Viitasammakkokartoitus Patovaaran alueella

Transkriptio

1 Viitasammakkokartoitus Patovaaran alueella Pia Kangas Luontokartoittaja (EAT) PK Jooga ja Luonto

2 1 1 Tausta Suomessa tavataan 5 sammakkoeläinlajia. Sammakoista meillä esiintyy ruskosammakkoa, viitasammakkoa ja rupikonnaa. Ruskosammakkoa tavataan koko Suomessa. Viitasammakon pohjoisimmat havainnot ovat Ivalosta. Rupisammakkoa on tavattu Kittilän ja Saariselän alueella. Viitasammakko on paikoin Keski- Suomessa ja Pohjanmaalla ruskosammakkoa yleisempi laji (Koli 2016, Lappalainen & Sirkiä 2009). Viitasammakko on hyvin saman näköinen kuin yleisempi ruskosammakko ja niiden erottaminen toisistaan vaatii asiantuntemusta. Viitasammakko on ruskosammakkoa pienempi. Täysikokoisen viitasammakon pituus on alle 7 cm. Ruskosammakko voi olla taas 9 cm pitkä. Muita eroja ovat viitasammakon terävämpi kuono, väritys sekä takajalan metatarsaalikyhmy. Viitasammakolla metatarsaalikyhmy on suurikokoinen ja kova. Sen pituus on vähintään puolet sisimmän varpaan pituudesta. Ruskosammakolla metatarsaalikyhmy on pehmeä ja pieni, sekä enintään ⅓ sisimmän varpaan pituudesta (Jokinen 2012). Helpompi keino erottaa sammakot toisistaan on soidinääni. Sammakolla soidinääni on kurnuttava, kun taas viitasammakon ääni on pulputtava voup voup voup, ikään kuin pulloa täytettäisiin vedellä. Haukunnaksikin ääntä on kuvailtu. Matala ääni hukkuu helposti taustameluun ja hyvälläkin säällä ääni kantautuu korkeintaan 100 metrin päähän (Saarikivi 2017, Koli 2016). Viitasammakkojen elinympäristöä ovat suot, vesistöjen rannat ja erilaiset pienvedet, kuten lammikot ja ojat, sekä niiden läheiset maa-alueet: kosteikot, rantaluhdat sekä kosteat niityt ja metsät. Kutupaikakseen viitasammakko valitsee vesistön, jossa vettä riittää varmasti koko kesän. Tällaisia kohteita ovat esim. lampien ja järvien rannat, tulvaniityt ja suot. Lapin viitasammakot elävät enemmän soilla ja tiukemmin veden läheisyydessä kuin etelässä olevat lajitoverinsa. Yksilöitä on runsaammin rehevillä tai humuspitoisilla alueilla, joilla on suojaavaa kasvillisuutta. Viitasammakot talvehtivat lähteissä, vesistöjen pohjissa tai hitaasti virtaavissa puroissa ja joissa (Koli 2016, Jokinen 2012). Viitasammakkoa on pidetty paikkauskollisena, sillä kesäelinpiiri on noin 150 m² kokoinen. Tutkimuksissa on selvennyt, että yksilöt saattavat vaeltaa kaukaakin (jopa 1-2 km:n päästä) lisääntymispaikoille. Viitasammakot ovat pääasiassa aktiivisimmillaan yöaikaan. Viitasammakko laulaa myös päiväsaikaan ja lämpimällä säällä aktiivisemmin kuin sammakko tai rupisammakko. Lisääntymisaika alkaa yleensä Etelä-Suomessa vapun aikaan ja Lapissa noin kuukautta myöhemmin. Kutuaika on sitä lyhyempi mitä lämpimämpi kevät kyseessä (Jokinen 2012). 2 Suojelullinen asema Kaikki Suomen sammakkoeläimet ovat rauhoitettuja. Viitasammakko kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajilistaan. Luonnonsuojelulain 49 :n mukainen luontodirektiivin liitteen IV lajit ovat yhteisön tärkeinä pitämiä eläin- ja kasvilajeja, alalajeja tai lajiryhmiä. Nämä lajit edellyttävät tiukkaa suojelua, ts. niiden tahallinen tappaminen, pyydystäminen, kerääminen, häiritseminen erityisesti pesinnän aikana sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kiellettyä. Kiellosta voi hakea poikkeusta. Suomessa viitasammakon suojelutilanne on katsottu suotuisaksi, mutta tiedon laatu on puutteellinen. Suurin osa viitasammakkohavainnoista perustuvat luontoharrastajien havaintoihin ja systemaattista laskentaa ei ole tehty. Valtakunnallisessa uhanalaistarkastelussa viitasammakko on arvioitu elinvoimaiseksi (LC). 3 Sammakkokartoitusohjeet Viitasammakkojen esiintymisselvitys kannattaa tehdä lajin lisääntymisaikaan, jolloin lisääntymispaikat saadaan rajattua. Sopiva selvitysajankohta on siis riippuvainen kutuajasta. Laji kutee yleensä hieman myöhemmin kuin tavallinen sammakko (keskimäärin viikon myöhemmin). Toisaalta sammakkojemme kutuajat menevät limittäin, joten on mahdollista kuulla kaikkia sammakkoja samanaikaisesti (Saarikivi 2017, Koskela1987). Kutupaikat sijaitsevat matalassa vedessä (rannan lähellä), joten niitä voi helpoimmin lähestyä rannan kautta kävelemällä. Vesirajaan ei kannata mennä, sillä viitasammakot ovat arempia kuin tavalliset sammakot ja usein ihmisen havaittuaan lopettavat pulputtamisen hetkeksi. Samalla kuuntelupaikalla suositellaan viipyvän ainakin puoli tuntia havaintojen varmistamiseksi sekä yksilöiden laskemiseksi. Kuuntelu kannattaa tehdä kasvillisuuden suojassa (Saarikivi 2017).

