SULKAPALLON HUIPPU-URHEILUJÄRJESTELMÄN KEHITYSPROSESSI 11/2008 3/2010

Transkriptio

1 LAJILIITTOJEN HUIPPU-URHEILUJÄRJESTELMÄT KEHITTÄMISOHJELMA SULKAPALLON HUIPPU-URHEILUJÄRJESTELMÄN KEHITYSPROSESSI 11/2008 3/2010 LOPPURAPORTTI YTIMESSÄ Urheilijan valmentautumisen arki Tätä ydintä tukemaan tarvitaan lajille liiton ohjaama kokonaisvaltainen huippu-urheilujärjestelmä. Tässä kehittämisprosessissa järjestelmää tarkastellaan ja sen laatua kehitetään seuraavien kokonaisuuksien kautta: 1 LAHJAKKUUSPOTENTIAALI 2 OSAAMINEN 3 RAKENTEET JA RESURSSIT 4 TOIMINTATAVAT 5 MUU HUIPPU-URHEILUKULTTUURI

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 TAUSTAA LUVUN KEHITYSOHJELMA 2-1 STRATEGISET KEHITYSHANKKEET 2-2 PROSESSIN OSA-ALUEIDEN JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET I LAHJAKKUUSPOTENTIAALI Taustoitukset Suositukset johtopäätöksineen II OSAAMINEN Taustoitukset Suositukset johtopäätöksineen III RAKENTEET JA RESURSSIT Taustoitukset Suositukset johtopäätöksineen IV TOIMINTATAVAT Taustoitukset Suositukset johtopäätöksineen V MUU LAJIKULTTUURI Taustoitukset Suositukset johtopäätöksineen 3 KEHITYSOHJELMAN JALKAUTTAMINEN JA KEHITYSTYÖ

3 I TAUSTAA Suomen Sulkapalloliitto haki Suomen Olympiakomitean kehitysohjelmaan mukaan talvella Hakijoina oli 16 lajiliittoa, joista pilottivaiheeseen valittiin viisi liittoa ( Koripallo, Lumilautailu, Taitoluistelu, Tennis, ja Voimistelu). Sulkapalloliitto valittiin samassa yhteydessä ns. 2. aaltoon, joka käynnistyi liiton osalta loppuvuodesta Muut tämän vaiheen liitot olivat: Painiliitto, Uimaliitto, Taekwondoliitto ja Palloliitto. Sulkapalloliiton nimeämän kehitysryhmän vastuuhenkilönä on ollut nuorten olympiavalmentaja Veli-Markus Melleri. Alkuvaiheessa hänen työparinaan toimi valmentaja Kristina Danskanen ja hänen siirryttyä uusiin työtehtäviin työpariroolissa on ollut toiminnanjohtaja Mika Heinonen. Jäseninä lajiryhmässä ovat olleet Tarmo Pipatti (hallituksen puheenjohtaja), Pirkko Paavola-Häggblom (hallituksen varapuheenjohtaja), Pasi Vilkki (nuorisopäällikkö), Merja Elomaa (kenttäpäällikkö), Eino Väisänen (tuomari), Ari Kinnunen (Huippusulkapallon puheenjohtaja), Tommi Palmqvist (hallituksen jäsen), Arto Saloranta (hallituksen jäsen), Petri Hyyryläinen (valmentaja), Antti Rajasärkkä (hallituksen varajäsen) ja Antti Viitikko (pelaaja). Loppuvaiheessa mukana ovat lisäksi olleet Kasperi Salo (valmentaja), Johanna Segercranzt-Lindholm (valmentaja) ja Joonas Lepistö (koulutusvastaava). Ryhmä on ollut muihin liittoryhmiin verrattuna saman kokoinen. Prosessi on toteutettu suunnitellussa aikataulussa. Lajiryhmän ohella työskentelyssä ovat olleet mukana Suomen Olympiakomiteasta Jorma Vertainen ( prosessin ohjaus), valmennuksen johtaja Kari Niemi - Nikkola ja kehityspäällikkö Asko Härkönen, Pajulahden Urheiluopistolta valmennuskeskuksen johtaja Mikko Levola ja KiHUsta johtaja Jukka Viitasalo. Prosessi on koostunut n. 6 viikon välein pidetyistä koko päivän pituisista lähijaksoista ( yht. 9 ) ja niiden välillä tehdyistä välitehtävistä ( n. 80 ). Lähijaksoilla on keskitytty alussa pääteemojen taustoitukseen ja johtopäätöskeskusteluun ja prosessin edetessä etsimään konkreettisia ratkaisumalleja ja priorisoimaan kehitystarpeet. Prosessin ohjaaja Jorma Vertainen ja lajin vastuuhenkilö Veli-Markus Melleri ovat tehneet yhteistyötä lähijaksojen ja ennakkotehtävien valmistelussa sekä raportoinnissa. Tärkeä merkitys on ollut liiton luottamus- ja toimihenkilöjohdon informoinnilla ja sitoutumisella prosessiin. Työskentelyn perusnäkökulmana on ollut lajin huippu-urheilu ja sen kestävän menestysperustan rakentaminen 2010-luvulle. Prosessin sisäisenä perusvalintana on urheilijan valmennusarki. Näiden lähtökohtien ja prosessin perustana olevan prosessikartan kautta on määritelty tämä ohjelma-kokonaisuus. Laaja-alaisen toimintamallin myötä prosessissa on avautunut huippusulkapallon ohella realistinen kuva koko lajin kehitystarpeista. Lajin huippuurheilua ei tule jatkossakaan tarkastella erillisenä saarekkeena, vaan osana koko lajin strategista kehitystyötä. Tähän raporttiin ( joka samalla on prosessin ajankohdan peili ) on koottu seuraava kokonaisuus: 1. Strategiset kehityshankkeet = Kooste niistä 7 kehityshankkeesta, joiden käynnistämistä seuraavan 2-3 vuoden aikana tämä ryhmä pitää ensiarvoisen tärkeänä. Kaikki nämä hankkeet ovat useampivuotisia. 2. Muut osa-alueilla tehdyt suositukset = Tähän laajaan kokonaisuuteen on koottu 5 prosessikartan osa-alueen läpikäynnin yhteydessä tehdyt keskeiset taustakuvaukset, johtopäätökset ja ratkaisuehdotukset. Ratkaisuehdotukset on hyvä käsitellä vuosittain vuosisuunnitteluprosessin yhteydessä. 3. Kehitysohjelman jalkauttaminen = Ehdotus, kuinka ohjelma käsitellään liiton päättävissä elimissä ja kuinka ohjelma täsmentyy. Sisältää kuvauksen myös siitä, kuinka Olympiakomitea jalkautuksen alkuvaihetta tukee. Haastava, mielenkiintoinen ja innostava kehitysprosessi on tältä osin nyt päätöksessä. Kiitokset ryhmän jäsenille rehellisestä, ammattitaitoisesta ja yhteistyökykyisestä toimintatavasta. Huippusulkapallon parhaaksi! V-M Melleri Mika Heinonen Jorma Vertainen Kari Niemi-Nikkola

4 LUVUN KEHITYSOHJELMA 2-1 STRATEGISET KEHITYSHANKKEET Työryhmä pitää seuraavien useampivuotisten kehityshankkeiden käynnistämistä erityisen tärkeänä huippusulkapallon kestävän menestyksen rakentamisessa. Suosittelemme, että hankkeita käynnistetään 2-3 kpl/vuosi v aikana. Osa hankkeista on jo kehitysprosessin aikana käynnistynyt. Hanke toteutusvaihe vastuu 1 HUIPPUSEURAYHTEISTYÖ Mika H 2 LAHJAKKUUKSIEN ARKIHARJOITTELUN KEHITTÄMINEN Vellu M 3 VALMENTAJAKOULUTUKSEN RYTMINVAIHDOS Joonas L Kristiina D 4 AMMATTIURANA SULKAPALLOVALMENTAJA Joonas L Kristiina D 5 NUORET X Harrastepäällikkö 6 SILTA Avoin 7 NUORTEN EM Mika H

5 Seuraavassa kuvataan tiivistetyssä muodossa se, mitä strategiset kehittämishankkeet lähtökohtien ja tavoitteena olevan tahtotilan osalta ovat. Tarkempi argumentointi ja nykytilanteen kuvaus löytyvät prosessikartan eri osa-alueiden dokumentoinnista. I HUIPPUSEURAYHTEISTYÖ Suomalaisen huippusulkapallon kehittymiselle on erittäin tärkeää, että paikallinen toiminta on erityisen laadukasta ja keskeisten toimijoiden välillä on hyvä yhteisymmärrys rooleista. Mitä tekee pelaaja ja perhe, mitä seura ja mitä liitto. Sulkapalloseurojen ammattimaistuminen johtaa siihen, että tavoitteellisia toimijoita on aikaisempaa enemmän. Jotta suomalainen sulkapalloilija menestyy kansainvälisesti, tulee panostusta löytyä pelaajan lisäksi perheeltä, seuralta ja liitolta. Jokaisella tasolla panostuksella on erilaisia merkityksiä: työtä, aikaa, rahaa, suhteita, Tällä hetkellä huippusulkapalloseurat mahtuvat yhden käden sormiin. Näiden avaintoimijoiden kanssa liiton tulee käynnistää kehittämishanke, jolla varmistetaan yhteisymmärrys kehitettävistä asioista ja olosuhteista. Ydintavoitteena on ammattimaisen huippusulkapallovalmennuksen vahvistaminen. VISIO 2015 Hankkeen tuloksena viidelle huippusulkapalloseuralla on syntynyt huippusulkapallostrategia, jolla seura on sitoutunut yhteistyöhön suomalaisen huippusulkapallon kehittämiseksi. Seurat organisoivat toimintaa siten, että lapsille tarjotaan laadukasta kilpasulkapallo-valmennusta ja markkinoidaan realistista huippusulkapalloilijan polkua. Seurat ovat organisoineet kilparyhmänsä siten, että niissä toimii ammattivalmentajat, jotka toteuttavat seuran huippusulkapallolinjaa. Näissä seuroissa toteutetaan runsaasti kansainvälistä yhteistyötä sekä Suomessa että ulkomailla. Kärkiseurojen kanssa 2010-luvun alkupuolella rakennettu yhteistyömalli on ollut runkona myös toisen aallon yhteistyöseurojen kanssa vuonna 2013 toteutetussa yhteistyöprosessissa. Sen myötä yhteistyöverkostoon on tullut mukaan 4 uutta ammattimaisesti toimivaa seuraa.

6 II LAHJAKKUUKSIEN ARKIHARJOITTELUN KEHITTÄMINEN 365 Suomalaisen sulkapallovalmennuksen ongelmakohtia ovat mm. henkilökohtaisten valmentajien, yksilöllisyyden ja kokonaisvaltaisen valmennuksen puute. Tämän hankeen tavoitteena on varmistaa lahjakkaiden nuorten arkiharjoittelun laatu. Lahjakkaille pelaajille järjestetään erillisiä koulutus- ja testileirejä, joiden avulla pelaajien valmennuksen ja valmentautumisen laatua ja ymmärrystä saadaan parannettua. Leirit järjestetään Pajulahdessa, mikä mahdollistaa liikuntakeskuksen asiantuntijaverkoston käytön. Toinen toimintatapa on hankkeen vetäjän tapaamiset lahjakkaan nuoren ja hänen seura- ja henkilökohtaisen valmentajan sekä pelaajan vanhempien kanssa. Hankeen toiminnassa seura- ja henkilökohtaisten valmentajien merkitys on suuri, sillä he vastaavat pitkälti päivittäisen tekemisen toteutuksesta yhdessä sovittujen ohjeiden mukaan. Hankkeen avulla liiton tuki maamme parhaille junioreille saadaan aloitettua riittävän varhain ja yksi toiminnan keskeisiä piirteitä on pitkäjänteisyys. VISIO 2015 Vuonna 2015 huippupelaajien valmennus perustuu kokonaisvaltaiseen näkemykseen ja yksilöllisyyteen. Toimiva ja avoin yhteistyö huippupelaajien, -seurojen ja liiton välillä on tuonut tehokkuutta niin nuorten kuin aikuistenkin huippujen päivittäiseen harjoitteluun sekä pitkäjänteiseen suunnitteluun. Jokaisella urheilijalla on tukenaan henkilökohtainen valmentaja. Testitulosten mukaan pelaajien ominaisuudet ovat kehittyneet yksilöllisen suunnittelun seurauksena. Pelaajat ovat tietoisia huippusulkapallon vaatimuksista. Suurta edistystä on tapahtunut myös henkisen valmentautumisen puolella. Toiminnassa on mukana useita tukijoita, jotka mahdollistavat kasvavan rahallisen tuen pelaajien kansainväliseen kilpailemiseen. Ryhmän toimintamallia on käytetty määrätietoisesti hyväksi valmentajakoulutuksen, liittoryhmien valmennusotteen ja paikallisen arkiharjoittelun laaduntamisessa.

7 III VALMENTAJAKOULUTUKSEN RYTMINVAIHDOS Valmentajakoulutukseen tarvitaan selvä rytminvaihdos! Lasten ohjaus on monessa seurassa koettu haastavaksi ja siihen ei ole lähdetty. Sulkapallo on taitolaji ja lapsuusiän motorinen kultaaika on tärkeä hyödyntää lajitaitojen oppimisessa. Tämä vaatii valmennusosaamisen tehostettua levittämistä suureen määrään seuroja. Toisaalta korkean tason osaamista tulee hankkia ulkomailta ja lajiyhteistyöstä sekä levittää sitä huippuvalmentajien keskuuteen jatkuvasti. Kaikki päivitetty tietotaito mankeloidaan liittovalmentajien kesken. Nämä ovat avainasemassa suomalaisen huippusulkapallovalmennuksen linjan tekemisessä. Punainen Lanka! Pajulahti voisi toimia tenniksen ja sulkapallon valmentajakoulutuksen yhteisenä hautomona. Ymmärrys varsinkin ominaisuuksien kehittämisestä ja harjoitusten kuormittamisesta on Suomessa aika heikolla pohjalla. Koulutuksessa on otettava lajianalyysi tiukemmin mukaan kurssien sisältöihin. Myös sulkapallon valmennuslinja on luotava yhdessä maan huippuvalmentajien sekä muiden asiantuntijoiden avulla. Lajianalyysiä on tärkeä syventää edelleen lajiteknisiin ja taktisiin osa-alueisiin. VISIO seuraa kouluttaa valmentajiaan jatkuvasti vuosittain sekä tasokoulutuksissa että erilaisissa teemaseminaareissa. Sulkapallon ammattivalmentajia Suomessa on 10 ja heidän päätyöllistäjänsä on seurojen kilparyhmät ja niiden yksilöt. Erikseen ovat sulkapallon opettajat, joiden avulla aikuisharrastajat saavat laadukasta ohjausta. Molemmat uramallit ovat yleisesti tiedossa ja motivoivat nuoria panostamaan sulkapallovalmennuksen opiskeluun. Liittoryhmien valmentajiksi hakee enemmän valmentajia kuin paikkoja on. Suomalaiset sulkapallovalmentajat osaavat suunnitella pelaajilleen kokonaisvaltaisia ja pitkäjänteisiä valmennussuunnitelmia. Liittoryhmävalmentajat osallistuvat edelleen aktiivisesti maassa järjestettäviin koulutustilaisuuksiin sekä kv. koulutuksiin. Lajianalyysin ja valmentautumisen ymmärtäminen on edennyt -> pelaajat ymmärtävät huippu-urheilun vaatimukset.

