Uusikaupunki, Pyhämaan liitosalue, Kukainen: I. tilojen ja (Kiistala) luontokartoitus

Transkriptio

1 - 1 - Sakari Hinneri Lumikontie Uusikaupunki sakari.hinneri@uusikaupunki.fi Uusikaupunki, Pyhämaan liitosalue, Kukainen: I. tilojen ja (Kiistala) luontokartoitus Yleistä: Kaava-alue on tyypillinen otos muutoin varsin lehtoisen Kukaisten kylän karua, Maanpäänä tunnettua länsiosaa. Karuuden vuoksi seudulla ei ole ollut peltoja, ei edes heinänurmia. Lehtomaisia metsämaita ei ole, ei edes merenrantalepikoita, kun merenrannat ovat joko kallioisia tai jyrkästi viettäviä kivisiä somerikkoja. Rannat siten soveltuvat hyvin virkistyskäyttöön, varsinkin kun ruokoa on niukalti, yleensä vain lahdenpoukamien perukoissa. Kaava-alue on varsin matalaa: vain neljännes maa-alasta yltää korkeuskäyrälle 3 m mpy. Korkein kohta on 5 m mpy; kyseisellä paikalla on alueen ensimmäinen vapaa-ajanasunto 1970-luvulta. Suojelukohteet: Kohdealueella on yksi luonnonarvoiltaan merkittävä kohde, nimittäin lummelampi, jolla on hyvin runsaslajinen nevareunus. Eteläosa lammesta kuuluu tilaan 1:128. Biotooppien (eliöyhteisöjen) kuvaus: A. Merenrannat: Lännen puolen aavaan rajoittuva merenranta on kallioista, paikoin ajosoran peittämää. Eteläpuolen Kalaloukkaana tunnetusta kluuvista kuuluu perukan soistuva rantaniitty tilaan 1:71. A.1. Pienialainen, mutta runsaslajinen merenrantaniitty aavan laitamalla, Virtkartaa vastapäätä. Kahden kallioriutan suojassa on kalliopohjalle kerrostunut meren tuomaa hiekansekaista ajosoraa, johon on sekoittunut myös liejua ja muuta eloperäistä ainesta. Kasvilajistossa mm. rannikki, merisuolakko, rantavuohennokka, pikkuaho-orvokki, iso- ja pikkurantasappi, suolasänkiö, nyylähaarikko, meriasteri, suolasolmukki sekä heinistä pohjanpunata, rantajuolavehnä ja pohjanlahdenlauha. Kallioriutoilla kasvavat mm. punakoiso, pietaryrtti, poimuhierakka ja rantatädyke. - Niityn ja leppäreunuksen vaihettumassa tyrnipensastoa, jonka kenttäkeroksessa mm. pensaikkotatar. (kuva 1.) A.2. Rakkolevähumuksen lannoittama rantaniitty Virtkartan ajosorakannaksella: meren voimat muokkaavat kannaksen niittykasvillisuutta aiheuttaen samalla eroosioaukkoja kasvipeitteen. Vakiintuneessa kasvipeitteessä kookkaita lajeja kuten meripautki, pietaryrtti, merivirmajuuri, mesiangervo, ruokonata, kun taas erodoituneissa kohdissa rannikin, suolasänkiön, ja meriasterin kaltaisia pienempiä ruohokasveja. A.3. Soistunut rantaniitty hyllyvällä maatumalla Kalaloukkaan perukassa: heinälajeja ovat luhtakastikka, luhtarölli, rönsyrölli ja nurmilauha, saroista merkittävin on hirssisara sekä ruohoista rätvänä, suoputki ja suo-orvokki. Niitty jatkuu tilan 1:31 puolelle.

2 - 2 - B. Makean veden rannat: B.1. Makeavetinen, nevalaiteinen lampi (0,5 m mpy) kaava-alueen etelälaidalla on pohjoispäästään kaava-aluetta. Lammen monilajisen rantanevan lajeja ovat luhtavilla, tupasvilla, raate, kurjenjalka, pyöreälehtikihokki, pitkälehtikihokki, isokarpalo, suoputki, jouhivihvilä, pullosara, harmaasara ja rantayrtti. Rantavedessä kasvavat rantaluikka, pikkupalpakko, isovesiherne sekä syvemmällä pohjanlumme ja uistinvita. - Kyseessä on nimenomaan merenulapan tuntumassa merkittävä suojelukohde. C. Metsät: C.1. Virtkartan ikimännikkö käsittää hyvin mereisen sijainnin huomioon ottaen poikkeuksellisen järeitä, iäkkäitä mäntyjä, jotka purjelaivakaudella olivat varsinaisten kummelien ohella luontaisia merimerkkejä Vanhan Pohjanlahdenväylän varrella. Lyökin luotsit pitivät huolta puiden säilymisestä samaan tapaan kuin Lyökistä etelään olevalla Tallholmilla (Veitholmilla). - Mäntyjen alla maanpohjaa peittävät metsälauhaheinikkö ja mustikan varvikko. Suojarannalla on tyrnivyöhyke ja yksittäisiä tervaleppiä. (kuva 2.) Kaava-alueen pohjoislaidalla vallitsevat kalliopohjaiset männiköt, joiden painanteissa on yleisesti pikkusoistumia kuten nevoja (harmaasara, jokapaikansara, luhtavilla, jouhivihvilä) tai rämeitä (juolukka, variksenmarja). Sen sijaan eteläosissa Virtkartan kannakselta Kalaloukkaalle (1 2 m mpy) on kuusivaltaista MT-metsää, joka lummelammen pohjoispuolella on osoittaa metsäkortekorven piirteitä: nimilajin lajistossa metsäimarre, korpiimarre, riidenlieko, käenkaali ja suo-orvokki. Vapaa-ajan asunnon pihapiiriin on jo 1970-luvulla istutettu ulkolaisia puulajeja kuten euroopan- ja siperianlehtikuusia

