Inkoonrannan asemakaava Maankäytön vaikutukset linnustoon ja viitasammakkoon

Transkriptio

1 Inkoonrannan asemakaava Maankäytön vaikutukset linnustoon ja viitasammakkoon Silvestris luontoselvitys oy

2 Inkoon kunta Inkoonrannan asemakaava 2 (14) Sisältö 1. Johdanto Aineisto Asemakaava Rakentaminen ranta-alueelle (AP) VL-alue/Rannan hoito (niitetty) Rantaraitti Linnusto Tausta Alueen merkitys linnustolle Viitasammakko Tausta Alueen merkitys viitasammakolle Kaavan vaikutukset Vaikutukset linnustoon Vaikutukset viitasammakkoon Ehdotukset haittojen vähentämiseksi Linnustovaikutusten vähentäminen Viitasammakko Lähteet...14 Liitekartta Kansikuva: Viitasammakon lisääntymispaikkana toimii ruovikon ympäröimä oja. Lakoontuneen ruovikon keskelle jääneet lätäköt ovat suosituimpia soidinpaikkoja. (kuva: /Sami Virta) Silvestris luontoselvitys oy Sami Virta & Esko Vuorinen p esko.vuorinen@silvestris.fi

3 Inkoon kunta Inkoonrannan asemakaava 3 (14) 1. Johdanto Vaikutusarvion on laatinut Silvestris luontoselvitys oy (Sami Virta ja Esko Vuorinen). Toimeksiantajana on Inkoon kunta. Inkoonrannan asemakaavan alue sijaitsee Inkoon keskustassa Rantatien, Suurkirkontien ja Katajanokantien sekä Inkoonjoen ja Kyrkfjärden-nimisen merenlahden välissä. Se on pinta-alaltaan noin 26 hehtaaria. Alueen eteläpäässä on Inkoon satama ja kauppakeskus Strand. Tämän vaikutusarvioinnin tarkoituksena on: selvittää, millaisia vaikutuksia kaavaluonnoksen mukaisella maankäytöllä on alueella pesivään ja levähtävään ja ruokailevaan linnustoon sekä viitasammakkoon, esittää toimenpiteitä lintujen ja viitasammakoiden elinympäristöjen parantamiseksi ja toisaalta haittojen minimoimiseksi ja kompensoimiseksi. 2. Aineisto Vaikutusarvio perustuu suunnittelualueelta ja sen ympäristöstä tehtyihin luontoselvityksiin: Inkoon kirkonkylän Västerkullan ja Prästgårdenin alueen luontoselvitys - luontotyypit ja pesivä linnusto. Luontopalvelu Vanamo Vattenvegetation i Kyrkfjärden. Catherine Munsterhjelm Inkoo Kyrkfjärden, luontoselvitys. Silvestris luontoselvitys oy Inkoon Kyrkfjärdenin lahden tila. Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry

4 Inkoon kunta Inkoonrannan asemakaava 4 (14) 3. Asemakaava 3.1. Rakentaminen ranta-alueelle (AP) Lähivirkistysalueen (VL) länsireunaan on suunniteltu rakennettavaksi asuinpientalojen korttelialue (yht k-m 2 ). Rakennusten sijoittelulla pyritään mahdollistamaan mahdollisimman laaja merinäköala. Nykyisin alueella sijaitsee tenniskenttä, rakentamatonta ruderaattialuetta, vanha ojikko penkereineen sekä puistomaisen harvaa nuorta puustoa, lähinnä koivua, tervaleppää ja yksittäisiä havupuita. Rakennettava korttelialue tulee sijaitsemaan viitasammakkoesiintymän läheisyydessä VL-alue/Rannan hoito (niitetty) 3.3. Rantaraitti Lähivirkistysalue on nykyisellään valtaosin järviruovikkoa, jonka korkeus ja tiheys vaihtelevat. Rantaviivassa ruovikko on tiheämpää ja hieman korkeampaa kuin sisempänä rannasta jossa korkeus jää alle kahden metrin ja kasvusto on miltei helppokulkuista ja harvaa. Maapohja on kasvuston alla savimaata ja melko kuivaa mikä näkyy heikompana kasvuna. Alueen pohjoisosa on puustoista tuoretta ja kosteaa lehtoa (Luontopalvelu Vanamo 2012). Rantaviivan läheinen ruovikkokaistale ja pohjoisosan lehtoalueet on merkitty kaavaluonnokseen luomerkinnällä. Suunnitelmissa on, että puustoa poistetaan ja ruovikkoa niitetään alueen länsiosassa merinäköalan aikaansaamiseksi. Lähivirkistysalueelle on suunniteltu rakennettavan rannansuuntainen kolme metriä leveä rantaraitti kevyelle liikenteelle. Raitille tulee pistot asuinpientalojen korttelialueelta. Raitti tulee kulkemaan ruovikkovyöhykkeellä ja ylittämään ojan jossa esiintyy viitasammakkoa. Ainakin merenpuoleista osaa ruovikosta on tarkoitus hoitaa niittämällä merinäköalan aikaansaamiseksi.