8 IV AMMATTIURANA SULKAPALLOVALMENTAJA Sulkapallo on taitolaji, oppinen ei tapahdu itsestään. Oppimisen kannalta on tärkeää, että pelaajat saavat asiantuntevaa ohjausta koko peliuran ajan. Erityisen tärkeää se on harrastuksen alkuvaiheessa lapsilla, jolloin kehityksen kannalta eletään parasta aikaa. Tähän vaiheeseen tulisi seuroilta löytyä parhaat valmentajat. Laadulliset tavoitteet lisääntyvät taidon kehittymisen mukana ja siksi myös valmentajalta vaaditaan lisää osaamista. Osaavia valmentajia tarvitaan siis peliuran kaikissa vaiheissa. Koska seuroissa on paljon ryhmiä, tarvitaan paljon valmentajia. Osa valmentajista toimii jatkossakin harrastuspohjalta, mikä ei estä kehittymästä huippuvalmentajaksi. Harrastus on silti toissijaista toimintaa, eikä sen varassa ole mahdollista pitkäjänteiseen kehittämiseen. Tarvitaan valmennusammattilaisia, jotta panostus voidaan kohdentaa oikea-aikaisesti, jatkuvuus huomioiden. Jotta valmentajatyö ammattina houkuttelee, on olosuhdetekijöitä kehitettävä ammatin näkökulmasta. Valmentaminen perustuu seurojen edellytyksiin ja siksi ammatin kehittämistä pitää tehdä seuratoiminnan kontekstissa. Nyt ammatikseen valmentaa 4 hlöä (3 henkilöä seuroissa, ja 1 liitolla), ja puolipäiväisenä 2-4 hlöä. Uusia ammattivalmentajia tulee aktiivisesti hakea seuroista, urheiluopistoista ym. Valmentajauralle pitää rakentaa selkeitä opintokokonaisuuksia, sekä ottaa kv. valmentajakoulutuksen kurssit / koulutukset aktiivisemmin osaksi suomalaista valmentajakoulutusta. Eri palkkausmuotoja (mahd. seuratuki, seurojen yhteenliittymä, muu tukimuoto) sekä palkkatasoja tulee selvittää kehityshankkeen aikana. Sopiva palkkataso takaa halukkaita nuoria tulevaisuudessakin. Toinen kehityshankkeen poluista tulee olla urapolun kehittäminen ja sulkapallovalmentajan urakuvan profilointi. Valmentamisesta pitää muokata kiinnostavaa nuorten pelaajien mielestä. Kehitys on ollut lähiaikoina tähän suuntaan. Sitä tulee jatkaa ja valmentajien arvostusta nostaa pelaajien keskuudessa. Tämän polun toteuttamisessa tulee olla aktiivisesti seurojen kanssa yhteistyössä, jotta "valmentajaputkea" voidaan ryhtyä luomaan jo seuran sisälläkin. VISIO 2015 Ammattivalmentajien määrä kasvaa vuosittain ja ammatikseen sulkapallovalmennusta tekevät muodostavat ammattiryhmän, jolla on intressi kehittää omaa valmennusosaamistaan, sulkapalloilua lajina ja sitä toimintaympäristöä, missä valmentaminen tapahtuu. Vuonna 2015 Suomessa on 10 ammattivalmentajaa, jotka työskentelevät huippuseuroissa ja huippuseuroiksi pyrkivissä seuroissa. Ammattivalmentajilla on tukenaan seuroissa pääosin II-tason suorittaneita valmentajia, joista osa suunnittelee ammattimaista suhtautumista valmentamiseen. Ammattivalmentajan ura on realistinen mahdollisuus Suomessa. Urapolun rakentamisessa on voitu hyödyntää muista lajeista saatuja kokemuksia ja kehitystyötä tehdään tiiviisti yhdessä muiden mailapelien kanssa. Palkkauksessa on voitu hyödyntää useita erilaisia muotoja ( seuratuki, seurojen yhteispanostus, Akatemia-yhteistyö jne).

9 V NUORET X 3 - NUORTEN JÄSEN- JA LISENSSIMÄÄRIEN KASVATTAMINEN Jos lähdetään siitä, että nykyinen liiton ja sen jäsenseurojen toiminta vastaa nykyistä kehitystä on huippu-urheilujärjestelmän kehittämiselle löydettävä uusia ratkaisuja. Kun vertaamme toimintaamme esim. Ruotsiin niin olemme valovuoden jäljessä seurojen jäsenmäärien suhteen vuotta sitten tuo luku oli Ruotsissa 7-kertainen, Tanskasta puhumattakaan. Lajia on helppo harrastaa, sanotaan. Niinpä monet ilmoittavat SLU:n gallupeissa harrastavansa sulkapalloa. Teetettyjen gallupien mukaan lajin harrastajia on Suomessa n Lajilla on hyvä määrä prospekteja eli mahdollisia jäseniä seuroihin. Ao. taulukkoon on koottu seurojen jäsenmäärän kehitys. Siinä on myös valtionavun kehitys sekä tulo- ja menopuolen kehitys. vuosi jäseniä kasvu Valtionapu kasvu kulut kasvu tuotot kasvu % % % % % % % % % % % % % % % % % % % % % Jäsenmäärän kehitys: Vain pieniä muutoksia vuodesta Valtionavun kehitys: Lähes kaksinkertaistunut vuodesta Valtionapu perustuu pohjimmiltaan yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen vaikuttamiseen. Toisaalta monia tässäkin kehitysseminaarisarjassa esille tuotujen näkökulmien kehittäminen ja eteenpäinvieminen olisi luonnollisempaa, jos jäsenmäärät kasvaisivat merkittävästi.

10 Jäsenmäärien lisääntymisen myötä seurojen toimintaan tulisi - enemmän työmahdollisuuksia, jotka tarjoisivat mahdollisuuden ammattimaiselle työlle valmennuspuolella ja hallinnossa. - Lajin suosiolla olisi mahdollisuuksia levitä kulovalkean tavoin suosittele kaverille - tyyliin - lisää seuratoimijoita harrastajista, heidän vanhemmistaan ja tukijoukoista - paremmat edellytykset löytää talentteja Lajin nuorissa piilee voimavara, jonka elinkaari on pitkä myös huippu-urheilun kannalta. Alla olevassa taulukossa on vuoden 2008 nuorten ikäryhmien jakaantuminen: 0-6 v 7-12v 13-19v Aikuiset Pojat Tytät Yhteensä Nuoria on tällä hetkellä seurojen jäsenmäärissä vain hieman runsaat puolet kaikista jäsenistä. VISIO 2015 Lajin nuorten määrät ovat kolminkertaistuneet Määrän lisääntyminen on luonut merkittävästi uuia mahdollisuuksia sekä tavoitteellisen valmennustoiminnan että harrastepelaamisen näkökulmasta. Lisäys näkyy myönteisenä kehityksenä myös ohjaaja- ja valmentajakoulutuksen kysynnässä ja kilpailutapahtumissa. Uudistettu Sulkissäpinä on ollut yksi tärkeimpiä tapoja viedä lajia nuorten keskuuteen. Sitä on muokattu siten, että sekä seurojen että liiton intressit yhdistyvät toteutustavassa. Liitolle lajin tunnettuuden ja seura lisääntyvien harrastajamäärien näkökulmasta. Tämä yhtälö tarvitsee kuitenkin lisähoukuttimen, koska usein seurassa saatetaan joutua tekemään lisäponnisteluja lisääntyvän jäsenmäärän suhteen (uusia tilojen hankintaa, uusien ohjaajien ja valmentajien hankkiminen ja kouluttaminen). Ne seurat, jotka ovat onnistuneet nuorten jäsen- ja lisenssimäärien kasvattamisessa, ovat työstään saaneet myös taloudellista tukea. Osa siitä tulee liiton kanssa sovittuna koulutustukena, osa tulee seurojen jäsenmaksutuottojen ja maksullisten palvelujen kautta lisääntyneenä kysyntänä.

11 VI SILTA - Lajin tukijärjestelmä kriittisen ikävaiheen (18-22 v.) yli Suomalaisen huippusulkapallon kehittymiselle on tärkeää, että potentiaalisia huippupelaajia, jotka ovat jo tehneet paljon työtä ja joihin on panostettu paljon, ei menetettäisi juuri täysiikäisyyden kynnyksellä. Tässä vaiheessa taloudellinen tilanne heikkenee itsenäistymisen myötä, mutta merkittäviin sponsorisopimuksiin ei vielä ole monellakaan ole mahdollisuutta. Hyvin suunnitellulla, pitkäjänteisellä tuella on merkitystä myös nuorempien motivoinnissa. Pelaaja tietää mitä tukea ja millä ehdoilla on menestyksen myötä tulevaisuudessa saatavissa. Tuen määrää, käyttötapaa ja jakoperusteita arvioidaan ja suunnitellaan tuleville ja entisille kohderyhmään kuuluville pelaajille suunnatulla kyselyllä. Pelaajia lähestytään henkilökohtaisesti Visio 2015: Liiton budjetissa on varattu 5000 /v tuki 4:lle v. pelaajalle, yhteensä n /vuosi. Lisäksi aikuisten maajoukkuetoiminnan uudistamisella on turvattu ikäryhmän valmennus. Tuen valintakriteerit ovat läpinäkyvät, mitattavat ja verrattain pysyvät jatkuvuuden turvaamiseksi (olennaiset kehittämistarpeet otetaan huomioon, mutta pelaajien on voitava luottaa siihen, että kriteerit ovat objektiiviset). Kriteereinä voi olla mm. ikä, kilpailumenestys, myös elämäntilanne. Tukeen liitetään pelaajille asetettavat tavoitteet ja seuranta. Tarkistetaan 2 vuoden välein. Toiminnalle pyritään saamaan suora sponsorituki, jolloin ryhmä voi kasvaa. Ryhmän jäsenyys ja kummisponsorisopimus voi johtaa menestyttäessä pitempiaikaiseen henk.koht. sponsorointiin. 7. NUORTEN EM 2011 Nuorten EM-kisan järjestäminen Suomessa keväällä Koko sulkapalloperheen yhteishanke, jolla tehdään Suomen sulkapallohistorian paras kisatapahtuma ja nautitaan matkalla yhdessä tekemisestä. Hanke luo uutta virettä seuroihin, jotka osallistuvat hankkeeseen, oli heillä kisassa pelaavia huippujunioreita tai ei. V aikana sovitaan seurojen kanssa ko. seuran panoksesta ja koulutuksesta. Motivointiin rakennetaan seurahenkeä lisääviä kannusteita. Joukkueella on oma EM-hankkeensa, mutta tämä kisahanke kohtaa joukkueen myös matkalla kevääseen Näin varmistuu, että organisaatio tuntee oman joukkueen ja kotikenttäetu on paras mahdoll. VISIO 2015 Nuorten EM-kisan järjestäminen Suomessa 2011 aikaansai 10 uudessa seurassa huippusulkapalloinnostuksen. Nämä seurat organisoivat seuransa toimintaa uudelleen niin, että lapsille tarjotaan laadukasta kilpasulkapallovalmennusta ja markkinoidaan realistista huippusulkapalloilijan polkua. Nämä seurat harkitsevat ammattivalmentajien palkkaamista ja ovat valmiit aloittamaan Huippuseura hankkeen Sulkapalloliitto harkitsee vakavasti aikuisten EM-kisan järjestämistä Suomessa 2020.

12 I HUIPPU-URHEILUN LAHJAKKUUSPOTENTIAALI I-1 URHEILIJALAHJAKKUUDET Lajianalyysi Sulkapalloa pelataan 2 voitettua erää kolmesta. Erä pelataan 21 yhteen pisteeseen niin, että voittavalla pelaajalla on 2 pisteen ero vastustajaan, ei kuitenkaan pitempään kuin 30 pisteeseen. Pelimuotoja ovat kaksinpeli, naisten ja miesten nelinpeli sekä sekanelinpeli. Kilpailumuoto on yleensä knock out kaavio mitä lähemmäs huippua kilpailemisessa mennään. Kisakaaviot lähtevät 8 ylöspäin. Yleisimmät kaaviokoot euroopan kv. kisoissa ovat 64 pelaajan kaaviot kaksinpelissä ja 32 parin kaaviot nelinpeleissä. Ennen kaavioihin pääsyä järjestetään karsintapelit. Kestävyys sulkapallossa Sulkapalloilijan kestävyysharjoittelua suunniteltaessa lähtökohtana toimii lajianalyysi, josta selviää lajin luonne ja vaadittavat kestävyysominaisuudet. Suomessa ei sulkapallon tieteellisiin tutkimuksiin perustuvaa lajianalyysia ole aiemmin tehty. Esittelen tässä viime tutkimuksien valossa kansainvälisen sulkapallopelaajan kestävyyteen liittyviä tekijöitä kuten lajin työ- ja lepojakson, pelaajan keskimääräiset sykearvot sekä kuinka paljon maitohappoa keskim. syntyy. Näiden tutkimus tulosten avulla voidaankin jo suunnata kestävyysharjoittelua sulkapalloa palvelevaksi. Uusimman vuonna 2007 valmistuneen tutkimuksen mukaan keskimääräinen pallorallin pituus kansainvälisissä otteluissa on 5.5 sekuntia ja tauko 11.4 sekuntia. Vanhan pistelaskun aikana tutkitut ajat ovat hiukan pidemmät niin työn kuin palautuksenkin kannalta (Esim. Cabello & al. 2004: 7.3:14.2, Cabello & al. 2003: 6.4:12.9). Yhteneväistä tutkimuksissa on se, että työn ja palautuksen suhde on kaikissa suunnilleen sama eli 1:2. Tutkimuksista ilmenee myös, että noin % kaikista palloralleista kestää alle yhdeksän sekuntia ja alle kuusi sekuntia kestäviä palloralleja on noin 60 % kaikista. Vuoden 2007 tutkimuksen mukaan yli 15 sekuntia kestäviä palloja pelattiin vain 3,2 prosenttia palloista. Vanhempien tutkimuksien mukaan pitkien pallojen määrä oli kaksinkertainen. Pallojen välisistä tauoista n. 70 % kestää yli 9 sekuntia. Pelinaikaisia sykkeitä on tutkittu useassa tutkimuksessa. Uusimman tutkimuksen mukaan kaksinpelaajien pelaajien sykkeet olivat keskimäärin 89 % maksimisykkeistä. Vanhan pistelaskun aikaiset tutkimustulokset eivät juuri eroa tästä keskimääräisten sykkeiden ollessa 80 95% maksimista. Vertailua eri pelimuotojen sykkeistä ei ole viime aikoina tehty. Mikkelsenin jo vuonna 1979 tekemän tutkimuksen mukaan kaksinpelien sykkeet ottelun aikana olivat noin 90 % maksimista nelinpelien jäädessä 81 prosenttiin (miehet) ja 76 prosenttiin (naiset). Alhaisimmat sykkeet mitattiin sekanelinpelissä (miehet 77 % ja naiset 66 %). Näihin tuloksiin on syytä suhtautua suurella varauksella. Sulkapallossa pelin aikana tai sen jälkeen mitatut maitohappoarvot ovat eri tutkimuksissa olleet varsin alhaiset ( mmol/l ). Uuden pistelaskun aikainen tulos on kaikkein alhaisin. Tulosten mukaan maitohapollinen anaerobinen energiantuotto ei ole sulkapallossa kovin suuressa roolissa. Tämä liittyy suoraan lajin työn ja levon väliseen suhteeseen ja niiden kestoon. On kuitenkin muistettava, että jokaisessa kovassa ja tasaväkisessä ottelussa on muutama pitkä palloralli, joihin pelaajan tulee olla valmis. Kun maitohappopitoisuus lihaksissa kasvaa liian suureksi, joutuu pelaaja useimmiten tiputtamaan pelinsä tehoa. Uuden pistelaskun vaikutusta sulkapallo-otteluiden kestoon ei ole juuri tutkittu. Madridin vuoden 2006 MM-kisojen otteluiden keskimääräinen kesto oli noin 34 minuuttia. Olen itse laskenut vuoden 2007 Malesian avointen miesten ja naisten kaksinpelien pääkaavion otteluiden kestot. Miesten kaksinpelin ottelu kesti keskimäärin 42 ja naisten 37.5 minuuttia. Otteluiden keston vaihteluväli oli varsin suuri (20 72 minuuttia). Miesten kaksinpeleissä pelattiin keskimäärin 89 ja naisten 82 pallorallia ottelua kohden.

