Y aarallinen Otto Skor zeny

Transkriptio

1 arvo oli yhteensä lähes 140 miljoonaa puntaa eli n. L266 miljoonaa mk. Vielä kauan aikaa ilmestyi Kriigerin mestariluomuksia, jotka oli ongittu vedestä ia ioita ei ollut luovutettu, Englannin kilpåjoradoille, Euroopan mustiin pörsseihin, iop" New Ybrkin ulkomaanrahan vaihtopaikkoihin' Vanhan rahan tilalle ovat tulleet uudet viiden Punnan setelit, yoihin on salaista menetelmää käyttäen upotettu hienon hienoja metallilankoja. Nämä setelit on suojattu väärennykseltl mahdollisimman hyvin. Mutta operaatio Bernhard oli liittoutuneille tåpård juttu. Ja sellaista uoisi tapahtua vieläkin. THOMAS M. JOHNSON Y aarallinen Otto Skor zeny Ruskeatukkainen, komea ja tavattoman kookas mies, jonka kasvoissa oli vasemmasta korvasta leukaan ulottuva arpi, astui amerikkalaisten joukkojen Salzburgin lähistöllä sijaitsevaan esikuntaan toukokuun L7. pnå L941. Hän tervehti nostamalla kätensä reippaasti kallellaan olevan lakkinsa reunaan. Lakissa oli Hitlerin valiokaaftin pääkallotunnus. "SS-everstiluutnantti Otto Skorzeny ilmoittautuu antautuakseen", hän sanoi. Päivystävälle amerikkalaiselle sotilaalle olivat antautuvat saksalaiset perin tavallisia. Hän heilautti peukaloaan. "Ckei, Otto! Alahan painua häkkiin." Upseeri tuijotti häneen vihaisesti ja kdånnähti. Valo osui hänen monissa riveissä oleviin kunniamerkkinauhoihinsa ja kylmiin, jäänsinisiin silmiinsä. Eräs tiedusteluosaston mies, joka kulunut asepuku yllään seisoi huomiota herättämättä vieressä, tuijotti saksalaisen rannetta

2 "Mussolinin kello", hän huomautti rauhallisesti päivystäjälle. "Hän on itse Skorzeny, vihollisen vaarallisin salainen asiamies." Amerikkalaisten vakoojainpyydvstäjillä ei ollut vaarallisempaa vastustajaa kuin tåmå varteva, ovela ja rohkea seikkailtja. Hän oli johtanut suurinta Yhdysvaltain joukkoja vastaan suunnattua sabotaasioperaatiota, nokkelaa temppua, jonka avulla Yhdysvaltain asepukua käyttavåt natsit olivat Ardennien joulutaisteiun alkana levittäneet hämminkiä amerikkalaisten linjojen taakse ja pakottaneet kenraali Eisenhowerin esikunnan pitämään äkäisen ylipäällikkönsä kymmenen päivän ajan vankina omassa päämajassaan. Toista vuotta aikaisemmin Skorzeny oli hieman toistasataa miestä apunaan siepannut hämmästyneen Mussolinin tamän suureksi iloksi eråältå vuorenhuipulta 400 rtalialaisen vafttlan käsistä. Tåma kaappaus suoritettiin pienen lentokoneen J^ muutamien liitolentokoneiden avulla, ja sen ansiosta Musso'lini pystyi perustamaan Pohjois-Italiaan uuden hallituksen, mikä taas auttoi saksalaisia pitkittåmåån vastarintaansa. Mussolini lahjoitti pelastajalleen kaiverruksin koristetun rannekellon. Hitler antoi hänelle rautaristin ritariristi ja uusia arkaluontoisia tehtäviä. Saksalaiset vakoilijat olivat lokakuussa v ilmoittaneet, että llnkarin valtionhoitaia Miklös Horthy aikoi luopua Hitleristä ja solmia erillisrauhan. Skorzeny tunkeutui iskujoukkoineen Horthyn palatsiin, mutta havaitsi, että amiraali oli paennut