VUOROTYÖTÄ TEKEVÄN HOITOTYÖNTEKIJÄN ELINTAPOJEN VAIKUTUS TYÖSTÄ PALAUTUMISEEN

Transkriptio

1 VUOROTYÖTÄ TEKEVÄN HOITOTYÖNTEKIJÄN ELINTAPOJEN VAIKUTUS TYÖSTÄ PALAUTUMISEEN Tuukka Ronkainen Pro gradu -tutkielma Liikuntalääketiede Itä-Suomen yliopisto Lääketieteen laitos Toukokuu 2013

2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos Liikuntalääketiede RONKAINEN, TUUKKA: Vuorotyötä tekevän hoitotyöntekijän elintapojen vaikutus työstä palautumiseen Pro gradu -tutkielma, 72 sivua, 3 liitettä (11 sivua) Ohjaajat: FT Mika Venojärvi, TtM Susanna Järvelin-Pasanen, työhyvinvointikonsultti Taina Liukkonen (HUS) Toukokuu 2013 Avainsanat: vuorotyö, palautuminen, univaje, elintavat, Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voiko säännöllisillä terveystottumuksilla vaikuttaa hoitotyöntekijän työvuoroista palautumisen kokemiseen. Tutkimusryhmä koostui Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) Jorvin ja Peijaksen osastojen vuorotyötä tekevistä hoitajista. Tavoitteena oli tarkastella kolmivuorotyön työaikamuotoon laaditun säännöllisen liikunta- ja ateriarytmityksen vaikutuksia hoitajan hyvinvointiin. Yleisiin suosituksiin pohjautuvalla rytmityksellä haluttiin lisätä hoitajan työvireyttä, parantaa unen laatua sekä motivoida näiden terveystottumusten ylläpitämiseen. Hoitajille jaettiin tutkimusjakson alussa rytmityskortti, jonka tarkoituksena oli innostaa henkilö säännölliseen ruokailuun ja liikunnan harrastamiseen eri työvuoroissa. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2012 kyselylomakkeella. Aineisto koostui 12 vuorotyötä tekevästä hoitajasta Jorvin ja Peijaksen sairaaloiden yksiköistä. Kyselylomakkeen avulla saatuja tuloksia verrattiin tutkimusjakson alussa ja lopussa. Interventio oli kestoltaan 10 viikkoa. Tutkimustulosten mukaan valtaosa hoitajista koki vuorotyön häiritsevän nukkumista, vapaa-ajan laatua sekä sosiaalista osallistumista esimerkiksi perheen tai ystävien kanssa. Suuri osa tutkittavista oli tyytymättömiä terveydentilaansa ja työkyky työn fyysisiin vaatimuksiin nähden koettiin usein riittämättömänä. Tutkimuksen jälkeen voimakkaan väsymisen tunne työvuoroissa väheni ja hoitajat kokivat yleisen terveydentilansa kohentuneen parantuneiden terveystottumuksien myötä. Tutkimuksen lopussa ateriarytmi oli suositusten mukaista ja vuorontyöntekijöillä yleisesti esiintyvät ruoansulatuselimistön oireet vähenivät. Otoskoon pienuuden vuoksi tutkimustuloksia voidaan kuitenkin pitää vain suuntaa antavina. Tuloksista voidaan päätellä, että säännöllinen liikunnan ja ruokavalion rytmitys oli helposti toteutettavissa eri työvuoroissa ja se lisäsi hoitajien motivaatiota pitää yllä terveystottumuksiaan. Hoitajat kokivat, että rytmityskortti oli käyttökelpoinen ja sen avulla terveellisiin elintapoihin tuli kiinnitettyä huomiota aiempaa enemmän. Konkreettinen terveysneuvonta koettiin tärkeäksi ja hyödylliseksi keinoksi lisätä hoitajan tietämystä siitä, kuinka vaihtuviin työvuoroihin sopeutumista voisi edistää.

3 UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences School of Medicine Exercise Medicine RONKAINEN, TUUKKA: The influences of the shift workers living habits in recovering from work shifts Master s thesis, 72 pages, 3 appendices (11 pages) Supervisors: PhD Mika Venojärvi, MSc Susanna Järvelin-Pasanen, Specialist in work well-being Taina Liukkonen (HUS) May 2013 Keywords: shift work, recovery, sleep deprivation, well-being The aim of the Master s Thesis was to evaluate how regular health habits promote nursing staff recovery from work shifts. In this study health habits mean regular physical activity and dietary. The study included nurses from Helsinki University Central Hospital Jorvi and Peijas medical unit. The aim of the study was to examine how the rhythm of regular physical activity and regular dietary based on the three-shift work schedule - form affects shift workers well-being, quality of sleep and recovery from their shifts. Nurses were given a rhythm card, in order to motivate and inspire them to follow their health habits during different shifts. The data was collected in spring 2012 and includes responses from twelve female nurses. The survey was carried out by a questionnaire. The results were compared in the beginning and in the end of the 10 week intervention period. The results show that the majority of the nurses felt that shift work causes sleep-related problems frequently, impairs leisure time as well as the quality of social participation. Many were dissatisfied on their health status and ability to work related to their occupational demands. After intervention nurses reported fewer fatigue, improved vitality and better activity on their daily work routines. Also meal frequency followed general recommendations and the symptoms with digestive system decreased. Due to the small entity of samples the research results can only be considered as guidelines. It can be concluded that regular physical activity and meal rhythm was easy to follow in variety of shifts and it increased nurses motivation to maintain their health habits. The nurses felt that the rhythm of the card was useful and healthy lifestyle was given more attention on a larger scale. A practical health advice was considered important and useful tool for the nurses to become aware how adaptation to the changing shifts could be promoted.

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO..5 2 KIRJALLISUUSKATSAUS Vuorotyö ja sen määrittely Vuorotyön terveysvaikutukset Vaikutukset uneen ja vireyteen Vuorotyön terveyshaitat Vuorotyön terveyshaittojen ennaltaehkäisy Työaikajärjestelyt Elintavat Terveystarkastukset TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimuksen suunnittelu Tutkimusaineisto Tutkimuksen kulku Analyysimenetelmät TUTKIMUSTULOKSET Terveys ja työkyky Palautumisen kokeminen työntekijän toimesta Palautumisen kokeminen työnantajan toimesta Uni ja vireys Liikunta Ravitsemus ja ruokailutottumukset Ruoansulatuselimistön oireet Kokemuksia rytmityksestä ja vuorotyökortista POHDINTA Tutkimustulosten arviointia Tutkimuksen heikkoudet ja vahvuudet Jatkotutkimusaiheet Johtopäätökset...53 LÄHTEET LIITTEET

5 1 JOHDANTO Ihminen soveltuu paremmin tekemään töitä päivällä ja nukkumaan yöllä, sillä suurin osa elintoiminnoistamme noudattaa säännöllistä vuorokausirytmiä. Esimerkiksi univalvetila, ruumiin lämpötila, monien hormonien eritys ja fyysinen sekä psyykkinen suorituskyky vaihtelevat vuorokaudenajan mukaan (Härmä & Kukkonen-Harjula 2005). Vuorotyö ja epäsäännölliset työajat ovat terveydelle ja vireydelle haitallisempia kuin säännöllinen päivätyö. Epätyypilliset työajat ovat kuitenkin lisääntyneet, sillä kehittyvä teknologia, nopea kansainvälistyminen ja läpi vuorokauden toimiva yhteiskunta ovat pakottaneet normaalin vuorokausirytmin rikkoutumiseen. Vuorotyö on uuvuttavaa ja henkilöstön jaksaminen on jokapäiväinen huolenaihe, johon olisi syytä etsiä mahdollisimman toimivia ratkaisuja. Säännöllisen vapaa-ajan liikunnan harrastamisen on havaittu olevan yhteydessä myönteisempään mielialaan, yleiseen hyvinvoinnin tunteeseen sekä vähäisempään ahdistuneisuuden ja depressiivisyyden merkkeihin (Nupponen 2006). Liikuntaharjoittelun lisäksi myös aterioinnin säännöllisyys on tärkeää vuorotyötä tekevän hoitotyöntekijän hyvinvoinnille, sillä muuttuvat työajat vaikuttavat ruokailuaikoihin. Säännöllinen ateriarytmi rytmittää myös muuta päiväohjelmaa ja saattaa auttaa vuorotyöhön sopeutumisessa (Hakola ym. 2007). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko kolmivuorotyöhön laaditulla liikunnan ja ruokailun rytmityksellä vaikuttaa hoitajan vireyteen ja työvuoroista palautumiseen. Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää hoitotyöntekijöille jaettavan vuorotyökortin käyttökelpoisuutta käytännön hoitotyössä. 5

6 2 KIRJALLISUUSKATSAUS 2.1 Vuorotyö ja sen määrittely Vuorotyö tarkoittaa työaikaa, jossa työvuorot vaihtuvat säännöllisesti ja muuttuvat ennalta sovituin ajanjaksoin. Yleisin vuorotyömalli on kolmivuorotyö, jossa työaika ajoittuu aamu-, ilta- tai yövuoroon. Vuorotyöksi katsotaan myös esimerkiksi kaksivuorotyö ja säännöllinen ilta- tai yötyö. Työaikaratkaisuja on olemassa lukemattomia, riippuen ammattialasta ja työnkuvasta. Työvuoroja voidaan järjestään vuorojen pituuden, ajoittumisen, kiertosuunnan ja peräkkäisten työpäivien lukumäärän mukaan. Eri työvuororatkaisut vaikuttavat hyvin eri tavoin työvireyteen, unirytmiin ja vapaa-ajan jakaantumiseen (Härmä & Sallinen 2004). Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2010 vuorotyötä teki naispalkansaajista noin joka neljäs, miehistä joka viides (Tilastokeskus 2010). Euroopassa vuorotyötä tekee noin 20 % väestöstä (Viitasalo ym. 2011). Kokonaisuudessaan säännöllisestä päivätyöstä poikkeavaa työaikaa noudattavaa työtä teki vuonna 1984 palkansaajista 24 % ja vuonna 2003 jo 32 %. Eri ammattiryhmiä tarkastellessa sosiaali- ja terveysalalla vuorotyötä tekeviä on yli kolmannes (38%). Suomessa eniten vuorotyötä tehdään liikenteessä (65 %) ja määrän odotetaan kasvavan edelleen. Vuorotyö on yleistä myös teollisuudessa (45 %), maataloudessa (40 %) sekä kaupan alalla (35 %) (Miettinen 2008). 2.2 Vuorotyön terveysvaikutukset Vuorotyön terveysvaikutukset ilmenevät hitaasti, jolloin niitä voi olla vaikea todeta ja oireet ilmentyvät vain osalla työntekijöistä. Vuorotyön haitalliset terveysvaikutukset selittyvät monilla tavoin, mutta suurimman syyn on arveltu olevan unen ja vuorokausirytmin häiriintymisessä. Lisäksi vuorotyöhön liittyy monia muita tekijöitä, kuten ravitsemukselliset tekijät ja vaikutukset sosiaaliseen elämään (Partinen 2012). 6

7 2.2.1 Vaikutukset uneen ja vireyteen Unen tärkeimmät tehtävät liittyvät aivojen palautumiseen ja sitä kautta vireyden ja kognitiivisten toimintojen ylläpitoon. Unella on tärkeitä tehtäviä myös fyysisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä (Härmä & Sallinen 2004). Uni on hormonaalisesti anabolinen eli rakentava tila, joka edistää toipumista fyysisesti tai psyykkisesti vaativista suorituksista. Työssä käyvillä riski vähintään tunnin univajeeseen vuorokaudessa on noin kolminkertainen työttömiin tai eläkeläisiin verrattuna. Alle 45 vuoden ikä, naissukupuoli ja huonoksi koettu terveys lisäävät riskiä. Vakavampaa, vähintään kahden tunnin vuorokautista univajetta on useammalla kuin joka kymmenennellä suomalaisella työikäisellä (Härmä & Sallinen 2004). Työikäisellä toteutuneen unen pituus on tavallisesti vähän yli seitsemän tuntia ja yleensä ikääntymisen myötä koettu unentarve usein vähenee. Myöhemmällä keski-iällä nukahtamisongelmat ja yöheräilyt lisääntyvät. Ihmisen nukahtamistaipumus on suurimmillaan yöllä ja pienimmillään aamupäivällä. Aamuyöllä tapahtuu nukahtamisesta johtuvia liikenneonnettomuuksia jopa 20 kertaa enemmän kuin aamupäivällä (Härmä & Sallinen 2004). Unitutkijat Ohayon ja Partinen (2002) ovat tutkineet suomalaisten univaikeuksia. Heidän mukaansa suomalaisista lähes 38 %:lla esiintyi vuonna 2000 unettomuusoireita vähintään kolmena yönä viikossa. Työssäkäyviä heistä oli yhteensä noin 60 %. Unensaannin vaikeuksia ilmeni 12 %:lla ja esimerkiksi unikatkoja ilmeni lähes joka kolmannella. Joka kymmenennen oireet olivat niin vakavia, että unettomuus luokiteltiin vuorotyön aiheuttamaksi unihäiriöksi (Shift Work Sleep Disorder, SWSD). On todettu, että noin 10 %:lle vuorotyöntekijöistä kehittyy vuorotyön aiheuttama unihäiriö (Drake ym. 2004), jolle on tyypillistä unettomuusoireet ja/tai voimakas valveaikainen uneliaisuus. Esimerkiksi Ranskaan, Englantiin, Saksaan tai Italiaan verrattuna suomalaisilla täysiikäisillä on 1,5 2,0 kertaa enemmän unihäiriöitä. Univaikeuksien kasvusta kertoo myös vuoden 2004 Työolotutkimus (Kuvio 1). 7

8 Naiset Miehet % Kuvio 1. Palkansaajat, jotka kokivat univaikeuksia vähintään kerran viikossa vuosina (Lehto & Sutela 2004) Ihmisen vireystilaa ja biologista vuorokausirytmiä tahdistavat erityisesti valopimeärytmi sekä sosiaaliset tekijät, kuten työajat. Sisäistä vuorokausirytmiä tahdistaa biologinen kello aivojen suprakiasmaattisissa tumakkeissa, joka välittää ympäristön valo-pimeärytmistä tulevan signaalin ympäristön ajasta keskushermostoon. Valo ja toisaalta sen puute ovat siten keskeisessä asemassa elimistön vuorokausirytmien tahdistamisessa (Härmä & Kukkonen-Harjula 2005). Biologinen kello poimii tietoa sekä luonnosta että kehon sisältä tulevista ärsykkeistä ja määrää mahdollisesti myös sitä, kuinka joustavasti itse kukin kykenee sopeutumaan vuorokausirytmin vaihteluihin (Partonen 2005). Elimistön vuorokausirytmejä voidaan muuttaa erityisesti uni-valverytmin ja valopimeärytmin avulla. Valo-pimeärytmin vaikutus perustuu siihen, että tieto ympäristön valoisuudesta välittyy aivojen hypotalamuksessa sijaitsevaan biologiseen kelloon. Tämän tekee mahdolliseksi hermorata, joka kulkee silmän verkkokalvosta hypotalamukseen. Biologisesta kellosta viesti välittyy edelleen aivojen sisäosissa sijaitsevaan käpylisäkkeeseen, joka erittää melatoniinia (Laitinen & Porkka-Heiskanen 1999). Melatoniinin eritys on yleensä suurimmillaan yöllä ja huipussaan keskiyön jälkeisinä tunteina, mikä auttaa elimistön sisäistä kelloa pysymään ajassa säädellen vuorokausirytmiä ja edistäen unensaantia. Valolle altistuttaessa melatoniinin eritys estyy, joten se on ns. kronobiootti eli biologisia rytmejä säätelevä tekijä. Se, kannattaako vuorokausirytmejä pyrkiä sopeuttamaan vuororytmiin, riippuu vuorojärjestelmästä (Hakola ym. 2007). 8

9 Vuorotyötä tekevällä unirytmin sekoittumista esiintyy ennen kaikkea yksittäisten yövuorojen ja aikaisten aamuvuorojen yhteydessä. On havaittu, että toimintakyvyn eri osaalueet näyttäisivät palautuvan eri tahdissa. Esimerkiksi päivystystä tehnyt lääkäri saa univajeensa yleensä korvatuksi seuraavan täysimittaisesti nukutun yön aikana, mutta mieliala, keskittymiskyky ja tarmokkuus palautuvat hitaammin. Täyteen palautumiseen tarvitaan keskimäärin 2 3 vuorokautta (Puttonen 2009). Yleisesti tiedetään, että vaihtuvat työajat, kuten vuorotyö, aiheuttavat usein akuuttia univajetta, jolloin suoriutuminen rutiininomaisissakin tehtävissä voi vaikeutua. Jo noin kahden tunnin univaje heikentää tarkkaavaisuutta ja lisää päiväaikaista uneliaisuutta, ja noin viikon jatkuvan univajeen seurauksena heikko uni vastaa koko yön yhtenäistä valvomista (Dinges ym. 1997). Dawson ja Reid (1997) ovat todenneet tutkimuksessaan, että 24 tunnin yhtäjaksoinen valvominen heikentää vaativissa tehtävissä, esimerkiksi valvontatyössä, kognitiivista ja psykomotorista suorituskykyä yhtä paljon kuin yhden promillen humalatila. Usean kuormittavan työvuoron aikana kertyy usein univajetta, joka pyritään korvaamaan työvuoron jälkeisellä palautumisunella. On havaittu, että palautumisunen aikana kasvuhormonia erittyy normaalia enemmän (Härmä & Sallinen 2004). Vuorotyöntekijälle palautumisuni on siis hyvin tärkeä vaihtuvista työajoista toipumisen kannalta. Unen häiriintyessä elimistö alkaa erittää stressihormoneja, kuten kortisolia. Tämän lisämunuaisen kuoresta erittyvän hormonin määrä elimistössämme vaihtelee voimakkaasti vuorokaudenajan mukaan. Univaje lisää kortisolin erittymistä paitsi yöllä, myös univajetta seuraavan päivän aikana (Härmä & Sallinen 2004). Univajetta seuraavan palautumisunen ja erityisesti syvän unen, eli hidasaaltounivaiheen aikana kortisolin eritys taas vähenee (Vgontzas ym. 1999). Univaje heikentää myös muita kehon toimintoja, kuten elimistön puolustusjärjestelmän toimintaa. Univajeen vaikutuksia ihmisen vastustuskykyyn on tutkittu seuraamalla vajeen aikana yksittäisiä, verestä määriteltävissä olevia immuunipuolustuksen osatekijöitä. Näitä ovat esimerkiksi leukosyytit eli valkosolut, lymfosyytit ja elimistön luonnolliset tappajasolut (Natural Killer, NK-solut) (Härmä & Sallinen 2004). Useimmat tutkimukset osoittavat, että univaje aiheuttaa epäedullisia muutoksia näiden soluryhmien määrässä ja toiminnassa. Eräässä tutkimuksessa selvitettiin univajeen vaikutusta sytokiinipitoisuuksiin 30:lla terveellä henkilöllä (17 miestä ja 13 naista keski-iältään 38 vuotta) neljän päivän ajan. Univajeen seurauksena henkilöiden matala-asteista tulehdusta lisäävien 9