13 Päätelmät kestävyydestä Tutkimuksien mukaan sulkapallo on luonteeltaan intensiivinen nopeita suunnanmuutoksia vaativa laji, jossa maitohapottomalla anaerobisella energiantuotolla on varsinkin kv. peleissä suuri merkitys. Taukojen aikana kreatiinifosfaatti- ja ATP varastot tulisi täyttää ennen seuraavan pallon alkamista. Harjoittelussa tulisi käyttää kovatehoista hapotonta nopeuskestävyysharjoittelua, jolloin työn kesto on 6-10 sekuntia ja palautumisen kesto vähintään kaksinkertainen aika. Sulkapallo-ottelun kesto, korkea intensiteetti ja korkeat pelinaikaiset sykkeet osoittavat, että sulkapallon pelaaminen kansainvälisellä tasolla vaatii pelaajilta hyvää aerobista kestävyyttä ja tehoa. Pelaajien keskimääräiset sykkeet ovat useimmiten hieman anaerobisen kynnyksen alapuolella ns. vauhtikestävyysalueella. Hyvä aerobinen kestävyys mahdollistaa nopean palautumisen pallorallien välillä. Peruskestävyyden kehittäminen on tärkeää täysipainoisen harjoittelun kannalta, koska hyvä palautuminen mahdollistaa tehokkaan harjoittelun. Vauhtikestävyysharjoittelua voidaan tehdä perinteisesti tasavauhtisena yhtäjaksoisena suorituksena tai esimerkiksi intervalliperiaatteella, jolloin sykkeet ovat lähempänä anaerobista kynnystä. Vauhtikestävyysharjoittelu parantaa suorituksen taloudellisuutta aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välissä sekä nostaa anaerobista kynnystä lähemmäksi maksimaalista hapenottoa. Maksimikestävyysharjoittelussa tavoitteena on hengitys- ja verenkiertoelimistön kapasiteetin ja maksimaalisen hapenoton parantaminen. Nopeus sulkapallossa Sulkapallossa nopeus ei ole ainoastaan fyysinen ominaisuus vaan se on pelin eri vaatimuksien muodostama kokonaisuus, johon vaikuttavat tekniikka, fysiikka, taktiikka ja ennakointikyky. Liikkumisnopeudessa on jalkatyötekniikalla tärkeä merkitys, samoin on hyvä lyöntitekniikka edellytyksenä koville ja nopeille lyönneille. Fysiikan puolella sulkapallonopeus vaatii ennen kaikkea nopeita jarrutuksia ja kiihdytyksiä. Räjähtävää voimaa tarvitaan sulkapallossa liikkeellelähtöjen yhteydessä. Mitä kauemmin liikkeellelähtö kestää, sitä enemmän tarvitaan voimaa. Toisaalta mitä enemmän liikkeessä on vauhtia, sitä vähemmän tarvitaan voimaa. Hapenottokyky vaikuttaa sulkapallossa välillisesti nopeusominaisuuksiin siten, että mitä huonompi aerobinen kunto pelaajalla on, sitä helpommin hänen lihaksiinsa kertyy liikenopeutta hidastavia maitohappoja. Taktiset valinnat pelissä voivat joko hidastaa tai nopeuttaa peliä. Vaatii taktista taitoa pelata puolustavaa peliä ja pitää kuitenkin pelin tempoa suhteellisen korkealla. Siitä hetkestä kun vastustaja on lyönyt palloa, on pelaajalla vain 0,1-2 sekuntia aikaa kiiruhtaa pallon luo. Mitä paremmin pelaaja osaa ennakoida vastustajan lyönnit, sitä nopeammin hän pääsee pallon luokse. Sulkapallonopeuteen vaikuttavat siis monet tekijät, kuten tekninen taitavuus (jalkatyö- ja lyöntitekniikka), lihasten rentous, elastisuus ja esijännitys juuri ennen suoritusta. Näin ollen kaikkia edellä esitettyjä ominaisuuksia on harjoitettava nopeuden lisäämiseksi. Tätä kokonaisuutta voi kutsua nopeustaitavuudeksi. Nopean pelaajan kehittäminen on pitkä prosessi, joka aloitetaan, kun pelaaja vasta-alkajana tulee harjoituksiin. Reaktionopeus on lajissa olennainen ominaisuus. Pelissä tarvitaan nopeaa silmä-käsi-reaktiota, näköhavaintoon perustuvaa liikereaktiota. Tätä ominaisuutta kehittävät kaikki näköhavaintoon perustuvat reaktioharjoitukset. Näköhavaintoon perustuva päätös omasta lyönnistä tai liikkumisesta vaatii paitsi reaktionopeutta myös laaja-alaista havainnointia, jota tulisi harjoittaa, kuten muitakin reaktioita. Näitä asioita on tärkeä harjoittaa jo nuorena. Räjähtävää nopeutta vaaditaan yksittäisen nopean suorituksen, kuten vaikkapa hyppylyönnin tai nopean puolustusvenytyksen tai puolustuslyönnin tekemiseen. Räjähtävä nopeus on yhdistelmä voimaa, koordinaatiota, elastisuutta, automatisoitunutta liikerataa ja reaktionopeutta. Ennen voimaa on kehitettävä tekniikkaa ja yleistä hermolihasjärjestelmän säätelykykyä. Lajivoiman saaminen jalkoihin ja käsiin vaatii siis alleen monia valmistavia harjoituksia.

14 Sulkapallo on luonteeltaan laji, jossa tehdään jatkuvasti jopa 180 asteen suunnanmuutoksia. Nämä suunnanmuutokset vaativat jaloilta hyvää räjähtävää voimaa sekä nopeaa liikenopeutta. Liikkumisen osalta esimerkiksi verkolla tapahtuva jarrutus sekä uusi ponnistus kohti taktista pelikeskusta vaativat pelaajilta hyvää maksimivoimatasoa, mutta mitä lyhyempi voimantuottoaika on kyseisessä liikkeessä, sitä nopeammin pelaaja on valmiina seuraavaan lyöntiin. Aasialaisen ja Eurooppalaisen koulukunnan yksi merkittävä ero on, että Aasiassa on perinteisesti keskitytty räjähtävään voimantuottoon. Tämä näkyy edelleen varsin selvästi aasialaisten ollessa kentällä ketterämpiä ja nopeampia. Myös lyöntiliike suoritetaan terävämmin ja lyhyemmällä liikkeellä. Tutkimusten mukaan sulkapallon kaksinpelin keskimääräinen palloralli kestää kansainvälisellä tasolla 5,5 7,3 sekuntia tauon ollessa keskimäärin kaksi kertaa pidempi. Ottelun aikana pelatuista palloista yli 15 sekuntia kestäviä palloralleja on vain 20 %. On siis selvää, että pelin korkea intensiivisyys edellyttää pelaajilta hyviä nopeusominaisuuksia sekä nopeuskestävyysominaisuuksia. Tämä onkin yksi kehittymisen paikka suomalaiselle sulkapalloilulle. Hyvin harva sulkapalloilija harjoittelee nopeusominaisuuksia muulloin kuin peruskuntokaudella. Uuden pistelaskutavan myötä pelin nopeusvaatimukset ovat entisestään kasvaneet. Monissa sulkapallon huippumaissa nopeusharjoittelua on lähes jokaisessa lajiharjoituksessa. Yksi mielenkiintoinen asia on sulkapallovalmennuksessa yleisesti käytetty termistö. Monet nopeuskestävyysharjoitukset (esim. 10 s. työtä / 10 s. lepoa) ja tempoharjoitukset (esim. 1 min/1min) nimetään usein valmennusoppaiden mukaan virheellisesti nopeusharjoitteeksi (speed training). Tavoitteena on voi olla liikkumisen kehittäminen ja pelaaminen niin nopeasti kuin mahdollista, mutta puhtaasti nopeutta kehittävää se ei ole. Edellä mainituissa harjoituksissa palautusjakson lyhyys tai työjakson pituus aiheuttavat elimistön happamoitumisen. Nopeusharjoittelua suunniteltaessa on muistettava, että nopeus on hyvin riippuvainen hermolihasjärjestelmän toiminnasta, lihassolujen supistumiskyvystä sekä välittömistä energianlähteistä (ATP ja KP). Lajinomaisen nopeuden kehittäminen taustalla on lajianalyysi, jonka perusteella selviää nopeuden eri ilmenemismuodot. Lajinomainen nopeus voidaan jakaa neljään osa-alueeseen, joiden avulla nopeusharjoittelua voidaan suunnata lajin kannalta järkevästi. Reaktionopeutta tarvitaan sulkapallossa jokaisen vastustajan lyönnin aikana tai hieman sen jälkeen. Varsinkin nelinpeleissä reaktionopeuden merkitys on hyvin suuri. Iskulyönnin lähtönopeuden ollessa yli 300 km/h reagointiaikaa ei paljoa ole. Kaksinpelin luonteen muuttuminen kohti nelinpelejä tuo lisähaasteensa myös kaksinpelaajien reaktionopeuteen. Monivalintareaktiot ovat sulkapallossa yleisiä. Näissä tilanteissa pelaajalla on usein käytettävissä eri toiminta- ja ratkaisumalleja. Reaktionopeutta tulee harjoitella läpi vuoden lajiharjoituksien yhteydessä. Sulkapallon liikkumiseen liittyvät lähtöponnistukset pelikeskuksessa sekä ponnistukset kohti taktista pelikeskusta vaativat pelaajilta räjähtävää nopeutta. Samoin sulkapallon lyönnit ovat hyvin nopeita liikkeitä. Räjähtävä nopeus on hyvin usein riippuvainen pelaajan maksimivoiman ja räjähtävän voiman tasoista. On hyvä muistaa, että vain hyvä liikkumis- ja lyöntitekniikka mahdollistavat räjähtävän nopeuden optimaalisen hyväksikäytön. Määrällisesti suurempi räjähtävän nopeuden harjoittelu sijoitetaan useimmiten kilpailuun valmistavaan kauteen ja/tai kilpailukauteen. Liikenopeutta tarvitaan jatkuvissa eli syklisissä liikesarjoissa, joissa pyritään mahdollisimman suureen lajinomaiseen etenemisnopeuteen. Sulkapallossa liikenopeutta tarvitaan esimerkiksi pelikeskuksesta tapahtuvan lähdön jälkeiseen jalkatyöhön. Liikenopeusharjoittelu voidaan hyvin yhdistää lajiomaisiin liikkumisharjoituksiin. Nopeustaitavuudella tarkoitetaan hermolihasjärjestelmän kykyä yhdistää fyysinen liikenopeus ja paljon taitoa vaativa lajisuoritus tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti. Nopeustaitavuus on sulkapallossa hyvin tärkeä ominaisuus, sillä hyvin usein lyönnit suoritetaan vastustajan pakottamana aikapaineessa. Nopeustaitavuusharjoittelu kehittyy osana normaalia lajiharjoittelua.

15 On hyvä muistaa, että mitään erityisiä rajoitteita ei nopeusharjoittelussa ole olemassa. Tästä huolimatta nuorten nopeusharjoittelussa olisi hyvä ottaa huomioon eri ominaisuuksien herkkyyskaudet. Ikävuosina 7-12 tulisi nopeusharjoittelussa keskittyä liiketiheyteen. Murrosiässä painopiste siirtyy askel- ja vetopituuden kehittämiseen. Nopeusvoimaa ja räjähtävää voimaa tulisi harjoitella paljon koko nuoruusaika (7-18-v.). Vasta aikuisvaiheessa nopeusharjoittelun painopiste tulisi siirtää selkeämmin lajin vaatimusten mukaiseksi. Voima sulkapallossa Sulkapallo on lajina luonteeltaan hyvin intensiivinen, mutta epäsäännöllinen, pallorallien kestäessä kansainvälisissä otteluissa keskimäärin 5-7 sekuntia, työn ja levon suhteen ollessa 1:2. Sulkapallo-otteluiden on todettu kestävän keskimäärin 15 minuuttia jokaista erää kohden. Ottelun kokonaiskesto vaihtelee 20 minuutin ja 70 minuutin välillä. Tutkimuksen mukaan sulkapallo-ottelussa pelaajat lyövät keskimäärin noin viisi lyöntiä pallorallia kohden. Tämä tarkoittaa karkeasti laskien, että pelaaja lyö parhaimmillaan yli 300 lyöntiä yhdessä ainoassa ottelussa. Jokaista yksittäistä lyöntiä kohden (syöttötilannetta lukuun ottamatta) pelaaja ponnistaa pelikeskuksesta, rullaa kohti lyöntikohtaa, suorittaa lyönnin ja ponnistaa takaisin kohti pelikeskusta. Sulkapallon voimavaatimukset ovat hyvin monipuoliset ja moniulotteiset. Pelaajalta vaaditaan niin kestovoimaa, maksimivoimaa kuin nopeusvoimaakin. Monimutkaiseksi asian tekee se, että vartalon eri osat (jalat, kädet, tukilihakset) tarvitsevat erilaisia voimaominaisuuksia. Tämän lisäksi myös sulkapallon eri pelimuodot vaikuttavat tarvittaviin voimaominaisuuksiin. Jaloilta vaadittavat voimaominaisuudet (=liikkuminen) Sulkapallossa käytettävä jalkatyö ei ole syklistä kuten juoksu vaan sulkapallopelaajan täytyy pystyä liikkumaan monella eri tavalla. Suurimmaksi osaksi jalkatyö on jarruttamista, kiihdyttämistä, kurottamista, liukumista ja hyppäämistä eri nopeuksilla. Pelin aikana suurimmat voimantuottovaatimukset kohdistuvat jalkoihin. Liikkuminen voidaan voimantuoton suhteen jakaa neljään eri vaiheeseen: 1. Jalkatyö pelikeskuksessa (tehoa) 2. Jalkatyö kohti lyöntikohtaa (rullaavaa) 3. Lyönnin aikana tapahtuva jalkatyö (tehoa) 4. Jalkatyö palattaessa kohti pelikeskusta (rullaavaa) Eniten voimaa vaativat lähtöponnistus ja suunnanmuutokset pelikeskuksessa sekä lyönnin aikainen jalkatyö. Näissä tilanteissa voimantuotto on jopa % lihasten toiminnallisesta maksimivoimasta. Sen sijaan suunnanmuutosten välillä tapahtuva liikkuminen lyöntikohtaan tai sieltä pois suoritetaan enimmäkseen "rullaamalla". Tutkimuksen mukaan rullaamisen vauhti on noin % maksimivauhdista. Miesten peleissä käytetään nykyään myös hyvin paljon kahden jalan hyppyiskuja, jotka edellyttävät molemmilta jaloilta hyvää voimantuottoa ylöspäin. Vasemman ja oikean jalan voimakestävyyserot ovat seurausta siitä, että % kaikista jarrutuksista tapahtuu vain toisella jalalla (oikeakätisellä oikealla jalalla). Tämä lajin liikkumisteknisen yksityiskohdan seurauksena on oikean jalan voimataso noin % parempi kuin vasemman jalan maksimivoimataso. Tanskalaistutkijoiden tekemän mielenkiintoisen havainnon mukaan vahvemmassa mailakäden puoleisessa jalassa on 8 % enemmän hitaita soluja kuin toisessa jalassa. Tämän oletetaan johtuvan lajin kestävyysvaatimuksesta. Lähtöponnistuksen yhteydessä käytetään lähes aina molempia jalkoja.

