen mahdollisimman paljon seurakuntien nuorisotyön järjestämiä tapahtumia, keräyksiä ja raportteja niiden onnistumisesta ja minä tarvitsin opinnäytetyöni onnistumiseksi selkeän ja konkreettisen tehtävän jota lähteä toteuttamaan. Yhteensä neljän harjoittelukuukauden jälkeen olin sisäistänyt PULA 2003 keräyksen idean ja tavoitteet niin hyvin, että tuntui helpolta lähteä viemään ja työstämään tietoa eteenpäin. Alun perin työhöni suunniteltiin kuuluvaksi tapahtuman järjestämisen lisäksi maanlaajuisen PULA tapahtuma -kartoituksen tekeminen, mutta pian tuli rajaus vastaan; pelkässä tapahtuman järjestämisessä olisi ainekset opinnäytetyöhön. Opinnäytetyöprojektin toteuttaminen juuri Vilppulan seurakunnassa oli helppo valinta, sillä kotiseurakuntanani se on riittävän tuttu eikä työyhteisöön tutustumiseen tarvinnut käyttää paljon aikaa ja energiaa. Toisaalta olen ollut useamman vuoden poissa aktiivi-

19 19 sesta toiminnasta, joten työympäristö ei kuitenkaan ollut liian tuttu. Lisäksi halusin toteuttaa tapahtuman yhteistyössä resursseiltaan kaikin puolin melko pienen seurakunnan nuorisotyön kanssa, sillä ensinnäkin ajattelin että pienessä yksikössä on helpompi kartoittaa kaikki mahdolliset voimavarat ja nähdä tehdyn työn tulokset ja toiseksi pidän tärkeänä pienten seurakuntien työn tukemista ja kannustamista vaikka jäseniä on vähän, voi tarjonta olla silti monipuolista. 3.1 Suomen Lähetysseura Suomen Lähetysseuran tarkoituksena on osallistua kolmiyhteisen Jumalan lähetykseen maailmassa toteuttamalla Kristuksen kirkolleen antamaa lähetystehtävää ei-kristittyjen keskuudessa. Tätä työtään seura tekee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksen mukaisesti yhdessä kirkon ja sen seurakuntien kanssa sekä Suomessa että ulkomailla. (Suomen Lähetysseura ry:n säännöt, 2) Suomen Lähetysseura (SLS) on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestö. Se perustettiin vuonna 1859 "levittämään niihin kansoihin, jotka eivät ole vielä kristityitä, Kristuksen evankeliumia, niin kuin sitä evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksen mukaan opetetaan." (Suomen Lähetysseura 2004.) Vuonna 1870 ensimmäiset Lähetysseuran työntekijät saapuivat Lounais-Afrikan, nykyisen Namibian, pohjoisosaan Ambomaalle. Ensimmäiset kasteet toimitettiin 13 vuotta työn alkamisen jälkeen. Vuonna 1901 Lähetysseuran työ laajeni Kiinaan, Hunanin maakuntaan, jossa lähetystyöntekijät osallistuivat seurakunta- koulu- ja terveydenhuoltotyöhön. Vuonna 1924 alkoi työ juutalaisten keskuudessa nykyisen Israelin alueella. Toisen maailmansodan jälkeen työ kasvoi voimakkaasti ja laajentui uusille alueille Afrikassa ja Aasiassa luvulta lähtien käynnistettiin yhteistyö paikallisten luterilaisten kirkkojen kanssa myös Euroopan ei-kristittyjen siirtolaisten keskuudessa ja Latinalaisen Amerikan kaupungeissa sekä 1990-luvulla Venäjällä. (Suomen Lähetysseura 2001, 30.) Vuoden 2002 lopussa Suomen Lähetysseuralla oli 243 työtekijää 19 eri maassa. Suomen Lähetysseura osallistuu Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kirkkojen yhteydestä käytävään keskusteluun ja seuraa toiminnassaan kirkon tekemiä ekumeenisia suhteita koskevia päätöksiä. Suomen Lähetysseura toivoo, että luterilaiset kirkot voivat tii-

