Hyvän olon marjatarinoita

Transkriptio

1 Hyvän olon marjatarinoita Satu Massa Jatko-opiskelija, kulttuuriantropologia, Oulun yliopisto

2 Ruokakulttuuria? Väitöskirjatutkimukseni aiheena on luonnonmarjojen keräily ja käyttö Suomessa 2000-luvulla. Ruokakulttuurin näkökulmasta aihetta voi tarkastella esimerkiksi seuraavista näkökulmista: - marjojen hankinta ja käsittely, valmistus, jakaminen, syöminen ja tähteiden käsittely - marjoihin, niiden hankintaan ja käyttöön liittyvät arvot, käsitykset, uskomukset, myytit, puhe- ja toimintatavat - marjojen hankinta, käsittely ja käyttö on opittua, marjakulttuuria siirtyy sukupolvelta toiselle, ihmisryhmältä toiselle, yksilöltä toiselle suorassa vuorovaikutuksessa ja medioiden välityksellä - marjastuksen ja marjojen käytön historia kuvastaa toisaalta yhteisön ja yksilön sopeutumista vallitseviin olosuhteisiin, toisaalta valintoja, joita perustellaan esimerkiksi kulttuurisilla tai ideologisilla syillä - marjojen hankintaan ja käyttöön vaikuttavat toisiinsa kietoutuvat biologiset ja luonnonympäristöön liittyvät sekä taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset tekijät - marjastus ja marjojen käyttö muuttuvat, mutta itsessään niissä on kyse tuhansia vuosia vanhasta ruokakulttuurin piirteestä

3 Marjastuksen lupaava tulevaisuus Marjastukseen osallistui 56 % suomalaisista vuonna % suomalaisista vuonna 2010 keskimäärin 8 marjastuskertaa vuodessa 54 % vuotiaista vuonna % vuotiaista vuonna % vuotiaista vuonna % vuotiaista vuonna % vuotiaista vuonna % vuotiaista vuonna 2010 Lähde: Sievänen, Tuija & Neuvonen, Marjo (toim.) 2011: Luonnon virkistyskäyttö Metlan työraportteja 212. Metsäntutkimuslaitos, Vantaa.

4 Puhutaan luonnonmarjoista ja marjastuksesta, siis... Tutkimusta varten tekemissäni haastatteluissa eri-ikäiset ihmiset ovat kertoneet marjatarinoitaan. Niissä on puhuttu muun muassa - mustikasta, puolukasta, vadelmasta, karpalosta, hillasta/lakasta, juolukasta - elämänkulusta, omista lapsuusmuistoista tämän päivän lapsiin - kodista, perheestä, suvusta, ystävistä; yhdessäolosta, jakamisesta, perinteistä - mauista, tuoksuista, maisemista, luonnon äänistä ja marjan tunnusta - metsästä ja luonnosta, jokamiehenoikeuksista - kuivatuista hillasoista, rakennetuista puolukkametsistä - hakkuuaukioiden vadelmapuskista ja metsäautoteistä - karhuista, käärmeistä, sääskistä ja hirvikärpäsistä - mustikkapiirakasta, puolukkasurvoksesta, puuroista, kiisseleistä, ressusta, möllöstä... - pakastimesta, aamupuurosta, jogurtista marjojen kanssa - terveydestä ja terveellisestä ruuasta - ruuan alkuperästä - paikoista marjojen ja ihmisten - kesämökeistä - poimureista, haravista, ritilöistä, kännyköistä - meistä ja muista - myyntiin poimimisesta ja poimijoista - jne...

5 Yhteiset tarinat, yhteinen hyvä Ruokaan liittyvät tarinat yhdistävät ihmisiä kaikkialla maailmassa. Jokaisella on muistonsa lapsuuden rakkaista mauista, ihmisistä joiden kanssa on syöty yhdessä tai joiden tekemänä jokin ruoka oli se maailman paras. Niinkuin äidin tekemä lappapuuro tai naapurin mummun vattumehu. Lapsuuden makuihin palataan aina uudestaan. Makuihin liittyvät tunteet tekevät muistoista niin vahvoja, että ne nousevat pintaan vielä kymmenien, lähemmäs sadankin vuoden kuluttua, kun jostain saa suuhunsa vanhan tutun maun: Tämä hillohan on aivan samanlaista kuin se jota mummo teki! Suomessa luonnonmarjoihin, marjastukseen, marjaruokiin ja -leivonnaisiin liittyy valtavasti muistoja ja tarinoita. Ne kertovat paitsi yksilöiden eletystä elämästä, myös suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin muutoksista.

