OULUN KRIMINAALIHUOLTOLAITOKSEN VASTUUALUEELLE KUULUVIEN KUNTIEN PROJEKTIEN KARTOITUS, ARVIOINTI JA KEHITTÄMISTARPEET

Transkriptio

1 OULUN KRIMINAALIHUOLTOLAITOKSEN VASTUUALUEELLE KUULUVIEN KUNTIEN PROJEKTIEN KARTOITUS, ARVIOINTI JA KEHITTÄMISTARPEET Kaisa Jaakkola - Elina Tihinen Opinnäytetyö, syksy 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulun yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK) + kirkon diakoniatyöntekijän virkakelpoisuus

2 TIIVISTELMÄ Jaakkola, Kaisa, Tihinen, Elina. Oulun Kriminaalihuoltolaitoksen vastuualueelle kuuluvien kuntien projektien kartoitus, arviointi ja kehittämistarpeet. Oulu 2005, 38 s. 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulun yksikkö. Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK) + kirkon diakoniatyöntekijän virkakelpoisuus. Opinnäytetyö oli produktio, jonka tarkoituksena oli kartoittaa Oulun Kriminaalihuoltolaitoksen vastuualueelle kuuluvien kuntien projektit sekä arvioida niiden kehittämistarpeita. Tavoitteena oli projektikartoituksen myötä saada tietoa vuotiaille suunnatuista projekteista, niiden tavoitteista ja toiminnasta. Aineisto kerättiin ottamalla yhteyttä puhelimitse ja sähköpostitse kuntien sosiaali- ja nuorisotyöntekijöihin, erilaisiin järjestöihin ja nuorten työpajoihin sekä seurakuntiin. Lisäksi useista projekteista saatiin tietoa kuntien kotisivujen kautta. Aineiston analysointi tapahtui havaintomatriisin avulla. Kriminaalihuoltolaitoksen asiakkaiden tarpeisiin soveltuvia projekteja oli yhteensä 17. Oulun Kriminaalihuoltolaitoksen vastuualueelle kuuluu 33 kuntaa, joista 15:ssä oli meneillään Kriminaalihuoltolaitoksen asiakkaille sopivia projekteja. Suurimmassa osassa projekteista tavoitteena oli nuorten työllistyminen. Pyrkimyksenä oli myös syrjäytymisen ehkäiseminen. Se onkin keskeinen tavoite, koska suurimmalla osalla Kriminaalihuoltolaitoksen asiakkaista on sosiaalisia ongelmia, jotka hoitamattomina johtavat syrjäytymiseen. Projektitoimintaa voisi kehittää kuntien ja seurakuntien sekä eri ammattiryhmien välisellä yhteistyöllä. Lisäksi projektitoimintaa voisi monipuolistaa ja lisätä. Asiasanat: projektit, kriminaalihuolto, sosiaaliset ongelmat, syrjäytyminen, elämänhallinta, produktiot

3 ABSTRACT Jaakkola, Kaisa, Tihinen, Elina. Projects belonging to the sphere of Oulu Probation Service, both their estimation and their needs for development. Oulu, Finland pages and 3 appendices. Diaconia Polytechnic. Oulu Unit, Church community work oriented degree programme in social welfare, health and education; Bachelor of Social Services; Bachelor of Parish Social Services. This study was a production. The purpose of this study was to survey the projects belonging to Oulu Probation Service and estimate their needs for development. The aim of this study was to find out information from projects which were directed to year olds. We wanted to find out the goals of the projects and how they worked. The data for this study were collected by interviewing social and youth workers in the municipalities, workers in different kinds of organizations, young people s workshops and parishes. We also found out information about projects from rural districts home pages. The data was analysed by using an observation matrix. We found out 17 projects which met the needs of Oulu Probation Service s clients. There are 33 rural districts which belong to Oulu Probation service s sphere of responsibility and we found out projects from 15 of them. Most of the projects had a goal to improve the employment situation and every project had a goal to prevent exclusion. A central goal is to prevent exclusion because many clients of Probation Service have social problems which can lead to exclusion. Projects could be developed by improving the cooperation between rural districts, parishes and professionals. Projects could also be developed by diversifying and increasing the amount of them. Keywords: Projects, work with criminals, social problems, exclusion, control of life, productions

4 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO 6 2 KRIMINAALIHUOLTOLAITOS YHDYSKUNTASEURAAMUSTEN TOIMEENPANIJANA Ehdollisesti rangaistujen nuorten valvonta Nuorisorangaistus Ehdonalaisesti vapautuneiden valvonta Yhdyskuntapalvelu 9 3 PROJEKTISALKUN TOTEUTTAMINEN Lähtökohdat Toteutus Havaintomatriisin analyysi 13 4 NUORTEN KRIMINAALIHUOLTOLAITOKSEN ASIAKKAIDEN TAUSTALLA OLEVAT SOSIAALISET ONGELMAT Elämänhallinta Nuoren syrjäytyminen Nuoren koulutuksesta ja työstä syrjäytyminen Nuoren päihdeongelmat ja rikollinen käyttäytyminen 18 5 PROJEKTIEN ARVIOINTI JA KEHITTÄMISTARPEET Päihteettömyyttä tukevat projektit Arviointi Kehittämistarpeet 21

