SIPOON TAASJÄRVI IV -ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 SIPOON TAASJÄRVI IV -ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Esa Lammi, Nina Hagner-Wahlsten & Marko Vauhkonen

2 SIPOON TAASJÄRVI IV -ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS Sisällys 1 Johdanto Aineisto ja menetelmät Lähtöaineisto Maastotyöt Tulokset Luonnonolot ja kasvillisuus Arvokkaat luontokohteet Pesimälinnusto Lepakot Muut luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Muut merkittävät lajit Yhteenveto ja suositukset Lähteet ja kirjallisuus Kansi: Selvitysalueen kalliomaasto on karua, mutta paikoin hyväkasvuista männikköä. Ilmakuvat ja pohjakartat Maanmittauslaitos. Valokuvat Esa Lammi. 2

3 1 JOHDANTO Sipoon kunta laatii asemakaavaa Söderkullassa sijaitsevalle Taasjärvi IV -nimiselle alueelle. Kaava-alue sijoittuu Grundträsketin pohjoispuolelle ja se on pääosin kallioista metsämaastoa (kuva 1). Asemakaava-alueen pinta-ala on 23 hehtaaria ja siihen sisältyy Grundträsketin rantaviivaa noin 250 metriä. Alueen kaakkoispuolella on uusi pientaloalue ja pohjoispuolella Stormossenin luonnonsuojelualue. Sipoon kunta tilasi asemakaavoitusta varten tarvittavan luontoselvityksen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Työn ovat tehneet biologit FM Esa Lammi, FM Nina Hagner-Wahlsten ja FM Marko Vauhkonen. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Lähtöaineisto 2.2 Maastotyöt Selvitysalueen luonnonoloja ja luontoarvoja ei ole aiemmin kattavasti tutkittu, mutta sen kaakkoisosaa tarkastellaan vuonna 2009 valmistuneessa Taasjärvi II:n luontoselvitysraportissa (Tammelin 2009). Järven koillisrannan metsä arvioidaan selvityksessä potentiaaliseksi liito-oravan elinympäristöksi, mutta lajin jätöksiä ei alueelta löydetty. Grundträsketin koillisrantaan laskevan noron arvioitiin täyttävän metsälain 10 :n mukaisen elinympäristön kriteerit. Muita merkittäviä luontokohteita Taasjärvi IV:n asemakaava-alueen puolelta ei mainita. Koko Sipoon kattavassa lepakkokartoituksessa (Siivonen 2006) Grundträsketin naapurijärvet, Pilvijärvi ja Taasjärvi, on merkitty luokan III lepakkoalueiksi. Niillä esiintyi vesisiippaa, pohjanlepakkoa ja viiksisiippalajia. Raportista ei kuitenkaan käy ilmi, onko kartoitusta tehty myös Grundträsketin pohjoispuolella. Selvitysaluetta koskevat luontotiedot tarkistettiin lisäksi ympäristö- ja paikkatietopalvelu OIVA:sta, Sipoon kunnasta, Uudenmaan ELY-keskuksesta ja Suomen ympäristökeskuksesta (Eliölajit-tietojärjestelmä). Aineistoissa ei ollut selvitysaluetta koskevia tietoja. Luontoselvityksen tavoitteena oli saada maankäytön suunnittelua varten riittävä kuva alueen luontoarvoista, erityisesti niistä eliölajeista ja luontotyypeistä, joiden huomioon ottamiseen on lainsäädännön tuomat velvoitteet. Työ koostui seuraavista osaselvityksistä: yleispiirteinen pesimälinnustoselvitys, lepakkoselvitys, liitooravaselvitys sekä kasvillisuuden ja arvokkaiden luontokohteiden inventointi. Toimeksiannon ajankohdasta johtuen selvitysten maastotyöt jouduttiin jakamaan vuosille 2015 ja