20 20 vistää yhteistyötään ja myös yhdistyä silloin, kun samalla alueella toimii useita luterilaisia kirkkoja. (Suomen Lähetysseura 2004.) Suomen Lähetysseura haluaa rakentaa hyviä suhteita kirkkojen välille ja edistää yhteyden syntymistä kaikkialla, missä se toimii. Se toimii useimmiten yhteistyössä luterilaisten kirkkojen kanssa, jolloin päätösvalta ja vastuu ekumeenisista suhteista on kirkolla. Lähetysseura haluaa kehittää yhteistyötä myös muiden tunnustusten pohjalta toimivien yhteistyöjärjestöjen kanssa säilyttäen identiteettinsä luterilaisena järjestönä. (Suomen Lähetysseura 2001.) 3.2 PULA 2003 keräys PULA 2003 keräys on Suomen Lähetysseuran nuorisotyön valtakunnallinen keräys. Se toteutetaan yhdessä evankelis-luterilaisen kirkon kasvatus- ja nuorisotoiminnan sekä suomen- ja ruotsinkielisten seurakuntien nuorisotyön kanssa. Suomen Lähetysseura järjesti PULA -keräyksen ensimmäisen ja edellisen kerran vuonna 1988 ja tuolloin keräyksen tuotolla rakennettiin kirkkoja Afrikkaan (Suomen Lähetysseuran PULA arkisto.) Uutta PULA 2003 keräystä markkinoidaan rippikouluikään ehtineenä keräyksenä, jonka tuotolla tuetaan muun muassa noiden 15 vuotta sitten rakennettujen kirkkojen ja perustettujen seurakuntien toimintaa. Keräyksen perusperiaate on, että paikalliset seurakunnat Suomessa järjestävät tapahtumia, joiden mahdollisen rahallisen tuoton ne lahjoittavat PULA 2003 keräykselle. Suomen Lähetysseura on valmistanut ja valmistuttanut keräykseen liittyen runsaasti materiaalia, joka helpottaa seurakuntien työntekijöitä tapahtumien ideoimisessa ja toteuttamisessa. PULA keräyksen kohdemaita ovat Etiopia, Botswana, Venezuela ja Venäjä. Keräyksen avulla koottuja varoja kanavoidaan eri kohteisiin myös MAF:n lähetyslentotyön kautta. Jotta keräyksen tuotto ei hukkuisi avustusrahastojen näkymättömään mereen, on keräysvarojen käyttökohteet konkretisoitu. PULA keräyksen tuotolla voidaan kustantaa esimerkiksi: -pienen kyläkirkon kattopellit Etiopiassa (7 / pelti, kirkkoon tarvitaan peltiä) -musiikkikurssin monistuskustannukset Botswanassa (2,50 / oppilas)

21 21 -jalkapalloja ja koripalloja Venezuelassa (40-45 / pallo) -liinavaatteita Syktvykarin seurakunnan leirikeskukseen Venäjällä (10 / setti) -happisylinterin käyttö ensiapulennolla (50 / lento). (Suomen Lähetysseura 2002.) PULA 2003 keräyksellä on nimensä mukaisesti varainhankinnallinen tavoite; tavoitteena on kerätä euroa kohdemaissa tehtävän lähetystyön hyväksi. Tavoite pyritään saavuttamaan seurakuntien järjestämien tapahtumien tuottamilla tuloilla, kolehtivaroilla, PULA -tuotteiden (sateenvarjo, hattu, T-paita, vesipullo, hammasharja ja tikkukaramelli) myynnillä, lahjoituksilla sekä Suomen Lähetysseuran järjestämillä tapahtumilla (konsertit yms.). Keräystavoitteen lisäksi tempauksella on vahva kasvatuksellinen ja toiminnallinen ulottuvuus ja tavoite. Alueellisten tapahtumien ja julkaistun materiaalin avulla halutaan korostaa yhteisen vastuun ja tasaamisen ajatusta. Kun