Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma

Transkriptio

1 HEINOLAN KAUPUNKI Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma Jonna Markkanen Versio 1.1, / HS

2 2 SISÄLTÖ Käsitteet JOHDANTO POHJAVEDEN SUOJELUA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ JA OHJEISTUS Ympäristönsuojelulaki 86/ Vesilaki 587/ Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 1299/ Kunnan ympäristönsuojelumääräykset ja rakennusjärjestys SUOJELUSUUNNITELMA-ALUE Heinolan alueen geologia ja hydrogeologia Pohjavesialueet Hevossaaren pohjavesialue ( ) Jyrängön pohjavesialue ( ) Veljeskylän pohjavesialue ( ) Vierumäen pohjavesialue ( ) Heinola kk pohjavesialue ( ) Myllyojan pohjavesialue ( ) Urheiluopiston pohjavesialue ( ) Syrjälänkankaan pohjavesialue ( ) Kuijärvenharjun II-luokan pohjavesialue ( ) Kaakonkankaan II-luokan pohjavesialue ( ) Vedenottamot ja vedenottamoiden suoja-alueet Pohjaveden laatu POHJAVEDEN LAATUUN KOHDISTUVAT RISKITEKIJÄT Asutus Maankäyttö ja rakentaminen Jätevedet Öljysäiliöt... 19

3 Kaukolämpö Maalämpöjärjestelmät Vapaa-ajan alueet Toimenpidesuositukset Liikenne ja tienpito Liikenne ja Tienpito Heinolassa Toimenpidesuositukset Rautatiet Rataverkko Heinolassa Toimenpidesuositukset Teollisuus- ja yritystoiminta Heinolan teollisuus- ja yritystoiminta Toimenpidesuositukset Maa-ainesten otto Maa-ainesten otto Heinolassa Toimenpidesuositukset Maa- ja metsätalous sekä eläinsuojat Heinolan maa- ja metsätalous sekä eläinsuojat Toimenpidesuositukset Turvetuotanto Turvetuotanto Heinolassa Toimenpidesuositukset Muuntamot Muuntamot Heinolassa Toimenpidesuositukset Pilaantuneet ja mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet Pilaantuneet ja mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet Heinolassa Toimenpidesuositukset Hulevedet Hulevedet Heinolassa Toimenpidesuositukset Hautausmaat... 44

4 Heinolan hautausmaat Toimenpidesuositukset Ilmastonmuutos ENNAKOIVA POHJAVEDEN SUOJELU Kaavoitus Maakuntakaava Yleiskaava Asemakaava Pohjaveden suojelun huomioiminen maankäytön suunnittelun ohjeistuksessa Toimenpidesuositukset maankäytön suunnitteluun Pohjaveden laadun ja määrän valvonta Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa POHJAVEDEN SUOJELUSUUNNITELMAN SEURANTA LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Toimenpideohjelma Pohjavesialueiden kartat Pohjaveden suojelua käsittelevät säädökset Vedenottamoiden suoja-aluepäätökset Pohjavesialueilla sijaitsevat muuntamot Mahdollisesti pilaantuneet maat pohjavesialueilla Toimintaohjeet kemikaalivahinkotapauksissa Kansikuva: Kullaanlähteet Kuvaaja Noora Ahlgrén Korjattu Taimi-Tapion alueella havaittuja korkeita torjunta-ainepitoisuuksia koskevia tekstejä sivuilla 38 ja Liitteessä 1. / Helka Sillfors

