Kaiuttimien komentajat

Transkriptio

1 VERTAILUTESTI: Stereovahvistimet n Teksti, kuvat ja mittaukset: Mauri Eronen Kaiuttimien komentajat Stereovahvistin on olennainen osa hifilaitteistoa. Miltei kaikki äänilähteet Blu-ray-soittimista tietokoneisiin osaavat antaa niiden kaipaamaa analogista signaalia. Vertailimme kuutta keskiluokan integroitua. Hifimaailmassa on vertailtu viimeksi stereovahvistimia numerossa 2/2011. Silloin tutkittavana oli neljä digiaikaan sopivaa, da-muuntimella varustettua vahvistinta euron hintaluokassa. Kaikkein edullisimpia vahvistimia vertailtiin pari vuotta sitten numerossa 5/2010, kun syynissä olivat noin 300 euron hintaiset integroidut. CD-soittimelta tai mistä tahansa äänilähteestä saatava signaali tulee vahvistaa aina kaiuttimia varten. Viime numerossa (HM2/2012) testatuissa aktiivikaiuttimissa vahvistin sijaitsee kaiuttimien sisällä, mutta tavallisia passiivikaiuttimia varten tarvitaan erillinen laite. Monikanavaiset kotiteatterivahvistimet ovat vallanneet markkinoita perinteisiltä stereovahvistimilta. Kahdellakin kaiuttimella elokuvien äänimaailma nousee aivan uusiin ulottuvuuksiin television omiin kaiuttimiin verrattuna. Ja onhan vähempi määrä kaiuttimia helpompi sijoittaa. Vaikka AV-viritinvahvistimia harrastajapiireissä usein parjataan stereovahvistimia huonommasta äänenlaadusta, on niiden suorituskyky yleensä täysin riittävä myös musiikin kuuntelussa. Jos tarkoitus on myöhemmin päivittää kaksikanavainen toisto kotiteatteriksi, ei monikanavavahvistimen ostamista kannata vierastaa. 2 4 H I F I M A A I L M A 3 /

2 Kaikki vahvistimet ovat kauko-ohjattavia, ja niiden säätimet osaavat ohjata myös saman merkin soittimia. Taustavalaisua tai itsevalaisevia näppäimiä ei ole yhdessäkään, pois lukien NADin kaukosäätimen ohjaustilaa vaihtavat painikkeet. Creekissä oton valinta tapahtuu vain Input -näppäintä toistuvasti painamalla, vaikka säätimessä on suoravalinnatkin. Jos Yamahan on vahvistimesta asettanut CD Direct - tilaan, ei ottoa voi vaihtaa kaukosäätimellä. Mikä on integroitu vahvistin? Integroitu vahvistin tarkoittaa laitetta, jossa on yhdistetty siis integroitu samoihin kuoriin sekä etu- että pääteaste. Etuaste eli esivahvistin sisältää linjatulot eli liitännät, joihin äänilähde, kuten cd-soitin tai digiboksi kytketään. Etuasteessa tehdään myös linjatulon eli oton valinta sekä signaalin äänenvoimakkuuden säätö. Usein etusessa on muitakin ääntä muokkaavia ominaisuuksia, kuten matalien ja korkeiden äänien tason sekä kanavatasapainon säätö. Päätevahvistimessa esivahvistimen valmistelema signaali vahvistetaan ja syötetään kaiutinliitännöistä kaiuttimille. Integroidun vahvistimen lisäksi on olemassa erillisvahvistimia, joissa yhdessä laitteessa on vain joko esi- tai päätevahvistin. Monopäätevahvistin on erillinen pääte, jossa on vain yksi kanava. Stereojärjestelmässä näitä tarvitaan kaksi kappaletta, yksi kummallekin kaiuttimelle. Äärimmäisyyksiin erottelu menee silloin, kun sekä etuettä päätevahvistimien virtalähteetkin on sijoitettu omiin koteloihinsa. Stereovahvistimilla on kuitenkin puolensa. Niiden käyttö on äärimmäisen helppoa, ne mahtuvat pienempään tilaan ja toimivat yleensä alhaisemmalla virrankulutuksella. Tärkeää on tietysti myös tunne siitä, että musiikkia kuunnellessa toistoketjun läheisyydessä ei ole mahdollisia häiriölähteitä, kuten videoprosessoreita ja sen sellaisia. Vertailun kuudessa vahvistimessa on eroja niin ominaisuuksissa, sähköisessä suorituskyvyssä, käytön tuntumassa kuin äänen luonteessakin. Hinnoiltaan ne ovat niin lähellä toisiaan, että eurojen ei pitäisi olla suuri kynnyskysymys, kunhan mieleisensä laitteen löytää. Liitännät ja ominaisuudet Liitännöiltään kärjessä on NAD, ja heti sen vanavedessä Cambridge Audio, Marantz ja Rotel. Marantzista puuttuu mp3-soittimen pikaotto etulevystä, mutta toisaalta siinä on näppäimellä kytkettävä äänenvoimakkuuden ohitus yhdelle tulolle eli niin sanottu kotiteatterikytkentä. Cambridge Audiossa on vakiona usbotto tietokoneeseen liittämistä varten, mutta levysoitinotto puuttuu. NADissa digitaali- ja levysoitinotoista joutuu maksamaan ekstraa, mutta vahvistin on ainoa, johon saa sisäänrakennetut s/pdif-otot niin koaksiaalisena kuin optisenakin. Vahvistimeen mahtuu vain yksi lisämoduuli, joten levysoitinta ja digilähdettä ei voi kytketä samanaikaisesti. Myös analogiottoja on eniten, seitsemän, joiden lisäksi on plugiotto mp3-soittimelle. NAD on ainoa, jossa etu- ja pääteasteen voi erottaa toisistaan. Nämä ovat yhdistetty toisiinsa rca-siltauspalalla. Liitäntöjen väliin voi siltojen sijaan asentaa erillisen taajuuskorjaimen. Varsinaisen subwooferlähdön puute ei ole oleellinen, kunhan vahvistimessa on esivahvistinanto. Sellainen puuttuu vain Yamahasta, jonka kanssa subwooferin liittämiseksi tarvitsee käyttää kaiutinantoja tai kaiutintasoisen signaalin linjatasoiseksi muuttavaa adapterikaapelia. Yamaha on ainoa, jossa on loudness-säädin. Sillä voi hiljaisessa kuuntelussa korostaa basso- ja diskanttitaajuuksia, joilla korva on keskialuetta epäherkempi. Musiikki kuulostaa täyteläisemmältä illan hiljaisina tunteina. Säädin on portaaton, joten se soveltuu kuunteluun laajalla voimakkuusalueella. Marantzin ja Yamahan kaiutinterminaaleihin ei mahdu haarukkaliitintä. Creekin reiät banaanihylsyille ovat tavallista suuremmat, ja käärylemuotoisilla banaaniliittimillä istuvuus on melko väljä. Creekin ominaisuudet ovat karsituimmat; linjaottoja on vain neljä, eikä vahvistimessa ole kanavatasapainon tai sävynsäätimiä. Äänenvoimakkuuden ohittava kotiteatterikytkentä ja esivahvistinanto kuitenkin on. Yksi linjatuloista päivittyy lisävarusteena saatavalla kortilla levysoitinyhteensopivaksi. Yamahassa liitännät ovat Creekiäkin karsitummat puuttuvan esivahvistin- ja kotiteat- H I F I M A A I L M A 3 /