16 Verkkoaskeleen yhteydessä oikeakätisellä pelaajalla oikean jalan apuna ovat tehokkaasti lonkan, polven ja nilkan ojentajat, jotka osallistuvat sekä jarrutukseen että sen jälkeiseen poistumisponnistukseen. Näin ollen kaikkein suurin lihaksen toiminnallisen maksimivoiman tarve kohdistuu lonkan, polven ja nilkan ojentajiin sekä eksentrisen että konsentrisen maksimivoiman suhteen. Lajin liikkumistekniikasta johtuen nimenomaan mailakäden puoleiselta jalalta vaaditaan suurinta voimaa ja dynaamista kestävyyttä. Pelaaja tarvitsee sekä maksimivoimaa että räjähtävää voimaa liikkuakseen kentällä nopeasti. Pelaaja, jolla on hyvä maksimivoimataso, mutta alhainen räjähtävän voiman taso, saa hyvin vauhdin pysäytettyä nurkissa. Pelaaja selviää yhden jalan jarrutuksista, mutta on hidas räjähtävissä lähdöissä kohti seuraavaa palloa. Lisäksi hän ei kykene kovinkaan helposti nopeuttamaan pelitempoa. Pelaaja, jolla on puolestaan heikompi maksimivoimataso mutta suhteellisen hyvä räjähtävän voiman taso, pystyy nopeisiin temponvaihteluihin ja lähtöihin, mutta jarrutustilanteet voivat olla ongelmallisia. Kyky tuottaa voimaa nopeasti nousee huipputasolla tärkeämmäksi kuin maksimivoima, sillä huipputason sulkapallossa aikaa suorittaa pelitempon vaatimat jarrutukset ja lähdöt on rajallisesti. Yksi ero Euroopan ja Aasian pelaajien välillä on jarrutuksissa käytetty aika, jossa aasialaiset ovat huomattavasti nopeampia. Käsiltä vaadittavat voimaominaisuudet (=lyönti) Käsiltä vaadittavat voimaominaisuudet poikkeavat jalkalihaksiin kohdistuvista vaatimuksista melkoisesti. Tärkeimmät lyöntivoimaan vaikuttavat lihakset ovat hartianiveltä liikuttavat lihakset sekä kyynärvarren kiertäjät. Lyötäessä kevyellä mailalla kevyttä palloa on vastus melko pieni, mutta nopeusvoimavaatimukset ovat suuret. Lyöntiliike lähtee jaloista siirtyen nivel niveleltä kohti kättä ja mailaa. Luja lyönti perustuu oikeaan ajoitukseen, jolloin kaikkien lihasten esijännitysketjusta saadaan irti paras mahdollinen teho. Voimantuoton kannalta on ratkaisevaa lihasten esijännitys nopealla eksentrisellä supistuksella ja sitä seuraavalla dynaamisella supistuksella käsivarren ojentajissa sekä olkapään ja kyynärvarren kiertäjissä. Käden lihaksilta vaaditaan siis dynaamista kestävyyttä toistaa liikkeitä korkealla tai maksimaalisella nopeudella. Toisaalta lyöntiliikkeiden yksipuolisuus vaatii huolellisuutta olkapään seudun vammojen ehkäisemiseksi. Lyöntiin osallistuvien lihasten vastavaikuttajien voimatason ylläpito on tärkeä erityisesti nuoren pelaajan harjoittelussa. Keskivartalo (=stabilointi) Selkä- ja vatsalihakset osallistuvat sulkapallossa lähes jokaiseen lyöntiin. Sulkapalloilijan paras takuu selkävaivoja vastaan ovatkin vahvat vatsa- ja selkälihakset. Selkä- ja vatsalihakset siirtävät osan kehon painosta jarrutusten yhteydessä muualle kehoon ja vartalonkiertolyönneissä antavat lisää voimaa lyönteihin. Selkä- ja vatsalihaksilta vaaditaankin ennen muuta dynaamista voimaa ja kestävyyttä ojentajissa, koukistajissa sekä kiertäjissä. Keskivartalon lihakset ovat myös varsin tärkeässä roolissa suunnanmuutoksissa sekä pelikeskuksessa että lyönnin aikana. Hyvä keskivartalon hallinta mahdollistaa parhaan mahdollisen voimantuoton. Keskivartalon voimaharjoittelun toteutuksessa kannattaa suosia liikkeitä, joissa keskivartalo eli liikeydin toimii aktiivisena. Toisin sanoen keskivartaloa tulisi harjoittaa pääosin seisten. Liikkeitä kannattaa tehdä kaikissa tasoissa ja suunnissa kuten eteen taakse, sivusuunnassa ja kiertäen. Liike aktivoituu edelleen, mikäli siihen liitetään tasapainoa kehittäviä yhden jalan ja yhden käden liikkeitä. Lihasten epäsymmetria ongelmana Tanskalaisten tutkimusten mukaan sulkapallo kehittää polven, lantion ja nilkan ojentajalihaksia ja siten reiden koukistajalihakset jäävät heikommiksi suhteessa ojentajiin. Tämä epätasapaino voi altistaa pelaajaa polvivammoille. Samantyyppinen epätasapaino ja loukkaantumisriski on havaittu olkapään etupuolen ja takapuolen hartialihaksissa. Voimassa on eroja lisäksi vasemman ja oikean jalan välillä sekä mailakäden ja vapaan käden välillä. Näitä eroja pitäisi tasoittaa harjoittamalla heikompaa puolta.

17 Voimaominaisuuksien kehittyminen sulkapallon eri pelimuodoissa Kuten muissakin neljässä pelimuodossa myös miesten nelinpelin fyysinen vaatimus on kasvanut. Puolustuksen, iskujen ja verkkohyökkäyksen harjoittelussa tulee keskittyä suureen voimantuottoon hyvin lyhyessä ajassa. Tämä tarkoittaa, että rasitus olkapäässä, selässä ja vatsalihaksissa nousee rankasti erityisesti harjoituksissa. Miesten nelinpelipelaajien tulee olla niin voimakkaita, että he kestävät vaadittavan määrän harjoittelua. Tärkeää on myös, että pelaajat pystyvät peittämään kentän yhä paremmin ja nopeammin. Kentän peittääkseen pelaajat juoksevat yhä enemmän sivusuunnassa sekä eteen ja taakse. Tämä vaatii pelaajilta kykyä räjähtäviin lähtöihin ja myös parempaa fyysistä kuntoa. Ottelut ovat nopeatempoisempia kuin aikaisemmin ja todella kovat ottelut alkavat turnauksissa nykyään aikaisemmin kuin ennen. Naisten nelinpeli on kokonaisuutena muuttunut hyökkäävämmäksi, jonka vuoksi pelaajilta vaaditaan enemmän voimaa. Monet naiset pystyvätkin lyömään palloa lujaa ja useasti peräkkäin, voimapuoli yläkropassa on parantunut. Tämän lisäksi peli on tullut nopeammaksi ja pelaajien on pystyttävä liikkumaan nopeasti sekä eteen ja taaksepäin sekä sivuttain. Koko vartalon voimaharjoittelu on nykyään osa naisten nelinpelipelaajien harjoitteluarkea. Hyppysmashiä ei vielä naisten nelinpelissä nähdä. Pelin intensiteetti on noussut, mutta pallojen tai otteluiden kesto ei ole noussut (pikemminkin päinvastoin). Tämän vuoksi ei aerobinen taso ole viime vuosien aikana ainakaan merkittävästi noussut. Naisten nelinpelin fyysinen kehitys on tapahtunut pääasiassa pelaajien lihasvoimassa. Voimakkaasti lisääntyneen laakapelin ja etukentän käytön seurauksena ovat lyönnit sekanelinpelissä teknisesti lyhentyneet. Lyhyemmät lyönnit vaativat puolestaan käden kyynärvarren kiertoliikkeeseen enemmän voimaa sekä naisilla että miehillä. Uusi pelityyli vaatii erityisesti fyysisesti paljon erityisesti naisilta. Se tosiasia, että nainen on selkeästi enemmän takakentällä kuin aikaisemmin tarkoittaa, että naisella tulee olla riittävästi voimaa. Naisen lisääntynyt työskentelyalue sekanelinpelissä edellyttää myös parempaa aerobista kestävyyttä kuin aikaisemmin. Naisen tulee nykyään peittää kentästä lähes yhtä paljon kuin miehen, jolloin naisen aerobisen kapasiteetin tulisi olla lähes yhtä hyvä kuin miehen. Yleisesti ottaen naisten fyysinen voima on parantunut voimakkaasti suuremman roolin ansiosta. Naisen tulee nykyään olla räjähtävä ja nopea, jotta kykenisi pelaamaan edellä mainittua peliä. Tässä pelityylissä vaaditaan naiselta paljon työtä, toisaalta nopeaa ja räjähtävää liikkumista takakentältä eteenpäin ja toisaalta naisen tulisi pystyä haastamaan miehiä puolenkentän laakapelissä. Naisten polven ja lantion ojentajien voimatasot tulisi myös olla pelin tempon edellyttämällä tasolla. Notkeus ja liikkuvuus sulkapallossa Sulkapallo on laji, joka ei vaadi maksimaalista liikkuvuutta kuten esimerkiksi voimistelussa. Tästä huolimatta liikkuvuuden osalta sulkapallossa voidaan havaita muutamia huomion arvoisia asioita. Ensinnäkin sulkapallo on suunnanmuutospeli. Harvassa urheilumuodossa jarruttaminen/kiihdyttäminen on niin rajua kuin sulkapallossa. Tämä jatkuva suunnanmuutos vaatii pelaajalta hyvää liikkuvuutta lantion ja lonkan alueella (ns. korjausaskeleet). Myös nilkan liikkuvuus on yksi tärkeä ominaisuus suunnanmuutoksissa. Esimerkiksi sulkapallon kaksinpelin puolustuksessa lantion riittävä liikkuvuus on tarpeen. Sulkapallossa mailakäden puoleinen jalka on suuressa rasituksessa, sillä verkolle liikuttaessa juuri tämä jalka toimii vauhdin jarruttajana ja ponnistajana takaisin pelikeskukseen. Sulkapallopelaajien onkin pidettävä huoli siitä, että lonkan seudun liikkuvuus on kunnossa. Ylävartalon riittävä liikkuvuus on sulkapallossa erittäin tärkeää. Rintarangan ja käsivarsien hyvä liikkuvuus mahdollistaa lyönnin optimaalisen voimantuoton ja taloudellisuuden. Erityisen haastava tilanne sulkapallossa on ns. around the head lyönti, joka lyödään rystytakanurkasta kämmenlyöntinä. Pelaajan ollessa tilanteessa pahasti

18 myöhässä lyöntiliike lähtee asennosta, jossa selkä on vahvasti taivutettu taaksepäin. Tämä lyönti vaatii hyvää liikkuvuutta sekä keskivartalon lihaksien hyvää pitoa. Liikkeen voimantuottokyky on yleensä parhaimmillaan liikeradan keskivaiheilla. Jos jonkin nivelen liikkuvuus on kovin rajoittunut, voi siitä olla seurauksena muiden nivelten joutuminen ääriasentoihin liikkeen aikana. Sulkapallossa voi pelaaja joutua rajoittuneen liikkuvuuden takia käyttämään esimerkiksi väärää lyöntitekniikkaa. Toinen vaihtoehto on, että pelaaja joutuu kompensoimaan huonon liikkuvuuden väärästä paikasta ja seurauksena on loukkaantuminen. Sulkapallopelaajien lihastasapaino on usein hyvinkin vääristynyt, sillä lajia pelataan yhdellä kädellä, suurimmat voimavaatimukset tulevat mailakäden puoleiselle jalalle ja suurin osa vartalon kierrosta tapahtuu yhteen suuntaan. Nämä asiat on tärkeää huomioida niin urheilijan lihaskuntoharjoittelussa kuin liikkuvuusharjoittelussakin. Psyyke Sulkapallo on peli, jossa vastustaja on tilanteessa mukana ja vaikuttaa peliin omilla ratkaisuillaan. Pelin hallinta on asia, josta taistellaan ja se voi tapahtua monella eri tavalla. Useinkaan ei yksi vahva osa-alue kuten fysiikka, tekniikka tai taktiikka pysty yksinään takaamaan voittoa vastustajasta. Kilpailu on aina urheilijalle stressitilanne. Parhaassa tapauksessa stressi merkitsee urheilijan mobilisoitumista hyvään suoritukseen, pahimmillaan juuri päinvastoin. Selityksinä on usein liika yrittäminen, epävarma fiilis tai rentouden puute. Asenne, suhtautuminen kilpailuun riippuu omasta koetusta kyvykkyydestä suhteessa kilpailun vaativuuteen. Valmentaja voi vaikuttaa asenteeseen mm. säätelemällä kilpailua edeltäviä harjoituksia. Jos itseluottamus on huono, tulee harjoitusten ja testiseurantakeskustelujen johtaa urheilija tunteeseen, että nyt alkaa homma kulkea. Jos itseluottamusta on liikaa, tulisi ylimielisyyden estämiseksi ja nöyryyden palauttamiseksi syntyä tunne, että kaikki ei nyt vielä ihan itsestään olekaan kunnossa. Tällöin viriää positiivinen taistelun ja näytön halu.