5 5.2 Opiskelua ja työllistymistä tukevat projektit Arviointi Kehittämistarpeet Arjen- ja elämänhallintaa tukevat projektit Arviointi Kehittämistarpeet Syrjäytymisen ehkäisyä tukevat projektit Arviointi Kehittämistarpeet Muut kartoitetut projektit Yleiset kehittämistarpeet 26 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 30 7 POHDINTA 31 8 LÄHTEET 34 Painetut lähteet 34 Julkaisemattomat lähteet 38 LIITTEET Liite 1. Oulun Kriminaalihuoltolaitoksen yhdyskuntapalveluasiakkaiden taustatiedot Liite 2. Sopimus opinnäyteyhteistyöstä Liite 3. Projektisalkku

6 1 JOHDANTO Opinnäytetyössä koottiin Oulun Kriminaalihuoltolaitokselle projektisalkku, kartoittamalla sen vastuualueelle kuuluvien kuntien projekteja, jotka olivat suunnattu vuotiaille. Projektisalkun lisäksi arvioitiin, kuinka tämän hetkinen projektitarjonta vastaa Kriminaalihuoltolaitoksen asiakkaiden tarpeita sekä pohdittiin millaisia projekteja tarvittaisiin lisää ja millaiset projektit parhaiten tukisivat asiakkaiden integroitumista yhteiskuntaan. Aihe oli ajankohtainen ja työelämälähtöinen. Projektikartoituksessa oltiin kiinnostuneita sellaisista projekteista, joiden tavoitteena oli tukea henkilön selviytymistä, toimintakykyä ja/tai toimeentuloa. Kartoituksen jälkeen laadittiin Kriminaalihuoltolaitokselle levykkeellä oleva projektisalkku, jossa projektit olivat luokiteltuina kunnittain ja josta löytyivät kutakin projektia koskevat keskeisimmät tiedot. Projektisalkusta on työntekijöille hyötyä käytännön työelämään. Se on uusi työväline, jonka avulla Kriminaalihuoltolaitoksen työntekijät voivat ohjata asiakkaitaan heille sopivien projektien pariin. Kartoitettujen projektien avulla Oulun Kriminaalihuoltolaitos pyrkii estämään uusintarikollisuutta ja syrjäytymistä. Lisäksi pyritään vaikuttamaan asiakkaiden elämänhallinnan ongelmiin, jotka liittyvät henkilön rikolliseen käyttäytymiseen. Kriminaalihuoltolaitoksen tavoitteena on tukea rangaistukseen tuomittujen ja rikoksesta tutkittavina olevien henkilöiden itsenäistä selviytymistä sekä lisätä heidän toimeentulomahdollisuuksiaan. Tavoitteena on myös parantaa vankilasta vapautuvien ja ehdollisesti rangaistujen asiakkaiden suoriutumista siten, että heidän mahdollisuutensa työhön, kouluttautumiseen, asumiseen ja muuhun toimeentuloon sekä sosiaaliseen kuntoutukseen turvataan. Edellä mainittuihin tavoitteisiin pääseminen edellyttää, että parannetaan asiakkaiden mahdollisuuksia käyttää yhteiskunnan tarjoamia sosiaaliturva- ja muita etuisuuksia, luodaan tarvittavia palvelumuotoja ja pyritään lisäämään asiakkaiden edellytyksiä tulla toimeen ihmissuhteissaan ja lähiyhteisössään. (Kääriäinen 1994, 237.) Projektitoiminta on yksi keino, jonka avulla voidaan vaikuttaa edellä mainittuihin tekijöihin ja näin edistää Kriminaalihuoltolaitoksen asiakkaiden rikoksetonta elämäntyyliä sekä yhteiskuntaan integroitumista. Projektitoiminnan myötä saadut hyödyt ovat myös

7 7 yhteiskunnallisia. Lainrikkojien aiheuttamat yhteiskunnalliset kustannukset ovat monikertaiset verrattuna heidän kuntoutuksen, koulutuksen ja työllistymisen kustannuksiin. Kriminalisoituneiden henkilöiden aiheuttamat kustannukset koskevat lähes koko julkista palvelujärjestelmää: poliisia, oikeushallintoa, vankeinhoitoa, kriminaalihuoltoa sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Näiden lisäksi kustannuksia aiheuttavat rikoksen uhrien taloudelliset menetykset ja heidän inhimilliset kärsimyksensä. (Salminen, M. & Toivonen, K. 2002, 269.) Opinnäytetyön myötä saimme ymmärrystä kriminaalityöstä sekä perehdyimme seurakunnan osuuteen kriminaalityön kentällä. Erityisesti saimme tietoa, kuinka kriminalisoituneita henkilöitä autetaan sopeutumaan yhteiskuntaan ja omaksumaan rikokseton elämäntyyli. Työn myötä kävi yhä selkeämmäksi se, että ihmisen kokonaisvaltainen auttaminen edellyttää moniammatillista tiimityöskentelyä. Opinnäytetyöprosessiin kuului keskeisenä osana projekteihin perehtyminen. Tulevaisuudessa projektityö onkin keskeisin työn organisoitumisen muoto (Stewart 1998, ). Erityisesti sosiaalialan ammattilaisilla on tärkeää olla tietämystä projektitoiminnasta, koska se on alalla potentiaalinen työllistymismahdollisuus.