3 - 3 - Tilan (Metsänomistajien liitto) luontoselvitys Yleistä: Kaava-alue on ollut asumatonta metsäseutua, jonka itäreuna Pajanokan tiestä alkaen on ennen ollut osa Kukaisten talojen laajaa Ukonpuhdin hakamaatyyppistä metsälaidunta. Nyt tämä koivuvaltainen alue, josta kieleke ulottui Kalaloukkaaperän suuntaan, kasvaa pääosin kuusikkoa. Korkeustasolta 7 m mpy alkaen metsä on mäntyvaltaista, joka muuttuu 10 m korkeudella kalliopohjaiseksi karukkomänniköksi, paikoin lähes puuttomaksi kallioksi. Vaihtelua metsäkuvaan tuovat sekapuustoiset korpimetsät kallioiden välisissä notkoissa sekä tervaleppävaltaisina merenrannalla. Ainoa puuton suoalue on Isosuo, jonka eteläosa kuuluu kaava-alueeseen. Meriympäristössä arvokas alue on lajissaan harvinaisen puhdaspiirteinen kluuvi (< glo) Kalaloukkaanperä, joka vuosisadan lopulla on jo mitä ilmeisemmin eristyy makeavetiseksi kluuvijärveksi. Kaava-alueen eteläpuolinen Ukonpuhti nimestään huolimatta on tyypillinen flada, koska sillä on kaksi salmiyhteyttä varsinaiselle merelle, nimittäin Selkämereen ja (altaan) Kaskistenaukkoon. Suojelukohteet: Kalaloukkaanperä on ls-lain ja EU:n Itämeri-normiston mukainen arvokas Itämeren erikoispiirrettä edustava elinympäristötyyppi, lisäksi lajissaan puhdaspiirteinen. Koillisrannan merenrantaniitty on hyvin monimuotoinen sekä ekologisesti että lajistoltaan. Isosuo on poikkeuksellisen hyvin säilynyt neva-alue, jonka laiteella on lisäksi monilajista korpikasvillisuutta. Kalliomäki alueen pohjoisosassa. Biotooppien (elinympäristöjen) kuvaus: A. Merenrannat: A.1. Merenranta Pajanokasta Käärmeniemen takaisen lahdenpoukaman perukkaan on kallioja kivikkorantaa, jolla karusta yleisilmeestään huolimatta on hyvin moninainen merenrantakasvien (suolakkokasvien) lajisto, yhteensä 24 lajia tuli vastaan (mm. meriasteri, merisuolake, iso- ja pikkurantasappi, nyylähaarikko ja meriputki). A.2. Kalaloukkaanperän merenrantaniitty alkaa kapeana nauhana tervalepikon ja ruoikkovyöhykkeen (myös sinikaisla) välissä, mutta perukkaa kohti laajenee 7 8 m leveäksi monilajiseksi niityksi. Alkukapeikossa, jossa maapohja on kivistä ajohiekkaa, niityn peruslajistoa ovat kookas ruokonata ja lähellä vesirajaa maata suikertava ränsyrölli. Leveällä, humuspeitteisellä niityllä heinikkö koostuu pohjanpunanadasta, luhtakastikasta, hirssisarasta ja suolavihvilästä, kivennäismaapaljastumilla myös sirohernesarasta. Ruoholajistosta mainittakoon monivuotiset käärmeenkieli, merisuolake, meriasteri, rannikki, meriratamo sekä yksivuotiset iso- ja pikkurantasappi, suolasänkiö ja ahopellava. Niityn yläosassa, jonne kasvukauden aikana merivesi hyvin harvoin yltää, lajisto vaihtuu käsittäen mm. seuraavat lajit: heininä hina, niittymaarianheinä ja matalanurmikka sekä ruohoina vilukko, pikkuahoorvokki, ketohanhikki ja syysmaitiainen. - Merenrantaniitty on ja monimuotoisuudessaan merkittävä suojelukohde, jonka merkitystä korostaa sijainti edustavan kluuvin äärellä. - Raja tilaan epäselvä. (kuvat 3. ja 4.)

