Taina Korkea-aho. Seinäjoen pääkirjaston elokuvakokoelma ja sen käyttäjät

Transkriptio

1 Taina Korkea-aho Seinäjoen pääkirjaston elokuvakokoelma ja sen käyttäjät Opinnäytetyö Syksy 2013 Kulttuurialan yksikkö Kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelma

2 2 SEINÄJOEN AMMATTIKORKEAKOULU Opinnäytetyön tiivistelmä Koulutusyksikkö: Kulttuurialan yksikkö Koulutusohjelma: Kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelma Tekijä: Taina Korkea-aho Työn nimi: Seinäjoen pääkirjaston elokuvakokoelma ja sen käyttäjät Ohjaaja: Ari Haasio Vuosi: 2013 Sivumäärä: 49 Liitteiden lukumäärä: 1 Tutkin opinnäytetyössäni Seinäjoen pääkirjaston elokuvakokoelman lainauskäytäntöjä ja kokoelman merkitystä kirjaston asiakkaille. Työn tutkimusongelma pohtii, mikä merkitys kirjastolla on elokuvien välittäjänä. Tavoitteena oli myös saada tietoa siitä, millä tavalla elokuvia usein katsotaan, eli miten esimerkiksi tilausvideopalvelut ovat vaikuttaneet elokuvien eri formaattien käyttämiseen. Toiveena oli kuulla asiakkaiden mielipiteitä koskien pääkirjaston elokuvien ja televisiosarjojen kokoelmia. Tutkimuksessa keskityttiin kuitenkin ensisijaisesti elokuviin. Myös pääkirjastolta tuli omat tietyt kysymyksensä tutkimukseen. Määrällinen tutkimus toteutettiin asiakaskyselyllä, joka oli saatavilla paperisena Seinäjoen pääkirjastossa ja sähköisessä muodossa kaupunginkirjaston kotisivuilla. Kysely koski pääkirjaston nuorille ja aikuisille suunnattuja DVD-, VHS-, ja Blu-raykokoelmia. Lastenelokuvat rajattiin pois, sillä tutkimuksen mielenkiinto oli aikuisten aineistoissa. Kyselyyn vastasi 58 henkilöä. Vastauksista sai kuvan, että kirjastoa arvostetaan elokuvien välittäjänä, vaikka elokuvia hankitaan paljon myös muista paikoista. Saatiin myös selville, minkä palvelun/laitteen kautta vastaajat useimmin katsovat elokuvia ja mitä asioita he toivoisivat Seinäjoen pääkirjaston kokoelmaan. Avainsanat: blu-ray-levyt, DVD-levyt, elokuvat, genret, kirjastot, video

3 3 SEINÄJOKI UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Thesis abstract Faculty: School of Culture and Design Degree programme: Library and Information Services Author: Taina Korkea-aho Title of thesis: Films and their users at the Seinäjoki main library Supervisor: Ari Haasio Year: 2013 Number of pages: 49 Number of appendices: 1 In my thesis, I study the borrowing customs of the movie collection of the Seinäjoki main library and the importance of the collection for library users. The research question of the work is: What is the importance of library as a supplier of films? A second goal was to get information about how people often watch films or how, for example, video-on-demand has influenced the use of the different formats of films. The aim was to hear customers opinions about the film and TV series collection of the main library. However, the study focused primarily on films. Also the main library gave its own questions for the study. The quantitative study was carried out with a survey available on paper at the Seinäjoki main library and electronic form in the library s home page. The questionnaire involved the DVD, VHS and Blu-ray collections of the library aimed at young people and adults. Children s films were excluded because the focus of the study was on adults material. The questionnaire was answered by 58 people. The answers gave the impression that people respect the library as a film supplier although a lot of films are also acquired from other places. The results also indicated what service or device the respondents use watching films and what things they wish to be included in the collection of the Seinäjoki main library. Keywords: Blu-ray disks, DVD disks, films, genres, libraries, video

4 4 SISÄLTÖ Opinnäytetyön tiivistelmä... 2 Thesis abstract... 3 SISÄLTÖ... 4 Kuvio- ja taulukkoluettelo... 6 Käytetyt termit ja lyhenteet JOHDANTO ELOKUVAN KEHITTYMINEN Elokuvan alkuvaiheet Elokuvan lajityypit ELOKUVIEN TARJONTATAVAT JA LAINSÄÄDÄNTÖ VHS DVD Blu-ray Elokuvien tekijänoikeudet kirjastossa SEINÄJOEN KAUPUNGINKIRJASTO Seinäjoen kaupunginkirjaston toimipisteet Seinäjoen kaupunginkirjaston elokuvien ja televisiosarjojen kokoelma Seinäjoen pääkirjaston elokuvien hankinta TUTKIMUS Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimusongelma Kvantitatiivinen tutkimus Kyselytutkimuksen rajaus ja toteuttaminen KYSELYTUTKIMUKSEN TULOKSET Vastaajien taustatiedot Elokuvien merkitys vastaajien elämässä Vastaajien tavat katsoa elokuvia Seinäjoen pääkirjaston elokuvakokoelman lainaaminen, elokuvien tärkeys kirjastossa ja kirjaston elokuvakokoelman taso Elokuvagenrejen merkitys vastaajille... 38

5 5 6.6 Avoimet kysymykset ja kirjaston elokuvien kokoelmaa koskevia kehitysehdotuksia YHTEENVETO JA POHDINTA LÄHTEET LIITTEET... 49

6 6 Kuvio- ja taulukkoluettelo Kuvio 1. Mitä laitetta/palvelua käytät elokuvien katsomiseen? Taulukko 1. Seitti-alueen VHS-kasettien, DVD- ja Blu-ray-levyejn nimekkeiden määrät... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Taulukko 2. Seinäjoen pääkirjaston elokuvagenrejen lukumäärät (suluissa Seittialue)..23 Taulukko 3. Vastaajien sukupuoli...28 Taulukko 4. Vastaajien ikä...28 Taulukko 5. Vastaajien koulutustaso...29 Taulukko 6. Kuinka usein katsot elokuvia? (esim. televisiosta, Internetistä, DVD:ltä, Blu-ray:ltä, maksullisista tilauspalveluista, elokuvateatterissa..)...30 Taulukko 7. Kuinka usein hankit/vuokrat/lainaat/katsot elokuvia seuraavista paikoista? (vastaukset on ilmoitettu taulukossa lukumäärinä) 33 Taulukko 8. Miten arvioisit Seinäjoen pääkirjaston elokuvien kokoelmaa? (vastaukset on ilmoitettu taulukossa lukumäärinä).37 Taulukko 9. Kuinka usein lainaat Seinäjoen pääkirjaston kokoelman tv-sarjoja ja eri genrejen elokuvia? (vastaukset on ilmoitettu taulukossa lukumäärinä).39 Taulukko 10. Minkälainen on mielestäsi Seinäjoen pääkirjaston tv-sarjojen ja elokuvien eri genrejen tarjonta? (vastaukset on ilmoitettu taulukossa lukumäärinä)..39

7 7 Käytetyt termit ja lyhenteet Tilausvideopalvelu Kollektiivinen Genre Formaatti Tilausvideopalvelun kautta tilaaja saa palveluntarjoajan valikoimasta haluamansa videon kotiinsa katsottavakseen jotain siirtotietä pitkin. Tilausvideopalvelu tulee englanninkielen sanoista Video on Demand. Kollektiivinen tarkoittaa yhteisöä koskevaa, yhteisöllistä asiaa. Genre on sama kuin lajityyppi, tyylilaji tai tyylisuunta. Sillä ilmaistaan jonkin taiteenalan lajia, luokkaa tai esitystapaa. Elokuvat voidaan jakaa eri genreihin niiden erityispiirteiden vuoksi. Formaatti tarkoittaa jollakin tietyllä tavalla esitettyä asiaa. Tässä yhteydessä formaatilla tarkoitetaan elokuvien tallennustapaa. Esimerkiksi DVD- ja Blu-ray-levyt ovat tietynlaisia tallennusformaatteja. Tallennuskapasiteetti Tallennuskapasiteetti kertoo tilan määrän tallennusformaateissa. Teräväpiirtovideo Aallonpituus Teräväpiirtovideoiden resoluutio on tavallista korkeampi. Se tekee kuvasta tarkemman. Blu-ray-levyt ovat teräväpiirtovideoita. Aallonpituus tarkoittaa kahden peräkkäisen samassa värähdysvaiheessa olevan kohdan välimatkaa.