5 Inkoon kunta Inkoonrannan asemakaava 5 (14) 4. Linnusto 4.1. Tausta Uhanalaisluokitellut lajit Suomen lintulajien uhanalaisuusluokiteltu on määritelty viimeksi vuonna 2015 (Tiainen ym. 2016). Uhanalaisluokat ovat matalimmasta korkeimpaan: LC NT VU EN CR elinvoimainen silmälläpidettävä vaarantunut erittäin uhanalainen äärimmäisen uhanalainen. Kyrkfjärdenin linnustoselvityksessä (Silvestris 2017) havaittiin 17 uhanalaisluokiteltua lintulajia. Näistä lajeista kaavan vaikutusalueella pesii, levähtää tai ruokailee uhanalaisluokitelluista tukkasotka (EN), pajusirkku (VU), isokoskelo (VU), haapana (VU), liro (NT) ja silkkiuikku (NT). Direktiivilajit EU:n lintudirektiivin (79/409/EEC) liitteessä I luetellaan luonnonvaraisista linnuista erityistä suojelua vaativat lajit. Kyseisten lajien tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen erityisesti pesimäaikaan sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Direktiivilajeista alueella esiintyvät räyskä, kalatiira, kalasääski, uivelo ja laulujoutsen. Vastuulajit Suomella on erityisvastuu lintulajeista joiden Euroopan kannasta vähintään prosenttia pesii Suomessa. Vastuu merkitsee lähinnä sitä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa lajit eivät välttämättä ole uhanalaisia. Lainsäädännössä määriteltyä asemaa vastuulajeilla ei ole. Kaavan vaikutusalueella esiintyy säännöllisesti 9 vastuulajia, jotka ovat osin samoja kuin uhanalaisluokitellut tai direktiivilajit. Lajit ovat: laulujoutsen, telkkä, uivelo, tukkasotka, isokoskelo, tavi, haapana, kalatiira ja liro.