10 sytokiinien, kuten interleukiini 6:n (IL-6) ja tuumorinekroositekijä alfan (TNF- ), pitoisuuden määrä oli huomattavasti suurempi kuin keskeytymättömän unen jälkeen (Irwin ym. 2006). Sytokiinit ovat elimistön puolustusreaktioiden keskeisiä säätelijöitä. Sytokiinien lisäksi elimistön immuunijärjestelmää ylläpitävien lymfosyyttien määrän on todettu alenevan univajeen seurauksena (Imeri & Opp 2009). Van Leeuwen kumppaneineen (2009) havaitsivat tutkimuksessaan, kuinka viiden yön univaje nosti tulehdusta lisäävien sytokiinien ohella myös C-reaktiivisen proteiinin eli CRP:n määrää. CRP on valkuaisaine, jonka pitoisuus elimistössä nousee bakteeri-infektiossa ja kudosvaurioissa. On mahdollista, että jatkuva univaje on yhteydessä moniin sairauksiin johtavaan matalaasteiseen krooniseen tulehdustilaan (Ranjbaran ym. 2007). Ikääntyessä työn kuormituksesta palautuminen hidastuu ja etenkin vuorotyössä tämä on monelle työntekijälle haaste jaksamisen ja terveyden kannalta. Vuorotyön suhteen ikääntyvinä pidetään yli 45-vuotiaita ja sitä vanhempia (Hakola ym. 2007). Ikääntymisen myötä elimistön rytmit muuttuvat jonkin verran. On yleistä, että ikääntyessä vuorokausirytmi siirtyy enemmän aamutyyppiseksi, eli henkilö herää aikaisemmin kuin iltaihmiset ja menee illalla myös aiemmin nukkumaan. Usein yöuni päättyy liian aikaisin varhaisen nukkumaanmenon vuoksi ja tuloksena on pinnallinen ja katkeileva yöuni (Huttunen 2010). Osittain aamutyyppisyyteen liittyen ja osittain muista syistä ikääntyvien kyky sopeutua yötyöhön heikkenee. Vaikka ikääntyvät kestävät tutkimusten mukaan jopa nuorempia paremmin yhden yksittäisen yön univajetta (ensimmäinen yövuoro), useampien peräkkäisten yövuorojen aikana vuorokausirytmi ei pysty sopeutumaan yötyöhön yhtä nopeasti kuin nuorilla. Päivällä nukkumisen vaikeus onkin yksi yleisimmistä ikääntyvän vuorotyöntekijän ongelmista (Hakola ym. 2007). Vuorotyöstä johtuva uupumus ja väsymys voi olla vaaraksi potilaalle tai lisätä hoitajan tapaturmariskiä. Muecke (2005) havaitsi katsauksessaan, että hoitajien väsymyksellä voi olla haitallisia vaikutuksia potilastyöhön. Varsinkin yli 40-vuotiailla hoitajilla univaje ja vuorotyön tuomat terveysongelmat voivat häiritä riittävän laadukasta hoitotyötä. Vuorotyön turvallisuutta tutkineet Admi ja kumppanit (2008) eivät havainneet huonosti vuorotyön työaikoihin sopeutuvan hoitajan työturvallisuuden heikkenemistä. Kriteereinä käytettiin mm. työstä poissaoloja, työtapaturmia ja hoitovirheitä. Hoitohenkilökunnan ja potilaiden turvallisuuteen vaikuttavat organisaation toiminta ja esimiestyö. Myös vertaistuki on tärkeää, jotta yleinen työilmapiiri pysyisi mahdollisimman hyvänä. 10

11 2.2.2 Vuorotyön terveyshaitat Vuorotyöllä tiedetään olevan haitallisia vaikutuksia terveyteen (taulukko 1). Yleisimpiä epäsäännölliseen työhön liittyviä terveysongelmia ovat unihäiriöt, väsymys, ruoansulatusoireet, aineenvaihduntahäiriöt, sydämen ja verenkiertoelimistön taudit, rintasyöpä, mielenterveysoireet, stressiin liittyvät sairaudet, tapaturmariski, onnettomuudet ja lisääntymisterveyden häiriöt. Suurin syy oireiden ja sairauksien taustalla on fysiologisten vuorokausirytmien häiriintyminen epäsäännöllisissä työaikajärjestelyissä. Rytmien häiriintymisellä on myös psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia (Hakola & Kalliomäki- Levanto 2010). TAULUKKO 1. Vuoro- ja yötyöhön liittyviä vakavia terveysriskejä verrattuna päivätyöhön (Härmä & Sallinen 2004). Terveysriski Vaarasuhde (risk ratio) Sepelvaltimotauti 1,4 Diabetes ja metabolinen oireyhtymä (MBO) 1,6-1,7 Rintasyöpä 1,3-1,6 Paksusuolen ja peräsuolen syöpä 1,3 Pohjukaissuolen haavauma 0,3-2,0 Kuolemaan johtaneet työperäiset onnettomuudet 1,6 Työtapaturmat yöllä 1,2 Lisääntymisterveyden häiriöt 1,2-2,0 Vuorokausirytmien sekoittumisen lisäksi sairauksille voivat altistaa myös epäterveelliset muutokset elintavoissa, esimerkiksi tupakointi, huono ruokavalio ja liiallinen alkoholinkäyttö. Lisäksi poikkeaviin työaikoihin liittyvät sosiaaliset stressitekijät voivat aiheuttaa oireita ja pitkällä aikavälillä altistaa erilaisille sairauksille. Työtapaturmien ja onnettomuuksien syntymekanismeina voi olla vuorotyön aiheuttama uneliaisuus ja toimintakyvyn heikkeneminen (Wagstaff & Sigstad Lie 2011). Unella on fyysisiä terveyttä tukevia vaikutuksia. Univaje puolestaan aiheuttaa epäedullisia muutoksia rasva- ja sokeriaineenvaihdunnassa, autonomisen hermoston tasapainossa sekä hormonitoiminnassa. Riittämättömän unen on todettu altistavan myös ylipainolle ja tyypin 2 diabetekselle. Ruokailu- ja liikuntatottumusten muutosten ohella yksi syy ylipainon yleistymiseen länsimaissa 50 viime vuoden aikana on univajeen yleistyminen (Merikanto ym. 2011). 11

12 Stressi Epäsäännölliset työajat kuormittavat elimistöä ja voivat aiheuttaa päiväaikaista väsymystä ja stressiä. Työstressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa työ on yhtäaikaisesti kuormittavaa ja vähän palkitsevaa. Palkitsevuudessa ei tarkoiteta tässä yhteydessä pelkästään rahallista korvausta, vaan myös työntekijän vaikutusmahdollisuuksia, arvostusta, työsuhteen varmuutta, kehittymismahdollisuuksia ja oikeudenmukaisesti toimivaa työyhteisöä (Kivimäki ym. 2005). Vuorotyöläisellä stressiä voivat aiheuttaa esimerkiksi nukkumisvaikeudet sekä työn ja vapaa-ajan rytmittäminen, joka yleensä poikkeaa perheenjäsenten elämänrytmistä. Pitkään jatkunut voimakas stressi voi alentaa ihmisen psyykkistä toimintakykyä ja tuoda mukanaan unettomuutta, keskittymiskyvyttömyyttä ja muistivaikeuksia. Työstressi voi pitkittyessään johtaa työuupumukseen. Työuupumus eli burnout ilmenee psyykkisenä ja fyysisenä väsymyksenä, jotka eivät häviä päivittäisellä levolla, viikonloppuina eivätkä tilanteen vaikeutuessa edes pidemmän sairausloman aikana. Työuupumus ilmenee myös kyynistyneenä asenteena työtä kohtaan ja heikentyneenä ammatillisena itsetuntona (Ahola ym. 2010, Tuunainen ym. 2011). Uupumukseen liittyvät unihäiriöt voivat edelleen lisätä elimistön kuormitusta ja voimistaa stressivasteita (Söderström ym. 2004). Esimerkiksi hoitotyössä pitkät työvuorot voivat johtaa unen määrän vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen, väsymykseen ja lopulta työuupumukseen. Sydän- ja verenkieroelimistön sairaudet Kohonnut verenpaine, dyslipidemia eli veren poikkeavat rasva-arvot ja tupakointi ovat merkittäviä syitä sydän- ja verisuonisairauksien syntyyn (Kesäniemi & Salomaa 2009). Vuorotyötä tekevät tupakoivat tai ovat alttiimpia aloittamaan tupakoimisen päivätyötä tekeviä useammin (van Amelsvoort ym. 2006). Vuorotyö lisää sepelvaltimotaudin riskiä noin 40 %:lla ja koska vuorotyö on yleistä, jopa 7 % sepelvaltimotaudeista johtuu vuorotyöstä ja on samalla myös merkittävä itsenäinen riskitekijä sepelvaltimotaudin synnyssä (Härmä & Sallinen 2000). 12

13 Monet elimistöä kuormittavat tekijät yhdessä voivat aiheuttaa epäedullisia muutoksia valtimoterveydelle, ei vain yksi tietty mekanismi. Puttonen työryhmineen (2010) toteaa katsauksessaan, kuinka vuorotyö voi liittyä valtimosairauksien syntyyn usean eri kuormittavan tekijän yhteisvaikutuksesta. Muun muassa riittämätön työstä palautuminen, työstressi, työn ja muun elämän yhteensovittamisen vaikeus sekä esimerkiksi tupakointi ja fyysinen inaktiivisuus lisäävät yhdessä riskiä sairastua valtimotautiin, metaboliseen oireyhtymään ja tyypin 2 diabetekseen. Vuorotyön aiheuttama vuorokausirytmin häiriintyminen voi siis muuttaa esimerkiksi elimistön rasva- ja sokeriaineenvaihduntaa. Tutkimusten perusteella yöllä työskentelyn yhteys kohonneeseen verenpaineeseen on kiistanalainen. Lähes 500 hoitajaa käsittävässä tutkimuksessa vuorotyön ei havaittu nostavan verenpainetta (Sfreddo ym. 2010). Naisten osuus tutkimuksessa oli lähes 90 % ja keski-ikä 34 vuotta. Tutkittavista 16 %:lla esiintyi selvästi kohonnutta verenpainetta ja 28 %:lla lievästi kohonnutta verenpainetta, mutta verenpaineissa ei havaittu muutoksia työtä tehtäessä. Sen sijaan perintötekijöillä voi olla vaikutusta kohonneeseen verenpaineeseen vuorotyössä. McCubbin kumppaneineen (2010) havaitsi, että henkilöillä, joilla oli suvussa ollut kohonnutta verenpainetta, oli myös vuorotyössään merkittävästi suurempi diastolinen verenpaine verrattuna henkilöihin, joiden suvussa ei ollut esiintynyt kohonnutta verenpainetta. Kasautuva, kokeellisesti aiheutettu univaje lisää sekä autonomisen hermoston sympaattista aktiviteettia sekä mahdollisesti myös systolista verenpainetta. Vuorotyön on havaittu lisäävän myös kammioperäisten rytmihäiriöiden riskiä (van Amelsvoort ym. 2001). Laajaan suomalaiseen 22-vuotiseen seurantatutkimukseen osallistui yli täysi-ikäistä henkilöä, joita seurattiin vuosina Tutkimuksessa ei havaittu vuorotyöllä olevan yhteyttä sydän- ja verisuoniperäiseen kuolleisuuteen, mutta jatkotutkimuksille on tarvetta (Hublin ym. 2010). Tyypin 2 diabetes ja metabolinen oireyhtymä Vuorotyötä tekevä lihoo herkemmin verrattuna tyypillistä työpäivää tekevään (Antunes ym. 2010). Yksi mekanismi ylipainon kertymiselle voi olla se, että vatsaontelon sisällä sijaitsevien rasvasolujen toiminta on aktiivista aiheuttaen maksan rasvoittumista ja aineenvaihdunnan häiriöitä. Nämä aineenvaihdunnan häiriöt heijastuvat kaikkialle elimistöön, minkä vuoksi vaara moniin sairauksiin suurenee (Mustajoki 2012). On havaittu, että vatsaontelon sisällä olevien rasvasolujen lisäksi paastotilassa maksaan tulevat ras- 13

14 vahapot ovat peräisin myös ihonalaisesta, eli subkutaanisesta rasvakudoksesta (Nielsen ym. 2004) Abdominaalinen lihavuus eli rasvakudoksen kertyminen vatsaonteloon sisäelinten ympärille (ns. viskeraalinen rasvakudos), on tyypin 2 diabeteksen ja valtimotaudin kehittymisen kannalta haitallista. Vyötärölihavuuteen pätevät samat hoitokeinot kuin monissa muissakin elintapasairauksissa, eli säännöllinen liikunta, monipuolinen ruokavalio ja riittävä uni. On syytä epäillä, että vuorotyö on yhteydessä suurentuneeseen riskiin sairastua metaboliseen oireyhtymään ja tyypin 2 diabetekseen. Eräässä tutkimuksessa tarkasteltiin metabolisen oireyhtymän riskitekijöiden suhdetta 665 päivätyötä tekevän ja 659 vuorotyötä tekevän henkilön kesken. Vuorotyötä tekevillä havaittiin korkeampia veren trigyseridipitoisuuksia (> 1,7 mmol/l) ja matalampia HDL-kolesterolipitoisuuksia (< 0,9 mmol/l) kuin päivätyötä tekevillä (Karlsson ym. 2003). Myös kohonneen veren LDL-kolesterolin on havaittu olevan yleisempää vuorotyötä tekevillä (Ghiasvand ym. 2006). Eräiden tutkimusten mukaan vuorotyö saattaa olla riskitekijä tyypin 2 diabeteksen ilmaantumiselle. Japanissa tehtiin 10-vuotinen seurantatutkimus, jossa vuorotyötä tekevillä oli 35 % suurempi riski sairastua diabetekseen verrattuna päivätyötä tekeviin henkilöihin (Suwazono ym. 2006). Mahdollisena hypoteesina on esitetty, että valvominen heikentäisi glukoosinsietoa ja lisäisi insuliiniresistenssiä eli insuliinin tehon heikkenemistä. Onkin havaittu, että yöunen lyhentäminen terveillä nuorilla vain kolmella tunnilla vuorokaudessa johtaa alle viikossa edellä mainittuihin muutoksiin sokeriaineenvaihdunnassa (van Leeuwen ym. 2010). Osittainen univaje heikentää elimistön kykyä säädellä sokeriaineenvaihduntaa ja riski sairastua tyypin 2 diabetekseen suurenee. Rintasyöpä Vuorotyö lisää esimerkiksi rintasyövän riskiä %:lla, ja se onkin yleistä monissa vuorotyöammateissa. Sairastumisen suuruutta tukee myös vuonna 2005 ilmestynyt, laaja 13 tutkimusta käsittävä meta-analyysi, jossa rintasyövän riski yötyötä sisältävässä vuorotyössä oli keskimäärin 51 % suurempi kuin päivätyössä (Megdal ym. 2005). Yöllisellä valoaltistumisella näyttäisi olevan annos-vastesuhde rintasyövän riskiin. Yöllä työskentely estää pimeähormonin eli melatoniinin erittymistä, joka vähentää estrogeenin erittymistä, jolloin lisääntynyt estrogeenin eritys voi lisätä rintasyöpäriskiä. Valon vai- 14

