EKASTA VIRHEESTÄ PIHALLE! RETKAHDUKSEN MERKITYS TOIPUVAN ALKOHOLISTIN RAITISTUMISPROSESSISSA JA OSKELAKODIN HOITOKÄYTÄNNÖSSÄ

Transkriptio

1 EKASTA VIRHEESTÄ PIHALLE! RETKAHDUKSEN MERKITYS TOIPUVAN ALKOHOLISTIN RAITISTUMISPROSESSISSA JA OSKELAKODIN HOITOKÄYTÄNNÖSSÄ Ilkka Tuomala Mikko Välisalo Opinnäytetyö, kevät 2003 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi ( AMK )

2 TIIVISTELMÄ Tuomala, Ilkka ja Välisalo, Mikko. Ekasta virheestä pihalle! retkahduksen merkitys toipuvan alkoholistin raitistumisprosessissa ja Oskelakodin hoitokäytännössä, Helsinki, kevät 2003, 59 s. 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK). Opinnäytetyömme tarkoituksena on tuoda retkahduksen rooli esille toipuvan alkoholistin näkökulmasta, kuvailla ja selittää retkahdusprosessia ja siihen liittyviä tuntemuksia. Päämääränä on luoda sellaiset viitekehykset retkahduksen ymmärtämiselle, että toipuvien alkoholistien oppiminen raittiiseen elämäntapaan helpottuisi. Tutkimuksessa käsitellään Helsingin kaupungin päihdehuollon asumispalveluyksikön Oskelakodin retkahduskäytäntöä ja sitä miten retkahduksiin tulisi suhtautua. Tutkimus on suunnattu ennen kaikkea Oskelakodin henkilökunnalle ja asiakkaille, mutta myös niille, jotka ovat tavalla tai toisella tekemisissä toipuvien alkoholistien kanssa. Tutkimuksen teoreettisena perustana on retkahdusprosessi positiivisena, toipuvien alkoholistien raitistumiseen kuuluvana vaiheena. Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineiston keruu tapahtui haastattelemalla toipuvia alkoholisteja. Aineisto on analysoitu käyttämällä sisällönanalyysia: muodostetaan kuvausluokkia haastateltavien mielipiteiden pohjalta. Tärkeänä johtopäätöksenä Oskelakodin työn kehittämisessä pidämme sitä tosiasiaa, että retkahdukset kuuluvat olennaisena osana toipuvan alkoholistin raitistumisprosessiin. Tämä tukee Oskelakodin retkahduskäytännön toimivuutta. Toinen tärkeimmistä johtopäätöksistä on se, että ammattilaisten ja toipuvien alkoholistien läheisten tulisi suhtautua retkahtamisiin oppimiskokemuksina uutta raittiutta varten. Asiasanat: alkoholismi; retkahdus; toipuminen; kvalitatiivinen tutkimus

3 ABSTRACT Tuomala, Ilkka and Välisalo, Mikko. The first mistake and you are out! The meaning of relapse in the recovery process of people recovering from alcohol dependency and in Oskelakoti s relapse policy, Helsinki, Spring 2003, Language: Finnish, 59 pages, 4 appendices. Diaconia Polytechnic, Helsinki Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education One purpose of this study was to examine the meaning of relapse from the perspective of people recovering from alcohol dependency. Another purpose is to describe and explain the relapse process and the feelings that are associated with it. The aim is to create a theoretical framework for understanding relapse in order that it would be easier for those in the recovering stages to learn to live in abstinence. The study copes with Oskelakoti s relapse policy and how people should deal with relapse situations. This study is directed at professionals working in Oskelakoti but also for others who come in contact with recovering alcoholics. The theoretic base is that relapse has a positive meaning and that it is a part of the recovery process. The study was qualitative, using theme interviews with 6 people in the process of recovering from alcohol dependency. The material was analysed using content analysis: creating categories based on the participants opinions. One of the main results is that Oskelakoti s relapse policy supports the fact, that a relapse is an important part of recovery process. Another main result is that professionals as well as those in contact with recovering alcoholics should deal with a relapse as a learning experience for a new abstinence. Keywords: alcoholism; relapse; recovery; qualitative study

4 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT SISÄLLYS 1 JOHDANTO TEOREETTINEN VIITEKEHYS Alkoholismin synty Alkoholismin määritelmä Perintötekijöiden merkitys Alkoholismi sairautena Raitistumisprosessi RETKAHDUKSEN MERKITYS TOIPUVAN ALKOHOLISTIN RAITISTUMISPROSESSISSA? Retkahdus prosessina pystynkö hallitsemaan ongelman? Retkahduksen ennaltaehkäisy Mitä tapahtuu ennen retkahdusta? Mistä ajatukset retkahtamisesta saavat alkunsa? Miten uuteen raittiuteen retkahduksen jälkeen edistystä kuitenkin? Päihde- eli juoppokulttuuri Alkoholismin hoito ja retkahduksiin suhtautuminen ammattilaisten, alkoholistien sekä läheisten taholta RETKAHDUSTA ENNALTAEHKÄISEVIÄ TUKITOIMIA JA RETKAHDUSKÄYTÄNTÖ OSKELAKODISSA AA eli anonyymit alkoholistit Kaksitoista askelta AA:n ja ammattiauttajien välinen yhteistyö ja AA:n merkitys ennaltaehkäisevänä tukimuotona... 25