8 8 1 JOHDANTO Kirjastot ovat yksi kanava elokuvien ja televisiosarjojen välittäjänä, mutta niillä on paljon kilpailijoita. Elokuvien ja televisiosarjojen saatavuus muiden kanavien kautta saattaa myös viedä kirjastolta kyseisten kokoelmien lainaajia. Kirjastojen valttina on aineistojen ilmainen saatavuus, mutta sekään ei välttämättä ole suuri kilpailuetu, sillä eri ohjelmien katsominen on nykypäivänä hyvin helppoa Internetin kautta. Esimerkiksi Internetpalvelu Netflix tarjoaa edullisesti ja helposti elokuvia ja televisiosarjoja suoraan kotisohvalle. Netflixin ohjelmia voi katsoa milloin ja missä tahansa edulliseen kuukausihintaan ilman mainoksia tai sitoumuksia (Yrityksen kuvaus, [viitattu ]). Elokuvien ja televisiosarjojen helppo saatavuus menee siis varmasti usein ilmaisuuden edelle. Myös Internetin kautta levinnyt laiton lataaminen luo kynnystä hankkia katsottavaa kivijalkaorganisaatioista. Kirjastoilla on kuitenkin erilaisia painopisteitä elokuvien tarjonnassa ja esimerkiksi Seinäjoen kaupungin pääkirjasto pyrkii tuomaan kokoelmiinsa myös sellaista katsottavaa, jota ei ole helposti saatavissa muualta (Parkkinen 2013, 17). Kirjastot voidaan siis nähdä erilaisen katseltavan tarjoajana, eikä niinkään kilpailijana ja uskon, että aina löytyy ihmisiä, jotka hyödyntävät kirjastojen elokuvien ja televisiosarjojen kokoelmia. Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan Seinäjoen pääkirjaston elokuvien ja televisiosarjojen lainaamista. Opinnäytetyön tutkimusongelma pohtii, mikä merkitys kirjastolla on elokuvien ja televisiosarjojen välittäjänä. Tavoitteena on saada tietoa kyseisten kokoelmien lainaajien mielipiteistä. Suurin mielenkiinto tutkimuksessa on pääkirjaston elokuvien kokoelmalla ja keskityin niihin enemmän kuin kirjaston televisiosarjojen kokoelmaan. Opinnäytetyön aihe syntyi omasta kiinnostuneisuudesta elokuviin ja työn on myös tarkoitus tuoda aiheesta tietoa Seinäjoen pääkirjaston henkilökunnalle, sillä vastaavaa tutkimusta ei ole aiemmin tehty kyseiseen kirjastoon. Aineiston keruumenetelmänä käytin kyselytukimusta, joka oli saatavilla Seinäjoen pääkirjastossa ja kirjaston kotisivuilla neljä viikkoa keväällä Rajasin kyselyn koskemaan vain Seinäjoen pääkirjaston nuorille ja aikuisille kohdistettua kokoelmaa ja jätin lastenelokuvat pois tutkimuksesta.

9 9 Samaa aihepiiriä ovat tutkineet muun muassa Jantunen ja Kontiokoski (2010) opinnäytetyössään. He tutkivat elokuvien lainaamiskäytäntöjä ja asiakkaiden mielipiteitä aiheesta Kokkolan ja Porin kaupunginkirjastojen aikuisten osastoilla. Tutkimuksesta selvisi, että kirjastoja pidetään tärkeänä ja jopa erittäin tärkeänä elokuvien välittäjänä ja elokuvien ilmainen saatavuus on suuressa arvossa. Kyseinen opinnäytetyö ei ota kantaa internetin tilausvideopalveluihin, sillä niiden kulta-aika on vasta alkanut. Oma työni tarkastelee myös näiden verkkopalveluiden merkitystä suhteessa DVD-levyjen asemaan. Jokaiselta tutkimukselta vaaditaan, että se lisää ilmiön tietomäärää ja ymmärrystä eikä päällekkäistä tutkimusta saa tehdä (Kananen 2008, 94). Tutkin kyllä opinnäytetyössäni samoja aiheitakin Seinäjoen pääkirjaston kokoelman osalta kuin Jantunen ja Kontiokoski omassa työssään, mutta tarkastelussa on myös hieman televisiosarjojen lainauskäytäntöjä, elokuvien henkilökohtaista merkitystä vastaajille sekä katsomisen useutta eri genrejen osalta. Kerron työssäni myös tilausvideopalveluista, jotka eivät ole olleet vielä ajankohtaisia Jantusen ja Kontiokosken opinnäytetyön aikana. Tutkimuksen teoriaosuudessa kerron elokuvan historiasta ja genrejaottelusta, elokuvien tarjoajista, formaateista ja lainsäädännöstä sekä Seinäjoen kaupunginkirjaston elokuvien ja televisiosarjojen kokoelmasta ja pääkirjaston elokuvien hankinnasta. Näkökulmani ilmiöön liittyy paljon DVD:n murrosvaiheeseen ja sen asemaan suhteessa eri tekijöihin. Siitä koostuu työni teoreettinen viitekehys. Kyselytutkimuksen tulokset, yhteenveto ja pohdinta löytyvät opinnäytetyön lopusta.

10 10 2 ELOKUVAN KEHITTYMINEN 2.1 Elokuvan alkuvaiheet Elokuvan syntyaikaa on vaikea määritellä, sillä elävää kuvaa on esitetty jo kauan ennen filmiltä esitettävän elokuvan syntyä (Nummelin 2009, 9). Esihistoriallisissa luolamaalauksissakin on kuvattu liikettä, mutta usein ensimmäisinä elävinä kuvina pidetään teoksia, jotka on voitu esittää laitteilla. Ensimmäiset laitteet, jotka näyttivät elävää kuvaa, kehitettiin ja 1700-luvuilla. Yksi tällainen laite oli muun muassa taikalyhty, joita käytettiin kuvien heijastamiseen. Liikkuviksi kuvat muuttuivat valokuvauksen myötä, joka kehittyi 1800-luvun aikana (mts. 12) luvulla valokuvaus oli jo niin kehittynyt, että pystyttiin ottamaan kuvasarjoja, jotka näyttivät liikettä (mts. 13). Elokuvan syntyhetkenä on joskus pidetty ranskalaisten Lumièren veljesten Pariisissa järjestämää elokuvaesitystä 1895 (Nummelin 2009, 9). Esityksessä nähtiin muun muassa työläisten poistuminen tehtaasta ja junan saapuminen asemalle. On kerrottu, että näytöksessä olleet ihmiset luulivat junan tulevan heidän päälleen ja syöksyivät alta pois (Nummelin 2005, 37). Esitystä voi sanoa ensimmäiseksi moderniksi elokuvanäytökseksi, sillä veljekset näyttivät sen valkokankaalta käyttäen tietyntyyppistä filmiä, mainostivat tapahtumaa etukäteen ja ottivat siitä pääsymaksun (mts. 38). Enää ei kuitenkaan sanota, että Lumièren veljekset keksivät elokuvan, sillä ennen veljesten elokuvanäytöstä on jo ollut olemassa lukemattomia keksintöjä ja laitteita, joiden avulla on voitu esittää elävää tai liikkuvaa kuvaa (Nummelin 2005, 39). Myös mainostettuja ja maksullisia esityksiä oli järjestetty, mutta Lumièren veljekset levittivät elokuvaansa ympäri maailmaa tehokkaammin kuin kukaan muu saaden itselleen suurta huomiota (mts. 38). Lumièren veljesten ansiosta Ranskalla oli yliote monen eri genren elokuvissa seuraavat kaksi vuosikymmentä, sillä ennen vuotta 1914 tehdyistä ja maailmalla liikkuneista elokuvista 85 % oli ranskalaisia (von Bagh 2009b, 23). Ensimmäisen maailmansodan myötä etulyöntiasema elokuvien tarjoajana siirtyi Yhdysvalloille, jolla se on säilynyt näihin päiviin asti.