5 5 KÄSITTEET Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toimii ympäristönsuojelu- ja vesilain valvontaviranomaisena. Päijät- Häme kuuluu ympäristöä ja luonnonvaroja sekä elinkeinoja, työvoimaa, osaamista ja kulttuuria koskevissa tehtävissä Hämeen ELY-keskuksen toiminta-alueeseen. Liikenteeseen ja infrastruktuuriin liittyvistä tehtävistä Päijät-Hämeessä vastaa Uudenmaan ELY-keskus. Harju Harjut ovat syntyneet pääosin viimeisen jääkauden jälkeen mannerjäätikön sulaessa ja sulamisvesivirtojen kerrostaessa maa-ainesta sulavan jäätikön reunalle, alle ja sulamisvesivirtojen väliin. Harjut kulkevat mannerjään etenemissuunnan mukaisesti. Harjut koostuvat tyypillisesti hyvin lajittuneesta, kerroksittain esiintyvästä hiekasta ja sorasta. Hulevesi Hulevesi on maan pinnalta, rakennuksen katolta ja vastaavilta pinnoilta pois johdettavaa sade- tai sulamisvettä. Myös rakennusten perustusten kuivatusvedet eli ns. salaojavedet ovat hulevettä. Maalämpö Maalämpö on maaperän tai veden massaan varastoitunutta lämpöenergiaa, jota voidaan hyödyntää joko maalämpökaivojen tai lämmönkeruupiirien avulla. Pohjaveden muodostumisalue Pohjaveden muodostumisalue on pohjavesialueen hyvin vettä läpäisevä osa, jossa maaperän vedenläpäisevyys maanpinnan ja pohjavedenpinnan välillä on vähintään hienohiekan läpäisevyyttä vastaava. Pohjavesi Pohjavesi on maaperän vedellä kyllästyneisiin kerroksiin ja kallioperän halkeamiin varastoitunutta vettä, jota syntyy sade- tai pintavesien imeytyessä maakerrosten läpi tai virratessa kallioperän rakoihin. Suomessa pohjavettä on lähes kaikkialla, mutta runsaimmin sitä muodostuu hyvin vettä johtavilla sora- ja hiekkamuodostumista koostuvilla alueilla. Pohjaveden pinta on Suomessa yleensä noin 2-5 metrin syvyydessä. Pohjavesialue Pohjavesialue on alue, joka vaikuttaa pohjavesiesiintymän veden laatuun tai muodostumiseen. Pohjavesialueet on jaettu kolmeen luokkaan: Luokka I: vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesiluokka Pohjavesialue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan suunnitelmien mukaan käyttämään vuoden kuluessa tai muutoin tarvitaan esim. kriisiajan vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 10 asuinhuoneiston vesilaitoksessa tai hyvää raakavettä vaativassa teollisuudessa. Luokka II: vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Pohjavesialue, joka soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta jolle ei toistaiseksi ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Luokka III: muu pohjavesialue Pohjavesialue, jonka hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi.

6 6 Riskipohjavesialue Riskipohjavesialue on pohjavesimuodostuma, jolla vesipuitedirektiivin mukaisen hyvän tilan vaatimukset eivät mahdollisesti täyty. Hämeen vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuoteen 2015 on määritelty riskipohjavesialueiksi ne I ja II luokan pohjavesialueet, joilla ihmisen toiminta mahdollisesti aiheuttaa merkittävän riskin pohjaveden laadulle. Arviointi perustuu tietoihin alueiden maankäytöstä, ihmistoiminnasta ja pohjaveden laadusta ja tärkeänä tekijänä arvioinnissa on ollut myös alueen merkittävyys vedenhankintaan.

