Työkeskuksesta sosiaaliseksi yritykseksi?

Transkriptio

1 Työkeskuksesta sosiaaliseksi yritykseksi? Selvitys erään sosiaalisen yrityksen tulevaisuuden mahdollisuuksista ja sosiaalisen yrityksen sosiaalipoliittisista tehtävistä ESR SOSVOIMA Sosiaalinen yrittäjyys alueen voimavaraksi (S01726) projektin väliraportti, maaliskuu 2006 Ari Nieminen (toim.), Kalle Karlsson, Heini Tallgren, Hanna-Riikka Tolppola ja Kirsti Väisänen Laurea-ammattikorkeakoulu

2 1 Sisällysluettelo Johdanto...3 Selvitys K:n mahdollisuuksista (Ari Nieminen)...4 Johdanto Sosiaalisen yrityksen määritelmä ja tarkoitus Sosiaalisen yrityksen toimintaan vaikuttavia tekijöitä Toimintatapa ja omistussuhteet Työntekijät Tuotteet ja markkinointi Verkosto Mahdollisuudet sosiaaliseksi yritykseksi Toimintatapa ja omistussuhteet Työntekijät Tuotteet ja markkinointi Mahdollinen verkosto Kohti sosiaalista yrittäjyyttä alueen voimavarana...17 Viitteet...19 Liite I Puhelinhaastattelujen kysymykset...20 K:n skenaariot (Kalle Karlsson, Heini Tallgren, Hanna-Riikka Tolppola)...22 Johdanto Markkinointi Liikkeen näkyvyys Markkinointi kunnille ja yrityksille Yksityiset kuluttajat Internet Yhteistyö lähikahvilan kanssa Lisäarvon tuottaminen Skenaario Skenaario Skenaario Nimen uudistaminen Liiketoimintasuunnitelma Liikeidea Markkinatilanne ja tulevaisuuden näkymät Yrityksen liiketoiminnan päätavoitteet Strategia Markkinointisuunnitelma Tuotekehityssuunnitelma Tuotanto/palvelusuunnitelma Yritysjohto Liiketoiminnan riskien analysointi Taloussuunnitelma Liitteet...31 Lähteet:...31

3 2 Sosiaalipoliittinen näkökulma sosiaaliseen yritykseen (Kirsti Väisänen) Johdanto Sosiaalisen yrityksen työvoimarakenne Vajaakuntoisuus ja työllisyys Miten vajaakuntoisuus määritellään? Työttömyyden seurauksia Vajaakuntoisten työllistymisestä Koulutusmahdollisuuksia Työn tarjoamat elämänhallinnan vahvistajat Vuorovaikutus työyhteisössä Dialogi Vahvistuminen Vahvistumisen tavoitteista Vahvistumis-prosessi Vertaistuki Yhteisöllisyys Pohdintaa...40 Lähteet...41

4 3 Johdanto Tämä Euroopan Sosiaalirahaston rahoittaman SOSvoima-hankkeen Laureaammattikorkeakoulussa tehtävän osan väliraportti selvittää erään puutyöalalla toimivan työkeskuksen mahdollisuuksia muuttua kokonaan tai osittain sosiaaliseksi yritykseksi. Väliraportti jakautuu kolmeen itsenäiseen osaan: 1. Selvitys työkeskuksen muutoksen mahdollisuuksista (Ari Nieminen). 2. Kolme eri skenaariota työkeskuksen liiketoiminnan tulevaisuudesta ja lyhyt esitys niistä asioista, joita tulisi ottaa huomioon tehtäessä liiketoimintasuunnitelmaa (Kalle Karlsson, Heini Tallgren, Hanna-Riikka Tolppola). 3. Kirjoitus, jossa käsitellään sosiaalisen yrityksen sosiaalipoliittisia tehtäviä (Kirsti Väisänen). Väliraportin kirjoittajat ovat Laurean opettaja (Ari Nieminen), joka myös editoi väliraportin lopulliseen muotoonsa, sekä Laurean liiketalouden (Kalle Karlsson, Heini Tallgren, Hanna- Riikka Tolppola) ja sosiaalialan (Kirsti Väisänen) opiskelijoita. SOSvoima-hankkeesta kokonaisuudessaan saa tietoa sen kotisivulta osoitteesta: Koko hankkeen loppuraportti valmistuu kevättalvella Väliraportin tekemiseen osallistuneita opiskelijoita ja SOSvoiman muita työntekijöitä kiittäen Ari Nieminen Kerava

5 4 Selvitys K:n mahdollisuuksista Ari Nieminen Johdanto Tämän selvityksen tarkoituksena on selvittää miten K-niminen työkeskus, tai osa siitä, voitaisiin muuttaa sosiaaliseksi yritykseksi. Sosiaalinen yritys on yritys, jonka työntekijöistä osa saa osan palkastaan julkisen sektorin tukena. Tämän järjestelyn tarkoituksena on tukea niiden ihmisten työllistymistä, joiden työllistyminen avoimilla työmarkkinoilla on ongelmallista. Tällaisia henkilöitä voivat olla esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät, mielenterveys- ja päihdekuntoutujat, lievästi kehitysvammaiset ( erilaiset vajaakuntoiset ). Selvitys jakautuu kahdeksaan lukuun. Ensimmäisessä luvussa määritellään sosiaalinen yritys, ja tarkastellaan sosiaalista yritystä osana sen laajempaa taloudellista ja sosiaalipoliittista ympäristöä. Toisessa luvussa määritellään niitä elementtejä, jotka vaikuttavat sosiaalisen yrityksen toimintaan. Nämä elementit vaikuttavat luonnollisesti myös siihen, missä määrin on mahdollista muuttaa K sosiaaliseksi yritykseksi. Luvut kolmesta kuuteen käsittelevät K:n toiminnan eri elementtejä. Nämä luvut perustuvat K:ssa tehtyihin haastatteluihin ja havainnointiin. Seitsemäs luku perustuu edeltäviin lukuihin, ja siinä arvioidaan K:n mahdollisuuksista muuttua sosiaaliseksi yritykseksi. Selvityksen viimeisessä luvussa laajennetaan sosiaalisen yrityksen tarkastelua yksittäisestä sosiaalisesta yrityksestä alueelliseen sosiaaliseen yrittäjyyteen. 1 Sosiaalisen yrityksen määritelmä ja tarkoitus Suomessa laki sosiaalisista yrityksistä on hyvin uusi, se tuli voimaan vuoden 2004 alussa (Laki sosiaalisista yrityksistä 10 (1351/2003). Laki määrittelee sosiaalisen yrityksen seuraavasti (Laki sosiaalisista yrityksistä (1351/2003)): Sosiaaliset yritykset tarjoavat työntekomahdollisuuksia erityisesti vajaakuntoisille ja pitkäaikaistyöttömille. Vajaakuntoisella tarkoitetaan työntekijää, jonka mahdollisuudet saada sopivaa työtä, säilyttää työ tai edetä työssä ovat huomattavasti vähentyneet asianmukaisesti todetun vamman, sairauden tai vajavuuden takia (1 ). Sosiaalinen yritys merkitään sosiaalisten yritysten rekisteriin, johon päästäkseen yrityksen tulee täyttää seuraavat kriteerit (4 ): o Yritys on kaupparekisterissä. o Yritys tuottaa liiketaloudellisin periaattein hyödykkeitä. o Yrityksen palveluksessa olevista työntekijöistä vähintään 30 % on vajaakuntoisia tai pitkäaikaistyöttömiä. o Yritys maksaa kaikille työntekijöille työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Sosiaalista yritystä koskeva lainsäädäntö ei ole käsittääkseni toiminut erityisen hyvin ja sitä ollaan uudistamassa talven aikana. Tätä kirjoitettaessa (maaliskuu 2006) ei kuitenkaan ole vielä selvää, millainen mahdollinen uusi laki tulee olemaan. Lainsäädännön yksityiskohdista riippumatta sosiaalista yritystä tarkasteltaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä tarkoituksia varten sosiaalisia yrityksiä pyritään synnyttämään. Euroopan unionin piirissä sosiaalinen yritys liittyy siihen varsin suureen sosiaalipoliittiseen rooliin, jonka EU on viime aikoina antanut julkisen ja yksityisen sektorin ulkopuoliselle kol-

