Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 801/2002 vp Ikäihmisten matkavakuutus Eduskunnan puhemiehelle Hyväkuntoiset ikäihmiset kokevat olevansa muita kansalaisia huonommassa asemassa, koska 70 vuotta täyttäneet henkilöt eivät saa enää jatkuvaa matkavakuutusta. Asia koetaan hyvin epäoikeudenmukaiseksi eläkeläisjärjestöissä. Vakuutusyhtiöt eivät enää myönnä jatkuvaa matkavakuutusta, vaan yli 70-vuotiaille matkavakuutus myönnetään kertavakuutuksena. Vakuutusyhtiöt ovat korottaneet tuntuvasti jatkuvan matkavakuutuksen hintoja. Suuntaus vakuutusyhtiöissä näyttää olevan se, että ikäihmisiä ei haluta vakuuttaa. Syyksi ilmoitetaan vanhempien henkilöiden muita korkeampi sairastavuus. Jatkuva matkavakuutus on mm. monikertaviisumin saamisen edellytys. Ongelmaan ovat törmänneet monet matkustelevat eläkeläiset sekä muun muassa Venäjällä, entisillä synnyinseuduillaan sankarihautoja kunnostamassa käyneet haapajärveläiset veteraanit. Monikertaviisumilla ja voimassa olevalla jatkuvalla matkavakuutuksella ryhmä voi valita matkapäivänsä vapaasti, mikä helpottaa ryhmän työskentelyä. He voivat suunnitella ja toteuttaa matkansa esim. suotuisten ilmojen mukaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että yli 70-vuotiailla on mahdollisuus saada muiden kansalaisten tapaan jatkuva matkavakuutus? Helsingissä 30 päivänä syyskuuta 2002 Markku Laukkanen /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Markku Laukkasen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 801/2002 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että yli 70-vuotiailla on mahdollisuus saada muiden kansalaisten tapaan jatkuva matkavakuutus? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Kirjallisessa kysymyksessä mainitulla matkavakuutuksella tarkoitetaan vapaaehtoista matkan varalta otettavaa ns. matkustajavakuutusta. Vakuutus korvaa sen voimassaoloaikana alkavia matkasairauksia tai sattuvia matkatapaturmia. Matkustajavakuutusta myönnetään joko yksittäistä matkaa kohti kertaluonteisena tai jatkuvana. Jatkuva matkustajavakuutus liittyy monessa tapauksessa asiakkaan palvelusopimukseen vakuutusyhtiön kanssa tai muuhun vakuutukseen kuten kotivakuutukseen. Vapaaehtoisessa matkustajavakuutuksessa on kysymys riskistä aiheutuvien kulujen jakamisesta samanlaiselle riskille alttiina olevien kesken. Matkustajavakuutus poikkeaa luonteeltaan lakisääteisistä vakuutuksista kuten sairausvakuutuksesta, joka on sosiaalivakuutusta ja perustuu sosiaalisen tulonsiirron periaatteelle. Vapaaehtoisessa matkustajavakuutuksessa vakuutusmaksu sitä vastoin vastaa vakuutusmatemaattisesti arvioitua riskiä. Käytännössä vakuutettujen riskeissä on eroja. Jos samaa vakuutusta myytäisiin samoin ehdoin ja maksuin sellaisille asiakkaille, joiden terveysriskit poikkeavat merkittävästi toisistaan, seurauksena olisi, että ne, joiden riskit ovat pienimmät, maksaisivat riskiinsä nähden liian suuria ja suurempiriskiset liian pieniä vakuutusmaksuja. Pieniriskiset toisin sanoen rahoittaisivat osan suurempiriskisten vakuutusturvasta. Tämä ei olisi kohtuullista pieniriskisiä vakuutettuja kohtaan. Oikeudenmukaista ja eri riskiryhmiin kuuluvien vakuutuksenottajien kannalta tasavertaista on nimenomaan se, ettei edellä kuvattua subventiota tapahdu. Jatkuva matkustajavakuutus kuuluu niihin vakuutuksiin, joita vakuutusyhtiö ei saa irtisanoa sillä perusteella, että vakuutetun terveydentila on vakuutuksen ottamisen jälkeen huonontunut. Tämän vuoksi vakuutusyhtiöllä tulee olla oikeus rajoittaa vakuutuksensa myöntämistä tai jättää myöntämättä vakuutus riskitekijöiden perusteella. Tällaisena perusteena voidaan pitää muun muassa vakuutusta hakevan henkilön korkeata ikää. Jos matkustajavakuutuksia myönnettäisiin kaikille vakuutuksen haluaville, vakuutusyhtiö joutuisi ottamaan vakuutusmaksussa huomioon terveydeltään riskialttiimpien vakuutettujen terveempiä vakuutettuja huomattavasti suuremman riskin. Tällöin syntyisi edellä mainittu kohtuuttomuusongelma vakuutettujen kesken. Kuten kirjallisessa kysymyksessä on esitetty, matkustajalla on iästään riippumatta mahdollisuus nykyisin hankkia matkakohtainen matkustajavakuutus, joka yleensä kattaa myös iäkkään matkustajan vakuutustarpeet. Esimerkiksi enintään 3 kuukauden pituista matkaa varten useat vakuutusyhtiöt tarjoavat matkustajavakuutuksia ilman ikärajaa tai terveysselvitystä. Eräät vakuutusyhtiöt tarjoavat kuitenkin myös pidemmäksi määräajaksi matkustajavakuutuksia, mutta tällöin vakuutuksen saamiseksi yhtiöt saattavat vaatia asiakkaalta terveysselvitystä. Vakuutusyhtiöillä olisi mahdollisuus tarjota erityisesti iäkkäämmille asiakkaille tarkoitettuja 2