4 Kuva 1. Taasjärvi IV:n asemakaava-alue (vihreä rajaus) kartta- ja ilmakuvapohjalla. 4

5 Selvitykset on tehty asemakaavatarkkuudella soveltaen mm. Södermanin (2003) ohjeita. Kaikissa maastotöissä käytettiin GPS-paikanninta (Garmin 60Cx tai 62s), jolla mm. luontokohteet ja lajien havaintopaikat voitiin paikantaa riittävällä tarkkuudella. Pesimälinnusto Yleispiirteisen pesimälinnustoselvityksen tavoitteena on selvittää ns. huomionarvoisten lajien (ks. jäljempänä) ja pesivälle linnustolle tärkeiden kohteiden esiintyminen alueella. Tällöin ei pyritä selvittämään yleisten lintujen parimääriä tai reviirien sijaintia. Inventoinnissa sovelletaan lintujen reviirikäyttäytymiseen perustuvaa kartoituslaskentamenetelmää (Koskimies & Väisänen 1988), jossa alue kierretään huolellisesti läpi ja havaitut linnut merkitään karttapohjalle. Laskennat tehdään varhain aamulla, jolloin pesimäpaikoillaan oleskelevat linnut ovat parhaiten havaittavissa (laulu yms.). Asemakaava-alueilla lintulaskenta tulisi toistaa eri aikaan muutolta saapuvien ja eri aikaan pesivien lintujen vuoksi vähintään kolme kertaa huhtikuun lopun ja kesäkuun puolivälin välisenä aikana. Näistä vuonna 2015 pystyttiin toimeksiannon aikataulun vuoksi tekemään vain viimeinen, kesäkuinen laskenta, joka tehtiin Kaksi varhaisempaa laskentaa tehtiin ja Laskennoissa kiinnitettiin erityistä huomiota seuraaviin huomionarvoisiin lintulajeihin: erityisesti suojeltavat ja muut uhanalaiset lajit alueellisesti uhanalaiset lajit silmälläpidettävät lajit lintudirektiivin liitteen I lajit Suomen erityisvastuulajit tikat lukuun ottamatta yleistä käpytikkaa petolinnut merkittävien elinympäristöjen, esim. lehtojen ja vanhojen metsien, ilmentäjälajit. Laskennoissa merkittiin muistiin ja kartalle kaikki huomionarvoiset lintulajit käyttämällä Helsingin yliopiston eläinmuseon ohjeen mukaisia merkintätapoja. Tulokset tulkittiin ns. maksimiperiaatteen mukaisesti, jolloin reviiriksi tulkittiin yksikin pesintää ilmaiseva havainto (pää)muuttokauden jälkeen lajille sopivassa ympäristössä. Lintulaskennan kesäkuussa 2015 teki Marko Vauhkonen ja kevään 2016 laskennat teki Esa Lammi. Liito-orava Liito-oravien inventointi perustuu lajin helposti tunnistettaviin papanoihin, jotka ovat löydettävissä liito-oravan käyttämien ruokailupuiden tai pesä- ja suojapuiden tyviltä lopputalvella ja keväällä. Myöhemmin jätökset maatuvat nopeasti. Ympäristöhallinnon ohjeiden mukaan liito-oravia voidaan luotettavasti inventoida vain keväällä. 5

6 Liito-oravan inventointi Taasjärvi IV -alueella tehtiin , jolloin tarkistettiin Grundträsketin ranta-alue ja selvitysalueen muut kuusivaltaiset metsäkuviot. Työstä vastasi Marko Vauhkonen. Inventointi tehtiin Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa -julkaisun (Sierla ym. 2004) ohjeiden mukaisesti. Liito-oravan jätöksiä etsittiin sopivien pesä-, suoja- ja ruokailupuiden tyviltä. Näitä ovat mm. kolopuut ja kookkaat kuuset sekä lehtipuut, etenkin haavat ja lepät. Mahdolliset jätöslöydöt paikannetaan GPS-laitteella. Jätöslöytöjen ja puuston rakenteen perusteella rajataan mahdolliset liito-oravan elinpiirit sekä lisääntymis- ja levähdyspaikat. Lisäksi arvioidaan liito-oravan käyttämiä tai lajille mahdollisia puustoisia kulkuyhteyksiä ympäröiville metsäalueille. Lepakot Maastotöiden tavoitteena oli selvittää alueen lepakkolajistoa ja eri lajien runsautta, paikallistaa mahdolliset lepakoille tärkeät saalistusalueet sekä niille johtavat kulkureitit. Lisäksi etsittiin mahdollisia lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja (päiväpiilot). Lepakkoselvityksen kartoitusmenetelmät noudattavat Suomen Lepakkotieteellisen yhdistyksen (2012) ja Bat Conservation Trustin (Parsons ym. 2007) suosituksia. Maastotöissä on noudatettu Bat Workers Manualissa (Mitchell-Jones & Mc- Leish 2004) annettuja ohjeita ja äänianalyyseissä on tulkintaan käytetty mm. Russin (1999, 2012) julkaisuja. Työssä on lisäksi huomioitu Sierlan ym. (2004) ja Södermanin (2003) oppaat. Lepakot ovat Suomen oloissa aktiivisia tavallisesti toukokuusta syys lokakuuhun. Ne käyttävät mm. ruokailuun eri alueita kesän eri vaiheissa, minkä vuoksi lepakkokartoitus tulee toistaa eri ajankohtina, alku-, keski- ja loppukesällä. Eri lepakkolajit suosivat erityyppisiä ympäristöjä, mikä on otettu huomioon kartoituksen suunnittelussa. Viiksisiippalajit viihtyvät pääosin kuusivaltaisissa tai lehtomaisissa metsissä, kun taas pohjanlepakot saalistavat pääosin puoliavoimissa ja myös ihmisten muokkaamissa ympäristöissä. Maastotyöt suunniteltiin kartta-aineiston ja päiväsaikaisten maastokäyntien perusteella. Kartoitusreitit seurasivat mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia polkuja ja metsäteitä, mikä helpottaa reittien toistettavuutta eri kartoituskerroilla. Polkujen käyttö vähentää oleellisesti korkean kasvillisuuden seassa kävelemisestä aiheutuvaa, lepakoiden kaikuluotausäänten kuulemista häiritsevää taustamelua. Lepakkoselvitys tehtiin Taasjärven alueella kesä elokuussa 2015 kolmena yönä (21.6., ja 31.8.), joilla jokaisella alue kierrettiin läpi sääoloiltaan sopivana tyynenä poutayönä. Kartoitukset keskitettiin lepakoille parhaiten soveltuville alueille (kuva 2). Kartoitusten aloitusajankohta oli noin 45 minuuttia auringonlaskun jälkeen, valo-olosuhteista riippuen. Vertailukelpoisuuden vuoksi lepakoita kartoitettiin vain hyvällä säällä, eli sateettomina, melko tyyninä ja lämpiminä (> 6