3 2 Kutuaikaan viitasammakot ovat äänessä pitkin päivää sekä myös illalla ja yöllä, jos sää on tyyni ja vuoden aikaan nähden lämmin. Kartoituskäyntejä tulisi tehdä alueelle vähintään kaksi. Viitasammakkoselvityksessä olisi aina raportoitava tarkat kuuntelupisteet, sekä seuraavat tiedot kuuntelupisteeltä: kellon aika, kuuntelun kesto, lämpötila, tuulisuus, muut sääolot ja havaittujen viitasammakoiden sijainti ja lukumäärä. Tarvittaessa voidaan arvioida lajin levähdyspaikkoja tarkastelemalla suotuisia elinympäristöjä n. 1 km säteellä (Saarikivi 2017). 4 Patovaaran viitasammakkokartoitus Tämä viitasammakkokartoitus on tehty Kemijärven Patovaaran alueelle, jonne on suunnitteilla biojalostamo. Patovaara sijaitsee Kemijärven kaupungin koillispuolella. Inventoitu alue näkyy liitteessä (Liite 1). Biojalostamoa varten alueelle on tehty ympäristövaikutusten arviointi (YVA). Tämä kartoitus tulee täydentämään YVA:a. Työntilaajana on Kemijärven kaupunki sekä Boreal Bioref Oy. Lapin ELY-keskuksen ylitarkastaja Pekka Hervan kanssa on sovittu kahdesta viitasammakko-havainnointikerrasta. Lisäksi Herva ohjeisti seuraavasti: Viitasammakon havainnointi tulee tehdä toukokuun kahden viimeisen viikon aikana, hyvissä havainnointiolosuhteissa; iltahämärässä yöllä, tyynessä säässä ja suhteellisen lämpimässä ( C lämpötilassa) sekä meluttomassa ympäristössä. Yöpakkaset ja kova tuuli voivat keskeyttää viitasammakon kudun. Etukäteistiedot uhanalaisesta lajistosta selvitettiin ELY-keskukselta Ympäristöhallinnon ylläpitämän Hertta rekisterin Eliöt osiosta. Vastaus tietopyyntöön saatiin touko-kesäkuun vaihteessa Nyt inventoidulta alueelta ei ole aiempia viitasammakkohavaintoja. Lähin soidinääntelevä viitasammakkohavainto on Jousilammelta ( ), joka sijaitsee noin 7 kilometriä kakkoon Patovaarasta (Viitasammakko, 2017). 4.1 Menetelmät Maastotyöt tehtiin ja Taulukossa näkyvät päivämäärät, kellonaika sekä sää käyntiajankohtana (Taulukko 1). Kartoitukset pyrittiin ajoittamaan viitasammakoiden lisääntymisaikaan. Molempien käyntiajankohtien aikaan oli tiedossa, että Sodankylässä oli ollut viitasammakoilla kutuaktiivisuutta. Myöhäinen kevät asetti haasteita, ja sammakoiden kutuaika oli pari viikkoa myöhässä normaalista ajankohdasta. Ensimmäisen kartoituksen ( ) suoritti luontokartoittaja (EAT) Pia Kangas. Toisen käynnin ( ) teki kokenut maastokartoittaja ympäristösuunnittelija (AMK) Mari Kekäläinen. Taulukko 1 Käyntiajankohdat, sää, kuljettu matka sekä havainnot käyntiajankohtana Päivämäärä Inventoinnin kellonaika Sää Havainnot klo: , tyyni, kirkas Ei havaintoja klo: , melko tyyni, aurinkoinen Ei havaintoja Alue on tuttu inventoijalle, joten etukäteen arvioitiin seitsemän eri kohdetta, jossa voisi olla viitasammakolle sopivia kutualueita. Nämä alueet näkyvät kartassa (Liite 2). Kohteet ovat numeroitu. Mahdollisiksi sopiviksi kohteiksi valikoituivat alueen lähdesuot, luhtarannat sekä Hiidenlampi. Kartoitukseen yhdistettiin käynti myös Jousilammella, jossa oli havaittu viitasammakon soidinta keväällä Kohteilla viivähdettiin 5-25 minuuttiin riippuen kohteen sopivuudesta viitasammakolle. 4.2 Tulokset Kummallakaan käyntikerralla ei tehty havaintoja viitasammakoista tai niiden soidinääntelystä. Toisella käyntikerralla kuului yhden ruskosammakon soidinta kartan kohteella kuusi eli Hiidenniemen ja läjitysalueen väliseltä luhdalta. Vertailukohteena olevalta Jousilammelta ei myöskään saatu havaintoa viitasammakon soitimesta keväällä 2017.