6 Inkoon kunta Inkoonrannan asemakaava 6 (14) 4.2. Alueen merkitys linnustolle Kaavan lähivirkistysalueen edustan merenlahti on hyvin matala ja kerää siksi keväisin ja etenkin syksyisin suuria määriä vesilintuja. Kevätmuuton aikaan rantaviivan tuntumassa ruokailee ja levähtää myös pieniä määriä kahlaajia. Varsinaista lieterantaa ei alueella ole, mistä syystä kahlaajien määrät ovat pieniä. Keväällä ja alkukesästä suurimmat vesilintumäärät havaitaan läheisellä, kaava-alueen itäpuolella sijaitsevalla Dalsundetilla ja vain pieni osa linnuista vierailee kaava-alueen matalikolla (Silvestris ) Syksyisin lähivirkistysalueen edustan lahdelle kerääntyy suuria määriä tukkasotkia, kohtalaisia määriä hanhia ja joutsenia sekä vähemmässä määrin muita vesilintuja kuten telkkiä, haapanoita, heinäsorsia ja isokoskeloita (Tiira-lintutietokanta). Myös yksittäisiä harmaahaikaroita havaitaan rantaviivan ruovikon laidoilla sulan veden aikaan. Suurimmat lintukerääntymät havaitaan syyslokakuussa. Tuoreella syksyisellä tarkastuskäynnillä lahdella havaittiin 240 tukkasotkaa, 96 kanadanhanhea, 40 kyhmyjoutsenta, 26 laulujoutsenta sekä kymmenkunta telkkää ja heinäsorsaa. Pesimäaikaan lähivirkistysalueen merenlahdella saalistaa kalatiiroja, räyskiä ja kalasääskiä. Vuoden 2017 selvityksessä kalasääski ja räyskä havaittiin saalistavana kaikkina maastokartoituspäivinä. Usein kalasääskiä nähtiin lekuttelemassa alueella kaksi yhtä aikaa ja lintujen poistuessa saaliineen voitiin lentosuunnista päätellä että ruokaa vietiin ainakin kahdelle eri pesälle. Räyskiä saalisti alueella enimmillään 4 yhtä aikaa, päivittäin 1-3 yksilöä. Kalatiiroja havaittiin enimmillään 25 yksilöä saalistamassa Kyrkfjärdenin pohjoisilla lahdilla. Kalasääsken ja räyskän tärkeimmät saalistusalueet sijaitsivat keväisten vesilintujen tapaan Dalsundetilla mutta usein myös kaavaalueen matalalla lahdella. Kalatiirat saalistivat enimmäkseen kaava-alueen lahdella ja satama-alueen länsipuolisilla lahdilla. Pajusirkkua lukuun ottamatta kaikki kaava-alueen vaikutuspiirissä tavattavat uhanalaisluokitellut lajit, direktiivi- tai Suomen vastuulajit käyttävät aluetta ainoastaan ruokailuun tai levähtämiseen. Pajusirkkuja pesii lähivirkistysalueella yksi pari.

7 Inkoon kunta Inkoonrannan asemakaava 7 (14) 5. Viitasammakko 5.1.Tausta Viitasammakko (Rana arvalis) kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on mm. Suomen luonnonsuojelulain 49 pykälän nojalla kielletty. Ympäristöministeriön julkaisun (Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt ) mukaan lajin esiintymispaikoilla lisääntymispaikaksi voidaan tulkita ne vesialueen osat, joissa koirailla on lisääntymisreviirit, joissa pariutuminen ja kutu tapahtuvat ja joissa nuijapäät elävät. Soidintaminen riittää osoittamaan lisääntymispaikan olemassaolon. Levähdyspaikkaan kuuluvat päivälepopaikat esim. kasvillisuuden suojissa ja talvehtimispaikat sekä maa- että vesiympäristössä. Kutualueilla olevia talvehtimispaikkoja lukuun ottamatta levähdyspaikat eivät kuitenkaan ole yksiselitteisesti määriteltävissä. Lisääntymis- ja levähdyspaikan välittömässä läheisyydessä tulee olla levähdyspaikaksi ja ravinnonhakuun soveltuvaa ympäristöä. Suomessa viitasammakko vaikuttaa olevan runsaimmillaan luonnontilaisessa elinympäristössä, mm. soilla, ja harvalukuisimmillaan kaupunkiympäristöissä. Viitasammakon elinympäristöjä ovat suot, vesistöjen rannat (myös murtovesi) ja erilaiset pienvedet, kuten lammikot ja ojat, sekä näiden läheiset maa-alueet: kosteikot, rantaluhdat sekä kosteat niityt ja metsät. Viitasammakko viettää talven horroksessa vesialueiden pohjamutaan kaivautuneena tai tuoreen radiolähetin-seurannan mukaan myös karikkeen alla maakoloissa (Ruuth 2017). Vedessä talvehtimispaikan tulee olla niin syvällä (vähintään noin metri), ettei vesi jäädy pohjaa myöten kovallakaan pakkasella. Yleensä samalla alueella talvehtii useita yksilöitä ja myös muita sammakkoeläinlajeja. Talvehtiminen päättyy huhti-toukokuussa jäiden lähdettyä. Lisääntyminen tapahtuu keväällä, säistä riippuen Etelä-Suomessa yleensä vapun aikaan, Lapissa noin kuukautta myöhemmin. Laji on paikkauskollinen, ja yksilöt saattavat vaeltaa etäältäkin (jopa 1-2 km päästä) lisääntymispaikoille. Viitasammakon tiedetään kesällä liikkuvan noin kilometrin säteellä lisääntymispaikastaan, kunhan alueella on lajille suotuisaa elinympäristöä sekä vedessä että maalla. Lisääntymiseen kuuluu ryhmäsoidin, jossa yksilöt kilpailevat parhaista lisääntymispaikoista (lammikon lämpimin kohta) ja lisääntymiskumppaneista (kookkaimmat yksilöt). Kudun tapahduttua sammakot nousevat maalle ja viettävät kesän maaympäristössä palatakseen syys-lokakuussa vesistöihin talvehtimaan. Viitasammakkonaaraasta tulee satoja mätimunia, jotka muodostavat kutury-

