Määritelmät laadittu Nykysuomen sanakirjan sekä tietosanakirjojen avulla.

Transkriptio

1 Sanasto Määritelmät laadittu Nykysuomen sanakirjan sekä tietosanakirjojen avulla. fleini luuvalo, reuma(tismi). huonekunnainen huonekunta: yhdessä asuvat ja yhteiseen ruokatalouteen kuuluvat henkilöt. Huonekuntalainen (etup. vanh.) huonekunnan jäsen. häkki noin 5 x 2 x 2 kyynärää ( 3 x 1,2 x 1,2 m) itsellinen (maaseudulla) tilapäisansioilla elävä, vakinaista tointa tai omaa maanviljelystä pitämätön tilaton henkilö. Asui toisen kotona tai toisen maalla korvausta vastaan olematta palveluksessa. Ansaitsi toimeentulonsa satunnaisilla töillä. Saattoi olla myös käsityöläinen tai hänellä saattoi olla oma pieni viljelys ja muutamia kotieläimiä. Hyvin harva mies oli ennen vanhaan talollinen. Esimerkiksi Suomessa 1901 itsellisiä oli enemmän kuin torppareita. Yli 90 % kansalaisista oli eri tavoin maahan sidoksissa, ja kaikkien vuokraviljelijämuotojen, kuten torpparien, mäkitupalaisten ja lampuotien alapuolella oli itsellinen eli loinen. Hän oli surkeammassa asemassa kuin maatyömies, koska hänellä oli perhe elätettävänään mutta ei kattoa päänsä päällä. Perhe asui missä milloinkin, esimerkiksi jonkun saunassa. karsta Karstat olivat villan käsittelyyn tarkoitettuja välineitä. Ne oli tehty kourusta puulevystä, jossa oli kahva ja johon oli pingotettu teräspiikeillä varustettu nahanpalanen. Karstoja käytettiin pareittain, yksi kummassakin kädessä, muokkaamaan villaa niiden välissä rulliksi (lepeiksi), jotka sitten voitiin kehrätä langaksi. karstantekijä Ammattinimike, jota käytettiin ainakin 1600-luvulta lähtien henkilöstä, joka valmisti karstoja. kippunta painomitta, 400 naulaa = 170 kg. kirjaltaja kirjapainoalalla työskentelevien ammattinimi, vars. latojien.. kisälli Tietyn ammattiopin saanut käsityöläinen. Mestarit, kisällit ja oppipojat. Kisällit eivät yleensä saaneet perustaa omaa liikettä vaan he toimivat jonkun mestarin valvonnassa. Kisällistä tuli mestari noin kolmessa vuodessa. Kisäälin oppivuosiin kuuluivat olennaisina myös ns.