7 +10 C) öinä. Sade, kova tuuli ja kylmyys vähentävät oleellisesti lepakoiden saalistusaktiivisuutta. Selvitys tehtiin kulkemalla yöaikaan kartoitusreittiä pitkin ja kuuntelemalla samalla lepakoita kannettavan ultraääni-ilmaisimen eli lepakkodetektorin (Pettersson D240x) avulla. Laitteella voidaan havaita lepakoiden päästämät korkeataajuiset kaikuluotausäänet. Siippojen äänet nauhoitettiin tarvittaessa digitaalisella tallentimella (Edirol R-09) käyttäen detektorin aikalaajennustoimintoa. Kaikkien havaintojen sijainnit merkittiin GPS-paikantimen kartalle. Lajit tunnistettiin maastossa tai jälkikäteen analysoimalla tallennettuja ääniä tietokoneella äänianalyysiohjelmalla (BatSound -ohjelmisto). Lepakot pyrittiin aina myös näkemään lajinmäärityksen varmistamiseksi. Kuva 2. Lepakkoselvityksen kartoitusreitit selvitysalueella. Aktiivikartoituksen tuloksia täydennettiin ns. passiiviseurantadetektoreilla (Ana- Bat SD1), joita sijoitettiin maastoon kartoitusöiden ajaksi. Passiiviseurantalaite tallentaa muistikortille ohilentävien lepakoiden kaikuluotausäänet. Näin saadaan havaintoja alueen lepakkolajistosta ja lepakoiden aktiivisuudesta täydentämään kartoittajan aktiivihavainnointia. Passiividetektori ei paljasta alueella lentävien lapakoiden määrää, sillä yksikin aktiivisesti lähellä saalisteleva lepakko voi tuottaa paljon tallenteita. Passiivilaitteista on apua mm. lepakoille tärkeiden saalistusalueiden paikantamisessa. Passiividetektorit vietiin ennen kartoituskierroksen alkua maastoon ja niiden annettiin olla paikoillaan koko kartoitusyön ajan. Kesän aikana passiiviseurantalaitteita pidettiin yhteensä kuudessa eri paikassa (kuva 3). Sateen uhatessa elokuussa ei detektoreita viety maastoon. 7

8 Lepakoita ei aina pystytä määrittämään lajilleen ääni- ja näköhavaintojen perusteella. Lajipari viiksisiippa/isoviiksisiippa on erotettavissa ainoastaan anatomisten rakenteiden perusteella, joten nämä lajit käsitellään tässä työssä lajiparina nimellä viiksisiipat. Todetut lepakoiden käyttämät alueet luokiteltiin ja arvotettiin Suomen Lepakkotieteellisen yhdistyksen (2012) ohjeen mukaisesti (luokat I III). Lepakkoinventoinnista ja aineiston tulkinnasta vastasivat biologit FM Nina Hagner-Wahlsten ja FM Rasmus Karlsson. Kuva 3. Passiiviseurantalaitteiden sijainnit selvitysalueella. Kasvillisuus ja kasvisto sekä arvokkaat luontokohteet ja lajiesiintymät Alueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä inventoitiin , jolloin koko kaavaalue käveltiin kattavasti läpi. Alueelta laadittiin biotooppikuvioiden mukainen osa-aluejako. Osa-alueilta kirjattiin muistiin luonnonolojen yleiskuvaus, runsaimmat kasvilajit ja mahdolliset merkittävät lajit. Tarkemmat inventoinnit keskitettiin luonnonoloiltaan edustavimmilta vaikuttaneille kohteille, joita selvitysalueella olivat ranta-alue, soistuneet maastopainanteet, avokalliot sekä puustoltaan iäkkäimmät metsäkuviot. Maastokäynnillä havainnoitiin myös muuta eliölajistoa sekä arvioitiin huomionarvoisen lajiston kannalta merkittäviä elinympäristöjä ja kohteita. Kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventoinnista vastasi Esa Lammi. 8

9 3 TULOKSET 3.1 Luonnonolot ja kasvillisuus Taasjärvi IV:n selvitysalue on pääosin kallioista metsämaastoa. Karjamansbergetin kallioalueen laki on 25 metriä Grundträsketin pintaa korkeammalla. Rinteet ovat loivapiirteisiä, eikä jyrkänteitä ole. Karjamansbergetin laen puusto on varttunutta, mutta vanhaa puustoa on vain niukasti. Etelärinne on hakattu paljaaksi vuosituhannen vaihteessa. Pohjois- ja itärinteillä on tehty harvennushakkuita ja takavuosina myös avohakkuita. Taasjärvi IV:n alueella on ulkoilureitistö, mutta muutoin se on säilynyt rakentamattomana. Kuva 4. Selvitysalueen kasvillisuuskuviot. Selvitysalueelta erotettiin kahdeksan luonnonoloiltaan erityyppistä kuviota (kuva 4), jotka kuvataan seuraavassa. Grundträsketin rantaa (kuvio 1) reunustaa enimmillään noin kymmenen metriä leveä luhtaneva, jolla kasvaa mm. isokarpaloa, maariankämmekkää, ranta-alpia, rätvänää, suo-orvokkia, raatetta ja järviruokoa sekä joitakin nuoria koivuja ja pajuja (kuva 5). Rantaviivan tuntumassa avosuo muuttuu korpimaiseksi rantametsäksi, jossa kasvaa nuorten koivujen lisäksi mm. mäntyä, korpipaatsamaa, hanhenpajua ja joitakin nuorehkoja tervaleppiä. Kauempana rannasta on kapea, rinteen hakkuussa säästetty rannan suuntainen metsikkö, jossa kasvaa joitakin jä- 9

