Lukijalle. Suomen Sydänliitto ry

Transkriptio

1 Lukijalle Aortan yleisimmät sairaudet ovat aortan aneurysma eli laajentuma ja aortan dissekoituma eli sisäkalvon repeämä. Tyypillisimmät aorttaa vaurioittavat tekijät ovat ikä, tupakointi ja kohonnut verenpaine. Joihinkin perinnöllisiin sidekudossairauksiin liittyy myös aortan rakenteen heikkenemistä. Joskus aortta vaurioituu myös onnettomuudessa. Aortan sairaudet vaativat yleensä kokonaisvaltaista hoitoa ja säännöllistä seurantaa. Usein myös leikkaus on tarpeen. Leikkaus ja sen ajankohta määräytyvät aina yksilöllisesti hyötyjen ja haittojen mukaan. Hoidossa tärkeintä ovat elintapojen muutos, hyvä lääkehoito ja erilaiset leikkaushoidot. Kohonnut verenpaine on keskeinen aortan aneurysman ja dissekoituman riskitekijä. Valtimoiden terveyttä edistävillä elintavoilla ja lääkehoidoilla voidaan hidastaa tai jopa pysäyttää aorttaa vaurioittavan valtimonkovettumataudin eteneminen. Suomen Sydänliitto ry

2 2

3 Sisällys Aortan sijainti ja rakenne 7 Aortan sairauksien riskitekijät ja syyt 8 Aortan laajentuma eli aneurysma 9 Rinta-aortan aneurysman oireet ja tutkimukset 9 Vatsa-aortan aneurysman oireet ja tutkimukset 11 Aortan sisäkalvon repeämä 17 Riskitekijät 17 Oireet ja löydökset 17 Tutkimukset 18 Hoito 18 Aortan vammat 20 Aortan tukkiva valtimotauti 21 Oireet 21 Hoito 21 Lääkehoito 23 Marevan-hoito 26 Aortan sairauksien riskitekijöiden hoito 27 Verenpaine 27 Tupakointi 28 Kolesteroli 28 Ylipaino 29 Diabetes 30 Terveellinen ruoka 31 Aortan sairaudet ja liikunta 33 Liikunta aorttaleikkauksen jälkeen 34 Yksilöllisiä liikuntaohjeita 35 3

4 Tulehdusten ehkäisy ja hoito 37 Rokotukset 38 Haavoihin ja verisuoniproteesiin liittyvät tulehdukset ja tukoskomplikaatiot 38 Ohjeita arkeen 39 Matkustaminen 39 Saunominen ja uiminen 39 Alkoholinkäyttö 40 Seksi 40 Kuntoutus ja työhönpaluu 42 Sosiaaliturva 43 Lääkekorvaukset ja lääkekatto 43 Viitehinta ja lääkevaihto 43 Kunnallisen terveydenhuollon maksukatto 44 Matkakorvaukset ja vuotuinen maksukatto 44 Sairaalasta kotiin 45 Työikäisen toimeentulo 45 Verotus 46 Potilaan oikeudet ja muutoksenhaku 46 4

5 5

6 Nouseva aortta Sepelvaltimoiden lähtöpaikat Aorttaläppä Aortan kaari Laskeva aortta Rinta-aortta Pallea Vatsa-aortta Munuaisvaltimo Lonkkavaltimo Aortan sijainti ja rakenne. Sisäkerros Keskikerros 6 Ulkokerros Aortan seinämän rakenne.