7 7 1 JOHDANTO Suomen pohjavedet ovat luonnostaan yleensä erinomaisia. Pohjaveden osalta vesienhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on pohjavesien suojelu, parantaminen ja ennallistaminen niin, ettei pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Pohjavesien tilan heikkenemistä voidaan ehkäistä hyvällä alueiden ja maan käytön suunnittelulla, jotta riskiä aiheuttavat toiminnot voidaan sijoittaa pääosin pohjavesialueiden ulkopuolelle. Pohjavesien suojelusuunnitelma on yksi keino edistää pohjavesien suojelua ja vähentää pohjavesialueiden riskejä. Pohjaveden suojelusuunnitelman tarkoituksena on turvata pohjavesivarojen säilyminen käyttökelpoisina rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti pohjavesialueiden muuta maankäyttöä. Suojelusuunnitelman tavoitteena on tehostaa pohjaveden laadun tarkkailua sekä varautua toimenpiteisiin pohjavesivahinkojen ja onnettomuuksien varalta. Pohjaveden suojelusuunnitelmalla ei ole välittömiä tai sitovia juridisia seurausvaikutuksia vaan sen on tarkoitus olla selvitys ja ohje, jota voidaan hyödyntää maankäytön suunnittelussa ja viranomaisvalvonnassa sekä lupa- ja ilmoituskäsittelyssä. Pohjaveden suojelusuunnitelmassa selvitetään alueen hydrogeologiset ominaisuudet, kartoitetaan riskikohteet sekä laaditaan toimenpidesuositukset alueella jo oleville sekä sinne mahdollisesti tuleville riskikohteille. Pohjaveden laatua vaarantavien toimintojen sijoittamiseen pohjavesialueen ulkopuolelle voidaan vaikuttaa ottamalla maankäytön suunnittelussa ja eriasteisissa kaavoissa huomioon suojelusuunnitelmassa esitetyt suojavyöhykerajaukset ja toimenpidesuositukset. Heinolassa on laadittu ensimmäinen pohjaveden suojelusuunnitelma vuonna 1998, jota on päivitetty vuonna Edellisen päivityksen jälkeen pohjavesialueiden rajauksia on tarkistettu ja osa pohjavesialueita koskevista laista sekä määräyksistä ovat muuttuneet. Vuonna 2012 valmistui Geologian tutkimuskeskuksen geologinen rakennusselvitys Heinolan pohjavesialueille Urheiluopisto ( ), Myllyoja ( ), Jyränkö ( ), Veljeskylä ( ) sekä Heinola kk ( ). Selvityksen perusteella pohjavesialueiden rajauksia tarkennettiin luvulta voimassa ollut vesilaki (264/1961) uudistettiin kokonaisuudessaan ja uusi vesilaki (587/2011) tuli voimaan 1. päivänä tammikuuta Ensimmäiset Heinolan kaupungin ympäristönsuojelumääräykset tulivat voimaan vuonna 2008 ja ne päivitettiin vuonna Rakennusjärjestys päivitettiin myös vuonna Lisäksi Syrjälänkankaan pohjavesialueelle ( ) valmistui uusi vedenottamo vuonna 2012, joka otettiin käyttöön vuonna Samaan aikaan tämän pohjavesialueiden suojelusuunnitelman päivityksen kanssa Heinolassa on ollut käynnissä myös työ yhteistarkkailuohjelman laatimiseksi Heinolan tärkeille pohjavesialueille. Nämä kaksi pohjavesialueiden suojaamiseksi ja vedenhankintakelpoisuuden turvaamiseksi toteutettua projektia ovat tukeneet toisiaan ja näiden projektien tuloksia voidaan käyttää mm. ympäristövalvonnassa sekä rakentamisen ja maankäytön ohjaamisessa apuvälineenä.

8 8 2 POHJAVEDEN SUOJELUA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ JA OHJEISTUS EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60 EY) antaa suuntaviivat pohjaveden suojelulle. Direktiivin pyrkimyksenä on vesivarojen kestävän käytön edistäminen, pohjavesien pilaantumisen estäminen ja jo tapahtuneen pilaantumisen vähentäminen. Direktiivin mukaan pohjavesien hyvä määrällinen ja laadullinen tila tulisi saavuttaa vuoden 2015 loppuun mennessä. Suomessa direktiivi on pantu täytäntöön kansallisin säädöksin, joista tärkeimmät ovat laki vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004) sekä sen pohjalta annettavat asetukset. Suomen lainsäädännössä pohjaveden suojelu perustuu pääosin ympäristönsuojelulakiin (86/2000) ja asetukseen (169/2000) sekä vesilakiin (587/2011). Pohjaveden laadun ja määrän seurannasta säädetään vesienhoitolailla (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 1299/2004) ja vesienhoitoasetuksella (Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006). Lisäksi pohjaveden suojelusta säädetään mm. maa-aineslaissa, öljy- ja kemikaalilainsäädännössä sekä maataloutta koskevissa asetuksissa. Myös kuntien ympäristönsuojelumääräyksissä ja rakennusjärjestyksessä on annettu paikallisiin olosuhteisiin liittyviä pohjaveden suojelua koskevia määräyksiä. Luettelo pohjaveden suojeluun liittyvästä lainsäädännöstä on koottu liitteeseen Ympäristönsuojelulaki 86/2000 Ympäristönsuojelulain 8 :ssä säädetään pohjaveden pilaamiskielto, jonka mukaan ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että pohjavesi voi muuttua terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua. Pilaamiskielto on luonteeltaan ehdoton, johon ympäristölupaviranomainenkaan ei voi myöntää poikkeusta. Ympäristönsuojelulain 28 :ssä säädetään ympäristöluvasta. Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava ympäristölupa. Luvassa annetaan tarpeelliset määräykset mm. päästöjen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi sekä käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusta. Lain mukaan toiminnanharjoittajan tulee olla riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista ja riskeistä sekä haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Ympäristölupa on oltava myös vähäisempään toimintaan, jos toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Ympäristönsuojeluasetuksella (169/2000) säädetään tarkemmin luvanvaraisista toiminnoista. Ympäristönsuojelulain 75 :ssä säädetään pohjaveden puhdistamisvelvollisuudesta, jonka mukaan se, jonka toiminnasta on aiheutunut pohjaveden pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle. 2.2 Vesilaki 587/2011 Vesilain 3 luvun 2 :ssä säädetään luvanvaraisista vesitaloushankkeista. Vesitaloushankkeella, joka voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää ja tämä muutos olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä, on oltava aluehallintoviranomaisen lupa. Vesilain 3 luvun 3 :n mukaan vesitaloushankkeella on aina oltava lupaviranomaisen lupa, jos vettä otetaan vesihuoltolaitoksen tai vesihuoltolaitokselle vettä toimittavan tarpeisiin tai muualla käytettäväksi, kun otet-