6 5 mannelle sektorille (kansalaisjärjestöt, säätiöt, kirkot). Tilanteessa, jossa talouspoliittinen hegemonia haluaa rajoittaa julkisen sektorin kokoa talouskasvun ja globaalin kilpailukyvyn nimissä, ja jossa samaan aikaan esiintyy sosiaalisia ongelmia, kuten työttömyyttä, Euroopan unionin piirissä on esitetty että kolmas sektori voisi paikata niitä sosiaalipolitiikan puutteita, joihin julkisen sektorin varoja ei haluta enää suunnata. (Ks. Defourny 2001, 1.) Historiallisesti kolmanteen sektoriin liittyvät toiminnot ovat kuitenkin huomattavasti vanhempia kuin viimeaikainen keskustelu ja aloitteet kolmannen sektorin sosiaalipoliittisesta roolista. Viimeistään keskiajalta lähtien erilaiset järjestöt, kuten killat, työmiesten yhdistykset sekä kirkko, ovat huolehtineet osaltaan sosiaalipoliittisista tehtävistä. Vasta paljon myöhemmin, hyvinvointivaltion kehittymisen myötä, valtion sosiaalipoliittinen rooli on vahvistunut merkittävästi. Monissa maissa, ja vaihtelevilla yhdistelmillä (erilaiset welfare mix:it ), kolmas sektori on jo pitkään hoitanut erilaisia sosiaalipoliittisia tehtäviä. Suomalainen sosiaalisen yrityksen lainsäädäntö ja siihen liittyvät aloitteet liittyvät siis läheisesti laajempiin poliittisiin (Euroopan unioni) ja historiallisiin (Euroopan uuden ajan historia) yhteyksiin. Näiden yhteyksien näkeminen auttaa sijoittamaan nykyiset sosiaaliset yritykset eurooppalaisen sosiaalipolitiikan historiaa, mistä voi saada ideoita pyrittäessä kehittämään nykyisiä sosiaalisia yrityksiä. Kolmannen sektorin, ja sen mukana sosiaalisen yrityksen, rooli suomalaisessa ja eurooppalaisessa sosiaalipolitiikassa ei ole suinkaan itsestään selvä, vaan asiasta käydään jatkuvaa keskustelua ja väittelyä. Yhdessä käytännön toimenpiteiden kanssa tämä keskustelu ja väittely määrittelevät, millaisen roolin kolmas sektori ja sosiaaliset yritykset tulevat saamaan osana suomalaista ja eurooppalaista taloutta ja sosiaalipoliittista järjestelmää. Tähän laajempaan yhteyteen kuuluu myös käsillä oleva selvitys omalla pienellä panoksellaan. Tähän mennessä tässä keskustelussa on esitetty ainakin seuraavia kannanottoja (ks. Defourny 2001, 1-2): Ne, jotka ovat kannattaneet kolmannen sektorin roolin voimistamista, ovat nähneet, että kolmas sektori on keino mobilisoida uudenlaisia resursseja (esim. yhteisöllisyyttä) ja ihmisiä (paikallisyhteisöjen asukkaita) sosiaalipoliittiseen työhön. Kolmannen sektorin järjestöt ja sosiaaliset yritykset voisivat toimia joustavammin, nopeammin, luovemmin ja vastuullisemmin kuin traditionaaliset julkisen sektorin organisaatiot. Ne voivat myös pystyä aktivoimaan ihmisiä paremmin kuin julkinen sektori. Tämä aktivoimistavoite näkyy selvästi suomalaisessa sosiaalista yritystä koskevassa laissa, jota esiteltiin tämän luvun alussa. Kriitikoiden mielestä taas kolmannesta sektorista ja siihen asetetuista ohjelmallisista toiveista on tullut yksityistämispolitiikan käsikassara. Euroopan unioni ja Suomen päättäjät siirtävät sosiaalipoliittista vastuutaan ja kustannuksia kolmannen sektorille päätettyään ensin supistaa julkisia sosiaalipalveluja. Tämä voi johtaa kaikille suunnattujen tasa-arvoisten sosiaali- ja terveyspalvelujen heikkenemiseen ja saavutettujen sosiaalisten oikeuksien purkamiseen. Nähdäkseni sosiaalinen yritys liittyy edellä esitellyn keskustelun keskeiseen kiistakysymykseen, kysymykseen julkisen ja yksityisen sektorin välisestä rajanvedosta. Sosiaalinen yritys on sosiaalipolitiikan toiminnan kannalta periaatteellisessa kynnysasemassa. Tämä johtuu siitä, että sosiaalipoliittiset toimenpiteet kohdistuvat usein tavalla tai toiselle vajaakuntoisiin eli niihin, jotka eivät syystä tai toisesta saa elantoansa tavanomaisilla työmarkkinoilla tai muuten kapitalistisen talouden piirissä. Koska sosiaalinen yritys sijaitsee markkinaehtoisen toiminnan ja sosiaalipoliittisen toiminnan rajalla (ks. Laki sosiaalisista yrityksistä (1351/2003)) kulkee raja markkinoiden ja sosiaalipoliittisten toimien välillä sosiaalisen yrityksen sisällä tai liepeillä. Tämä tilanne herättää kysymyksiä vajaakuntoisen määritelmästä ja siitä, kenellä on oikeus määritellä vajaakuntoisuus ja mikä on markkinaehtoisen toiminnan suhde sosiaalipoliittiseen toimintaan tai vajaakuntoisiin. Pohdittaessa sosiaalisen yrityk-

7 6 sen määritelmää ja sen toimintamahdollisuuksia tehdään juuri yllä kuvattuun tilanteeseen liittyviä määritelmiä ja rajanvetoja. Tämän luvun tarkoituksena on ollut tarjota sosiaalisen yrityksen perusmääritelmä ja sijoittaa sosiaalinen yritys sen laajempaan sosiaalipoliittiseen yhteyteen. Seuraavassa luvussa tarkastelen niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat sosiaalisen yrityksen toimintaan. Nämä tekijät vaikuttavat siihen, miten ja missä määrin K työkeskus tai sen osa voidaan muuttaa työkeskuksesta sosiaaliseksi yritykseksi. 2 Sosiaalisen yrityksen toimintaan vaikuttavia tekijöitä Seuraavassa taulukossa (Taulukko 1) olen pyrkinyt alustavasti hahmottelemaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat sosiaalisen yrityksen toimintaan. Lähtökohtana on se ajatus, että eikaupallinen työkeskus (K) pyritään muuttamaan markkinoilla toimivaksi, mutta osittain julkisen sektorin tuelle toimeentulevaksi, yksityiseksi yritykseksi. Tässä muutoksessa liikutaan siis jatkumolla työkeskus - sosiaalinen yritys yritys. Tämän jatkumon varaan rakentuu myös Taulukko 1.