10 reitä mäntyjä sekä lisäksi koivuja ja kuusia. Lahopuuta on paikoitellen. Aluskasvillisuudessa on lehtomaisen kankaan lajistoa. Huomionarvoisista kasvilajeista rantametsässä kasvaa korpiorvokkia, joka etelärannikon tuntumassa on varsin paikoittain esiintyvä soistuneiden metsien kasvi. Kuva 5. Taasjärven tulvivaa rantaa huhtikuun 2016 lopulla. Kuvassa näkyy osa-alueen 1 metsärantaa. Metsittyvä hakkuuala (osa-alue 2) häämöttää rantapuuston takana. Karjamansbergetin etelärinne (kuvio 2) on hakattu paljaaksi vuotta sitten. Rinteeseen on jätetty siemenpuiksi muutamia koivuja ja mäntyjä. Niiden alla on tiheä, noin 15-metriseksi varttunut koivikko, jonka katveessa kasvaa nuoria kuusia ja mäntyjä. Aluskasvillisuudessa on lehtomaisen kankaan lajeja, mm. mustikkaa, käenkaalia, oravanmarjaa, valkovuokkoa, ahomansikkaa, kultapiiskua ja metsäalvejuurta. Karjamansbergetin lakialue (kuvio 3) on karua, loivapiirteistä silikaattikalliota, jota luonnehtivat pienet, lähes puuttomat silokalliot ja niiden välissä olevat metsäiset alueet, joiden puustona on vaihtelevan ikäisiä mäntyjä. Sekapuuna kasvaa koivua, katajaa ja hieman kuustakin. Keloutuneita puita on siellä täällä, mutta puusto ei yleisesti ottaen ole vielä vanhaa. Metsäisten kuvioiden aluskasvillisuudessa on tuoreen ja kuivahkon kankaan lajistoa: mm. mustikkaa, kanervaa, kangasmaitikkaa ja metsälauhaa. Puuttomien ja harvapuustoisten kohtien kasvillisuus on karuille kalliomaastoille ominaista. Valtakasveina ovat kanerva, puolukka ja metsälauha. Poronjäkälät ja hirvenjäkälä 10

11 muodostavat paikoin laajoja kasvustoja (kuva 6). Hieman vaateliaampia lajeja ovat kalliohatikka, jäykkärölli ja tuoksusimake sekä niukkoina tavattavat ketoorvokki, isomaksaruoho ja kalliokielo. Vaateliaita, kalkkivaikutuksesta tai muusta ravinteisuudesta kertovia kasvilajeja ei ole. Kallion poikki kulkee ulkoilureitti ja alueella on joitakin polkuja. Kulutukselle herkkä kalliokasvillisuus on ulkoilukäytöstä huolimatta säilynyt varsin hyvänä. Kuva 6. Jäkälikön peittämä kallioharjanne Karjamansbergetin laella. Koko kallioalueen luoteisrinne (kuvio 4) on noin 35 vuoden ikäistä istutusmännikköä. Puusto on runsaan kymmenen metrin korkuista ja tiheää, sillä sitä ei ole harvennettu. Pensaskerroksessa on pihlajaa ja koivua. Metsätyyppi on tuoretta kangasta: kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, metsätähteä, metsäkastikkaa, metsälauhaa ja paikoin sananjalkaa. Myös kallion itäosassa (kuvio 5) on varttuvaa istutusmännikköä. Puusto on noin 25 vuoden ikäistä (kuva 7), kuvion eteläpäässä hieman vanhempaa. Aluskasvillisuudessa vuorottelevat mustikan, kanervan ja seinäsammalen vallitsemat alat. Kuvion eteläpään poikki kulkevan ulkoilureitin pohjoispuolella on pieni, maaston painanteeseen syntynyt räme ja muutama pienempi niukkaravinteinen soistuma. Niiden kasvistoon kuuluvat mm. juolasara, tähtisara, juolukka, maariankämmekkä ja virpapaju. Asemakaava-alueen kaakkoisreunassa on varttunutta tuoreen kankaan kuusi koivusekametsää (kuvio 6). Aluskasvillisuudessa vallitsevat mustikka, puolukka, kangasmaitikka ja metsälauha. Asemakaava-alueen kaakkoisrajan tuntumassa on myös jonkin verran lahopuustoa. 11