5 4.2 Yhteisöhoito Yhteisö monimuotoinen yksikkö Yhteisöhoidossa saa yhteisökokemusta Yhteisöhoidon keskeisiä periaatteita Yhteisöhoidossa käytettäviä menetelmiä ja niiden vaikutukset yhteisössä elävien vuorovaikutussuhteisiin Miten yhteisöön ja yhteisöhoitoon vaikuttaa retkahtamiset? Oskelakoti Setlementtiarvojen toteuttaja Oskelakodin käytäntö retkahtamistapauksissa Oskelakodin retkahduskäytäntö tukee asiakkaan raitistumisprosessin etenemistä TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT Tutkimuksen tausta ja tarkoitus Tutkimusongelmat TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN Tutkimuksen metodologinen tausta ja kohderyhmä Aineiston keruu ja analysointi Tutkimuksen luotettavuus Tutkimuksen eettiset näkökohdat TUTKIMUSTULOKSET Toipuvien alkoholistien näkemys alkoholismista sairautena Toipuvien alkoholistien näkökulmat retkahduksesta ja raitistumisprosessista Retkahduskokemuksen hyödyntäminen Toipuvan alkoholistin näkemys siitä, miten retkahdukseen tulisi suhtautua? Oskelakodin retkahduskäytäntö ja tutkimustulosten hyödyntäminen Tutkimustulosten merkitys retkahtamista ennaltaehkäiseville tukimuodoille POHDINTA Pohdintaa tutkimuksen teoreettisesta osuudesta Pohdintaa tutkimuksen suorittamisesta Oskelakodin muutostarpeet... 48

6 8.4 Pohdintaa jatkotutkimusaiheista Opinnäytetyön merkitys sosionomille LÄHTEET LIITTEET Liite 1. Haastattelurunko, toipuvat alkoholistit Liite 2. Teemahaastattelun teemat Liite 3. Haastattelurunko, Hall & Maakorpi Liite 4. Tutkimuslupalomake... 59

7 1 JOHDANTO Alkoholismi tarkoittaa riippuvuussuhdetta alkoholiin. Retkahdus on yksi olennaisimmista asioista ja käsitteistä tämän riippuvuussuhteen ymmärtämisessä ja siitä toipumisessa. Retkahdukseen liittyy monia uskomuksia ja ajatuksia. Toiset pitävät sitä palaamisena juoppokulttuuriin, epäonnistuneena raitistumisena. Se on kuitenkin osa päätöksensä tehneen, toipuvan alkoholistin raitistumisprosessia, tietynlainen edistymisaskel ja se pitäisikin nähdä siinä valossa positiivisena asiana. Retkahdusprosessiin liittyvät kokemukset ja tunteet ovat oppimista raittiiseen elämäntapaan, ei-toivotun elämäntavan kokemusten myötä. Retkahdukseen tulisi suhtautua, kaikessa ennaltaehkäisevässä toiminnassa ja kaikissa niissä tilanteissa, jotka edistävät raittiita elämäntapoja, ottaen huomioon koko toipuvan alkoholistin raitistumisprosessi. Ei siten, että kaikki alkaisi taas alusta ja palattaisiin lähtöpisteeseen, vaan siten, että ollaan matkalla raittiiseen elämäntapaan. Oskelakoti on päihdehuollon asumispalveluyksikkö, jossa toipuvalla alkoholistilla on mahdollisuus oppia elämään raittiina uudelleen: itsenäistyminen tapahtuu terapeuttisen, sosiaalisen ja yhteisöllinen tuen avulla. Jos Oskelakodissa asuva alkoholisti alkaa juoda uudelleen eli retkahtaa, hän joutuu lähtemään. Pitkänkin raittiin jakson jälkeen hänet heitetään ulos vain yhdestä erheestä. Joissain tapauksissa on kuitenkin mahdollisuus palata yrittämään uudelleen. Kyseinen retkahduskäytäntö on oikea näissä tapauksissa. Jos toipuva alkoholisti retkahtaa, sen on tarkoitus tapahtua se on osa hänen yksilöllistä raitistumisprosessiaan. Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda retkahduksen rooli raitistumisprosessissa esille toipuvan alkoholistin näkökulmasta ja vaikuttaa niihin ajattelutapoihin käytäntöihin, jotka vallitsevat Oskelakodissa. Siinä kohtaavat Oskelakotiin ja päihdekirjallisuuteen liittyvä teoreettinen aineisto ja käytännöt sekä toipuvien alkoholistien näkemykset retkahduksesta. Päämääränä on luoda sellaiset viitekehykset retkahduksen ymmärtämiselle, että toipuvien alkoholistien oppiminen raittiiseen elämäntapaa helpottuisi. Tutkimus on suunnattu ennen kaikkea Oskelakodin henkilöstölle ja asiakkaille, mutta myös niille, jotka ovat tavalla tai toisella tekemisissä toipuvien alkoholistien kanssa. Tutkimuksen

8 8 anti on tarkoitus jakaa Oskelakodin asiakkaiden kanssa yhteisessä seminaarissa, joka järjestetään Oskelakodissa ja on vapaa kaikille Oskelakodin uusille ja vanhoille asiakkaille.

