Eteläisen Saimaan rantakasvillisuus

Transkriptio

1 Eteläisen Saimaan rantakasvillisuus muutoksia 1950-luvulta tähän päivään Tiina Kolari, Kimmo Saarinen, Juha Jantunen, Tiina Vitikainen Näkymä Lauritsalasta Saimaan kanavan suulta vuonna 1960, taustalla Nuottasaari. Kuva: Etelä-Karjalan museo (kuvaaja ei tiedossa). Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti Imatra 2017

2 Sisällys Johdanto Eurolasta Kolariin... 3 Näytealojen paikantaminen ja kartoitus vuonna Saimaan vedenlaadun ja pinnankorkeuden muutoksista... 9 Rantakasvillisuus ja sen muutoksia Rantatyyppien ja rantaluonnon muutoksista Kirjallisuus Kohdekuvaukset KALLIORANNAT (1 13) KIVIKKORANNAT (14 25) SORA- JA HIEKKARANNAT (26 81) HIETA- JA HIESURANNAT (82 89) (HIESU)SAVIRANNAT (90 96) MUTA- JA TURVERANNAT (97 117) Liite 1. Kasvilajit Tätä julkaisua on tukenut Etelä-Karjalan tiedeseura. Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti Vuoksenniskantie 64, Imatra Kansikuva ja taitto: Juha Jantunen Kohteiden valokuvat: Tiina Kolari, Tiina Vitikainen Painatus: KopioNiini ISBN:

3 Johdanto Eurolasta Kolariin SEPPO EUROLA LUONNONTILAISELLA PIHANIITYLLÄÄN JÄMSÄSSÄ KUVA: ARJA PAAKKANEN. Seppo Eurola ( ) oli suomalainen kasvitieteilijä, joka toimi Oulun yliopiston Kasvitieteen laitoksen apulairofessorina vuosina ja Helsingin yliopiston kasvitieteen dosenttina Eurolan tutkimuskohteena oli erityisesti suokasvillisuuden ja tunturikasvillisuuden luokittelu. Pro gradu -tutkimuksensa Havaintoja Saimaan etelärannan rantavyöhykkeen kasvistosta ja kasvillisuudesta (Eurola 1954) hän teki professori Mauno J. Kotilaiselta saatuna erikoistyönä. Siinä kasvillisuutta tarkasteltiin erityyppisillä rannoilla, erityisesti rantavyöhykkeen kuivemmassa yläosassa, jonka lisäksi arvioitiin kulttuurin ja maankäyttömuotojen merkitystä kasvillisuutta muokkaavina tekijöinä. Aineiston Eurola keräsi kesä-elokuussa 1952 ja 1953 Etelä-Karjalasta Saimaan etelärannalta, jonne sijoittui neljä taajamaa (Lappeenranta, Lauritsala, Joutseno, Imatra) isoine puunjalostustehtaineen. Tutkimuksen lyhennelmä ilmestyi myöhemmin Oulun luonnonystäväin yhdistyksen aikakauskirjassa (Eurola 1965). Eurolan (1954) sanoin suurjärviemme rantojen karun niukka kasvillisuus on omiaan vieroittamaan tutkijoita. Kuitenkin rantakasviston ekologia on monessa suhteessa hyvin mielenkiintoinen, ja ainakin kasvillisuus edustaa luonteenomaista (=karua) suomalaista luontoa. Hän myös toteaa rantakasvien jääneen aitojen vesikasvien jalkoihin: Mutta kokonaan sivuseikaksi on jäänyt terrestrisen eulitoraalin ja supralitoraalin tutkiminen; rantavyöhykkeen alaosa ja sen mukana ilmaversoiset ja varsinainen vesikasvillisuus kyllä kuvataan tarkoin. Lappeenrannan ympäristöineen Eurola luokitteli kasvitieteellisten julkaisujen alalla terra incognita -maaksi. Hän ei tuntenut Saimaalta ainuttakaan julkaisua, joka käsittelisi rantavyöhykkeen kasvillisuutta. Omaan työhönsä hän valitsi eräänlaisina pistokokeina mukaan 117 näytealaa, joista läntisimmät sijaitsivat Savitaipaleen Lavikanlahdella ja itäisimmät Imatran Harakassa (kuva 1). Näiden välimatka maanteitse on noin 80 km. Valinta perustui ensisijaisesti maalajiin, jonka mukaan näytealat ryhmiteltiin kuuteen luokkaan: 1) kalliorannat (13 näytealaa), 2) kivikkorannat (12), 3) sora- ja hiekkarannat (56), 4) hieta- ja hiesurannat (8), 5) hiesusavirannat (7) sekä 6) muta- ja turverannat (21). Eurola (1954) toteaa, ettei näytealojen jakauma kuvastanut rantatyyppien suhteellista runsautta alueella, mutta kerätty aineisto antaa melko oikean kuvan lajiston luonteesta niin eri maaperä- eli rantatyypeillä sekä luonnonvaraisilla että kulttuurin vaikuttamilla rannoilla. Eteläisellä Saimaalla erityisen yleisiä ovat karut kivikkorannat, joiden luonne 12 näytealasta riittävästi ilmenee. Sora- ja hiekkarannat puolestaan olivat tyypillisiä poukamissa ja kaartamissa ja pienellä etsinnällä myös helposti löydettävissä. Yleisillä rantatyypeillä 3

4 näytealojen valinta perustui Eurolan mukaan jonkinlaiseen tiedottomaan valintaan, kun taas harvinaisempien maalajien (hieta, hiesu, hiesusavi, turve) näytealat valittiin tarkan etsinnän jälkeen. Tämä johti paikoin pistekasaumiin (mm. maatumisrannat, savirannat). Taajamien luona olevat tihentymät puolestaan ilmensivät Eurolan mukaan kulttuurin vaikutuksen huomiointia. Hinkanranta Märkälänlahti Kuva 1. Näytealojen sijainti Saimaan rannoilla Savitaipaleelta Imatralle. Kohdeluettelossa (alla) kunnat on lyhennetty Savitaipale = Sav, Taipalsaari = Tai, Lappeenranta = Lpr, Imatra = Ima. Punaisella numeroituja kohteita ei kartoitettu vuonna Raportin kaikki kartat: Maanmittauslaitoksen avoimet aineistot. Kalliorannat (1 13) 1. Märkälänlahden länsiranta Lpr , Märkälänlahden länsiranta Lpr , Märkälänlahden länsiranta, Korteislahti Lpr 4. Kallioranta Uitonsalmen suun länsipuolella Lemi , Lemetinlahti, Muukko Lpr , Ilottula Lpr , Uskinlahti Lemi , Orjainniemi Tai , Myllysaari Lpr , Myllysaaren länsiranta Lpr , Lauritsala, Kaukas Lpr 12. Pappilanniemi Lpr , Kanavansuu Lpr , Kivikkorannat (14 25) 14. Märkälänlahden länsiranta Lpr , Parkinmäki, Skinnarila Lpr , Tervahaudanlahti, Skinnarila Lpr , Kotaniemi, Skinnarila Lpr , Sunisenselkä, Skinnarila Lpr , Lemetniemi, Muukko Lpr , Asinsaari Tai , Känninlahti, Joutseno Lpr , Papusenranta Lpr 23. Papusenranta Lpr 24. Arposenniemi, Joutseno Lpr , Mustalammen asuinalue Ima , Sora- ja hiekkarannat (26 81) 26. Lavikanlahden eteläranta Sav 27. Haudanlahti, Lavikanlahden pohjoisranta Sav , Uskinlahti, Uitonsalmen suun länsipuolella Lemi , a. Uskinlahti, tukinkuorintapaikka Uitonsalmen suun länsipuolella Lemi 29. Märkälänlahden länsiranta Lpr ,

5 30. Märkälänlahden suu lahden länsirannalla Lpr , Märkälänlahden itäranta Lpr , Parkinmäki, Skinnarila Lpr , Parkinmäki, Skinnarila Lpr , Skinnarila Lpr , Skinnarila Lpr , Skinnarila Lpr , Skinnarila Lpr , Sunisenselkä, Sammonlahti Lpr , Sammonlahti Lpr , Sammonlahti Lpr , Kourula Lpr , Murheistenranta, Kanavansuu Lpr , Murheistenranta, Kanavansuu Lpr , Murheistenranta, Kanavansuu Lpr , Laihianselkä, Laihia Lpr , Laihianselkä, Laihia Lpr , Hartikanlahti, Muukko Lpr , Lemetniemi, Ilottula Lpr , Ilottula Lpr , Lemetniemi, Muukko Lpr , Pulkkaniemi Tai , Asinsaari Tai , Asinsaari Tai , Huhtiniemi Lpr , Huhtiniemi Lpr , Huhtiniemi Lpr , Huhtiniemi Lpr , Korkkitehtaanranta Lpr 59. Korkkitehtaanranta Lpr , Korkkitehtaanranta Lpr , Pallonlahti Lpr , Halkosaaren länsiranta Lpr , Myllysaari Lpr , Myllysaari Lpr , Lauritsala, Pappilanlahden perukan itäreuna Lpr Lauritsala, Kaukas Lpr 70. Omenaniemi, Joutseno Lpr 71. Honkalahti, Joutseno Lpr 72. Pelliniemi, Joutseno Lpr , Honkalahti, Joutseno Lpr 75. Sappula, Arposenniemi, Joutseno Lpr , Hinkanranta, Joutseno Lpr , Hinkanrannan uimaranta, Joutseno Lpr , Hinkanranta, Joutseno Lpr , Tiuruniemi Lpr , Papusenranta Lpr , Niskalampi Ima , Hieta- ja hiesurannat (82 89) 82. Lavikanlahden perukka Sav , Lavikanlahden eteläranta Sav , Uskinlahden suu Lemi , Uskinlahden suu Lemi , Mielonlahti, Muukko Lpr , Särkiniemen eteläranta, Muukko Lpr , Keräniemi, Haukilahti Lpr , Arposenniemi, Joutseno Lpr , (Hiesu)savirannat (90 96) Orjainlahti Tai , Orjainlahti Tai , Honkalahden venesatama, Likasienlahti, Joutseno Lpr , Känninlahti, Joutseno Lpr , Känninlahti, Joutseno , Harakka Ima Muta- ja turverannat (97 117) 97. Uskinlahden länsireuna Lemi , Uskinlahden perukka Lemi , Uskinlahden perukan itäreuna Lemi , Märkälänlahden länsiranta Lpr , Märkälänlahden länsiranta Lpr , Märkälänlahden länsiranta Lpr , Märkälänlahden länsiranta Lpr , Märkälänlahden perukka Lpr , Märkälänlahden itäranta Lpr , Vanha-turkia Lpr , Ilottula Lpr , Muukko Lpr , Myllysaaren itäranta Lpr , Myllysaaren ja Kahilanniemen välisen lahden perukka Lpr , Pappilanlahden perukan länsireuna Lpr , Pappilanniemi, poukama niemen kärjessä Lpr , Lauritsala Lpr 116. Honkalahti, Joutseno Lpr 117. Liippilahti, Niskalampi Ima ,

6 Etelä-Karjala-instituutin johtajana toiminut Pertti Kolari ( ) oli aktiivinen tietokirjoittaja ja idearikas asioiden edistäjä. Hän myös viritteli ajatusta maakunnallisesta tiedeseurasta, jonka nimissä ehti muun muassa etsiä ja koota maakunnan alueella tehtyjä opinnäytetöitä (Etelä-Karjalan tiedeseura 2012). Selvitystä täydentäessään Kolari nosti päivänvaloon Eurolan pro gradu -työn. Olisi mielenkiintoista toistaa tarkastelu yli 60 vuoden takaa, hän kirjoitti marraskuussa Uusinto antaisi mahdollisuuden tarkastella lajistoa ja sen muutoksia monestakin näkökulmasta, ehkä jopa väitöskirjaan asti. Syksyllä 2015 Kolari tavoitti Jämsästä 85-vuotiaan Seppo Eurolan, joka kertoi luovuttaneensa graduaineistonsa Suomen ympäristökeskukseen. Hän kuitenkin antoi luvan sen hyödyntämiseen ja esitti ideoitakin uusintakierrokselle. Sykessä yhdyshenkilönä toimi Aira Kokko, jolta digimuotoon viety aineisto saatiin toukokuussa Samoihin aikoihin Seppo Eurola luovutti kirjeessään pro gradu -tutkielman alkuperäisaineiston vapaasti käytettäväksi tieteellisiin tarkoituksiin ja säilytettäväksi Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituuttiin. Kesällä 2016 Pertti Kolarin tytär Tiina Kolari uusi rantakasviselvityksen mahdollisimman samoin menetelmin kuin Seppo Eurola sen oli tehnyt yli 60 vuotta aikaisemmin. Valitettavasti uusinnan tulokset eivät ehtineet kaikkien asianomaisten tietoon, sillä Pertti Kolari menehtyi ja Seppo Eurola Tämä selvitys on omistettu Pertti Kolarin ja Seppo Eurolan muistolle. Kuva 2. Näkymä Lappeenrannasta Saimaan kanavan suulta vuonna Lähellä kuvan vasenta reunaa on rantakasviselvityksen näyteala 13, jonka Seppo Eurola tutki Kuva: Etelä-Karjalan museo / kuvaaja Sarle - O. Heikkinen & Kumpp. 6

7 Näytealojen paikantaminen ja kartoitus vuonna 2016 Eurolan alkuperäiset näytealat paikannettiin keväällä 2016 ja alojen kasvillisuus kartoitettiin kesäelokuussa. Kullakin näytealalla arvioitiin, kuinka tarkasti ja todennäköisesti oltiin alkuperäisellä kohteella ja millaisia maankäyttömuutoksia rannalla ja sen lähiympäristössä on tapahtunut alkuperäisen kartoituksen jälkeen. Rannoille suuntautuu monenlaisia toimintapaineita, joten kaikille kohteille ei enää päästy. Yli puolen vuosisadan ajan säilyneiden rantojen osuutta voidaan kuitenkin pitää erinomaisena, sillä alkuperäisistä näytealoista 87 (74 %) saatiin mukaan. Kasvillisuuskartoitusta ei voitu uusia 30 kohteella. Ennen maastotöiden aloittamista 11 näytealan todettiin sijaitsevan tehdasalueilla, joiden kartoittamiseen olisi vaadittu erillinen liikkumislupa. Niitä ei nähty tarpeelliseksi, sillä teollisuuden käytössä rantalinjat ja rannat olivat todennäköisesti muuttuneet niin paljon, ettei niiden kasvillisuuden vertaaminen aiempaan olisi mielekästä. Lisäksi kaksi Kahilanniemen golfkentän alueella sijaitsevaa alaa jätettiin maansiirtojen takia kartoittamatta. Lappeenrannassa Korkkitehtaan rannassa sijaitseva yksi näyteala jätettiin pois, koska siltä puuttui Eurolan tekemä alakuvaus. Kasvillisuutta ei voitu kartoittaa 12 kohteella rannassa sijaitsevien asuntojen, hoidettujen piha-alueiden tai muun rantarakentamisen vuoksi. Lemin Uskinlahdelle kaivetut syvät ojat estivät kahden näytealan paikantamisen. Märkälänlahdella tiilikasoissa ja Lavikanlahdella tukkienkuorintapaikassa olleita aloja ei myöskään pystytty paikantamaan. Vuonna 2016 kartoittamatta jäivät kohteet Kaukaan tehdasalueella Lappeenrannassa: 11, 66-69, 115 Honkalahden tehdasalueella Joutsenossa: 71, 73, 74, 116 Stora Enson tehdasalueella Imatran Harakassa: 96 Kahilanniemen golfkentällä Lappeenrannassa: 65, 113 (kuva 3) Korkkitehtaan rannalla Lappeenrannassa: 58 Rantarakentamisen vuoksi: 2, 14, 22, 23, 28(+28a), 31, 47, 70, 78, 86, 109, 111 Ojittamisen myötä Uskinlahdella Lemillä: 84, 85 Tiilikasat Märkälänlahdella Lappeenrannassa: 3 Tukkienkuorintapaikka Lavikanlahdella Savitaipaleella: 26 Kuva 3. Seppo Eurolan näytealat 65 ja 113 Lappeenrannan Pappilanlahdella vuoden 1951 peruskartalla (vasemmalla). Keskellä peruskartta vuodelta 1983 ja oikealla nykytilanne (2017). 7

8 Karkealla tasolla näytealojen paikantaminen onnistui Eurolan tutkielman liitteenä olleiden karttojen avulla. Monet näytealat sijaitsivat esimerkiksi poukamassa tai lahden perukassa, mikä helpotti niiden löytämistä. Metrien tarkkuudella sijaintia ei kuitenkaan voitu täsmentää, sillä Eurola ei merkinnyt tai kuvannut näytealojen rajoja maastossa. Erityisen haastavia olivat joillakin alueilla sijainneet useammat näytealat vain muutaman kymmenen metrin päässä toisistaan. Kalliorannat puolestaan olivat selvärajaisuutensa vuoksi tarkimmin paikannettavissa, joskin näytealojen vertaaminen ja kasvillisuusmuutosten tarkastelu oli muuten haastavaa; jostakin syystä Eurola ei kalliorantojen kohdalla arvioinut lajien runsauksia. Turverannoilla, esimerkiksi Lemin Uskinlahden ympäristössä ja Lappeenrannan Märkälänlahden itärannalla syvät ojat rajoittivat liikkumista ja vaikeuttivat näytealojen paikantamista. Eurolan joillakin kohteilla tekemien koeruutujen sijainteja ei ollut mahdollista paikantaa vuonna 2016, joten kasvillisuus kuvattiin useimmiten vesirajan suunnassa rajatulta linjalta. Koeruutuja tehtiin vain turverannoilla. Kallio- ja turverantoja lukuun ottamatta näyteala rajattiin vesirajan suunnassa ja sen pituus mitattiin kelamitalla. Mikäli näytealakuvauksessa ei mainittu pituutta, se rajattiin tapauskohtaisesti metriin. Näytealojen kasvillisuus kuvattiin mahdollisimman samoin kuin 1950-luvulla. Eurola kuvasi rantojen kasvillisuutta vedestä maalle rantavyöhykkeen yläosaan asti vyöhykkeittäin: 1) sublitoraali eli aina vedenalainen rannan osa, 2) eulitoraali eli ylimmän ja alimman vesirajan välinen vyöhyke, 3) supralitoraali eli jatkuvasti vedenpinnan yläpuolella oleva vyöhyke, johon aallot ja roiskeet yltävät, sekä 4) epilitoraali eli varsinaisen rantavyöhykkeen yläpuolelle jäävä osa. Vuonna 2016 Saimaan vedenpinta oli niin korkealla, että eulitoraalin ja supralitoraalin rajan määrittäminen oli tämän takia vaikeaa. Vyöhykejaon sijasta useimmilla kohteilla kirjattiin ylös syvässä ja matalassa vedessä, vesirajassa ja lehtipuuvyöhykkeessä kasvavat lajit. Näytealojen alkuperäisten kasvillisuuskuvausten tarkkuus vaihtelee. Harvalukuisen kasvillisuuden vuoksi kalliorannoilla on tehty yleensä vain luettelo lajeista, mutta useimmiten näytealat on rajattu vesirajan suuntaisesti pituuden vaihdellessa 10 metristä 80 metriin; kaikkien näytealojen pituutta ei kuitenkaan ole ilmoitettu, vaan niillä on tehty yksi tai useampia koeruutuja. Koeruutujen lukumäärä (1-5) ja koko (1-25 m²) vaihtelevat myös näytealoittain. Kasvilajien runsautta on yleensä arvioitu seitsenportaisella runsausasteikolla ja joillakin näytealoilla on lisäksi käytetty numeerista Norrlinin tiheysasteikkoa (alla). Vuoden 2016 kartoituksessa näyteruuduilla esiintyvien sammalien runsautta on arvioitu peittävyyrosentteina, jossa 100 % tarkoittaa lajin kasvavan koko ruudun alueella. Päähuomio sekä Eurolan että vuoden 2016 tutkimuksessa oli kuitenkin rantojen putkilokasveissa. Runsausasteikot: p = erityisen runsaasti = runsaasti = jokseenkin runsaasti = hajanaisesti = jokseenkin vähän = vähän c = erityisen vähän 1- = yksittäinen kasviyksilö 1 = kasviyksilöiden väli enemmän kuin 600 cm 2 = väli cm 3 = väli cm 4 = väli cm 5 = väli cm 6 = väli cm 7 = väli 2,5-15 cm 8 = muiden lajien tiheys 6-7,5 9 = muiden lajien tiheys = muiden lajien tiheys 1-4 8

9 Saimaan vedenlaadun ja pinnankorkeuden muutoksista Saimaa on lukuisine osineen Suomen suurin järvi (pinta-ala km2), jonka eteläisimmän osan (Pien- ja Suur-Saimaa) patoavat ja jakavat jääkauden aikana syntyneet I ja II Salpausselkä. Järveä kuvaa rikkonaisuus ja saarisuus (5 484 saaren yhteiinta-ala on yli puolet järven vesialasta), rantaviivan mutkikkuus, silokalliot uurteineen sekä vanhat muinaisrannat (Turkia 1983). Saimaata luonnehditaan syystäkin jääkauden jälkeläiseksi. Saimaa on matala järvi, jonka keskisyvyys on vain hieman yli kymmenen metriä. Se kuuluu pääosin oligotrofisiin eli karuihin järviin, jonka vuodenaikaissykliin liittyvät lumen sulamisesta johtuvat kevättulvat. Laajoista valuma-alueista ja järven suuruudesta johtuen ne osuvat usein vasta heinäelokuulle. Vuosina Pien-Saimaa oli jäässä keskimäärin 154 vrk vuodessa (Hyvärinen 1996). Jäät ja kevättulvat muovaavat Saimaan rantoja yhdessä aallokon kanssa. Rantamaisemaa hallitsevat tuulten tuivertamat ja aaltojen paljaaksi huuhtomat karut kalliotörmät sekä Salpausselkien liepeillä pyöreiden vierinkivien täyttämät rantakivikot, joita Pogreboffin (2002) sanoin yhdistää köyhääkin niukempi kasvisto. Saimaan rehevimpiä osia ovat lahtien suojaiset pienet poukamat, joiden rantamilla viljavat hietamaat ja vähäiset savikot on otettu ensimmäisenä viljelykseen ja karjan laitumiksi, kun kaskeamisen edellytykset Saimaan alueella loppuivat. Voimaperäisemmän maatalouden kehittyminen alkoi suurten 1860-luvun nälkävuosien jälkeen (Huuhtanen 1985). Maanmuokkaus, ojitus ja laidunnus ovat lisänneet valumia ja edistäneet perukoiden rehevöitymistä, mikä näkyy erityisen selvästi vesikasvillisuudessa. Karjan juottopaikoilta sekä vene- ja nuotanvetopaikoilta katosivat sameudesta kärsivät pohjaruusukekasvit ja tallautumista huonosti kestävät lajit lopullisen rappion merkkinä ovat leveäosmankäämin nopeasti leviävät ja rantamaisemaa hallitsevat tuppaat (Pogroboff 2002). Varsinkin ja 1970-luvuilla metsien ja soiden laajamittaiset ojitukset lisäsivät huomattavasti vesistöjen ravinnekuormitusta, mikä maatalouden hajakuormituksen ohella selittää muun muassa Pien-Saimaalla 2000-luvulla havaittuja laajamittaisia sinileväkukintoja. Kuva 4. Puun uitto metsäteollisuuden tarpeisiin on kuulunut eteläisen Saimaan historiaan yli sadan vuoden ajan. Näkymä Lauritsalasta Kaukaan tehtaiden edustalta syyskuussa Kuva: Etelä-Karjalan museo / kuvaaja Pekka V. Virtanen. 9

10 Myös asutuksen jätteet ovat rehevöittäneet eteläisen Saimaan vesiä. Pahimmin vedenlaatua heikentäneen suurteollisuuden alkuina olivat 1890-luvulla rakennetut Tornator Oy:n ja Oy Kaukas Ab:n rullatehtaat sekä myöhemmin niitä seuranneet sulfiitti- ja sulfaattiselluloosatehtaat Lappeenrannassa, Joutsenossa ja Imatralla. Jo alkuvaiheissaan sellutehtaat aiheuttivat lähiympäristössään jopa niiden omaa toimintaa haitanneita ympäristövahinkoja. Imatralla metsäteollisuuden jätevedet puhuttivat ihmisiä jo 1900-luvun alussa. Esimerkiksi Kaukopään edustan vesi oli muuttunut 1950luvulla muuhun käyttöön kuin liikenteelle, uitolle ja puun vesivarastoinnille sopimattomaksi, mutta Vuoksi toimi tehokkaana jätevesien imurina Laineen (2001) sanoin Vuoksen tehtävänä oli toimia viemärinä. Pien-Saimaalla Lappeenrannan edustalla tilanne oli vielä huonompi, kunnes juuri Seppo Eurolan tehdessä maastotöitä vuosina Pien-Lamposaaren, Hyötiön ja Tuosan saarten välille rakennettiin patotie (kuva 4 edellisellä sivulla) takaamaan Kaukaalle puhtaan veden saanti (ja estämään likaantuneen veden vapaa leviäminen länteen ja pohjoiseen). Itäisen Pien-Saimaan, Suur-Saimaan ja Vuoksen veden laatu oli heikoimmillaan 1960-luvulla, jolloin jätevesikuormitus oli suurinta (Laine 2001). Turkia (1983) kuvaa sitä Saimaan eliöille mustana vuosikymmenenä, jolloin Lappeenrannan edustalla vallitsi laajoilla alueilla happikato kesälläkin. Kun Saimaan uusi kanava avattiin liikenteelle keväällä 1968 (kuva 5), Saimaan jätevesi saastutti Nuijamaanjärven. Vielä 1980-luvulla puujalostusteollisuuden jätevesien vaikutus ulottui Kyläniemen läheisille selkävesille asti. Metsäteollisuuden puhdistus- ja tuotantoprosessien uusimisen myötä vedenlaatu on kuitenkin ratkaisevasti parantunut 1990-luvulta lähtien. Nykyisin vedenlaatu on erinomainen Kyläniemen pohjoiuolella ja etelässäkin hyvä aivan teollisuuslaitosten lähivesiä lukuun ottamatta. Kuva 5. Toisen maailmansodan jälkeen osittain Neuvostoliiton puolelle jäänyt Saimaan kanava rakennettiin ja avattiin laivaliikenteelle uudelleen 1960-luvulla. Presidentti Kekkonen puolisoineen Mälkiän sululla vuonna Kuva: Etelä-Karjalan museo / kuvaaja Pekka V. Virtanen. 10

11 Myös muunlainen vesistön resursseja hyödyntävä toiminta on heijastunut eteläisen Saimaan rantavyöhykkeeseen. Rantojen rakennemuutoksia ovat aiheuttaneet mm. ruoppaukset, pengertäminen, täyttö, liettyminen, potkurivirtojen nostama kiintoaine ja ravinteet (Pogroboff 2002). Eteläisen Saimaan teolliseen historiaan kuuluu olennaisena osana puun uitto, jossa siirryttiin 1950-luvulla nippuuittoon. Sen vesiluonnolle aiheuttamiin haittoihin havahduttiin 1970-luvulla mm. Kaukaanselällä. Puun uuteaineet myrkyttivät ja samensivat veden, kuori ja muu karike puolestaan peittivät pohjan (Pogreboff 2002). Nykyisin uitto on pääosin sellupuun hiipuva kuljetusmuoto. Vuonna 2016 uittopuun määrä jäi noin kuutioon, mikä oli pienin määrä Vuoksen vesistön historiassa. Vedenlaadun muutokset näkyvät monin tavoin Saimaan vesikasvillisuudessa (Pogreboff 2002), mutta rantakasvillisuuden ja sen kartoittamisen kannalta olennaisempi tekijä on vedenpinnan korkeus. Saimaan vedenkorkeutta on havainnoitu vuodesta 1847 alkaen Lauritsalassa Lappeenrannan itäosissa: vedenpinnan korkeustasot ovat ylävesi +75,67 ja alivesi + 75,08. Mittaushistorian aikana eroa on ollut enimmillään yli kolme metriä: korkeimmillaan vedenpinta oli vuonna 1899 (+77.70) ja matalimmillaan vuonna 1942 (+74.38). Suomen ja Venäjän välisen valtiosopimuksen mukaan Vuoksen voimalaitoksen juoksutuksia voidaan muuttaa juoksutussäännön nojalla vedenkorkeuden uhatessa ylittää tai alittaa puolella metrillä jakson pitkäaikaisen keskiarvon. Vaikka Eurola (1954) totesikin Saimaan muuttuneen säännellyksi suurjärveksi 1940-luvulla Tainionkosken voimalaitoksen myötä, voimalaitosrakentamisesta huolimatta Vuoksen virtaamia ja Saimaan pinnankorkeuksia voidaan pitää luonnonmukaisina (Laine 2001). Näytealojen kohdentamista rannoilla oikeaan kohtaan vaikeutti se, että vuosien kasvikartoitusten aikana vesi oli Lauritsalassa noin puoli metriä matalammalla kuin kesäkuun 2016 lopussa (kuva 6) luvulla monella näytealalla puustolta avoin, vedenpinnan yläpuolella oleva eulitoraali on ollut useita metrejä leveä. Eurolan mukaan supralitoraalilla eli aina vedenpinnan yläpuolella olevalla rannan osalla kasvaa pääasiassa tulvanarkoja lajeja ja alueelle on tyypillistä puu- ja pensasvyöhyke. Vuonna 2016 monella näytealalla tervalepän (Alnus glutinosa) ja pajujen (Salix p.) muodostama lehtipuuvyöhyke kasvoi vesirajassa tai oli jäänyt osittain jopa vedenpinnan alapuolelle. Avoin, lähes kasviton rantavyöhyke oli tyypillinen vain sellaisilla kohteilla, jotka ovat edelleen jossakin määrin ihmisen vaikutuksen alaisena eli toimivat esimerkiksi yleisinä uimarantoina. Kuva 6. Saimaan vedenkorkeus kartoitushetkinä ( : noin 75,7 m ja 2016: 76,25 m) sekä vaihtelu edeltävän vuosikymmenen aikana. 11

12 Rantakasvillisuus ja sen muutoksia Eurolan mukaan 1950-luvulla eteläisen Saimaan rantojen yleisimmät kasvit olivat ruokohelpi (Phalaris arundinacea) ja nurmirölli (Agrostis capillaris), joita tavattiin yli 75 %:lla näytealoista (taulukko 1). Supralitoraalin yleisin puulaji oli tervaleppä (Alnus glutinosa). Vuonna 2016 kymmenestä yleisimmästä lajista seitsemän oli samoja kuin 1950-luvulla. Uusina kärkikymmenikköön nousivat ranta-alpi (), raita (Salix caprea) ja järviruoko (Phragmites australis) ja sieltä putosivat jouhivihvilä (Juncus filiformis), nurmilauha (Deschampsia ceitosa) ja mänty (Pinus sylvestris). Kaikkiaan näytealoilta kirjattiin 374 putkilokasvilajia (liite 1). Kasvillisuus vaihteli rantatyypeittäin. Ruohovartisista lajeista viiltosara () oli yleisin kallio- ja kivikkorannoilla, ranta-alpi sora- ja hiekkarannoilla ja viitakastikka (Calamagrostis canescens) hieta-, hiesu- ja savirannoilla. Muta- ja turverannoilla useimmin tavattu kasvi oli järviruoko. Tervaleppä oli yleisin puulaji jokaisella rantatyypillä. Uhanalaiseksi luokiteltuja kasvilajeja ei havaittu yhtään vuonna Eurolan aikaan Lappeenrannan Märkälänlahdella kasvoi punakämmekkää (Dactylorhiza incarnata), jonka alalaji suopunakämmekkä (s. incarnata) on vaarantunut. Vuonna 2016 silmälläpidettävistä lajeista havaittiin niittyluhtalitukka (Cardamine pratensis s. pratensis), ahokissankäpälä (Antennaria dioica) ja ojatädyke (Veronica beccabunga). Eurolan havaitsemia ja nykyisin silmälläpidettäväksi arvioituja jäkkiä (Nardus stricta) ja musta-apilaa (Trifolium adiceum) ei kesän 2016 kartoituksissa löydetty. Taulukko 1. Kymmenen yleisintä rantakasvia ja niiden havaintopaikkojen määrät 1950-luvun alussa ja vuonna Suluissa Eurolan käyttämä lajinimi. Laji Yleisyysjärjestys Näytealat muutos n=87 n=117 Tervaleppä Alnus glutinosa % 52 % +21 % Ranta-alpi % 46 % +23 % Raita Salix caprea % 16 % +52 % Viiltosara (gracilis) % 53 % +10 % Rantakukka Lythrum salicaria % 55 % +7 % Ruokohelpi Phalaris arundinacea % 84 % 24 % Järviruoko Phragmites australis (communis) % 47 % +10 % Hieskoivu Betula pubescens % 54 % 3 % Rantamatara Galium palustre % 71 % 20 % Nurmirölli Agrostis capillaris (tenuis) % 78 % 34 % Mänty Pinus sylvestris % 50 % 10 % Jouhivihvilä Juncus filiformis % 64 % 38 % Nurmilauha Deschampsia ceitosa % 50 % 28 % 12

13 Kartoitusten välillä selkeimmin yleistyneitä kasvilajeja ovat raita ja korpikastikka (Calamagrostis phragmitoides), eniten puolestaan ovat harvinaistuneet luhtarölli (Agrostis canina) ja jouhivihvilä (taulukko 2). Kasvien esiintymismuutokset kertovat rantojen umpeenkasvusta ja rehevoitymisestä. Yleistyneiden kasvien joukossa on monia puulajeja sekä ravinteisuutta ilmentäviä lajeja, kuten leveäosmankäämi (Typha latifolia) ja myrkkykeiso (Cicuta virosa). Myös keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) suosii ravinteisia mutarantoja. Harvinaistuneet lajit ovat pääosin matalia kasveja, jotka menestyvät avoimissa ympäristöissä kuten niityillä ja laitumilla. Taulukko 2. Selkeimmin yleistyneitä ja harvinaistuneita kasvilajeja 1950-luvun alussa ja vuonna 2016 tutkituilla näytealoilla. Suluissa Eurolan käyttämä nimi. Laji Näytealat muutos n=87 n=117 Raita Salix caprea 68 % 16 % +52 % Korpikastikka Calamagrostis phragmitoides (purpurea) 40 % 9 % +32 % Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus 30 % 7 % +23 % Ranta-alpi 69 % 46 % +23 % Viitakastikka Calamagrostis canescens 29 % 7 % +22 % Tervaleppä Alnus glutinosa 74 % 52 % +21 % Luhtavuohennokka Scutellaria galericulata 40 % 20 % +21 % Pihlaja Sorbus aucuparia 41 % 22 % +19 % Rantayrtti Lycopus europaeus 21 % 3 % +18 % Pikkumatara Galium trifidum 16 % 0 % +16 % Myrkkykeiso Cicuta virosa 23 % 9 % +14 % Leveäosmankäämi Typha latifolia 14 % 1 % +13 % Vaahtera Acer platanoides 13 % 0 % +13 % Haapa Populus tremula 29 % 16 % +12 % Ruokohelpi Phalaris arundinacea 60 % 84 % 24 % Rantaluikka Eleocharis palustris (Scirpus paluster) 0 % 25 % 25 % Rantapuntarpää Alopecurus aequalis 1 % 26 % 25 % Nurmihärkki Cerastium fontanum (caeitosum) 7 % 33 % 26 % Niittyhumala Prunella vulgaris 0 % 27 % 27 % Nurmilauha Deschampsia ceitosa 22 % 50 % 28 % Ojasorsimo Glyceria fluitans 13 % 41 % 28 % Rätvänä Potentilla erecta 7 % 36 % 29 % Rantavihvilä Juncus alpinoarticulatus coll. (alpinus coll.) 10 % 42 % 32 % Syysmaitiainen Leontodon autumnalis 7 % 40 % 33 % Nurmirölli Agrostis capillaris (tenuis) 44 % 78 % 34 % Peltohanhikki Potentilla norvegica 6 % 40 % 34 % Suo-orvokki Viola palustris 2 % 37 % 34 % Jouhivihvilä Juncus filiformis 26 % 64 % 38 % Luhtarölli Agrostis canina 2 % 40 % 38 % 13

14 Ravinteita valuu vesistöihin sekä pelloilta että ojitetuista metsistä ja soilta. Huomattavin muutos oli nähtävissä Savitaipaleen Lavikanlahden pohjoisrannalla, missä 1950-luvun avoin, lähes kasviton hiekkaranta on nykyisin täysin umpeenkasvanut. Eurolan aikana yleisin kasvi kohteella oli pienikokoinen, avoimille hiekkarannoille tyypillinen rantaleinikki (Ranunculus reptans). Nykyisin vesirajakin on vaikea havaita rehevän kasvillisuuden seasta. Lavikanlahden alueella on runsaasti ojitettua peltomaata ja lahden eteläpuolella sijaitsee turpeenottoalue luvulla kaikkiaan kymmenellä kohteella oli maininta (ranta)laidunnuksesta, mutta vuonna 2016 tällaisia kohteita ei ollut yhtään. Eurola tarkasteli tutkielmassaan myös laidunnuksen vaikutusta rantakasvillisuuteen luvulla nautakarjan laiduntaminen lähellä rantaa piti kasvillisuuden avoimena, mutta toisaalta ympäristöön pääsi ravinteita karjan ulosteiden mukana. Rantalaiduntamisen päättyminen näkyy erityisesti järviruo on ja turverannoilla myös rahkasammalten runsastumisena luvun alussa karjan tai hevosten laiduntamat näytealat olivat: - Kourula 41 - Orjainlahti Känninlahti 94 (nykyisin rannan takana hakkuuaukea) - Märkälänlahti 100 ja 102, Vanha-Turkia 108 (rannassa ollut hevosten laidun) Kasvillisuuden runsausvertailu on käytettyjen menetelmien takia vaikeampaa kuin lajien yleisyysvertailu. Vähentyneistä lajeista esiin nousevat muun muassa ruokohelpi, ojasorsimo (Glyceria fluitans) ja järvikaisla (Schoenoplectus lacustris), joka on vähentynyt dramaattisesti myös Kangasalan Kirkkojärvessä 1940-luvulta nykypäiviin (Toivonen 2017). Ojasorsimo on ollut yleinen 1950-luvulla, mutta vuonna 2016 sitä tavattiin kohteilla harvemmin ja silloinkin useimmiten erittäin vähän. Poikkeuksena on Lappeenrannan Skinnarilan kosteikon ranta (näyteala 37), missä ojasorsimoa kasvaa edelleen erittäin runsaasti. Ruokohelpeä tavattiin kohteilla yhä yleisesti, mutta Eurolan mainitsemia suuria kasvustoja ei enää havaittu; ainoastaan Skinnarilassa (34) ruokohelpeä kasvaa edelleen runsaasti. 41 vertailukelpoisesta näytealaparista ruokohelpi oli runsastunut neljällä (10 %) ja vähentynyt 20:lla (49 %); ennallaan se oli säilynyt 17:llä näytealalla (41 %). Ruokohelven sijaan rannoilla havaittiin usein viitakastikan ja/tai korpikastikan kasvustoja. Viitakastikan yleisyydestä ei Eurolan lajilistassa ole mainintaa, mutta sekä korpi- että luhtakastikan (Calamagrostis stricta) hän luokitteli jokseenkin yleisiksi. Järviruoko on runsastunut huomattavasti monilla alueilla, erityisesti Lappeenrannan Märkälänlahdella ja Sammonlahden rannassa. 28 vertailukelpoisesta näytealaparista järviruoko oli runsastunut 16:lla (57 %) ja vähentynyt vain yhdellä (4 %); ennallaan se oli säilynyt 11:llä (39 %). Myös leveäosmankäämi muodostaa nykyisin isompia kasvustoja Saimaan rannoilla. Kasvilajien ja niiden kasvupaikkojen määrät vihjaavat rantakasvillisuuden yksipuolistuneen 1950-luvulta, joskin kaikkia näytealoja ei voitu tutkia uudelleen eikä toisten paikkaa voitu aina varmentaa täysin samoiksi. Joka tapauksessa hävinneitä kasvilajeja oli kaksinkertainen määrä (100 lajia) uutena havaittuihin lajeihin verrattuna (52). Vastaavasti aikaisempaa harvemmalta näytealalta kirjattiin 233 kasvilajia ja aikaisempaa useammalta näytealalta 118 lajia. Uusia rantakasvitulokkaita olivat mm. kanadankoiransilmä (Erigeron canadensis, 1 näyteala), englanninraiheinä (Lolium perenne, 1) ja pensaskanukka (Cornus alba, 1) sekä haitallisiksi vieraslajeiksi luokitellut jättipalsami (Impatiens glandulifera, 7 näytealaa), karhunköynnös (Calystegia sepium, 3), isosorsimo (Glyceria maxima, 1) ja komealupiini (Lupinus polyphyllus, 1), joita Eurola ei havainnut lainkaan 1950-luvulla tuolloin tuskin tunnettiin käsitettä haitallinen vieraslaji! 14