4 - 4 - B. Suot: Kohdealueen keskisellä kallioselänteellä on painanteissa pieniä rämeitä lajistonaan juolukka, variksenmarja, pursu, harmaasara, tupasvilla ja kangasrahkasammal. B.1. Ainoa avosuo on Isosuo (7 m mpy), joka upottavalta keskustaltaan on lyhytkortista nevaa, jonka vallitsevaa lajistoa ovat tupasvilla, rimpisilmäkkeissä myös luhtavilla tai pullosara sekä aivan kaava-alueen pohjoisrajalla raate ja valkopiirtoheinä. Moninaisesta sammallajistosta mainittakoon silmäkkeiden hapra- ja kuljunrahkasammal ja umpeutuneiden alojen sara- ja rämerahkasammal sekä suolaiteen puna- ja rusorahkasammal. Neva vaihettuu vähitellen hieskoivua kasvavaksi korpireunukseksi, jonka kenttäkerroksessa on korpisuuden ilmentäjien (metsäkorte, hilla, kurjenjalka, korpirahkasammal, korpikarhunsammal) ohella niittymäisyyttä (harmaa- ja tähtisara) sekä paikoin orastavaa rämeeksi kehittymistä (pursu, juolukka). Reunuksen yläosassa on ympäristön kohoumilta tulevia sadevesijuotteita, joita peittävät huopasuonisammalen koristeelliset kasvustot. Varsinaisen Isosuon ja tien välissä on notkelmia, joissa on jopa raatetta kasvavia pikkunevoja. Isosuo on luonnontilaisuudessaan suojelun arvoinen suoalue. (kuva 5.) C. Havumetsät: C.1. Puolukkatyypin (VT) männiköt ovat puustoltaan (painanteissa myös koivuja ja kuusia) ja kenttäkerrokseltaan vaihtelevia, sillä puolukan sijasta ohuella irtaimella maalla kalliomaastossa valorinteillä on kanervikkoa, varjossa variksenmarjaa sekä alavassa maastossa mustikan ohella ruohostoa (oravanmarja, metsätähti, kangasmaitikka) ja heinäisyyttä (metsälauha, hietakastikka, virnasara) viestittäen entisestä ekstensiivisestä nuoren karjan laiduntamisesta. Pajaniemen tien tuntumassa kasvaa merta karttava mäntykukka, ainoalla (?) Pyhämaan kasvupaikallaan. (kuva 6.) C.2. Mustikkatyypin (MT) kuusivaltaisia metsiä on eniten Pajaniemen ja Kalaloukkaanperän teiden risteyksen ympärille sekä jälkimmäisen tien varrelle. Kenttäkerroksessa on monimuotoisuutta: MT-metsän sisällä (varsinkin kalliorinteiden alla) on OMT:n (lehtomaisen kangasmetsän) -laikkuja: metsäalvejuuri, metsäimarre, sananjalka, vanamo, käenkaali ja oravanmarja. (kuva 7.) C. 3. Ruoho- ja heinäkorpi (RhK) on ollut kahdessa alueen luoteisosan notkelmassa, mutta molemmat ovat ojitusten vuoksi muuntuneet karumpaan suuntaan: läntinen on nykyisin pääosin metsäkortekorpea, jossa nimilajin ohella kookasta mustikkaa ja riidenliekoa sekä pohjalla korpikarhunsammalta, kun taas itäinen on muuttumassa OMT-metsäksi (vrt. edellä), jossa kenttäkerroksessa kasvavat metsäalvejuuri, käenkaali, oravanmarja ja korpisuuden osoittajana lähinnä vain korpikastikka. Ojituksen jälkeen molemmilla paikoilla puustoon on tullut runsaasti koivuja. C. 4. Tervaleppäkorpi tavataan Kalaloukkaanperän koillisrannalla, missä kivennäismaapohjainen rantaniitty vaihettuu soistuneeksi umpeenkasvualaksi. Paikoin maaperä on liejuista, jolloin tervaleppä ja hieskoivu kasvavat kumpareilla mm. punakoison kera, liejukoissa kasvavat keltakurjenmiekka, rantayrtti, suo-ohdake, suoputki, terttualpi, suoorvokki, pikkupalpakko sekä okarahkasammal ja luhtakuirisammal. Ylempänä kivennäismaalla on varsinaista ruoho- ja heinäkorpea (RhK), missä tervaleppien katveessa tavataan mm. korpikastikka, tähtisara, metsäkorte, ranta-alpi, mesiangervo ja rönsyleinkki. Kartalla molemmat tyypit yhdistetty RhK-merkillä.

5 - 5 - D. Kalliot: Korkeuskäyrän 10 m mpy yläpuolella kalliopinnoilla on niin niukalti irtainta maata, jotta mänty voisi kasvaa normaalirunkoiseksi, vaan jää ns. käkkyrämännyksi (< 6 m), jonka monihaaraisen latvuksen leveys on suurempi kuin puun pituus. Myös varvikko koostuu mäntyjen ympärillä olevista laikuista. Sadevettä keräävissä kalliopainanteissa on variksenmarjan ja juolukan kasvustoja. Myös kangasrahkasammal muodostaa omia punavoittoisesti kirjavia, jopa 30 cm paksuja tyynymäisiä kasvustoja. Parissa paikassa on ns. kynttelikkökuusia, kun nuoren puun runko on keloutunut, mutta alaoksat ovat juurtuneet sammalikkoon ja sen jälkeen kärjistään kohonneet lyhyiksi valerungoiksi. Muutama mattokuusi on syntynyt, kun yksi tai muutama alaoksa on jatkanut maanmyötäistä kasvuaan pyrkimättä kohoamaan ylöspäin. Kohdealueen keskellä, osin rajan pohjoispuolelle on kalliomäki (D.1), jolla edellä mainitut piirteet esiintyvät, minkä lisäksi tavataan palleroporonjäkälän kasvustoja harmaa-, valko- ja okaporon-jäkälän ohella sekä kalliotierasammalen mattokasvustoja. Kyseessä on ls- ja metsälain kriteerien mukaan suojeltava kallioalue. (kuva 8.) Alueelle tehtiin kesällä 2011 maanomistajan toimesta luontopolku, jossa edellä esitetyt arvokkaat luontokohteet ovat rastipaikkoina.

6 - 6 - Kuva 1. Kiistala: rantaniitty + riutat Kuva 2. Kiistala: Virtkartan kärkiosa

7 - 7 - Kuva 3. Kalaloukkaanperä: rantaniitty Kuva 4. Kalaloukkaanperä: eteläosa, kluuvin supistuva salmiyhteys näkyy

8 - 8 - Kuva 5. Isosuo Kuva 6. VT-metsä Pajanokan tien itäpuolella

9 - 9 - Kuva 7. MT-metsä Pajanokan ja Käärmeniemen välissä Kuva 8. Suojeltava kalliomäki

10 - 10 -

11 PETSAMON RANTA-ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS Luonto- ja ympäristötutkimus Envibio Oy

12 2 Sisällys 1. JOHDANTO MENETELMÄT KASVILLISUUS- JA LUONTOTYYPPIKARTOITUS LIITO-ORAVA- JA VIITASAMMAKKOKARTOITUS LINNUSTOKARTOITUS LEPAKKOINVENTOINTI TULOKSET YLEISTÄ ARVOKKAAT LUONTOTYYPPIKOHTEET LUONTOTYYPPIKUVIOT LINNUSTO LEPAKOT LIITO-ORAVA MUU LAJISTO YHTEENVETO KIRJALLISUUS Liite 1. Luontotyyppikuviot Liite 2. Arvokkaat luontotyyppikohteet Liite 3. Lepakot Liite 4. Linnut Kannen kuva: Kallioista merenrantaa Virtkartaa vastapäätä. Luonto- ja ympäristötutkimus Envibio Oy Hanhenkaari 10 as Lieto Puh