3 VERTAILUTESTI: Stereovahvistimet Sävynsäätimien ohituksen merkitys Kaikissa vertailun vahvistimissa Creekiä lukuun ottamatta on mahdollisuus ohittaa toiston taajuustasapainoon vaikuttavat basso- ja diskanttisäätimet. Usein kytkentä tekee myös kanavatasapainon säätimen toimimattomaksi. Tutkimme, paraneeko vahvistimen suorituskyky ohitus päälle kytkettynä. NADilla oli merkityksetön ero taajuusvasteen suoruudessa, mutta muuten mittaustulokset olivat käytännössä identtiset. Marantzilla basson taso laskee desibelin murtoosan matalimmilla taajuuksilla ja häiriöetäisyys heikkenee noin desibelin sävynsäätimet päällä. Rotelin diskantin taso putoaa noin 0,75 desibeliä 20 kilohertsillä ja basso noin 0,25 desibeliä, mutta käytännössä eroa mittauksissa ei ole. Cambridge Audion taajuusvasteessa on noin puolen desibelin poikkeamat matalimmilla ja korkeammilla taajuuksilla sävynsäätimet käytössä. Kanavien välillä myös on jonkin verran eroa, vasen kanava on vaimentunut ja oikea kanava kohoaa ääripäihin mentäessä. Ero ei todennäköisesti ole kuultavissa. Yamahan toiminnassa eroa on selvästi. Yliohjaustaso, eli sisään tuleva signaalinvoimakkuus, jolla vahvistimen ääni alkaa säröytyä, nousee CD -otolla ohitus päällä 2,3 voltista 2,5 volttiin. Häiriöetäisyys, eli vahvistimen hyötysignaalin ja pohjakohinan välinen erotus paranee jopa 10 desibeliä. Kanavaerotus paranee 4 desibeliä. terikytkennän vuoksi. Linjaottoja on Creekin tapaan vain neljä. Mittaustulokset ja äänenlaatu Puhtaasti kahden kanavan vahvistamiseen keskittyvän laitteen odottaa selviytyvän mittauksista ongelmitta. Sähköisiä arvoja tutkimalla kuitenkin ilmeni, että puhtaasti numeroita tuijottamalla yksikään nyt testatuista vahvistimista ei yllä viimekertaisen AV-viritinvahvistinvertailun (HM 1/2012) osanottajien tasolle. Täytyy toki muistaa, että kyseinen monikanavaisten vahvistimien vertailu sisälsi vain parin tonnin hintaisia laitteita. Jos ajassa mennään hieman enemmän taaksepäin ja vertailukohdaksi otetaan noin tonnin hintaiset AV-viritinvahvistimet (HM 3/2011), on tulos tasaisempi. Siltikin tästä ryhmästä vain NAD C 356 BEE yltää kokonaisuutena niiden suorituskykyyn. Harmonisen ja intermodulaatiosärön osalta Cambridge Audio ja NAD menevät kirkkaasti AV-viritinvahvistinvastustajistaan ohi. Suurin ongelma testatuissa stereovahvistimissa on kanavatasapainon heittely hiljaisilla kuunteluvoimakkuuksilla. Tästä kärsivät eniten Cambridge Audio, Marantz ja Yamaha. Marantzilla ja Yamahalla tasapaino heittää noin desibelin vielä yhden watin teholla. Cam- bridge Audiolla heitto on suurin hiljaisella voimakkuudella, jopa kolme desibeliä. Ongelma korostuu etenkin herkkien kaiuttimien kanssa, kun äänenvoimakkuussäädin pysyttelee lähellä minimiasentoaan. Creekissä on muita selvästi enemmän säröä. Kuunteluissa 0,05 prosentin harmoninen särö yhdellä kilohertsissä ei kuitenkaan kuulunut, joten ongelma on teoreettinen, toisin kuin selvemmin havaittava kanavatasapainon ongelma. Creekin digitaaliohjattu äänenvoimakkuussäädin pitää kanavatasapainon täydellisenä. Tehoa kaikki antavat riittävästi, kun kuorma on resisitiivinen. Tilanne muuttuu, kun tilalle vaihdetaan reaktiivinen kuorma. Kaiuttimien jakosuodin aiheuttaa virran ja jännitteen kulkuun vaihe- eli aikaeroa, mikä saa jotkit vahvistimet pudottamaan saatavaa tehoa. Eniten reaktiiviseen kuormaan reagoivat Cambridge Audio ja NAD. Niissä ilmenee jo neljän ohmin kuormalla riittävän jyrkällä vaihekulmalla tehonlaskua. NADin alkujaan suurempi teho kuitenkin parantaa yhteensopivuutta. Vähiten kuorma vaikuttaa Creekin ja Rotelin toimintaan. Käytännön tilanteissa kaikkien antama teho todennäköisesti riittää, kunhan tila ei ole suuri tai kuorma erityisen ongelmallinen. Mittauksiltaan vahvistimet olivat kahden pisteen päässä toisistaan, samoin kuunteluissa. Vaikka subjektiivisesti arvioituna eroja kuultiinkin, oli vahvistimien välillä enemmän luonne-eroja kuin varsinaista absoluuttista paremmuutta. Sävyltään lempeään ja rauhallisempaan suuntaan kallistuvat Cambridge Audio ja Marantz. Kirkaampaa ja läpinäkyvämpää päätä edustavat Creek ja Rotel. NAD ja Yamaha jäävät näiden väliin. Cambridge Audio on lämmin ja sävykäs mutta paikoin yläpäästään jonkin verran mattapintainen. Marantz on tummahko ja lämminsointinen, mutta paras iskukyky ei aina välity. NADin kaiutinterminaaleissa on lovi haarukkaliittimelle. Haarukka sopii myös Creekiin ja Roteliin. Kaikki kelpuuttavat paljaan johdon lisäksi banaanin. NADissa on kaksi esivahvistinlähtöä, joista toisen voi kytkeä subwooferille. Toinen on yhdistetty siltauspaloilla päätevahvistimen ottoon. Jälkimmäisen ansiosta vahvistimeen voi liittää vaikkapa toistoa tasoittavan huonekorjaimen. NAD on täsmällinen ja transienttitoistoltaan nopea. Diskantissa on hyvin energiaa, mutta isossa stereokuvassa on jonkin verran epämääräisyyttä. Yamaha piirtää stereokuvan hyvin tarkasti, mutta keskialueella on pidättynyttä verhoutuneisuutta. Analyyttisyys riittää hyvin musiikin kerroksellisuuden havainnointiin. Pirteä Creek tekee analyysin rasittamattomasti ja kuulaasti. Bassotoistossa on hyvin potkua ja äänen rytmiikka viehättää. Rotelin ääntä luonnehdittiin paikoin päällekäyväksi, mutta toisaalta se tarjosi paljon paukkuja ja dynamiikkaa, täsmällisyyttä ja pakottomuutta. n Creekissä on sininen pistematriisinäyttö, joka ilmaisee aktiivisen oton ja äänenvoimakkuuden numeerisesti asteikolla Äänenvoimakkuuden portaat ovat välillä 0 20 kolme desibeliä ja kovempaa kuunneltaessa 1 db. 2 6 H I F I M A A I L M A 3 /

4 Rotel ulottaa brändäyksen kotelon sisäänkin. Muuntaja ja virtalähde ovat hyvin mitoitettu, mikä ilmenee suurena tehona vaikeisiin kuormiin. Rotelin tuotoksia on esiintynyt myös muidenkin merkkien sisuskaluissa. Marantzissa on basson ja diskantin tason säädön lisäksi keskialueen säätö. Keskialueen säädin toimii hyllykorjain-tyyppisesti (siniset käyrät), mutta basson ja diskantin säätimet piikittävät (punaiset käyrät). YHTEENVETO Vertailtu vahvistinjoukko on kirjava, mutta erot ovat suurimpia liitäntöjen ja ominaisuuksien määrässä. Äänenlaadullisesti kaikki ovat samalla viivalla, vain äänenvärissä on pieniä eroja. Vahvistimia kannattaa testata omien kaiuttimien kanssa, sillä jotkin istuvat paremmin lämminäänisten ja jotkin kylmä erottelevien kaiuttimien pariksi. Kokonaisuutena parhaaksi arvioitiin NAD, jossa hyvä tekninen suorituskyky yhdistyy kattaviin liitäntöihin ja reippaaseen ääneen. Cambridge Audio tulee aivan kannoilla täyteläisellä sävykkäällä äänellä ja pääsääntöisesti hyvillä mittauksilla. Kolmossijalle yltävä Marantz ei mittauksissa aivan pääse kärkikaksikon tasolle, mutta sivistyneen lempeä ääni viehättää. Myös ominaisuudet ovat riittävät. Rotelin suuri tehovara ja tukeva rakenne kompensoivat äänellisesti hieman karumpaa otetta kokonaisuudessa. Liitännöissä on moneen tarpeeseen kylliksi. Creekin läpikuultavassa äänessä on jotain kiehtovaa, ja päätevahvistimen virransaanti on luotettavaa. Mittauksiltaan se jää kuitenkin muista selvästi jälkeen erinomaista kanavatasapainoa lukuun ottamatta. Liitännöiltään karsittu Yamaha jää tällä kertaa pisteiltään hiuksen hienosti jumboksi, mutta hyvä tekninen suorituskyky, portaattomasti toimiva loudness ja tummahko ääni sopii varmasti tiettyihin ympäristöihin. Ominaisuudet Cambridge Audio Azur 651A Pistetaulukko Creek Evolution 2 Marantz PM7004 NAD C 356BEE Rotel