15 Rantatyyppien ja rantaluonnon muutoksista Rannoille kohdistuvat monenlaiset maankäyttömuodot muuttuvat aikojen kuluessa luvulla puun uitto metsäteollisuuden tarpeisiin ja karjan laiduntaminen olivat tyypillisiä näkyjä eteläisen Saimaan rannoilla. Niinpä tällaisia rantoja valikoitui myös Seppo Eurolan tutkimuskohteiksi luvulla vastaavia ei enää löytynyt. Rantalaidunnuksen päättyminen näkyy muun muassa rantojen sulkeutumisena, järviruo on runsastumisena ja paikoin myös pajupensoittumisena. Ruovikot ja pensaikot ovat vieneet tilaa muun muassa rantojen suursaroilta kuten Hämeessä (Toivonen 2017). Samaan aikaan rantarakentaminen on kiihtynyt kesäasuntojen alle oli jäänyt ja kadonnut joka kymmenes Eurolan rantakasvikohde. Myös tutkimusalueelle sijoittuvat tehdasalueet ovat 1950-luvun jälkeen laajentuneet, mikä on muokannut näiden rantaviivaa merkittävästi. Ojitukset ovat muokanneet ympäristöä erityisesti Uskinlahdella Lemillä ja Märkälänlahdella Lappeenrannassa, missä karja laidunsi avoluhdilla vielä 1950-luvulla. Vedenlaadun heikkeneminen ja rehevöityminen ovat puhuttaneet edelleen viime vuosikymmeninä. Vaikutukset heijastuvat vesikasvillisuuden ohella myös rantavyöhykkeen lajistoon. Viimeisten 65 vuoden aikana eteläisen Saimaan rannoilla ovat yleistyneet erityisesti suurikokoiset, reheville rannoille ja ravinnepitoisille vesistöille tyypilliset lajit, esimerkkeinä myrkkykeiso, keltakurjenmiekka ja leveäosmankäämi. Myös raita ja muut lehtipuut olivat vuoden 2016 rannoilla tavallisempia kuin 1950-luvulla. Vastaavasti avointen ympäristöjen kuten niittyjen ja laitumien tyypilliset heinälajit sekä matalat ruohot ovat vähentyneet. Hävinneitä lajeja oli selvästi enemmän kuin uusia kasvilajeja, joiden joukosta löytyivät mm. haitallisiksi vieraslajeiksi luokitellut jättipalsami, karhunköynnös ja kurtturuusu. Toivonen (2017) kirjoittaa samojen vieraslajien levittäytymisestä rantaluontoon myös Hämeessä. Rehevöitymisen ja rantalaidunnuksen päättymisen vaikutukset kasvillisuudessa näkyvät selvimmin kapeiden lahtien rannoilla. Lavikanlahdella Savitaipaleella ja Orjainlahdella Taipalsaarella sijaitsee harvinaisempia hieta-, hiesu- ja savirantoja, jotka ovat luonnostaan reheviä rantatyyppejä. Sekä Lavikanlahden ja Orjainlahden ympäristössä viljellään maata ja lisäksi Lavikanlahden eteläpuolella sijaitsee turpeenottoalue. Maanmuokkaus ja ojitukset ovat lisänneet ravinnekuormitusta, mikä on edistänyt alueiden rehevöitymistä. Tätä ilmentää muun muassa irtokellujien, kuten pikkulimaskan (Lemna minor) ja sorsansammalen runsaus. Näitä ei havaittu samoilla rannoilla vielä luvulla. Toisaalta sorsansammal, limaskat ja isovesiherne (Utricularia vulgaris) olivat yleisiä tukinkuorintapaikoilla 1950-luvulla, mutta tukinuiton päätyttyä lajit ovat näiltä kohdin hävinneet. Saimaan vedenpinnan korkeuden muutokset vaikuttivat rantakasvillisuuden kartoittamiseen ja todennäköisesti myös havaittuihin tuloksiin. Silminähden selvin muutos tutkimusalueella oli rantojen avoimuudessa luvulla monilla tutkimuskohteilla puilta ja pensailta avoin rantavyöhyke oli useita metrejä leveä. Koska vuonna 2016 vedenpinta oli noin puoli metriä korkeammalla, uusintakartoituksen aikana monella kohteella oli vastassa kasvillisuudeltaan sulkeutunut ranta, missä tervalepät ja pajut kasvoivat aivan vesirajassa tai jopa matalassa vedessä. Myös monilla 1950-luvulla uimarantoina olleilla rannoilla kasvillisuus on sulkeutunut käytön hiipuessa. Samanlaisia havaintoja aikaisemmin avointen rantojen kasvittumisesta, maatumisesta ja sulkeutumisesta on tehty myös Kangasalan Kirkkojärvessä, kun 1940-luvun tilannetta verrataan nykyiseen (Toivonen 2017). Rantatyypeistä kalliorannat olivat selvärajaisuutensa vuoksi helpoimmin paikannettavissa. Etenkin niillä kallioilla, jotka toimivat edelleen uima- ja auringonottopaikkoina matalaa kasvillisuutta esiintyy edelleen hajanaisesti. Osalla kalliorannoista puusto on kuitenkin lisääntynyt (näytealat 1, 2, 15

16 7 ja 8). Näytealat 7 ja 8 ovat toimineet tukinkuorintapaikkoina 1950-luvulla. Kivikkorannat ovat eteläisen Saimaan yleisin rantatyyppi, ja ne ovat säilyneet kasvillisuudeltaan melko muuttumattomina 1950-luvulta tähän päivään. Kivikot ovat karuja ja tyypillisesti niukkalajisia, eikä lajistossa tai lajimäärissä havaittu huomattavia muutoksia. Saimaan vedenpinnan korkeuden muutokset näkyivät toki myös kivikkorannoilla puuston esiintymisenä vesirajassa tai välittömästi sen yläpuolella. Kuva 7. Saimaan rannat olivat aikoinaan leveälti avoimia ja paljaita. Sotilaita hevosineen Taipalsaarella 1940-luvulla. Kuva: Etelä-Karjalan museo / kuvaaja Sulo Laitinen. Kirjallisuus Etelä-Karjalan tiedeseura 2012: Etelä-Karjalan opinnäytebibliografia. 41 s. Etelä-Karjalainstituutti, Etelä-Karjalan tiedeseura ry. Eurola, S Havaintoja Saimaan etelärannan rantavyöhykkeen kasvistosta ja kasvillisuudesta. 178 s. Pro gradu -työ. Helsingin yliopisto. Eurola, S Beobachtungen über die Flora und Vegetation am südlichen Ufersaum des Saimaa-Sees in Südostfinnland. Aquilo, Ser. Botanica 2: Huuhtanen, T. 1985: Etelä-Karjalan taloudellinen kehitys. Kirjassa: Etelä-Karjalan historian kuvia. Etelä-Karjalan Maakuntaliiton kotiseutusarja, 3.osa. Hyvärinen, V. (toim.). 1996: Hydrologinen vuosikirja s. Suomen ympäristö 69. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Laine, P. 2001: Kohti vesiensuojelun aikaa. Vedenlaadun muutokset eteläisellä Saimaalla. 264 s. Väitöskirja. Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu. Pogreboff, S. 2002: Rikkaat, rakkaat rannat kasvillisuuden kertomaa. Saimaan Luonto 2002: Toivonen, H. 2017: Kangasalan Kirkkojärven vesikasveista Talvikki 2/2017: Turkia, E. 1983: Pien-Saimaasta ja sen tilasta ja 1970-luvuilla. Kirjassa: Etelä-Karjalan maantiedon ja luonnon kuvia: Etelä-Karjalan Maakuntaliiton kotiseutusarja, 2. osa. 16

17 Kohdekuvaukset KALLIORANNAT (1 13) Kuva 8. Näytealat 1 ja MÄRKÄLÄNLAHDEN LÄNSIRANTA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala oli helposti paikannettavissa. Kallion läheisyydessä sijaitsee kesämökkejä, mutta kallion kasvillisuus ei altistu ihmistoiminnalle suoraan. Kasvillisuus: Vesirajassa kasvillisuus on rehevää. Runsaimpina vedessä ja vesirajassa kasvavat siniheinä (Molinia caerulea), viiltosara (), järviruoko (Phragmites australis) ja viitakastikka (Calamagrostis canescens). Kuivalla kallion osalla esiintyy kuiville kankaille tyypillistä lajistoa. Kalliolla kasvaa useampia kookkaita mäntyjä (Pinus sylvestris) ja sammalista runsaimpina metsäkerrossammal (Hylocomium lendens), seinäsammal (Pleurozium schreberi) ja kynsisammalet (Dicranum p.). Myös jäkäliä kasvaa kalliolla jokseenkin runsaasti. Vedessä: Comarum palustre Eleocharis mamillata Lythrum salicaria Molinia caerulea Nuphar lutea Persicaria amphibia Phalaris arundinacea Phragmites australis Vesirajassa: Agrostis gigantea Alnus glutinosa (30 cm) c 1- Calamagrostis canescens Galium trifidum Iris pseudacorus Juncus filiformis Lycopus europaeus c Lythrym salicaria Mentha arvensis Molinia caerulea Myrica gale Pedicularis palustris Persicaria amphibia Peucedanum palustre Phragmites australis Salix myrsinifolia c 1- Salix phylicifolia c 1- Scutellaria galericulata c Stellaria palustris Kallion yläosa, joka jatkuvasti vedenpinnan yläpuolella: Betula pubescens Calluna vulgaris Festuca ovina Juniperus communis Myrica gale c Picea abies Pinus sylvestris Sorbus aucuparia Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea 17

18 Muutos 1950-luvulta: Kalliolla esiintyvä lajisto on muuttunut huomattavasti ja vesirajan kasvillisuus runsastunut luvulla vedessä on kasvanut harvakseltaan ojasorsimoa (Glyceria fluitans) ja kallion alaosassa runsaimpana niittynurmikkaa (Poa pratensis), joita ei havaittu lainkaan vuonna Nyt vedessä ja vesirajassa kasvavat runsaimpana järviruoko, siniheinä, viitakastikka ja viiltosara, joita ei alalla esiintynyt 1950-luvulla. Lisäksi kallion yläosassa kasvaa kuiville kangasmetsille tyypillisiä lajeja, kuten mäntyjä ja kanervaa (Calluna vulgaris), joita Eurola ei ole maininnut. 2. MÄRKÄLÄNLAHDEN LÄNSIRANTA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Kallion paikantaminen onnistui helposti, mutta se sijaitsee nykyisin yksityistontilla ja kalliolle on rakennettu pieni piharakennus. Tarkkaa lajistokartoitusta ei tehty luvulla kallio on ollut avoin ja kasvillisuus matalaa. Eurola mainitsee lajilistassaan 20 cm korkeat männyt (Pinus sylvestris). Nyt kalliolla kasvaa useampia kookkaita mäntyjä. Lisäksi näytealalle vie nykyisin pieni silta, mikä viittaa veden olevan nykyisin korkeammalla kuin Eurolan vierailun aikaan. 3. MÄRKÄLÄNLAHDEN LÄNSIRANTA, KORTEISLAHTI Lappeenranta Eurola vieraili alueella Eurolan alkuperäinen näyteala on sijainnut hylätyn tiilitehtaan rannassa ja kuvattu kasvillisuus on kasvanut tiilikasoissa. Vanhaa tiilitehdasta ja tiilikasoja ei voida enää paikantaa. Kuva 9. Näytealat 4 ja 7. 18

19 4. KALLIORANTA UITONSALMEN SUUN LÄNSIPUOLELLA , Lemi Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala oli helppo paikantaa. Ala sijaitsee nykyisin yksityisellä tontilla, minne on rakennettu venelaituri ja useampia piharakennuksia. Kasvillisuus: Matalassa vedessä ja vesirajassa kasvaa etenkin viiltosaraa (). Kallion alaosassa lähellä vesirajaa kasvillisuus on hajanaista. Noin 0,5 metriä vedenpinnan yläpuolella alkaa lähes yhtenäinen sammalpeite. Kallion yläosassa yleistyvät kataja (Juniperus communis), kuusi (Picea abies) ja mänty (Pinus sylvestris). Vedessä: Lythrum salicaria Phragmites australis Kallion alaosassa (noin 0,5 metrin korkeuteen vedenpinnasta) vähän (): Agrostis capillaris Alnus glutinosa (10-20 cm) Betula. Calamagrostis phragmitoides Dryopteris filix-mas Epilobium adenocaulon Fragaria vesca Galium album Hieracium umbellatum Knautia arvensis Myosotis laxa Phalaris arundinacea Pinus sylvestris (n. 1 m) Potentilla argentea Rumex acetosella Salix myrsinifolia Scrophularia nodosa Scutellaria galericulata Stellaria graminea Veronica chamaedrys Veronica officinalis Vicia cracca Viola arvensis Muutos 1950-luvulta: 1950-luvulla näytealan edustalla vedessä ei ole havaittu kasvillisuutta. Nyt vedessä kasvaa jokseenkin runsaasti viiltosaraa sekä vähän järviruokoa, joita ei havaittu lainkaan vuonna Eurola ei ole maininnut lajien runsauksia, joten vertailu on vaikeaa. Lajistossa on tapahtunut joitakin muutoksia. Esimerkiksi amerikanhorsma (Epilobium adenocaulon) havaittiin kalliolla uutena lajina vuonna USKINLAHTI , Lemi Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näytealan paikantaminen ja rajaaminen oli haastavaa, koska selvärajaista kalliota ei löydetty. Vuonna 1953 kalliolla on sijainnut tukinkuorintapaikka. Vuonna 2016 putkilokasvilajisto määritettiin noin 10 metrin pituisella matkalla kallioisella rannalla. Kasvillisuus: Vedessä kasvillisuutta on vähän ja kallion lajisto on yksipuolinen. Lähellä vesirajaa (noin 50 cm vedenpinnan yläpuolella) kasvaa tiheä, pääosin tervaleppien (Alnus glutinosa) muodostama vyö. Vedessä vähän (): Persicaria amphibia Vesirajan yläpuolella: Alnus glutinosa Betula pubescens Epilobium angustifolium Melampyrum pratense Populus tremula (1 m) Rhamnus frangula Rorippa palustris Salix caprea Sorbus aucuparia (20 cm) Vaccinium vitis-idaea 19

20 Muutos 1950-luvulta: Kasvillisuusmuutosten tarkastelu on vaikeaa, koska Eurola ei ole arvioinut lajien runsauksia eikä lehtipuiden korkeuksia. Vedessä kallion edustalla ei ole havaittu kasvillisuutta vuonna Nykyisin vedessä kasvaa vähän viiltosaraa (), ranta-alpia () ja vesitatarta (Persicaria amphibia), mutta kallion edusta on säilynyt avoimena. Eurola havaitsi kalliolla useampia lajeja, mutta näytealan rajaamiseen liittyneet vaikeudet voivat selittää havaittujen lajien vähäistä määrää vuonna Kuva 10. Näytealat 5 ja LEMETINLAHTI, MUUKKO , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Pieni kallio on helposti paikannettavissa. Alueella on muutamia asuinrakennuksia, mutta kallio ei ole suoraan alttiina ihmistoiminnalle. Kasvillisuus: Putkilokasveja esiintyy kalliorannassa hajanaisesti. Kalliolla kasvaa runsaasti sammalia ja hajanaisesti jäkäliä, joita ei tässä yhteydessä määritetty. Kallion takana on tuoreille ja kuivahkoille kangasmetsille tyypillistä kasvillisuutta. Valtapuuna on mänty (Pinus sylvestris). Vedessä: Nuphar lutea Phragmites australis Kalliolla vesirajassa: Agrostis capillaris Betula pubescens Calamagrostis canescens c c Cicuta virosa Epilobium angustifolium Galium palustre c Poa palustris Salix aurita Salix cinerea c 1- Scutellaria galericulata Kallion kuivalla osalla vähän: Carex digitata c 1- Melampyrum pratense Pinus sylvestris c Poa pratensis Sorbus aucuparia Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea 20

21 Muutos 1950-luvulta: Vuonna 1953 kallion edustalla vedessä on kasvanut hajanaisesti ruokohelpeä (Phalaris arundinacea) sekä erittäin vähän järviruokoa (Phragmites australis) ja ojasorsimoa (Glyceria fluitans). Edelleen vuonna 2016 vedessä esiintyi kasvillisuutta harvassa, mutta kalliorannassa havaittiin uusia lajeja. Putkilokasveista Eurola mainitsee alakuvauksessaan edellä mainittujen lisäksi tuhkapajun (Salix cinerea), männyn (Pinus sylvestris), viiltosaran (), nurmiröllin (Agrostis capillaris), rantakukan (Lythrum salicaria) ja ranta-alpin (). Kaikki Eurolan mainitsemat putkilokasvilajit havaittiin alueella vuonna 2016 lukuun ottamatta ojasorsimoa ja rantakukkaa. 6. ILOTTULA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala oli helposti paikannettavissa. Kallion idänpuoleisella rannalla säilytetään muutamaa venettä ja kalliolle johtaa polku veneiden luota. Kallion kasvillisuus altistuu tallaamiselle tai muulle ihmistoiminnalle todennäköisesti harvoin. Kasvilajisto: Vedessä kasvillisuus on harvaa. Kallio nousee loivasti vesirajasta ja sen yläosa on lähes täysin kivikynsisammalen (Dicranum scoparium) peittämä. Lisäksi kalliolla kasvaa etenkin kangaskarhunsammalta (Polytrichum juniperinum), suonihuopasammalta (Aulacomnium palustre), palmusammalta (Climacium dendroides), seinäsammalta (Pleurozium schreberi) ja metsäkerrossammalta (Hylocomium lendens). Vedessä: Eleocharis. Lythrum salicaria Phalaris arundinacea Phragmites australis c c c Vesirajassa ja kallion alaosassa, jota aallot huuhtovat: Agrostis capillaris Alnus glutinosa Betula pendula Calamagrostis canescens Cicuta virosa Filipendula ulmaria Galium palustre Galium uliginosum Iris pseudacorus Juncus conglomeratus Lycopus europaeus Myosotis laxa Persicaria amphibia Peucedanum palustre Phalaris arundinacea Poa palustris Salix caprea Salix myrsinifolia Salix phylicifolia Scrophularia nodosa Scutellaria galericulata Taraxacum. Kallion yläosassa, joka on jatkuvasti vedenpinnan yläpuolella: Agrostis capillaris Deschampsia flexuosa Dryopteris carthusiana Dyopteris filix-mas Epilobium angustifolium Festuca ovina Leontodon autumnalis Melampyrum pratense Pinus sylvestris (2 m) Poa pratensis c Ranunculus repens Rhamnus frangula 1- Rumex acetosella Sorbus aucuparia Muutos 1950-luvulta: Kallion edusta sekä kuiva yläosa ovat säilyneet avoimina ja kasvillisuus matalana, mutta lajistossa on havaittavissa joitakin muutoksia. Vuonna 1953 rannan edustalla vedessä on kasvanut järvikaislaa (Schoenoplectus lacustris) ja ojasorsimoa (Glyceria fluitans), joita ei vuonna 2016 havaittu. Sen sijaan vedessä kasvaa nykyisin vähän viiltosaraa (). Huomattavin muutos on nähtävissä sammalikossa. Nyt kallion yläosassa on laaja kivikynsisammalpeite; vuonna 1953 lajia ei mainittu alueelta lainkaan. 21

22 Kuva 11. Näyteala ORJAINNIEMI , Taipalsaari Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala sijaitsee Orjainniemen itärannalla, missä maasto on hyvin louhikkoista. Kallio oli jalan vaikeasti saavutettavissa, mutta lopulta helposti rajattavissa. Vuonna 1953 kallio on toiminut tukinkuorintapaikkana. Nykyisin Orjainniemessä ei ole asutusta ja sen kärjessä sijaitsee pieni luonnonsuojelualue. Kasvillisuus: Vedessä ei havaittu kasvillisuutta. Kallion alaosassa ja vesirajassa runsaimpina kasvavat rantaminttu (Mentha arvensis), korpikastikka (Calamagrostis phragmitoides) ja ruokohelpi (Phalaris arundinacea). Kallion yläosassa, pysyvästi veden pinnan yläpuolella sijaitsevalla alueella runsain laji on puolukka (Vaccinium vitis-idaea). Matalaa puustoa esiintyy kalliolla harvakseltaan. Vesirajassa ja kallion alaosassa: Alnus glutinosa (20 cm) Alnus glutinosa (2,5 m) c 1- Calamagrostis phragmitoides Comarum palustre c Epilobium adenocaulon Galium palustre Lysimachia thyrsiflora c Lythrum salicaria Mentha arvensis Myosotis laxa Phalaris arundinacea Salix caprea (10 cm) c 1- Scrophularia nodosa Scutellaria galericulata Senecio sylvaticus c 1- Kallion yläosassa: Betula pubescens (3 m) Calluna vulgaris Deschampsia flexuosa c Festuca ovina Juniperus communis Lycopodium annotinum c Melampyrum pratense Pinus sylvestris (kaksi 5 m puuta) Pinus sylvestris (30 cm) Populus tremula (0,5 2 m) Vaccinium vitis-idaea Muutos 1950-luvulta: Vuonna 1953 rannan edustalla vedessä on kasvanut erittäin vähän ruokohelpeä ja järviruokoa (Phragmites australis). Kallion edusta on säilynyt avoimena, eikä vuonna 2016 vedessä havaittu lainkaan kasvillisuutta. Itse kallion lajisto on muuttunut. Rantaminttua, korpikastikkaa ja ruokohelpeä, jotka nykyisin kasvavat runsaina kallion alaosassa, ei kasvanut kalliolla lainkaan vuonna Lisäksi puusto on lisääntynyt. Vuonna 1953 kalliolla ei kasvanut lainkaan mäntyjä (Pinus sylvestris) eikä tervaleppiä (Alnus glutinosa). Nykyisin kallion yläosassa kasvaa runsaasti puolukkaa, jota ei kasvanut kalliolla vuonna

23 Kuva 12. Näytealat 9, 10 ja MYLLYSAARI , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näytealana on helposti paikannettava kallio Myllysaaren kärjessä, jota käytetään auringonotto- ja nuotiopaikkana. Kalliota käytettiin uimapaikkana jo 1950-luvulla. Kasvillisuus: Vedessä kasvillisuus on harvaa. Vesirajassa kasvillisuus on paikoitellen rehevää ja kuivalla kallion osalla esiintyy kasvillisuutta haravakseltaan. Maksaruohoja (Sedum acre ja S. telephium) esiintyy kalliolla jokseenkin runsaasti. Vedessä vähän (): Lythrum salicaria Phalaris arundinacea Vesirajassa: Alnus glutinosa (< 1 m) Cicuta virosa Galium palustre Juncus alpinoarticulatus Juncus conglomeratus Phalaris arundinacea Poa palustris Scutellaria galericulata c Avoimella rannalla kallion kuivalla osalla hajanaisesti (), jos ei muuta mainintaa: Achillea millefolium Agrostis capillaris Alnus incana c 1- Betula pubescens Calamagrostis phragmitoides Capsella bursa-pastoris c 1- Carex nigra Carex ovalis Cerastium fontanum Cirsium arvense Epilobium adenocaulon Epilobium angustifolium Festuca ovina Festuca rubra Fragaria vesca Hieracium. Melampyrum pratense Myosotis laxa Lycopus europaeus c 1- Phalaris arundinacea Pilosella Pilosellina -ryhmän keltanot Pinus sylvestris Plantago major Poa annua Poa palustris Poa pratensis Populus tremula Potentilla argentea Rhinanthus angustifolius Rumex acetosella Sagina procumbens Salix caprea Scutellaria galericulata Sedum acre Sedum telephium Sorbus aucuparia Stellaria media 23

24 Muutos 1950-luvulta: Kallion edusta vedessä on säilynyt avoimena ja kasvillisuutta kalliolla on edelleen harvassa. Vuonna 1952 kalliolla kasvoi valtalajeina kylänurmikka (Poa annua), rantanurmikka (Poa palustris), piharatamo (Plantago major) ja siankärsämö (Achillea millefolium). Niitä kasvaa kalliolla edelleen. Kaikki Eurolan mainitsemat lajit havaittiin alueella vuonna 2016 lukuun ottamatta rantanenättiä (Rorippa palustris), pujoa (Artemisia vulgaris), ukontatarta (Persicaria lapathifolia), karvaskallioista (Erigeron acer) ja tahmavillakkoa (Senecio viscosus). Vuonna 2016 havaittiin kuitenkin useampia uusia lajeja, näiden joukossa muun muassa mänty (Pinus sylvestris), tervaleppä (Alnus glutinosa), pihlaja (Sorbus aucuparia), isolaukku (Rhinanthus angustifolius) ja viiltosara (). 10. MYLLYSAAREN LÄNSIRANTA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Eurolan alakuvauksessa sanotaan, että näyteala sijaitsee Myllysaaren länsirannassa, maaperä on hiekkaa ja kalliota, paikkaa käytetään hyvin paljon uimarantana ja siellä sijaitsee muun muassa kaupungin uimalaitos. Myllysaaren länsirannassa sijaitsee tänäkin päivänä uimala ja Myllysaaren kärjessä yleinen sauna. Vuonna 2016 kasvillisuus kartoitettiin uimalan ja yleisen saunan välissä olevalta korkealta kalliolta, jota käytetään nykyisin auringonottopaikkana. Uiminen tässä vaikuttaa kuitenkin hankalalta, joten täyttä varmuutta ei ole, onko Eurolan alakuvaus juuri tästä kohtaa kallioiselta länsirannalta. Kasvillisuus: Vedessä ei ole kasvillisuutta. Kalliolla esiintyy niityille ja pientareille tyypillistä kasvillisuutta. Valtalajeina kalliolla kasvavat keltamaksaruoho (Sedum acre), hopeahanhikit (Potentilla argentea), peltohanhikki (Potentilla norvegica) ja lampaannata (Festuca ovina). Kallion korkeimmalla osalla kasvaa rauduskoivuja (Betula pendula) ja mäntyjä (Pinus sylvestris). Vesirajassa: Salix caprea c 1- Kallion alaosassa: Achillea millefolium Agrostis capillaris Artemisia vulgaris Betula pendula c 1- Campanula rotundifolia Crepis tectorum c Dryopteris filix-mas c Festuca ovina Festuca rubra Galium album Hieracium umbellatum Phalaris arundinacea c Pinus sylvestris c 1- Poa annua Poa pratensis Polygonum aviculare c Potentilla argentea Potentilla norvegica Rumex acetosella Sagina procumbens c Sedum acre Sedum telephium Trifolium pratense c Trifolium repens Veronica officinalis c 1- Muutos 1950-luvulta: Eurolan alakuvaus pitää sisällään vain lyhyen lajilistan, jossa osa lajeista on merkitty kasvavan kalliolla. Lisäksi alkuperäisen alan tarkasta sijainnista ei ole täyttä varmuutta, joten kasvillisuusmuutosten arvioiminen on vaikeaa. Lajistossa on kuitenkin havaittavissa muutoksia. Eurolan kuvauksen mukaan kalliolla on vuonna 1952 kasvanut jokapaikansaraa (Carex nigra), nurmihärkkiä (Cerastium fontanum), rentohaarikkoa (Sagina procumbens), pihjalaa (Sorbus aucuparia), syyläjuurta (Scrophularia nodosa) ja tahmavillakkoa (Senecio viscosus). Vuonna 2016 näistä lajeista havaittiin vain vähän rentohaarikkoa. Runsaimpina kallioilla kasvoivat keltamaksaruoho, peltohanhikki, hopeahanhikki ja lampaannata. 11. LAURITSALA, KAUKAS (Eurola: Apteekin mäen alla sijaitseva rantakallio) Lappeenranta Eurola vieraili alueella Näyteala sijaitsee nykyisin Kaukaan tehdasalueella, joten kartoitusta varten olisi tarvittu erillinen lupa. Alue on voimakkaasti ihmisen muokkaamaa. Google Mapsin satelliittikuvien perusteella alueelle on tuotu täytemaata ja alue on suurimmaksi osaksi asfaltoitu. Rantaviivan muoto poikkeaa Eurolan tutkielmaan liitetyn karttakuvan vastaavasta. 24

25 12. PAPPILANNIEMI , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näytealana on pitkä kallio Pappilanniemen kärjessä, jonka paikantaminen onnistui helposti. Eurolan koordinaatit osoittavat eri paikkaan kuin hänen karttamerkintänsä. Näyteala paikannettiin karttamerkinnän perusteella. Pappilanniemen ympäri kulkee luontopolku, jota pitkin pääsee myös näytealalle. Kalliota käytetään satunnaisesti auringonottopaikkana. Kasvillisuus: Kasvillisuutta esiintyy kalliolla harvakseltaan ja valtalajia on vaikea nimetä. Isolaukku (Rhinanthus angustifolius) ja mäkikuisma (Hypericum perforatum) kasvavat kalliolla paikoitellen runsaana. Vedessä hajanaisesti (): Phalaris arundinacea Persicaria amphibia Vesirajassa hajanaisesti (): Juncus alpinoarticulatus Lycopus europaeus Phalaris arundinacea Lythrum salicaria Kalliolla hajanaisesti (), jos ei muuta mainintaa runsaudesta: Agrostis capillaris Alnus glutinosa (15 cm) c 1- Betula pendula (15 cm) Cicuta virosa Dryopteris filix-mas Epilobium collinum Festuca ovina Fragaria vesca Hieracium umbellatum Hylotelephium telephium Hypericum perforatum Juncus alpinoarticulatus Molinia caerulea Pilosella Pilosellina -ryhmän keltanot Plantago major Poa pratense Polypodium vulgare c 1- Potentilla argentea Rhinanthus angustifolius Rosa rugosa c 1- Rumex acetosella Salix caprea c 1- Scutellaria galericulata Sedum acre Sorbus aucuparia (20 cm) Stellaria graminea Taraxacum. Trifolium repens Veronica officinalis Viola riviniana Ylempänä kalliolla lähellä metsänrajaa lisäksi: Calamagrostis arundinacea Calluna vulgaris Populus tremula Sedum telephium Muutos 1950-luvulta: Eurolan alakuvaus pitää sisällään vain lyhyen listan putkilokasveista. Alalla on kasvanut ruokohelpeä (Phalaris arundinacea), rantanurmikkaa (Poa palustris), lampaannataa (Festuca ovina), pihatähtimöä (Stellaria media), hietakastikkaa (Calamagrostis epigejos), rönsyrölliä (Agrostis stolonifera), nurmihärkkiä (Cerastium fontanum), rantakukkaa (Lythrum salicaria), sarjakeltanoa (Hieracium umbellatum) ja mietotatarta (Persicaria minor). Vuonna 2016 näistä havaittiin ruokohelpi, rantakukka ja sarjakeltano. Kasvillisuus on kalliolla edelleen harvaa, mutta monia uusia lajeja havaittiin. Kalliolla kasvava kurtturuusu (Rosa rugosa) on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. 25

26 Kuva 13. Näyteala KANAVANSUU , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näytealana on jyrkästi kohoava ja laaja kallio Saimaan kanavan suussa. Kalliojyrkänteellä kasvillisuus on mustikkatyypin mäntymetsää. Luoteisreunalla kallio nousee hyvin jyrkästi vesirajasta. Lajiston kartoittaminen tehtiin kallion alaosassa, joka nousee noin kahden metrin korkeuteen veden pinnasta. Vesirajassa kasvaa puustoa paikoitellen. Kasvillisuus: Kallio jakautuu kasvillisuuden perusteella kolmeen osaan. 1) Länsireunalla kasvillisuutta on vain paikoitellen ja sammalia on suhteellisen vähän. Kallion kuivalla osalla hajanaisesti (): Agrostis capillaris Alnus glutinosa (1 m) c Betula pendula (1 m) c 1- Calluna vulgaris Cerastium fontanum c 1- Epilobium angustifolium Erigeron canadensis Festuca ovina Fragaria vesca Galium trifidum Lycopus europaeus Pilosella Pilosellina -ryhmän keltanot Plantago major Poa annua Poa pratensis Ranunculus repens Rumex acetosella Sedum acre Sorbus aucuparia (5 cm) c 1- Stellaria graminea Trifolium repens Taraxacum. Veronica officinalis Viola arvensis 2) Kalliorannan puustoisessa osassa matalassa vedessä kasvaa vähän () rantakukkaa (Lythrum salicaria). Vesirajassa: Agrostis capillaris Agrostis gigantea Cicuta virosa c 1- Juncus filiformis Lythrum salicaria Lycopus europaeus Phalaris arundinacea Poa pratensis Populus tremula Salix caprea Vesirajan yläpuolella: Alnus glutinosa Betula pendula Dactylis glomerata Deschampsia flexuosa Festuca ovina Pinus sylvestris Populus tremula Salix aurita Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea 26

27 3) Kallion itäreunassa on puustolta avointa kalliota. Vedessä kasvaa erittäin vähän (c) ruokohelpeä (Phalaris arundinacea) ja yksi ulpukka (Nuphar lutea). Vesirajassa: Epilobium adenocaulon c 1- Nuphar lutea c 1- Phalaris arundinacea c Poa palustris c Sagina procumbens c Kallion kuivassa osassa vähän (): Festuca ovina Fragaria vesca Hieracium umbellatum Pilosella pilosellina -ryhmän keltanot Sedum acre Viola arvensis Muutos 1950-luvulta: Eurolan alakuvaus pitää sisällään vain lyhyen lajilistan. Vuonna 1952 kalliolla on kasvanut raitoja (Salix caprea), ruokohelpeä (Phalaris arundinacea), niittynurmikkaa (Poa pratensis), rantanurmikkaa (Poa palustris), polvipuntarpäätä (Alopecurus geniculatus), lampaannataa (Festuca ovina), niittysuolaheinää (Rumex acetosa), rentohaarikkoa (Sagina procumbens), rantanenättiä (Rorippa palustris), keltamaksaruohoa (Sedum acre), rantakukkaa (Lythrum salicaria), suoputkea (Peucedanum palustre), syyläjuurta (Scrophularia nodosa), piharatamoa (Plantago major), voikukkia (Taraxacum officinalis) ja sarjakeltanoita (Hieracium umbellatum). Vuonna 2016 havaittiin useampia uusia lajeja ja huomattavin muutos on tapahtunut puuston ja varpujen määrässä. Vuonna 1952 kalliolla on kasvanut vain raitaa, mutta nykyisin vesirajan tuntumassa kasvaa raidan ohella joitakin korkeita tervaleppiä (Alnus glutinosa), hieskoivuja (Betula pubescens), haapoja (Populus tremula), virpapajuja (Salix aurita), mänty (Pinus sylvestris) sekä varvuista mustikkaa (Vaccinium myrtillus) ja puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea). KIVIKKORANNAT (14 25) 14. MÄRKÄLÄNLAHDEN LÄNSIRANTA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Eurolan kuvaukseen sopivaa kivikkorantaa ei onnistuttu paikantamaan. Alueella on yksityistontti, jonka rannassa on venelaituri. Alkuperäinen näyteala jää todennäköisesti tämän tontin alueelle. Tontin eteläpuolella ranta jatkuu kallioisena. Kuva 14. Näytealat 15, 16, 17 ja

28 15. PARKINMÄKI, SKINNARILA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Kivikkoranta oli helposti paikannettavissa, mutta Eurola ei ole maininnut näytealan pituutta. Nyt kasvillisuus kartoitettiin noin 20 metrin matkalta kohdasta, johon johtaa polku ylempää hiekkatieltä. Kasvillisuus: Ranta on puustolta täysin avointa vain kolmen metrin matkalta kohdassa, johon polku ylempänä kulkevalta hiekkatieltä johtaa. Muilta osin rannan avoin vyöhyke on vain puolisen metriä leveä. Tämän lähes kasvittoman vyöhykkeen takana on heti tiheä tervaleppien (Alnus glutinosa) muodostama vyö. Vedessä kasvillisuutta on harvakseltaan. Puu- ja pensasvyöhykkeessä kenttäkerroksen yleisimmät lajit ovat puolukka (Vaccinium vitis-idaea) ja kangasmaitikka (Melampyrum pratense). Heti kivikon ja kapean tervaleppävyön takana yleistyvät kangasmetsille tyypilliset lajit: mänty (Pinus sylvestris), kuusi (Picea abies), mustikka (Vaccinium myrtillus), puolukka (Vaccinium vitis-idaea), pihlaja (Sorbus aucuparia) ja rauduskoivu (Betula pendula) sekä sammalista seinäsammal (Pleurozium schreberi) ja metsäkerrossammal (Hylocomiun lendens). Vedessä: Phalaris arundinacea 6 Phragmites australis Vesirajassa vähän (): Galium palustre Mentha arvensis Phalaris arundinacea Salix aurita Salix phylicifolia Scutellaria galericulata Puu- ja pensasvyöhykkeessä kivikon rajassa: Alnus glutinosa Betula pubescens c 1- Carex digitata c Galium palustre 4 Hieracium Linnea borealis c Melampyrum pratense Myosotis laxa c 1- Poa palustris Scutellaria galericulata Salix caprea Vaccinium vitis-idaea Muutos 1950-luvulta: Vuonna 1953 vedessä on kasvanut ruokohelpeä tiheänä vyömäisenä kasvustona, mutta nykyisin vedessä on enää muutama pieni ruokohelpikasvusto. Vesirajan ja pensasvyön välinen vyöhyke (eulitoraali) on ollut neljä metriä leveä, kun vuonna 2016 se oli alle metrin. Lajistossa ei ole suuria muutoksia havaittavissa. Eurola ei ole arvioinut kaikkien lajien runsauksia, mutta leveällä eulitoraalilla on kasvanut muun muassa jokseenkin runsaasti ruokohelpeä sekä hajanaisesti nurmirölliä (Agrostis capillaris) ja rantamataraa (Galium palustre). Ruokohelpeä ja rantamataraa kasvaa vesirajan tuntumassa edelleen mutta vähän. Eurola mainitsee noin 30 cm:ä korkean kivikkovallin eulitoraalin takaosassa. Tämän kivikkovallin juurella ja takana on kasvanut runsaasti etenkin 5-8 m korkeita rauduskoivuja (Betula pendula) ja tervaleppiä (Alnus glutinosa). Tämä kivikkovalli on todennäköisesti sama, joka valokuvattiin vuonna Nykyisin tämän kivikkovallin juurella kasvaa tiheä pääosin tervaleppien muodostama vyö ja kenttäkerroksessa kasvaa etenkin puolukkaa ja kangasmaitikkaa, jotka mainitaan myös Eurolan lajilistassa. Kuvauksen perusteella varpuja on kuitenkin ollut erittäin vähän vuonna

29 16. TERVAHAUDANLAHTI, SKINNARILA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Alue on muuttunut sitten 1950-luvun, mutta kivikkoinen ranta oli helposti paikannettavissa. Tervahaudanlahdella sijaitsee nykyisin venelaitureita ja näytealan kohdalla säilytetään soutuveneitä. Kivikkoisen hiekkarannan pituus on noin 30 m. Rantaviiva on mutkitteleva ja maa nousee vesirajasta n. 45 º kulmassa. Tämä rantatörmä rajoittuu hiekkatiehen, joka on n. 2 m veden pintaa korkeammalla. Tässä kuvauksessa on listattu vedessä, vesirajassa ja mainitulla rantatörmällä esiintyvät lajit. Kasvillisuus: Muihin kartoituksessa mukana olleisiin kivikkorantoihin verrattuna näytealan 16 kasvilajisto on monimuotoinen ja vesirajan kasvillisuus rehevää. Matalassa vedessä ja vesirajassa esiintyvät runsaina erityisesti viiltosara (), järviruoko (Phragmites australis) ja korpikastikka (Calamagrostis phragmitoides). Myös vihvilöitä (Juncus p.) kasvaa rannassa suhteellisen runsaasti. Rantatörmällä kasvaa kookkaita tervaleppiä (Alnus glutinosa), hieskoivuja (Betula pubescens) sekä mäntyjä (Pinus sylvestris), mutta yhtenäistä puu- ja pensasvyöhykettä ei ole. Vedessä: Alisma plantago-aquatica Carex vesicaria Glyceria fluitans Lythrum salicaria Phragmites australis 7 Schoenoplectus lacustris Vesirajassa: Alnus glutinosa Alopecurus geniculatus Calamagrostis phragmitoides Caltha palustris Carex brunnescens Carex nigra Carex ovalis Carex vesicaria Cirsium arvense Deschampsia ceitosa Galium palustre Galium trifolium Glyceria fluitans Juncus alpinoarticulatus c Juncus conglomeratus Juncus filiformis Lysimachia thyrsiflora Lythrum salicaria Phragmites australis Phalaris arundinacea Persicaria amphibia Ranunculus repens Scutellaria galericulata Kuivalla maalla rantatörmällä: Agrostis canina Alnus glutinosa Betula pubescens Carex brunnescens Deschampsia ceitosa Epilobium angustifolium Equisetum arvense Fragaria vesca Hieracium. Lysimachia thyrsiflora Lythrum salicaria Luzula pilosa Melampyrum pratense Orthilia secunda Persicaria amphibia Picea abies (taimia) Pinus sylvestris Poa annua Rhamnus frangula Rumex acetosella Salix caprea Salix aurita Sorbus aucuparia Taraxacum. Trientalis europaea Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea Rantatörmän yläosassa tienpientareen rajassa: Athyrium filix-femina Calamagrostis arundinacea Deschampsia flexuosa Festuca ovina Leucanthemum vulgare Rubus idaeus Sambucus racemosa Scrophularia nodosa Tussilago farfara Viola canina Muutos 1950-luvulta: Alue on muuttunut huomattavasti 1950-luvun jälkeen. Rantaan on rakennettu venelaitureita ja rannassa säilytetään nykyisin soutuveneitä. Vuonna 1953 vedessä on ollut jokseenkin tiheä järviruokokasvusto ja vesirajassa tiheä ruokohelpikasvusto. Eurola ei ole ilmoittanut kaikkien lajien runsauksia, mutta vedenpinnan yläpuolella eulitoraalivyöhykkkeellä runsaimpina ovat kasvaneet viiltosara ja ruokohelpi. Eulitoraalin yläosassa runsaimmat lajit ovat olleet ahomansikka (Fragaria vesca), kangasmaitikka (Melampyrum pratense) ja nurmirölli (Agrostis capillaris). Eulitoraalin takana on ollut kapea lehtipuiden vyöhyke, jossa on kasvanut etenkin tervaleppiä (Alnus glutinosa). Vuonna 2016 rannassa oli huomattavasti enemmän lajeja kuin Eurolan alakuvauksessa mainitaan. Vedessä ja vesirajassa kasvaa edelleenkin ruokohelpeä, järviruokoa ja viiltosaraa, mutta runsaasti myös uusia lajeja. Muun muassa luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata), rantakukka (Lythrum salicaria), korpikastikka (Calamagrostis phragmitoides) ja luhtasara (Carex vesicaria) kasvavat rannassa runsaina, vaikka niitä ei havaittu rannassa lainkaan vuonna Lisäksi jouhivihvilää (Juncus filiformis) kasvaa rannassa nykyisin jokseenkin runsaasti; vuonna 1953 sitä havaittiin erittäin vähän. 29

