Loppukasvatuksen optimointi liharotuisilla naudoilla

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Loppukasvatuksen optimointi liharotuisilla naudoilla"

Transkriptio

1 2012 Loppukasvatuksen optimointi liharotuisilla naudoilla Juha Alatalo & Katri Strohecker

2 1 SISÄLLYSLUETTELO 1.0 NAUDANLIHAMARKKINAT, PIHVILIHAMARKKINAT JA PIHVILIHAN TARJONNAN TASAISUUS GLOBAALIT NAUDANLIHA- JA PIHVIMARKKINAT KASVAVAT NAUDANLIHAN TUOTANTO JA KULUTUS, SUOMI OSANA EUROOPPAA TUOTANTO- JA TUKIPOLITIIKKA EMOLEHMIEN MÄÄRÄ JA MERKITYS EU:SSA JA SUOMESSA EMOLEHMIEN MÄÄRÄT ALUEITTAIN NAUDANLIHANTUOTANTO ALUEITTAIN SUOMESSA HAASTATELTUJEN SUOMALAISTEN TUOTTAJIEN KOKEMUKSET PIHVILIHAMARKKINAT JA TUOTANTO ESIMERKKIMAISSA TAVOITTEISTA MITTAAMISEN KAUTTA MENESTYKSEEN EUROOPPA. KUVAUSTA RANSKAN, RUOTSIN JA IRLANNIN PIHVILIHANTUOTANNOSTA RANSKA Intensiivinen kasvatus Semi-intensiivinen kasvatus Ekstentiivinen kasvatus RUOTSI IRLANTI PIHVILUOKKIEN HINTAVERTAILU VERTAILUMAISSA POHJOIS-AMERIKKA JA TEURASKASVATUKSEN OPTIMOINTI Intensiivinen kasvatus Loppulihotusvaiheen ruokinta feedlotissa Ekstensiivinen kasvatus LIHAROTUISTEN TEURASTUSAJANKOHDAN OPTIMOINTI LIHAKARJAROTUJEN EROJA BRITTIRODUT MANNERMAISET RODUT RISTEYTYSTUOTANTO LIHANAUDAN KASVU KASVATUSAIKA JA RUOKINTA INTENSIIVINEN LOPPUKASVATUS VÄKI- JA KARKEAREHURUOKINTA VÄKI- JA KARKEAREHUJAKSOTUS VOI VÄHENTÄÄ RASVAISUUTTA RUHON OMINAISUUDET JA LUOKITUS... 29

3 ELÄINTEN KOKOLUOKAT JA TEURASKYPSYYS KOKOLUOKKA-ARVIOINTI LIHAKSIKKUUS YHTEENVETO ROTU KASVATUS JALOSTUS SYYSPOIKIVUUS POHDINTAA JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHDELUETTELO...45 LIITTEET KUVIOLUETTELO KUVIO 1. Suurimmat naudanlihan viejät KUVIO 2. Suurimmat naudanlihan tuojat KUVIO 3. Kudokset kasvavat nuorella eläimellä eri tahdissa KUVIO 4. Tyypillinen naudan kasvukäyrä KUVIO 5. Naudan kudosten suhteellinen kasvu KUVIO 6. Kasvukäyrä eri kokoluokan eläimillä KUVIO 7. Syntyneet liharotuiset vasikat kuukausittain vuosina 2008 ja TAULUKKOLUETTELO TAULUKKO 1. Kymmenen suurinta naudanlihantuottajaa v. 2006, niiden kulutus ja tuonti, sekä sijaluku tuonnissa TAULUKKO 2. Tilat, joilla oli emolehmiä TAULUKKO 3. Emolehmien määrät ELY-keskuksittain vuodesta 1997 vuoteen TAULUKKO 4. Emolehmätarkkailuun kuuluvien lehmien määrä roduittain TAULUKKO 5. Lihakarjarotujen jakauma Suomessa TAULUKKO 6. Teurastusmäärät Ely-keskuksittain 1997 ja 2011, miljoonaa kiloa TAULUKKO 7. Emolehmien määrä ja rodut Ranskassa TAULUKKO 8. Naudan ruhon markkinahinta eräissä luokissa vk. 12 v selvityksen EUmaissa TAULUKKO 9. Rotutyypit TAULUKKO 10. Heteroosin tuoma hyöty risteytysvasikkaan TAULUKKO 11. Rotujen alkuperäisten ja nykyisten isäsonnien kasvutuloksia... 26

4 3 TAULUKKO 12. Teurasominaisuuksien vaihtelu roduittain TAULUKKO 13. Rotu ja teuraskasvatus TAULUKKO 14. EUROP-luokitus TAULUKKO 15 Teuraskypsyys-tyyppi, kokoluokka-asteikko TAULUKKO 16. Kokoluokat härille eri lihamarkkinoille Australiassa TAULUKKO 17. Lihaksikkuusasteikko TAULUKKO 18. Lihaksikkuus härät, hiehot ja lehmät roduittain ETUSIVUN KUVA, Aarne Schildt, kotitilan eläimiä.

5 4 1.0 NAUDANLIHAMARKKIKNAT, PIHVILIHAMARKKINAT JA PIHVILIHAN TARJONNAN TASAISUUS. 1.1 Globaalit naudanliha- ja pihvimarkkinat kasvavat Maataloustuotteiden kulutuksen arvioidaan kasvavan v välillä 50 %. Taustalla on erityisesti maapallon väestön kasvun kaksinkertaistuminen vuodesta 1980 vuoteen 2050 eli 4,5 miljardista 9 miljardiin. (USDA). Lihankulutuksen arvioidaan kasvavan vuodesta 2010 vuoteen %, ja naudanlihankulutuksen 21,1 %. (FAO, 2011). Taustalla on globaaliekonominen muutos, erityisesti se, että vähemmän kehittyneet saavuttavat korkeamman elintason, joka edistää kysyntää. Suurimpia kulutuksen lisääjiä tulevat olemaan Kiina vajaa MT, Brasilia alle MT v tasolla. Kiina olisi tuolloin ennusteen mukaan yli tuplannut naudanlihankulutuksen vuodesta (USDA 2012). Globaaleja naudanlihamarkkinoille on kuvaavaa, että suurimmat tuottajat ovat samanaikaisesti suurimpi kuluttajia, näistä maista naudanlihaa tuodaan ja viedään samanaikaisesti. Euroopan osuus on pieni ja tuotanto kulutetaan kotimarkkinoilla. Vrt. taulukko 1. (USDA 2012). Suurimpia kuluttajia ovat tällä hetkellä USA, EU ja Kiina ja tuottajia USA, Brasilia ja EU. TAULUKKO 1. Kymmenen suurinta naudanlihantuottajaa v. 2006, niiden kulutus ja tuonti, sekä sijaluku tuonnissa. (USDA 2012). Kokonaistuotanto Tuotanto Kulutus Tuonti million MT 000 MT Maa (CWE) U.S ,8 1,440 (1) Brazil ,9 EU ,2 540 (4) China 7.5 7,4 Argentina 3.1 2,6 India ,6 Mexico ,5 365 (5) Australia 2.15 Russia ,3 840 (2) Canada ,0 150 (8)

6 5 1 India 1, Australia 1, Brazil 1, United States 1, New Zealand Canada EU KUVIO 1. Suurimmat naudanlihan viejät. (USDA 2012) Russian Federation 1, United States 1, Japan Viet Nam Korea, Republic Of EU Venezuela KUVIO 2. Suurimmat naudanlihan tuojat. (USDA 2012) Naudanlihan kulutus ja tuotanto tulevat kasvamaan. Maailman markkinoilla on ja tulee olevaan vientiä ja tuontia, USA on merkittävä tuoja ja viejä samanaikaisesti. Suurin viejä Intia kuluttaa itse vain 2 kg naudanlihaa henkilöä kohden. 1.2 Naudanlihan tuotanto ja kulutus, Suomi osana Eurooppaa EU:n naudanlihantuotanto ja kulutus ovat hieman alenevia. EU:n maatalouspolitiikan tavoitteena on naudanlihan osalta tuotannon alentaminen aikaisemmasta ylituotannosta johtuen. EU on toiseksi suurin naudanlihan kuluttaja USA:n jälkeen. Naudanlihan kulutus (v. 2011) henkeä kohden on suurin Uruguayssa 61 kiloa. Etelä-Amerikan maiden jälkeen viidentenä on USA 36 kilolla. EU 27 -maiden kulutus on 15 kg ja Suomessa kulutetaan 18,6 kg. (USDA 2012). EU on kieltänyt kasvuhormonien käytön naudanlihan kasvatuksessa. Euroopan parlamentti päätti maaliskuussa 2012, että Yhdysvalloista ja Kanadasta tuodaan entistä enemmän korkealaatuista lihaa Eurooppaan. Hormonikasvatettu naudanliha sen sijaan pysyy yhä kiellettynä. Kiista on kestänyt yli 20 vuotta. (Yle 2012).

7 6 Suomen naudanlihan kulutus oli vuonna 2009 n. 93 miljoonaa kiloa ja tuotanto 80 miljoonaa kiloa tuotanto n. 83 miljoonaa kiloa ja kulutus noin 99,7 miljoonaa kiloa. Suomen naudanliha ei riitä kulutukseen, tuontia on kymmenen kertaa enemmän kuin vientiä. Suomalaiselle naudanlihalle on suomalaiset markkinat ja tuotettu naudanliha pyritään markkinoimaan suomalaisille kuluttajille. Vuodesta 1998 suomalainen tuotanto on ollut alempi kuin kulutus. (MMM 2002, MMM2012). Suomalaista tuotantoa pidetään lähiruokana (Liite 1). Lähiruokaa on ruoka joka on tuotettu, markkinoitu ja syöty paikallisesti. Pihvilihan myyminen erikoislihana on osoittautunut haastavaksi. Pihvilihan tunnettuus vaatii työtä. 1.3 Tuotanto- ja tukipolitiikka Emolehmätuotanto on hyvin tukiriippuvaista. 63 % tuloista on tukia kun se muussa maataloudessa oli 36 % vuonna Vuonna 2010 lihanautakarjatilojen liikevaihdosta eli 51,2 % oli tukea. (MTT 2010). Ainoat EU-15 maat, joissa tuotanto on säilynyt v Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksen jälkeen v samalla tasolla kuin vertailukautena , ovat Ranska ja Suomi. Taustalla on se, että Ranskassa emolehmäpalkkiot on sidottu täysin tuotantoon ja Suomessa on merkittävä kansallinen tuki (AGRI 2009). Teurastamoiden edustajat toivat esiin myös SWOT-analyysissä tukipolitiikan ja pihvilihantuotannon heikon kannattavuuden. (liite 2.) 1.4 Emolehmien määrä ja merkitys EU:ssa ja Suomessa EU:n naudanlihan merkitys vaihtelee maittain. Naudanlihaan erikoistuneita tiloja oli v Markkinat ovat kansalliset tai alueelliset. Maailman naudoista 6 % on EU-maissa. Emolehmiä on 12,4 miljoonaa ja lypsylehmien vähenevä määrä on 24,1 miljoonaa. Euroopan emolehmistä 43 % keskittyy kolmeen maahan Ranskaan (22 %), Saksaan (15 %) ja Espanjaan (8 %). Naudanlihantuotannon merkitys on erittäin suuri Irlannissa, suuri Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Valtaosassa lypsykarjan osuus on merkittävämpi kuin lihakarjan. (AGRI 2009). Lypsylehmien määrä on pysynyt viimeisen kolmen vuoden ajan kappaleessa. Emolehmien määrä taas on noussut lähes koko 2000-luvun. Toukokuun 2010 alussa emolehmiä oli maassamme reilu eläintä. Vuonna 2011 alussa emolehmiä oli (TIKE 2010). Lypsylehmien nykyisen määrän ennustetaan alenevan kappaleeseen vuoteen 2020 mennessä ja vaikuttavan siten, että naudanliha tuotanto laskee v mennessä edelleen 14 miljoonalla kilolla. PTT arvioi, että osa korvautuu noin emolehmällä eli tämä korvaisi vain neljänneksen lypsylehmien vähenemisestä aiheutuvasta lihantuotannon laskusta. Näin ollen vuonna 2020 maassamme olisi emolehmää. (PTT 2010).

8 7 Emolehmätiloista n. 900 on päätoimista, näin ollen keskikoko on Pohjoismaisittain suurin. (Jäppilä 2010). Emolehmiä oli marraskuun 2009 alussa 2266 tilalla (taulukko 2). Tiloista alle 60 emon tiloja oli 92,5 % ja niillä oli 72 % emoista (taulukko 2). Alle 10 emolehmää pitävät tilat ovat pääasiassa maitotiloja, joilla on lisäksi pihviemoja. Emoja oli keskimäärin emolehmiä pitävillä tiloilla 23,5 kappaletta. TAULUKKO 2. Tilat, joilla oli emolehmiä (MMM 2010) Emolehmien lkm tilalla (kpl) Yhteensä Tilojen lkm (kpl) Nautojen lkm (kpl) Emolehmät Hiehot yli 24 kk Teuraspihvihieho 6-24 kk Jalostuspihvihiehot 6-24 kk ei poikineet Lypsylehmähiehot 6-24 kk Lypsylehmät Hiehovasikat lypsylehmäksi alle 6 kk Nuorinauta alle 6 kk Sonnit jalost 6-24 kk Sonnit lihantuot 6-24 kk Yli 2v. liharotusonnit Muut naudat Mikäli emolehmien määrä kasvaisi nykyisestä n emosta emoon, säilyisi tuotanto Suomessa nykytasolla (Pihvikarjaliitto 2010) Emolehmien määrät alueittain Emolehmiä on tuotu Suomeen varsinaisesti vasta 1951, ensimmäinen rotu oli Aberdeen angus ja kymmenen vuotta myöhemmin Hereford. Aluksi niitä kasvatettiin maan eteläosissa. Myöhemmin rotuja on tullut lisää ja painopiste on siirtynyt pohjoisemmaksi. Tukipolitiikka ja maan eri osien luontaiset tuotantomahdollisuudet ovat levittäneet pihvinaudat eri puolille maata. Lypsykarjataloudesta on ollut luontevaa siirtyä emoihin. Suomi on pohjoisin maatalousmaa. Termisen kasvukauden pituus vaihtelee ja oli v Pohjois-Suomessa vain päivää, Keski-Suomessa ja Etelä-Suomessa päivää (Ilmatieteen laitos 2005). Vertailu muuhun Eurooppaan (liite 5) tuo esiin isot erot, jotka vaikuttavat harjoitettavaan maatalouteen, karjatalouteen, karjatalouden tuotantosuuntaan ja sijoittumiseen. Emolehmien määrät vuosina 1997 ja 2011 ELY-keskuksittain löytyvät taulukosta 3.

9 8 TAULUKKO 3. Emolehmien määrät ELY-keskuksittain vuodesta 1997 vuoteen (MMM 2012) ELY-keskus %-muutos Uudenmaan 2,0 1,2-0, Varsinais-Suomen 3,0 4,5 1,5 49 Satakunnan 1,7 2,8 1,1 64 Hämeen 2,9 2,6-0, Pirkanmaan 3,2 4,9 1,7 54 Kaakkois-Suomen 3,0 2,4-0, Etelä-Savon 1,4 3,0 1, Pohjois-Savon 1,7 5,7 4, Pohjois-Karjalan 1,3 4,1 2, Keski-Suomen 2,4 4,0 1,6 69 Etelä-Pohjanmaan 3,2 5,4 2,2 70 Pohjanmaan 3,0 5,2 2,2 72 Pohjois-Pohjanmaan 2,4 7,0 4, Kainuun 0,3 1,6 1, Lapin 0,3 2,0 1, Ahvenanmaa Åland 0,6 1,0 0,4 65 Yhteensä 32,4 57,3 24,9 77 Suomen lehmästä emolehmiä oli vuonna eli 16,3 %. Teurastamoiden edustajat arvioivat haastatteluissa pihvilihan osuudeksi 20 % kaikesta naudanlihasta. Emolehmien sijoittumisesta roduittain Suomen eri alueille ei ole valitettavasti tietoa. Nautojen kokonaismäärä on laskenut vuosien 1990 ja 2011 välillä kappaleesta kappaleeseen. Yli 1 vuotiaisen sonnien määrä on vastaavana aikana laskenut sonnista noin sonniin. (MMM 2012). Merkittävin emolehmien kappalemääräinen lisäys on tapahtunut Pohjois-Savossa ja Pohjois- Pohjanmaalla. Suhteessa aikaisempaan tuotantoon maan pohjoisemmat alueet ovat lisänneet suhteellista osuuttaan emolehmätuotannossa. (Taulukko 3).