8 7 Taulukko 1. Työkeskus sosiaalinen yritys yritys, toimintaan vaikuttavat tekijät Elementit Työkeskus Sosiaalinen yritys Yritys Työntekijät - työsuhteet määräaikaisia - vaihtelevat, joidenkin - periaatteessa työ- - työtehtävät ja pysyviä tuottavuus vähäisempi markkinoilla testattu - koulutus, ikä - kaikki työntekijät vajaakuntoisia, ( vajaakuntoisuus ) tuottavuus - tuottavuus joissakin - motivaatio työkeskuksissa myös ohjaajia - työntekijöiden sairaudet - vajaakuntoiset tarvitsevat henk.koht. ohjausta (työtehtävien sisältö) Yritysjohto - demokraattinen autoritaarinen -akselilla - johtamistapa Toimintatapa - työtä ja toimeentuloa, - voitot, kannattavuus - voitot, kannattavuus - päämäärät kuntoutusta - kuntoutuminen taval- lisille työmarkkinoille - muut tavoitteet Asiakkaat - suhteet erilaisiin asiakkaisiin Toimintaympäristö - yleinen toimintaympäristö - verkosto - muut tavoitteet - alihankintaa, oma tuotanto - KV-tes erilliset ehdot työkeskuksille - eri toimijoiden taloudellinen tuki - verkosto - laki sosiaalisesta yrityksestä, - tavallinen TES - tavallinen markkinatilanne - verkosto Kannattavuus - mittava julkinen tuki - julkinen palkkatuki vaikuttaa kannattavuuteen Tuotteet, markkinointi - tilanne sama Omistus - säätiöt, kunnat - säätiöt, kunnat, yksityinen, muut - yrityslainsäädäntö - tavallinen markkinatilanne - verkosto - periaatteessa ei julkista tukea - yksityinen Taulukosta 1 näkyy, että erot työkeskuksen, sosiaalisen yrityksen ja tavallisen yrityksen välillä ovat suhteellisia, ei absoluuttisia. Seuraavissa luvuissa kerrotaan K:n nykyisestä toimintatavasta, joka muodostaa pohjan sen tulevaisuuden mahdollisuuksille muuttua sosiaaliseksi yritykseksi. Nämä luvut jakautuvat yllä esitetyn taulukon mukaisesti seuraavalla tavalla: toimintatapa ja omistussuhteet, työntekijät, tuotteet ja verkosto. 3 Toimintatapa ja omistussuhteet K on puutyöalalla toimiva työkeskus Uudellamaalla. K perustettiin vuonna 1985 kuntayhtymän työkeskukseksi. Vuodesta 2003 se on ollut kokonaan säätiön omistuksessa. Perustamisen taustalla oli invalidihuoltolaki, joka ei enää tätä kirjoitettaessa ole voimassa. Säätiön muusta toiminnasta mainittakoon, että se omistaa myös toisen työkeskuksen ja tarjoaa asumispalveluja vajaakuntoisille. (K:n johtajan haastattelu 2005.) K:n nykyisistä tuloista noin puolet tulee kunnilta ja toinen puoli työtoiminnasta (liiketoiminnasta). K:n työntekijöille maksetaan noin 6 euron tuntipalkkaa, mikä on vajaakuntoisten työ-

9 8 ehtosopimuksen mukaista palkkausta (työkeskus kuuluu KV-TES:in piiriin). Parina viime vuonna K on tuottanut tappiota. Tuloksellisimpina vuosina 70 % tuloista on saatu oman tuotannon kautta. Suurimmat esteet K:n muuttamiseksi liiketaloudellisesti kannattavaksi sosiaaliseksi yritykseksi ovat huonot valmiudet yritystoimintaan ja resurssien puute: työntekijöissä, koneissa ja tuottavuudessa on puutteita. (K:n johtajan haastattelu 2005.) K:n päätöksenteko on sen johtajan harteilla. K:n johtajan mukaan päätöksenteko tapahtuu markkinoiden ehdoilla. Joskus myös asiakkailta saadaan toimintaa koskevia uusia ideoita. K:n toiminnan yleisenä ongelmana on resurssien vähäisyys, mikä rajoittaa koulutuksen ja kuntoutuksen järjestämistä. Esimerkiksi työvoimahallinto ei ole saanut lisäresursseja. (K:n johtajan haastattelu 2005.) K:n johtajan mielestä K:n toimintaa kehitettäessä tulee kiinnittää erityistä huomiota liiketaloudelliseen kannattavuuteen, joka on ollut työkeskuksena toimivan K:n suurimpia ongelmia. Suurempien liikeyritysten mukaan saaminen mahdollisesti perustettavan sosiaalisen yrityksen omistamiseen on epätodennäköistä, koska yrityksen pyrkivät nykyisin keskittymään perustoimintaansa ja karsimaan ylimääräisiä toimintoja. Joillakin pienillä yrityksillä sen sijaan saattaisi olla mielenkiintoa osaomistukseen, mutta näillä ei taas ole rahaa, jota sijoittaa mahdollisesti perustettavaan sosiaaliseen yritykseen. Päinvastoin, niin intressi K:n on saada sen resursseja omaan käyttöönsä. Lopputuloksena on, että pääomapulaan tulisi löytää ratkaisu julkisen rahoituksen kautta. (K:n johtajan haastattelu 2005.) Yksi tapa kehittää K:n toimintaa olisi sen yrityskuvaa parantaminen. Visuaalinen ilme ja esitteiden tekeminen olisi osa yrityskuvan nostamista. K:n referenssit ovat sikäli kunnossa, että sen tiedetään tekevän korkealaatuista tulosta; mutta aiempien töiden dokumentointi voisi olla paremmassakin kunnossa. (K:n johtajan haastattelu 2005.) Kysymykseen, voisiko K:sta mahdollisesti muodostettava sosiaalinen yritys tarjota puutyöalan tuotannon lisäksi myös kuntoutusta ja koulutusta työntekijöilleen, K:n johtaja vastasi, että sosiaalinen yritys on yritystoimintaa, johon ei tulisi sotkea kuntoutusta ja koulutusta. Liiketoiminnan erottaminen sosiaalipoliittisesta toiminnasta takaisi sen, että liiketoiminta voisi toimia puhtaasti omilla pelinsäännöillään. Lisäksi kyse on markkinoinnista ja yrityksen imagosta, joita samastuminen sosiaalisektoriin ei tukisi. Sen sijaan sosiaalinen yritys voisi hyvin toimia yhteistyössä työkeskuksen kanssa, joka tarjoaisi kuntoutusta ja koulutusta. Organisatorisesti sosiaalinen yritys ja työkeskus tulisi erottaa toisistaan, vaikka ne muuten voisivat toimia saman katokin alla. Tällaisia ratkaisuja on tehtykin. Esimerkiksi eräs työvalmennuskeskus toimii läheisessä yhteistyössä sosiaalisen yrityksen kanssa. (K:n johtajan haastattelu 2005.) K:n johtaja korosti haastattelussaan liiketaloudellisten näkökohtien huomioonottamista pohdittaessa K:n tai sen osan muuttamista sosiaaliseksi yritykseksi. Säätiön johtajan haastattelussa tuli painokkaammin esille sosiaalisen yrityksen sosiaalipoliittiset funktiot, kuten seuraavista kappaleista näkyy. Säätiö haluaisi kehittää K:n toimintaa siten, että se tarjoaisi enemmän kuntouttavaa toimintaa ja työhön valmennusta. K voisi säätiön toiminnanjohtajan mielestä toimia nykyistä enemmän välietappina, joka auttaa ihmisiä työllistymään avoimille työmarkkinoille. Nykyiset K:n toimitilat soveltuvat kuitenkin huonosti kuntouttavaan toimintaan, eikä K:lla ole kuntoutukseen erikoistunutta henkilökuntaa. TE-keskukselta on kuitenkin haettu rahoitusta kuntouttavan toiminnan aloittamista varten. Jos rahoitus saadaan, sillä voidaan palkata projektityöntekijä. Hänet voidaan ehkä vakinaistaa myöhemmin, kun rahoittajat huomaavat, että kuntouttava toiminta tuo tuloksia. Yksi syy kuntouttavan toiminnan lisäämisen tarpeeseen on siinä, että työttömyyden kuva on muuttunut työn kasvavien vaatimusten ja syrjäytymisen vuoksi. (K:n johtajan haastattelu 2005; Säätiön toiminnanjohtajan haastattelu 2005.)