julistettuaan sitä ennen radiossa, että Unkari antautui. Joku paljasti kuitenkin Horthyn piilopaikan,, ja venäläisten jo kolkuttaessa portteja Skorzeny kiidätti hänet Mi.incheniin ja vankeuteen. Horthyn tapauksen jälkeen Hitler komensi suosikkinsa suoittamaan tekoa, joka kruunasi kaikki aikaisemmat. Föhrer suunnitteli viimeistä hurjaa iskua. Ardennien karun vuoriston heikosti miehitettyä amerikkalaisten rintamanosaa va.staan piti heitettämän hänen viimeiset strategiset reservinsä valikoitujen panssaridivisioonien johtamina. Näiden osastojen oli måårå syöksyä pohjoiseen, saartaa toinen Puoli Yhdysvaltain, Englannin ja Kan adan Euroopassa olevista 270 voimista sekä vallata niiden suunnattomat varastot ja ainoa kunnollinen satama, Antwerpen. Hitler toivoi yhdisvaltain ja Englannin lamaufuvan niin kauaksi aikaa, että saksalaiset ennättäisivät valmistaa riittävästi v-pommeja, suihkulentokon eita ja uudentyyppisiä sukellusvåneitä. Mutta oli eräs este, tunnusti Hitler täysin salaisesti muutamille harvoille johtohenkilöille. "Miten Maasin sillat voidaan vallata, niin.että Saksan panssarivoimat pääsevät ylitse? Nytpä tiedänkin! Tuokaa puheilleni skårzeny!" hän sitten huudahti. Kun Föhrer lokakuun 22. pnå eräässä salaisessa neuvotteluhuoneessa uskoi skorzenylle uhkarohkean sotajuonensa, hänen kasvonsa olivat vielä kalpeat heinäkuisen atten taattiyrityksen vaikutuksesta. Skorzenyn oli valikoitava kaikista armeijan osastoista yhteensä 2000 hurjapååtä käsittävå erikoisosasto, jonka jokainen mies osasi englantia. Heille annettaisiin kaatuneiden tai vangiksi saatujän amerikkalaisten asepuvut, ja heidät lähetettäisiin amerikkalaisten tinjojen lävitse toimimaan vakoojina, tuhotyöntekij öinå ja hämmingin levittäjinä. Heidän olisi vallattava ja pidettävä hallussaan Maasin sillat, niin että pääjoukko pääsisi joen ylitse. skorzenyn oli oltava valmiin a vajaan i."hd..t- kuukauden kuluttua. Skorzeny keräsi miehensä oranienburgin lähistöllä olevaan Friedenthaliin (Rauhan laaksoon l) -j^ perehdytti heidät amerikkalaisiin varusteisiin ja aseisiin j; "-"iikk"laisten koulutusmuotoihin, arvoasteisiin ja tapoihin. "Älkää olko liian sotilaallisia", hän komensi. "Älkåä kalauttako kantapäitänne yhteen." Hän antoi heille amerikkalaisia savukkeita ja neuvoi, miten amerikkalaiset avaavat savukepaketin. He saivat oppia amerikkalaisia kirosanoja ja puireenparsia. "okei, Butch!" muodostui tunnussanaksi. Heille annettiin amerikkalaiset henkilöllisyyskortit, Amerikan rahaa, vieläpä Yhdysvalloista saapuneita kirjeit å ja valokuvia. Operaation peitenimi oli,greif'. operaatiota ei kuitenkaan voitu pitåa täysin salassa. yhdysvaltain 1. armeijan tiedusteluosasto sieppasi käskyn, joisa englannintaitoisia sotilaita käskettiin ilmoittautumaan Skor277