30 17. KOTANIEMI, SKINNARILA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Kotaniemeen Tervahaudankadulle on viime vuosina rakennettu useampia omakotitaloja. Eurolan tutkielman liitteenä olleen kartan mukaan alkuperäinen näyteala on sijainnut Tervahaudankatu 30:n alueella. Täällä hoidettu piha-alue yltää rantaan saakka ja rannassa on laituri. Rantaviiva kuitenkin jatkuu kivikkoisena idän suuntaan ja vuonna 2016 kasvillisuus kartoitettiin noin 30 metrin päässä yllä mainitusta laiturista. Rannassa on myös suurempia, 1-2 m korkeita kiviä. Lajisto määritettiin noin 15 metrin matkalta. Kasvillisuus: Näytealalla ei ole varsinaista avoimen rannan vyöhykettä, vaan puu- ja pensasvyöhyke alkaa heti vesirajasta. Tervaleppiä (Alnus glutinosa) ja koivuja (Betula p.) kasvaa myös matalassa vedessä. Matalassa vedessä kasvaa lisäksi jokseenkin runsaasti () järviruokoa (Phragmites australis) ja hajanaisesti () ranta-alpia (). Vesirajan kivikossa kasvaa runsaasti sammalia, mutta lajeja ei tässä yhteydessä määritetty. Heti vesirajan kivikon takana kenttäkerroksessa yleistyvät puolukka ja mustikka (Vaccinium vitis-idaea, V. myrtillus) sekä mänty (Pinus sylvestris) ja kuusi (Picea abies). Männyn ja kuusen pieniä taimia kasvaa myös kivikossa lähellä vesirajaa. Vesirajassa: Alnus glutinosa Betula p. Calamagrostis canescens Carex vesicaria Galium palustre Equisetum fluviatile c 1- Mentha arvensis Phragmites australis Vesirajan takana kuivalla maalla puu- ja pensasvyöhykkeessä: Alnus glutinosa Betula pubescens Melampyrum pratense Myrica gale Populus tremula Salix aurita Salix caprea Muutos 1950-luvulta: Vuonna 1953 rannassa on kasvanut runsaasti ruokohelpeä (Phalaris arundinacea), jota ei havaittu rannassa lainkaan vuonna Sen sijaan rannassa kasvaa nykyisin jokseenkin runsaasti viitakastikkaa (Calamagrostis canescens). Suuria muutoksia rannan lajistossa ei kuitenkaan ole havaittavissa. Vedessä on ollut harva järviruokokasvusto ja sen seassa on kasvanut ruokohelpeä 1950-luvulla. Vesirajassa runsaimpina ovat kasvaneet viiltosara () ja ruokohelpi. Myös eulitoraalilla runsaimmat lajit ovat olleet viiltosara ja ruokohelpi. Eulitoraalin takana lehtipuuvyöhykkeessä on kasvanut runsaasti etenkin tervaleppiä (Alnus glutinosa) ja hajanaisesti suomyrttiä (Myrica gale). Sen lisäksi, että ruokohelpi ei enää lukeudu runsaimpiin lajeihin, huomattavin muutos on tapahtunut eulitoraalin / avoimen rannan leveydessä. Kun eulitoraali oli vuonna 1953 viisi metriä leveä, vuonna 2016 avoimen rannan vyöhykettä ei ollut käytännössä lainkaan vaan lehtipuita kasvoi heti vesirajassa. 30

31 18. SUNISENSELKÄ, SKINNARILA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala sijaitsee rannassa Pärnäistentien (45-47) varrella. Näytealan pituudeksi Eurola on rajannut 20 m, mutta kovin tarkasti näytealaa ei voitu paikantaa. Eurolan mainitsema iso (halkaisija 1,5 m) kivi kuitenkin löytyi. Vuonna 2016 näytealan pituus (20 m) mitattiin kelamitalla. Rannassa sijaitseva vanha rakennus jää näytealan eteläpuolelle. Rantatörmällä kulkee rantaviivaa myötäilevä polku. Kasvillisuus: Vedessä kasvaa tiheä järviruokokasvusto (c) ja vesirajassa raitoja (Salix caprea) tiheänä vyömäisenä kasvustona (c). Lisäksi keltakurjenmiekkaa (Iris pseudacorus) kasvaa runsaasti vesirajassa. Vesirajassa (1-2 m leveydellä): Betula pubescens c Calamagrostis phragmitoides Comarum palustre Galium palustre 3-4 Equisetum arvense Iris pseudacorus c Mentha arvensis c 1- Scutellaria galericulata Rhamnus frangula Salix myrsinifolia Rantatörmällä Salix caprea -vyön ja polun väliin jäävällä alueella: Agrostis capillaris c Alnus glutinosa Betula pubescens Calamagrostis arundinacea Calamagrostis phragmitoides Equisetum arvense Juniperus communis Linnea borealis c Luzula pilosa c Melampyrum pratense Melampyrum sylvaticum Myrica gale Orthilia secunda Picea abies Pinus sylvestris Pteridium aquilinum Rubus idaeus Sorbus aucuparia Vaccinium myrtillus Muutos 1950-luvulta: 1950-luvulla rannan edustalla on kasvanut tiheä ja leveä järviruokokasvusto. Eulitoraalilla runsaimpina ovat kasvaneet ruokohelpi (Phalaris arundinacea) ja viiltosara (). Supralitoraalia edustava pensasvyö on sijainnut 0,5-1 metrin päässä vesirajasta, ja siinä on kasvanut etenkin tervaleppiä (Alnus glutinosa) ja nurmirölliä (Agrostis capillaris). Vuonna 2016 rannan edustalla vedessä kasvoi edelleen tiheälti järviruokoa, mutta vesirajan ja rannan yläosan lajistossa on tapahtunut joitakin muutoksia. Puista rannassa kasvoi tervalepän sijaan etenkin raitaa. Vesirajassa kasvaa nykyisin runsaasti keltakurjenmiekkaa, jota Eurola ei aikoinaan havainnut lainkaan. Kuva 15. Näyteala

32 19. LEMETNIEMI, MUUKKO , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Louhikkoisen rannan paikallistaminen onnistui helposti. Näytealan pituus (20 m) mitattiin kelamitalla. Kasvillisuus: Vesirajassa kasvaa useampia matalia lehtipuita, mutta paikoitellen ranta on avointa. Puista yleisin on tervaleppä (Alnus glutinosa). Louhikossa kasvaa runsaasti sammalia, etenkin seinäsammalta (Pleurozium schreberi) ja palmusammalta (Climacium dendroides). Louhikkoon on kertynyt myös runsaasti lehtikariketta. Matalassa vedessä kasvaa jokseenkin runsaasti () viiltosaraa () ja vähän () terttualpia (Lysimachia thyrsiflora). Louhikon takana on tuoretta kangasmetsää, jossa valtalajeja ovat mustikka (Vaccinium myrtillus) ja mänty (Pinus sylvestris). Kivikossa vesirajassa: Alnus glutinosa Barbarea stricta Betula pendula Betula pubescens Calamagrostis stricta Carex nigra Cicuta virosa c c c Galium palustre Phalaris arundinacea Salix aurita Salix caprea Salix phylicifolia Scutellaria galericulata Sorbus aucuparia Veden pinnan yläpuolella kivikon reunassa: Melampyrum pratense Oxalis acetosella Picea abies (taimi) Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea c c Muutos 1950-luvulta: Eurola ei ole ilmoittanut kaikkien lajien runsauksia, joten kasvillisuusmuutosten arvioiminen on haastavaa. Lajistossa on tapahtunut joitakin muutoksia, mutta lajimäärä on pysynyt jokseenkin samana. Vuonna 1953 noin metrin syvässä vedessä on kasvanut vähän ulpukkaa (Nuphar lutea), pystykeihonlehteä (Sagittaria sagittafolia), järviruokoa (Phragmites australis), järvikaislaa (Schoenoplectus lacustris) ja ojasorsimoa (Glyceria fluitans) sekä matalassa vedessä isolimaskaa (Spirodela polyrhiza). Näitä lajeja ei havaittu alueella lainkaan vuonna Kuiva eulitoraaliosa on ollut vuonna 1953 noin kaksi metriä leveä, kun vuonna 2016 lehtipuut kasvoivat heti vesirajassa. Lehtipuuvyöhykkeessä on vuonna 1953 kasvanut tervaleppien (Alnus glutinosa) ja rauduskoivujen (Betula pendula) ohella muun muassa mustikkaa ja puolukkaa (Vaccinium myrtillus, V. vitis-idaea) sekä kangasmaitikkaa (Melampyrum pratense). Nämä lajit kasvavat yleisenä kivikon reunassa edelleen. Kuva 16. Näyteala

33 20. ASINSAARI , Taipalsaari Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Asinsaaressa sijaitsee nykyisin leirikeskus ja saaren ympäri kulkee polku. Kivikkoranta saaren pohjoisrannalla oli helppo paikantaa. Eurolan alkuperäinen näyteala oli kuitenkin pituudeltaan vain 10 metriä, joten sen tarkempaa sijaintia ei voitu varmistaa. Uusi näytealakuvaus on kuitenkin vertailukelpoinen, sillä kasvillisuus jatkuu samantyyppisenä koko pohjoisrannalla. Kasvillisuus: Vedessä kasvillisuutta on harvakseltaan. Vain viiltosaraa () esiintyy matalassa vedessä hajanaisesti (). Varsinaista avoimen rannan vyöhykettä ei ole. Lehtipuiden muodostama vyöhyke kasvaa vesirajan tuntumassa ja heti sen takana kenttäkerroksessä yleistyy puolukka (Vaccinium vitis-idaea). Alueen kasvillisuus on vähälajista. Kivikossa vesirajassa: Agrostis gigantea Galium palustre Juncus filiformis Lythrum salicaria Phalaris arundinacea c Kivikon reunassa, noin 30 cm veden pintaa korkeammalla: Agrostis capillaris c Alnus glutinosa Alnus incana c 1- Calamagrostis arundinacea Calamagrostis canescens Juniperus communis Pinus sylvestris (50 cm) Sorbus aucuparia Vaccinium vitis-idaea c Muutos 1950-luvulta: Rannan edusta on säilynyt avoimena ja lajistossa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Vuonna 1953 vedessä kasvoi vain vähän ruokohelpeä (Phalaris arundinacea). Eulitoraali on ollut 2-3 metriä leveä ja siinä on kasvanut matalia tervaleppiä (1 m) ja männnyn taimia (5 cm). Vuonna 2016 varsinaista avoimen rannan vyöhykettä ei ollut, vaan lehtipuita kasvoi heti vesirajassa. Nykyisin lehtipuiden tyvellä kasvaa erittäin runsaasti puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea), jota ei Eurolan lajilistassa mainita. Kuva 17. Näyteala

34 21. KÄNNINLAHTI, JOUTSENO , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näytealana on louhikkoinen ranta, joka on helposti paikannettavissa. Näyteala rajoitettiin vesirajan suunnassa 30 metriin. Alueella on kesämökkejä ja näytealan reunassa on yksi veneteline. Kapean lehtipuuvyön takana on loivasti nouseva hakkuuaukea. Kasvillisuus: Syvässä vedessä ei ole lainkaan kasvillisuutta. Vesirajassa kasvaa jokseenkin runsaasti lehtipuita. Tervaleppiä (Alnus glutinosa) ja hieskoivuja (Betula pubescens) kasvaa myös matalassa vedessä. Lisäksi vesirajassa kasvaa runsaasti viiltosaraa (). Lehtipuuvyö on vain metrin leveä ja välittömästi sen takana alkaa hakkuuaukea. Maasto nousee loivasti ja hakkuuaukealla esiintyvät valtalajeina mustikka (Vaccinium myrtillus), puolukka (Vaccinium vitis-idaea), metsäkuusen taimet (Picea abies), metsäkorte (Equisetum sylvaticum) ja pihlaja (Sorbus aucuparia). Louhikossa matalassa vedessä: Alnus glutinosa Betula pubescens Caltha palustris c Lythrum salicaria Phalaris arundinacea c Salix caprea Louhikossa vesirajan yläpuolella: Agrostis capillaris Calamagrostis phragmitoides Cystopteris fragilis Deschampsia ceitosa Equisetum arvense Fragaria vesca Lythrym salicaria Maianthemum bifolium Orthilia secunda Oxalis acetosella Picea abies (0,5 m) Potentilla erecta Vaccinium vitis-idaea Viola. c c c c Louhikon rajassa lehtipuuvyöhykkeessä: Alnus glutinosa Alnus incana (0,5-1 m) Betula pubescens Rhamnus frangula Salix aurita Salix caprea Salix myrsinifolia Sorbus aucuparia Muutos 1950-luvulta: Kasvillisuutta on ollut rannassa harvakseltaan 1950-luvulla. Vuonna 1952 vedessä on kasvanut pieninä kasvustoina järviruokoa (Phragmites australis), järvikaislaa (Schoeneoplectus lacustris) ja ojasorsimoa (Glyceria fluitans). Näitä lajeja ei havaittu rannassa vuonna Vesirajan tuntumassa kuivalla maalla on kasvanut etenkin viiltosaraa, rantamataraa (Galium palustre), käenkaalia (Oxalis acetosella) ja rantakukkaa (Lythrum salicaria). Näistä lajeista rantamataraa ei enää havaittu rannassa, mutta viiltosara on runsastunut. Lehtipuuvyöhykkeen lajistossa ei ole havaittavissa isoja muutoksia. Uutena lajina ja jokseenkin runsaana rannassa kasvaa nykyisin korpikastikkaa (Calamagrostis phragmitoides). 22. PAPUSENRANTA Lappeenranta Eurola vieraili alueella Näyteala sijaitsee yksityisalueella, joten kartoitusta ei tehty. Alueella on asutusta ja pihojen edessä Yksityisalue-kyltit. Ranta on voimakkaasti ihmisen muokkaamaa. Hoidetut piha-alueet yltävät vesirajaan saakka ja rannassa on venelaitureita. 23. PAPUSENRANTA Lappeenranta Eurola vieraili alueella Näyteala sijaitsee yksityisalueella, joten kartoitusta ei tehty. Alueella on asutusta ja pihojen edessä Yksityisalue-kyltit. Ranta on voimakkaasti ihmisen muokkaamaa: hoidettu piha-alue yltää vesirajaan saakka ja rannassa on venelaitureita. Myös rantaviivassa on Yksityisalue-kyltti. 34

35 Kuva 18. Näyteala ARPOSENNIEMI, JOUTSENO , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näytealana on kapean niemekkeen idänpuoleinen ranta Arposenniemen kärjessä (Pyöreäniementie 64). Ala oli helposti paikannettavissa. Näyteala rajoitettiin 30 metriin, joka mitattiin kelamitalla. Kasvillisuus: Vedessä ei ole kasvillisuutta. Kivikkoisen lähes kasvittoman rantavyöhykkeen leveys on noin puoli metriä, jonka jälkeen rannan lehtipuuvyöhyke vaihettuu kuivahkoon kangasmetsään. Kivikossa vesirajassa vähän: Agrostis capillaris 1 Calamagrostis stricta 1 Dryopteris carthusiana 1 Hieracium. c 1- c 1- Lythrym salicaria c 1- Molinia caerulea 3 Phalaris arundinacea 1 Pilosella Vulgata -ryhmä c 1- Pinus sylvestris (20 cm) 1 Sorbus aucuparia (50 cm) c 1- Kivikon reunassa lehtipuuvyöhykkeessä: Alnus glutinosa 2 Betula pendula 1 Betula pubescens 2 Salix aurita 3 Salix caprea 1 Loivalla rantatörmällä: Calluna vulgaris 1-3 Dryopteris filix-mas c 1 Juniperus communis c 1 Picea abies c 1 Pinus sylvestris 1-2 Vaccinium vitis-idaea 7 Vaccinium myrtillus 7 Muutos 1950-luvulta: Rannan edusta vedessä on pysynyt avoimena, mutta varsinaista avoimen rannan vyöhykettä ei ollut uusintakartoituksen aikana. Vuonna 1952 puustoltaan avoin eulitoraali on ollut kolme metriä leveä. Eulitoraalin alaosassa runsain laji on ollut rantamatara (Galium palustre) ja yläosassa ruokohelpi (Phalaris arundinacea). Supralitoraaliosan lehtipuuvyöhykkeessä on kasvanut erityisesti tervaleppiä (Alnus glutinosa) ja kenttäkerroksen valtalaji on ollut nurmirölli (Agrostis capillaris). Tervaleppä on edelleen runsain lehtipuu näytealalla ja myös nurmirölliä esiintyy yhä harvakseltaan. Ruokohelpeä kasvaa rannassa jokseenkin vähän nykyisin. Lajien määrä on pysynyt jotakuinkin samana, mutta joitakin muutoksia lajistossa on tapahtunut. Rantamatara, luhtarölli (Agrostis stolonifera) ja rantakanankaali (Barbarea stricta) ovat kasvaneet rannassa runsaina tai jokseenkin runsaina vuonna 1952, mutta uuden kartoituksen aikana niitä ei enää havaittu. Sen sijaan lehtipuiden tyvellä kasvaa nykyisin runsaasti puolukkaa ja mustikkaa (Vaccinium vitis-idaea, V. myrtillus), joita ei Eurolan alakuvauksessa mainita. 35

36 Kuva 19. Näyteala MUSTALAMMEN ASUINALUE , Imatra Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näytealaa ei voitu paikantaa tarkasti. Kasvillisuus kuitenkin jatkuu rannassa samantyyppisenä, joten uusi kuvaus on vertailukelpoinen Eurolan kuvauksen kanssa. Alkuperäisen alan pituus on ollut 30 m. Sama pituus mitattiin nyt kelamitalla. Rannassa on venevajoja ja rannan takana sijaitsevalla kuusivaltaisella harjanteella kiertää vaellusreitti. Kasvillisuus: Syvässä vedessä ei ole kasvillisuutta. Matalassa vedessä kasvaa vähän () viiltosaraa (). Kuivalla maalla välittömästi vesirajan yläpuolella on yhtenäinen puu- ja pensasvyöhyke lukuun ottamatta kahden venerajan kohtia. Heti vesirajan ja lehtipuuvyöhykkeen takaa maasto jyrkkenee ja kasvillisuus muuttuu kangasmetsille tyypilliseksi. Metsä harjanteella on kuusivaltaista. Kenttäkerroksen valtalajina kasvaa mustikka (Vaccinium myrtillus). Vesirajan kivikossa harvakseltaan: Alnus glutinosa Myrica gale Phalaris arundinacea Salix caprea Salix phylicifolia Pensasvyöhykkeesä: Agrostis capillaris Alnus glutinosa Betula pendula Betula pubescens Galium palustre Myrica gale Phalaris arundinacea c c Picea abies (50 cm) c 1- Pinus sylvestris c 1- Rhamnus frangula c 1- Salix caprea Salix phylicifolia Sorbus aucuparia Vaccinium myrtillys Muutos 1950-luvulta: Rannan edusta on säilynyt avoimena, mutta Eurolan kartoituksen jälkeen alueelle on rakennettu venevajoja ja lajistossa on tapahtunut joitakin muutoksia. Vuonna 1952 avoimella eulitoraalilla on kasvanut harvakseltaan ruokohelpeä (Phalaris arundinacea) ja rantamataraa (Galium palustre). Tuolloin eulitoraali on ollut viisi metriä leveä ja supralitoraaliosassa runsaimpina ovat kasvaneet tervaleppä (Alnus glutinosa), hieskoivu (Betula pubescens) ja kiiltopaju (Salix phylicifolia). Kenttäkerroksessa valtalajeina ovat kasvaneet viiltosara (), luhtasara (Carex vesicaria), ruokohelpi (Phalaris arundinacea) ja nurmirölli (Agrostis capillaris). Vuonna 2016 lehtipuut kasvoivat vesirajassa eikä varsinaista avoimen rannan vyöhykettä ollut. Tervaleppä, hieskoivu ja kiiltopaju ovat yhä yleisimmät lehtipuut rannassa, mutta lehtipuiden tyvellä kasvaa nykyisin etenkin mustikkaa. 36

37 SORA- JA HIEKKARANNAT (26 81) 26. LAVIKANLAHDEN ETELÄRANTA Savitaipale Eurola vieraili alueella Alkuperäinen näyteala on ollut tukinkuorintapaikka, jonka sijaintia ei voitu paikantaa. Kuva 20. Näyteala HAUDANLAHTI, LAVIKANLAHDEN POHJOISRANTA , Savitaipale Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Haudanlahden alue on nykyisin hyvin vaikeakulkuista, mikä vaikeutti kartoitusta. Haudanlahdella viljelysmaat yltävät rantaan saakka ja ranta on umpeenkasvanut. Peltojen itäpuolella on hakkuuaukea. Lavikanlahden ympäristössä on paljon viljelysmaata ja lahden eteläpuolella sijaitsee turpeenottoalue. Alueen jokia on padottu ja jokien/purojen kulkusuuntia muokattu. Koska poukama on umpeenkasvanut ja erittäin vaikeakulkuinen, kasvillisuus kartoitettiin vain kymmenen metrin matkalta. Kasvillisuus: Kasvillisuus on hyvin rehevää. Vesiraja on epämääräinen ja paikoin vaikeasti havaittavissa. Peltoalue vaihettuu ilman selvää rajaa reheväksi rantakasvillisuudeksi. Uloimpana syvässä vedessä kasvaa erityisen runsaasti (c) järviruokoa (Phragmites australis) (9). Matalassa vedessä/vesirajassa kasvaa erityisen runsaasti nuoria raitoja (Salix caprea) sekä luhtasaraa (Carex vesicaria). Matalassa vedessä: Betula. (50 cm) c 1- Calamgrostis phragmitoides Carex nigra Carex vesicaria c Cicuta virosa Comarum palustre Juncus filiformis Lathyrus pratensis Lythrum salicaria Persicaria amphibia Peucedanum palustre Phragmites australis Poa palustris Salix aurita Salix caprea Scutellaria galericulata st c 37

38 Muutos 1950-luvulta: Eurolan alakuvaus pitää sisällään vain lyhyen lajilistan, mutta alueen kasvillisuuden voidaan todeta muuttuneen huomattavasti sitten 1950-luvun. Alueella on aiemmin ollut avoin hiekkaranta, missä on kasvanut runsaasti ahosuolaheinää (Rumex acetosella) ja jokseenkin runsaasti nurmirölliä (Agrostis capillaris), rantaleinikkiä (Ranunculus reptans) sekä pieniä (5-10 cm) hieskoivun (Betula pubescens) taimia. Rentohaarikkoa (Sagina procumbens) on kasvanut rannassa haravakseltaan. Vähäisessä määrin rannassa on kasvanut jouhivihvilää (Juncus filiformis), hernesaraa (Carex viridula), rantapuntarpäätä (Alopecurus aequalis), nurmihärkkiä (Cerastium fontanum), maitohorsmaa (Epilobium angustifolium) ja ahojäkkärää (Gnaphalium sylvaticum). Vuonna 2016 edellä mainituista lajeista havaittiin ainoastaan jouhivihvilää ja yksittäinen koivun taimi. Ranta on muuttunut avoimesta hiekkarannasta rehevöityneeksi ja vaikeakulkuiseksi. Runsaimmat lajit ovat nykyisin järviruoko, luhtasara ja raita, joita ei mainita lainkaan Eurolan alakuvauksessa. 28. USKINLAHTI, UITONSALMEN SUUN LÄNSIPUOLELLA , Lemi Eurola vieraili alueella Näytealan paikantaminen onnistui helposti, mutta se sijaitsee nykyisin mökkirannassa. Hiekkainen pieni poukama on voimakkaasti ihmisen muokkaama. Rantaan on rakennettu kesämökki / saunarakennus ja venelaituri. Eurola mainitsee 1950-luvun alakuvauksessaan järviruokokasvuston (Phragmites australis) rannan edustalla, mutta vuonna 2016 ranta on avoin. Tarkempaa kartoitusta ei tehty. 28a. USKINLAHTI, TUKINKUORINTAPAIKKA UITONSALMEN SUUN LÄNSIPUOLELLA Lemi Eurola vieraili alueella Tukinkuorintapaikan tarkkaa sijaintia ei voitu paikantaa. Kuva 21. Näytealat 29, 30, 32 ja

39 29. MÄRKÄLÄNLAHDEN LÄNSIRANTA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Alkuperäinen näyteala on sijainnut lähellä vanhaa tiilitehdasta, jonka sijaintia ei voitu paikantaa. Näytealaa etsittiin Eurolan tutkielman liitteenä olevan kartan avulla, mutta täyttä varmuutta alkuperäisen alan sijainnista ei ole. Tällä kohdin ranta on kivien ja hienon hiekan peittämä, mikä sopii Eurolan näytealakuvaukseen. Rannassa sijaitseva kesämökki jää näytealan eteläpuolelle. Kasvillisuus määritettiin 15 metrin matkalta. Kasvillisuus: Vedessä on kasvillisuutta jokseenkin runsaasti. Uloimpana syvässä vedessä kasvaa tiheänä (6-7) vyöhykkeenä järviruokoa (Phragmites australis). Sen jälkeen matalassa vedessä kasvaa tiheälti (6-7) järvikaislaa (Schoenoplectus lacustris) ja lähempänä rantaa tiheänä (7) vyöhykkeenä viiltosaraa (). Lehtipuuvyöhyke alkaa välittömästi vesirajan yläpuolelta. Uuden kartoituksen aikaan vesi oli niin korkealla, että tervaleppiä (Alnus glutinosa) kasvoi myös matalassa vedessä. Kapean lehtipuuvyön takaa alkaa hakkuuaukea, jossa valtalajeina kasvavat vadelma (Rubus idaeus), mustikka Vaccinium myrtillus) ja puolukka (Vaccinium vitis-idaea). Maasto jatkuu yhä kivikkoisena ja nousee rannasta noin 45º kulmassa. Vedessä: Lythrum salicaria Phragmites australis Schoenoplectus lacustris st Vesirajassa ja lehtipuuvyöhykkeessä: Alnus glutinosa Betula pendula Calamagrostis canescens Juncus filiformis Lysimachia thyrsiflora Populus tremula (30 cm) c 1- Salix caprea Salix aurita Vaccinium vitis-idaea Muutos 1950-luvulta: Vuonna 1952 vedessä on kasvanut harvakseltaan järviruokoa ja ruokohelpeä (Phalaris arundinacea). Vesirajassa on kasvanut ratamosarpiota (Alisma plantago-aquatica), jouhivihvilää (Juncus filiformis), viiltosaraa, ojasorsimoa (Glyceria fluitans), rantakanankaalia (Barbarea stricta), peltohanhikkia (Potentilla norvegica), rantakukkaa (Lythrum salicaria), rantalemmikkiä (Myosotis laxa) ja rantamataraa (Galium palustre). Eulitoraalin yläosassa on kasvanut runsaasti jouhivihvilää ja rantamataraa. Lehtipuista eulitoraalilla on kasvanut hajanaisesti tervaleppiä (Alnus glutinosa) ja vähän tuhkapajuja (Salix cinerea) sekä halavaa (S. pentandra). Sittemmin järviruoko on runsastunut ja sen ohella vedessä kasvaa nykyisin myös järvikaislaa ja viiltosaraa. Vesirajan ja lehtipuuvyöhykkeen lajisto on kuitenkin yksipuolistunut. Runsaimpiin lukeutunutta rantamataraa ei havaittu alueella lainkaan. Jouhivihvilää kasvaa rannassa yhä haravakseltaan. Vesirajan yläpuolella lehtipuuvyöhykkeessä kasvaa tervalepän ohella jokseenkin runsaasti raitaa (Salix caprea). 30. MÄRKÄLÄNLAHDEN SUU LAHDEN LÄNSIRANNALLA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Alan tarkka paikantaminen oli vaikeaa, koska Eurola mainitsee vain hiekkapoukaman ja alakuvaus koostuu lyhyestä lajilistasta. Lisäksi alkuperäinen näyteala on ollut pituudeltaan vain 10 metriä. Myös vuonna 2016 kasvillisuus kartoitettiin kymmenen metrin matkalta. Kasvillisuus: Matalassa vedessä ja vesirajassa kasvillisuus on rehevää. Varsinaista puustoltaan avointa vyöhykettä ei ole, vaan heti vesirajassa kasvaa kapea 39

40 ja tiheä lehtipuiden vyöhyke. Tervalepän (Alnus glutinosa) ohella viiltosara (), keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) ja suomyrtti (Myrica gale) kasvavat näytealalla jokseenkin runsaina. Vesirajan kapean tervaleppävyön takana on kuusivaltaista kangasmetsää. Vedessä: Equisetum fluviatile Iris pseudacorus Lythrum salicaria Persicaria amphibia Schoenoplectus lacustris Vesirajassa: Alnus glutinosa Betula pubescens (n. 5 m) Calamagrostis canescens Mentha arvensis Myrica gale Populus tremula c 1- Muutos 1950-luvulta: Muutosten arvioiminen on haastavaa, koska Eurolan alakuvaus pitää sisällään vain lyhyen lajilistan. Hieskoivun (Betula pubescens) taimia (5 cm) on kasvanut rannassa erittäin runsaasti, mutta muiden lajien runsauksia ei ole ilmoitettu. Lajistossa on kuitenkin muutoksia havaittavissa ja vaikuttaa siltä, että ennen avoin hiekkapoukama on sittemmin sulkeutunut. Nykyisin vesirajassa kasvaa tiheä lehtipuuvyöhyke ja matalassa vedessä kasvillisuus on rehevää. Vuonna 2016 Eurolan mainitsemista lajeista ei havaittu jouhivihvilää (Juncus filiformis), kalvaiippoa (Luzula pallescens), nurmirölliä (Agrostis capillaris), luhtakastikkaa (Calamagrostis stricta), rantaleinikkiä (Ranunculus reptans), peltohanhikkia (Potentilla norvegica), rantalemmikkiä (Myosotis laxa), rantamataraa (Galium palustre), syysmaitiaista (Leontodon autumnalis), voikukkaa (Taraxacum officinalis) eikä myöskään mustuvapajua ja halavaa (Salix myrsinifolia, S. pentandra). Eurolan mainitsemista lajeista rannassa kasvaa yhä hieskoivuja, ranta-alpia (), rantaminttua (Mentha arvensis) ja viiltosaraa. 31. MÄRKÄLÄNLAHDEN ITÄRANTA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella ja Alkuperäinen näyteala sijaitsi pienessä poukamassa Märkälänlahden itärannalla. Poukama oli helposti paikannettavissa, mutta se sijaitsee nykyisin aidatulla yksityisalueella (Häyhänniementie 39). Poukamassa avoin, hoidettu piha-alue yltää rantaan saakka ja rannassa on laituri. Kasvillisuuskartoitusta ei tehty. 32. PARKINMÄKI, SKINNARILA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näytealana on edelleen käytössä oleva yleinen uimaranta, joka on helposti paikannettavissa. Rantavyöhykkeen yläosassa sijaitsevat pukukopit ja nuotiopaikka. Kasvillisuus: Uimarannan itä- ja länsireunoilla vedessä kasvaa jokseenkin runsaasti () järviruokoa (Phragmites australis). Nämä kasvustot ovat n. 1,5 metrin päästä vesirajasta. Hiekkainen avoimen rannan vyöhyke on leveydeltään 2-5 metriä ja lähes kasviton. Avoin lähes kasviton hiekkainen rantavyöhyke rajautuu tuoreeseen kangasmetsään, jossa valtalajeina kasvavat mänty (Pinus sylvestris), metsäkuusi (Picea abies), mustikka (Vaccinium myrtillus), puolukka (Vaccinium vitis-idaea) ja kangasmaitikka (Melampyrum pratense). Lisäksi metsän ja rantavyöhykkeen rajalla kasvaa hajanaisesti tervaleppiä (Alnus glutinosa), hieskoivuja (Betula pubescens) ja haapoja (Populus tremula). Hiekalla vähän: Barbarea stricta Cerastium fontanum c 1- Cirsium arvense Galium palustre Luzula. c 1- Melampyrum pratense c Myosotis laxa c 1- Peucedanum palustre c Phalaris arundinacea Poa annua Poa palustre Pyrola rotundifolia Scrophularia nodosa c c c 40

41 Muutos 1950-luvulta: Ranta oli vähän käytetty uimaranta 1950-luvulla. Vuonna 1953 vedessä ei ole havaittu lainkaan kasvillisuutta ja vesirajan yläpuolella on ollut neljä metriä leveä kasviton vyöhyke. Kasvittoman vyöhykkeen takana on ollut kaksi metriä leveä harvakasvinen vyöhyke. Tässä on kasvanut hajanaisesti () niittynurmikkaa (Poa pratense) ja vähän () ruokohelpeä (Phalaris arundinacea) sekä joitakin männyn (Pinus sylvestris), pihjajan (Sorbus aucuparia) ja rauduskoivun (Betula pendula) taimia (10-40 cm). Rannan takaosassa on ollut 2-4 metriä leveä vyöhyke, missä on kasvanut harvakseltaan tervaleppää (Alnus glutinosa), rauduskoivuja sekä raitoja ja virpapajuja (Salix caprea, S. aurita). Muu kasvillisuus on tässä vyöhykkeessä ollut tuoreille kangasmetsille tyypillistä ja pohjakerroksessa on ollut yhtenäinen sammalpeite. Maisemassa ja lajistossa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta 1950-luvun jälkeen. Rantaa käytetään edelleen uimarantana. Vedessä kasvaa nykyisin jokseenkin runsaasti järviruokoa, mutta ranta on säilynyt avoimena. Rannan yläosassa kasvaa edelleen tuoreille kangasmetsille tyypillistä lajistoa, mutta pukukoppien ja nuotiopaikan ympäristössä kasvillisuus on vähäistä. 33. PARKINMÄKI, SKINNARILA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Skinnarilanniemen itärannassa säilytetään nykyisin soutuveneitä ja paikoitellen ranta on avointa. Näytealan tarkka paikantaminen ja kasvillisuusmuutosten arvioiminen oli haastavaa, koska ei tiedetä sijoittuuko alkuperäinen ala tarkalleen ottaen rannan puustoiseen vai avoimempaan kohtaan. Uusi kartoitus tehtiin kohdassa, missä puustoltaan avointa hiekkarantaa on noin 10 metrin matkalla ja järviruokokasvusto ympäristöä harvempi. Kasvillisuus: Skinnarilanniemen itärannan edustalla on vedessä tiheä järviruokokasvusto. Valitun näytealan (n. 15 m) kohdalla ranta on avoimempi ja järviruokokasvusto väljempi (tiheys 5-6). Matalassa vedessä kasvaa myös vähän () viiltosaraa (). Kuivalla maalla rannassa kasvaa useampia kookkaita tervaleppiä (Alnus glutinosa) ja rauduskoivuja (Betula pendula) sekä mäntyjä (Pinus sylvestris), mutta rannan lehtipuuvyöhyke ei ole yhtenäinen. Vesirajassa: Alnus glutinosa Calamagrostis epigejos Galium palustre Juncus filiformis Lysimachia thyrsiflora Lythrum salicaria Phragmites australis Salix aurita Scutellaria galericulata Tussilago farfara Eulitoraalilla hajanaisesti (): Alnus glutinosa Betula pendula Mentha arvensis Myosotis laxa Poa palustris Populus tremula Ranunculus reptans c 1- Salix caprea Scrophularia nodosa Scutellaria galericulata Rannan yläosassa, joka on jatkuvasti vedenpinnan yläpuolella: Agrostis gigantea Calluna vulgaris Carex ovalis c Convallaria majalis Deschampsia flexuosa Festuca ovina Hieracium. Hieracium umbellatum Juniperus communis Luzula multiflora Luzula pallescens Luzula pilosa Melampyrum pratense Picea abies (2 m) Pinus sylvestris Vaccinium vitis-idaea Veronica officinalis Muutos 1950-luvulta: Näytealan edessä on ollut erittäin tiheä noin 30 metriä leveä järviruokokasvusto. Lähellä vesirajaa on kasvanut tiheä ruokohelpikasvusto (Phalaris arundinacea). Puustoltaan avoin eulitoraali on ollut kolme metriä leveä ja siinä on ollut jokseenkin runsaasti ruokohelpeä ja hajanaisesti pullosaraa (Carex rostrata). Supralitoraaliosa on ollut 1-2 metriä leveä ja lehtipuista siinä on kasvanut etenkin hieskoivuja (Betula pubescens). Muiden supralitoraalien lajien runsauksia ei ole ilmoitettu, mutta kenttäkerroksessa on kasvanut muun muassa kanervaa (Calluna vulgaris), mustikkaa (Vaccinium myrtillus), ahosuolaheinää (Rumex acetosella), ruokohelpeä ja nurmirölliä (Agrostis capillaris). Vesirajan ja eulitoraalin lajistossa on tapahtunut joitakin muutoksia, mutta ylempänä rannan takaosassa kasvaa edelleen samaa lajistoa kuin vuonna Rannan edustalla kasvaa edelleen laajalla alueella ja tiheälti järviruokoa. Valitun näytealan edustalla sitä kasvaa kuitenkin harvemmassa kuin muualla niemen itärannassa. Sen sijaan ruokohelpeä, jota kasvoi matalassa vedessä ja eulitoraalilla jokseenkin runsaasti vuonna 1953, ei havaittu rannassa lainkaan vuonna

42 Varsinaista puustolta avointa leveää vyöhykettä ei enää ole. Veneiden kohdalla kasvillisuutta on harvemmassa, mutta muulla niemen itärannassa lehtipuita kasvaa välittömästi vesirajan yläpuolella. Kuva 22. Näytelat 34, 35, 36, 37, 38, 39, 40 ja SKINNARILA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Alkuperäisen näytealan tarkka paikantaminen oli vaikeaa; kasvillisuus kuitenkin jatkuu sorarannassa samantyyppisenä molempiin suuntiin, joten uusi alakuvaus on vertailukelpoinen. Vesirajan kapean lehtipuuvyöhykkeen takana maasto nousee noin 0,5 m ja tällä rantatörmällä kulkee rantaa myötäilevä polku. Edelleen noin 0,5 metriä korkeammalla kulkee hiekkatie (Pärnäsentie). Rannassa sijaitseva vanha rakennus jää näytealan pohjoiuolelle. Näytealan pituus on 30 m. Kasvillisuus: Vedessä kasvaa tiheä (7-9) järviruokokasvusto (Phragmites australis), joka alkaa noin kolmen metrin päästä vesirajasta. Järviruokokasvuston ja vesirajan välissä matalassa vedessä kasvaa tiheälti (7) viiltosaraa (Carex acuta). Lisäksi ruokohelpi (Phalaris arundinacea), lehtokorte (Equisetum pratense), raita (Salix caprea) ja tervaleppä (Alnus glutinosa) kasvavat rannassa runsaina. Vesirajan lehtipuuvyöhyke on kapea (n. 1 m) ja sen takana on tuoreille kangasmetsille tyypillistä lajistoa: mänty (Pinus sylvestris), pihlaja (Sorbus aucuparia), sananjalka (Pteridium aquilinum), mustikka (Vaccinium myrtillus) ja puolukka (Vaccinium vitis-idaea). Vedessä: Lythrum salicaria Phalaris arundinacea Phragmites australis Vesirajassa: Carex flava Epilobium angustifolium Galium palustre Juncus alpinoarticulatus c c Juncus filiformis Lythrum salicaria Myosotis laxa c Phalaris arundinacea Välittömästi vesirajan yläpuolella lehtipuuvyöhykkeessä: Agrostis capillaris Alnus glutinosa Betula pendula Calamagrostis phragmitoides Equisetum pratense Melampyrum pratense Myrica gale Pteridium aquilinum Salix caprea Salix myrsinifolia Salix phylicifolia Sorbus aucuparia Taraxacum. c c 42