19 Lajissa vaadittavat ominaisuudet Taulukon vaatimustaso on objektiivisesti suhteutettava inhimillisen suorituskyvyn koko mitta-asteikolle, joten asteikko ulottuu liikuntaa harrastamattomien suorituskyvystä (1) ominaisuuden äärimmäiseen maksimiin (10) asti. Nw ominaisuudet, joiden merkitystä ei ole selvitetty, voi jättää arvioimatta. Tämä osio kuvaa ominaisuuksien keskinäistä suhdetta sekä osviittaa urheilijan harjoittelun suuntaamisesta ja haettavasta lahjakkuudesta. Taulukko avautuu aktiiviseksi tuplaklikkaamalla sen päällä hiiren vasemmalla painikkeella. Yksi tapa jäsentää ominaisuuksia on oheinen taulukko. Taulukot ovat viitearvoja ja antavat lähinnä hyvän keskustelupohjan. Eroja on mm. ylä- ja alavartalon vaatimusten välillä ja eri pelimuotojen välillä. Ominaisuus Arvo Voima Maksimivoima 7 Kestovoima 8 Nopeusvoima 9 Nopeus Reaktionopeus 9 Räjähtävä nopeus 9 Liikenopeus 9 Kestävyys Peruskestävyys 8 Vauhtikestävyys 10 Maksimikestävyys 7 Nopeuskestävyys 9 Taito Tasapainokyky 7 Reaktiokyky 9 Rytmikyky 8 Suuntautumiskyky 8 Erottelukyky 8 Yhdistelykyky 8 Sopeutumiskyky 6 Notkeus Liikkuvuus 6 Psyyke Rohkeus 9 Päätöksenteko 9 Temperamentti 8 Sosiaalisuus 6 Suunnitelmallisuus 8 Kognitiiviset Havainnointi 8 taidot Ennakointi 9 Ratkaisunteko 9 Pelikäsitys 10 Taktiset Yksilötaktiikka 10 taidot Joukkuetaktiikka 5 Esittämis- Ilmaisutaito taidot Esittäminen Luovuus 6 Musiikin ilmentäminen Tapani Keräsen (KIHU) ominaisuuksien arviointitaulukko: K Danskanen täydentänyt oman näkemyksensä mukaisesti

20 Johtopäätökset Tarvitaan lajianalyysin antamaa kuvaa syvennettynä eri ikävaiheiden painotuksilla Lajianalyysi antaa hyvän peruskuvauksen lajin vaatimuksista. Suurena haasteena on lajianalyysin hyödyntäminen käytännön harjoittelussa. Uusiutuneiden sääntöjen mukaista lajianalyysin muutosta ei ole ainakaan toistaiseksi pystytty bench markkaamaan (ei tietoa tihkunut muista maista) Tarvitaan eri vertailuja eritasoisista pelaajista (kotimaa, kv. keskikasti ja huippu) Vastustajapankki aikaiseksi mahdollisista pelaajista, tukkimiesversiokin on parempi kuin ei mitään. Vanhojen ohjelmien tarkistus. Löytyykö ratkaisu KIHU:lta tai jonkun opinnäytetöistä? Pelaajien hyödyntäminen analysointi-työssä Ratkaisuehdotukset Selvitetään KIHU-yhteistyön mahdollisuudet vastustaja-analyysin kehittämisessä 2. Hyödynnetään omia resursseja, esim opinnäytetyö, vertailujen ja otteluanalyysien tekemisessä 3. Lajianalyysin liittäminen entistä paremmin valmentajakoulutukseen Pidempiaikaiset 1. Keskitytään tiedon jalkauttamiseen, tieto on saatava arkiharjoitteluun 2. Lajianalyysin jatkuva täsmennys / sen rakenteen tueksi esim. lajianalyysin wikipedia

21 Lahjakkuuden analyysi / Lahjakkuuksien etsintätutka Liittoryhmän kyselyyn vastanneiden osalta: Liittoryhmien pelaajista on suurin osa aloittanut 7-vuotiaana, liittoryhmiin valittujen pelaajien aloitusikien haarukka on 4 11 vuotta. Junioreiden vuoden 2008 rankinglistan 1. pelaaja pojissa on aloittanut 4-vuotiaana ja tytöissä 10- vuotiaana. Miesten kaksinpelin 1. on aloittanut vasta 11-vuotiaana. 1. Määritelkää sulkapallon edellyttämät lahjakkuuden osa-alueet / sisällöt Suomessa on ollut koulutusmateriaalissa 1990-luvulta oleva tanskalainen lista lahjakkuusominaisuuksista ja kiinalainen käsitys lahjakkuuteen vaikuttavista ominaisuuksista. Erona näillä on se, että kiinalaisessa lahjakkuuskartoituksessa määritellään lahjakkuuspotentiaalia raajojen pituudesta lähtien. Lähestymistapojen eroavuudet kertonevat siitä, että kiinassa valitaan lajiin sopivat lapset. Tanskassa ja Euroopan maissa yleensä valinta tapahtuu lapsen vanhempien ja hänen itsensä toimesta, minkä jälkeen seurassa määritellään lapsen lahjakkuuspotentiaalia sulkapalloon tai liikuntaan yleensä. 2. Millainen etsintätutka nykytilanteessa on? Suomen Sulkapalloliiton lahjakkuuksien etsiminen on tällä hetkellä liittoryhmävalmentajien vastuulla, sillä heidän näkemyksensä vaikuttaa vahvasti liittoryhmävalintoihin. Nämä valmentajat kiertävät maamme juniori- ja luokkakilpailuja, ja ovat näin ollen varsin hyvin tietoisia pelaajien tasosta. Yksi ongelma on kuitenkin se, että mikään ei takaa, että seurojen ja alueiden lahjakkaimmat osallistuvat näihin kilpailuihin. Suomen sulkapallopiireissä ei pelaajia tule lajiin etsintätutkan kautta vaan yleisesti on otettu vastaan kaikki halukkaat. Liiton ensimmäinen lahjakkaita pelaajia (ns. talenttipelaajia) kokoava toimi oli vaatia Sulkapalloliiton talenttivalmentajakoulutuksen yhteydessä kurssilaisilta oma talenttipelaajaryhmä. Vaatimuksina oli vähintään kaksi lajiharjoitusta viikossa ja tavoitteena oli saada ryhmiin nuoria alle 10-vuotiaita pelaajia. Tämän hetkisistä U-13 liittoryhmäpelaajista moni tunnistaa itsensä talenttiryhmän pelaajaksi. Liittoryhmien pelaajille on tehty lahjakkuusanalyysiä liittoryhmävalmentajien toimesta. Tietoja ei ole kuitenkaan konkreettisesti hyödynnetty esim. tulevaisuusryhmien perustamiseksi. Testituloksia ei niin ikään ole hyödynnetty lahjakkuuksien tunnistamiseksi. Liittoryhmien leireille alueen valmentajat (mm. talenttivalmentajat) voivat tuoda alueen parhaita mukanaan. Tätä kautta on saatu muutamia lahjakkuuksia esiin. Tosin pitkässä juoksussa yleensä aika on ajaa ohi monissa kehittämiskohteissa kyseisten pelaajien osalta olosuhdetekijöiden muodossa. Sulkapalloliitto panostaa vuonna 2009 vahvasti alueleirityksen kehittämiseen. Tavoitteena on saada eri alueet järjestämään useita lyhyempiä viikonlopun kestäviä ja muutama hieman pidempi leiri. Alueleirit voisivat toimia osana lahjakkuuksien tunnistamista 3.Mistä lahjakkuudet löydetään? Lahjakkuudet löydetään useimmiten hyvin toimivista seuroista. Toinen vaihtoehto on kilpailuissa menestyminen. Eniten alueellisia lahjakkuuksia on nuoremmissa ikäluokissa, mutta vanhemmissa junioriluokissa entistä vähemmän. Läpi päässeiden alueellisten lahjakkuuksien taustalla on lähes aina vahva valmentaja tai pelaajaperhetausta. 4.Milloin? Usein lahjakkuudet löydetään liian myöhään. Varsinkin lahjakkaat pelaajat painopistealueiden ulkopuolella aloittavat kilpailutoiminnan liian myöhään. On myös hyvä muistaa, että lahjakkaan pelaajan löytäminen ei vaikuta hänen kehittymiseensä lainkaan. Lahjakkaille pelaajille tulisi olla tarjolla hyvää ja laadukasta valmennusta.

22 5. Mitä opittavaa meillä on muilta mailta? Esimerkiksi Case: IRLANTI Hyvien kansainvälisten pelaajien tuottamisen varmistamiseksi on Irlannissa tehty hyvin yksityiskohtainen kehityssuunnitelma (Elite Player Development Plan). Suunnitelman tavoitteena on rakentaa järjestelmä, joka tukee lahjakkaita sulkapalloilijoita hyvin varhaisesta vaiheesta kohti huippusulkapalloa ( A Set Pattern From Start To Finnish ). Suunnitelma kohdistuu vuotiaisiin sisältäen mm. seuraavat alueet/aiheet: Lahjakkuuksien identifiointi - Harjoitus solut (alueilla toimiva viikkovalmennus) Harjoitusleirit - Harjoitus- ja kilpailusuunnitelmat Hallinto Valmennuskoulutus - Lääketieteellinen ja muu tuki Suunnitelman tavoitteena on kouluttaa ja kasvattaa nuoria sulkapalloilijoita siten, että heillä olisi myöhemmin mahdollisuus menestyä kv. pelikentillä. Pelaajien valinta perustuu päävalmentajan ja valittujen valmentajien (Talent Observers) tekemään lahjakkuuksien identifiointiin. Valmentajat käyttävät apuna erikseen suunniteltua työkalua (Talent ID tools). Irlannin mallin mukaista johdonmukaista suunnitelmaa kehittää kv. pelaajia ei Suomessa ole tehty. Suunnitelman toteuttaminen vaatisi liitolta huomattavaa taloudellista lisäpanostusta. On kuitenkin muistettava, että Irlannin urheilurakenne on hyvin erilainen Suomeen verrattuna. Irlannissa ei ole vahvaa järjestö- ja seurapohjaa kuten Suomessa. Tästä huolimatta suunnitelma tulisi tehdä myös Suomessa yhteistyössä alueiden ja seurojen kanssa. Johtopäätökset * Eri kulttuureissa erilaiset lähestymistavat (Tanska / Kiina ) voimme ottaa oppia * Lahjakkuusanalyysi liittoryhmäpelaajille - Tietojen hyödyntäminen puutteellista * Liittoryhmävalmentajien näkemys avainasemassa, mutta kohdataanko potentiaalit? * Talenttiryhmän startti ja huomio tarvitaan jo alle 10-vuotiaille ainakin seuratasolla * Alueleirit ja aluevalmennus ovat tärkeä osa tutkaa * Perusongelma se, että lahjakkuudet ovat liian pitkään huonon arkiharjoittelun piirissä * Suomesta etsintätutka puuttuu * Päähuomio seuduille, joissa laadukas arkiharjoittelu on käytännössä mahdollista (mm. pääkaupunkiseutu) * Tarvitaan selkeä Talenttipolun määrittely (Se voi tarkoittaa myös aikaista hyvää valmennusta ja talenttien seulonta tapahtuu vähitellen useilla mittareilla (pelaajan innostus ym. lahjakkuusominaisuuden, vanhempien satsaus halukkuus/mahdollisuus) * Nykyisten huippupelaajien aloitusikä on ollut keskimäärin 7 v. * Seuroilla ei juuri ole tarjota tällä hetkellä ryhmiä tai valmennusta alle kouluikäisille. * Erityisen varhaisella aloitusiällä ei nykyotoksen valossa näytä olevan olennaista merkitystä, tosin jää nähtäväksi miten suunnitelmallinen valmennus vaikuttaa asiaan. * Mm. Tanskassa on lanseerattu Babyton tuote 0-4 v. ja Miniton on työn alla yli 4-v. * Lahjakkuutta voidaan jossain määrin mitata testien avulla.

23 Ratkaisuehdotukset Yleistä: Ei ole syytä alkuvaiheessa keskittyä seuraan tulijoiden karsintaan lahjakkuuskriteerien osalta vaan tavoitella n. 7 vuoden aloitusikää, on tärkeä luoda kokonaiskäsitys vanhempien innokkuudesta lapsen harrastukseen, lapsen innostuksesta harjoitella sulkapalloa ja/tai muita lajeja. Seuroille tavoitellaan hyvää lasten valmennusohjelmaa ja talenttiryhmiä seuroihin alle 10-vuotiaille, joissa osaavat valmentajat tekevät perustyötä tarvittavien lajitaitojen kanssa ja huolehtivat perusasioiden toteutumisesta. Satsaus ensivaiheessa etenkin hyviin valmentajiin harrastuksen alkuvaiheessa. Tavoitteena enemmän taitavia pelaajia, joilla on perusasiat kunnossa. Seuraavassa vaiheessa kansainvälistäminen alkaen 10-vuotiaista. Alueleiritystä, liittoryhmätoimintaa, runsasta kilpailuttamista sopivissa kisoissa (oikeanlainen kilpailuttamisjärjestelmä lapsille). talenttiryhmät alueellisesti, valtakunnallisesti jne. parhaiden pelaajien tukeminen (henkilökohtaiset valmentajat, valmennustuki) Nuorimpien lahjakkuuksien arkiharjoitteluun satsaaminen ja erityisesti tyttöjen huomioiminen riittävän ajoissa 2. Lasten valmennuksen starttipaketti alle 10 vuotiaiden valmentajille 3. Aktiivinen parhaiden käytäntöjen levittäminen 4. Talenttipolun rakentaminen (vrt. Tennis) Pidempiaikaiset 1. Yksilöllisyyden vahvistaminen

24 I-2 VALMENTAJALAHJAKKUUDET Valmennus- ja harjoitusanalyysi Valmennus- ja/tai harjoitusanalyysia lajissa ei ole. Tarkinta tietoa edustanee Kristiinan tämän prosessin alustuksena jaettu paketti. Ja vielä vähemmän analyysia on käytetty ohjaamaan valmennusta tai harjoittelua. Lajin erityispiirteet: taidon merkitys suuri, ja valmennus keskittyykin taidon opettamiseen. Muut osa-alueet ovat huomattavan heikoilla. Sama heijastuu myös valmentajakoulutuksessa: ymmärrettävästi liiton järjestämät koulutukset keskittyvät hyvin voimakkaasti lajitaitoon, sillä sitä koulutusta ei ole saatavilla mistään muualta. Voisiko koulutuspaketteihin sisällyttää vielä enemmän erillisiä ulkopuolisten (SLU-alueet, Suomen Valmentajat ry, urheiluopistot) järjestämiä yleiskoulutuksia? Muiden koulutusmahdollisuuksien huomiointi tärkeää, sopii hyvin erityisesti lasten ja nuorten pakettiin. Lajitaidot ovat tärkeitä, mutta niin myös monipuolisuus yms. Painotukset eri-ikäisten valmennuksessa Nuorimmat ->U13: ikäryhmä on mielestäni parhaiten hallussa. Lajitaitoja harjoitellaan, oheisharjoittelua opetellaan Nuoret U15-U19: urheilulukioiden myötä harjoittelumahdollisuudet ovat hyvät. Myös lajiharjoituksia on tarjolla aivan riittävästi. Kuitenkin tässä vaiheessa pelaajat alkavat tippua kansainvälisestä kyydistä, ja kaiken lisäksi pelaajat alkavat mennä rikki. Miksi? Minun arvaukseni kuuluvat (laji-)harjoittelun määrä kasvaa, mutta oheisharjoittelu jää puuhasteluasteelle punainen lanka kaikessa harjoittelussa häviää, kun mukana on lukion valmentaja, liittoryhmien valmentajat ja parhaimmillaan 2-3 seuravalmentajaa kun henkilökohtaisia valmentajia ei ole, päävastuu kokonaisuuden hallinnasta lankeaa urheilijalle itselleen. Mutta onko urheilijoita valmistettu tähän? Tuetaanko heitä siinä? pelaajilla ei ole selvää kuvaa siitä, mitä huippu-urheilu vaatii. Joku voi kuvitella, että käymällä viidesti viikossa sulkistreeneissä ja makaamalla lopun aikaa sohvalla voi päästä kv. huipulle. Aikuiset U19->: edellisen ikävaiheen myötä kansainvälinen taso on jo karannut, eikä pelaajilla ole selvää kuvaa eikä esimerkkiä, miten sen voisi saada kiinni -> urheilu jää sivummalle tai lopetetaan kokonaan. Amatööriurheilussa opiskelujen ym. sivussa ei ole sinänsä mitään huonoa, mutta sulkapallopiireissä se yleensä tarkoittaa, että pelaajat tekevät vain sitä, mikä on kivaa. Eli käytännössä luovutetaan huippu-urheilun osalta ja jatketaan leikkimielellä tälläkin tavalla pysyy Suomen huipulla. Sulkapallovalmentajan työ Valmentajan ajankäyttö eri osa-alueisiin: harjoitusten suunnittelu 14% harjoitusten vetäminen (massana) 60% yksilöharjoitukset (lajia) 10% yksilöharjoitukset/keskustelut (oheisharj. ym) 1% hallinto (tiedotus, laskutus jne..) 15% Minulla on sellainen tuntuma, että parhaimmillaan valmentajalla on jonkinlainen yleissuunnitelma, mihin suuntaan hän haluaa ryhmää viedä. Yksilötasolle tätä ajattelua ei varmastikaan viedä, ainakaan niin, että se näkyisi pelaajan harjoituksissa. Korkeintaan pelaaja voi saada yksilöllistä harjoitusta muutaman kymmenen minuuttia viikossa, ja sekin kaikki lajia.