11 11 Ensimmäiset nykyajan elokuvia muistuttavat elokuvat syntyivät 1900-luvun alussa, jolloin alkoi siirtymä varhaisesta elokuvasta klassiseen Hollywood-elokuvaan (Nummelin 2009, 19). Silloin elokuva alkoi muuttua enemmän kohti kertovaa elokuvaa ja niissä alettiin käyttää useampaa otosta. Suurta junaryöstöä vuodelta 1903 on pidetty elokuvahistoriallisesti merkittävänä teoksena, koska siinä käytetään ensimmäistä kertaa modernia elokuvaleikkausta luvun alussa Yhdysvalloissa ja Euroopassa perustettiin suuria elokuvatuottamoita (Nummelin 2009, 22). Hollywood nousi 1920-luvulla maailman johtavaksi elokuvan tuottajaksi (mts. 39). Hollywoodissa tehtiin silloin äänielokuvia nopeammin kuin muulla maailmassa, mikä osaltaan vaikutti sen johtoasemaan elokuvien valmistajana (mts. 41). Värielokuvia alettiin tehdä 1930-luvulla (Nummelin 2005, 172). Elokuvan historiaa on vaikea kirjoittaa niin, että se tekee kaikille siihen liittyville ilmiöille ja tekijöille oikeutta (Nummelin 2005, 15). Sitä on sanottu kollektiiviseksi taidemuodoksi, jossa yhden ihmisen panos ei voi olla ratkaisevaa. Yhtä elokuvaa kun on luomassa niin käsikirjoittaja, kuvaaja, leikkaaja, puvustaja ja näyttelijät. Elokuvan historia on siis hyvin monimuotoinen ja -mutkainen asia. Myös elokuvan historian tutkiminen on vaikeaa, tosin digiaika saattaa pelastaa monta elokuvaa tuholta. 2.2 Elokuvan lajityypit Elokuvia ei jaoteltu lajityyppeihin vielä varhaisen elokuvan aikana, kuten myöhemmin on alettu tekemään (Nummelin 2005, 76). Vielä elokuvan siirtymäkauden aikanakin näytöksissä nähtiin monta keskenään erilaista elokuvaa. Niiden erityispiirteiden markkinointi ja toisistaan erillään esittäminen aloitettiin vasta myöhemmin. Sen myötä syntyi myös käsitys elokuvien eri lajityypeistä. Hollywoodissa tehdyt elokuvat on yleensä jaettu kuuteen eri lajityyppiin: lännenelokuvaan, rikoselokuvaan, kauhu- ja tieteiselokuvaan, musikaaliin, komediaan ja melodraamaan (Nummelin 2009, 46). Lajityypistä käytetään myös nimitystä genre (von Bagh 2009a, 11). Peter von Bagh kuitenkin muistuttaa, että vaikka

12 12 genre-sana liitetään usein voimakkaasti Hollywoodiin, se vaikuttaa vahvasti myös monien muiden maiden elokuvissa (mts. 12). Hän ei ole kuitenkaan pyrkinyt muuttamaan yhdysvaltalaista painotusta genre-sanan kohdalla. Hollywoodin lajityyppijaottelun mukaan helpoiten tunnistettavissa on lännenelokuva, joka sijoittuu lähes aina Yhdysvaltain historiaan luvuille (Nummelin 2009, 46). Lännenelokuvista käytetään myös nimitystä western (von Bagh 2009a, 21). Keskeisiä aihealueita ovat muun muassa kultakuume, rautateiden rakentaminen, suuret karjanajot, intiaanisodat sekä lainsuojattomat ja seriffit. Rikoselokuvalle sen sijaan on tyypillistä, että se sijoittuu kaupunkimaisemiin ja kertoo pikkurikollisista tai suuren luokan gangstereista (Nummelin 2009, 46). Hollywoodissa pyrittiin sensuroimaan rikoselokuvia 1930-luvulla, eikä rikollisista saanut antaa myönteistä kuvaa. Kauhuelokuvia tehtiin Hollywoodissa paljon 1930-luvulla ja tieteiselokuvia luvulla (Nummelin 2009, 48). Niiden piirteitä myös yhdisteltiin elokuvissa. Kauhuelokuvien klassikkoina voidaan pitää Frankensteinia ja Draculaa luvulla tehdyt tieteiselokuvat kertoivat usein avaruuden valloituksesta ja avaruusolentojen hyökkäyksestä maahan. Musikaalit kuvaavat usein ihmissuhteita ja tanssi- ja laulukohtaukset ovat niissä tärkeässä roolissa (Nummelin 2009, 48). Musikaalien kulta-aika alkoi 1930-luvulla ja niiden tekeminen väheni huomattavasti 1960-luvulla. Musikaaleista puhutaan nykyään kuin niiden aika olisi ohi, vaikka niitä tehdään edelleenkin (mts. 51). Komediaa pidetään lajityyppinä vaikeasti määriteltävänä, koska siihen voi kuulua monenlaisia elokuvia (Nummelin 2009, 51). Komediaa voi olla ihmisten hölmöilylle nauraminen, kuin myös ihmisten väliset suhteet ja niiden kuvaaminen. Komedia ja melodraama viihdyttivät hyvin jo mykän elokuvankin aikana, mutta jotkut genret, esimerkiksi sota- ja gangsterielokuvat saivat uudenlaisen ilmeen äänen myötä (von Bagh 2009a, 18). Melodraamaan liitetään naisille suunnatut elokuvat, joissa keskeisenä ovat rajut ja syvät tunteet (Nummelin 2009, 51). Useiden eri lajityyppien elokuvat sisältävät kuitenkin melodraaman piirteitä.

13 13 Eri lajityyppejä onkin sekoitettu paljon toisiinsa Hollywoodin elokuvissa (Nummelin 2009, 51). Komediaa on muun muassa yhdistetty lännenelokuviin ja rikoselokuviin. Musikaalia on myös yhdistetty eri lajityyppeihin, esimerkiksi lännenmiehet ovat laulaneet paljon ja 1940-luvuilla tehdyissä elokuvissa (mts.52). Myös kauhua ja lännenelokuvaa on yhdistetty toisiinsa vuonna 1959 tehdyssä elokuvassa Epäkuolleen kirous, jossa seikkailee Villin lännen vampyyri. Peter von Baghin (2009a, 14) mukaan elokuvien lajit ovat kuitenkin katoavaisia. Hän viittaa lännenelokuvaan ja musikaaliin, joiden molempien tekeminen on nykypäivinä vähentynyt huomattavasti. Elämä on liian lyhyt, jotta kannattaisi tuhlata aikaa elokuvan tarkan lajin, alalajin, koulukunnan, trendin ja tyylin miettimiseen. Luulen, että katsojat saattavat usein myös käsittää elokuvat eri tavoin ja jopa mieltää niitä eri genreihin. Lisäksi huomautan, että yllä olevassa tekstissä on keskitytty Hollywoodin laatimiin genrejaotteluihin. Muualla maailmassa elokuvien jako genreihin saattaa olla erilainen.

14 14 3 ELOKUVIEN TARJONTATAVAT JA LAINSÄÄDÄNTÖ Nykyään elokuvien katsomiseen on tarjolla useita helppoja vaihtoehtoja. Yksi tunnetuimmista tarjoajista on amerikkalainen Netflix, joka on tällä hetkellä maailman suurin elokuvien Internet-jakaja (Saarinen 2013, 26). Palvelu tarjoaa laajan valikoiman elokuvia ja televisiosarjoja katsottavaksi Internetin kautta (Huhtala 2012, 64). Netflixillä on yli 40 miljoonaa jäsentä yli 40 maassa (Yrityksen kuvaus, [viitattu ]). Toinen suuri elokuvien ja televisiosarjojen Internet-tarjoaja on muun muassa ruotsalainen Viaplay, joka kertoo olevansa Pohjoismaiden johtava televisio-ohjelmien, elokuvien ja urheilun verkkopalvelu (Viaplay, 2013). Netflixin ja Viaplayn sisältöjä on vertailtu Ylen blogikirjoituksessa (Antin, 2012), jossa tarkastellaan myös elokuvien ja televisiosarjojen lukumääriä kyseisissä Internetpalveluissa. Netflix ei paljasta elokuvien ja televisiosarjojen tarkkaa lukumäärää, mutta niitä on kuitenkin tuhansia, kertoo Netflixiä Suomessa edustavan Cocommsviestintätoimiston johtaja Kasper Stenbäck. Antinin mukaan Viaplay on kertonut elokuviensa määräksi Sen lisäksi Viaplaylla on lukuisia televisiosarjoja. Videovuokraamojen on ennustettu katoavan kokonaan katukuvasta 3 5 vuodessa (Lehtonen, 2013). Makuunin markkinointipäällikkö Ritva Laineen mukaan vuokraamojen liiketoimintaa pitää muuttaa, jotta ne kannattavat jatkossakin. Kilpailun kasvettua Makuuni onkin siirtynyt osaksi tilausvideobisnekseen (Makuuni käy kisaan HBO:n ja Netflixin kanssa, 2013). Se tarjoaa elokuvia katsottavaksi Anvian Watson-palvelun kautta tietokoneista, puhelimista ja tableteista. Watson-palvelu mahdollistaa myös televisio-ohjelmien katsomisen ja tallentamisen. Laine kertoo, että Makuunin tallennevuokraus laski vuonna 2012 vajaa viisi prosenttia ja seitsemän prosenttia vuonna 2011 (Lehtonen, 2013). Syyksi tähän asiakkaat ovat kertoneet ajanpuutteen ja tv-tarjonnan kasvun. Myös videovuokraamo Filmtownin toimitusjohtaja Tero Nurminen kertoo vapaa-ajan puutteen olevan vuokraamojen pahin kilpailija (Mannermaa, 2013). Nurmisen mukaan arkisin Filmtown-liikkeissä on huomattavasti hiljaisempaa ja vuokrauksissa näkyy piikki viikonloppuisin. Myös Filmtownissa vuokraukset vähenivät vuonna 2012 viidellä prosentilla edellisvuodesta. Yhtiöt eivät paljasta tarkkoja lukuja vuokrausten kokonaismääristä, eikä tilastoja ole saatavissa muualtakaan.