8 8 2 KRIMINAALIHUOLTOLAITOS YHDYSKUNTASEURAAMUSTEN TOIMEEN- PANIJANA Kriminaalihuoltolaitos (Khl) vastaa vapaudessa toimeenpantavista yhdyskuntaseuraamuksista. Sen tavoitteena on uusintarikollisuuden sekä rikollisuutta aiheuttavan syrjäytymisen ehkäiseminen ja vähentäminen. Kriminaalihuoltolaitos pyrkii saavuttamaan tavoitteensa tukemalla asiakkaiden elämänhallintaa asiakastyön ja ohjauksen avulla. Lisäksi Kriminaalihuoltolaitos tarjoaa asiantuntijapalveluja ja tietoa rikollisen käyttäytymisen ja sosiaalisten ongelmien välisistä yhteyksistä. Kriminaalihuoltolaitos pyrkii myös vaikuttamaan yhteiskunnalliseen, erityisesti kriminaalipoliittiseen päätöksentekoon ja seuraamusjärjestelmän kehittämiseen. (Rikoksettomaan elämänhallintaan 2001, 56 57; Kostiainen 2001, 36 37; Laitinen 2002, ) Yhdyskuntaseuraamukseksi määritellään ehdollisesti rangaistujen nuorten valvonta, nuorisorangaistus, ehdonalaisesti vapautuneiden valvonta ja yhdyskuntapalvelu. Toimeenpanossa on mukana viranomaisia sekä tavallisia kansalaisia palvelupaikkojen yhdyshenkilöinä ja yksityisvalvojina. Yhdyskuntaseuraamukset ovat vapaudessa tapahtuvaa rangaistusten täytäntöönpanoa. (Salminen & Toivonen 2002, ; Kostiainen 2001, 36 37; Laitinen 2002, ) 2.1 Ehdollisesti rangaistujen nuorten valvonta Enintään kahden vuoden vankeusrangaistus on mahdollista määrätä ehdollisena. Tällöin rangaistuksen täytäntöönpano lykkäytyy tuomiossa määrätyn pituiseksi koeajaksi. Harkittaessa vankeuden määräämistä ehdollisena täytyy ottaa huomioon rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys ja tekijän aikaisempi rikollisuus. Suomalaisessa rangaistusjärjestelmässä nuoret ovat kuitenkin erityisasemassa. Ehdottomaan vankeusrangaistukseen ei saa tuomita alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta, elleivät syyt ole erityisen painavia. Ehdollisen vankeuden koeaika on vähintään vuosi ja enintään kolme vuotta. Ehdollisen rangaistuksen tarkoitus on toimia varoituksena ja se toimiikin yleensä hyvin. (Salminen & Toivonen 2002, )

9 9 2.2 Nuorisorangaistus Nuorisorangaistukseen voidaan tuomita vuotias rikokseen syyllistynyt nuori, jos sakko katsotaan riittämättömäksi ja ehdoton vankeus on puolestaan liian ankara rangaistukseksi. Nuorisorangaistukseen voidaan tuomita, vaikka tekijällä ei olisikaan aikaisempia ehdollisia rangaistuksia. Tällä tavoin pyritään puuttumaan nuoren rikoskierteeseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Nuorisorangaistus koostuu valvontatapaamisista, valvonnassa suoritettavista tehtävistä ja ohjelmista sekä työelämään ja työhön perehtymisestä. (Kriminaalihuoltolaitos 2005.) 2.3 Ehdonalaisesti vapautuneiden valvonta Lain mukaan ehdonalaisesti vankilasta vapautunut on koeaikana valvonnan alainen. Valvonnan tarkoituksena on estää tuomittua tekemästä uutta rikosta ja tukea häntä pyrkimyksessä elämään moitteettomasti. Ilman valvontaa vapautuvat ne vangit, joilla on lyhyt jäännösrangaistus (alle 1,5 vuotta). Kaikki vapautuvat nuorisovangit määrätään kuitenkin aina valvontaan. Valvonta kestää koeajan, joka määräytyy jäännösrangaistuksen pituuden mukaan. Jos valvonnassa oleva syyllistyy koeaikana rikokseen tai käytösrikkomukseen, voidaan ehdonalainen vapaus määrätä menetetyksi. (Salminen & Toivonen 2002, ) 2.4 Yhdyskuntapalvelu Tuomioistuin voi muuntaa enintään kahdeksan kuukauden vankeusrangaistuksen yhdyskuntapalveluksi, joka on ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta tehtävää palkatonta, yleishyödyllistä työtä. Tuomitun yhdyskuntapalvelun pituus on enintään 200 tuntia. Yhdyskuntapalvelu ajoittuu alkuperäisen vankeusrangaistuksen pituiselle ajanjaksolle. Yhdyskuntapalvelua voidaan määrätä myös lisärangaistuksena yli vuoden pituiselle ehdolliselle vankeusrangaistukselle. (Salminen & Toivonen 2002, ; Ursinius & Kempas 1999, 39.)

10 10 Yhdyskuntapalvelu suoritetaan valtion, kunnan, seurakunnan tai muun yleishyödyllisen yhteisön järjestämissä palvelupaikoissa, lähinnä erilaisissa avustavissa tehtävissä. Palvelupaikan määrää Kriminaalihuoltolaitos, joka myös kontrolloi jokaisen palvelukerran joko puhelimitse tai käymällä palvelupaikalla. (Salminen & Toivonen 2002, ; Ursinius & Kempas 1999, 39.)