9 9 tava määrä on yli 250 m 3 /vrk. Luvan tarve koskee myös muuta pohjaveden ottamista, kun otettava määrä on yli 250 m 3 /vrk sekä toimintaa, jonka seurauksena pohjavesiesiintymästä poistuu muutoin kuin tilapäisesti pohjavettä vähintään 250 m 3 /vrk. Lupa tarvitaan myös, kun vettä imeytetään maahan tekopohjaveden tekemiseksi tai pohjaveden laadun parantamiseksi. Lain 2 luvun 15 :n mukaan pohjaveden ottamisesta on ilmoitettava valtion valvontaviranomaiselle vähintään 30 vuorokautta ennen toimenpiteen aloittamista kirjallisesti, kun otettavan veden määrä on yli 100 m 3 /vrk ja ottaminen ei 3 luvun 2 tai 3 :n mukaan edellytä lupaa. Lain 3 luvun 10 :n mukaan lupapäätöksessä on annettava tarpeelliset määräykset vesistön ja pohjavesiesiintymän tilan säilyttämistä varten tarpeellisista toimenpiteistä ja laitteista. Vesilain 4 luvun 11 :ssä säädetään vedenottamoiden suoja-alueista. Lupaviranomainen voi lupapäätöksessä tai erikseen määrätä pohjaveden ottamon ympärillä olevan alueen suoja-alueeksi, jos alueen käyttöä on tarpeen rajoittaa veden laadun tai pohjavesiesiintymän antoisuuden turvaamiseksi. 2.3 Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 1299/2004 Vesienhoitolailla (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 1299/2004) ja vesienhoitoasetuksella (Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006) säädetään mm. vesien luokittelusta ja seurannasta sekä vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman laadinnasta. Lain 9 :n mukaan pohjavesien seuranta on järjestettävä vesienhoitoalueella niin, että pohjavesien tilasta saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva. Lain 4 luvussa säädetään vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman ympäristötavoitteista, joissa ensimmäisenä tavoitteena on, että pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Tavoitteena on myös, että pohjavesimuodostumia suojellaan, parannetaan, ennallistetaan sekä varmistetaan tasapaino pohjavedenoton ja pohjaveden muodostumisen välillä siten, että ensimmäisen tavoitteen tila voidaan saavuttaa viimeistään vuonna Pohjavesimuodostumia pilaavien aineiden pitoisuuksien pysyvää ja merkittävää kasvamista tulee myös ehkäistä. Asetuksen 14 :ssä säädetään pohjavesien luokittelusta, jonka mukaan pohjavedet luokitellaan hyvään tai huonoon tilaan määrällisen ja kemiallisen tilan perusteella sen mukaan, kumpi niistä on huonompi. Asetuksessa säädetään myös tarkemmin pohjavesien seurantaohjelmasta. Heinola kuuluu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen ensimmäinen vesienhoitosuunnitelma on valmistunut vuonna 2010 ja on voimassa vuoteen Suunnitelma sisältää yhteisen näkemyksen koko vesienhoitoalueen vesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista. Hämeen vesienhoidon toimenpideohjelma on valmistunut ja on voimassa vuoteen Toimenpideohjelma on osa vesienhoitosuunnitelman tausta-aineistoa. Toimenpideohjelmassa on mukana kaikki Hämeen I ja II luokan pohjavesialueet. 2.4 Kunnan ympäristönsuojelumääräykset ja rakennusjärjestys Kunnan ympäristönsuojelumääräyksistä säädetään ympäristönsuojelulain (86/2000) 19 :ssä. Lain mukaan kunnanvaltuusto voi antaa lain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia koko kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä. Määräykset eivät voi kuitenkaan koskea ympäristönsuojelulain mukaan luvanvaraista toimintaa tai puolustusvoimien toimintaa eivätkä toimintaa, jonka ympäristönsuojeluvaatimuksista säädetään valtioneuvoston asetuksessa ja joka rekisteröidään tietojärjestelmään. Pohjaveden osalta kunnan ympäristönsuojelumääräykset voivat koskea:

