Kommentit yksittäisiin SETIn esityksiin (kommentit kursiivilla) 4. Ehdotukset seurantajärjestelmän kehittämiseksi

Transkriptio

1 Oulun yliopiston lausunto luonnonsuojeluhallinnon tuottavuushankkeen ehdotuksesta luonnon monimuotoisuuden seurantajärjestelmästä ja siihen liittyvien tietojärjestelmien kehittämisestä (SETI) sekä esityksestä eliölajien suojelun tuottavuuden parantamiseksi (LAJI) Molemmissa ehdotuksissa käsitellään osin samoja asioita, joten olemme päätyneet valmistelemaan yhteisen molempia koskevan lausunnon. Jatkossa esityksiin viitataan lyhenteillä SETI ja LAJI. Yleistä Molemmat työryhmät ovat tehneet hyvää työtä ja ovat onnistuneet pureutumaan monimuotoisuuden seurannan ja lajien suojelun ongelmatikkaan. Ne esitysten puutteet, joita tässä lausunnossa on tuotu esille johtuvat lähinnä nykytilanteen hajanaisuudesta ja jossain määrin toimintaympäristön, erityisesti sen ruohonjuuritason, puutteellisesta hahmottamisesta. Ehdotuksien taustatekijät, EUn ja kotimainen lainsäädäntö sekä strategisen suunnitelmat on pääsääntöisesti esitetty riittävässä laajuudessa. Kansainvälisten lajisuojelun sopimusten, kuten kasvistonsuojelun strategian konkreettisten ja aikatauluun sidottujen tavoitteiden kertaaminen LAJIssa olisi tosin ollut paikallaan etenkin kun näistä tavoitteista ollaan jäämässä jälkeen. Myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja kansainvälisen velvoitteiden välinen yhteys ja uudenlaiset paineet tehostaa suojelutoimia olisi voitu tuoda selkeästi esille. Seurannan nykytilan kuvauksessa oli havaittavissa joitakin yllättäviä puutteita, jotka heijastuivat SETIn toimenpide-ehdotuksiin. Yleisenä oletuksena SETIssä oli nykyisten rakenteiden säilyminen ja käytettävyys ilman erityisiä tukitoimenpiteitä, mikä saattaa osoittautua suurimmaksi kompastuskiveksi tulevaisuuden seurantoja kehitettäessä. Huoli alan (taksonomian ja systematiikan) koulutuksesta tuli raporteista esille, mutta yliopistojen luonnontieteellisten museoiden panosta ja tulevaisuutta kouluttajana, tiedon tuottajana ja usein mainittujen vapaaehtoisvoimien tukikohtana ei raporteissa juurikaan tuoda esille. Muiden museoiden kuin Helsingin osuutta ei ole syytä väheksyä, sillä juuri nämä ovat keskittyneet kotimaan lajistoon ja edustavat alueidensa parasta tuntemusta. Lisäksi tiedon volyymit ovat mittavia, sillä esim. Oulun kasvimuseo yksinään on tuottanut kolmanneksen Eliölajit-tietokannan kasvi- ja sienitiedoista. Kuten LAJIssa mainitaan Hertan tietosisältö on aivan olennaisen tärkeä tekijä suunniteltaessa suojelutoimenpiteitä. Esityksissä olisikin syytä pohtia myös sitä, voidaanko olettaa, että nopeasti muuttuvassa yliopistomaailmassa jatkossakin ylläpidetään tällaisen tiedon tuottamista yksittäisten laitosten kustannuksella, vai pitäisikö toimintaa ryhtyä turvaamaan osana seurantojen yleistä kehittämistä. SETI kärsii jossain määrin hajanaisesta esitystavasta ja selkeää integroitu näkemystä siitä on vaikeaa löytää. LAJI puolestaan onnistui tässä paremmin ja esimerkiksi vertailu lajiensuojeluun muissa Pohjoismaissa antoi hyvän lähtökohdan Suomen tilanteen arvioinnille. SETI jättää kansainvälisen ulottuvuuden muilta osin kuin indikaattorilajikokoelman osalta liian vähälle huomiolle. Myös Suomen tutkimuksen infrastruktuurin tiekarttaan valitun FinLTSER-verkoston täysimittainen hyödyntäminen tietojärjestelmien kehittämisessä ja koordinoinnissa on suositeltavaa. Tässä suhteessa voisi työnjaon selkeyttäminen ja tiedonhallinnan keskittäminen SYKElle ja osaksi rakennettavaa ja kansainvälisesti linjattua FinLTSER-infrastruktuuria olla esitettyä mallia parempi vaihtoehto. Tällöin museoiden tehtäväksi jää heidän omin osaamisalueensa eli eliölajeja koskevan tiedon keruu ja tallentaminen. LAJI sisältää yliopistojen näkökulmasta useita erinomaisia ehdotuksia esim. luonnonsuojeluhallinnon ja yliopistojen välisen yhteistyön tehostamiseksi. Tällaista yhteistyötä on jo AYKten ja yliopistojen välillä esim. populaatiobiologisissa tutkimuksissa, jolloin yksittäisten lajien populaatioiden intensiivinen (jopa demografinen) seuranta on