10 9 TAULUKKO 4. Emolehmätarkkailuun kuuluvien lehmien määrä roduittain. (Sirkko 2012). Faban emolehmätarkkailun tulokset 2010 Emolehmätarkkailuun kuuluvien lehmien määrä ja rotujakauma vuoden 2010 lopussa Lehmiä % Emoista Angus ,5 Charolais ,9 Hereford ,7 Highland 663 5,9 Limousin ,1 Simmental ,0 Blonde 186 1,7 Muu 26 0,2 Yhteeensä ,0 Emolehmätarkkailuun kuului v eniten charolais-lehmiä noin 24,9 % ja seuraavaksi herefordeja oli 23,7 %. anguksen 16,5 ja limousinen 15,1 % osuus oli hieman korkeampi kuin simmentalin 12 % (katso edellä oleva taulukko 4). Emolehmätarkkailu antaa suuntaa rotujen suhteille Suomessa. Lihakarjarotujen jakauma suomessa 2008 kertoo, että Herefordin osuus puhdasrotuisista emoista oli tuolloin suurin (31,7%), angusta ja charolaista oli seuraavaksi (n. 17 %) eniten ja limousinen osuus oli 12,6 %. TAULUKKO 5. Lihakarjarotujen jakauma Suomessa 2008 (Sirkko 2008). Lihakarjarotujen jakauma Suomessa vuonna 2008 Rotu Puhdasrotuisia emolehmiä Osuus puhdasrotuisista emoista Risteytysemolehmiä Osuus risteytysemolehmistä Hereford ,7 % ,4 % Charolais ,3 % ,3 % Limousin ,6 % ,4 % Aberdeen angus ,5 % ,1 % Simmental ,9 % ,9 % Ylämaankarja ,1 % 193 0,5 % Blonde d'aquitane 95 0,7 % ,3 % Dexter 17 0,01 % 0 0,0 % Piemontese 2 0,0 % 64 0,2 %

11 10 Kun mukaan tarkasteluun otetaan risteytysemot, niin limousineristeytysemoja oli eniten (24,4 %) ja herefordeja lähes yhtä paljon (23,4 %), kolmantena on charolaisristeytysemot(19,3) ja neljäntenä aberdeen angus. Näin ollen risteytysten osuudeksi tulee 72 % kaikista emoista, vrt. taulukko 5. Risteytyksiä käytetään lihantuotannossa ja pääterotujen avulla haetaan parempia lihantuotantoominaisuuksia Naudanlihantuotanto alueittain Suomessa Naudanlihantuotanto on sijoittunut hyvin samoille alueille kuin maidontuotanto. Taulukosta 6 nähdään, että teurastusmäärien kilomääräinen kehitys vuodesta 1997 vuoteen 2011 on alentunut keskimäärin 16 %. Pohjois-Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa ja Pohjois-Savo ovat teurasmääriltään suurimpia nauta-alueita. Pohjanmaa ja Varsinais-Suomi ja Kainuu ovat säilyttäneet tuotantomääränsä. Ainoastaan Pohjois-Savo on lisännyt tuotantoaan, lisäys on 14 %. TAULUKKO 6. Teurastusmäärät Ely-keskuksittain 1997 ja 2011, miljoonaa kiloa (MMM 2012). (MMM 2012) ELY-keskus %-muutos Uudenmaan 3,3 1,8-1,5-45 Varsinais-Suomen 5,1 3,2-1,9-37 Satakunnan 3,2 3,2 0,0 0 Hämeen 6,6 3,8-2, Pirkanmaan 5,9 3,7-2,2-37 Kaakkois-Suomen 6,9 2,9-4, Etelä-Savon 5,7 4,4-1,3-23 Pohjois-Savon 10,0 11,4 1, Pohjois-Karjalan 6,5 5,4-1,1-17 Keski-Suomen 6,0 4,9-1,1-18 Etelä-Pohjanmaan 11,0 10,2-0,8-7 Pohjanmaan 9,6 9,7 0,1 1 Pohjois-Pohjanmaan 13,5 12,4-1,1-8 Kainuun 2,4 1,8-0,6-25 Lapin 3,3 3,3 0,0 0 Ahvenanmaa - Åland 0,6 Yhteensä 98,9 82,7-16,2-16 Tuotannon sijoittuminen tyypillisille pohjoisemmille nurmialueille on luonnollista ja on osittain muutoslukujen taustalla. Lukuja selittää osaltaan myös vasikan siirtäminen lähialueelle, vaikka tuotanto on erikoistunut. Myös maatalouspolitiikalla ja alueellisella kehittämistyöllä on ollut vaikutusta.

12 Haastateltujen suomalaisten tuottajien kokemukset Yhteenvetona voitaneen todeta, että pihvirotujen teurastusajankohta perustuu syntymisajankohtaan ja niiden kykyyn kasvaa vierotuksen jälkeen. Varsinaisesti kasvatuksessa ei käytetä ruokinnan jaksottamista, vaan loppukasvatuksessa olevat pihvisonnit pyritään kasvattamaan mahdollisimman tehokkaasti ja taloudellisesti teurastamon painorajojen puitteissa. Loppukasvattajat toivovat syyspoikivuuden lisääntyvän, jotta he saisivat keväällä enemmän vasikoita. Pelkkä pihveihin perustuva loppukasvatus vaatii enemmän pääomaa kuin maitorotuisten kasvatus. Pääomia sitoutuu vierotetun vasikan ostoon, isompien eläinten tarvitsemaan lisätilaan ja vasikan vastaanottotiloihin. Keväällä saattaa olla rakennusten alitäyttöä ja syksyllä vastaavasti vasikoita on tarjolla runsaasti, mutta samanaikaisesti teuraille tarvitaan tilaa. Loppukasvattajat miettivät ratkaisuja, joilla he voisivat paremmin vastata ketjun tasaisiin toimitustarpeisiin, mutta käytännön sovellutuksia on vähän. Yksittäisillä tiloilla ollaan kokeilemassa ruokinnan jaksottamista. Kasvavien nautojen punnituksesta on hyviä kokemuksia yhdellä haastatelluista tiloista. Ruokinnassa taloudellisuutta mietitään tarkasti ja näin ollen kotoisen rehuntuotannon merkitys on lisääntynyt. Syyspoikivuudesta on hyviä kokemuksia ja se on keino tulovirran ja työhuippujen tasaamiseen. Poikima-ajoista keskitalvi ja lämmin kesäkausi ovat osoittautuneet ongelmallisiksi. Pihvivasikka on yleensä hyvälaatuista. Toisaalta myös liian nuoria ja liian kevyitä ja pieniä vasikoita liikkuu markkinoilla. Kertatäyttöisyyttä ei ole päästy kokeilemaan vaikka halua olisi ollut johtuen vasikan saatavuudesta.

13 PIHVILIHAMARKKINAT JA TUOTANTO ESIMERKKIMAISSA 2.1 Tavoitteista mittaamisen kautta menestykseen Naudanlihantuottajan tavoite tulee olla haluttujen ja valittujen lihamarkkinatavoitteiden saavuttaminen oman erikoistuneen tuotannon ja tarjonnan avulla. Tähän päästään pitkäjänteisen strategian avulla yhteistyössä koko lihaketjun kanssa. Naudanlihantuottajan kannattaa olla osa tiettyä lihamarkkinaketjua, jonka avulla voi pitkäjänteisesti olla osa tulevaisuuden kaupan käyntiä. Jotta tuottaja pääsee hyvään yhteistyöhön koko ketjun kanssa, tuottajan tulee tuntea ja ymmärtää hänen asiakkaansa asiakkaiden toiveet ja tarpeet. Lisäksi kannattaa hakea suora kauppayhteys erikoistuneen markkinan kanssa, jotta tietää tarkasti mikä on markkinoiden vaatimus ja palaute tuotteesta. Samanarvoisuus ketjun muiden osatekijöiden kanssa tuo myös varmuutta koko lihaketjun toiminaan. Erikoismarkkinoilla kannattaa myös tehdä läheistä yhteistyötä joko lihan markkinoijan tai loppukäyttäjän kanssa suoraan. (Llewelyn 2003). Lihakarjajalostajien on vaikea asettaa selviä päämääriä tai tavoitteita jalostustyöhönsä tai tuotantoonsa, jos markkinoilla on useita erityyppisiä ostajia ja kaikilla on erilainen päämäärä lopputuotteen laadun suhteen. Toisaalta suuret tuottajat, joilla on toimiva loppukasvatus, pystyvät organisoimaan tuotantonsa siten, että he voivat tuottaa useille erityyppisille markkinoille toivottuja teurasryhmiä ja -ruhoja.. (Llewelyn 2003) Markkinoiden toimivuutta kannattaa mitata, sillä toimivat lihamarkkinat tuovat jatkuvuutta, heikkojen kohtien löytäminen auttaa kehittämään toimintaa ja mahdollisesti kohdistamaan toimintaa uusille alueille. Ilman tietoa markkinatilanteesta markkina-aseman menetys voi olla uhkana. Markkinoiden toimivuutta mitataan yleensä toimitusmahdollisuuksilla, asiakkaiden vaatimuksiin mukautumiskyvyllä, tasalaatuisuudella pitkän ajan kuluessa ja kannattavalla korvauksella toiminnasta. Tuottajat, joilla on pieni eläinmäärä (5-50 eläintä), kannattaa tehdä yhteistyötä toisten tuottajien kanssa tai selvästi erikoistua johonkin lihamarkkinan osa-alueeseen. Suurin osa pihvilihasta myydään perusmarkkinoilla. Toisaalta liha-markkinoille tarvitaan aina erikoistuotteiden tuottajia. Erikoistuotteiden markkinat syntyvät yleensä pitkäaikaisen suunnittelun tuloksena. Onnistunut kokonaisvaltainen lihamarkkinoiden toiminta vaatii paljon suunnittelua, budjetointia ja riittävää sitoutumista koko lihaketjulta. Menestyneet lihamarkkinat saavat positiivista palautetta ketjusta takaisinpäin ja takaa näin koko ketjun kannattavan toiminnan. Tasainen tarjonta, lopputuotteen käyttäjän vaatimusten täyttäminen, jäljitettävyys ja laadunvalvonta takaavat markkinoiden jatkumisen menestyksekkäästi. (Llewelyn 2003)

14 EUROOPPA. Kuvausta Ranskan, Ruotsin ja Irlannin pihvilihantuotannosta Ranska Ranskan naudanlihantuotanto on 105 ttn (2010) ja omavaraisuusaste 105. Naudanlihankulutus/henkilö on 26 kg/vuosi. Ranskassa on erilaisia tuotantomuotoja. Esimerkiksi emolehmätuottaja myy vieroitetut vasikat loppukasvatukseen 6-9 kk ikäisenä. Sonnivasikat menevät usein Italiaan, Romaniaan, Puolaan mutta osa jää loppukasvatukseen kotimaahan. Vientiin menneistä vasikoista osa palautuu teurastukseen Ranskaan. Myös härkiä voidaan kasvattaa Ranskassa. Hiehot kasvatetaan pääosin Ranskassa. On myös olemassa yhdistelmätuotantoa. Rotujen jalostus on pitkälle erikoistunutta. (Pesonen 2012). TAULUKKO 7. Emolehmien määrä ja rodut Ranskassa (Pesonen 2012) Ranskassa on noin emolehmää ( ) Rotujakauma noin (2010): Charolais Limousin Blonde Salers Aubrac Rouge des Pres Parthenaise Gasconne Bazadaise 2800 Syyspoikivia emolehmiä on kokonaispoikimamäärästä 4-12 %. Syyspoikivat emolehmät sijoittuvat vuoristoalueille, joissa pyritään saamaan emot tiineinä kesälaitumille helpon hoidon johdosta. Syyspoikivien emojen vasikat vierotetaan jo 4-5 kk ikäisenä. Syyspoikima-aika on syyskuusta lokakuulle. Erikseen talvipoikivat emot, joiden osuus on noin 20 %. Talvipoikima-aika on joulukuusta helmikuulle.

15 14 Tavoite teuraspainoesimerkkejä kahdella eri ranskalaisella rodulla: Sonnit: Ch 16 kk 405 kg Ch 17 kk 420 kg Ch 18 kk 435 kg Li 16 kk 370 kg Li 17 kk 380 kg Li kk 390 kg Erilaiset kasvatusrytmit/ajat (sonnit, hiehot ja härät): Intensiivinen kasvatus Teurasvasikka (sonni ja lehmä) teurasikä 180 päivää maksimi tavoite-elopaino teurastettaessa 180 kg. Lyonin vasikka (vasikka emon alla, maidolla) teurasikä 275 päivää. Tavoite-elopaino teurastettaessa 450 kg. Nuoret (14 kk) ikäiset sonnit rodusta riippumatta suositellaan kasvatettavan nopeasti ja tavoite elopaino teurastettaessa vähintään 575 kg. Teurasiän nosto koetaan riskiksi sonnien loukkaantumisriskin myötä. Hiehot (erityisesti limousin) teurastusikä on yleensä kk. Elopaino teurastettaessa vähintään 400 kg. Päiväkasvu g/pv. Ruokinnassa käytetään vähintään % väkirehua kuiva-aineesta. Tavoitteena teurastaa alkuvuodesta. Semi-intensiivinen kasvatus Sonnien ikä kk. Kasvunrajoitus noin kuukauden iässä. Matalampi energiataso ruokinnassa. Härkien ikä kk. Kasvunrajoitus 14 kk iästä lähtien. Matalampi kasvutavoite. Teurashärän tavoite-elopaino teurastettaessa vähintään 600 kg Hiehojen ikä kk. Vieroituksen jälkeen noin 0,5 kg/pv kasvu. Laidunkausi hyödynnetään. Ruokinnalla kasvua pidetään yllä tulevalla sisäruokintakaudella. Tavoiteteuraspaino vähintään 350 kg (26-28 kk). Charolais teurasikä kk. Limousin kk. Blondi 28 kk. Ekstentiivinen kasvatus Härät ikä kk. Kasvua rajoitetaan ruokinnalla. Kasvatus jaettu erilaisiin jaksoihin, joissa erilainen kasvutavoite. Jos tavoitellaan 36 kk teurasikää, ensimmäinen kasvun rajoite vieroituksen jälkeen 9 kk iässä.

16 15 Kasvua vain korkeintaan 0,5 kg/päivä. Kasvua kiritään joko seuraavan kesällä laitumella tai korkeammalla ruokinnan intensiteetillä kk iässä. Mahdollista nostaa kasvu niin, että saavutetaan 500 kg elopaino n kk iässä, jolloin eläimen voi lähettää teuraaksi. Jos tarve vaatii, kasvatusta voidaan jatkaa matalammalla päiväkasvulla noin 0,5-0,7 kg/päivä, jonka jälkeen ruokinta taas muutetaan 26 kk iässä niin, että eläimet kasvavat vähintään 1,0-1,2 kg/pv. Tavoiteteuraspaino saavutetaan kk. Tavoite elopaino teurastettaessa kg vähintään. Hiehot kk. Kasvua rajoitetaan ruokinnalla. Laidunkaudet hyödynnetään. Teuraspainotavoitteet 30 kk vähintään 350 kg, 32 kk vähintään 370 kg, kk vähintään 380 kg. Myös käytetään kerran poikineita lehmiä tasaamaan tuotantoa. Vanhempien lehmien teuraskasvatus. Omat kasvatus/ruokintamallit. Emolehmille pyritään saamaan lisää teuraspainoa kg korkeintaan 75 päivän pituisella loppukasvatuksella (ch ja li). Tuotantoa tasataan pääasiassa erilaisilla ruokinnoilla. (Pesonen 2012) Ruotsi Ruotsissa kausivaihtelu on suurta. Talvella on paljon naaraspuolisia ja kesällä sonneja. Tavoitteena on tasaisempi teuraiden saanti ja siirtyminen enemmän hiehon ja hieholehmän sekä härän suuntaan. Tarjonnan tasaamiseksi ei käytetä suunnitelmallisesti rotuja eikä eri eläinlajeja. Yhdessä neuvojien ja tuottajien kanssa tehdään jonkin verran työtä ruokinnassa ja sen suunnittelussa, jotta saataisiin tasaisemmin teurasta markkinoille. Tavoitteena on kg teuraspaino, rasvaluokka 3-4 ja vähintään O+ luokka. Hiehojen painotavoite on kg ja sonnin kg. Häristä on vähän tietoa, mutta lisätietoa on tulossa tutkimuksen kautta. Emojen poikiminen syksyllä on harvinaista. Suurin osa emolehmistä saa vasikan tammikuun ja huhtikuun välillä. Ohjaukseen käytetään hinnoittelua ja sopimuksia, mutta kokonaisuudessa on paljon tehtävää. (Sundelöf 2012).