11 11 3 PROJEKTISALKUN TOTEUTTAMINEN 3.1 Lähtökohta Oulun Kriminaalihuoltolaitokselta tuli pyyntö projektikartoituksen toteuttamisesta. Tämän jälkeen sovittiin tapaamisesta Kriminaalihuoltolaitoksen johtajan ja apulaisjohtajan kanssa, jolloin ideaa alettiin työstää eteenpäin. Näin ollen opinnäytetyön aiheeksi muodostui Oulun Kriminaalihuoltolaitoksen vastuualueelle kuuluvien kuntien projektien kartoitus, niiden arviointi sekä mahdollisten kehittämistarpeiden huomioonottaminen. 3.2 Toteutus Oulun Kriminaalihuoltolaitoksen vastuualueelle kuului 33 kuntaa, jotka olivat: Haapajärvi, Hailuoto, Ii, Kestilä, Kuivaniemi, Liminka, Muhos, Oulu, Pattijoki, Pudasjärvi, Pyhäjoki, Pyhäntä, Rantsila, Ruukki, Tyrnävä, Vaala, Yli-Kiiminki, Haapavesi, Haukipudas, Kempele, Kiiminki, Kärsämäki, Lumijoki, Nivala, Oulunsalo, Piippola, Pulkkila, Pyhäjärvi, Raahe, Reisjärvi, Siikajoki, Utajärvi ja Yli-Ii. Opinnäytetyön ohjaajana Oulun Kriminaalihuoltolaitokselta toimi apulaisjohtaja, jonka kanssa yhteistyössä suunniteltiin projektikartoituksen sisältöä. Kiinnostuksen kohteena olivat vuotiaille suunnatut projektit. Kartoituksessa selvitettiin projektin nimi, kesto, tavoite ja kohderyhmä. Lisäksi haluttiin selvittää missä projekti toteutuu, kuka sitä ylläpitää, kuka on yhteyshenkilö ja onko projektilla yhteistyötahoja. Projekti on tässä yhteydessä määritelty seuraavasti: projekti on toiminnan toteuttamisen ja ohjauksen väline. Se on organisoitua ja suunniteltua toimintaa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Sen tunnuspiirteitä ovat määräaikaisuus, kertaluonteisuus, erityinen tarkoitus ja tavoite sekä rajattu tehtäväkokonaisuus. Projekti on myös kokonaisuutena hallittu asia, johon on osoitettu erilliset resurssit, jonka vastuut ja valtuudet on määritelty ja jolla on oma ohjausrakenne. (Viirkorpi 2000, 8.) Projekteja kartoitettiin ottamalla yhteyttä sähköpostitse kuntien sosiaali- ja nuorisotyöntekijöihin, erilaisiin järjestöihin ja nuorten työpajoihin, sekä seurakuntiin. Tähän mene-

12 12 telmään päädyttiin, koska sähköposti on nykyaikainen yhteydenpitotapa. Sen välityksellä henkilöt tavoittaa helposti ja vaivattomasti sekä siihen on helppo vastata. Sähköpostiyhteydenotto ei kuitenkaan tuottanut haluttua tulosta, vaan moni jätti vastaamatta. Tämän vuoksi otettiin yhteyttä puhelimitse niihin tahoihin, jotka eivät vastanneet jo toistamiseenkaan lähetettyyn sähköpostiviestiin. Monista projekteista saatiin tietoa myös kuntien kotisivujen kautta. Saaduista tiedoista koottiin projektisalkku, joka Oulun Kriminaalihuoltolaitoksen pyynnöstä se laadittiin levykkeelle. Näin salkun sisältöä on helppo päivittää ja se voidaan kopioida Kriminaalihuoltolaitoksen työntekijöille. Projektisalkun sisältö on järjestetty kunnittain aakkosjärjestykseen. Jokaisen kunnan kohdalta löytyy kunnassa meneillään olevat projektit ja sitä koskevat tiedot. Projektien kartoituksen ja projektisalkun työstämisen jälkeen laadittiin havaintomatriisi kerätyn informaation analyysia varten. Havaintomatriisi on oleellinen opinnäytetyön arvioivan ja pohtivan työotteen kannalta. Sen avulla saatiin käsitys Oulun Kriminaalihuoltolaitoksen vastuualueelle kuuluvien kuntien projekteista, sekä pystyttiin pohtimaan ja arvioimaan niitä. Projektien kehittämistarpeita peilattiin aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen ja yhdyskuntapalveluasiakkaista tehtyihin tilastoihin. Havaintomatriisi on taulukon muotoon kirjoitettu havaintoaineisto. Havaintomatriisissa tilastoyksiköt eli havaintoyksiköt sijaitsevat riveillä ja muuttujat sarakkeilla. Taulukon kullakin vaakarivillä on yhtä tilastoyksikköä koskevat tiedot. Taulukon yhteen sarakkeeseen tulee aina yhtä mitattua muuttujaa vastaavat tiedot. Aineisto on järjestetty niin, että jokainen projekti muodostaa oman tilastoyksikkönsä, joka sijaitsee havaintomatriisin vaakarivillä saamansa muuttujien tietojen kanssa. Havaintomatriisin muuttujiksi valittiin projektin nimi, kohderyhmä, tavoite, kesto, paikkakunta ja yhteistyötaho.