15 15 Yhdysvalloissa videovuokraamoita on siirretty automaateiksi supermarkettien eteisauloihin (Palola, 2013). Vuokrauksen hinta on yhdistetty vuokrausaikaan. Maksaminen tapahtuu pankki- tai luottokortilla ja tiliä laskutetaan yhtä monelta vuorokaudelta kuin elokuva on vuokrattuna. Videopelit ovat pelastaneet jonkin verran videovuokraamoja Yhdysvalloissa ja monessa Euroopan maassa. Pelien lyhyen elinkaaren takia vuokraaminen koetaan hyväksi vaihtoehdoksi. Kirjastoissa elokuva- ja televisiosarjavalikoima on suurimmaksi osaksi DVD- ja Blu-Ray-formaateissa, myös Seinäjoen pääkirjasto tarjoaa suurelta osin katseltavaa kyseisissä formaateissa. Pääkirjaston valikoimasta löytyy vielä myös VHSkasetteja, mutta niiden määrä on pieni, eikä niitä hankita enää kirjastoon. 3.1 VHS VHS tulee englanninkielen sanoista Video Home System (VHS, [viitattu ]). VHS-järjestelmän kehitti japanilainen JVC ja se julkistettiin vuonna Sen jälkeen järjestelmä yleistyi ja oli yleisin tallennus- ja toistoformaatti kotikäytössä 2000-luvun alkuun asti, jolloin sen syrjäytti DVD ylivertaisella kuvanlaadullaan. Aluksi VHS-laitteen kotikäyttö painottui televisio-ohjelmien tallentamiseen videokaseteille (Kotanen ym. 1997, 19). VHS-videokaseteissa on 12,7millimetriä leveä magneettinauha (VHS, [viitattu ]). Nauhoja on eripituisia, mutta suurin tallennusaika on E-240-kasetilla, johon mahtuu neljä tuntia tallennusta. Videokaseteista tuli elokuvien jakeluväline kun videokasettien myynti- ja vuokrausmarkkinat kehittyivät (Kotanen ym. 1997, 19). Videotallennemarkkinoiden liikevaihto ohitti elokuvateattereiden liikevaihdon vuonna 1985 ja myös silloin käynnistyi opetusministeriön toimesta muutamissa kirjastoissa videokokeilu, jonka johdosta videolainaus vakinaistui (mts. 20). Tämän myötä videopalveluista tuli myös myynti-, vuokraus- ja lainauspalveluita. DVD:n myötä VHS- nauhureiden valmistus on jo lopetettu (Elloitt 2008). VHS-nauhat onkin mahdollista siirtää digitaaliseen muotoon ja esimerkiksi jotkut kirjastot tarjoavat kyseisen palvelun.

16 DVD DVD tulee sanoista Digital Video Disk, joka tarkoittaa suomeksi käännettynä digitaalista videolevyä tai Digital Versatile Disk, joka puolestaan tarkoittaa digitaalista monikäyttölevyä (Ole Dam 2000, 58). DVD-levyjä käytetään videokuvan, tiedon ja äänen tallentamiseen. DVD:n kehittäminen alkoi kun elokuvateollisuus halusi korvata vanhat VHS-videonauhat. Elokuvien lisäksi nykyään DVD:n toinen pääasiallinen käyttötarkoitus on tietokonepelit (mts. 59). Ulkoisesti DVD-levy on CD-levyn näköinen ja kokoinen (Ole Dam 2000, 58). DVDlevyllä tieto on kuitenkin paljon tiiviimmässä muodossa kuin CD-levyllä (mts. 59). Yhdelle DVD-levylle mahtuu yli 13 CD-levyllistä tietoa (Honkonen 2003, 82). DVDlevyjen tallennuskapasiteetti vaihtelee välillä 4,38 15,9 gigatavua (mts. 81). CDlevy on yksikerroksinen ja yksipuolinen, kun taas erityyppisillä DVD-levyillä tieto voi olla kahdessa kerroksessa ja sitä voi tallentaa levyn molemmille puolille. Arkikäytössä yleisimpiä ovat yksipuoliset DVD-levyt, joissa tieto on yhdessä tai kahdessa kerroksessa. Elokuva-DVD:t ovat yleensä juuri näissä kaksikerroksisissa levyissä (mts. 80). DVD-levyt voivat sisältää tietoa useissa erilaisissa formaateissa (Honkonen 2003, 79). DVD-lyhenteen perässä on tieto, joka kertoo DVD-levyn perustyypin (mts. 80). Yleisin formaatti on DVD-video, jota käytetään elokuvien kuvan ja äänen tallentamiseen. VHS-kasetteihin verrattuna DVD-videon kuvanlaatu on terävämpi ja kirkkaampi (Kaarsalo 2003, 37). Kuvakulmaa voidaan muuttaa kesken katselun ja pysäytyskuva on lähes häiriötön. Dvd-video-levylle tallennettua elokuvaa katsellessa on mahdollista myös hypätä yksittäisiin kohtauksiin ja muuttaa tekstityksen kieltä (Ole Dam 2000, 59). DVD-video-levyissä on myös kopiointisuojaus ja aluekoodaus (Järvinen 1999, 91). Isot tuotantoyhtiöt haluavat kontrolloida elokuviensa julkaisuajankohtia, levitystä ja hintapolitiikkaa (Kaarsalo 2003, 36). Sen takia DVD-soittimet ja -elokuvat on varustettu aluekoodeilla. Maapallo on jaettu kuuteen eri alueeseen, joista jokaisella on oma aluekoodinsa. Aluekoodit on numeroitu 1:stä 6:een. Yhdysvallat ja Kanada kuuluvat alueeseen 1, aluekoodi 2 käsittää muun muassa Euroopan ja Japanin. Aluekoodi 0 tarkoittaa aluekooditonta levyä, joka siten on tarkoitettu toistettavaksi