25 Analyysi valmentajalahjakkuudesta En ainakaan itse ole tietoinen, että SSUL:llä tai seuroilla olisi valmista analyysia valmentajalahjakkuudesta, joten teen oman pohdinnan asiasta. Uskoisin kuitenkin, että ulkomaisilla lajiliitoilla analyysi olisi olemassa (mm. Englanti) ja ehdottaisin, että sitä yritettäisiin saada käsiksi. Pidän valmentajalahjakkuuksien löytämistä melkeinpä yhtä tärkeänä kuin pelaajalahjakkuuksien löytämistä, ilman hyvää valmennusta lahjakkaita pelaajia ei saada ikinä kehitettyä huipputasolle. Minkälaista lahjakkuutta valmentaja sitten tarvitsee tullakseen huippu-sulkapallo valmentajaksi? Minä ainakin pidän ehdottoman tärkeänä, että henkilöllä olisi jonkunlainen pelaajatausta, mielellään kohtalaisen korkealta tasollisesti / taidollisesti. Ilman omakohtaista kokemusta lajista on vaikea kuvitella, että henkilö pystyisi täysin tietämään pelin syvimpiä koukeroita sekä mitä pelaajat miettivät päässään pelin edetessä. Samoin tekniikan opettaminen ym. ovat äärimmäisen hankalia / näyttäminen mahdotonta, jos kokemusta ja omaa taitoa ei ole. Peliura valmentajalla ei varsinaisesti ole lahjakkuus-ominaisuus, mutta pidän sitä yhtenä tärkeimmistä ominaisuuksista huippuvalmentajalla, ja sen takia tuon se esille. Sitten jos lähdetään ajattelemaan muita lahjakkusominaisuuksia, joita valmentajalla tulisi olla niin tulee mieleeni mm.; Sosiaaliset kyvyt kohdata pelaajia ja luoda henkinen yhteys heidän välilleen, jotta valmentaja-pelaaja suhteelle ja varsinkin pelaajan kehittymiseen luodaan tarvittava ilmapiiri. Kyky osata opettaa erilaisia pelaajia, saaden kuitenkin jokaisen tekniikan ym. kehittymään oikaan suuntaan. Opettamistilanteen hallinta, palautteen anto ja valmennettavan kanssa keskustelu. Kyky suunnitella toimintaa pitkäjänteisesti, samoin viedä kehitettäviä asioita eteenpäin yhdessä muiden kanssa Kyky kommunikoida eri sidosryhmille ja hoitaa hallinnollisia asioita riittävässä määrin Osata tekniikan, taktiikan, fysiikan perusteet niin että voi soveltaa niitä valmennuksessa (nämä asiat ovat tietenkin myös osittain opittavissa kouluttautumalla) Kyky analysoida pelaajan tekniikkaa, taktiikkaa, fysiikkaa ja tehdä sen perusteella kehittää asioita Kyky luoda oikea henkinen ilmapiiri kehittymisen kannalta Kyky turnausvalmennukseen (kyky analysoida vastustajaa kentällä) Riittävässä määrin auktoriteettinen (tämä myös mahdollista ansaita toiminnan kautta) Oma into valmennukseen lähdettävä jokaisen ihmisen sisältä Aktiivinen niin kentällä kuin kentän ulkopuolella tapahtuvissa asioissa Lajiteknisesti omat taidot kohtuullisella tasolla, sekä kyky oppia uusia asioita nopeasti / kyky opettaa vaikeitakin asioita nuorille innovatiivisesti ja jokaisen pelaajan omalla tavalla.

26 Johtopäätökset valmentajilla ei ole tarpeeksi suunnitteluvalmiuksia harjoitusten yksilöä kehittävään suunnitteluun (kuva) valmennus jää liian lajipainotteiseksi siinä vaiheessa, kun on pidettävä huolta laajaalaisemmasta valmentautumisesta henkilökohtaisten valmentajien kouluttaminen, osoittaminen lahjakkaille urheilijoille, kokonaisvaltainen valmentaminen arvoon kun on kyse lahjakkuuksista Taloudellinen tilanne ajaa ammattivalmentajamme tällä hetkellä tekemään määrää laadun sijaan (hirveät määrät tunteja, mahdollisimman paljon maksavia pelaajia jne.) Seuroilla on ammattivalmentajia, mutta heillä ei ole mahdollisuutta tehdä pelaajia vaan he tekevät leipäänsä. Olisiko hyvä, jos pelaajat ja seura yhdessä maksaisivat valmentajan (meille käymässä kuten tennikselle, valmentajalla ei ole mahdollisuutta valmentaa huippuja) Valmentajalla on oltava kyky valmentaa, opettaa, visioida. Entisissä huipuissa on se vaara, että he jäähdyttelevät pelaajien kustannuksella. Valmennustyöstä on oltava riittävät näytöt ja pitkäjänteisyys. Mikäli valmentajalla on vain lajitaidot, on oltava tiimissä toinen valmentaja, jolla on hanskassa kokonaisuus, edellisten kesken on oltava kiinteä yhteistyö. TÄMÄ KULTTUURI PUUTTUU SUOMESTA! mistä on hyvät valmentajat tehty! taustat, urakehitys, arvot ja tavoitteet. Omat polut OTO-valmentajille ja ammatillisesti suuntautuneille valmentajille pelaajille on tärkeä välittää selvempi kokonaiskuva jo n. U15-ikäisenä, mitä huippuurheilu käytännössä vaatii pelaajalle tukea kokonaisuuden hallintaan etenkin siinä vaiheessa, kun harjoittelu alkaa hajaantua (lukioiän kynnyksellä) henkilökohtaiset valmentajat yhteistyötä/keskustelua lisää pelaajan eri valmentajien kesken valmentajille lisää paukkuja ja uskallusta myös sulkapallokentän ulkopuolisten asioiden ohjaukseen Ratkaisuehdotukset Ratkaisut, joissa valmentajat pääsevät tekemään yksilövalmennusta 2. Lajitaidon opettaminen riittävän aikaisessa vaiheessa hyvillä valmentajilla Pidempiaikaiset 1.

27 I-3 TUKITOIMINTOJEN LAHJAKKUUDET Tähän teemaan ja ratkaisuehdotuksiin palataan osaamisen ( Luku II-2) yhteydessä I-4 LAHJAKKUUKSIEN KOHTAAMISHAASTE Lahjakkuuksien kohtaamiset tapahtuvat ensisijaisesti leireillä, kisoissa ja liittoryhmätasoisille pelaajille suunnatuissa harjoituksissa. Urheilulukioissa tai niiden harjoituksissa ovat lähes kaikki liittoryhmien U-17 ja U-19 pelaajat. Pelaajakohtainen kilpaileminen Ikäluokkien kilpailumäärät suhteessa suosituksiin ja menestykseen ovat juuri ja juuri suositusten tasolla (kso liite Nuoren vieminen kansainväliselle tasolle). Sama tilanne koskee kansainvälistä kisaamista. 21 pelaajaa lajianalyysiin haastatelluista liittoryhmien pelaajista kisasi minimisuosituksen mukaisia tai sen ylittäviä määriä ulkomaisissa kisoissa. Tässä on kuitenkin huomattava se, että kisamäärät täyttyivät lähes kaikilla 93 syntyneillä ja nuoremmilla, mutta 92 syntyneet ja vanhemmat pelaajat kisasivat aivan liian vähän muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kisaamisen radikaali väheneminen voi osaltaan johtua siitä, että kisaaminen muuttuu siirryttäessä 15 luokasta 17- luokkaan poolikisajärjestelmästä knock out tyyppiseksi järjestelmäksi, jolloin kaksinpelien osuus voi jäädä pahimmassa tapauksessa vain yhteen otteluun kisassa. Kotimaan kisoissa vanhempien 17 ja 19 junioriluokkien kisat ovat pieniä ja viimevuosien suuntaus on se, ettei alle 19-luokkaa järjestetä lainkaan juniorikisojen yhteydessä. (vrt. Ruotsissa U-19 luokkalaiset saavat pelata eliittikisoissa) 15 pelaajaa liittoryhmien kyselyyn vastanneista 80 pelaajasta edustaa pääkaupunkiseudun ulkopuolista seuraa. Tästä 15 pelaajan ryhmästä 9 pelaajaa on Turun alueelta eli Lounasulan alueelta, 3 pelaajaa Tampereelta. Tästä voi päätellä, että suurin osa eli n. 80% liittoryhmätasoisien pelaajien seuroista on pääkaupunkiseudulla. Pääkaupunkiseudulla pelaajat ovat keskittyneet 5 seuraan ja pääosin (22 pelaajaa) ÖIF:ssä Itä-Helsingissä, HBC:ssä (14 pelaajaa) keskellä Helsinkiä ja ESB:ssä (12 pelaajaa) Espoossa. Johtopäätökset * On huomioitava, että U-19 parhaat ovat liittojohtoisen päivittäisen järjestelmän ulkopuolella ja valmentautuvat seuran rakentaman järjestelmän kautta. * Urheilulukiojärjestelmä tarvitsee tuekseen yksilön huomioivan seuravalmennuksen tv. Superlahjakkuudet eivät valitse liittojohtoista järjestelmää vaan yksilöllisen ratkaisun. * Juniorikilpailuihin osallistuminen romahtaa 17 ja 19 luokissa. Näiden luokkien pelaajat osallistuvat avoimiin luokkakisoihin. * 80% huippupelaajista pelaa pääkaupunkiseudun seuroissa. Ratkaisuehdotukset Luodaan pelaajan polku kansainväliselle huipulle 2. Rakennetaan lahjakkuuksien arviointimalli (Talent Identification Tools). 3. Liiton järjestämää alueleiritystä käytetään aktiivisemmin lahjakkuuksien etsimiseen. Pidempiaikaiset 1.

28 II HUIPPU-URHEILUN OSAAMINEN II-1 VALMENNUSOSAAMINEN VALMENNUSOSAAMISEN YDINALUEET Valmennusosaaminen sulkapallossa on painottunut vahvasti lajiharjoituksien vetämiseen, ja päätoimisia sekä ammatikseen toimivia valmentajia on varsin vähän. Seurojen valmentajina toimivat saavat useimmiten korvauksen kenttävalmennustuntien mukaan, jolloin aikaa suunnitteluun ei jää ja vastuu oheisharjoittelusta jää pelaajille. Seuroissa valmennus tapahtuu pääsääntöisesti ryhmissä, mikä myös vaikeuttaa pelaajien yksilöllistä kehittämistä. Valmennusosaamisen ydinalueet voidaan jakaa taidon (yleis- ja lajitaito), taktisen ajattelun, fysiikan (ominaisuudet) ja psyykkisen puolen kehittämiseen (paineen kesto, kyky pitkäjänteiseen harjoitteluun). Edellä mainittujen ydinalueiden lisäksi valmennuksessa tulisi ottaa huomioon pelaajien yksilöllinen ja kokonaisvaltainen suunnittelu. Johtopäätökset * Osa-alueiden jäsentelystä ei merkittäviä näkemyseroja kansallisesti tai kansainvälisesti * Painotuksissa sen sijaan on eri koulukunnilla paljonkin eroja * Kokonaisuuden hallinta tärkeintä!!! Kokonaisvaltainen valmennus * Sulkapallovalmennuksen ja muun harjoittelun ymmärtäminen Valmentajakoulutus Valmentajakoulutus sulkapallossa perustuu koulutukseen, jossa on tasot I-V. Kolme ensimmäistä tasoa ovat Sulkapalloliiton omia ja ne toteutetaan yhdessä alueellisten avainkouluttajien kanssa. Taso III toteutetaan yhteistyössä muiden maiden mailapeliliittojen kanssa. Tasot IV ja V ovat osa ammattivalmentajatutkintoa. Koulutuksen tavoitteena on rakentaa kurssilaisille käsitys itsestään valmentajana, pohtia valmentajan työtä lasten ohjaamisen näkökulmasta kilpapelaamiseen liittyvään nuorten ja aikuisten valmentamiseen. Koulutuksen aikana käydään läpi lasten ja nuorten kehittymiseen liittyviä seikkoja, esiintymistä, ryhmän hallintaa ja viestintää sekä toiminnan suunnittelua. Koko koulutuksen ajan kulkee läpi sulkapallon lajiosaamisen perustaitojen opettaminen ja harjoittaminen. Suomessa on sulkapallon piirissä 4 koulutettua ammattivalmentajaa, joista valmennusta tekee päätyökseen 2. Muun liikunta-alan koulutuksen käyneitä ja ammatikseen sulkapalloa valmentavia on 3. Näistä henkilöistä kaikki toimivat yhtä lukuun ottamatta liittoryhmien kanssa osa-aikaisesti (alle 1 päivän viikko-osuus). Talenttivalmentajat (19 henkeä) ovat liiton vuoden mittaisen erityisprojektin tulosta. Kurssi oli 1-2 tasojen intensiivikurssi kovatasoisille valmentajille. Vuoden 2007 valmentajarekisterin mukaan toimivia valmentajista oli FT-tason valmentajia 18 3-tason valmentajia on 6 2-tason valmentajia on 22 1-tason valmentajia on 77

29 Johtopäätöksiä: Valmentajakoulutuksen sisällön laatu? Koulutuksen sisältö kestää laadullisen vertailun, jos huomioidaan tasot I-III, mutta valmentajien osaaminen perustuu pääosin tason I sisältöön ja osaamiseen On tärkeä mentoroida II-taso paremmin ja pitää yllä osaamisen tasoa laatua parantaisi ammattimaisempi asenne tekemiseen (ennakkotehtävät, harjoittelu, suunnittelu jne.). Koulutuksessa opittu asenne siirtyy valmentamiseen. Monissa muissa lajeissa tekemistä leimaa suunnitelmallisuus jo nappula - tasolla Vaadittava yksilölliset harjoitusohjelmat valmentajan aika menee arjen pyörittämiseen, aikaa ei jää kehittämiselle Harjoittelussa pitäisi huomioida suunnittelun eri tasot (yksilö pienryhmä ryhmä) Valmentajakoulutuksen kysynnän ja tarjonnan arviointi Nyt mennään tarjontapää edellä (toteutuminen perustuu melkein houkutteluun) Osallistujien motivaatio ei voi olla kohdallaan, jos koulutukseen tullaan vain pyynnöstä Mikä on seurojen vastuu? Jos seuroilta puuttuu suunnitelmallisuus, niin kysyntä heittelee ja koulutukset toteutuvat tai eivät toteudu (valtakunnallisesti). Yhdistetään seurojen kehittämiseen vahva valmentajakoulutusrekrytointi Millaisella kehitysotteella valmentajakoulutusta tehdään? Yleisten valmennusosaamisten ja lajiosaamisten kompromissi, aikaa liian vähän. Olennaista on tuntien suhde, mihin aikaa käytetään ja kuinka paljon ongelma syntyy, jos käydään vain I-taso (asioiden suhde perustuu koko koulutukseen) Jos ilmoittauduttaisiin koko koulutukseen (1. vuosi tuottaa 1. vaiheen (=I-taso), 2. vuosi harjoittelua (=edellytys 3. vaiheeseen) ja 3. vaihe (=II-taso) ja kokonaisuudesta syntyy oikeus valmentajanimikkeeseen. valmentajien ikä nuorentuu (aloitus noin 16 v > valmiina noin 20 v) Millaisella osaamisella valmentajakoulutusta tehdään? Ammattivalmentajien osuus/määrä kouluttajista kasvamassa (liian hitaasti, mutta ) Tilannearvio valmennusosaamisesta urheilijalahjakkuuden eri vaiheissa Sattumanvaraista on se milloin lahjakkuus huomataan hyvä perusvalmennus luo pohjan, vaikka huippuvalmennus myöhemmin Kaikille junnuille tehdään samoja asioita, mutta nuorempana pääsee/joutuu vanhempien ryhmään ja pahimmassa tapauksessa kukaan ei tee oikeita asioita siirto parempien joukkoon usein vanhempien vaatimuksesta > kumpi on olennaisempaa tasainen pelivastus vai tarkoituksenmukainen valmennus