9 9 2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS 2.1 Alkoholismin synty Alkoholin saatavuus johtaa joko kohtuulliseen tai rankkaan alkoholinkäyttöön. Tästä yksinkertaisesta yhtälöstä johtuvat alkoholikäyttöön liittyvät ongelmat. (Leifman 1996, 6-7.) Rankka sosiaalinen alkoholinkäyttö voi jatkua elämän loppuun asti, muuttua hieman vähemmän käytön suuntaan tai käyttö voi kasvaa, jolloin puhutaan jo alkoholin väärinkäytöstä. Alkoholin väärinkäyttäjä juo alkoholia niin, että hänellä voi olla siitä terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia haittoja, mutta hän voi olla pitempiäkin aikoja ilman alkoholia. (Laine 1991, 17.) Tämän vaiheen jälkeen pahimmillaan seuraa vakava riippuvuussuhde alkoholista, jota hoitaakseen henkilö tarvitsee katkaisuhoitoa (Vaillant 1995, 379). Siitä asti kun ihmisen elämänasenne vääristyy, ihmisestä tulee alkoholisti. Terapiat takertuvat vasta seurauksiin eli vasta kun juominen on päässyt pahimmilleen, terapeuttien normien mukaan alkoholismiksi. Kukaan ulkopuolinen ei pysty ennustamaan, kenestä on tulossa alkoholisti, ei määrittelemään, milloin hänestä sellainen tulee, eikä myöskään sanomaan, milloin ihminen on parantunut alkoholismistaan. Nuo asiat viisaimmatkin ammattilaiset näkevät vasta jälkeenpäin. Alkoholismin aste määritellään usein alkoholistin oman kertoman pohjalta. Koska tautiin kuuluu peittely ja valehtelu, alkoholisti myöntää juomisestaan vain pienen osan. (Kojo 1997, 49, 350.) Alkoholismin syntymiseen ja alkoholistien vähenemiseen voidaan vaikuttaa monin keinoin. Tällaisia keinoja ovat saannin rajoitukset, hintapolitiikka, kysynnän kontrollointi, kansalliset valistuskampanjat, paikallinen alkoholinkäytön ennaltaehkäisy sekä päihteiden vaikutuksen alaisena ajamisen ehkäiseminen. (Leifman 1996, 9-20.) 2.2 Alkoholismin määritelmä Ihminen voi kehittää riippuvuuden mihin tahansa, aineeseen, asiaan tai toimintaan, jota kohtaan hänelle syntyy aluksi kiinnostus. Asialle omistaudutaan yhä enemmän ja

10 10 enemmän, ja koska taipumus riippuvuuden kehittymiseen on ihmisen persoonassa, kiinnostuksen kohteesta voi muodostua vähitellen pakkomielle. Riippuvuus voi kohdistua vähemmin havaittaviin toimintoihin, mutta se voi myös näkyä hyvin vahingollisissa muodoissa, jotka herättävät lähiympäristössä voimakasta huomiota. (Taitto 1998, 11.) Päihderiippuvuus on psyykkisenä ja fyysisenä tilana seurausta elävän organismin ja päihdyttävän aineen välisestä vuorovaikutuksesta. Riippuvuusalttius koostuu persoonallisuuden, ympäristön sekä geenien aiheuttamista tekijöistä. (Dahl & Hirschovits 2002, 263, 273.) Riippuvuuskäyttäytyminen ilmentää epärealistista tai elämäntilanteeseen soveltumatonta selviytymistapaa, liiallista turvautumista muihin ihmisiin ja muihin kohteisiin omien päätösten tekemisessä, itsestä huolehtimisessa tai tyydytyksen saamisessa. Riippuvuuskäyttäytymiseen liittyy aina lopettamispäätöksen jälkeinen voimakas taipumus aloittaa toiminta uudelleen. Se on myös este avun ja tuen hakemiselle silloinkin, kun ihminen on selvästi avun tarpeessa. (Inkinen, Partanen, Sutinen 2000, ) Päihderiippuvuus vaikuttaa jokaiseen elämänalueeseemme. Silti riippuvainen persoona väittää, ettei hänen juomisensa vahingoita muita kuin häntä itseään. Totuus on kuitenkin se, että juominen vaikuttaa hänen jokaiseen elämänalueeseensa tunnetasolla, henkisesti, fyysisesti, taloudellisesti sekä hänen perhe- ja ystävyyssuhteisiinsa. (Kariste 1997, ) Alkoholismille ei ole selkeätä ylihistoriallista määritelmää. Sitä ei voida selittää tyhjentävästi yksilötasolta. Tuon vaikeasti selitettävän ilmiön selittämisessä ja ymmärtämisessä voidaan tiivistäen nähdä kolmentyyppisiä ajatusmalleja ja teoriatraditioita. (Wiman 1986, ) Psyykkisen mallin mukaan kemialla pyritään vaikuttamaan omaan mielentilaan nopeasti ja voimaperäisesti. Päihteen käyttäjä on riippuvainen tunnetilasta, jonka päihde aiheuttaa. Hän tarvitsee päihdettä voidakseen hyvin, pystyäkseen elämään. Alkoholinkäytön vaikutus on alkoholistin hyvinvoinnille välttämätön (Inkinen ym. 2000, 31). Psyykkisen riippuvuuden juuret ovat ihmisen historiassa, persoonallisuudessa ja hänen elämäntilanteessaan. (Dahl & Hirschovits 2002, 265.)