3 zenylle. Koska Skorzenyn maine tunnettiin, ilmoitti eversti Benjamin A. Dickson ioulukuun L0. pnä, että käsky ilmeisesti ennusti hyökkäyksiä esikuntien ia muiden tärkeiden kohteiden kimppuun sekä erikoisia sabotaasitoimia, joita suorittam""tt oif mååråtty rintaman lävitse pujahtaneita tai "Eräs laskuvarjoilla pudotettuja erikoismiehiä. Hän lisäsi: 'älykäj sotavanki, jonka muut havainnot pi!1vai erittäin tosiasioiden kanssa, väitti, vafmennettuien tarkalleen yhtä voimat tulevaa mahdolliset kaikki että parhaiilaan kootaan ratkäisevaa vastahyökkäystä varten." Liittoutuneiden korkeat tiedustelu-upseerit jäivät kuitenkin epäröivälle kannalle. Ardennien rintamalle ei lähetetty lisäoäi-i". Ja joulukuun 16. päivänä saksalaiset iskivät. Kun L7 saksalaista divisioonaa, ioita vielä seurasi L2 muuta, eteni suurtaisteluun, taivasivat tuhannet saksalaiset tykit niitte tietä läpi karun, lumipeitteisen Ardennien vuoriston' Samaan aikain skorzenyn " ämerikkalaisia" liikkui vallatuilla amerikkalaisilla jeepeillä kaikkialla. Annettuaan muille saksalaisille osastoiile-ennakolta sovittuja merkkejä kypärää kohottamalla tai värillisiltä vilkuilla he ajoivat sekavan amerikkalaisen rintaman keskelle tai sen lävitse, urkkivat tietoonsa kiitoratoja ia varastopaikkoi^ i^ partioivat teillä, apuvoimia kiiruhti paikalle. joita pitkin 'S"ks"åisten "-.iikk"laisia näin aiheuttaa amerikkalaitykistön onnistui sille suuria menetyksiä. He kaatelivat teille puita ia katka.isivat puhelinjohtoja. He sotkivat liikenteen vaihtamalla tienviiitoj a ia tuhosivat kuorma-au!9ia poistamalla varoitustaulujå miinakentiltä. Eräs amerikkalaisen sotilaspoliisin puvussa oleva greifer seisoi tienristeyksessä ja viittasi ameiikk"l"it"tt rykmentin kulkemaan väätåå tietå' Älussa vain ani hawat amerikkalaiset olivat selvillä siitä, että heidän keskuudessaan oli valepukuisia vihollisia tihutöissä. Mutta joulukuun L8. pnä sotilaspoliisit pysäyttivät jotaywaillessa, Belgiassa, kolme i99n1 a aiavaa,sotilasta, osoittivat ka eivät tietäneet tunnussa naa. Heidän paperinsa ja he heidän olevan Yhdysvaltain 1. panssaridivisioonasta, "liian kohteesittivät vakuuttavia selityksiä, mutta olivat \(alfrederick luutnantti heidät jo toimitti liaita". Sekin 272 lachin hellään huomaan. Hän oli Dachausta karannut entinen saksalainen tuomari, ja hån kuulusteli nyt innokkaasti Yhdysvaltain 1. armeijan vangeiksi joutuneita natseja. Hän moitti heitä ja käski heidän hävetä, kun he pitivät muuta kuin Saksan armeijan asepukua. Se tepsi. "Heidän kertomuksensa sopii siepattuun käskyyn", huomautti \Tallach esimiehilleen. Monen amerikkalaisen upseerin mielestä juoni näytti kuitenkin olevan "liian mielikuvituksellinen". Ennen pitkää vastavakoilu-upseerit löysivät saksalaisen radion ja salamerkkikirjan takaisin saadusta jeepistä, ja amerikkalaiset viestimiehet kuulivat jeepeissä toimivien ryhmien lähettävän tiedotuksiaan vaurioista, joita he amerikkalaisten asepukujen turvin olivat liittoutuneil- Ie tuottaneet. Siitä alkoi valtava vakoilijoiden metsästys. Tunnussanoista saksalaiset olivat voineet saada ne ei ollut mihinkään - sotapoliisit ja vastavakoilumiehet selville. Tuimakasvoiset painoivat sen vuoksi pistoolinsa jokaisen