17 Irlanti Irlanti on EU:n suurin naudanlihan vientimaa ja viidenneksi suurin vientimaa koko maailmassa. Vuonna 2011 naudanlihan viennin arvo oli noin 1,8 biljoonaa euroa. Lisäksi elävää eläintä vietiin, joiden arvo oli noin 205 miljoonaa euroa. Lähes 99% naudanlihasta viedään nykyään EU:n markkinoille. Irlanti on vahva naudanlihantuottajamaa sillä sää on suotuisa nurmen kasvulle ja nurmituotanto on erittäin voimakasta. Maatalousmaasta lähes 80% on nurmituotannossa. Irlannissa on noin miljoona emolehmää. Käytössä on useita eri liharotuja. Tilakoot ovat kuitenkin melko pieniä, keskikoko on noin 32 hehtaaria ja kannattavuus heikko. Ilman EU-tukia tuotanto olisi kannattamatonta. Tuen määrä teurastettua eläintä kohti on noin 600. Lihantuotannossa on olemassa erilaisia menetelmiä, joilla halutaan varmistaa oikea tuotanto oikeille markkinoille. Aikaisemmin suurin osa pihvivasikoista myytiin vieroituksen jälkeen Espanjaan ja Italiaan. Kuitenkin viime aikoina naudanlihan hinnan nousun myötä loppukasvatuksen suosio on kasvanut Irlannissa. Sonnit kasvatetaan noin 400 kg:n teuraspainoon ja hiehot noin 320 kg:n teuraspainoon eurooppalaisten markkinoiden toiveiden mukaisesti. Kolme suurinta teurastamoa teurastaa lähes 60 % eläimistä ja vientilisenssi on yli 30 toimijalla. Ei ole olemassa yhtä brändiä, vaan jokaisella lihatalolla on oma brändinsä. Hyvin tyypillistä on sopimustuotanto ja bonukset varsinkin kesän tarjonnan varmistamiseksi. Lihan markkinoinnissa suuri merkitys on Bord Bia -yrityksellä, jonka tavoite on erityisesti markkinoida Irlantilaista ruokaa koti- ja vientimarkkinoilla. Yritys toimii linkkinä tuottajien, teollisuuden ja markkinoiden välillä. Yrityksellä on myös merkittävä rooli laatujärjestelmän ylläpidossa ja valvonnassa. Bord Bia Quality Assurance (irlantilainen ruoka) -merkin takana on rekisteröitynyttä tuottaja- ja lihateollisuusyritystä jäsenenä. Suurin osa Irlannin emolehmistä poikii keväällä eli suurin osa pihviteuraista tulee teuraskypsiksi vuoden lopussa. Toisaalta kulutus on korkeimmillaan grillausaikaan kesällä. Aikaisemmin tämä kausituotanto oli ongelma, koska paljon eläimiä tuli teuraaksi samaan aikaan ja se vaikutti myös lihan hintaan. Kausihinnoittelusta on kuitenkin päästy eroon viimeisen viiden vuoden aikana koska osa emolehmistä poikii syksyllä, loppukasvattamoiden toimintaa on kehitetty, lihan markkinointia on kehitetty ja varastointimahdollisuuksia on kehitetty. (Gaffney 2012)) 2.3. Pihviluokkien hintavertailu vertailumaissa Suomessa ja Ruotsissa markkinat ovat kansalliset. Irlannin markkinat ovat vientivoittoiset ja enemmän alueelliset.

18 17 TAULUKKO 8. Naudan ruhon markkinahinta eräissä luokissa vk. 12 v selvityksen EU-maissa (Tike 2012) Sonni Hieho Lehmä R2 R3 R3 O2 O3 O2 O3 Suomi 375,22 376,59 326,31 272,50 270,24 243,02 229,83 Ruotsi 385,40 391,30 404,80 362,30 367,80 332,80 339,80 Irlanti 386,30 386,90 401,20 367,40 383,90 328,90 339,20 Ranska 383,00 375,00 376,00 314,00 320,03 318,00 321,00 Suomessa maksettu hinta on niin sonnissa, hiehossa kuin lehmässä vertailun ajankohtana alhaisin. Hintaero on suhteellisesti suurin lehmässä ja sitten hiehossa. Taulukon 8 vertailussa olevat sonnin ja hiehon luokat kuvaavat hyvin pihvistä maksettua hintaa. Liitteessä 5 kuvataan lihalajien hinnanvaihtelua pitemmällä aikavälillä ja kesäkuukausina on nähtävissä hiehon hinnan nousua. Anne Idstöm (2011) on todennut että kotimaisen lihan riittävyyden turvaamiseksi nautojen nykyisiä painoja ei voi alentaa, vaikka se olisi teurastamolle taloudellista, koska lihasta on puutetta. 2.4 Pohjois-Amerikka ja teuraskasvatuksen optimointi Pohjois-Amerikassa loppukasvatuksessa on paljon eroja maan sisällä johtuen eroista ilmastossa ja rehuvaroissa. Teuraskasvatuksessa käytetään pääasiassa härkiä ja hiehoja. Esimerkiksi Itä ja eteläosissa Yhdysvaltoja suurin osa vierotetuista vasikoista myydään joko suoraan feedlottyyppiseen loppukasvatukseen tai ns. backgrounding -kasvatukseen, jossa tavoitteena on kasvattaa eläinten kokoa karkearehuvaltaisella ruokinnalla ennen intensiivistä loppukasvatusta. Backgrounding kasvatuksessa eläimet ruokitaan esim. heinällä ja muulla edullisella karkearehulla. Toinen tapa kasvattaa eläinten kokoa ennen loppulihotusta on stocker -kasvatus, jossa kasvattajat ostavat kevyitä pihvivasikoita suoraan emotiloilta tai backgrounder-kasvattajilta talven jälkeen, laiduntavat vasikoita noin 2-5 kk ja sen jälkeen ne myydään noin 400 kg:n elopainossa loppukasvatukseen. Loppukasvatuksessa on kaksi tapaa toimia: 1. Intensiivinen kasvatus, jossa eläimet menevät suoraan feedlot-loppukasvatukseen 2. Ekstensiivinen kasvatus, jossa eläimet laiduntavat tietyn ajan (yleensä 4-8 kk) tai ne kasvatetaan seosrehuruokinnalla ulkotarhoissa. Intensiivinen kasvatus Intensiivisen kasvatuksen etuna on vähäisempi lannantuotanto ja lisäksi saattaa olla alhaisempi kasvatushinta, jos pystytään käyttämään edullisia energiarehuja. Intensiivisellä kasvatuksella saavutetaan yleensä myös tehokkuutta verrattuna extensiiviseen kasvatukseen. Haittana voi olla eläinten liian nopea rasvoittuminen. Suurikokoisilla (raskasrotuisilla) eläimillä toisaalta saavutetaan korkeampia teuraspainoa ilman rasvoittumista. Vaihtoehtona voidaan käyttää rajoitettua tai kasvuvaiheittain ohjattua ruokintaa, jossa haetaan tehokasta rehun hyväksikäyttöä rajoitetun kasvuvaiheen jälkeen (Chiba 2009).

19 18 Loppulihotusvaiheen ruokinta feedlotissa Loppulihotusvaiheen ruokinnassa haetaan ruokintamallia, joka tuottaa mahdollisimman hyvää pihvilihaa kuluttajalle. Teuraskypsä eläin on yleensä iältään 1-2 vuotta vanha ja teuraspainotavoite lihamarkkinoista riippuen n kg. Ylipainoisista ruhoista yleensä tulee heikompi hinta. Jotkut eläimet menevät loppulihotukseen jo kg:n painoisina, jotkut eläimet menevät loppukasvatukseen kg:n painoisina ja osa voi painaa yli 450 kg tai enemmän ja olla yli vuoden vanhoja. Luonnollisesti suuret erot eläinten välillä vaikuttavat eläinten ravinnontarpeeseen. Loppulihotusvaiheen ruokinta tarvitsee yleensä ravintoaineita seuraavasti: Raakavalkuaista 9-14 %, riippuen eläimen iästä, koosta ja kasvusta Energiaa paljon. Tavoitteena väkirehuvaltainen dieetti, jolla saadaan aikaiseksi hyvä kasvu ja halutut ruho-ominaisuudet. Dieetti on yleensä edullinen, mutta riskinä saattaa olla mm. asidoosi ja maksahylkäykset. Kalsiumia 0,3-0,6 %. Kalsiumin lisäys on välttämätön väkirehuvaltaisella ruokinnalla. Ca:Psuhde 2:1. Fosforia 0,2-0,4 %. Karkearehun merkitys loppuruokinnassa Kaikissa loppukasvatusmalleissa käytetään karkearehua, mutta jopa väkirehuvaltaisella ruokinnalla käytetään n % karkearehua pötsin toiminnan varmistamiseksi. Energian saannin kannalta karkearehu saattaa olla dieetin kallein raaka-aine. Karkearehuna käytetään yleensä sinimailasheinää, nurmivaltaista heinää, säilörehua (maissi, vehnä, nurmi) ja esimerkiksi pellavansiemenen kortta. Karkearehun lisäys loppukasvatuksessa yleensä lisää syöntiä ja parantaa kasvua kun karkearehun määrää nostetaan viidestä noin kymmeneen prosenttiin (Chiba 2009). Ekstensiivinen kasvatus Lihakarja kasvaa alhaisella päiväkasvulla (n. 1 kg/pv) karkearehuvaltaisella ruokinnalla ja tuotetaan vanhempia ja painavampia teurasruhoja kuin intensiivisellä kasvatuksella. Karkearehuruokintavaiheen aikana eläimen tavoitteena on kasvaa runkokokoa ja peruslihaksikkuutta ennen voimakasta loppulihotusvaihetta, jolla näihin eläimiin haetaan marmorointia. Karkearehuruokinta voi olla kallista, ellei pystytä hyödyntämään laitumia. Vaihtoehtona ovat natatyyppiset laitumet, jotka ovat syksyllä peltoon jätettyä laidunta tai karhotettua nurmea talvisyöttöön sekä talvivehnälaitumet. Tuotoltaan heikoimpia ovat karhotetut laitumet talvella ja yleensä talvivehnälaitumilta tulevat eläimet kasvavat parhaiten loppukasvatuksessa ja näille laitumille ei tarvita muuta lisärehua kuin kivennäisiä. Nykyisin noin puolet pihvivasikoista päätyy loppukasvatukseen hitaan karkearehuvaltaisen kasvuvaiheen kautta. Suoraan emotiloilta tulevat vasikat syövät loppukasvatuksessa kallista rehua pitempään kuin hitaan kasvuvaiheen läpi käyneet eläimet, joten ne ovat feedlotille taloudellisesti kannattamattomampia. Maissirehuun perustuva loppukasvatus on tällä hetkellä kallista, sillä maissia käytetään yhä enemmän biopolttoaineena, mikä nostaa sen hintaa huomattavasti. Toisaalta lihan syöntilaadusta ei olla halukkaita tinkimään Yhdysvaltojen markkinoilla ja siksi loppukasvatus halutaan suorittaa korkeaenergisellä ruokinnalla (Ahola 2012).

20 19 Yhdysvalloissa on olemassa lukemattomia eri tapoja ruokkia eläimiä vieroituksesta teurastukseen. Osa tuottajista hakee kompensatorisen kasvun etua voimakkaasti. Rajoitetun kasvun vaiheessa tulee aina ottaa huomioon biologian asettamat rajoitteet ja rajoitetun kasvun aika (Chiba 2009).

21 LIHAROTUISTEN TEURASTUSAJANKOHDAN OPTIMOINTI 3.1 Lihakarjarotujen eroja Maailmanlaajuisesti on pystytty osoittamaan, että ei ole olemassa yhtä rotua tai roturyhmää, joka on ylivoimainen muihin rotuihin nähden kaikissa tuotantosysteemeissä. Oikean kasvurytmin ja teuraskypsyyden yhteisvaikutuksen hakeminen eri rotuja täydentäen ja hyväksikäyttäen eri tuotantomenetelmissä ja ruokintatavoissa on lihakarjakasvatuksen kansainvälinen haaste (Allen 1990). Kun valitaan rotuja lihantuotantoon, tulee ottaa huomioon tuotantosysteemi, lihamarkkinoiden vaatimukset / tavoitteet, käytettävissä olevien rehujen määrä ja laatu, ilmasto, rotujen täydentäminen ja puhdasrotuisen jalostuseläinaineksen määrä ja kustannus. Jokaiseen tuotantoympäristöön ja tuotantoon tulee valita siihen parhaiten soveltuvat rodut ja niiden yhdistelmät (Greiner 2009). Rotujen välillä on suuria eroja eläimen kasvussa ja kasvurytmissä, koossa, maidontuotannossa, poikimahelppoudessa, sukukypsyyden saavuttamisessa, rehun hyväksikäyttökyvyssä sekä teurasominaisuuksissa. Kasvurytmiin vaikuttavat eläimen todellinen aikuiskoko sekä kudosten jakautuminen kehossa. Lihantuotannon kannalta tärkeintä on lihas- ja rasvakudosten suhde. Eri omi naisuuksien optimi haetaan tuotantoympäristön ja lihamarkkinoiden vaatimusten suhteen (Gregory 1999, Field 2007). Suurempia ja vähärasvaisempia teurasruhoja tuottavat yleensä rodut, joiden vasikat ovat syntymäpainoltaan suurempia, vieroituksessa painavampia ja kasvavat nopeammin, verrattuna rotuihin, joiden vasikat ovat syntymäpainoltaan pienempiä. Pihvivasikoita myyvät tilat saavat yleensä suuremman tuoton painavammasta vasikasta. Toisaalta suuremmat vasikat lisäävät poikimavaikeuksia ja vasikkakuolleisuutta (Allen 1990). Erilaisten ja erirotuisten eläinten teurastusajankohdan optimointi on taloudellisen kasvatuksen tavoite. Toisaalta tavoitteena on hakea eläimistä suurin mahdollinen tehokkuus kuitenkaan menettämättä eläinten terveyttä. Biologinen tehokkuus voidaan ilmaista elopainon lisääntymisenä saavutettua rehun energiasisältöä (MJ, ME) kohden. Korkeita teuraspainoja tavoiteltaessa isot rodut ovat biologisesti tehokkaampia kuin keskikokoiset rodut, sillä niiden perinnöllinen lihaksentuottokyky on suurempi. Toisaalta, jos teurastusajankohdan optimointi tapahtuu rajoitetun kasvatusajan sisällä, keskikokoiset rodut ovat keskimäärin tehokkaampia, sillä niiden ylläpitoenergian tarve muodostuu pienemmäksi. (Cundiff ym. 2004). Rotujen välillä on eroja, mutta on tärkeä valita oikea rotutyyppi ja sen jälkeen rodut joita kasvatetaan ja jalostetaan lopputuotemarkkinoiden mukaisesti. (Cumming, 2007). Taulukossa on lista roturyhmistä. Samassa ryhmässä olevilla roduilla on samantyyppinen biologinen ilmiasu Brittirodut Varhaisen teuraskypsyyden saavuttavat rodut kehitettiin selviytymään ja tuottamaan pihvilihaa heikolla karkearehulla kylmissä ja karuissa olosuhteissa. Samalla ruokinnalla esimerkiksi raskaampi charolais-rotu kyllä kasvattaa runkoa ja luustoa mutta ei todennäköisesti saavuta teuraskypsyyttä (Allen 1990).

22 21 TAULUKKO 9. Rotutyypit (Cumming 2007) Brittirodut Iso brittirotu Eurooppalaiset rodut Yhdistelmärodut Liha suuret rodut Liha - keskikokoiset Kaksoislihaksikkuuden omaavat Bos Indicus Taurine / Sanga Angus, hereford, nupo hereford, Shorthorn, Galloway, Murray Grey, Devon South Devon Simmental, Gelbvieh, Maine Anjou, Brown Swiss Charolais, Romgnola, Chianina Limousin, Blonde Aquitane Belgian Blue, Piedmontese Brahman, Sahwal Tuli, Senepol Lypsykarjarodut Japanilaiset Yhdistelmärodut Bos indicus composite Holstein, Jersey Black Wagyu, Red Wagyu Santa Gertrudis, Santa Gertrudis, Braford Brangus, Droughtmaster, Charbray, Belmont Red Yhdistelmärotu muodostuu kahdesta tai useammasta rodusta. Yhdistelmän avulla haetaan mm. tuottavuutta erilaisella ruokinnalla (Cumming 2007). Brittirotujen (angus, hereford) tyypillinen ominaisuus on varhainen teuraskypsyys ja rasvoittumistaipumus, varsinkin jos ruokinta on voimakasta energiatasoltaan. Luontaisesti brittirodut kasvavat ja kehittyvät hyvin energiatasoltaan keskinkertaisellakin ruokinnalla. Brittiroduilla on hyvä hedelmällisyys ja lihan syöntilaatu on korkea. Varsinkin anguksella on korkea lihan marmorointitaipumus, joka tekee siitä suositun rodun varsinkin Japanin markkinoille. Korkean teuraspainon saavuttaminen ilman rasvoittumista on brittiroduilla vaikeaa. Brittirodut sopivat karkearehuvaltaiseen ruokintaan ja niiden optimaalisena kasvatusaikana pidetään 18 kuukautta tai alle (Cumming 2007, Warren ym. 2008). Herefordin kasvurytmi poikkeaa hieman anguksen kasvurytmistä ja hereford ei rasvoitu yhtä alhaisissa painoissa kuin angus (Cundiff ym. 2004). Herefordin kasvurytmi on saman tyyppinen limousinin kanssa, ja kasvu yleensä nopeutuu vasta vieroituksen jälkeen Mannermaiset rodut Brittirotuihin verrattuna mannermaiset rodut ovat yleensä suurempia aikuiskooltaan, ne kasvavat yleensä nopeammin ja niissä on enemmän lihasta kuin brittiroduissa. Niiden teuraskypsyys saavutetaan birttirotuja myöhemmin, ne tuottavat vähärasvaisempia teurasruhoja ja ne tarvitsevat enemmän rehua kuin brittirodut teuraskypsyyden saavuttamiseen. Mannermaisten rotujen lihan syöntilaatu (marmoroitumisaste) on alhaisempi kuin brittirotujen (Cumming 2007,Greiner 2009).