15 kutuksen puolesta puhuu sekin, ettei sokeilla naisilla ole juurikaan havaittu rintasyöpää (Feychting ym 1998). Koska melatoniinia erittyy vain yöllä, valolle altistuminen päivällä on tässä suhteessa vaaratonta (Härmä & Sallinen 2004). Ruoansulatuselimistön oireet On arvioitu, että %:lla vuorotyöntekijöistä on usein tai jatkuvasti erilaisia ruoansulatuselimistön oireita, kuten vatsakipuja, ilmavaivoja ja närästystä. Tällaiset vatsavaivat voivat olla merkki stressistä, joka johtuu siitä, että elimistö joutuu elämään eri rytmiä elintoimintojen normaalin vuorokausirytmin kanssa (Hakola ym. 2007). Myös ummetuksen ja ripulin on havaittu olevan vuorotyöläisillä päivätyötä tekeviä yleisempää. Ruoansulatuselimistön oireista yksi on ärtyvän suolen oireyhtymä, ja onkin havaittu, että vuorotyötä tekevillä hoitajilla on todettu huomattavasti useammin kyseistä oireyhtymää verrattuna päivätyötä tekeviin hoitajiin (48 % vs. 31 %) (Nojkov ym. 2010). Ruoansulatuselimistön toiminta noudattaa siis säännöllistä vuorokausirytmiä siten, että yöllä suolenseinämän sileän lihaksiston toiminta hidastuu, ruoansulatusentsyymien erittyminen suoleen vähentyy ja ravinnon imeytyminen hidastuu. Erityisesti yötyöntekijä joutuu usein syömään aikoina, jolloin suoliston toiminta on normaalia vähäisempää. Siksi vuorokausirytmin häiriöistä sekä yötyöhön liittyvästä stressistä johtuvaa pohjukaissuolen haavaumaa esiintyy vuorotyötä tekevillä jopa kaksi kertaa useammin kuin päivätyötä tekevillä (Hakola ym. 2007). Hankalat vatsavaivat saattavat heikentää unen laatua ja siten osaltaan lisätä päiväaikaista väsymystä. Lisääntymisterveyden ongelmat Vaikka naisten kyky sopeutua vuorotyöhön on muutoin yhtä hyvä kuin miesten, on mahdollista, että epäsäännöllinen työ aiheuttaa lisääntymisterveyden häiriöitä naisilla. Vuorotyötä tekevillä naisilla on havaittu esiintyvän kuukautiskierron häiriöitä enemmän kuin päivätyötä tekevillä ja myös hedelmällisyyden on kuvattu vähenevän tilapäisesti. Vuorotyö sekoittaa mm. melatoniinin ja maidontuotantoa stimuloivan prolaktiinin vuorokausirytmin ja tätä kautta vuorotyö voi vaikuttaa naisen hedelmällisyyteen (Hakola ym. 2007). Tuoreessa systemaattisessa katsauksessa, jossa tarkasteltiin 23 epidemiologista tutkimusta, todettiin vuorotyöllä olevan vähäinen vaikutus keskenmenoon ja pieneen syntymäpainoon (Bonzini ym. 2011). Vuorotyö saattaa kuitenkin aiheuttaa sikiön 15

16 kasvun hidastumista. Vaikka näyttö lisääntymisterveyden riskeistä on edelleen epäselvä, voi vuorotyöllä olla mahdollisia haittavaikutuksia sikiön terveydelle. Varsinkin yövuoroja olisi hyvä välttää raskauden aikana. Työntekijällä onkin mahdollisuus vaihtaa yötyötä sisältävä työ päivätyöhön, jolla voidaan torjua yötyön riskit raskauden aikana (Työsuojeluhallinto 2011). Vuoro- ja yötyöllä näyttää olevan yhteyksiä lukuisiin oireisiin ja sairauksiin, mutta tutkimuksiin perustuvia hyviä ratkaisuja vuorotyön järjestämiseksi on kuitenkin vähän. Yksi syy siihen voi olla se, että vuorotyön ja sairauksien yhteyksien tutkiminen on vaikeaa. 2.3 Vuorotyön terveyshaittojen ennaltaehkäisy Vuorotyön terveyshaittoja voidaan ennaltaehkäistä työaikajärjestelyin ja säännöllisten terveystarkastusten avulla. Vuorotyön terveyshaittoja voidaan ennaltaehkäistä myös terveellisten elintapojen avulla ja vuorotyötä tekevät hyötyvät todennäköisesti päivätyötä tekeviä enemmän terveellisistä elintavoista, kuten säännöllisestä liikunnasta ja monipuolisesta ruokavaliosta. Terveysriskien ennaltaehkäisemiseksi ja terveystottumusten kohentamiseksi työterveyshuollon tulisikin kiinnittää erityistä huomiota vuorotyötä tekeviin työntekijöihin (Viitasalo ym. 2011) Työaikajärjestelyt Ihminen ei pysty sopeutumaan kovinkaan hyvin nopeisiin uni-valverytmin muutoksiin, joten työvuorojen kiertosuunnalla ja -nopeudella on suuri merkitys epäsäännöllistä työtä tekevän työntekijän palautumisen kannalta. Yhdysvaltain viranomaiset kuitenkin suosittelevat ympärivuorokautisen työn järjestämiseksi enintään kolmea peräkkäistä yövuoroa, enintään kahdeksan tuntia pitkiä yövuoroja ja vähintään kolme päivää aikaa palautumiseen yötyöjakson jälkeen (Hakola & Kalliomäki-Levanto 2010). Useat peräkkäiset yövuorot aiheuttavat helposti kasautuvaa univelkaa, mikäli yövuoroihin ei pysty sopeutumaan fysiologisesti. Tämä aiheuttaa sen, että vireys on yleensä paras ensimmäisten yövuorojen aikana, mutta alkaa sitten uudestaan laskea lisääntyvän univelan myötä (Hakola ym. 2007). Työn ja levon suhde pitäisi optimoida, jotta vuorotyöläisen työvireys ja hoitotyön laatu säilyisi hyvänä kiireisimpinäkin työpäivinä. Hyvinvoinnille merkityksellistä on se, 16

17 kuinka monta samaa työvuoroa on peräkkäin ja ennen kaikkea peräkkäisten yövuorojen lukumäärä on tärkeää (Hakola & Kalliomäki-Levanto 2010). Yötyöjaksossa ensimmäinen yövuoro voi olla seuraavia öitä vaikeampi. Kolmivuorotyössä pääunijakson pituus lyhenee keskimäärin kahdella tunnilla sekä ennen ensimmäistä aamuvuoroa että päivällä yövuorojen jälkeen (Härmä & Sallinen 2004). Toisaalta univelkaa kertyy useampien yövuorojen aikana. Peräkkäisiä hankalia työvuoroja tulisi välttää, jotta työhön liittyvä kuormitus ei pääsisi kertymään. On kuitenkin hyvä muistaa, että yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat suuresti työn kuormittavuuteen (Hakola & Kalliomäki-Levanto 2010). Viimeaikaisten tutkimusten perusteella eteenpäin kiertävät järjestelmät ovat suositeltavimpia työvireyden ylläpitämiseksi (Hakola & Kalliomäki-Levanto 2010, Sallinen & Kecklund 2010). Päinvastaisiakin tuloksia on saatu, mutta niiden yksiselitteisyyttä vähentää usein se, että samanaikaisesti on toteutettu myös muita muutoksia, kuten vähennetty peräkkäisten vuorojen lukumäärää. Eteenpäin kiertävät työvuorot vaihtuvat aina myöhemmin alkaviin vuoroihin (aamuvuorot > iltavuorot > yövuorot) (Hakola & Kalliomäki-Levanto 2010). Tällöin päivä pitenee ja valveilla ollaan kauemmin. Nopeasti eteenpäin kiertävien vuorojen on havaittu lisäävän unen pituutta sekä parantavan työvuoroista palautumista etenkin iäkkäämmillä vuorotyöntekijöillä. Nopeasti eteenpäin kiertävässä järjestelmässä työntekijät kokivat myös sosiaalisen elämän ja perhe-elämän kohentuneen (Härmä ym. 2006). Työvuorojen kiertosuunnan ja kierron nopeuden lisäksi työvuorojen väliin jäävällä vapaa-ajalla on suuri merkitys osana työhyvinvointia. Eteenpäin kiertävässä järjestelmässä vuorojen väliin jäävä vapaa-aika on aina vähintään 24 tuntia kaikissa vuorosiirtymissä (Hakola & Kalliomäki-Levanto 2010). Arvioitaessa työvuorojen kiertonopeutta hitaasti kiertävä järjestelmä tarkoittaa neljää samaa vuoroa peräkkäin (A=aamu-, I=ilta-, Y=yövuoro) AAAAIIIIYYYY, minkä jälkeen on kuusi vapaapäivää. Nopeasti kiertävässä järjestelmässä on kaksi samaa vuoroa peräkkäin AAIIYY, minkä jälkeen neljä vapaapäivää. Hitaasti kiertävässä järjestelmässä yövuorojen aikana sopeutuvimpien henkilöiden vuorokausirytmit ehtivät ajastua kohti yötyörytmiä. Työvuorojärjestelmän etuna on kuusi päivää pitkä vapaa, mutta haittana 12 työvuoroa, joiden välissä on vain yksittäiset vapaat. Pitkä yhtenäinen vapaa onkin tärkein työntekijää houkutteleva vuorotyön etu (Hakola ym. 2007). Nopeasti eteenpäin kiertävässä vuorotyömallissa päästään kahden peräkkäisen yövuoron jaksoihin. Kahden aamu-, ilta- ja yövuoron jaksot on sijoitettu peräkkäin ja työvuorojaksojen väliin jää nel- 17

18 jän vuorokauden mittainen yhtenäinen vapaajakso (96 tuntia). Aamu- ja iltavuorojakson sekä ilta- ja yövuorojakson väliin jää kumpaankin 24 tunnin yhtenäinen lepoaika (Hakola ym. 2007). Taito ja kyky nukkua oikeaan aikaan vuorokaudesta on hyvin tärkeää työvuoroista palauduttaessa. Jos tavoitteena on edistää sopeutumista usean yövuoron aikana, päiväunta kannattaa siirtää ainakin osittain niin myöhäiseksi kuin pystyy. Noin puolet vuorotyöntekijöistä ottaakin päivänokoset ennen ensimmäistä yövuoroa. Tästä huolimatta uneliaisuus on ensimmäisen yövuoron aikana ja erityisesti sen lopussa voimakkainta, koska valveilla vietetty aika ennen yövuoron alkua muodostuu pitemmäksi kuin myöhempien yövuorojen aikana (Hakola ym. 2007). Toinen mahdollisuus on nukkua kahdessa jaksossa: heti yövuoron jälkeen ja toisen kerran mahdollisimman lähellä ennen seuraavan yövuoron alkua. Viimeisen yövuoron jälkeen kannattaa päivällä nukkua normaalia lyhyempään, jotta unta riittää myös seuraavaksi yöksi (Härmä & Sallinen 2004). Lyhyen päiväunen jälkeen tulee välttää nokosia, ja seuraavana yönä tulee yrittää nukkua mahdollisimman normaalisti. Oikealla unirytmillä, riittävällä nukkumisella ja nokosilla voidaan vaikuttaa sekä kolmivuorotyöhön tahdistumiseen että suoraan yötyöstä palautumiseen (Härmä & Sallinen 2004). Riittävän unen saannin lisäksi työvuorojen säännöllisyys helpottaa työn ja muun elämän yhteensovittamista sekä auttaa työvuorolistan suunnittelua. Se voi toteutua erimittaisissa ajanjaksoissa (viikoittain, kuukausittain tai vuosittain). Varsinkin pitkäkestoisissa työvuorosuunnitelmissa olisi hyvä jättää tilaa työntekijöiden yksilöllisille toiveille, jotka sovitaan erikseen (Hakola & Kalliomäki- Levanto 2010) Elintavat Terveellisillä elintavoilla, kuten säännöllisellä liikunnalla, monipuolisella ruokavaliolla, tupakoimattomuudella ja alkoholin kohtuukäytöllä voidaan edistää kolmivuorotyöstä palautumista, jolloin työntekijä jaksaa tehdä työtä paremmin ja kokee itsensä virkeäksi. Tutkimukset elintapojen ja eri työaikamuotojen välisistä yhteyksistä ovat kuitenkin varsin ristiriitaisia. Tämä johtunee siitä, että vuorotyö on vain yksi vuoro- ja päivätyöntekijöitä kuvaava ominaisuus esimerkiksi ammatin ja psykososiaalisen aseman ohella (Hakola ym. 2007). 18

19 Liikunta Liikunnan Käypä hoito -suosituksessa (2010) mainitaan, että vuotiaiden tulisi harrastaa kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa (aerobista liikuntaa), kuten reipasta kävelyä, ainakin 2,5 tuntia viikossa (esimerkiksi 30 minuuttia kerrallaan viitenä päivänä viikossa) tai raskasta liikuntaa, kuten hölkkää, 1 tunti 15 minuuttia viikossa (esimerkiksi jaettuna kolmeen liikuntakertaan). Päivän 30 minuutin kohtuukuormitteinen liikunta voidaan toteuttaa myös useampina vähintään 10 minuutin jaksoina. Suositus täyttyy myös yhdistettäessä kohtalaista ja raskasta liikuntaa. Kestävyysliikunnan lisäksi tarvitaan lihasten voimaa ja kestävyyttä ylläpitävää tai lisäävää liikuntaa vähintään kahtena päivänä viikoittain. Liikunnan vaikutuksia uneen on tutkittu erityisesti terveillä nuorilla henkilöillä ja urheilijoilla. Harjoittelumuotoina ovat usein olleet erilaiset kestävyysharjoittelulajit, kuten hölkkä tai kävely. Väestötutkimuksissa säännöllisellä liikunnalla onkin todettu positiivinen yhteys unen koettuun laatuun, nukahtamiskykyyn ja päiväaikaiseen vireyteen. Myös erilaisia unihäiriöitä, kuten unettomuutta ja uniapneaa, eli unenaikaisia hengityskatkoksia, on tutkittu (Kukkonen-Harjula & Härmä 2009). Metodologisesti huolellisimmin toteutetut tutkimukset ovat selvittäneet liikunnan pitkäaikaisvaikutuksia uneen mittaamalla unen laatua sekä ennen liikuntaharrastuksen aloittamista että sen jälkeen. Kunnon paranemisen on yleensä todettu lisäävän tärkeää hidasaaltounta ja unen pituutta. Liikunnan mahdolliset vaikutukset hidasaaltouneen voivat riippua siitä, aiheuttaako kuormitus aivojen lämpötilan nousua. Aivojen lämpeneminen lisää kehon aineenvaihduntaa ja sitä kautta voi hidasaaltounen määrä lisääntyä (Härmä & Sallinen 2004). Liikuntaharjoittelun on todettu vaikuttavan positiivisesti nukahtamiseen (nukahtamisviive lyhenee), pidentämällä unen ja syvän univaiheen kestoa sekä lyhentämällä vilkeunta. Toisaalta vähäinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä unihäiriöiden esiintymiseen. Unihäiriöitä, joita tutkimusten mukaan liikunnalla voidaan ehkäistä, ovat esimerkiksi unettomuus ja uniapnea. Liikuntaharjoittelun vaikutuksia uneen on tutkittu niin nuorehkoilla kuin myös ikääntyneillä henkilöillä. Varsinkin liikuntaa harrastavilla iäkkäillä henkilöillä on todettu positiivisia vaikutuksia unen laatuun ja unihäiriöiden lie- 19

20 ventymiseen. Liikunnan vaikutusten tutkiminen on tapahtunut usein itseraportoimalla, kuten päiväkirjoilla tai kyselyillä (Kukkonen-Harjula & Härmä 2009). Jo kohtuukuormitteinen kestävyysliikunta useita kertoja viikossa auttaa vähentämään eri unihäiriöiden oireita varsinkin silloin, kun oireet ovat suhteellisen lieviä. Kestävyystyyppisen liikunnan vaikutuksia vuorotyötä tekevillä sairaanhoitajilla on selvitetty 1980-luvulla (Härmä ym. 1988). Tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, miten liikunta vaikuttaa sairaanhoitajien uneen ja vuorotyöhön sopeutumiseen. Satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa hoitajat arvottiin liikunta- tai vertailuryhmään, ja heitä seurattiin neljän kuukauden ajan. Työvuorojen aikana suoritettujen mittausten sekä unipäiväkirjojen perusteella unen laatu parani ja sen pituus lisääntyi liikuntaa aktiivisesti harrastavilla hoitajilla. Parempi nukkuminen lisäsi vireyttä yövuorossa sekä paransi myös lyhytaikaista muistisuoritusta. Liikunta vähensi myös tuki- ja liikuntaelimistön oireita ja yleistä väsymyksen tunnetta vuorotyössä. Jo yksittäinen liikuntakerta lisää erityisesti syvän unen kestoa ja unen pituutta, mutta toisaalta liikunta alle neljä tuntia ennen nukkumaanmenoa voi pidentää nukahtamisviivettä ja valveen määrää nukkumisen aikana. Työtehtävien ollessa vireystilan ylläpitämisen kannalta erityisen vaativia, olisi hyvin kuormittavaa liikuntaa, kuten juoksua, olisi hyvä välttää 3 4 tuntia ennen työvuoroa (Kukkonen-Harjula & Härmä 2009). Tällaisia työtehtäviä ovat esimerkiksi sairaalan valvontatyöt. Paras aika liikunnalle on aamuvuorossa heti työn jälkeen (klo 15 19). Hyväkuntoisilla liikunnan vaikutus toiseen univaiheeseen, eli kevyeen uneen, on suurempi kuin kohtuu- ja huonokuntoisilla. Samoin yli tunnin kestänyt liikunta lisää syvän unen kestoa enemmän kuin lyhytkestoisempi liikunta (Hakola ym. 2007). Vaikka fyysisen kuormituksen vaikutuksista uneen on näyttöä, ei ole osoitettu, että liikunta säännönmukaisesti parantaisi unen rakennetta ja sen tehoa. Henkilöiden, joiden maksimaalinen hapenottokyky on hyvä, nukahtamisviiveet ovat kuitenkin lyhyempiä, ja he nukkuvat pidempään kuin huonokuntoiset henkilöt. Liikunnan on arveltu lisäävän liikuntaa seuraavana yönä hidasaaltounta, mutta muutos on tutkimuksissa näkynyt vain hyvä- tai erittäin hyväkuntoisilla henkilöillä (Härmä & Sallinen 2004). Liikuntaharjoittelu tulisi suunnitella siten, että otetaan huomioon henkilön oma nukkumisrytmi, työvuorot ja ruokailutavat. Erityisesti nopeasti kiertävässä vuorotyössä suositellaan säännöllistä ulkoliikuntaa, koska päiväsaikaan liikkuminen altistaa auringonvalolle ja ehkäisee vuorokausirytmin viivästymistä (Hakola ym. 2007). 20