RA-06 SE Yamaha A-S700 Hinta Mitat (l x k x s) 43x12x35 cm 43x80x34 cm 44x12,7x36,5 cm 43,5x13,1x33,7 cm 43,5x9,2x34,2 cm 43,5x15,1x38,2 cm Massa 8,4 kg 8,6 kg 10,5 kg 8,7 kg 7,7 kg 10,9 kg Etulevyn materiaali metalli metalli metalli/muovi muovi metalli muovi Analogiset linjatulot ,5 mm tulo etulevyssä x Levysoitinotto (MM/MC) - optio /- optio /- /- Digitaalitulot (opt/coax/usb) -/-/ -/-/- -/-/- optio -/-/- -/-/- Kuulokeliitäntä 6,3 mm 6,3 mm 6,3 mm 6,3 mm 3,5 mm 6,3 mm Esivahvistinlähtö - Erotettava etu- ja pääteaste Tallenninlähtö Subwooferlähtö Kotiteatteritulo Kaiutinterminaalit paljas johto /- banaani /- haarukka b-kaiutinlähdöt - Sävynsäätimet - Loudness portaaton Sävysäätimien ohitus - Kanavatasapainon säädin - Kauko-ohjausväylä - - Muuta trigger soft clipping 2x trigger Paino Cambridge Audio Azur 651A Creek Evolution 2 Marantz PM7004 NAD C 356BEE Rotel RA-06 SE Yamaha A-S700 Ääni 40 % 7, ,5 7 7 Mittaukset 40 % 7,8 6,4 6,9 8,3 7,0 6,9 Ominaisuudet 20 % Yhteensä 100 % 7,5 6,8 7,4 7,9 7,0 6,6 H I F I M A A I L M A 3 /

5 VERTAILUTESTI: Stereovahvistimet Teksti: Teppo HirviKunnas TEHOSTA ÄÄNEKSI V ahvistimen tehtävä on periaatteessa hyvin yksinkertainen: se vahvistaa ohjelmalähteeltä saatavaa matalatasoista signaalia siten, että signaali jaksaa liikuttaa kaiutinelementtien kartioita puhekelojen avulla. Kartioiden liike puolestaan aiheuttaa ilmanpaineen aaltomaista vaihtelua, minkä korva aistii äänenä. Vahvistusta eli tehoa tarvitaan sitä enemmän, mitä enemmän halutaan äänenvoimakkuutta. Suurempi teho saa kartion liikkumaan enemmän, mikä puolestaan aiheuttaa suuremman ilmanpaineen vaihtelun. Sähkötehon suureena käytetään wattia (W). Teho lasketaan virran ja jännitteen tulona. Jos esimerkiksi 220 voltin käyttöjännitteellä toimivan vahvistimen ottovirran voimakkuudeksi mitataan 4,2 ampeeria, niin sen ottotehoksi saadaan 220 x 4,2 = 924 wattia. Antotehoon vaikuttaa myös kuorma (vastus, resistanssi), mihin tehoa syötetään. Teho saadaan tällöin antojännitteen suhteena kuormaan kaavalla P=U^2/R, missä P=teho, U=jännite ja R=resistanssi (kuorma). Jos esimerkiksi vahvistin antaa kaiuttimen 8 ohmin kuormaan 27 voltin antojännitteen, antotehoksi voidaan laskea 27x27/8=91,1 wattia. Kaiuttimen puhekelassa sähköteho siis muutetaan kartion liikkeeksi ja kartion välityksellä ilmamolekyylien liikkeeksi. Ilmamolekyylit puolestaan liikuttavat korvan tärykalvoa, mikä aistitaan äänenä. Akustiikassa äänenpaineen tason eli äänenvoimakkuuden yksikkönä käytetään desibeliä (db). Kuulo, kuten muutkaan aistit eivät toimi lineaarisesti. Äänenvoimakkuutta ei siksi ilmaista lineaarisella asteikolla, missä lukuarvojen muutokset vastaavat aina samansuuruista muutosta todellisuudessa. Sen sijaan äänenvoimakkuutta ilmaistaessa käytetään 10-kantaista logaritmista asteikkoa suhteessa 0 desibelin tasoon. 0 db:n taso vastaa korvan kuulokynnystä keskitaajuuksilla eli 20 mikropascalin äänenpainetta noin 2 5 khz alueella. Se ei siis tarkoita absoluuttista hiljaisuutta. Käytännön vertauksena hyttysen ininä kolmen metrin etäisyydeltä vastaa 0 desibelin tasoa. Vaikea suhde Desibelin logaritminen asteikko ja sen suhde vahvistimen lineaariseen tehon yksikköön, wattiin tekee arvojen vertailun vaikeaksi. Yllättävän moni luulee, että 100-wattinen vahvistin soi kaksi kertaa niin kovaa kuin 50-wattinen. Todellisuudessa ero on vain kolme desibeliä. Tässä muutama käytännöllinen tieto desibeleistä: - Kun teho kaksinkertaistuu, äänenpainetaso nousee 3 desibeliä. Esimerkiksi 3 -> 6 wattia = +3 db, 60 -> 120 wattia = +3 db tai 400 -> 800 wattia = +3 db. - 3 desibelin muutos äänenvoimakkuudessa on selvästi havaittava, mutta muutos ei ole suuri. Yhden desibelin muutos pienin havaittavissa oleva muutos. Nämä arvot tosin riippuvat myös vertailutasosta, äänen taajuudesta ja sen sisällöstä. - Noin 10 desibelin nousu äänenpainetasossa koetaan äänenvoimakkuuden kaksinkertaistumisena. Tämä vastaa tehon kymmenkertaistumista. Esimerkiksi 90 -> 100 db = 15 -> 50 wattia tai 125 -> 1250 wattia. - Kuunteluetäisyyden kaksinkertaistuessa äänenpainetaso avoimessa tilassa laskee 6 desibeliä. Normaalissa huoneessa ääntä heijastavat rajapinnat vahvistavat ääntä. - Kaksi yhtä voimakasta ääntä lisäävät äänenpainetasoa 3 desibeliä. Dynamiikaltaan vaihtelevassa musiikissa tehoa tarvitaan paljon enemmän kuin voisi kuvitella. Otetaan esimerkiksi laitteisto, jonka kaiuttimien herkkyys on 86 db/1 W/1 m (herkkyys kertoo kaiuttimien äänenpainetason yhden watin antoteholla ja yhden metrin etäisyydellä) ja kuunteluetäisyys kaiuttimiin on neljä metriä. Tuolla etäisyydellä yhden watin teholla saatava äänenvoimakkuus on laskenut teoriassa jo 6 desibeliä, mutta koska kaiuttimia on kaksi, äänenpaine kasvaa tämän johdosta 3 desibeliä. Äänenvoimakkuuden taso yhdellä watilla on siis 83 desibeliä. Oletetaan, että kaiuttimilla halutaan toistaa sinfoniaorkesterin esityksen luonnollisella äänenvoimakkuudella. Sinfoniaorkesterin dynamiikka eli hiljaisimpien ja voimakkaimpien kohtien välinen voimakkuusero voi olla jopa 70 desibeliä huippukohtien yltäessä 105 desibelin tasolle. Yhdellä watilla saadaan siis 83 desibelin äänenvoimakkuus, kahdella watilla 86 desibelin, 4 watilla 89 desibelin, 8 watilla 92 desibelin, 16 watilla 95 desibelin ja 105 desibelin huippukohtien toistoon tarvitaan jo 160 watin teho. Desibeliwatit Edellä mainitut seikat tulisi pitää mielessä vahvistimien tehoja vertailtaessa. 50 ja 75 watin välinen ero ei ole käytännössä kuin 1,8 desibeliä, siis juuri havaittava. Pienimpänä selvästi havaittavana tehoerona voidaan pitää kaksinkertaista antotehoa, joka vaikuttaa äänenvoimakkuuteen 3 desibeliä. Realistisemman kuvan tehoeroista saa käyttämällä yksikköinä desibeliwatteja (dbw). Lähtötasona on 1 watti, joka vastaa 0 desibeliwattia, 2 W = 3 dbw, 4 W = 6 dbw. Vahvistimen tehojen vertailussa huomio kannattaa kiinnittää wattien sijasta desibeliwatteihin. Teho (W) Desibeliwattia Äänenvoimakkuus (ref. 83 db) 1 0,0 83,0 4 6,0 89, ,0 93, ,0 96, ,0 99, ,0 102, ,0 103, ,0 105, ,0 106, ,0 109, ,0 112, ,0 115, ,0 118,0 (lähde: Esa Blomberg Ari Lepoluoto: AUDIOKIRJA Audiotekniikkaa ammattilaisille ja kehittyneille harrastajille) Cambridge Audion takapaneelissa on tekstit molemmin päin. Kaapelien kytkeminen nopeutuu, kun lukeminen on helppoa myös ylhäältä päin kuikistellessa. Vakiovarusteena on usb-tulo äänen toistamiseksi tietokoneelta mutta ei muita digiottoja. Yamahan portaaton loudness-säädin toimii siten, että ensin äänenvoimakkuus asetetaan melko korkealle, minkä jälkeen tason pudotus tehdäänkin loudnesssäädintä kiertämällä. Näin voimakkuus putoaa keskialuetta painottaen siten, että ihmiskorva aistii taajuustoiston tasaisena hiljaisellakin voimakkuudella. Mittauskuvassa sininen ilmaisee taajuusvasteen, kun loudness-säädin on noin kello yhdeksässä. Punaiset käyrät kuvaavat tavallisten sävynsäätimien ääriasentojen vaikutusta. Cambridge Audiossa, Rotelissa ja NADissa on etulevyssä 3,5-millinen reikä plugille mp3-soittimen liittämiseksi. Kuvan Rotel on ainoa, jossa kuulokelähtökin on toteutettu miniplugilähdöllä tavallisen 6,3-millisen sijaan. NADiin on saatavana lisävarusteena moduuli, joka lisää vahvistimeen koaksiaalisen, optisen ja usb-digioton. Sen voi hankkia ostettaessa valmiiksi asennettuna tai jälkikäteen. Erikseen ostettuna sen hinta on 229 euroa, vahvistimen yhteydessä 130 euroa. 2 8 H I F I M A A I L M A 3 /