10 9 K:n yrityskuvasta säätiön toiminnanjohtaja totesi, että sosiaalisen yrityksen imago tuskin nostaisi K:n imagoa. Tällä hetkellä K:n toiminnan suurin ongelma on se, että kenelläkään ei ole aikaa markkinointiin ja myyntiin. Tuotteiden laatu on sen sijaan kunnossa. Mahdollisesti perustettavan sosiaalisen yrityksen omistajana voisi olla eri tahoja: kunnilla ja kolmannen sektorin toimijoilla voisi olla mielenkiintoa tai jopa liikeyrityksillä (Säätiön toiminnanjohtajan haastattelu 2005.) 4 Työntekijät K saa työntekijänsä pääasiassa työvoimahallinnon (työvoimatoimistot) kautta, taustalla on usein myös kuntien sosiaalitoimi, mielenterveystoimistot ja erilaiset projektit. Työntekijät ovat usein sekä työvoimahallinnon että sosiaalitoimien asiakkaita. Heidän vajaakuntoisuutensa taustalla ovatkin monenlaiset ongelmat, jotka koskevat mielenterveyttä, sosiaalisia suhteita, alkoholin käyttöä. Nuorten ongelmana voi pitää sitä, että he eivät ole sosiaalistuneet palkkatyöhön. K:ssa työskenteli vuoden 2005 lopulla miestä, joiden iät vaihtelivat välillä vuotta. Useimmilla ei ole muuta koulutusta kuin kansa- tai peruskoulu, jotkut ovat käyneet ammattikoulun. Nuorilla työntekijöillä ei ole aiempaa työkokemusta ollenkaan; monet vanhemmista työntekijöistä ovat työskennelleet aiemmin tehtaissa. Puualan koulutus on ollut vain yhdellä työntekijällä. K:ssa työssä olleiden työsuhteet ovat olleet sekä pysyviä että määräaikaisia. Vuoden 2005 lopulla kolmasosa oli määräaikaisissa työsuhteissa. Tuotantoa vaikeuttaa työntekijöiden alhainen tuottavuus, motivaation ja taitojen puute, mistä syystä työnjohdon on oltava jatkuvasti paikalla. Vaativimmilla töillä on taipumus kasautua niille harvoille, jotka osaavat tehdä niitä. Tuotannollinen tilanne oli aiemmin parempi, kun tilaajat tilasivat osia pitkinä sarjoina, joiden tekemiseen työntekijät pystyvät. (K:n johtajan haastattelu 2005.) K:n nykyisen työvoiman rakenne on yksi este K:n muuttumiselle sosiaaliseksi yritykseksi, sillä suurin osa nykyisestä työvoimasta on palkattu toistaiseksi voimassaolevilla työsopimuksilla, kun taas sosiaalisen yrityksen työvoiman tulisi olla palkattuja määräaikaisilla sopimuksilla (heidänhän oletetaan työllistyvän sosiaalisen yrityksen kautta avoimille työmarkkinoille). (Säätiön toiminnanjohtajan haastattelu 2005.) Edellisessä luvussa todettiin, että työkeskuksen jokapäiväisestä päätöksenteosta vastaa sen johtaja, joten työkeskuksen johtamisen mallia voinee pitää varsin keskitettynä. Työkeskuksessa pidetään kuitenkin myös yhteisiä kokouksia, joissa työntekijät ilmaisevat mielipiteitään. Näitä kokouksia pidetään epäsäännöllisesti ja työntekijöiden intressi niihin vaihtelee suuresti. Etenkin kantavien voimien esiintuomat ajatukset ovat kuitenkin yksi K:n toiminnan voimavaroista. Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että työntekijöistä noin yksi kolmasosa on heikkolahjaisia. (K:n johtajan haastattelu 2005.) Työntekijöiden perehdytyksen puutyöalan töihin hoitavat K:n johtaja ja K:ssa työskentelevä ammattimaalari, joka tuli aluksi K:hon hoitamaan sen maalaamoa, ja joka palkattiin myöhemmin työnjohdollisiin ja ohjaaviin tehtäviin. Työsuojelullista ja muuta yksittäistä koulutusta on annettu. Työntekijät saavat myös vertaistukea talossa kauemmin olleilta työntekijöiltä. (K:n johtajan haastattelu 2005.) Innofokuksen (lähistöllä sijaitseva aikuiskoulutuskeskus) kanssa on järjestetty pari vuotta sitten työntekijöille oppisopimuskoulutusta, mutta kolme oppisopimuskoulutukseen osallistuvaa keskeytti sen koska koulutus on heille liian teoreettista. (K:n johtajan haastattelu 2005.)

11 10 5 Tuotteet ja markkinointi K on tuottanut toimintansa aikana varsin erilaisia tuotteita. Sen toiminta alkoi parkettien tekemisellä ja suurin osa sen nykyisestä tuotannosta on alihankintaa huonekaluteollisuudella (kalusteita tai niiden osia) (Kuvio 1, Kuva 1). Huomionarvoista on, että K:lla on tilaajina korkealaatuisista tuotteista tunnettuja suomalaisia huonekalualan yrityksiä. K:n tuotteet ovatkin korkealaatuisia puutyöalan tuotteita. Alihankinnan lisäksi K:lla on ollut jonkin verran omaa tuotantoa, jota on myyty pääasiassa julkiselle sektorille (Kuvio 1, Kuva 2). Esimerkkinä mainittakoon päiväkoteihin toimitetut pienet tuolit (Kuvio 1 Kuva 3). Lisäksi on valmistettu kahvilan ja keittiöiden kalusteita. Tilauksesta tehdään myös yksittäiskappaleita yrityksille ja yksityisille asiakkaille (Kuvio 1, Kuva 4). Omissa tiloissa tapahtuvan valmistuksen lisäksi on rakennettu muun muassa puutarhojen aitoja, terassikuisteja ja tehty erilaisia pihatöitä. (K:n johtajan haastattelu 2005.)