jokainen antaa vähän, saadaan kasaan suuri kokonaisuus. Yhdessä saa aikaan paljon enemmän. PULA 2003 keräys haastaa seurakuntien nuorisotyötä kohtaamaan lähetystyön ja kokoamaan nuoret yhdessä järjestämään yhteistä tapahtumaa, jonka kautta voidaan auttaa lähimmäisiä ympäri maailmaa. Nuoret saavat kokemuksia yhdessä tekemisestä, oppivat uutta lähetystyöstä, eri maista, kulttuureista ja voivat saada onnistumisen ja yhteyden kokemuksia, esimerkiksi ajatuksen siitä että me saimme yhdessä aikaan jotain, joka vaikuttaa myönteisesti joidenkin ihmisten elämään. 3.3 Vilppulan seurakunta Vilppulan seurakunta on vajaan 5000 jäsenen seurakunta Pohjois-Pirkanmaalla. Vuodessa rippikoulun käy keskimäärin 70 nuorta. Seurakunnan hengellistä työtä tekevät kaksi pappia, diakoni, nuorisotyönohjaaja ja lapsityönohjaaja/lähetyssihteeri. Seurakunnan nuorisotyöstä vastaavat siis nuorisotyönohjaaja ja nuorisopastori. Lapsityönohjaaja hoitaa myös lähetyssihteerin tehtävät. (Vilppulan seurakunnan kotisivut, 2004.)

22 22 Yli 14 vuotiaille nuorille Vilppulan seurakunta tarjoaa rippikoulun lisäksi ja tämän jälkeen isoskoulutusta. Isoskoulutus kestää vuoden. Koulutettavat kokoontuvat kerran viikossa joka toinen viikko ja sen lisäksi koulutukseen kuuluu kaksi viikonloppuleiriä. Yläasteikäisille järjestetään joka toinen viikko nuorteniltoja; nuorten musiikkiryhmä kokoontuu 1-2 kertaa kuukaudessa, riippuen esiintymistilaisuuksien määrästä; vanhemmille nuorille tarkoitettu K-16 kokoontuu joka toinen lauantai ja noin kerran kuukaudessa vietetään seurakuntakeskuksessa nuorten jumis. Se on jumalanpalvelus, jonka toteutuksessa nuoret ovat mukana ja joka on suunnattu erityisesti nuorille ja heidän perheilleen. Isoskoulutus tavoittaa vuosittain noin 20 rippikoulun käynyttä, nuortenilloissa ja K-16 -kokoontumisissa käy yleensä 5-20 nuorta ja jumikset keräävät kokoon keskimäärin 50 seurakuntalaista. (Vilppulan seurakunta ) PULA keräyksen yksi tavoite on saada lähetystyö ja nuorisotyö kohtaamaan toisensa seurakunnan arjessa. Vilppulan seurakunnassa kohtaamisia on ollut mm. lähetysnäyttelyiden muodossa. Kun seurakuntaan pystytetään lähetysnäyttely, yleensä kaikki Vilppulan peruskoululaiset käyvät tutustumassa siihen. Joinakin kesinä lähetysnäyttely on pystytetty leirikeskukseen jolloin kaikki rippikoululaiset ja varhaisnuorten leireille osallistuneet ovat saaneet mahdollisuuden perehtyä näyttelyyn. Rippikouluissa pidetään tarvittavat lähetystyötä koskevat opetuskokonaisuudet, mutta muuten nuorisotyön ja lähetystyön yhteys on ollut melko vähäistä. Lähetysnäyttelyiden lisäksi Vilppulan seurakunnan tekemään lähetystyöhön kuuluu noin 6 kertaa vuodessa järjestettävä lähetyslounas, kyläyhteisöjen pitämät torikahvilat kesäisin ja lapsityön järjestämät koko perheen laskiaistapahtumat joiden tuotto menee lähetystyön hyväksi. Lisäksi lähetyssihteeri pitää mahdollisuuksien mukaan yhteyttä seurakunnan nimikkolähetteihin, joita on Thaimaassa ja Nepalissa. Nuortenilloissa tai muissa nuorisotyön tapahtumissa lähetystyötä ei ole erityisesti pidetty esillä. Tähän tilanteeseen halusin PULA -tapahtuman järjestämisen kautta tuoda edes hetkellisen muutoksen. (Vilppulan seurakunta ) 3.4 Tapahtuman tavoitteet Kuten Suomen Lähetysseura on asettanut PULA 2003 keräykselle sekä varainhankinnallisen että kasvatuksellisen ja toiminnallisen tavoitteen, oli Vilppulan seurakunnan