8 Inkoon kunta Inkoonrannan asemakaava 8 (14) kelmän. Viitasammakon kuturykelmä on hieman pienempi ja huonommin kelluva kuin tavallisella sammakolla (Rana temporaria). Kutu kehittyy parissa viikossa nuijapäiksi. Aikuiset yksilöt viipyvät lisääntymislammikoissa vain muutaman viikon, mutta nuijapäät ovat lammikoissa heinä-elokuun vaihteeseen saakka. Suomessa viitasammakko saavuttaa sukukypsyyden noin neljävuotiaana. Nuoret koiraat eivät kuitenkaan pärjää lisääntymiskilpailussa vanhemmille ja kookkaammille yksilöille. (Julkaisussa: Nieminen, M. & Ahola, A. (toim.), Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt, s Suomen ympäristö 1/2017.) 5.2. Alueen merkitys viitasammakolle Viitasammakoita esiintyy koko Kyrkfjärdenin pohjoisella rantaalueella. Vuoden 2017 kartoituksessa sammakoita kuultiin viidellä kohteella melko tasaisesti levittäytyneenä Björkuddenin uimarannan ja Dalsundetin laskuojan välille. Soidinpaikoista kolme oli lakoontuneen ruovikon keskelle muodostuneita pieniä avovesilampareita tai pienimmillään lätäköitä. Kyseiset soidinpaikat ovat muodostuneet vedenpinnan tason, tuulten ja jääolojen mukaan. On todennäköistä, että avovesiaukkojen sijainti vaihtelee vuosittain ja siten myös soidinpaikkojen sijainti. Pysyvän soidinpaikan muodostivat ainoastaan Dalsundetin pohjukka ja kaava-alueen lähivirkistysalueella sijaitseva leveähkö oja jossa avovettä on aina jonkin verran sääoloista riippumatta. Lähivirkistysalueen poikki kulkeva oja alkaa nykyisten jääkiekkokaukalon ja tenniskentän viereltä ja jatkuu viivasuorana ruovikon läpi matalaan merenlahteen. Ojan kaivusta tulleet maamassat on aikanaan kasattu ojan reunoille, missä kasvaa nyt harva koivurivistö. Ojaan liittyy heti tenniskentän jälkeen poikkiojat molempiin suuntiin. Poikittaisojat ja pääuoman alkuosa ovat vähävetisiä ja umpeen kasvamassa eivätkä nykyisellään sovellu viitasammakon lisääntymisympäristöksi. Sammakoille sopivaa soidin- ja kutuympäristöä on merenrannalta n metriä sisämaahan päin. Oletettavasti viitasammakoiden elinpiiri käsittää soidinajan ulkopuolella rantoja kiertävän järviruokovyöhykkeen sekä siihen rajautuvat niityt, luhdat ja pensastoiset kosteat tiheiköt.