13 Havaintomatriisin analyysi Kriminaalihuoltolaitoksen asiakkaiden tarpeisiin soveltuvia projekteja löytyi 17. Havaintomatriisin myötä kävi ilmi, että Kriminaalihuoltolaitoksen vastuualueelle kuuluvista 33 eri kunnasta 15 kunnassa oli meneillään Kriminaalihuoltolaitoksen asiakkaille sopivia projekteja. Löytyneet projektit olivat nimeltään: Nuoli-projekti, Homma hoituuprojekti, Mietipä-hanke, Haastavasti käyttäytyvien monivammaisten nuorten sosiaalinen kuntoutuminen projekti, Elämä pelissä nuorten osallisuuden edistämishanke, Naappaprojekti, Oksalle ylemmälle-projekti, Silta-projekti, Meriko-projekti, Urapalettiprojekti, Niva-projekti, Countrybution-projekti, Rytipaja, Varjosta valoon-tapahtuma, Nuorten missionklub, New era-projekti, Starttipaja-projekti ja Nuoret remmiin hanke. Kohderyhmät vaihtelivat projekteittain. Yhteistä kaikille projekteille oli, että ne olivat tarkoitettu vuotiaille nuorille. Projekteja oli kohdennettu vammaisille, liikuntarajoitteisille, vajaakuntoisille, päihde- ja mielenterveysongelmaisille, Toivola-kodissa asuville nuorille, työttömille, kouluttamattomille, sekä nuorille jotka tarvitsevat erityistä tukea ja neuvontaa sekä seurakunnan nuorisotyössä mukana oleville nuorille. Projektien tavoite oli keskeisin mielenkiinnon kohde. Tarkastelemalla projektien tavoitteita pystyttiin arvioimaan projektien sisällön soveltuvuutta Kriminaalihuoltolaitoksen asiakkaille sekä pohtimaan mahdollisia kehittämistarpeita. Kaikki projektit pyrkivät osaltaan ehkäisemään syrjäytymistä. Suurimmassa osassa projekteista tavoitteena oli työllistyminen. Näitä projekteja oli yhteensä 13, joista kuudessa oli tavoitteena työllistyminen opiskelun ja kouluttautumisen kautta. Projekteista neljässä oli tavoitteena arjen- ja elämänhallinta, kahdessa osallisuuden tukeminen ja yhdessä päihteettömyys. Lisäksi yhdessä projektissa oli tavoitteena kehittää päivä- ja työtoimintoja monivammaisille nuorille. Seurakunnan projektissa oli tavoitteena auttamaan oppinen, kansainvälisen vastuun herättäminen ja maahanmuuttajatyöhön tutustuminen.

14 14 4 KRIMINAALIHUOLTOLAITOKSEN ASIAKKAIDEN TAUSTALLA OLEVAT SOSIAALISET ONGELMAT Sosiaalinen ongelma voidaan nähdä yksilön ja yhteisön väliseen suhteeseen liittyvänä yhteiskunnassa vallitsevien normien tai arvojen vastaisena ilmiönä. Ilmiötä esiintyy suhteellisen paljon ja sillä on merkittävä vaikutus yhteiskunnassa. Sosiaaliset ongelmat ovat erilaisia ilmiöitä eri aikakausina, kuten työttömyys, köyhyys tai päihteiden käyttö. Ongelmat vaikuttavat sosiaaliseen toimintakykyyn heikentävästi. (Stakes 2005; Hakkarainen 1998, ; Heikkilä 1990.) Sosiaalinen ongelma voidaan määritellä myös sellaiseksi asiantilaksi tai käyttäytymiseksi, joka katsotaan haitalliseksi yksilölle itselleen tai muille ihmisille ja tulkitaan siten korjausta vaativaksi. Toiseksi sosiaaliset ongelmat ovat jatkuvassa muutoksessa, minkä seurauksena ne ovat tulkinnasta riippuvaisia asiantiloja. (Karjalainen ym. 1996; Jokinen, Juhila & Pösö 1995,12.) Sosiaalisia ongelmia voidaan luokitella ja jakaa kolmeen pääryhmään: virallisesti tunnustettuihin ongelmiin, tiedostettuihin, mutta epävirallisiin ongelmiin sekä kiellettyihin tai tunnistamattomiin ongelmiin. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat esimerkiksi vanhuus, päihteiden väärinkäyttö ja vammaisuus. Toiseen ryhmään puolestaan kuuluvat ne sosiaaliset ongelmat, jotka eivät kuulu valtionosuuslainsäädännön piiriin, mutta kunnat rahoittavat niitä. Kolmannen ryhmän sosiaalisille ongelmille on tyypillistä se, että niiden kohteena olevat ihmiset ratkovat niitä itse tai turvautuvat omaan sosiaaliseen verkkoonsa. Tällaisista ongelmista esimerkkinä mainittakoon prostituutio, nälkä ja ylivelkaantuneisuus. (Karjalainen ym ) 4.1 Elämänhallinta Elämänhallinta voidaan jakaa ulkoiseen ja sisäiseen elämänhallintaan. Ulkoisella elämänhallinnalla tarkoitetaan sitä, että yksilö pystyy toteuttamaan elämälleen asettamiaan tavoitteita ja ohjaamaan oman elämänsä kulkua. Ulkoiseen elämänhallintaan vaikuttavat sukupolvi, sukupuoli, koulutus sekä ammatti, ja sen keskeinen elementti on aineellisesti ja henkisesti turvattu asema. Sisäisellä elämänhallinnalla puolestaan tarkoitetaan sitä, että yksilö pystyy sopeutumaan uusiin asioihin ja näkee ne myönteisessä valossa, riippu-