7 Aortan sijainti ja rakenne Sydän on eräänlainen kaksoispumppu, jonka oikea puoli pumppaa vähän happea sisältävää, laskimoista tullutta verta keuhkoverenkiertoon. Vastaavasti sydämen vasen puoli pumppaa keuhkoista tulevaa, happirikasta verta aortan kautta koko elimistöön. Aortta on elimistön suurin valtimo, joka alkaa heti sydämen vasemman kammion ja aorttaläpän jälkeen. Rinta-aorttaan sisältyvät nouseva osa, kaari ja rintaontelossa oleva laskeva aortta. Aortan alkuosasta lähtevät sepelvaltimot, jotka vievät valtimoverta sydänlihakselle. Aortan kaaresta lähtevät puolestaan valtimot muun muassa päähän ja käsiin. Pallean jälkeen aortta muuttuu vatsa-aortaksi. Vatsa-aortasta lähtevät valtimot muun muassa munuaisiin ja suolistoon. Suunnilleen neljännen lannenikaman korkeudella aortta haaraantuu jalkoihin sekä lantion pohjaan meneviin valtimoihin. Aortan seinämä muodostuu kolmesta kerroksesta: siinä on sisäkerros eli intima, keskikerros eli media ja ulkokerros eli adventitia. Sisäkerros on ohut ja se on muodostunut endoteelisoluista. Keskikerros on puolestaan kaikista paksuin kerros, ja se muodostuu joustavista säikeistä sekä sileästä lihaksesta. Ulkokerros on muodostunut sidekudoksesta eli kollageenista. Aortta on perusrakenteeltaan kohtalaisen joustava, minkä ansiosta se pystyy laajenemaan ja supistumaan sydämen syklin aiheuttamien paineen vaihteluiden mukaisesti. Ulkokerroksen jäykät kollageenisäikeet vastaavat aortan kestävyydestä, keskikerroksen elastiini puolestaan selittää seinämien joustavuuden. 7

8 Aortan sairauksien riskitekijät ja syyt Tavallisimmat aortan sairaudet liittyvät keskikerroksen rappeutumiseen, minkä seurauksena aortta laajenee. Monet prosessit voivat heikentää seinämän rakennetta, mutta tavallisimmin sen syynä on iän mukainen rappeutuminen. Korkea verenpaine, veren korkea kolesterolipitoisuus ja valtimonkovettumatauti eli ateroskleroosi ikäännyttävät aorttaa ennenaikaisesti. Tupakka on myös merkittävä riskitekijä. Tupakoitsijan riski saada vatsa-aortan aneurysma on yli seitsemänkertainen verrattuna ihmisiin, jotka eivät ole koskaan tupakoineet. Myös perintötekijät vaikuttavat aortan laajentuman eli aneurysman esiintyvyyteen. Vatsa-aortan aneurysmaa sairastavan yli 55-vuotiailla veljillä on 25 prosentin riski sairastua samaan sairauteen ja yli 55-vuotiailla siskoilla seitsemän prosentin riski. Perinnölliset sidekudossairaudet, kuten Marfanin tai Ehlers Danlosin oireyhtymä, aiheuttavat aortan laajentuman. Osa aortan laajenemisista liittyy puolestaan aorttaläpän rakenteen synnynnäisiin poikkeavuuksiin. 8