23 23 PULA -tapahtumalla saman suuntaiset tavoitteet. Jotta rima ei olisi ollut liian korkealla, asetin varainhankinnalliseksi tavoitteeksi sen, että tapahtuma ei jäisi taloudellisesti miinuksen puolelle. Toiminnallisen tavoitteen määrittelin toteutuvaksi, mikäli tapahtuma saadaan järjestettyä nuorten työpanoksella ja siten, että siinä näkyy lähetystyön ideologia. Kasvatuksellisen tavoitteen määritteleminen oli vaikeaa, eikä tavoitteen toteutumisen mittaamiseenkaan tuntunut löytyvän keinoja. Uusien asioiden oppiminen ja sisäistäminen riippuvat hyvin paljon kunkin ihmisen yksilöllisestä tavasta ja kyvystä sisäistää asioita. Määrittelinkin kasvatukselliseksi tavoitteeksi tarjota nuorille mahdollisuus toimia ryhmässä, saada aiheeseen liittyvää tietoa ja päästä toteuttamaan omia ideoitaan. Yhtenä tavoitteena oli kertoa nuorille lähetystyöstä, saada heidät innostumaan asiasta ja sitä kautta saada mahdollisesti uusia lähetystyöntekijöitä ja -tukijoita. Tavoitteena oli myös yhdessä tekeminen. Lähetystyö ja nuorisotyö ovat useimmiten normaalissa seurakuntatyössä hyvin vähän tekemisissä. Jos rippikoulussa pitää jättää jokin oppitunti väliin, se on usein juuri lähetystyöstä kertova tunti. Nuorilla, niin kuin aikuisillakin, on usein se mielikuva että lähetystyön tekeminen on kulttuurien tappamista ja käännyttämistä. Tosiasiassa ulkomaille lähtevät lähetystyöntekijät menevät itselleen vieraaseen kulttuuriin nöyrinä ja kyseistä kulttuuria arvostaen ovat valmiita auttamaan paikallisia ihmisiä heidän omista tarpeistaan käsin. Kristillinen lähetystyö ei ole Raamatulla päähän lyömistä vaan Kristuksen rakkauden jakamista lähimmäisten parhaaksi ympäri maailman. (Ahonen 1999, 202.) PULA-tapahtuman kautta toivoin lähetystyön tulevan lähemmäksi jokaisen tapahtumaa järjestämässä olevan nuoren ja tapahtumaan osallistuvan arkea. Lähetystyö ei ole vain sitä, että lähdetään Afrikkaan leijonien syötäväksi vaan jokainen voi osallistua kaukana olevien lähimmäisten hädän lievittämiseen tukemalla ja rukoilemalla. Aina ei tarvitse välttämättä hakeutua vieraaseen ympäristöön Jumalan rakkauden osoittamista ja lähetyskäskyn toteuttamista varten. Varsinaisen rajan lähetystyön raja aina ja kaikkialla, myös jokaisen sydämessä, on uskon ja epäuskon raja. (Ahonen 1999, 292.) Eräs hankkeelle asettamani tavoite oli se, että esimerkiksi usein syrjään vetäytyvät tai jollain tavalla turhautuneet nuoret pääsisivät toteuttamaan itseään ja ideoitaan ja voisivat

