Liikenne- ja viestintäministeriö MINVA LVM JULKINEN

Transkriptio

1 Liikenne- ja viestintäministeriö MINVA LVM KOO Kekäläinen Maria(LVM), Klobut Liisi JULKINEN Viite Asia Epävirallinen ympäristö- ja liikenneministerikokous EU-puheenjohtajamaa Itävalta järjestää epävirallisen ympäristö- ja liikenneministerikokouksen Grazissa Itävallassa Kokouksessa Suomea edustaa liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner liikenneasioiden osalta ja asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen ympäristöasioiden osalta. Lisäksi kokoukseen osallistuu virkamiesdelegaatio liikenne- ja viestintäministeriöstä ja ympäristöministeriöstä. Liikenneministereiden keskustelujen pääteemoja ovat kellojen siirrosta luopuminen, puhdas, turvallinen ja kohtuuhintainen liikenne yhdessä ympäristöministereiden kanssa sekä liikenneturvallisuus. Ministerit keskustelevat kellonajan siirrosta luopumisesta, mahdollisesta aikataulusta ja siitä, miten siirtelystä voidaan luopua harmonisoidulla ja koordinoidulla tavalla. Suomi tukee komission ehdotusta siitä, että kellonajan siirrosta luovuttaisiin ja että asiassa edettäisiin ripeasti, kuitenkin huomioiden muutosten edellyttämän kansallisen käsittelyajan ja vaikutukset liikennejärjestelyjen sujuvuudelle sekä yhdenmukaisuuden EU:ssa. Suomi pitää hyvänä, että ehdotuksessa jätetään jäsenvaltioiden päätettäväksi se, mitä aikavyöhykettä tai aikavyöhykkeitä niihin sovelletaan. Itävalta on laatinut puhdasta, turvallista ja kohtuuhintaista liikennettä käsittelevän Grazin julkilausuman. Suomi pitää hyvänä Itävallan julkilausumassa esitettyjä tavoitteita. Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi Suomi pitää tärkeänä ajoneuvojen päästöraja-arvoja, sähköiseen liikenteen siirtymistä sekä liikennejärjestelmän tehokkuuden parantamista. Liikenneministerit keskustelevat tieturvallisuudesta. Suomi pitää tärkeänä keskustelua uudesta ja kunnianhimoisesta liikenneturvallisuusstrategiasta. Asetettu päätavoite on puolittaa kuolemaan ja vakaviin loukkaantumisiin johtavat onnettomuudet seuraavan vuosikymmenen aikana. Tavoite on riittävän kunnianhimoinen ja kannatettava. Ympäristöministerit keskustelevat EU:n ympäristöpolitiikan tulevaisuudesta ja tarpeesta laatia EU:n kahdeksas ympäristöohjelma. Suomi pitää hyvänä, että keskustelu uuden ympäristöohjelman valmistelusta on käynnistynyt. Suomi suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti ohjelman laatimiseen. Suomi katsoo, että ilmasto- ja ympäristönäkökulmien, ml. luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvien paineiden integroiminen yhteiskunnan eri sektoreiden toimintaan edellyttää vielä paljon työtä ja siksi uuden laaja-alaisen ympäristöohjelman laatiminen tulevalle vuosikymmenelle vaikuttaa aiheelliselta. Lisäksi Suomi katsoo, että uusi ympäristöohjelma voisi täydentää kestävän kehityksen Agenda 2030 toimintaohjelman ilmasto- ja ympäristötavoitteiden (SDG) toimeenpanoa. Myös kiertotalouden ja ilmastotoimien yhteyttä on tärkeää analysoida ohjelman valmistelussa. Lisäksi on tärkeää, että tuleva ympäristöohjelma lähestyisi ilmastotoimia synergian ja lisäarvon näkökulmasta, ei toistaen ilmastostrategioissa jo olevia tavoitteita ja toimia.

2 Asialista 2(20) 1. Liikenneministereiden keskustelu vuodenajoittaisesta kellonajan siirron luopumisesta s Liikenneministereiden ja ympäristöministereiden yhteinen keskustelu puhtaasta, turvallisesta ja kohtuuhintaisesta liikenteestä Euroopassa s Liikenneministereiden keskustelu liikenneturvallisuudesta s Ympäristöministereiden keskustelu Euroopan ympäristöpolitiikan tulevaisuudesta s. 16

3 Liikenne- ja viestintäministeriö PERUSMUISTIO LVM TTU Thorström Elina(LVM) JULKINEN 3(20) Asia Direktiiviehdotus vuodenajoittaisesta kellonajan siirrosta luopumisesta ja direktiivin 2000/84/EY kumoamisesta Kokous Epävirallinen ympäristö- ja liikenneministerikokous U/E/UTP-tunnus U 92/2018 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Euroopan komissio on 12. syyskuuta 2018 antanut ehdotuksensa vuodenajoittaisesta kellonajan siirrosta luopumisesta (COM(2018) 639 final). Ehdotetulla uudella direktiivillä kumottaisiin Euroopan parlamentin ja neuvoston antama direktiivi (niin sanottu kesäaikadirektiivi, 2000/84/EY). Mainitussa voimassa olevassa direktiivissä asetetaan kaikille jäsenvaltioille velvoite siirtyä kesäaikaan maaliskuun viimeisenä sunnuntaina ja takaisin normaali- eli talviaikaan lokakuun viimeisenä sunnuntaina. Aikavyöhykkeen valinta kuuluu jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan, ja komission ehdotuksen mukaan jäsenvaltiot päättäisivät nytkin itse siitä, minkä ajan (talvi-, kesä- tai jokin muu aika) ne ottaisivat pysyvästi käyttöön, mikäli kellonajan siirrosta luovutaan. Komission direktiiviehdotusta on käsitelty maaliikennetyöryhmässä syyskuusta alkaen. Epävirallisessa ympäristö- ja liikenneministerikokouksessa keskustellaan vuodenajoittaisesta kellonajan siirrosta luopumisesta ja sen mahdollisesta aikataulusta. Lisäksi tapaamisessa keskustellaan siitä, miten kellonajan siirtelystä voidaan luopua harmonisoidulla ja koordinoidulla tavalla. Suomi tukee komission ehdotusta siitä, että kahdesti vuodessa tapahtuvasta kellonajan siirrosta luovuttaisiin. Samoin Suomi pitää hyvänä komission ehdotusta ripeästä etenemisestä kellonajan siirrosta luopumiseksi, kuitenkin huomioiden muutosten edellyttämän kansallisen käsittelyajan ja vaikutukset liikennejärjestelyjen sujuvuudelle. Suomi pitää kannatettavana komission ehdotusta siitä, että kellonajan siirrosta luovutaan yhdenmukaisesti Euroopan unionissa. Tällä varmistetaan sisämarkkinoiden, elinkeinoelämän sekä liikenteen toimivuus. Suomi pitää hyvänä, että komission direktiiviehdotuksessa jätetään jäsenvaltioiden itsensä päätettäväksi se, mitä aikavyöhykettä tai aikavyöhykkeitä niihin sovelletaan.