9 Aortan laajentuma eli aneurysma Aortan seinämän jännitys kasvaa, kun aortta laajenee. Samalla riskinä on, että aortta repeää. Aortan aneurysma laajenee yleensä alkuvaiheessa melko hitaasti, noin 1 3 millimetriä vuodessa. Aortan läpimitan suurentuessa myös kasvuvauhti pyrkii yleensä hieman lisääntymään. Repeämän riski kasvaa sitä mukaa, kun aortan läpimitta suurenee. Aortan repeämän riski. Aneurysman läpimitta Repeämisen riski mm 0,5 5 % vuodessa mm 3 15 % vuodessa mm % vuodessa Aortan aneurysmat jaetaan sijainnin mukaan rinta- tai vatsa-aortan aneurysmiksi. Rinta-aortan aneurysman oireet ja tutkimukset Rinta-aortan aneurysmaa sairastavat potilaat ovat yleensä oireettomia siihen asti, kunnes aortta repeää. Laajentuma löytyy useimmiten sattumalta tavallisessa rintakehän alueen röntgenkuvauksessa. Diagnoosi varmistetaan muilla kuvantamistutkimuksilla, kuten tietokonetomografialla, magneettikuvauksella tai ultraäänellä. Valitettavan usein mitään ei ole enää tehtävissä, jos rinta-aortta repeää, vaan suurin osa näistä potilaista menehtyy. Nousevan aortan leikkaukset Nousevan aortan leikkaus on aiheellinen, jos aortan läpimitta on yli 55 mm tai se kasvaa vuodessa yli senttimetrin. Erityistapauksissa, esimerkiksi Marfanin oireyhtymää sairastavilla leikkaus voi olla perusteltu, vaikka aortan läpimitta on tätä pienempi. Ennen nousevan aortan leikkausta sydän tutkitaan huolellisesti ultraäänellä ja sepelvaltimoiden varjoainekuvauksella. Nousevan aortan laajentuma voi aiheuttaa myös vuodon aorttaläppään, vaikka läpän rakenne olisi normaali. 9

10 Leikkaus tehdään edestä rintalastan kautta ja siinä käytetään sydänkeuhkokonetta. Sydän pysäytetään leikkauksen ajaksi. Aortan laajentunut osa poistetaan ja korvataan yleensä 5 6-senttisellä verisuoniproteesilla. Usein aortan laajentuma ulottuu myös aortan kaaren alkuosiin, jolloin koko elimistön verenkierto pitää pysäyttää hetkeksi. Vuotava aorttaläppä korjataan pienentämällä nousevan aortan alkuosan ja aortan tyven läpimittaa sopivaksi, jos läpän rakenne on normaali. Jos aorttaläpän rakenne on viallinen, se korvataan tekoläpällä. Aortan kaaren kirurgia ja aivojen suojaus Aortan kaaren leikkaus on yleensä tarpeen, jos aortan läpimitta on yli kuusi senttimetriä. Aortan kaaresta lähtevät kaikki ne valtimot, jotka huolehtivat aivojen verenkierrosta. Kaaren alueen avoin leikkaus vaatii aina, että verenkierto aivoihin pysäytetään. Yleensä aivot voivat olla ilman verta korkeintaan 3 4 minuuttia ilman pysyvän aivovaurion kehittymistä, eikä se aika riitä leikkaukselle. Aortan kaaren leikkausta varten on kehitetty erityismenetelmiä, joiden avulla verenkierto voidaan pysäyttää turvallisesti pidemmäksi ajaksi. Ensisijaisena aivojen suojausmenetelmänä käytetään kehon lämpötilan laskua eli hypotermiaa. Siinä kehon lämpötila lasketaan sydänkeuhkokoneen avulla alle 20 asteeseen. Näin aivojen aineenvaihdunta ja verenkierron tarve hidastuvat siten, että aivoverenkierto voidaan pysäyttää 30 minuutiksi. Samalla päätä jäähdytetään ulkopuolelta. Puolessa tunnissa ehditään tekemään yksinkertaiset aortan kaaren alueen korjaukset. Joskus leikkaukseen tarvitaan kuitenkin enemmän aikaa. Tällöin syvään hypotermiaan yhdistetään tilapäisiä verenkiertojärjestelyitä. Kaikilla menetelmillä on kuitenkin rajoituksensa. Aortan kaaren leikkauksissa aivokomplikaatiot ovat edelleen merkittävä uhka. 10 Laskevan aortan kirurgia Tavallisin laskevan aortan leikkauksen syy on aortan aneurysma, jonka läpimitta on yli kuusi senttimetriä. Laskeva aortta voidaan korjata joko pelkästään rinta-aortan osalta tai koko laskevan aortan osalta, jos laajentuma ulottuu myös vatsa-aorttaan. Nämä leikkaukset tehdään vasemmanpuoleisesta rintaontelon aukaisusta, jota jatketaan