43 Muutos 1950-luvulta: Kasvillisuudessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Näytealan edessä on jo vuonna 1953 ollut 20 metriä leveä ja tiheä järviruokokasvusto. Vesirajassa on kasvanut tiheälti viiltosaraa, ruokohelpeä ja järviruokoa, kuten vuonna Veden vaikutuksen alaisena olevalla eulitoraalilla on kasvanut harvakseltaan lehtipuita (Alnus glutinosa, Betula p., Salix p.), suomyrttiä (Myrica gale) ja muuta samaa lajistoa, kuin mitä vesirajassa ja lehtipuuvyöhykkeessä havaittiin vuonna Etenkin ruokohelpeä on kasvanut eulitoraalilla runsaasti. Nykyisin rannassa paikoitellen kasvavaa lehtokortetta (Equisetum pratense) Eurola ei ole maininnut lajilistassaan. Vuonna 1953 eulitoraali on kuitenkin ollut vaihtelevasti jopa 5-10 metriä leveä. Vuonna 2016 heti vesirajassa kasvoi yhtenäinen lehtipuiden vyö, jonka takana rantatörmällä yleistyivät jo kangasmetsille tyypilliset lajit. 35. SKINNARILA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala sijaitsee pienessä, laakeassa hiekkapoukamassa. Ranta toimii uimapaikkana ja sen takana sijaitsee hiekkainen parkkipaikka. Uimapaikan välittömässä läheisyydessä sijaitsee koirapuisto ja keinotekoinen kosteikko. Varsinaisen uimapaikan kohdalla kasvillisuus on hyvin harvaa sekä syvässä vedessä että kuivalla maalla. Uimapaikan pituus vesirajan suunnassa on noin 15 m. Kasvillisuus määritettiin 25 metrin matkalta uimapaikalta luoteeseen. Kasvillisuus: Näytealan edessä kasvaa laaja ja tiheä (c, 7-9) järviruokokasvusto (Phragmites australis). Syvässä vedessä järviruo on seassa kasvaa myös hajanaisesti () leveäosmankäämiä (Typha latifolia). Vesirajassa kasvillisuus on hyvin rehevää. Lähellä vesirajaa ja osittain matalassa vedessä kasvaa runsaasti etenkin tervalepän (Alnus glutinosa) taimia, korpikastikkaa (Calamagrostis phragmitoides), luhtasaraa (Carex vesicaria) ja kurjenjalkaa (Comarum palustre). Vesirajan puu- ja pensasvyön takana on pientareille tyypillistä matalaa kasvillisuutta. Vesirajassa ja välittömästi sen yläpuolella: Agrostis capillaris Alnus glutinosa (< 2 m) Alnus incana (< 2 m) Betula pubescens (< 2 m) Calamagrostis canescens Calamagrostis phragmitoides Carex ovalis Carex vesicaria Comarum palustre Equisetum fluviatile Galium palustre Glyceria fluitans Iris pseudacorus Juncus effosus c c c c Juncus filiformis Lysimachia thyrsiflora Lythrum salicaria Myosotis laxa Phalaris arundinacea Phragmites australis Pinus sylvestris (20-50 cm) Ranunculus repens Salix caprea Salix myrsinifolia Salix pentandra Pensasvyöhykkeen jälkeen: Agrostis capillaris Carex ovalis Dactylis glomerata c c Festuca ovina Festuca rubra Hieracium pilosella Hieracium. Juncus alpinoarticulatus Leontodon autumnalis Melampyrum pratense Orthia secunda Phleum pratense Plantago major Poa annua Poa pratense Rumex acetosella Taraxacum. Trifolium pratense Trifolium repens Muutos 1950-luvulta: Rantaa käytettiin uimarantana jo vuonna Rannan edustalla on ollut jo tuolloin tiheä järviruokokasvusto, joka on jatkunut noin 60 metriä järven selälle päin. Nykyisin varsinaisen uimapaikan kohdalla kasvillisuus on harvaa sekä vedessä että vesirajan yläpuolella. Uimapaikan molemmin puolin kasvaa kuitenkin yhä tiheälti järviruokoa ja nämä kasvustot yltävät vesirajaan. 43

44 Lajimäärä on pysynyt jokseenkin samana, mutta muiden kasvillisuusmuutosten arviointi on haastavaa, koska Eurola ei ole ilmoittanut lajien runsauksia. Vuonna 1953 vesirajassa on kasvanut pieniä kiiltopajun (Salix phylicifolia) taimia, vihvilöitä (Juncus filiformis, J. bufonius), hapsiluikkaa (Eleocharis acicularis), viiltosaraa (), järviruokoa, rentohaarikkoa (Sagina procumbens) ja leinikkejä (Ranunculus reptans, R. acer). Nykyisin vesirajassa kasvaa runsaasti etenkin tervalepän (Alnus glutinosa) taimia, korpikastikkaa (Calamagrostis phragmitoides), luhtasaraa (Carex vesicaria) ja kurjenjalkaa (Comarum palustre). Vuonna 1953 vesirajan yläpuolella on kasvanut samaa lajistoa kuin nykyisin vesirajan puu- ja pensasvyön takana. Lisäksi tässä on kasvanut sianpuolukkaa (Arctostaphylos uva-ursi), lutukkaa (Capsella bursa-pastoris) ja karvaskallioista (Erigeron acris), joita ei vuonna 2016 havaittu. 36. SKINNARILA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Alkuperäisen näytealan tarkka paikantaminen oli vaikeaa, koska Eurolan tutkielman liitteenä olleessa kartassa rantaviivan muoto poikkeaa nykyisestä. Myös rannan lajisto on muuttunut. Eurola ei maininnut alan pituutta, joten vuonna 2016 näyteala rajattiin 20 metriin. Rannassa sijaitsee vähän käytetty nuotiopaikka ja sen takaa kulkee lenkkipolku. Kasvillisuus: Rannan edustalla kasvaa runsaasti () järviruokoa (Phragmites australis). Järviruokokasvusto (7) alkaa 5-10 metrin päässä vesirajasta ja jatkuu noin 50 metriä järven selälle päin. Vesirajassa kasvaa korkeaa puustoa, mutta lehtipuuvyöhyke ei ole yhtenäinen. Jatkuvasti veden pinnan yläpuolella olevalla rantavyöhykkeellä yleistyvät erityisesti käenkaali (Oxalis acetosella) sekä puista pihlaja (Sorbus aucuparia), haapa (Populus tremula), raita (Salix caprea) ja korpipaatsama (Rhamnus frangula). Metsä rannan takana on käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaista kangasta. Matalassa vedessä: Alisma plantago-major Lysimachia thyrsiflora Persicaria amphibia Phalaris arundinacea Phragmites australis Vesirajan lajisto: Alnus glutinosa Betula pubescens Calamagrostis phragmitoides Juncus filiformis Kuivalla maalla lehtipuiden tyvillä ja avoimilla alueilla: Agrostis capillaris Carex nigra Carex pallescens c Cystopteris fragilis c Dechampsia ceitosa Dryopteris carthusiana Equisetum arvense Galium trifidum Juncus filiformis Melampyrum sylvaticum Oxalis acetosella Persicaria amphibia Rubus idaeus Trientalis europaea c c c c c Muutos 1950-luvulta: Kasvillisuudessa on havaittavissa selviä muutoksia. Näytealalla ei ole kasvanut lainkaan järviruokoa vuonna 1953, kun nykyisin rannan edustalla on laaja järviruokokasvusto. Sen sijaan matalassa vedessä on aiemmin kasvanut tiheä pullosarakasvusto (Carex rostrata). Pullosarakasvuston yläpuolella osittain matalassa vedessä ja osittain kuivalla maalla on ollut 2-3 metriä leveä rönsyrölli-ojasorsimokasvusto. Näiden seassa on kasvanut etenkin jouhivihvilää (Juncus filiformis), mesiangervoa (Filipendula ulmaria), suohorsmaa (Epilobium palustre), terttualpia (Lysimachia thyrsiflora) ja rantalemmikkiä (Myosotis laxa). Vesirajassa kasvaa yhä harvakseltaan jouhivihvilää, mutta muita Eurolan mainitsemia vesirajan lajeja ei havaittu vuonna Nykyisin vesirajassa kasvaa korkeita tervaleppiä (Alnus glutinosa) ja hieskoivuja (Betula pubescens). Rönsyrölli-ojasorsimokasvuston takana kuivalla maalla on ollut vaihtelevan lajikoostumuksen alue. Runsaimpina tässä ovat kasvaneet jouhivihvilä, nurmirölli (Agrostis capillaris) sekä korpikastikka (Calamagrostis phragmitoides). Tässä vyöhykkeessä on kasvanut myös mm. kiiltopajuja (Salix phylicifolia), rentukkaa (Caltha palutris), kurjenjalkaa (Comarum palustre) ja luhtakuusiota (Pedicularis palustris), joita ei havaittu alueella enää vuonna

45 37. SKINNARILA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Alue on voimakkaasti ihmisen muokkaamaa, joten alkuperäisen näytealan tarkka paikantaminen oli vaikeaa. Välittömästi rannan takaa kulkee hiekkainen kevyen liikenteen väylä ja sen toisella puolella sijaitsee keinotekoinen kosteikko, josta kulkee vesiä rantaan. Kasvillisuus määritettiin rannan suunnassa noin 20 metrin matkalta. Eurolan alkuperäinen näyteala on luokiteltu hiekkarannaksi, mutta vuonna 2016 kartoitetulla alueella rannassa on runsaasti liejua/mutaa. Kasvillisuus: Kasvillisuus rannassa on rehevää ja se jatkuu tiheänä vesirajasta noin 50 metriä järven selälle päin. Uloimpana kasvaa runsaasti () järviruokoa (Phragmites australis) (7-9). Matalassa vedessä kasvaa runsaasti etenkin ojasorsimoa (Glyceria fluitans) ja leveäosmankäämiä (Typha latifolia). Maasto nousee vesirajassa jyrkästi noin puoli metriä. Lajisto cm syvässä vedessä: Alisma plantago-aquatica Carex vesicaria Cicuta virosa Glyceria fluitans c 7 Iris pseudacorus c Lythrum salicaria Phalaris arundinacea 4-5 Salix caprea Scirpus sylvaticus 6-7 Typha latifolia Utricularia vulgaris Vesirajassa ja rantatörmällä: Achillea millefolium Agrostis capillaris Alisma plantago-major c Alnus glutinosa Calamagrostis phragmitoides Carex vesicaria Comarum palustre c Dechampsia ceitosa Eleocharis. c Elymus caninus c Equisetum arvense Equisetum fluviatile c Galium palustre Glyceria fluitans Juncus alpinoarticulatus Juncus conglomeratus Juncus effosus Juncus filiformis 6-7 Lysimachia thyrsiflora c Lythrum salicaria Persicarsia amphibia c 1- Phalaris arundinacea Phragmites australis Plantago major Poa palustris Ranunculus acris c Ranunculus repens Ribes nigrum c Salix caprea (2-3 m) Salix phylicifolia (2-3 m) Scripus sylvaticus Scutellaria galericulata c Taraxacum. Trifolium repens Typha latifolia Vicia cracca c Muutos 1950-luvulta: Ranta-aluetta on muokattu voimakkaasti vuoden 1953 jälkeen. Kasvillisuus on ollut rannassa rehevää jo Eurolan alakuvauksen aikaan, mutta lajistossa on tapahtunut joitakin muutoksia. Vedessä rannan edustalla on jo vuonna 1953 ollut noin 100 metriä leveä järviruokokasvusto. Lähempänä rantaa matalassa vedessä on ollut pääosin ruokohelven ja ojasorsimon muodostama kasvusto. Nykyisin matalassa vedessä kasvaa runsaasti ojasorsimon ohella etenkin leveäosmankäämiä (Typha latifolia). Vesirajassa on kasvanut etenkin jouhivihvilää (Juncus filiformis), ruokohelpeä ja luhtarölliä (Agrostis canina), sekä matalia pajuja (Salix pentandra, S. phylicifolia). Vuonna 2016 vesirajassa kasvoi 2-3 metriä korkeita pajuja (S. caprea, S. phylicifolia) ja niiden seassa etenkin luhtasaraa ja leveäosmankäämiä. Veden vaikutuksen alaisena oleva eulitoraalivyöhyke on ollut kolme metriä leveä ja siinä on kasvanut erityisesti kiiltopajuja, jouhivihvilää, ruokohelpeä, luhtarölliä, rantakukkaa (Lythrum salicaria), rantaminttua (Mentha arvensis) ja rantamataraa (Galium palustre). Eulitoraalin yläosassa on ollut jyrkkä 30 cm nousu ja siinä supralitoraalia edustava pensastovyö. Tässä on kasvanut harvakseltaan 5 metriä korkeita hieskoivuja (Betula pubescens) ja leppiä (Alnus glutinosa, A. incana), sekä runsaasti nurmirölliä (Agrostis capillaris) ja nurmilauhaa (Deschampsia caeitosa). Supralitoraaliosa on ollut 6-7 metriä leveä ja pohjakerroksessa on kasvanut myös rahkasammalia (Sphagnum girgensohnii, S. subsecundum). Nykyisin varsinaista leveää avoimen rannan vyöhykettä ja supralitoraalia ei enää ole, vaan välittömästi vesirajan takana on jyrkkä nousu hiekkatien pientareelle. 45

46 38. SUNISENSELKÄ, SAMMON- LAHTI , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näytealojen 38, 39 ja 40 paikantaminen oli haastavaa, koska ne ovat sijainneet hyvin lähellä toisiaan. Alueen kasvillisuudessa ei havaittu viitteitä siitä, missä alkuperäiset alat ovat tarkalleen ottaen sijainneet. Näyteala 38 on Eurolan mukaan sijainnut hyvin jyrkän, lähes pystysuoran (noin 2 metriä korkean) rantatörmän edustalla ja kesällä 2016 tämä jyrkkä nousu pystyttiin paikantamaan. Kasvillisuus määritettiin tämän rantatörmän edustalta noin 10 metrin matkalta. Eurolan alkuperäinen ala on luokiteltu hiekka- ja sorarantoihin, mutta vuonna 2016 rannassa on runsaasti liejua/mutaa ja kuollutta kasvimateriaalia. Kasvillisuus: Kasvillisuus näytealalla on erittäin rehevää. Rannan edustalla kasvaa erittäin laajalti (c) ja tiheälti (7-9) järviruokoa (Phragmites australis). Järviruokokasvusto alkaa noin 5 metrin päässä vesirajasta ja jatkuu lähes 100 metriä järven selälle päin. Metsä rannan takana on käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaista kangasta. Matalassa vedessä: Carex vesicaria Comarum palustre Iris pseudacorus Lemna minor Riccia fluitans Salix caprea Scirpus sylvaticus Vesirajassa: Betula pendula Calamagrostis phragmitoides Cystopteris fragilis Glyceria fluitans Noin 2 metriä korkeassa jyrkässä rinteessä, joka alkaa välittömästi vesirajasta: Acer platanoides Alnus incana Convallaria majalis Dryopteris filix-mas Equisetum sylvaticum Fragaria vesca Oxalis acetosella Paris quadrifolia c Phegopteris connectilis Pinus sylvestris c 1- Populus tremula Prunus padus Rubus saxatilis c Sorbus aucuparia Vaccinium myrtillus Muutos 1950-luvulta: Vedessä rannan edustalla on kasvanut tiheälti järviruokoa jo vuonna Järviruokokasvusto on yltänyt aivan vesirajaan saakka ja sen seassa on kasvanut ruokohelpeä. Rannan edustalla on tänäkin päivänä erittäin laaja järviruokokasvusto, mutta näytealan kohdalla se alkaa vasta noin viiden metrin päässä vesirajasta. Matalassa vedessä kasvoi vuonna 2016 erityisesti pikkulimaskaa (Lemna minor) ja kelluhankasammalta (Riccia fluitans), joita ei ole esiintynyt rannassa lainkaan vuonna Puustoltaan avoimen eulitoraalin leveys on ollut neljä metriä vuonna Eulitoraalilla on kasvanut pieniä hieskoivun (Betula pubescens) ja harmaalepän (Alnus incana) taimia sekä runsaasti rantamataraa (Galium palustre). Nykyisin vesirajassa kasvillisuus on vähäistä ja välittömästi sen takana on jyrkkä noin kaksi metriä korkea rantatörmä, joka edustaa supralitoraaliosaa. Jyrkän rantatörmän lajistossa ei liene tapahtunut merkittäviä muutoksia. 46

47 39. SAMMONLAHTI , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen: Näytealojen 38, 39 ja 40 paikantaminen oli haastavaa, koska ne ovat sijainneet hyvin lähellä toisiaan Sammonlahden rannassa. Alkuperäisen näytelan (39) tarkkaa sijaintia ei pystytty paikantamaan. Valitulta alalta kasvillisuus jatkuu kuitenkin rannan suunnassa molempiin suuntiin samantyyppisenä, joten uusi alakuvaus lienee vertailukelpoinen Eurolan alakuvauksen kanssa. Alan pituus (20 m) mitattiin kelamitalla. Kasvillisuus: Näytealan edessä kasvaa tiheälti (c, 7-9) järviruokoa (Phragmites australis) ja vesirajaan on kertynyt paljon kariketta. Järviruokokasvusto alkaa noin viiden metrin päässä vesirajasta ja jatkuu lähes 100 metriä järven selälle päin. Matalassa vedessä kasvaa hajanaisesti () keltakurjenmiekkaa (Iris pseudacorus). Näytealan takana kulkee rantaa myötäilevä polku. Nousua vesirajasta polulle on 0,5 1 m. Vesirajan ja polun välisellä rantatörmällä kasvaa erityisesti tervaleppiä (Alnus glutinosa), tuomia (Prunus padus), kivikkoalvejuuria (Dryopteris filix-mas) ja käenkaalia (Oxalis acetosella). Rannan ja polun takana metsä on käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaista kangasta. Vesirajassa: Alnus glutinosa Galium palustre Salix caprea Rantatörmällä: Acer platanoides Aegopodium podagraria Alnus glutinosa Athyrium filix-femina Betula pubescens Carex pallescens c c Deschampisa ceitosa Dryopteris filix-mas Equisetum arvense Equisetum sylvaticum Filipendula ulmaria Fragaria vesca Geum rivale Glyceria fluitans Luzula pilosa Maianthemum bifolium Oxalis acetosella Paris quadrifolia c c c Phegopteris connectilis Picea abies Populus tremula Prunus padus Rhamnus frangula Ribes icatum Salix caprea Sambucus racemosa Sorbus aucuparia Taraxacum. Veronica officinalis Viola mirablis c c c c c c Muutos 1950-luvulta: Rannan edustalla on ollut tiheä ja erittäin laaja järviruokokasvusto jo vuonna Matalassa vedessä on kasvanut melko tiheälti leveäosmankäämiä (Typha latifolia), ruokohelpeä (Phalaris arundinacea) ja ojasorsimoa (Glyceria fluitans). Näitä lajeja ei havaittu vuonna Nykyisin matalassa vedessä kasvaa keltakurjenmiekkaa. Vesirajan lajisto on ollut monimuotoisempi vuonna Siinä on kasvanut peltokortetta (Equisetum arvense), rantaluikkaa (Eleocharis palustris), ruokohelpeä, ojasorsimoa, katkeratatarta (Persicaria hydropiper), rantalemmikkiä (Myosotis laxa), rantamataraa (Galium palustre) ja säderusokkia (Bidens radiata). Lajien runsauksia Eurola ei ole ilmoittanut. Kuivan eulitoraaliosan leveys on ollut kolme metriä, ja supralitoraali on sijainnut sen takana puoli metriä korkealla rantatörmällä. Eulitoraalilla on kasvanut samaa lajistoa kuin vesirajassa, lisänä metsäkortetta (Equisetum sylvestris), koivujen (Betula) taimia (5 cm), kiiltopajuja (Salix phylicifolia), rantaminttua (Mentha arvensis), pihatähtimöä (Stellaria media), ukontatarta (Persicaria lapathifolia) ja rönsyleinikkiä (Ranunculus repens). Vuonna 2016 vedenpinta oli korkeammalla ja varsinainen avoimen rannan vyöhyke puuttui. Välittömästi vesirajan takaa kohoavan rantatörmän puuja pensasvyöhyke edustaa jo supralitoraalia, jonka lajistossa ei ole tapahtunut huomattavia muutoksia sitten Eurolan kartoituksen. 47

48 40. SAMMONLAHTI , Lappeenranta Eurola vieraili alueella , ja Paikantaminen: Koealan tarkka paikantaminen oli haastavaa. Alkuperäinen ala on ollut 20 metriä pitkä, mutta vuonna 2016 kasvillisuus kartoittettiin vain noin 10 metrin matkalta. Alue sijaitsee noin 30 metriä kaakkoon viereisestä näytealasta (38). Rannassa kulkee vesirajaa myötäilevä polku. Kasvillisuus: Kasvillisuus on rehevää ja matalassa vedessä esiintyy runsaasti erityisesti pikkulimaskaa (Lemna minor) ja kelluhankasammalta (Riccia fluitans), jotka ovat tyypillisiä rehevöityneille vesistöille. Laaja järviruokokasvusto (Phragmites australis) alkaa metrin päässä vesirajasta ja jatkuu lähes 100 metriä järven selälle päin. Varsinaista avoimen rannan vyöhykettä ei ole, vaan kookkaita lehtipuita kasvaa heti vesirajassa. Vedessä: Carex. Comarum palustre Iris pseudacorus Lemna minor c Phalaris arundinacea Phragmites australis c 7-9 Riccia fluitans Vesirajassa: Betula pendula Equisetum sylvaticum Prunus padus Salix caprea Vesirajan takana metrin korkealla rantatörmällä: Acer platanoides Betula pendula Dryopteris filix-mas Equisetum sylvaticum Galium boreale c Oxalis acetosella Populus tremula Prunus padus Ribes icatum Rubus idaeus Sorbus aucuparia Taraxacum. Trientalis europaea Vaccinium myrtillus c Rantaviivaa myötäilevän polun varrella: Agrostis capillaris Angelica sylvestris c 1- Carex pallescens Dactylis glomerata c Equisetum arvense c Muutos 1950-luvulta: Karja on laiduntanut rannassa 1950-luvulla. Kasvillisuus rannan edustalla on ollut rehevää jo vuonna Tuolloin vedessä on kasvanut 30 metriä leveä järviruokokasvusto. Matalassa vedessä lähempänä vesirajaa on kasvanut runsaasti rantaluikkaa (Eleocharis palustris) ja sen seassa etenkin ojasorsimoa (Glyceria fluitans). Vesirajassa on kasvanut mm. vataa (Myosoton aquaticum), paunikkoa (Crassula aquatica) ja vähän mykerösaraa (Carex bohemica). Edellejä mainittuja lajeja ei havaittu alueella vuonna Paunikko ja mykerösara on nykyisin luokiteltu vaarantuneiksi lajeiksi. Vuonna 1952 eulitoraali on ollut noin neljä metriä leveä ja siinä on kasvanut etenkin vihvilöitä (Juncus conglomeratus, J. bufonius, J. filiformis), ojasorsimoa, rantalemmikkiä (Myosotis laxa), rantamataraa (Galium palustre) ja tummarusokkia (Bidens tripartita). Eulitoraalin takaosassa on ollut noin kaksi metriä korkea rinne, missä kasvillisuus on ollut käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaisille kankaille ominaista. Vuonna 2016 vedenpinta ylsi tämän rinteen alaosaan saakka ja puut kasvoivat vesirajassa. Supralitoraalia edustavan rinteen kasvillisuudessa ei ole tapahtunut suurta muutosta. Rinteessä on kasvanut musta-apilaa (Trifolium adiceum), joka nykyisin luokitellaan silmälläpidettäväksi lajiksi. Vuonna 2016 sitä ei enää havaittu. 48

49 41. KOURULA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella ja Paikantaminen: Näyteala oli helposti paikannettavissa vieressä kulkevan Rotkonpuron vuoksi. Rannassa kulkee vesirajaa myötäilevä polku ja Rotkonpuron yli kulkee pieni puinen silta. Kasvillisuus kartoitettiin puron suun länsipuolelta noin 15 metrin matkalta. Eurola ei maininnut alkuperäisen alan pituutta. Kasvillisuus: Kasvillisuus on erittäin rehevää Rotkonpuron suun ympäristössä ja paikoitellen vesiraja on vaikeasti havaittavissa. Vedessä kasvaa hyvin laaja ja tiheä (7-9) järviruokokasvusto (Phragmites australis), joka alkaa välittömästi vesirajasta ja jatkuu lähes 100 metriä järven selälle päin. Vesirajan takana kuivalla maalla kasvillisuus jatkuu lehdoille tyypillisenä. Erityisesti soreahiirenporras (Athyrium filix-femina), mesiangervo (Filipendula ulmaria), jättipalsami (Impatiens glandulifera) ja korpikaisla (Scirpus sylvaticus) esiintyvät runsaina. Matalassa vedessä ja vesirajassa: Alnus glutinosa Calamagrostis phragmitoides Carex vesicaria c Comarum palustre Filipendula ulmaria Galium palustre Impatiens glandulifera Lysimachia thyrsiflora Lythrum salicaria c Phalaris arundinacea Phragmites australis c Salix caprea Salix phylicifolia Scirpus sylvaticus Rantametsässä Rotkonpuron länsipuolella: Alnus glutinosa Athyrium filix-femina Betula pendula Betula pubescens Calamagrostis phragmitoides Comarum palustre Cornus alba Equisetum arvense Filipendula ulmaria Impatiens glandulifera Oxalis acetosella Picea abies Prunus padus Rubus idaeus Salix caprea Scirpus sylvaticus Silene dioica Sorbus aucuparia Viola palustris Rotkonpuron uomassa: Calamagrostis phragmitoides Caltha palustris Comarum palustre Filipendula ulmaria Galium palustre Geum rivale Glyceria fluitans Impatiens glandulifera Lysimachia thyrsiflora Scirpus sylvaticus Veronica beccabunga c c c c c Muutos 1950-luvulta: 1950-luvun alkupuolella näytealan kohdalla on sijainnut uima- ja veneranta. Rannan takana on sijainnut ranta-aho, missä karja on laiduntanut. Lisäksi ojat ovat tuoneet pellolta vesiä rantaan. Alue on sittemmin muuttunut huomattavasti ja nykyisin rantaviiva on täysin umpeenkasvanut. Vedessä kasvaa erittäin laaja ja tiheä järviruokokasvusto ja ranta on metsittynyt. Vuonna 1952 rannan hiekkainen osa on ollut viisi metriä leveä ja vedessä on kasvanut leveälti rantaluikkaa (Eleocharis palustris). Vesirajassa on kasvanut ruokohelpeä (Phalaris arundinacea), rantapuntarpäätä (Alopecurus aequalis), säderusokkia (Bidens radiata) ja rantalemmikkiä (Myosotis laxa). Varsinaisella eulitoraalilla on kasvanut edellä mainittujen lajien lisäksi muun muassa nurmirölliä (Agrostis capillaris), nurmilauhaa (Deschampsia ceitosa), nurmikoita (Poa palustris, P. annua), leinikkejä (Ranunculus acris, R. repens, R. reptans), kuminaa (Carum carvi) ja peltovalvattia (Sonchus arvensis). Rannan takana sijainneen pellon reunassa on kasvanut etenkin matalia tervaleppiä (Alnus glutinosa), piharatamoa (Plantago major), nurmirölliä, nurmilauhaa ja punanataa (Festuca rubraa). Ranta-aholla on kasvanut myös jäkkiä (Nardus stricta), joka on nykyisin luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi. Vaikka maankäyttö ja kasvillisuus alueella ovat muuttuneet huomattavasti, rantaan johtavassa purossa kasvoi vuonna 2016 edelleen ojatädykettä (Veronica beccabunga), joka on silmälläpidettävä laji. Eurola on havainnut ojatädykkeen rannassa lähdevettä valuvassa kohdassa vuonna

50 Kuva 23. Näytealat 42, 43, 44, 45, 46 ja MURHEISTENRANTA, KANAVANSUU , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen: Alkuperäinen näyteala on sijainnut Murheistenrannassa sahan alueella ja siellä on säilytetty veneitä. Nykyisin Murheistenrannassa sijaitsee Kanavansuun Perinnelaivatelakkayhdistyksen telakka-alue, minne kulku on estetty. Telakkaalueen itäpuolella sijaitsee pieni veneranta, missä uusi kartoitus tehtiin. Täyttä varmuutta ei ole onko tämä ranta kuulunut 1950-luvulla sahan alueeseen. Venerannan pituus vesirajan suunnassa on noin 20 metriä. Kasvillisuus: Vedessä ja vesirajassa kasvillisuus on harvaa. Vedessä (15-20 metrin päässä vesirajasta) kasvaa hajanaisesti järviruokoa (Phragmites australis) (tiheys 4-7). Lisäksi vedessä kasvaa vähän (c) ulpukkaa (Nuphar lutea). Vesirajan yläpuolella on noin 1,5 metriä leveä kasviton vyöhyke. Runsaimpana avoimella rannalla kasvaa rönsyleinikki (Ranunculus repens). Lehtipuiden vyöhyke alkaa 2-3 metrin päässä vesirajassa ja siinä esiintyvät puista tervaleppä (Alnus glutinosa), harmaaleppä (Alnus incana), rauduskoivu (Betula pendula) ja raita (Salix caprea). Lehtipuuvyöhykkeen takaa maasto nousee loivasti. Rantahiekalla: Agrostis capillaris Calystegia sepium Cicuta virosa Epilobium adenocaulon Equisetum arvense Galium palustre Iris pseudacorus Lycopus europaeus Lythrum salicaria Myosotis laxa Myosoton aquaticum Oxalis acetosella c c c c c Persicaria lapathifolia c Phalaris arundinacea Poa palustris Polygonum aviculare c Ranunculus repens Scutellaria galericulata Senecio vulgaris c 1- Taraxacum. c Tussilago farfara c Lehtipuuvyöhykkeen rinteessä: Athyrium filix-femina Calamagrostis epigejos Calamagrostis phragmitoides Epilobium angustifolium Equisetum sylvaticum Gymnocarpium dryopteris Maianthemum bifolium Oxalis acetosella Phegopteris connectilis Prunus padus (1 m) Rubus idaeus Sorbus aucuparia Vaccinium myrtillus 50

51 Muutos 1950-luvulta: Ranta on pysynyt avoimena, mutta lajistossa on tapahtunut muutoksia. Vuonna 1952 hiekalla on kasvanut runsaasti konnanvihvilää (Juncus bufonius) ja piharatamoa (Plantago major). Hapsiluikka (Eleocharis acicularis) ja kylänurmikka (Poa annua) ovat kasvaneet hiekalla jokseenkin runsaina. Hajanaisesti rannassa on kasvanut ruokohelpeä (Phalaris arundinacea), nurmirölliä (Agrostis capillaris) ja valkoapilaa (Trifolium repens). Lisäksi hiekalla on kasvanut vähän rantapuntarpäätä (Alopecurus aequalis), lutukkaa (Capsella bursa-pastoris) ja pujoa (Artemisia vulgaris). Vuonna 2016 Eurolan mainitsemista lajeista havaittiin ainoastaan ruokohelpi ja runsain laji hiekalla oli rönsyleinikki, jota ei ole mainittu lainkaan Eurolan aikana. 43. MURHEISTENRANTA, KANAVANSUU , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Alkuperäinen koeala on sijainnut venerantana käytetyllä hiekkarannalla. Alan tarkka paikantaminen oli hieman haastavaa, koska Murheistenrannassa sijaitsee nykyisin yleinen uimaranta. Rantaan on todennäköisesti tuotu hiekkaa ja uimarannan pituus on nykyisin lähes 300 metriä. Vuonna 2016 kartoitus tehtiin uimarannan länsireunassa 25 metrin matkalla. Eurola ei ole maininnut alan pituutta. Kasvillisuus: Vedessä ei ole kasvillisuutta. Vesirajan yläpuolella on noin 1,5 metriä leveä kasviton vyöhyke ja sen takana erittäin jyrkkä puolen metrin nousu rantatörmälle. Rantatörmällä: Acer platanoides Agrostis capillaris Agrostis gigantea Alnus glutinosa Angelica sylvestris Anthriscus sylvestris Calamagrostis arundinacea Calamagrostis epigejos Calamagrostis phragmitoides Cicuta virosa Epilobium adenocaulon Epilobium angustifolium Equisetum arvense Equisetum pratense Fragaria vesca Galium palustre Galium uliginosum Iris pseudacorus Juncus conglomeratus Lactuca sibirica Leontodon autumnalis Lycopus europaeus Lysimachia thyrsiflora Myosoton aquaticum Oxalis acetosella Peucedanum palustre Phalaris arundinacea Ranunculus repens Rumex acetosa Scrophularia nodosa Scutellaria galericulata Sorbus aucuparia (< 1 m) Stellaria media Taraxacum. Tussilago farfara Rantatörmän takana rinteessä: Alnus glutinosa Alnus incana Athyrium filix-femina Calamagrostis arundinacea Deschampsia ceitosa Glechoma hederacea Gymnocarpium dryopteris Oxalis acetosella Phegopteris connectilis Pteridium aquilinum Sorbus aucuparia Muutos 1950-luvulta: Maisema on muuttunut huomattavasti vuodesta Rannassa ei säilytetä enää veneitä, vaan alueella sijaitsee nykyisin yleinen uimaranta ja kasvillisuus on erittäin harvaa leveällä hiekkaisella eulitoraalilla. Vedessä ei havaittu lainkaan kasvillisuutta vuonna Vuonna 1952 vedessä on kasvanut erittäin runsaasti isovesihernettä (Utricularia vulgaris) sekä hajanaisesti vesitatarta (Persicaria amphibia). Vesirajan yläpuolella veneiden välissä on kasvanut runsaasti konnanvihvilää (Juncus bufonius), rantapuntarpäätä (Alopecurus aequalis), nurmirölliä (Agrostis capillaris), sekä jokseenkin runsaasti hapsiluikkaa (Eleocharis acicularis), kylänurmikkaa (Poa annua) ja rantalemmikkiä (Myosotis laxa). Rannan yläosassa on kasvanut runsaasti niittynurmikkaa (Poa pratensis) ja lähdetähtimöä (Stellaria alsine). 51

52 44. MURHEISTENRANTA, KANAVANSUU , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Alkuperäinen näyteala on toiminut uimarantana, ja Eurola mainitsi alakuvauksessaan jyrkän, 4-5 metriä korkean rinteen. Jyrkkä rinne onnistuttiin paikantamaan. Koska Eurola mainitsi uimarannan, näytealaksi valikoitui kohta, missä rantaan johtavat vanhat puiset rappuset ylempänä kulkevalta hiekkatieltä. Näytealan reunassa säilytetään soutuvenettä. Eurola ei ilmoittanut alan pituutta. Vuonna 2016 kasvillisuus määritettiin rannan suunnassa 15 metrin matkalta. Kasvillisuus: Vedessä kasvillisuutta on harvakseltaan. Maa alkaa nousta jyrkästi heti vesirajasta. Rantatörmällä kasvillisuus on rehevää ja siinä kasvaa runsaasti erityisesti soreahiirenporrasta (Athyrium filix-femina), korpi-imarretta (Phegopteris connectilis), vadelmaa (Rubus idaeus) ja metsäkastikkaa (Calamagrostis arundinacea). Vedessä: Nuphar lutea Phalaris arundinacea Vesirajassa: Alnus glutinosa Calamagrostis phragmitoides Comarum palustre Deschampsia ceitosa Lycopus europaeus Lysimachia thyrsiflora Lythrum salicaria Phalaris arundinacea Scrophularia nodosa Scutellaria galericulata Taraxacum. Viola palustris c Rantatörmällä: Acer platanoides (1 m) Aegopodium podagraria Agrostis capillaris Alnus glutinosa Athyrium filix-femina Betula pendula c 1- Calamagrostis arundinacea Calamagrostis phragmitoides Cerastium fontanum Convallaria majalis c Cystopteris fragilis Dryopteris carthusiana Epilobium adenocaulon c Epilobium angustifolium Equisetum sylvaticum Fragaria vesca Gymnocarpium dryopteris Juniperus communis c 1- Lysimachia thyrsiflora Oxalis acetosella Phegopteris connectilis Plantago major Potentilla norvegica c 1- Prunus padus (1 m) Ranunculus repens Ribes rubrum Rubus idaeus Salix caprea Sambuscus racemosa (tienpientareella jyrkänteen yläosassa) Sorbus aucuparia Taraxacum. Vaccinium myrtillus Viola riviniana Muutos 1950-luvulta: Vuonna 1952 vedessä on kasvanut vähän ratamosarpiota (Alisma plantago-aquatica) ja ruokohelpeä (Phalaris arundinacea). Vedenrajassa on ollut aaltojen tuoma puunkuorivyö, missä puunkuoren seassa on kasvanut pikkulimaskaa (Lemna minor), isolimaskaa (Spirodela polyrhiza) ja sorsansammalta (Ricciocarpos natans). Vesirajassa ja ylempänä kuivalla hiekalla kasvillisuus on ollut vähäistä. Runsaimmat lajit ovat olleet ruokohelpi ja nurmirölli (Agrostis capillaris), joita on kasvanut vesirajan tuntumassa hajanaisesti. Hiekkainen eulitoraalivyöhyke on ollut 5 metriä leveä ja sen takana on ollut 3-4 metriä korkea rinne, joka laskeutuu 45 asteen kulmassa rantaan. Rinteen alaosa on edustanut supralitoraaliosaa. Rinteessä kasvavista lajeista Eurola on maininnut vain hieskoivun (Betula pubescens), lepät (Alnus glutinosa, A. incana), raidan (Salix caprea), punaherukan (Ribes rubrum) ja terttuseljan (Sambucus racemosa). Vedenpinta yltää nykyisin Eurolan mainitseman rinteen alaosaan saakka. Vuonna 2016 leveää ja avointa eulitoraalivyöhykettä ei ollut, vaan jo vesirajassa kasvaa joitakin lehtipuita ja kasvillisuus jatkuu rehevänä heti vesirajan yläpuolella. Vesistön rehevyyttä ilmentäviä lajeja, iso- ja pikkulimaskaa sekä sorsansammalta ei enää havaittu. 52

53 45. LAIHIANSELKÄ, LAIHIA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella ja Paikantaminen ja maankäyttö: Näytealan rajaaminen oli melko haastavaa. Vuonna 2016 kasvillisuus kartoitettiin kivikkoiselta rannalta. Eurolan kuvaus on sorarannalta, jota ovat peittäneet isommat (10-15 cm) kivet. Alueella kulkee rantaa myötäilevä polku, mutta sitä käytetään todennäköisesti harvoin. Kasvillisuus kartoitettiin 30 metrin matkalta. Kasvillisuus: Vedessä kasvaa vain vähän () viiltosaraa (Carex acuta). Varsinaista avoimen rannan vyöhykettä ei ole, vaan puu- ja pensasvyöhyke alkaa välittömästi vesirajan takana. Vesirajan ja polun välisellä noin 10 metriä leveällä lehtipuuvyöhykkeellä kasvillisuus on lehdoille tyypillistä. Lehtipuista runsaimpina esiintyvät tuomi (Prunus padus) ja pihlaja (Sorbus aucuparia). Pohjakerros on aukkoinen ja varpuja on erittäin vähän. Lehtipuuvyöhykkeen takana on peltoaukea. Vesirajassa: Calamagrostis phragmitoides Galium uliginosum Lactuca sibirica Lycopus europaeus c Lysimachia thyrsiflora c Lythrum salicaria Phalaris arundinacea Poa palustris Ranunculus repens Scrophularia nodosa c 1- Lehtipuuvyöhykkeellä: Acer platanoides Aegopodium podagraria c Agrostis capillaris Alnus glutinosa Anthriscus sylvestris c Betula pubescens Calystegia sepium Carex pallescens c 1- Convallaria majalis Dactylis glomerata c 1- Deschampsia ceitosa c Dryopteris carthusiana Fragaria vesca Knautia arvensis c 1 Lactuca sibirica Maianthemum bifolium Oxalis acetosella Pinus sylvestris (2,5 m) c 1- Poa palustris Populus tremula Prunus padus c Quercus robur Rhamnus frangula Ribes rubrum Rubus idaeus Sorbus aucuparia c Taraxacum. c Vaccinium myrtillus c 1- Vaccinium vitis-idaea c 1- Veronica chamaedrys c Viola riviniana Muutos 1950-luvulta: 1950-luvulla rannassa on muun muassa säilytetty tukkeja. Vedessä on kasvanut harvakseltaan järviruokoa (Phragmites australis) ja ratamosarpiota (Alisma plantago-aquatica). Vesirajassa kaarnan seassa on kasvanut runsaasti isolimaskaa (Spirodela polyrhiza) ja sen ohella muun muassa isovesihernettä (Utricularia vulgaris). Noin kaksi metriä leveällä ja puuttomalla eulitoraalilla runsaimpina ovat kasvaneet rantamatara (Galium palustre), ruokohelpi (Phalaris arundinacea) ja nurmirölli (Agrostis capillaris). Supralitoraali on liittynyt rajatta metsänreunaan, ja siinä on kasvanut etenkin tervaleppiä (Alnus glutinosa), tuomia (Prunus padus) ja korpipaatsamaa (Rhamnus frangula). Ranta ei ole enää voimakkaasti ihmistoiminnan vaikutuiirissä ja rantavyöhykkeen alaosassa kasvillisuus on muuttunut. Vuonna 2016 vedessä kasvoi vain harvakseltaan viiltosaraa, eikä vesistön rehevyyttä ilmentäviä isolimaskaa ja isovesihernettä enää havaittu. Vedenpinnan korkeuden muutokset näkyvät rannassa lehtipuiden esiintymisenä vesirajassa. Rantavyöhykkeen yläosan lajistossa ei ole havaittavissa selviä muutoksia. 53