4 4(20) Pääasiallinen sisältö Ehdotetulla uudella direktiivillä kumottaisiin nykyisiä kesäaikasäännöksiä koskeva direktiivi 2000/84/EY. Direktiiviehdotuksessa ehdotetaan, että kahdesti vuodessa tapahtuvasta kellonajan siirrosta luovuttaisiin EU:ssa vuonna EU-maat voisivat kuitenkin edelleen itse valita, mitä aikavyöhykettä niiden alueeseen tai sen osiin sovelletaan. Komission ehdotuksen mukaan jäsenvaltiot eivät enää 1. huhtikuuta 2019 alkaen tekisi normaaliaikaansa tai -aikoihinsa muutoksia, jotka ovat sidoksissa vuodenaikoihin. Jäsenvaltiot siirtyisivät kesäaikaan direktiivin 2000/84/EY mukaisesti vielä 31. maaliskuuta Tämän jälkeen jäsenvaltiot voisivat valintansa mukaan tehdä vielä yhden vuodenajoittaisen muutoksen normaaliaikaansa tai -aikoihinsa sunnuntaina 27. lokakuuta Jos jäsenvaltio päättäisi muuttaa normaaliaikaansa tai -aikojaan jollakin lainkäyttövaltaansa kuuluvalla alueella, sen olisi annettava asia komissiolle tiedoksi viimeistään kuusi kuukautta ennen muutoksen voimaantuloa. Tällä pyritään ehkäisemään sellaisia häiriöitä, jotka saattaisivat haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Jäsenvaltioiden olisi annettava ja julkaistava direktiiviehdotuksen noudattamisen edellyttämät lait viimeistään 1. huhtikuuta 2019 sekä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle. Jäsenvaltioiden olisi sovellettava mainittuja säännöksiä 1. huhtikuuta 2019 alkaen. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Vuodenajoittaisesta kellonajan siirrosta luopumisesta ja direktiivin 2000/84/EY kumoamisesta annetun ehdotuksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 114 artikla. Komissio on valinnut säädösinstrumentiksi direktiivin. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät direktiivin yhdessä noudattaen niin sanottua tavallista lainsäätämisjärjestystä. Direktiivi on pantava täytäntöön kansallisesti. Jäsenvaltio valitsee itse, miten se panee täytäntöön direktiivin määräykset. Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Euroopan unionin neuvostossa komission ehdotusta käsitellään maaliikennetyöryhmässä ja Euroopan parlamentissa liikenne- ja matkailuvaliokunnassa (TRAN). Parlamentin raportöörejä ei ole vielä valittu. Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät yhteisesti direktiivin hyväksymisestä. MINVA-paketti: - EU22-liikennejaoston ja EU19-viestintäjaoston kokous EU-ministerivaliokunta U-kirjelmä: Valtioneuvoston U-kirjelmä (U 92/2018 vp) komission direktiiviehdotuksesta on ollut liikennejaoston, viestintäjaoston, terveysjaoston ja elinkeinopolitiikkajaoston kirjallisessa menettelyssä ja käsittelyssä maatalousjaoston kokouksessa Kirjelmä on käsitelty EU-ministerivaliokunnan kokouksessa