11 tarpeen mukaan vasempaan kylkeen. Aortta korvataan keinoaineproteesilla ja tarpeelliset sivuhaarat yhdistetään proteesiin. Aortan tilapäisen sulun aikana leikkauksessa käytetään yleensä sydänkeuhkokonetta, joka tukee alavartalon verenkiertoa. Nämä leikkaukset ovat erittäin laajoja ja niihin liittyy usein komplikaatioita. Erityisenä ongelmana ovat selkäydinvaurion ja alaraajahalvauksen riski. Nykyisillä selkäytimen suojausmenetelmillä alaraajahalvauksen riski on saatu pienennettyä alle kymmeneen prosenttiin. Verisuoniproteesin asettaminen suonen sisälle eli stenttigraftihoito on yleistynyt viime vuosina. Siinä itsestään muotoonsa laajentuva, peitetty metalliverkkoproteesi viedään kohteeseensa tavallisimmin reisivaltimon kautta ja laukaistaan paikoilleen, jolloin se eristää sairaan aortan osan verenkierrosta. Stenttigraftia käytetään tavallisimmin laskevan rinta-aortan aneurysmissa ja aortan vammoissa. Stenttigraftihoito vähentää leikkauksen mahdollisesti aiheuttamia komplikaatioita ja kuolleisuutta, mutta sen pitkäaikaistulokset ovat yhä epävarmoja. Stenttigraftipotilaita seurataan pysyvästi kerran vuodessa. Yleensä seurantatutkimukset tehdään tietokonetomografialla. Laskeva aortta leikataan, jos aneurysma on yli kuusi senttimetriä. Vatsa-aortan aneurysman oireet ja tutkimukset Yleensä vatsa-aortan aneurysma on oireeton. Pullistuma todetaan tavallisimmin sattumalöydöksenä, joko lääkärin tekemässä vatsan alueen tunnustelussa tai muun syyn takia tehdyssä vatsan ultraäänitutkimuksessa. Ultraäänitutkimuksessa on helppo huomata aortan laajentuma, mutta yleensä sen avulla ei pysty erottamaan repeämää. Tietokonetomografiakuvauksessa saadaan tarkempi kuva aneurysmasta, minkä lisäksi siinä pystytään näkemään myös aneurysman mahdollinen repeämä. Kipu on yleensä merkki vatsa-aortan pullistuman puhkeamisesta tai siitä, että pullistuma laajenee nopeasti. Tyypillistä repeämälle on äkillisesti alkanut kova vatsakipu, joka säteilee selkään. Joskus kipu voi säteillä myös kylkeen, nivustaipeisiin, kiveksiin tai reiden yläosiin. Alkuvaiheessa oireena voi olla myös hetkellinen pyörtyminen. 11