6 TEHOKUUTIO PALJASTAA Vahvistimien tehomittaukset tehdään ruotsalaisen Audiographin PowerCubella. Laite mittaa enimmillään 90 voltin hetkellisiä jännitteitä. Se tarkoittaa kahdeksan ohmin kuormalla noin watin tehoa, neljällä ohmilla wattia ja niin edelleen. PowerCube-mittauksessa vahvistimen antama hetkellinen teho mitataan 1, 2, 4 ja 8 ohmin kuormaan viidellä eri vaihekulmalla. Harmonisen särön (THD) raja mittauksessa on 1 prosentti. Mittaus tehdään IHF 202- standardin mukaisesti niin, että vahvistinta kuormitetaan 1 kilohertsin sinisignaalilla 20 millisekunnin ajan, minkä jälkeen tasoa pudotetaan 20 desibeliä 480 millisekunnin ajaksi. Ideaalisen vahvistimen teho kaksinkertaistuu eli kasvaa 3 desibeliwattia kaiutinkuorman puolittuessa. Tämä tarkoittaa kääntäen sitä, että vahvistin toimii tasaisena jännitelähteenä kuormasta riippumatta. Eri vaihekulmat mitataan siksi, että reaalimaailmassa kaiutin ei esiinny vahvistimelle puhtaasti resistiivisenä kuormana eli vastuksena. Jakosuotimen komponenttien ja kaiutinelementin puhekelan takia kuorma on aina jossain määrin reaktiivinen. Reaktiivisuus tarkoittaa, että sähkövirran ja jännitteen välillä on vaihe-eroa. Jos virta on jännitettä edellä, kutsutaan kuormaa kapasitiiviseksi. Jännitteen ollessa virtaa edellä on kuorma induktiivinen. ESIMERKKEJÄ TEHOKUUTIOISTA Täydellinen vahvistin tuottaa jokaiseen kuormaan saman maksimijännitteen vaihekulmasta riippumatta; teho kaksinkertaistuu kaiutinkuorman puolittuessa. Esimerkkivahvistin antaa 100 watin tehon kahdeksaan ohmiin ja 800 wattia yhteen ohmiin, mikä tarkoittaa tasomaista pintaa kuvaajassa 28,3 voltin kohdalla. Hyvin toteutettu vahvistin toimii yleensä siten, että matalampiin kuormiin tuotettu jännite pienenee jonkin verran antotehon silti kasvaessa. Hankalatkaan vaihekuormat eivät aiheuta ongelmia. Kuvaajassa on usein havaittavissa suurempi teho kapasitiivisiin ja induktiivisiin kuormiin, mikä näkyy tason reunoja kohti nousevana V-muotona, koska puhtaasti resistiivisellä kuormalla pääteasteen komponentit kuumenevat enemmän. Alimitoitettu virtalähde aiheuttaa antotehon merkittävän putoamisen matalilla kuormilla. Esimerkin vahvistin selviytyy kahdeksan ja neljän ohmin kuormasta hyvin, mutta antoteho putoaa kahteen ohmiin. Tällaisen vahvistimen omistajan olisi syytä selvittää käytetyn kaiuttimen minimiimpedanssi, jotta signaalin säröytymiseltä suurilla äänenvoimakkuuksilla vältyttäisiin. Vahvistin käyttäytyy varsin normaalisti kahdeksan ja neljän ohmiin kuormiin. Vaikka tavallisen tehomittauksen mukaan teho kasvaa huomattavasti kahteen ohmiin, näkyy jo neljän ohmin kapasitiivisella ja induktiivisella kuormalla tehon rajoittumista. Suojapiirien aggressiivisen toiminnan takia vahvistimella voi olla vaikeuksia ajaa reaalimaailman kaiuttimia, jotka lähes aina näkyvät vahvistimelle reaktiivisena (so. ei puhtaan resistiivisenä) kuormana. Esimerkin vahvistin vaikuttaisi resistiivisen tehomittauksen mukaan toimivalta, mutta antaakin täysin periksi alhaisilla induktiivisilla kuormilla. Säröarvot ovat valtavat jo alle yhden watin teholla, mikä saattaa helposti hajottaa vahvistimeen kytketyn kaiuttimen diskanttielementin. MITTAUSTULOKSET JA PISTEYTYS Vahvistimet pisteytetään usealta osa-alueelta asteikolla Pisteytyksen lähtökohtana on pyritty pitämään kuultavia tai käytännön eroja. 10 pistettä mittauksesta saanut laite on suorituskyvyltään niin hyvä, että parannuksesta ei ole useimmassa tapauksessa käytännön hyötyä. Mittaustulokset kertovat vain kuitenkin laitteen teknisestä toteutuksesta. Suorituskyvyltään moitteeton vahvistin ei välttämättä tuota miellyttävää ääntä. Mittauspistemäärä muodostuu suoraan seuraavien mittausten keskiarvosta. Teho Tehon pisteytyksen alkupisteet määrittää vahvistimen hetkellinen (20 millisekuntia) teho resistiiviseen kahdeksan ohmin kuormaan. 10 pistettä saa vahvistin, joka tuottaa 8 ohmiin vähintään 20 dbw (100 W). Pisteitä vähennetään, jos alhaisen virranantokyvyn vuoksi teho ei kasva kuorman puolittuessa neljään ja kahteen ohmiin. Jos teho kasvaa alle 1,5 dbw verrattuna kaksinkertaiseen impedanssiin, vähennetään pisteitä yksi. Jos antoteho putoaa, vähennetään pisteitä kaksi. Jos vahvistin ei selviydy reaktiivisista kuormista, pisteitä vähennetään lisää. 30 asteen kapasitiiviseen tai induktiiviseen kuormaan tehonalennus saa olla 0,5 dbw ja 60 asteeseen 1 dbw. Muussa tapauksessa vahvistin menettää kahdeksalla ohmilla pisteitä kolme, neljällä ohmilla kaksi ja kahdella ohmilla yhden. Taajuusvaste Taajuusvaste mitataan vahvistimista välillä hertsiä. Pisteytyksen kannalta merkityksellistä on vasteen suoruus välillä hertsiä. 10 pistettä saa vahvistin, jonka yhteenlaskettu poikkeama 20 ja hertsillä on alle 0,3 desibeliä. 0 pisteen suoritukseen vaaditaan siten kolmen desibelin yhteispoikkeama. Häiriöetäisyys Mitä alhaisempi häiriöetäisyys, sitä enemmän vahvistin kohisee tyhjäkäynnillä. Kohinan voimakkuus riippuu kaiuttimien herkkyydestä. Häiriöetäisyys on yhden watin signaalin (8 ohmin kuormaan) ja pohjakohinan välinen erotus desibeleissä taajuuksien A-painotuksella. 10 pisteen vahvistimen häiriöetäisyys on vähintään 96 desibeliä. Jokainen kolmen desibelin lasku pudottaa pisteitä yhdellä. Täten pisteittä jää vahvistin, jonka häiriöetäisyys on alle 69 desibeliä. Harmoninen särö Vahvistin tuottaa halutun äänitaajuuden lisäksi lähes aina sen kerrannaisia. Harmoninen särö tarkoittaa muiden kuin päätaajuuden muodostamaa osuutta äänestä. Kolmella päätaajuudella (20, ja Hz) mitattu harmoninen särö (THD) ilmoitetaan prosenteissa. 10 pisteen vahvistimella särökomponenttien kokonaismäärä ei ylitä 0,003 prosenttia perusäänen tasosta. 0 pisteen raja on 0,3 prosenttia. Pisteportaat ovat logaritmiset, jolloin yhdeksän pisteen raja on 0,0048 %. Lopullista pistemäärää laskettaessa hertsin taajuudella on 50 prosentin painoarvo. 