17 17 kaikissa soittimissa kaikilla alueilla. Aluekoodien ohittaminen on kuitenkin mahdollista tietyillä soittimilla (Järvikivi 2000, 78). DVD-levyjen huippuvuosi oli 2008, jolloin kauppoihin toimitettiin 12,5 miljoonaa DVD-tallennetta (Lehtonen, 2013). DVD-myynti on ollut laskussa vuodesta 2009 alkaen. Niitä myydään kuitenkin enemmän kuin Blu-ray-levyjä, joiden suosio kasvaa tasaisesti. Vuonna 2012 maahantuojat myivät DVD- ja Blu-ray-levyjä kauppoihin 11 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2011 (Mannermaa, 2012). 3.3 Blu-ray Blu-ray on levyformaatti, joka kehitettiin korkean erottelukyvyn videon eli highdefinition videon tallentamiseen, uudelleentallentamiseen ja toistamiseen sekä suurikokoiseen tiedonvarastointiin (Laakso 2012). Blu-ray-levylle voi tallentaa muun muassa digitaalista teräväpiirtovideota, ääntä, pelejä, kuvia ja datatiedostoja. Vaikka kyseinen formaatti käyttää uutta lukutekniikkaa, voi Blu-ray-soittimella toistaa myös CD- ja DVD-levyjä. Blu-ray eli sinilaserlevy tarjoaa enemmän tallennustilaa kuin DVD-levy ja mahdollisuuden katsella elokuvat tarkemmalla teräväpiirtolaadulla (Nousiainen 2006, 26). Blu-ray-nimi tulee levyjen luentaan käytettävästä sinisestä lasersäteestä (Laakso 2012). Sinisen lasersäteen aallonpituus on pienempi kuin punaisessa lasersäteessä (Nousiainen 2006, 27). Pienempi aallonpituus lasersäteessä mahdollistaa entistä suuremman tietomäärän pakkaamisen samaan tilaan. Punaista lasersädettä käytetään DVD- ja CD-levyissä. Tämän takia Blu-ray-levyille voi varastoida enemmän tietoa kuin CD- ja DVD-levyille. Blu-ray-levyt ovat ulkoisesti samankokoisia ja näköisiä kuin DVD- ja CD-levyt (Jääskeläinen 2008, 30). Blu-ray-soittimissa tieto tallennetaan ja luetaan levyltä lasersäteellä kuten DVD-soittimissa (Nousiainen 2006, 27). Blu-ray-levyissä tietomäärät on kuitenkin pakattu tiheämpään, joten yksipuolisen ja kerroksisen Bluray-levyn tallennuskapasiteetti on noin 25 gigatavua ja kaksikerroksisen 50 gigatavua (Laakso 2012). Kaksikerroksiselle Blu-ray-levylle mahtuu tietoa viiden DVDlevyn verran (Nousiainen 2006, 27).

18 Elokuvien tekijänoikeudet kirjastossa Tekijänoikeuslain tehtävänä on turvata tekijälle hänelle kuuluvat oikeudet teoksestaan. Tekijänoikeuteen kuuluu moraaliset ja taloudelliset oikeudet (Poroila 2006, 23). Moraaliset oikeudet suojaavat tekijää luovana persoonana ja henkisten kykyjen ilmaisijana ja taloudelliset oikeudet takaavat tekijälle taloudellisen tuoton teoksen hyödyntämisestä. Taloudelliset oikeudet jakautuvat muun muassa kappaleiden valmistamiseen ja teoksen saattamiseen yleisön saataviin (mts. 24). Tekijänoikeuskomitean mukaan elokuvateokseksi katsotaan liikkuvista kuvista tai liikkuvista kuvista ja äänestä muodostuvia teoksia ja muita elokuvaamiseen rinnastettavalla tekotavalla ilmaistuja teoksia, jotka ylittävät tekijänoikeudellisen teoskynnyksen (Poroila 2006, 70). Teoskynnys tarkoittaa tiettyjä edellytyksiä, joiden täyttyessä tekijän teos saa tekijänoikeudellisen suojan (mts. 19). Teoskynnyksen vaativuus vaihtelee eri teoslajeissa. Tekijänoikeussuoja syntyy automaattisesti kun teoskynnys on saavutettu, eikä tekijänoikeutta tarvitse erikseen rekisteröidä tai hakea (mts. 20). Elokuvateoksen tekijänoikeus on voimassa vielä 70 vuotta viimeiseksi kuolleen pääohjaajan, käsikirjoittajan, vuoropuhelun kirjoittajan tai nimenomaisesti kyseistä elokuvateosta varten luodun musiikin säveltäjän kuoleman jälkeen (Poroila 2006, 28). Kirjastojen on siis huomioitava välittämiensä elokuvien tekijänoikeudet eikä kirjaston henkilökunta voi vedota tekijänoikeusasioissa tietämättömyyteen. Elokuvien taloudelliset oikeudet ovat yleensä tuotantoyhtiöiden hallussa eivätkä kirjastot normaalisti asioi suoraan näiden oikeudenhaltijoiden kanssa, vaan oikeuksien hankkimisesta vastaa välittäjä (Poroila 2006, 96). Tekijänoikeusmaksu on korvaus lainausoikeudesta, josta kirjasto maksaa tallenteen hinnan lisäksi, jotta se saa käyttää tallennetta yleisölle lainaamiseen (Parkkinen 2013, 7). Tekijänoikeuslain mukaan kirjastojen on hankittava myös lupa elokuvateosten julkiseen esittämiseen kirjastossa (Poroila 2006, 68). Elokuvateoksia voi kuitenkin katsoa Internetin välityksellä kirjaston tiloissa, sillä kirjasto ei ole vastuussa verkon kautta tarjottavasta aineistosta. Kyseessä ei ole kirjaston järjestämä julkinen esit-

19 19 täminen vaan yksityinen tapahtuma. Voidaan myös tulkita, että verkon kautta vapaasti katsottavissa oleville elokuvateoksille on annettu julkisen esityksen oikeus. Myöskään asiakas ei saa näyttää lainaamaansa elokuvateosta avoimessa tilaisuudessa ilman lupaa, sillä silloin on kyse julkisesta esittämisestä (Poroila 2006, 97). Kirjastosta lainatun elokuvan voi katsella yksityisyyden piiriin kuuluvien perheenjäsenten ja läheisten ystävien kanssa. Joissakin kirjastojen hankkimissa tallenteissa on julkisen esittämisen lupa, mutta se koskee vain kirjastoa, ei lainaavaa asiakasta. Kirjaston henkilökunta ei voi myöskään tehdä asiakkaalle tämän pyynnöstä minkäänlaisia kopioita tekijänoikeuden suojaamista aineistoista (Poroila 2006, 74). Näihin kuuluvat muun muassa tietokoneohjelmat, elektronisessa muodossa olevat tietokannat sekä sävellys- ja elokuvateokset. Muista teos- ja julkaisutyypeistä voidaan muutamia kopioita valmistaa asiakkaalle yksityiseen käyttöön. Jos vaikuttaa siltä, että kopiot tulevat muuhun kuin yksityiseen käyttöön, on syytä kehottaa asiakasta tekemään kopiot itse.

20 20 4 SEINÄJOEN KAUPUNGINKIRJASTO 4.1 Seinäjoen kaupunginkirjaston toimipisteet Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla. Kirjasto sai maakuntakirjasto-oikeudet vuonna 1968 (Aallon kirjaston esittely, 2013). Seinäjoen kaupungin kirjastoverkkoon kuuluu pääkirjaston lisäksi kymmenen kiinteää kirjastopalveluita tarjoavaa toimipistettä ja kaksi kirjastoautoa. Toimipisteistä neljä on lähikirjastoja, osa on kyläkirjastoja ja lainausasemia. Osa kirjaston toimipisteistä sijaitsee yhteistyökumppaneiden kiinteistöissä, mutta ne kuuluvat kirjastoohjelmiston ja tietokantojen osalta Seinäjoen kirjastoverkkoon (Toimintakertomus 2011, 23). Seinäjoen kaupunginkirjasto muodostaa yhdessä Kuortaneen kunnankirjaston kanssa Seitti-kirjastojen verkkopalvelun. Seitti-kirjastoilla on yhteinen aineistotietokanta, kirjastokortti ja käyttösäännöt. Seitti-kirjastoihin kuuluvat Seinäjoen, Nurmon, Hyllykallion, Peräseinäjoen, Kuortaneen ja Ylistaron kirjastot. Seinäjoen pääkirjasto koostuu kahdesta rakennuksesta: Apilasta ja vanhasta Alavar Aallon suunnittelemasta pääkirjastosta (Seinäjoen kirjaston blogi, [viitattu ]). Alvar Aallon suunnittelema kirjasto valmistui Se remontoidaan ja avataan asiakkaille vuonna Apila avattiin Sen pinta-ala on noin 3500 neliömetriä ja asiakkaille avoimia kerroksia kirjastossa on kaksi. Elokuva- ja televisiosarjaosasto sijaitsee kirjaston pohjakerroksessa. Sieltä löytyy myös musiikkiaineisto ja nuortenaineisto. Fyysisiä asiakaskäyntejä Seinäjoen kirjastoihin vuonna 2012 tehtiin kappaletta (Suomen yleisten kirjastojen tilastot, 2013). Asiakkaiden verkkokäyntien määrä kirjaston sivuille oli samana vuonna Aineistojen lainaajia oli Seinäjoen kirjastojen kaikkien kokoelmien kokonaislainausmäärä vuonna 2012 oli Tästä luvusta videoiden osuus oli 721 lainausta ja DVD- ja Blu-ray-levyjen