6 Kaikki talteen! Marjatarinat kertovat kokemuksista kansakunnan historiasta ja toimeentulosta ja käsityksistä kansallisesta identiteetistä. Esimerkiksi siitä, millaista herkkua ruismarjapuuro oli sota-ajan lapsille tai siitä, miten suomalaisuus punnitaan marjametsässä. Pojat ja tytöt! Tiedättekö mitä nykytilanne teiltä vaatii? Se vaatii jokaisen teistä mukaan siihen valtavaan työhön, jota nyt tehdään isänmaamme hyväksi. Nyt ei ole aikaa leikkiin ja huvituksiin. Jokaisen on täytettävä paikkansa työrintamassa. Maan elintarvikevarastot on saatava riittävän suuriksi, teollisuutemme tarvitsee raaka-aineita. Ja näissä kummassakin asiassa voitte te, pojat ja tytöt, auttaa. Vesa, E. 1941: Kaikki talteen. Joka poika ja tyttö ansaitsemaan. Kansanhuoltoministeriön julkaisu. WSOY, Helsinki.

7 Marjat ja hyvinvointi Marjatarinat kertovat, miten monin tavoin luonnonmarjat ovat tuoneet ja tuovat hyvinvointia. Luonnonmarjat ovat pitäneet suomalaisia ja muita pohjoisen ihmisiä hengissä ja terveinä niukkoina aikoina: ne ovat merkinneet terveyttä ja fyysistä hyvinvointia. Luonnonmarjat ovat olleet tärkeä taloudellisen hyvinvoinnin lähde erityisesti Kainuussa ja Lapissa. Tänä päivänä myös lukuisat ulkomaalaiset poimijat saavat tuloja poimimalla luonnonmarjoja Suomessa. Marjastus, marjojen käsittely, marjaruokien, -säilykkeiden ja leivonnaisten valmistus sekä marjastukseen ja marjoihin liittyvät muistot ja esteettiset kokemukset tuovat hyvän mielen, henkistä hyvinvointia. Marjoihin liittyy yhdessäolo, jakaminen, sosiaalinen hyvinvointi. Hyvää oloa tuovat marjaretket yhdessä perheen tai ystävien kanssa ja marjaperinteiden siirtäminen uusille sukupolville, maalta kaupunkilaisille tai muista kulttuureista tuleville. Hyvän olon tuo myös marjojen jakaminen: ensin vanhemmilta ruuhkavuosiaan eläville lapsille, sitten lapsilta vanhemmille, jotka eivät enää jaksa metsään ja suolle lähteä.

8 Terveyttä ja fyysistä hyvinvointia Marjat ovat olleet pohjoisen ihmisille terveyden ja hyvinvoinnin lähde, niukkuuden aikoina jopa eloonjäämisen tae. Ennen naurista, kaalta, lanttua ja perunaa puolukka, karpalo ja hilla takasivat hyvän säilyvyytensä ansiosta vitamiinien ja hivenaineiden saannin talvellakin. Tänä päivänä marjojen terveysvaikutukset tunnetaan perimätietona ja marjojen terveysvaikutuksia tutkitaan paljon. Tutkimuksista kerrotaan erilaisissa medioissa, ja tieto marjojen terveellisyydestä leviää tehokkaasti. Antioksidanteista ja polyfenoleista on moni haastateltavanikin puhunut. Moni kertoo syövänsä marjansa mieluiten siltään puuron ja jogurtin lisukkeina, mahdollisimman vähän sokerin kanssa, koska sillä tavalla ne ovat terveellisimpiä. Sen lisäksi, että marjat ovat terveellisiä, marjastus on tärkeä ulkoilu- ja liikuntamuoto. Metsässä ja suolla mielikin virkistyy liikkumisesta ja tehdystä työstä.