20 ja hertsillä paino on 25 prosenttia. Kanavatasapaino Vahvistimen kumpaankin kanavaan syötetään yhtä voimakas linjatasoinen signaali. Kanavatasapaino on se ero, joka syntyy kaiutinlähtöihin kanavien välille. Vahvistimen kanavatasapaino mitataan neljällä eri äänenvoimakkuudensäätimen asennolla siten, että antoteho on 0,001; 0,01; 0,1 ja 1 W. Kahden alhaisemman asennon painoarvo on 20 prosenttia, kahden korkeamman 30 prosenttia. 10 pisteen suoritukseen vaaditaan kanavatasapaino, jonka virhe on alle 0,1 desibeliä. 0 pistettä mittauksesta saa vahvistin, jonka tasapaino heittää yhden desibelin. Kanavaerotus Vahvistimen toiseen kanavaan syötetään linjatasoinen signaali. Jos kanavaerotus on täydellinen, ei vahvistin päästä sitä lainkaan mykkään kanavaan. Kanavaerotus on soivan ja mykän kanavan välinen desibeliero. Kanavaerotus mitataan ja hertsillä hertsin painotus on 80 prosenttia, hertsin 20 prosenttia. 10 pisteen raja on 90 desibeliä, josta pistevähennys tehdään viiden desibelin portain. Mittauspisteittä jää vahvistin, jonka kanavaerotus on alle 45 desibeliä. Linjaoton yliohjaustaso Vahvistimen linjaottoon syötetään hiljalleen voimistuva signaali. Linjaoton yliohjaustasoksi lasketaan jännite, jolla harmoninen särö ylittää hertsillä yli 0,1 prosenttia. 10 pisteen raja on 2,6 volttia, 0 pisteen 2,15 volttia. H I F I M A A I L M A 3 /

7 VERTAILUTESTI: Stereovahvistimet MITTAUSTULOKSET NAD C 356BEE Hinta: 769 Lisätietoja: Vuosikymmeniä ulkoiselle tyylilleen uskollinen NAD ihastuttaa tai vihastuttaa jälleen. Selkeän karu etupaneeli on muovia mutta tuntuu tukevalta. Säätimien tuntuma on hyvä, ja oton valinta suorapainikkeilla on nopeaa ja havainnollista, vaikka lisääkin nappulaviidakon määrää. Aktiivinen valinta näkyy suoraan painikkeen kohdalla sinisellä ledillä ilmaistuna. Äänenvoimakkuuden asentoa ei erota kuuntelupaikalle. Liitännät ovat kattavat, ja seitsemän analogioton lisäksi lisävarusteena on saatavana reilun sadan euron hintainen da-muunninmoduuli optisella, koaksiaalisella ja usb-digiotolla. NAD on myös ainoa tämän vertailun vahvistin, johon voidaan kytkeä huonekorjain erotettavan esi- ja pääteasteen ansiosta. NAD on ääneltään erotteleva, kontrolloitu ja transienttitoistoltaan ripeä. Keskialue voisi olla läpinäkyvämpi ja stereokuva vakaampi. HIFImaailma TESTIVOITTAJA Sopii paremmin pehmeäluonteisen oheiskaluston seuraan. Mittaustulokset ovat kokonaisuutena ryhmän parhaat, vaikka antoteho putoaakin hieman hankalilla kuormilla. Vahvistin ei suhise tyhjäkäynnillä herkilläkään kaiuttimilla, ja säröarvot ovat erinomaiset. Kanavatasapainokin on keskimääräistä parempi pienillä äänenvoimakkuuksilla. + Paljon tehoa + Kontrolloitu ääni + Mittaustulokset + Digitaaliotot pieneen lisähintaan + Reilusti liitäntöjä + Esi- ja pääteasteen erotus Antotehon reagointi vaikeisiin kuormiin Ei vakiona levysoitinottoa Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Powercube-tehomittaus. Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm... 55/144 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm /247/347 W Virranantokyky A Pääteasteen impedanssi, 1 khz... 0,06 ohm Voimakkuussäädin... analoginen Linjatulon yliohjaustaso...>3,0 V Linjatulon impedanssi...21 kohm Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W...0,5/0,1 db Kanavaerotus, 1000/20000 Hz...61/67 db Häiriöetäisyys, A-paino...96 db Pohjakohina, Hz dbv Harmoninen särö, 1 khz, 1 W... 0,001 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd... <0,001/<0,001 % Kaiutinkuorman impedanssivaihtelulla ei ole vaikutusta vahvistimen omaan taajuustoistoon. Teho kasvaa resistiivisellä kuormalla voimakkaasti vielä kahteen ohmiin, mutta kuorman vaihe-erot verottavat osansa maksimitehosta. Jo neljällä ohmilla induktiivinen kuorma saa aikaan pienen loven tehokuutioon. Tehon absoluuttinen määrä on kuitenkin suuri. Kuten myös maksimivirranantokyky. Häiriöetäisyys ja särölukemat ovat erinomaiset. KUUNTELUARVIOT Mauri Eronen: Bassopäässä on tavallista enemmän kontrollia ja iskukykyä. Transienttitoisto on ryhmän kärkipäätä; äänien alukkeet syttyvät ja sammuvat kakisematta. Keskialue on aavistuksen pidättelevä, mutta diskantissa on terveen kirkasta energiaa. Stereokuva ei piirry täysin stabiilisti, ja solistin paikkaa on välillä hankala osoittaa tarkasti. Äänikuva on keskitasoa avarampi, mutta ei piirrä tilaa vertailulaitteen kaltaisella tarkkuudella. Jykevässä luonteessa on sopivassa määrin sävyllistä rauhallisuutta. Täsmällinen rytmiikka jättää sopivasti tilaa kepeälle tulkinnalle, eikä toisto tunnu pakotetulta. Jämäkän musikaalinen muttei yltiöromanttinen. 8/10 Mikael Nederström: Kirkas, kuivakka ja iskevän tehokas soundi. Basso ei kouraise kauhean syvältä, mutta se mikä tulee, tulee napakasti. Äänikuvallisesti soitin kuuluu enemmän sarjaan viitteeliset kuin analyyttiset. Keskialueen avoimuus ja dynamiikka ovat hyvää tasoa, mikä toimii varsinkin kevyemmällä musiikilla hyvin - ainakin jos levyä ei ole miksattu liian roisisti. Tällöin soundi voi kääntyärasittavaksi. Oheiskalustona voisi toimia hiukan pehmeä ja tummasävyinen kaiutin, johon vahvistin voisi tuoda ryhtiä ja kipinää. Toimiva menopeli, jos arvostaa dynamiikkaa yli silkkisen sivistyneisyyden. 7/ H I F I M A A I L M A 3 /

8 MITTAUSTULOKSET Cambridge Audio Azur 651A Hinta: 699 Lisätietoja: Laadukkaan tuntuinen Cambridge Audio on hyvin viimeistelty. Säätimien kiertotuntuma on jämäkkä ja täsmällinen. Kauas kuuntelupaikalle äänenvoimakkuuden asentoa on vaikea erottaa vaaleansinisestä merkinnästä huolimatta. Kaukosäädin on reilun painoinen ja hyvin selkeä. Käyttöönottoa ja kytkemistä helpottavat takapaneelin ottojen selitetekstit, jotka on painettu myös ylösalaisin. Vahvistimessa on ainoana USB-otto vakiovarusteena. Muita digitaaliottoja ei kuitenkaan ole. Tietokoneen äänet toimivat plug & play -tyyliin johto vahvistimeen kytkemällä. Etulevyssä on kätevä 3,5-millinen otto esimerkiksi kannettavalle soittimelle. Cambridge Audio on ääneltään ehjän rauhallinen ja sivistynyt. Se kiinnittää huomiota enemmän musiikkiin kuin pikkutarkkoihin asioihin. Soundi on huomiota herättämätön, ei välttämättä innostava, mutta pitkällä aikavälillä todennäköisesti miellyttävyydellään palkitseva. Mittaustulokset ovat pääsääntöisesti hyviä, mutta kanavatasapainon heiton kuulee hiljaisessa kuuntelussa. Vahvistimen antoteho kärsii huomattavasti, jos kaiutin on kuormaltaan tavallista hankalampi. Käytettävän kaiuttimen impedanssi- ja vaihekäyttäytyminen kannattaa tarkistaa, jos huone on tavallista suurempi ja kuuntelu tapahtuu suurella voimakkuudella. + Sävykäs ja muheva ääni + USB-otto + Suuri häiriöetäisyys + Mp3-soitinotto edessä + Hyvä kuulokeanto Kanavatasapaino hiljaisessa kuuntelussa Teho jyrkkiin vaihekulmiin Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Powercube-tehomittaus. Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm... 48/122 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm /165/110 W Virranantokyky A Pääteasteen impedanssi, 1 khz... 0,06 ohm Voimakkuussäädin... analoginen Linjatulon yliohjaustaso...>3,0 V Linjatulon impedanssi...47 kohm Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W...2,8/0,7 db Kanavaerotus, 1000/20000 Hz...71/70 db Häiriöetäisyys, A-paino db* Pohjakohina, Hz dbv Harmoninen särö, 1 khz, 1 W...<0,001 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd... <0,001/<0,001 % Taajuusvaste on tasainen sekä resistiivisellä että reaalimaailman kuormalla. Pääte käyttäytyy asiallisesti kahdeksalla ohmilla, mutta jo neljällä ohmilla antoteho putoaa alle puoleen 60 asteen reaktiivisilla kuormilla. Kahden ohmin kuormalla ongelma ilmenee jo 30 asteen vaihekulmalla. Myös virranantokyky on rajallinen. Häiriöetäisyys ja särölukemat ovat erinomaiset. Harmonisen särön määrä on erittäin alhainen. Kanavatasapaino heikkenee voimakkaasti, kun äänenvoimakkuutta pienentää. Kuulokeannon melko alhainen impedanssi suo hyvät edellytykset toimivuuteen monenlaisten kuulokkeiden kanssa. KUUNTELUARVIOT Mauri Eronen: Äänikuva piirtyy syvänä ja autenttisena. Foneissa on lämpöä ja muhevuutta. Kokonaisuus on musiikkia palveleva ja miellyttävä. Diskantin luonne pelleissä ilmenee enemminkin laahaavana kuin kirkkaan skarppina. Bassopäässä ei yllä aivan vertailulaitteen (Musical Fidelity M6 500i) kaltaiseen potkuun tai iskuäänien tiukkuuteen. Läpinäkyvien tai tavallista kirkkaampien kaiuttimien tasoittajaksi erinomainen kumppani. Istuu neutraalienkin kaiuttimien pariksi, sillä romanttisesta otteesta huolimatta vahvistin ei suttaa pieniä nyansseja. Yleispätevä ja hyvätapainen, rytmisesti tunnusteleva ja viihdyttävä kone, jonka parissa voisi kuvitella viettävänsä pidempäänkin aikaa. 8/10 Mikael Nederström: Aavistuksen viileä mutta samalla sivistynyt ja rauhallinen ote kaikenlaiseen musiikkiin. Soundi on tietyllä tavalla kokonaisvaltainen ja ehjä, joten huomio kiinnittyy onnistuneesti musiikkiin, vaikka vahvistin ei olekaan kaikkein sävykkäimmästä päästä. Soundia voisi siis hyvällä syyllä luonnehtia neutraaliksi, joskaan ei tylyn rasittavassa merkityksessä. Ääni ei ole toisaalta korostetun miellyttäväkään. Oikeastaan soundin vahvuus on siinä, että se ei hirveästi innosta millään osa-alueella, mutta puutteita on niin ikään vaikea löytää. Hyvä kompromissi. 7/10 H I F I M A A I L M A 3 /

9 VERTAILUTESTI: Stereovahvistimet MITTAUSTULOKSET Marantz PM7004 Hinta: 749 Lisätietoja: Marantzin ulkonäkö on ryhmän koreilevin. Muotoilullisista jipoista ja painikkeiden suuresta määrästä joko pitää tai ei. Sivuja kohti taakse kaartuva etulevy on reunoiltaan muovia, keskeltä alumiinia. Ulkoasu on symmetrinen. Linjaottoja on viisi, joiden lisäksi Marantziin saa kytkettyä levysoittimen. Tallenninantoja on kaksi, esivahvistinlähtöjä yksi. Vahvistinta voi käyttää pelkkänä päätteenä päätevahvistinoton ja etulevyssä olevan painikkeen avulla. PM7004 osaa ottaa vastaa ja välittää eteenpäin kaukosäätimen komentoja rca-liittimillä toteutetuilla liitännöillä. Muhevaan ja lämminsointiseen ääneen on helppo uppoutua. Viihdyttävässä äänessä on jonkin verran kaupallista houkuttelevuutta ja dramatiikkaa. Sointi on miellyttävä suurillakin kuunteluvoimakkuuksilla, mutta aivan tummaäänisten kaiuttimien pariksi Marantzia ei välttämättä kannata yhdistää. Marantz toimii vakaasti neljän ohmiin kuormaan. Alemmilla impedansseilla ilmenee epävakautta jyrkillä vaihekulmilla. Basson ja diskantin sävynsäätimien piikittävä toiminta poikkeaa keskialueen hyödyllisemmästä hyllykorjaimesta. Mittaukset ovat hyvät melko suurta kanavatasapainon heittelyä ja keskinkertaista korkeiden taajuuksien kanavaerotusta lukuun ottamatta. + Miellyttävän lämmin äänensävy + Runsaasti linjaottoja + Kotiteatterikytkentä Basso- ja diskanttisäätimien toiminta Kanavatasapainon heitto Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Powercube-tehomittaus. Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm... 41/132 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm /193/162 W Virranantokyky A Pääteasteen impedanssi, 1 khz... 0,06 ohm Voimakkuussäädin... analoginen Linjatulon yliohjaustaso...>3,0 V Linjatulon impedanssi...20 kohm Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W...0,7/0,5 db Kanavaerotus, 1000/20000 Hz...74/51 db Häiriöetäisyys, A-paino...82 db Pohjakohina, Hz dbv Harmoninen särö, 1 khz, 1 W... 0,002 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd...<0,001/0,005 % Taajuusvaste on tasainen, vaikka kuormana olisi impedanssiltaan voimakkaasti vaihteleva kaiutin. Antoteho pysyy vakaana neljään ohmiin saakka, mutta kahdella ohmilla jännite putoaa ja jyrkät vaihekulmat rajoittavat saatavaa tehoa lisää. Suojapiirit kytkeytyvät alle neljän ohmin kuormilla selvästi ennen yhden prosentin säröä. Kanavatasapaino heittelee voimakkaasti vielä voimakkuussäätimen kello yhdeksän asennossa. Särön määrä on alhainen. Basson ja diskantin säätimet piikittävät vastetta 50 ja hertsissä, mutta keskialueen tasonsäätö säilyttää ala- ja yläpään hyllymäisenä. KUUNTELUARVIOT Mauri Eronen: Bassopää on muhea ja suurikokoinen. Aivan parasta iskukykyä ei kuitenkaan ole kovempaa soitettaessa, ja mukana on aavistus kompression tuntua. Suurta tilantuntua korostaa avara ja aineeton äänikuva. Keskelle miksattu solisti pysyy kuitenkin paikoillaan ja piirtyy pistemäisesti. Instrumenttien helppo osoittelu ja sopiva pureutuvuus sävyihin kuulostaa luonnolliselta. Puhaltimien sävykkään tummahko alakeskialue piirtyy ajallisesti tarkkana, ja alukkeet täsmällisesti. Peltien kalke on pitkään soivaa ja vähemmän sähäkkää. Kokonaisuus on muheva ja lämminsointinen, ei täysin läpinäkyvä mutta pääsääntöisesti miellyttävällä tavalla mukaansatempaava. Soundi pysyy sivistyneenä kovemmallakin äänenpaineella. 8/10 Mikael Nederström: Muhkea ja samalla aavistuksen kaupallinen soundi. Muhevuus ja välitön vaikuttavuus ovat ainakin osaksi seurausta lievästä loudness-efektistä, joka saa diskantin säihkymään ja basson jyskimään elävää elämää elävämmin. Vaikutelma ei ole välttämättä kaikkein uskottavin tai oikeoppisin, mutta toisaalta levy kuin levy soi mielenkiintoisella tavalla. Kokonaisuutena voisi sanoa, että äänessä on enemmän draamaa kuin karua realismia. Tässä suhteessa soundi on Creekin täydellinen vastakohta. Erinomaisen toimiva jytämasiina, jota ei kannata suositella puritaaneille. Joka tapauksessa viihdearvoltaan ja muutenkin testin parhaita vahvistimia. 8/ H I F I M A A I L M A 3 /