54 46. LAIHIANSELKÄ, LAIHIA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella ja Paikantaminen ja maankäyttö: Alan paikantaminen onnistui melko helposti Eurolan tutkielman liitteenä olleen kartan avulla. Kasvillisuus määritettiin 30 metrin matkalta. Kasvillisuus: Hiekkarannan kasvillisuus on rehevää. Vesirajan yläpuolella kasvaa runsaasti karhunköynnöstä (Calystegia sepium) ja jättipalsamia (Impatiens glandulifera), jotka on luokiteltu haitallisiksi vieraslajeiksi. Rannan edustalla on tiheä järviruokokasvusto (Phragmites australis), joka alkaa noin 3 metrin päässä vesirajasta. Vesirajan ja puuja pensasvyöhykkeen välissä on 0,5 1 metriä leveä kasviton vyöhyke. Rannan puu- ja pensasvvöhyke liittyy ilman selvää rajaa lehtometsään, jossa valtalajeina kasvavat tuomi (Prunus padus), tervaleppä (Alnus glutinosa), rauduskoivu (Betula pendula), karhunköynnös ja mesiangervo (Filipendula ulmaria). Vedessä: Myriophyllum alterniflorum c 1- Phragmites australis Hiekalla lähellä vesirajaa: Agrostis capillaris Galium palustre Galium uliginosum Juncus alpinoarticulatus Myosotis laxa c 1- Puu- ja pensasvyöhykkeessä: Alnus glutinosa Betula pubescens Calamagrostis phragmitoides Caltha palustris Calystegia sepium Dryopteris carthusiana Dryopteris filix-mas Equisetum arvense Equisetum sylvaticum Filipendula ulmaria Galium palustre Galium uliginosum Impatiens glandulifera Iris pseudacorus c 1- Lycopus europaeus c Lysimachia thyrsiflora c Lythrum salicaria Moehringia trinervia Poa palustris Ribes rubrum Rubus idaeus Salix caprea Scutellaria galericulata c Sorbus aucuparia Viola epipsila Muutos 1950-luvulta: 1950-luvulla rannan edustalla vedessä on kasvanut järviruokoa (Phragmites australis), ratamosarpiota (Alisma plantago-aquatica), viiltosaraa () ja järvikaislaa (Schoenoplectus lacustris). Vesirajassa on kasvanut etenkin säderusokkia (Bidens radiata) ja sammalista nevasirppisammalta (Warnstorfia fluitans). Kuivalla, hiekkaisella eulitoraaliosalla kasvillisuus on ollut harvaa ja laikuttaista. Hapsiluikkaa (Eleocharis acicularis), ruokohelpeä (Phalaris arundinacea) ja rentohaarikkoa (Sagina procumbens) on kasvanut eulitoraalilla jokseenkin runsaasti. Rannan takana on ollut lähdekorpi ja rantaan on saapunut lähdevesiä. Näissä lähdevesiä valuvissa paikoissa on kasvanut muun muassa purolähdesammalta (Philonotis fontana), vataa (Myosoton aquaticum) ja purolitukkaa (Cardamine amara). Vuonna 2016 vedessä kasvoi edelleen tiheälti järviruokoa ja kapealla hiekkaisella eulitoraalilla kasvillisuutta esiintyi harvassa. Eurolan mainitsemista lajeista rannassa kasvaa edelleen melko runsaasti tervaleppiä (Alnus glutinosa), peltoja metsäkorteita (Equisetum arvense, E. sylvaticum), soreahiirenporrasta (Athyrium filix-femina) ja mesiangervoa (Filipendula ulmaria). Varsinaista lähdelajistoa ja nevasirppisammalta ei havaittu. Nykyisin rannassa kasvaa runsaasti karhunköynnöstä ja jättipalsamia, joita Eurola ei aikoinaan havainnut lainkaan alueella. 54

55 47. HARTIKANLAHTI, MUUKKO , Lappeenranta Eurola vieraili alueella ja Näyteala paikannettiin, mutta Muukonniementien omakotitalojen piha-alueet ulottuvat rantaan saakka ja rannassa on venelaitureita luvulla rannassa on kulkenut rantaviivaa myötäilevä polku, jonka takana on ollut peltomaata sekä lähdekorpi. Vuonna 2016 lahden pohjukassa kasvaa tiheä (6-7) järviruokokasvusto (Phragmites australis) ja lehtipuiden vyöhyke alkaa vesirajan tuntumasta. Syvässä vedessä kasvaa paikoitellen ulpukkaa (Nuphar lutea) ja uistinvitaa (Potamogeton natans). Tarkempaa kartoitusta ei tehty luvulla lahden perukkaa on reunustanut tiheä ja 20 metriä leveä ojasorsimokasvusto (Glyceria fluitans). Vesirajassa on kasvanut runsaasti isolimaskaa (Lemna polyrhiza), rönsyrölliä (Agrostis stolonifera) ja säderusokkia (Bidens radiata). Kuivalla, kaksi metriä leveällä eulitoraalilla on kasvanut etenkin nurmilauhaa (Deschampsia ceitosa) ja nurmirölliä (Agrostis capillaris). Lähdevettä valuvissa paikoissa on kasvanut muun muassa purolitukkaa (Cardamine amara). Supralitoraalilla on kasvanut erityisesti korkeita tervaleppiä (Alnus glutinosa) sekä nurmirölliä ja nurmilauhaa. Noin kolme metriä korkeita tervaleppiä on kasvanut myös välittömästi vesirajan yläpuolella. Kuva 24. Näytealat 48, 49 ja

56 48. LEMETNIEMI, ILOTTULA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella ja Paikantaminen: Alan paikantaminen oli erittäin haastavaa. Alkuperäinen ala on sijainnut hiekkarannassa Mutalahdessa. Mutalahden länsiranta on kivikkoinen, eikä Eurolan mainitsemaa lajistoa löydy. Mutalahden perukka on alkanut soistua ja soistuman reunassa kasvaa mm. suomyrttiä, jota Eurola havaitsi näytealallaan 1950-luvulla. Vuonna 2016 kasvillisuus määritettiin tämän soistuman reunassa 10 metrin matkalta. Soistuma oli kuitenkin piirretty jo Eurolan tutkielman liitteenä olleeseen karttaan ja karttamerkintä viittaisi alkuperäisen alan sijainneen soistumaa pohjoisempana. Uuden kartoituksen vertailukelpaisuus on epävarmaa. Kasvillisuus: Soistuman keskellä kasvaa erityisesti luhtavillaa (Eriophorum angustifolium) ja pullosaraa (Carex rostrata) sekä paikoitellen rahkasammalia (Sphagnum p.) Soistumaa reunustaa hieskoivujen (Betula pubescens) ja suomyrtin (Myrica gale) muodostama vyöhyke. Matalassa vedessä näytealan kohdalla: Carex nigra Carex rostrata c Comarum palustre c Lythrum salicaria c Molinia caerulea Salix caprea Vesirajassa: Carex nigra Comarum palustre Galium palustre Molinia caerulea Myrica gale c c Kuivalla kivikkoisella rannalla: Betula pubescens Calamagrostis epigejos Carex nigra Melampyrum pratense Myrica gale Picea abies (< 20 cm) c Pinus sylvestris Salix caprea Vaccinium myrtillus Muutos 1950-luvulta: Alkuperäisen alan paikantaminen oli vaikeaa ja uusi alakuvaus ei todennäköisesti ole vertailukelpoinen Eurolan alakuvauksen kanssa. Alkuperäinen ala on sijainnut hiekkarannassa, missä on ollut myös isoja kiviä. Eulitoraali on ollut neljä metriä leveä. Eulitoraalin ja supralitoraalin rajassa on ollut kivikkoreunus, jossa on ollut metrin nousu. Todennäköisesti vesi yltää nykyisin Eurolan mainitsemaan kivikkoreunukseen saakka, mikä haittasi alan paikantamisessa. Maisema on joka tapauksessa muuttunut huomattavasti luvulla hiekkarannan yläpuolella on ollut pelto ja karja on laiduntanut rannassa. Nykyisin Mutalahden länsirannassa on kuusivaltaista kangasmetsää. Vuonna 1952 vedessä ei ole havaittu kasvillisuutta. Vesirajassa on kasvanut jouhivihvilää (Juncus filiformis), luhtasaraa (Carex vesicaria), luhtarölliä (Agrostis canina), ojasorsimoa (Glyceria fluitans), rönsyleinikkiä (Ranunculus repens), peltohanhikkia (Potentilla norvegica), rantakukkaa (Lythrum salicaria), rantaminttua (Mentha arvensis) ja rantamataraa (Galium palustre). Vesirajan yläpuolella eulitoraalilla on kasvanut etenkin suomyrttiä, luhtarölliä ja pieniä (5 cm) koivun (Betula) taimia. Eulitoraalin yläosassa on kasvanut tervaleppiä (Alnus glutinosa), halavia (Salix pentandra), pihlajia (Sorbus aucuparia) ja tuomia (Prunus padus). Eulitoraalin leveys on ollut 3-4 metriä. Supralitoraalilla on kasvanut etenkin harmaaleppiä (Alnus incana), korpikastikkaa (Calamagrostis phragmitoides), ahomansikkaa (Fragaria vesca), niittyleinikkiä (Ranunculus acris) ja koiranputkea (Anthriscus sylvestris). 56

57 49. ILOTTULA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala sijaitsee Ilottulantien varressa ja rajoittuu länsireunassa puron suuhun, joten sen paikantaminen oli helppoa. Rannan ja tien välistä on kaadettu metsää. Kasvillisuus määritettiin 20 metrin matkalta. Alkuperäinen näyteala on ollut 10 metriä pitkä. Kasvillisuus: Vedessä kasvaa jokseenkin runsaasti () järviruokoa (Phragmites australis). Vesirajan yläpuolella kasvaa runsaasti etenkin korpikastikkaa (Calamagrostis phragmitoides) ja korpikaislaa (Scirpus sylvaticus). Selvää vyöhykkeisyyttä kasvillisuudessa ei ole havaittavissa. Rannassa kasvaa useampia kookkaita tervaleppiä (Alnus glutinosa), mutta yhtenäistä puu- ja pensasvyöhykettä ei ole. Kostealla maalla (eulitoraalilla): Achillea ptarmica Alisma plantago-aquatica Alnus glutinosa Alopecurus geniculatus Betula pubescens Bidens radiata Calamagrostis phragmitoides Caltha palustris Cardamine pratensis s. pratensis Cirsium palustre Comarum palustre Deschampsia ceitosa Epilobium adenocaulon Filipendula ulmaria Fragaria vesca Galium palustre Iris pseudacorus Lycopus europaeus Lythrum salicaria Mentha arvensis Myosotis laxa Persicaria amphibia Persicaria lapathifolia Poa palustris Potentilla erecta Ranunculus repens Ranunculus reptans Ranunculus sceleratus Rhamnus frangula c 1- Rorippa palustris Salix caprea Salix myrsinifolia Scirpus sylvaticus c Scutellaria galericulata c Sorbus aucuparia c Taraxacum. c Urtica dioica Muutos 1950-luvulta: Eurola ei ole ilmoittanut kaikkien lajien runsauksia, joten kasvillisuusmuutosten arviointi on haastavaa. Vedessä on kasvanut järviruokoa laikuttaisesti jo vuonna 1953, mutta rantavyöhykkeen yläosan lajistossa on tapahtunut muutoksia. Matalassa vedessä on kasvanut ruokohelpeä (Phalaris arundinacea) ja ojasorsimoa (Glyceria fluitans) ja vesirajassa niiden ohella etenkin rantaluikkaa (Eleocharis palustris). Edellä mainittuja lajeja ei havaittu rannassa vuonna Nykyisin matalassa vedessä ja vesirajassa kasvaa etenkin korpikastikkaa ja korpikaislaa. Eulitoraalilla on puista kasvanut kiiltopajuja (Salix phylicifolia) sekä hieskoivun (Betula pubescens) ja männyn (Pinus sylvestris) pieniä (5 cm) taimia. Ruokohelpeä on kasvanut eulitoraalilla jokseenkin runsaasti ja peltokortetta (Equisetum arvense) sekä rentohaarikkoa (Sagina procumbens) hajanaisesti. Eulitoraalilla on kasvanut myös mm. peltohatikkaa (Spergula arvensis), ruotsinpitkäpalkoa (Arabis suecica) ja rantakanankaalia (Barbarea stricta), joita ei rannassa havaittu vuonna

58 50. LEMETNIEMI, MUUKKO , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen: Alkuperäinen näyteala on sijainnut suojapoukamassa, missä on nykyisin yksityinen veneranta ja hoidettu piha-alue yltää rantaan asti. Tästä syystä kasvillisuus kartoitettiin vuonna 2016 poukaman pohjoisreunassa noin 30 metrin matkalla, eikä uusi alakuvaus ole täysin vertailukelpoinen aiempaan. Kasvillisuus: Valitun näytealan kohdalla rannan edustalla kasvaa tiheä järviruokokasvusto (Phragmites australis) ja vesirajassa kasvaa runsaasti viiltosaraa (Carex acuta). Heti vesirajan yläpuolella kenttäkerroksessa yleistyvät mustikka (Vaccinium myrtillus) ja puolukka (Vaccinium vitis-idaea). Pääosin tervalepän (Alnus glutinosa) muodostama metrin leveä puuja pensasvyöhyke alkaa vesirajasta. Lehtipuuvyöhykkeen jälkeen kasvillisuus jatkuu varpuvaltaisena ja mänty (Pinus sylvestris) vaihtuu valtapuuksi. Vedessä: c Cicuta virosa Equisetum fluviatile Phalaris arundinacea Phragmites australis c Vesirajassa ja matalassa vedessä: Calamagrostis phragmitoides c Equisetum fluviatile Galium palustre Galium uliginosum Iris pseudacorus Mentha arvensis c Phalaris arundinacea Poa palustris Schoenoplectus lacustris c Scutellaria galericulata Lehtipuuvyöhykkeessä: Alnus glutinosa c Arctostaphylos uva-ursi Betula pendula Betula pubescens Calamagrostis phragmitoides Carex digitata c 1- Carex ovalis c 1- Deschampsia flexuosa Fragaria vesca c Galium palustre Galium uliginosum Juniperus communis c Luzula pallescens Lycopus europaeus c 1- Melampyrum pratense Melica nutans Orthilia secunda c Picea abies Poa palustris Poa pratensis Populus tremula Potentilla erecta Pteridium aquilinum Rhamnus frangula Salix caprea Salix myrsinifolia Scutellaria galericulata Sorbus aucuparia Vaccinium vitis-idaea Vacciunium myrtillus c c c c c Muutos 1950-luvulta: Kasvillisuus on ollut melko rehevää suojapoukamassa vuonna Ulpukkaa (Nuphar lutea) ja järviruokoa on kasvanut syvässä vedessä harvakseltaan. Matalassa vedessä on kasvanut rinnakkain ojasorsimokasvusto (Glyceria fluitans) sekä pääosin rantaluikan (Eleocharis palustris) ja ruokohelven (Phalaris arundinacea) muodostama kasvusto. Ojasorsimon seassa on kasvanut mm. ratamosarpiota (Alisma plantago-aquatica), isolimaskaa (Lemna polyrhiza) sekä vähän kilpukkaa (Hydrocharis morsus-ranae). Rannassa vesirajan yläpuolella on kasvanut etenkin hieskoivun (Betula pubescens) pieniä (5 cm) taimia, peltohanhikkia (Potentilla norvegica), rantaleinikkiä, valkoapilaa (Trifolium repens), jokapaikansaraa (Carex nigra) ja nurmirölliä (Agrostis capillaris). Rannassa on kasvanut myös jäkkiä (Nardus stricta), joka on nykyisin luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi. Vyöhykkeiden leveyksistä ei ole mainintoja, mutta eulitoraalin kerrotaan olleen märkä, koska paikalle on tullut lähdevesiä. Nykyisin tämän suojapoukaman rannassa säilytetään veneitä ja rantaan johtaa hiekkatie. 58

59 Kuva 25. Näytealat 51, 52 ja PULKKANIEMI , Taipalsaari Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näytealan paikantaminen oli haastavaa, koska alkuperäisen näytealan koordinaatit puuttuvat, Taipalsaaren kartasta puuttuu merkintä ja näytealakuvauksessa sijainniksi on kirjattu Uutela, Merenlahti. Lisäksi näytealakuvauksessa mainitaan vanha laivalaituri ja nuottakatos, joita ei enää löydy. Kartassa, johon Eurola on merkinnyt Lappeenrannan alueen näytealat, on merkintä (51) Taipalsaaren Pulkkaniemessä. Vuonna 2016 kasvillisuus kartoitettiin noin 10 metrin matkalta kohdassa, johon tämä karttamerkintä viittaa. Lisäksi Eurolan kuvauksen mukaan rannan takana on aho, joten uusi kartoitus tehtiin apilaniittyyn rajautuvassa rannassa. Kasvillisuus: Matalassa vedessä lähellä vesirajaa kasvaa tiheälti järviruokoa (Phragmites australis). Lisäksi vedessä kasvaa jonkin verran pikkulimaskaa (Lemna minor) ja kelluhankasammalta (Riccia fluitans), jotka ovat tyypillisiä rehevöityneille vesistöille. Vesirajan yläpuolella kasvillisuus on rehevää, eikä selvää vyöhykkeisyyttä ole havaittavissa. Lehtipuista runsaimpana esiintyy tervaleppä (Alnus glutinosa) ja heinäkasveista viitakastikka (Calamagrostis canescens). Kuivalla maalla apilaniityn laidassa kasvaa tiheä, noin metrin leveä tervaleppävyö. Vedessä: Carex rhyncophysa Lemna minor Phragmites australis Riccia fluitans Kuivalla maalla vesirajan tuntumassa: Alnus glutinosa Betula pubescens Calamagrostis canescens Caltha palustris c c Lythrum salicaria Salix caprea Scrophularia nodosa 59

60 Muutos 1950-luvulta: Eurolan mainitsemista laivalaiturista, venevalkamasta ja nuottakatoksesta ei havaittu merkkejä vuonna Kasvillisuusmuutosten arviointi on haastavaa, koska alkuperäisen alan sijainnista ei ole täyttä varmuutta, eikä Eurola ole ilmoittanut lajien runsauksia. Lajisto näyttää muuttuneen vuodesta Nykyisin rannassa kasvaa tiheänä kasvustona järviruokoa. Eurolan alakuvauksen aikaan vedessä on ollut harva ruokohelpikasvusto (Phalaris arundinacea). Eulitoraali on ollut kaksi metriä leveä ja siinä on kasvanut ruokohelven ja männyn (Pinus sylvestris) pienten taimien ohella tervaleppää (Alnus glutinosa), luhtarölliä (Agrostis canina), niittynurmikkaa (Poa pratensis), ojasorsimoa (Glyceria fluitans), ukontatarta (Persicaria lapathifolia), ahosuolaheinää (Rumex acetosella), jauhosavikkaa (Ghenopodium album), nurmihärkkiä (Cerastium fontanum), rentohaarikkoa (Sagina procumbens), peltohanhikkia (Potentilla norvegica), rantakukkaa (Lythrum salicaria), piharatamoa (Plantago major), syysmaitiaista (Leontodon autumnalis) ja voikukkaa (Taraxacum officinalis). 52. ASINSAARI , Taipalsaari Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näytealana on helposti paikannettava hiekkaranta Asinsaaren kärjessä idänpuoleisella rannalla. Asinsaaressa sijaitsee Lappeenrannan kaupungin leirikeskus, mutta leirikeskuksen varsinainen uimaranta sijaitsee saaren etelärannalla. Näytealan pituus on 10 metriä. Kasvillisuus: Rannan edustalla matalassa vedessä kasvaa jokseenkin runsaasti () järviruokoa (Phragmites australis), mutta kasvusto ei ole yhtenäinen koko näytealan matkalla. Vesirajan tuntumassa kasvillisuus on rehevää. Erityisen runsaina esiintyvät jouhivihvilä (Juncus filiformis), viitakastikka (Calamagrostis canescens) ja korpikastikka (Calamagrostis phragmitoides). Sammalista etenkin palmusammalta (Climacium dendroides) kasvaa vesirajassa runsaasti. Eulitoraali on leveydeltään noin metrin ja siihen on kertynyt runsaasti lehtikariketta. Eulitoraali rajautuu lehtipuuvyöhykkeeseen, jossa kasvaa tervaleppiä (Alnus glutinosa) ja haapoja (Populus tremula) noin 0,5 1 metrin välein. Kenttäkerroksessa kasvaa erityisesti puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea). Avoimen eulitoraalin ja lehtipuuvyöhykkeen rajalla kasvaa hajanaisesti () jokapaikansaraa (Carex nigra). Kapean lehtipuuvyön takana metsä on puolukkatyypin (VT) mäntykangasta. Vedessä: Alisma plantago-aquatica Lysimachia thyrsiflora Lythrum salicaria Persicaria amphibia Phragmites australis Vesirajassa: Mentha arvensis Alnus glutinosa Galium palustre Juncus filiformis Lythrum salicaria Myosotis laxa Persicaria amphibia Phalaris arundinacea c c Poa palustris Tussilago farfara Vesirajan yläpuolella eulitoraalilla: Agrostis capillaris Agrostis gigantea Calamagrostis canescens Calamagrostis phragmitoides Scutellaria galericulata Muutos 1950-luvulta: Kasvillisuutta on ollut rannassa nykyistä vähemmän vuonna Eurolan alakuvauksen aikaan rannan edustalla on kasvanut harva järviruokokasvusto. Matalassa vedessä on kasvanut muutamia viiltosaratuppaita () ja hieman ruokohelpeä (Phalaris arundinacea). Vuonna 2016 matalassa vedessä kasvoi järviruo on ohella erityisesti terttualpia sekä viiltosaraa. Vuonna 1953 itse hiekkaranta on ollut lähes kasviton. Eulitoraalilla on kasvanut tuolloin jouhivihvilää, viiltosaraa, ruokohelpeä ja rantamataraa (Galium palustre). Lajien runsauksia Eurola ei ole ilmoittanut. Vuonna 2016 vesirajassa kasvoi runsaasti jouhivihvilää ja harvakseltaan rantamataraa. Eulitoraalilla kasvaa nykyisin runsaasti etenkin viita- ja korpikastikkaa. 60

61 53. ASINSAARI , Taipalsaari Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näytealan paikantaminen onnistui helposti. Ala sijaitsee Asinsaaren etelärannalla, missä on nykyisin leirikeskuksen nuotipaikka. Rannan länsireunassa sijaitsee leirikeskuksen varsinainen uimaranta ja suurikokoinen laituri. Kasvillisuus kartoitettiin vain nuotiopaikan edustalta 40 metrin matkalta. Alkuperäinen näyteala on ollut 80 metriä pitkä. Rannan käytöstä uimapaikkana ei ole mainintaa Eurolan alakuvauksessa. Kasvillisuus: Kasvillisuus on vähäistä vedessä ja vesirajassa. Vedessä kasvaa jokseenkin vähän ( ) viiltosaraa () ja ruokohelpeä (Phalaris arundinacea) sekä hajanaisesti () järviruokoa (Phragmites australis). Vesirajan yläpuolella kasvillisuus on niukkaa. Paikoitellen eulitoraalilla ei esiinny lainkaan kasvillisuutta. Rannalla ei ole yhtenäistä lehtipuiden ja pensaiden muodostamaa vyöhykettä. Avoimella rannalla, pääosin hiekalla (eulitoraalilla): Agrostis gigantea Alnus glutinosa (15 cm) c Epilobium adenocaulon Galium palustre Lythrum salicaria Myosotis laxa Pedicularis palustris Peucedanum palustre Phalaris arundinacea Phragmites australis Scutellaria galericulata Taraxacum. c c Näytealan länsireunassa eulitoraalin takaosassa: Alnus glutinosa Betula pendula Melampyrum pratense Pinus sylvestris Salix caprea (50 cm) c 1- Vaccinium vitis-idaea Muutos 1950-luvulta: Kasvillisuus on ollut erittäin niukkaa Asinsaaren etelärannassa vuonna Rannan edustalla syvässä vedessä on kasvanut harvakseltaan järviruokoa. Lähellä vesirajaa on ollut noin kolme metriä leveä lähes kasviton vyöhyke, jota on seurannut 1-3 metriä leveä hiekkavyö. Hiekalla on kasvanut männyn (Pinus sylvestris) ja haavan (Populus tremula) pieniä taimia, sekä vähän kanervaa (Calluna vulgaris), viiltosaraa, jänönsaraa (Carex ovalis), luhtarölliä (Agrostis canina) ja lampaannataa (Festuca ovina). Tämän vyön takaosassa on kasvanut joitakin korkeita mäntyjä, tervaleppiä (Alnus glutinosa) ja hieskoivuja (Betula pubescens). Puiden tyvillä on kasvanut harvakseltaan kanervaa, puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea), sianpuolukkaa (Arctostaphylos uva-ursi), nurmirölliä (Agrostis capillaris), lampaannataa, heinätähtimöä (Stellaria graminea) ja rohtotädykettä (Veronica officinalis). Metsänreunan jälkeen kasvillisuus on jatkunut puolukkatyypin (VT) mäntykankaille ominaisena. Vuonna 2016 vedenpinta oli selvästi korkeammalla. Kasvillisuus on hieman runsastunut hiekalla, mutta lajistossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Näytealan reunaosissa puut (Alnus glutinosa, Betula pendula, Pinus sylvestris) kasvoivat noin metrin päässä vesirajasta. Rannan edustalla vedessä on kasvillisuutta edelleen harvassa ja nuotiopaikan ympärillä ei juurikaan esiinny kasvillisuutta. 61

62 Kuva 26. Näytealat 54, 55, 56, 57, 59 ja HUHTINIEMI , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala oli helposti paikannettavissa. Alan etelänpuoleisessa reunassa säilytetään soutuvenettä ja rantaa myöten kulkee polku. Näytealan pituus on 30 metriä. Kasvillisuus: Rannan edustalla kasvaa laaja ja tiheä järviruokokasvusto (Phragmites australis). Näytealan kohdalla kasvusto yltää lähes rantaan ja jatkuu noin 50 metriä järven selälle päin. Matalassa vedessä kasvaa tiheä viiltosaran () muodostama vyöhyke. Lehtipuiden muodostama vyöhyke alkaa välittömästi vesirajan yläpuolelta. Kuivalla maalla pohjakerros on aukkoinen ja varpuja esiintyy erittäin vähän. Kenttäkerroksen runsaimmat lajit lehtipuuvyöhykkeessä ovat kangaskorte (Equisetum hyemale), kurjenjalka (Comarum palustre), viiltosara ja korpikastikka (Calamagrostis phragmitoides). Lehtipuuvyöhykkeen ja rantaa myötäilevän polun takana on jyrkkä, noin metrin korkea rantatörmä. Törmällä kasvaa runsaasti kangaskortetta (Equisetum hyemale) ja törmän takana metsä on VT-tyypin kuivahkoa kangasmetsää. Vedessä: Phragmites australis Vesirajassa: Comarum palustre Mentha arvensis Lehtipuuvyöhykkeessä: Acer platanoides (15 cm) Alnus glutinosa Alnus incana Betula pubescens c c c c Calamagrostis phragmitoides Comarum palustre Deschampsia ceitosa Dryopteris carthusiana Epilobium angustifolium Equisetum arvense Equisetum hyemale Juncus conglomeratus Juniperus communis Luzula pilosa Lysimachia thyrsiflora c c c c Oxalis acetosella Phalaris arundinacea Pinus sylvestris Populus tremula Pyrola minor Quercus robur (15 cm) Rumex acetosa Salix caprea Salix phylicifolia Sorbus aucuparia Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea c c c c 62

63 Muutos 1950-luvulta: Rannan lajistossa ja lajien runsauksissa ei ole tapahtunut isoja muutoksia. Jo vuonna 1953 näytealan edustalla kasvoi tiheä ja aivan vesirajaan saakka yltävä laaja (60 m leveä) järviruokokasvusto. Myös viiltosara ja korpikastikka ovat kasvaneet rannassa runsaina jo tuolloin. Puuton eulitoraalivyöhyke on kuitenkin ollut aiemmin jopa 3-4 metriä leveä, kun vuonna 2016 tiheä tervaleppien (Alnus glutinosa), hieskoivujen (Betula pubescens) ja pajujen (Salix p.) muodostama lehtipuiden vyöhyke kasvoi vesirajassa. Eurolan alakuvauksen aikaan eulitoraalilla on korpikastikan ohella kasvanut etenkin nurmirölliä (Agrostis capillaris). Rannan takana oleva, noin metrin korkea rantavalli on edustanut supralitoraaliosaa. Jyrkällä törmällä on tuolloin kasvanut runsaasti etenkin tervaleppää ja nurmirölliä sekä hajanaisesti korpikastikkaa. Nykyisin rantatörmän edustalla sekä lähempänä vesirajaa kasvaa runsaasti kangaskortetta, jota ei mainita Eurolan alakuvauksessa. 55. HUHTINIEMI , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Ala oli helposti paikannettavissa. Huhtiniemen kärki on nykyisin yksityisaluetta, joka on rajattu aidalla. Kasvillisuus kartoitettiin 30 metrin matkalta ja näyteala rajattiin alkamaan yksityisalueen aidasta. Kasvillisuus: Näytealan edustalla on laaja järviruokokasvusto (Phragmites australis), joka ulottuu lähes rantaan ja jatkuu noin 50 metriä järven selälle päin. Puu- ja pensasvyöhyke alkaa välittömästi vesirajan yläpuolelta, eikä varsinaista avoimen rannan vyöhykettä ole. Kuivalla maalla runsaimpina esiintyvät kangaskorte (Equisetum hyemale), peltokorte (Equisetum arvense) ja lehtipuista tervaleppä (Alnus glutinosa). Kapean lehtipuuvyöhykkeen takana kulkee rantaa myötäilevä polku ja polun takana maa nousee melko jyrkästi noin 1,5 metriä. Tällä nousulla yleistyvät etenkin mänty (Pinus sylvestris), puolukka (Vaccinium vitis-idaea), mustikka (Vaccinium myrtillus), metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea) sekä sammalista metsäkerrossammal (Hylocomium lendens). Vedessä: Phalaris arundinacea Phragmites australis Lehtipuuvyöhykkeessä: Alnus glutinosa Alnus incana Betula pubescens Calamagrostis arundinacea Carex digitata Equisetum arvense Equisetum hyemale Festuca ovina Galium palustre Hieracium. Hieracium umbellatum Juniperus communis (40 cm) Luzula multiflora Luzula pallescens c Luzula pilosa Orthilia secunda Pilosella Pilosellina -ryhmä Pinus sylvestris Populus tremula Rubus idaeus Sorbus aucuparia (15 cm) Vaccinium myrtillus c c c c c Muutos 1950-luvulta: Näytealan edustalla vedessä on kasvanut hyvin tiheä ja laaja (50 m) järviruokokasvusto jo vuonna Matalassa vedessä on kasvanut jokseenkin runsaasti ruokohelpeä (Phalaris arundinacea) ja vesirajassa jouhivihvilää (Juncus filiformis). Nykyisin matalassa vedessä kasvaa järviruo on ohella etenkin viiltosaraa (Carex acuta). Ruokohelpeä kasvaa yhä vesirajassa, mutta melko vähän. Loivasti nouseva eulitoraali on ollut kolme metriä leveä ja puista siinä on kasvanut männyn (Pinus sylvestris), rauduskoivun (Betula pendula), tervalepän (Alnus glutinosa) ja katajan (Juniperus communis) taimia. Runsain laji eulitoraalilla on ollut ruokohelpi. Supralitoraali on ollut 1-2 metriä leveä ja noin 30 cm:ä vedenpintaa korkeammalla. Tässä pensastovyössä on kasvanut runsaasti etenkin tervaleppiä, mäntyjä, kangaskortetta ja nurmirölliä (Agrostis capillaris). Puolukka (Vaccinium vitis-idaea) on yleistynyt korkeammalla rantatörmällä. Vuonna 2016 vesi ylsi selvästi korkeammalle kuin Eurolan alakuvauksen aikaan ja korkeaa puustoa kasvoi välittömästi vesirajan yläpuolella. Lajistossa ja lajien runsauksissa ei kuitenkaan ole tapahtunut suuria muutoksia. Tervaleppä, kangaskorte ja järviruoko kasvavat rannassa edelleen valtalajeina. 63

64 56. HUHTINIEMI , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Alueen paikantaminen onnistui helposti. Ranta on toiminut uimapaikkana 1950-luvulla, mutta nyt ranta on sulkeutunut. Kasvillisuus määritettiin noin 30 metrin matkalta. Kasvillisuus: Näytealan edustalla kasvaa runsaasti järviruokoa (Phragmites australis). Pääosin tervalepän (Alnus glutinosa) ja raidan (Salix caprea) muodostama lehtipuuvyöhyke kasvaa vesirajassa ja sen pohjakerros on aukkoinen. Noin 2 metriä leveän lehtipuuvyöhykkeen takana rantatörmällä yleistyvät kangasmetsille tyypilliset lajit, kuten mustikka (Vaccinium myrtillus), puolukka (Vaccinium vitis-idaea) ja kultapiisku (Solidago virgaurea), sekä puista erityisesti pihlaja (Sorbus aucuparia) ja mänty (Pinus sylvestris). Rantatörmän takana kulkee pururata. Vedessä: Comarum palustre Iris pseudacorus Lythrum salicaria Phragmites australis Vesirajassa ja lehtipuuvyöhykkeessä: Aegopodium podagraria Alnus glutinosa c Calamagrostis epigejos Deschampsia ceitosa Equisetum arvense Fragaria vesca Galium album Galium palustre Galium uliginosum Luzula pilosa Lysimachia thyrsiflora Molinia caerulea Oxalis acetosella Phalaris arundinacea Poa palustris c Populus tremula Potentilla erecta Prunus padus Rubus idaeus Salix alba var. sericea Salix caprea Salix phylicifolia Scrophularia nodosa Sorbus aucuparia Veronica chamaedrys c Muutos 1950-luvulta: Vuonna 1952 ranta on ollut avoimempi ja sitä on käytetty uimapaikkana. Vedessä on kasvanut ruokohelpikasvustoja (Phalaris arundinacea). Nykyisin rantaa ei käytetä enää uimapaikkana ja sen edustalla kasvaa runsaasti etenkin järviruokoa. Ruokohelpeä ei havaittu rannassa lainkaan vuonna Eulitoraaliosa on ollut kuusi metriä leveä. Eulitoraalilla on kasvanut mäntyjä (Pinus sylvestris) ja lehtipuita, erityisesti tervaleppiä ja pieniä hieskoivun (Betula pubescens) taimia. Ruokohelpeä on kasvanut eulitoraalilla runsaasti. Muiden lajien osalta runsauksia ei ole ilmoitettu. Eulitoraalin takana on ollut kaksi metriä leveä ja 30 asteen kulmassa nouseva rinne, joka on edustanut supralitoraalia. Rinteessä on kasvanut runsaasti mäntyjä, tervaleppiä, metsälauhaa (Deschampsia flexuosa) sekä sammalista korpikarhunsammalta (Polytrichum commune). Rinteessä on kasvanut myös mm. variksenmarjaa (Empetrum nigrum) ja ahokissankäpälää (Antennaria dioica), joita ei havaittu vuonna Nykyisin ranta on sulkeutunut ja vesirajassa kasvaa tiheä lehtipuiden vyö. Rinteessä kasvillisuus on edelleen mäntyvaltaisille kangasmetsille tyypillistä. Vedessä kasvillisuus on melko rehevää. Kurjenjalkaa (Comarum palustre), keltakurjenmiekkaa (Iris pseudacorus) ja rantakukkaa (Lythrum salicaria) ei kasvanut alueella vielä vuonna Vuonna 2016 vesi ylsi lähes Eurolan mainitseman loivan rinteen alaosaan saakka. 64

65 57. HUHTINIEMI , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Alkuperäinen näyteala on sijainnut Huhtiniemessä entisen hyppyrimäen alla ja sitä on käytetty uimarantana. Rantaa käytetään edelleen uimarantana, joten alan paikantaminen oli helppoa. Alueella kulkee myös rantaviivaa myötäilevä polku. Uimarannan pituus on noin 20 metriä. Kasvillisuus: Vedessä uimarannan edustalla ei ole kasvillisuutta. Vesirajan yläpuolella avoimella eulitoraalilla kasvaa runsaasti heinäkasveja, erityisesti nurmirölliä (Agrostis capillaris), tuoksusimaketta (Anthoxanthum odoratum), punanataa (Festuca rubra) ja ruokohelpeä (Phalaris arundinacea). Tämä puustolta avoimen rannan vyöhyke on noin kolme metriä leveä. Epäyhtenäisessä lehtipuuvyöhykkeessä raita (Salix caprea) ja pihlaja (Sorbus aucuparia) kasvavat valtapuina. Myös harmaaleppiä (Alnus incana) ja hieskoivuja (Betula pubescens) kasvaa rannassa runsaasti. Kenttäkerroksen runsaimpia lajeja ovat käenkaali (Oxalis acetosella) ja metsäkorte (Equisetum sylvaticum). Noin 15 metrin leveän lehtipuuvyöhykkeen takaosassa yleistyy mänty (Pinus sylvestris). Näytealan reunassa, mihin varsinainen uimaranta päättyy, kasvaa runsaasti () järviruokoa (Phragmites australis) ja lehtipuita välittömästi vesirajan yläpuolella. Avoimella rannalla: Achillea millefolium Agrostis capillaris Alchemilla. Anthoxanthum odoratum Anthriscus sylvestris Epilobium angustifolium Equisetum arvense Festuca rubra Hieracium. Phalaris arundinacea Poa pratensis Ranunculus auricomus Rumex acetosa Silene dioica Taraxacum. c Trifolium repens Veronica chamaedrys Vicia sepium Lehtipuuvyöhykkeessä: Acer platanoides Alnus glutinosa Alnus incana Athyrium filix-femina Betula pubescens Calamagrostis arundinacea Calamagrostis phragmitoides Carex digitata Convallaria majalis Dryopteris filix-mas Equisetum sylvaticum c Luzula pilosa Maianthemum bifolium Oxalis acetosella Phegopteris connectilis Pinus sylvestris Rubus idaeus Salix caprea Silene dioica Sorbus aucuparia Taraxacum. Trientalis europaea Tussilago farfara Vaccinium vitis-idaea Veronica officinalis Viola riviniana c c c c Muutos 1950-luvulta: Rantaa käytetään yhä uimarantana, joten rannan edusta on säilynyt avoimena. Lajistossa on tapahtunut muutoksia, mutta kasvillisuusmuutosten tarkempi arviointi on vaikeaa, koska Eurolan alakuvaus pitää sisällään vain lyhyen lajilistan. Vuonna 2016 Eurolan mainitsemista lajeista havaittiin vain siankärsämöä (Achillea millefolium), nurmirölliä (Agrostis capillaris), niittynurmikkaa (Poa pratensis) sekä voikukkia (Taraxacum.). 58. KORKKITEHTAANRANTA Lappeenranta Näytealan kasvillisuutta ei kartoitettu, koska Eurolan aineistosta puuttuu näytealan tarkempi kuvaus. Korkkitehtaanrannassa vierailtiin kuitenkin kartoittamassa alat 59 ja

66 59. KORKKITEHTAANRANTA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Alkuperäisen näytealan tarkka paikantaminen oli hieman haastavaa ja uuden kuvauksen vertailukelpoisuus epävarmaa. Alkuperäinen ala on ollut hiekasta ja kivestä tehty laituri. Nykyisin Korkkitehtaanrannassa on kaksi hiekasta ja kivestä rakennettua laituria / aallonmurtajaa. Emme tiedä, kumpi näistä on ollut paikalla jo 1950-luvun alkupuolella vai onko kumpikaan. Idänpuoleiselle laiturille kulku on estetty, joten uudelleenkartoitus tehtiin lännenpuoleisella laiturilla. Kasvillisuus: Kasvillisuus on vähäistä sekä vedessä että aallonmurtajalla. Aallonmurtajan tyvellä lähellä rantaa kasvillisuus on rehevämpää ja siinä kasvaa mm. käenkukkia (Lychnis flos-cuculi). Hajanaisesti () vedessä: Impatiens glandulifera Lysimachia thyrsiflora Phalaris arundinacea Hajanaisesti () vesirajassa ja kivikossa: Agrostis capillaris Alnus glutinosa (50 cm) Calamagrostis epigejos Epilobium angustifolium Galium album Galium palustre Impatiens glandulifera Linaria vulgaris Lysimachia thyrsiflora Lythrum salicaria Phalaris arundinacea Poa palustris Salix aurita Scutellaria galericulata Tanacetum vulgare Urtica dioica Vicia cracca Hajanaisesti () hiekalla: Achillea millefolium Arenaria serpyllifolia Betula pendula (< 50 cm) Erigeron acris Festuca ovina Festuca rubra Linaria vulgaris Pilosella cymosa Pilosella Pilosellina Poa annua Potentilla argentea Potentilla norvegica Sedum acre Tanacetum vulgare Muutos 1950-luvulta: Laiturin lajistossa on tapahtunut muutoksia, mikäli kasvillisuus kartoitettiin samalta laiturilta vuosina 1952 ja Eurolan mainitsemista lajeista havaittiin vuonna 2016 vain nurmirölliä (Agrostis capillaris), kylänurmikkaa (Poa annua), hopeahanhikkeja (Potentilla argentea) ja punanataa (Festuca rubra). Vuonna 1952 laiturilla on kasvanut monia ristikukkaiskasveja, kuten rohtopernaruohoa (Sisymbrium officinale). Eurolan alakuvaus pitää sisällään vain lyhyen lajilistan, joten kasvillisuusmuutosten tarkempi arvioiminen on vaikeaa. 66