5 5(20) Eduskuntakäsittely MINVA-paketti: - Suuri valiokunta Suomessa tehtiin 10. huhtikuuta 2017 kansalaisaloite Kellojen kesäaikaan muuttamisen lopettaminen (KAA 4 /2017), jossa ehdotettiin, että valtioneuvosto ryhtyy valmistelemaan asetusta tai lakia siitä, että kellonajan siirrosta luovutaan. Aloite sai kaiken kaikkiaan kannatusilmoitusta. Lisäksi esityksen yhteydessä käsiteltiin kaksi eduskunta-aloitetta (TPA 14/2016 vp ja TPA 15/2016 vp), joissa ehdotettiin kesäajasta luopumista. Liikenne- ja viestintävaliokunta laati aiheesta mietinnön LiVM 19/2017 vp KAA 4/2017 vp. Valiokunta suhtautui myönteisesti kellojen kesäaikaan siirtämisestä luopumiseen ja korosti, että valtioneuvoston tulee ryhtyä vaikuttamaan EU-tasolla siten, että kellojen kesäaikaan siirtämistä koskevasta kesäaikadirektiivin velvoitteesta luovutaan. Ensisijaisena tavoitteena oli, että kellojen kesäaikaan siirtämisestä luovutaan yhtenäisesti koko Euroopan unionin alueella. Suomen tavoitteista ja toimista EU:n kesäaikajärjestelystä luopumiseksi on toimitettu eduskunnalle tammikuussa 2018 E-kirje (E 123/2017 vp). Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa E-kirjettä koskevassa kannanotossaan (pöytäkirja LiVP 5/2018 vp), että se pitää asiaa edelleen tärkeänä ja viittaa asiasta aiemmin antamaansa mietintöön (LiVM 19/2017 vp). Eduskunnalle on toimitettu valtioneuvoston selvitys U 92/2018 vp komission ehdotuksesta. Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Annetun direktiiviehdotuksen perusteella pääasiallinen tarkasteltava kansallinen säädös on valtioneuvoston asetus kesäajasta (753/2001). Tämä voimassa oleva asetus vastaa sisällöltään EU:n kesäaikadirektiiviä. Jos vuodenajoittaisesta kellonajan siirrosta luovutaan EU:ssa, direktiivin täytäntöönpano Suomessa edellyttää, että pysyvän ajan valinnasta säädettäisiin jatkossa lain tasolla. Kesäaika on käytössä myös Ahvenanmaalla, ja kesä-aikasääntelyä koskevat asiat kuuluvat valtakunnan lainsäädäntövaltaan. Taloudelliset vaikutukset Kellonajan siirrosta luopumisesta seuraisi todennäköisesti siirtymäkustannuksia. Kellonajan siirrosta aiheutuvat nykyiset kustannukset poistuisivat, mutta tietotekniset järjestelmät olisi ohjelmoitava ja konfiguroitava uudelleen. Tämä koskisi erityisesti aikataulu- ja kalenteriohjelmistoja sekä aikaperusteisia ohjelmistoja. Samoin liikenteen aikatauluja olisi mukautettava. Kansallisella tasolla vaikutusten selvittely on vielä kesken. Selvityksen tueksi järjestetään muun muassa lausuntokierros, jossa kartoitetaan sidosryhmien näkemyksiä kellonajan siirrosta luopumisesta ja pysyvän ajan valinnasta. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Osa jäsenvaltioista kannattaa ehdotusta, mutta enemmistö jäsenvaltioista ei ole vielä muodostanut ehdotukseen kansallista kantaa. Useat jäsenvaltiot pitävät ehdotettua aikataulua liian kunnianhimoisena kansallisen kannanmuodostuksen ja täytäntöönpanon

6 6(20) kannalta. Aikavyöhykkeiden sirpaloituminen on nähty riskinä. Moni jäsenvaltio on tuonut esille, että eteneminen komission ehdottamassa aikataulussa edellyttäisi direktiiviehdotuksen nopeaa käsittelyä neuvostossa ja parlamentissa, mutta kansallisen kannan muodostaminen ehdotuksen käsittelyn edellyttämässä nopeassa aikataulussa on haasteellista. Asiakirjat Puheenjohtajamaa Itävallan tausta-asiakirjat Komission ehdotus COM(2018) 639 final Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Elina Thorström / LVM, elina.thorstrom@lvm.fi, EUTORI-tunnus EU/2018/1526 Liitteet Viite

7 Liikenne- ja viestintäministeriö PERUSMUISTIO LVM VEO Hernberg Anna(LVM) JULKINEN 7(20) Asia Grazin julkilausuma: Uusi aikakausi: Puhdas, turvallinen ja kohtuuhintainen liikenne Euroopassa Kokous Epävirallinen ympäristö- ja liikenneministerikokous U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Ympäristö- ja liikenneministerien on tarkoitus käydä epävirallisessa ympäristö- ja liikenneministerikokouksessa Uusi aikakausi: Puhdas, turvallinen ja kohtuuhintainen liikenne Euroopassa -aiheinen keskustelu Grazin julkilausuman, puheenjohtajan tausta-asiakirjan ja siinä esitettyjen kysymysten pohjalta. Grazin julkilausuma (Graz declaration) on puheenjohtajamaa Itävallan valmistelema. Suomi tukee puheenjohtajamaan julkilausumaa. Puheenjohtajan taustapaperissa esitetyt kysymykset: Kysymys 1. Mitkä ovat seuraavan kymmenen vuoden aikana tärkeimmät innovaatiot ja toimet, joilla voimme täyttää Pariisin sopimuksen liikennesektorille asettamat vaatimukset? Suomi korostaa, että uusille autoille asetettavilla hiilidioksidiraja-arvoilla on erittäin merkittävä rooli liikenteen päästövähennysten kannalta. Suomen mahdollisuudet vaikuttaa yksin autonvalmistajien tuotantoon on hyvin rajallinen ja siksi EU:n toimet ovat avainasemassa. Sähköiseen liikenteeseen siirtymistä tulee tukea muun muassa julkisin hankinnoin ja jakeluinfrastruktuuria vahvistamalla. Suomi tuo esille myös liikennejärjestelmän energiatehokkuuden parantamisen, sekä tähän datan käytöstä ja automaatiosta saatavan hyödyn. Suomi korostaa liikenne palveluna siirtymän merkitystä liikennesuoritteen pienentämiselle. Kysymys 2. Mitkä toimet ovat tärkeimpiä siirtymässä puhtaaseen liikenteeseen? Suomi korostaa, että on tarpeen sisällyttää seuraavan komission työohjelmaan konkreettinen toimintasuunnitelma nollapäästöiseen liikenteeseen siirtymiseksi. EU:n tulee ottaa koko keinovalikoimansa käyttöön tämän tavoitteen saavuttamiseksi. On tärkeää panostaa myös tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaan.