9 Inkoon kunta Inkoonrannan asemakaava 9 (14) Kuva 1. Tyypillinen pienialainen soidinpaikka lakoontuneessa ruovikossa. Kuvattu kaavaalueen länsipuolelta Björkuddenilta. ( /Sami Virta) 6. Kaavan vaikutukset 6.1. Vaikutukset linnustoon Kaava-alueella pesii huomion arvoisista lajeista ainoastaan pajusirkku, joka on Suomessa vielä yleinen ruovikoiden pesimälaji. Se on luokiteltu vaarantuneeksi nopean kannan taantumisen vuoksi. Pajusirkku ei ole kovin arka laji ja rantaraitista huolimatta lajille jää runsaasti pesimäbiotooppia rantavyöhykkeelle. Lähivirkistysalueen ruovikko on myös suhteellisen harva- ja matalakasvuista eikä sillä kasva pensaita. Pajusirkku suosii korkeita ja tiheitä ruovikoita joissa kasvaa myös pajuja tai muita puuvartisia pensaita. Uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltu silkkiuikku ja direktiivilaji laulujoutsen pesivät Dalsundetin ja Kyrkfjärdenin välisessä ruovikossa. Etäisyys kaava-alueeseen on kuitenkin muutamia satoja metrejä, eikä tulevalta rantaraitilta ole näköyhteyttä pesille, joten kaavalla ei liene vaikutusta kyseisiin lajeihin. Lähivirkistysalueen edustan lahdella ruokailee ja levähtää sulan veden aikaan syksyisin enimmillään satoja vesilintuja. Keväällä ja kesällä vesilintuja on selvästi vähemmän, enimmillään muutamia kymmeniä. Vesilintulajeista kyhmyjoutsen, tukkasotka ja kana-

10 Inkoon kunta Inkoonrannan asemakaava 10 (14) danhanhi sietävät hyvin ihmisvaikutuksen läheisyyden. Vertailuna voidaan käyttää Tammisaaren kaupungin rantaa Raaseporissa, jossa syksyisin levähtää enimmillään toista tuhatta tukkasotkaa rannan ja laitureiden tuntumassa vaikka rantaviivaa myötäilee vilkas kevyen liikenteen väylä. Lokkilinnuista kalatiira sietää myös hyvin ihmistä pesimäpaikkoja lukuun ottamatta eikä kaavalla ole vaikutusta alueella saalistaviin kalatiiroihin. Telkkä, uivelo, isokoskelo, heinäsorsa, haapana, laulujoutsen, räyskä ja kahlaajalinnut sietävät jonkin verran ihmistä mutta ovat kuitenkin edellisiä arempia. Rantaraitin rakentamisella lähivirkistysalueelle olisi lievästi karkottava vaikutus aivan lahden pohjukassa esiintyville yksilöille. Suurin vaikutus kaavalla olisi kalasääskelle, joka on suhteellisen arka laji eikä juuri siedä ihmistä lähellään saalistaessaan, joskaan laji ei myöskään lukeudu kaikkein arimpiin lintulajeihimme. Nykyisellään kaavan itäinen osa ja lähivirkistysalue ovat periaatteessa luonnontilaisia, alueella ei liiku ihmisiä ja rantaa lähintä kulkureittiä ja lähimpiä rakennuksia suojaa harva puusto ja laajahko rantaruovikko, mikä tekee lahden pohjukasta rauhaisan saalistuspaikan. Myös sataman laiturialueen ja lahden välinen n. 130 metriä pitkä, aikoinaan rakennettu ja nykyään maisemoitunut niemeke suojaa lahtea satama-alueen ihmistoiminnalta. Kalasääsken tärkeintä saalistusaluetta on kaava-alueen itäpuolella sijaitseva Dalsundet, mutta myös Kyrkfjärdenin pohjoiset matalat rantalahdelmat ovat lajin saalistusaluetta. Rakennettava pientalojen korttelialue (AP) ja lähivirkistysalueen rantaraitti (VL) heikentävät kalasääsken saalistusmahdollisuuksia kaava-alueen edustalla, mutta eivät vaikuta tärkeimpään saalistusalueeseen Dalsundetiin. AP-korttelialue ulottuu n. 150 metrin päähän lahden rantaviivasta ja nykyisen harvan puistomaisen lehtipuuston ja ruovikon antaman näkösuojan poistuessa merinäköalan tieltä, lahden rantamatalikosta tulee raitin ihmisliikenteen lisäksi myös muutoin suojaton rakennetun keskusta-alueen suuntaan Vaikutukset viitasammakkoon Viitasammakoiden soidinalue sijaitsee kaivetussa ojassa suunnitellun AP-korttelialueen edustalla. Sammakoiden soidin keskittyy ojan loppupäähän n. 60 metrin alueelle ennen sen laskemista mereen. Ojan merenpuoleisessa loppupäässä vesiolosuhteet ovat otolliset toisin kuin ojan alkupäässä, joka on vähävetisempi ja jyrkkärantaisempi. Korttelialueen rakentamisella on tuskin vaikutusta viitasammakon elinympäristöön, mikäli soidin-/kutuoja jätetään poikkiojan ja meren väliltä ennalleen. Lähivirkistysalueelle suunnitellun rantaraitin linjaus leikkaa viitasammakoiden lisääntymispaikkana toimivan kutuojan ojan man-