13 3 1. JOHDANTO Nosto Consulting Oy laatii ranta-asemakaavaa Uudenkaupungin Kukaisissa sijaitsevalle Petsamon alueelle. Kaava-alue kattaa osan kiinteistöstä sekä kiinteistön Yhtiö tilasi Luonto- ja ympäristötutkimus Envibio Oy:ltä luontoselvityksen kyseiseltä alueelta. Selvitystä käytetään eräänä kaavatyön tausta-aineistona. Selvityksen laati FM (biologi) Turkka Korvenpää, ja sen maastotyöt suoritettiin toukoelokuussa Työn tarkoituksena oli selvittää alueen luontoarvoja, ja arvioida niiden vaikutusta maankäyttöön. 2. MENETELMÄT Ennen maastotöiden aloittamista tarkasteltiin maastokarttoja ja ilmakuvia. Lisäksi tarkastettiin Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään uhanalaisten lajien esiintymärekisteriin (Hertta) mahdollisesti tallennetut havainnot sekä selvitettiin Tiira - lintuhavaintopalveluun alueelta ilmoitettuja lintuhavaintoja. Konsultin käytössä oli myös professori Sakari Hinnerin alueelta laatima, kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin, keskittyvä raportti. Maastotyössä alue käytiin huolellisesti läpi käytännössä useaan kertaan, sillä eri maastotyövaiheet suoritettiin osittain eri aikaan. Maastossa tehdyt havainnot merkittiin työkartoille paikantaen ne GPS-laitteella sekä kirjoitettiin muistiinpanot. Maastossa otettiin myös digitaalisia valokuvia. Alla on kuvattu tarkemmin eri työvaiheiden työmenetelmät ja esitetty eri työvaiheiden ajoittuminen. 2.1 KASVILLISUUS- JA LUONTOTYYPPIKARTOITUS Alue jaettiin kasvillisuudeltaan ja luontotyypiltään yhtenäisiin luontotyyppikuvioihin. Samalla arvioitiin, kuuluuko luontotyyppikuvio johonkin alla luetelluista kategorioista: - luonnonsuojelulain 29 :n mukainen suojeltu luontotyyppi - vesilain 2. luvun 11 :n mukainen pienvesikohde - metsälain 10 :n mukainen erityisen tärkeä elinympäristö - Suomessa uhanalainen luontotyyppi - luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta muutoin arvokas kohde Tämän jälkeen kustakin kuviosta laadittiin yleiskuvaus. Yleiskuvaus sisältää tyypillisesti kuvauksen alueen mahdollisesta puustosta ja sen luonnontilaisuudesta sekä runsaimmista putkilokasvilajeista. Mikäli kuviolla kasvaa harvinaisia tai muuten huomionarvoisia kasvilajeja, mainitaan nämä myös yleiskuvauksessa. Uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista tai muuten erityisen merkittävistä havainnoista otettiin muistiin tarkat koordinaatit. Lopuksi arvioitiin kuvioille annettavia maankäyttösuosituksia. Varsinainen kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitus suoritettiin 11.8., mutta kasvillisuutta ja luontotyyppejä havainnoitiin myös muun maastotyön yhteydessä.

14 4 2.2 LIITO-ORAVA- JA VIITASAMMAKKOKARTOITUS Koko alue käytiin huolellisesti läpi etsien merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Näistä merkeistä tavallisimpia ovat suurten haapojen tai kuusten tyviltä tyypillisesti löytyvät papanat sekä virtsaamisjäljet puiden rungoilla. Lisäksi arvioitiin metsien soveltuvuutta liito-oravan elinympäristöksi ja ruokailualueeksi. Viitasammakon esiintymistä kartoitettiin välisenä yönä kävellen alueen rannat läpi. Viitasammakkojen kutu oli tuolloin muualla lähialueella tehtyjen havaintojen perusteella käynnissä, ja sääolot olivat kartoitukselle suotuisat (heikkotuulinen, poutainen ja melko lämmin sää). 2.3 LINNUSTOKARTOITUS Linnusto kartoitettiin kolmena aamua klo 6-10 välisenä aikana. Kartoituspäivät olivat 22.5., ja 1.6. Sää oli kaikkina kartoituspäivinä poutainen, lämmin ja tyyni tai heikkotuulinen eli olosuhteet olivat hyvät. Maastotyömenetelmänä käytettiin kartoituslaskentaa. Yleisten lajien reviirejä ei merkitty kartoille, vaan näistä lajeista kirjattiin muistiin ainoastaan esiintyminen alueella. Sen sijaan kaikki uhanalaisista, silmälläpidettävistä, harvinaisista tai EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeista tehdyt havainnot merkittiin kartalle. Lisäksi linnustoa havainnoitiin muun maastotyön yhteydessä. Selvitysalueen maankäyttö vaikuttaa sen viereisen merialueen linnustoon. Tämän vuoksi suoritettiin myös vesilinnuston kiertolaskenta rantoja pitkin kävellen. Erityisesti kiinnitettiin huomiota Ukonpuhdin vesi- ja rantalinnustoon. Kiertolaskennan tuloksia täydennettiin 1.6. suoritetun linnustolaskennan yhteydessä. 2.4 LEPAKKOINVENTOINTI Lepakkoinventointi koostui kahdesta osasta. Muun maastotyön ohessa etsittiin lepakoille sopivia talvehtimispaikkoja ja päiväpiiloja. Näitä ovat mm. kalliojyrkänteiden onkalot ja raot, vanhat maakellarit sekä puiden kolot. Lepakkoja havainnoitiin kolmena yönä detektorin avulla (Pettersson D240X). Kartoitusyöt olivat , ja Sää oli kaikkina öinä poutainen, tyyni tai heikkotuulinen ja melko tai hyvin lämmin eli olosuhteet olivat havainnoinnille suotuisat. Kaikki lepakoista saadut havainnot merkittiin maastossa kartalle, jonka jälkeen tehtiin tulkinta alueen merkityksestä lepakoille. 3. TULOKSET 3.1 YLEISTÄ Selvitysalue on enimmäkseen metsäinen. Metsät ovat pääosin jokseenkin tehokkaasti hoidettuja havupuuvaltaisia kankaita. Puusto ulottuu käytännössä kaikkialla hyvin lähelle rantaviivaa, eikä merkittävän laajuisia rantaniittyjä ole. Rantatyyppi vaihtelee