15 15 matta siitä mitä hänen elämässään tapahtuu. (Mäkeläinen & Siira 2002, 70; Hietaniemi 2004, 27.) Elämänhallinnalla voidaan tarkoittaa myös yksilön fyysistä, psyykkistä sekä sosiaalista toimintakykyä ja sitä, että hänellä on mahdollisuus tehdä itselleen mielekkäitä valintoja ja päätöksiä. Ronald Wimanin mukaan elämänhallintaan kuuluu useita eri osa-alueita: itsensä toteuttaminen (harrastukset), sosiaalinen vuorovaikutus (perhe, työyhteisö, ystävät), toimeentulo (työmarkkinat, talous), fyysinen ympäristö, arkielämä (arkipäivän eläminen ja asioiden hoitaminen) ja psykofyysiset toiminnot (syöminen, juominen, nukkuminen) sekä päihteiden käyttö (alkoholi, lääkkeet, huumeet). (Mäkeläinen & Siira 2002, ) Yksilön elämänhallinta määräytyy siinä vuorovaikutuksessa, jossa hän on yhteiskunnassa vallitsevien rakenteiden kanssa niitä toisaalta muuttaen ja niihin toisaalta kykyjensä mukaan sopeutuen. Yksilö turvautuu ulkoisiin, usein myös materiaalisiin tekijöihin, kuten sosiaaliturvaan tai muiden ihmisten tukeen, selviytyäkseen elämässään kokemistaan vaikeuksista. Hän myös hyödyntää psykososiaalisia valmiuksiaan ja voimavarojaan ratkaistessaan elämässään kohtaamiaan ongelmia. Käytännössä yksilön ulkoiset ja sisäiset elämänhallinnan resurssit kytkeytyvät hyvin kiinteästi toisiinsa. (Ek, Saari, Viinamäki, Sovio & Järvelin 2004, 2.) 4.2 Nuoren syrjäytyminen Syrjäytymisen käsite on hyvin moniulotteinen ja sen määrittely riippuu asiayhteydestä. Syrjäytyminen on leimallisesti moderni ilmiö, mutta toisaalta yhteiskunnassa on aina muodostettu erotteluja ja luokitteluja, joilla yhteisön jäsenet on jaettu sosiaaliselta asemaltaan erilaisiin luokkiin. (Paju & Vehviläinen 2001, 27; Hietaniemi 2004,19.) Opinnäytetyön aiheen kannalta katsottiin sopivaksi hyödyntää muun muassa seuraavaa määrittelyä syrjäytymisestä. Syrjäytyminen määrittyy aina yksilön suhteena yhteiskuntaan. Syrjäytymisestä voidaan puhua kun kyseessä on elämäntilanteessa tapahtuva negatiivinen muutos tai sen jälkeinen tila. Syrjäytymisen käsite sisältää ajatuksen, että syrjäytyneet ovat normaalin yhteiskunnan reunoilla tai ulkopuolella. Syrjäytymiselle on ominaista ongelmien kasautuminen ja pitkittyminen sekä elämänhallinnan kadottaminen. Kyseessä on aina poikkeaminen normaalista, tietylle elämänvaiheelle tavanomaisesta tilanteesta. (Lämsä 1998, 14.)

16 16 Syrjäytymisellä tarkoitetaan yksilöä ja yhteiskuntaa yhdistävien siteiden heikkoutta. Nyky-yhteiskunnassamme työ ja perhe ovat ihmisten välisen yhteisyyden tärkeimmät instituutiot. Nämä ovat myös tärkeimmät siteet yhteiskuntaan. Pahimmin syrjäytyneitä ovat ihmiset, joilla ei ole työtä, koulutusta eikä perhettä. Syrjäytyminen ei ole kuitenkaan ainoastaan työn puuttumista, vaan myös puutteellista koulutustaustaa, vapaa-ajan viettotapojen köyhyyttä ja sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle jäämistä, sekä tunnetta voimattomuudesta ja turvattomuudesta. Nämä tunteet puolestaan estävät yksilöä etsimästä ja saamasta tukea ympäröivästä yhteisöstä. Syrjäytymistä voidaan tarkastella myös eriasteisena, se voi liittyä tiettyyn elämäntilanteeseen ja myös yksilöiden henkilökohtaiset tulkinnat syrjäytymisestä voivat vaihdella. Yksilön yhteiskuntaan integroituminen ja siitä syrjäytyminen määrittyy myös sen perusteella, miten hän toimii osana yhteiskunnan rakenteita. (Ylänen 1997; Lämsä 1998, 14; Vesalainen & Vuori 1996; Räsänen 1993; Ek ym. 2004, 17 18; Kemppinen 1997, 167.) Kuluneen vuosikymmenen aikana nuorten syrjäytymisestä on tullut yksi vakavimmista yhteiskunnallisista ongelmistamme. Nuori voi syrjäytyä yhtä aikaa monesta eri elämänalueesta, esimerkiksi työelämästä, koulutuksesta, vapaa-ajankäytön muodoista, arkielämän sosiaalisista suhteista ja yhteiskunnallisista vaikutusmahdollisuuksista. Syrjäytyminen yhteiskunnallisista instituutioista näkyy erityisesti nuoren työelämään ja opintoihin liittyvissä asioissa, esimerkiksi korkeakouluopinnoista syrjäytymisenä. (Kemppinen 1997, 130.) Tutkimusten mukaan nuoren syrjäytymisvaaraan vaikuttavat varhaislapsuuden perheen sosiaaliset ja materiaaliset resurssit. Maailmankuva muodostuu osittain vanhempien vaikutuksen alaisena ja näin ollen asenteet ja näkemykset siirtyvät sukupolvelta toiselle. (Ek ym. 2004, 57.) Nuoren syrjäytyminen nähdään sitä vaikeampana, mitä useammalta elämänalueelta nuori on ajautunut ulos. Takala (1992, 38.) jaottelee nuoren syrjäytymiskehityksen viiteen vaiheeseen. Ensimmäiseen vaiheeseen kuuluvat vaikeudet kotona, koulussa tai sosiaalisessa toimintaympäristössä. Nämä saattavat johtaa toiseen vaiheeseen: koulun keskeyttämiseen tai alisuorittamiseen. Kolmas vaihe on työmarkkinavaihe, jossa ajaudutaan huonoon työmarkkina-asemaan. Neljäntenä vaiheena on täydellinen syrjäytyminen, johon kuuluvat muun muassa työn vieroksuminen, kriminalisoituminen, sosiaaliavustuksilla toimeentuleminen, alkoholisoituminen, eristäytyminen ja marginalisoituminen.