10 10 toimia, rajoituksia ja rakennelmia, joilla ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia alueita, joille ympäristön erityisen pilaantumisvaaran vuoksi jätevesien johtaminen on kielletty vyöhykkeitä ja alueita, joilla lannan ja lannoitteiden sekä maataloudessa käytettävien ympäristölle haitallisten aineiden käyttöä rajoitetaan Heinolan ympäristönsuojelumääräykset ovat tulleet voimaan Pohjavesien osalta määräyksiä annetaan jätevesien imeyttämisestä, jätevesilietteen sijoittamisesta, ajoneuvojen yms. pesusta ja lumenkaatopaikkojen sijoittamisesta. Lisäksi määräyksissä annetaan suosituksia eläinten ulkotarhan sijoittamisesta. Ympäristönsuojelumääräyksissä on annettu määräyksiä myös kemikaalien säilytyksestä ja käytöstä pohjavesialueella. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 14 :n mukaan kunnassa tulee olla rakennusjärjestys. Rakennusjärjestyksessä annetaan paikallisista oloista johtuvat suunnitelmallisen ja sopivan rakentamisen, kulttuuri- ja luonnonarvojen huomioon ottamisen sekä hyvän elinympäristön toteutumisen ja säilyttämisen kannalta tarpeelliset määräykset. Rakennusjärjestyksen määräykset voivat koskea rakennuspaikkaa, rakennuksen kokoa ja sen sijoittumista, rakennuksen sopeutumista ympäristöön, rakentamistapaa, istutuksia, aitoja ja muita rakennelmia, rakennetun ympäristön hoitoa, vesihuollon järjestämistä, suunnittelutarvealueen määrittelemistä sekä muita niihin rinnastettavia paikallisia rakentamista koskevia seikkoja. Rakennusjärjestyksessä olevia määräyksiä ei sovelleta, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa, asemakaavassa tai Suomen rakentamismääräyskokoelmassa on asiasta toisin määrätty. Heinolan kaupungin rakennusjärjestys on tullut voimaan Rakennusjärjestyksessä annetaan määräyksiä pohjaveden huomioon ottamisesta rakentamisessa sekä maalämmön rakentamisesta pohjavesialueella. 3 SUOJELUSUUNNITELMA-ALUE Heinolan kokonaispinta-ala on noin 840 km 2 ja asukkaita alueella asuu noin Asukkaista noin 90 % on liittynyt kunnalliseen vesi- ja viemäriverkostoon vuoden 2012 loppuun mennessä. Taulukkoon 1 on koottu Heinolan pinta-ala- ja asukastiedot. Taulukko 1. Heinolan pinta-alat ja asutus (Väestörekisterikeskus 2013, Maanmittauslaitos 2013) Kokonaispinta-ala, km Maapinta-ala, km Vesiala, km Asukasmäärä 20056

11 Heinolan alueen geologia ja hydrogeologia Heinolan alueella maaperä on suureksi osaksi moreenia, jonka lomassa on runsaasti kalliopaljastumia. Moreeni on huonosti vettä johtavaa ja se peittää kallioperää ohuena kerroksena. Näkyvimmän poikkeuksen muodostavat alueen läpi Vierumäen kohdalla kulkeva toinen Salpausselkä ja siihen Suomen Urheiluopiston kohdalla yhtyvä Heinolan harju. Heinolan harju kulkee kaupungin läpi ja jatkuu pohjois-eteläsuuntaisena Lusiin asti. Toisen Salpausselän ja Heinolan harjun lisäksi Heinolan alueella on myös kaksi muuta merkittävämpää harjumuodostumaa, Kuijärvenharju ja Kaakonkaankaan alue. Heinolan alueella on myös useita pienempiä glasifluviaalisia muodostumia, joiden vedenvarastointikyky on kuitenkin pieni ja niiden merkitys vedenhankinnassa on lähinnä paikallinen, joten näitä alueita ei ole luokiteltu pohjavesialueiksi. 3.2 Pohjavesialueet Heinolan alueella on 8 I-luokan ja kaksi II-luokkaan luokiteltua pohjavesialuetta. Pohjavesialueiden yhteenlaskettu kokonaispinta-ala on noin 35 km 2 ja antoisuus m 3 /d. Taulukkoon 2 on koottu Heinolan luokitellut pohjavesialueet. Taulukko 2. Heinolan luokitellut pohjavesialueet (Hertta 2013) Pohjavesialue Hevossaari I ( ) Jyränkö ( ) Veljeskylä ( ) Vierumäki ( ) Heinola kk ( ) Myllyoja ( ) Urheiluopisto ( ) Syrjälänkangas ( ) Kuijärvenharju ( ) Kaakonkangas ( ) Pohjavesiluokka Kokonaispinta-ala [km 2 ] Muodostumisalue [km 2 ] Arvioitu muodostuvan pohjaveden määrä [m 3 /d] I 0,69 0, hyvä I 0,76 0, hyvä I 1,58 1, hyvä I 1,03 0, hyvä I 1,12 0, hyvä I 4,36 2, hyvä Veden laatu I 16,42 11, huono I 3,91 3, hyvä II 2,16 1, hyvä II 3,15 1, hyvä Yhteensä 35,18 24,