12 Aneurysma eli pullistuma Vatsa-aortan aneurysma eli pullistuma. 12

13 Hoitolinjan valinta Yleisesti käytössä olevan määritelmän mukaan vatsa-aortta on aneurysmaattinen, kun sen suurin läpimitta on yli kolme senttimetriä. Leikkaus on tarpeen, jos pullistuman läpimitta on miehillä yli 55 mm ja naisilla yli 50 mm tai jos pullistuma kasvaa yli 10 mm vuodessa. Jos aneurysma aiheuttaa kipuja tai lähettää veritulpan jalkoihin, se leikataan koosta riippumatta. Jos aneurysma ei täytä edellä mainittuja leikkauskriteerejä, sitä seurataan. Alle 45 mm:n kokoisia aneurysmia seurataan usein avoterveydenhuollossa. Mitä suurempi pullistuma, sitä tiheämmin sitä on syytä seurata. Tiheimmillään seuranta voi olla tarpeen jopa kolmen kuukauden välein. Leikkaukset Suomessa leikataan noin 400 vatsa-aortan aneurysmaa joka vuosi. Vaihtoehtoina ovat perinteinen avoin leikkaus ja stenttiproteesileikkaus. Avoin leikkaus tehdään nukutuksessa, ja siinä tehdään yleensä pitkä pitkittäinen viilto keskelle vatsaa. Pullistuma korjataan verisuoniproteesilla, joka ommellaan käsin paikalleen pullistuman tilalle. Tyypillisesti proteesin yläsauma ommellaan vatsa-aorttaan heti munuaisvaltimoiden lähtökohdan alapuolelle. Alasauma(t) tehdään joko aortan haarautumiskohtaan (niin sanottu suora proteesi), lantiovaltimoihin tai nivusvaltimoihin (niin sanottu y-proteesi eli housuproteesi). Itse pullistumaa ei poisteta, vaan se avataan pitkittäin. Paikalle ommeltu proteesi peitetään ompelemalla pullistumasäkki kiinni proteesin päälle. Stenttiproteesi on suonensisäinen leikkausmenetelmä, jossa proteesi viedään pullistuman sisälle nivustaipeista käsin. Toimenpide tehdään läpivalaisun aikana. Vatsaan ei tehdä lainkaan viiltoa, ainoastaan molempiin nivustaipeisiin. Stenttiproteesileikkaus rasittaa hyvin vähän potilasta, ja se voidaan tehdä jopa paikallispuudutuksessa. Se ei kuitenkaan sovellu kaikille potilaille. Joskus harvoin stenttiproteesin asennus ei onnistu. Tällöin leikkaus jätetään tekemättä tai se muutetaan perinteiseksi avoleikkaukseksi, jos potilaan yleiskunto on riittävän hyvä. Stenttiproteesileikkauksen huonona puolena on, että potilaat joutuvat käymään leikkauksen jälkeen säännöllisessä seurannassa. Ultraääni- tai tietokonetomografiakuvauksen avulla tarkistetaan, että pullistuma ei kasva. Samalla nähdään mahdollinen verenvuoto pullistumasäkkiin (endoleak). Mikäli pullistumasäkkiin vuotaa verta, vuotokohtaan voidaan asentaa lisästenttiproteesi tai 13

14 Y-proteesi eli housuproteesi valmiiksi paikoilleen ommeltuna Aortan aneurysman hoito suonensisäisellä stenttiproteesilla. 1. Stenttiproteesi viedään aorttaan nivusvaltimoiden kautta tiukasti asennuskatetrin sisälle pakattuna. Toimenpide tehdään röntgenläpivalaisussa. Näin pystytään varmistamaan stenttiproteesin asettaminen oikealle paikalle aortassa. Kun asennuskatetri on oikeassa paikassa, vapautetaan stenttiproteesi vetämällä asennuskatetri sen päältä 2. Stenttiproteesi laajenee paikoilleen aortan seinämää vasten.