12 Kuva 7. Istutusmännikköä Karjamansbergetin itäreunalla. Pohjoiseen johtavan ulkoilureitin itäpuolinen alue (kuvio 7) on hiljattain harvennettua nuorta sekametsää, jossa on runsaasti hakkuutähteitä ja metsäkoneiden ajouria. Harvennuksessa jätetty puusto on kymmenmetristä koivua ja mäntyä. Kasvillisuudessa on tuoreen kankaan lajistoa. Soistuneissa notkelmissa kasvaa lisäksi mm. tähtisaraa, juolasaraa, röyhyvihvilää, keräpäävihvilää ja maariankämmekkää. Koko hakkuuala on heinittynyt metsäkastikan runsastuessa. Hakkuun itäreunassa on pieni kallioharjanne, jonka kasvilajistoon kuuluvat mm. ahosuolaheinä, kalliohatikka, kielo ja metsälauha. Puustona on vaihtelevan ikäisiä mäntyjä ja koivuja. Selvitysalueen luoteisreuna (kuvio 8) sijoittuu loivapiirteiseen, kosteapohjaiseen notkelmaan, jonka puusto on hakattu vuosituhannen vaihteen tienoilla. Notkelmassa kasvaa nykyisin tiheää, alle kymmenmetristä koivikkoa. Ylispuina on muutama hakkuussa säästetty mänty. Notkelma on ollut mahdollisesti ruoho- ja heinäkorpea, mutta se on kuivahtanut ja muuttunut ojituksen seurauksena. Kasvilajistossa on metsäalvejuurta, korpi-imarretta, oravanmarjaa, metsälauhaa ja lehtotesmaa. Suunnittelualueen puoleisella rinteellä on tavanomaista tuoreen ja lehtomaisen kankaan kasvillisuutta. Aiemman hakkuualueen rinteessä pohjoiseen vievän ulkoilureitin itäpuolella kasvaa myös muutama pähkinäpensas. 12

13 3.2 Arvokkaat luontokohteet Asemakaava-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura alueita, valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita, suojeltuja luontotyyppejä tai luonnonmuistomerkkejä. Alueen pohjoispuolella sijaitseva Stormossen on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Karjamansbergetin pohjoisosa kuuluu Stormossenin valuma-alueeseen, mutta asemakaava-alueelta ei johda puroja tai muita vesiuomia suolle. Suon ja kaava-alueen pohjoisrajan välissä on voimajohtoaukea ja ulkoilureitti. Koko asemakaava-alue on talouskäytössä olevaa metsämaastoa, jonka luonnonoloja hakkuut ovat muuttaneet. Suurin osa rinnemetsistä on hakattu muutaman viime vuosikymmenen aikana. Alueella ei ole kohteita, jotka täyttäisivät luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien kriteerit. Asemakaava-alueella ei todettu Suomessa uhanalaisia tai silmälläpidettäviä luontotyyppejä (Raunio ym. 2008a, b). Alueella ei ole myöskään METSO-ohjelman kriteerit (Ympäristöministeriö 2008) tai maakunnalliset LAKU-kriteerit (Salminen & Aalto 2012) täyttäviä kohteita. Karjamansbergetin kallioalueen vähäpuustoiset alueet (kuva 8) täyttävät metsälain 10 :n mukaisten monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiden elinympäristöjen kriteerit. Kasvilajistoltaan ne ovat tavanomaisia, etelärannikolle tyypillisiä karuja kallioalueita. Metsälaki säätelee puuston hakkuita ja muita metsätalousalueilla tehtäviä toimenpiteitä. Metsälakia ei sovelleta asemakaava-alueilla lukuun ottamatta maa- ja metsätalouteen osoitettuja alueita. Myös selvitysalueen kaakkoiskulmassa sijaitsevan noron (kuva 8) välitön lähiympäristö on metsälain 10 :n kriteerit täyttävä kohde. Kesällä kuivana olevan noron varrella on korpikasvillisuutta, mm. hiirenporrasta, korpi-imarretta, suoorvokkia, maariankämmekkää ja korpipaatsamaa. Kuusivaltainen puusto on varttunutta, mutta ei vielä vanhaa. Lahopuuta on paikoitellen. Luonnontilaiset norot ovat vesilain 2 luvun 11 :n mukaisia pienvesikohteita, joiden luonnontilan heikentäminen on kielletty. Asemakaava-alueen laajin luonnontilaisena säilynyt kohde on Grundträsketin ranta-alue (kuva 8), jonka nevareunus on enimmillään noin kymmenen metrin levyinen. Avosuo rajautuu rannan kapeaan korpireunukseen sekä kapeaan, varttunutta puustoa kasvavaan rantametsään. Puustoisen rantavyöhykkeen luonnontila on hyvä ja lahopuutakin on paikoitellen. 13