11 11 Sosiaalisessa mallissa alkoholismin taustana nähdään ristiriidat ihmisen ja hänen ulkoisen maailmansa välillä. Sosiaalisilta lähtökohdiltaan tai kriisin seurauksena huonompiosaiset ihmiset kokevat ristiriitaa yleisesti hyväksyttyjen menestysnormien ja tarjolla olevien saavuttamiskeinojen välillä. Sopeutuminen tähän ristiriitaan johtaa poikkeavaan käyttäytymiseen, jota alkoholismi on. Uusien tavoitteiden ja keinojen keksiminen olisi vaihtoehto, mutta alkoholi vaikeuttaa aktiivisten vaihtoehtojen käyttämistä ja johtaa huonompiosaisuuden syvenemiseen, noidankehään, joka pudottaa ihmisen normaaliyhteiskunnan ulkopuolelle, alkoholistin rooliin. (Wiman 1986, ) Kun alkoholisti on käyttänyt paljon aikaa tyydyttääkseen himonsa alkoholiin, siitä tulee elämäntapaongelma. Addiktion eli riippuvuuden kohde tuottaa ajoittain tyydytystä, mutta samalla siitä koituu vakavia haittoja. (Tamminen 2000, 17.) Ei ole mitään ongelmaa, mitä alkoholisti ei kykenisi selvittämään. Kaikesta voi irrottautua päihteiden avulla. Alkaessaan juoda, alkoholisti pakenee todellisuutta fantasiamaailmaan. Aiemmin tai myöhemmin hän raitistuu ainakin joksikin aikaa, mutta todellisuudessa hän ei kuitenkaan tiedä, miten kaikki eteen tulevat velvoitteet tulisi hoitaa. Vähitellen alkoholisti palaa takaisin tuttuun ja turvalliseen fantasiamaailmaan. (Kariste 1997, ) Fyysinen riippuvuus alkoholista tarkoittaa sitä, että keho on tottunut aineeseen, jolloin käytön lopettaminen saa aikaan fyysiset vieroitusoireet (Dahl & Hirschovits 2002, 267). Riippuvuudelle on ominaista toleranssin eli alkoholin kestokyvyn kehittyminen (Salaspuro, Kiianmaa & Seppä 1998, 92). Entsyymitoiminnan vaikutuksesta ihmisen elimistöön syntyy niin sanottua mielihyväainetta, tetrahydro-iso-kinolia. Tämä entsyymitoiminta syntyy jo alkoholia kohtuullisesti käytettäessä ja se aktivoituu yhä enemmän alkoholinkäytön lisääntyessä ja jää pysyvästi elimistöön sieltä koskaan häviämättä. Näin syntyy fyysinen, kemiallinen riippuvuus alkoholiin. Samanaikaisesti fyysisen riippuvuuden syntyessä ihminen tottuu käyttämään alkoholia, tämä rekisteröityy hänen muistiinsa, eikä sieltä enää koskaan katoa. Fyysinen tila, joka aiheuttaa kemiallisen riippuvuuden, on vähäpätöisempi asia, koska tästä tilasta selvitään usein jonkinlaisen hoitokuurin jälkeen. Vaikka alkoholisti olisikin fyysisesti irti, palaa hän takaisin. AA:ssa tätä tilannetta kutsutaan haisevaksi ajatteluksi. Alko-

12 12 holistin herätessä kauheassa krapulassa, hän ajattelee, ettei koskaan enää. Iltapäivällä keho alkaa taas voida paremmin ja mieli sanoo, että olemme taas ihan kunnossa. Tästä alkoholisti on ottanut opiksi ja voi taas juoda turvallisesti syyllisyyskin alkaa taas kadota. (Kariste 1997, 58, 62.) Perintötekijöiden merkitys Päihdeongelmilla on taipumusta pysyä samassa perheessä. Sosiaaliset ongelmat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Vanhempien oma syrjitty asema lapsuudessaan ja erityisesti isän epäonnistunut tehtävä kasvattajana ja yhteiskunnan jäsenenä sekä tyytymättömyys elämässään toistuvat myös päihdeperheiden lasten elämässä. (Taitto 1998, 13.) Kaksos- ja adoptiotutkimusten mukaan alkoholisoituminen on perinnöllinen ominaisuus, joten voidaan olettaa että alkoholismiin taipuvaiset yksilöt ovat perineet vanhemmiltaan geenejä, jotka vaikuttavat kyseiseen ominaisuuteen (Kiianmaa & Salaspuro 1993, ). Päihdeperheen lapsilla on jopa nelinkertainen riski alkoholisoitua, lapsenlapsilla kolminkertainen ja päihdeperheen tyttärillä on taipumus avioitua alkoholistin kanssa ja siirtää näin kehää tuleville sukupolville. Päihdeperheen lapsen selviytymiseen vaikuttavat myös lapsen persoonalliset tekijät, kuten temperamentti, älykkyys, vastuuntunne, positiivinen minäkäsitys sekä sisäinen hallinnan tunne ja usko omiin kykyihin. Lisäksi positiivisesti vaikuttavat vauvaiässä saatu huomio, ainoana lapsena eläminen kahden ensimmäisen elinvuoden aikana ja pahojen konfliktien puuttuminen vanhempien väliltä, kun lapsi on alle kaksi vuotta vanha. (Taitto 1998, ) Geenit ovat mukana, mutta eivät aiheuta sairautta. Ne tekevä ihmisen herkemmäksi eli alkoholismin edellytykset voivat olla perinnöllisiä. Kun perittyyn alttiuteen yhdistetään lapsuudesta syntyvä vääristynyt elämänasenne ja vanhemmilta saatu väärä elämänmalli, on helppo joutua saman ongelman uhriksi kuin vanhemmat. (Kojo 1997, 44, 348.)