21 Ravitsemus Monipuolinen ja laadukas ruokavalio on erityisen tärkeä juuri poikkeavia työaikoja tekevälle. Epäterveelliset elintavat ovat vuorotyöntekijöiden terveydelle jopa haitallisempia kuin säännöllistä päivätyötä tekeville, koska vuorotyön epäsäännölliset työajat kuormittavat elimistöä tavallista päivätyötä enemmän (Hakola ym. 2007). Normaalia päivätyötä tekevän on helppo toteuttaa säännöllistä ruokailurytmiä, kun työajat, vapaaaika ja ruokailuajat ovat yleensä hyvin rytmitettyinä. Säännöllinen ateriarytmi rytmittää myös muuta elämää ja saattaa auttaa vuorotyöhön sopeutumisessa. Ruokailutaukoa pidetään tärkeänä myös työstä irtaantumisen ja virkistymisen kannalta. Erityisesti vastuullisissa, tarkkaavaisuutta vaativissa työtehtävissä ruoka- ja kahvitauot ovat merkittäviä työkyvyn ja työturvallisuuden kannalta (Hakola ym. 2007). Epäsäännöllinen ruokarytmi voi myös johtaa liialliseen energiansaantiin ja laadullisesti heikompiin aterioihin, esimerkiksi pika- tai einesruokiin. Tällöin aterian energiatiheys on usein tavanomaista suurempi. Esquirol kumppaneineen (2009) havaitsikin, että kemikaalitehtaan vuorotyöntekijöiden lounaan suuri energiamäärä oli yhteydessä kohonneeseen riskiin sairastua metaboliseen oireyhtymään. Kohtuullinen aamiainen ja kevyet välipalat näyttivät suojaavan metaboliselta oireyhtymältä. Varsinkin yövuorossa haasteena onkin se, että henkilöstöravintolat ovat pääsääntöisesti auki vain päiväsaikaan. Aterian energiamäärän ei ole todettu juurikaan vaikuttavan yöunen laatuun, jos kohtuullinen ateria nautitaan 2 3 tuntia ennen nukkumaan menoa. Päivittäinen ravintosisällön, kuten hiilihydraatin tai proteiinin, vaihtelu ei myöskään vaikuta olennaisesti unen määrään (Hakola ym. 2007). Jotta turvattaisiin mahdollisimman laadukas yöuni, on runsasrasvaisia aterioita syytä välttää pari tuntia ennen nukkumaan menoa. Liian runsas syöminen saattaa häiritä unta, mutta liian niukka syöminenkään ei kannata, koska nälkäisenä on vaikea nukkua. Lisäksi on hyvä varata yöpöydälle pientä välipalaa, jos sattuu heräämään liian aikaisin (Hakola ym. 2007). Valvominen voi lisätä ruokahalua. Tähän on syynä ruokahalua lisäävän greliinihormonin erittymisen lisääntyminen ja toisaalta ruokahalua vähentävän leptiinihormonin erittymisen väheneminen. Muutokset ilmenevät jo osittaisen univajeen aikana. Greliini on mahalaukusta erittyvä hormoni, jota pidetään voimakkaimpana ruokahalua lisäävänä 21

22 tekijänä. Leptiini on puolestaan rasvakudoksen erittämä hormoni, joka säätelee syömistä pitkällä aikavälillä. Leptiinin pitoisuus pienenee luontaisesti lyhytunisilla noin viidenneksellä normaalisti nukkuviin verrattuna (Härmä & Sallinen 2004). Myös liian runsasta juomista on hyvä välttää ennen nukkumista. Yövuorossa työskentelevän kannattaa muistaa, että munuaisten toiminta on päivällä aktiivisempaa kuin yöllä. Liiallinen nesteiden nauttiminen yövuoron aikana, muun muassa kahvi ja hedelmät, keskeyttää helposti unen lisääntyvän virtsaamistarpeen vuoksi. Vessassa käymisen jälkeen nukahtaminen päivällä on normaalia vaikeampaa. Herkkäunisten tulisikin varoa liiallista nesteiden nauttimista ennen nukkumaan menoa (Härmä & Sallinen 2004). Nokosten ja kahvin nauttimiseen liittyy mielenkiintoinen huomio, sillä yhdessä ne kohentavat vireyttä. Ensin tulee nauttia kahvi (tai kofeiini) ja mennä vasta sitten lyhyille nokosille. Herätessä kofeiini on imeytynyt ja alkaa parantaa vireyttä yhdessä unen virkistävän vaikutuksen kanssa. Kofeiinin piristävä vaikutus kestää 5 8 tuntia (Härmä & Sallinen 2004). Runsas ja jatkuva kahvin nauttiminen ei kuitenkaan ole suositeltavaa, varsinkaan ruoansulatus-, uni- ja muiden sivuoireiden sekä riippuvuuden kehittymisen vuoksi. Elimistö tottuu kahvin tai kofeiinin käyttöön ja keskushermoston herkkyys sen virkistävälle vaikutukselle vähenee. Kofeiinin sivuvaikutukset ovat yksilöllisiä: joillekin tulee jo pienestä määrästä sydänoireita, päänsärkyä, hikoilua, vapinaa ja huimausta. Osa ihmisistä voi juoda melko oireetta jopa kuppia päivittäin. Kahvin nauttiminen voi kuitenkin aiheuttaa unettomuutta vielä 8 12 tuntia juomisen jälkeenkin (Härmä & Sallinen 2004). Vaikka kahvin lisäksi muutkin kofeiinipitoiset juomat, kuten tee sekä kolaja energiajuomat, virkistävät, ei niiden käytöllä pidä kuitenkaan korvata terveellistä ruokailua työvuoron aikana. Työvireys turvataan monipuolisella ruokavaliolla, väsymyksen ehkäisy kahvilla tai kofeiinilla on siis vain tilapäinen keino eikä se poista riittävän unen merkitystä. 22

23 2.3.3 Terveystarkastukset Vuorotyötä tekeville suunnatuilla terveydenhuollon terveystarkastuksilla voidaan ennaltaehkäistä ja vähentää vuorotyön aiheuttamia ongelmia. Varsinkin vuorotyön alkaessa työntekijöille kuuluvilla tarkastuksilla voidaan todeta ajoissa yksilön sopeutumiskyky epäsäännölliseen työhön. Terveystarkastuksen tavoitteet tulisi nähdä laajemmin kuin vain terveydentilan seurantakeinona (taulukko 2). Tarkastus olisi siis suositeltavaa tehdä ennen lopullista päätöstä yö- tai vuorotyön aloittamisesta. Tällöin työntekijä voi saada tietoa poikkeaviin työaikoihin liittyvistä terveydellisistä haitoista ja mahdollisista riskeistä etukäteen ja yhdessä työterveyslääkärin kanssa arvioida soveltuvuutta ja sopeutumisedellytyksiään vuorotyöhön (Hublin 2009). Työterveyshuollon keskeinen tehtävä on epäsäännöllistä työaikaa tekevän motivointi terveellisiin elintapoihin. Ylipainon ehkäisemiseksi on hyvä keino mitata säännöllisin väliajoin vuorotyöntekijän paino ja vyötärön ympärysmitta, jotta niitä voidaan seurata ja tarttua ajoissa asiaan, mikäli lihomista tapahtuu. Painon ja vyötärön mittaaminen on helppo ja nopea keino arvioida henkilön riskiä sairastua valtimotauteihin (Copertaro ym. 2008). Lihomisen ehkäisyyn kannattaakin panostaa, koska lihavuuden hoito on työlästä ja siihen liittyy monia merkittäviä, ennenaikaisen työkyvyttömyyden riskiä lisääviä terveyshaittoja (Hakola ym. 2007). Lisäksi on tärkeää ohjata ja opastaa työntekijöitä, jolloin he voivat itse vaikuttaa vuorotyön haittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen. Näitä ovat säännöllinen liikunnan ja monipuolisen ruokavalion lisäksi myös riittävän unen saaminen. Neuvonta on tärkeää erityisesti ongelmien syntyessä tai vaikeutuessa ja samassa yhteydessä voidaan antaa myös vuorotyötä käsittelevää terveyskirjallisuutta. 23

24 TAULUKKO 2. Terveystarkastusten päämäärät yö- ja vuorotyötä tekevillä (Hublin 2009). terveyden lähtötilanteen arvio yö- ja vuorotyön haitoista ja niiden ehkäisystä tiedottaminen soveltuvuuden arviointi työntekijällä, jolla vuorotyön terveyshaittoja lisääviä sairauksia, oireita tai vaaratekijöitä, erityisesti: - valtimosairauksien sekä metabolisen oireyhtymän ehkäisy - vireystilaa heikentävien tekijöiden (sairaus, lääkitys ym.) tunnistus terveydentilan ja vuorotyöhön sopeutumisen seuranta terveyshaitat merkittäviä ja/tai työkykyongelmia - yötyön vähentäminen tai siirtyminen muihin tehtäviin Yksilön kykyä sopeutua epäsäännölliseen työhön on vaikea ennakoida, joten terveystarkastusten tekeminen jo ensimmäisenä työvuotena on hyvin perusteltua varsinkin työntekijälle, joka kokee vuorotyön ongelmalliseksi. Terveystarkastuksia voi harkita myös esimerkiksi ensimmäisien kuukausien aikana sopeutumisen arvioimiseksi ja edistämiseksi. Sopeutumista voidaan arvioida esimerkiksi kyselylomakkeilla (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011). Perusteena tälle on, että jopa 20 % kolmivuorotyöntekijöistä haluaa lopettaa yötyön jo ensimmäisen vuoden jälkeen (Hublin 2009). Jatkotarkastuksia voidaan harventaa vähintään 5 vuoden välein tehtäväksi vuotiailla (taulukko 3). Tätä vanhemmilla tiheämmät tarkastukset ovat tarpeen vuorotyön ja ikääntymisen yhteisvaikutusten vuoksi (Hublin 2009). TAULUKKO 3. Suositukset terveystarkastusten aikataulusta yö- ja vuorotyössä (Hublin 2009). Ennen vuorotyön aloittamista: lääketieteellisten vasta-aiheiden selvittäminen ja terveysneuvonta Vuorotyön aloittamisen jälkeen: terveydentilan seuranta ja terveysneuvonta haittojen vähentämiseksi kahtena ensimmäisenä työvuotena kerran vuodessa, sen jälkeen - alle 25-vuotiaat: vähintään 5 vuoden välein, yksilölliseen riskien arviointiin perustuen tarvittaessa 1-3 vuoden välein vuotiaat: vähintään 5 vuoden välein, yksilölliseen riskien arviointiin perustuen tarvittaessa useammin vuotiaat: 2-3 vuoden välein - yli 60-vuotiaat: 1-2 vuoden välein 24

25 3. TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vuorotyötä tekevän hoitotyöntekijän elintapojen muutoksien vaikutuksia työvuoroista palautumiseen. Elintavoista tarkasteltiin tässä yhteydessä erityisesti ateriarytmitystä, riittävää unen saantia sekä säännöllistä liikuntaa. Tutkimukseen osallistuville laadittiin kolmivuorotyöhön sopiva liikunta- ja ateriarytmitys, jonka tavoitteena oli kohentaa vuorotyötä tekevän hoitotyöntekijän työvireyttä ja fyysistä hyvinvointia. Tutkimuskysymykset olivat: Miten liikunnan ja ruokavalion rytmityksellä voidaan vaikuttaa hoitotyöntekijän koettuun terveyteen ja työkykyyn? Miten terveystottumuksien muutoksilla voidaan vaikuttaa hoitotyöntekijän koettuun unen laatuun ja vireyteen? Miten hoitotyöntekijöiden koettu fyysinen kunto ja vapaa-ajan liikunnan määrä muuttuivat intervention aikana? Miten hoitotyöntekijöiden työpäivän aikana nautittujen aterioiden ja välipalojen määrä muuttui intervention aikana? Millaisia muutoksia tapahtui koetuissa ruoansulatuselimistön oireissa intervention aikana? Miten elintapojen rytmityskortti tukee terveellisten elintapojen noudattamista kolmivuorotyötä tekevillä hoitajilla? 25

26 4. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 4.1 Tutkimuksen suunnittelu Tutkimus toteutettiin yhdessä Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) Jorvin ja Peijaksen tulosyksiköiden kanssa. Tutkimukseen valittuihin osastoihin jaettiin saatekirje, jossa esitettiin tutkimuksen kulku ja tavoitteet, sekä kysyttiin yksilön halukkuutta osallistua tutkimukseen. Lisäksi tutkija vieraili sairaaloiden osastoilla tapaamassa hoitotyöntekijöitä ja kannusti heitä osallistumaan tutkimukseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli herättää vuorotyötä tekevän hoitohenkilökunnan kiinnostus liikunta- ja ruokailutottumuksien kohentamiseen ja motivoida heidät näiden elintapojen muutokseen. Tavoitteena oli löytää ne henkilöt, joiden elintavoissa oli kohennettavaa. Tämän vuoksi hoitotyöntekijät, jotka kokivat terveytensä hyväksi ja harrastivat säännöllisesti liikuntaa eivät soveltuneet tutkimukseen. Tutkimukseen osallistuville laadittiin yleisiin liikunta- ja ravitsemussuosituksiin pohjautuva ateriarytmitys ja liikuntasuunnitelma. Rytmityksessä huomioitiin työntekijöiden vaihtelevat työajat. Tutkimuksen tarkoituksena ei ollut muokata ruokavaliota tai liikunnan laatua, vaan ryhmä ohjeistettiin noudattamaan Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2004 julkaisemia ravitsemussuosituksia sekä Liikunnan Käypä hoito suositusta. Lisäksi tutkittavat ohjeistettiin käyttämään Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) henkilökunnan intranetissä olevaa hyvinvointisivustoa, joka tarjoaa monipuolisesti eri elämäntilanteisiin sopivaa ja käytännönläheistä hyvinvointi- ja terveystietoa vuorotyöntekijöille. Sivustolla annetaan myös suosituksiin pohjautuvaa tietoa mm. monipuolisen liikunnan ja terveellisen ruokavalion noudattamiseksi. Terveystottumusten vaikutuksia mm. työvuoroista palautumiseen selvitettiin kyselylomakkeella tutkimuksen alussa ja lopussa (Liite 1). Kyselylomakkeen pohjana on käytetty Työterveyslaitoksen vuorotyökyselyä (Työterveyslaitos 2005) sekä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin henkilöstön hyvinvointi ja terveystottumukset -kyselylomaketta (Ahtiainen 2011). Tutkimuksen tiedonkeruumenetelmäksi valittiin internetpohjainen Digium -ohjelma, jonka avulla voi helposti kerätä tietoa ja on vaivaton myös tutkimukseen osallistuville. Kysymykset olivat tyypiltään monivalintakysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä. 26

27 Kyselylomake koostui yhteensä kahdeksasta vastaajan taustatietoja kartoittavasta kysymyksestä, kuten iästä, sukupuolesta ja työtehtävästä. Terveyteen, työkykyyn sekä jokapäiväiseen elämään tai työkykyä haittaavaan sairastavuuteen laadittiin 14 kysymystä. Kysymykset käsittelivät mm. vuorotyön vaikutusta sosiaaliseen osallistumiseen ja vapaa-ajan laatuun. Unta ja vireystilaa koskevia kysymyksiä oli yhteensä 21. Kysymyksillä haluttiin kartoittaa mm. nukahtamisvaikeuksia, päiväaikaista väsymystä ja väsymyksen vaikutusta työsuorituksiin. Liikunta-aiheisia kysymyksiä oli yhteensä kuusi, joiden avulla kartoitettiin liikunnan kuormittavuutta, määrää ja säännöllisyyttä. Ravitsemukseen liittyvät kysymykset kartoittivat hoitohenkilöstön aterioinnin säännöllisyyttä, aterioiden/välipalojen ajankohtaa sekä laatua. Näitä kysymyksiä kyselylomakkeessa oli viisi. Lisäksi lomakkeessa tiedusteltiin henkilön tyytyväisyyttä nykyisiin elintapoihin sekä kartoitettiin muita elintapoihin liittyviä tekijöitä, kuten tupakointia, alkoholinkäyttöä, terveysneuvonnan tarvetta ja omaa halukkuutta elämäntapamuutoksiin. 4.2 Tutkimusaineisto Tutkimusjoukon muodostivat hoitotyöntekijät Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) Medisiinisen tulosyksikön Jorvin ja Peijaksen osastoista (N=12). Osallistujat olivat motivoituneita sekä halukkaita muuttamaan tai kohentamaan elintapojaan. Tutkimusaineisto kerättiin välisenä aikana. Interventio oli kestoltaan kymmenen viikkoa. Kaikki tutkimukseen osallistujat olivat naisia (taulukko 4). Eniten tutkittavia kuului ikäluokkaan vuotiaat (58 %). Tutkittavista suurin osa oli sairaanhoitajia (42 %). 27