12 11 Kuvio 1. Työkeskuksen tuotteita (Kuvat 1-4) K:n johtaja huolehtii pääasiassa sen tuotteiden ja palvelusten markkinoinnista. Suuri osa tuotteista on alihankintatyönä tehtäviä ja niitä markkinoidaan yritysvierailujen ja puhelinsoittojen avulla. Päämääränä on saada hankituksi muutama uusi asiakas vuosittain. Tuotannon ongelmana on se, että tilauksilla on taipumus vaihdella voimakkaasti kausittain. Esimerkiksi lähellä sijaitseva suuri toimistokalusteita valmistava yritys tilaa usein varsin suuria määriä kalusteiden osia lyhyellä varoitusajalla (tavallinen toimitusaika on 1-3 viikkoa). Joulun 2005 tienoilla noin puolet tilauksista tuli tältä yhdeltä yritykseltä. (K:n johtajan haastattelu 2005.) Tuotannon puolella K:n johtaja kehittäisi toimintaa keskittymällä tietyn tyyppisiin tuotteisiin, pelkistäisi tarjontaa. Alihankintatilaajia K:lla voisi olla enemmänkin, joskin alihankinnan ongelmana on tilaajien nopeatempoinen toiminta. Toisaalta omat tuotteet ja niiden tehokkaampia markkinointi voisivat myös olla taloudellisesti järkeviä toimenpiteitä. (K:n johtajan haastattelu 2005.) Edellä on jo tuotu esille, K:n asiakaskunnan rakenne (alihankinnat ja muut työt). Asiakaskunnan ja K.n toiminnallisten verkostojen rakennetta voi havainnollistaa toteamalla, että jou-

13 12 lukuussa /3 sen tuotannosta meni suurelle lähellä sijaitsevalle toimistokalusteita tuottavalle yritykselle, 1/3 tuotannosta oli alihankintaa pienemmille asiakkaille ja loput 1/3 tuotannosta tuotettiin muille asiakkaille. (K:n johtajan haastattelu 2005.) Säätiö ostaa itse osan K:n tuotteista kalustaessaan asumispalveluyksiköitään. Vuonna 2006 säätiö ostaa K:lta sisustuksen kolmelle palvelukodille. Säätiössä on kaavailtu, että K voisi myydä tuotteitaan myös muille vastaaville säätiöille. (Säätiön toiminnanjohtajan haastattelu 2005.) 6 Verkosto Työkeskuksen, kuten ei minkään muunkaan organisaation, toimintaa ei voi ymmärtää tarkastelemalla pelkästään työkeskusta itseään. K:n tämänhetkinen verkosto on kuvattu Kuviossa 3. Kuvio 3. K:n verkosto vuoden 2005 lopulla Säätiö: omistaa Alueen kunnat: tukevat rahallisesti Työvoimaa vuokraavat yritykset (rakennustoiminta) Työvoimatoimisto / työvoimaviranomaiset): lähettää työntekijöitä (pitkäaikaistyöttömät) K (työkeskus): työtä, toimeentuloa, tuotteita Toimistokalusteiden tuottaja (lähellä) Muut tuotteita ostavat yritykset (osat, tuolit, muut kokonaisuudet, esim. keittiöt, edustustilan ovien restaurointi) Yksityiset asiakkaat Tähän kuvioon palataan vielä jaksossa 7.4, jossa pohditaan olemassa olevan verkoston laajentamista yhtenä keinona parantaa sosiaalisen yrityksen toimintamahdollisuuksia.

14 13 7 Mahdollisuudet sosiaaliseksi yritykseksi Lukujen 3-6 pohjalta mahdollisuuksia muuttaa K tai osa siitä työkeskuksesta sosiaaliseksi voi arvioida seuraavasti. 7.1 Toimintatapa ja omistussuhteet Liiketaloudellisesti arvioiden K ei ole ollut kannattava. Hyvin tuloksellisinakin vuosina se on saanut vain 70 % tuloistaan omasta tuotannostaan, loput rahoituksesta on tullut muualta. Toisaalta tällä hetkellä K:n kaikki työntekijät ovat vajaakuntoisia, kun mahdollisesti perustettavassa sosiaalisessa yrityksessä vajaakuntoisten osuus voisi olla alimmillaan 30 %. Olettakaamme, että perustettavassa sosiaalisessa yrityksen työvoimasta olisi vajaakuntoisia 30 % ja loput 70 % työntekijöistä pystyisi samaan tuottavuuden tasoon kuin kilpailevissakin yrityksissä. Jos edelleen oletetaan, että vajaakuntoiset pystyisivät tuottamaan 70 % tavallisen työvoiman tuotannosta (parhaina vuosina K on saanut 70 % tuloistaan omasta tuotannosta), niin se 30 % sosiaalisen yrityksen työntekijöistä, jotka ovat vajaakuntoisia tuottaisi 21 % yrityksen tuotannosta. Tämän arvion mukaan sosiaalisen yrityksen tuottavuus olisi 91 % tavallisen yrityksen tuotannosta. Loput 9 % voitaneen helposti kattaa sillä julkisen sektorin tuella, jota sosiaaliset yritykset saavat. Lisäksi tilanteessa, jossa sosiaalinen yritys ei keskittyisikään pelkästään puutyöalan tuotantoon, vaan myisi myös kuntoutus- ja koulutuspalveluja niille tahoille, jotka auttavat vajaakuntoisia, 9 % tuottavuusvaje voitaisiin korvata kokonaan tai osittain myydyillä kuntoutus- ja koulutuspalveluilla. Jos taas oletetaan, että työntekijöiden tuottavuus ei olisikaan 70 % vaan vain 50 % työntekijöiden keskimääräisestä tuottavuudesta ja vajaakuntoisia olisi edelleen 30 % työvoimasta, niin vaje suhteessa keskimääräisen yrityksen tuottavuuteen on huomattavasti suurempi. Tällöin sosiaalisen yrityksen tuottavuus olisi 85 % keskimääräisen yrityksen tuottavuudesta, jolloin 15 % työvoimakuluista tulisi kattaa julkisen sektorin erilaisilla tukimuodoilla. Etenkin K:n johtaja suhtautui hyvin skeptisesti mahdollisesti perustettavan sosiaalisen yrityksen liiketaloudelliseen kannattavuuteen. Yllä oleva karkea laskelma ei kuitenkaan mielestäni tue tätä pessimististä kantaa. Sen mukaan sosiaalisen yrityksen tuottavuus, edellyttäen että suurella osalla työvoimasta on keskimääräinen tuottavuus, ei itse asiassa jäisikään kovin paljon keskimääräisen yrityksen tuottavuuden alle. Kolmannen luvun pohjalta voi vetää yhteen tekijöitä ja toimenpiteitä, jotka tukisivat K:n tai sen osan muuttamista sosiaaliseksi yritykseksi: Tuottavuus olisi alempi, kuin keskimääräisellä yrityksellä, mutta tämä tuottavuusvaje voitaneen suhteellisen helposti kattaa julkisen sektorin tuella sekä mahdollisesti sillä, että sosiaalinen yritys myisi myös kuntoutus- ja koulutuspalveluja. K:n yrityskuvaa tulisi kehittää panostamalla visuaalisen ilmeen parantamiseen muun muassa esitteitä painamalla. Aiempien onnistuneiden töiden dokumentointia tulisi myös parantaa. Jos sosiaalinen yritys tarjoaisi myös kuntoutus- ja koulutuspalveluja, niin tämä visuaalisen ilmeen kohentaminen koskisi luonnollisesti myös näitä palveluja. Sekä K:n johtaja että säätiön toiminnanjohtaja pitivät sosiaalisen yrityksen statusta yrityksen imagon kannalta haitallisena asiana. Voidaan kuitenkin kysyä, eikö se että yritys pyrkii liiketaloudellisen voiton lisäksi myös sosiaaliseen hyvään, todellakaan voisi toimia myös imagoa kohottavana seikkana? Tässäkin kohdin visuaalisella ilmeellä ja oikeanlaisella markkinoinnilla voisi saada jotakin aikaan.