jeepissä tai muussa ajoneuvossa kulkevan henkilön kylkeen, jonka amerikkalaisuus tuntui epäilyttävåltå, ja kysyivät: "Mikä on ruskea pommittaja'? Missä on 'tuulinen kaupunki'? Kuka on 'ääni'?" Ellei asianomainen tietänyt, että nämä jokapäiväiset amerikkalaiset puheenparret tarkoittivtt nskaansarjan maailmanmestaria Joe Louisia, Chic agoa ja Iaulaja Frank Sinatraa, hänet vangittiin. Näitä uusia kokeita käytettiin lukemattomien tiesulkujen luona kaikkialla rintamalla ia sen takana, ja varsinkin niitä esitettiin takaistuimella matkustaville, joiden nyt tiedettiin puhuvan huonointa englantia. Jotkut kuljettajat hätääntyivät kysymysten johdosta ia paljastivat itsensä yrittämällå ajaa kiireesti tiehensä, toiset taas yrittä,mållå tunkeutua väkisin tiesuluista. Vastavakoilumiehet tapasivat joulukuun 19. pnä kaksi kaikesta päättäen amerikkalaista aliluutnanttia, jotka i".pittään katselivat, miten amerikkalaisia apujoukkoja kiireesti kuljetettiin ohitse. Kun heidän henkilöllisyyttään tiedusteltiin, he esittivät tuntolevynsä ja rokotustodistuksensa sekä yksityiskohtaisia kertomuksia sotakokemuksistaan. He ilmoittivat olleensa koulutettavina Yhdysvalloissa Camp 273

4 Hoodissa. Milt'ei jo uskoen vastauksiin kysäisi vastavakoilumies kuitenkin vielä: "Oletteko koskaan ollut Texasissa?" "En", vastasi saksalainen. "En milloinkaan." "Kädet ylös sitten vain", tiuskaisi amerikkalainen vetäen pistoolinsa. "Camp Hood on juuri Texasissa!" Sitten sattui Lidgessä oli eräs Maasin ylikulkupaikka ja Skorzenyn erikoistavoitteita ettd eråän jeepin miehistö muitta mutkitta tiedusteli esikuntaa, mutta käytti våårdå nimitystä. Miehet joutuivat heti paikalla luja.sti asestuneiden sotapoliisien piirittämiksi. \S(allach kutsuttiin käyttämään "moittimistekniikkaansa", ja sänkiposkinen vaalea saksalaisluutnantti luetteli tosiaan ennen pitkää kaikki Skorzenyn upseerit, kuvaili heidät ia' antoi erilaisia lisätietoja: saksalainen 150. panssariprikaati, joka niin ikään oli Skorzenyn johdossa, aikoi amerikkalaisia hyökkäysvaunuja käyttäen esiintyä amerikkalaisena panssariosastona ja muka peråytyd, kunnes Maasin sillat vallattaisiin. Kun luutnantti vietiin 1. armeijan esikuntaan jatkokuulusteluja varten, hän väitti kertoneensa jo kaiken, minkä tiesi. "Hyvä on", sanottiin esikunnassa, "annetaanpa teidät sitten venäläisen komissaarin haltuun." Useimpien saksalaisten tavoin luutnantti pelkäsi kovasti venäläisiå, ja kun hänet vietiin jättiläiskokoisen, Puna-arm,eijan asepukuun pukeutuneen miehen eteen, ioka äriyi hänelle kysymyksiä murteellisella saksan kielellä (hän oli amerikkalainen, joka oli kotikaupunkinsa koulussa oppinut jonkin verran saksaa), hän kalpeni ja tunnusti käheällä äänellä: "Me koetamme saada myös Eisenhowerin käsiimme. Skorzeny ja joukko muita miehiä esiinfiät amerikkalaisina, jotka vievät vangiksi saatuja saksalaisia kemaaleia teidän pääesikuntaanne Versaillesiin kuulusteltaviksi. He ajavat amerikkalaisissa autoissa. Pääesikuntaan pååstyåän he