23 22 Vuosikymmenien aikana ranskalaisia rotuja (blonde d Aquitaine, charolais, limousin) on vahvasti jalostettu suhteellisen suureen aikuiskokoon, lihaksikkuuteen ja vähärasvaisuuteen. Manner- Euroopasta kotoisin olevan yhdistelmärodun (simmental) geneettinen maidontuotantopotentiaali ja elinikäistuotos ovat korkeita sekä eläinten kasvuominaisuudet hyvät (Pesonen 2011) Risteytystuotanto Loppukasvatuksen optimoinnin ja pihvilihan tasaisen tarjonnan kannalta on tärkeä hyväksikäyttää eri liharotujen väliset erot sekä niiden kasvussa että teurasominaisuuksissa. Roturisteytyksillä, joissa emorotuihin yhdistetään ns. pääterotujen sonnit, saadaan loppukasvatukseen monipuolisuutta ja tehokkuutta (Allen 1990). Risteytystuotannolla saadaan aikaiseksi kaksi selkeää hyötyä puhdasrotuisiin eläimiin verrattuna: 1. Risteyttämällä pystytään hyödyntämään heteroosia ja yleensä risteytysjälkeläiset ovat elinvoimaisia, nopeasti kasvavia ja kestäviä (taulukko 10). 2. Risteyttämällä tehostetaan tuotantoa rotujen eri ominaisuuksien yhdistämisen kautta. Risteytys ei välttämättä ole ylivoimainen yhdessä ominaisuudessa, mutta kokonaistuotannossa sen tuotannollinen hyöty on yleensä suurempi kuin vastaavan puhdasrotuisen yksilön. Tehokas risteytysohjelma optimoi tuotannon, ei välttämättä maksimoi sitä (Greiner, 2009). TAULUKKO 10. Heteroosin tuoma hyöty risteytysvasikkaan (Cundiff and Gregory, 1999). Heteroosi: Risteytysvasikan tuoma hyöty Ominaisuus Huomioitu parannus Heteroosi aste (% ) vasikkasaanto, % Eloonjäämisprosentti vieroitukseen, % Syntymäpaino (lb) Vieroituspaino (lb) Päiväkasvu (lb/d) Vuosipaino (lb) lb=0,454kg

24 23 Suunnitelmallisella risteytystuotannolla saavutetaan hyvä kokonaistuotos sekä emolehmätuottajan että loppukasvatuksen kannalta vain silloin kun käytetään mahdollisimman hyvää eläinainesta. Suunnitelmallinen risteytystuotanto yhdistää kahden tai kolmen emorodun risteytysemolehmälle raskaan ns. pääterodun sonnin. Pääterodun sonnin valinnassa korostuvat ennen kaikkea poikimahelppous, kasvu ja ruhon ominaisuudet (Greiner 2009). Toivotun teurasominaisuuksien tulosten saavuttamiseksi on suuri merkitys valituilla roduilla ja rotujen prosenttimäärällä kasvavassa lihanaudassa. Hyödyntämällä eri rotujen ominaisuuksia oikein risteytystuotannossa voidaan saavuttaa optimaalinen teurastulos lihamarkkinoiden kannalta. Brittirotujen hyöty on korkea lihan marmorointiaste ja vastaavasti mannermaisten rotujen hyöty on korkea lihaksikkuus. Yhdistämällä nämä rodut oikein, saadaan hyvä markkinaruho, jossa on sekä lihakkuutta että hyvä lihan syöntilaatu. Risteytystuotannossa on mahdollista sijoittaa rotujen perimän kautta tuotu hyöty erilaiseen tuotantoympäristöön, erilaisiin rehujärjestelmiin ja saada lihamarkkinoiden toivoma lopputulos (Greiner 2009) Lihanaudan kasvu Naudanlihantuottaja pystyy eläinaineksen, eläinten kasvun ja ruokinnan avulla säätelemään markkinoiden haluamaa lopputulosta. Eläimen kudosten erilaisen kasvun ymmärtäminen on tärkeässä roolissa onnistuneen lopputuloksen (tavoite teurasruho) kannalta. Kasvu kuvataan yleensä eläimen elopainon lisääntymisellä tietyssä ajassa. Eläimen koko ja elopaino lisääntyvät kunnes mahdollinen aikuiskoko on saavutettu. Tämän jälkeen eläin rasvoittuu (Allen, 1990). Tasapainoisen kasvun kannalta on tärkeää, että runko (luusto) kehittyy eläimelle vahvaksi ennen lihasten muodostumista (kuvio 5, MTT). Kudosten kasvu etenee seuraavasti: Luusto kasvaa nopeasti saavuttaen maksimilujuutensa ennen lihasten kasvua. Viimeisenä tapahtuu rasvan muodostuminen kehoon. Eläimen kudosten kasvurytmin näkee parhaiten vastasyntyneestä vasikasta, joka on syntymähetkellä saanut lähes valmiin hermokudoksen, se on melko vahva luustoltaan, pää ja jalat ovat suhteessa suuria muuhun kehoon ja lihakkuus on niukka. Suhteet muuttuvat kuitenkin nopeasti eläimen kasvun myötä. Normaali kasvukäyrä on S-kirjaimen muotoinen, jossa kasvu on kiihtyvää sukukypsyyden saavuttamiseen saakka, tämän jälkeen kasvu yleensä alkaa hidastua (Kuviot 4,5). Eläin tarvitsee rehujen energiaa ylläpitoon ja kudosten kasvuun. Nopeassa kasvun vaiheessa tarvitaan ravintoarvoiltaan parempia rehuja kuin hitaan kasvun vaiheessa eli lähestyttäessä maksimaalista aikuiskokoa ja teuraskypsyyttä (Allen 1990, Lamminen 2006).

25 24 Syntymä Sukukypsyysikä saavutetaan Optimaalinen teurasikä KUVIO 3. Kudokset kasvavat nuorella eläimellä eri tahdissa. Sininen käyrä kuvaa hermokudoksen kasvua, vihreä käyrä luuston kasvua, punainen käyrä lihaskudoksen kasvua ja keltainen käyrä rasvakudoksen kasvua (Pesonen 2011). KUVIO 4. Tyypillinen naudan kasvukäyrä (Lamminen 2006).

26 25 KUVIO 5. Naudan kudosten suhteellinen kasvu. (Lamminen 2006). Kasvuominaisuudet eri rotujen yksilöillä on kuvattu taulukossa 11. Syntymä- ja vieroituspainot ovat sekä häriltä että hiehoilta, mutta päiväkasvu ja loppupaino ovat vain häriltä. Loppupaino on suhteutettu normaaliin teurasikään. Merkittäviä eroja on nähtävissä rotujen välillä eri ominaisuuksissa. Syntymäpainoiltaan suuret rodut ovat myös painavia vieroitusiässä, kasvavat nopeasti feedlotissa ja niillä on myös suurin loppupaino (Charolais). Toisaalta nopeasti kasvavat rodut, joilla on suurin syntymäpaino, aiheuttavat eniten poikimavaikeuksia.

27 26 TAULUKKO 11. Rotujen alkuperäisten ja nykyisten isäsonnien kasvutuloksia (Nunez-Dominguez ym. 1993) Isäsonnin keskiarvoja syntymäpainon, vieroituspainon ja feedlot-kasvatuksen suhteen 1 Rotu % Poikimimiset ilman avustusta % Eloonjääminen vieroitukseen saakka Syntymäpa ino ( lb) 200pv paino (lb) Päiväkasvu, (lb) Loppupaino (lb) Orig. Hereford-Angus Curr. Hereford-Angus Orig. Charolais Curr. Charolais Chianina Gelbvieh Limousin Maine Anjou Salers Shorthorn Simmental Kasvatus aika ja ruokinta Kansainväliset tavoitteet tavoiteltavien teurasruhojen saamiseksi markkinoille haluttuun aikaan saadaan jaksottamalla lihanautojen ruokintaa ja kasvua. Euroopan ulkopuolella on yleisesti käytössä ns. rungon kasvatuksen vaihe liharotuisille naudoille vieroituksen jälkeen. Tässä vaiheessa ruokinta on hyvin karkearehuvaltaista ja kasvutavoite vastaa lähinnä ylläpitoruokinnan tarvetta tai noin yhden kilon päiväkasvua 4-8 kuukauden ajan. Tätä seuraa loppulihotusvaihe hyvin väkirehuvaltaisella ruokinnalla (yli 70 % väkirehua) feedlot-tyyppisissä loppukasvattamoissa.

28 27 Loppukasvatus kestää yleensä päivää lopputuotteen (ruhon laadun) tarpeesta riippuen. Tässä tuotantomallissa hyödynnetään ns. kompensatorista kasvua, joka toteutuu rajoitetun kasvun jälkeen parantuneen ruokinnan myötä (Field 2007). Perinnölliseen kasvurytmiin vaikuttavat eläimen aikuiskoko, syöntikapasiteetti sekä lihas- ja rasvakudoksen suhde. Eläimen luontainen (perinnöllinen) kasvurytmi määrittelee pitkälle taloudellisen kasvatusajan. Yleensä lyhyempi kasvatusaika merkitsee vähäisempää rehunkulutusta ja parempaa taloudellista lopputulosta. Tähän luonnollisesti vaikuttavat käytettävissä olevien rehujen määrä ja laatu. Tasainen päiväkasvu (yli 0,5 kg/pv) parantaa lihakkuutta ja lihan laatua (Field 2007). Korkeaenergisellä ja voimakkaalla ruokinnalla mannermaiset, suuret rodut kasvavat nopeasti, tuottaen vähärasvaista lihaa, mutta brittirodut rasvoittuvat liian nopeasti, eivätkä välttämättä saavuta parasta mahdollista teuraspainoa. Karkearehuvaltaisen ja väkirehuvaltaisen ruokinnan välillä on paljon välimuotoja, joiden avulla voidaan tuottaa pihvilihaa varhain teuraskypsyyden saavuttavista roduista ja suurista roduista. On melko yksinkertaista arvioida käytettävien rehujen määrä ja laatu ja suhteuttaa se eläinaineksen avulla tavoiteltavaan teurastusikään ja teuraspainoon. Varhaisella teuraskypsyydellä on kriittinen merkitys varsinkin silloin, kun rehujen laadussa ja saatavuudessa on vuodenaikojen mukaan vaihtelua. Laidunkasvatus on tästä hyvä esimerkki (Allen 1990) Intensiivinen loppukasvatus Loppukasvatuksen tavoite on aina maksimoida osto- ja myyntihinnan välinen erotus joka tilanteessa ja jokaisena vuonna. Voiton saantiin vaikuttavat kasvattajan kyky saada paras mahdollinen teurashinta kasvattamastaan eläimestä ja toisaalta kasvattaa eläin teuraaksi mahdollisimman tehokkaasti mutta myös edullisesti. Intensiivisessä kasvatuksessa sijoitetulle rahalle saadaan yleensä nopein vastine ja tavoitteena on kasvattaa voittoa. On olemassa paljon eri rotuja, eläinryhmiä, eri ikäryhmiä ja eri kuntoluokassa olevia eläimiä, jotka loppukasvattaja voi ostaa tilalleen. Loppumarkkinoiden tarpeet määrittävät pitkälti millaista eläinainesta kannattaa ostaa (Morris 2012). Intensiivisessä kasvatuksessa haetaan eläimiä, jotka pystyvät mahdollisimman tehokkaasti hyödyntämään käytettävissä olevan rehun lihan tuotannoksi. Rehuhyötysuhteella kuvataan kuinka paljon eläin tarvitsee rehua lihakilon (tai elokilon) tuottamiseen. Rehuhyötysuhteeseen vaikuttavat elopaino, sukupuoli, kasvu ja rotu. Suuret eläimet tarvitsevat pieniä enemmän rehua ylläpitoonsa. Nopeasti kasvavien eläinten rehuhyötysuhde on yleensä aina parempi kuin hitaasti kasvavien. Sonnit tarvitsevat noin 15 % enemmän ylläpitorehua kuin härät. Toisaalta samassa elopainossa ja samalla rehunsaannilla, sonnit kasvavat noin 10 15% paremmin kuin härät. Intensiivisellä kasvatuksella haetaan korkeita päiväkasvuja, nopeaa kasvua ja tavoitellaan suhteellisen lyhyttä kasvatusaikaa. Tämä kasvatustyyppi sopii yleensä korkean kasvupotentiaalin omaaville lihanaudoille, kuten sonneille sekä pääterotujen hiehoille. Intensiivinen kasvatus sopii tiloille, jotka haluavat nopean vastineen sijoittamalleen rahalle ja pystyvät saamaan sen tehokkaan kasvatuksen, edullisen rehustuksen ja oikean eläinaineksen avulla (Morris 2012, McRae 1999).

29 Väki- ja karkearehuruokinta Väki- ja karkearehut vaikuttavat eri tavalla eri roduissa ja näiden kudoksissa. Pääterodun eläimet pystyvät käyttämään väkirehun tehokkaammin lihaksen kasvuun kuin brittirotuiset eläimet, joilla väkirehun määrän lisääminen rehustuksessa lisää rasvan muodostusta ja lopputuotteessa lihan marmorointia. Ylimääräisen rasvan tuottaminen on yleensä aina kallista ja ei toivottua. Rasvakudosta lisää joko rasvasolujen koon kasvu, rasvasolujen lukumäärän lisääntyminen tai nämä yhdessä. Karkea- ja väkirehut toimivat rasvanmuodostuksessa eri tavalla. Hyvä, energiapitoinen karkearehu voi lisätä rasvasolujen lukumäärää. Väkirehuruokinta lisää rasvasolujen kokoa ja rasvan muodostumista naudan kehoon. Karkearehuruokinnalla rasvasolujen maksimikoko on suurempi kuin väkirehuruokinnalla. Toisin sanoen rasvasolujen lukumäärä ei lisäänny yhtä nopeasti karkearehuruokinnalla verrattuna väkirehuruokintaan. Rasvasolujen koon kasvulla on naudan rasvoittumisessa suurempi merkitys kuin solujen lukumäärän lisääntymisellä. Rasvasolujen koko voi alkaa kasvaa jo päivän iässä. Väkirehuruokinnan aloittamisajankohdalla on suuri merkitys siihen, missä vaiheessa rasvasolujen koko alkaa kasvaa. Naudan syöntikyky ja tavoiteltu kasvuvauhti määrittävät sen, kuinka energiapitoisen ruokinnan eläin tarvitsee. Keskikokoiset rodut sopivat paremmin karkearehuvaltaiseen ja vähemmän intensiiviseen kasvatusmalliin. Väkirehun osuus voidaan rajoittaa enintään 40 prosenttiin rehujen kuiva-aineesta ja ruokinnan energiasisältö noin 11 MJ ME/kg ka. Karkearehuvaltaisella ruokinnalla kasvu muodostuu tasaisemmaksi. Rehun kuiva-aineen syöntikapasiteetti lisääntyy eläimen elopainon kasvaessa. Optimaalinen teurasikä saavutetaan keskikokoisilla roduilla noin 75 prosentin aikuiskoossa ja keskinkertaisella kasvuvauhdilla. Isot rodut hyötyvät intensiivisemmästä kasvatuksesta, jossa väkirehun osuus on prosenttia. Varsinkin blonde d Aquitaine- ja limousin-roduilla saadaan selvä hyöty väkirehuvaltaisemmasta ruokinnasta. Isojen rotujen valttikortit, erinomainen lihaksen kasvukyky ja hyvät kasvuominaisuudet, saadaan esille kun kasvatusrehujen energiasisältö on yli 11,5 MJ ME/kg ka ja sulavuus on hyvä. Teurasruhojen rasvoittuminen on isoilla roduilla harvoin ongelma, vaikka tavoiteltaisiin hyvinkin suuria teuraspainoja. (Huuskonen 2011, Pesonen 2011) Suomessa haetaan parhaillaan lisätietoa miten eri liharotuisten eläinten erilainen väkirehutaso ja ruokinta vaikuttavat eri roduilla teurasikään, teuraspainoon, luokittumiseen ja lihanlaatuun. Käytettävissä olevat rodut ovat: aberdeen angus, hereford, charolais, limousin ja simmental. Teuraspainotavoite on rodusta riippuen kg. Nurmisäilörehuun perustuvan ruokinnan ruokintalinjoja on kaksi, joissa on erilainen väkirehutaso. Ensimmäisessä ruokintalinjassa sonnit saavat 40 % väkirehua dieetin kuiva-aineesta. Tämän ruokintalinjan tavoitteena on, että teuraskypsyys saavutettaisiin viimeistään kk iässä. Toisessa ruokintalinjassa sonnit ovat vieroituksen jälkeen saaneet 10 % väkirehua kuiva-aineesta. Sonnien väkirehutaso tullaan nostamaan noin 3 kk ennen ajateltua teurasajankohtaa 40 %:tiin. Tämän ruokintalinjan tavoitteena on, että teuraskypsyys saavutettaisiin myöhemmin, rodusta riippuen kk iässä. Sonnien kasvua on seurattu kuukausittaisilla punnituksilla. Lopputuloksissa lasketaan myös eri vaihtoehtojen taloudelliset erot (Pesonen 2012).