21 Seinäjoen kaupunginkirjaston elokuvien ja televisiosarjojen kokoelma Kirjastoissa on omat painopistealueet elokuvien tarjonnassa (Parkkinen 2013, 18). Esimerkiksi Seinäjoen pääkirjastossa on paljon suomalaisia elokuvia. Kirjastosta löytyy myös pohjoismaisia elokuvia ja mahdollisimman laajasti edustettuna eri maiden ja genrejen elokuvia. Nurmon kirjastossa on paljon aineistoa lapsille ja nuorille ja esimerkiksi musiikki ja musikaalit ovat hyvin edustettuna kyseisessä kirjastossa. Peräseinäjoella on vähän k-16 elokuvia, mutta niiden määrä on lisääntynyt (mts. 19). Ylistaron kirjastolla ei ole varsinaista painopistettä, mutta kirjasto huomioi esimerkiksi klassikkoelokuvia ja on panostanut myös lastenelokuviin. Kirjastoilla on myös tiettyjä toimintatapoja, esimerkiksi kirjastoautosta löytyy vain lasten- ja nuortenelokuvia, jotka ovat ikärajaluokitukseltaan sopivia koko perheelle. Aikuisille suunnattuja televisiosarjoja Seinäjoen pääkirjastossa on noin (Parkkinen 2013, 25). Niihin kuuluvat muun muassa sarjat Mad Men, Terapiassa, Ruusun aika ja Downton Abbey. Pääkirjaston vanhin elokuva on Nosferatu vuodelta Seinäjoen pääkirjaston elokuvien hankinta Vuonna 2012 Seinäjoen pääkirjaston elokuvien hankintaan käytettiin euroa (Parkkinen 2013, 22). DVD-levyjä hankittiin 435 ja Blu-ray-levyjä 16. Suurin osa oli elokuvia ja vain pieni osa tietopuolisia DVD-levyjä. Elokuvien hankkiminen on kallista, koska kirjasto maksaa elokuvien hinnan lisäksi tekijänoikeusmaksun, jotta tallennetta saadaan käyttää yleisölle lainaamiseen (mts. 7). Taulukossa 1. on vuoden 2012 Seitti-alueen VHS-kasettien sekä DVD- ja Blu-ray-levyjen nimekkeiden määrät. Taulukosta näkee, että VHS-kasettien määrä on laskenut ja DVD- ja Bluray-levyjen määrät ovat nousseet vuonna 2012.

22 22 Taulukko 1. Seitti-alueen VHS-kasettien, DVD- ja Blu-ray-levyjen nimekkeiden määrät (Parkkinen 2013, 23) Formaatti Määrät 2011 Määrät 2012 VHS-kasetit DVD-levyt Blu-ray-levyt Seinäjoen pääkirjaston elokuvien välittäjiä ovat Future Film, joka myös maahantuo elokuvia, Mistar, AV-palvelut, Kielipalvelut, Kirjastomedia, Tibo-Trading Oy, Audiotuotanto Oy, BTJ ja Bonver Entertainment Finland Oy (Parkkinen 2013, 11). Eri firmoilla on samojen maahantuojien elokuvia, mutta joillakin firmoilla saattaa olla yksinoikeuksia tietyn maahantuojan elokuviin (mts. 12). Esimerkiksi Bonver Entertainment Oy:lla on yksinoikeudet Nordisk Filmin elokuviin. Elokuvien tilaukset tehdään sähköpostin kautta (Parkkinen 2013, 12). Firmojen edustajat käyvät kirjastossa, jossa elokuvien valinta ja hankinta tehdään paikan päällä. Yhden firman edustaja käy kirjastolla yleensä noin 3 4 kertaa vuodessa. Kirjaston eri osastojen (aikuistenosasto, lasten- ja nuortenosasto, kirjastoauto, musiikkiosasto) henkilöt tekevät valinnat (mts. 13). Firmoilla on usein erilaisia tarjouksia kirjastoille. Esimerkiksi kun valitaan kymmenen elokuvaa, voi kirjasto saada yhden elokuvan ilmaiseksi. VHS-kasetit ovat poistuneet firmojen tarjonnasta ja Blu-ray-levyjen tarjonta on lisääntynyt. Suurin osa firmojen hankintaehdotuksista on kuitenkin DVD-muodossa, sillä Blu-ray-tarjonta lisääntyy tasaisesti (mts. 14). Seinäjoen pääkirjasto noudattaa tiettyä valintapolitiikka hankinnoissaan (Parkkinen 2013, 14). Kirjasto hankkii harvemmin K18-elokuvia. Se myös pyrkii tarjoamaan mahdollisimman kattavasti eri genrejen sekä eri maiden/maanosien elokuvia. Erilaisia elokuvapalkintoja voittaneet elokuvat otetaan huomioon valinnoissa (mts. 15). Myös elokuvahistoriallisesti merkittävät elokuvat, kuten esimerkiksi tietyt klassikot pyritään hankkimaan kokoelmaan. Joidenkin elokuvien taiteellisella arvostuksella tai merkittävällä yleisömenestyksellä on myös suuri vaikutus elokuvien valintapolitiikassa. Seinäjoen pääkirjasto saattaa hankkia kokoelmiinsa myös ns. kevyempiä elokuvia, joilla on siten laajempi asiakaskunta (mts. 16). Myös asiakkaiden toiveita otetaan huomioon mahdollisuuksien mukaan. Kirjaston elokuvien kokoel-

23 23 maan hankitaan myös kulttiklassikoita, tiettyjen ohjaajien elokuvia ja tiettyjen kuuluisien näyttelijöiden elokuvia. Valinnoissaan kirjasto huomioi myös kirjoihin perustuvat elokuvat ja omaelämänkerta-elokuvat (mts. 17). Kirjaston tarkoitus on tarjota mahdollisimman laajasti koko perheelle sopivia elokuvia, joita ei ole helposti saatavissa muualta. Apuna valinnoissa kirjasto käyttää Internet-sivustoja, esimerkiksi imdb.com ja erilaisia kirjallisuuslähteitä. Alla olevassa taulukossa 2. on tarkasteltu Seinäjoen pääkirjaston ja koko Seitti-alueen elokuvien eri genrejen lukumääriä vuonna Taulukko 2. Seinäjoen pääkirjaston elokuvagenrejen lukumäärät (suluissa Seittialue) (Parkkinen 2013, 27) Elokuvien genret Pääkirjasto Seitti-alue Komedia Jännitys Seikkailu Dokumentti Rikos Rakkaus Fantasia Toiminta Sota Romanttinen komedia Tieteiselokuva Musikaali/Musiikki Kauhu Lännenelokuva Urheilu Taulukossa 2. pääkirjaston elokuvien genrejen määrät on ilmoitettu suurimmasta pienimpään. Komediaelokuvat ovat suurin genre pääkirjaston ja koko Seitti-alueen hankinnoissa. Ne ovat sopiva genre kirjastoihin, joiden tavoite on yleensä tarjota katseltavaa koko perheelle. Muiden genrejen osalta pääkirjaston ja muun Seittialueen elokuvien määrissä on eroja. Esimerkiksi seikkailuelokuvia on muualla Seitti-alueella enemmän kuin jännityselokuvia. Pääkirjastossa jännityselokuvien genre kuitenkin ohittaa seikkailuelokuvat 43 kappaleella. Fantasiaelokuvat ovat neljänneksi suurin genre muualla Seitti-alueella. Niitä on 236 kpl. Seinäjoen pää-

24 24 kirjastossa ne ovat vasta seitsemänneksi suurin genre 115 kappaleella. Niitä enemmän löytyy pääkirjastosta elokuvia dokumentin, rikoksen ja rakkauden genreistä, jotka muualla Seitti-alueella sijoittuvat suuruusjärjestyksessä fantasiagenren jälkeen. Toiminta, sota, romanttinen komedia ja tieteiselokuva ovat samoilla sijoilla suuruusjärjestykseltään sekä pääkirjastossa, että Seitti-alueella. Kauhuelokuvia on Seitti-alueella enemmän kuin pääkirjastossa, jossa musikaali/musiikkielokuvat ovat kauhuelokuvia suurempi genre. Lännenelokuvat ja urheiluun liittyvät elokuvat sijoittuvat samalla tavoin sekä pääkirjastossa, että muualla Seitti-alueella.