15 pullistumaan vuotava suoni voidaan yrittää tukkia suonensisäisesti. Jos suonensisäiset korjausyritykset eivät onnistu, voidaan joutua tekemään avoleikkaus. Tällöin stenttiproteesi poistetaan ja korvataan normaalilla verisuoniproteesilla. Ensimmäisten stenttiproteesien ongelmana oli proteesimateriaalin rikkoutuminen. Nykyiset materiaalit ovat kuitenkin kestäviä ja proteesien vauriot harvinaisia. Ennuste Suunnitellun avoleikkauksen aiheuttama kuolleisuus on nykyään noin 3 4 prosenttia, stenttiproteesileikkauksessa hieman pienempi. Vatsa-aortan repeämä on suomalaismiesten 12. yleisin kuolinsyy ja siihen menehtyy tilastojen mukaan noin 530 suomalaista joka vuosi. Todennäköisesti aneurysman repeämä on kuitenkin tätä yleisempi kuolemansyy, koska etenkin vanhemmille ihmisille tehdään suhteellisen harvoin ruumiinavaus. Suunniteltu leikkaus on turvallisempi kuin päivystysleikkaus. Puolet niistä potilaista, joiden pullistuma puhkeaa, menehtyy ennen sairaalaan ehtimistä. Ilman leikkausta aneurysman repeämä johtaa aina kuolemaan. Kiireelliseen päivystysleikkaukseen kuolee lähes joka toinen potilas. Vatsa-aortan pullistuman repeämän aiheuttama kuolleisuus on noin prosenttia. Sukulaisten tutkiminen ja seulonta Potilaan kannalta on tärkeää, että aortan pullistuma todetaan ennen sen puhkeamista ja hoidetaan. Suunnitelluissa leikkauksissa kuolleisuus on melko pieni, kun taas repeämistilanteessa kuolleisuus on hyvin suuri. Varsinkin vatsa-aortan aneurysmaa sairastavien tupakoivilla sisaruksilla on suurentunut riski sairastua aneurysmaan. Tämän vuoksi heidät on syytä tutkia ultraäänitutkimuksella. Joissakin maissa kutsutaan kaikki 65-vuotiaat miehet kertaalleen vatsa-aortan ultraäänitutkimukseen. Myös Suomessa harkitaan tällaisen seulonnan aloittamista. 15

16 Tyyppi A. Tyyppi B. Aortan dissekoitumat Stanfordin luokittelun mukaan. Tyypin A dissekoituma sijaitsee nousevassa aortassa ja mahdollisesti myös laskevassa aortassa. Tyypin B dissekoituma sijaitsee ainoastaan laskevassa aortassa. (Heikkilä M, Kupari M, Airaksinen J ym., toim Kustannus Oy Duodecim). 16

17 Aortan sisäkalvon repeämä Aortan sisäkalvon repeämä eli dissekoituma tarkoittaa verisuonen sisäkerroksen repeämää, jossa veri pääsee seinämän keskikerrokseen ja muodostaa seinämäkerrosten väliin vaihtelevan mittaisen väärän käytävän. Tämä väärä käytävä voi joko hyytyä tai jäädä pysyväksi, jolloin siinä virtaa jatkuvasti verta. Syntynyt käytävä voi jäädä pysyväksi vain, jos veri löytää sitä kautta tiensä takaisin oikeaan käytävään. Aortan sisäkalvon repeämät luokitellaan repeämän kohdan ja laajuuden mukaan. Tavallisimmin repeämät luokitellaan A- ja B-tyyppiin. A-tyypissä on nousevan aortan repeämä, joka jatkuu vaihtelevasti aortan kaareen ja laskevan aortan puolelle. B-tyypin dissekaatio on puolestaan laskevan aortan repeämä, joka voi jatkua takaperoisesti aortan kaaren alueelle mutta ei koskaan nousevaan aorttaan asti. Aortan dissekoituma vaurioittaa suonen rakennetta ja aiheuttaa riskin siitä, että aortta repeää ulospäin. Lisäksi pidemmälle edennyt dissekaatio saattaa vaurioittaa aorttaläppää tai estää verenkierron aortasta lähteviin sivuhaaroihin. Verenkierron estymisen takia sydämeen, aivoihin, selkäytimeen, sisäelimiin tai alaraajoihin voi tulla kohtalokkaita komplikaatioita. Riskitekijät Kohonnut verenpaine on aortan sisäkalvon repeämän tärkein riskitekijä. Jopa kolmella neljästä aortan dissekoitumaa sairastavasta potilaasta on hoitoa vaativa verenpainetauti. Muita tärkeitä riskitekijöitä ovat aortan tulehdukset ja synnynnäiset sidekudossairaudet, kuten Marfanin ja Loeys Dietzin oireyhtymä. Dissekoituman riski kasvaa, kun aortan läpimitta suurenee. Joskus sisäkalvo voi repeytyä myös silloin, jos aortan läpimitta on alle neljä senttimetriä. Dissekoituma voi joskus syntyä myös suonen sisäisessä tai avokirurgisessa leikkauksessa. Oireet ja löydökset Dissekoituman tyypillisenä ensioireena on äkillisesti alkava raju rintakipu, joka voi muuttua repeämän edetessä selkä-vatsakivuksi. Lisäksi dissekoituma voi aiheuttaa verenkierron epävakautta tai jopa verenkierron romahtamisen. Jos verenkierto aortan sivuhaaroihin estyy, potilaalle voi tulla monenlaisia oireita eri elimiin. 17