30 Väki- ja karkearehujaksotus voi vähentää rasvaisuutta Lypsyrotuisten sonnien kasvun jaksottaminen ei lisännyt rehunkulutusta, mutta vähensi rasvoittumista. Jaksottaminen vaikutti negatiivisesti lihan laatuun heikentäen lihan mureutta. Korvaavan ja taantuvan kasvun vaikutukset olivat hyvin samanlaiset. Voimakkaan tasaisesti ruokitut sonnit kasvoivat nopeasti, olivat lihakkaampia, mutta myös rasvaisempia. Pidentynyt kasvatusaika lisäsi kustannuksia. Laidun ja niittoruoho kesäaikana ovat halpoja rehuja. Ruokinnan säätely onnistuisi hyvin seosrehuruokinnassa (Manni 1999). Pihvirotuisten eläinten ruokinnan väkija karkearehujen jaksottamisesta Suomen olosuhteissa ja suomalaisilla rehuilla ei ole ruokintakokeita RUHON OMINAISUUDET JA LUOKITUS Ruhon ominaisuudet vaikuttavat suuresti teurasruhon arvoon. Rodut, joilla on suuri punaisen lihan määrä ruhon painosta, tuottavat syöntilaadultaan (marmorointiasteeltaan) heikkolaatuisinta lihaa. Marmorointiaste kuvaa yleisesti lihan syöntilaatua ja rodut, joilla on hyvä marmorointiaste, eivät välttämättä tuota eniten punaista lihaa ruhossa. Suuri ruhon ulkoisen rasvan määrä heikentää myyntiarvoa. Rotujen väliset erot on tärkeä hyödyntää loppukasvatuksessa, jotta saadaan markkinoille mahdollisimman hyvä teurasruho ja hyvän syöntilaadun omaava pihviliha. (Greiner 2009). Ruhon arvoon vaikuttavat lihakkuus (punaisen lihan määrä), rasvan määrä sekä luiden osuus ruhosta. Eläimen perimällä on suuri merkitys lihaksikkuuteen ja lihaksikkuus on hyvin periytyvä ominaisuus. Myös sukupuolella on suuri merkitys ruhon koostumukseen ja kasvurytmiin (Field 2007). Samanrotuisten hiehojen rasvakudoksen kasvu alkaa nopeammin ja varhaisemmin kuin sonnien. Härät ovat yleensä sonnien ja hiehojen välimuotoja kasvu-, lihakkuus- ja rasvoittumisominaisuuksiltaan (taulukko 12). Hiehojen rasvapitoisuus yleensä lisääntyy sukukypsyysiän jälkeen. Rotujen välillä on suuria vaihteluja. Brittiroduilla ei ole taloudellisesti järkevää kasvattaa eläimiä korkeilla päiväkasvuilla ja suurienergisellä dieetillä korkeisiin (yli 360 kg) teuraspainoihin. Nopea kasvatus ja voimakas ruokinta brittiroduilla aiheuttavat eläinten rasvoittumista liian varhain. Mannermaisilla roduilla eläimet voidaan yleensä kasvattaa rasvoittumatta korkeisiin teuraspainoihin voimakkaallakin ruokinnalla (taulukko 13, Pesonen 2011). TAULUKKO 12. Teurasominaisuuksien vaihtelu roduittain (Dufey ym. 2002, Wheeler ym. 2005, Bartoň ym. 2006, Bonesmo ym. 2010). Teuras- % Rotu Angus Blonde Charolais Hereford Limousin Simmental Karkearehuvaltainen ruokinta Sonni , ,5 58 Härkä Väkirehuvaltainen ruokinta Härkä 61,1 61,3 60,5 61,8 60,8

31 30 Luokittuminen (EUROP) Karkearehuvaltainen ruokinta (teuraspaino kg) Sonni ,5 10 Rasva-luokka (1-5 SEUROP) Karkearehuvaltainen ruokinta (teuraspaino kg) Sonni 2,58 2,27 2,50 2,22 Härkä 4,8 3,0 3,1 3,1 3,1 Sisäelin rasva- % Väkirehuvaltainen ruokinta (teuraspaino 363 kg) Härkä 2,39 2,07 2,11 2,24 2,24 Luiden osuus- % Väkirehuvaltainen ruokinta (teuraspaino 363 kg) Härkä 13,7 14,6 14,2 14,0 14,5 Ka. teurasikä, kk Karkearehuvaltainen ruokinta (teuraspaino kg) Sonni 13,6 16,75 14,1 17,35 18,70 TAULUKKO 13. Rotu ja teuraskasvatus (Coleman ym. 1993, Dufey ym. 2002, Bartoň ym. 2006, Bonesmo ym. 2010, Phillips 2010). Rotu Angus Blonde Charolais Hereford Limousin Simmental d Aquiutaine Syöntikyky/kapasiteetti (+) Aikuiskoko +(+) (+) +++ Kasvunopeus Rehujen käyttökyky, (+) alhainen väkirehupitoisuus Rehujen käyttökyky, (+) (+) korkea väkirehupitoisuus Kasvurytmi Teurasominaisuudet, ruhon lihakkuus +++ = suuri, nopea, ++ = keskinkertainen, + = pieni, hidas. Ruhon laatu ja käyttöarvon määrittely tapahtuu EU:n alueella ja myös Suomessa lakisääteisellä EUROP -laatuluokituksella. Laatuluokituksella määritetään ruhon lihaksikkuus ja rasvaisuus silmämääräisesti ruhon muodon perusteella. Lihakkuudessa huomiota kiinnitetään erityisesti paisteihin, selkään ja lapoihin. Perusluokkia lihakkuuden arvioinnissa on käytössä viisi (EUROP), josta kaikki luokat on jaettu vielä + ja arvoihin (taulukko 14 ). Ruhon rasvaisuuden määrittämisessä huomioidaan rasvakerroksen paksuus ruhon selkäpuolella. Rasvaisuusluokkia on käytössä viisi ja ne ilmoitetaan numeroilla 1 5 (taulukko 15). Ruhojen laatuluokituksen

32 31 kehittämisestä ja valvonnasta sekä luokittajien koulutuksesta vastaa Lihateollisuuden Tutkimuskeskus (LTK 2010). Suomessa lihan syöntilaadusta ei makseta. TAULUKKO 14. EUROP-luokitus Lihakkuus S E+, E, E- U+, U, U- R+, R, R- O+, O, O- P+, P, P- Ylivertaisen lihaksikas. Ruhon muodot kaikilta osiltaan äärimmäisen pyöreät. Paisteissa on erittäin paljon ulospäin kaareva kaksoislihaksisto Erinomainen. Ruhon muodot kauttaaltaan pyöreät tai erittäin pyöreät. Lihakset poikkeuksellisen hyvin kehittyneet Erittäin hyvä. Ruhon muodot kauttaaltaan pyöreät. Lihakset erittäin hyvin kehittyneet Hyvä. Ruhon muodot suorat tai lievästi pyöreät. Lihakset hyvin kehittyneet Kohtalainen. Ruhon muodot suorat tai sisäänpäin kaarevat. Lihakset keskinkertaisesti kehittyneet Heikko. Ruhon muodot sisäänpäinkaarevat. Lihakset heikosti kehittyneet Rasvaisuus 1 Rasvaton. Rasvaton tai hyvin ohutrasvainen ruho 2 Ohutrasvainen. Ruho ohuen, läpikuultavan rasvakerroksen peittämä 3 Keskirasvainen. Rasvakerros peittää punaisen lihan lähes kokonaan lukuun ottamatta paisteja ja lapoja 4 Rasvainen. Rasvakerros peittää punaisen lihan kokonaan lukuun ottamatta paisteja ja lapoja, jotka ovat kokonaan näkyvissä 5 Erittäin rasvainen. Koko ruho rasvakerroksen peittämä Loppukasvatuksen ja lihamarkkinoiden kannalta paras tulos saavutetaan, jos eläimet pystytään kasvattamaan teuraaksi roduittain, jolloin ruokinta optimoidaan jokaisen rodun kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Näin pystytään myös optimoimaan jokaisen rodun perinnöllinen kasvutaipumus ja saavuttamaan roduittain paras teurasruho. Lihamarkkinoiden haasteena on hyödyntää jokaisen pihviruhon paras mahdollinen arvo pihvilihamarkkinoilla. Esimerkiksi brittirotuja ei ole jalostettu tuottamaan erittäin lihaksikkaita (E- ja U-luokan) ruhoja, vaan niiden lihakkuusluokitus sijoittuu yleensä R luokkaan. Pihvilihan tarjonnan kannalta lihamarkkinoiden tulisi tavoitella mahdollisimman hyvä hinta myös näin luokittuville ruhoille, kun eläimet kasvatetaan tehokkaasti perimän mukaiseen optimiteuraspainoon ELÄINTEN KOKOLUOKAT JA TEURASKYPSYYS Kokoluokka-arviointi Eri rotujen välillä ja rotujen sisällä on suuria eroja eläimen aikuiskoossa. Pienirunkoiset eläimet saavuttavat yleensä sukukypsyyden varhain ja niiden teuraskypsyys saavutetaan melko alhaisissa teuraspainoissa. Suurirunkoiset eläimet saavuttavat sukukypsyyden ja teuraskypsyyden

33 32 myöhemmin kuin pienirunkoisten. Suurirunkoisia eläimiä voidaan yleensä kasvattaa huomattavasti korkeampaan teuraspainoon rasvoittumatta. Yleensä suurikokoisilla eläimillä kasvunopeus on parempi kuin pienikokoisilla, mutta samassa kokoluokassakin olevien eläinten välillä saattaa olla suuria eroja kasvunopeudessa. Lihaksikkuus ei ole kiinni kokoluokasta. Pienirunkoiset eläimet voivat olla hyvin lihaksikkaita samoin kuin suurirunkoiset voivat olla heikohkoja lihaksikkuudeltaan (taulukko 15) (Boggs 1993). Rungon kokoluokka-arviointi on objektiivinen, numeerinen arvio eläimen rungon koosta, joka kuvaa eläimen kasvutaipumuksia ja eläimen potentiaalista aikuiskokoa. Runkokoko-arvot vaihtelevat yleensä 2 9 välillä. Runkokokoasteikkoa voidaan käyttää, kun arvioidaan eläimen aikuiskokoa, potentiaalista teuraskokoa ja -arvoa, naudan kasvua ja eläimen ravintovaatimuksia Optimaalinen kokoluokka riippuu käytettävissä olevista rehuvaroista, jalostustavoitteista ja lihamarkkinoiden vaatimuksista ja -tavoitteista (Dhuyvette 1995). Pohjois-Amerikassa kehitetyt kokoluokka-asteikot soveltuvat valtaosalle liharoduista ja niitä pidetään yleensä kansainvälisinä mittareina (McKienan 1998). Eläimet luokitellaan rungon koon perusteella luokkiin Yleissääntönä voidaan sanoa, että pienirunkoisia eläimiä ovat kokoluokan 1-4 eläimet, keskirunkoisia kokoluokan 5-6 eläimet ja suurirunkoisia kokoluokan 7-9 eläimet. TAULUKKO 15 Teuraskypsyys-tyyppi, kokoluokka-asteikko (MCKIERNAN 1998). Teurakypsyysluokka Varhainen teuraskypsyys, pieni koko (kokoluokka l ja 2): Yleisesti lyhyt runko joka suhteessa. Lyhyet jalat ja lyhty runko. Yleensä selkeä suuntaus varhaiseen rasvoittumiseen. Nopea kasvupotentiaali puuttuu. Voi olla lihaksikas. Saavuttaa yleensä teuraskypsyyden varhain, i.e kg teuraspaino ja 9 12 mm selkärasvan paksuus (P8 kohta). Keskinkertainen teuraskypsyys, keskikoko (kokoluokat 3, 4, 5): Keskinkertainen kasvupotentiaali, joka nousee hyvään kasvupotentiaaliin kokoluokassa 5. Yleensä hyvä runkopituus ja erityisesti brittiroduilla voi olla hyvä lihaksikkuus. Yleensä saavuttaa teurasmarkkinoiden tavoitteet teuraspainossa kg ja 9 12 mm selkärasvan paksuus (P8 kohta). Kokoluokka-asteikko

34 33 Myöhäinen teuraskypsyys, suuri runkoko (kokoluokat 6, 7, 8): Suurirunkoisia eläimiä, joilla suuri kasvukyky ja vähän rasvaa. Eksoottisilla roduilla tässä koko luokassa on yleensä heikko lihaksikkuus. Saavuttavat teurasmarkkinoiden tavoitteet myöhään, teuraspainossa kg ja 9 12 mm selkärasvan paksuus (P8). Soveltuvat pitkään loppukasvatukseen, jos kestävät rakenteen puolesta, lihaksikkuus on hyvä ja eläimellä on marmoroitumispotentiaalia. Hyvin myöhäinen teuraskypsyys, erittäin suuri koko (kokoluokat 9, 10, 11): Erittäin suuria eläimiä, joilla valtava kasvupotentiaali ja yleensä hyvin vähärasvaisia. On epävarmaa, että saavuttavatko tämän kokoluokan eläimet koskaan riittävästi rasvaa teurasmarkkinoiden tavoitteiden mukaisesti. Lihanaudan koon, iän, kasvun ja ulkoisen rasvan määrän perusteella arvioidaan eläimen teuraskypsyyttä. Eläimet kasvavat nopeimmin siihen pisteeseen saakka, jolloin fyysinen kypsyys saavutetaan ja rasvoittuminen alkaa. Pienikokoiset eläimet saavuttavat tämän pisteen nuorempana ja kevyemmässä painossa kuin suuret eläimet. Pienirunkoiset eläimet hidastavat kasvua ja alkavat rasvoittua ja vastaavasti suurirunkoiset eläimet jatkavat kasvua rasvoittumatta (Kuva 6.). Eläintyyppiä vaihtaen tai hyväksikäyttäen voi vaikuttaa lihamarkkinoilta saatavaan tuloon. Esimerkiksi käyttämällä suurirunkoista sonnia varhain teuraskypsyyden saavuttavalle lehmälle saadaan nostettua jälkeläisen teurasarvoa vähärasvaisuutta suosivilla teurasmarkkinoilla. (McKiernan 1998) KUVIO 6. Kasvukäyrä eri kokoluokan eläimillä. Suom. weight = paino, physiological maturity = fyysinen kypsyys, maturity weight = teuraskypsyyspaino, age = ikä, large frame = suuri runko, small frame = pieni runko (McKiernan 1998).

35 34 Koolla on suuri taloudellinen merkitys teuraskypsyyden mittarina teuraspainoon. Esimerkiksi Australian lihamarkkinoille vaadittavien eläinten koko on melko pieni, koska markkinat haluavat melko alhaisia teuraspainoja ( kg). Tosin teuraspainotavoitteet ovat noususuuntaisia. Japanin vientimarkkinoille halutaan suurempia ruhoja, jopa 400 kg painoon saakka, ja näiden eläinten kokotavoite on luonnollisesti suurempi (taulukko 16). (McKiernan 2005). TAULUKKO 16. Kokoluokat härille eri lihamarkkinoille Australiassa. (McKiernan 2005). Markkinat Kotimarkkinat (Australia) Vientimarkkinat Esim. Japani, lyhyt loppukasvatus Vientimarkkinat Japani, pitkä loppukasvatus Loppukasvatusaika päivinä Optimaalinen kokoluokka Lihaksikkuus Lihateollisuus ja lihamarkkinat tavoittelevat yhä parempia eläimiä toivotun / optimaalisen teurasruhon saavuttamiseksi. Tähän päästään vain hakemalla jalostuksellisesti oikeita eläimiä tuotantoon. Jalostuksessa pitäisi painottaa eläinten teurasominaisuuksia yhä enemmän jokaisen rodun sisällä, jotta optimaalinen teurasruho saavutetaan (Bertrand ym. 2001). Lihaksikkuus tai punaisen lihan määrä liharotuisessa eläimessä kuvaa elävän eläimen ja teurastuksen jälkeen ruhon arvoa. Lihaksikkuuden kasvu eläimessä parantaa teurassaantoa ja siten nostaa ruhon arvoa. Naudanlihantuotannossa lihaksikkuuden arviointi elävältä eläimeltä on tärkeää kannattavuuden parantamiseksi. Lihaksikkuuden oikea arviointi vaikuttaa varsinkin siitossonnien valinnan kautta syntyvien vasikoiden lihantuotantoon. Lihaksikkuuden arviointiin voidaan käyttää esimerkiksi lihaksikkuus-asteikkoa (taulukko 17,18 ). Asteikolla kuvataan eläimen lihasten muotoja pois lukien rasvan määrä. Lihaksikkuus on joko lihasten pyöreyttä tai kuperuutta suhteessa runkokokoon rasvan määrä huomioiden. (McKiernan 2007).