8 8(20) Pääasiallinen sisältö Taustaa Grazin julkilausuman aiheista 1. Puhtaat ajoneuvot Henkilö- ja pakettiautojen kunnianhimoiset raja-arvot ohjaavat valmistajia vähä- ja nollapäästöisten ajoneuvojen valmistamiseen, jolloin muiden ohjauskeinojen merkitys taakanjakosektorin päästövähennysten Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa pienenee. Ympäristöneuvostossa saavutettiin yleisnäkemys henkilö- ja pakettiautojen raja-arvoja koskevasta asetusehdotuksesta. Yleisnäkemyksen mukaan vuodesta 2030 lähtien päästörajat tulevat autoille kiristymään 35 % ja pakettiautoille 30 % vuoden 2020 tasosta. Raja-arvot vuodelle 2025 kiristyisivät 15 % vuoden 2020 tasosta sekä henkilöautoille että pakettiautoille. Kompromissiratkaisun taustalla vaikuttivat muun muassa eräiden jäsenmaiden kriittinen suhtautuminen kunnianhimon tason nostoon. Puheenjohtajamaan tavoitteena on saada trilogineuvottelut päätökseen vuoden loppuun mennessä. Parlamentin kanta on, että raja-arvoja tulisi kiristää 20 % vuoteen 2025 mennessä ja 40 % vuoteen 2030 mennessä. Raskaan liikenteen hiilidioksidipäästöraja-arvoista on käyty alustava suuntaviivakeskustelu ympäristöneuvostossa Puheenjohtajamaan tavoitteena on saada asetusehdotuksesta neuvoston yleisnäkemys kuluvan vuoden aikana. Suomi on kannattanut mahdollisimman kunnianhimoisia raja-arvoja, koska ne auttavat Suomen taakanjakosektorin tavoitteen saavuttamista. EU:ssa on käsittelyssä myös julkisen sektorin ajoneuvohankintoja koskeva direktiiviehdotus ( puhtaiden ajoneuvojen direktiivi ). Toteutuessaan direktiivi velvoittaisi julkisia hankintayksiköitä hankkimaan tietyn osuuden kaikista hankinnoistaan ajoneuvoja, jotka direktiivissä on luokiteltu puhtaiksi. Direktiivillä tullee olemaan merkittävä vaikutus erityisesti linja-autokantaan EU:ssa. 2. Kestävän liikkumisen ohjauksen ja suunnittelun strategia kestävien liikkumistapojen edistämiseksi Liikkumisen ohjauksella (mobility management) kannustetaan kestäviin liikkumistottumuksiin erilaisin tiedollisen ohjauksen keinoin sekä koordinoimalla ja kehittämällä palveluja. Tyypillisiä keinoja ovat kestävän liikkumisen neuvontapalvelut, viestintäkampanjat ja työpaikoille räätälöidyt liikkumissuunnitelmat. Liikkumisen ohjauksessa tulisi huomioida sen tietotarpeet, niin järjestelmä- kuin infrastruktuuritasolla. Liikkumista koskevan tiedon tulisi olla luotettavaa, laadukasta ja hyödynnettävissä, jotta sitä voisi käyttää kestävien ja käyttäjäystävällisten liikkumisen palveluiden toteuttamisessa. Tämän edistämiseksi EU-tasolla tulisi pyrkiä tietojärjestelmien yhteentoimivuuteen. Näistä syistä johtuen Suomi voi kannattaa liikkumisen ohjauksen eurooppalaista suunnitelmaa sekä erityisesti siihen mahdollisesti liittyviä uusia rahoituskanavia.

9 3. Aktiivisen liikkumisen tukeminen terveyden ja kestävyyden edistämiseksi kävely ja pyöräily keskiössä Kävelyn ja pyöräilyn edut yhteiskunnalle ovat moninaiset. WHO suosittaa, että eri maiden liikenteen vuosibudjetista vähintään 4 % käytettäisiin kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen. Julkilausumaan kirjattu ajatus EU-rahoituskanavien hyödyntämisestä kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen on erittäin kannatettava. Myös tiedon lisääminen ja asenteisiin vaikuttaminen asiassa olisi tärkeää (ks. liikkumisen ohjaus kohta ylempänä). 4. Turvallisen liikkumisen tukeminen liikenneturvallisuuden parantaminen ja suojattomien tienkäyttäjien turvaaminen Julistuksessa on asetettu joitakin liikenneturvallisuutta tukevia ja edistäviä toimenpiteitä komissiolle, jäsenvaltioille, valtion ja kuntien viranomaisille sekä muille sidosryhmille. Julistus on näiltä osin yhteensopiva liikenneturvallisuudesta vuonna 2016 annetun valtioneuvoston periaatepäätöksen kanssa. Julistuksen mukaan liikenneturvallisuuteen liittyvässä päätöksenteossa tulisi erityisesti ottaa huomioon suojaamattomassa asemassa olevat tienkäyttäjät, erityisesti pyöräilijät ja jalankulkijat esim. uudistettaessa liikenneturvallisuuden hallinnasta annettua direktiiviä 2008/96/EY sekä ajoneuvoteknologiaa kehitettäessä. Toimijoita pyydetään ottamaan huomioon Safe System lähestymistapa ja liikenteen nollavisio. Näihin liittyviä toimenpiteitä olisivat koulutuksen edistäminen, aktiivisten ja passiivisten turvalaitteiden käytön edistäminen sekä uusien teknologioiden yhdenmukaistaminen ja soveltaminen kompensoimaan ja eliminoimaan liikenneonnettomuuksien taustalla olevat inhimilliset virheet. Jäsenvaltioita ja muita toimijoita pyydetään myös hyväksymään ja panemaan täytäntöön EU:n uusi liikenneturvallisuusstrategia vuosille Strategiassa tullaan asettamaan konkreettiset ja kunnianhimoiset tavoitteet jäsenvaltioille liikenteessä menehtyneiden ja vakavasti loukkaantumisten määrän puolittamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Sen lisäksi määritellään suoritusindikaattorit, jotka liittyvät asetetun tavoitteen seurantaan. Indikaattoreissa kiinnitetään erityistä huomiota suojaamattomiin tienkäyttäjiin, erityisesti pyöräilijöihin ja jalankulkijoihin. Näiden lisäksi kehotetaan edistämään liikenneturvallisuuteen liittyvää tieteellistä tutkimusta, sekä kohdentamaan digitaalisia kehitystoimenpiteitä sellaiseen vähemmän turvalliseen tieverkkoon, kuten TEN-T-verkon ulkopuolisiin teihin. Suomi pitää tärkeänä uuden ja kunnianhimoisen liikenneturvallisuusstrategian hyväksymistä. Asetettu päätavoite, puolittaa kuolemaan ja vakaviin loukkaantumisiin johtavat onnettomuudet seuraavan vuosikymmenen aikana, on riittävän kunnianhimoinen ja kannatettava. Suomi on tukenut jo pitkään automaation edistämistä keskeisenä keinona päästä asetettuihin tavoitteisiin. Myös tieverkon kuntoon ja sen rahoitukseen on tulevaisuudessa kiinnitettävä erityistä huomiota. 5. Euroopanlaajuisten multimodaalien matkaketjujen ja infrastruktuurin kehittäminen tavara- ja henkilöliikenteessä Multimodaalien matkaketjujen ja kuljetusten kannalta keskeistä on edistää tiedon avaamista, jakamista ja hyödyntämistä. Tässä olennaista on varmistaa tietojärjestelmien 9(20)