67 60. KORKKITEHTAANRANTA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala on sijainnut VR:n pumppulaitoksen kohdalla, jonka sijainnista ei ole tietoa, mutta näytealana toimineen venerannan paikantaminen onnistui helposti. Eurolan tutkielman liitteenä olleen kartan mukaan näyteala sijoittuu kahden aallonmurtajan väliin. Näytealan pituus on noin 50 m. Kasvillisuus: Ranta nousee loivasti ja rajautuu sen takana kulkevaan hiekkaiseen kevyen liikenteen väylään. Loivan rantatörmän leveys on noin 2 metriä. Kasvillisuus on rehevää ja rantaa myötäilevä tien vaikutus näkyy lajistossa. Matalassa vedessä kasvaa jokseenkin runsaasti viiltosaraa () ja leveäosmankäämiä (Typha latifolia). Loivalla rantatörmällä kasvaa runsaasti etenkin peltokortetta (Equisetum arvense) ja hiirenvirnaa (Vicia cracca). Vedessä: Carex vesicaria Comarum palustre Lysimachia thyrsiflora Lythrum salicaria Nuphar lutea Typha latifolia Vesirajassa: Alopecurus aequalis Calamagrostis epigejos Lysimachia thyrsiflora Lythrum salicaria Mentha arvensis Poa palustris Ranunculus repens Scutellaria galericulata Rantatörmällä ja hiekkatien varressa: Achillea millefolium Agrostis capillaris Alchemilla. Alnus incana Argentina anserina Barbarea stricta Betula pendula Carex brunnescens Carex ovalis Cerastium fontanum Dactylis glomerata Deschampsia ceitosa Deschampsia flexuosa Epilobium angustifolium Equisetum arvense Equisetum sylvaticum Festuca ovina Festuca pratensis Festuca rubra Fragaria vesca Galium album Galium palustre Hieracium. Hieracium umbellatum Leontodon autumnalis Luzula multiflora Luzula pallescens Lychnis flos-cuculi Melampyrum pratense Melicago lupurina Myosotis arvensis Myosotis scorpioides Phalaris arundinacea Pilosella cymosa Plantago major Poa annua Poa palustris Poa pratensis Poa trivialis Ranunculus repens Rumex acetosella Salix caprea Stellaria graminea Tanacetum vulgare Taraxacum. Trifolium pratense Tussilago farfara Veronica officinalis Vicia cracca Vicia sepium Muutos 1950-luvulta: Rannassa säilytettiin veneitä jo vuonna Hiekkainen eulitoraalivyöhyke on ollut tuolloin kaksi metriä leveä ja lähdevesiä on tullut rantaan. Lähteisyydestä on kertonut myös ojatädykkeen (Veronica beccabunga) esiintyminen rannassa. Nykyisin ojatädyke on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi, eikä sitä havaittu rannassa vuonna Lajistossa on tapahtunut joitakin muutoksia. Eurolan mainitsemista lajeista havaittiin vuoden 2016 kartoituksessa peltokortetta, jänönsaraa (Carex ovalis), ruokohelpeä (Phalaris arundinacea), nurmilauhaa (Deschampsia ceitosa), koiranheinää (Dactylis glomerata), ranta- ja kylänurmikkaa (Poa palustris, P. annua), nurmihärkkiä (Cerastium fontanum), rönsyleinikkiä (Ranunculus repens), rantakanankaalia (Barbarea stricta), piharatamoa (Plantago major), leskenlehtiä (Tussilago farfara) sekä voikukkia (Taraxacum.). Eurolan alakuvaus pitää sisällään vain lajilistan, joten kasvillisuusmuutosten tarkempi arviointi on vaikeaa. 67

68 Kuva 27. Näytealat 61, 62, 63 ja PALLONLAHTI , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Alkuperäinen näyteala on sijainnut Pallonlahden idänpuoleisella rannalla ja paikkaa on käytetty venerantana. Nykyisin Pallonlahti on voimakkaasti ihmisen muokkaamaa aluetta. Pallonlahden rantaan on tuotu runsaasti täytemaahiekkaa, joten alkuperäisen näytealan tarkka paikantaminen on mahdotonta. Pallonlahden länsipuolella sijaitsee Flowroxin tehdasalue ja uuden näytealan takana on hiekkainen parkkipaikka. Eurola ei maininnut näytealan pituutta. Vuonna 2016 kasvillisuus kartoitettiin noin 20 metrin matkalta. Kasvillisuus: Syvässä vedessä ei havaita kasvillisuutta. Matalassa vedessä kasvaa hajanaisesti () viiltosaraa (). Vesirajassa maa nousee jyrkästi cm. Rantatörmällä ja vesirajassa kasvaa hajanaisesti kookkaita lehtipuita, erityisesti raitaa (Salix caprea), harmaaleppää (Alnus incana) ja nuoria rauduskoivuja (Betula pendula). Lehtipuiden takana kulkee rantaa myötäilevä polku ja kasvillisuus on matalaa. Rantatörmällä hajanaisesti (): Achillea millefolium Alnus glutinosa Alnus incana Artemisia vulgaris Epilobium angustifolium Equisetum arvense Juncus alpinoarticulatus Melampyrum pratense Plantago major Poa annua Poa palustris Poa pratensis Rumex acetosella Salix caprea Salix fragilis Tanacetum vulgare Taraxacum. Trifolium medium Trifolium pratense Tussilago farfara Vicia sepium Muutos 1950-luvulta: Pallonlahden aluetta on voimakkaasti muokattu sitten 1950-luvun, joten alkuperäisen näytealan tarkka paikantaminen on mahdotonta. Eurolan alakuvaus pitää sisällään vain listan rannan lajeista. Kenttäkerroksen valtalajina on kasvanut nurmirölli (Agrostis capillaris). Vuonna 2016 Eurolan mainitsemista lajeista rannassa havaittiin peltokortetta (Equisetum arvense), siankärsämöä (Achillea millefolium), ahosuolaheinää (Rumex acetosella), puna-apilaa (Trifolium pratense), maitohorsmaa (Epilobium angustifolium), piharatamoa (Plantago major), pujoa (Artemisia vulgaris), pietaryrttiä (Tanacetum vulgare), leskenlehtiä (Tussilago farfara), voikukkia (Taraxacum.) sekä kylänurmikkaa (Poa annua). Lisäksi rannassa on kasvanut mm. musta-apilaa (Trifolium adiceum), joka nykyisin luokitellaan silmälläpidettäväksi lajiksi. 68

69 62. HALKOSAAREN LÄNSIRANTA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näytealan paikantaminen onnistui helposti. Halkosaaren länsipuoleisella hiekkarannalla sijaitsee nykyisin useampia suurikokoisia venelaitureita. Kasvillisuus kartoitettiin venelaitureiden ja saaren kärjessä sijaitsevan kallion väliseltä, noin 20 metrin matkalta. Kasvillisuus: Syvässä vedessä kasvaa vähän () ulpukkaa (Nuphar lutea). Matalassa vedessä kasvaa jokseenkin runsaasti () viiltosaraa () ja runsaasti () vesitatarta (Persicaria amphibia). Vesirajassa kasvaa korkeita tervaleppiä (Alnus glutinosa), mutta yhtenäistä puu- ja pensasvyöhykettä ei ole. Vesirajan kapean lehtipuuvyön takana alkaa hoidettu nurmikko. Vesirajassa hajanaisesti (): Agrostis capillaris Alnus glutinosa Barbarea stricta Betula pendula Cerastium fontanum c Epilobium adenocaulon Festuca pratensis Juncus filiformis Phalaris arundinacea Poa palustris Salix caprea Sorbus aucuparia Stellaria graminea Taraxacum. Urtica dioica Muutos 1950-luvulta: Eurolan alakuvaus pitää sisällään vain listan rannassa kasvavista lajeista, eikä lajien runsauksia ole ilmoitettu. Lajistossa on tapahtunut joitakin muutoksia. Eurolan mainitsemista lajeista havaittiin vuonna 2016 vain ruokohelpeä (Phalaris arundinacea), nurmirölliä (Agrostis capillaris), heinätähtimöä (Stellaria graminea), nurmihärkkiä (Cerastium fontanum), rantanurmikkaa (Poa palustris) sekä voikukkia (Taraxacum.) Nykyisin vesirajassa kasvaa epäyhtenäinen lehtipuuvyö, mutta Eurolan alakuvauksen aikaan rannassa ei ole kasvanut puita. 63. MYLLYSAARI , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Alkuperäisen näytealan tarkkaa sijaintia on vaikea hahmottaa, koska aluetta on muokattu voimakkaasti sitten 1950-luvun. Myllysaaren kannakselle on tuotu täytemaahiekkaa ja näytealan kohdalla veteen johtavat kiviset portaat. Portailta etelään mentäessä ranta jatkuu kivikkoisena ja vesirajassa kasvaa tervaleppiä (Alnus glutinosa) tiheänä vyönä. Rantaan on istutettu myös koristepensaita, kuten pajuangervoja (Spiraea.). Portaiden pohjoiuolella vesirajassa kulkee kivinen rantavalli, joka laskee jyrkästi veteen. Rantavallin takana on lentopallokenttiä. Kasvilajisto määritettiin kivisten portaiden välittömässä läheisyydessä noin kymmenen metrin matkalta. Kasvillisuus: Syvässä vedessä kasvaa jokseenkin runsaasti () ulpukkaa (Nuphar lutea). Matalassa vedessä kasvaa hajanaisesti () viiltosaraa () ja luhtasaraa (Carex vesicaria) Vesirajassa: Alnus glutinosa Lysimachia thyrsiflora Salix caprea Hiekkaisella rantatörmällä: Agrostis capillaris Anthriscus sylvestris Artemisia vulgaris Betula. (10 cm) Epilobium angustifolium Hypericum maculatum Impatiens glandulifera Phalaris arundinacea Plantago major Poa annua Ranunculus repens Taraxacum. 69

70 Muutos 1950-luvulta: Eurolan alakuvaus pitää sisällään vain lyhyen listan vedessä ja rannalla kasvavista lajeista. Lajistossa on tapahtunut joitakin muutoksia. Eurolan kartoituksen aikaan vedessä on kasvanut melko tiheälti järviruokoa (Phragmites australis) ja ruokohelpeä (Phalaris arundinacea). Lisäksi rannassa on kasvanut muun muassa isolimaskaa (Spirodela polyrhiza). Vuonna 2016 syvässä vedessä kasvoi ulpukkaa ja matalassa vedessä saroja (, C. vesicaria). Eurolan mainitsemista lajeista havaittiin ruokohelpeä, kylänurmikkaa (Poa annua), piharatamoa (Plantago major) ja pujoa (Artemisia vulgaris). Eurolan alakuvauksen aikaan rannassa ei ole kasvanut puustoa, mutta vuonna 2016 vesirajassa oli paikoitellen kookkaita tervaleppiä. 64. MYLLYSAARI , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala sijaitsee Myllysaaren kärjessä, kannaksen idänpuoleisella hiekkarannalla ja se oli helppo paikantaa. Ranta on toiminut uimapaikkana 1950-luvulla. Nykyisin rantaan johtaa yhä polku, mutta vesirajassa kasvillisuus on alkanut sulkeutua. Vuonna 2016 kasvillisuus määritettiin noin 15 metrin matkalta. Kasvillisuus: Kasvilajisto näytealalla on melko yksipuolinen. Runsaimpina matalassa vedessä ja vesirajassa esiintyvät terttualpi (Lysimachia thyrsiflora) ja viiltosara (). Varsinainen avoimen rannan vyöhyke puuttuu. Vesirajan kapean lehtipuuvyön jälkeen yleistyvät kangasmetsille tyypilliset lajit: mänty (Pinus sylvestris), pihlaja (Sorbus aucuparia), mustikka (Vaccinium myrtillus), puolukka (Vaccinium vitis-idaea) sekä nurmilauha (Deschampsia ceitosa). Vedessä: Lysimachia thyrsiflora Nuphar lutea Persicaria amphibia Vesirajassa: Alnus glutinosa Betula pubescens Cardamine pratensis c 1- Carex nigra Crataegus. (20 cm) c 1- Galium palustre Juncus filiformis Lysimachia thyrsiflora Lythrum salicaria Ranunculus reptans c 1- Salix caprea Lehtipuuvyöhykkeessä: Agrostis capillaris Alnus glutinosa Betula pubescens Betula pendula Calamagrostis arundinacea Deschampsia ceitosa Festuca rubra Fragaria vesca Melampyrum pratense Populus tremula Quercus robur Rhamnus frangula Salix caprea Scutellaria galericulata Muutos 1950-luvulta: Rannan lajistossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vuonna 1952 vedessä on kasvanut ulpukan (Nuphar lutea), vesitattaren (Persicaria amphibia) ja viiltosaran () ohella ratamosarpiota (Alisma plantago-aquatica), ojasorsimoa (Glyceria fluitans) ja isolimaskaa (Spirodela polyrhiza). Terttualpia, joka kasvoi vedessä runsaana vuonna 2016 ei mainita Eurola alakuvauksessa. Rantavyöhykkeiden leveyksistä ei ole mainintoja Eurolan alakuvauksessa, mutta kuivalla eulitoraalilla on kasvanut mm. mäntyjä (Pinus sylvestris), rauduskoivuja (Betula pendula), raitoja (Salix caprea), jouhivihvilää (Juncus filiformis), piukka- ja viiltosaraa (Carex elata, C. acuta). Eulitoraalilla on kasvanut myös pikkulaukkua (Rhinanthus minor), jota ei havaittu vuonna Supralitoraalilla on kasvanut hieskoivuja (Betula pubescens), tervaleppiä (Alnus glutinosa), tuomia (Prunus padus), tuhkapajuja (Salix cinerea) ja korpipaatsamia (Rhamnus frangula). Kenttäkerroksen valtalajeja ovat olleet nurmirölli (Agrostis capillaris), nurmilauha, lehtonurmikka (Poa nemoralis) ja poljetummilla paikoilla metsämaitikka (Melampyrum sylvaticum). 65. LAURITSALA, PAPPILANLAHDEN PERUKAN ITÄREUNA Lappeenranta Näyteala sijaitsee nykyisin Kahilanniemen golfkentän alueella. Lahden perukan itäreunaan on tuotu golfkenttää laajennettaessa täytemaata, joten alkuperäisen näytealan paikantaminen ei ole enää mahdollista. 70

71 LAURITSALA, KAUKAS Lappeenranta Näytealat sijaitsevat nykyisin Kaukaan tehdasalueella, joten kartoitusta varten tarvittaisiin erillinen lupa. Alue on voimakkaasti ihmisen muokkaamaa. Alueelle on tuotu täytemaata ja ranta on suurimmaksi osaksi asfaltoitu. 70. OMENANIEMI, JOUTSENO Lappeenranta Alueen paikantaminen onnistui helposti, mutta Omenaniemessä on useampia kesämökkejä rannan tuntumassa, joten kasvillisuuskartoitusta ei tehty. 71. HONKALAHTI, JOUTSENO Lappeenranta Alkuperäinen näyteala sijaitsee nykyisin Honkalahden tehdasalueella, joten ranta on todennäköisesti voimakkaasti muuttunut eikä alueelle pääse ilman erillistä lupaa. Kuva 28. Näyteala PELLINIEMI, JOUTSENO , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala sijaitsee pienessä poukamassa, joka oli helposti paikannettavissa. Rantaan johtaa edelleen heikosti näkyvissä oleva polku sekä kahden eri tontin aidat, jotka jatkuvat vesirajaan saakka. Aidat rajoittivat kulkua rannassa. Molempien tonttien puolella säilytetään soutuvenettä. Kasvillisuus: Kasvillisuus on rehevää matalassa vedessä sekä veden vaikutuksen alaisena olevalla eulitoraalilla. Vedessä kasvaa etenkin rentukkaa (Caltha palustris) ja vesirajan tuntumassa viitakastikkaa (Calamagrostis 71

72 canescens). Noin 2 metrin päässä vesirajasta kasvaa korkeita rauduskoivuja (Betula pendula) ja tervaleppiä (Alnus glutinosa), mutta varsinaista yhtenäistä lehtipuuvyöhykettä ei ole. Matalassa vedessä: Alisma plantago-aquatica 2 Caltha palustris 6 c 1- Cicuta virosa 4-5 Glyceria fluitans 6 Lysimachia thyrsiflora 5 Nuphar lutea 5-6 Vesirajassa ja välittömästi sen yläpuolella: Agrostis capillaris 5 Alnus glutinosa (2 m) c 1- Calamagrostis canescens c 7 Calamagrostis epigejos c 1- Caltha palustris 6 Comarum palustre 5 Galium palustre c 1- Galium trifidum 7 Iris pseudacorus 4 Lysimachia thyrsiflora 3 3 Lythrum salicaria c 1- Myosotis laxa 6 Salix caprea (1 m) c 1- Scutellaria galericulata 6 Noin 2 metrin päässä vesirajasta (supralitoraalilla): Acer platanoides (50 cm) 2 Alnus glutinosa (15-20 m) 2 Betula pendula (n. 20 m) 2 Deschampsia flexuosa 6 Dryopteris carthusiana 4 Gymnocarpium dryopteris 6 Luzula pilosa 6 Lycopodium annotinum 7 Melampyrum pratense 3-4 Oxalis acetosella 7 Phegopteris connectilis 6 Picea abies c 1- Pinus sylvestris 2 Rhamnus frangula (20-50 cm) 7 Sorbus aucuparia ( cm) 4 Trientalis europaea c 1- Urtica dioica c 5 Vaccinium myrtillus 7 Muutos 1950-luvulta: Rannan kasvillisuus on muuttunut huomattavasti luvulla vedessä on kasvanut etenkin ojasorsimoa (Glyceria fluitans) ja rantaluikkaa (Eleocharis palustris). Vesirajan tuntumassa on kasvanut suomyrttiä (Myrica gale) ja kiiltopajuja (Salix phylicifolia) sekä runsaasti rantaleinikkiä (Ranunculus reptans) ja järvikortetta (Equisetum fluviatile). Edellä mainittuja lajeja ei havaittu enää vuonna Varsinainen veden yläpuolella oleva eulitoraaliosa on ollut viisi metriä leveä ja siinä on kasvanut etenkin rantaleinikkiä. Eulitoraalilla on kasvanut myös mm. pyöreälehtikihokkia (Drosera rotundifolia), luhtavillaa (Eriophorum angustifolium) sekä tähti- ja jouhisaraa (Carex echinata, C. lasiocarpa), joita ei havaittu vuonna Nykyisin eulitoraalilla kasvaa runsaasti etenkin viitakastikkaa (Calamagrostis canescens), jota ei rannassa esiintynyt vielä 1950-luvulla. Supralitoraalilla on Eurolan alakuvauksen aikaan kasvanut etenkin tervaleppiä (Alnus glutinosa) ja suomyrttiä, sekä rahkasammalia (Sphagnum centrale, S. girgensohnii, S. teres, S. warnstorfii). Nykyisin supralitoraalin kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti mustikkaa (Vaccinium myrtillus) ja muita kangasmetsille tyypillisiä lajeja HONKALAHTI, JOUTSENO Lappeenranta Alkuperäiset näytealat sijaitsevat nykyisin Honkalahden tehdasalueella. Alueella ei käyty vuonna Kuva 29. Näytealat 75, 76 ja

73 75. SAPPULA, ARPOSENNIEMI, JOUTSENO , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näytealan paikantaminen onnistui helposti. Ala sijaitsee laakeassa poukamassa yksityisalueella ja rannassa on pieni laituri ja soutuvene. Eurola ei ole maininnut näytealan pituutta, vaan on tehnyt koeruutuja. Vuonna 2016 näyteala rajattiin rannansuuntaisesti 20 metriin. Kasvillisuus: Vedessä on laaja ja tiheä (7-9) järviruokokasvusto (Phragmites australis), joka jatkuu järven selälle päin noin 50 metriä. Laiturin kohdalta lähtee avoin, järviruokokasvuston läpi kulkeva väylä. Matalassa vedessä kasvaa myös vähän ( ) vesitatarta (Persicaria amphibia). Vesirajassa kasvaa erityisesti luhtamataraa (Galium uliginosum). Lehtipuita kasvaa tiheänä vyönä vesirajassa, mutta laiturin kohdalla kasvillisuus on avoimempaa. Lehtipuuvyöhykkeessä kasvaa erityisesti tervaleppiä (Alnus glutinosa). Avoimella rannalla laiturin läheisyydessä kasvillisuus on niukkaa. Kapean (1 m) lehtipuuvyöhykkeen jälkeen kasvillisuus jatkuu puolukkatyypin (VT) kangasmetsille ominaisena. Vesirajassa: Mentha arvensis c 1- Equisetum arvense Galium palustre c 1- Galium uliginosum Lysimachia thyrsiflora c 1- Ranunculus repens c 1- Rantahiekalla: Agrostis capillaris Deschampsia ceitosa c 1- Festuca ovina Mentha arvensis c 1- Scutellaria galericulata c 1- Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea Lehtipuuvyöhykkeessä: Alnus glutinosa Betula pendula Betula pubescens Calamagrostis phragmitoides Melampyrum pratense Myrica gale Orthilia secunda c 1- Phalaris arundinacea Potentilla erecta c 1- Salix caprea Vaccinium vitis-idaea Vaccinium myrtillus Muutos 1950-luvulta: Rantavyöhykkeen kasvillisuus on muuttunut. Vuonna 1952 matalassa vedessä on kasvanut viisi metriä leveä rantaluikkakasvusto (Eleocharis palustris) ja järviruokoa on esiintynyt harvassa. Sittemmin järviruoko on runsastunut huomattavasti, eikä rantaluikkaa havaittu rannassa lainkaan vuonna Vuonna 1952 vesirajassa on kasvanut etenkin jouhivihvilää (Juncus filiformis) ja nurmipiippoa (Luzula multiflora). Eulitoraalin alaosassa on kasvanut etenkin rantaleinikkiä (Ranunculus reptans), rantamataraa (Galium palustre) ja jouhivihvilää (Juncus filiformis). Nykyisin vesirajassa ja välittömästi sen yläpuolella kasvaa runsaasti etenkin luhtamataraa ja korpikastikkaa, joita ei mainita Eurolan alakuvauksessa. 76. HINKANRANTA, JOUTSENO , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näytealan tarkka paikantaminen oli vaikeaa. Asutus rannan läheisyydessä vaikeutti näytealan löytämistä. Näytealaksi valikoitui alue kahden rantatontin välissä, missä ei ole asuinrakennuksia eikä laitureita rannassa. Lajisto määritettiin noin 10 metrin matkalta. Kasvillisuus jatkuu samantyyppisenä itää kohti Hinkan saunoja sekä lännen suunnassa vastaantulevaa yksityistä rantaa, missä on uimaranta ja laituri. Uusi alakuvaus on vertailukelpoinen Eurolan kuvauksen kanssa. 73

74 Kasvillisuus: Rantaviivassa maaperä on soraa ja seassa on seassa isompia kiviä. Vedessä ei ole kasvillisuutta ja rannan lajisto on yksipuolinen. Vesirajan ja lehtipuuvyöhykkeen välissä on noin metrin leveä lähes kasviton vyöhyke. Vesirajassa kasvaa vähän vain (c) ruokohelpeä (Phalaris arundinacea) ja kuivalla maan vesirajan yläpuolella vähän () peltokortetta (Equisetum arvense). Avoimen rantavyöhykkeen yläosassa kasvaa lisäksi yksi 50 cm korkea metsäkuusen taimi (Picea abies). Avoin soraranta rajautuu selvästi sammaloituneeseen kivikkoon ja kapeaan lehtipuiden muodostamaan vyöhön, missä kasvaa tervaleppiä (Alnus glutinosa), rauduskoivuja (Betula pendula) ja raitoja (Salix caprea) ja kenttäkerroksessa yleistyvät kangasmetsille tyypilliset lajit. Rannan takana kohoaa hyvin jyrkkärinteinen korkea harju, missä kasvillisuus on mustikkatyypin (MT) mäntymetsää. Lehtipuuvyöhykkeessä: Deschampsia flexuosa Hylocomium lendens Juniperus communis Picea abies Pinus sylvestris Pleurozium schreberi Sorbus aucuparia Vaccinium myrtillus Muutos 1950-luvulta: Ranta-alue on ollut 8-9 metriä leveä vuonna Vedessä näytealan edustalla ei ole kasvanut lainkaan kasvillisuutta. Rannan edusta on säilynyt avoimena, mutta vesi ylsi selvästi korkeammalle vuoden 2016 kartoituksen aikaan. Vesirajan ja eulitoraalin lajisto on muuttunut. Vesirajassa on aiemmin kasvanut etenkin niittysuolaheinää (Rumex acetosa), nurmihärkkiä (Cerastium fontanum), rantakanankaalia (Barbarea stricta) ja ruokohelpeä. Vuonna 2016 vesirajassa kasvoi vain hyvin vähän ruokohelpeä. Eulitoraalin yläosassa runsaimpana on kasvanut peltokorte, jota kasvoi rannassa vähän vuonna Vuonna 1952 eulitoraali on päättynyt 4-5 metriä leveään ja noin metrin korkeaan kivikkopalleen, jonka alaosassa on kasvanut tervaleppää. Tässä supralitoraalia edustavassa osassa on kasvanut tervalepän ohella runsaasti käenkaalia (Oxalis acetosella) sekä paikoitellen tiheälti metsälauhaa (Deschampsia flexuosa) ja metsäimarretta (Gymnocarpium dryopteris). Korkeaa kivikkopallea ei paikannettu vuonna 2016, mutta avoin soraranta rajautuu selvästi kivikkoon uudella näytealalla. 77. HINKANRANNAN UIMARANTA, JOUTSENO , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Alkuperäinen näyteala on sijainnut Hinkanrannan uimarannalla ja leiripaikalla. Rannan yläosassa on ollut tukkienvierityaikka. Näyteala oli helposti paikannettavissa, koska ranta toimii edelleen yleisenä uimarantana. Hinkanrannassa sijaitsevat myös Hinkan yleiset saunat. Uimarannan pituus on arviolta 40 m. Kasvillisuus kartoitettiin tältä matkalta. Kasviton hiekkaranta jatkuu tästä edelleen itään päin, mutta alue on merkitty kyltillä yksityisalueeksi. Ylempänä rinteessä sijaitsevat yleisessä käytössä olevat pukuhuoneet ja wc:t. Kasvillisuus: Vedessä ja vesirajassa ei ole kasvillisuutta. Vesirajan yläpuolella on 3-4 metriä leveä lähes kasviton vyöhyke. Hiekalla kasvaa vain vähän (c) nurmirölliä (Agrostis capillaris) ja ruokohelpeä (Phalaris arundinacea). Tämän avoimen vyöhykkeen takana on loiva rinne, missä kasvillisuus on harvaa. Rinteessä kasvaa korkeita rauduskoivuja (Betula pendula) ja mäntyjä (Pinus sylvestris), mutta yhtenäistä puu- ja pensasvyöhykettä ei ole. Rinteessä: Agrostis capillaris 2-3 Antennaria dioica st yksi esiintymä Betula pendula (10-20 cm) 3 Betula pendula (15-20 m) 3 Deschampsia flexuosa 2-3 Equisetum arvense yksi esiintymä Festuca ovina 6 Luzula multiflora yksi esiintymä Pinus sylvestris (10 cm) 4 Phalaris arundinacea c 1 Pinus sylvestris (15-20 m) 3 Poa pratensis c yksi esiintymä Rubus idaeus (10 cm) c 1- Vaccinium myrtillus 2 Vaccinium vitis-idaea yksi esiintymä Muutos 1950-luvulta: Rannan edusta on säilynyt avoimena, mutta lajistossa on tapahtunut muutoksia. Vuonna 1952 eulitoraaliosa on ollut viisi metriä leveä ja käytännössä kasviton, kuten uuden alakuvauksen aikaan. Supralitoraaliosa on ollut epämääräinen ja noin metrin leveä. Se on liittynyt ilman selvää rajaa yläpuolella olevaan tukkienvierityaikkaan, missä on kasvanut erityisesti vadelmaa (Rubus idaeus), nokkosta (Urtica dioica) ja maitohorsmaa (Epilobium angustifolium). Supralitoraalilla on kasvanut lisäksi mm. nurmirölliä (Agrostis capillaris), saroja (Carex ovalis, C. pallescens), piikkiohdaketta (Cirsium vulgare) ja niittynätkelmää (Lathyrys pratensis). Nykyisin rannan yläosassa kasvaa hajanaisesti korkeita rauduskoivuja ja mäntyjä, joita ei mainita Eurolan alakuvauksessa. 74

75 78. HINKANRANTA, JOUTSENO , Lappeenranta Poukaman paikantaminen onnistui helposti, mutta rannassa sijaitsee useampia asuinrakennuksia, joten tarkempaa kartoitusta ei tehty. Kuva 30. Näytealat 79 ja TIURUNIEMI , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Tiuruniemen uimaranta on helposti paikannettavissa, mutta Eurola ei ole maininnut näytealan pituutta. Vuonna 2016 kasvillisuus kartoitettiin 30 metrin matkalta. Alan pituus mitattiin kelamitalla nuotiopaikalta pohjoisen suuntaan. Nuotiopaikalta etelään avoimen kivikkoisen vyöhykkeen leveys on noin 7 m, eikä siinä esiinny kasvillisuutta. Kasvillisuus: Rannan maaperä on karkeaa soraa, missä päällä on suurempia kiviä. Vedessä ei ole kasvillisuutta. Vesirajan yläpuolella on keskimäärin metrin leveä kivikkoinen vyöhyke, missä kasvillisuus on harvaa. Runsaimpana kivikossa kasvaa ruokohelpi (Phalaris arundinacea). Näytealalla avoin kivikko rajautuu kapeaan lehtipuuvyöhykkeeseen, missä kasvaa runsaasti () tervaleppää (Alnus glutinosa) sekä hajanaisesti () hieskoivuja (Betula pubescens) ja kiiltopajuja (Salix phylicifolia). Lehtipuuvyöhykkeen takana on mäntyvaltaista kangasmetsää, missä kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka (Vaccinium myrtillus) ja sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi). Kivikossa: Deschampsia ceitosa Festuca ovina Galium palustre Hieracium. c Hypericum perforatum Lythrum salicaria Orthilia secunda Phalaris arundinacea Pinus sylvestris (10 cm) c Poa pratensis Potentilla norvegica Ranunculus repens Scrophularia nodosa Taraxacum. Viola canina c 75

76 Muutos 1950-luvulta: Rannan kasvillisuudessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vedessä ei ole havaittu lainkaan kasvillisuutta vuonna 1952 ja rannan edusta on säilynyt avoimena. Eulitoraalilla kasvillisuus on ollut jo tuolloin erittäin harvaa. Vähäisessä määrin avoimella rannalla on kasvanut ruokohelpeä (Phalaris arundinacea), rantanurmikkaa (Poa palustris), rantakanankaalia (Barbarea stricta), rantamataraa (Galium palustre) ja voikukkaa (Taraxacum officinalis). Supralitoraalilla on kasvanut matalia (50 cm) mäntyjä (Pinus sylvestris), ruokohelpeä, niittynurmikkaa (Poa pratensis), tervaleppiä, aho-orvokkeja (Viola canina), vadelmaa (Rubus idaeus) ja voikukkia. Edellä mainittuja lajeja kasvoi rannassa edelleen vuonna 2016 vadelmaa lukuun ottamatta. 80. PAPUSENRANTA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala sijaitsee laakeassa poukamassa, joka on helposti paikannettavissa. Rannan ympäristössä on jonkin verran asutusta ja rannalla on yksi veneteline. Rantaa käytetään todennäköisesti myös uimarantana. Kasvillisuus: Poukaman länsireunassa on vedessä pieni järviruokokasvusto (Phragmites australis) (, tiheys 6-7), mutta muuten vedessä ei ole kasvillisuutta. Vesirajan yläpuolella on avoin hiekkainen vyöhyke, jonka leveys vaihtelee 1 metristä 3 metriin. Hiekalla kasvillisuus on muuten vähäistä, mutta näytealan keskivaiheilla kasvaa kurtturuusua (Rosa rugosa). Poukaman länsireunassa vesirajassa kasvaa vähän () tervaleppää (Alnus glutinosa) ja raitaa (Salix caprea), mutta selvää yhtenäistä lehtipuuvyöhykettä rannassa ei ole. Avoimen hiekkarannan takana on mustikkatyypin (MT) kangasmetsää. Hiekalla: Acer platanoides (< 50 cm) c 1 Cerastium fontanum c 1- Deschampsia ceitosa c 1- Deschampsia flexuosa 5 Festuca ovina c 1- Festuca rubra 4 Galium palustre 1 Iris pseudacorus c 1- Leontodon autumnalis c 1- Luzula multiflora 4 Luzula pilosa 4 5 Orthilia secunda c 7 Phalaris arundinacea c 6 Pinus sylvestris (0,5 m) c 1- Platanthera bifolia c 1- Poa pratensis 4 Ranunculus repens 1 Rosa rugosa yksi esiintymä Rumex acetosella 2 Taraxacum. c 1- Vaccinium vitis-idaea c 7 Muutos 1950-luvulta: Vuonna 1952 vedessä ei havaittu lainkaan kasvillisuutta ja rannan edusta on säilynyt avoimena pientä järviruokokasvustoa lukuun ottamatta. Eurolan alakuvauksen aikaan eulitoraali on ollut neljä metriä leveä ja myös siinä kasvillisuus on ollut harvaa. Eulitoraalilla on kasvanut hajanaisesti rantamataraa (Galium palustre) ja vähän ruokohelpeä (Phalaris arundinacea), vesitatarta (Persicaria amphibia) ja rantaleinikkiä (Ranunculus reptans). Vuonna 2016 avoin hiekkainen vyöhyke oli hieman kapeampi, mutta kasvillisuus hiekalla edelleen vähäistä. Rannassa kasvanut kurtturuusupensas on mainittu jo Eurolan kuvauksessa. 76

77 Kuva 31. Näyteala NISKALAMPI , Imatra Eurola vieraili alueella Maankäyttö ja paikantaminen: Alkuperäinen näyteala on sijainnut venerannassa lähellä Vuoksen alkua. Alan paikantaminen onnistui helposti, koska alue toimii edelleen veneiden säilytyaikkana. Vuoksen suulle on sittemmin rakennettu hiekasta ja kivestä suurehko venelaituri, jonne kulku on estetty. Näyteala jää tämän venelaiturin länsipuolelle. Varsinaisen näytealan länsireunassa on venevajoja. Kasvillisuus määritettiin noin 15 metrin matkalta venelaiturin ja venevajojen väliin jäävältä hiekka- /sorarannalta. Kasvillisuus: Vedessä ja vesirajassa kasvillisuus on harvaa. Vedessä kasvaa vain vähän ( ) ruokohelpeä (Phalaris arundinacea) ja vesirajassa yksi tervaleppä (Alnus glutinosa) sekä vähän () viiltosaraa (). Vesirajan yläpuolella on kapea (0,5-1 m) lähes kasviton vyöhyke. Kasvillisuus on hajanaista avoimella rannalla, missä hiekan päälle on kertynyt lehtikariketta ja humusainesta. Tämä rannan osa altistuu jonkin verran tallaamiselle. Noin 1,5 metrin päässä vesirajasta kasvaa yksi rauduskoivu (Betula pendula) ja yksi raita (Salix caprea), mutta yhtenäistä lehtipuuvyöhykettä rannassa ei ole. Näytealan itäreunassa maasto muuttuu kivikkoiseksi vesirajan yläpuolella ja nousee jyrkästi useampia metrejä. Tässä rinteessä yleistyvät mänty (Pinus sylvestris), kuusi (Picea abies), pihlaja (Sorbus aucuparia), mustikka (Vaccinium myrtillus), metsälauha (Deschampsia flexuosa) ja metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea). Vähän tai hajanaisesti hiekalla: Agrostis capillaris Alnus glutinosa c 1- Calamagrostis phragmitoides Phalaris arundinacea Trifolium repens c Karikkeisella rantahiekalla: Agrostis capillaris Festuca rubra Galium palustre c 1- Luzula pallescens Phalaris arundinacea Picea abies (50 cm) c 1- Poa pratense Populus tremula (20 cm) Sorbus aucuparia (10-20 cm) Trifolium repens Muutos 1950-luvulta: Eurolan alakuvaus pitää sisällään vain lyhyen lajilistan runsauksineen. Rannan edusta on säilynyt avoimena, mutta lajisto on muuttunut sitten vuoden Rannassa on kasvanut jokseenkin runsaasti nurmilauhaa (Deschampsia ceitosa), pihatatarta (Polygonum aviculare), valkoapilaa (Trifolium repens), piharatamoa (Plantago major) ja peltosauniota (Tripleuroermum inodorum). Rantapuntarpäätä (Alopecurus aequalis) ja kylänurmikkaa (Poa annua) on kasvanut rannassa hajanaisesti. Vähäisessä määrin rannalla on kasvanut koivun (Betula.) pieniä (5 cm) taimia, rentohaarikkoa (Sagina procumbens), peltohanhikkia (Potentilla norvegica), rantamataraa (Galium palustre) ja voikukkia (Taraxacum officinalis). Ruokohelpeä (Phalaris arundinacea) on kasvanut venerannan yläosassa isojen kivien luona. 77

78 HIETA- JA HIESURANNAT (82 89) Kuva 32. Näytelat 82 ja LAVIKANLAHDEN PERUKKA , Savitaipale Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Lavikanlahden perukka oli helposti saavutettavissa. Perukan takaa kulkee tie lahden pohjoisrannan venerannasta lahden etelärannalle. Hiekkatie kulkee välittömästi näytealan takaa. Kasvillisuus määritettiin perukassa puilta avoimelta kohdalta, joka kelamitalla mitattuna oli noin 40 m. Hiekkatien toisella puolella kulkee oja ja tämän ojan takana on peltoa. Ojassa kasvaa runsaasti etenkin pikkulimaskaa (Lemna minor) ja sorsansammalta (Ricciocarpos natans). Kasvillisuus: Kasvillisuus on rehevää vedessä ja vesirajassa. Uloimpana vedessä kasvaa tiheä (7-9, ) järviruokokasvusto (Phragmites australis). Sen takana lähempänä rantaa on pääosin leveäosmankäämin (Typha latifolia) ja luhtasaran (Carex vesicaria) muodostama kasvillisuusvyöhyke. Vesirajan yläpuolella rantatörmällä on pääosin nuorten raitojen (Salix caprea) muodostama kasvillisuusvyöhyke. Pajuvyön takana esiintyy piennarkasvillisuutta. Matalassa vedessä: Carex vesicaria 7 Comarum palustre 4 Lemna minor c Lysimachia thyrsiflora c 1- c 2-3 Lythrum salicaria 4 Peucedanum palustre c 1 Typha latifolia c 7 Utricularia vulgaris c 7 Vesirajassa: Calamagrostis canescens 6 Calamagrostis phragmitoides 7 Comarum palustre Galium trifolium c 1- Lythrym salicaria Typha latifolia Pajuvyöhykeessä: Achillea ptrarmica c 1- Angelica sylvestris 4 Betula pubescens 5 Calamagrostis canescens 6-7 Calamgrostis phragmitoides 7 Circium palustre 2 Comarum palustre 4 Ebilobium angustifolium 5 Galium palustre c Lythrym salicaria 4 Peucedanum palustre c 1 Salix caprea (1,5 m) c 7 Scutellaria galericulata 1 Pajuvyöhykkeen takana: Achillea millefolium Agrostis capillaris Artemisia vulgaris Calluna vulgaris Epilobium angustifolium Fragaria vesca Leontodon autumnalis Matricaria discoidea Melampyrum pratense Phleum pratense Plantago major Poa annua Poa pratensis Polygonum aviculare Rhinanthus angustifolius Silene dioica Taraxacum. Trifolium repens Vicia cracca 78