28 TAULUKKO 4. Vastaajien taustatiedot n % Ikä 20v v v v v v 0 0 Työtehtävä/Virkanimike Apulaisosastonhoitaja 1 8 Sairaanhoitaja 5 42 Erikoissairaanhoitaja 2 17 Lähihoitaja 3 25 Perushoitaja 1 8 Työsuhteen muoto* Vakituinen Määräaikainen 1 9 Kokemusvuodet nykyisestä 1-5v 9 82 työtehtävästä* yli 10v 2 18 Kokemusvuodet vuorotyöstä* 1-5v 6 55 yli 10v 5 45 * yksi jätti vastaamatta 4.3 Tutkimuksen kulku Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena, jossa on tarkoituksena tarkastella teoriatiedon ja käytännön kokemusten kautta yhteisössä ilmeneviä ongelmia ja tarvittaessa pyrkiä saamaan niihin muutosta. Kuten Heikkinen ja Jyrkämä (1999) toteavat, toimintatutkimus voidaan määritellä reflektiiviseksi, käytännönläheiseksi ja yhteisölliseksi tutkimukseksi, joka pyrkii kehittämään käytänteitä, analysoi toiminnan kehittymistä historiallisesta näkökulmasta ja tuottaa toiminnasta uutta tietoa eli teoriaa. Toimintatutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa on tärkeää tutkimusongelman selkeä määrittely, jolloin ongelmaan pyritään löytämään ratkaisu tutkimuksen avulla (Lauri 1998). Laurin mukaan toimintatutkimuksen tulokset voivat antaa luotettavaa tietoa siitä, onko käytetty interventio ollut toimiva suhteessa kehittämisohjelman tavoitteisiin, millaisissa tilanteissa interventiota voidaan soveltaa ja millaiseen lopputulokseen se voi johtaa. Lopputuloksena voi olla esimerkiksi tutkimuskohteessa tapahtunut muutos lähtötilanteeseen ver- 28

29 rattuna. Tässä tutkimuksessa tärkein tavoite oli vaikuttaa olemassa oleviin tottumuksiin vuorotyötä tekevien hoitohenkilöiden arjessa. Yksi tämän tutkimuksen keskeisimmistä piirteistä oli tutkittavan aktiivinen osallistuminen muutos- ja tutkimusprosessiin. Tällainen muutosmyönteisyys antaa hyvät lähtökohdat tutkimukselle, jonka tarkoituksena on vaikuttaa jokapäiväisiin elintapoihin. Tässä tutkimuksessa tutkijan ja tutkittavien välinen kommunikointi perustui tiiviiseen vuorovaikutukseen sähköpostin välityksellä. Tutkijan tehtävänä oli toimia virtuaalisena personal trainerina ja tutkimuksessa pyrittiin sähköpostien välityksellä antamaan tukea ja luottamusta ottaa käyttöön ennalta laadittua liikunnan ja ruokailun rytmitystä kolmivuorotyöhön. Tällainen sähköpostikeskustelu toimi tässä tutkimuksessa hyvin, koska monet osallistujat kokivat tarvitsevansa erilaisia toimintatapoja sekä vinkkejä esimerkiksi liikunnan harrastamiseen. Sähköposteihin vastasi 10 tutkittavaa. Osallistujille jaettiin tutkimuksen alussa ns. vuorotyökortti (liite 2) joka tehtiin yhdessä HUS:n työhyvinvointikonsultin sekä HUS Raviolin ravitsemusterapeutin kanssa. Vuorotyökorttiin laadittiin tutkittavien työaikojen mukainen rytmitys liikunnan ja ravitsemuksen toteuttamiseen. Kortin tarkoituksena oli toimia vertailukohtana, miten tutkittavan liikunta- ja ravitsemustottumukset vastaavat nykyisiin liikunta- ja ravitsemussuosituksiin. Tavoitteena oli herättää ajatuksia mahdolliselle muutostarpeelle ja motivoida henkilö uusiin tottumuksiin. Tutkimukseen osallistuneille jaettiin myös Vuorotyöntekijän huolto-ohjeet työstä palautumiseen -kortti, johon tehtiin taulukko ateriarytmin ja liikuntaharjoittelun osalta (liite 3). Tavoitteena oli, että työpäivän aikana hoitotyöntekijä syö yhden lämpimän aterian sekä kaksi välipalaa. Liikuntaharjoittelun osalta tavoitteena oli suosia arkiliikuntaa päivittäin sekä toteuttaa kaksi kestävyystyyppistä ja yksi lihaskuntoa kohottavaa harjoitusta viikossa. Osallistujat kirjasivat toteutuneet ruokailut sekä liikuntakerrat korttiin, joita he pitivät koko intervention ajan. Tässä tutkimuksessa vuorotyökorttia ei analysoitu, vaan sen tarkoitus oli toimia itsearviointivälineenä sekä aktivoida osallistujat säännölliseen liikuntaan ja ateriarytmiin. Lisäksi korttiin laadittiin erilaisia käytännönläheisiä vinkkejä vuorotyöntekijän ruokailuun ja liikunnan harrastamiseen. 29

30 Noin kahden viikon välein käydyillä sähköpostikeskusteluilla haluttiin tietää, miten rytmitys oli sujunut ja oliko siihen tarpeellista tehdä muutoksia sekä millaiseksi tutkittava koki vireystilansa. Usealle tutkimukseen osallistuvalle ensisijainen tavoite oli painonpudotus ja oman jaksamisen parantaminen. Näiden tavoitteiden osalta säännöllisellä liikunnalla ja tasaisella ateriarytmillä tiedetään yleisesti olevan merkittäviä vaikutuksia. Valtaosa tutkimukseen osallistuneista vastasi sähköposteihin pääsääntöisesti alle viikon sisällä. Muutamat osallistujat vastasivat vain muutamaan viestiin tai eivät vastanneet lainkaan. Tutkimuksen kannalta on tärkeää, että tutkijan ja osallistujan kesken toimi kiinteä vuorovaikutus, koska näin voitiin saada konkreettisia toimintatapoja, joita henkilöstö voisi jatkossa toteuttaa eri työvuoroissa. 4.4 Analyysimenetelmät Kyselylomakkeiden käsittely ja analysointi alkoi kyselylomakkeiden tarkastamisella. Kaikki palautetuista kyselylomakkeista oli asianmukaisesti täytetty, eikä yhtäkään jouduttu hylkäämään. Koska kyseessä oli toimintatutkimus, perustui tulosten analysointi alku- ja loppukyselyssä tapahtuneiden muutosten ohella myös kyselylomakkeen avoimiin vastauksiin, joissa voitiin arvioida hoitajilta saatuja palautteita ja muutosehdotuksia koskien esimerkiksi rytmityksen toteutumista. Kyselylomakkeen lisäksi tutkimusjakson ajan käytyjä sähköpostikeskusteluja käytettiin hyväksi rytmityksen analysoinnissa. 30

31 5. TUTKIMUSTULOKSET Osallistujille lähetettiin sähköinen kyselylomake tutkimusjakson alussa sekä 10 viikon kuluttua. Kysymykset olivat pääosin monivalintakysymyksiä, mutta osallistujilta haluttiin kysyä mielipiteitä avoimilla kysymyksillä liittyen rytmityksen käytännön toteutukseen. Kyselylomakkeella haluttiin selvittää myös hoitajien motivaatiota totuttujen elintapojen muutoksiin, joten osa kysymyksistä oli muotoiltu siten, että muutosmyönteisyys tai muutoksen tarve näkyi vastauksessa. Loppukyselyyn jätti vastaamatta kaksi henkilöä, joten tutkimuksen lopussa vastaajia oli yhteensä 10. Tutkimuksen alkutilanteessa tutkittavilta kysyttiin, millaista terveysneuvontaa he kokivat tarvitsevansa eniten. Eniten haluttiin tietoa ja käytännönläheisiä keinoja/tapoja yleiseen jaksamiseen sekä oikeaan ruokailurytmiin. Yksi vastaaja halusi kokonaisvaltaista ohjeistusta siihen, kuinka saada vapaa-ajalle lisää energiaa oman terveyden ylläpitämiseksi. Vinkkejä terveellisiin elintapoihin kaipasi yksi vastaaja, joka koki olevansa työhönsä niin väsynyt, että harkitsi vakavasti alan vaihtoa, sillä tällaisenaan työ kuluttaa ihmisen loppuun kaikilla elämän osa-alueilla. Tämän lisäksi siihen haluttiin neuvoja, kuinka saada itsensä liikkumaan työpäivän jälkeen. 5.1 Terveys ja työkyky Kuvioon 2 on koottu yleiskatsaus vuorotyön vaikutuksista nukkumiseen, vapaa-ajan laatuun, sosiaaliseen osallistumiseen sekä yleiseen terveydentilaan. Tutkimuksen alkutilanteeseen verrattuna merkittävin parannus oli havaittavissa vuorotyön vaikutuksesta yleiseen terveydentilaan, jossa valtaosa (70 %) oli sitä mieltä ettei vuorotyö vaikuttanut enää haitallisesti heidän terveydentilaansa (ks. myös kuvio 3). Vuorotyön ei katsottu häiritsevän myöskään nukkumista ja vapaa-ajan laatua niin paljoa kuin tutkimuksen alkutilanteessa. Vuorotyön vaikutuksesta sosiaaliseen osallistumiseen tulokset olivat samankaltaisia lähtötilanteeseen verrattuna. 31

32 Alkukysely Nukkuminen Vapaa-ajan laatu Sosiaalinen osallistuminen Ei häiritse Häiritsee jonkin verran Häiritsee Yleinen terveydentila 0% 20% 40% 60% 80% 100% Loppukysely Nukkuminen Vapaa-ajan laatu Sosiaalinen osallistuminen Yleinen terveydentila Ei häiritse Häiritsee jonkin verran Häiritsee 0% 20% 40% 60% 80% 100% Kuvio 2. Vuorotyön vaikutus nukkumiseen, vapaa-ajan laatuun, sosiaaliseen osallistumiseen sekä yleiseen terveydentilaan ennen ja jälkeen intervention. Terveyttä ja työkykyä tarkastellessa tavoitteena oli selvittää henkilön koettua työn kuormittavuutta sekä yleistä jaksamista. Kysyttäessä tunteeko henkilö olevansa ylikuormittunut työssä, ei tapahtunut merkittävää muutosta tutkimuksen aikana. Tutkimuksen jälkeen puolet vastaajista koki tuntevansa ylikuormitusta paljon tai melko paljon. Sen sijaan kuvio 3 osoittaa, että liikunnan ja ruokavalion rytmityksellä on vaikutusta hoitajien koettuun terveydentilaan. Alkutilanteessa puolet vastaajista oli tyytymättömiä terveydentilaansa haluten kuitenkin panostaa siihen tulevaisuudessa. Tutkimuksen jälkeen muutos oli merkittävä, sillä valtaosa vastaajista piti omaa terveydentilaansa hyvänä haluten vielä jatkaa panostusta siihen tulevaisuudessakin. 32

33 Olen tyytymätön, mutta nyt en jaksa panostaa siihen Olen tyytymätön ja olen ajatellut panostaa tulevaisuudessa siihen Olen tyytymätön nykyiseen terveystilanteeseeni ja olen jo aloittanut kohottamaan sitä Olen tyytyväinen nykyiseen terveystilanteeseeni Ennen Jälkeen Olen tyytyväinen nykyiseen, mutta aion vielä panostaa siihen 0% 20% 40% 60% 80% 100% Kuvio 3. Henkilön koettu terveydentila ennen ja jälkeen intervention Kysyttäessä hoitajan työkykyä suhteessa työtehtävien fyysisiin vaatimuksiin nähden, liikunnan ja ruokavalion rytmittämisellä oli havaittavissa työkykyä kohottava vaikutus (kuvio 4). Vaikka työkyky oli parantunut selvästi tutkimuksen aikana, lähes puolet vastaajista piti työmääräänsä kohtuuttomana vähintään melko usein tutkimuksen alkutilanteessa. Tulokset olivat samankaltaisia myös tutkimuksen päätyttyä, eli suurin osa hoitajista piti edelleen työmääräänsä kohtuuttoman suurena. Olen tyytymätön, mutta nyt en jaksa panostaa siihen Olen tyytymätön ja olen ajatellut panostaa tulevaisuudessa sen kohottamiseen Olen tyytymätön nykyiseen työkykyyni ja olen jo aloittanut kohottamaan sitä Olen tyytyväinen nykyiseen työkykyyni Olen tyytyväinen nykyiseen työkykyyni, mutta aion vielä kohottaa sitä 0% 10% 20% 30% 40% 50% Ennen Jälkeen Kuvio 4. Henkilön työkyky työn fyysisiin vaatimuksiin nähden ennen ja jälkeen intervention. 33

34 Työntekijöiden viimeaikaista aktiivisuutta ja energisyyttä sekä suoriutumista päivittäisistä toimista on kuvattu taulukossa 5. Suurin muutos alkutilanteeseen nähden tapahtui siirtymässä melko harvoin luokasta muihin luokkiin. Tulokset osoittavat, että suuri osa hoitajista koki olevansa vain silloin tällöin aktiivinen ja energinen työssään sekä suoriutuvansa vain silloin tällöin hyvin päivittäisistä toimistaan myös tutkimuksen lopputilanteessa. Sen sijaan stressin esiintyvyydessä oli tapahtunut jonkin verran muutoksia tutkimuksen aikana. Alkukyselystä ilmeni, että kolmannes vastaajista koki kuormittavaa stressiä paljon tai melko paljon. Tutkimuksen jälkeen enää 10 % ilmoitti kokevansa melko paljon kuormittavaa stressiä. TAULUKKO 5. Koettu aktiivisuus ja energisyys sekä suoriutuminen päivittäisistä toimista viime aikoina ennen ja jälkeen intervention. Olen ollut aktiivinen ja energinen viime aikoina Kyllä Melko usein Silloin tällöin Melko harvoin En ollenkaan Ennen 8 % 25 % 50 % 17 % 0 % Jälkeen 20 % 20 % 60 % 0 % 0 % Olen suoriutunut hyvin päivittäisistä toimista viime aikoina Ennen 25 % 33 % 33 % 8 % 0 % Jälkeen 30 % 20 % 50 % 0 % 0 % Palautumisen kokeminen työntekijän toimesta Työaikoihin laaditulla liikunnan ja ravitsemuksen rytmityksellä haluttiin edistää hoitotyöntekijöiden palautumista työvuoroista (kuvio 5). Merkittävää on, että tutkimuksen lopputilanteessa jopa puolet vastaajista koki palautuvansa melko hyvin ennen seuraavaa työvuoroa. Lisäksi on huomioitava, että tutkimuksen alussa joka neljäs koki palautuvansa huonosti tai erittäin huonosti, kun taas tutkimuksen jälkeen tätä mieltä oli enää 10 % hoitajista. 34

35 Erittäin huonosti Huonosti Tyydyttävästi Ennen Jälkeen Melko hyvin Erittäin hyvin 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% Kuvio 5. Työvuoroista palautumisen kokemus ennen seuraavaa työvuoroa. Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää hoitajan omaa kokemusta palautumista edistävistä tekijöistä ja toimintatavoista. Kysymys kartoitti nimenomaan työntekijän omia keinoja vuorotyöstä palautumiselle. Monet olivat sitä mieltä, että kokonaisuus ratkaisee ja omilla elintavoilla on suurin merkitys palautumiselle. Esimerkiksi säännöllisen ruokailun, levon ja liikunnan tulisi olla tasapainossa. Erityisesti mielekkään vapaa-ajan liikunnan, rentoutumisen ja työn unohtaminen työajan loputtua koettiin erityisen tärkeinä. Useat hoitajat ottivat esille myös sosiaaliset kontaktit, esimerkiksi vapaa-ajan vietto kotona ja ystävien kanssa koettiin vievän ajatuksia pois työasioista Palautumisen kokeminen työnantajan toimesta Vastauksista kävi ilmi, että henkilöstön määrän tulisi olla riittävä suhteessa työn määrään, jotta liiallista kuormitusta ei pääsisi syntymään. Tällöin vastuu jakautuisi tasaisemmin koko henkilöstön suhteen. Myös HUS:ssa käytössä oleva työaika-autonomia nousi esille monissa vastauksissa. Työaika-autonomian myötä hoitajalla on mahdollisuus järjestää itselleen sopivimmat työvuorot ja tällainen järjestely koettiinkin tärkeänä tekijänä työstä palautumisen kannalta. Itse järjesteltyjen työvuorojen myötä hoitajan on helpompi rytmittää esimerkiksi työ- ja perhe-elämä yhteensopivimmiksi. Yksi vastaajista totesi ilta aamu -rytmin olevan erityisen hankala jaksamisen kannalta, koska palautumisaika jää silloin liian lyhyeksi. Työaika-autonomialla voi mahdollisesti vaikuttaa myös siihen, ettei liian pitkiä työputkia pääsisi syntymään. 35