13 Alkoholismi sairautena Alkoholismi sairautena tarkoittaa sitä, että alkoholin jatkuva käyttö on tulosta alitajuisesta sairausprosessista. Aineen runsas ja tiivis käyttö ovat sairauden oireita. Alkoholismi johtuu osaltaan myös perimästä. Tämän vuoksi ihmiset eivät voi juoda itseään alkoholisteiksi. Jos alkoholismi sairautena ei ole läsnä, riippuvuutta ei voi syntyä, kuinka paljon tahansa ainetta käytetään. Alkoholismin sairausmääritelmästä on hyötyä ainakin kolmelle taholle nyky-yhteiskunnassa: lääkärit ja lääketeollisuus, alkoholiteollisuus sekä toipuvat alkoholistit ja heidän perheensä. Kun alkoholismi määritellään sairaudeksi, lääkärit voivat lähettää alkoholisteja sairaaloihin, laskuttaa vakuutusyhtiöitä ja kerätä rahaa. (Thombs 1999, 6.) Kun ainoastaan pieni osa kaikista alkoholikäyttäjistä kärsii sairaudesta, yhteiskunta, ei tee suuria muutoksia alkoholiteollisuuden suhteen: tuotannossa, jakelussa, myynnissä ja käytössä. Toipuvien alkoholistien ja heidän perheidensä kannalta sairausmääritelmä on edullinen, sillä se tekee alkoholismista kunnioitettavamman kuin esimerkiksi mielisairaus. Toiseksi, se vähentää syyllisyyden ja säälin määrää alkoholisteilla sekä alkoholisteja kohtaan. (Thombs 1999, 7.) Alkoholismi on määritelty sairaudeksi, jotta saataisiin alkoholisteille paremmat mahdollisuudet hoitojärjestelmässä, eikä siksi että se olisi tieteellisen tutkimuksen tulosta (Heather & Robertson 1997, 29). Toisaalta, alkoholisairaudelle on kuvaavaa, että monet itsensä pohjalle juoneet pitävät viinan kanssa häviölle jäämistä häpeällisenä, jota ei saata myöntää. Avun hakeminen ja toipuminen on kiellettyä. Potilas ei edes hengenmenon uhalla myönnä olevansa sairas. (Räsänen 1989, 85, 192.) Kun alkoholismi hyväksytään sairautena, yhteiskunnan täytyy alkaa hoitaa sairastuneita. Tämä on aiheuttanut sen, että alkoholistia on alettu pitämään viattomana, omasta vastuustaan vapautuneena uhrina. (Kojo 1997, 44, 347.)

14 Raitistumisprosessi Raittius on sisäistetty viinaton elämä. Ei ole olemassa osaraittiutta, ajoittaista, paikoittaista raittiutta tai täysiraittiutta, ainoastaan raittius. Alkoholisti saattaa lopettaa juomisen kokonaan ilman minkäänlaista muodollista hoitoa tai apua, mutta se on äärimmäisen harvinaista. Yleensä siihen tarvitaan muiden apua. Kukaan ei voi kuitenkaan alkoholistia raitistaa, vaan se on alkoholistin oma asia. Muutoksen täytyy olla itse oivallettu (Häkkinen 1991, 47). Alkoholisti raitistuu sitten kun sitä sisimmässään haluaa. Raitistumisessa on kyse luopumisesta juomisen pakkomielteestä sekä elämänasenteen muutoksesta. (Kojo 1997; Salaspuro ym. 1998, 246; Vaillant 1995, 246.) Selvimmätkään tosiasiat eivät merkitse alkoholisteille mitään ennen kuin he ovat saavuttaneet pohjansa. Pohjakokemus on ennalta arvaamaton: toiset kärsivät vuosia ja monet myös menehtyvät ennen elämän selkiytymistä. Jokaisen alkoholistin haaveena on vähentää juomistaan siirtymällä kohtuujuojaksi. Alkoholisteille se on kuitenkin mahdotonta. Mahdotonta ei ole kuitenkaan toipua alkoholismista. Se mahdollisuus on kaikilla alkoholisteilla, toivotonta alkoholistia ei ole olemassa, toivoa on niin kauan kuin ihminen elää. (Kojo 1997.) Alkoholismista toipuminen on muutosprosessi, jossa vuorottelevat hoito- ja toipumisvaiheet alkoholinkäytön uudelleen aloittamisen kanssa ennen kuin pidempään kestävä toipuminen ja elämänmuutos alkavat. Ei ole harvinaista, että alkoholisti, jolla on takanaan pitkä juomahistoria, testaa luottamustaan pysyä raittiina juomalla jälleen, koska vuosienkin raittiuden jälkeen saattaa toipuneella alkoholistilla ilmetä alkoholin himoa. Toipumisen myötä alkoholin käyttöjaksot lyhenevät. Retkahtaminen ei tee olemattomaksi aikaisempaa raitista jaksoa eikä sen aikana tapahtunutta kehitystä, vaan alkoholisti huomaa jälleen, että ei kyennyt hallitsemaan juomistaan. (Inkinen ym. 2000, 161, 163; Berg & Miller 1992, 190.) Raitistumisprosessin vaiheet: 1. Ensimmäinen harkintavaihe: Hoitoon hakeutuneet asiakkaat ja potilaat voivat tulla hoitoon läheistensä toivomuksesta kokematta itse mitään ongelmaa päihteiden käytöstä.