79 Muutos 1950-luvulta: Kasvillisuus on ollut erittäin rehevää Lavikanlahden perukassa jo vuonna 1952, mutta valtalajit ovat vaihtuneet. Eurolan alakuvauksen aikaan lahden perukkaan on laskenut puro, ja paikoitellen rannassa on ollut märkiä painanteita, missä on kasvanut pullosaraa (Carex rostrata). Nykyisin vesirajan takana kulkee hiekkatie ja alue on ojitettua. Ojissa kasvaa runsaati pikkulimaskaa ja sorsansammalta, jotka ovat tyypillisiä rehevöityneissä vesistöissä. Vuonna 1952 syvässä vedessä on kasvanut rehevä ja laaja järviruokokasvusto kuten nykyisin. Sen takana matalassa vedessä on ollut pääosin viiltosaran () ja ojasorsimon (Glyceria fluitans) muodostama kasvusto. Tämä kasvillisuusvyöhyke on ollut noin 15 metriä leveä. Vuonna 2016 matalassa vedessä kasvoi runsaasti etenkin luhtasaraa (Carex vesicaria), leveäosmankäämiä (Typha latifolia) sekä isovesihernettä (Utricularia vulgaris). Eurolan alakuvauksen aikaan luhtasaraa on kasvanut rannassa paikoitellen matalassa vedessä sekä kuivalla maalla muodostaen 3-4 m²:n kokoisia kasvustoja. Vesirajan yläpuolella on kasvanut luhtakastikkaa (Calamagrostis stricta) laajoina, jopa 10 metriä leveinä kasvustoina. Sen seassa on kasvanut hajanaisesti etenkin kiiltopajuja (Salix phylicifolia), rantakukkia (Lythrum salicaria) ja kurjenjalkoja (Comarum palustre). Luhtakastikkakasvusto on yhtynyt rannan takana olevaan peltomaahan. Pellon ja rannan välissä on paikoitellen ollut raivaamatonta aluetta, joka on edustanut supralitoraalia. Näillä alueilla on kasvanut etenkin kiiltopajuja ja nurmirölliä (Agrostis capillaris). 83. LAVIKANLAHDEN ETELÄRANTA , Savitaipale Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näytealan paikantaminen oli melko helppoa. Eurolan alakuvauksessa sijainnista ja alan pituudesta sanotaan lahden pohjukasta noin 100 metriä pitkin etelärantaa. Maaperä on ollut savensekaista hietaa. Vuonna 2016 kasvillisuus kartoitettiin lähellä lahden perukkaa vain 30 metrin matkalta, missä rannan edustalla on tiheä järviruokokasvusto. Näytealan itäpuolella on avointa hiekkarantaa. Kasvillisuus: Kasvillisuus vedessä sekä vesirajan yläpuolella on erittäin rehevää ja vesiraja on epämääräinen. Vedessä rannan edustalla on tiheä (7) järviruokokasvusto (Phragmites australis). Järviruo on seassa kasvaa jokseenkin runsaasti myös kurjenjalkaa (Comarum palustre) ja leveäosmankäämiä (Typha latifolia). Järviruokokasvuston edessä matalassa vedessä on erittäin runsaasti myös pikkulimaskaa (Lemna minor) ja sorsansammalta (Ricciocarpus natans), jotka ovat keski- ja runsasravinteisuuden ilmentäjiä. Matalassa vedessä ja vesirajassa on tiheä luhtasarakasvusto (Carex vesicaria). Luhtasaraa on runsain laji myös vesirajan yläpuolella. Sara- ja heinävaltainen kasvillisuusvyöhyke vesirajan yläpuolella on leveydeltään noin 10 metriä. Näytealan takana on pieni hakkuuaukea. Vedessä järviruo on seassa: 7 Comarum palustre 6 Equisetum fluviatile 5 Hydrocharis morsus-ranae 3-4 Lythrum salicaria c 1- Typha latifolia 6-7 Matalassa vedessä ja vesirajassa: Alisma plantago-aquatica 2 Calamagrostis canescens 3 Carex rostrata Carex vesicaria c 7 Cicuta virosa 3 Comarum palustre 4-5 Eleocharis mamillata Equisetum fluviatile c 1- Galium palustre 3 Hydrharis morsus-ranae 5 Lemna minor c 7 c 1- Mentha arvensis Peucedanum palustre 3 Phalaris arundinacea 4 Ricciocarpos natans Salix caprea (< 1 m) c 1- Scutellaria galericulata 5-6 Spirodela polyrhiza 7 Typha latifolia 7 Vesirajan yläpuolella: Agrostis canina c 1- Alnus glutinosa (50 cm) 3 Betula. (10-20 cm) 2-3 Calamagrostis canescens 2-3 Carex vesicaria c 7 Comarum palustre 2 Epilobium adenocaulon c 1- Equisetum fluviatile c 1- Galium palustre 2-3 Glyceria fluitans c yksi esiintymä Juncus alpinoarticulatus Juncus effosus yksi esiintymä Juncus filiformis yksi esiintymä Lycopus europaeus yksi esiintymä Peucedanum palustre 2-3 Phalaris arundinacea 4 Phragmites australis 5-6 Salix caprea (1 m) 3 Salix pentandra (1 m) 2 Scirpus sylvaticus 3-4 Scutellaria galericulata 4 79

80 Muutos 1950-luvulta: Kasvillisuus Lavikanlahden etelärannalla on ollut rehevää jo vuonna 1952, mutta lajistossa on tapahtunut joitakin muutoksia. Näytealan edustalla ei ole tuolloin kasvanut järviruokoa. Vedessä noin 75 metrin päässä vesirajasta on kasvanut laajoja leveäosmankäämikasvustoja. Niitä on seurannut ulpukan (Nuphar lutea) ja pohjanlumpeen (Nyphaea alba s. candida) muodostama kasvusto. Edelleen lähempänä rantaa, noin 20 metrin päässä vesirajasta on kasvanut noin 3 metriä leveä ojasorsimokasvusto (Glyceria fluitans). Matalassa vedessä on kasvanut rantaluikkaa (Eleocharis palustris) melko tiheänä kasvustona. Vesirajassa kaarnan seassa on kasvanut vähän pikkulimaskaa. Lisäksi vesirajassa on kasvanut etenkin rantaleinikkiä (Ranunculus reptans) ja rantaluikkaa. Varsinainen eulitoraaliosa on ollut 6 metriä leveä ja siinä on etenkin runsaasti rantaluikkaa, hernesaraa (Carex viridula) ja luhtarölliä (Agrostis canina). Rannassa on kasvanut myös punasänkiöitä (Odontites vulgaris), jota ei havaittu enää vuonna Nykyisin vesirajan yläpuolella kasvaa runsaasti etenkin luhtasaraa (Carex vesicaria) ja luhtavuohennokkaa (Scutellaria galericulata). Eulitoraalin takana on ollut matala rinne, missä on kasvanut jokseenkin runsaasti jokapaikansaraa (Carex nigra), luhtarölliä, suo-orvokkia (Viola palustris) ja rätvänää (Potentilla erecta). Tässä rinteessä on kasvanut myös mm. viitarahkasammalta (Sphagnum fimbriatum) ja jäkkiä (Nardus stricta), joita ei havaittu alueella vuonna Jäkki kuuluu nykyisin silmälläpidettäviin lajeihin. Kuva 33. Näytelat 84 ja USKINLAHDEN SUU , Lemi Eurola vieraili alueella Alueen paikantaminen onnistui, mutta ojittaminen ja rantarakentaminen vaikeuttivat alueella liikkumista ja näytealojen tarkkojen sijaintien hahmottamista. Rannan välittömässä läheisyydessä on ojitettua viljelysmaata sekä mökkitontti, missä on kameravalvonta. Leveät ojat estävät kulun kohtaan, mihin Eurolan näytealan 84 karttamerkintä viittaa. Lahdessa kasvaa tiheälti järviruokoa (Phragmites australis). Ojan eteläpuolella kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti suursaroja (Carex p.) ja valtapuuna on hieskoivu (Betula pubescens). 80

81 Näytealan edustalla on ollut tiheä järviruokokasvusto jo vuonna Järviruokokasvusto on vaihtunut jouhisarakasvustoksi (Carex lasiocarpa) ja edelleen luhtasarakasvustoksi (Carex vesicaria). Luhtasarakasvuston takana on ollut ahomaista aluetta, jota on ilmeisesti laidunnettu. Laidunnus alueella on sittemmin päättynyt. Ahomaisella alueella on kasvanut matalia (50 cm) pajuja (Salix cinerea, S. myrsinifolia) sekä runsaasti jokapaikansaraa (Carex nigra) ja luhtarölliä (Agrostis canina). Keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) ja nurmilauha (Deschampsia ceitosa) ovat kasvaneet rannassa jokseenkin runsaina. 85. USKINLAHDEN SUU , Lemi Eurola vieraili alueella Alkuperäinen näyteala on ollut veneranta, joka sijaitsi alan 84 välittömässä läheisyydessä. Nyt näytealaa ei voitu paikantaa tarkasti, sillä aluetta on muokattu sekä ojittamalla että rakentamalla. Vuonna 1952 rannassa on kasvanut runsaasti luhtarölliä (Agrostis canina) sekä kulttuuriympäristöille tyypillistä lajistoa, kuten piharatamoa (Plantago major), peltohanhikkia (Potentilla norvegica), pihatatarta (Polygonum aviculare), rentohaarikkoa (Sagina procumbens) ja jänönsaraa (Carex ovalis). 86. MIELONLAHTI, MUUKKO , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Alueen paikantaminen onnistui helposti, mutta näyteala sijoittuu nykyisin venerannalle. Alueella on yksityisalue-kyltit ja kameravalvonta, joten kartoitusta ei tehty. Vuonna 1953 vedessä lahdenpoukaman perällä on kasvanut erittäin runsaasti isolimaskaa (Spirodela polyrhiza) ja ojasorsimoa (Glyceria fluitans). Kuivalla maalla on ollut tyypillinen kulttuurin aikaansaama ranta-aho. Kenttäkerroksen valtalajina on kasvanut nurmirölli (Agrostis capillaris). Sammalista rantaaholla on kasvanut karhunsammalia (Polytrichum commune, P. juniperinum), palmusammalta (Climacium dendroides), suonihuopasammalta (Aulacomnium palustre), niittyliekosammalta (Rhytidiadelphus squarrosus) sekä vähän rahkasammalia (Sphagnum.). Kuva 34. Näyteala

82 87. SÄRKINIEMEN ETELÄRANTA, MUUKKO , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala sijaitsee pienessä laakeassa poukamassa Särkiniemen etelärannassa ja oli helposti paikannettavissa. Rantavyöhykkeen takaa kulkee hiekkatie Särkiniemen kärjessä sijaitsevalle asuintontille. Vuonna 2016 kasvillisuus määritettiin noin 10 metrin pituiselta matkalta. Eurola ei ole mainninnut alan pituutta. Kasvillisuus: Kasvillisuus on rehevää vedessä ja vesirajan tuntumassa. Uloimpana vedessä kasvaa jokseenkin runsaasti järviruokoa (Phragmites australis) ja sen takana runsaasti etenkin keltakurjenmiekkaa (Iris pseudacorus). Lähempänä vesirajaa matalassa vedessä kasvaa erityisesti viitakastikkaa (Calamagrostis canescens) ja myrkkykeisoa (Cicuta virosa). Lisäksi vedessä esiintyy pikkulimaskaa (Lemna minor), kilpukkaa (Hydrocharis morsus-ranae) ja kelluhankasammalta (Riccia fluitans). Vesiraja on näytealalla epämääräinen. Harvakseltaan ( ) vesirajassa kasvaa raitaa (Salix caprea). Myös vesirajan yläpuolella runsaimpana esiintyvä laji on viitakastikka (Calamagrostis canescens). Sammalista etenkin palmusammalta (Climacium dendroides) esiintyy runsaasti vesirajan tuntumassa. Rantavyöhykkeen yläosassa kulkee hiekkatie. Vedessä: Calamagrotis canescens Cicuta virosa Hydrocharis morsus-ranae Iris pseudacorus Lemna minor Lythrum salicaria c Phragmites australis Riccia fluitans Scutellaria galericulata Typha latifolia Välittömästi vesirajan yläpuolella: Calamagrostis canescens Galium palustre Lycopus europaeus Populus tremula Ranunculus repens Salix aurita Scutellaria galericulata Muutos 1950-luvulta: 1950-luvulla vedessä on kasvanut erittäin runsaasti isolimaskaa (Spirodela polyrhiza). Rantaa on reunustanut kapea luhtasarakasvusto (Carex vesicaria). Eurola ei ole maininnut lajien runsauksia, mutta tässä vyössä on luhtasaran ohella kasvanut muun muassa halavia (Salix pentandra), kurjenjalkaa (Comarum palustre), jouhi- ja keräpäävihvilää (Juncus filiformis, J. conglomeratus), jokapaikanpaikansaraa (Carex nigra) sekä viitakastikkaa (Calamagrostis canescens). Tämän kasvillisuusvyöhykkeen takana on kasvanut korkeampaa puustoa, etenkin hieskoivuja (Betula pubescens). Kenttäkerroksessa on kasvanut runsaasti nurmi- ja luhtarölliä (Agrostis capillaris, A. canina). Sittemmin lajistossa on tapahtunut joitakin muutoksia. Kasvillisuus on rannassa edelleen rehevää, mutta luhtasaraa ja isolimaskaa ei havaittu vuonna Heinäkasveista rannassa kasvoivat runsaimpina järviruoko, viiltosara ja viitakastikka. Lisäksi matalassa vedessä kasvoi runsaasti muun muassa pikkulimaskaa, kilpukkaa ja kelluhankasammalta, jotka isolimaskan tavoin ovat tyypillisiä runsasravinteisissa vesissä. Kuva 35. Näyteala

83 88. KERÄNIEMI, HAUKILAHTI , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala sijaitsee poukaman reunassa Keräniemen länsirannalla. Asutus ja rantaan saakka yltävä hoidettu piha-alue vaikeuttivat kulkemista alueella. Kasvillisuus määritettiin rannan suunnassa noin 10 metrin matkalla. Näytealan takana sijaitsee kesantopelto. Kasvillisuus: Rannan kasvillisuus on erittäin rehevää ja varsinainen avoimen rannan vyöhyke puuttuu. Uloimpana vedessä kasvaa erittäin runsaasti (c) ja tiheänä kasvustona (7-9) järviruokoa (Phragmites australis). Sen takana matalassa vedessä on pääosin viiltosaran () ja kurjenjalan (Comarum palustre) muodostama kasvillisuusvyöhyke. Vesiraja on epämääräinen ja kasvillisuus jatkuu rehevänä sen yläpuolella. Myös vesirajan tuntumassa viiltosara () esiintyy runsaimpana lajina. Viiltosaran seassa kasvaa etenkin keltakurjenmiekkaa (Iris pseudacorus). Rantatörmällä ennen peltoaukeaa on hyvin tiheä pajukko, jonka muodostavat noin 1,5 metriä korkeat raidat (Salix caprea). Matalassa vedessä: Calamagrostis canescens c 7-8 Carex vesicaria Cicuta virosa c Comarum palustre Galium palustre Iris pseudacorus Lythrum salicaria Persicaria amphibia Ricciocarpos natans Salix phylicifolia Vesirajassa ja välittömästi sen yläpuolella: Alnus glutinosa (1-2 m) 1 Calamagrostis canescens Caltha palustris Comarum palustre Equisetum arvense Hierochloë hirta c Iris pseudacorus Lythrum salicaria Persicaria amphibia Peucedanum palustre Phalaris arundinacea Rumex crius c 1- Typha latifolia Kuivalla maalla loivalla rantatörmällä: Achillea ptarmica Aegopodium podagraria Agrostis capillaris Angelica sylvestris Betula pubescens (1 m) Betula pendula (1 m) Campanula patula c Cirsium arvense c Equisetum arvense Galium album Glyceria fluitans Juncus conglomeratus Juncus filiformis c Lupinus polyphyllus Trifolium pratense Vicia cracca Muutos 1950-luvulta: Eurolan alakuvauksessa mainitaan vain muutamia alueella kasvaneita lajeja, mutta kasvillisuus on selvästi runsastunut sitten vuoden Tuolloin ranta on ollut hyvin loiva ja maaperä hienoa hietaa. Rantaleinikkiä (Ranunculus reptans) on kasvanut rannassa erittäin runsaasti. Rantaminttua (Mentha arvensis) ja säderusokkia (Bidens radiata) on kasvanut rannassa hajanaisesti ja suomyrttiä (Myrica gale) jokseenkin vähän. Peltohatikka (Spergula arvensis) on levinnyt rantaan pellolta. Mitään näistä lajeista ei havaittu alueella vuonna

84 Kuva 36. Näyteala ARPOSENNIEMI, JOUTSENO , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala sijaitsee kapeassa lahdessa, joka on helposti paikannettavissa. Lahden länsipuolella on kesämökki. Kasvillisuus: Kapean lahden perukassa matalassa vedessä kasvaa tiheälti suursaroja (Carex p.) ja korpikaislaa (Scirpus sylvaticus). Vedessä esiintyy kasvillisuutta hajanaisemmin. Uloimpana kapean poukaman suussa on tiheä (9) järviruokokasvusto (Phragmites australis). Poukamassa ei ole varsinaista avointa rantaa. Vesirajan kapean lehtipuuvyöhykkeen takana on VT-tyypin kangasmetsää. Kapean lahden perukassa 0,2-0,5 m syvässä vedessä: Alisma plantago-aquatica Caltha palustris Caresx acuta Carex rostrata Carex vesicaria Cicuta virosa Comarum palustre Iris pseudacorus c Lysimachia thyrsiflora Lythrym salicaria Scirpus sylvaticus Utricularia vulgaris Vesirajassa: Alnus glutinosa Calamagrostis phragmitoides c c c Cardamine pratensis c 1- Carex nigra Molinia caerulea Salix aurita Stellaria palustris Poukaman suussa vedessä: Alisma plantago-aquatica Calamagrostis phragmitoides Caltha palustris Carex rostrata Carex vesicaria Lythrum salicaria Persicaria amphibia Phragmites australis Scirpus sylvaticus Vesirajassa: Agrostis capillaris Alnus glutinosa Betula pubescens Calamagrostis canescens Galium uliginosum Galium trifidum Glyceria fluitans Molinia caerulea Myrica gale Phalaris arundinacea Potentilla erecta Salix caprea c c c c c 84

85 Muutos 1950-luvulta: Kasvillisuus on ollut runsasta kapeassa poukamassa jo vuonna 1952, mutta lajistossa ja lajien runsauksissa on sittemmin tapahtunut joitakin muutoksia. Muun muassa rantamatara (Galium palustre), rantaluikka (Eleocharis palustris), ojasorsimo (Glyceria fluitans), ruokohelpi (Phalaris arundinacea), nurmirölli (Agrostis capillaris), hernesara (Carex viridula) ja luhtasara (Carex vesicaria) ovat kasvaneet runsaina poukamassa vuonna Nykyisin lahden poukamassa kasvaa luhtasaran ohella runsaasti viiltosaraa (), pullosaraa (Carex rostrata), korpikaislaa (Scirpus sylvaticum) ja viitakastikkaa (Calamagrostis canescens), joita Eurola ei aikoinaan havainnut. Uloimpana lahden suussa kasvaa edelleen tiheälti järviruokoa. (HIESU)SAVIRANNAT (90 96) Kuva 37. Näytealat 90, 91 ja ORJAINLAHTI , Taipalsaari Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näytealat ovat sijainneet Orjainlahden itärannalla hyvin lähellä toisiaan. Lahden rantaan on sittemmin rakennettu kesämökkejä ja Orjainniemessä sijaitsevia peltoja on ojitettu. Rantarakentamisen, ojien ja paikoitellen rehevän kasvillisuuden vuoksi alojen tarkka paikantaminen oli erittäin vaikeaa. Vuonna 2016 kasvillisuus kartoitettiin Orjainlahden rannassa vain kahdessa kohdassa: lahden itärannassa Orjainniementien päädyssä (ala 92) sekä lähempänä lahden perukkaa Orjainlahdentien päädyssä (alat 90 ja 91), missä kartoitualue jää kesämökkitontin ja syvän ojan väliin. Kasvillisuus kartoitettiin vesirajan suunnassa noin 15 pituiselta matkalta. Kasvillisuus: Vedessä kasvillisuus on erittäin rehevää. Uloimpana vedessä on tiheä (8) järviruokokasvusto (c). Järviruo on seassa kasvaa suhteellisen runsaasti () viitakastikkaa (Calamagrostis canescens), hajanaisesti () kurjenjalkaa (Comarum palustre) ja vähän () luhtavuohennokkaa (Scutellaria galericulata). Vesiraja on epämääräinen ja kasvillisuus jatkuu rehevänä sen yläpuolella. Eulitoraalilla pohjakerros on aukkoinen ja kenttäkerroksen runsain laji on viitakastikka (Calamagrostis canescens). Vesirajan tuntumassa lehtipuista runsastuvat raita (Salix caprea) ja haapa (Populus tremula). Varpuja ei esiinny. Näytealaa etelän suunnasta rajaavassa ojassa kasvaa vähän ( ) pikkulimaskaa (Lemna minor), kelluhankasammalta (Riccia fluitans) ja sorsansammalta (Ricciocarpos natans), jotka ilmentävät runsasravinteisuutta. Lisäksi ojassa kasvaa runsaasti () isovesihernettä (Utricularia vulgaris) ja hajanaisesti () kurjenjalkaa (Comarum palustre). 85

86 Vesirajan yläpuolella (märällä maalla): Calamagrostis canescens Caltha palustris Cirsium palustre Comarum palustre Epilobium angustifolium Equisetum pratense Filipendula ulmaria Galium trifidum Galium uliginosum Impatiens glandulifera Iris pseudacorus Lemna minor (painaumassa matalassa vedessä) Lythrum salicaria Mentha arvensis Peucedanum palustre Populus tremula Ranunculus repens Salix caprea Scutellaria galericulata Muutos 1950-luvulta: Vuonna 1953 rantaa on laidunnettu. Rannan edustalla (noin metrin päässä vesirajasta) on kasvanut harvakseltaan järviruokoa. Paikoitellen matalassa vedessä lähempänä rantaa on kasvanut järvikaislaa (Schoeneoplectus lacustris), viiltosaraa (), järvikortetta (Equisetum fluviatile), ruokohelpeä (Phalaris arundinacea), vesitatarta (Persicaria amphibia) ja säderusokkia (Bidens radiata). Eulitoraalivyöhykkeellä on kasvanut lehtipuiden taimia ja paikoitellen runsaasti rantaleinikkiä (Ranunculus reptans). Sammalista rannassa on havaittu muun muassa purolähdesammalta (Philonotis fontana), joka kasvaa tyypillisesti kylmissä lähteissä ja puroissa. Laidunnus on sittemmin päättynyt ja kasvillisuus lahden itärannassa rehevöitynyt. Orjainlahden perukassa on erittäin laaja ja tiheä järviruokokasvusto. Vesiraja lahden itärannassa on epämääräinen ja lahden perukkaan laskevassa ojassa kasvaa ravinnepitoisille vesille tyypillisiä lajeja, kuten pikkulimaskaa, kelluhankasammalta ja sorsansammalta. Alueella kasvaa jokseenkin runsaasti myös haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltua jättipalsamia, jota Eurola ei aikoinaan havainnut lainkaan Saimaan rannoilla. 92. ORJAINLAHTI , Taipalsaari Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala 92 sijaitsee Orjainniementien päädyssä hyvin lähellä aloja Orjainniementien johtaa kesämökille, jonka hoidettu piha-alue yltää rantaan saakka. Vuonna 2016 kasvillisuus kartoitettiin 30 metrin matkalta piha-alueen eteläpuolella. Rantarakentamisen, ojien ja paikoitellen rehevän kasvillisuuden vuoksi alojen tarkka paikantaminen oli haastavaa. Kasvillisuus: Uloimpana vedessä on tiheä (7-9, c) järviruokokasvusto (Phragmites australis), joka alkaa noin viiden metrin päässä vesirajasta. Myös lähempänä vesirajaa kasvillisuus on rehevää. Matalassa vedessä kasvaa runsaasti etenkin viiltosaraa (), luhtakastikkaa (Calamagrostis stricta), viitakastikkaa (Calamagrostis canescens) ja keltakurjenmiekkaa (Iris pseudacorus). Vesirajassa kasvaa 2-3 metriä leveänä yhtenäisenä vyöhykkeenä tervaleppiä (Alnus glutinosa) ja raitoja (Salix caprea). Matalassa vedessä: Calamagrostis canescens Calamagrostis stricta c Caltha palustris c Comarum palustre Equisetum fluviatile c 1- Iris pseudacorus Lythrum salicaria Phragmites australis Typha latifolia Välittömästi vesirajan yläpuolella: Alnus glutinosa c Alnus incana Betula pendula Betula pubescens Calamagrostis phragmitoides Deschampsia ceitosa Equisetum pratense Filipendula ulmaria Fragaria vesca c Galium palustre c 1- Geranium sylvaticum Juniperus communis (4 kpl) Melampyrum pratense Phalaris arundinacea Picea abies (1 m) c 1- Pinus sylvestris (2 m) Rhamnus frangula Salix caprea c Salix phylicifolia Scutellaria galericulata c 1- Muutos 1950-luvulta: Näytealan edusta on ollut lähes kasviton vuonna Syvässä vedessä on kasvanut hajanaisesti ulpukkaa (Nuphar lutea). Matalassa vedessä lähellä vesirajaa on kasvanut erittäin runsaasti viiltosaraa (). Eulitoraalivyöhykkeellä vesirajassa ja sen yläpuolella on kasvanut erittäin runsaasti luhtasaraa (Carex vesicaria). Tämä luhtasarakasvusto on ollut noin viisi metriä leveä ja sen takana on ollut noin kolme metriä leveä lehtipuuvyöhyke, jossa on kasvanut erityisesti terva- ja harmaaleppiä (Alnus glutinosa, A. incana) sekä nurmirölliä (Agrostis capillaris). Vuonna 1953 melkein koko Orjainlahden itäreunaa on reunustanut viiltosaravyö ja sen takana etenkin savisimmilla paikoilla on kasvanut luhtasaraa. Viilto- ja luhtasaran ohella pitkin itärantaa on kasvanut etenkin keltakurjenmiekkaa (Iris pseudacorus). Näitä lajeja kasvoi edelleen runsaasti lahden itärannassa vuonna Niiden ohella rannan edustalla kasvaa nykyisin runsaasti kastikoita (Calamagrostis canescesns, C. stricta) sekä järviruokoa, joita Eurola ei aikoinaan havainnut alueella lainkaan. 86

87 Kuva 38. Näyteala HONKALAHDEN VENESATAMA, LIKASIENLAHTI, JOUTSENO , Lappeenranta Eurola vieraili alueella ja Paikantaminen ja maankäyttö: Lahden perukan paikantaminen onnistui helposti. Alan tarkan sijainnin hahmottaminen oli kuitenkin haastavaa, koska satama-aluetta on muokattu voimakkaasti sitten 1950-luvun. Koska lahden perukassa sijaitsee nykyisin lastauaikka, kartoitettiin kasvillisuus lahden pohjoisrannalla noin 30 metrin pituisella matkalla, lastauaikalta kohti venelaitureita. Kasvillisuus: Lahden pohjoisrannassa sijaitsee venelaitureita ja myös tällä noin 30 metrin pituisella matkalla sijaitsee kaksi laituria. Syvässä vedessä ei ole kasvillisuutta, mutta matalassa vedessä lähellä vesirajaa kasvaa etenkin mutaluikkaa (Eleocharis mamillata), ruokohelpeä (Phalaris arundinacea) ja viiltosaraa (). Muita mainitsemisen arvoisia ovat vesirajassa kasvavat luhtalitukka (Cardamine pratensis) ja luhtakuusio (Pedicularis palustris). Vesirajan yläpuolella on hoidettu nurmialue ja sen takana hiekkainen pysäköintialue. Kookkaita lehtipuita ei tässä esiinny. Matalassa vedessä: Alisma plantago-aquatica 1 3 Eleocharis mamillata 7 (paikoitellen) Hydrocharis morsus-ranae c 1- Myriophyllum alterniflorum c 1- Persicaria amphibia 1 Phalaris arundinacea 6 Potamogeton natans 1-2 Vesirajassa: Agrostis capillaris 1 Alisma plantago-aquatica 1 Alnus glutinosa (10 cm) c 1- Cardamine pratensis Carex ovalis c 1 Cicuta virosa 3 Galium trifidum 2-3 Juncus alpinoarticulatus c 1- Juncus conglomeratus c 1 Juncus filiformis 1 Lycopus europaeus c 1- Lysimachia thyrsiflora 4-5 Mentha arvensis 2 Myosotis laxa 6 Pedicularis palustris Peucedanum palustre 2 Phalaris arundinacea 6 Ranunculus auricomus c 1 Ranunculus reptans c 1- Salix. c 1- Scutellaria galericulata c 1- Trifolium repens 5-6 Tussilago farfara 5-6 Typha latifolia c 1- Muutos 1950-luvulta: Kasvillisuus on ollut erittäin rehevää lahden poukamassa 1950-luvulla. Vedessä on kasvanut etenkin vesitatarta (Persicaria amphibia), pullosaraa (Carex rostrata) ja ojasorsimoa (Glyceria fluitans). Vesirajassa on kasvanut erittäin runsaasti rönsyrölliä (Agrostis stolonifera). Lahden poukamaa on reunustanut tiheä puu- ja pensasvyö, ja vuonna 1953 vesi on yltänyt tämän vyöhykkeen reunaan saakka. Tässä supralitoraalia edustavassa osassa on kasvanut 87

88 etenkin tervaleppiä (Alnus glutinosa), rauduskoivuja (Betula pendula), suomyrttiä (Myrica gale), nurmirölliä (Agrostis capillaris) ja nurmilauhaa (Deschampsia ceitosa). Rannassa on kasvanut myös jäkkiä (Nardus stricta), joka on nykyisin silmälläpidettävä. Sammalista rannassa on kasvanut muun muassa vaalearahkasammalta (Sphagnum centrale) sekä neva- ja hetesirppisammalia (Warnstorfia fluitans, W. exannulata). Maisema on sittemmin muuttunut huomattavasti. Lahden rannassa sijaitsee nykyisin Honkaniemen venesatama ja vesirajan yläpuolella on hoidettu nurmialue, missä kasvillisuus on matalaa. Rannan lajisto on suurelta osin muuttunut ja syvässä vedessä kasvillisuutta esiintyy nykyisin harvassa. Eurolan mainitsemista lajeista vesitatarta, ratamosarpiota (Alisma plantago-aquatica), luhtakuusiota (Pedicularis palustris) ja ruokohelpeä (Phalaris arundinacea) kasvaa rannassa edelleen vaihtelevasti. Kuva 39. Näytealat 94 ja KÄNNINLAHTI, JOUTSENO , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala sijaitsee laakeassa poukamassa Känninlahden etelärannalla ja alan paikantaminen onnistui helposti. Rannan kapean lehtipuuvyöhykkeen takana rinteessä on hakkuuaukea. Vuonna 1952 kasvillisuus on määritetty useammasta koeruudusta 50 metriä leveässä poukamassa. Vuonna 2016 kasvillisuus kartoitettiin vesirajan suunnassa 30 metrin pituiselta linjalta. Kasvillisuus: Rannassa ei kasva lainkaan järviruokoa, mutta matalassa vedessä kasvillisuus on tiheää. Noin puoli metriä syvässä vedessä on tiheä (9-10, c) viiltosarakasvusto (), jonka leveys vaihtelee 2-4 metriä. Vesirajassa kasvaa erityisesti viitakastikkaa (Calamagrostis canescens). Välittömästi vesirajan yläpuolella on 1-2 metriä leveä lehtipuuvyöhyke, jonka takana rinteessä on hakkuuaukea. Rinteessä kasvaa hajanaisesti pihlajan taimia (Sorbus aucuparia), mustikkaa (Vaccinium myrtillus), maitohorsmaa (Epilobium angustifolium), peltohanhikkia (Potentilla norvegica) ja metsämaitikkaa (Melampyrum sylvaticum). Matalassa vedessä: Caltha palustris c 1 c 9-10 Lysimachia thyrsiflora c 1 Lythrum salicaria 1 Persicaria amphibia 5 Vesirajassa: Calamagrostis canescens 6 Caltha palustris 4 Galium trifidum c 1- Juncus filiformis 1 Lysimachia thyrsiflora Lythrum salicaria 5 Mentha arvensis c 1- Phalaris arundinacea 1 Lehtipuuvyöhykkeessä: Alnus glutinosa 4-5 Alnus incana 1 Betula pubescens 3-4 Populus tremula 2-3 Salix aurita 4-5 Salix caprea

89 Muutos 1950-luvulta: Aluetta on laidunnettu vuonna Rannan edustalla on kasvanut harvakseltaan etenkin järviruokoa (Phragmites australis), järvikaislaa (Schoenoplectus lacustris), rantaluikkaa (Eleocharis palustris), ojasorsimoa (Glyceria fluitans) ja vesitatarta (Persicaria amphibia). Vesirajassa on kasvanut etenkin hernesaraa (Carex viridula) ja vesitatarta. Eulitoraalin yläosassa on kasvanut runsaasti etenkin piukkasaraa (Carex elata) ja suomyrttiä (Myrica gale). Rannan takana ollut soistunut lehto, mistä on valunut vesiä rantaan. Rahkasammalia (etenkin Sphagnum centrale) on esiintynyt myös rannassa. Alueen laidunnus on sittemmin päättynyt ja rannan lajisto muuttunut. Nykyisin rannan takana on hakkuuaukea ja runsaimpina rannassa kasvavia viiltosaraa () ja viitakastikkaa (Calamagrostis canescens) Eurola ei havainnut lainkaan. 95. KÄNNINLAHTI, JOUTSENO , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala sijaitsee Känninlahden etelärannalla lähellä lahden perukkaa. Kasvillisuus määritettiin vesirajan suunnassa noin 30 metrin matkalta. Kasvillisuus: Kasvillisuus lahden perukassa on rehevää ja vesiraja on epämääräinen. Uloimpana vedessä kasvaa runsaasti () järviruokoa (Phragmites australis). Järviruokokasvuston takana matalassa vedessä kasvaa useita raitoja (Salix caprea) sekä runsaasti viiltosaraa (), rentukkaa (Caltha palustris) ja keltakurjenmiekkaa (Iris pseudacorus). Kapean lehtipuuvyöhykkeen takana on jyrkkä (noin 1,5 metriä korkea) rantatörmä, missä kasvaa erityisesti metsäkuusia (Picea abies), metsäimarretta (Gymnocarpium dryopteris), metsäkortetta (Equisetum sylvaticum), pihlajia (Sorbus aucuparia), oravanmarjaa (Oxalis acetosella) sekä hajanaisesti mustikkaa (Vaccinium myrtillus). Matalassa, seisovassa vedessä: Caltha palustris Cardamine pratensis c Cicuta virosa Comarum palustre Equisetum fluviatile Galium trifidum Iris pseudacorus Lycopus europaeus Lythrum salicaria Phragmites australis Salix caprea Vesirajassa kasvaa hajanaisesti (): Caltha palustris Cardamine pratensis Lysimachia thyrsiflora Mentha arvensis Myosotis laxa Ranunculus repens Lehtipuuvyöhykkeessä vesirajan yläpuolella: Agrostis capillaris Agrostis gigantea Alnus glutinosa Alnus incana Calamagrostis canescens Calamagrostis epigejos Cardamine pratensis Deschampsia ceitosa Dryopteris carthusiana Equisetum arvense Equisetum sylvaticum Galium palustre Geum rivale Juncus filiformis Juniperus communis (1 m) Maianthemum bifolium Melampyrum pratense Mentha arvensis Orthilia secunda Oxalis acetosella Poa palustris Prunus padus Pyrola minor Rubus idaeus Scutellaria galericulata Sorbus aucuparia Vaccinium myrtillus Viola. Muutos 1950-luvulta: Vuonna 1952 vedessä on kasvanut järviruokoa ja harvakseltaan ojasorsimoa (Glyceria fluitans). Vesirajassa ja sen yläpuolella on kasvanut ojasorsimon ohella etenkin rantaluikkaa (Eleocharis palustris), rantaleinikkiä (Ranunculus reptans) ja rentohaarikkoa (Sagina procumbens). Järviruokoa lukuun ottamatta näitä lajeja ei enää havaittu rannassa vuonna Varsinainen rantavyöhyke on ollut laakea ja jopa 8-10 metriä leveä. Tätä rantavyötä on reunustanut jyrkkä, noin puoli metriä korkea rantatörmä. Rantatörmällä on kasvanut erityisesti terva- ja harmaaleppiä (Alnus glutinosa, A. incana). Sittemmin etenkin järviruoko ja rentukka ovat runsastuneet. Vuonna 2016 vesi oli selvästi korkeammalla kuin Eurolan kartoituksen aikana. Varsinaista kuivaa avoimen rannan vyöhykettä ei ollut, vaan matalassa seisovassa vedessä kasvoi runsaasti viiltosaraa, rentukkaa ja keltakurjenmiekkaa. Myös useampia pajuja kasvoi matalassa vedessä. Vesirajan takana rantatörmällä oli pääosin tervalepän muodostama lehtipuuvyöhyke. 96. HARAKKA Imatra Alkuperäinen näyteala on sijainnut Vuoksen luusualla Harakan sahan alueella. Nykyisin alue on Stora Enson tehdasaluetta ja alueen kartoittamista varten tarvitsisi erillisen luvan. 89

90 MUTA- JA TURVERANNAT (97 117) Kuva 40. Näytealat 97, 98 ja USKINLAHDEN LÄNSIREUNA , Lemi Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Alkuperäisen näytealan paikantaminen ei onnistu vaikeakulkuisen maaston ja syvien ojien vuoksi. Vuonna 2016 lajisto kartoitettiin lähempänä lahden perukkaa, mutta kuitenkin lahden länsirannalla. Kasvillisuus: Uskinlahti on järviruokovaltaista avoluhtaa. Lahden kuivemmissa reunaosissa kasvaa järviruo on seassa etenkin jouhisaraa (Carex lasiocarpa). Ranta on paikoitellen rahkasammalten (Sphagnum s.) peittämä ja paikoitellen matalassa vedessä esiintyy rimpivesihernettä (Utricularia intermedia). Alueella on kaksi 4 m 2 :n näyteruutua, joista ensimmäinen on Carex lasiocarpa Phragmites australis kasvustossa. Toinen sijaitsee lähempänä lahden perukkaa, missä tupasvilla (Eriophorum vaginatum) kasvaa valtalajina cm syvässä vedessä: Calamagrostis phragmitoides c 1 Carex lasiocarpa c Carex rostrata Comarum palustre Equisetum fluviatile Eriophorum angustifolium Myrica gale Phragmites australis 7 Utricularia intermedia Sphagnum papillosum Sphagnum subsecundum 1. näyteruutu (4 m²) Carex lasiocarpa Phragmites -kasvustossa: Carex lasiocarpa c 7 Comarum palustre 5-6 Equisetum fluviatile 6-7 Eriophorum angustifolium c 4 Myrica gale 5 Phragmites australis 7 Utricularia intermedia 7 2. näyteruutu (4 m²) tupasvillaa kasvalla alueella: Calamagrostis phragmitoides 5 Carex lasiocarpa 5 Carex rostrata c 1- Comarum palustre c 1- Drosera rotundifolia c 1- Equisetum fluviatile 6-7 Eriophorum angustifolium 5 Eriophorum vaginatum 6-7 Myrica gale 6 Pinus sylvestris c 1- Sphagnum papillosum 100 % Vaccinium oxycoccos 7 90

91 Muutos 1950-luvulta: Eurolan tekemien näyteruutujen sijaintien tarkka paikantaminen oli mahdotonta, mikä vaikeuttaa kasvillisuusmuutosten arviointia. Järviruoko on kuitenkin täyttänyt lähes koko Uskinlahden jo 1950-luvulla ja järviruokokasvusto on vaihettunut vähitellen jouhisarakasvustoksi. Jouhisaraa kasvoi Uskinlahdella matalassa vedessä edelleen runsaasti vuonna Paikoitellen jouhisaran korvaa tupasvilla (Eriophorum vaginatum). Vuonna 1953 jouhisarakasvuston takana kuivalla maalla on ollut siniheinäniitty (Molinia caerulea), missä on kasvanut myös jokseenkin runsaasti tupasvillaa ja harvakseltaan puita ja pensaita. Nuijasaraa (Carex buxbaumii) on kasvanut etenkin jouhisara- ja siniheinäkasvustojen rajalla. Lisäksi siniheinän seassa on kasvanut punakämmekkää (Dactylorhiza incarnata), joka on nykyisin uhanalainen. Laajaa siniheinäniittyä ja punakämmekkää ei havaittu Uskinlahden itäreunassa vuonna USKINLAHDEN PERUKKA , Lemi Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Uskinlahden perukan paikantaminen onnistui helposti. Lahden perukassa sijaitsee nykyisin kesämökki, joten kartoitus tehtiin mökin länsipuolella. Kasvillisuus: Uskinlahti on järviruokovaltaista avoluhtaa. Kasvillisuus vaihettuu syvässä vedessä kasvavasta järviruokokasvustosta saranevaksi ja edelleen kangasrämeeksi. Matalassa vedessä lähempänä rantaviivaa kasvaa järviruo on ohella runsaasti erityisesti pullosaraa (Carex rostrata). Lahden perukassa on kaksi 25 m 2 näyteruutua, joista ensimmäinen on Carex rostrata - Phragmites australis -vyöhykkeessä. Toinen näyteala on kuivemmalla vyöhykkeellä, jossa yleistyvät erityisesti jouhisara (Carex lasiocarpa) sekä luhtavilla (Eriophorum angustifolium), suomyrtti (Myrica gale) ja isokarpalo (Vaccinium oxycoccos). Turverannan kuivemmassa yläosassa runsastuvat rahkasammalet (Sphagnum p.), hieskoivu (Betula pubescens) ja mänty (Pinus sylvestris). 1. näyteruutu (25 m 2 ) Carex rostrata - Phragmites australis-vyöhykkeessä Calamagrostis phragmitoides c 1 Carex rostrata c 7 Drepanocladus. Drosera longifolia Drosera rotundifolia Menyanthes trifoliata 1-2 Myrica gale 3 Phragmites australis 6-7 Sphagnum subsecundum Utricularia intermedia 7 2. näyteruutu (25 m 2 ) Carex lasiocarpa - vyöhykkeessä: Andromeda polifolia 2 Carex lasiocarpa 7 Comarum palustre 2 Eriophorum angustifolium 5 Menyanthes trifoliata 2 Myrica gale 4-5 Phragmites australis 6 Pinus sylvestris 1 Rhynchoora alba 4 Sphagnum papillosum Sphagnum riparium Vaccinium oxycoccos 3-4 Luhdan puustoisessa reunaosassa yleistyvät: Andromeda polifolia 1-2 Aulacomnium palustre Betula pubescens 3-4 Carex canescens 1 Carex echinate 6 Carex lasiocarpa 4 Carex magellanica c 1- Carex nigra 1 Carex pauciflora c 1- Drosera rotundifolia 3 Eriophorum angustifolium 4-5 Eriophorum vaginatum 3 Menyanthes trifoliata 7 Molinia caerulea 6 Myrica gale 5-6 Peucedanum palustre c 1- Phragmites australis 6 Pinus sylvestris 4-5 Potentilla erecta c 1- Sphagnum angustifolium Sphagnum magellanicum Sphagnum papillosum Vaccinium oxycoccos 6 Muutos 1950-luvulta: Järviruoko kasvoi valtalajina Uskinlahden perukassa jo 1950-luvulla. Lahden keskiosan tiheän järviruokokasvuston takana, noin 30 cm syvässä vedessä on ollut laaja (noin 50 metriä leveä) jouhisarakasvusto. Vuonna 2016 järviruokokasvuston takana matalassa vedessä kasvoi runsaasti etenkin pullosaraa (Carex rostrata). Eurolan havaitseman jouhisarakasvuston takana on kasvanut runsaasti lettolierosammalta (Scorpidium scorpioides) sekä piukkasaraa (Carex elata) ja hernesaraa (Carex viridula). Hyvin matalassa vedessä ja vesirajan yläpuolella on kasvanut erittäin runsaasti ruskopiirtoheinää (Rhynchoora fusca), joka luokitellaan nykyisin silmälläpidettäväksi. Myös punakämmekkää (Dactylorhiza incarnata) on kasvanut lahdenperukassa. Edellä mainittuja lajeja ei havaittu alueella vuonna