36 35 TAULUKKO 17. Lihaksikkuusasteikko (McKiernan 2007). A. Erittäin hyvä lihaksikkuus 1 Erittäin paksu lihaksikkuus polvien alueelta 2 Lihasten väliset rajapinnat erottuvat selvästi 3 Sivulta katsottuna takaneljännekset pyöristyvät kuten omenat 4 Perhosmainen selkälinja fileet selkälinjassa ovat korkeammalla kuin selkäranka Eläin leveämpi takapolven kohdalta verrattuna selkälinjaa n B. Hyvä lihaksikkuus 1 Paksu lihaksikkuus reisien alueella 2 Polvien alueen pyöreys nähtävissä takaa katsottaessa 3 Jonkin verran kaarevuutta takaneljänneksessä sivulta katsottaessa 4 Tasainen ja leveä selkälinja Lihakset samassa linjassa selkärangan kanssa

37 36 C. Keskinkertainen lihaksikkuus 1 Tasainen lihaslinja reisien alueelta takaa katsottuna 2 Tasainen, mieluummin kulmikas selkälinja Huomioi linjojen tasaisuus ja kulmikku us D. Kohtalainen lihaksikkuus Tasainen tai kupera linja reidestä alaspäin Ohut polvien alue Terävä ja kulmikas selkälinja, paitsi silloin kuin hyvin lihava TAULUKKO 18. LIHAKSIKKUUS HÄRÄT, HIEHOT JA LEHMÄT RODUITTAIN (McKiernan, 2007) Täysikasvuiset sonnit A. Erittäin lihaksikas Härät / vuosikkaat sonnit Hiehot Lehmät Mannermaiset rodut Yksittäiset eläimet (poikkeusyksilöt) brittiroduista B. Lihaksikas Mannermaiset rodut Yksittäiset (poikkeusyksilöt) brittiroduista Poikkeusyksilöt, mannermaiset rodut Poikkeusyksilöt, mannermaiset rodut

NAUDAN KASVUN SÄÄTELY

NAUDAN KASVUN SÄÄTELY NAUDAN KASVUN SÄÄTELY Sole Raittila Jyväskylä 18.11.2010 23.11.2010 1 Naudan kasvuun vaikuttavat tekijät Perimä Sukupuoli Rotu Yksilölliset ominaisuudet Ruokinta Olosuhteet Terveys 23.11.2010 2 Naudan

Lisätiedot

Rotukarjahankkeen ruokintakoe. Loppuseminaari Loimaa 16.8.2013 Maiju Pesonen

Rotukarjahankkeen ruokintakoe. Loppuseminaari Loimaa 16.8.2013 Maiju Pesonen Rotukarjahankkeen ruokintakoe Loppuseminaari Loimaa 16.8.2013 Maiju Pesonen Esityksen sisältö Ruokintakoe Ø Tausta ja miksi Ø Materiaalit Ø Menetelmät Ø Tuloksia Ø Mahdollisuuksia ja päätelmiä Kuva: Johanna

Lisätiedot

Limousin. Rotupäivä Ylivieska 6.3.2012 Maiju Pesonen

Limousin. Rotupäivä Ylivieska 6.3.2012 Maiju Pesonen Limousin Rotupäivä Ylivieska 6.3.2012 Maiju Pesonen Esityksen kulku Kasvun vaiheet Vasikka emon alla: Ravinnontarve, edut ja haasteet Syöntikyky Energiaa ja valkuaista kasvuun Sonnit Hiehot Tavoitteita

Lisätiedot

Liharotuisten nautojen. ruokinta. InnoNauta-koulutuspäivä Maiju Pesonen InnoNauta-hankkeet

Liharotuisten nautojen. ruokinta. InnoNauta-koulutuspäivä Maiju Pesonen InnoNauta-hankkeet Liharotuisten nautojen loppukasvatuksen ruokinta InnoNauta-koulutuspäivä Maiju Pesonen InnoNauta-hankkeet Ollakseen tuottava, on kasvettava Hermokudos Lihakset Luusto Rasvakudos Sukukypsyysikä merkittävä,

Lisätiedot

Simmental rotutavoitteita ja -ominaisuuksia. Katri Strohecker Finn Beef Ay

Simmental rotutavoitteita ja -ominaisuuksia. Katri Strohecker Finn Beef Ay Simmental rotutavoitteita ja -ominaisuuksia Katri Strohecker Finn Beef Ay Simmental Nuori liharotu Suomessa; ensimmäiset tuotu 1990 Alkuperä Sveitsissä; Simme-joen laakso Simmentaleja n. 40-60 miljoonaa

Lisätiedot

Ruokintakoe 2012-2013

Ruokintakoe 2012-2013 Ruokintakoe 2012-2013 Maiju Pesonen, Johanna Jahkola Rotukarjan hyvinvoinnin ja taloudellisten toimintaedellytysten kehittäminen -hanke Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma SISÄLLYSLUETTELO Tiivistelmä...

Lisätiedot

21.1.2013. Rodun vaikutus loppukasvatuksessa. Historia painolastina vai etuna? Taustaksi. Emolehmäpäivät Ikaalinen 05.02.

21.1.2013. Rodun vaikutus loppukasvatuksessa. Historia painolastina vai etuna? Taustaksi. Emolehmäpäivät Ikaalinen 05.02. Rodun vaikutus loppukasvatuksessa Emolehmäpäivät Ikaalinen 05.02.2013 Maiju Pesonen Taustaksi Ruhon laatu on kaupallinen käsite, joka kuvaa ruhon arvoa Lihan laatu voidaan jakaa aistinvaraiseen, kemialliseen,

Lisätiedot

Teuraskypsyys Elävästä eläimestä. Teuraskypsyyskoulutus Lehmoinen, Kannonkoski 20.03.2013 Maiju Pesonen

Teuraskypsyys Elävästä eläimestä. Teuraskypsyyskoulutus Lehmoinen, Kannonkoski 20.03.2013 Maiju Pesonen Teuraskypsyys Elävästä eläimestä Teuraskypsyyskoulutus Lehmoinen, Kannonkoski 20.03.2013 Maiju Pesonen Ulkonäkö arviointia Katso ryhmää kokonaisuutena, riittävän etäältä. Muodosta yleisvaikutelma, havaitse

Lisätiedot

LIHAKARJAN RUOKINTAOPAS

LIHAKARJAN RUOKINTAOPAS V a s i k a s t a p i h v i k s i LIHAKARJAN RUOKINTAOPAS TEHOKKAAT REHUT, TERVEET ELÄIMET. Rehuraisio Tehokas ruokinta parantaa kannattavuutta Tehokas ruokinta lyhentää lihanaudan kasvatusaikaa ja eläimet

Lisätiedot

LIHAROTUISTEN NAUTOJEN ELÄINAINEKSEN PARANTAMINEN

LIHAROTUISTEN NAUTOJEN ELÄINAINEKSEN PARANTAMINEN LIHAROTUISTEN NAUTOJEN ELÄINAINEKSEN PARANTAMINEN Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma Mustiala, kevät 2015 Henrika Taimiaho TIIVISTELMÄ MUSTIALA Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma

Lisätiedot

Lisää luomulihaa. Luomupäivä 14.11.2012 Tampere

Lisää luomulihaa. Luomupäivä 14.11.2012 Tampere Lisää luomulihaa Luomupäivä 14.11.2012 Tampere Luomueläintilastoja v. 2010 - lypsylehmiä 4809 - emolehmiä 10473 - lihanautoja 2525-0,24 lihanautaa / emolehmä v. 2011 - lypsylehmiä 5776 - emolehmiä 11865

Lisätiedot

Rehunhyötysuhde - kuka onkaan tehokas?

Rehunhyötysuhde - kuka onkaan tehokas? Rehunhyötysuhde - kuka onkaan tehokas? InnoNauta Tiedotus-hankeen tulosseminaari Oulu 24.2.2011 Maiju Pesonen Sisältöä: Residuaalinen syönti (RFI) Määritelmän muodostuminen Perimä Kasvavat Emolehmät Mahdollisuuksia

Lisätiedot

Rotuvalinta liharoturisteytyksissä. Jalostuskurssi 2014 Tahkoa tuottoa! 19.3.2014, Nilsiä, Tahkovuori Arto Huuskonen MTT/Kotieläintuotannon tutkimus

Rotuvalinta liharoturisteytyksissä. Jalostuskurssi 2014 Tahkoa tuottoa! 19.3.2014, Nilsiä, Tahkovuori Arto Huuskonen MTT/Kotieläintuotannon tutkimus Rotuvalinta liharoturisteytyksissä Jalostuskurssi 2014 Tahkoa tuottoa! 19.3.2014, Nilsiä, Tahkovuori Arto Huuskonen MTT/Kotieläintuotannon tutkimus 18.3.2014 MAILI -hanke (Kilpailukykyä ja ympäristötehokkuutta

Lisätiedot

13/05/14. Emolehmien kestävyysominaisuudet. Tässä esityksessä. Mistä kestävyys? Emolehmäseminaari 2014 Ikaalinen 04.02.

13/05/14. Emolehmien kestävyysominaisuudet. Tässä esityksessä. Mistä kestävyys? Emolehmäseminaari 2014 Ikaalinen 04.02. Emolehmien kestävyysominaisuudet Emolehmäseminaari 2014 Ikaalinen 04.02.2014 Maiju Pesonen Tässä esityksessä Kestävyyden anatomia Kolme kotimaista aineistoa: ü Poiston syyt ü Poikimahelppous/ poikimavaikeus

Lisätiedot

Naudan ruokintavaatimus eri kasvuvaiheessa. Luomulihaseminaari Tampere 9.12.2009 Maiju Pesonen InnoNauta-hanke

Naudan ruokintavaatimus eri kasvuvaiheessa. Luomulihaseminaari Tampere 9.12.2009 Maiju Pesonen InnoNauta-hanke Naudan ruokintavaatimus eri kasvuvaiheessa Luomulihaseminaari Tampere 9.12.2009 Maiju Pesonen InnoNauta-hanke Päivän aiheena Naudan kasvu Ravintoainetarpeen määräytyminen Minkälaisia rehuja kasvu vaatii?

Lisätiedot

SikaNautahanke. Opintomatkan raportti Emolehmätuotannon opintomatka Ranskaan 6. 9.10.2009

SikaNautahanke. Opintomatkan raportti Emolehmätuotannon opintomatka Ranskaan 6. 9.10.2009 SikaNautahanke Opintomatkan raportti Emolehmätuotannon opintomatka Ranskaan 6. 9.10.2009 Opintomatkalla tutustuttiin ranskalaiseen emolehmätuotantoon. Opiskelu- ja tutustumiskohteina olivat kolme emolehmätilaa,

Lisätiedot

Angus. Esityksen kulku 27.2.2012. Angus rotupäivä Kuopio 24.2.2012 Maiju Pesonen

Angus. Esityksen kulku 27.2.2012. Angus rotupäivä Kuopio 24.2.2012 Maiju Pesonen Angus Angus rotupäivä Kuopio 24.2.2012 Maiju Pesonen Esityksen kulku Miksi angus on suosittu? Rodun ominaisuuksia Jalostustavoitteita Haasteita Entä miellä Suomessa? 1 Angus on käytetyin liharotu Pohjois-

Lisätiedot

LIHAKARJAN RAKENNEARVOSTELU

LIHAKARJAN RAKENNEARVOSTELU LIHAKARJAN RAKENNEARVOSTELU Suomessa lihakarjaa rakennearvostelevat Faban emolehmätarkkailuun erikoistuneet jalostusasiantuntijat. He arvostelevat kaikkia Suomessa olevia liharotuja. Rakennearvostelu perustuu

Lisätiedot

Sampo Tupila. Liharotuisten nautojen loppukasvatusvaihtoehdot

Sampo Tupila. Liharotuisten nautojen loppukasvatusvaihtoehdot Sampo Tupila Liharotuisten nautojen loppukasvatusvaihtoehdot Opinnäytetyö Syksy 2010 Maa- ja metsätalouden yksikkö Ilmajoki Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma Tuotantotalous 2 SEINÄJOEN AMMATTIKORKEAKOULU

Lisätiedot

Tasaista kasvua hyvällä rehuhyötysuhteella

Tasaista kasvua hyvällä rehuhyötysuhteella Tasaisempi kasvu paremmat tulokset Tasaista kasvua hyvällä rehuhyötysuhteella Primo-juomarehut Primo Starter -starttitäysrehu Primo I, Primo II, Primo III -kasvatustäysrehut Panostus alkukasvatukseen kannattaa

Lisätiedot

Mitkä on loppukasvatuksen tavoitteet? Kanadalaisen luokitusjärjestelmän alkeet Loppukasvatuksen ruokinta (menetelmät, rehut, lisäaineet)

Mitkä on loppukasvatuksen tavoitteet? Kanadalaisen luokitusjärjestelmän alkeet Loppukasvatuksen ruokinta (menetelmät, rehut, lisäaineet) Mitkä on loppukasvatuksen tavoitteet? Kanadalaisen luokitusjärjestelmän alkeet Loppukasvatuksen ruokinta (menetelmät, rehut, lisäaineet) Teuraspaino max. 400 kg Ø Optimi 350-380 kg Teurasikä max. 24-26

Lisätiedot

Lähiruoka Pirkanmaalla - viljelijäkyselyn tuloksia

Lähiruoka Pirkanmaalla - viljelijäkyselyn tuloksia Lähiruoka Pirkanmaalla - viljelijäkyselyn tuloksia 22.8.2012 Petri Pethman Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 1 Maatilojen Kehitysnäkymät 2020 Pirkanmaan lähiruoka Maatilojen kehitysnäkymät 2020 tutkimuksen

Lisätiedot

Liharotutuonnit 2016. Hereford Venture 70X Heart-Index 273U ET

Liharotutuonnit 2016. Hereford Venture 70X Heart-Index 273U ET Liharotutuonnit 2016 Hereford Venture 70X Heart-Index 273U ET Venture 70X Heart-Index on nuori sonni, joka edustaa pitkälti amerikkalaisia sukulinjoja. Se on homotsygoottinupo, eli se ei toisin sanoen

Lisätiedot

Ruokinnan ja eläinaineksen vaikutus lihansyöntilaatuun. Pellolta pöytään Viikki 07.01.2013 Maiju Pesonen

Ruokinnan ja eläinaineksen vaikutus lihansyöntilaatuun. Pellolta pöytään Viikki 07.01.2013 Maiju Pesonen Ruokinnan ja eläinaineksen vaikutus lihansyöntilaatuun Pellolta pöytään Viikki 07.01.2013 Maiju Pesonen Esityksen kulku Mistä muodostuu lihan syöntilaatu? Mikä siihen vaikuttaa? Miksi syöntilaatua kannattaa

Lisätiedot

Lihamarkkinakatsaus eli Nurmesta Lihaksi

Lihamarkkinakatsaus eli Nurmesta Lihaksi Lihamarkkinakatsaus eli Nurmesta Lihaksi Pohjois-Suomen Nurmipäivät 9.1.2015 Sinikka Hassinen AtriaNauta 2015-01-15 1 Sialla haasteita Nauta pitänyt pintansa Kana kirinyt naudan ohi - 2 - Naudanlihan tuotanto

Lisätiedot

Lypsylehmän negatiivisen energiataseen hallinta. Annu Palmio KESTO-hankkeen loppuseminaari 16.12.2014

Lypsylehmän negatiivisen energiataseen hallinta. Annu Palmio KESTO-hankkeen loppuseminaari 16.12.2014 Lypsylehmän negatiivisen energiataseen hallinta Annu Palmio KESTO-hankkeen loppuseminaari 16.12.2014 19.12.2014 1 Tausta: poikimisen jälkeinen energiatase Ummessaolevan lehmän energiantarve noin 90 MJ

Lisätiedot

Hiehoprosessin tehostamisella säästöjä ja lisää maitoeuroja

Hiehoprosessin tehostamisella säästöjä ja lisää maitoeuroja Hiehoprosessin tehostamisella säästöjä ja lisää maitoeuroja Tulosseminaari 24.4.2013 Minna Norismaa Cow Signals adviser ProAgria huippuosaaja- Lypsylehmien ruokinta, hyvinvointi ja terveys ProAgria Pohjois-Karjala

Lisätiedot

03/06/14. Naudan- ja lampaan lihanlaatu. Taustaksi. Esityksen kulku. Lihan markkinointi ja suoramyynti 10.01.2014 Juva Maiju Pesonen

03/06/14. Naudan- ja lampaan lihanlaatu. Taustaksi. Esityksen kulku. Lihan markkinointi ja suoramyynti 10.01.2014 Juva Maiju Pesonen Naudan- ja lampaan lihanlaatu Lihan markkinointi ja suoramyynti 1.1.214 Juva Maiju Pesonen Esityksen kulku Mistä muodostuu lihan syöntilaatu? Mikä siihen vaikuttaa? Miksi syöntilaatua kannattaa tavoitella?

Lisätiedot

ProAgria Keskusten Liitto, Sanna Nokka ja Tuija Huhtamäki

ProAgria Keskusten Liitto, Sanna Nokka ja Tuija Huhtamäki ProAgria Keskusten Liitto, Sanna Nokka ja Tuija Huhtamäki Yhteistä työsarkaa Maitomäärän pysyminen ja tasaisuus Navettainvestointien onnistuminen Uudiseläimet, ruokinta, kokonaisuuden johtaminen Nurmiviljelyn

Lisätiedot

Maatilan menestystekijät nyt ja tulevaisuudessa. Seminaari Salossa 14.1.2011. Toimitusjohtaja Kari Aakula

Maatilan menestystekijät nyt ja tulevaisuudessa. Seminaari Salossa 14.1.2011. Toimitusjohtaja Kari Aakula Maatilan menestystekijät nyt ja tulevaisuudessa Seminaari Salossa 14.1.2011 Toimitusjohtaja Kari Aakula Valio Oy 14.1.2011 1 Valio Oy:n hankintaosuuskunnat 1.1.2011 1. Evijärven Osm. 2. Härmän Seudun Osm.