15 14 Yrityksen taloudellista tilannetta voidaan pyrkiä kohentamaan myös sillä, että pyritään saamaan muita toimijoita sen osaomistajiksi (muut yritykset, kunnat, muut hyvinvointialan organisaatiot). Tilanteessa, jossa yritysten yhteiskuntavastuusta on tulossa tärkeä imagotekijä, sosiaaliseen yritystoimintaan osallistuminen voitaisiin kokea positiivisena tekijänä. 7.2 Työntekijät Nykyisin K saa työntekijänsä pääasiassa työvoimahallinnon kautta. Vuoden 2005 lopulla K:ssa työskenteli vuotiasta miestä, joista useimmat ovat käyneet vain kansatai peruskoulun. Tuotantoa vaikeuttavat työntekijöiden alhainen tuottavuus, motivaation ja taitojen puute, mistä syystä työnjohdon on oltava jatkuvasti paikalla. Huonoista lähtökohdista johtuen työtekijät tarvitsisivat varsin paljon kuntoutusta ja koulutusta voidakseen työllistyä myöhemmin avoimille työmarkkinoille ja monille nykyisille työntekijöille tämä ei ehkä onnistu koskaan. Tämä tilanne tukee sitä ajatusta, että sosiaalisessa yrityksessä tulisi aktiivisesti järjestää kuntoutusta ja koulutusta (mukaan lukien vertaistuki), jos halutaan että siellä työskentelevät vajaakuntoiset työllistyisivät myöhemmin avoimille työmarkkinoille. Kuten edellisessä jaksossa tuotiin esille, tämän kuntoutus ja koulutus voisi itse asiassa muodostaa osan sosiaalisen yrityksen tuottamista palveluista. 7.3 Tuotteet ja markkinointi K:n nykyisessä toiminnassa voi olla liiketaloudellisesti tarkastellen puutteita, mutta yksi perusasia näyttää olevan hyvässä kunnossa: K:n tuottaa varsin korkealaatuisia puutyöalan tuotteita, vaikka kaikki sen työntekijät ovat vajaakuntoisia. Tuotevalikoimassa tehtävät ratkaisut ja oikeanlaiset painotukset ovat keskeisiä liiketaloudelliseen kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitä. On huomionarvoista, että K ei ole ainoastaan valmistanut tuotteita omissa tiloissa vaan se on myös tehnyt puutarha-aitoja, terassikuisteja sekä erilaisia pihatöitä. Eri tyyppiset toiminnot hajauttavat yrityksen toimintaa, mutta toisaalta niitä voidaan myös käyttää tasaamaan esimerkiksi alihankintatilausten hiljaisia ajanjaksoja. Sosiaalisen yrityksen liiketaloudellinen kannattavuus olisi kuitenkin parempi, jos sosiaalista yritystä varten luotaisiin liiketoimintasuunnitelma ja saataisiin enemmän resursseja markkinointiin. Tässä kohdin voitaisiin käyttää hyväksi yhteistyötä esimerkiksi Laureaammattikorkeakoulun suuntaan. Opiskelijat voisivat tehdä esimerkiksi opinnäytetöinä liiketoiminta- ja markkinointisuunnitelmaan. Pysyviä markkinointiresursseja voisi saada käyttöönsä kehittämällä yhteistyötä muiden yritysten, kalustemyymälöiden sekä kuntien kanssa. 7.4 Mahdollinen verkosto Minkään organisaation toimintaa ei voi ymmärtää tarkastelemalla vain kyseistä organisaatiota itseään, vaan organisaatioiden ympäristö vaikuttaa aina oleellisella tavalla organisaatioiden toimintaan ja sisäiseen rakenteeseen. Kuviossa 3 (ks. 6. luku) on kuvattu K:n verkosto vuoden 2005 lopulla. Tämä kuvaus on varsin pelkistetty ja siitä puuttuu todennäköisesti joitakin toimijoita. Tähän kuvioon liittyy läheisesti kaksi kriittistä näkökohtaa, jotka haittaavat K:n muuttamista sosiaaliseksi yritykseksi:

16 15 1. Koko työkeskusta ei voi muuttaa sosiaaliseksi yritykseksi, sillä tämä sosiaalinen yritys ei olisi liiketaloudellisesti kannattava. 2. Sosiaalisen yrityksen toimintaan ei ole syytä lisätä kuntouttavia tai koulutettavia elementtejä, sillä nämä häiritsisivät liiketaloudellista toimintaa. Seuraavassa kuviossa (Kuvio 4) olen yrittänyt hahmotella sellaista yhteistyöverkostoa K:lle, mikä vastaisia yllä esitettyjen kriittisten näkökohtien haasteisiin. Pyrkimyksenä on siis ollut kehittää ajatusta sellaisesta yhteistyöverkostosta, joka toisi lisää resursseja K:n käyttöön, hyödyttäisi kaikkia K:n yhteistyökumppaneita ja palvelisi sosiaalisen yrityksen sosiaalista tarkoitusta auttamalla vajaakuntoisia. Kuvion 4 lähtökohdaksi on otettu sosiaalisen yrityksen sosiaalipoliittinen funktio, vaikeuksissa olevien ihmisten auttaminen. Kuviossa kuvatun verkoston keskeinen toimintaperiaate on, että sosiaalinen yritys muodostaa osan erilaisista työllistymispoluista, joiden kautta ongelmissa olevat ihmiset saavat apua. Kuviossa on kuvattu kolme mahdollista työllistymispolkua: Työllistymispolku 1 kuvaa pitkäaikaistyöttömän työllistymispolkua, joka etenee työvoimatoimiston kautta tuettuun työllistymiseen sosiaalisessa yrityksessä. Esimerkin pitkäaikaistyötön työllistyy sosiaalisen yrityksen harjoittaman työvoiman vuokrauksen kautta avoimille työmarkkinoille ja ratkaisee näin ainakin osan ongelmistaan saadessaan työtä ja palkkatuloja. Työllistymispolku 2:n tapauksessa nuori koulunsa kesken jättänyt henkilö tulee töihin nuorten työpajaan, josta hänet ohjataan töihin sosiaaliseen yritykseen. Koska hänen koulunkäyntinsä on jäänyt kesken, järjestetään hänen työllistymis- ja koulutuspolulleen ammatillista koulutusta. Yhdessä nuorten työpajassa ja sosiaalisessa yrityksessä saadun työkokemuksen kanssa saatu ammattikoulutus auttaa nuorta myöhemmin työllistymään avoimille työmarkkinoille, mikä ratkaissee ainakin osan hänen ongelmistaan ja ehkäisee mahdollista myöhempää syrjäytymistä. Työllistymispolku 3:n tapauksessa ihminen on alkoholisoitunut siihen mittaan, ettei hän pystyisi työskentelemään sosiaalisessa yrityksessä. Tästä syystä päihdehuolto ohjaa hänet työskentelemään ensin työkeskukseen, joka toimii osana sosiaalisen yrityksen verkostoa. Työkeskuksessa tapahtuvan kuntouttavan jakson jälkeen työntekijän tilanne on parantunut niin paljon, että hän voi työskennellä sosiaalisessa yrityksessä. Sosiaalisessa yrityksessä työskennellessään hän saa myös ammatillista koulutusta, jota lähellä sijaitseva aikuiskoulutuskeskus järjestää. Työjakson ja siihen kuuluvan koulutuksen jälkeen työntekijän tilanne on parantunut niin paljon, että työllistyy avoimille työmarkkinoille. Lopputuloksena on ihminen, joka on päässyt eroon alkoholismistaan ja joka ansaitsee elantonsa palkkatyössä. Kuten edellä mainitsin, kuviossa 4 esitetyn verkoston ja siihen kuuluvien työllistymispolkujen tarkoituksena on hahmotella sellaista sosiaalisen yrityksen yhteistyöverkostoa, joka mahdollistaisi liiketaloudellisesti ja sosiaalisesti kestävästi toimivan sosiaalisen yrityksen olemassaolon. Näihin seikkoihin liittyen Kuviossa 4 kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin: Jotta sosiaalinen yritys pysyisi liiketaloudellisesti kannattavana, vajaakuntoisimmat työntekijät ohjataan ensin työkeskukseen. Samoin kuntoutus ja koulutus hoidetaan Kuvion 4 tapauksessa pääasiassa muiden kuin sosiaalisen yrityksen toimesta, vaikka sosiaalinen yritys tekeekin tiivistä yhteistyötä kuntoutusta ja koulutusta antavien organisaatioiden kanssa. Toinen vaihtoehto olisi, kuten edellä on jo esitettykin, että sosiaalinen yritys hoitaisi ainakin osan kuntouttavasta ja kouluttavasta toiminnasta itse. Potentiaalinen verkosto on tässä piirretty suhteellisen laajaksi, koska ajattelin, että mitä laajempi verkosto on, sitä enemmän lisäresursseja sosiaalinen yritys voisi saada itselleen.