15 5 laakeista kallioista kivikkorantoihin. Virtakartan länsiranta on kuitenkin kokonaan hyvin eksponoitua kalliota. Hieman laajempia ruovikoita tavataan ainoastaan Kärmeniemen itä- ja länsipuolella sekä Kalaloukkaanperän rannoilla. Kalaloukkaanperä on melko luonnontilaisena säilynyt fladan ja kluuvin välivaihe, joka on enää kapean ja hyvin matalan salmen kautta yhteydessä mereen. Selvitysalueeseen sisältyy joitakin kesämökkitontteja, joiden rakennukset sulautuvat hyvin ympäristöön. 3.2 ARVOKKAAT LUONTOTYYPPIKOHTEET Selvitysalueelta löytyi kolme metsälain tarkoittamaa erityisen tärkeää elinympäristöä (yksi vähäpuustoinen suo ja kaksi tervaleppäluhtaa) ja yksi vesilain mukaan suojeltava luontotyyppi (kluuvijärvi) Katakarin suolaikku Katakarin pohjoisreunalla sijaitsee pienen, merestä kuroutuneen, lammen umpeenkasvun tuloksena kehittynyt pieni pullosaravaltainen saraneva, jonka keskustassa on vielä avovettä aivan kuivimpia kausia lukuun ottamatta (Kuva 1). Suon keskellä kasvaa vielä niukasti järviruokoa (Phragmites australis), sinikaislaa (Schoenoplectus tabernaemontani), ulpukkaa (Nuphar lutea) ja uistinvitaa (Potamogeton natans). Pääosin kasvillisuus on kuitenkin paikoin ruohoista saranevaa lajistossaan mm. isokarpalo (Vaccinium oxycoccos), luhtavilla (Eriophorum angustifolium), luhtarölli (Agrostis canina), suoputki (Peucedanum palustre), rantayrtti (Lycopus europaeus), kurjenjalka (Comarum palustre) ja jokapaikansara (Carex nigra). Maankäyttösuositus: Suo ja sen välitön lähiympäristö tulee jättää rakentamatta. Kuva 1. Katakarin suolaikku

16 Kalaloukkaanperän pohjoisrannan tervaleppäluhta Kalaloukkaanperän pohjukassa sijaitsee melko pienialainen tervaleppäluhta, johon merivesi varmaankin nousee merivedenpinnan ollessa erityisen korkealla (Kuva 2). Puusto on melko nuorta ja lahopuuta esiintyy vain niukasti. Kenttä- ja pohjakerros puuttuvat paikoitellen kokonaan. Kuviolla kasvaa runsaasti ojasorsimoa (Glyceria fluitans), jonka lisäksi kasvistoon kuuluvat esim. jokapaikansara, rantayrtti, metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), rantamatara (Galium palustre) ja kurjenjalka. Maankäyttösuositus: Tervaleppäluhta ei ole erityisen edustava mutta täyttää kuitenkin metsälain tarkoittaman erityisen tärkeän elinympäristön määritelmän. Luhta ja sen välitön lähiympäristö tulee jättää rakentamatta eikä luhtaa pidä esimerkiksi ojittaa. Kuva 2. Kalaloukkaanperän pohjoispuolen tervaleppäluhtaa Kalaloukkaanperä Kalaloukkaanperä on lähes merestä irti kuroutunut fladan ja kluuvin välivaihe (Kuva 3). Mereen on yhä jäljellä kapea ja hyvin matala, tiheän ruovikon peittämä, vesiväylä. Vesi on varsin matalaa. Kalaloukkaanperän pohjukassa ja paikoin muuallakin sen rannoilla kasvaa ruovikkoa, mutta monin paikoin kasvillisuus on matalakasvuista rantaniittyä, jolla kasvavat runsaina suolasänkiö (Odontites littoralis), meriratamo (Plantago maritima) ja rönsyrölli (Agrostis stolonifera). Niittyjen muuhun kasvistoon kuuluvat esim. ketohanhikki (Potentilla anserina), merisuolake (Triglochin maritima), isorantasappi (Centaurium littorale) ja syysmaitiainen (Leontodon autumnalis). Kohteella kasvavat lisäksi mm. sinikaisla ja ruokonata (Festuca arundinacea). Maankäyttösuositus: Kalaloukkaanperä rantoineen on säilynyt varsin luonnontilaisena ja kyseessä on melko edustava ja tyypillinen fladan ja kluuvin välivaihe, joka on vesilain suojelema luontotyyppi. Kalaloukkaanperän rannat tulee säilyttää rakentamattomina eikä sieltä mereen johtavaa vesiväylää tule ruopata.