9 Tuloja poimijoille Luonnonmarjoja poimimalla on moni suomalainen saanut tärkeitä tuloja. Tänä päivänä marjoja myyntiin poimivat suomalaiset ovat pääasiassa lisätuloja hankkivia eläkeläisiä. Vuonna 2012 luonnonmarjoista kertyi poimintatuloa yhteensä 25,3 milj. euroa. Tämä oli vuodesta 1977 lähtien tehdyn MARSI-kyselyn ennätys nimellisin hinnoin laskettuna. Luonnonmarjojen osuus kaikista poimintatuloista oli 98 %: Mustikkaa 6,8 milj. kg 12,2 milj. euroa Puolukkaa 8,7 milj. kg 11,6 milj. euroa Hillaa kg 1,45 milj. euroa Ulkomaalaisten poimijoiden osuus vuonna 2011 oli n. 80 prosenttia. Mikä on kotitalouksien omaan käyttöön, sukulaisille ja tuttaville poimimien marjojen taloudellinen arvo? Lähde (numerotiedot): Marsi 2012, Luonnonmarjojen ja -sienten kauppaantulomäärät vuonna Maaseutuviraston julkaisusarja: Raportteja ja selvityksiä. Seinäjoki, 3/2013

10 Tarinat luonnosta ja hyvästä olosta Suomessa saa jokainen mennä metsään ja suolle ja poimia itselleen marjat ja sienet. Metsää täällä riittää, ja moni omistaa sitä itsekin. Omaan, tuttuun paikkaan on helppo mennä. Jos tutut marjamaat joutuu jättämään taakseen, voi viedä aikansa, että uudet löytää ja tuntee omakseen. Monissa haastatteluissa on marjojen sijaan puhuttu enemmän metsästä, suosta, paikoista. Tuulen huminasta puissa, metsän ja suon tuoksuista, juuri poimitun marjan mausta. Siitä, miten kauniita marjat luonnossa ovat, tai miltä näyttävät marjamättäällä istuvat taaperot napsimassa puolukan sieltä, mustikan täältä. Ja siitä, miten hyvältä tuntuu poimia marjoja käsin, kun marjat soluvat sormien lomassa. Monesti olen kuullut lauseen, ei sen niin väliä vaikka ei marjoja saisikaan, kun vain saa olla siellä metsässä. Yhtä lailla olen kuullut monta ajatusta siitä, miten metsä antaa antimiaan, joista ihmisten olisi syytä olla kiitollisia: kun niitä marjoja siellä on, ihmisten pitäisi ymmärtää niitä poimia.

11 Mustikkapiirakan tarina Mustikkapiirakka mainitaan lähes kaikissa tekemissäni haastatteluissa. Se pullataikinaan tehty. Mustikkapiirakasta saat jutun aikaiseksi kenen tahansa kanssa. Myös muualta tulleen: kaikkialla maailmassa tehdään leipää. Leipien päälle laitetaan kaikenlaista. Meillä laitetaan makean vehnäleivän päälle mustikkaa. Opetetaan piirakanteko lapsille. Aluksi haetaan piirakkamarjat metsästä, puhdistetaan ne, jos mukaan sattui jokunen roska, ja lopulta nautiskellaan pullantuoksusta ja tuoreen mustikkapiirakan mausta. Tarina voi jatkua vaikka niin, että vuosien kuluttua istutaan nuotiolla omien lasten kanssa, kaveriporukalla tai kaukaisten vieraiden kanssa, paistetaan tikkupullaa, jonka sisään on kätketty mustikka-aarre. Muistellaan ruokahetkiä, jutellaan leipomisista, tuoksuista ja mauista, jaetaan tarinoita.

12 Mustikan tarina Pohjoinen marja ansaitsee oman tarinansa. Golf-virran lämpö, pitkät valoisat kesäpäivät ja -yöt ja talven lumipeite ja pakkaset luovat Suomen, Ruotsin, Norjan ja Luoteis-Venäjän marjakasveille loistavat olosuhteet tehdä makea ja terveellinen marja. Kun vielä saadaan kevääseen sopivasti lämpöä ja kosteutta, voiko mustikallakaan paremmat oltavat olla?

13 Tarinoiden voima Millainen on sinun marjamuistosi? Millaisen tarinan haluat siitä kertoa ja kenelle? Muisteletko tarinaasi yhdessä perheesi kanssa tai kerrotko tarinasi lapsillesi? Pidätte yllä yhteistä kokemusta perheestä ja suvun historiasta. Jaatko tarinasi ystävien kanssa? Saat vastineeksi toisia tarinoita ja uusia muistoja. Myytkö marjatarinallasi mansikkamehusi ja karpalohyytelösi maailmalle? Houkutteletko tarinallasi ruoka-, hyvinvointi- tai luontomatkailijat asiakkaaksesi, Suomen kaupungeista ja muualta maailmasta? Marjatarinoissa on voimaa, niin kuin muissakin ruokaan ja ruokakulttuuriin liittyvissä tarinoissa. Niitä kannattaa kertoa ylpeänä eteenpäin. Niin muuallakin tehdään.

14 Kiitos! Satu Massa