24 24 nähdä tapahtumassa oman työnsä konkreettisen tuloksen; saada onnistumisen kokemuksia. Pyrkimyksenäni oli tapahtumaa valmistellessa, että vuorovaikutus itseni ja nuorten välillä on nuoria innostavaa ja rakentavaa, ei ylhäältä päin tulevaa motivaatiota latistavaa pomotusta, jollaista tiedän nuorten koulussa jonkin verran kohtaavan. Yhteinen kieli ja nuorten näkemysten aito arvostaminen ja huomioonottaminen ovat positiivisen vuorovaikutuksen peruspalasia (Kemppinen 1999, 142). PULA keräyksen välityksellä nuorille halutaan siis kertoa lähetystyöstä ja saada heidät tekemään yhdessä jotain lähetyksen hyväksi, sekä innostumaan asiasta pitemmälläkin tähtäimellä. Ja kuten aikaisemmin mainitsin, keräyksen rahallinen tavoite on kokonaisuudessaan ja tämän summan keräämisessä Vilppulan seurakunnan järjestämä PULA -tapahtuma halusi olla omalla panoksellaan mukana. Eräs nuorille itselleen tärkeä tavoite oli järjestää niin omaperäinen ja toimiva tapahtuma, että he voittaisivat PULA-action kilpailun joka järjestettiin PULA keräyksen yhteydessä innostamaan seurakutia järjestämään mahdollisimman erilaisia ja monipuolisia tapahtumia. Kilpailun voittajatapahtuman järjestäjille oli luvassa seikkailuviikonloppu Posion jylhissä maisemissa. Maaliskuussa 2004 selvisi, että Vilppulan tapahtuma tuli kilpailussa toiseksi. 4 VILPPULAN PULA-TAPAHTUMA 4.1 Toteutustiimin kokoaminen Idea opinnäytetyönäni valmistelemastani PULA -tapahtumasta lyötiin lukkoon Lähetysseurassa PULA keräyssihteerin kanssa maaliskuussa Tuolloin harkitsin ryhtyväni ottamaan yhteyttä Keuruun rovastikunnan neljään seurakuntaan joita ovat Keuruu, Petäjävesi, Multia ja Vilppula. Suunnittelin rovastikunnallista nuortentapahtumaa. Opinnäytetyöohjaajani sekä Vilppulan seurakunnan nuorisotyönohjaajan ja lähetyssihteerin kanssa keskustellessani ymmärsin kuitenkin että rovastikunnallisen tapahtuman järjestäminen olisi liian iso pala haukattavaksi. Yksi suurimmista ongelmista olisi ollut alueen maantieteellinen laajuus: sekä Multialle että Petäjävedelle on Vilppulasta matkaa yli

25 25 60 km. Keuruu on melko keskellä ja tapahtuman olisi voinut keskittää sinne, mutta tulimme siihen tulokseen, että siitä huolimatta välimatka nousisi liian korkeaksi kynnykseksi osallistujien mukaan saamisessa. Keskityin siis Vilppulan seurakuntaan ja aloitin projektini sopimalla palaverin nuorisopastorin, nuorisotyönohjaajan ja lähetyssihteerin kanssa. Saatuani vakuutettua seurakunnan työntekijät siitä, että produktio kannattaa toteuttaa, sain kutsun toukokuussa pidetylle isoskoulutusleirille, jolla oli mukana talven aikana isoskoulutuksen käyneitä sekä jo aiempina vuosina isoskoulutukseen osallistuneita nuoria. Yhteensä heitä oli 23 ja ikäjakauma oli vuotta. Kerroin nuorille lähetystyöstä, Suomen Lähetysseurasta ja PULA 2003 keräyksestä. Kerroin myös että suunnitelmissa on järjestää Vilppulassa tulevana syksynä jonkinlainen tapahtuma aiheeseen liittyen. Keräsin nuorilta mahdollisimman paljon ideoita tapahtuman toteuttamiseen sekä pyysin yhteystiedot asiasta kiinnostuneilta. Sain listaan 22 nimeä. Sain yhteistyökumppaneikseni siis seurakunnan nuorisotyönohjaajan, lähetyssihteerin, nuorisopastorin, emännän ja parikymmentä nuorta. Lisäksi voimakas taustatukeni oli luonnollisesti Suomen Lähetysseura, josta luvattiin antaa tapahtumaan tarvittavat mainosmateriaalit, kohdemaarekvisiitat ja mahdollinen ideointiapu. 