36 Usea vastaaja piti työympäristön olosuhteita hyvin tärkeänä tekijänä työvuoroista palautumisen kannalta. Esimerkiksi hyvä yhteishenki osastoilla ja riittävä tauotus työvuoron aikana koettiin tärkeiksi työn kuormittavuutta vähentäviksi asioiksi. Eli mm. positiivinen palaute ja kannustaminen koettiin lisäävän työssä jaksamista. Yksi vastaaja piti myös työtehtävien selkeyttä merkittävänä seikkana työssä jaksamisen kannalta. Esimerkiksi yhdellä osastolla oli siirrytty tehtäväkeskeiseen työnjakomalliin, jolloin työtehtävät jakautuvat tasaisemmin jokaiselle eikä niin, että tietty ammattiryhmä kuormittuu liikaa verrattuna toisiin ammattiryhmiin. Eräs vastaaja toivoi, että johdolla olisi parempi ymmärrys siitä, mitä kentällä tapahtuu ja millaista työ oikeasti on. 5.2 Uni ja vireys Tutkimuksessa haluttiin tarkastella liikunnan ja aterioinnin rytmityksen vaikutuksia uneen ja vireyteen eri työvuorojen aikana. Kuvio 6 osoittaa, että voimakkaan väsymisen tuntemus aamu-, ilta- ja yövuoroissa väheni huomattavasti tutkimuksen alkutilanteeseen verrattuna. Varsinkin aamu- ja iltavuoron aikainen toistuva voimakas väsymys poistui kokonaan ja yövuoron aikana väsymisen kokeminen väheni. Alkukysely Aamuvuoron aikana Iltavuoron aikana Yövuoron aikana 0% 20% 40% 60% 80% 100% Usein/jatkuvasti Melko usein Melko harvoin Harvoin Ei tällä hetkellä Loppukysely Aamuvuoron aikana Iltavuoron aikana Yövuoron aikana 0% 20% 40% 60% 80% 100% Usein/jatkuvasti Melko usein Melko harvoin Harvoin Ei tällä hetkellä Kuvio 6. Voimakkaan väsymyksen tuntemus aamu-, ilta- ja yövuorojen aikana. 36

37 Väsymyksen vaikutusta hoitajan työsuorituksiin eri työvuoroissa on tarkasteltu kuviossa 7. Tutkimuksen alkutilanteessa kolmannes vastaajista koki, että väsymys vaikutti aamuvuoron työsuorituksiin harvoin tai ei lainkaan tällä hetkellä. Joka neljäs ilmoitti ettei väsymys vaikuttanut lainkaan työsuorituksiin iltavuoron aikana ja yövuoron osalta tätä mieltä oli lähes 20 % vastaajista. Tutkimuksen lopputilanteessa väsymisen vaikutus työsuorituksiin oli vähentynyt kaikissa työvuoroissa. Varsinkin ilta- ja yövuoroissa puolet vastaajista ilmoitti, ettei väsymys vaikuttanut lainkaan työsuorituksiin tällä hetkellä. Tulokset ovat samansuuntaisia väsymyksen tuntemuksen kanssa (ks. yllä). Alkukysely Aamuvuorojen aikana Iltavuorojen aikana Yövuorojen aikana 0% 20% 40% 60% 80% 100% Usein/jatkuvasti Melko usein Melko harvoin Harvoin Ei tällä hetkellä Loppukysely Aamuvuorojen aikana Iltavuorojen aikana Yövuorojen aikana 0% 20% 40% 60% 80% 100% Usein/jatkuvasti Melko usein Melko harvoin Harvoin Ei tällä hetkellä Kuvio 7. Väsymyksen vaikutus työsuorituksiin aamu-, ilta- ja yövuorojen aikana. 37

38 Taulukossa 6 on tarkasteltu unen laadussa tapahtuneita muutoksia eri työvuoroissa. Kyselylomakkeessa oli kolme uneen liittyvää kysymystä: Kuinka usein minulla on vaikeuksia herätä, kuinka usein minulla on vaikeuksia nukahtaa sekä kuinka usein minulla on vaikeuksia nukahtaa herättyäni kesken unien? Tulokset on eritelty aamu-, ilta- sekä yövuoroon. Taulukosta on nähtävissä, että univaikeudet eroavat jonkin verran eri työvuorojen suhteen. Kaiken kaikkiaan univaikeudet ovat tyypillisimpiä aamuvuorojen yhteydessä, jolloin yli puolet koki heräämisvaikeuksia usein tai melko usein ja nukahtamisvaikeuksiakin esiintyi lähes joka viidellä. Nukahtamisvaikeudet ovat hyvin yleisiä myös iltavuorojen yhteydessä, kun taas nukahtaminen uudestaan herättyään kesken unien on tyypillisintä yövuorojen yhteydessä. Vaikka heräämisvaikeudet ovat yleisiä aamuvuoroissa, vähenivät ne jonkin verran tutkimuksen lopputilanteessa. Sen sijaan nukahtamisvaikeuksien esiintyvyys väheni huomattavasti. Tulokset ovat samansuuntaisia iltavuoron yhteydessä, jolloin etenkin vaikeudet nukahtaa herättyään kesken unien vähenivät. Nukahtamisvaikeuksia koki melko usein edelleen lähes yhtä moni tutkittavista. Yövuoron aikaiset nukahtamisvaikeudet vähenivät tutkimuksen jälkeen, kun taas nukahtamisessa uudestaan herättyään kesken unien ei ollut nähtävissä suurta muutosta. 38

39 TAULUKKO 6. Unen laadun muutoksia aamu-, ilta- sekä yövuoroissa. Aamuvuoro Minulla on vaikeuksia herätä Usein Melko usein Melko harvoin Harvoin Ei tällä hetkellä Ennen Jälkeen Minulla on vaikeuksia nukahtaa Ennen Jälkeen Minulla on vaikeuksia nukahtaa uudestaan herättyäni kesken unien Ennen Jälkeen Iltavuoro Minulla on vaikeuksia herätä Usein Melko usein Melko harvoin Harvoin Ei tällä hetkellä Ennen Jälkeen Minulla on vaikeuksia nukahtaa Ennen Jälkeen Minulla on vaikeuksia nukahtaa uudestaan herättyäni kesken unien Ennen Jälkeen Yövuoro Minulla on vaikeuksia herätä Usein Melko usein Melko harvoin Harvoin Ei tällä hetkellä Ennen Jälkeen Minulla on vaikeuksia nukahtaa Ennen Jälkeen Minulla on vaikeuksia nukahtaa uudestaan herättyäni kesken unien Ennen Jälkeen

40 5.3 Liikunta Kyselyllä selvitettiin muun muassa vapaa-ajan liikunnan määrää, liikuntaharjoittelun rasitustasoa sekä työmatkaliikunnan määrää. Kuvio 8 osoittaa, että hoitotyöntekijöiden oma arvio fyysisestä kunnostaan oli parantunut tutkimuksen jälkeen. Oman fyysisen kuntonsa arvioi hyväksi puolet vastaajista eikä kukaan pitänyt omaa kuntoaan enää välttävänä tai huonona. Huono Välttävä Tyydyttävä Melko hyvä Ennen Jälkeen Hyvä Erittäin hyvä 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% Kuvio 8. Oma arvio fyysisestä kunnosta ennen ja jälkeen intervention. Tutkimukseen osallistuneiden parantunut arvio omasta fyysisestä kunnostaan selittyy suurelta osin lisääntyneillä liikuntakerroilla sekä liikuntaharjoituksen ajallisen keston pidentymisellä (kuviot 9 ja 10). Tutkimuksen alkutilanteessa puolet vastaajista harrasti vapaa-ajan liikuntaa 3 5 kertaa viikossa. Kuitenkin noin joka neljäs ilmoitti liikkuvansa vain kerran kuukaudessa tai harvemmin tai ei harrastanut lainkaan liikuntaa. Tutkimuksen lopussa säännöllisen 3 5 viikossa tapahtuvan liikuntaharjoittelun määrä oli lisääntynyt 20 %, eli valtaosa tutkimukseen osallistuvista oli toteuttanut liikuntaharjoittelua tavoitteen mukaisesti. Kuvio 10 osoittaa, että myös yhden liikuntaharjoituksen kestoaika oli lisääntynyt tutkimuksen aikana. Tutkimuksen alkutilanteessa joka kolmas ilmoitti liikkuvansa kerrallaan minuuttia ja joka neljäs alle 60 minuuttia. Tutkimuksen jälkeen yhden liikuntaharjoituksen kesto oli kasvanut huomattavasti; valtaosalla hoitajista liikuntaharjoitus kesti vähintään 60 minuuttia ja joka kolmas arvioi liikkuvansa kerrallaan minuuttia. 40

41 En harrasta vapaa-ajalla liikuntaa Kerran kuukaudessa tai harvemmin Muutaman kerran kuukaudessa 1-2 kertaa viikossa 3-5 kertaa viikossa Ennen Jälkeen Vähintään 6 kertaa viikossa Useammin kuin kerran päivässä 0% 20% 40% 60% 80% Kuvio 9. Vapaan ajan liikunnan määrä (kertaa) ennen ja jälkeen intervention. En harrasta vapaa-ajan liikuntaa alle 10 min min min Ennen Jälkeen min yli 120 min 0% 20% 40% 60% 80% Kuvio 10. Liikuntaharjoituksen kestoaika tavallisesti ennen ja jälkeen intervention. Alkukyselyssä liikuntaharjoittelun rasitusta arvioitaessa joka neljäs piti omaa harjoitteluaan selvästi rasittavana aiheuttaen hengästymistä ja hikoilua ja joka neljäs kohtalaisen rasittavana. Monella hoitajalla liikunnan rasitustaso oli noussut alkutilanteeseen nähden, sillä tutkimuksen jälkeen puolet vastaajista piti harjoitteluaan selvästi rasittavana ja joka viides kohtalaisen rasittavana. Tutkimuksen alkutilanteessa työmatkaliikuntaa harrasti joka neljäs vastaajista ja lähes puolet oli ajatellut aloittaa. Loput vastaajat eivät harrastaneet työmatkaliikuntaa lain- 41

42 kaan ja tähän syynä saattoi olla esimerkiksi liian pitkä työmatka tai koettu ajan puute. Yhdellä vastaajista työmatkaan käytetty aika (meno- ja tulomatka) ylitti 60 minuuttia päivässä sekä yhdellä minuuttia päivässä. Tutkimuksen lopputilanteessa ei esiintynyt eroja työmatkaliikunnan harrastamisessa verrattuna alkutilanteeseen. 5.4 Ravitsemus ja ruokailutottumukset Tasainen ateriarytmi oli keskeisimpiä tavoitteita tutkimuksen kannalta. Alkukyselyssä havaittiin, että vain puolet vastaajista ilmoitti syövänsä 3 5 tunnin välein (kuvio 11). Lähes joka viides ilmoitti syövänsä 6 8 tunnin välein ja joka kolmas vain kerran päivässä. On hyvin merkittävää, että tutkimuksen jälkeen jokainen vastaajista ilmoitti syövänsä suositusten mukaisesti, eli 3 5 tunnin välein. Lämpimien aterioiden määrässä ei tapahtunut muutosta tutkimuksen aikana, mutta välipalojen määrä lisääntyi huomattavasti (kuvio 12), mikä selittääkin tihentyneen ateriarytmin. En syö töissä ollenkaan Syön töissä vain kerran päivässä Syön aterian tai välipalan 6-8 tunnin välein Syön aterian tai välipalan 3-5 tunnin välein Syön aterian tai välipalan 1-2 tunnin välein Ennen Jälkeen 0% 20% 40% 60% 80% 100% Kuvio 11. Työpäivänä nautittujen aterioiden tai välipalojen määrä. 3 tai enemmän 2 välipalaa 1 välipala Ennen Jälkeen Ei yhtään 0% 20% 40% 60% 80% 100% Kuvio 12. Työpäivinä nautittujen välipalojen määrä 42

43 Tutkimuksessa kysyttiin, missä hoitaja käy tavallisimmin ruokailemassa. Kysymys oli muotoiltu siten, että tutkittavalla oli mahdollista vastata useampaan eri vaihtoehtoon. Hoitajat voivat halutessaan käydä ruokailemassa sekä aamu- että iltavuoron aikana sairaalan lounasravintolassa, mutta lounasravintolan sijainnista johtuen yhdellä sairaalan yksiköllä ei käytännössä ollut mahdollisuutta lounasravintolan käyttöön. Tutkimuksen alkutilanteessa valtaosa nautti ateriansa kahvihuoneessa, jolloin hoitajalla oli yleensä omat eväät mukanaan. Noin joka kolmas kävi syömässä lounasravintolassa ja sairaalan kahvilassa ruokailtiin myös jonkin verran. Tutkimuksen lopputilanteessa muutosta alkutilanteeseen ei juuri ollut, ainoastaan sairaalan kahviossa ei enää ruokailtu. 5.5 Ruoansulatuselimistön oireet Kuvioon 13 on koottu keskeisimpiä ruoansulatuselimistön oireita ennen ja jälkeen intervention. Alkukyselyssä haluttiin selvittää, millaisia ruoansulatuselimistön oireita hoitajilla on esiintynyt viimeisen kolmen kuukauden ajalla ja loppukyselyssä viimeisen 10 viikon ajalla. Merkittävin muutos oli havaittavissa ilmavaivojen sekä vatsan turvotuksen esiintymisessä, joita ei esiintynyt enää kenelläkään hoitajalla päivittäin. Hoitajilla esiintyi myös ummetusta ja ripulia esiintyi huomattavasti vähemmän intervention aikana kuin ennen sitä. Niin ikään närästyksen ja vatsakipujen oireet vähenivät jonkin verran intervention aikana. Sen sijaan ruokahaluttomuuden tuntemisessa ei ollut merkittäviä muutoksia verrattuna alkutilanteeseen. 43

44 Alkukysely (viimeisen 3kk aikana) Ruokahaluttomuutta Närästystä tai vatsakipuja Ilmavaivoja Vatsan turvotusta Ummetusta tai ripulia Päivittäin Lähes päivittäin 3-5 päivänä viikossa 1-2 päivänä viikossa Harvemmin kuin kerran viikossa Harvemmin kuin kerran kuukaudessa Ei lainkaan 0% 50% 100% Loppukysely (viimeisen 10 viikon aikana) Ruokahaluttomuutta Närästystä tai vatsakipuja Ilmavaivoja Vatsan turvotusta Ummetusta tai ripulia Päivittäin Lähes päivittäin 3-5 päivänä viikossa 1-2 päivänä viikossa Harvemmin kuin kerran viikossa Harvemmin kuin kerran kuukaudessa Ei lainkaan 0% 50% 100% Kuvio 13. Vuorotyötä tekevän hoitajan tavallisimpia ruoansulatuselimistön oireita. 5.6 Kokemuksia rytmityksestä ja vuorotyökortista Tutkimuksen loputtua kysyttiin hoitajien mielipidettä siihen, onko liikunnan ja ruokailun rytmityksen noudattaminen parantanut jaksamista viimeisen 10 viikon aikana sekä työssä että vapaa-ajalla. Kuusi vastaajaa oli sitä mieltä, että rytmitys on parantanut jaksamista paljon ja kolme arvioi jaksamisen parantuneen vähän tai jonkin verran. Osa koki kohentuneen jaksamisen niinä päivinä, kun oli elänyt optimaalisen rytmityksen mukaan. Alla olevissa lausumissa on kuvattu hoitajien tuntemuksia seuraavasti: 44

45 On pistänyt miettimään etenkin ruokailutottumuksia ja niissä on parantamisen varaa Kyllä. Kesän tulon myötä olen pyrkinyt liikkumaan enemmän ulkona ja aloittanut uusia liikuntaharrastuksiakin, kuten rullaluistelu. Myös paluu vanhan ratsastusharrastuksen pariin on parantanut työssä jaksamista, kun pääsee terapoimaan talleille Vastaajien mielipiteet liikunnan ja ruokavalion rytmityksen toteuttamisesta on nähtävissä kuviossa 14, jossa kysyttiin tietääkö vastaaja riittävästi keinoja, kuinka edistää vuorotyöhön sopeutumista mm. uni-valverytmin, ravitsemuksen ja liikunnan rytmittämisen avulla. Tulokset osoittavat, että interventio on antanut keinoja vuorotyöhön sopeutumiseen, joka näkyy hyvin kuviosta 14. En osaa sanoa En, mutta en tarvitse lisää tietoa En ja tarvitsen lisää tietoa En vielä, mutta opettelu on käynnissä Ennen Jälkeen Jonkin verran Kyllä Kuvio 14. Tunteeko henkilö riittävästi keinoja siihen, kuinka vuorotyöhön sopeutumista voisi edistää. 0% 20% 40% 60% 80% 100% Tutkimukseen osallistujille jaettiin intervention alussa vuorotyökortti, jonka tarkoituksena oli ohjeistaa tutkittavia ennalta laaditun rytmityksen toteuttamiseen. Tutkimuksen lopussa haluttiin kysyä mielipidettä siihen, onko vuorotyökortista ollut käytännön apua hyvinvoinnin edistämisessä ja terveellisemmissä elintavoissa sekä vuorotyöstä palautumisessa. Lähes jokainen vastaaja piti rytmityskorttia käyttökelpoisena ja kortin avulla näihin asioihin tuli kiinnitettyä huomiota aiempaa enemmän. Tutkimukseen osallistuneet vastasivat muun muassa näin: 45

46 Rutiinit mukailevat hyvin pitkälti liikunnan rytmityskorttia, joten en kokenut mielekkääksi muuttaa omia hyväksi havaittuja tapoja. Ravitsemukseen rytmityskortti on toteuttamiskelpoinen ja hyvä apu säännöllisempään ruokailuun Oli hyötyä. Jatkossa on helpompi miettiä lähinnä ruokailurytmitystä Yhdellä vastaajista perhe-elämä vie niin paljon aikaa, ettei ehdi syödä tai liikkua omien tarpeiden mukaan, vaan ne pitää aikatauluttaa lasten aikataulujen ja tarpeiden mukaan. Eräs vastaaja olisi toivonut ns. kokopäiväistä rytmityskorttia, koska työaika on vain yksi osa vuorokaudesta. 46