17 7 Kuva 3. Kalaloukkaanperä Kalaloukkaanperän itäpuolen tervaleppäluhta Kalaloukkaanperän itäpuolella sijaitsee luhtainen, puustoltaan varttunut, tervalepikko, jossa kasvaa paikoin myös kuusialikasvosta (Kuva 4). Puusto on melko luonnontilaista ja maapuutakin on jo ehtinyt kertyä hieman. Kuvion edustavuutta heikentää sen länsireunalle kaivettu viemäri- tai jokin muu linja. Kohteen putkilokasvistoon lukeutuvat mm. rantayrtti, nurmilauha (Deschampsia cespitosa), metsäkorte (Equisetum sylvaticum), suo-orvokki (Viola palustris), hiirenporras (Athyrium filix-femina), suoputki, ranta-alpi (Lysimachia vulgaris), kurjenjalka ja luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata). Maankäyttösuositus: Kalaloukkaanperän itäpuolen tervaleppäluhta ei ole erityisen edustava ja sen luonnontila ei ole täysin säilynyt, mutta kohde täyttää kuitenkin metsälain tarkoittaman erityisen tärkeän elinympäristön määritelmän. Kyseessä ei ole luonnonsuojelulaissa tarkoitettu tervaleppäkorpi, sillä maasto ei ole riittävän märkää eikä kasvillisuus vastaa kyseisen luontotyypin määritelmää. Kohde lähiympäristöineen tulee jättää rakentamatta eikä sitä tule ojittaa. 3.3 LUONTOTYYPPIKUVIOT 1. Varttunut, harvennettu, kuivahkon - tuoreen kankaan männikkö. Mäntyjen seassa kasvaa hiukan kuusta ja koivua ja pensaskerroksessa jonkin verran katajaa. Kenttäkerroksessa tavataan runsaasti metsälauhaa (Deschampsia flexuosa), mustikkaa (Vaccinium myrtillus) ja puolukkaa (V. vitis-idaea), joiden ohella kasvistoon kuuluvat esim. metsätähti (Trientalis europaea), oravanmarja (Maianthemum bifolium), kanerva (Calluna vulgaris), kevätpiippo (Luzula pilosa), variksenmarja (Empetrum nigrum), suopursu (Ledum palustre) ja juolukka (Vaccinium uliginosum). Maassa makaa hieman hakkuutähteitä.

18 8 2. Melko edustava karu kalliomännikkö, joka ei ole kulunut (Kuva 5). Puusto on suhteellisen vanhaa ja melko luonnontilaista. Siellä täällä seisoo pieniä keloja, joita on myös kaatunut maahan. Kasvistossa esiintyvät mm. puolukka, kanerva, metsälauha, mustikka ja variksenmarja sekä pienissä rämeisissä painanteissa viihtyvät suopursu ja juolukka. Lajistoon kuuluvat myös esim. kangasrahkasammal (Sphagnum capillifolium), kivikynsisammal (Dicranum scoparium), isohirvenjäkälä (Cetraria islandica) ja palleroporonjäkälä (Cladonia stellaris). Vaikka puusto onkin edustavaa, esiintyy vastaavia, karuutensa vuoksi metsänhoidon ulkopuolelle jätettyjä, kalliomänniköitä seudulla yleisesti. Kuva 4. Kalaloukkaanperän itäpuolen tervaleppäluhta Kuva 5. Luontotyyppikuvion 2 karua kalliomännikköä. 3. Tuoreen kankaan nuori mänty-kuusimetsä, jossa kasvaa myös vähän koivua ja pensaskerroksessa katajaa. Merenrannalla tavataan tervaleppää ja tyrniä.

19 9 Kuvioon sisältyy myös pieniä kallioita. Kasvistoon lukeutuvat mm. mustikka, puolukka, kanerva, variksenmarja, sananjalka (Pteridium aquilinum), metsätähti, metsälauha, oravanmarja ja vanamo. 4. Karu kalliomännikkö, jonka harva puusto on vanhaa. Lahopuuta ei kuitenkaan ole. Kasvistossa esiintyvät mm. kanerva, variksenmarja, juolukka, suopursu, puolukka, mustikka ja tupasvilla (Eriophorum vaginatum) sekä palleroporonjäkälä ja kangasrahkasammal. 5. Turvekankaaksi kuivunut, ojitettu, ohutturpeinen, karu suo, jolla kasvaa tiheää nuorta mäntypuustoa. Paikoin on myös paljon koivua. Kasvistossa esiintyvät mm. metsäkorte ja korpikarhunsammal (Polytrichum commune). Kuvion länsireunalla on heinittynyt tieura. 6. Katso kohde Katakarin suolaikku. 7. Kausikostea alue, jolle merivesi nousee varmasti yhä ajoittain. Melko heterogeeninen kuvio koostuu matalista kalliopaljastumista, joiden kupeilla kasvaa nuorta männikköä sekä puuttomista kosteikkokasvillisuuden vallitsemista aukioista. Kosteikkokasvistoon kuuluvat mm. luhtarölli, kurjenjalka, rantayrtti, jokapaikansara, harmaasara (Carex canescens), luhtavilla, sinikaisla ja rantaalpi. 8. Tiheä ruovikko, jonka reunoilla on pienialaisia matalakasvuisia rantaniittylaikkuja kasvistossaan mm. hina (Danthonia decumbens), suolasänkiö, syysmaitiainen, ruoholaukka (Allium schoenoprasum), meriratamo, hernesara (Carex viridula), isorantasappi, ketohanhikki, hentosuolake (Triglochin palustre), merisuolake ja ruokonata. 9. Kalliolaikkuinen korkeakasvuinen rantaniitty, jota halkoo Virtkartaa muusta selvitysalueesta erottava kapea ja matala salmi. Kasvistoon kuuluvat esim. järviruoko, kannusruoho (Linaria vulgaris) ja pietaryrtti (Tanacetum vulgare). Virtakartan eteläkärjessä levittäytyy tiheä tyrnipensaikko. 10. Karu merenrantakallio Virtkartan länsirannalla. Kallion korkeimmissa osissa kasvaa yksittäisiä kituliaita mäntyjä sekä tuulenpieksämää maanmyötäistä katajaa. Kallion kasvistoon kuuluvat esim. syysmaitiainen, rantakukka (Lythrum salicaria), meriratamo, rantatädyke (Veronica longifolia), merivalvatti (Sonchus arvensis var. maritimus), ahopellava (Linum catharticum), rannikki (Glaux maritima) ja keltamaksaruoho (Sedum acre). Korkeimmilla kohdilla kasvaa mm. variksenmarjaa. Kallio näkyy kauas merelle. 11. Kuivahkon kankaan männikkö, jossa kasvaa myös hiukan kuusta. Osa männyistä on kilpikaarnaisia. Pensaskerroksessa tavataan melko runsaasti katajaa. Kenttäkerroksessa esiintyy runsaasti metsälauhaa, puolukkaa, metsätähteä ja mustikkaa, joiden lisäksi kasvistoon kuuluu mm. oravanmarja. Virtkartan itärannalla on kapea kivikkoranta, jolla kasvaa tervaleppiä sekä mm. ruokonataa, ketohanhikkia, meriratamoa, tyrniä ja suolavihvilää. 12. Melko tiheää, hitaasti kasvanutta ja suhteellisen luonnontilaista mäntypuustoa kasvava kallio. Putkilokasveista tavataan mm. metsälauhaa, kanervaa, puolukkaa, variksenmarjaa ja juolukkaa. 13. Matalia merenrantakallioita, joiden välissä on pieniä matalakasvuisia rantaniittylaikkuja sekä kivikkorantakaistaleita. Kuvion kasvistoon lukeutuvat mm. merisaunio (Tripleurospermum maritimum), meriasteri (Aster tripolium), meriratamo, merisuolake, syysmaitiainen, rannikki, suolasänkiö ja meriluikka (Eleocharis uniglumis). 14. Kivinen matalakasvuinen merenrantaniittykaistale, jolla kasvaa runsaasti suolasänkiötä ja meriratamoa sekä mm. ketohanhikkia, suolavihvilää ja rannikkia.