17 17 Viimeisenä vaiheena on laitostuminen tai eristäytyminen muusta yhteiskunnasta. (Enqvist & Onttonen 1998, 63.) 4.3 Nuoren koulutuksesta ja työstä syrjäytyminen Työtä pidetään länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa arvokkaana asiana. Se on sosiaalisen aseman ja yhteiskunnallisen arvostuksen tärkeimpiä mittareita. Se tarjoaa erilaisia yhteisöllisiä arvoja ja identiteetin rakennuspuita: taloudellisen turvan, sosiaalisen yhteisön jäsenyyden ja arvostuksen, selkeän elämänrytmin, mahdollisuuden kokea ammatillisia haasteita ja onnistumisia sekä ylläpitää ja parantaa ammatillista osaamista. Työttömyys koetaan puolestaan yhteiskunnan uhkatekijäksi. Työttömyys aiheuttaa usein taloudellisia ongelmia, joiden on todettu olevan yhteydessä psyykkisen hyvinvoinnin heikkenemiseen. Taloudellisten ongelmien myötä yksilöt saattavat vetäytyä myös sosiaalisista suhteista, jotka antavat emotionaalista tukea. Tutkimusten mukaan työttömyysajan pituudella, iällä, työn merkityksellä yksilölle itselleen ja taloudellisella tuella on vaikutusta työttömien kokemaan terveydentilaan. (Vesalainen & Vuori 1996; Hietaniemi 200; Kuisma 1994,15.) Työttömyys saattaa aiheuttaa Suomen kaltaisessa koulutus- ja työyhteiskunnassa elävälle kriminalisoituneelle nuorelle laaja-alaista elämänhallinnan kriisiytymistä ja syrjäytymiskierteen alkua. Työttömyys ja siihen liittyvä huono-osaisuus heikentävät yksilön hyvinvointia. Työllä on keskeinen merkitys niille, joiden on muutoin vaikea kokea sosiaalista yhteenkuuluvuuden tunnetta. (Ek ym. 2004, 32.) Työttömyys on yleistä kaikissa ikäluokissa. Nuorille työttömyys ei kuitenkaan merkitse henkilökohtaista epäonnistumista, kuten vanhemmille ikäluokille. Huonosta työllisyystilanteesta huolimatta kriminalisoituneiden nuorten työllistymistä ja aktivoimista pyritään edistämään koko ajan esimerkiksi työpajojen muodossa. (Laurila 1995, ) Kriminalisoituneen nuoren työttömyyden taustalla voi olla vaikeus integroitua yhteiskunnan koulutusjärjestelmään ja luoda itselleen työllistymistä tukeva koulutusura. Koulutuksesta syrjäytyminen alkaa usein heikosta koulumenestyksestä. Oppimis- ja selviytymisvaikeuksista kärsivä nuori voi helposti syrjäytyä myös ihmissuhteista. Koulutuksesta syrjäytyminen heikentää nuoren mahdollisuuksia integroitua yhteiskunnan työjär-

18 18 jestelmään ja yhteiskunnan jäsenenä eläminen jää heikoksi. Näin ollen koulutuksesta syrjäytyneet kriminalisoituneet nuoret tarvitsevat usein kokonaisvaltaista tukea elämänhallinnan saavuttamiseksi. (Hämäläinen 2002; Ek ym. 2004, 109; Hietaniemi 2004,13.) 4.4 Nuoren päihdeongelmat ja rikollinen käyttäytyminen Päihteitä ovat päihtymistarkoituksessa käytetyt lääkkeet, alkoholi tai huumeet. Päihteiden käyttöön liittyvien ongelmien ydintä kuvataan käsitteellä riippuvuus, joka voi olla fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista. Riippuvuus syntyy altistamisesta ja altistumisesta, tietoisesti tai tiedostamatta. Tähän liittyy päihdehakuisen käyttäytymisen voimistuminen, käytön hallintakyvyn heikkeneminen ja pahimmillaan käytöksen muuttuminen pakonomaiseksi. Riippuvuuden tunnusmerkkeinä voidaan pitää päihteen sietokyvyn kasvua ja vieroitusoireiden ilmaantumista päihteidenkäytön lopettamisyritysten yhteydessä. Henkilö, jolle tämä ongelma muodostuu, alkaa usein itse pitää tilaansa normaalina. (Väkeväinen 2001, 17; Kemppinen 1997, 1; Haavio, Mattila, Sinnemäki & Syysmeri 1995, 7; Poikolainen 1998, 74; Koski-Jännes 1995, 8.) Päihteidenkäyttö on vuosien saatossa lisääntynyt nuorten keskuudessa. Nuoren päihteidenkäyttö voi johtua yksilön omasta kehitysvaiheesta, ympäristön antamista malleista ja subjektiivisista päihteiden käyttökokemuksista. Yleisimpiä nuorten päihteidenkäyttämisen syitä ovat uteliaisuus, kavereiden esimerkki sekä seurallisuuden, kovuuden ja aikuismaisuuden osoittaminen. Kohtuullisen päihteiden käytön katsotaan olevan osa normaalia elämää. Suurin osa nuorista oppii suhtautumaan päihteisiin avoimesti ja järkevästi, toisen ryhmän muodostavat päihdeongelmaiset nuoret. Nuoren päihdeongelman muotoutumista edesauttavat ympäristötekijät ja pitkä altistumisaika. (Kemppinen 1997, 15 21; Saarelainen ym. 2000, 179.) Häiriökäyttäytyminen liittyy usein päihdeongelmaisten nuorten elämään. Se voi ilmetä aggressiivisuutena ja kykenemättömyytenä kontrolloida omaa käyttäytymistä. Tämä johtaa usein harkitsemattomiin tekoihin. Useimmat rikosrekisterissä olevat nuoret ovat tehneet kaikki rikoksensa päihteiden vaikutuksenalaisina. Toisen ryhmän muodostavat ne nuoret päihdeongelmaiset joiden ihmissuhteet ovat rikkonaisia. Nämä nuoret kärsivät usein depressiosta ja ovat omaan elämäänsä tyytymättömiä. He hyväksyvät itsensä vain