10 10(20) yhteentoimivuus. EU-sääntelyllä ei saisi estää tai hankaloittaa uusien multimodaalien palveluiden syntyä markkinoille, vaan näkökulman tulisi olla mahdollistava. Julkisten toimijoiden ei myöskään tulisi EU- tai valtiotasolla tuottaa päästövähennystavoitteita tukevia palveluita tai järjestelmiä, jotka voivat syntyä markkinaehtoisesti. Julkilausumassa esitetty tuki multimodaalisuus-teeman tutkimukselle on kannatettava. Raideliikenteen houkuttelevuuden lisäämiseksi EU:ssa tulisi kannustaa yhteentoimivien lippu- ja maksujärjestelmien käyttöönottamiseen. Vuosi 2018 on Euroopan komission year of multimodality, jonka tavoitteena on yhdistää ja yhdentää EU:n sisäistä liikennettä ja eri liikkumismuotoja. Logistiikkaketjuissa syntyy jo nykyään suuri määrä tietoa, ja sen parempi hyödyntäminen on digitalisaation edistämisen keskeinen kysymys. Tekoäly, suurten tietomassojen käsittely sekä esineiden internet tuovat tiedolla johtamisen mahdollisuudet myös logistiikkaan. Kasvavat tietomäärät ja tiedon jakaminen mahdollistavat myös uusien liiketoimintakonseptien kehittymisen alalle. Näitä ovat esimerkiksi satamamuodollisuuksien sujuvoittaminen, ns. viimeisen kilometrin toimitukset sekä CaaS-palvelut (Corridor as a service, koko kuljetusketjun tarjoaminen palveluna kansainvälisessä kaupassa). Näin ollen on edistettävä tiedon rakenteellisuutta ja hyvää laatua, tiedon avoimuutta ja jakamista sekä järjestelmien yhteentoimivuutta. Yleistä taustaa liikenteen ilmastopolitiikasta Liikenne on keskeisessä roolissa Suomen päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Liikenteen osalta tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 50% vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta. Liikenteen päästövähennyksiä saavutetaan parantamalla liikennejärjestelmän ja ajoneuvojen energiatehokkuutta sekä korvaamalla fossiilisia polttoaineita uusiutuvilla. 1. Liikennejärjestelmän energiatehokkuuden parantaminen Liikennejärjestelmän energiatehokkuutta parannetaan panostamalla kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuuden lisäämiseen, joukkoliikenteen houkuttelevuuteen sekä liikenteen uusien palveluiden avulla. Erityisesti kaupunkiseuduilla tavoitteena on pysäyttää liikennesuoritteen kasvu mahdollistamalla kestävämmät liikkumismuodot. Uusia liikennepalveluita edistetään mm. uudistamalla liikennemarkkinoihin liittyvää lainsäädäntöä. Tavoitteena on siirtyä itsepalvelumarkkinasta palvelumarkkinoille, joka mahdollistaa entistä useamman sujuvan liikkumisen ilman, että on välttämätöntä omistaa omaa autoa. Tässä keskeisiä ovat esimerkiksi eri liikennemuotoja saumattomasti yhdistelevät MaaS-palvelut, sekä kyytien ja kuljetusten yhdistämispalvelut. 2. Ajoneuvojen energiatehokkuuden parantaminen Ajoneuvojen energiatehokkuuden parantaminen edellyttää autokannan uusiutumisen nopeuttamista. Uusien myytävien autojen ominaisuuksiin vaikuttavat vahvasti EU:n asettamat vaatimukset autonvalmistajille sekä kansallisesti linjattavat taloudelliset ohjauskeinot (esim. ympäristöperusteinen verotus tai sähköautojen hankintatuki). Tällä hetkellä EU:ssa käsitellään uusia hiilidioksidipäästöraja-arvoja henkilö- ja pakettiautoille sekä raskaan liikenteen ajoneuvoille vuosille 2025 ja EU:ssa on käsittelyssä myös julkisen sektorin ajoneuvohankintoja koskeva direktiiviehdotus.