4.2 Suunnittelu Heinäkuussa 2003 kutsuin toukokuussa mukaan ilmoittautuneet 22 nuorta PULApalaveriin Vilppulan seurakuntakeskukseen. Paikalle saapui lisäkseni 8 nuorta ja palaveri kului lähinnä mansikoita syödessä ja kuulumisia vaihtaessa, mutta samalla palauteltiin mieliin mistä PULA keräyksessä on kyse ja virittelimme keskustelua siitä, miten ja missä toteuttaisimme PULA-tapahtuman. Yksi ehdotus oli, että järjestäisimme tapahtuman Vilppulan torilla, jolloin osallistujia saattaisi olla enemmän kun ihmiset voisivat poiketa tapahtumassa kauppamatkallaan. Toisaalta todettiin, että syyskuun loppupuolen sää on usein epävakainen ja sen puolesta seurakuntakeskuksen sisätilat saivat enemmän kannatusta. Vaikka palaveri ei tuonut mitään suuria linjoja tai päätöksiä mukanaan, eikä osanotto ollut loma-ajasta johtuen kovin suuri, pidin tapaamista tärkeänä asian esillä pi-

26 26 tämisen kannalta kesän aikana asiat unohtuvat helposti. Sovimme seuraavan palaverin elokuulle koulujenalkamisviikolle. Elokuussa palaveriin saapui 15 nuorta ja ryhdyimme tosissamme suunnittelemaan PULA-tapahtumaa. Muodostimme pienryhmiä ja jokaiselle ryhmälle jaettiin PULAesite jossa on oleellinen tieto PULA keräyksestä. Ryhmät saivat tehtäväkseen miettiä millä keinoin voisimme päivän aikana tuoda oleellisen tiedon PULA -maista ja keräyksestä ihmisten tietoon ja samalla kerätä varoja kohdemaihin. Tuolloin syntyivät ideat PULA-rasteista. Jokaisella maalla olisi oma rastinsa, jossa kerrottaisiin kyseisestä maasta. Rasteilla voisi pientä maksua vastaan tehdä jonkin maahan liittyvän tehtävän josta voisi saada pienen palkinnon. Lisäksi päätimme pystyttää PULA kahvilan, myydä PULA tuotteita ja esittää PULA näytelmän. Keskeneräiseksi ideaksi ilmaan heitettiin ajatus jostain hullusta tempauksesta jolla saataisiin nuoria mukaan. Toteutuskelpoisimmaksi ideaksi osoittautui siinä vaiheessa autoon tunkeutuminen : ihmiset saisivat arvata pientä maksua vastaan kuinka monta nuorta mahtuu henkilöautoon ja lähimmäksi arvannut voittaisi palkinnon. Tempausta markkinoitaisiin yläasteella tyyliin: Tule katsomaan kun rippileirisi isoset tunkeutuvat autoon!. Elokuisen illan ideariihen tuloksia olivat myös orjamarkkinat, joilla ihmiset voivat ostaa nuorista itselleen apuvoimia syystöihin muutamaksi tunniksi sekä PULA-tapahtuman mainostaminen, joka tapahtuisi mahdollisimman vähin menoin ja mahdollisimman kattavasti. Seuraavan palaverin sovimme vajaan kahden viikon päähän, tuolloin olisi tarkoitus askarrella mainokset, harjoitella näytelmää ja miettiä PULA-tapahtuman aikataulua. Seuraavaksi sovin palaverin nuorisotyönohjaajan ja lähetyssihteerin kanssa. Otin myös yhteyttä seurakunnan emäntään PULA kahvilan merkeissä. Nuorisotyönohjaajan ja lähetyssihteerin kanssa kävimme läpi nuorten kanssa pidettyjen palaverien tulokset (he eivät päässeet osallistumaan niihin) ja sovimme, että työstän PULA näytelmän PULA esitteessä olevan sarjakuvan pohjalta ja olen materiaaleihin liittyen yhteydessä Suomen Lähetysseuraan. Nuorisotyönohjaaja lupasi selvitellä mistä saisimme heliumkaasua ilmapallojen täyttämiseen ja lähetyssihteeri lupasi suunnitella askartelu- ja piirustuskil-