15 15 2. Toinen harkintavaihe: Muutoshalu konkretisoituu sosiaalisista, psyykkisistä tai fyysisistä syistä. 3. Muutosvalmiuteen orientoitumisvaihe: Alkoholisti sitoutuu tavoitteisiin. Alkoholisti saattaa tulla tutustumaan päihdehoidon palveluun ja luonteeseen, ja kokeilemaan raittiutta monesti epärealistisinkin hoidon tavoittein. Tavoitteena voi olla toipuminen alkoholismista ja asunto- sekä työasioiden selkiytyminen muutamassa päivässä vieroitushoidon aikana. Tällöin usein hoito keskeytyykin. 4. Toimintavaihe: Alkoholisti pyrkii mahdollistamaan raittiutensa jatkumisen konkreettisin toimin. 5. Ylläpitovaihe: Tässä vaiheessa alkoholisti siirtyy kuntoutukselliseen jälkihoitoon ja sopeutuminen yhteiskuntaan alkaa. Tämän jälkeen siirrytään vaiheeseen 6 tai Retkahdus, jonka jälkeen siirrytään takaisin vaiheeseen Henkilökohtaisen kasvun vaihe: Alkoholistilla alkaa muutos kohti raitista elämää. (Dahl & Hirschovits 2002, 296.) Raitistuminen eli täydellinen viinanhimosta vapautuminen on vain osa muutoksesta, todellisesta toipumisesta. Todellisessa toipumisessa on kysymys sisäisestä ja henkisestä sairaudesta ja siinä fyysinen riippuvuus on mitätön tekijä. Raitistuminen ei ole vain alistumista olosuhteiden edessä vaan antautumista elämän edessä. Tietoinen, järkevä pyrkimys kohti raittiutta ei riitä. Raitistumisessa tapahtuu paljon piilotajunnan puolella. (Kojo 1997, 390, 395.)

16 16 3 RETKAHDUKSEN MERKITYS TOIPUVAN ALKOHOLISTIN RAITISTUMISPROSESSISSA? 3.1 Retkahdus prosessina pystynkö hallitsemaan ongelman? Kun alkoholisti, joka yrittää olla raitis, alkaa taas juoda, puhutaan retkahduksesta. Sitä ei pidetä niinkään sattumana, vaan se on yleensä enemmän tai vähemmän suunniteltua ja haettua. Henkilö voi esimerkiksi kerätä varastoa, suunnitella toimintaansa, kerätä kokoon itsesääliä tai masennusta tai jopa alkaa riidellä ympäristön kanssa saadakseen olla rauhassa. (Söderling 1997, 179.) Ongelmistaan vapautuneet ihmiset miettivät mielessään sitä, ovatko todella päässeet ongelmastaan vai onko muutos vain tilapäinen tai näennäinen. Myös päihteen käytöstä vapautuneet raittiit alkoholistit miettivät sitä, pystyvätkö he nyt hallitsemaan ongelmansa vai hallitsisiko ongelma edelleen heitä, jos he antaisivat sille tilaisuuden. Tällaiset ajatukset synnyttävät helposti asianomaisessa halun kokeilla sitä, missä määrin hän on todella parantunut. (Ahola ym. 1990, 112.) Retkahdus on tietynlaista rajojen hakemista. Se saattaa kestää hyvinkin lyhyen aikaa, kunnes ymmärtää jälleen mitä on menettänyt raittiuden. (Tamminen 2000, 45.) Retkahduksen ennaltaehkäisy Retkahdusalttiuteen vaikuttavat persoonallisuus- ja elämäntapatekijät kuten perinnöllinen alttius tai puuttuvat sosiaaliset taidot, elämäntilannetekijät kuten toimeentulo-, asunto- tai ihmissuhdeongelmat ja välittömät yllykkeet kuten mielentila, kaverien painostus tai juhlapäivät (Dahl & Hirschovits 2002, 401). Varoittavat merkit mahdollisesta retkahduksesta voivat liittyä muutoksiin käyttäytymisessä, asenteissa, tunteissa, ajatuksissa tai näiden kombinaatiossa. Muutokset eivät välttämättä tarkoita yksinkertaisesti retkahtamista. (Retkahduksen ehkäisyn työkirja.) Varoittavat merkit oppimalla raitis alkoholisti voi ajoissa ryhtyä toimenpiteisiin, esimerkiksi käydä useammin AA:ssa puhumassa niistä, soittaa AA-kummilleen tai ottaa yhte-