25 25 5 TUTKIMUS 5.1 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimusongelma Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia Seinäjoen pääkirjaston elokuvakokoelmaa. Tutkimus sivusi myös pääkirjaston televisiosarjojen kokoelmaa, mutta tärkein tutkimuskohde oli elokuvat. Ne kuuluvat kirjaston palveluihin ja niitä lainataan. Halusin tietää, mitä mieltä nämä lainaajat ovat pääkirjaston kyseisestä tarjonnasta ja kuinka usein he sitä hyödyntävät. Uskon, että kirjaston elokuville löytyy aina oma lainaajaryhmänsä, vaikka erilaiset elokuvia tarjoavat palvelut ovat yleistyneet. Opinnäytetyössä pohdin, kuinka suuri houkutin elokuvat ovat kirjastossa asiakkaille vai voisivatko he luopua niistä kirjastossa. Mietin myös, kykeneekö kirjasto kilpailemaan tarjonnallaan muiden elokuvien välittäjien kanssa, eli kuinka paljon ihmiset lainaavat kirjaston elokuvia suhteessa muihin tarjoajiin ja kuinka usein he lainaavat tietyn elokuvagenren aineistoa. Tutkimuksesta esiin tulleiden vastausten avulla kirjasto saa tietoa asiakkaiden mielipiteistä ja kykenee kehittämään kirjaston elokuvien ja televisiosarjojen kokoelmaa tarvittaessa asiakaslähtöisemmäksi. 5.2 Kvantitatiivinen tutkimus Tarkastelin opinnäytetyöni tutkimustuloksia kvantitatiivisen eli määrällisen tutkimuksen näkökulmasta. Määrällisessä tutkimuksessa on tarkoitus selittää, kuvata, kartoittaa, vertailla tai ennustaa asioita (Vilkka 2007, 26). Sen avulla pyritään kuvailemaan tuloksia numeraalisesti. Mittaan tutkimuksessani asioita, joita olen käsitellyt opinnäytetyön teoriaosuudessa, esimerkiksi elokuvien katsomisen useutta ja niiden eri genrejen lainaamista sekä eri palvelujen ja formaattien käyttämisen määriä. Aineistonhankintamenetelmänä käytin kyselyä (liite 1). Kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus tutkii jonkin ilmiön useutta ja määrää (Vilkka 2007, 13) ja koin sen sopivaksi opinnäytetyöhöni, jossa selvitän näitä asioita muun muassa vastaajien elokuvien katsomisen, hankkimisen ja lainaamisen osalta. Selvitän myös, kuinka moni vastaaja on kirjaston elokuvakokoelmaan liittyvistä

26 26 asioista jotain tiettyä mieltä. Tutkimuksessani olevassa asiakaskyselyssä (liite 1) on strukturoituja kysymyksiä. Ne sopivat kvantitatiiviseen tutkimukseen, jossa on tarkoituksena selvittää asioiden esiintymistiheyksiä (Kananen 2008, 11). Kvantitatiivisessa tutkimuksessa on tärkeää tuntea tutkittava ilmiö, jotta sitä voidaan lähestyä erilaisten kysymysten avulla (Kananen 2008, 93). Tiedän, että kirjaston elokuvakokoelmasta lainaaminen ei ole uusi ilmiö. Jos näin olisi, sopisi kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus parhaaksi työvälineeksi uuden ilmiön hahmottamiseen (Kananen 2008, 10). Kvantitatiivinen tutkimus pyrkii yleistämään tutkimustuloksia ja asioita kysytään pieneltä joukolta, koska kaikkia asianomaisia ei ole taloudellista tutkia (Kananen 2008, 13). Edustavan joukon vastauksista kootaan yleistävät johtopäätökset. Tämä saattaa aiheuttaa virheitä tuloksissa. Oman opinnäytetyöni ongelma voi olla asiakaskyselyn liian pieni vastaajamäärä, joten työ saattaa kärsiä luotettavuusongelmasta. 5.3 Kyselytutkimuksen rajaus ja toteuttaminen Selvitin asiakkaiden mielipiteitä Seinäjoen pääkirjaston elokuvien ja televisiosarjojen kokoelmista asiakaskyselyllä ja rajasin sen koskemaan vain pääkirjaston kyseisiä kokoelmia. Pääkirjaston asiakaskunta on suurin kaikista Seinäjoen kirjastoverkon kirjastoista, joten kyselyn tekeminen kyseisessä kirjastossa antoi eniten tietoa tutkimukseen. Myös pääkirjaston kyseiset kokoelmat ovat kooltaan suurimpia verrattaessa muihin alueen kirjastojen kokoelmiin. Tutkimus koski kirjaston nuorille ja aikuisille suunnattuja elokuvia ja televisiosarjoja. Jätin lastenelokuvat pois kyselystä, koska mielenkiintoni on aikuisten kokoelmissa. Kohderyhmänä ovat siis asiakkaat, jotka ovat kiinnostuneet elokuvista ja lainaavat niitä pääkirjastosta. Lähestyin kirjaston asiakkaita lomakekyselyllä ja verkkokyselyllä (liite1). Lomakekysely oli saatavilla Seinäjoen pääkirjastossa neljä viikkoa loppukeväällä 2013 ( ). Verkkokysely oli saatavilla samana ajankohtana Seinäjoen kirjaston Internetsivuilla. Sähköisen kyselyn toteutin Webropol kysely- ja tiedonkeruuoh-

27 27 jelmalla. Kyselyajan päätyttyä siirsin myös paperiset vastaukset Webropoliin, jossa pystyin tekemään niistä yhdessä havaintoja. Lomakekyselyn alkuperäinen ajankohta oli , mutta sen aikaa pidennettiin viidellä päivällä. Liitteessä 1. esiintyy siis eri loppumispäivämäärä kuin mitä se todellisuudessa oli. Lisäksi kyselylomakkeessa on käytetty sanaa kaupunginkirjasto ja siitä on jäänyt mainitsematta, että kysely koskee vain Seinäjoen pääkirjaston elokuvien ja televisiosarjojen kokoelmaa. Tämä on saattanut aiheuttaa epäselvyyttä ja vaikuttaa tutkimustuloksiin. Käytin asiakaskyselyn useissa kysymyksissä vastausvaihtoehtoina Likertin asteikkoa, jonka avulla mitataan tutkittavien henkilöiden asenteita ja mielipiteitä. Asteikot olivat viisiportaisia (1 5) ja numeroita kuvasi selitykset. Numeroiden ääripäät olivat esimerkiksi ei lainkaan tärkeä ja erittäin tärkeä. Nolla (0) kuvasi vaihtoehtoa en osaa sanoa.

28 28 6 KYSELYTUTKIMUKSEN TULOKSET 6.1 Vastaajien taustatiedot Ensimmäinen (1) kysymys koski vastaajien sukupuolta. Kyselyyn vastasi yhteensä 58 ihmistä, joista naisia oli 44 ja miehiä 14. Paperilomakkeeseen vastastattiin 37 kertaa ja sähköiseen versioon 21 kertaa. Paperilomakkeen vastaajista naisia oli 28 ja miehiä 9. Sähköiseen kyselyyn vastasi 16 naista ja viisi (5) miestä. Paperilomakkeisiin vastattiin siis enemmän kuin verkkokyselyyn ja molemmissa naiset olivat miehiä aktiivisempia vastaajia. Luulen, että paperilomake sai enemmän huomiota, koska sitä mainostettiin kirjastossa. Sähköinen lomake oli avattu useita kertoja, mutta silti sen lopullinen lähettäjämäärä jäi pieneksi. Taulukosta 3. selviää kyselyyn vastanneiden sukupuolijakauma. Taulukko 3. Vastaajien sukupuoli Sukupuoli Vastausten lukumäärät nainen 44 mies 14 Toisessa (2) kysymyksessä kysyttiin vastaajien ikää. Ainoastaan yksi (1) vastaaja jätti sen ilmoittamatta. Melkein puolet eli 49 % kyselyyn vastanneista oli iältään vuotiaita. Seuraavaksi eniten vastaajia oli ikäluokasta Heitä oli 13 henkilöä eli 23 % vastaajista. Olin yllättynyt, että alle 20-vuotiaita vastaajia oli vain kuusi (6). Kyselylomakkeet kuitenkin sijaitsivat nuortenosaston läheisyydessä. Taulukossa 4. näkyy kyselyyn vastanneiden ikäjakauma. Taulukko 4. Vastaajien ikä Ikä Vastausten lukumäärät alle 20 vuotta vuotta vuotta vuotta vuotta 3 yli 60 vuotta 3