kääntdvät aseensa esikuntaa vastaan, ja Skorzeny itse sieppaa vangiksi tai surmaa Eisenhowerin." Tämä kaikki saattoi olla huiputusta, mutta pääesikunta tiesi, mikä Skorzeny oli miehiåån, ia päätti kaiken vartlta ryhtyå va,rotoimiin. Hotelli Trianon ia muut rakennukset, joissa pääesikunta maiaili, ympäröitiin piikkilanka274 aidalla, ja vartioon tuotiin hyökkäysvaunuja sekä tuhatkunta sotilasta ja sotapoliisia, jotka tarkastivat kulkuluvat alueen tiesuluili a ja tåwehtiväi kaikkia lähemmäksi päässeitä konepistoolit ojossa ja tunnussanaa tiukaten. Viisi vastavakoilumiestä valvoi, että joku adjutanteista tarkasti jokaisen kenraali Eisenhowerin luona kävijän henkilöflisyyden. Kenraali muutti joka puolelta turvattuun rakennukseen, jonka ovia, ikkunoita ja kattoja vartioitiin. Hän ei astunut useaan påivåån jalallaan ulos, koska vastavakoilumiehet pelkäsivät etäåilå våijyvia sala-ampujia. Vihdoin hänen toimelias mielensä nousi kapinaan ja hån huudahti: "Hitto vieköön! Minä lähden kävelylle." Hän alistui kuitenkin esikuntansa taivutteluihin saadessaan tietää, että jollei hän ottanut pysyäkseen sisällä, olisi käytettävä entistä enemmän joukkoja, loita tarvittiin muualla, "kulkemaan minun kannoillani", kuten hän sittemmin kertoi. Saksalaisten hyökkäyksen puskemassa rintamanmutkassa tapahfui sillä välin, että t0 amerikkalaista hyökkäysvaunua, jotka kuuluivat L10. panssariprikaatiin, pääsi yllättämåån amerikkalaisen panssaripataljoonan ja tuhosi siitä puolet. "Omat panssarivaunut ampuvat meitä", levisi hälyttd,vå tieto, ja sotapoliisit saivat käskyn ilmoittaa kaikki omiin suunnitelmiin kuulumattomat hyökkäysvaunujen liikkeet. Maasin laivaliikenne pysäytettiin, kummallekin rannalle sijoitettiin partioita, ja jokainen ylipyrkijä pidätettiin ja vietiin kuulusteltavaksi. TäIIä tavoin saatiin kiinni,4 I iittoutunei den as epuku a ta i siviili v aatteita käy ttävää s aksa- laista. Valepukuisten 150. panssariprikaatin greiferit olivat tappionhuhuja levittäen pääsemässä viimeiselle Maasin edessä olevalle amerikkalaisten puolustuslinjalle. Malmddyssa Skorzeny tapasi amerikkalaisen tykistön valmiina. Hän lähetti sen vuoksi ennen hyökkäystä muutamia miehiå jalan tykkimiesten luokse ottamaan selvää, miten paljon ja minkälaisia tykkejä heillä oli. Valppaat tykkimiehet sieppasivat kiinni vakoojat, minkä jälkeen tykit antoivat vastauksen. Siepatut amerikkalaiset hyökkäysvaunut tuhottiin, ja niiden jäännöksistä vedettiin lukuisia saksalaisia sekä elä27s

5 vinä että kuolleina, kaikilla amerikkalaiset asepuvut yllään. Yhdysvaltain 1. armeija asetti joplukuun 22. pnä vangiksi saamansa greiferit sotaoiker"rden eteen. Kaikki tuomittiin sotalakien rikkomisesta, koska he olivat käyttäneet vihollisen asepukua vihollisen rintaman takana ha\oittaakseen petosta, vakgilua ja sabotaasia. Kuolemantuomiot pantiin täytäntöön ampumalla. Kukaan ei tiedä, miten monta sataa greif'eriä sai surmansa taisteluissa. Sen sijaan tiedetään, että noin 130 tuomittiin sotaoikeudessa