2 saumattomasti yhdistetty AYKn seurantojen kanssa päällekkäisyyttä välttäen. LAJI ottaa myös kantaa etäsuojeluun tulevaisuuden haasteena ja suojelukeinona. Tässä suhteessa toimintaympäristön kuvaus ei ole aivan ajantasainen tai se puuttuu. Mm. Oulun yliopiston kasvitieteellisellä puutarhalla on ainoana kasvitieteellisenä puutarhana kotimaan kasvien osasto, jossa on useita kymmeniä uhanalaisia lajeja etäsuojelun piirissä. Lisäksi Oulun puutarha johtaa EU Life+ -rahoitteista projektia, jonka tavoitteena on kasvien etäsuojelutilanteen kartoittaminen ja strategian luominen etäsuojelun vakiinnuttamiseksi osaksi kasvien lajisuojelua. SETIn ja LAJIn esitykset resurssoinnin lisäämisestä ovat yleisesti aivan paikallaan, koska tältä osin alimitoitus on tosiasia. Sitä tärkeämpää on, että vähät resurssit suunnataan tehokkaasti ja työnjako suunnitellaan siten, että paras osaaminen kullakin osa-alueella saadaan käyttöön. Kommentit yksittäisiin SETIn esityksiin (kommentit kursiivilla) 4. Ehdotukset seurantajärjestelmän kehittämiseksi 4.1 Suomen biodiversiteetin tilan yleisseuranta ja raportointi 1) SETIryhmä ehdottaa, että nykyisten biodiversteettiseurantojen tuottavuutta parannetaan ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön solmiman Ympäristö- ja luonnonvaratutkimuksen konsortiomallin pohjalta kehittämällä sektoritutkimuslaitosten ja yliopistojen, erityisesti luonnontieteellisten museoiden, välistä koordinaatiota ja verkostoyhteistyötä, seurantatiedon käytettävyyttä sekä tukemalla viranomaisia lajisuojelussa avustavien vapaaehtoisten toimintaa. Tämä lause vaatisi konkreettisemman kuvauksen siitä, mitä konsortiomalli tässä yhteydessä tarkoittaa. On jo nykyisin olemassa koko joukko konsortioita (mm. NORNET), joiden toimialueena on em. tahot. 2) SETIryhmä arvioi, että valtakunnallisen biodiversiteettiseurannan ja sen ylläpitämiseksi tarvittavan verkostoyhteistyön koordinointiin ja ohjaukseen sekä raportointiin tarvitaan vuosittain 2 htv:n työpanos. Tarvittavat voimavarat jaetaan TST-ryhmän ehdotuksen mukaisesti Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon (LTKM) kesken. Ehdotettujen kahden henkilötyövuoden työpanoksella seurantojen verkostoyhteistyö voidaan järjestää nykyistä tehokkaammin ja turvata samalla seurantaan käytettyä vapaaehtoistyötä. Tämä toiminnossa voisi harkita tukeutumista myös jo olemassa oleviin konsortiorakenteisiin ja saavuttaa sitä kautta suurempi tuottavuushyöty. Koordinointia koordinoinnin päälle tulee välttää. 3) SETIryhmä ehdottaa, että olemassa olevien biodiversiteettiseurantojen tuottamista aineistoista kootaan kansallinen indikaattorikokoelma sekä laajalle kohderyhmälle suunnattu www-sivusto. Nämä esitetään koottavaksi Luonnon monimuotoisuuden mittarit Suomen biodiversiteetin tilaa koskevan indikaattorikokoelman kehittäminen hankkeen tulosten pohjalta. Jatkossa kokoelmaa voidaan täydentää uusilla tarkoitukseen sopivilla indikaattoreilla. Erinomainen ehdotus, joka tähtää hyvin pitkälle tulevaisuuteen. Tässä on kuitenkin syytä huomata, että tällä hetkellä tieto indikaattorien soveltuvuudesta ja toimivuudesta on