14 Kuva 8. Asemakaava-alueen luontokohteet. 1 = noro lähiympäristöineen, 2 = Grundträsketin ranta-alue, 3 = edustavimmat harvapuustoiset kallioalueet. 3.3 Pesimälinnusto Selvitysalueen pesimälinnustoon kuului kolmen laskentakerran perusteella kaikkiaan 31 lintulajia (taulukko 1). Kaikki alueella tavatut lintulajit ovat yleisiä ja seudulla tavallisia pesimälintuja. Töyhtötiainen ja hömötiainen on viimeaikaisen nopean taantumisensa vuoksi luokiteltu uhanalaisiksi (Tiainen ym. 2016), mutta niitä havaitaan edelleen melko yleisesti sopivilla, varttunutta tai vanhaa havupuustoa kasvavilla alueilla. Selvitysalueen kalliomänniköstä tavattiin töyhtötiainen molempina vuosina. Alueella todennäköisesti pesi vain yksi töyhtötiaispari. Hömötiainen havaittiin kesäkuussa 2015, mutta ei kevään 2016 laskennoissa. Selvitysalueen varttuneimmat, kuusivaltaiset metsäkuviot sopivat hömötiaisen pesimäpaikaksi. Pyy on EU:n lintudirektiivin liitteen I laji. Sen reviiri todettiin kesällä 2015 selvitysalueen koillisosassa (kuva 9); paikalla havaittiin heinäkuun maastokäynnillä myös lajin poikue. Pyylle hyvin sopivaa pesimä- ja ruokailuympäristöä on laajalti selvitysalueen koillisrajan tuntumassa. Peukaloinen, leppälintu ja puukiipijä ovat vanhoja metsiä suosivia lajeja. Puukiipijä tavattiin molempina vuosina kaakkoiskulman kuusikkoisesta puronotkelmasta ja leppälintu kallioalueen männiköstä (kuva 9). Molempia pesi alueella ilmeisesti vain yksi pari. 14

15 Mustapääkerttu ja sirittäjä ovat vähälukuisia, valoisien lehtimetsien ja lehtipuuvaltaisten sekametsien lajeja. Molemmat lajit havaittiin Karjamansbergetin etelärinteellä. Vähälukuisia tiltaltteja tavattiin kaksi laulavaa koirasta (kuva 9). Taulukko 1. Taasjärvi IV -alueen lintulaskennoissa ja sekä havaitut pesimälinnustoon kuuluviksi tulkitut lajit. Laji Laji tavi x pajulintu x x pyy x tiltaltti x metsäviklo x sirittäjä x sepelkyyhky x x x hippiäinen x x käpytikka x harmaasieppo x x metsäkirvinen x x hömötiainen x västäräkki x x töyhtötiainen x x x peukaloinen x kuusitiainen x x rautiainen x x talitiainen x x x punarinta x x x sinitiainen x leppälintu x x puukiipijä x x mustarastas x x x närhi x punakylkirastas x x varis x laulurastas x x x peippo x x x lehtokerttu x vihervarpunen x mustapääkerttu x Kuva 9. Huomionarvoisten lintulajien havaintopaikat selvitysalueella kesäkuussa 2015 (ruskeat merkit) ja huhti toukokuussa 2016 (vihreät merkit). 15

16 3.4 Lepakot Grundträsketillä havaittiin kaikilla laskentakerroilla kuikkapari. Heinäkuussa 2015 järvellä oleskeli kolme aikuista kuikkaa. Laji ei todennäköisesti pesinyt Taasjärvi IV -alueen rannoilla, mutta se saattaa pesiä Grundträsketillä. Myös kuikka on EU:n lintudirektiivin liitteen I laji. Grundträsketin pesimälinnustoon kuuluvat myös sinisorsa ja tavi. Kaksi taviparia oleskeli selvitysalueen rannalla Sinisorsat havaittiin alueen ulkopuolella. Sinisorsa ja tavi pesivät kuivalla maalla toisinaan kaukanakin rannoilta. Linnustollisesti tärkeät alueet Huomionarvoisten lintulajien havainnot jakautuivat eri puolille selvitysaluetta (kuva 9). Niiden perusteella ei voida osoittaa linnustollisesti erityisen tärkeitä kohteita. Ranta-alueen ja Grundträsketin koilliskulmaan laskevan noron (luontokohteet 1 ja 2; kuva 8) säilyttäminen on suotavaa myös linnustollisin perustein. Niiden pesimälinnustoon kuuluvat puukiipijä ja peukaloinen ja noron varrella on myös uhanalaiselle hömötiaiselle sopivaa metsää. Selvitysalueella tehtiin havaintoja kahdesta lepakkolajista: pohjanlepakosta ja viiksisiippalajista. Lajien havaintomäärät vastasivat hyvin muualla lähialueilla tehtyjen selvitysten tuloksia. Kuva 10. Aktiiviseurannassa kaikilla käynneillä tehdyt lepakkohavainnot ilmakuvalle merkittyinä. Aktiiviseurannassa (maastossa tehdyillä kartoituskierroksilla) tehtiin kesän aikana yhteensä kahdeksan havaintoa pohjanlepakosta ja neljä havaintoa viiksisiippala- 16

17 jista (kuva 10). Eri kuukausien välillä oli selkeitä eroja havaintojen määrissä (kuva 11). Kesäkuussa havaittiin sekä pohjanlepakoita että yksittäinen viiksisiippa tai isoviiksisiippa. Heinäkuussa havaintoja tehtiin vain pohjanlepakoista ja elokuussa vain viiksisiippalajista. Kuva 11. Aktiiviseurannan lepakkohavainnot (n=12) kuukausittain. Passiiviseurantalaitteisiin oli tallentunut yhteensä 22 havaintoa lepakoista (taulukko 2). Suurin osa passiiviseurantalaitteiden havainnoista oli siipoista mutta havaintomäärät olivat erittäin pieniä. Tästä voidaan päätellä, että detektorien lähellä oli lentänyt lepakoita vain satunnaisesti. Taulukko 2. Passiiviseurantalaitteiden tallentamien havaintojen lukumäärät. Laitteiden sijainnit ilmenevät kuvasta 3. Lepakoille tärkeät alueet Alueiden arvo lepakoiden kannalta luokitellaan seuraavia periaatteita noudattaen (Suomen Lepakkotieteellinen yhdistys 2012): Luokka I: Lisääntymis- tai levähdyspaikka. Hävittäminen tai heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulaissa. 17