ja teloitettiin. Luxemburgin radiossa ilmoitti 1. armeljan vastavakoiluosasto heidän nimensä sekä yksityiskohtia Greif-operaatiosta ynnä kuvauksen upseereista, jotka eivät vielä olleet joutuneet kiinni, varsinkin Skorzenysta. Kookas itavaltalainen oli odottanut niin lähellä etulinjaa, että kranaatinsirpale oli haavoittanut häntä. Hän toivoi vielä saavansa tilaisuuden rynnistää eteenpäin 150. panssariprikaatinsa jäännösten kanssa ja suorittaa loppuun saamansa tehtävän. Radiolähetys vahvisti, että tilaisuus oli mennyt ohitse. Skorzeny käski pettyneitä hurjapåitåån riisumaan amerikkalaisen asepukunsa. Greif-opetaatio oli kaput. Skorzenyn viimeisiä töitä oli niiden myrkkykapselien suunnitteleminen ja jakaminen, joilla monet natsijohtaiat, mm. Göring ja Himmler, tekivät itsemurhan. Antauduttuaan amerikkalaisille Skorzeny sanoi, ettei hän toki ollut aikonut surmata Eisenhoweria. Sen jutun hän oli vain keksinyt miestensä innostamiseksi. Hän tiesi, että jotkut hänen miehistään joutuisivat vangiksi, kertoisivat jutun ja lisäisivät siten hämmennystä. Hän sanoi kohteliaasti, mutta varmasti: "Jos olisin sitä aikonut, olisin yrittänyt, jos olisin yrittänyt, olisin onnistunut." Dachaussa, yhdeksän upseerin muodostaman tuomioistuimen edessä peruuttivat Skorzenyn syyttåiåt eäitå häntä vastaan esitettyjä syytöksiä, nffi. Malm6dyn tunnettuun amerikkalaisten joukkomurhaan osallistumi.sta koskevan syytteen. Skorzeny väitti, että hänen greiferiensä lisäksi monet muut, mm. englantilaiset ja vendlåiset sotilaat, olivat käyttäneet vihollisen asepukua ia että hän oli käskenyt 276 miehiään käyttämäån niitå vai rintaman lävitse livahtaessaan, mutta riisumaan ne, ennen kuin ampuivat laukaustakaan. Tuomioistuin vapautti syyskuun 8. pnä L947 Skorzenyn ja seitsemän hänen apulaistaan vain kaksi ja puoli tuntia kestäneen harkinnan jälkeen. "Olen saanut osakseni rehellisen oikeudenkäynnin", Skorzeny sanoi, "eikä minua ole millään tavoin kohdeltu huonosti, vaikka olinkin 22 kuukautta yksinäisessä kopissa. Ainoa valitukseni on, että joku 'evakuoi' Mussolinin minulle antaman rannekellon." Koska Skorzeny oli ollut SS-upseeri, häntä odotti vielä saksalaisen natsientutkimusoikeuden tuomio. Istuessaan saksalaisessa vankilassa hän sai Amerikassa olevalta ihailijoiltaan khjeitå, joissa hänelle mm. tarjottiin apua. Näiden aiheuttajina olivat ilmeisesti sanomalehdissä olleet kertomukset hänen vapauttavasta tuomiostaan ja joidenkin ihmisten häntä kohtaan tuntema myötätunto. Heinäkuun 25. päivän aamuna 1948 hänen saksalaiset vartijansa huomasivat, että hän oli kadonnut. "Tällä miehellä on paljon kannattajia, iotka ovat vapaina", sanoi hänen vimmastunut syytäjånså, eversti Alfred J. Rosenfeld. "Heidän arvellaan muodostaneen maanalaisen järjestön ja odottavan häntd johtajakseen. Hän on Euroopan vaarallisin mies." Hänen olinpaikkansa on yhä vielä salaperäisyyden verhossa. Erå.ån huhun mukaan hän asuu Madridissa, mutta tätä väitettä ei ole pystytty vahvistamaan. 277