3 Ministerin vastaus KK 801/2002 vp Markku Laukkanen /kesk jatkuvia matkustajavakuutuksia. Tällaisten vakuutusten hinnat muodostuisivat kuitenkin vakuutusmatemaattisesti arvioitujen riskien perusteella niin korkeiksi, että vakuutuksille ei todennäköisesti olisi kysyntää. Edellä olevan perusteella katson, että vakuutusyhtiöllä tulee olla mahdollisuus riskien arviointiin perustuen määrittää asianmukaisesti vapaaehtoisten vakuutusten erilaiset ehdot ja maksut. Helsingissä 22 päivänä lokakuuta 2002 Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Markku Laukkanen /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 801/2002 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att personer över 70 år skall ha möjlighet att få en fortgående reseförsäkring på samma sätt som övriga medborgare? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Den reseförsäkring som avses i det skriftliga spörsmålet är en frivillig s.k. resenärförsäkring som tas för resan. Försäkringen ersätter sjukdoms- eller olycksfall som inträffar under försäkringens giltighetsperiod. Resenärförsäkringen beviljas antingen för en enskild resa eller som fortlöpande försäkring. En fortlöpande resenärförsäkring anknyter i många fall till kundens serviceavtal med försäkringsbolaget eller till en annan försäkring, t.ex. en hemförsäkring. I den frivilliga resenärförsäkringen fördelas de kostnader som förorsakas av en risk mellan personer som är utsatta för en likartad risk. Resenärförsäkringen avviker till sin karaktär från de lagstadgade försäkringarna, t.ex. sjukförsäkringen, som är en socialförsäkring och grundar sig på principen om social inkomstöverföring. Premien för den frivilliga resenärsförsäkringen motsvarar däremot en försäkringsmatematiskt uppskattad risk. I praktiken finns det olikheter i de försäkrades risker. Om samma försäkring skulle säljas med samma villkor och samma premie till kunder vars hälsorisker skiljer sig märkbart från varandra, skulle det medföra att personer hos vilka risken är mindre skulle betala alltför höga premier i proportion till risken, och personer hos vilka risken är större skulle betala alltför låga premier. Personer som statistiskt sett knappast riskerar att råka ut för sjukdom eller olycksfall skulle med andra ord bekosta en del av försäkringsskyddet för personer som löper en större risk att utsättas för dessa. Detta är inte skäligt mot försäkringstagare med liten risk. Det är uttryckligen rättvist och jämlikt för försäkringstagare ur olika riskgrupper att den ovan beskrivna subventionen inte sker. En fortlöpande resenärförsäkring hör till de försäkringar som ett försäkringsbolag inte får säga upp av den anledningen att den försäkrades hälsotillstånd har försämrats efter det att försäkringen tecknades. Av denna orsak bör försäkringsbolagen ha rätt att begränsa beviljandet av försäkringar eller i vissa fall rätt att låta bli att bevilja en försäkring på basis av riskfaktorerna. En sådan grund kan anses vara bl.a. en hög ålder hos den som söker försäkring. Om resenärförsäkringen skulle beviljas alla som vill ha den, skulle försäkringsbolaget vara tvunget att i försäkringspremien ta i beaktande den betydligt större risk som är förenad med försäkringstagare med sämre hälsa än med försäkringstagare som är friskare. I så fall skulle det ovannämnda oskälighetsproblemet uppstå mellan försäkringstagarna. Så som det framförs i det skriftliga spörsmålet har resenären oavsett ålder numera möjlighet att skaffa en resespecifik resenärförsäkring, som i allmänhet täcker också en äldre resenärs försäkringsbehov. T.ex. för en högst tre månader lång resa erbjuder flera försäkringsbolag resenärförsäkringar utan åldersgräns eller utredning av hälsotillståndet. Vissa försäkringsbolag erbjuder också resenärförsäkringar för en längre tidsperi- 4

5 Ministerns svar KK 801/2002 vp Markku Laukkanen /kesk od, men då kan bolagen kräva en hälsoutredning av kunden. Försäkringsbolagen skulle ha möjlighet att erbjuda fortlöpande resenärförsäkringar avsedda särskilt för äldre kunder. Priserna på sådana försäkringar skulle dock på basis av de försäkringsmatematiskt uppskattade riskerna bli så höga att det sannolikt inte skulle finnas någon efterfrågan på försäkringarna. Med stöd av det som anförts ovan anser jag att försäkringsbolagen bör ha möjlighet att på basis av en bedömning av riskerna på behörigt sätt fastställa olika villkor och premier för frivilliga försäkringar. Helsingfors den 22 oktober 2002 Social- och hälsovårdsminister Maija Perho 5