92 1950-luvulla metsänrajassa on kasvanut runsaasti siniheinää (Molinia caerulea) ja sammalista etenkin jokapaikanrahkasammalta (Sphagnum angustifolium). Lahden perukassa on kasvanut myös tyypillistä rantalajistoa, kuten rantamataraa (Galium palustre), rantaminttua (Mentha arvensis) ja luhtavuohennokkaa (Scutellaria galericulata), joita ei havaittu vuonna Nykyisin metsän ja soistuneen rannan rajalla on tiheä rahkasammalpeite. Putkilokasveista raate (Menyanthes trifoliata) ja luhtavilla (Eriophorum angustifolium) kasvavat runsaimpina kangasrämeen reunaosassa. 99. USKINLAHDEN PERUKAN ITÄREUNA , Lemi Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Uskinlahden itäisellä rannalla kasvillisuus on rehevää ja myös ojat vaikeuttavat rannassa liikkumista. Eurola on kulkenut pitkin itärantaa, mutta vuonna 2016 kasvillisuus kartoitettiin vain 15 metrin matkalta. Vuonna 2016 kartoitetulta alueelta kasvillisuus jatkuu samantyyppisenä kohti pohjoista, joten alakuvaukset lienevät vertailukelpoisia. Kasvillisuus: Lahden keskiosassa kasvaa tiheälti järviruokoa (Phragmites australis). Avoluhdan matalammassa reunaosassa järviruo on seassa kasvaa runsaasti suursaroja (Carex p.) ja luhtavillaa (Eriophorum angustifolium) sekä paikoitellen rahkasammalia (Sphagnum p.). Vesirajassa, missä turvemaa vaihtuu kivennäismaaksi, kasvaa pääosin pajujen (Salix p.) muodostama lehtipuuvyöhyke. Kenttäkerroksessa runsaimpana kasvaa korpikastikka (Calamagrostis phragmitoides). Sammalista vesirajassa esiintyy muun muassa okarahkasammalta (Sphagnum squarrosum) ja palmusammalta (Climacium dendroides). Pajuvaltaisen vyöhykkeen jälkeen kasvillisuus jatkuu rehevänä ja lehtipuuvaltaisena. Pohjakerros on aukkoinen. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat viitakastikka (Calamagrostis canescens), rentukka (Caltha palustris) ja raate (Menyanthes trifoliata). Varpuja ei esiinny. Matalassa vedessä: Carex nigra Carex rostrata Comarum palustre Equisetum fluviatile Eriophorum angustifolium Lysimachia thyrsiflora Lythrum salicaria Peucedanum palustre Phragmites australis Sphagnum p. Utricularia intermedia Vesirajassa: Betula pubescens Calamagrostis phragmitoides Comarum palustre Deschampsia ceitosa Equisetum fluviatile Galium trifidum Lythrum salicaria Molinia caerulea Phragmites australis Pinus sylvestris (1,5-2 m) Rhamnus frangula Salix aurita Salix caprea Salix phylicifolia c c c c Puustoisella luhdalla: Betula pubescens Calamagrostis canescens Caltha palustris Carex nigra Comarum palustre Equisetum fluviatile Equisetum pratense Geum rivale Menyanthes trifoliata Molinia caerulea Phragmites australis Salix aurita Salix caprea c c Muutos 1950-luvulta: Vuonna 1952 matalassa vedessä on kasvanut järviruo on ohella runsaasti jouhisaraa (Carex lasiocarpa). Rannan yläosassa kuivemmalla maalla on kasvanut vyömäisenä kasvustona siniheinää (Molinia caerulea) ja jouhisaraa. Tupasluikka (Trichophorum ceitosum), jokapaikansara (Carex nigra), luhtasara (Carex vesicaria), piukkasara (Carex elata) ja luhtakastikka (Calamagrosis stricta) ovat paikoitellen muodostaneet pieniä kasvustoja. Lähdevesiä on tullut rantaan itärannan keskivaiheilla, missä on kasvanut muun muassa ruskopiirtoheinää (Rhynchoora fusca), nuijasaraa (Carex buxbaumii) sekä heterahkasammalta (Sphagnum warnstorfii). Näitä lajeja ei havaittu alueella vuonna Uskinlahti on edelleen järviruokovaltaista avoluhtaa. Lahden itäreunassa kasvaa kuitenkin nykyisin runsaasti myös viiltosaraa () sekä paikoitelleen luhtavillaa (Eriophorum angustifolium), ja vesirajassa alkaa esiintyä puustoisille luhdillle tyypillistä kasvillisuutta. 92

93 Kuva 41. Näytealat 100, 101, 102, 103, 104, 105, 106 ja MÄRKÄLÄNLAHDEN LÄNSIRANTA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala sijaitsee Märkälänlahden suussa pienessä poukamassa, puustoisella luhdalla. Poukama oli helposti paikannettavissa, mutta näytealan rajaaminen oli vaikeaa. Paikalla tehtiin kaksi 25 m²:n kasviruutua. Kasvillisuus: Poukamassa kasvaa tiheälti järviruokoa (Phragmites australis). Matalassa vedessä kasvaa (noin 5 metriä korkeita) tervaleppiä (Alnus glutinosa), hieskoivuja (Betula pubescens), raitoja (Salix caprea) ja virpapajuja (Salix aurita). Tämän lehtipuuvyön takana kasvillisuus on avoimempaa ja kenttäkerroksen valtalajina kasvaa luhtasara (Carex vesicaria). Matalassa vedessä: Calamagrostis canescens Climacium dendroides Iris pseudacorus Juncus filiformis Lysimachia thyrsiflora Lythrum salicaria Phragmites australis Sphagnum centrale Sphagnum squarrosum 1. näyteruutu (25 m²) matalassa vedessä: Calamagrostis canescens 7 Comarum palustre 5 Lysimachia thyrsiflora c 1-5 Lythrum salicaria 5 Phragmites australis 6 Sphagnum squarrosum 100 % 2. näyteruutu (25 m²) lehtipuuvyön takana: Calliergon cordifolium Caltha palustris c 1- Carex vesicaria 7 Comarum palustre 4 Equisetum fluviatile c 1- Galium palustre 4 Juncus filiformis 4 4 Lythrum salicaria 4 Phragmites australis 5 Salix caprea c 1- Sphagnum squarrosum 100 % 93

94 Muutos 1950-luvulta: Karja on laiduntanut alueella 1950-luvulla. Tuolloin vedessä on kasvanut ratamosarpiota (Alisma plarntago-aquatica), viiltosaraa (), jouhisaraa (Carex lasiocarpa) ja järviruokoa (Phragmites australis). Vesirajassa on kasvanut etenkin pullosaraa (Carex rostrata) ja vähän keräpäärahkasammalta (Sphagnum subsecundum). Vesirajan yläpuolella on kasvanut leveänä vyömäisenä kasvustona jokapaikansaraa (Carex nigra). Rannassa on kasvanut myös jäkkiä (Nardus stricta), joka on nykyisin silmälläpidettävä. Rantalaidunnus on sittemmin päättynyt ja lehtipuut, järviruoko sekä rahkasammalet ovat runsastuneet. Uusina lajeina ja runsaina alueella kasvavat nykyisin luhtasara, viitakastikka ja okarahkasammal MÄRKÄLÄNLAHDEN LÄNSIRANTA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Alkuperäinen näyteala on sijainnut Märkälänlahden länsirannassa kivikkoisessa mutarannassa pientä saarta vastapäätä ja sen paikantaminen oli helppoa. Eurola ei ole ilmoittanut alan pituutta. Vuonna 2016 kasvillisuus kartoitettiin vesirajan suunnassa 10 metrin matkalta. Kasvillisuus: Kasvillisuus Märkälänlahdella on rehevää ja vedessä kasvaa paikoitellen erittäin tiheitä järviruokokasvustoja (Phragmites australis), mutta näytealan edustalla vedessä on kasvillisuutta harvemmassa. Matalassa vedessä kasvaa jokseenkin runsaasti etenkin viiltosaraa () ja vesirajan yläpuolella on tiheä lehtipuuvyöhyke. Lehtipuiden tyvellä, kuivalla maalla kasvaa jokseenkin runsaasti () kangasmaitikkaa (Melampyrum pratense), mustikkaa (Vaccinium myrtillus) ja puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea). Kapean lehtipuuvyöhykkeen takana yleistyy kangasmetsille tyypille kasvillisuus. Ylempänä rinteessä on hakkuuaukea, jossa kasvaa runsaasti etenkin vadelmaa (Rubus idaeus). Matalassa vedessä: Comarum palustre Equisetum fluviatile Juncus filiformis Lysimachia thyrsiflora Lythrum salicaria Phragmites australis Välittömästi vesirajan yläpuolella lehtipuuvyöhykkeessä: Alnus glutinosa Betula pubescens Calamagrostis phragmitoides Cicuta virosa Comarum palustre Galium palustre Iris pseudacorus Juncus filiformis Lythrum salicaria Mentha arvensis Molinia caerulea Persicaria amphibia Rhamnus frangula Salix aurita Salix caprea Scutellaria galericulata c Muutos 1950-luvulta: Eurolan alakuvaus pitää sisällään vain listan rannassa kasvavista lajeista, joten kasvillisuusmuutosten arviointi on vaikeaa. Lajistossa on kuitenkin joitakin muutoksia havaittavissa. Eurola ei ole aikoinaan havainnut rannassa lainkaan järviruokoa (Phragmites australis), viiltosaraa () eikä luhtavuohennokkaa (Scutellaria galericulata), jotka vuonna 2016 kasvoivat rannassa jokseenkin runsaina. Vuonna 1952 rannassa on kasvanut mm. röyhyvihvilää (Juncus effusus), tähtisaraa (Carex echinata) ja pieniä (5 cm) männyn (Pinus sylvetris) taimia. 94

95 102. MÄRKÄLÄNLAHDEN LÄNSIRANTA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala sijaitsee Märkälänlahden länsirannalla Häyhänniemeä vastapäätä ja oli helppo paikantaa. Häyhänniemen kannaksella kasvaa nykyisin tiheä järviruokokasvusto. Vuonna 2016 kasvillisuus kartoitettiin tämän järviruokovaltaisen avoluhdan länsireunassa. Kasvillisuus: Matalassa vedessä on tiheälti (7-9) järviruokoa (Phragmites australis). Vesirajassa kasvaa pääosin raitojen (Salix caprea) ja tervaleppien (Alnus glutinosa) muodostama lehtipuuvyöhyke. Vesirajassa kasvaa erittäin runsaasti (c) myös luhtasaraa (Carex vesicaria). Sammalista vesirajassa kasvaa etenkin palmusammalta (Climacium dendroides). Rannan lajisto: Alnus glutinosa Betula pendula Calamagrostis phragmitoides Carex nigra Carex vesicaria Comarum palustre Equisetum fluviatile Lythrum salicaria Melampyrum pratense Phragmites australis Pinus sylvestris Salix caprea Näyteruutu (25 m²) vesirajassa: Betula pendula c 1- Calamagrostis phragmitoides 4 Carex nigra Carex vesicaria 7 Comarum palustre 7 Equisetum fluviatile c 5 Lythrum salicaria 4 Melampyrum pratense c 1- Phragmites australis 6-7 Salix caprea 3 Muutos 1950-luvulta: Karja on laiduntanut rannassa 1950-luvulla. Vedessä on kasvanut harvakseltaan viiltosaraa (Carex acuta) ja ojasorsimoa (Glyceria fluitans). Häyhänniemen kannasta on peittänyt 5-10 cm:n vesikerros. Tässä hyvin matalassa vedessä on kasvanut runsaasti pullosaraa (Carex rostrata). Kannaksen sivulla on kasvanut jokapaikansaraa (Carex nigra) vyömäisenä kasvustona. Laidunnus on sittemmin päättynyt ja nykyisin Häyhänniemen kannaksella matalassa vedessä kasvaa laaja ja tiheä järviruokokasvusto ja vesirajassa on pääosin pajujen muodostama lehtipuuvyöhyke. Järviruo on seassa kasvaa etenkin luhtasaraa (Carex vesicaria). Järviruokoa ei havaittu rannassa lainkaan vuonna MÄRKÄLÄNLAHDEN LÄNSIRANTA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Märkälänlahden länsireunassa sijaitsee ojitettu suoalue, joka on pääosin järviruokovaltaista avoluhtaa. Alkuperäisen näytealan tarkka paikantaminen oli mahdotonta. Varsinaisesta vesirajasta ei päässyt kulkemaan syvemmälle, joten alueella tehtiin yksi koeruutu matalassa vedessä turve- ja kivennäismaan rajassa. Kasvillisuus: Avoluhdan keskiosissa kasvaa tiheälti järviruokoa (Phragmites australis) sekä paikoitellen kuivemmilla pinnoilla koivuja (Betula p.). Järviruo on ohella matalassa ve- 95

96 dessä kasvaa runsaasti etenkin luhtasaraa (Carex vesicaria) ja korpikastikkaa (Calamagrostis phragmitoides). Vesirajassa ja välittömästi sen yläpuolella kasvaa jokseenkin runsaasti () juolukkaa (Vaccinium uliginosum), hajanaisesti () virpapajuja (Salix aurita), vähän () suoputkea (Peucedanum palustre) ja yksi kiiltopaju (Salix phylicifolia). Näyteruutu (25 m²) matalassa vedessä: Calamagrostis canescens Calamagrostis phragmitoides Carex canescens Carex nigra Carex vesicaria Eriophorum angustifolium Juncus filiformis Phragmites australis Muutos 1950-luvulta: Alan paikantaminen oli vaikeaa, mikä vaikeuttaa myös kasvillisuusmuutosten arviointia. Eurola on luokitellut suon Carex lasiocarpa -kalvakkanevaksi. Jouhisaran ohella suolla on kasvanut runsaasti tupasvillaa (Eriophorum vaginatum) ja paikoitellen suomyrttiä (Myrica gale). Alueella on kuitenkin ollut myös avoimia paikkoja, missä on kasvanut syvemmässä vedessä ulpukkaa (Nuphar lutea) ja viiltosaraa (), sekä näiden seassa harvakseltaan järviruokoa. Nykyisin tällä suoalueella kasvaa erittäin laaja ja tiheä järviruokokasvusto ja järviruo on seassa etenkin luhtasaraa. Eurolan havaitsemaa kapeaosmankäämiä (Typha angustifolia) ei havaittu vuonna Jouhisaraa (Carex lasiocarpa) kasvoi rannassa vähän, mutta kalvakkarahkasammalta (Sphagnum papillosum) ei näytealan kohdalla havaittu MÄRKÄLÄNLAHDEN PERUKKA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Alkuperäisen näytealan tarkan sijainnin paikantaminen ja rajaaminen oli haastavaa, joten kasvillisuus määritettiin kahdesta satunnaisesti valitusta 25 m²:n näyteruudusta. Kasvillisuus: Märkälänlahden perukka on pääosin järviruokovaltaista avoluhtaa. Paikoitellen mätäinnoilla kasvaa matalia, noin 2 metriä korkeita mäntyjä (Pinus sylvestris) ja hieskoivuja (Betula pubescens) sekä suomyrttiä (Myrica gale). Aivan lahden perukassa on yhtenäinen rahkasammalpeite, kasveista runsaimpina esiintyvät järviruoko ja tupasvilla (Eriophorum vaginatum). Lähempänä varsinaista vesirajaa rahkasammalia on enää paikoitellen ja järviruo on seassa kasvaa erityisesti kurjenjalkaa (Comarum palustre) ja pullosaraa (Carex rostrata). Järviruoko runsastuu ja rahkasammalpeite häviää liikuttaessa tästä kohti lahden keskiosaa. Leveäosmankäämi (Typha latifolia) () muodostaa vyömäisen kasvuston ennen lahden keskiosassa kasvavaa tiheää (7-9) järviruokokasvustoa. Lahden perukassa: Andromeda polifolia Aulacomnium palustre Betula pubescens Carex lasiocarpa Carex rostrata Chamaedaphne calyculata Comarum palustre Drosera rotundifolia Equisetum fluviatile Eriophorum vaginatum Galium trifidum Menyanthes trifoliata Myrica gale Peucedanum palustre Phragmites australis Pinus sylvestris Polystrichum strichum Sphagnum angustifolium Sphagnum magellanicum Sphagnum papillosum Sphagnum riparium Straminergon stramineum Vaccinium oxycoccos 1. näyteruutu (25 m 2 ) mätäinnalla: Andromeda polifolia 6-7 Aulacomnium palustre 1 % Betula pubescens (< 2 m) 1 Chamaedaphne calyculata 5 Eriophorum vaginatum 6-7 Myrica gale 6-7 Phragmites australis 6 Pinus sylvestris (< 2 m) 3 Polytrichum strichum 5 % Sphagnum angustifolium 50 % Sphagnum magellanicum 50 % Straminergon stramineum + % Vaccinium oxycoccos näyteruutu (25 m 2 ) lähempänä vesirajaa (suursaranevaa): Carex lasiocarpa 6-7 Carex rostrata 7 Chamaedaphne calyculata c 1- Comarum palustre 7 Galium trifidum c 1- c 1- Myrica gale c 1- Peucedanum palustre 1 Phragmites australis 6 Sphagnum riparium 50 % 96

97 Muutos 1950-luvulta: Kasvillisuus oli rehevää Märkälänlahden perukassa jo 1950-luvulla. Valtaosa rannasta on ollut Carex lasiocarpa -suursaranevaa. Uloimpana vedessä on kasvanut ulpukkaa (Nuphar lutea) ja järvikaislaa (Schoenoplectus lacustris) ja niiden takana pohjanlummetta (Nymphaea candida) ja vesitatarta (Persicaria amphibia). Lähimpänä rantaa on kasvanut laajalti kapeaosmankäämiä (Typha angustifolia). Pohjanlumpeen ja vesitattaren seassa on kasvanut hajanaisesti järviruokoa, joka on sittemmin runsastunut. Matalassa vedessä valtalajeina ovat kasvaneet jouhisara (Carex lasiocarpa) ja pullosara (Carex rostrata). Mätäinnoilla on kasvanut erityisesti suomyrttiä. Luhtakastikkaa (Calamagrostis stricta) ja kurjenjalkaa (Comarum palustre) on kasvanut paikoin runsaasti. Vuonna 1952 Eurola havaitsi Märkälänlahden perukassa myös maariankämmekkää ja punakämmekkää (Dactylorhiza maculata, D. incarnata) MÄRKÄLÄNLAHDEN ITÄRANTA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella sekä Paikantaminen ja maankäyttö: Alkuperäisten näytealojen tarkka paikantaminen oli vaikeaa. Näytealat ovat sijainneet hyvin lähellä toisiaan, mutta Märkälänlahteen laskevan puron molemmin puolin. Nykyisin leveät ojat rajoittavat alueella kulkua useasta suunnasta. Uusi alakuvaus tehtiin mutkittelevan ojan eteläpuolella. Kasvillisuus kartoitettiin tekemällä kolme 25 m²:n kasviruutua edeten suon puustoiselta reunaosalta kohti syvemmässä vedessä kasvavaa järviruokokasvustoa. Kasvillisuus: Kohde on noin hehtaarin laajuinen avoluhta, joka rajautuu idän suunnassa tupasvillasrämeeseen. Rämeellä valtalajeina kasvavat mänty (Pinus sylvestris), hieskoivu (Betula pubescens), tupasvilla (Eriophorum vaginatum) ja korpikarhunsammal (Polytrichum commune). Avoluhdan kuivemmassa reunaosassa on yhtenäinen sammalpeite ja paikoitellen kasvaa matalia mäntyjä. Kenttäkerroksessa runsaimpana kasvavat jouhisara (Carex lasiocarpa), tupasvilla (Eriophorum vaginatum) ja isokarpalo (Vaccinium oxycoccos). Suon keskiosassa kasvaa runsaana viitakastikkaa (Calamagrostis canescens) ja syvemmässä vedessä kasvavaa järviruokokasvustoa kohti valtalajiksi vaihtuu kurjenjalka (Comarum palustre). Kolmannen näyteruudun kohdalla rantaa ilmentävät lajit runsastuvat ja rahkasammalia ei enää esiinny. Järviruoko (Phragmites australis) runsastuu syvemmälle mentäessä ja uloimpana vedessä kasvaa tiheä järviruokokasvusto (7-9). 1. näyteruutu (25 m 2 ) suon puustoisessa reunaosassa ( , ): Carex lasiocarpa 7 Carex rostrata 3-4 Chamaedaphne calyculata 3-4 Eriophorum angustifolium 6-7 Eriophorum vaginatum 7 Menyanthes trifoliata 3-4 Myrica gale c 1- Pinus sylvestris (< 2 m) 4-5 Polytrichum commune 5 % Sphagnum p. 95 % - S. angustifolium, S. papillosum Straminergon stramineum + % Utricularia intermedia c 1- Vaccinium oxycoccos 7 2. näyteruutu (25 m 2 ) avoluhdan keskiosassa (suursaranevaa) ( , ): Carex rostrata 4-5 Calamagrostis canescens 6-7 Carex lasiocarpa c 7 Equisetum fluviatile c 1- Eriophorum angustifolium 3 Sphagnum subsecundum 100 % Utricularia intermedia c 1-3. näyteruutu (25 m 2 ) lähellä vesirajaa ( , ): Carex lasiocarpa 6-7 Calamagrostis canescens 5-6 Carex rostrata 5-6 Comarum palustre c 6-7 Equisetum fluviatile c 1- Lythrym salicaria c 1- Phragmites australis 6-7 Salix phylicifolia (1 m) c 1- Utricularia intermedia Muutos 1950-luvulta: Alkuperäisten alojen tarkka paikantaminen oli mahdotonta, joten myös kasvillisuusmuutosten arviointi on haastavaa. Koealat 105 ja 107 ovat sijainneet suoniityillä, joiden edustalla vedessä on kasvanut runsaasti etenkin viilto- ja piukkasaraa (, C. elata). Matalassa vedessä on kasvanut laajoja pullo- ja jouhisarakasvustoja (Carex rostrata, C. lasiocarpa). Kuivemmissa osissa on kasvanut etenkin hieskoivuja (Betula pubescens) ja jokapaikansaraa (Carex nigra). Koeala 106 on sijainnut kohoumalla, missä on kasvanut erittäin runsaasti suomyrttiä (Myrica gale). Karja on ilmeisesti laiduntanut alueella 1950-luvun alussa. Sittemmin laidunnus on päättynyt, aluetta on ojitettu ja etenkin järviruoko ja rahkasammalet ovat runsastuneet. Jouhisara kasvaa edelleen alueella yhtenä valtalajina. Suomyrttiä havaittiin enää yksi yksilö. 97

98 Kuva 42. Näytealat 108 ja VANHA-TURKIA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella ja Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala sijaitsee mutapohjaisessa poukamassa ja se oli helposti paikannettavissa. Välittömästi poukaman takana kulkee Kotaniementie ja tien toisella puolella on leveä oja. Kasvillisuus: Poukaman rannassa kasvillisuus on hyvin rehevää, eikä selvää vyöhykkeisyyttä ole havaittavissa. Syvässä vedessä kasvaa runsaasti () järviruokoa (Phragmites australis) ja hajanaisesti () kilpukkaa (Hydrocharis morsus-ranae). Matalassa vedessä ja vesirajassa kasvaa etenkin korpikastikkaa (Calamagrostis phragmitoides), kurjenjalkaa (Comarum palustre) ja leveäosmankäämiä (Typha latifolia). Matalassa vedessä kasvaa myös isolimaskaa (Spirodela polyrhiza), joka kilpukan ohella esiintyy tyypillisesti ravinnepitoisissa vesistöissä. Vesirajan yläpuolella tienvarressa kasvaa runsaasri nuoria lehtipuita, erityisesti raitoja (Salix caprea) ja virpapajuja (Salix aurita). Matalassa vedessä ja vesirajassa: Carex rostrata Calamagrostis phargmitoides Calamagrostis stricta Caltha palustris Cardamine pratensis c Carex vesicaria Cicuta virosa Cirsium palustre Comarum palustre Equisetum fluviatile c Galium palustre Glyceria fluitans Iris pseudacorus Juncus effusus Juncus filiformis Lemna minor Lycopus europaeus Lysimachia thyrsiflora Lythrum salicaria Myosotis laxa Persicaria amphibia Peucedanum palustre Phalaris arundinacea Phragmites australis Scutellaria galericulata Spirodela polyrhiza Typha latifolia Kuivalla maalla lähellä piennarta: Agrostis capillaris Alnus glutinosa Alnus incana Alopecurus pratensis Artemisia vulgaris Betula pubescens Calamagrostis epigejos Cirsium arvense Deschampsia ceitosa Elymus repens Epilobium adenocaulon Epilobium angustifolium Filipendula ulmaria Lathyrus pratensis Lythrum salicaria Persicaria amphibia Phalaris arundinacea Poa palustre Ranunculus repens Rubus idaeus Salix aurita Salix caprea Salix phylicifolia Scirpus sylvaticus Scutellaria galericulata Urtica dioica Vicia cracca 98

99 Muutos 1950-luvulta: Ranta on toiminut hevoslaitumena 1950-luvun alkupuolella. Koealan läpi on kulkenut jo tuolloin oja ja hiekkatie. Lahtea on reunustanut tiheä järviruokokasvusto ja sen takana on ollut 20 metriä leveä jouhisarakasvusto (Carex lasiocarpa). Vedessä on kasvanut vähän kilpukkaa ja isolimaskaa jo 1950-luvulla. Supralitoraaliosa on ollut suota ja suurimmaksi osaksi isovarpurämettä. Varsinaisen rantavyöhykkeen ja isovarpurämeen rajalla on ollut laaja jokapaikansarakasvusto (Carex nigra) ja pienehkö luhtaröllikasvusto (Agrostis canina). Laidunnus alueella on sittemmin päättynyt ja nykyisin vesirajassa kasvaa runsaasti pajuja. Myös pientareille tyypilliset lajit ovat runsastuneet. Tupasvilla (Eriophorum vaginatum) ja mänty (Pinus sylvestris) kasvavat valtalajeina koealan läpi kulkevan tien ja ojan toisella puolella ILOTTULA , Lappeenranta Poukaman paikantaminen onnistui helposti. Alueelle on kuitenkin rakennettu omakotitalo ja hoidettu piha-alue yltää rantaan saakka, joten uutta lajikartoitusta ei tehty MUUKKO , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala sijaitsee noin hehtaarin kokoisella avoluhdalla, joka oli helposti paikannettavissa. Eurolan tekemien kasviruutujen tarkoista sijainneista ei ole tietoja. Vuonna 2016 tehtiin kaksi kasviruutua (4 m²) suon puustoisessa reunaosassa ja kaksi kasviruutua lähempänä syvässä vedessä kasvavaa järviruokokasvustoa. Kasvillisuus: Puustoinen luhta Suon puustoisella reunaosalla kasvaa runsaasti hieskoivuja (Betula pubescens) ja suomyrttiä (Myrica gale). Kenttäkerroksen valtalaji on tupasvilla (Eriophorum vaginatum), myös jokapaikansara (Carex nigra) on paikoitellen runsas. 1. näyteruutu (4 m²) Betula pubescens (< 2 m) c 1- Carex rostrata 4-5 Chamaedaphne calyculata 4-5 Eriophorum vaginatum c 8-9 Sphagnum p. 50 % 2. näyteruutu (4 m²) Betula pubescens (< 2m) 3 Chamaedaphne calyculata 7 Eriophorum vaginatum 6-7 Sphagnum p. 40 % Vaccinium oxycoccos 5 Avoluhta Avoluhdan kuivemmassa reunaosassa on yhtenäinen rahkasammalpeite ja kenttäkerroksen valtalajit ovat tupasvilla ja pullosara (Carex rostrata). Järviruoko (Phragmites australis) ja kurjenjalka (Comarum palustre) runsastuvat mentäessä kohti syvässä vedessä kasvavaa tiheää järviruokokasvustoa. Sammalista runsaimpana kasvaa rämerahkasammal (Sphagnum angustifolium). Uloimpana rannassa syvässä vedessä kasvaa runsaasti () ulpukkaa (Nuphar lutea) sekä jokseenkin runsaasti () isovesihernettä (Utricularia vulgaris). 1. näyteruutu (4 m²) avoluhdan kuivemmalla reunaosalla: Carex lasiocarpa 3-4 Carex rostrata 6-7 Chamaedaphne calyculata c 1- Eriophorum vaginatum 5-6 Sphagnum. 100 % 2. näyteruutu (4 m²) lähempänä syvässä vedessä kasvavaa järviruokokasvustoa Calamagrostis stricta c 1- Comarum palustre 6-7 Phragmites australis c 7-8 Sphagnum p. 100 % 99

100 Muutos 1950-luvulta: Alkuperäisten näyteruutujen paikantaminen oli mahdotonta, joten kasvillisuusmuutosten arviointi on haastavaa luvulla jouhi- ja pullosara (Carex lasiocarpa, C. rostrata) ovat kasvaneet valtalajeina matalassa vedessä. Järviruokoa on kasvanut vedessä hajanaisesti. Myös luhtaröllivaltaiset (Agrostis canina) kasvustot ovat peittäneet melko suuria aloja suoniityn pinta-alasta. Valtaosa suoniittyä on kuitenkin ollut jokapaikansaravaltaista (Carex nigra). Varsinaisen rantavyöhykkeen takana suolla on kasvanut valtalajeina jouhisaraa, tupasvillaa (Eriophorum vaginatum), suomyrttiä (Myrica gale) ja koivuja (Betula.). Alueella kasvaa näitä lajeja edelleen runsaasti, mutta järviruoko on runsastunut huomattavasti MYLLYSAAREN ITÄRANTA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Alueella sijaitsee nykyisin Flowpark-seikkailupuisto. Näytealan kohdalle rantaan on tuotu soraa ja rakennettu laitureita. Ranta-alue on aidattu. Kasvillisuus on harvaa vedessä ja vesirajan yläpuolella. Tarkempaa kartoitusta ei tehty. Kuva 43. Näyteala MYLLYSAAREN JA KAHI- LANNIEMEN VÄLISEN LAHDEN PERUKKA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella ja Paikantaminen ja maankäyttö: Näyteala lahden perukassa oli helposti paikannettavissa. Ranta on nykyisin voimakkaasti ihmisen muokkaamaa aluetta. Lahden perukkaan on tuotu hiekkaa ja siellä sijaitsee aidattu koirien uimapaikka. Aidattu hiekkainen alue on lähes kasviton. Myllysaaresta kulkee rantaa myötäilevä polku lahden perukkaan, ja perukan takana sijaitsee parkkipaikka. Kasvillisuus kuvattiin lahden perukassa aidatun alueen länsipuolella. 100

101 Kasvillisuus: Lahden perukassa kasvaa jokseenkin runsaasti ulpukkaa (Nuphar lutea) ja paikoitellen leveäosmankäämiä (Typha latifolia). Vesirajassa kasvaa paikoitellen runsaasti jättipalsamia (Impatiens glandulifera). Vesirajan yläpuolella loivalla rantatörmällä kasvillisuus on rehevää ja siinä esiintyy runsaasti myös pientareille tyypillistä lajistoa. Valtalajit rantatörmällä ovat tervaleppä (Alnus glutinosa), jättipalsami ja nokkonen (Urtica dioica). Vedessä: Nuphar lutea Typha latifolia Hiekalla matalassa vedessä ja vesirajassa: Alopecurus geniculatus Calamagrostis phragmitoides Impaties glandulifera Lythrum salicaria Persicaria amphibia Phalaris arundinacea Phragmites australis Scutellaria galericulata c c Vesirajan yläpuolella loivalla rantatörmällä: Achillea millefolium Aegopodium podagraria Agrostis capillaris Alnus glutinosa Alnus incana Alnus incana f. angustissima muutama kookas yksilö Alopecurus geniculatus Angelica sylvestris Artemisia vulgaris Betula pendula Cirsium arvense Dactylis glomerata Epilobium hirsutum Equisetum arvense Festuca rubra Filipendula ulmaria Impatiens glandulifera c Lathyrus pratensis Lolium perenne c Matricaria discoidea Mentha arvensis c Phleum pratense Phragmites australis Plantago major Poa palustris Poa pratensis Ranunculus repens c Rumex crius c 1- Taraxacum. Trifolium pratense Trifolium repens Tussilago farfara Ulmus glabra c 1- Urtica dioica Vicia cracca Muutos 1950-luvulta: Maisema on muuttunut huomattavasti luvulla maaperä on ollut mutaa ja turvetta, mutta sittemmin lahden perukkaan on tuotu täytemaahiekkaa ja myös rannan lajisto on muuttunut. Vuonna 1952 vedessä on kasvanut 10 metrin leveälti järviruokoa (Phragmites australis). Matalassa vedessä on kasvanut runsaasti pullo- ja piukkasaraa (Carex rostrata, C. elata) sekä luhtakastikkaa (Calamagrostis stricta). Vesirajan yläpuolella eulitoraalilla on kasvanut luhtakastikkaa erittäin runsaasti. Supralitoraaliosassa on kasvanut erityisesti hieskoivuja (Betula pubescens) ja suo-orvokkeja (Viola palustris). Noin 30 metriä leveän puu- ja pensasvyöhykkeen takana on ollut pelto, missä nykyisin sijaitsee pysäköintipaikka PAPPILANLAHDEN PERUKAN LÄNSIREUNA , Lappeenranta Eurola vieraili alueella ja Näyteala sijaitsee nykyisin Kahilanniemen golfkentän alueella ja lyöntiharjoitusalueen välittömässä läheisyydessä, joten uutta alakuvausta ei tehty. Kuva 44. Näyteala

102 114. PAPPILANNIEMI, POUKAMA NIEMEN KÄRJESSÄ , Lappeenranta Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: Poukaman paikantaminen onnistui helposti. Pappilanniemessä kulkee luontopolku, mutta lahden perukka ei ole suoraan ihmistoiminnan vaikutuksen alaisena. Kasvillisuus: Näyteala sijaitsee matalassa mutarannassa. Vedessä on runsaasti lehtikariketta ja kasvillisuus rehevää. Uloimpana vedessä on tiheä järviruokokasvusto (Phragmites australis) ja sitä reunustaa matalassa vedessä kasvava pajukko. Vesirajan ja pajukon välissä, matalassa seisovassa vedessä kasvaa runsaasti rentukkaa (Caltha palustris). Vesirajan yläpuolella kuivalla maalla kasvaa etenkin tuomia (Prunus pradus) ja tervaleppiä (Alnus glutinosa). Paikoitellen vesirajassa kasvaa palmusammalta (Climacium dendroides), okarahkasammalta (Sphagnum squarrosum) ja luhtakuirisammalta (Calliergon cordifolium). Lisäksi vesirajassa on noin 1,5 metriä korkea kivi, millä kasvaa tervaleppä (Alnus glutinosa), hieskoivu (Betula pubescens), pihlaja (Sorbus aucuparia), mustikkaa (Vaccinium myrtillus), puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea), käenkaalia (Oxalis acetosella), ahomansikkaa (Fragaria vesca), metsäalvejuurta (Dryopteris carthusiana), metsäimarretta (Gymnocarpium dryopteris) ja rohtotädyke (Veronica officinalis). Rannan takana on lehtometsää, missä pohjakerros on aukkoinen ja valtapuuna kasvaa harmaaleppä (Alnus incana). Uloimpana vedessä: Nuphar lutea 6 Phragmites australis 7 Salix caprea 4-5 Matalassa seisovassa vedessä: Alnus glutinosa s p 3-4 Barbarea stricta c 1- Caltha palustris c 6 Carex vesicaria 5-6 Galium palustre 3 Galium trifidum 3 Lycopus europaeus c 6 Lysimachia thyrsiflora 6 4 Lythrum salicaria 4 Mentha arvensis 6 Vesirajassa: Comarum palustre c 1- Filipendula ulmaria 4-5 Galium palustre 3 Galium trifidum 3 Lycopus europaeus c 6 Lysimachia thyrsiflora 6 4 Mentha arvensis 6 Ranunculus repens c 1- Kuivalla maalla heti vesirajan yläpuolella: Acer platanoides 1 Alnus glutinosa 4 Betula pubescens 4 Dryopteris carthusiana 2-3 Filipendula ulmaria 6 Lysimachia thyrsiflora 6 2 Populus tremula 1 Prunus padus c 6 Rhamnus frangula 2-3 Muutos 1950-luvulta: 1950-luvulla vedessä on kasvanut runsaasti ratamosarpiota (Alisma plantago-aquatica). Vesirajan yläpuolella eulitoraalilla ruokohelpi (Phalaris arundinacea), pullosara (Carex rostrata), luhtasara (Carex vesicaria), korpikaisla (Scirpus sylvaticum) ja luhtakastikka (Calamagrostis stricta) ovat muodostaneet pieniä kasvustoja. Näitä on seurannut korkea paju- ja tervaleppävyö, missä kenttäkerroksen valtalajina on kasvanut nurmirölli (Agrostis capillaris). Lahden perukka on alkanut sittemmin sulkeutua. Vuonna 2016 vesi oli niin korkealla, että perukkaa reunustavat pajut kasvoivat vedessä. Vyömäisen pajukasvuston takana kasvillisuus on rehevää ja valtalajeina lahden perukassa kasvaa nykyisin rentukkaa (Caltha palustris) ja järviruokoa (Phragmites australis), joita Eurola ei aikanaan havainnut alueella lainkaan. Sammalistossa ei ole tapahtunut suuria muutoksia LAURITSALA Lappeenranta Eurola vieraili alueella Näyteala sijaitsee nykyisin Kaukaan tehdasalueella, joten kartoitusta varten tarvittaisiin erillinen lupa. Alue on voimakkaasti ihmisen muokkaamaa. Alueelle on tuotu täytemaata ja alue on suurimmaksi osaksi asfaltoitu. Vuonna 1953 maaperä alueella on ollut sahanpurunsekaista turvetta ja valtalajeina näytealalla on kasvanut jokapaikansaraa (Carex nigra) ja kiiltopajuja (Salix phylicifolia). 102

103 116. HONKALAHTI, JOUTSENO Lappeenranta Eurola vieraili alueella Näyteala sijaitsee nykyisin Honkalahden tehdasalueella ja kartoitusta varten tarvittaisiin erillinen lupa, joten kartoitusta ei tehty. Näyteala on alun perin sijainnut Hackmannin sahan itäpuolella, yhtiön asuintalojen olevassa rannassa, minne on virrannut vettä pelloilta sekä likavesiä asunnoista. Maaperä rannassa on ollut mutaa. Pullosara (Carex rostrata), ruokohelpi (Phalaris arundinacea), rönsyrölli (Agrostis stolonifera), luhtakastikka (Calamagrostis stricta) ja nurmilauha (Deschampsia ceitosa) ovat kasvaneet rannassa tiheinä kasvustoina. Kuva 45. Näyteala LIIPPILAHTI, NISKALAMPI , Imatra Eurola vieraili alueella Paikantaminen ja maankäyttö: 1950-luvulla Liippilahti oli yhteydessä Saimaaseen ja ranta toimi lastauaikkana ja venerantana. Vanhan lastaupaikan sijainnista ei ole tarkkaa tietoa, mutta näytealan paikannus onnistui suhteellisen hyvin Eurolan tutkielman liitteenä olleen kartan avulla. Rannassa kulkee hiekkainen autotie. Eurola ei maininnut alan pituutta; uuden kuvauksen näyteala rajattiin 30 metriin. Kasvillisuus: Kasvillisuus mutapohjaisessa rannassa on rehevää. Syvässä vedessä lahden keskiosassa kasvaa erittäin runsaasti (c) uistinvitaa (Potamogeton natans), runsaasti () ulpukkaa (Nuphar lutea) ja hajanaisesti () lummetta 103