3 puutteellista. Ekosysteemipalveluja ja kattavasti monimuotoisuuden köyhtymistä kuvaavia indikaattoreja ei juuri ole. Tutkimushankkeet, jotka tuottavat tietoa sopivista indikaattoreista, mm. arktisten ja boreoarktisten lajien populaatioekologiasta ja - genetiikasta olisi syytä saada tuen piiriin. Tällaisia tutkimushankkeita on käynnissä mm. Oulun ylipistossa useita. 4.2 Suomen erityisseurantaa vaativien lajien ja luontotyyppien seuranta ja raportointi 6) SETIryhmä ehdottaa, että EU:n luontodirektiivin luontotyyppi- ja lajiseurantoja aloitetaan ja kehitetään seurannasta tehdyn selvityksen sekä EU:lle laaditun artikla 17 mukaisen raportoinnin pohjalta. Kehittämistarpeiden tarkempi määrittely ja toteuttaminen on syytä antaa Luontodirektiivin raportointityöryhmän tehtäväksi. Kuten edellä on syytä kartoittaa, missä määrin mm. kansallisia vastuulajeja koskevaa luonnonsuojelubiologista tutkimusta tehdään ja miten niitä on mahdollista edistää. 8) SETIryhmä ehdottaa, että myös erityisseurannoissa tuetaan nykyistä enemmän vapaaehtoistyötä, kuten on ehdotettu myös yleisseurantojen osalta. Yliopistojen museot ja tieteelliset puutarhat ja ovat usein vapaaehtoistoiminnan verkostojen keskeisiä tukikohtia, joten tällaisten yksiköiden perusrahoituksen turvaaminen tulevaisuudessa on avainkysymys myös erityisseurantojen järjestämisen kannalta Luontotyypit 12) SETIryhmä arvioi luontodirektiivin luontotyyppiseurantojen vuosittaiseksi lisävoimavaratarpeeksi 5 henkilötyövuotta (uutta tai uudelleen suunnattavaa) luonnonsuojeluhallinnon vastuulla olevien luontotyyppiryhmien seurantojen järjestämiseen, tietoaineistojen käytön ja käytettävyyden kehittämiseen, yhteistyön rakentamiseen sekä luontotyyppiryhmäkohtaisten työryhmien toimintaan. Osaa näistä tehtävistä voitaisiin hoitaa SYKEn alueellisissa toimipisteissä. Luontotyyppiryhmäkohtaisesta vastuunjaosta sovitaan ympäristö- ja maa- ja metsätalousministeriön kesken. Monet yliopistopohjaiset tutkimushankkeet tuottavat tietoa luontotyyppien tilan seurantaan soveltuvista menetelmistä. Hankkeissa syntyvät pitkäaikaiset havaintosarjat ja analyysit muutostrendeistä tuottavat seurantatietoa luontotyyppien laadullisista muutoksista. Tietoaineistojen hallinta on se osa joka kaipaa eniten kehittämistä. 5. Ehdotukset seurantaan liittyvien tietojärjestelmien ja niiden käytettävyyden kehittämiseksi 14) SETItyöryhmä ehdottaa, että varataan kertaluonteinen määräraha kolmen vuoden ajaksi Eliölajit tietojärjestelmän saattamiseksi ajantasalle valtakunnallisesti uhanalaisten lajien havaintojen osalta. Erittäin kannatettavaa. Lisäksi on pitkällä aikavälillä ratkaistava lajitiedon tuottamisen resurssointi sekä asiantuntijoiden koulutus. 15) SETItyöryhmä ehdottaa, että maamme kaikki laji- tai luontotyyppitietoa hallitsevat

4 tahot omaksuvat aineistoilleen vapaan ja avoimen yhteiskäytön politiikan, jotta nämä tietoaineistot saadaan nykyistä tehokkaampaan ja monipuolisempaan käyttöön. Tärkeä näkökulma ja sopii hyvin kansainvälisyvään biodiversiteettitiedon kenttään. Alleviivaa sen tärkeyttä, että kansalliset ratkaisut tulee linjata kansainvälisesti yhteensopiviksi. 16) SETItyöryhmä ehdottaa, että tietojen avoimen yhteiskäytön tukemiseksi kehitetään uusia rahoitusinstrumentteja. Vapaasti ja avoimesti tietojaan tarjoavia olisi tarpeen mukaan hyvitettävä tällaisesta palvelusta. Ympäristöhallinnon, kuntien, ym. tulisi suunnata rahoitustaan tähän suuntaan ja kehittää tähän liittyvää ns. tilaajaosaamista. Museoiden niukkenevat resurssit ovat jossain pakottaneet maksulliseen palvelutoimintaan. Perusresurssien turvaaminen selvästi edistäisi tietojen avointa käyttöä. 