Lisätiedot

Atria Suomen keskeisimmät yhtiöt

Atria Suomen keskeisimmät yhtiöt Atrian kuulumisia Atria Suomen keskeisimmät yhtiöt Atria Suomi Oy Kehittää, tuottaa ja markkinoi suomalaisia tuoreruoka-alan tuotteita ja niihin liittyviä palveluja. Liikevaihdolla mitaten Suomen suurin

Lisätiedot

HIEHON KASVATUS JUOTOLTAVIEROITUKSELTA POIKIMISEEN - ruokinta, hoito, kasvun seuranta ja valmentautuminen lehmäksi

HIEHON KASVATUS JUOTOLTAVIEROITUKSELTA POIKIMISEEN - ruokinta, hoito, kasvun seuranta ja valmentautuminen lehmäksi HIEHON KASVATUS JUOTOLTAVIEROITUKSELTA POIKIMISEEN - ruokinta, hoito, kasvun seuranta ja valmentautuminen lehmäksi Vasikka alle 3 kk Kolmena ensimmäisenä kuukautena lehmävasikkaa voidaan ruokkia täysin

Lisätiedot

Luomunaudanlihantuotannon talous tilastot ja mallit. Timo Lötjönen, MTT Ruukki Kauko Koikkalainen, MTT Taloustutkimus

Luomunaudanlihantuotannon talous tilastot ja mallit. Timo Lötjönen, MTT Ruukki Kauko Koikkalainen, MTT Taloustutkimus Luomunaudanlihantuotannon talous tilastot ja mallit Timo Lötjönen, MTT Ruukki Kauko Koikkalainen, MTT Taloustutkimus Esityksen sisältö: 1. Johdanto (mm. uusi luomutuki) 2. Luomun kannattavuus tilastojen

Lisätiedot

Teknologinen. Laatu: - koostumus (proteiini, rasva) - vedensidontakyky - ph, väri. Lihan laatutekijät

Teknologinen. Laatu: - koostumus (proteiini, rasva) - vedensidontakyky - ph, väri. Lihan laatutekijät Eettinen laatu - eläinten hyvinvointi - ympäristövaikutukset Mikrobiologinen Laatu: - tuoteturvallisuus - säilyvyys Teknologinen Laatu: - koostumus (proteiini, rasva) - vedensidontakyky - ph, väri Lihan

Lisätiedot

Emolehmien ja loppukasvatettavien ruokinta. Pellolta pöytään Viikki 07.01.2013 Maiju Pesonen

Emolehmien ja loppukasvatettavien ruokinta. Pellolta pöytään Viikki 07.01.2013 Maiju Pesonen Emolehmien ja loppukasvatettavien ruokinta Pellolta pöytään Viikki 07.01.2013 Maiju Pesonen Otsikon alla: Tuotannon rakenne Tuotannon tavoitteista Rotujen erilaisuudesta Kuntoluokituksesta Emojen ravintoaineiden

Lisätiedot

TUTKIMUSTULOKSIA TUOTETTA TUKEMASSA. 06.02.2012 Saara Rantanen, Nostetta Naaraista!

TUTKIMUSTULOKSIA TUOTETTA TUKEMASSA. 06.02.2012 Saara Rantanen, Nostetta Naaraista! TUTKIMUSTULOKSIA TUOTETTA TUKEMASSA 06.02.2012 Saara Rantanen, Nostetta Naaraista! Tutkimukset osana tuotteistusta Mitä ja miksi Tavoitteena tasalaatuisuus Tueksi laatukriteereille! Limousin naudanlihan

Lisätiedot

MaitoManagement 2020. Risteytysopas

MaitoManagement 2020. Risteytysopas Risteytysopas Lypsyrotujen risteytys on lisääntynyt maailmalla. Suomessa perimältään heikkotasoisia lypsylehmiä siemennetään yleisesti liharotuisten sonnien siemenellä, mutta eri lypsyrotujen risteyttäminen

Lisätiedot

Kotimaisen valkuaisen taloudellisuus sikojen ruokinnassa. Jarkko Niemi MTT taloustutkimus

Kotimaisen valkuaisen taloudellisuus sikojen ruokinnassa. Jarkko Niemi MTT taloustutkimus Kotimaisen valkuaisen taloudellisuus sikojen ruokinnassa Jarkko Niemi MTT taloustutkimus OMAVARA-hankkeen loppuseminaari, Raisio 19.3.2013 Valkuaisrehumarkkinat Kotimaisen valkuaisen rehukäyttö ja sen

Lisätiedot

Metsälaitumien ja luonnonsuojelualueiden hyödyntäminen nautojen ruokinnassa. Päivi Jokinen ProAgria Pohjois-Karjala/ Maa- ja kotitalousnaiset

Metsälaitumien ja luonnonsuojelualueiden hyödyntäminen nautojen ruokinnassa. Päivi Jokinen ProAgria Pohjois-Karjala/ Maa- ja kotitalousnaiset Metsälaitumien ja luonnonsuojelualueiden hyödyntäminen nautojen ruokinnassa Päivi Jokinen ProAgria Pohjois-Karjala/ Maa- ja kotitalousnaiset Luonnonlaitumet viljellyt peltolaitumet - luonnonheinän energiamäärä

Lisätiedot

Suomen maatalouden muutos EU-aikana

Suomen maatalouden muutos EU-aikana Suomen maatalouden muutos EU-aikana Professori Jyrki Niemi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT Latokartanonkaari 9 00790 Helsinki, Finland e-mail: jyrki.niemi@mtt.fi Mitä suomalaisessa maa-

Lisätiedot

MALLASOHRAN MARKKINATILANNE. Mallasohra -seminaari 29.3.2011, Tampere MMM/VYR Jukka Virolainen

MALLASOHRAN MARKKINATILANNE. Mallasohra -seminaari 29.3.2011, Tampere MMM/VYR Jukka Virolainen MALLASOHRAN MARKKINATILANNE Mallasohra -seminaari 29.3.211, Tampere MMM/VYR Jukka Virolainen SUOMEN TUOTANTO 29 21 - Vuonna 29 viljelijöiden lukumäärä oli 6 64 ja 21 väheni tasolle 3 942-5 vuoden keskiarvo:

Lisätiedot

Sari Kajava, Annu Palmio

Sari Kajava, Annu Palmio Lypsylehmän kuidun tarve Sari Kajava, Annu Palmio Kestävä karjatalous (KESTO) hanke Loppuseminaari 16.12.2014 Johdanto Maidontuotannon tehostaminen: Enemmän väkirehua, vähemmän karkearehua Paljon energiaa,

Lisätiedot

Maitoa mahan täydeltä. Imevä vasikka ja vieroitus emolehmäkarjassa

Maitoa mahan täydeltä. Imevä vasikka ja vieroitus emolehmäkarjassa Maitoa mahan täydeltä Imevä vasikka ja vieroitus emolehmäkarjassa Imetys Vasikkapiilo Vieroitus Imetys Emänsä alla vasikat imevät n. 4-6 kertaa vuorokaudessa, yht. 10-12 l / vrk Ensimmäisten viikkojen

Lisätiedot

Luomulihan (naudanliha) tuotannon kannattavuus

Luomulihan (naudanliha) tuotannon kannattavuus Luomulihan (naudanliha) tuotannon kannattavuus Kauko Koikkalainen, tutkija ProLuomu_liha-arvoketju, 17.3.2015, Vantaa Luomutuotannon talousnäkymät maatalouspolitiikan muutoksessa Yhteisen maatalouspolitiikan

Lisätiedot

Atria ja Luomu. Matti Perälä Atria Suomi Oy 09.11.2012

Atria ja Luomu. Matti Perälä Atria Suomi Oy 09.11.2012 Atria ja Luomu Matti Perälä Atria Suomi Oy 09.11.2012 1 12.11.2012 Luomu tuoreessa lihassa Luomulihan markkinan koko n 10 12 milj. - Kuluttajapakattuna n 7 meuroa PT-kaupassa luomulihan myynnin kasvu n

Lisätiedot

Kysyntäohjautuva naudanlihantuotanto Kuinka vastaamme kuluttajien odotuksiin naudanlihantuotannosta

Kysyntäohjautuva naudanlihantuotanto Kuinka vastaamme kuluttajien odotuksiin naudanlihantuotannosta Kysyntäohjautuva naudanlihantuotanto Kuinka vastaamme kuluttajien odotuksiin naudanlihantuotannosta Pohjois- Suomen Nurmipäivät 12.1.2012 Mitä kuluttajat odottavat? 2 12.1.2012 Ostopäätöksiin vaikuttavat

Lisätiedot

MTT- Rehuntuotantoseminaari Nitek Nivala. 20.03.2013 Eero Isomaa,MTK Johtokunta

MTT- Rehuntuotantoseminaari Nitek Nivala. 20.03.2013 Eero Isomaa,MTK Johtokunta MTT- Rehuntuotantoseminaari Nitek Nivala 20.03.2013 Eero Isomaa,MTK Johtokunta Aiheena mm. 1. Cap 2020 Mitä hyvää Mitä huonoa Mitä euroina 2. Katsaus markkinoihin Euroopassa Suomessa CAP 2020 ja muu EU-politiikka

Lisätiedot

03/06/14. Ruokinta ennen vieroitusta. Sisältö. Vasikka on kiihtyvän kasvun vaiheessa!

03/06/14. Ruokinta ennen vieroitusta. Sisältö. Vasikka on kiihtyvän kasvun vaiheessa! Ruokinta ennen vieroitusta Kunnon pihvivasikka Perho 29.01.2014 Maiju Pesonen Sisältö Emolehmävasikan kasvun eväät Vasikan kasvu Syönti ja ravintoaineiden tarve Laidunkasvusto ja vaihtoehdot Lisärehut

Lisätiedot

Eläinten hyvinvointikorvaus. Naudat 2015 9.4.2015 1

Eläinten hyvinvointikorvaus. Naudat 2015 9.4.2015 1 Eläinten hyvinvointikorvaus Naudat 2015 9.4.2015 1 Yleistä sitoumuksesta Sitoumus tehdään 1.5.2015 31.12.2016 väliseksi ajaksi Seuraava mahdollisuus hakea sitoumusta 11/2016, koskien vuotta 2017 (vuonna

Lisätiedot

Risteytyksellä lisäarvoa ay-sonnin ruholle

Risteytyksellä lisäarvoa ay-sonnin ruholle Risteytyksellä lisäarvoa ay-sonnin ruholle Arto Huuskonen 1), Maiju Pesonen 1), Maarit Hyrkäs 2), Hilkka Kämäräinen 3) ja Risto Kauppinen 3) 1) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon

Lisätiedot

Miten Pohjois-Suomen maidontuottajia kannustetaan tuloksiin. Mikko J. Korhonen Valio

Miten Pohjois-Suomen maidontuottajia kannustetaan tuloksiin. Mikko J. Korhonen Valio Miten Pohjois-Suomen maidontuottajia kannustetaan tuloksiin Mikko J. Korhonen Valio Pohjois-Suomi on maitoaluetta 22 % Maitomäärä nousussa 500000 Pohjois-Suomi 495000 490000 485000 480000 475000 470000

Lisätiedot

Maatalous Keski-Suomessa. Juha Lappalainen MTK Keski-Suomi

Maatalous Keski-Suomessa. Juha Lappalainen MTK Keski-Suomi Maatalous Keski-Suomessa Juha Lappalainen MTK Keski- 1 AgriInfo Maatilojen rahavirta Tuottajaliitto KESKI-SUOMI, 2010 MAATILOJEN TULOT (brutto, ei sis. alv) yhteensä 273,17 milj. ( 7 %) * Osuus koko maan

Lisätiedot

Herne- ja härkäpapukokoviljasäilörehuissa

Herne- ja härkäpapukokoviljasäilörehuissa Herne- ja härkäpapukokoviljasäilörehuissa Vaihtoehtoja viljalle, Viljelijän Berner 09.02.2016, Nivala Maiju Pesonen Esityksen sisältö Taustaa Palkokasveja sisältävien kokoviljojen ruutukoe Palkokasveja

Lisätiedot

Työttömät* työnhakijat ELY-keskuksittain

Työttömät* työnhakijat ELY-keskuksittain Työttömät* työnhakijat ELY-keskuksittain Yleisimmät akavalaistutkinnot 2014/9 ja 2015/9 Ekonomisti Heikki Taulu Koko maa -1000 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 6271 678 6949 3597 798 4395 2848

Lisätiedot

Työttömät* työnhakijat ELY-keskuksittain

Työttömät* työnhakijat ELY-keskuksittain Työttömät* työnhakijat ELY-keskuksittain Yleisimmät akavalaistutkinnot 2014/6 ja 2015/6 Ekonomisti Heikki Taulu Koko maa 6255 696 6951 3602 860 4462 3621 482 4103 2632 340 2972 2289 306 2595 2103 460 2563

Lisätiedot

Kanada Kannattavaa Naudanlihantuotantoa. H.A. (Bart) Lardner PhD PAg Tutkija Dosentti Saskatchewan in yliopisto Läntisen Kanadan Naudanlihantuotannon

Kanada Kannattavaa Naudanlihantuotantoa. H.A. (Bart) Lardner PhD PAg Tutkija Dosentti Saskatchewan in yliopisto Läntisen Kanadan Naudanlihantuotannon Kanada Kannattavaa Naudanlihantuotantoa H.A. (Bart) Lardner PhD PAg Tutkija Dosentti Saskatchewan in yliopisto Läntisen Kanadan Naudanlihantuotannon kehittämiskeskus (WBDC) Liharotuisten nautojen kokonaismäärä

Lisätiedot

Julkaistu Helsingissä 23 päivänä helmikuuta 2015. 137/2015 Valtioneuvoston asetus

Julkaistu Helsingissä 23 päivänä helmikuuta 2015. 137/2015 Valtioneuvoston asetus SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 23 päivänä helmikuuta 2015 137/2015 Valtioneuvoston asetus vuodelta 2015 maksettavista lypsylehmä-, nauta-, lammas- ja vuohipalkkioista sekä peltokasvipalkkiosta

Lisätiedot

TYÖTTÖMIEN YLEINEN PERUSTURVA TAMMIKUUSSA 2001

TYÖTTÖMIEN YLEINEN PERUSTURVA TAMMIKUUSSA 2001 Tiedustelut Anne Laakkonen, puh. 00 9 9..00 TYÖTTÖMIEN YLEINEN PERUSTURVA TAMMIKUUSSA 00 Tammi- Muutos Muutos Vuonna kuussa edell. tammikuusta 000 Etuudet, milj. mk 5, 9,5 0, 5 708, Peruspäivärahat 6,

Lisätiedot

Kuinka paljon ruokaketjun eri osat saavat elintarvikkeiden hinnasta? Hanna Karikallio

Kuinka paljon ruokaketjun eri osat saavat elintarvikkeiden hinnasta? Hanna Karikallio Kuinka paljon ruokaketjun eri osat saavat elintarvikkeiden hinnasta? Hanna Karikallio Miten ruokaan käytettävät kulutusmenot jakautuvat elintarvikeketjussa? Lähestymistapa perustuu kotimaisten elintarvikkeiden,

Lisätiedot

Emolehmien ja loppukasvatettavien ruokinta

Emolehmien ja loppukasvatettavien ruokinta Emolehmien ja loppukasvatettavien ruokinta Luomuemolehmätuotannon pienryhmä Laukaa 29.01.2013 Maiju Pesonen Otsikon alla: Tuotannon tavoitteista Rotujen erilaisuudesta Kuntoluokituksesta Emojen ravintoaineiden

Lisätiedot

Ruokamenot kuluttajan arjessa

Ruokamenot kuluttajan arjessa Ruokamenot kuluttajan arjessa Tieteiden yö Rahamuseossa 13.1.2011 Jarkko Kivistö Ekonomisti Ruokamenot kuluttajan arjessa Ruokamenot Kuinka suuren osan tuloistaan kuluttajat käyttävät elintarvikkeisiin?

Lisätiedot

Jalostus on merkittävä tuotantopanos

Jalostus on merkittävä tuotantopanos Jalostus on merkittävä tuotantopanos Nuorsonnit poistuvat - genomisonnit tilalle Jalostusohjelma muuttuu Pirkko Taurén pirkko.tauren@faba.fi Jalostustyön vaiheet Seuranta (geneettinen edistyminen) ja muutokset

Lisätiedot

Maidontuotannon kannattavuus

Maidontuotannon kannattavuus Maidontuotannon kannattavuus Timo Sipiläinen Helsingin yliopisto, Taloustieteen laitos Ratkaisuja rehuntuotannon kannattavuuteen ja kestävyyteen muuttuvassa ilmastossa Nivala 20.3.2013 Sipiläinen / Maidontuotannon

Lisätiedot

Kivennäisruokinnan haasteet (= ongelmat, vaikeudet) ruokinnan suunnittelussa

Kivennäisruokinnan haasteet (= ongelmat, vaikeudet) ruokinnan suunnittelussa Kivennäisruokinnan haasteet (= ongelmat, vaikeudet) ruokinnan 4.9.2014 ProAgria maito valmennus ProAgria Kainuu/kotieläinasiantuntijat: Eila, Jaana, Voitto, Minna ja Helena Tilastoja Kainuusta: Tuotosseurantatilat

Lisätiedot

Keski-Suomen Energiapäivä 28.1.2010 Agora. Henrik Karlsson

Keski-Suomen Energiapäivä 28.1.2010 Agora. Henrik Karlsson Keski-Suomen Energiapäivä 28.1.2010 Agora Henrik Karlsson Ariterm Group Ariterm on suomalais-ruotsalainen lämmitysalan yritys jolla on tuotantoa Saarijärvellä Suomessa ja Kalmarissa Ruotsissa. Aritermin

Lisätiedot

VILJAKAUPAN RISKIENHALLINTA

VILJAKAUPAN RISKIENHALLINTA VILJAKAUPAN RISKIENHALLINTA 26.3.2009 1 Riskienhallinnan yleiset periaatteet ja sovellukset 2 Markkinariskien hallinnan tarve ja lähtökohdat EU:n maatalouspolitiikka kehittyy entistä markkinalähtöisempään

Lisätiedot

Kantavan tamman ja kasvavan varsan ruokinta

Kantavan tamman ja kasvavan varsan ruokinta Kantavan tamman ja kasvavan varsan ruokinta Hevosten ruokinta: Kantavan tamman ruokinta Tiineyden loppuvaiheen ruokinta Imetyskauden ruokinta Vieroitetun varsan ruokinta Agriristeily 8.2.2013 Heikki Kankainen

Lisätiedot

Varsinais-Suomen ruokaketju

Varsinais-Suomen ruokaketju Varsinais-Suomen ruokaketju Varsinais-Suomen alkutuotanto 1/2012 Johanna Kähkönen Varsinais-Suomen ruokaketjun kehittämishanke (VARRU) toteuttaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2007 2013 ja

Lisätiedot

Kotieläintuotanto 2020 -rakennemuutos jatkuu. Jyrki Niemi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT e-mail: jyrki.niemi@mtt.

