SUUNNITELMA. 1.

Transkriptio

1 URBAANI MATOPELI IDEA JA TAVOITTEET Positiivinen terrorismi Reaktioiden herättäminen Ympäristön havainnointi Henkilökohtaisen/julkisen tilan kyseenalaistaminen Menotahdin hidastaminen Ilon/hämmennyksen aikaansaaminen

2 SUUNNITELMA Urbaani mato viedään Helsingin keskustaan hämmennystä herättämään arkisten rutiinien keskelle. Kierrätystrikoosta valmistettu mato koostuu seitsemästä terroristinuoresta. Tilannetta seuraa ja dokumentoi kameramies. Tapahtumapaikoiksi valittiin Stockmann, Helsingin rautatieasema, Kampin ruokakauppa, asematunneli sekä rautatieaseman R-kioski. Näiden välit kuljettiin ratikalla, metrolla ja neljällätoista jalalla. Lisäksi suunnitelmissa oli pulkkamäki sekä luistelurata, mutta nämä jouduttiin karsimaan turvallisuussyistä pois. 1.

3 TOTEUTUS Madon toteutukseen oli vaihtoehtoina valmiit XXXL kokoiset yhteenommellut t-paidat tai ylijäämätrikoosta toteutettu toukka, josta loppujen lopuksi valittiin jälkimmäinen. Seitsemän metrisen madon kankaat hankittiin Eurokankaan palalaarista. Kangaspalat olivat kukin erivärisiä, jonka seurauksena matopuvusta tuli iloisen värinen ja sopivasti huomiota herättävä. Madon ompelu sujui yhteistuumin melko vaivattomasti ja se saatiinkin erinäisistä kokeiluista huolimatta päivässä valmiiksi. Matopuvun alle laitettiin tummat housut, muhkeat takit lisäämään volyymiä sekä värikkäät pipot ja tumput väriä tuomaan. Kunkin matolaisen silmät peitettin tehtävän luonteeseen sopien Zorro-naamiolla tunnistamisen estämiseksi sekä terrorismi-tunnelman luomiseksi. Iskupäiväksi valittiin mielestämme viikon masentavin ajankohta eli maanantai-aamu.

4 H-HETKI Sovimme tapaamispaikaksi Stokcmannin kellon ja odotimme jännityksellä ketkä saapuisivat paikalle sovittuun aikaan kello kuusi. Onneksemme innokkaita terrosristeja saapui tarvittavat 7 sekä yksi kuvaaja tilannetta tallentamaan. Vaihdoimme vaatteet rautatieaseman kellarissa, johon jätimme henkilökohtaiset tavaramme säilöön. Ensimmäisenä iskupaikkanamme toimi rautatieaseman R-kioski, jossa saimme aikaan vaihtelevia reaktioita. Kioskin myyjä pidätteli nauruaan, mutta muut asiakkaat jonottivat ilmeettöminä 7-metrisen madon perässä. Matkamme jatkui asematunnelissa temmeltäen kohti metroa. Metrossa hämmensimme arkipäiväistä töihin matkustamista ja saimmekin aikaan monia hymähdyksiä ja yhden makean naurun. Metrosta jatkoimme Kampin kauppakeskuksen S-markettiin ostamaan virvoikkeiksi pillimehua. Ruokakaupassa ihmisten reaktiot olivat mielestämme varsin hyväntuulisia. Tämän jälkeen jatkoimme luikertelua Kampin bussiasemalla kyytejään odottavan ihmismassan keskelle. Piiritimme hetken verran huvittunutta Metro-lehden jakaajaa ja seikkailimme juuri linja-autosta purkautuneessa ihmisjoukossa tarkoituksella vastavirtaan. Seuraavaksi vuorossa oli ratikkamatka Kampista takaisin rautatieasemalle. Kiemurtelimme läpi ratikan istumaan muiden matkustajien viereisille paikoille. Kummastukseksemme ratikkamatkustajat pysyttelivät tavallisesta poikkeavasta matkaseurasta huolimatta neutraalin pidättyväisinä. Eniten päänvaivaa matkustajille aiheutti madon ohittaminen ratikasta poistuessa. Lopuksi kuljimme asematunnelin kompassille, jossa hetken juostuamme ringissä revimme matopuvun päältämme. Runollisemmin kuvattuna urbaani matomme muuttui lopulta urbaniksi perhoseksi.

5 YHTEENVETO Vaikka yksi aamuisen matotemppuilun tarkoituksista oli terrorisoida Helsingin keskustassa liikkuvien arkea positiivisella tavalla, oli se myös oiva keino tarkkailla ihmisten reaktioita hämmentävään ihmismatoon. Esimerkiksi ratikassa matkustaessamme oli mielenkiintoista huomata, kuinka moni matkustajista yritti parhaansa mukaan olla luomatta katsekontaktia meihin saatikka sitten nauraa. Kampin kaupan kassalla myyjä oli ilmeetön koko madon ostaessa juotavaa ja moni kulkija pyrki vain ohittamaan värikkään trikooletkan mahdollisimman nopeasti ja huomaamattomasti. Saattoi olla, että ihmiset pelkäsivät tulevansa huomioiduksi ja samalla ehkä nolatuksi julkisella paikalla, jos olisivat tulleet matoa liian lähelle. Turvallisen eli pitkän välimatkan päästä oli monen ohikulkijan helpompi tuijottaa perään tai käskeä kaveria katsomaan myös. Videokameralla saattoi myös olla luonnollisesti jonkin verran tekemistä asian kanssa. Tietenkin vastapainona kontaktin välttelijöiden joukossa oli myös yksittäisiä ihmettelijöitä, kyselijöitä sekä nasevien kommenttien heittelijöitä. Muuan vartija rohkaistui jopa tokaisemaan madolle "Kiva paita!" ja ruokakaupassa matoa pidettiin ihan "perussettinä". Lisäksi totesimme, että jostain syystä turistien ja lapsien oli helpompi ilmaista huvittuneisuuttaan madon nähtyään kuin suomalaisten tai aivan vieressä kulkevien paikallisten aikuisten. Esimerkiksi rautatieasemalla eräs lapsi osoitti rohkeasti matoa ja yritti nykiä eteenpäin viilettävää vanhempaansa hihasta, ja aseman penkeillä istuskellut turisti videokuvasi ohikulkevaa tempausta leveä virne kasvoillaan. Vaikka emme suoranaisesti ottaneet kantaa mihinkään, toivottavasti herätimme ainakin edes jotain ajatuksia ohikulkijoissa. Ehkä vastaantullut mato muutti tai virkisti jotain aikaisen maanantai-aamun rutiineissa tai edes nauratti myöhemmin samana iltana. Ärsyyntyneet taas saivat varmasti vähän lisäpontta uuteen viikkoon.

6 Onnistuimme mielestämme tempauksessamme varsin hyvin. Matopukumme palveli tehtävässään hyvin ja siinä oli helppo liikkua kaupunkiympäristössä. Voi jopa sanoa että mato ikään kuin sulautui joukkoon virtaviivaisuudessaan. Onnistuimme aiheuttamaan sopivassa määrin niin hämmennystä kuin ärtymystä. Muutamassa ihmisessä onnistuimme jopa saamaan mehevät naurut aikaan. Myös meillä oli hauskaa. Ajoittain rajoitimme niin henkilökohtaista kuin julkista tilaa ja pakotimme uhrejamme sopeutumaan yllättäviinkin tilanteisiin, huumoria unohtamatta. Näin jälkikäteen ajateltuna, tempauksemme muistutti mm. Fluxuksen toimintaa. Fluxus eli virrata latinaksi, on kansainvälinen taiteilijoiden, säveltäjien ja muotoilijoiden verkosto, joka perustettiin vuonna Sille on tyypillistä eri taiteenalojen ja suuntausten yhdistäminen. Fluxustaiteilijat ovat olleet aktiivisia kuvataiteissa, musiikissa, sekä kirjallisuudessa, kaupunkisuunnittelussa, arkkitehtuurissa ja muotoilussa. Fluxusta kuvataan usein sanalla intermedia. Esimerkiksi runous ja kuvataide kohtaavat toisensa visuaalisessa runoudessa. Fluxus rohkaisi itse tehtyyn estetiikkaan, arvosti yksinkertaisuutta monimutkaisuuden sijaan. Fluxukseen kuului vahva epäkaupallisuus ja anti-taide, joka halveksi perinteistä taidemarkkinoiden ohjaamaa taidemaailmaa ja suosi taiteilijakeskeistä luovaa käytäntöä. Fluxus-taiteilijat työskentelivät yleensä millä tahansa materiaaleilla joita oli saatavilla, ja joko loivat omat teoksensa tai toimivat yhteistyössä kollegoidensa kanssa. Fluxuksen taiteilijat eivät tavallisesti ulkoistaneet luovaa prosessia kaupallisille valmistajille. Fluxuksella ei ole yleistä hyväksyttyä määritelmää. Useimmat fluxus-tutkijat ja taiteilijat ovat samaa mieltä seuraavista: Fluxus on asenne. Se ei ole liike tai tyyli. Fluxus on intermediaa. Fluxuksen tekijät haluavat nähdä, mitä tapahtuu kun eri mediat kohtaavat toisensa. Fluxuksen tekijät haluavat sekoittaa asioita. He käyttävät löydettyjä ja jokapäiväisiä esineitä, ääniä, kuvia ja tekstejä. Fluxuksen pitäisi olla yksinkertaista. Taide on pientä, tekstit ja performanssit ovat lyhyitä. Fluxuksen pitäisi olla hauskaa. Jos se ei ole hauskaa, se ei ole Fluxusta.

7 Lähteet: 1. ( ) 2. ( ) 3. Flash Art (International Edition) v. 41 (July/ September 2008) Wilson Web 4. Higgings Hannah, Fluxus Experience, published in 2002 by the University of California Press