17) SETItyöryhmä ehdottaa, että luonnon monimuotoisuusaineistoja kuvaavan metatietokannan jatkokehittämistä varten perustetaan ympäristöhallinnon ja LTKM:n yhteinen projekti, jonka kustannukset ovat Metatietokannan sisältö pidetään jatkuvasti ajan tasalla, ja sen tulisi kattaa aineistot biodiversiteetin eri tasoilla (lajit, luontotyypit/elinympäristöt, ekosysteemit). Kerättävien metatietojen määrittely ja muu tietoaineistojen sisällön harmonisointi ja yhteiskäytön kehittäminen tulisi ottaa sektoritutkimuksen tutkimusohjelmien yhdeksi aiheeksi osana luonnonvaratiedon hallinnan kehittämistä. Tämä on kilpailtujen hakemusten perusteella muodostetun LTSER-verkoston ominta toimialaa ja metatietokannan kehittelyn voimavarat olisikin syytä suunnata sille. Lisäksi on olemassa koko joukko meneillään olevia hankkeita, mm. Oulun yliopistossa, joita voidaan pitää tällaisen hankkeen pilotteina. 18) SETI-työryhmä ehdottaa, että biodiversiteettiseurannan tiedonhallintaa kehitetään hajautetusti palvelukeskeisen lähestymistavan mukaisesti avoimen yhteiskäytön periaatteella ja aineistojen käytettävyyttä lisäten. Kunkin tietoverkkoon osallistuvan viranomaistahon tulee itse varata tähän tarpeelliset voimavarat, mutta tarvittaessa ympäristöministeriön tulisi varata luonnontieteellisten seurojen, luonnontieteellisten museoiden ja vastaavien tahojen tukemiseen. Periaatteet täysin oikeat. Voimavaratarpeet tulisi selvittää sen jälkeen, kun on realistinen suunnitelma tiedonhallinnan kokonaisuudesta ja sen koordinoinnista. 20) SETItyöryhmä ehdottaa, että vuonna 2009 käynnistetään projekti tietojen avointa yhteiskäyttöä edistävän ja valtakunnallista biodiversiteettiseurantaa palvelevan kansallisen tietoverkoston ja tiedonhallintamallin rakentamiseksi maahamme. Projektia toteuttamaan tulisi koota asiantuntijatyöryhmä eri tiedontuottajatahojen edustajista sekä kutsua koolle ohjausryhmä. Organisaation tehtävänä olisi edistää, suunnitella, priorisoida ja toteuttaa SETItyöryhmän ehdottamat tiedonhallinnan ja välityksen kehittämistoimenpiteet mm. biodiversiteettitietojen yhteiskäytöstä. Projektin arvioidut kustannukset ovat /vuosi ja kesto kaksi vuotta. Projektikoordinaatiossa kannattaisi hyödyntää FinLTSER-verkostoa ja sen kansainvälistä kokemusta biodiversitettitiedon hallinnan järjestämisestä.

5 21) SETItyöryhmä ehdottaa, että luonnontieteellisten tutkimusaineistojen yhteisiä arkistointipalveluja kehitetään valtakunnan tasolla ja biodiversiteettiaineistot, joilla ei ole selkeää pitkäaikaisarkistoinnista huolehtivaa omistajaa, talletetaan tällaiseen palveluun yleisesti saataviksi. Palvelun toteuttaisi LTKM ympäristöhallinnon ja tutkimussektorin toimijoiden (opetusministeriö, Suomen Akatemia, julkaisusarjat) kanssa yhteistoiminnassa. Tällaisen toiminnan käynnistämiseen tulisi varata Mitä tapahtuu käynnistämisen jälkeen? Luonnontieteellinen tutkimusaineisto on äärimmäisen laaja käsite: mitä tässä yhteydessä sillä tarkoitetaan?biodiversiteettiaineistojen hallinta on omimmillaan FinLTSER-verkoston toimialaa, joten päällekkäisyyttä ei kannata rakentaa. 22) SETItyöryhmä ehdottaa, että Suomeen perustetaan yksi kansallinen biodiversiteettitietoverkosto, jossa ovat osallisena maassamme tällä hetkellä hajallaan toimivat tietoverkostot ja kansainväliset aloitteet, kuten CHM, GBIF, LTER, GEOSS /GEO BON, ym. Tietoverkosto, jota kutsutaan työnimellä LUMONET 2.0, tarjoaa mahdollisimman pitkälle integroidulla tavalla pääsyn Suomen biodiversiteettitietoon yhden portaalin kautta. Verkoston keskeisten komponenttien rakentamiseen tulee varata kertaluontoinen määräraha ja pysyvä tekninen tukihenkilö (1 htv). Tämä on keskeinen ajatus myös FinLTSER-verkostossa, joten pyörää ei kannata keksiä uudestaan, vaan suunnata resurssit jo toimivaan verkostoon, joka on hyväksytty kansallisen infrastruktuurin tiekarttahankkeeseen. FinLTSER-verkosto voi integroida kaikkien organisaatioiden tuottamien biodiversiteettiaineistojen hallinnan ja yhdistää sen kansainväliseen