17 16 Kuvio 4. K:n mahdolliset toiminnalliset verkostot ja mahdollisia työllistymispolkuja (1-3) Ihmisillä ongelmia: pitkäaikaistyöttömyyttä, päihteiden käyttöä, vajaakuntoisuutta, vankilasta vapautuneita Alihankintaa puusepänteollisuudelle Työvoimatoimisto (työvoiman palvelupiste, työvoimaviranomaiset): lähettää työntekijöitä (pitkäaikaistyöttömät) Säätiö: omistaa Alueen kunnat: tukevat rahallisesti Muut tuotteita ostavat yritykset (osat, tuolit, muut kokonaisuudet ja tilaustyöt) Työkeskuksia Sosiaalinen yritys (K): puualan tuotteita, työtä, toimeentuloa, kuntoutusta, koulutusta Yksityiset asiakkaat nuorten työpajat Kunnat, kuntayhtymät vankeinhoito päihdehuolto II asteen koulut aikuiskoulutuskeskus Työvoimaa vuokraavat yritykset (rakennustoiminta, kotien remontointi, kotipalveluyritykset) muut sosiaalialan organisaatiot muut koulutuksen tarjoajat työllistyminen muihin yrityksiin, osuuskuntiin jne. Ihmisillä vähemmän ongelmia: työtä, toimeentuloa, kuntoutumista

18 17 Kaikkien verkoston toimintaan osallistuvien ei tarvitse olla kiinnostuneita koko verkoston toiminnasta. Esimerkiksi puutyötuotteita ostavien asiakkaiden ei välttämättä tarvitse edes tietää, että ne ostavat tuotteensa sosiaaliselta yritykseltä. Ajatuksena on se, että kaikki verkostoon osallistuvat hyötyvät verkostosta ilman, että tähän hyötyyn sisältyy sosiaalisen yrityksen sosiaalipoliittisiin tehtäviin liittyviä ihanteita. Tosin tällaisten ihanteiden olemassaolo synnyttäisi lisäkiinnostusta sosiaalista yritystä ja sen tukemista kohtaan. Huolimatta edellisestä yksityisiä intressejä koskevasta näkökohdasta, suuria alueella vaikuttavia toimijoita, kuten alueen kuntia, kiinnostaa varmasti Kuviossa 4 esitetyn verkoston taloudellinen kokonaistehokkuus. Tätä kokonaistehokkuuden laskemista ja arviointia käsitellään seuraavassa luvussa. Seitsemännessä luvussa on käsitelty K:n mahdollisuuksia muuttua kokonaan tai osittain sosiaaliseksi yritykseksi. Tässä seitsemännen luvun viimeisessä jaksossa pyrin löytämään vastauksia K:n resurssipulaan tarkastelemalla sitä potentiaalista verkostoa, jota sosiaalisen yrityksen ympärille voitaisiin pyrkiä luomaan. Verkostonäkökulma laajentaa kuitenkin sosiaalisen yrityksen tarkastelua oleellisella tavalla. Tätä laajennusta käsitellään seuraavassa viimeisessä luvussa. 8 Kohti sosiaalista yrittäjyyttä alueen voimavarana Edellisessä luvussa (ks. Kuvio 4) sosiaalista yritystä tarkasteltiin sen toimintaympäristön ja yhteistyöverkoston osana ja lisäksi vielä oletettiin, että tämä toimintajärjestelmä toteuttaa sosiaalipoliittisesti hyviä tavoitteita parantamalla ahdingossa elävien ihmisten elämää. Tällainen näkökulman laajentaminen merkitsee sitä, että siirrytään yksittäisen yrityksen tarkastelusta käsittelemään aluekehitystä ja alueen sosiaalista koheesiota tukevaa sosiaalista yrittäjyyttä. Sosiaalinen yrittäjyys voidaan tässä alustavasti määritellä yrittäjyydeksi, monen toimijan yhteiseksi intentioksi, jonka tarkoituksena on toimia liiketaloudellisesti kannattavasti ja tukea alueen asukkaiden sosiaalista hyvinvointia. Siirtymä yksittäisen sosiaalisen yrityksestä alueellisen sosiaalisen yrittäjyyden edistämiseen on itse asiassa varsin suuri lähestymistavan muutos. Verkoston aktiivisessa rakentamisessa on kyse siitä, että sosiaalinen yritys ja sen taustavoimat eivät vain sopeudu passiivisesti ympäristönsä vaatimuksiin, vaan että ne pyrkivät aktiivisesti muuttamaan ympäristöänsä itselleen suotuisammaksi. On huomionarvoista, että tällainen lähestymistavan muutos vastaa myös liiketaloudessa viime vuosina tapahtunutta teoreettista muutosta. Liiketaloudessa on enenevässä määrin siirrytty kontingenssiteoreettisesta lähestymistavasta kyvykkyysteoreettiseen lähestymistapaan. Kontingenssiteoriassa korostetaan sitä, että menestyvän liikeyrityksen on pyrittävä sopeutumaan mahdollisimman hyvin epävarmaan ja muuttuvaan (kontingenssiin) ympäristöönsä. Kyvykkyysteoriassa taas tähdennetään sitä, että yrityksen on menestyäkseen otettava aktiivinen asenne suhteessa ympäristöönsä ja yritettävä vaikuttaa siihen itselleen suotuisalla tavalla. Juuri tähän alueellisesta verkostonäkökulmasta lähtevä sosiaalisen yrityksen ja sosiaalisen yrittäjyyden edistäminen pyrkii. Kuvion 4 käsittelyn yhteydessä mainittiin, että verkostoon osallistuminen ei edellytä kaikilta toimijoilta kiinnostusta verkoston sosiaalipoliittisiin päämääriin. Esimerkiksi puutyötuotteita ostavien asiakkaiden ei tarvitse olla kiinnostuneita muusta kuin yksityistaloudellisesta intressistään. Toisin on suurten alueellisten toimijoiden laita. Etenkin kuntia ja kuntien yhteenliittymiä kiinnostaa todennäköisesti kovastikin, mitä taloudellisia hyötyjä sosiaalinen yrittäjyys voisi tuoda seudulla. Itse asiassa kuntien ja muiden alueellisten toimijoiden rahoituksen ja