17 17 yttä hoitokeskukseensa saadakseen hoitoa ongelmaansa (Söderling 1997, 180). Esimerkkejä oireista: ylirasittuneisuus, epärehellisyys, kärsimättömyys, väittelynhaluisuus, masennus, kyllästyneisyys, itsesääli, itsepäisyys, suuret odotukset, hoidon laiminlyönti, laiminlyönnit sovituista palavereista, kieltäminen, kiitollisuuden unohtuminen, päihdeongelmien aliarviointi ja omavoimaisuus (Dahl & Hirschovits 2002, 401; Ekholm 1991, 90-91). Retkahduksen ehkäisy sisältää retkahduksen ennakointia, retkahduksen negatiivisten seurausten minimointia ja siitä oppimisen maksimointia sekä ihmisen tasapainoisuuden kasvattamista. (Hester & Miller 1995, 176.) Retkahduksen ennaltaehkäisyssä etsitään aluksi vaihtoehtoja alkoholille, kehitetään ymmärrystä merkeille retkahduksesta ja muistellaan sitä, kuinka alkoholi on vihollinen eikä kaveri. Seuraavaksi tehdään suunnitelma siitä, kuinka lopettaa juominen joka on jaettu muiden kanssa: täytyy kertoa muille, että aikoo lopettaa. Kykyjä täytyy kehittää sille tasolle, että huomaa kun retkahdus on lähellä. Lopuksi tulisi etsiä sosiaalista tukea ja verkostoa sekä vaihtoehtoja vanhoille tavoille. (Vaillant 1995, ) Retkahduksen ennaltaehkäisyyn on olemassa lukuisia konkreettisia keinoja: sitoutuminen muutokseen ja positiivinen ajattelu, itseapuryhmät kuten AA, uskoon tulo, päihteetön toiminta, irrottautuminen alakulttuurista, uudet sosiaaliset, päihteettömät suhteet, itsensä hyväksyminen, terapia, arkielämän taitojen hallitseminen tai asuminen alueella, jossa ei ole päihdeongelmaa (Dahl & Hirschovits 2002, 401). Retkahtaminen voi tapahtua aina uudelleen. Vaikka juomisen uudelleen laukaisevia tekijöitä ottaisi huomioon kuinka hyvin tahansa, on mahdotonta huomioida niitä kaikkia. Kun retkahduksia tapahtuu, tulee niitä pitää normaaleina ja jopa merkkeinä onnistumisesta. (Berg & Miller 1992, ) Mitä tapahtuu ennen retkahdusta? Retkahduksen saa aikaan viisi tekijää: Ensimmäiseksi, geneettinen taipumus eli biologiset tekijät sallivat suuren määrän nauttimisen ilman mitään tietoa sen ikävistä vaikutuksista. Toiseksi, psykologinen taipumus eli se miten henkilö osaa käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa. Kolmanneksi, fysiologinen muutos eli henkilön keskushermostossa tapahtu-

18 18 va muutos silloin kun henkilö tulee riippuvaiseksi alkoholista. Neljänneksi, retkahdus tapahtuu sellaiseen aikaan ja sellaisissa tilanteissa, joissa on alkoholia käytetty. Viidenneksi, retkahduksen saa aikaan alkoholista turvaavien tekijöiden puuttuminen kuten tasapainoinen sosiaalinen verkko ja vankka itsetunto. (Vaillant 1995, 227.) jos mä alan juomaan, niin mä tiedän sen viikkoa kahta aikasemmin koska mä otan. Päihteidenkäyttäjällä on usein oma tapansa tai suunnitelmansa retkahtaa, joka toistuu kerrasta toiseen. Tämä voi olla niin tietoista kuin tiedostamatonta. Valmisteluun voi liittyä esimerkiksi alkoholia käyttävän tuttavan tapaamisen järjestäminen, laskujen etukäteen maksaminen, hoidon suunnittelematon keskeyttäminen, hoito ja AA käyntien vähentäminen tai ajattelutavan muuttaminen negatiiviseen suuntaan. (Inkinen ym. 2000, 162.) Ulkopuolisen on helpompi havaita retkahduksen oireita kuin itse päihteenkäyttäjän. Tämän vuoksi tulisikin ennalta valmistella suunnitelma, miten toimia riskitilanteessa. (Havio, Mattila, Sinnemäki & Syysmeri 1994, 146.) Mistä ajatukset retkahtamisesta saavat alkunsa? Toipumisen ensimmäisinä kuukausina on tavallista, että alkoholisti tuntee halua juomiseen. Vaikka kuinka aktiivisesti hoitaisi itseä, voi halu tai himo ilmetä milloin tahansa. Päihtymishalu voi saada alkunsa ympäristössä näkemistä asioista, jotka muistuttavat päihteiden käytöstä. Raittiuden säilyttämiseksi on käsiteltävä lukuisia sosiaalisia paineita. Ne voivat olla suoria tai epäsuoria. Suorilla paineilla tarkoitetaan tilanteita, joissa alkoholistille tarjotaan päihteitä suoranaisesti, kun taas epäsuoralla sosiaalisella paineella tarkoitetaan esimerkiksi perhejuhlia, joissa käytetään alkoholia. Yksi niistä asioista, joiden kanssa toipuvan päihdeongelmaisen on vaikea tulla toimeen ja joka saattaa herättää retkahdusajatuksia, on viha. Monet ovat sitä mieltä, että retkahdukseen liittyy kyvyttömyys käsitellä vihaa. Ongelmia voi kuitenkin syntyä eri syistä. Jokainen toipumaan lähtevä päihdeongelmainen joutuu jossain vaiheessa kohtaamaan sen, miten viettää vapaa-aikansa muuten kuin juomalla rakentavasti raittiina. Kun luopuu päihteiden käytöstä ja niihin liittyvistä toiminnoista, täytyy löytää uusia, korvaavia toimintoja. Ei ole varaa antaa pitkästymisen tai rakentavan toiminnan puuttumisen aiheuttaa paluuta päih-