2 kisällinvaellukset, jotka ulottuivat laajasti eri puolille kotimaata ja ulkomaillekin. kisällinäyte, työnäyte, joka oppipojan on suoritettava päästäkseen kisälliksi. koturi loinen, joutolainen, kesti. kruununskyttä ampuja, metsästäjä, joka työskenteli valtiolle. Kruununampujien velvollisuutena oli toimittaa kruunulle (kuninkaalle, valtiolle) sovittu määrä turkiksia. Viedessään turkiksia Tukholmaan he matkustivat virkamiesten tapaan maksutta, joten valtakirjan saaminen saattoi tuntua houkuttelevalta. Pyyntimatkoillaan kruununampujat voivat vaatia talonpojilta ruokaa, olutta ja kyytihevosen. Kun heidät lisäksi vapautettiin kruununveroista myllytullia ja ylimääräisiä veroja lukuunottamatta, kuninkaanmiesten oikeudet ja valtuudet olivat erinomaisia. Metsästäjällä oli apulaisenaan tavallisesti oma poikansa, joka oli yleensä vapaa sotaväenotoista. Pari 1650-luvun kruununampujavaltakirjaa (Kustaa Aadolf II) seurasi samassa suvussa isältä pojalle, joten kovin innokkaasti eivät järviseutulaiset kruununampujiksi ryhtyneet. Talonhoito kärsi kruununampujakautena sen verran, että ampujan pojat eivät toimeen helposti ryhtyneet. Lähteiden puuttuessa ei voida selvittää, kuinka paljon ampujat joutuivat vuosittain toimittamaan turkiksia kruunulle. Määrän täytyi olla huomattava, sillä kovin helposti ei verovapauksia talollisille myönnetty. Ilmeisesti ampujat joutuivat ajoittain turvautumaan sukulaisten ja naapurien apuun saadakseen velvoitteensa täytetyksi. He liikkuivvat laajalti ainakin kyliensä ja pitäjiensä ulkopuolella. (Järviseudun historia I, s. 401.) kuudennusmies pitäjän toimihenkilö,jonka tehtävänä oli pitää huolta kirkkokurista ja järjestyksestä, kirkkoneuvoston jäsen. Kuudennusmiehet, joita mainitaan jo 1500-luvulta lähtien, hävisivät 1860-luvulla vanhan pitäjänjärjestyksen mukana. Kuudennusmiehet olivat pitäjänkokouksissa valittuja luottamusmiehiä, jotka hoitivat erilaisia seurakunnan asioita, kuten valvoivat taloutta ja vastasivat erityisesti 1600-luvulla kirkkokurin säilymisestä. He muodostivat kirkkoherran ja kirkonisäntien kanssa eräänlaisen luottamuselimen, kun pitäjänkokous kokoontui vain kerran tai pari kertaa vuodessa. Kuudennusmiehiä voi pitää kirkkoneuvoston eli raadin esivaiheena. Kuudennusmiehet valittiin pitäjän eri puolilta, joten he edustivat kulmakuntaansa. Yleensä valitut olivat vakavaraisia ja vaikutusvaltaisia seurakunnan jäseniä.

3 Kuudennusmies-sana tulee yksinkertaisesti ruotsin kielen sanasta sexman eli kuusi miestä. Monin paikoin Suomessa puhuttiinkin seksmaneista. Keskiajalla yhteiskunnallisessa oikeudessa lautamiehiä oli 12. Tällaiset uskotut miehet toimivat laamannin apuna ratkottaessa oikeustapauksia. Kun kuudennusmiehet olivat kirkkoväärtin apuna kirkon hallinnossa ja kirkkokurissa, seurakunnassa tarvittiin mainittujen asioiden hoitoon vähemmän (puolet vähemmän) luotettuja miehiä. Siitä käsittääkseni johtuu heidän nimensä. Kuudennusmiesjärjestelmästä tiedetään, että heidän määränsä vaihteli yhden ja kahdentoista välillä, joskus kuudennusmiehiä oli jopa tätäkin enemmän. Määrä riippui suuresti siitä, paljonko luottamusmiehiä katsottiin tarvittavan hoitamaan kuudennusmiehille uskottuja tehtäviä missäkin seurakunnassa. Helsingin Sanomat laamanni nimitys jota on käytetty Pohjoismaissa oikeudenkäyttöä valvoneista, virka-asemaltaan eriasteisista (tav. laamanninoikeuden puheenjohtajina toimineista) virkamiehistä; nyk. ansioituneille tuomareille annettu arvonimi; sen saanut henkilö luvulla asetettiin maahamme oikeudenkäyttöä valvomaan erityinen luottamusmies. Venäläisten ison vihan aikana valtaamilleen alueille asettamia maaherroja nimitettiin laamanneiksi. laamanninoikeus Ruotsissa ja Suomessa ennen yleinen hovioikeuden ja kihlakunnanoikeuden välinen oikeusaste maalla. Laamanninoikeudet lakkautettiin Suomessa v lampuoti henkilö joka oli vuokrannut kokonaisen tilan, jota viljeli. loinen vrt. itsellinen. maaseudun tilattomaan väestöön kuuluva, omaa asuntoa vailla oleva henkilö, joka (us. korvauksetta t. vain hyvin pienestä korvauksesta) asuu toisen, useimmiten maanomistajan, luona, koturi, kesti, huonemies. Palkkana oli ruoka ja/tai luontaistuotteet. Loinen saattoi asua esimerkiksi talon tuvassa, saunassa tai muussa ulkorakennuksessa. luuvalo kihti tms. reumaattinen sairaus. muonamies henkilö, joka teki päivätöitä maanomistajalle ja sai osan palkasta ruokana. mäkitupa omalla tai vuokramaalla oleva mökki, jonka asukas tavallisesti saa ainakin pääasiallisen elantonsa muualta; vrt. torppa.