18 Dissekoitumapotilaat ovat lähes aina sairaan näköisiä ja kivuliaita. Repeämän tyypin mukaan verenpaine voi olla joko matala tai korkea. Tyypillisesti raajoista saattaa puuttua pulssi, minkä lisäksi sydämestä voi kuulua aortan vuotoon sopiva sivuääni. Tavallisessa thoraxröntgenkuvassa voi näkyä epäsuoria viitteitä dissekoitumasta. Tutkimukset Aortan sisäkalvon repeämä todetaan radiologisilla kuvantamistutkimuksilla. Jos potilaan verenkierto on vakaa, hänelle tehdään joko tietokonetomografia- tai magneettikuvaus. Joskus potilaan yleistila on niin kriittinen, ettei röntgentutkimusta voi jäädä odottamaan. Tällöin potilas viedään suoraan leikkaussaliin, jossa dissekoituma varmistetaan ruokatorven kautta tehtävällä ultraäänitutkimuksella. Hoito 18 A-tyypin dissekoituma hoidetaan aina päivystysleikkauksena. Ilman ripeää hoitoa potilaiden kuolleisuus on korkea: 50 prosenttia potilaista kuolee 48 tunnin kuluessa, 84 prosenttia kuukaudessa ja 90 prosenttia kolmessa kuukaudessa. Leikkauksessa korjataan nouseva aortta ja tarvittaessa myös aortan kaari, mikäli sisäkalvon repeämä jatkuu kaaren alueelle. Lisäksi korjataan aortan tyvi, jos se on laajentunut tai aorttaläppä on vaurioitunut. Usein tehdään samalla sepelvaltimoiden ohitusleikkaus, jos sepelvaltimoiden verenkierto on häiriintynyt. Leikkaushoidon jälkeen kuolleisuus A-tyypin dissekoitumaan on prosenttia. B-tyypin dissekoituman ensisijaisena hoitona on lääkehoito, jos potilaalla ei ole suurta välittömän repeämän vaaraa eikä viitettä muista komplikaatioista. Näiden potilaiden ongelmana on usein vaikeahoitoinen korkea verenpaine. Potilaiden ensihoito annetaan valvontaosastolla, jossa verenpainetta seurataan jatkuvasti. Verenpainetta hoidetaan suonensisäisesti annettavalla beetasalpaaja- ja nitroprussidilääkityksellä. B-tyypin dissekoituman aiheuttama kuolleisuus on 30 vuorokauden kuluessa noin prosenttia. Joskus B-tyypin dissekoituma voi johtaa suoliston, munuaisten tai alaraajojen verenkierron ongelmiin. Tällainen tilanne vaatii yleensä päivystyksenä tehtävää leikkausta. Jos dissekoituma on tuore, irronnutta seinämäkerrosta yritetään painaa stenttiproteesilla takaisin paikalleen. Vaihtoehtona on myös avoin