19 19 teiden käyttöön. (Retkahduksen ehkäisyn työkirja.) Päätöksen tehneen mielen voi vielä saada kääntymään, jos hänet saa puhumaan, tunnustamaan jälleen alkoholiongelmansa ja ennen kaikkea ymmärtämään se, mihin ollaan taas matkalla. Tämä on kuitenkin erittäin vaikeata, koska halu olla raittiina on kadonnut. Tämän vuoksi uuden raittiuden aikaansaaminen vaatii retkahduksen kokemisen. Silloin näkee ja tuntee taas entistä konkreettisemmin sen kurjuuden mitä se tuo tullessaan tämä jos joku opettaa. Retkahtaminen on osa alkoholistin niin sanottua pohjan hakemista, josta todellinen halu pysyä raittiina päivä kerrallaan lähtee. (Tamminen 2000, ) Miten uuteen raittiuteen retkahduksen jälkeen edistystä kuitenkin? Retkahtaminen koetaan tavallisesti lannistavana pettymyksenä, ja se tulkitaan merkiksi siitä, että mikään ei olisi muuttunut ja että kaikki ponnistelut ovat olleet turhia. Se voidaan nähdä myös toisin, tavalla joka ei poista toiveikkuutta vaan auttaa muutoksen aikaansaamisessa. Retkahtamista pidetään lannistavana juuri siitä syystä, että sen nähdään merkitsevän paluuta entiseen. Lähempi tarkastelu osoittaa, että retkahtamisen jälkeinen päihteiden käyttö poikkeaa oleellisella tavalla aikaisemmasta päihteiden käytöstä. Tilapäisestä retkahduksesta huolimatta, edistystä on tapahtunut. Alkoholisti hyötyy retkahduksesta. Henkilö, joka yrittää muuttaa tapaansa huomaa kuinka retkahdus tuottaa tärkeää tietoa niistä tekijöistä, jotka johtivat siihen ja kuinka tehdä korjauksia tulevaisuutta varten. Retkahdus on hyödyllinen ja vie raittiutta eteenpäin. Hyötyjä voivat olla: asianomainen hakeutuu avun piiriin aikaisemmin kuin ennen, päihteen käyttö on vähäisempää tai lievempää kuin ennen, päihteen käytön syy on eri kuin se on ollut aikaisemmin, käyttäytyminen päihteen vaikutuksen alaisena on ollut asiallisempaa kuin aikaisemmin tai päihteen käyttö on tapahtunut toisenlaisissa olosuhteissa kuin aikaisemmin. Usein alkoholistit hakeutuvat retkahtaessaan hoitoon samaan paikkaan, josta ovat aikaisemmin kokeneet saaneensa avun. (Hester & Miller 1995, 179; Ahola ym. 1990, )

20 Päihde- eli juoppokulttuuri Suomalainen kulttuuri on alkoholikulttuuri (Inkinen ym. 2000, 85). Noin 90 prosenttia väestöstä käyttää alkoholia, suurin osa kohtuudella. Suurin osa myös hyväksyy kohtuukäytön. Kansan keskuudessa ilmenevä ihaileva asenne humalajuomiseen, nuorten naisten lisääntynyt kulutus tässä asenneilmastossa sekä tuomitseva suhtautuminen asioiden mennessä sekaisin ovat kaikki riskejä ja esteitä, jotka lisäävät ongelmien määrää ja vaikeuttavat alkoholistin ja hänen läheisten antautumista hoitoon. (Salaspuro ym. 1998, 87.) Alkoholistisessa juomisessa ei ole kysymys yksinkertaisen välittömästä ihmisen ja pullon välisestä suhteesta. Ihmisen ja pullon välillä on kolmas tekijä: päihde- eli juoppokulttuuri. Juoppokulttuuri on reaalinen yhteisö, joka hallitsee jäsentensä elämäntoimintoja, sitä enemmän mitä syvemmällä ihminen on juoppokulttuurissa. Juoppokulttuuri on kollektiivinen, yliyksilöllinen kiteytymä. Se on kaikkea muuta kuin iloisten juomaveikkojen seura. Se on hyvin ahdistava, kylmä, yksinäinen ja autoritaarinen. Keskustelut, jotka syntyvät juoppokulttuurissa, ovat monesti päinvastoin kuin siviilissä tai edes kapakassa salaamatonta ja avointa, hyvin suoraa ja olosuhteisiin katsoen huomattavan rehellistä. Juoppokulttuurissa sosiaalisuus on aina vähemmän kuin osiensa summa. Yksilöllisyys voittaa aina lopulta. (Toiviainen 1997.) Alkoholi on vaikea puheenaihe siksi, että alkoholinkäyttö on olennainen osa yhteiskunnan jokapäiväistä elämää. Alkoholinkäytössä keskitytään usein vain sen äärimmäiseen, tuomittavaan ilmiöön, alkoholismiin. Muu alkoholinkäyttö suurkulutusta myöten saa sujua omalla painollaan: se on hyväksyttävää, jopa suositeltavaa. Alkoholinkäyttöä ei saa moralisoida. Keskustelu alkoholisteista kuitenkin sallitaan. Juomisen sallimisella hallitaan massoja ja kerätään rahoja paitsi verotuloina myös hämmentävän suurina määrinä liiketaloudelle. Viina on laillistettu huume. Haitat ovat järkyttävät, mutta keskusteleminen on kierompaa kuin poliittinen väittely. (Kojo 1997, ) Alkoholisti on luonteeltaan heikko eikä siksi kykene hallitsemaan elämäänsä päinvastoin! Tietynlainen luonteen lujuus juuri ylläpitää riippuvuutta. Terve ihminen ei kykene ymmärtämään alkoholistia. Alkoholiriippuvuudessa sisäinen pakko hallitsee elämää ja ihminen on täysin voimaton riippuvuutensa suhteen. (Heikkilä 1995, 9-10.)