12 12 Kuvassa 1 on esitetty maanpeitetyyppien jakaantuminen Heinolan pohjavesialueilla. Aineistossa on ne pohjavesialueet, jotka ovat olleet ELY-keskusten tiedossa maaliskuun lopussa Heinolan pohjavesialueiden geologisen rakenteen selvitys (Ahonen et al. 2012) valmistui toukokuussa 2012, josta saatiin tukea Jyrängön pohjavesialueen pohjoisosan (keskustan alue) poistamiselle pohjavesialueluokituksesta. Kuvan aineistossa Jyrängön alue on vielä kokonaisuudessaan mukana, minkä lisäksi Vierumäen, Myllyojan ja Urheiluopiston pohjavesialueissa on pienempiä kokomuutoksia tämän hetken tiedossa olevaan tilanteeseen. Koska pohjavesialueluokituksesta poistettu alue on Heinolan kaupungin keskustan alue, pienentää alueen pieneneminen rakennetun tyypin osuutta maanpeitetyyppijaossa. Kuva 1. Maanpeite Heinolan pohjavesialueille 03/2011. (Corine Land Cover 2006 aineisto) Hevossaaren pohjavesialue ( ) Hevossaaren eteläosa muodostuu Heinolan harjusta kaakko-luode suunnassa erkanevasta harjukumpareesta, joka jatkuu etelään kohti Sinilähdettä hiekkasärkkien jonona. Harjukumpare on ollut voimakkaan soranoton kohteena, josta johtuen pohjaveden yläpuoliset maakerrokset on paikoin poistettu lähes kokonaan. Maa-aines muodostuman pintaosissa on hiekkaa, jonka alla on karkeampia kivisiä hiekka- ja sorakerroksia. Muodostuman länsireunalta löytyy silttiä ja hietaa. Pohjoisosassa muodostuma rajautuu moreeniin ja kallioihin ja on osin moreenipeitteinen. Kumpareen keskiosassa on parhaiten vettä johtava aines. Hevossaaren pohjavesialueen koko on noin 0,69 km 2, josta muodostumisalueen koko on 0,46 km 2. Pohjavesi virtaa pohjoisesta etelään ja purkautuu saaren eteläpäässä Ruotsalaiseen. Virtauksen suunnan oletetaan olevan riippuvainen ottomäärästä ja järven pinnan korkeusvaihteluista. Pohjaveden pinnan ollessa korkealla purkautuu harjusta vettä järveen ja järven pinnan ollessa korkealla tapahtuu rantaimeytymistä. Rantaimeytymisen tehostamiseksi on Hevossaaren eteläosaan vedenottamon perustamisen jälkeen kaivettu imeytyskanava ja kaksi imeytysallasta. Imeytysaltaiden ongelmana on ollut niiden liettyminen, joten altaita on jouduttu ruoppaamaan. Humuspitoisen järviveden imeytyminen harjumuodostumaan kuluttaa pohjaveden happea, jolloin pitkällä aikavälillä riskinä on pohjaveden happipitoisuuden aleneminen, josta voi taas seurata rauta- ja mangaanipitoisuuksien kohoaminen vedenottamolla.