4 mäkitupa-alue maa-alue, joka annetaan vuokralle maanviljelys- t. teollisuusväestöön kuuluvan t. muun taloudellisesti samanvertaisen henkilön t. perheen asuntoalueeksi. Mäkitupa-alueella vähemmän kuin kaksi hehtaaria viljeltyä maata. mäkitupalainen mäkitupa-alueen vuokramies, mäkituvan omistaja, maksoi päivätöinä vuokraa vain asumista varten vuokratusta maaalueesta. Harjoitti normaalisti jotain käsityöläisammattia. naula painomittana 4 kvinttilliä = 425,02 g. oppipoika käsityöläisammateissa oppipoika, joka 3-5 vuodessa pääsi kisälliksi annettuaan kisällinäytteen. palkollinen palvelija, maataloudessa piika ja renki. piika asui ja teki töitä maatilalla. Sai ruoan ja majapaikan sekä vuosipalkan. Huom. vanhoissa ruotsinkielisissä kirkonkirjoissa pig tarkoitti milloin piikaa, milloin naimatonta nuorta neitoa. Tavallisesti piiaksi ryhdyttiin noin 15-vuotiaana. renki asui ja teki töitä maatilalla. Sai ruoan ja majapaikan sekä vuosipalkan. ruotu 1. hist. ruotujakolaitoksen taloryhmä, johon kuuluvien talojen velvollisuutena oli palkata ja varustaa yksi sotamies valtakunnan armeijaan. 2-6 taloa yhdistettiin ruoduksi. Ruotu antoi sotamiehelleen torpan. Sotamies eleli ruodullaan. 2. hist. Taloryhmä, johon kuuluvien talojen velvollisuutena vanhan köyhäinhoitolainsäädännön mukaan oli vuoron perään elättää yksi köyhäinapua nauttiva.- - Joutua ruodulle ruotuvaivaiseksi. 3. sotahist. Ruotsi-Suomen sotaväessä pienin (suuruudeltaan vaihteleva) sotaväen osasto. Ruotu käsitti tavallisesti miestä. ruotujakolaitos hist. Kaarle XI:n luoma, Suomessa vuoteen 1885 voimassa ollut sotalaitos(muoto), jonka mukaan päällystö palkattiin virkatalojen ja erinimisten talonverojen avulla sekä miehistön rekrytointiin ja huoltoon käytettiin ratsutilalaitosta ja vakinaista sotamiehen- ja laivamiehenpitoa. ruotuvaivainen ruodun elätettävänä oleva köyhäinapua nauttiva henkilö, ruotulainen, ei kyennyt vastaamaan omasta elatuksestaan, vaan hänestä huolehdittiin tietyistä tiloista muodostuvan köyhäinhoitopiirin, ruodun,