10 MITTAUSTULOKSET Rotel RA-06 SE Hinta: 750 Lisätietoja: Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Matalaprofiilinen Rotel on hyvin viimeistelty. Tukeva metallinen etulevy ja kierrettävät säätimet tuntuvat jämäkiltä. Äänenvoimakkuuden asennon näkee mustan pisteen avulla helposti kaukaakin, mutta muiden säätimien syvennyksen sijainti jää helposti arvailun varaan. Liitinpaneelin selitetekstit ovat suurikokoisia ja selkeitä. Viiden linjaoton lisäksi on MM-levysoitinliitäntä ja esivahvistinlähtö. Etulevyn mp3-soitinotto helpottaa pikaista väliaikaista kytkentää, ja se aktivoituu automaattisesti plugia asetettaessa. Rotelin ääni on energinen ja läpikuultava. Diskanttitoistossa on aitoa sävyä, mutta keskialueella on ripaus päällekäyvyyttä. Skarppina ja suoraviivaisena se toimii hienosti rytmimusiikilla. Mittaustulokset ovat oikein hyvin suunniteltua päätteen virransaantia myöten melko hyvät. Tehoa on riittävästi lähes kaikkiin ympäristöihin. Suorituskyky on kaikilla osaalueilla vähintään tyydyttävää. Ainoastaan kanavatasapaino hyvin alhaisella voimakkuudella heittää reilusti, ja kanavaerotus korkeilla taajuuksilla voisi olla suurempi. + Reilusti tehoa + Läpikuultava ja napakka ääni + Levysoitinliitäntä - Päällekäyvyyttä keskialueella Powercube-tehomittaus. Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm... 33/122 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm...116/179/240 W Virranantokyky A Pääteasteen impedanssi, 1 khz...0,03 ohm Voimakkuussäädin...analoginen Linjatulon yliohjaustaso... >3,0 V Linjatulon impedanssi...22 kohm Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W... 2,5/0,0 db Kanavaerotus, 1000/20000 Hz... 67/47 db Häiriöetäisyys, A-paino db Pohjakohina, Hz dbv Harmoninen särö, 1 khz, 1 W... 0,008 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd...<0,007/<0,011 % Taajuusvaste on tasainen aina 100 kilohertsiin saakka niin resistiivisellä kuin kaiutinkuormallakin. Antoteho on vakaa ja kasvaa tasaisesti kahden ohmin kuormaan vaihekulmasta riippumatta. Vasta yhden ohmin impedanssi 60 asteen induktiivisella vaihekulmalla saa aikaa selkeän notkahduksen. Virtalähde on hyvin mitoitettu. Kanavatasapaino heittää pari desibeliä erittäin hiljaisella voimakkuudella, mutta tasaantuu nopeasti voimakkuussäädintä käännettäessä. Särön määrä on kertaluokkaa suurempi kuin vertailun parhaimmissa, mutta silti selvästi alle kuulokynnyksen. KUUNTELUARVIOT Mauri Eronen: Elävän autenttinen äänikuva. Stereokuvassa on epämääräisyyttä korkeilla taajuuksilla, ja peltien iskut vaeltavat. Äänikuva leviää siististi kaiuttimien ulkopuolelle. Diskantissa on sopiva annos tervettä kilahdusta ja hi-hatin ominainen sävykkyys ilmenee joukon luonnollisimmin. Bassotoisto on napakkaa mutta runsasta. Iskevyys on keskimääräistä parempi ja fyysisempi. Keskialue on ylärekisterissä ripauksen päällekäyvä, mutta ei kuitenkaan aggressiivinen. Kokonaisuus on pakoton muttei miellyttävimmällä tavalla pehmeän romanttinen. Vahvistimen luonne on saksalaisen täsmällinen muttei äänitteeseen tunteita vetoavasti pureutuva. Sähköisellä musiikilla ronski ote toimii, mutta akustiseen materiaaliin toivoisi enemmän herkkyyttä. 7/10 Mikael Nederström: Skarpin kontrolloitu ja mukavasti rullaava ääni. Soundi ei ole sävykkäin mahdollinen, mutta suoraviivainen ote toimii varsinkin rytmimusiikilla napakasti ja uskottavasti. Matalimmat basson jäsähdykset jäävät hiukan puolitiehen, joten erottelu ja dynamiikka sijoittuvat enemmänkin ylä- kuin alabassoille. Menevä ja melko tasainenkin esitys, joka on aavistuksen vaisumpi kuin testin innostavimat. Toisaalta rasitusilmiötkin pysyvät onnistuneesti poissa. Sivistynyt peli. 7/10 H I F I M A A I L M A 3 /

11 VERTAILUTESTI: Stereovahvistimet MITTAUSTULOKSET Creek Evolution 2 Hinta: 850 Lisätietoja: Askeettinen mutta tyylikkään arvokas Creek on vertailun ainoa digitaalisella äänenvoimakkuuden säädöllä varustettu vahvistin. Paksusta harjatusta alumiinista valmistettu etulevy on saatu pidettyä rauhallisena, sillä oton valinta tapahtuu kiertosäätimellä. Pistematriisinäytössä näkyy aktiivinen otto ja voimakkuuden numeerinen arvo välillä Virtanäppäin on brittivalmistajalle tyypillisesti julkisivun oikeassa reunassa. Linjaottoja on vain neljä, ja yksi niistä on jaettu lisävarusteena saatavan levysoitinoton kanssa. Esivahvistinlähtö on sekä kiinteänä että äänenvoimakkuuden mukana muuttuvana. Vahvistinta voi käyttää myös puhtaana päätteenä esivahvistimen ohittavan oton avulla. Creekin ääni on kirkkaan läpikuultava ja erotteleva. Sopivalla akustisella äänitteellä soundi on huikean analyyttinen ja avoin, mutta räkäisemmällä rokilla ilmenee toisinaan ylikirkkautta. Ääneltään Creek sijoittuu parhaimmistoon, mutta on muita valikoivampi äänitteen laadun osalta. Teho on joukon vaatimattomin, mutta puutteen Creek korvaa järkähtämättömyydellään. Se ei kavahda hankalia kuormia tai kyykkää jyrkkienkään vaihekulmien kohdalla. Kaikkein vaikeimmalla kuormalla (1 ohm, +60 ) se tuottaakin selvästi joukon suurimman tehon. Asiallinen toiminta ilmenee Powercube-kuvaajan pinnan tasaisuudesta. Säröarvoiltaan Creek taas on selvästi häntäpäässä, mutta ongelmaa tuskin kukaan voi kuulla. + Läpikuultava ääni + Hyvä kuormansietokyky + Alhainen tehonkulutus tyhjäkäynnillä + Täydellinen kanavatasapaino + Tukeva viimeistely + Kotiteatterikytkentä Suhteellisen suuri särö Ei vakiona levysoitinottoa Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Powercube-tehomittaus. Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm... 16/109 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm /156/184 W Virranantokyky A Pääteasteen impedanssi, 1 khz... 0,09 ohm Voimakkuussäädin... digitaalinen Linjatulon yliohjaustaso...