19 18 mahdollisen osaomistajuuden edistämiseksi on ilmeisesti varsin tärkeätä pystyä vakuuttamaan kunnat siitä, että sosiaalinen yrittäjyys hyödyttää aluetta rahallisestikin. Kuitenkin monet sosiaalisen yrittäjyyden tuomista eduista voivat olla vaikeasti mitattavia. Tällöin on pyrittävä löytämään euromääräisiä arvioita myös sellaisille hyödyille, jotka eivät näy suoraan esimerkiksi itse sosiaalisen yrityksen kirjanpidossa. Esimerkiksi Peng-analyysi (Prioritering efter nytto grunder) tarjoaa menetelmän, jonka avulla voitaisiin arvioida sosiaalisen yrittäjyyden nettohyötyä euroina. 1 Seuraavassa pitkässä suorassa lainauksessa on lyhyesti kerrottu Peng-menetelmästä (ks. Dahlgren, Lundgren & Strinberg, 2003). Lainauksessa käytetty esimerkki koskee terveysalan informaatioteknologian investointeja, mutta Peng-analyysia voidaan soveltaa toimialasta riippumatta (Peng- analyysi aluetietojärjestelmän nettohyötyvaikutuksista Pyörteen jatkotutkimushanke case kuvantaminen Hyvinkään sairaanhoitoalueella, Hallipelto, Lepistö, Nuutinen, Paasovaara 2005): Peng on Ruotsissa kehitetty kustannuslaskentamenetelmä tietotekniikkainvestointien kustannusvaikuttavuuden arviointiin (Dahlgren, Lundgren & Strinberg, 2003). Sen avulla on arvioitu yli 100 terveydenhuollon tapausta perustietojärjestelmistä internet-pohjaisiin palveluihin. Pengin avulla pyritään vastaamaan mm. millaisia hyötyvaikutuksia it-investoinnilla on, kuinka tietoteknologiaa voidaan käyttää saavuttamaan hyötyjä kyseessä olevassa toiminnassa, minkä hyötyjen saavuttamiseen kannattaa keskittyä, mitkä investoinnit antavat eniten hyötyjä per euro ja kuinka arvotamme hyödyt. Peng ei ole kirjanpidollisen tarkka menetelmä, vaan keskittyy hyötyjen suuruusjärjestyksen mukaiseen mittaamiseen, niiden arvottamiseen ja hyötyjen kokonaisvaltaiseen tarkasteluun potilaan, yhteiskunnan ja tuottajaorganisaation näkökulmasta. Saatuja hyötyjä verrataan investoinnista, ylläpidosta ja riskien eliminoinnista syntyneisiin kustannuksiin. Investointi on kannattava, mikäli suorat hyödyt ovat kustannuksia suuremmat. Peng-menetelmä antaa yksinkertaisen, käytännönläheisen näkökulman erilaisten it-investointien kustannusvaikuttavuudesta. Sen perusteella saadaan kokonaiskuva saavutettavissa olevista hyötyvaikutuksista ja niiden osakomponenteista, joille lasketaan myös euromääräiset perusteet. Myös prosessina Peng on hyödyllinen. Arvotettavat hyödyt perustuvat brain storming ryhmän keskusteluun ja konsensukseen esille tuoduista hyödyistä. Ryhmä asettaa hyödyt myös tärkeysjärjestykseen: suorat, epäsuorat ja vaikeasti arvotettavat hyödyt. Graafisessa kuviossa suorat hyödyt merkitään vihreällä, epäsuorat keltaisella ja vaikeasti arvotettavat punaisella. Jotta euromääräinen perusta jokaiselle hyödylle löytyy, ryhmä selvittää yhdessä, miten ja millä tunnusluvuilla eurot lasketaan. Perusteiden selvittäminen vaatii tilastotietoja ja kirjallisuuteen tutustumista. Hyötyjen rinnalle grafiikassa piirretään suorat ja riskien eliminoinnista aiheutuneet kustannukset (sininen pylväs). Mikäli kustannukset ylittävät suorien hyötyjen vaikutuksen, investointia kannattaa harkita. Toisaalta investointi voidaan perustella myös muilla kuin suorilla säästöillä, kuten potilaan ja yhteiskunnan vaikeasti mitattavilla hyödyillä. Pengin erilaisia käyttötapoja ovat esim. suunnitellun investoinnin kannattavuuden arviointi, kuten nyt suoritetussa Peng-analyysissä, vaihtoehtoisten investointien vertailu, suunnitellun investoinnin nettohyödyn lisääminen, vanhan investoinnin hyötyjen arviointi tai mahdollisesti lisähyötymahdollisuuksien selvittäminen. Pengiä voidaan käyttää investointiprosessin useassa eri vaiheessa tai projektin vaikutusten seurannassa. Käyttäjälleen Peng tarjoaa terveydenhuollon kustannusten arviointimallin, jonka avulla voidaan nykyistä monipuolisemmin ja luotettavammin kuvata ja perustella kustannusvaikutusten muodos- 1 Tosin tätä lähestymistapaa voidaan arvostella siitä, että siinä annetaan euromääräisiä hintoja asioille, joita ei saisi periaatteellisista syistä arvottaa rahassa.

20 19 tuminen. Se antaa uuden työkalun päätöstä vaativien esitysten tueksi ja on sovellettavissa muuhunkin kuin vain it-investointien nettohyötyjen arviointiin. Kuviossa 4 esitetyn verkosto näkökulman kannalta on hyödyllistä, että Peng-menetelmään perustuva hyötyjen arviointi tuo verkoston eri jäsenet yhteen, mikä omalta osaltaan edistää ja lujittaa alueellista verkostoa ja sosiaalista yrittäjyyttä. Lopuksi haluaisin vielä esittää joitakin ajatuksia siitä, mihin suuntaan sosiaalista yrittäjyyttä koskeva SOSvoima-hankkeen osan jatkotyöskentely voisi jatkossa edetä. Nämä ideat pohjautuvat yllä hahmotellulle lähtökohdalle, jonka mukaan sosiaalista yritystä tarkastellaan osana alueellista sosiaalista yrittäjyyttä: Voitaisiin tarkastella sitä, mitä seikkoja tulisi ottaa huomioon alueellista verkostoa perustettaessa (esim. perustelu alueellisille toimijoille kustannus-hyöty laskelmalla, luottamuksen ja sosiaalisen pääoman asema). Miten voidaan varmistaa se, että alueellinen sosiaalinen yrittäjyys pysyy toiminnassa alkuvaiheen jälkeen (sosiaalisen yrittäjyyden hyvä kehä, sen uusintamisen varmistaminen). Miten käynnistää verkoston luomisen prosessi ja miten pitää tätä prosessia yllä? Miten motivoida eri toimijoita? Mitä tehtäviä itse sosiaaliseen yritykseen voisi sisällyttää (kuntoutus, koulutus) ja mitä tehtäviä verkoston muut osat voisivat hoitaa? Toisin ilmaistuna: millainen työnjako eri toimijoiden välillä toimii parhaalla tavalla? Viitteet Dahlgren, E. & Lundgren, G. & Stigberg, L Öka nyttan av IT inom vården! Att skapa och värdera nytta i verksamheten med hjälp av Peng modellen. Åkessons, Emmaboda. Defourny, J Introduction From Third Sector to Social Enterprise. Teoksessa: Borzaga C. & Defourny, J. with the assistance of Sophie A., and Gallaghan J The Emergence of Social Enterprise, s Routledge, London and New York K:n johtajan haastattelu K:n johtajan puhelinhaastattelu Laki sosiaalisista yrityksistä 1351/2003. FINLEX Säätiön toiminnanjohtajan haastattelu Säätiön toiminnanjohtajan puhelinhaastattelu