4 3 Käyntiajankohtina rannat ja samoin suot olivat hyvin kuivia. Kevät on ollut alueella hyvin vähäsateinen. Järven säännöstelyn takia veden pinta oli todella matalana ja rantaviiva sijaitsi melko kaukana luonnollisesta rannasta. Ainoa viitasammakolle soveltuva kutualue voisi olla jo aiemmin mainittu Hiidenniemen ja läjitysalueen välinen rantaluhta (Kuva 1), jossa havaittiin yksi ruskosammakko soidinääntelemästä. Järven säännöstelyn takia, joka aiheuttaa veden pinnan liikehdintää sekä rantojen ajoittaista kuivumista, alueella ei todennäköisesti esiinny lainkaan viitasammakoille sopivia kutemisalueita. Viitasammakko tarvitsee ruskosammakkoa selkeästi vetisemmän paikan kutemiseen. Maastohavaintojen mukaan pohjoisessa viitasammakot kutevat usein rimpisillä avosoilla. Kuva 1 Hiidenniemen itäpuoleinen laaja rantaluhta. Patovaaran alueella sijaitseva Hiidenlampi on todennäköisesti liian syvä viitasammakoille. Hiidenlampi on suolampi, joten rannassa ei esiinny lajille sopivaa vetistä luhtarantaa. 5 Yhteenveto Kahden maastokäynnin perusteella, jotka on ajoitettu viitasammakoiden kutuaikaan, havaintoja lajista ei tehty. Todennäköisesti alueella ei esiinny lainkaan luontodirektiivin liitteen IV:n luettelemaa viitasammakkoa. Tai jos ko. lajia esiintyy se ei ole kovin runsaslukuinen ja esiintyminen on hyvin satunnaista. Alueella tuskin on lajin lisääntymispaikkoja. Patovaaran alueelle aiempina kesinä (2015, 2016) kohdistuvilla maastokäynneillä näköhavaintoja sammakoista ei ole. Tämäkin osaltaan täydentää keväällä 2017 kutuaikaan kohdistuvien maastokäyntien tulosta.

5 4 LÄHTEET Gustafsson, N. & Gustafsson, J. 2016: Sammakkolampi. Internet-sivusto Osoitteessa: Jokinen, M. 2012: Viitasammakko Rana arvalis Nilsson, Esiselvitys, SYKE. 57 s. Koli, A. 2016: Suomen matelijat ja sammakkoeläimet. Metsäkustannus, Latvia. Koskela, P. 1987: Viitasammakko. Teoksessa: Suomen eläimet 3, s Toimittanut L. Koli. Weilin+ Göös, Espoo. Lappalainen, M. & Sirkiä, P. 2009: Suomalainen sammakkokirja. Sammakko, Turku. Maanmittauslaitos Avoimien aineistojen tiedostopalvelu. Internet-sivusto Osoitteessa: Viitasammakko Suomen lajitietokeskuksen ylläpitämä internet-sivusto Osoitteessa: Saarikivi, J. 2017: Viitasammakko (Rana arvalis Nilsson, 1842). Teoksessa: Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl.lepakot) esittelyt, s Toimittaneet M. Nieminen & A. Ahola. Suomen Ympäristö I/2017. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 109. Helsinki.

6 5 LIITTEET Liite 1 Patovaaran selvitysalue on rajattu karttaan punaisella.

7 6 Liite 2 Selvitysalue sekä viitasammakon tarkastuspaikat numeroituna.