13 13 Hevossaaren vedenottamo eli entinen Wihurinkosken vedenottamo perustettiin vuonna Vedenottamo koostuu kahdesta siiviläputkikaivosta ja vedenkäsittelylaitoksesta Jyrängön pohjavesialue ( ) Jyrängön pohjavesialue rajoittuu etelässä Vahravuoren kallioihin. Maa-aines on hiekkaa ja soraa ja maaperän kerrospaksuus alueen keskiosassa on noin 35 metriä. Pohjavedenpinta on yli 20 metrin syvyydellä maanpinnasta ja pohjavesivyöhykkeen paksuus on yleisesti metriä. Pohjavesi virtaa pääasiassa koilliseen kohti Jyrängönvirtaa. Geologian tutkimuskeskuksen rakenneselvityksen (Ahonen et al., 2012) mukaan Jyrängönvirran pohjoispuolisella alueella kallionpinta nousee laajasti pohjavesipinnan yläpuolelle muodostaen pieniä pohjaveden valuma-alueita, joiden pohjavedet purkautuvat mm. Jyrängönvirtaan ja Maitiaislahteen. Näillä alueilla muodostuvan pohjaveden laskennallinen määrä on alle 100 m 3 /d, jonka vuoksi pohjavesialueen pohjoisosa on poistettu pohjavesialueesta. Jyrängön pohjavesialueen koko on noin 0,76 km 2, josta muodostumisalueen koko on 0,62 km 2. Jyrängön pohjavesialueella on Jyrängön vedenottamo, joka suljettiin vuonna 1994 pohjavedessä todetun bensiinin lisäaineen MTBE:n vuoksi Veljeskylän pohjavesialue ( ) Veljeskylän pohjavesialue rajoittuu pohjoisessa entisellä kaupungin ja maalaiskunnan välisellä rajalla kallioihin. Pohjavesialueen koko on noin 1,58 km 2, josta pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on 1,04 km 2. Harjun pintakerrosten aines on hiekkaa ja syvemmällä on karkeampaa hiekkaa ja soraa. Myös hiesu- ja silttivälikerroksia esiintyy paikoin. Pohjavesialueella on voimakkaasti rautapitoisia horisontteja. Maakerrosten paksuus on noin metriä. Pohjavesivyöhykkeen paksuus on keskimäärin metriä. Pohjaveden virtaussuunta vaihtelee alueella jonkin verran. Päävirtaussuunnat ovat pohjoisosassa etelään päin ja eteläosassa kaakkoon kohti ottamoita ja Hakasuota. Pohjavesi purkautuu pääasiassa Hakasuolle ja virtaa sieltä edelleen Maitiaislahteen. Koko pohjavesialue on hydrologisesti melko yhtenäinen. Veljeskylän pohjavesialueella on kaksi vedenottamoa, Hakasuon ja Carelogi Oy:n vedenottamo. Hakasuon vedenottamo on rakennettu vuonna Vedessä esiintyy paljon hiilidioksidia ja ph on alhainen, minkä vuoksi vesi joudutaan alkaloimaan ennen käyttöä. Myös veden kloridipitoisuus on melko korkea. Carelogi Oy:n vedenottamo (ent. Reumasäätiön vedenottamo) rakennettiin alun perin jo vuonna 1951 ja kunnostettiin vuonna Ottamo koostuu kahdesta siiviläputkikaivosta ja se palvelee ainoastaan entistä Reumasäätiön sairaalaa, jonka vedenkulutus on tällä hetkellä melko pientä. Hämeen vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuoteen 2015 Veljeskylän pohjavesialue on luokiteltu riskipohjavesialueeksi raja-arvot ylittäneiden kloridi- ja ammoniumpitoisuuksien vuoksi. Merkittävä riskitoiminta alueella on vanha kaatopaikka ja lisäriskiä aiheuttaa kiinteistöjen öljysäiliöt. Pohjaveden kemiallinen tila on kuitenkin arvioitu hyväksi Vierumäen pohjavesialue ( ) Vierumäen pohjavesialue on osa II Salpausselän reunamuodostumaa. Maa-aines on soraa ja hiekkaa, jossa hienoaines- ja moreenivälikerrokset ovat tavallisia. Pohjavesialue rajoittuu länsi- ja lounaisosissa kallioselänteisiin. Vedenvirtauksen suunta on alueen keskiosasta pohjoiseen ja etelään. Tärkeimmät purkautumispaikat ovat Vierumäen eteläpuolella sijaitseva Salinmäensuo ja vedenottamon länsipuolella sijaitseva lähde.