11 Inkoon kunta Inkoonrannan asemakaava 11 (14) tereen puoleisessa päässä. Rantaraitin ihmisliikenne häiritsisi lievästi viitasammakoiden soidinta, koska laji on melko arka, tavallista sammakkoa arempi. Rantaraitti aiheuttaisi myös kokonaisuudessaan suojattoman kynnyksen sammakoiden liikkumiselle mereltä mantereen suuntaan. Vaikka kevyen liikenteen raitti ei muodosta viitasammakoille ylitsepääsemätöntä estettä, altistuvat sammakot pyöräliikenteen lisäksi predaatiolle eli saalistukselle, jos ojaa suojaava kasvillisuus puuttuu. Ruovikoiden niittämisellä näkyvyyden parantamiseksi ei ole juurikaan vaikutuksia viitasammakolle, mikäli niitto tehdään oikeaan aikaan. Niitetty ruovikko tarjoaa edelleen viitasammakoille riittävän suojan ja voi ajan mittaan jopa helpottaa viitasammakoiden liikkumista, mikäli niitetty ruoko poistetaan alueelta.

12 Inkoon kunta Inkoonrannan asemakaava 12 (14) 7. Ehdotukset haittojen vähentämiseksi 7.1. Linnustovaikutusten vähentäminen Rantaraittia ei linjata missään kohdassa 30 metriä lähemmäksi rantaviivaa, jolloin voidaan taata merialueella ruokailevalle ja levähtävälle linnustolle riittävä rauha (liitekartta: rantaraitin vähimmäisetäisyys rannasta). Jos aluetta hoidetaan niittämällä, ei rantaraitin etäisyydellä rannasta ole suurta merkitystä raittia pitkin kulkevat ihmiset näkyvät yhtä hyvin merelle ja häiritsevät lintuja yhtä paljon, vaikka etäisyys olisi 30 metriä tai vaikka 60 metriä. Oleellisinta linnuston kannalta on siis, onko alue ja näkymä avoin vai ei. Mikäli ruovikkoja niitetään, tulee niittäminen kohdistaa ensisijaisesti AP-korttelialueen edustalle ja lähivirkistysalueen ojan lounaispuoleiseen, satama-aluetta lähinnä olevaan osaan (liitekartta: niittoalue). Alue sijaitsee kauimpana lahden pohjukasta ja on toisaalta lähimpänä muutoinkin vilkkaampaa satama-aluetta jolloin aukean alueen suojattomuudesta aiheutuva haitta on vähäisin. VL-alueen osalla, joka jää rantaraitin ja rannan väliin ei tehdä niittoa kuin ajalla Tällöin kasvillisuus pysyy korkeakasvuisena ja tarjoaa suojaa rantaviivan linnustolle, mm. sorsille ja kahlaajille. Rantaraitista mantereen puolelle ei ole rajoituksia niitolle. Pesimälinnuston puolesta ajankohdalla ei ole niin suurta merkitystä, koska kyseisellä alueella on niukasti pesiviä lintuja ja vain yleisiä lajeja. VL-alueelle ei perusteta hoidettavia nurmikkoalueita. Hoidetuilla nurmikoilla on vähemmän ravintoa eikä lainkaan suojaa, mikä vaikuttaa vähentävästi lintulajistoon ja yksilömääriin. Ranta-alueen niittoa voi korvata rantalaidunnuksella Viitasammakko Lähivirkistysalueelle rakennettavan rantaraitin viitasammakon soidin/kutuojanylitys tehdään mahdollisimman lähelle asuinpientalojen korttelialuetta kevyestä liikenteestä aiheutuvan häiriön minimoimiseksi (liitekartta: rantaraitin vähimmäisetäisyys rannasta). Ojan ylitys tehdään siltarakenteella jonka alle jää riittävästi väljyyttä tai rumpuputkella joka on halkaisijaltaan ojaa leveämpi. Näin mahdollistetaan viitasammakoiden liikkuminen ojaa myöten raitin molemmin puolin. Ojan ylityksen ja merenrannan välille jätetään ojan molemmille reunoille pystyyn järviruokokaistale suojaksi soidintaville ja kuteville sammakoille.