toimintaan. Lajitiedon verkoston keskeiset toimijat olisivat SYKE ja yliopistojen luonnontieteelliset museot. Kommentit yksittäisiin LAJIn esityksiin (kursiivilla) Ehdotukset koskien tietopohjaa ja tietojärjestelmiä (1) Kootaan ja ajantasaistetaan suojeltavien lajien esiintymätiedot yhteiskäyttöiseen järjestelmään aloittaen kiireellistä suojelua vaativista lajeista ja järjestetään erityistä seurantaa vaativien lajien järjestelmällinen seuranta. (2) Kehitetään luonnonsuojeluhallinnon (ml. LTKM) yhteisesti käytettävä lajitietojärjestelmä, joka sisältää kaiken lajitiedon, mahdollistaa tietojen ylläpidon sekä joustavan ja avoimen tiedonvaihdon lajitiedon yhteiskäyttöverkoston (portaalin) kautta ja kehitetään sen osana ympäristöhallinnon Eliölajit-järjestelmää käytännön lajisuojelun työvälineeksi. Yhteiskäyttöisen lajitietojärjestelmän kehittämistä varten laaditaan erillinen suunnitelma. (4) Edistetään lajitietoaineistojen avointa yhteiskäyttöä sekä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. (11) LAJIryhmä ehdottaa kansallisen lajitietoa hallitsevan ja lajisuojelua ohjaavan konsortion perustamista. Siihen kootaan alkuvaiheessa LTKM:n ja SYKE:n lajiasiantuntemus sekä LAJIryhmän ehdotuksen mukaisesti järjestettävä eliötyöryhmäkoordinaatio. Konsortiossa lajitietokeskus ylläpitää lajitietojärjestelmää ja asiantuntijaohjaus luo kiinteät yhteydet aluehallintoon ja muihin toimijoihin. Lajitietokeskus toimii kiinteässä yhteistyössä LTKM:n kanssa tai sen osana ja lajisuojelun asiantuntijaohjaus on SYKEssä. Eliöryhmäkohtaiset asiantuntijatyöryhmät toimivat kiinteässä yhteydessä toimia toteuttavaan hallintoon. Toimintaan suunnataan riittävät voimavarat pääosin olemassa olevista organisaatioista. Jatkossa selvitetään tarve ja mahdollisuudet yhdistää voimavarat ja luonnonsuojeluhallinnon ulkopuolisten,

6 lajiasiantuntemusta omaavien toimijoiden mahdollisuudet osallistua konsortioon. (14) LAJIryhmä ehdottaa voimavarojen ohjaamista luonnonsuojeluhallinnon sisällä etenkin suojelualueverkon ulkopuolella olevien yksityismaiden lajitietojen maankäyttöpaineista johtuvat tarpeet huomioon ottavaan joustavaan täydentämiseen, Eliölajit-järjestelmän kehittämiseen ja ylläpitoon sekä kiireellistä suojelua vaativien lajien suojelutoimien toteuttamista tukevaan tutkimukseen. Lajisuojelu perustuu tietoon lajien levinneisyydestä, lajin populaatioista niiden elinympäristöissä. Lajien elinympäristöjen suojelu on avainasemassa ja pelkästään lajin esiintymien huomioiminen ei ole riittävää (jos halutaan tavoitella CBD- ja MA -tavoitteiden toteutumista). Lajitiedon karttuessa käsittämään miljoonia havaintotietoja, tiedonhallinta- ja tiedonlouhinta sekä lajitiedon analytiikkatiedot korostuvat. Lajitieto muodostuu pääasiassa luonnontieteellisiin kokoelmiin karttuneesta näytetiedoista, taksonomisesta, eliömaantieteellisestä, geneettisestä ja ekologista tutkimuksesta. Eliölajien näytteisiin perustuva taksonomia ja ekologia on ollut luonnontieteellisten museoiden ydintoimintoja ja näytekokoelmien tiedostointia on tehty jo parin kolmen vuosikymmenen ajan ja tätä varten on kehitetty erilaisia tietokantoja. Suurin ongelma Suomessa on ollut niiden hajanaisuus ja Luomus-tietokanta -kehitystyö on ollut hyvin tarpeellista. Suunnitelmat tiedostoinnin edistämiseksi ja tiedonhallintajärjestelmien kehittämiseksi ovat siten edelleen perusteltuja. Oulun yliopiston kasvimuseon putkilokasvien kokoelmista huomattava osa on tiedostoitu keskusmuseon Kastikkatietokantaan, mutta Itiökasvien osalta vastaavaa tietokantaa ei ole ollut käytössä. Tätä nykyä karttuvien näytteiden tiedot tallennetaan keskusmuseon kehittämän Prässisovellusohjelman avulla, joka muodostaa samalla