11 11(20) 3.Uusiutuvien polttoaineiden käytön lisääminen Uusiutuvien polttoaineiden käytön lisääminen on nopein keino saavuttaa päästövähennyksiä. Tavoitteeksi on asetettu nostaa liikenteen biopolttoaineiden energiasisällön fyysinen osuus kaikesta tieliikenteeseen myydystä polttoaineesta 30 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely --- Käsittely Euroopan parlamentissa --- Kansallinen valmistelu MINVA-paketti: - EU22-liikennejaoston kokous EU-ministerivaliokunta Eduskuntakäsittely MINVA-paketti: - Suuri valiokunta Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema --- Taloudelliset vaikutukset --- Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat --- Puheenjohtajamaa Itävallan julkilausuma (Grazin julkilausuma); puheenjohtajamaa Itävallan tausta-asiakirjat Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot EU-avustaja Anna Hernberg, liikenne- ja viestintäministeriö, , anna.hernberg@lvm.fi Liikenneneuvos Saara Jääskeläinen, liikenne- ja viestintäministeriö, , saara.jaaskelainen@lvm.fi

12 Liikenneneuvos Kimmo Kiiski, liikenne- ja viestintäministeriö, , 12(20) Erityisasiantuntija Saara Reinimäki, liikenne- ja viestintäministeriö, , EUTORI-tunnus Liitteet Viite

13 Liikenne- ja viestintäministeriö PERUSMUISTIO LVM TIO Kiiski Kimmo(LVM) JULKINEN 13(20) Asia Road Safety 2020+: Turvallinen Eurooppa kaikille Kokous Epävirallinen ympäristö- ja liikenneministerikokous U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Pääasiallinen sisältö Epävirallinen ympäristö- ja liikenneministerikokous Itävallan Grazissa Liikenneministerit keskustelevat kokouksessa liikenneturvallisuudesta. Keskustelun aiheena on Tieturvallisuus 2020+: Turvallinen Eurooppa kaikille (Road Safety 2020+: A safe Europe for all citizens). Suomi pitää tärkeänä keskustelua EU:n uudesta ja kunnianhimoisesta liikenneturvallisuusstrategiasta. Asetettu päätavoite, puolittaa kuolemaan ja vakaviin loukkaantumisiin johtavat onnettomuudet seuraavan vuosikymmenen aikana, on riittävän kunnianhimoinen ja kannatettava. Osuus keskittyy turvallisen liikkumisen tulevaisuuteen. Itävalta tukee voimakkaasti Euroopan unionia jatkamaan ponnistuksia liikenneturvallisuuden hyväksi. Euroopan komissio antaa kokouksessa yleiskatsauksen Euroopan tieliikenneturvallisuustilanteesta, komission liikenneturvallisuuspolitiikan reunaehdoista vuosille ja liikenneturvallisuusstrategiasta. Kokouksessa on puheenvuorot inhimillisistä tekijöistä liikenteessä, autonomisesta ajamisesta sekä infrastruktuurista. EU:n tavoitteena on tehdä ja kehittää Euroopasta maailman johtaja kytkeytyneessä ja autonomisessa liikenteessä, millä voidaan vaikuttaa tieliikenteen kuolonuhrien, liikenteen haitallisten päästöjen ja ruuhkien vähenemiseen. Uuden teknologian ja viestintäjärjestelmän integrointi 2000-luvun liikenteeseen tuo mukanaan myös suuren potentiaalin liikenneturvallisuuden, liikenteen tehokkuuden ja ympäristönäkökohtien huomioon ottamiselle. Euroopan tieliikenneturvallisuuspolitiikan puitteissa on asetettu kunnianhimoisia puolivälin ja pitkän aikavälin tavoitteita: puolittaa tieliikenteen kuolemat sekä ensimmäistä kertaa myös puolittaa vakavasti loukkaantuneiden määrä vuoteen 2030

14 14(20) mennessä. Pidempiaikainen tavoite on vähentää liikenteessä menehtyneiden ja vakavasti vammautuneiden määrä lähellä nollaa vuoteen 2050 mennessä. Euroopassa on kuitenkin parhaillaan huolestuttava kehitystilanne. Aikaisempi positiivinen kehitys on pysähtynyt tai liikenneonnettomuuksien määrä on jopa alkanut lisääntyä. Kokouksessa korostetaan liikenneturvallisuustyön merkitystä ja keskitytään erityisesti Euroopan unionin liikenneturvallisuusstrategiaan vuosille Lisäksi kokouksessa käsitellään jäsenvaltioiden alustavia ajatuksia ja lähestymistapoja seuraavan vuosikymmenen liikenneturvallisuustyöhön, jotta voidaan hahmotella uusia strategisia keinoja välineitä, sekä määritellä ensisijaiset tavoitteet Euroopan unionin tieliikennepolitiikan puitteissa. Kokouksessa Itävalta esittelee jäsenvaltioille lähetetyn kyselyn tieliikenneturvallisuudesta. Tuloksia on mahdollista hyödyntää liikenneturvallisuusstrategian valmistelussa. Ministerit käyvät keskustelua Itävallan toimittamien kysymysten pohjalta: Miten vastata liikenneturvallisuustilanteen paranemisen pysähtymiseen? Ensimmäiset ajatukset ja lähestymistavat seuraavan vuosikymmenen liikenneturvallisuuteen, ottaen huomioon liikenneturvallisuusstrategia vuosille Liikenneturvallisuustoimenpiteiden tulevaisuuden prioriteetit erityisesti silmällä pitäen Euroopan unionin politiikan reunaehtoja ja liikenneturvallisuusstrategiaa Välineet liikenneturvallisuustoimenpiteiden tehokkaaseen toteuttamiseen Käsillä oleva epävirallinen kokous on tärkeä virstanpylväs tulevien kansallisten turvallisuusstrategioiden valmistelussa ja se auttaa viemään tieliikenteen turvallisuutta seuraavalle vuosikymmenelle. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely --- Käsittely Euroopan parlamentissa --- Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely MINVA-paketti: - Liikennejaoston kokous EU-ministerivaliokunta E 58/2018 vp. Valtioneuvoston selvitys: Komission tiedonanto: Kolmas toimenpidepaketti Euroopan unionin liikennejärjestelmien uudenaikaistamiseksi. MINVA-paketti: - Suuri valiokunta