29 29 Kolmas (3) kysymys koski vastaajien koulutustasoa. Vähän yli puolet vastaajista eli 30 (52 %) oli käynyt toisen asteen koulutuksen. Seuraavaksi eniten oli alemman korkeakoulututkinnon saavuttaneita. Heitä oli 22 henkilöä eli 38 % vastaajista. Yhtään lisensiaattia tai tohtoria ei vastannut kyselyyn. Muu, mikä-kysymykseen oli vastattu yhden kerran, mutta selitys oli jätetty kertomatta. Taulukko 5. Vastaajien koulutustaso Koulutustaso Vastausten lukumäärät kansakoulu/peruskoulu 2 toisen asteen koulutus (lukio/ammattikoulu) 30 alempi korkeakoulututkinto (esim. tradenomi) 22 ylempi korkeakoulututkinto (esim. maisteri) 3 lisensiaatti tai tohtori 0 muu, mikä? 1 Neljäs (4) kysymys selvitti vastaajien työtilannetta. Enemmistö vastaajista oli joko työssäkäyviä tai opiskelijoita. Työssäkäyviä vastaajia oli 25 (43 %) ja opiskelijoita 21(36 %). Vastaajista kuusi (6) oli työtöntä. Eläkkeellä olevia oli kaksi (2) ja kotiäiti/-isä-vaihtoehdon oli ilmoittanut yksi (1) vastaaja. Vaihtoehtoon muu, mikä oli vastannut kolme (3). Niistä kahta oli selvennetty kertomalla tilanteeksi osapäivätyö ja kuntoutustuki/sairasloma. Vastaajaryhmiä vertailemalla selvisi, että vastaajista, jotka ovat alle 20-vuotiaita, koulutustasoltaan kansakoulun/peruskoulun käyneitä, naisia oli kaksi (2). Alle 20- vuotiaista toisen asteen koulutuksen käyneistä naisia oli kolme (3) ja miehiä yksi (1) vuotiaista, toisen asteen koulutuksen käyneistä naisia oli 14 ja miehiä yksi (1). Alemman korkeakoulututkinnon vuotiaista oli suorittanut kahdeksan (8) naista ja neljä (4) miestä. Yksi (1) vastaaja vuotiaista naisista oli ilmoittanut koulutustasokseen muu-vaihtoehdon vuotiaita, toisen asteen koulutuksen suorittaneita naisia ja miehiä oli molempia kolme (3). Samasta ikäryhmästä alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita naisia oli kolme (3) ja miehiä kaksi (2) vuotiaista vastaajista, ylemmän korkeakoulututkinnon oli suorittanut yksi (1) nainen ja yksi (1) mies vuotiaista, toisen asteen koulutuksen käyneistä vastaajista, naisia oli kaksi (2) ja miehiä yksi (1). Samasta ikäryhmästä yksi (1) mies oli suorittanut alemman korkeakoulututkinnon

30 30 vuotiaista, alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista vastaajista naisia oli kaksi (2). Samasta ikäryhmästä yksi (1) nainen oli suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Yli 60-vuotiaista, toisen asteen koulutuksen oli suorittanut yksi (1) nainen ja samasta ikäryhmästä alemman korkeakoulututkinnon oli suorittanut kaksi (2) naista. 6.2 Elokuvien merkitys vastaajien elämässä Taustatietojen jälkeen kyselyssä oli varsinaiset tutkimuskysymykset. Niissä selvitin aluksi elokuvien katsomisen useutta ja elokuvien merkitystä vastaajille, jotta saisin tietää mitä mieltä vastaajat ovat elokuvista ylipäätään. Viidennessä (5) kysymyksessä kysyttiin, kuinka usein vastaajat katsovat elokuvia. Katsomisen tavalla tai paikalla ei ollut vielä tässä kohtaa merkitystä ja kysymyksessä oli suluissa ilmoitettu vaihtoehdoiksi esimerkiksi televisio, Internet, DVD, Blu-ray, maksulliset tilauspalvelut ja elokuvateatterit, jotta vastaaja ymmärtää miettiä kaikkia katsomistapojaan. Taulukko 6. Kuinka usein katsot elokuvia? (esim. televisiosta, Internetistä, DVD:ltä, Blu-ray:ltä, maksullisista tilauspalveluista, elokuvateatterissa..) Vastausten lukumäärät viikoittain 35 muutaman kerran kuukaudessa 13 vähintään kerran kuukaudessa 9 muutaman kerran vuodessa 1 harvemmin 0 en katso elokuvia 0 Kyselyyn vastanneista, 35 henkilöä eli 60 % vastaajista ilmoitti katsovansa elokuvia viikoittain jollakin tavalla. Vastaajista 13 (22 %) ilmoitti katsovansa elokuvia muutaman kerran kuukaudessa ja vähintään kerran kuukaudessa elokuvia katsoo 16 % vastaajista eli yhdeksän (9) henkilöä. Elokuvat ovat siis vastaajien elämässä tiiviisti läsnä. Muutenkin suurimmat vaihtoehdot saivat eniten vastauksia ja mitä

31 31 pienempi määrä elokuvien katsomiskertoja, sitä vähemmän vastaajia. Kukaan ei vastannut, että ei katso elokuvia. Kuudennessa (6) kysymyksessä tiedusteltiin, mikä on elokuvien henkilökohtainen merkitys vastaajille. Vastausvaihtoehdot olivat: erittäin tärkeä tärkeä melko tärkeä ei kovin tärkeä ei lainkaan tärkeä en osaa sanoa Erittäin tärkeäksi elokuvat ilmoitti 12 henkilöä eli 21 % vastaajista. Tärkeä ja melko tärkeä saivat molemmat 18 vastausta (31 %). Kymmenen (10) henkilön (17 %) mielestä elokuvat eivät ole merkitykseltään kovin tärkeitä. Ei lainkaan tärkeä- ja en osaa sanoa-vaihtoehtoja ei vastattu kertaakaan. 6.3 Vastaajien tavat katsoa elokuvia Kysymykset seitsemän (7) ja kahdeksan (8) liittyivät vastaajien elokuvien katsomistapoihin. Halusin tietää mikä on yleisin heidän käyttämänsä elokuviin liittyvä laite/palvelu ja kuinka usein he käyttävät jotain tiettyä paikkaa elokuvien hankkimiseen. Kaikki kyselyyn osallistuneet 58 henkilöä vastasivat näihin kysymyksiin. Kyselylomakkeen seitsemäs (7) kysymys kuului: Mitä laitetta/palvelua käytät elokuvien katsomiseen? Kysymyksessä oli mahdollisuus valita useampi vaihtoehto. Vaihtoehtoina olivat: DVD-soitin VHS-nauhuri Blu-ray-soitin televisio elokuvateatteri muu, mikä

32 32 Yleisimmäksi katsomistavaksi nousi DVD-soitin. Se oli merkitty katsomistavaksi 42 kertaa. Toiseksi yleisin vastaus oli televisio, joka oli vastattu 38 kertaa. Elokuvateatteri oli merkitty katsomistavaksi 31 kertaa ja tietokone 30 kertaa. Blu-ray-soitin vastattiin 11 kertaa, muu laita/palvelu kahdeksan (8) kertaa ja VHS-nauhuri viisi (5) kertaa. Muu laite/palvelu-kohta jakautui tasaisesti Playstation 3:n ja X-Boxin kesken. Molempia oli kerrottu katsomistavaksi kolme (3) kertaa. Lisäksi muukohdan selvennyksessä oli ilmoitettu Internet ja kavereiden laitteet, joista voi heijastaa katsottavan seinälle. DVD-laite on siis käytetympi kuin Blu-ray-laite kyselyn vastaajien keskuudessa. Kyselyn pieneen vastaajamäärään nähden, oli yllättävää, että VHS-nauhuri sai jopa viisi mainintaa. Kuvio 1. Mitä laitetta/palvelua käytät elokuvien katsomiseen? Kahdeksas (8) kysymys selvitti, kuinka usein vastaajat hankkivat/vuokraavat/lainaavat/katsovat elokuvia tietyistä paikoista. Kysymyksen avulla oli tarkoitus selvittää muun muassa, kuinka suuri osa vastaajista käyttää kirjastoa elokuvien hankkimiseen. Taulukossa 7. näkyy elokuvien eri hankintapaikkojen saamat vastaukset lukumäärinä.