5 sisällä. Ruotuvaivainen asui määräajan yhdessä talossa ja kiersi ruodussaan talosta taloon. rälssi 1. se erikoinen vapaus (ensi sijassa verovapaus), jonka Ruotsin (ja Suomen) kirkko ja maallinen ylimystö (viimeksi mainittu aluksi vars. ratsupalvelusta vastaan) aikoinaan saivat itselleen, rälssioikeus, -vapaus. Ruotsin kirkon oikeudellis-taloudellinen erikoisasema eli ns. hengellinen r. syntyi tosiasiallisesti vuoden 1200 tienoilla, ja siitä teki lopun Kustaa Vaasan toimeenpanema kirkkoreduktio. Ne, jotka suorittivat sotapalvelusta ratsain, nauttivat korvaukseksi verovapautta, rälssiä, joka aluksi oli henkilökohtainen ja sidottu velvollisuuden täyttämiseen, mutta muuttui perinnölliseksi. 2. yhteisnimitys niille henkilöille, jotka nauttivat ed. kohdassa mainittua etua ja vapautta; valtakunnan sääty, jonka muodostivat nämä henkilöt; rälssi-, vapaasääty, aateli(sto), papisto. Valtakunnan vapaasäädyn eli r:n synty. Rahvaan yläpuolelle kohosivat hengellisen ja maallisen rälssin jäsenet eli papisto ja aatelisto. 3. maasta, tilasta, jonka omistaja oli vapaa lähes kaikista maaveroista; kollektiivisesti kaikista valtakunnan rälssimaista; myös kameraalisesti maanluonnoista puhuttaessa: verosta vapaa maa, rälssimaa. Antaa tila elinkautiseksi r:ksi. Nurmes kuului Pietari Brahen r:iin. V oli valtakunnanmanttaaliin pannusta maasta n. 15 % r:nä. Täysi r. rälssimaa, jolla on ollut laajin verovapaus ja joka on ollut vapaa kruunulle vanhastaan menevistä maaveroista sekä useimmista maahan muuten liittyvistä rasituksista, rälssisäteri. rälssi/alue s. karjatalo säteritaloon liitetty lampuotitalo, joka nautti yhtä laajaa verovapautta kuin säteritalokin; vrt. latokartano. kirja asiakirja, jolla kuningas myönsi rälssioikeuden. kylä Kartanot toimittivat isojakoja rälssissään. lampuoti = rälssitalonpoika. luontoinen -mies rälssin nauttija, vapaamies, aatelismies. Monet varakkaat talonpojat ostivat tilansa vapaiksi verosta suorittamalla henkilökohtaista ratsupalvelusta ja kohosivat r:hiksi, joista sittemmin kehittyi maan aatelisto. Maalliset ja hengelliset r-het. R. Matti Härkä.

6 rälssioikeus oikeus kantaa rälssiveroa. suku rälssisäätyyn kuuluva suku, aatelissuku. säteri kartano tm. tila, joka kuului aateliselle perinnöllisesti täysin verottomana asumatilana, -- Rälssisäädyn alemmat ryhmät, knaapit, elivät talonpoikina talonpoikien keskuudessa. rälssimiehen oli tultava kerran vuodessa asetarkastukseen; ellei hän täyttänyt sitoumuksiaan, hän menetti r-vapauden. rälssivero vero, joka muodostui joko siten, että kruunu lahjoitti t. muuten luovutti rälssimiehelle oikeuden kantaa verotalon veron, tai niin, että rälssitilan omistaja luovuttaessaan sen aatelittomalle pidätti itselleen oikeuden kantaa tilalta veroa. R. on lakkautettu v:n 1925 alusta lukien. skyttä (< ruots. skytte) ampuja, metsästäjä. Ks. kruununskyttä. sortokaudet Sortokausiksi sanotaan ajanjaksoja, jolloin Venäjän keisarikunta yritti venäläistää Suomea. Ensimmäinen sortokausi, jota myös routavuosiksi kutsuttiin, oli vuosina Toinen sortokausi oli vuosina ja päättyi siis Suomen eroamiseen keisarikunnasta. sukunimi Länsi-Suomessa suku on saanut nimensä talon mukaan. Vähitellen 1800-luvun mittaan vaimot saivat aviomiehensä sukunimen. Suuri adressi Suomen suuriruhtinaskunnassa oli ankeat ajat 1800-luvun lopussa, kun Venäjä aloitti venäläistämistoimet. Keisari allekirjoitti ns. helmikuun manifestin, joka mm. vahvisti täällä venäjän kielen asemaa, takasi korkeimmat virat venäläisille ja yhdisti Suomen armeijan Venäjän armeijaan. Suomalaiset yrittivät saada helpotusta oloihinsa ja venäläistämismääräyksiin keräämällä nimet ns. Suureen adressiin, joka yritettiin toimittaa keisari Nikolai II:lle Venäjälle. Helmikuussa 1899 ylioppilaat hiihtivät kylästä kylään ja keräsivät yli puoli miljoona nimeä yhdessätoista päivässä. (Suomessa oli tuolloin asukkaita 2,5 miljoonaa.) Lähetystö matkusti Venäjälle, mutta keisari ei suostunut ottamaan lähetystöä vastaan. syytinki kiinteistön kaupassa tai luovutuksessa omistajan joko itselleen tai muille pidättämä oikeus jhk määrätuloon t. etuun (esim. elinkautiseen eläkkeeseen ja hoitoon t. huoneiden ja tilusten käyttöön), eläke. Esim. luovuttaa talonsa syytinkiä vastaan. Talon vanhaisäntä luopui talonpidosta ja asettui syytingille. Elää syytingillä.