tietokantaa. Kertyvien tietokantojen integrointi osaksi laajempaa tietokantajärjestelmää on kehittämättä. Monet tutkimus- ja selvityshankkeet tuottavat havaintotietoa (näytteitä, maastohavaintoja ja muita kenttäaineistoja). Nämä ovat usein lyhytkestoisia eikä havaintotietojen kokoaminen, vastaavien näytetietojen saattamisessa museokokoelmiin kärsii resurssien puutteesta. Esimerkiksi kansainvälisten bioinformatiikkatietopankkien hyödyntäminen edellyttää että vastaavat näytteet on asianmukaisesti tallennettu ja saatavilla käyttöön. Tästä seuraa että arvokasta tietoa hukataan ja sen mahdollinen anti lajisuojelussa ja seurannassa jää hyödyntämättä. Oulun yliopiston kasvimuseolla on ollut pyrkimyksenä kaiken lajitietojen kokoaminen ja arkistointi, mutta tämän toiminta-alan kehittäminen esimerkiksi liittyen kansalliseen tutkimusinfraan (FinLTSER-verkosto) kaipaisi lisää huomiota ja resurssointia. Tämän toiminta-alan kehittämisellä olisi saavutettavissa merkittäviä lajisuojelua ja biodiversiteetiseurantaa palvelevia synergiaetuja. Lajiryhmän raportista muodostuu vaikutelma että lajitiedon ainoa merkittävä toimija Suomessa on LTKM. Keskusmuseo on kokoelmiltaan ja henkilöstöresursseiltaan suuri, mutta muut luonnontieteelliset kokoelmat sisältävät yhtä paljon näytteitä ja niiden toiminnan painopiste on ollut kotimaassa. Muiden luonnontieteellisten museoiden kokoelmat sisältävät enemmän näytteitä Suomen alueelta, ja niiden kartunta on ollut hyvin aktiivista etenkin viime vuosikymmeninä. Viime vuosikymmenten aikana kerätyn museoaineiston tietosisältö on korkea verrattuna historialliseen aineistoon jossa esimerkiksi paikkatieto on hyvin puutteellista. Pelkästään näytemäärien tarkastelu kokoelmien lajisuojelullisen merkityksen mittarina ei ole perusteltua. Esimerkiksi OULUn itiökasvien viime vuosikymmenien n näytteen kartunnasta huomattava osa on Suomen alueelta ja huomattavin osa näistä on relevantteja esimerkiksi lajien uhanalaisuuden arvioinnissa. Oulun yliopiston museoissa uhanalaisia koskeva kartoitus- ja tutkimustoiminta on ollut aktiivista ja ympäristöhallinnon Eliölajit-tietokannassa on suuri

7 määrä Oulun kokoelmissa säilytettäviä näytteitä ja täydentäviä tietoja on ns. uhanalaiskortistossa. Tiedostoinnissa on ollut hyvin toimivaa verkostoyhteistyötä ja valtakunnallisten eliötyöryhmien sihteerejä on työskennellyt myös Oulussa. Kasvimuseo on osallistunut lisäksi lajisuojelun suunnitteluun ja toteutukseen kaikkien alueen lajisuojelusta vastaavien toimijoiden kanssa. Perusinventoinnit ja muu tutkimus on johtanut lukuisten suojelualueiden perustamiseen ja tutkimukseen perustuva ekologinen tieto ja asiantuntemus on välttämätöntä suotuisan suojelutason määrittämisessä. Suojelutasoa arvioidaan jatkuvasti uhanalaistyöryhmien toiminnan puitteissa ja toimimalla alan kansainvälisissä verkostoissa. Puhtaasti hallinnollinen lajisuojelutoimintamalli ei turvaa suotuisaa lajisuojelua eikä ole kustannustehokasta. OULUn museoissa on suunnitelmana jatkaa kokoelmien tiedostointia käyttäen jo olemassa olevia tietokantasysteemejä. Tiedostointi hoituu kustannustehokkaimmin integroituna perustoimintaan. Tiedostonti onnistuu, jos museoiden henkilöstövoimavarat voidaan turvata riittävällä/nykytasolla. Erillinen tiedostointikeskus nähdään ongelmalliseksi johtuen seuraavista seikoista: 1. Kokoelmien kuljetus ja sen vaatima suuri työpanos, näytteiden säilyminen kuljetuksessa. Kokoelmien jääminen pois käytöstä ja lainaustoiminnan estyminen. Kuljetukseen ei ole taloudellisia resursseja. 