Kotieläintuotanto 2020 -rakennemuutos jatkuu. Jyrki Niemi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT e-mail: jyrki.niemi@mtt. Kotieläintuotanto 2020 -rakennemuutos jatkuu Jyrki Niemi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT e-mail: jyrki.niemi@mtt.fi Mitä suomalaisessa kotieläintaloudessa on oikein tapahtunut viime vuosina

Lisätiedot

Maailman väestonkasvu-ennuste / FAO 2050 vuoteen + 2 miljardia ihmistä

Maailman väestonkasvu-ennuste / FAO 2050 vuoteen + 2 miljardia ihmistä Maailman väestonkasvu-ennuste / FAO 2050 vuoteen + 2 miljardia ihmistä Maailman väkiluku Maailma Kehittyvät maat Kehittyneet maat Sato 2013/2014: Maailman viljatase tasapainoisempi Syksyn 2013 sato oli

Lisätiedot

SELVITYS 1 (12) Puhelin 040-8669252 T Herva 19.7.2011 Faksi RODUN VAIKUTUS TEURASTULOKSIIN

SELVITYS 1 (12) Puhelin 040-8669252 T Herva 19.7.2011 Faksi RODUN VAIKUTUS TEURASTULOKSIIN SELVITYS 1 (12) RODUN VAIKUTUS TEURASTULOKSIIN Emokarjoissa olevien sonnien laatua tulisi nostaa entisestään, sillä nykyisillä sonneilla ei päästä aina maitoroturisteymiä parempaan tuottoon. Pääterotujen

Lisätiedot

Julkaistu Helsingissä 28 päivänä tammikuuta 2015. 45/2015 Valtioneuvoston asetus. eläinyksiköistä eräissä maatalouden tuissa

Julkaistu Helsingissä 28 päivänä tammikuuta 2015. 45/2015 Valtioneuvoston asetus. eläinyksiköistä eräissä maatalouden tuissa SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 28 päivänä tammikuuta 2015 45/2015 Valtioneuvoston asetus eläinyksiköistä eräissä maatalouden tuissa Annettu Helsingissä 22 päivänä tammikuuta 2015 Valtioneuvoston

Lisätiedot

13/05/14. Tavoitteena: yksi vasikka / emo / joka vuosi. samaan aikaan! = Tasaisuus ja yhtenäisyys!

13/05/14. Tavoitteena: yksi vasikka / emo / joka vuosi. samaan aikaan! = Tasaisuus ja yhtenäisyys! Palkokasvit emojen ja kasvavien nautojen ruokinnassa Palkokasvi-pienryhmä, ProAgria E-S 24.03.2014 Maiju Pesonen Otsikon alla: Emojen ruokinnan tavoitteita ja raja-arvoja Palkokasvit emoille Laiduntaminen

Lisätiedot

Ajankohtaista maitosektorilta. 2.6.2015 Maitoasiamies Ilkka Pohjamo

Ajankohtaista maitosektorilta. 2.6.2015 Maitoasiamies Ilkka Pohjamo Ajankohtaista maitosektorilta 2.6.2015 Maitoasiamies Ilkka Pohjamo Tilanne maitomarkkinoilla Loppuvuodesta 2014 markkinanäkymä oli erittäin synkkä Tammi- ja helmikuun myönteinen kehitys EU:n maitotuotemarkkinoilla

Lisätiedot

III. Onnistunut täydennys ruokintaan KRONO KRONO KRONO KRONO. Tasapainoinen ruokinta kotoisten rehujen laadun mukaan

III. Onnistunut täydennys ruokintaan KRONO KRONO KRONO KRONO. Tasapainoinen ruokinta kotoisten rehujen laadun mukaan KRONO I KRONO II KRONO III KRONO IV Onnistunut täydennys ruokintaan Tasapainoinen ruokinta kotoisten rehujen laadun mukaan Krono I, II, III ja IV -täysrehut Krossi 125 Top ja Krono 135 Top -puolitiivisteet

Lisätiedot

Tutkitaan luomua! Lisää luomua kiertue-päätepysäkki Laukaa 16.01.2013 Maiju Pesonen

Tutkitaan luomua! Lisää luomua kiertue-päätepysäkki Laukaa 16.01.2013 Maiju Pesonen Tutkitaan luomua! Lisää luomua kiertue-päätepysäkki Laukaa 16.01.2013 Maiju Pesonen Tutkimusaiheet vuosina 2012-2014 Edistystä luomutuotantoon 1) Kestorikkakasvien torjunta vilja- ja valkuaiskasvien viljelyn

Lisätiedot

Rehuanalyysiesimerkkejä

Rehuanalyysiesimerkkejä Rehuanalyysiesimerkkejä Rehun laatu on monen tekijän summa! Vaikka korjuuajan ajoitus onnistuu täydellisesti, myös säilöntään on syytä keskittyä. Virhekäymiset lisäävät säilönnästä johtuvaa hävikkiä ja

Lisätiedot

Säilörehun korjuuaikastrategiat Skandinaavinen näkökulma?

Säilörehun korjuuaikastrategiat Skandinaavinen näkökulma? Säilörehun korjuuaikastrategiat Skandinaavinen näkökulma? Korjuuaikastrategiakokeiden tuloksia KARPE-hanke (MTT Maaninka ja MTT Ruukki) SLU (Röbäcksdalen ja Riddersberg) Kirsi Pakarinen MTT Maaninka 13.1.2012

Lisätiedot

Luomutuotannon kannattavuudesta

Luomutuotannon kannattavuudesta Luomutuotannon kannattavuudesta Kauko Koikkalainen, tutkija Luomuinstituutti, 31.3.2015, Mikkeli Esityksen sisältö Vähän perusteita Vähän maatalouspolitiikkaa Toteutunutta kannattavuutta kannattavuuskirjanpitoaineiston

Lisätiedot

PTT-ennuste: Maa- ja elintarviketalous. syksy 2014

PTT-ennuste: Maa- ja elintarviketalous. syksy 2014 PTT-ennuste: Maa- ja elintarviketalous syksy 2014 Maatalous Maailman viljantuotanto Syksyllä korjataan jälleen ennätyssuuri sato Määrää nostaa hyvä sato kaikkialla Varastot kasvavat hieman Hintojen lasku

Lisätiedot

Emolehmien ja loppukasvatettavien ruokinta. Luomuemolehmätuotannon pienryhmä Laukaa 29.01.2013 Maiju Pesonen

Emolehmien ja loppukasvatettavien ruokinta. Luomuemolehmätuotannon pienryhmä Laukaa 29.01.2013 Maiju Pesonen Emolehmien ja loppukasvatettavien ruokinta Luomuemolehmätuotannon pienryhmä Laukaa 29.01.2013 Maiju Pesonen Otsikon alla: Tuotannon tavoitteista Rotujen erilaisuudesta Kuntoluokituksesta Emojen ravintoaineiden

Lisätiedot

Maatalouden ja viljamarkkinoiden näkymät

Maatalouden ja viljamarkkinoiden näkymät Maatalouden ja viljamarkkinoiden näkymät Perttu Pyykkönen Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos Laatuviljaseminaari 10.3.2009 Hollola TEEMAT Markkinanäkymät Rakennekehitys Rahoituskriisin ja laman vaikutus

Lisätiedot

SYYSPOIKIVIEN EMOLEHMIEN KESÄAJAN RUOKINTA

SYYSPOIKIVIEN EMOLEHMIEN KESÄAJAN RUOKINTA SYYSPOIKIVIEN EMOLEHMIEN KESÄAJAN RUOKINTA Anna Sunio Opinnäytetyö Toukokuu 2011 Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma Luonnonvara- ja ympäristöala OPINNÄYTETYÖN KUVAILULEHTI Tekijä(t) SUNIO, Anna Julkaisun

Lisätiedot

Luomu- ja lähiruoantuotanto ja markkinat

Luomu- ja lähiruoantuotanto ja markkinat Luomu- ja lähiruoantuotanto ja markkinat 1.8.2012 31.12.2014 Kehitetään paikallis- ja luomuelintarvikeketjun yhteistyötä, jotta asiakaslähtöisten tuotteiden määrä lisääntyy. Luomustatus ja paikallisen

Lisätiedot

VILJAMARKKINATILANNE. Juha Honkaniemi, Viljapäällikkö Tytyri 20.1.2016

VILJAMARKKINATILANNE. Juha Honkaniemi, Viljapäällikkö Tytyri 20.1.2016 VILJAMARKKINATILANNE Juha Honkaniemi, Viljapäällikkö Tytyri 20.1.2016 VILJAKAUPPA HANKKIJA OY:SSÄ Syksyn 2015 sato oli pienempi kuin edellisenä vuotena Sadon alhainen valkuainen selkein laatua heikentävä

Lisätiedot

Viljamarkkinanäkymät. Sadonkorjuuseminaari 2011 Tapani Yrjölä

Viljamarkkinanäkymät. Sadonkorjuuseminaari 2011 Tapani Yrjölä Viljamarkkinanäkymät Sadonkorjuuseminaari 2011 Tapani Yrjölä Vehnän tuotanto Markkinoiden epävarmuus väheni tuotannon kasvun seurauksena Vientimarkkinoiden tarjonta kasvaa Tuotannon kasvu Mustanmeren alueella,

Lisätiedot

VIERAAT KIELET PERUSOPETUKSESSA. Perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistustyöryhmä 20.1.2010 Anna-Kaisa Mustaparta

VIERAAT KIELET PERUSOPETUKSESSA. Perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistustyöryhmä 20.1.2010 Anna-Kaisa Mustaparta VIERAAT KIELET PERUSOPETUKSESSA Perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistustyöryhmä 20.1.2010 Anna-Kaisa Mustaparta Kieliympäristössä tapahtuneita muutoksia Englannin asema on vahvistunut,

Lisätiedot

Porotalouden tukipolitiikka Pohjoismaissa

Porotalouden tukipolitiikka Pohjoismaissa Porotalouden tukipolitiikka Pohjoismaissa Kaija Saarni Elinkeino- ja yhteiskuntatutkimus Porotalouden tuotannon ja markkinoinnin kehittäminen MTT taloustutkimus, RKTL Sisältö 1. Tukipolitiikan tavoitteet

Lisätiedot

Graafinen teollisuus Suomessa Tilannekatsaus toukokuu 2015. 13.5.2015, Lasse Krogell

Graafinen teollisuus Suomessa Tilannekatsaus toukokuu 2015. 13.5.2015, Lasse Krogell Graafinen teollisuus Suomessa Tilannekatsaus toukokuu 2015 13.5.2015, Lasse Krogell Yritysrakenne 2007-2013 TOL 181 Painaminen ja siihen liittyvät palvelut Lähde: Tilastokeskus Yrityksiä Henkilöstö Liikevaihto

Lisätiedot

EK-SYL Kansainväliset koulutusmarkkinat, uhkia ja mahdollisuuksia Seminaari 25.9.2012 Helsinki. Kansainväliset koulutusmarkkinat

EK-SYL Kansainväliset koulutusmarkkinat, uhkia ja mahdollisuuksia Seminaari 25.9.2012 Helsinki. Kansainväliset koulutusmarkkinat EK-SYL Kansainväliset koulutusmarkkinat, uhkia ja mahdollisuuksia Seminaari 25.9.2012 Helsinki Kansainväliset koulutusmarkkinat Seppo Hölttä Tampereen yliopisto Johtamiskorkeakoulu Higher Education Group

Lisätiedot

Viljakaupan näkymät Euroopassa 2014. Korpisaari, Riihimäki Ilkka Pekkala 11.12.2013

Viljakaupan näkymät Euroopassa 2014. Korpisaari, Riihimäki Ilkka Pekkala 11.12.2013 Viljakaupan näkymät Euroopassa 2014 Korpisaari, Riihimäki Ilkka Pekkala 11.12.2013 1 Maailman viljatase 2013/14 2010/11 2011/12 2012/13 2013/14* Milj. tonnia Tuotanto 1751 1851 1790 1946 Kulutus 1784 1855

Lisätiedot

Metsäteollisuuden globaalit muutosajurit. Päättäjien Metsäakatemia Majvik, 4.5.2011 Rainer Häggblom, Vision Hunters Ltd. Oy

Metsäteollisuuden globaalit muutosajurit. Päättäjien Metsäakatemia Majvik, 4.5.2011 Rainer Häggblom, Vision Hunters Ltd. Oy Metsäteollisuuden globaalit muutosajurit Päättäjien Metsäakatemia Majvik, 4.5.2011 Rainer Häggblom, Vision Hunters Ltd. Oy 1. Metsäteollisuuden maailmankuva on helppo ymmärtää Kilpailevat tuotteet Kasvu

Lisätiedot

Rehunhyötysuhde. Maiju Pesonen InnoNauta-hanke

Rehunhyötysuhde. Maiju Pesonen InnoNauta-hanke Rehunhyötysuhde Maiju Pesonen InnoNauta-hanke Päivän aiheena Miksi tärkeä ominaisuus? Rehunhyötysuhteen määritys Residuaalinen syönti idea mikä vaikuttaa mihin? kasvavat emot rodut ympäristövaikutukset

Lisätiedot

Vasikkakuolleisuuden hallinta. Tuomas Herva ja Pirjo Aho AtriaNauta

Vasikkakuolleisuuden hallinta. Tuomas Herva ja Pirjo Aho AtriaNauta Vasikkakuolleisuuden hallinta Tuomas Herva ja Pirjo Aho AtriaNauta Vasikan merkitys Kotimaisen naudanlihantuotannon pullonkaula: vasikka ratkaisuina - emolehmätuotannon lisääminen - teuraspainon nosto

Lisätiedot

Kestävä lehmä taloudellisia näkökulmia lypsylehmän tuotantoikään

Kestävä lehmä taloudellisia näkökulmia lypsylehmän tuotantoikään Kestävä lehmä taloudellisia näkökulmia lypsylehmän tuotantoikään Anna-Maija Heikkilä, MTT, Taloustutkimus Kestävä lehmä -teemapäivä, Äänekoski 20.4.2011 Sisältö Lypsylehmien poistot Harkinnanvaraiset vs.

Lisätiedot

Missä mennään viljamarkkinoilla

Missä mennään viljamarkkinoilla Missä mennään viljamarkkinoilla Somero 12.2.2014 Tarmo Kajander Hankkija Vilja- ja raaka-aineryhmä Valkuaisen ja viljan hinnat nousevia HINTAVAIHTELU KASVANUT ja JATKUU Sato 2013/2014: Maailman viljatase

Lisätiedot

Onnistunut umpikausi pohjustaa hyvän lypsykauden

Onnistunut umpikausi pohjustaa hyvän lypsykauden 6.9.2013 Minna Norismaa ProAgria Pohjois-Karjala Cow Signals adviser ProAgria huippuosaaja lypsylehmien ruokinta, terveys ja hyvinvointi p. 040 3012431, minna.norismaa@proagria.fi (Kuvat M.Norismaa ellei

Lisätiedot

Tankki täyteen kiitos!

Tankki täyteen kiitos! Tankki täyteen kiitos! Tutkitusti enemmän maitoa aidolla Pötsitehosteella Mainio-Krossi ja Aimo-Krossi -täysrehut Oiva-Krono Top ja Puhti-Krossi Top -puolitiivisteet Tehosta rehun reittiä valkuaispitoiseksi

Lisätiedot

NÄKÖKULMIA VILJAMARKKINOIHIN 2013

NÄKÖKULMIA VILJAMARKKINOIHIN 2013 NÄKÖKULMIA VILJAMARKKINOIHIN 2013 31.1.2013 Jukka Virolainen MMM/markkinayksikkö MARKKINAKEHITYS MAAILMALLA 800 700 600 679 Maailman vehnätase (IGC) Tuotanto Kulutus Varastot Viejien varastot 696 693 690

Lisätiedot

Hiehoterveiset Wisconsinista. Antti Juntunen Faba Palvelu

Hiehoterveiset Wisconsinista. Antti Juntunen Faba Palvelu Hiehoterveiset Wisconsinista Antti Juntunen Faba Palvelu Hiehologistiikka tilojen välillä Lypsykarjatilat pääosin ulkoistaneet uudistushiehojen kasvatuksen -sopimuskasvatusta -yksikkökoot suuria tilakoko

Lisätiedot