13 Inkoon kunta Inkoonrannan asemakaava 13 (14) Kompensaatio-toimina rakennetaan viitasammakoille tekolampareita lähivirkistysalueelle (liitekartta: sammakkolampareille soveltuva ala). Nykyiset soidin-/kutupaikat ovat hyvin pienialaisia ja lyhytikäisiä lukuun ottamatta Dalsundetia ja kaava-alueella sijaitsevaa lähivirkistysalueen ojaa. Lakoontuneen ruovikon lomaan syntyneet aukot eivät ole pitkäikäisiä ja paikat todennäköisesti vaihtelevat vuosittain. Lammikoiden kaivulla voidaan luoda edustavia ja pysyviä elinympäristöjä viitasammakolle ja muille sammakkoeläimille sekä mm. sudenkorennoille. Lammikot sijoitetaan ketjumaisesti riviin puuttomalle ruovikkoalueelle rantaraitin ja rantametsän väliin. Lammikoita ei rakenneta raitin ja meren välille koska kutua ravinnokseen käyttävien kalojen leviäminen lammikoihin olisi todennäköistä. Vähintään kahden aarin kokoisia lampia esitetään rakennettavaksi vähintään kolme. Kaivamisesta tulevat maamassat viedään pois tai tasoitetaan lampien ympärille. Lampien tulee säilyä loivarantaisina. Lammissa tulee olla yli metrin syvyisiä syvänteitä joilla ehkäistään niiden umpeenkasvu sekä jäätyminen pohjaan asti ja mahdollistetaan näin viitasammakoiden talvehtiminen lampien pohjissa. Lammet suunnitellaan ja merkitään maastoon kaivutöitä varten yhdessä asiantuntijan kanssa. Uusien sammakkolampien kolonisoitumista seurataan vuosittain. Vähintään viisivuotisen seurannan aikana lammet kartoitetaan soidinaikaan jolloin arvioidaan populaatiokoko ja erikseen koiraiden ja naaraiden määrä (koiraat = ääntelevien yksilöiden määrä, naaraat = kuturykelmien määrä). Lammet myös dokumentoidaan kuvaamalla ja arvioidaan kasvillisuuden kehitystä. Raportti toimitetaan viranomaisille.

14 Inkoon kunta Inkoonrannan asemakaava 14 (14) Lähteet Ahola, A., Nieminen, M. 2017: Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien esittelyt. Ympäristöministeriö. Helsinki. 282 s. EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit. Saatavilla: [Aineisto ladattu ] Lappalainen M. & Sirkiä P. 2009: Suomalainen sammakkokirja. Kustannusosakeyhtiö Sammakko, Turku. Luontopalvelu Vanamo. 2012: Inkoon kirkonkylän Västerkullan ja Prästgårdenin alueen luontoselvitys -luontotyypit ja pesivä linnusto. PDF Nieminen J., Nygren N. & Saarikivi J. 2015: Viitasammakoiden suojelun järjestäminen Keliber Oy:n Syväjärven litiumesiintymällä. Ruuth J. 2017: Viitasammakon (Rana arvalis) liikkuminen ja elinpiiri muuttuneessa elinympäristössä. Pro Gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. 32s. Saarikivi J. 2016: Viitasammakon suojelusuunnitelma Nurmijärven vanhan tiilitehtaan tontille (Hyvämäki, Nurmijärvi). 29s. PDF Silvestris oy. 2017: Kyrkfjärdenin luontoselvitys. PDF Suomen lintujen uhanalaisuus Saatavilla: [aineisto ladattu ]

15 Inkoon kunta Inkoonrannan asemakaava 1 (1) LIITEKARTTA