2. Näytetietojen oikeellisuus ja paikallistuntemuksen ja taksonomisen tiedon välttämättömyys tiedostoinnissa. Paikkatiedon haku vanhoihin näytteisiin vaatii paikallista asiantuntemusta ja jatkuvaa maastokorttien, karttojen yms. läpikäyntiä. Paras tietolähde on huomattavalta osin näytteen kerääjä ja juuri tällä hetkellä huomattavimmat kerääjät jotka usein työskentelevät museoissa. 3. Näytteiden lajittelu ja jo tiedostoitujen näytteiden erottelu. 4. Tiedostoinnin taloudelliset kustannukset. Ei ole taloudellisia resursseja kustannuksiin. Lajitietokeskuksen/verkoston tulee rakentua koko Suomen luonnontieteellisten museoiden verkon varaan ja sen eri toimintoja sijoittaa myös alueille. Paras tuottavuushyöty saavutetaan kun lajitietokeskus/verkosto rakentuu kokoelmia ylläpitävien museoiden ja niihin linkittyvien sidosryhmien varaan ja hyödyntäen laajasti niissä olevaa osaamista. Tässä tulisi huomioida myös tulevaisuuden tarpeet kuten geneettisen monimuotoisuuden turvaaminen ja etäsuojelu. Ehdotukset koskien tutkimusta ja koulutusta (5) Kootaan ja välitetään tutkimustietoa ja tiedon tarpeita lisäämällä vuorovaikutusta toimijoiden kesken. (9) Lisätään lajisuojelua edistävää koulutusta ja viestintää mm. tuottamalla oppaita ja ohjeita verkkoympäristöön sekä tuetaan lajiharrastusta. Luonnonsuojeluhallinnossa on oikeutetusti tunnettu huolta lajitietopohjaa luovan koulutuksen ja tutkimuksen tilasta yliopistoissa. Lajiosaamisen koulutus ja tutkimus kilpailee muiden oppiaineiden kanssa ja sen laajuus perustuu myös koulutusmäärien tarveharkintaan. Lajiopetus on ollut perinteisesti vahvaa, mutta sen asema ei ole itsestään selvä. Oulun yliopiston biologian laitoksen strategiassa tutkimusteemoina ovat biodiversiteetin tutkimus, ekologia ja ympäristön tutkimus. Biologian laitoksen opetuksessa on tähän saakka pidetty kiinni kenttäopetuksesta, joka vahvistaa lajien ja luontotyyppien osaamispohjaa. Lajiosaaminen on kuitenkin heikkenemässä johtuen mm. harrastuksen vähentymisestä. Lajiopetuksen asema on myös vaakalaudalla. Yliopistojen

8 rahoitustilanteen tiukentuminen on vaikeuttamassa kenttäopetuksen järjestämistä. Kenttäkursseja on jouduttu supistamaan ja resurssien löytäminen erikoiskurssien järjestämiseen on ollut vaikeaa. Monia hyvin tarpeelliseksi koettuja kursseja ei ole voitu järjestää. Riittävän kattava sekä laadukas laji- ja luontotyyppiopetus on tulevaisuuden lajisuojelun perusta monella tapaa. Luonnonsuojeluhallinnossa tarvitaan jatkossakin ammattilaisia, joilla on vankka lajiosaaminen. Lajiharrastuksen edistämiseksi puolestaan myös opettajien koulutukseen pitäisi kuulua edelleen kentällä tapahtuvaa laji- ja luontoopetusta. Mikäli ainelaitosten biodiversiteettiopetus niukkenee edelleen jatkossa, tulee lajija luontotyyppikoulutuksen turvaamiseksi hakea muita vaihtoehtoja. Esimerkiksi FinLTSER-verkostolla voisi olla aktiivinen rooli tulevaisuuden lajisuojelun koulutuksessa ja lajiharrastuksen edistämisessä. Oulun yliopisto on panostanut lajisuojelua edistävään infrastruktuuriin mm. hankkimalla välineistöä ja tämä sinänsä parantaa mahdollisuuksia lajisuojelua palvelevien erikoiskurssien järjestämiseen. Opetushenkilökunnan leikkaukset kuitenkin voivat johtaa siihen että kurssitusta ei järjestetä. Oulun yliopistossa museoita on enenevässä määrin vastuutettu lajiopetuksessa, mutta koska museovirkojen opetuspanos on suhteellisen pieni, niin tämä ei paikkaa oppiainelaitoksilta vähentynyttä opetuspanosta. Lyhytkestoiset hankkeet eivät tue lajiasiantuntijuutta, joka voi kehittyä ja säilyä lähinnä luonnontieteellisissä museoissa. Todettakoon että tietoanniltaan merkittävä lajiharrastus tukeutuu pitkälti luonnontieteellisten museoiden kokoelmiin ja niissä sijaitseviin näytteisiin. Luonnonsuojeluhallinnon edun mukaista olisi pyrkiä edistämään luonnontieteellisten museoiden tulosohjausta siten, että niillä on tarpeelliset