>3,0 V Linjatulon impedanssi...24 kohm Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W...0,0/0,0 db Kanavaerotus, 1000/20000 Hz...62/45 db Häiriöetäisyys, A-paino...82 db Pohjakohina, Hz dbv Harmoninen särö, 1 khz, 1 W... 0,055 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd... 0,028/0,024 % Taajuusvaste on tasainen sekä resistiivisellä että hankalallakin reaalimaailman kuormalla. Vahvistin käyttäytyy asiallisesti kaikkiin kuormiin, vaikka matalimmilla impedansseilla antoteho ei kasva ideaalisen vahvistimen tapaan. Jyrkätkään vaihekulmat eivät aiheuta yhtäkkistä kyykkäämistä. Säröarvot ovat vaatimattomat, mutta silti kuulokynnyksen alapuolella. Basso- ja diskanttitaajuuksilla harmoninen särö on selvästi valmistajan ilmoittamia suurempaa. Kanavatasapaino on täydellinen digitaalisesti ohjatun analogisen voimakkuussäätimen ansiosta. Äänenvoimakkuus säätyy 3 desibelin portain voimakkuussäätimen asennoissa 0 20, ja 1 desibelin portain sen yläpuolella. Yhden watin teho kahdeksaan ohmiin kahden voltin ottojännitteellä saadaan säätimen asennossa 25/80. Häiriöetäisyyttä heikentää matalia taajuuksia kohti nouseva hurina. Pohjakohina on neljän kilohertsin yläpuolella alle 100 dbv, mutta kohoaa bassoilla jopa 60 dbv:iin. Tämä heikentää merkittävästi 20 hertsin harmonisen särön suoritusarvoa (0,19 %). KUUNTELUARVIOT Mauri Eronen: Kuulas ja läpivalaiseva soundi, jossa on samaan aikaan keskialueen miellyttävää muhevuutta. Ensi tahdeilta kuultavissa on hieman muuta joukkoa erilainen ote musiikkiin. Stereokuvassa on korkeilla taajuuksilla jonkin verran epämääräisyyttä; pellit eivät tunnu istuvan aivan paikallaan ja ovat toisinaan suttuisia. Tunnelma on kaikkiaan herkistelevä ja pienimuotoinen, musiikin nyansseihin ja poljentaan pureutuva. Tarvittaessa bassopäästä irtoaa hyvin kontrolloitua jytkettä. Ei tästä silti oikein saa labratarkkaa analysaattoria tai räheää rokkikonetta, mutta kokonaisuuden sävykäs ote pitää mielenkiinnon yllä varsinkin akustisella musiikilla. Erilaisen koukuttava ehdokas, joka kannattaa kuunnella itse. 8/10 Mikael Nederström: Skarppi ja läheinen esitys, jossa on keskimääräistä enemmän tarkkuutta ja luontevaa erottelua. Vahvistin on neutraali, eli miellyttävä ja soundia sokeroiva ote puuttuu. Analyyttinen olemus toimii hiukan kaksijakoisesti: hyvillä äänitteillä soundi on parhaimmistoa, huonommilla taas diskanttiin ilmaantuu metallisia sivuoireita. Elävyys, ilmavuus ja uskottavuus ovat kuitenkin hyvillä äänitteillä selvästi keskitason yläpuolella. Kokonaisuus on lievästä ristiriitaisuudestaan huolimatta parhaimmillaan joukon vakuuttavimpia. 8/ H I F I M A A I L M A 3 /

12 MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Yamaha A-S700 Hinta: 699 Lisätietoja: Klassisen oloinen Yamaha on saatavissa mustana ja hopeana. Maailmaa nähneessä testiyksilössä säätimien tuntuma vaihteli huomattavasti joidenkin ollessa liiankin herkästi liikkuvia. Tuntuma vaihteli myös asennosta riippuen tahmeasta sujuvaan. Ongelma on todennäköisesti tapauskohtainen. Ottoja on verrattain vähän, neljä, joiden lisäksi on liitäntä levysoittimelle. Etulevyssä on jostain syystä myös oton valinta virittimelle, mutta sellaista ei liitinpaneelista löydy. Portaaton loudness-säädin toimii hyvin voimakkuussäätimenä hiljaisessa kuuntelussa, ja sen toimintaan kannattaa tutustua. Yamahan soundi on verhoutuneen rauhallinen, mitä voi pitää myös kuuntelumukavuutta parantavana tekijänä kirkkailla kaiuttimilla. Stereokuva on erittäin tarkka, ja rytminen poljento on mukaansatempaavaa. Yllätyksetön ääni vakuuttaa pidempään kuunneltaessa, kun tasapainoinen ote kaappaa sisäänsä. Suorituskyky muuttuu merkittävästi riippuen käytetystä linjaotosta ja siitä, onko sävynsäätimien ohitus päällä. Yksiselitteisesti parasta vaihtoehtoa ei ole. Korkean antotason cd-soitinta käytettäessä kannattaakin käyttää jotain muuta kuin cd-ottoa. Resistiivisiin kuormiin Yamaha antaa vertailun eniten tehoa. Käytännön tilanteissa tehoreservit eivät lopu kesken, vaikka kaikkein vaikeimmilla kuormilla antoteho putoaakin hieman. + Suuri häiriöetäisyys + Portaaton loudness + Tarkka stereokuva Rajallisesti ottoja Ei esivahvistinantoa Säätimien vaihteleva tuntuma Vaihteleva kanavatasapaino Powercube-tehomittaus. Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm... 27/135 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm /286/389 W Virranantokyky A Pääteasteen impedanssi, 1 khz... 0,04 ohm Voimakkuussäädin... analoginen Linjatulon yliohjaustaso... 2,5 V Linjatulon impedanssi...50 kohm Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W...1,2/0,5 db Kanavaerotus, 1000/20000 Hz...64/38 db Häiriöetäisyys, A-paino db* Pohjakohina, Hz dbv Harmoninen särö, 1 khz, 1 W... 0,006 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd... 0,004/0,005 % *CD-otolla sävynsäätimet ohitettuna. Sävynsäätimet käytössä yliohjaustaso on 2,3 V ja Line1 -otolla >3 V. Häiriöetäisyys sävynsäätimet käytössä tai Line1 -otolla 86 db. Taajuusvaste on tasainen sekä resistiivisellä että oikealla kaiutinkuormalla. Maltillisiin vaihekulmiin teho kasvaa tasaisesti kahteen ohmiin saakka, mutta 60 asteen kapasitiivinen ja induktiivinen kuorma aiheuttavat vaikeuksia matalilla impedansseilla. Kanavaerotus on välttävä korkeilla taajuuksilla. Kanavatasapaino seilaa voimakkuussäätimen mukana edestakaisin. Suorituskyvyssä on eroa riippuen siitä, ovatko sävynsäätimet ohitettu ja käytetäänkö CD - vai Line1 -tuloa. Line1 -tulon mittaustulokset ovat lähes samat kuin CD -tulolla, mutta yliohjaustaso on yli kolme volttia. Myös kanavaerotus kaikkein korkeimmilla taajuuksilla on hieman parempi. Toisaalta häiriöetäisyys pysyy samana sävynsäätimien ohitus kytkettynä ja pois päältä, kun se cd-otolla paranee 10 desibeliä sävysäätimien ohitus päällä. 96 desibelin häiriöetäisyys CD Direct -tilassa on erinomainen. KUUNTELUARVIOT Mauri Eronen: Hillityn tunnusteleva ote, jossa on ripaus pidättyväisyyttä. Pianon alarekisterissä on ehkä jopa liian paljon verhoutuneisuutta ja tukkoisuutta. Ylärekisteri on kuulaampi. Äänikuva on syvä ja suuri, mutta stereokuva piirtyy hyvin tarkasti. Äänenvoimakkuuden vaihtelut sekä transientit tulevat hallitusti, ja kerroksien erottelu on mallikasta. Rytmisesti erinomaisen viehättävä ote ei ole yhtään konemainen. Paikoittaisesta tunkkaisuudestaan huolimatta kaivaa hämmästyttävän paljon esiin musiikillisia asioita. Kovempaa soitettaessa ääni ei tunnu oikein avautuvan täyteen dynamiikkaan, ja bassopää jää kevyehköksi, joskin tulee kontrolloidusti. 7/10 Mikael Nederström: Melko tasapainoinen, yllätyksetön ja muutenkin tasainen vahvistin. Soundi on neutraali mutta ei viileässä tai ylianalyyttisessä mielessä. Dynamiikan tuntua on varsinkin keskialueella mukavasti, mutta alimmat bassot eivät paukahda parhaiden auktoriteetilla. Soundi on sellainen, että se ei tee välitöntä vaikutusta, ja saattaa tuntua jopa tylsältä, mutta ajan kanssa siihen pääsee sisään. Tässä suhteessa se muistuttaa Cambridge Audiota - pidemmällä kuuntelulla tiettyä vähäeleisyyttä ja tasapainoisuutta oppii arvostamaan. Ei kaikkein sävykkäin, vakuuttavin tai sivistynein ääni, mutta silti sympaattinen. 7/10 H I F I M A A I L M A 3 /