18 Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä tulee ottaa huomioon alueen arvo lepakoille (EUROBATS-sopimus). Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä tulee ottaa huomioon alueen arvo lepakoille mahdollisuuksien mukaan. Passiiviseurantalaitteisiin tallentuneet havainnot on otettu huomioon arvioitaessa alueiden merkitystä lepakoille. Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikat Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat voivat olla muun muassa rakennuksissa, pöntöissä tai puun koloissa ja halkeamissa. Selvitysalueelta ei löydetty luokkaan I kuuluvaa lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkaa. Luokka II: Tärkeät ruokailualueet ja siirtymäreitit Tärkeäksi ruokailualueeksi katsotaan alue, jolla esiintyy säännöllisesti saalistavia lepakoita tai runsaasti saalistavia lepakoita tiettyyn aikaan, varsinkin jos aluetta käyttää useampi laji. Tärkeä siirtymäreitti on todettu tai arvioitu reitti ruokailuja/tai piilopaikkojen välillä. Luokkaan II kuuluvia lepakoiden tärkeitä ruokailualueita rajattiin yksi, selvitysalueen eteläosan puustoltaan varttunut kuusimetsä (alue 1 kuvassa 12). Kuvio on viiksisiippalajeille sopivaa ympäristöä ja rannan läheisen sijaintinsa takia se on myös ravinnonhankinnan kannalta lepakoille sopiva. Alueella havaittiin kesä- ja elokuussa saalistava viiksisiippa ja kesä- ja heinäkuussa pohjanlepakko. Kuva 12. Tärkeät lepakkoalueet ja siirtymäreitit ilmakuvalle merkittyinä. 18

19 Luokka III: Muut lepakoiden käyttämät alueet Tähän luokkaan kuuluvat alueet ovat lepakoiden käyttämiä, mutta laji- ja/tai yksilömäärät ovat pienemmät kuin luokan II alueilla ja luontotyypit näillä alueilla eivät välttämättä ole yhtä sopivia lepakoille. Luokkaan III kuuluvia lepakoiden käyttämiä alueita rajattiin yksi (alue 2 kuvassa 12). Selvitysalueen läpi länsi itäsuunnassa kulkeva ulkoilureitti muodostaa lepakoiden siirtymäreitin. Siirtymäreitin varrella havaittiin kesän käynneillä yhteensä kaksi viiksisiippaa ja kolme pohjanlepakkoa. Karjamansbergetin kohdalla ei havaittu saalistavia siippoja, vaan ainut havainto tehtiin ohilentävästä yksilöstä. Ympäristö alueella 2 on lepakoiden saalistukseen huonosti sopivaa kuivaa kalliomännikköä lukuun ottamatta rajatun alueen itäosaa, jossa ulkoilureitti kääntyy pohjoiseen (kuva 13). Tässä kohdassa tietä reunustaa suojaa antavaa puustoa (kuusta) ja elokuussa paikalla havaittiin saalistava viiksisiippa. Pohjanlepakoita lensi siirtymäreitin suuntaisesti Karjamansbergetin yli. Passiiviseurantalaitteeseen nro 1 oli heinäkuussa tallentunut havaintoja pohjanlepakosta ja siipasta. Muut johtopäätökset Tulokset osoittivat, että lepakoita esiintyy lähinnä alueen eteläosassa sekä ulkoilureitin varrella alueen keskiosissa. Yleisin laji oli pohjanlepakko. Selvitysalueella on laajalti kalliomännikköä, mikä ei yleensä ole lepakoiden kannalta erityisen sopivaa ympäristöä. On kuitenkin huomioitava, että kalliomännikön läpi kulkee lepakoiden siirtymäreitti. Havaintojen väliset etäisyydet olivat kuitenkin melko pitkät, eikä siippahavaintojen osalta voitu sulkea pois sitä, että kyseessä saattoi olla sama siirtynyt yksilö. Kuva 13. Lepakoiden siirtymäreitti tärkeän lepakkoalueen nro 2 itäosassa. 19