20 10 Rantaniityn takana levittäytyy nuori tervalepikko sekä tyrnipensaikko. Kuvioon kuuluu myös laakeita rantakallioita. Putkilokasvistoon lukeutuvat yllä mainittujen lajien lisäksi esim. sinikaisla, meriasteri, syysmaitiainen, merisaunio, merisuolake, isorantasappi ja ruokonata. 15. Hyvin luonnontilaisena säilynyt, mereinen, karu kalliomännikkö, jossa on paljon rämeisiä painanteita. Kuviolla kasvaa runsaasti kanervaa, variksenmarjaa ja puolukkaa sekä mm. mustikkaa, juolukkaa ja jokapaikansaraa. 16. Katso kohde Kalaloukkaanperän pohjoisrannan tervaleppäluhta. 17. Katso kohde Kalaloukkaanperä. 18. Melko varttunut tuoreen kankaan männikkö, jonka alemmas latvuskerroksessa kasvaa paikoin runsaasti kuusta. Pensaskerroksessa esiintyy lähinnä koivuntaimia, ja kenttäkerroksessa runsaan mustikan ohella mm. puolukkaa, oravanmarjaa ja metsätähteä. 19. Katso kohde Kalaloukkaanperän itäpuolen tervaleppäluhta. 20. Melko varttunut tuoreen kankaan männikkö, jossa kasvaa jonkin verran kuusta ja katajaa sekä hieman koivua. Kenttäkerroksessa tavataan runsaasti mustikkaa ja metsälauhaa, joiden lisäksi kasvistoon kuuluvat esim. puolukka, metsätähti, oravanmarja ja vanamo. Kärmeniemellä on kapeita kivikkorantoja ja pieniä laakeita rantakallioita. Rannan kasvistoon kuuluvat esim. tyrni, ruokonata, suolavihvilä, rannikki, suolasänkiö ja meriratamo. Kärmeniemestä itään rantavedessä kasvaa ruovikkoa (Kuva 6). Kuva 6. Pajanokan ja Kärmeniemen välissä kasvaa ruovikkoa. 21. Tiheää ja korkeaa ruovikkoa sekä voimakkaasti ruovikoitunutta rantaniittyä. Ruokojen alla kasvaa mm. rannikkia, luhtakastikkaa (Calamagrostis stricta), syysmaitiaista, isorantasappea, ruokonataa ja ketohanhikkia. Lahden pohjukkaan laskevan ojan varrelle on noussut nuorta tervaleppää ja mäntyä. 22. Pienialainen, tiheä, nuori tervalepikko, jossa kasvaa mm. tesmaa (Milium effusum), käenkaalia (Oxalis acetosella), koiranvehnää (Elymus caninus), punaailakkia (Silene dioica), luhtavuohennokkaa, ruokohelpeä (Phalaris arundinacea), punakoisoa (Solanum dulcamara) ja nokkosta (Urtica dioica).