47 6. POHDINTA 6.1 Tutkimustulosten arviointia Tämän tutkimuksen päätarkoituksena oli arvioida liikunnan ja aterioinnin rytmityksen vaikutuksia vuorotyötä tekevien hoitotyöntekijöiden työstä palautumiseen. Tutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään voidaanko rytmityksellä lisätä hoitajien työvireyttä ja onko tällaisen suosituksiin pohjautuvan rytmityksen noudattaminen ylipäätänsä mahdollinen toteuttaa vuorotyötä tekevällä hoitajalla. Tarve kehittää näitä vuorotyöstä palautumista edistäviä elintapoja ja testata niiden käytännön toimivuutta hoitotyössä on suuri, sillä monet hoitajat kokevat vaikeaksi riittävän liikunnan ja säännöllisen ruokavalion toteuttamisen arjen keskellä. Vuorotyössä säännöllinen syöminen ja liikunnan harrastaminen on hankalampaa, kuin noudatettaessa säännöllistä työaikaa ja vaatii huomattavasti enemmän suunnittelua. Tutkimuksen alkukyselystä havaittiin, että monet hoitajat kokevat oman terveydentilansa ja työkykynsä riittämättömäksi. Lähes poikkeuksetta jokainen hoitaja oli kuitenkin halukas ja motivoitunut parantamaan elintapojaan sekä työssä jaksamistaan. Tutkimus osoitti, että liikunnan ja ruokavalion rytmityksellä on positiivisia vaikutuksia koettuun vapaa-ajan laatuun, sosiaaliseen osallistumiseen sekä näiden tekijöiden myötä parantuneeseen terveydentilaan. Useat hoitajat kokivat vuorotyön häiritsevän jonkin verran etenkin sosiaalista kanssakäymistä, kuten ystävien tapaamista sekä vapaa-ajan liikunnan harrastamista. Työssä jaksamisen kannalta nämä ovat tärkeitä asioita, sillä ne on yhdistetty hyvinvointiin ja niiden on todettu vähentävän palautumisen tarvetta työpäivän jälkeen (Sonnentag & Zijlstra 2006). Vuorotyötä tekevällä väsymys on yleistä työvuorojen aikana ja yksi tutkimuksen keskeisimmistä tavoitteista oli parantaa hoitotyöntekijän koettua unen laatua vireyttä. Monet hoitajat kokivat vuorotyön olevan hankalaa varsinkin siirryttäessä iltavuorosta aamuvuoroon, jolloin vähäiset yöunet saattoivat aiheuttaa uneliaisuutta aamuvuorojen aikana. Nämä vuorot koetaankin hoitoalalla yleisesti kuormittavana piirteenä ja näitä vähentämällä on voitu alentaa työn koettua stressaavuutta (Paukkonen ym. 2007). Tässä tutkimuksessa voimakkaan väsymyksen tuntemus väheni tutkimuksen myötä varsinkin aamu- ja iltavuoroissa, mutta yövuoron aikainen väsymys oli monelle hoitajalle edelleen 47

48 ongelmallista. Tutkimustulokset antoivat osittaista tukea käsitykselle, että säännöllisen liikunnan ja tasaisen ateriarytmin avulla voidaan kohentaa hoitajan vireyttä myös yövuoroissa. Hoitotyöntekijät olivat hyvin tietoisia vuorotyön kuormittavuudesta ja monet pitivätkin työmääräänsä liian suurena. Yksi keino parantaa työssä jaksamista ja työvuoroista palautumista on omasta fyysisestä kunnostaan huolehtiminen. Säännöllisellä, suositusten mukaisella liikuntaharjoittelulla pyrittiin parantamaan hoitotyöntekijöiden fyysistä kuntoa sekä edistämään työvuoroista palautumista. Tutkimuksen myötä hoitajat motivoituivat liikunnan harrastamiseen, mikä näkyi selkeästi oman fyysisen kunnon paranemisena. Tämän tutkimuksen tulokset ovat yhteneväisiä aikaisempien tutkimusten (esim. Leino-Arjas ym. 2004, Tirkkonen & Kinnunen 2010), joiden mukaan liikunnalla on positiivinen yhteys työstä palautumiseen. Monet hoitajat raportoivat vähäisen liikunnan harrastamisen johtuvan saamattomuudesta, mutta tutkimuksen myötä kiinnostus liikuntaan oli palannut. Ojanen (2001) on havainnut, että mitä enemmän henkilö on kiinnostunut liikunnasta, sitä enemmän hän liikkuu ja kokee siihen liittyviä myönteisiä kokemuksia. Osa hoitajista koki työajalla tapahtuvan fyysisen kuormituksen riittävän heille kunnon ylläpitämiseksi. On kuitenkin hyvin mahdollista, että työtilanteisiin liittyvää fyysistä aktiivisuutta ei välttämättä koeta samalla tavalla mielihyvää tuottavaksi ja palauttavaksi tekijäksi, kuin vapaa-ajan liikunta koetaan. Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus lisääntyi lähes jokaisella tutkimukseen osallistuneella tavoitteiden mukaiseksi. Osa tutkimukseen osallistuneista totesi liikuntaharjoittelun olevan hyvin haasteellista, sillä perhe-elämä vie niin suuren osan päivästä. Sonnentag ja Jelden (2009) ovat todenneet, että mitä stressaavampi päivä on töissä ollut, sitä vähemmän liikutaan huolimatta siitä, että henkilö kokee liikunnan palauttavana ja on ajatellut harrastavansa liikuntaa töiden jälkeen. Käsitystä tukee myös tämän tutkimuksen havainto siitä, että raskaat työpäivät vähensivät ajoittain mielenkiintoa työpäivän jälkeiseen liikunnan harrastamiseen. Työperäinen väsymys vaikuttaa huomattavasti liikunnan määrään (Sonnentag ja Jelden 2009). Tämän tutkimuksen olettamukset ovat samansuuntaisia, sillä hoitotyö on aika-ajoin fyysisesti hyvin kuormittavaa ja vaihtuvat työajat koetaan raskaiksi yleisen jaksamisen kannalta. 48

49 Liikunnan viikoittaisten kertojen lisäksi myös yhden liikuntaharjoituksen kestoaika ja intensiteetti, eli teho, ovat tärkeitä huomioitavia tekijöitä kokonaiskuormittavuudessa. Monet kokivat teholtaan kevyen, mutta hieman pidemmän liikuntakerran mielekkääksi varsinkin ulkoilmassa. On havaittu, että luonnossa olemiseen käytetty aika on yhteydessä elämäntyytyväisyyteen ja rentoutumiseen (Korpela 2009), ja monet pitivät tällaista ulkoliikuntaa hyvänä keinona unohtaa myös työasiat. Ulkoliikunnalla voi olla lukuisia psykologisia vaikutuksia palautumisen edistämiseksi ja tähän olisi syytä paneutua myös työyhteisöjen liikuntaneuvonnassa. Esimerkiksi Siltaloppi (2009) on todennut työstä irrottautumisen olevan tärkeä ja tehokkaasti hyvinvointia edistävä palautumisen mekanismi. Työstä irrottautumisen kokemiseen voi vaikuttaa myös mielekkään liikuntalajin löytäminen ja tällöin työasioiden unohtaminen voi olla helpompaa. Tutkimuksessa kannustettiin lisäämään työmatkaliikuntaa, sillä se voi parantaa vireystilaa työvuorossa ja on tehokas tapa saavuttaa suositusten mukainen päivittäinen liikunnan määrä, mutta sen toteuttaminen oli monelle hoitajalle hankalaa. Tämä johtuu mm. siitä, että työmatka on liian pitkä pyöräilyyn tai työmatkaliikunta on mahdoton vaihtoehto työn ja perhe-elämän sovittamisen kannalta. On hyvä huomioida, että työmatkaliikuntaa on mahdollista toteuttaa myös siten, että osan matkasta kulkee esimerkiksi pyörällä ja osan matkasta julkista liikennettä käyttäen. Lihaskuntoharjoittelun määrä oli monella hoitajalla suosituksiin nähden vähäistä myös tutkimuksen jälkeen. Kuntosaliharjoittelu saatettiin kokea vieraaksi ja vaikeaksi tavaksi liikkua, vaikka hoitajalla oli mahdollisuus henkilökohtaiseen harjoitusohjelman tekoon pientä korvausta vastaan myös työnantajan puolesta. Yhteentoista HUS:n sairaaloissa sijaitseviin kuntosaleihin on laadittu kuvastot, jotka on kaikkien saatavilla HUS:n intranetissä olevalla hyvinvointisivustolla. Kuvastossa on kirjallinen ohje eri kuntosalilla tehtävistä harjoitusliikkeistä ja kuvasto on jokaisen tulostettavissa. Sivuston kautta on myös mahdollisuus nähdä videoleikkeitä kuntosaliliikkeistä. Tällä halutaan tehdä harjoittelun aloittamisesta helpompaa, liikkeiden tekemisestä turvallisempaa ja kuvastot antavat mahdollisuuden kerrata aina tarvittaessa kuntosaliohjauksessa tehtyjen harjoitusliikkeiden suoritustekniikoita. Yksi hoitaja ilmoitti käyvänsä kuntokeskusten ryhmäliikuntatunneilla ja nämä ovatkin erinomaisia kuntoilumuotoja, sillä ohjaajat ovat ammattitaitoisia ja huomioivat yksilölliset erot kuntotasoissa että suoritustekniikoissa. 49

50 Yksi tutkimuksen pääkysymyksistä oli tarkastella säännöllisen ateriarytmin vaikutuksia työvireyteen sekä työvuoroista palautumisen tunteeseen. Ravitsemuksen ja ruokailutottumusten osalta pyrittiin säännöllistämään hoitajien ateriarytmiä sekä vähentämään ateriointiin liittyviä ruoansulatuselimistön vaivoja. On mahdollista, että hoitajat pitivät kiireen kokemisen vuoksi liian vähän virkistystaukoja, jolloin he nauttisivat lämpimän aterian tai välipalan. Tätä tulosta tukevat myös Karhulan (2011) ja Kauppisen (2010) työryhmien havainnot siitä, että hoitajien kiire osastoilla on hyvin yleistä. Hoitajille on kuitenkin työsopimuksen mukaan säädetty tauot työpäivän aikana ja näiden taukojen merkitystä pyrittiinkin korostamaan tässä tutkimuksessa. Riittävällä työn tauotuksella mahdollistetaan riittävä työvireys ja hyvä keskittyminen työtehtäviin ja näillä on suuri merkitys myös potilasturvallisuuden kannalta. Tässä tutkimuksessa intervention jälkeen tavoite suositusten mukaisesta ateriointitiheydestä täyttyi ja tämä voi osaltaan vaikuttaa siihen, että hoitajat kokivat vähemmän väsymystä työvuoron aikana. Tutkimuksessa kartoitettiin monipuolisesti myös ruoansulatuselimistön oireita, koska ne ovat vuorotyöntekijällä yleisiä ja haittaavat usein työntekoa. On mahdollista, että aiempaa säännöllisempi ateriarytmi vähensi näitä oireita tutkimuksen myötä. Syy voi selittyä myös sillä, että tasaisemmin nautitut välipalat olivat isoja kerta-annoksia pienempiä kuormittaen ruoansulatuselimistöä vähemmän. Tällä tavoin vatsaoireiden, kuten turvotuksen, esiintyvyys väheni. Suositusten mukainen ateriointi, johon kuuluu lämmin ateria sekä pienet välipalat, voivat siis olla hyvin tärkeässä osassa terveen vatsan toiminnassa vuorotyötä tekevällä hoitajalla. On myös mahdollista, että aiempaa suurempi liikunnan määrä oli parantanut vatsan toimintaa. Rytmityksen vaikutus aiempiin liikunta- ja ruokailutottumuksiin sekä elämäntapamuutosten kokemiseen näyttäytyivät tutkimustulosten valossa suhteellisen hyvältä. Hoitajien toimintakyky sekä elämänlaatu paranivat ja monipuolisilla, kohdennetuilla toimilla voitiin tukea ja motivoida henkilöä ottamaan vastuuta omista terveystottumuksistaan. Tutkimustulokset osoittivat, että suuri osa hoitohenkilökunnasta ei tiennyt mielestään tarpeeksi keinoja siihen, kuinka vaihtuviin työvuoroihin sopeutumista voisi edistää. On hyvä huomioida, että jokainen sopeutuu vuorotyön rytmiin yksilöllisellä tavalla, mutta myös hoitajan oma tietämys siihen, kuinka vaikuttaa vuorotyöhön sopeutumiseen on tärkeää ja tämä oli kohentunut huomattavasti tutkimuksen myötä. 50

51 Tutkimus osoitti selkeästi, että hoitajat kokivat konkreettisen terveysneuvonnan tärkeäksi työvuoroista palautumisen edistämiseksi. Suositusrytmityksen noudattamien eri työvuorojen mukaan koettiin helposti arkeen siirrettäväksi, joka on rytmityksen pitkän aikavälin toteuttamisen kannalta hyvin tärkeää. Rytmityksen noudattamista voi helpottaa myös se, että hoitajat, joilla on samanlainen työvuorojärjestys, voivat jakaa kokemuksiaan toisille työyksiköissä työskenteleville hoitajille. Lisäksi rytmityksen noudattaminen tauotti työntekoa ja on mahdollista, ettei työmäärä näin ollen tuntunut enää niin suurelta. 6.2 Tutkimuksen heikkoudet ja vahvuudet Tutkimustuloksia tarkastellessa on hyvä huomioida joitakin heikkouksia, jotka liittyvät tulosten tulkintaan. Tarkoituksena oli testata käyttökelpoisia, yleisiin suosituksiin perustuvia terveystottumuksia vuorotyötä tekevien hoitajien hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Tutkimuksen suurin luotettavuutta heikentävä tekijä oli vähäinen osallistujamäärä. Pienen otoksen vuoksi yhden vastaajan mielipide vaikuttaa suhteellisen paljon tutkimuksen lopputuloksiin ja tästä johtuen tulosten yleistämiseen on suhtauduttava harkiten. Myös vertailuryhmä olisi parantanut tutkimuksen luotettavuutta huomattavasti. Loppukyselyn vastausprosenttia pyrittiin lisäämään aktiivisella viestinnällä tutkimuksen aikana, mutta tästä huolimatta muutama henkilö jätti vastaamatta loppukyselyyn. Tutkimuksen heikkoudeksi voidaan lukea myös intervention kesto, sillä kymmenen viikon tutkimusjakso on lyhyt pitkittäistutkimukseksi ja myös elintapojen muutoksille. Lisäksi rytmityksen toteuttamiskelpoisuutta pitkällä aikavälillä on vaikea arvioida. On tärkeä huomioida, että myös vuodenaika voi vaikuttaa tutkimustuloksiin. Interventio sijoittui keväälle, jolloin monet kokevat auringonvalon ja vihertävän luonnon mieltä piristäväksi ja vireyttä lisääväksi tekijäksi. Tutkimuksessa käytetyt kysymykset perustuivat osaksi aikaisemmissa tutkimuksissa käytettyihin kysymyksiin. Tässä tutkimuksessa käytettyjä kysymyksiä muokattiin jonkin verran vastaamaan paremmin tämän tutkimuksen tarpeita, joten saadut tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia aikaisempien tutkimusten kanssa. Aineisto keräys toteutettiin internetpohjaisena kyselynä ja tämä lisää todennäköisesti luotettavuutta etenkin niiden viiden kysymysten kohdalla, joissa käsiteltiin arkaluontoisia tietoja. Aineiston pienuudesta huolimatta tutkimukseen saatiin henkilöitä, jotka kokivat olevansa kuormittu- 51

52 neita, tarvitsevansa terveysneuvontaa ja ennen kaikkea parannusta elintapoihinsa. Tästä johtuen näiden henkilöiden kokemukset ja mielipiteet rytmityksen toteuttamisessa voidaan lukea tutkimuksen vahvuudeksi. Tuloksia tarkastellessa on hyvä muistaa, että rytmityksen vaikutus työvuoroista palautumiseen perustui itsearviointiin, eli subjektiiviseen tuntemukseen. Tämä on tärkeä mittari, sillä tavoitteena oli korostaa hoitajan omaa arviota tilastaan. Koska työvuoroihin sidottua liikunnan ja ruokavalion rytmitystä sekä hoitajille jaettavan suositusaikataulun toteuttamiskelpoisuutta ei ole aikaisemmin tutkittu, saadut tulokset tuovat uutta tietoa näiden keinojen hyödyntämiselle tutkittaessa vuorotyöstä palautumista edistäviä keinoja. 6.3 Jatkotutkimusaiheet Vuorotyötä tekevälle ammattiryhmälle tulisi toteuttaa jatkossa vastaavia tutkimuksia suuremmalla otoksella sekä monipuolisemmilla tilastomenetelmillä ja fysiologisilla mittareilla. Kattavammalla pitkittäistutkimuksella voitaisiin myös selvittää, ovatko tulokset pysyviä. Hyvinvoinnille keskeisten elintapojen, kuten liikunnan ja ruokavalion säännöllisyyden merkitystä tulisi korostaa aiempaa enemmän ja löytää teoriatiedon sijasta käytännönläheisiä ja helposti toteuttavia toimintatapoja terveystottumusten ylläpitämiseksi perustuen tutkittuun tietoon. Jatkossa olisi hyödyllistä selvittää, onko henkilökohtainen terveysneuvonta tehokkain ja käytännöllisin toteutettavissa oleva keino lisätä hoitajien ymmärrystä terveydestään ja siirtyykö lisääntynyt ymmärrys toimintana vuorotyötä tekevän hoitajan terveyskäyttäytymiseen Tässä tutkimuksessa käytetty mittari painotti pääosin työn kuormittavuutta sekä liikunnan ja ruokavalion määrää sekä laatua. Jatkossa huomioon tulisi ottaa myös asenteiden vaikutus elintapojen noudattamiseen ja kuinka motivoida henkilö noudattamaan terveellisiä elintapoja. Mielenkiintoista olisi myös tietää, millainen vaikutus medialla on esimerkiksi ruokavalion koostamisessa ja vaikuttaako ajoittain julki tuleva ristiriitainen tutkimustieto kokemukseen oman ruokavalion terveellisyydestä. Liikunta-aktiivisuutta arvioitaessa tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota lihaskunnon eri osa-alueisiin ja siihen, kuinka paljon säännöllinen lihaskuntoharjoittelu vaikuttaa vuorotyötä tekevän hoitajan työvireyteen ja työkykyyn. Kuitenkin tiedetään, että 52