voimavarat. Ehdotukset koskien verkostoitumista ja yhteistyötä (3) Lisätään luonnonsuojeluhallinnon sisäistä ja eri tahojen välistä yhteistyötä lajisuojelussa tukemalla eliötyöryhmiä ja muita asiantuntijaverkostoja, yhdyshenkilöitä sekä tutkijoita ja harrastajia. (6) Valmistellaan lajisuojelun toimintaohjelma ja toteutetaan eliöryhmäkohtaiset suojelutoimien priorisoinnit valtakunnallisesti ja alueittain. (7) Toteutetaan kiireelliset suojelutoimet yhdenmukaisesti koko maassa kiinteänä osana toimien suunnittelua käyttämällä monipuolisesti eri suojelukeinoja ja edistämällä toimijavastuuta. (8) Arvioidaan lainsäädännön muutostarpeita lajisuojelun tehostamiseksi ja hallinnollisten menettelytapojen keventämiseksi sekä toteutetaan tarvittavat säädösmuutokset viipymättä. Oulun yliopiston kasvimuseon toiminnan painopisteenä on jo 1980-luvun puolivälistä lähtien ollut uhanalaisten lajien kartoitustoiminta. Toiminta on ollut vahvasti verkostoitunutta muiden toimijoiden kanssa (LTKM, SYKE, MH, harrastajat) ja siihen on käytetty arviolta useita kymmeniä henkilötyövuosia. Uhanalaisia koskevia näytetietoja on tallennettu ympäristöhallinnon Lajit-tietokantaan ja museolle on lisäksi arkistoitu havaintojen kenttäkortit joissa on tietoa jota ei ole voitu viedä tietokantaan (esiintymien koko, sijaintikartalla jne.). Uhanalaisia lajeja koskevassa kartoituksessa on tehty paljon selvitystyötä koskien lajien esiintymiä, mm. paikka- yms. tiedon täsmentämiseksi. Museon henkilöstö on ollut mukana eliöryhmien toiminnassa alusta asti ja Oulun museoissa on työskennellyt monien ryhmien parhaat asiantuntijat. Asiantuntemusta käytetään säännöllisesti alueiden suojeluarvon määrittämisessä, lajien suojelualueiden rajaamisessa, alueiden priorisoinnissa ja hoidon ja seurannan suunnittelussa. Nykytilanteessa usein vaikuttaa siltä että tällaista erityisosaamista ei ole kuin luonnontieteellisissä museoissa.

9 OULUn museoiden toimialueena on puoli Suomea, ja suuri määrä näytteitä Etelä- Suomesta on tallennettu OULUn kokoelmiin. Tuottavuushyötyjä ajatellen luonnontieteellisten museoiden kehittäminen koko Suomen alueella on olennaista, ja tätä kautta voidaan turvata myös asiantuntijapalveluita alueilla. Maankäytön voimistuminen on voimakasta tunturialueita myöten ja lajitiedon kysyntä on voimakkaasti kasvamassa myös pohjoisessa. Lisäksi ilmaston muutoksen tuoma uhanalaistuminen iskee ensimmäisenä pohjoisiin, erityisesti arktisiin, lajeihin, joiden luonnonsuojelubiologinen tutkimus on vahvinta Oulun yksiköissä (mm. neljä luonnonsuojelubiologista/-geneettistä väitöskirjaa viimeisen kolmen vuoden aikana ja viisi työn alla). Ehdotukset koskien voimavarojen käyttöä ja uudelleen kohdentamista (10) Kehitetään tulosohjausta ja tulosohjauksen rinnalla asiantuntijaohjausta siten, että asiantuntijat otetaan mukaan määrittelemään painopistealoja ja arvioimaan toiminnan tuloksellisuutta ympäristöministeriön kanssa. (12) LAJIryhmä ehdottaa kahden uuden henkilötyövuoden (2 htv/v) lisävoimavaraa suunnattavaksi eliöryhmäkohtaisten työryhmien suojelukoordinaattoreiden palkkaamiseen. (13) LAJIryhmäehdottaa kolmea henkilötyövuotta (3 htv/v) suunnattavaksi AYK:issa/ELY:issa muista kuin luonnonsuojelutehtävistä suojelutoimien toteutukseen sekä neuvontaan ja toimijavastuun ohjaukseen. Luonnontieteellisten museoiden varaan rakentuva kansallinen lajitietokeskus tulisi perustaa ja selvittää sen jo olemassa olevat resurssit, tarvittavat toimintojen muutokset ja tarpeet resurssien uudelleen kohdentamiset. Nyt valmistellut raportit eivät anna oikeata kuvaa jo vakiintuneista toimintamalleista, jotka ovat olleet varsin kustannustehokkaita tähdäten parhaan mahdollisen asiantuntemuksen hyödyntämiseen.