21 Pääosin harvennettu, varttunut, tuoreen kankaan mänty-kuusimetsä, jossa kasvaa melko paljon koivunvesoja. Kuviolla kasvaa runsaasti mustikkaa, oravanmarjaa ja metsälauhaa, joiden lisäksi kasvistoon kuuluvat mm. metsäalvejuuri, metsätähti, kevätpiippo ja vanamo. 24. Tiheä, melko nuori, tuoreen kankaan kuusikko, jossa kasvaa esim. oravanmarjaa ja metsälauhaa. 25. Vanhoja maa-aineksenottokuoppia, jotka ovat jo pitkälti puustoittuneet. Paikoitellen kuoppiin on kehittynyt luhtaa, jonka kasvistoon kuuluvat mm. järviruoko, kurjenjalka, rantamatara, katkeratatar (Persicaria hydropiper), jokapaikansara, jouhivihvilä (Juncus filiformis) ja järvikorte (Equisetum fluviatile). 3.4 LINNUSTO Selvitysalueen ja sen lähiympäristön linnusto koostuu pääasiassa yleisistä metsä-, ruovikko- ja vesilinnuista. Kaikkiaan havaittiin 23 lintulajia, jotka todennäköisesti pesivät alueella tai sen lähistön maa-alueilla. Nämä lajit ovat harmaasieppo, hernekerttu, hippiäinen, kirjosieppo, kuusitiainen, laulurastas, metsäkirvinen, mustapääkerttu, mustarastas, pajulintu, peippo, pensaskerttu, punakylkirastas, punarinta, punavarpunen, puukiipijä, rautiainen, sepelkyyhky, sinitiainen, talitiainen, varis, viherpeippo, ja vihervarpunen. Lisäksi Kalaloukkaanperällä tavattiin kurkia, jotka eivät kuitenkaan ilmeisesti pesineet selvitysalueella tai sen välittömässä läheisyydessä. Silmälläpidettävällä punavarpusella oli reviiri selvitysalueen välittömässä läheisyydessä Katakarin ja Kärmeniemen välisellä niemellä. Tämä ei aiheuta tarvetta maankäyttösuosituksille. Vaarantunut viherpeippo puolestaan havaittiin selvitysalueen länsiosassa. Laji pesii tavallisesti esim. puistoissa ja puutarhoissa, mutta se ei ole metsälintu. Siten kyseessä saattoi olla alueella ohimennen pysähtynyt yksilö. Ukonpuhdin ja muun selvitysalueen läheisen merialueen vakinaiseen linnustoon kuuluvat tämän selvityksen maastotöiden perusteella ainakin haahka, isokoskelo, harmaalokki, kalalokki, kalatiira, kanadanhanhi, kyhmyjoutsen, lapintiira, meriharakka, merilokki, naurulokki, pajusirkku, pikkulokki, punajalkaviklo, rantasipi, ruokokerttunen, rytikerttunen, silkkiuikku, sinisorsa, tavi, telkkä, tukkakoskelo ja tukkasotka. Näistä tukkasotka ja tukkakoskelo on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi, haahka, isokoskelo, naurulokki, punajalkaviklo ja pajusirkku vaarantuneiksi ja merilokki sekä silkkiuikku silmälläpidettäviksi lajeiksi. Pajusirkulla oli reviiri Kärmeniemen länsipuolisen lahden ruovikossa. Ruovikot eivät ole Suomessa vähenemässä, ja pajusirkku on maassamme yhä yleinen, joten sen esiintymisestä ei aiheudu tarvetta esittää maankäyttösuosituksia. Lisäksi Kärmeniemelle suunniteltu maankäyttö ei aiheuta häiriötä lajille. Tukkasotkan, tukkakoskelon, isokoskelon, punajalkaviklon, merilokin ja silkkiuikun pesintää ei pystytty varmistamaan, mutta alueella on niille sopivia pesimäympäristöjä. Sen sijaan yhdellä Palmlettojen luotoryhmään kuuluvalla luodolla havaittiin hautova haahka. Kyseisellä luodolla oli myös runsaan 30 parin tiirayhdyskunta, jossa pesii pääasiassa EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittuja lapintiiroja mutta varmasti myös muutamia pareja niin ikään lintudirektiivissä mainittuja kalatiiroja seuranaan muutama pikkulokkipari. Tästä luodosta hieman kaakkoon sijaitsevalla luodolla oli noin 40 parin

22 12 naurulokkiyhdyskunta, jossa pesi myös muutamia lapintiirapareja. Lokki- ja tiirayhdyskunnat ovat tyypillisiä tukkasotkan pesimäpaikkoja, ja sotkia havaittiinkin luodoilla. Kaavaehdotukseen merkityt mökkitontit Kärmeniemellä eivät lisää em. yhdyskuntiin kohdistuvaa suoraa häiriötä, joskin ne voivat hieman lisätä veneliikennettä Ukonpuhdilta merelle päin. Lisäys lienee kuitenkin niin vähäistä ettei siitä aiheudu merkittävää lisähäiriöitä nykytilanteeseen verrattuna. 3.5 LEPAKOT Selvitysalueella havaittiin muutamia pohjanlepakoita sekä viiksisiippoja / isoviiksisiippoja. Viime mainittuja kahta, toisilleen hyvin läheistä sukua olevaa, lajia ei ole mahdollista erottaa toisistaan pelkän detektorin avulla. Lisäksi Pajanokan ja Kärmeniemen välisellä ranta-alueella kuultiin yksi vesisiippa. Selvitysalueella on jonkin verran merkitystä lepakoiden elinalueena. Erityisesti rannat ja harvapuustoiset varttuneet metsät sekä niiden läpi rakennetut tiet tarjoavat niille hyviä ruokailualueita. Lepakoille sopivia päiväpiiloja ei löydetty, mutta niitä varmaankin on kesämökeissä ja muissa rakennuksissa. Mikäli alueen maisemarakenne säilyy jokseenkin nykyisenlaisena, tarjoaa selvitysalue tulevaisuudessakin lepakoille sopivan elinalueen. 3.6 LIITO-ORAVA Selvitysalueelta ei löytynyt liito-oravan esiintymisestä kertovia merkkejä, eikä siellä ole lajille hyvin sopivia metsiä. 3.7 MUU LAJISTO Selvitysalueelta ei ole tiedossa aiempia havaintoja uhanalaisista tai silmälläpidettävistä lajeista. Viitasammakoita ei havaittu vaikka ainakin Kalaloukkaanperässä on niille sopivia kutupaikkoja. 4. YHTEENVETO Selvitysalueen merkittävimmät luontoarvot ovat kolme metsälakikohdetta sekä yksi vesilain mukainen suojeltava luontotyyppi. Näiden rajaukset on esitetty liitekartassa ja maankäyttösuositukset esitelty kohdekuvausten yhteydessä. 5. KIRJALLISUUS Meriluoto, M. & Soininen, T Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s.

23 13 Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta A: Neuvoston direktiivi 79/409/ETY luonnonvaraisten lintujen suojelusta A: Pääkkönen, P. & Alanen, A Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskuksen monisteita 188. Suomen ympäristökeskus. 128 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja s. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J Suomen lintujen uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49 s.

24 14 Liite 1. Luontotyyppikuviot (Pohjakartta Maanmittauslaitos 09/2018)

25 15 Liite 2. Arvokkaat luontotyyppikohteet (Pohjakartta Maanmittauslaitos 09/2018)

26 16 Liite 3. Lepakot (Pohjakartta Maanmittauslaitos 09/2018)

27 17 Liite 4. Linnut (Pohjakartta Maanmittauslaitos 09/2018)