30 Osaamisen muu kehittäminen: nykytilanne Valmentajataitojen kehittämiseen on lajin piirissä tarjolla vuosittain BE:n Summer School koulutus (1 vko), BWF pyrkii järjestämään koulutuksia (1 v), Tanskan liitto järjestää englannin kielisiä koulutuksia (1 v) ja top coaches courses satunnaisesti. EM- ja MM-kisojen yhteydessä järjestetään valmennusseminaareja. Valmentajamme käyvät jonkin verran ulkomailla erityisesti pohjoismaiden leireillä ja hakevat sieltä kokemusta. Myös Suomeen kutsutaan vuosittain ulkomaisia valmentajia oppia antamaan. Yleisen tason koulutusta eri osa-alueilla tarjoavat urheiluopistot, SUPY (Suomen urheilupsykologinen yhdistys), Suomen valmentajat ry, NS (Nuori Suomi), OK (Olympiakomitea), ESLU (Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu ry), ADT (Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry), VOK (Nuoren Suomen, Suomen Liikunnan- ja Urheilun, Suomen Olympiakomitean, Suomen Kuntoliikuntaliiton ja Suomen Valmentajien yhteishanke). Erityiskursseja on järjestetty satunnaisesti lajin piirissä olevien asiantuntijoiden vetäminä mm. teippauksesta, ravinnosta, venyttelystä, ensiavusta, elämänhallinnasta yms. Muuten valmentajat saavat tietoa liiton lehden ja nettisivujen kautta, valmentajalehdestä sekä muusta valmennuskirjallisuudesta. Mentorointitoimintaa ei ole lajimme sisällä juurikaan toteutettu. Valmentajatapaamiset ovat epäsäännöllisiä vaikka niitä on yritetty elvyttää. Suomen sulkapallovalmentajat ry on perusteilla ja 1. kokous pidetty. Verkostoitumista tiedon nopeaksi saamiseksi on aloitettu mm. fysioterapeuttien ja lääkäripalvelujen osalta. Matkajärjestelyissä on opittu lähinnä kantapään kautta ja talousasiat, kuten budjetointi ja laskutus ovat valmentajien omien taitojen varassa. Valmentajille usein lankeavat seuran pyörittämiseen liittyvissä toimissa on joitain SLU:n koulutuksia ollut tarjolla, mutta useimmiten oppi on siirtynyt edeltäjältä seuraavalle tai vain virheistä oppimalla. Näitä töitä ovat ryhmien suunnittelut, tilavaraukset, kisajärjestelyt, tukianomukset eri tahoille, välinehuolto, viestintä jne. Johtopäätökset * Koska suurin osa valmentajista on OTO-valmentajia, on pitäydytty lajikoulutuksessa. * Monet valmentajan toimenkuvaan liitetyt asiat on jätetty huomiotta ja asioiden hoito on jäänyt seuroissa kulloinkin eniten asiaa hallitsevan hoidettavaksi. * Valmentajan roolia ei ole mietitty kokonaisvaltaisesti vaan se on rajautunut vahvasti kentällä toteutettaviin harjoituksiin. * Valmentajien monipuolista osaamista ei ole osattu jakaa kaikkien kesken ja verkostoitumista ei ole juurikaan ollut maajoukkuevalmentajien ja seuran omien valmentajien yhteydenpitoa lukuun ottamatta. * Tarjolla olevaa koulutusta ei hyödynnetä aktiivisesti ja yleisen tason koulutukset eivät kiinnosta OTO-puolen valmentajia. Ammattilaiset ovat olleet kiinnostuneita erikoisalansa koulutuksista ja tätä kiinnostusta onkin jonkun verran hyödynnetty. * Tarjolla olevia koulutuksia ei ole järjestelmällisesti markkinoitu. * Kv. mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen on tarjolla paljon * Kehittyminen tapahtuu usein kantapään kautta / urheilijat kärsivät * valmentajan ammatti ei houkuttele mm. hankalien työaikojen ja ammattimaisuuden kehittymättömyyden vuoksi/seuratoiminnan murrosvaiheen vuoksi * Valmentajan urapolkua ei ole vielä hahmotettu riittävästi vaikka koulutustarjonta on lisääntynyt ja laajentunut viime vuosina

31 Ratkaisuehdotukset Yhdessä Tennisliiton kanssa luodaan Terve urheilija-koulutushanke 2. Rakennetaan kokonaiskuva valmentajien koulutustarpeista ja mietitään missä vaiheessa eri osa-alueet on otettava mukaan koulutuskuvioon. 3. Tehdään viestintäsuunnitelma valmennuskoulutuksista Tiedotetaan mm. koulutuksista, valmentajavaihdosta, tarjolla olevasta materiaalista ja verkostoista. Luodaan selkeä rakenne: kenellä, missä vaiheessa, rahoitusmahdollisuudet jne. 4. Verkkosivujen kehittäminen kattamaan myös valmennuksen oheistoimintoja. 5. Virtuaalikoulutus verkossa, koulutus kotiin, skype! Moodle! Pidempiaikaiset 1. Kehitetään verkostoitumista ja tiedon levittämistä eri osa-alueilla. 2. Tutoroinnista ja mentoroinnista voisi kehittää keinon tiedon levittämiseen ja valmentajien innostamiseen. 3. Kehitetään valmentajavaihtoa ja mietitään tarkemmin miten vaihtoa voidaan hyödyntää koko valmentajakunnan hyödyksi. 4. Osallistuminen aktiivisesti SLU:n, OK:n, Suomen Valmentajat ry:n ym. valtakunnallista koulutusta tarjoavien tahojen koulutukseen. VOK-hankkeet. 5. Kouluttamisen kehittäminen mm. kouluttajakoulutus Haaga-Heliassa, Vierumäellä. (VAT, VEAT ja URVA-koulutukset). Lajikoulutuksen yksilöllinen tukeminen. Muita huomioita kehittämisen taustaksi: Liittoryhmien 80 pelaajien valmentajina toimii 48 valmentajaa Liittoryhmien pelaajien päivittäisvalmennuksesta vastaavista valmentajista 38% oli talenttivalmentajia 30% oli samalla myös liittoryhmävalmentajia 48% nykyisten liittoryhmäläisten valmentajista oli entisiä tai nykyisiä pelaajia, jotka ovat myös itse pelanneet liittoryhmätasolla

32 II-2 TUKIYKSIKÖIDEN OSAAMINEN Testaus osaaminen ja hyödyntäminen Kuvaus nykykäytännöistä SSUL:n liittoryhmän pelaajilta testataan liikkuvuutta, lajinopeutta sekä maksimaalista kestävyyttä. Liikkuvuustestit: eteentaivutus korokkeelta (+/- cm) olkapäiden liikkuvuus kepillä (0-120cm) kädet ristiin selän takana (kyllä/ei) sivutaivutus (selkä seinää vasten) (cm) syväkyykky keppi niskassa (kyllä/ei) lonkan koukistaja (++/--) Lajinopeus: puolustus (pelaaja käy työntämässä 10 palloa kaksinpelin sivurajoilta) hyökkäys (liikkuminen verkolle ja taakse, yhteensä viisi kertaa) kokokenttä Maksimikestävyys (epäsuora) testiä kutsutaan eri nimillä: Bleep-test, äänijänistesti, Multi-stage fitness test 20 metrin matkaa juostaan edestakaisin CD:ltä tulevien äänimerkkien mukaisesti. Testit 2-3 kertaa vuodessa: PK-leirillä toukokuussa ja pitkällä leirillä elokuussa sekä harvemmin joulukuun leirillä. Liittoryhmätestauksen lisäksi maajoukkueen pelaajat ovat käyneet itsenäisesti juoksumatto- ja hyppytesteissä Pajulahden urheiluopistolla. Onko testaustoiminnan määrä, laatu ja suuntautuminen tarkoituksenmukaista huippuvalmennuksen kannalta? SSUL:n testipaketti tehdään vain junioriryhmille. Aikuisten ryhmän (=Tehoryhmän) testaus on ollut varsin heikkoa jopa olematonta. Muutamat urheilijat ovat käyneet testeissä itsenäisesti. Testaustoiminnan määrä on junioreilla teoriassa täysin riittävää. Käytännössä osa junioreista ei valitettavasti pääse osallistumaan kaikille leireille, jolloin seuranta välillä heikkoa. Liikkuvuustestauksen yksi haaste on valmentajien ammattitaito liikkuvuuden testauksessa. Liittoryhmän junioreiden testipaketti vuodesta 2001: Liikkuvuus, Lajinopeus ja Maksimikestävyys 2-3 kertaa vuodessa - Lisäksi välillä lisätestejä Viitearvojen täsmennys Tehoryhmän testaus heikkoa Eräät itsenäisesti Junnuilla riittävää Seuranta joskus epämääräistä Liikkuvuustestit haasteena Testitulosten hyödyntäminen heikkoa

33 Sulkapalloliiton testipaketti Sulkapallossa voidaan käyttää kenttäliikkumisen nopeutta mittaavia testejä mm. hyökkäys-, puolustus- ja kokokenttäliikkumiselle. Testit voidaan suorittaa kentällä kellon ja pallojen avulla. Esimerkkejä kentällä suoritettavista liikkumistesteistä: Puolustusliikkuminen (ilman mailaa) Kaksinpelikentän kummallekin sivurajalle asetetaan 5 palloa. Testi suoritetaan ilman mailaa. Pallot tyrkätään kädellä pois kentältä vuorotellen kummaltakin puolelta. Lähtö tapahtuu pelikeskuksesta. Liikkuminen on sulkapalloliikkumista rintamasuunta verkkoon päin. Mitataan aika lähtökäskystä viimeisen pallon tyrkkäsyyn. Hyökkäysliikkuminen Pelaaja lähtee takaviivan takaa. Pelaaja lyö 5 kertaa mailan kärjellä verkkonauhaan. Jokaisen verkkokosketuksen jälkeen pelaaja liikkuu sulkapalloliikkumista taaksepäin siten, että koskettaa takimmaisella jalallaan nelinpelin takasyöttölinjan taakse. Juoksu täysillä verkolle. Viimeisen kerran saa juosta läpi. Aika mitataan lähetyshetkestä takaviivan ylitykseen. Koko kentän liikkuminen (ilman mailaa) Pallot sijoitetaan takakentällä 30 cm päähän sivu ja takarajasta (kämmentakanurkkaan tulee 2 palloa ja rystytakanurkkaan 3 palloa). Etukentän pallot sijoitetaan 1 m päähän verkosta ja 30 cm päähän sivulinjasta (kämmenetunurkkaan tulee 3 palloa ja rystyetunurkkaan 2 palloa). Lähtö tapahtuu kämmenpuolen takarajan takaa. Pallot tyrkätään pois mailakädellä. Käytetään juoksunomaista sulkapalloliikkumista. Aika otetaan lähtöhetkestä siihen hetkeen, kun käsi osuu viimeiseen palloon. Huom. Pallot ovat vasenkätisillä pelaajilla päinvastoin. Edellä esitettyä testipakettia on käytetty säännöllisesti liittoryhmien pelaajien testaamiseen jo yli 10 vuotta. Muuta sulkapalloilijan testausta (tausta-aineistoa myöhempää varten? Näitä on tehty vain satunnaisesti) Pelaajan testaus jaetaan helposti toteutettaviin ja halpoihin kenttätesteíhin, joiden avulla voidaan testata tehokkaasti mm. nopeutta, voimaa ja lyöntitarkkuutta. Pelaajat ovat yleensä motivoituneita kentällä tapahtuviin testeihin, koska ne liittyvät suoraan lajin tekniseen oppimiseen ja muiden ominaisuuksien kehittymiseen sulkapallossa. Kenttätesteissä lajitekniikan taso vaikuttaa myönteisesti tuloksiin. Huippu-urheilijan testaus kuuluu tärkeänä osana harjoitusohjelmien laadintaan. Pyrittäessä mahdollisimman tehokkaaseen harjoitteluun on määriteltävä mm. hapenottokyvyn puolella tarkat rasituskynnykset, voimapuolella maksimivoima ja maitohaponsietokyky ja palautumisnopeus, jotta harjoitusrasitus vastaisi mahdollisimman tarkkaan pelaajan fyysistä kuntoa. Kun halutaan määritellä pelkästään pelaajan fyysisiä ominaisuuksia, joudutaan testaus suorittamaan usein muualla kuin sulkapallokentällä. Perinteisiä kestävyyden mittauskeinoja ovat olleet Cooperin testi, Beep-testi ym. Juoksutai polkupyörätestit. Aerobisen ja anaerobisen kynnyksen määrittelyssä käytetään polkupyörätestausta sekä juoksumattotestausta. Nämä testit vaativat jo ammattitestaajan ja ovat melko kalliita suorittaa. Psykologista testausta on käytetty pelaajien analysointitarkoituksessa. Psyykkisten testien analysointi vaatii useimmiten ammattilaisen, mutta psyykkisen valmennuksen tarvetta mittaavan kyselytestin voi tehdä jokainen valmentaja. Pelinomaisena testauksena voidaan tehdä juoksutesti kentällä. Pelitilanteessa pelaaja juoksee yleensä n. 2 4 m. yhteen suuntaan. Pisin matka kentällä on vain 7 m. Juoksutestissä pelaaja lähtee kentän sivulinjan takaa samoin

34 kuin pelitilanteessa. Ajanotto alkaa käskystä nyt ja päättyy, kun pelaaja ylittää vastakkaisen nelinpelisivurajan. Juoksutesti suoritetaan etuperin ja takaperin liikkumalla. Testien tarkkuus voi olla hieman kyseenalaista, mikäli käytössä ei ole valokennolaitteita. Ajanottajan ja testauspaikan olisi oltava mielellään aina samoja. Varjosulkapallotestaus kenttäliikkumisen räjähtävyydestä suoritetaan siten, että nyt -käskystä pelaaja lähtee sulkapalloaskelluksin liikkumaan kentällä sovitun kuvion mukaisesti. Kenttään on merkitty teipillä verkkoalue, johon pelaajan on koskettava mailallaan. Keskentän pelikeskus, jonka läpi pelaajan on aina kuljettava, ja takakulmat, joihin vähintään toisen jalan on osuttava nurkasta poistuttaessa. Ajanoton aloitus ja lopetushetket on määriteltävä tarkasti. Lihaskestävyyden testaus 1. Toistojen määrä menetelmä. Pelaaja suorittaa liikettä niin kauan kuin vain kykenee, alussa mielellään suhteellisen rytmikkäästi. Vauhti kuitenkin hiipuu loppua kohde. Tulokseksi lasketaan oikeiden suoritusten määrä. 2. Tasaisen nopeuden menetelmä. Pelaajan on suoritettava liikettä tietyssä tahdissa niin kauan kuin mahdollista. Tulokseksi lasketaan aika/suoritus/tahti. 3. Nopeuskestävyysmenetelmä. Kuinka monta kertaa pelaaja kykenee suorittamaan liikkeen tietyn ajan kuluessa. Testi aloitetaan maksimaalisella nopeudella. Aika on yleensä 30 sek 1 minuutti. 1. Määrän suhde aikaan menetelmä. Kuinka kauan pelaajalta kuluu aikaa tiettyyn suoritusmäärään. Testi aloitetaan maksimaalisella nopeudella. Sulkapalloilijan testeissä voidaan arvioida edellä esitettyjä keinoja soveltaen mm. vatsalihakset, selkälihakset, käsien ojentajat (punnerrukset), koukistajat (leuanveto). Pelinomaisia kenttätestejä ovat mm. jaloille pallonpoiminta. Pelaaja juoksee sulkapalloaskelin nelinpeliulkorajalta toiselle koskettaen kädellä linjaa niin monta kertaa kuin ehtii 30 sekunnin aikana. Smash-kestävyystesti suoritetaan siten, että valmentaja syöttää 3 sekunnin välein palloja pelaajalle, joka lyö smashin niin kovaa kuin mahdollista. Testaaja lopettaa testin, kun pelaaja ei enää kykene lyömään samalla voimalla kuin testin alussa. Testi antaa kuvan lyöntikäden lihaskestävyydestä, mutta myös selkä- ja vatsalihasten kestävyydestä. Pohjaa luovan voimaharjoittelun testaus on kestovoimatesti. Testaus voidaan tehdä yksinkertaisesti kuntopiireillä. Lasketaan puhtaiden suoritusten määrät esim. minuutin aikana. Yleisimpiä testejä ovat punnerrus-, leuanveto-, vatsa- ja selkälihaslihaliiketestit. Rakentava voimaharjoittelutesti eli maksimivoiman testi tehdään selvittämällä ykköset tai 3 10 toiston testeillä, joista arvioidaan taulukon avulla maksimit. Sulkapalloliitto on toteuttanut samaa testipakettia nyt yli kymmenen vuoden ajan ja tästä materiaalista on Joonas Lepistö tekemässä lopputyötään.