15 Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema 15(20) --- Taloudelliset vaikutukset --- Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät --- Asiakirjat Puheenjohtajamaa Itävallan tausta-asiakirjat Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Kimmo Kiiski, Liikenne- ja viestintäministeriö, EUTORI-tunnus Liitteet Viite

16 Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM HAKA Jalava Eero(YM) (20) Asia Euroopan ympäristöpolitiikan tulevaisuus: kohti uutta ympäristöalan toimintaohjelmaa; keskustelu epävirallinen ympäristöministerikokous Graz Kokous Epävirallinen ympäristö- ja liikenneministerien kokous Itävallan Grazissa U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Epävirallisessa ympäristö- ja liikenneministerien kokouksessa keskustellaan puheenjohtajamaan Itävallan tausta-asiakirjan ja siinä esitettyjen kahden kysymyksen pohjalta Euroopan ympäristöpolitiikan tulevaisuudesta ja mahdollisesta tarpeesta EU:n 8. ympäristöohjelmalle. Suomi pitää hyvänä, että keskustelu kahdeksannen ympäristöohjelman valmistelusta on käynnistynyt. Suomi suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti uuden ohjelman laatimiseen. Seitsemännen ympäristöohjelman peruslähtökohtana on planeetan ja kulutuksen rajat ja lisäksi ohjelmassa on määritelty EU:n ympäristöpolitiikalle pitkän tähtäimen vuoteen 2050 ulottuva visio. Tämä on edelleen ajankohtainen kehys mahdolliselle uudelle ohjelmalle. Vaikka EU:n ympäristölainsäädäntö on hyvin kattava ja ympäristöntilassa on tapahtunut merkittävää paranemista, pitkän aikavälin kehityssuunta monella osa-alueella on huolestuttava. Suomi katsoo, että ilmasto- ja ympäristönäkökulmien, ml. luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvien paineiden integroiminen yhteiskunnan eri sektoreiden toimintaan edellyttää vielä paljon työtä ja siksi uuden laaja-alaisen ympäristöohjelman laatiminen tulevalle vuosikymmenelle vaikuttaa aiheelliselta. Lisäksi Suomi katsoo, että uusi ympäristöohjelma voisi täydentää kestävän kehityksen Agenda 2030 toimintaohjelman ilmasto- ja ympäristötavoitteiden (SDG) toimeenpanoa. Ilmastonmuutos ja sen vastaiset toimet, samaten kuin ilmastonmuutokseen sopeutuminen, kytkeytyvät vahvasti myös useimpiin keskeisiin ympäristökysymyksiin, kuten ilmanlaatu, biodiversiteetti, vesikysymykset ja jätehuolto, kahdeksannella ympäristöohjelmalla voisi olla rooli näiden linkkien esiin nostamisessa ja mahdollisten synergiaetujen etsimisessä. Erityisesti kiertotalouden ja ilmastotoimien yhteyttä on tärkeä analysoida tarkemmin ja hyödyntää mahdollisuuksien mukaan. Kiertotalous tarjoaa potentiaalia laajamittaisiin päästövähennyksiin. Ylipäätään resurssien optimaalinen käyttö hyödyntää ja täydentää

17 17(20) ilmastotoimia. Toisaalta on tärkeää, että tuleva ympäristöohjelma lähestyisi ilmastotoimia juuri synergian ja lisäarvon näkökulmasta, ei toistaen ilmastostrategioissa jo olevia tavoitteita ja toimia. Pääasiallinen sisältö Puheenjohtaja on toimittanut keskustelun pohjaksi kaksi kysymystä: Koetteko tarvetta EU:n 8. ympäristöohjelmalle SEUT 192 artiklan 3 kohdan mukaisesti (Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen sekä talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa kuultuaan yleiset toimintaohjelmat, joissa vahvistetaan ensisijaiset tavoitteet.), ja mikäli kyllä, niin mitkä ovat edellytykset muuttaa EU resurssitehokkaaksi, vihreäksi ja kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi taloudeksi? Ilmastonmuutos on globaali ongelma, jolla on yhä kasvava merkitys kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Mitä lisäarvoa ilmastotoimien integroiminen EU:n 8. ympäristöohjelman tavoitteisiin toisi siihen nähden, että EU:lla olisi vain pitkän aikavälin ilmastostrategia? Puheenjohtajan tausta-asiakirjan pääasiallinen sisältö Euroopan unionin ympäristöalan toimintaohjelmana toimii vuoteen 2020 asti Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa EU:n seitsemäs ympäristöohjelma, jossa on esitetty jäsenmaita sitovat tavoitteet, jotka niiden on saavutettava. Vuonna 2013 hyväksytty päätös seitsemännestä ympäristöohjelmasta sisältää kunnianhimoisen vision hyvästä ja planeetan resurssien rajojen sisällä pysyvästä elämästä Euroopassa vuoteen 2050 mennessä. Ohjelma rakentuu yhdeksästä ensisijaisesta tavoitteesta, jotka pitävät sisällään kolme temaattista aluetta; suojella, säilyttää ja parantaa unionin luonnonpääomaa, muuttaa unioni resurssitehokkaaksi, vihreäksi ja kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi taloudeksi ja suojella unionin kansalaisia ympäristöön liittyviltä paineilta sekä terveyteen ja hyvinvointiin kohdistuvilta riskeiltä. 7. ympäristöohjelma on tuonut strategista ja tavoitteellista vuoteen 2050 asti ulottuvaa ohjausta EU:n ympäristöpolitiikkaan. Muutamat hiljattain tehdyt arviot ohjelmasta nostavat esiin tavoitteiden puolivälitarkastelun vuonna 2025, mikä voisi vauhdittaa ohjelmaan listattujen tavoitteiden osin keskeneräistä toimeenpanoa. Samanaikaisesti on herännyt keskustelua 7. ympäristöohjelman päivittämisestä holistiseen ja innovatiiviset lähestymistavat huomioivaan suuntaan, joka lisäksi ottaisi tehokkaammin huomioon systeemiset ratkaisut esimerkiksi ilmastonmuutokseen vastaamiseksi. Tulevaisuuden haasteet Alustava palaute komission 7. ympäristöohjelmaa käsittelevästä konsultaatiosta kuvaa ohjelman yhdeksän tavoitteen olevan edelleen valideja, mutta ympäristöohjelmaa voisi yksinkertaistaa ja johdonmukaisuutta lisätä ja tehostaa suhteessa muihin politiikkaohjelmiin. Viimeisimmän vuonna 2015 julkaistun Euroopan ympäristön tila -raportin (SOER) mukaan EU on edistynyt tiettyjen ympäristön tilaa heikentävien paineiden vähentämisessä, mutta siirtyminen kohti ekosysteemien kestokykyä pysyy haasteena. Haasteet vaativat uusia ratkaisuja, joista digitalisaatio nähdään yhtenä ratkaisuna siirtymisessä vähähiiliseen ja siten kestävämpään talouteen. Tämän lisäksi tarvitaan enemmän tiedottamista vahvan ympäristölainsäädännön ja menestyvän sekä kestävän talouden yhteydestä. Kansalaisyhteiskunnan eri osapuolia tulee kuulla ja osallistaa esimerkiksi konsultaatioiden