53 hoitotyö on ajoittain fyysisesti raskasta ja erilaiset tuki- ja liikuntaelinongelmat voivat aiheuttaa poissaoloja tai heikentynyttä työkykyä. 6.4 Johtopäätökset Tutkimustulokset tarjoavat tärkeää tietoa vuorotyötä tekevän hoitajan hyvinvoinnista ja terveystottumuksista työvuoroista palautumisen näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa saatujen tutkimustulosten mukaan kolmivuorotyön työaikamuotoon laaditun säännöllisen liikunta- ja ateriarytmityksen voidaan todeta tukevan hoitajan terveyttä ja hyvinvointia. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että rytmitys oli helposti toteutettavissa eri työvuoroissa ja se lisäsi hoitajan motivaatiota pitää yllä terveystottumuksiaan. Lisäksi rytmityskortin avulla terveellisiin elintapoihin tuli kiinnitettyä huomiota aiempaa enemmän. Otoskoon pienuuden vuoksi tutkimustuloksia voidaan kuitenkin pitää vain suuntaa antavina. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että henkilökohtainen arkeen ja terveisiin elintapoihin tehty ja vaihtuviin työvuoroihin laadittu liikunnan sekä ruokavalion rytmitys oli helppo ottaa käyttöön osaksi hoitajien vuorotyötä. 53

54 LÄHTEET Admi H, Tzischinsky O, Epstein R, Herer P, Lavie P. Shift work in nursing: is it really a risk factor for nurses' health and patients' safety? Nurs Econ 2008; 26(4): Ahola K, Tuisku K, Rossi H. Työuupumus (burnout) Saatavilla www-muodossa osoitteessa: (Luettu ) Ahtiainen T Keski-Suomen sairaanhoitopiirin henkilöstön hyvinvointi ja terveystottumukset Kyselytutkimus Keski-Suomen sairaanhoitopiirin sairaaloissa. Jyväskylän yliopisto. Terveystieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: pdf?sequence=1 (Luettu ) Antunes LC, Levandovski R, Dantas G, Caumo W, Hidalgo MP. Obesity and shift work: chronobiological aspects. Nutr Res Rev 2010; 23(1): Bonzini M, Palmer KT, Coggon D, Carugno M, Cromi A, Ferrario MM. Shift work and pregnancy outcomes: a systematic review with meta-analysis of currently available epidemiological studies. BJOG 2011; 118(12): Dawson D, Reid K. Fatigue, alcohol and performance impairment. Nature 1997; 388: Dinges DF, Pack F, Williams K, Gillen KA, Powell JW, Ott GE, Aptowicz, Pack Al. Cumulative sleepiness, mood disturbance, and psychomotor vigilance performance decrements during a week of sleep restricted to 4 5 hours per night. Sleep 1997; 20(4): Drake CL, Roehrs T, Richardson G, Walsh JK, Roth T. Shift work sleep disorder: prevalence and consequences beyond that of symptomatic day workers. Sleep 2004; 27(8):

55 Esquirol Y, Bongard V, Mabile L, Jonnier B, Soulat JM, Perret B. Shift work and metabolic syndrome: respective impacts of job strain, physical activity, and dietary rhythms. Chronobiol Int 2009; 26(3): Feychting M, Osterlund B, Ahlbom A. Reduced cancer incidence among the blind. Epidemiology 1998; 9(5): Ghiasvand M, Heshmat R, Golpira R, Haghpanah V, Soleimani A, Shoushtarizadeh P, Tavangar SM, Larijani B. Shift working and risk of lipid disorders: a cross-sectional study. Lipids Health Dis 2006; 5: 9. Hakola T, Hublin C, Härmä M, Kandolin I, Laitinen J, Sallinen M Toimivat ja terveet työajat. (2. uudistettu painos). Vammala. Työterveyslaitos. Hakola T, Kalliomäki-Levanto T Työvuorosuunnittelu hoitoalalla: Ergonomiaa, autonomiaa, hyvinvointia. Sastamala. Tilastokeskus. Heikkinen HLT, Jyrkämä J Mitä on toimintatutkimus? Teoksessa Heikkinen HLT, Huttunen R, Moilanen P. (toim.) Siinä tutkija missä tekijä -toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. Jyväskylä. Atena. s Hublin C. Terveystarkastukset yö- ja vuorotyössä. Työterveyslääkäri 2009; 27(4): Hublin C, Partinen M, Koskenvuo K, Silventoinen K, Koskenvuo M, Kaprio J. Shiftwork and cardiovascular disease: a population-based 22-year follow-up study. Eur J Epidemiol 2010; 25(5): Huttunen M Univalverytmin (unirytmin) häiriöt. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: (Luettu ) Härmä M, Ilmarinen J, Knauth P, Rutenfranz J, Hänninen O. Physical training intervention in female shift workers: I. The effects of intervention on fitness, fatigue, sleep, and psychosomatic symptoms. Ergonomics 1988; 31(1):

56 Härmä M, Kukkonen-Harjula K Uni, vuorotyö, aikaerorasitus ja fyysinen aktiivisuus. Teoksessa Vuori I, Taimela S, Kujala U. (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki. Kustannus Oy Duodecim. s Härmä M, Hakola T, Kandolin I, Sallinen M, Virkkala J, Bonnefond A, Mutanen P. A controlled intervention study on the effects of a very rapidly forward rotating shift system on sleep wakefulness and well-being among young and elderly shift workers. Int J Psychophysiol 2006; 59(1): Härmä M, Sallinen M Hyvä uni - hyvä työ. Helsinki. Työterveyslaitos. Härmä M, Sallinen M. Univaje terveysriskinä. Duodecim 2000; 116(20): Imeri L, Opp MR. How (and why) the immune system makes us sleep. Nat Rev Neurosci 2009; 10(3): Irwin MR, Wang M, Campomayor CO, Collado-Hidalgo A, Cole S. Sleep deprivation and activation of morning levels of cellular and genomic markers of inflammation. Arch Intern Med 2006; 166(16): Karhula K, Puttonen S, Vuori M, Sallinen M, Hyvärinen HK, Kalakoski V, Härmä M Työstressi ja uni hoitotyössä: Työstressin ja työaikajärjestelyjen vaikutukset uneen, kuormittumiseen ja toimintakykyyn terveydenhuoltoalan ammattilaisilla. Helsinki. Työterveyslaitos. Karlsson BH, Knutsson AK, Lindahl BO, Alfredsson LS. Metabolic disturbances in male workers with rotating three-shift work. Results of the WOLF study. Int Arch Occup Environ Health 2003; 76(6): Kivimäki M, Vahtera J, Elovainio M. Työ, stressi ja sydän- ja verisuonitaudit. Duodecim 2005; 121(5):

57 Kesäniemi YA, Salomaa V Sepelvaltimotauti. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: (Luettu ) Korpela K Luonnosta nauttiminen työstä palautumisen keinona. Teoksessa Kinnunen U, Mauno S. (toim.) Irtiottoja työstä: työkuormituksesta palautumisen psykologia. Tampere. Tampereen yliopistopaino. s Kukkonen-Harjula K, Härmä M. Kohentaako liikunta unta? Työterveyslääkäri 2009; 27(4): Käypä hoito -suositus Liikunta. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: (Luettu ) Laitinen J, Porkka-Heiskanen T. Biologisen kellon fysiologia ja vuorokausirytmin häiriöiden yhteys sairauksiin. Duodecim 1999; 115(5): Lauri S Toimintatutkimus. Teoksessa Paunonen M, Vehviläinen-Julkunen K. (toim.) Hoitotieteen tutkimusmetodiikka. Juva. WSOY s Lehto A-M, Sutela H Uhkia ja mahdollisuuksia. Työolotutkimuksen tuloksia Helsinki. Tilastokeskus. Leino-Arjas P, Solovieva S, Riihimäki H, Kirjonen J, Telama R. Leisure time physical activity and strenuousness of work as predictors of physical functioning: a 28 year follow up of a cohort of industrial employees. Occup Environ Med 2004; 61(12): McCubbin JA, Pilcher JJ, Moore DD. Blood pressure increases during a simulated night shift in persons at risk for hypertension. Int J Behav Med 2010; 17(4): Megdal SP, Kroenke CH, Laden F, Pukkala E, Schernhammer ES. Night work and breast cancer risk: a systematic review and meta-analysis. Eur J Cancer 2005; 41(13):

58 Merikanto I, Partonen T, Lahti T. Evoluution säilyttämä uni. Duodecim 2011; 127(1): Miettinen J. Vuorotyö ja terveys. Työterveyslääkäri 2008; 26(2): Muecke S. Effects of rotating night shifts: literature review. J Adv Nurs 2005; 50(4): Mustajoki P Vyötärölihavuus (keskivartalolihavuus, omenalihavuus). Saatavilla www-muodossa osoitteessa: (Luettu ) Nielsen S, Guo Z, Johnson CM, Hensrud DD, Jensen MD. Splanchnic lipolysis in human obesity. J Clin Invest 2004; 113(11): Nojkov B, Rubenstein JH, Chey WD, Hoogerwerf WA. The impact of rotating shift work on the prevalence of irritable bowel syndrome in nurses. Am J Gastroenterol 2010; 105(4): Nupponen R Säännöllinen liikunta ja hyvinvointi. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: &p_selaus= (Luettu ) Ohayon MM, Partinen M. Insomnia and global sleep dissatisfaction in Finland. J Sleep Res 2002; 11(4): Partinen M Epäsäännöllinen työaika ja vuorotyö. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: (Luettu ) Partonen T. Valo käy sisäisen kellon rytminsiirtoon. Duodecim 2005; 131(23):

59 Paukkonen M, Pohjonen T, Hakola T, Lindholm H, Sistonen H, Simoila R Terveet työajat -kehittämis- ja tutkimushankkeen loppuraportti. Helsinki. ISBN Puttonen S. Päivystävän lääkärin uni. Työterveyslääkäri 2009; 27(4): Puttonen S, Härmä M, Hublin C. Shift work and cardiovascular disease - pathways from circadian stress to morbidity. Scand J Work Environ Health 2010; 36(2): Ranjbaran Z, Keefer L, Stepanski E, Farhadi A, Keshavarzian A. The relevance of sleep abnormalities to chronic inflammatory conditions. Inflamm Res 2007; 56(2): Sallinen M, Kecklund G. Shift work, sleep, and sleepiness - differences between shift schedules and systems. Scand J Work Environ Health 2010; 36(2): Sfreddo C, Fuchs SC, Merlo AR, Fuchs FD. Shift work is not associated with blood pressure or prevalence of hypertension. PLoS One 2010; 5(12): e Siltaloppi M, Kinnunen U, Feldt T. Recovery experiences as moderators between psychosocial work characteristics and occupational well-being. Work & Stress 2009; 23(4): Sonnentag S, Jelden S. Job stressors and the pursuit of sport activities: a day-level perspective. J Occup Health Psychol 2009; 14(2): Sonnentag S, Zijlstra FR. Job characteristics and off-job activities as predictors of need for recovery, well-being and fatigue. J Appl Psychol 2006; 91(2): Suwazono Y, Sakata K, Okubo Y, Harada H, Oishi M, Kobayashi E, Uetani M, Kido T, Nogawa K. Long-term longitudinal study on the relationship between alternating shift work and the onset of diabetes mellitus in male Japanese workers. J Occup Environ Med 2006; 48(5):

60 Söderström M, Ekstedt M, Akerstedt T, Nilsson J, Axelsson J. Sleep and sleepiness in young individuals with high burnout scores. Sleep 2004; 27(7): Tilastokeskus Työajat vuonna Saatavilla www-muodossa osoitteessa: (Luettu ) Tirkkonen M, Kinnunen U Työhyvinvointi vahvistuu varhaiskuntoutuksessa: ASLAK-kuntoutuksen ja työhyvinvointikuntoremontin vaikuttavuus. Helsinki. Minna Sillanpään Säätiö. Tuunainen A, Akila R, Räisänen K. Osaatko tunnistaa työuupumuksen ja hoitaa sitä? Duodecim 2011; 127(11): Työsuojeluhallinto Yötyötä koskevat säännökset. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: (luettu ) Työterveyslaitos Työterveyslaitoksen vuorotyökysely. Saatavilla wwwmuodossa osoitteessa: _2_2005.pdf (Luettu ) van Amelsvoort LG, Jansen NW, Kant I. Smoking among shift workers: More than a confounding factor. Chronobiol Int 2006; 23(6): van Amelsvoort LG, Schouten EG, Maan AC, Swenne CA, Kok FJ. Changes in frequency of premature complexes and heart rate variability related to shift work. Occup Environ Med 2001; 58(10): van Leeuwen WM, Hublin C, Sallinen M, Härmä M, Hirvonen A, Porkka-Heiskanen T. Prolonged sleep restriction affects glucose metabolism in healthy young men. Int J Endocrinol 2010; ID

61 van Leeuwen WM, Lehto M, Karisola P, Lindholm H, Luukkonen R, Sallinen M, Härmä M, Porkka-Heiskanen T, Alenius H. Sleep restriction increases the risk of developing cardiovascular diseases by augmenting proinflammatory responses through IL-17 and CRP. PLoS One 2009; 4(2): e4589. Vgontzas AN, Mastorakos G, Bixler EO, Kales A, Gold PW, Chrousos GP. Sleep deprivation effects on the activity of the hypothalamic-pituitary-adrenal and growth axes. Potential clinical implications. Clin Endocrinol 1999; 51(2): Viitasalo K, Hemiö K, Härmä M, Lindström J, Peltonen M, Puttonen S, Koho A Työterveyshuolto ehkäisee vuorotyön ja elintapojen terveysriskejä. Tyypin 2 diabeteksen seulonta ja ehkäisy ilmailualan työterveyshuollossa. Helsinki. Raportti 66/2011. Wagstaff AS, Sigstad Lie JA. Shift and night work and long working hours--a systematic review of safety implications. Scand J Work Environ Health 2011; 37(3):

62 LIITTEET LIITE 1. Kyselylomake 62

63 63

64 64

65 65

66 66

67 67

68 68

69 69

70 70

71 LIITE 2. Vuorotyökortti. Kortti taitettiin siten, että ylhäällä vasemmalla on takakansi, ylhäällä oikealla etukansi ja alhaalla näkyvät yövuoron kaksi vaihtoehtoa muodostavat sisäsivut. 71

72 LIITE 3. Vuorotyöntekijän huolto-ohjeet työstä palautumiseen kortti. Kortti taitettiin siten, että ylhäällä vasemmalla on takakansi, ylhäällä oikealla etukansi ja alhaalla näkyvät taulukot muodostavat sisäsivut. Takakansi: Vuorotyöntekijän vinkit ruokailuun: tunnin välein nautittu säännöllinen ateriarytmi - pääateria olisi hyvä ajoittaa työvuoron alkuun - pyri syömään lämmin ateria lautasmallin mukaisesti - välipalalla esim. hedelmä tai rahkajogurtti - muista juoda riittävästi työvuoron aikana - vaali taukojasi ja käytä se aika itseesi - älä syö väsymykseen, vaan vireyden ylläpitämiseen! Etukansi: Vuorotyöntekijän huolto-ohjeet työstä palautumiseen - siis vinkkejä siihen, kuinka pitää mieli virkeänä! Vuorotyöntekijän vinkit liikunnan harrastamiseen: - liikunnan tavoitteena on piristää työpäivää sekä parantaa unen laatua - suosi ulkoliikuntaa aina kun mahdollista - liikunta rentouttaa ja auttaa unohtamaan työasiat - pyri reippailemaan useimpina päivinä viikossa - kohenna lihaskuntoasi 1-2 krt viikossa - arkiliikunta on vaivatonta ja tehokasta! Joskus ateriointi unohtuu tai ei ehdi syödä ja sitten iskee hirmuinen nälkä ja alkaa väsyttää niin vietävästi Tasainen ateriarytmi on elintapa, jota tulisi noudattaa ilman sen kummempaa päänvaivaa. Tauot on tehty sinua varten, joten käytä se aika hyödyksi ja nauti välipalasi Aterioinnin tärkein tehtävä on estää kova nälkä ja pitää vireystila hyvänä! Voi kun jakaisin liikkua työpäivän jälkeen! Liikun työssäni paljon, joten en halua kuntoilla enää vapaa-ajallani Liikunta ei vaadi suurta ajankäyttöä, jo 10 minuutin liikuntakerralla on lukuisia terveysvaikutuksia Reipas ulkoliikunta ennen työvuoroa virkistää kummasti Hyvällä peruskunnolla jaksat työpäiväsi paljon paremmin! Haaste: Haaste: Tavoitteena on nauttia työpäivän aikana yksi lämmin ateria sekä kaksi välipalaa. Merkitse oheiseen taulukkoon ateriasi: Viikko Lämmin Välipala 1 Välipala 2 Fiilis? Tavoitteena on harrastaa kestävyystyyppistä liikuntaa kaksi kertaa viikossa ja yksi lihaskuntoa kohottava harjoitus viikossa. Merkitse oheiseen taulukkoon liikuntakertasi: Viikko Kestäv. 1 Kestäv 2 Lihaskunto Fiilis?