14 14 Vedenottamon kohdalla pohjavesi on arteesista eli paineellista. Vierumäen pohjavesialueen pinta-ala on noin 1,03 km 2, josta muodostumisalueen pinta-ala on 0,63 km 2. Hämeen vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuoteen 2015 Vierumäen pohjavesialue on luokiteltu riskipohjavesialueeksi torjunta-aineiden ja polttonesteiden lisäaineiden vuoksi. Vierumäen pohjavesialueen vedenottamo, Vierumäen vedenottamo, suljettiin vuonna 1993 vedessä havaittujen korkeiden bensiinin lisäaineen MTBE:n pitoisuuksien vuoksi. Vuoden 2013 luokituksessa pohjavesialueen riskiluokitus on poistettu, sillä vanhan polttoaineen jakeluaseman tontti on puhdistettu ja haitta-aineiden pitoisuudet jäävät alle raja-arvojen Heinola kk pohjavesialue ( ) Heinola kk:n pohjavesialue käsittää Heinolan harjun yhtenäisen osan pohjoispään. Pohjavesialueen erottaa etelässä Rupivuoren kohdalla oleva katkos harjujaksossa Veljeskylän pohjavesialueesta. Pohjavesialueen pinta-ala on 1,12 km 2, josta muodostumisalueen pinta-ala on 0,85 km 2. Veden luonnollisia purkautumispaikkoja ovat valtatie 5:n länsipuolella olevat lähteet. Alueella sijaitsee pohjavesilampi Pikosenlampi, josta virtaa vettä Kotajärven kautta Sulkavanlahteen. Pohjaveden virtaussuunta on pohjoisesta ja etelästä kohti alueen keskiosassa sijaitsevia lähteitä ja vedenottamoa. Kirkonkylän yksikaivoinen vedenottamo on rakennettu vuonna Ottamolla on vesioikeuden vuonna 1992 vahvistamat suoja-alueet. Raakaveden laatu on ollut melko hyvä, vaikka kloridipitoisuus on kuitenkin korkeahko ja syövyttävän hiilihapon määrä suurehko. Hämeen vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuoteen 2015 Heinolan kirkonkylän pohjavesialue on luokiteltu riskipohjavesialueeksi kohonneiden torjunta-ainepitoisuuksien vuoksi. Pohjaveden kemiallinen tila on kuitenkin arvioitu hyväksi. Vuoden 2013 luokituksessa pohjavesialueen pilaavaksi aineeksi on torjuntaaineiden ohella merkitty myös kloridi Myllyojan pohjavesialue ( ) Myllyojan pohjavesialue muodostuu pohjois-eteläsuuntaisesta pitkittäisharjusta, jonka maa-aines on hyvin vettä johtavaa hiekkaa ja soraa. Harjun etelä- ja länsireunoilla maaperä on hietaa ja itäreuna rajoittuu moreeni- ja kallioalueisiin. Harjun itäreunalla kalliopinta kohoaa pohjavedenpinnan yläpuolelle muodostaen itä-länsisuuntaisen vedenjakajan, jonka eteläpuolelta pohjaveden virtaus suuntautuu etelään kohti Ala- Musterin vedenottamoa. Pohjoisosan pohjavedet purkautuvat pääasiassa länteen kohti Nyynäistenlahtea. Myllyojan pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 4,36 km 2, josta muodostumisalueen pinta-ala on 2,92 km 2. Pohjavesialueen eteläosassa sijaitsee Heinolan kaupungin päävedenottamona toimiva Ala-Musterin vedenottamo, joka on otettu käyttöön vuonna Vedenottamoon kuuluu viisi siiviläputkikaivoa ja alkalointirakennus. Ottamon vedessä esiintyy runsaasti rautaa, minkä vuoksi laitokselle rakennettiin vuonna 1981 jälleenimeytyslaitos. Hämeen vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuoteen 2015 Myllyojan pohjavesialue on luokiteltu riskipohjavesialueeksi liikenteen ja tienpidon aiheuttaman kohonneen kloridipitoisuuden vuoksi. Lisäksi alueella on teollisuus- ja yritystoimintaa, jota pidetään riskinä pohjavedelle Urheiluopiston pohjavesialue ( ) Urheiluopiston pohjavesialue muodostuu etelälaidalta II Salpausselän osasta sekä reunamuodostuman ja Heinolan harjun liittymäkohdassa olevasta jäätikköjokideltasta. Alue rajoittuu pohjoisessa ja idässä kalliose-