19 19 päihteiden vaikutuksen alaisina, selvänä he haluavat eristäytyä ja suojata itsensä kaikilta sellaisilta kokemuksilta, joissa he joutuisivat käsittelemään tunteitaan. Päihdeongelmaiset nuoret muodostavat riskiryhmän, joiden elämään liittyy monikertaisesti enemmän tapaturmia, rikollisuutta ja väkivaltaisuutta kuin keskiverto nuoren elämään yleensä. (Kemppinen 1997, ) Päihde- ja rikoskeskeinen elämäntapa voi kehittyä kolmella eri tavalla. Joillakin päihteiden käyttö johtaa rikoksiin vähentämällä estoja, johdattamalla rikollisiin piireihin ja aiheuttamalla suuria rahallisia tarpeita. Toisilla puolestaan rikollinen toiminta laajentaa mahdollisuuksia hankkia ja käyttää päihteitä. Kolmas tapa on, että päihde- ja rikoskeskeisen elämäntavan kehitykset tukevat toisiaan, jolloin ei rikollisuutta eikä päihteitä voida kumpaakaan pitää syytekijänä. (Väkeväinen 2001, 30 31; Kinnunen 2001, 7; Koski-Jännes 1995, 9; Piisi 2001, )

20 20 5 PROJEKTIEN ARVIOINTI JA KEHITTÄMISTARPEET Projekteja ja niiden kehittämistarpeita arvioitiin Oulun Kriminaalihuoltolaitoksen yhdyskuntapalveluasiakkaita koskevan tilaston pohjalta. Vuoden 2004 tilastosta ilmeni yhdyskuntapalveluasiakkaiden taustatiedot: kuinka monta yhdyskuntaseuraamusten toimeenpanoa oli tehty, sukupuoli- ja ikäjakauma, asuminen, koulutustaso, työssäkäynti, toimeentulo ja päihteiden käyttö. Päihteet oli lisäksi eritelty huumeisiin ja alkoholiin. Tämän tilaston pohjalta ja kirjallisuuteen perehtyen arvioitiin projektien soveltuvuutta Kriminaalihuoltolaitoksen asiakkaille. Tilaston mukaan Oulun Kriminaalihuoltolaitoksen vastuualueella oli toimeenpantu kaikkiaan 98 yhdyskuntapalvelua. Näistä yhdyskuntapalvelusasiakkaista 94 oli miehiä. Iältään asiakkaat olivat yli 18-vuotiaita, kuitenkin alle 60-vuotiaita vuotiaita oli 52, suurin osa heistä (30 henkilöä) sijoittui ikäryhmään vuotiaat. Alle 19- vuotiaita yhdyskuntapalveluasiakkaita ei vuonna 2004 ollut lainkaan. Asiakkaista 88:lla oli asuinpaikka, joista 82:lla asuinpaikka oli vakinainen. Yhdyskuntapalveluasiakkaista 92 oli suorittanut peruskoulun. Heistä kaksi asiakasta oli lisäksi suorittanut ammattikurssin ja 26 ammattitutkinnon. Vailla koulutusta oli kolmea asiakasta. Asiakkaista työelämässä oli 25 henkilöä, kymmenen opiskeli ja suurin osa, 45 henkilöä, oli työttömänä. Työkyvyttömiä tai eläkkeellä olevia asiakkaita oli 11. Toimeentulo muotona suurimmalla osalla asiakkaista (31 henkilöä) oli työttömyyspäiväraha tai työmarkkinatuki. Toimeentulotukea sai 23 henkilöä ja palkkaa 18 henkilöä. Yhdyskuntapalveluasiakkaista 20:llä oli jonkin asteista huumeidenkäyttöä ja 63 henkilöllä oli alkoholin ongelmakäyttöä. 5.1 Päihteettömyyteen tukevat projektit Arviointi Selkeästi päihteettömyyteen tukevia projekteja löytyi yksi. Siinä keskeisin tavoite oli asiakkaan tukeminen päihteettömyydessä, arjen hallinnassa ja siirtymisessä itsenäiseen