7 syytinkijärjestelmä syytinkiläinen syytinkiä nauttiva henkilö, syytingillä eläjä. syytinkimaa syytinkinä myyjän käyttöön jäävä maa. syytinkitupa talon varsinaisen asuinrakennuksen lisäksi tavallisesti syytinkiläisiä varten tehty erillinen lisärakennnus. syytinkivaari syytinkiläisenä elävä vaari. säädyt Ennen elettiin sääty-yhteiskunnassa, johon kuului neljä säätyä: aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat. Talonpojat olivat siis alinta kastia ja heistä alimpia olivat tilattomat maataloustyöläiset. Suomessa sääty-yhteiskunta purettiin lopullisesti vuonna 1906, jolloin uusi valtiopäiväjärjestys kumosi säätyvaltiopäivät ja maahan syntyi yksikamarinen eduskunta. talollinen ks. tilallinen talonpoika henkilö, joka saa toimeentulonsa ja elantonsa viljelemällä maata. tilallinen itsenäinen, maata omistava talonpoika, omisti tilansa jota viljeli, ja oli vastuullinen sen verojen maksamisesta ja muiden velvoitteiden hoitamisesta. tilaton henkilö, joka ei omistanut maata. Tilattomia olivat maan vuokraajat, jotka vuokrasivat tilan ja viljelivät sitä, sekä väestö, joka teki tiloilla maataloustöitä. Ks. lampuoti, torppari, mäkitupalainen, loinen, palkollinen, renki ja piika. Tilattomien asema parani 1918 ja sen jälkeisinä vuosina, kun nk. torpparilaki tuli hyväksytyksi. toe pienehkö pato, tammi, kalastuksessa käytetty myös johteesta. Nyt on piru merrassa, toinen tokeessa. Toejoki paikkakunta Porin lähellä; nykyään osa Porin kaupunkia. tornisteri kovaseinäinen sotilasreppu.

8 torppari torpparit olivat epäitsenäisiä vuokraviljelijöitä, jotka vuokrasivat isommalta maatilalta palan maata, usein raivasivat itse pellon ja rakensivat itselleen talon. Vuokran he maksoivat päivätöinä (taksvärkki) ja/tai talonsa tuotteilla. Useimmiten torpparit olivat talollisten poikia tai vävyjä. Asema riippui suhteesta isäntäväkeen. Torpparien asema oli parempi kuin muulla tilattomalla väestöllä, esim. muonamiehillä ja itsellisillä. Torpparilla oli yleensä vähintään kaksi hehtaaria viljeltyä maata ja ainakin yksi hevonen. Usein torpparisopimuksen ehdot ja vaadittu vuokra olivat kohtuuttomat eikä torpparilla ollut lakia suojanaan. Torpparilaitoksen nousukausi kesti vajaat sata vuotta, Sen jälkeen siitä alkoi tulla ongelma. Vuosina torpparivapautuslait yhdessä Lex Kallion (laki maanhankinnasta tilattomille) kanssa muutti maaseutuväestön sosiaalisia oloja ja synnytti Suomeen uuden, itsenäisen pienviljelijäluokan. Lex Kallio oli maanlunastuslaki vuodelta Siinä määrättiin, että torppari sai hankkia edullisesti lisämaata viljelyyn tehdäkseen tilasta elinkelpoisen. Myös tilattomille laissa annettiin mahdollisuus hankkia maata viljelyö varten.. vatsuri äkillinen, paha ripuli.