35 Johtopäätökset * Sulkapalloliiton testipaketin suurimpia haasteita on testitulosten hyödyntäminen pelaajien päivittäisessä valmennuksessa. Pelaajien tulisi saada paremmat ohjeet ja ohjelmat testitulosten perusteella. Näin pelaaja voi kehittää ominaisuuksiaan. * Nykyinen testipaketti on ollut käytössä noin 10 vuotta. Testipaketin suunnittelussa lähtökohtana ovat lajin vaatimukset eli lajianalyysi. Huippu-urheilujärjestelmän kehittämishankkeen aikana on tavoitteena laatia ajanmukainen lajianalyysi. Uuden lajianalyysin valmistuessa olisi hyvä pysähtyä miettimään testaustoimintaa uudelleen. * nopeuskestävyyden testaaminen olematonta * valmentajien koulutusta testaamiseen tulee parantaa (tulosten validius) * maksimihapenoton suora testi epäsuoran tilalle? * käsien toimintaa ei nyt testata lainkaan puute! * taitopuolen testaaminen? * kaksinpelit/nelinpelit * liittoryhmäpelaajien minimiarvot ryhmään kuulumiseen? Myös tehoryhmä? * yhteistyö eri ammattilaisten kanssa * psyykkiset testit ja haastattelut * Testipaketin jalkauttaminen * Testipaketti liitetään valmennuskoulutukseen Ratkaisuehdotukset Pajulahti yhteistyön tiivistäminen (testit, koulutukset jne.) * LAJIANALYYSI OLEELLISET OMINAISUUDET TESTAUS yhdessä Pajulahden Vaken kanssa testipaketin sisältö, kriteeristö ja tietokanta seurantaa varten. Nuorten tehoryhmän testaus osittain laboratoriomenetelmin ja tiukka 2 vuoden seuranta säätiön tukea hyväksikäyttäen. 2. Testitulosten hyödyntämisen kehittäminen Pidempiaikaiset 1. Pajulahti-yhteistyön systematisointi ja kehittäminen

36 Lääkintähuolto Teemaa tulee tarkastella kaikista näkökulmista: Ennaltaehkäisy, hoito, kuntoutus Oleellista on oikea hoito Erityisosaamisen merkitys Verkostot Vakuutusasiat kuntoon! Puutu toistuviin vammoihin Rakentavan ja repivän harjoittelun suhde Nykykäytännön päivitys Lihashuolto Onko lihashuollon määrä ja laatu kohdallaan pelaajauran eri vaiheissa? Sulkapalloilu on YKSILÖLAJI ja lihashuollon laatu ja määrä vaihtelevat yksilöllisesti. Haitari suuri. Tärkein ja simppelein lihashuolto eli venyttely on jäänyt tosi vähiin joillain huipuillakin. Osa on hoitanut homman hyvin. Yleisesti elastisuus ei ole ollut suomalaisten pelaajien perushyve. Toinen lihastasapainoon liittyvä ongelma on mielestäni repivän ja rakentavan harjoittelun suhde. Kahdeksan kenttätreeniä ja yksi oheisharjoitus/viikko ei voi toimia pidemmän päälle. Käsittääkseni tämä suhde on menossa jopa huonompaan suuntaan nuorilla pelaajilla. Harvalla säännöllistä hierontaa/fysioterapiaa jos ei vammoja sillä hetkellä. Toisaalta pitäisikö välttämättä olla? Onko hieronta laiskan miehen venyttelyä? Mitkä olisivat hyviä ratkaisuja asian kehittämiseksi? Valistus, tosin valistuksen ja jäkättämisen ero on veteen piirretty viiva. Fysioterapeutin vuositarkastus? (Sarasjärvi,Ahonen,Räsänen?). Näin saataisiin ehkä hoito preventiiviseksi eikä kuntouttavaksi vahingon jo tapahduttua. Kulttuurin hidas muutos esimerkkien kautta Repivän ja rakentavan harjoittelun suhde usein pielessä Opittava nuorena Omatoimisuutta kohti Ravintovalmennus Onko ravintovalmennuksen määrä ja laatu kohdallaan pelaajauran eri vaiheissa? Ai mikä ravintovalmennus? Jos mahdollista, vielä isompi haitari. Pontus versus Lång. Perusasiat pitäisi olla hallussa kaikilla, mutta mielestäni Suomessa ei tarvitsisi hifistellä. Rajuissa olosuhteissa(esim. Aasian turnee) tilanne toinen. Esim. Sievisen kämmi Atlantassa. Mikä olisi oikea tapa parantaa tilannetta? Haastavissa olosuhteissa urheilemisesta ja ravinnosta olisi paikallaan kuulla joskus asiantuntijan mielipide Perusasioista voi puhua junioreille lähes kuka vaan.

37 Antidopingtoiminta Sulkapalloliitolla on antidopingohjelma, joka löytyy liiton kotisivuilta. Tähän ohjelmaan on kirjattu se, miten liitto valistaa eri toimijoitaan antidopingasioissa. Ohjelma päivitetään hallituksessa vuosittain ja viimeksi se on tehty Liittoryhmien urheilijat ja liiton ryhmien valmentajat sitoutetaan puhtaaseen urheiluun sopimuksilla. Valmentajakoulutuksessa valistetaan tulevia valmentajia puhtaasta urheilusta ja reilusta pelistä. Laajaa harrastajajoukkoa valistetaan SSuL:n eri viestintävälineissä. Lisäksi ohjelmassa on kirjattuna muitakin dopingin vastustuskeinoja. SSuL toimii antidopingohjelmansa mukaisesti. Jokaisella tasolla toiminta voi kuitenkin olla laajempaa ja toistuvampaa. Johtopäätökset Urheilijavalistusta tulee tehdä sekä vuosittain ADT:lta tilattuina koulutuksina että omien valmentajien toimesta muilla leireillä Liiton valmentajien antidopingtiedot tulee päivittää entistä useammin Valmentajakoulutuksessa tulee toteuttaa valistusta entistä suunnitelmallisemmin Liiton viestintävälineissä tulee olla useammin antidopingin ajankohtaisia teemoja Liiton tulee tehdä kriisiviestintäohje ja se tulee sisäistää avaintoimijoiden kesken ADT-ohjelma päivitetty, lakisääteiset hoidettu Vuosittainen päivitys / Hallitus Sopimukset valistus * SSuL toimii ohjelman mukaisesti - Kehitystarvetta ( kaiken voi tehdä paremmin ) Urheilijakoulutus - Valmentajien infon päivitys Valistus valmennuskoulutukseen - Viestintä Ratkaisuehdotukset Ohjelman vuosittainen päivitys 2. Kriisiviestinnän täsmennys Pidempi aikaväli 1.

38 Managerointityö Yhteistyö managereiden kanssa ei lajin nykykulttuurissa kosketa muuta kuin muutamaa yksittäistä urheilijaa. Tuomaritoiminta osaaminen hu:n näkökulmasta Tuomarikoulutus on pääsääntöisesti Suomen Sulkapallotuomarit ja toimitsijat ry:n (SST) harteilla, joka yhteistyössä Suomen Sulkapalloliiton kanssa järjestää tuomarikursseja. Koulutettuja tuomareita on vuosien mittaan tullut mittava määrä, mutta kuten monissa muissakin lajeissa tuomaripula on jatkuva, koska toimintaa jatkavien tuomarien määrä on pieni. Siksi kilpailujen järjestäjillä on jatkuvasti vaikeuksia saada riittävästi tuomareita kilpailuihin, vaikka säännötkään eivät vaadi kaikkia otteluita tuomittaviksi. Tuomareita käytetään pääsääntöisesti Eliittikisasarjan kilpailuissa sekä SM- ja joukkueiden SM-kilpailuissa. Finnish International Championships on merkittävin Suomessa järjestettävä kansainvälinen kilpailu, jossa tuomarimme ovat mukana. Tällä hetkellä aktiivisia tuomareita on reilut 20. Ulkomaisissa kilpailuissa käyviä tuomareita on 5-6 kpl, Tuomaritaso on kärjen osalta kohtalaisessa mallissa, sillä kaksi tuomareista on Euroopan liiton sertifioimia (BE Certificated), joka tarkoittaa sitä, että tuomari on kelvollinen EM-kisojen loppuottelutuomariksi. Kansainvälisen liiton (BWF) hyväksymiä tuomareita ei Björn von Veh:n ja Ari Kinnusen jälkeen ole vielä Suomeen saatu eli olympialaisissa, MM-kisoissa tai Super Series-kisoissa ei tuomareitamme ihan heti nähdä. Kuten edellä olevasta voi päätellä, tuomaritoiminta ei ole määrällisesti sillä tasolla, joka tukisi lahjakkuuksien kilpailemista. Etenkin juniorien peleihin tuomareita pitäisi saada, ettei Nuorten SM-kisat olisi ensimmäinen kerta, kun pelaaja tapaa tuomarin. Tuomareiden vähäisyys aiheuttaa erityisesti sen ongelman, ettei otteluissa ole syöttötuomaria kuin SM-kisoissa. Tästä taas seuraa, ettei pelaajien vääriä syöttöjä tuomita, ja pelaajat tottuvat ja oppivat syöttämään väärin ellei valmentaja vaadi oikeita sääntöjen mukaisia syöttöjä. Tämä taas voi johtaa siihen, että pelaaja ei osaa muuttaa syöttöään oikeaksi, jos ottelussa onkin syöttötuomari, joka tuomitsee väärät syötöt. Huippujen valmennuksessa tuomareita ei ymmärtääkseni käytetä lainkaan. Olisiko tarvetta erityistapauksissa? Johtopäätöksiä * Tuomarien Drop out * Sääntöhelpotuksia * Kilpailuissa on jatkuva tuomaripula * Tuomaritaso huippusulkapallon näkökulmasta kohtuullisen hyvä - EM-taso * Määrä ei tue lahjakkuuksien kilpailemista, erityisesti nuorilla harvoin tuomarit peleissä syntyy vääriä tottumuksia * Huippujen valmennuksessa ei käytetä tuomareita; voisi olla hyvä koulutustilanne * Liittoryhmien Pitkän leirin hyödyntäminen Ratkaisuehdotukset Tuomarikoulutuksen läpikäynti ja 2010-luvun toimintamallin vahvistaminen Pidempiaikaiset 1. Yhteistyön vahvistaminen liittoryhmäleirityksen yhteydessä

39 Urapolkutyö vuonna 2007 on laadittu mm. Englannin ja Tanskan malleihin perustuva pohja Nuoren vieminen kansainväliselle huipulle. Tämä ohjeistus toimii pohjana vertailutyössä toteutuneeseen harjoitteluun ja kilpailuun. Ohjeistuksessa näkyvät eri tekijöiden panostukset eri ikävaiheissa. Liiton puolelta sulkapalloilijaa tukemassa on liittoryhmäjärjestelmä, nuorten ja aikuisten tehoharjoittelu, urheilulukiot, armeijan urheilujoukot ja urheaurheiluakatemiatoiminta (kuva). Liiton toiminta kattaa näin pelaajan uraa yläasteikäisestä opiskeluelämään. Rahallinen panostus on seurojen ja pelaajan itsensä varassa erityisesti kansainvälisen kilpailemisen suhteen. Kansainvälistäminen on huomioitu ohjeistuksessa. Olympiatason urheilijoiden urapolkutyö on yksilökohtaista. Vertailtaessa ohjeistusta ja toteutumaa liittoryhmätasoisten urheilijoiden kohdalla, voidaan todeta, että monissa asioissa ollaan kovastikin jäljessä muutamia yksilöitä lukuun ottamatta. Erityisesti jäljessä suosituksista ollaan kilpailumäärissä, mentaaliharjoittelussa sekä peliharjoittelussa. Huomioitavaa on myös se, että kentän ulkopuolella tapahtuva harjoittelu tapahtuu usein ilman valmentajaa. Määrien romahdus lähes kaikessa toiminnassa ja erityisesti kilpailemisessa tapahtuu alle 17-vuotiaisiin siirryttäessä.

40 Edellä esitetyssä kuvassa tarkastellaan seuran ja liiton toiminnan suhdetta pelaajien kokonaisharjoittelusta. Huomioon on otettu liiton järjestämät leirit sekä kilpailumatkat. Kuten kuvasta näkyy on seuran rooli koko ajan todella merkittävä. Valmentajan kehittymistä tukeva urapolkutyö ( muuttunut - esim. OPMn valmentajapalkkaus on uusi mahdoll.) Valmentajakoulutus 1-3 tasoilla tähtää seuratoiminnassa mukana olevien valmentajien kehittämiseen. Toisaalta ammattimaiseen valmentamiseen kyseiset koulutukset eivät ole riittäviä vaan niiden lisäksi on ammattivalmentajilla muuta alaan liittyvää tai sitä sivuavaa koulutusta. Valmentajakunta on jakautunut oto- ja ammattivalmentajiin. Oto-valmentajat toimivat yleensä yhden seuran pelaajien kanssa, ammattivalmentajat joutuvat usein työskentelemään useammalle seuralle. Varsinaista ohjausta uran kehittämiseksi ei ole ollut. Liittoryhmien valmentajat ovat yhtä valmentajaa lukuun ottamatta myös seuravalmentajia tai muuten liikunnan kanssa tekemisissä arkityössään. Ammattivalmentajiksi ryhtyneillä valmentajilla on joko vahva kilpatausta ja/tai liikunta-alan koulutus. Ammattivalmentajan uralle ohjaavaa ammatinvalintaa ohjaavaa toimintaa ei ole. Kehittyminen valmentajan ammattiin on paljon henkilön omasta aktiivisuudesta kiinni.