18 18(20) kautta. Tämän tueksi tarvitaan kehittyneempää ympäristöä innovaatioiden syntymiselle ja tehostettua kasvatustyötä ja koulutusta tietoisuuden lisäämiseksi ympäristö- ja kestävän kehityksen saralla globaalisti. Vahva ja johdonmukainen ympäristöpolitiikka ja menestyksekäs talouspolitiikka hyödyttävät toisiaan lisäten resurssitehokkuutta, jota vaaditaan tulevaisuuden kilpailukykyiseltä ja kestävältä taloudelta. 8. ympäristöohjelma muuttuneessa politiikkaympäristössä Maailma ja etenkin ympäristöpolitiikan toimialue ovat muuttuneet 7. ympäristöohjelman voimaantulon jälkeen, ja sitä on seurannut mm. YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 toimintaohjelma ja sen kestävän kehityksen tavoitteet sekä Pariisin ilmastosopimus. Puheenjohtajamaan mukaan uuden ympäristöohjelman tulisikin linkittyä selkeästi tavoitteisiin ja integroida ympäristöä ja ilmastoa käsittävät kestävän kehityksen tavoitteet osaksi mitattavia tavoitteita ja sitoumuksia sekä unionille että sen jäsenmaille. Uusia ongelmia, vanhoja haasteita tulevaisuuden kannalta tärkeät sektorit Eurooppa ja koko maapallo kohtaavat lisääntyviä systeemisiä ongelmia, jotka haastavat nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnin. Globaali väestönkasvu ja nykyiset kulutustottumukset kohtaavat alati lisääntyvän resurssiniukkuuden. Tämä johtaa kovenevaan kilpailuun rajallisista resursseista, mikäli kulutusta ja tuotantoa ei suunnitella kestävämmälle pohjalle. EU on edistynyt siirtymässä vähähiiliseen talouteen, mutta ilmastonmuutos pysyy yhtenä EU:n keskeisistä haasteista linkittyen biodiversiteetin vähenemiseen, puhtaan veden niukkuuteen, tulviin, äärimmäisiin sääolosuhteisiin ja maaperän köyhtymiseen. Pysyminen planeetan kantokyvyn rajoissa sekä Agenda 2030:n ja Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttäminen vaatii EU:lta kunnianhimoisia toimia ja sinnikkyyttä. Puheenjohtajamaan taustapaperissa todetaan, että yllä mainitut tavoitteet on mahdollista saavuttaa, mikäli tuotanto- kulutusmallit yhdistetään resurssitehokkuuteen kaikilla tasoilla. Tämä ei ole helppoa, mutta se loisi samalla uusia mahdollisuuksia yhteiskunnan eri toimijoille. Kiertotalous ja sen sisältämä tuotesuunnittelu ovat esimerkkejä resurssitehokkaasta talouden mallista, joka luo kestävää hyvinvointia auttaen samalla saavuttamaan ilmastotavoitteet. Ilmastonmuutos on yksi suurimmista uhkista luonnon monimuotoisuudelle, siinä missä terveet ja toimintakykynsä säilyttävät ekosysteemit ovat keskiössä ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa. EU:n ilmastopolitiikan tavoitteen tulee edistää globaalisti kestävien politiikkatoimien käyttöönottoa, joilla muutetaan nykyistä kestämätöntä päästökehitystä. EU:n tulee jatkaa johtamista omalla esimerkillään edistäen samalla omaa taloudellista ja sosiaalista kehitystään. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Epävirallisessa ministerikokouksessa ei tehdä päätöksiä.

19 Käsittely Euroopan parlamentissa 19(20) - Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely MINVA-paketti: - EU-ministerivaliokunta MINVA-paketti: - Suuri valiokunta Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema - Taloudelliset vaikutukset - Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat - Puheenjohtajamaa Itävallan tausta-asiakirjat Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot EUTORI-tunnus Asiantuntija Eero Jalava, ympäristöministeriö, Kansainvälisten asiain neuvos, Liisi Klobut, ympäristöministeriö Liitteet Viite

20 20(20) LIITTEET Asiasanat Hoitaa Tiedoksi kesäaika, liikenne, liikenneturvallisuus, päästöt, ympäristö, tieliikenne LVM, OM, YM ALR, EUE, MMM, OKM, STM, TEM, TRAFI, UM, VM, VNK, VTV