20 Kartoituskierroksia täydensivät passiiviseurantadetektorit, joiden avulla saatiin tietoa tietyiltä alueelta koko kartoitusyön ajalta. Passiiviseurantalaitteen nro 6 kohdalla havainnot paljastivat, että siippoja esiintyi tärkeäksi rajatulla lepakkoalueella nro 1 myös heinäkuussa, vaikka aktiiviseurannassa ei tällöin tehty havaintoja. Kartalle merkittyjen tärkeiden lepakkoalueiden rajaukset perustuvat paitsi havaintoihin myös alueella esiintyvien metsien sopivuuteen lepakoille. Myös todennäköisimmät siirtymäreitit on otettu huomioon. Pohjanlepakot poikkeavat viiksisiippalajeista siinä, että ne pystyvät käyttämään myös ihmisen muokkaamia ympäristöjä saalistusalueinaan. Näin ollen viiksisiippalajit, jotka ovat riippuvaisia yhtenäisistä metsäalueista, ovat alttiimpia suurille ympäristömuutoksille, kuten metsäalueen muuttamiselle asuntoalueeksi. 3.5 Muut luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Liito-oravalle sopivaa metsää on ainoastaan asemakaava-alueen kaakkoisosassa Karjamansbergetin alarinteellä (kuvion 6 eteläosa) ja Grundträsketin rannalla. Liito-oravan jätöksiä ei löydetty tehdyssä inventoinnissa. Liito-oravan puuttuminen alueelta ei ole kovin yllättävää, sillä Sipoon liito-oravakanta on harva, eikä lähialueeltakaan ole Uudenmaan ELY-keskuksen rekisterissä olevia liitooravahavaintoja. Selvitysalueen kallioisissa osissa on jonkin verran kirjoverkkoperhoselle sopivaa elinympäristöä. Lajin esiintymisestä Taasjärven alueella ei ole aiempia tietoja, eikä sitä ole inventoitu tämänkään työn osana. Selvitysalueella ei arvioitu olevan muille luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeille (mm. eräät sudenkorennot, viitasammakko) hyvin sopivia elinympäristöjä, joissa niiden esiintyminen olisi todennäköistä. 3.6 Muut merkittävät lajit Alueella ei todettu uhanalaisten, silmälläpidettävien (Rassi ym. 2010) tai muiden huomionarvoisten eläin- ja kasvilajien esiintymiä lukuun ottamatta alaluvussa 3. käsiteltyjä lintulajeja. Alueella ei arvioitu olevan sellaisia elinympäristöjä tai kohteita, joissa muiden huomionarvoisten eliölajien esiintyminen olisi todennäköistä. 4 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Taasjärvi IV:n asemakaava-alueen merkittävimmät luontoarvot sijoittuvat Grundträsketin rannalle ja sen tuntumaan. Ranta-alue kapeine rantametsineen (kuva 8) suositellaan säilytettäväksi luonnontilaisena kohteena, johon ei osoiteta rakentamista tai muita maankäytön muutoksia. Asemakaava-alueen kaakkoiskulman noro (kuva 8) lähiympäristöineen on vesilain tarkoittama suojeltu pienvesikohde, jonka luonnontilan heikentäminen on kiellettyä. Alueilla on merkitys- 20

21 tä myös lepakoiden ruokailuympäristöinä ja vanhoja metsien suosivien lintulajien pesimäpaikoina. Nämä luontokohteet voidaan osoittaa asemaakaavassa esim. luo-merkinnällä ja siihen liittyvällä kaavamääräyksellä, joka turvaa kohteiden luontoarvojen säilymisen. Karjamansbergetin lakialueella on pieniä, mutta maisemaltaan näyttäviä avokallioita (kuva 8), joiden säilyttäminen esimerkiksi lähivirkistysalueiden osana on suotavaa. Tärkeitä lepakkoalueita (kuva 12) koskien annetaan seuraavat suositukset: Alue 1: Säilytetään puustoa rannan tuntumassa niin, että valo- ja etenkin tuuliolosuhteet eivät muutu. Puuston voimakas harvennus heikentää alueen arvoa lepakoille. Sen sijaan tiheän vesakon ja aluskasvillisuuden harventaminen parantaa alueen sopivuutta lepakoille. Valaisemattomien ulkoilureittien rakentaminen nykyisen luontopolun kohdalle ei heikennä alueen arvoa lepakoille. Alue 2: Ulkoilureitti säilytetään valaisemattomana, eikä sen varrella tehdä merkittäviä puuston hakkuita tai harvennuksia. 5 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Koskimies, P. & Väisänen, R. A: 1988: Maalintujen kartoituslaskentaohjeet. Teoksessa: Koskimies, P. & Väisänen, R. A. (toim.): Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki, ss Mitchell-Jones, A. & McLeish, A. P. (toim.) 2004: Bat worker s manual. 3 rd edition. Joint Nature Conservation Committee. Parsons, K. ym. 2007: Bat Surveys Good Practice Guidelines. Bat Conservation Trust, London. 82 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008: Russ, J. 1999: The Bats of Britain and Ireland. Echolocation Calls, Sound Analysis and Species Identification. Alana Books. 80 s. Russ, J. 2012: British Bat Calls. A Guide to Species Identification. Pelag Publishing. 192 s. 21

22 Salminen, J. & Aalto, S. 2012: Luonnonympäristöjen arvottamisen kriteeristö Uudellemaalle (LAKU). Loppuraportti. Uudenmaan liiton julkaisuja E 119:1 53. Siivonen, Y. & Wermundsen, T. 2006: Sipoon lepakkokartoitus Kartoitusraportti. Suomen Lepakkotieteellinen yhdistys 2012: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. 7 s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109: Tammelin, H. 2009: Taasjärvi II:n asemakaavan luontoselvitys. T:mi Ekologinen ympäristökartoitus. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 49 s. Ympäristöministeriö 2008: METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Suomen ympäristö 26/2008: