ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ

Transkriptio

1

2 ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ SUOMENTANUT LEENA VALLISAARI GUMMERUS 3

3 Ympäristövastuu on osa Gummerus Kustannus Oy:n jokapäiväistä toimintaa. Saksankielinen alkuteos Tannöd Rukouskäännöksissä on käytetty osia A. Carlingin kokoamasta teoksesta Rukouskirja (1949). Edition Nautilus, Hamburg 2005 Published by agreement with Agentur Literatur Gudrun Hebel, Berlin Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy Helsinki Painopaikka: Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 2009 ISBN

4 Marianne makaa valveilla sängyssään. Hän ei saa unta. Hän kuulee kuinka tuuli ulvoo. Se kiitää pihamaan poikki kuin hurja joukko. Mummo on kertonut hänelle paljon tarinoita hurjasta joukosta ja pirusta, aina joulun ja uudenvuoden välisinä pitkinä, pimeinä, kylminä öinä. Hurja joukko kiitää tuulen ajamana eteenpäin vinhasti kuin pilvet myrskyllä, vinhemminkin. Miehet istuvat ratsuilla, mustilla kuin itse paholainen, mummo kertoo. Heillä on ympärillään mustat kaavut. Huppu on vedetty syvään kasvoille. Punahehkuisin silmin joukko kiitää eteenpäin. Joka on niin varomaton, että liikkuu ulkosalla sellaisena yönä, hänet hurja joukko sieppaa mukaansa. Laukassa, mummo sanoo. Lennossa, huiskis vain! 21

5 Samalla mummo heilauttaa aa kättään aivan kuin itse tarttuisi johonkin ja pyyhkäisisi yhkäisisi sen pois. Huiskis! Ja he nostavat ihmisparan kor- kealle ilmaan ja riepottavat häntä mukanaan. Kauas, korkealle pilviin asti, taivaalle asti he riepottavat häntä. Hänen on pakko seurata myrskyn mukana. Joukko ei päästä häntä vaan ulvoo ja nauraa vain ivallisesti. Ho ho ho, mummo nauraa matalalla äänellä. Marianne näkee ihan silmissään, miten hurja joukko tarttuu ihmiseen, kiskaisee hänet yläilmoihin ja nauraa. Mitä sitten tapahtuu, mummo? Marianne kysyi. Eikö hän pääse enää ikinä alas? Pääsee pääsee, mummo vastasi. Jotkut pääsevät takaisin, jotkut eivät! Hurja joukko raahaa miesparkaa mukanaan niin kauan kuin sitä huvittaa. Joskus mies lasketaan varovasti alas, kun hänen kustannuksellaan on pidetty tarpeeksi hauskaa. Joskus. Mutta useimmiten miesparka löydetään seuraavana aamuna jostakin tohjoksi hakattuna. Koko ruumis on pies- 22

6 ty ja murjottu. Paljon on niitäkin, joita ei ole nähty sen koommin. Heidät hurja joukko on kiidättänyt suoraa päätä paholaisen luokse. Nyt kertomus hurjasta joukosta on koko ajan Mariannen mielessä. Hän ei ikinä lähtisi talosta tällaisella ilmalla. Häntä hurja joukko ei saisi. Häntä ei varmasti! Hän makaa kauan valveilla. Ei tiedä, kuinka kauan. Pikkuveli nukkuu samassa huoneessa. Sängyt on sijoitettu niin, että he makaavat päät melkein kiinni toisissaan. Marianne omassa sängyssään ja veli pienessä lastensängyssä. Hän kuulee veljen rauhallisen ja tasaisen hengityksen. Niin lähekkäin he ovat. Veli hengittää sisään ja ulos. Joskus, kun Marianne ei saa unta, hän kuuntelee yössä tuota ääntä, yrittää sopeuttaa oman hengityksensä siihen, hengittää sisään, kun veli hengittää sisään, ja hengittää ulos, kun veli hengittää ulos. Joskus se auttaa, häntäkin alkaa väsyttää ja hän nukahtaa. Tänään se ei onnistu. Hän makaa valveilla. 23

7 Nousisiko hän sängystä? Vaari läksyttää taas hirveästi. Vaari ei pidä siitä, että tä Marianne nousee yöllä ja huutaa äitiä tai mummoa. moa. Sinä olet tarpeeksi vanha nukkumaan yk- sin, vaari sanoo silloin ja passittaa hänet takaisin sänkyyn. Oven alta pilkottaa valonsäde. Se on heikko, mutta Marianne erottaa valon ohuena viivana. Joku on siis vielä ylhäällä. Äiti ehkä? Tai mummo? Marianne kokoaa rohkeutensa, pistää paljaat jalat sängystä. Huoneessa on kylmä. Hän työntää peiton syrjään. Hiirenhiljaa, ettei pikkuveli herää, hän hiipii varpaisillaan ovelle. Varovasti, etteivät lattialankut narise. Hitaasti ja varovasti hän painaa rivan alas ja avaa oven äänettömästi. Hän hiipii käytävää pitkin keittiöön. Keittiössä palaa vielä valo. Hän menee ikkunan ääreen istumaan ja katselee ulos yöhön. Häntä hirvittää, ja hän alkaa hytistä ohuessa yöpaidassaan. 24

8 Sitten hän huomaa, että viereisen huoneen ovi on vähän raollaan. Äiti on varmaan mennyt vielä käymään vetassa, Marianne ajattelee. Hän työntää huo- naneen oven kokonaan auki. Huoneen toisesta ovesta pääsee käytävään, joka vie navettaan ja heinälatoon. Hän huutaa äitiä. Huutaa mummoa. Mutta ei saa vastausta. Tyttö kävelee pitkää, pimeää ruokintakäytävää. Hän epäröi, pysähtyy. Huutaa uudestaan äitiä, mummoa. Tällä kertaa vähän kovempaa. Ei taaskaan vastausta. Navetassa elukat ovat parsissa, ketjuilla ruokakaukalon rautarenkaisiin kytkettyinä. Lehmien ruhot liikkuvat rauhallisesti. Navettaa valaisee vain yksi öljylamppu. Ruokintakäytävän päähän tultuaan Marianne huomaa, että heinäladon ovi on auki. Äiti on tietysti ladossa. Hän huutaa taas äitiä, ei saa vastausta nytkään. Hän kävelee käytävää ladolle päin. Ovella hän jää taas epäröiden seisomaan. Pimeydestä 25

9 ei kuulu ääntäkään. Hän vetää ä henkeä ja astuu sisään. 26

10 Pyhä Maaria Magdalena, rukoile heidän puolestansa! Pyhä Katharina, rukoile heidän puolestansa! Pyhä Barbara, rukoile heidän puolestansa! Kaikki pyhät Neitseet ja Lesket, rukoilkaat heidän puolestansa! Kaikki Jumalan Pyhät, rukoilkaat heidän puolestansa! Ole heille armollinen! Säästä heidät, oi Herra! Ole heille armollinen! Vapahda heidät, oi Herra! 27