19 leikkaus, jossa poistetaan osa aorttaan muodostunutta oikean ja väärän käytävän välistä seinämää, jolloin käytävien välinen paine-ero tasoittuu. Tyypillisesti leikkaus tehdään munuaisvaltimotason alapuolella olevaan vatsa-aorttaan. Sama toimenpide voidaan tehdä myös suonensisäisesti. Joskus väliseinän poistaminen ei kuitenkaan riitä, vaan joudutaan tekemään ohitus aortasta tai lonkkavaltimosta suoraan suolisto- tai munuaisvaltimoon. Laskevan aortan dissekoitumaan liittyy aortan myöhäisen laajenemisen riski. Sen takia joka kolmas potilas tarvitsee toimenpidehoitoa viiden vuoden kuluessa. Aortan laajenemisriskin takia aorttaa seurataan ja kuvataan säännöllisesti vähintään kerran vuodessa. Dissekoitumaan liittyy aortan laajenemisen riski. 19

20 Aortan vammat Rinta-aortan repeämä on liikenneonnettomuuksien toiseksi tavallisin kuolinsyy heti pään vammojen jälkeen. Usein aortan repeämä syntyy korkeaenergisessä vammassa, ja potilaalla on lukuisia muitakin vammoja. Repeämä sijaitsee tyypillisesti lähes aina laskevan aortan alkuosassa. Välitön kuolleisuus rinta-aortan repeämään on yli 85 prosenttia. Asianmukainen hoito kuitenkin auttaa asiaa: sairaalaan ehtineen potilaan mahdollisuus selvitä hengissä on yli 70 prosenttia, jos häntä hoidetaan asianmukaisesti. Sairaalahoitoon selviytyneiden potilaiden aortan uloin kerros on tyypillisesti ehjä, jolloin se estää vapaan verenvuodon. Rinta-aortan vamman saaneen potilaan muut verenvuotoa aiheuttavat vammat pyritään tyrehdyttämään, minkä jälkeen aortan vamma korjataan mahdollisimman pian. Joskus vamman korjaaminen on mahdollista vasta useiden päivien jälkeen. Nykyisin ensisijaisena hoitona on usein stenttigraftihoito. Tarvittaessa vamma voidaan korjata myös proteesilla. 20

21 Aortan tukkiva valtimotauti Aortan tukkiva valtimotauti on lähes aina vatsa-aortassa. Rinta-aortassa se on harvinainen. Tyypillisesti ahtaumat tulevat suonen haarautumiskohtiin eli aortan alaosassa kohtaan, jossa aortta haarautuu alaraajoihin ja lantion pohjaan meneviin suoniin. Joskus aorttaan voi tulla kalkkeutumaa myös munuaisvaltimoiden ja suolistovaltimoiden kohdalle. Tällöin näiden sivuhaarojen verenkierto huononee. Valtimonkovettumatauti tukkii myös aortan. Vatsa-aortan ja lantion valtimoiden kalkkeutuminen johtuu yleensä ateroskleroosista eli valtimonkovettumataudista. Tällöin alaraajojen valtimoissa esiintyy myös usein ahtaumia. Yleensä valtimonkovettumatauti ilmenee samaan aikaan myös sepelvaltimoissa ja aivoverenkierrossa. Joskus aortan ahtauma voi johtua myös suonen tulehduksenomaisesta tilanteesta, jota kutsutaan aortiitiksi. Tällöin ahtaumia voi esiintyä jopa suhteellisen nuorillakin. Aortan tulehduksenomaiset ahtaumat ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä. Valtimonkovettumataudin tärkeinpiä riskitekijöitä ovat veren korkea kolesterolipitoisuus, tupakointi, korkea verenpaine, ja perintötekijät. Diabetekseen liittyy tyypillisesti alaraajojen kärkiosissa olevia valtimoiden ahtaumia. Oireet Aluksi tukkiva valtimotauti on oireeton, mutta ahtaumien lisääntyessä potilaalle tulee niin sanottu klaudikaatio- eli katkokävelyoireisto. Tällöin kävellessä tulee kova kipu pakaroihin, reisiin tai pohkeisiin, minkä takia potilas joutuu pysähtymään. Hetken levon jälkeen kipu helpottuu ja potilas voi jälleen kävellä, kunnes kipu taas uusiutuu. Jalkojen ääreisosien leposärky varsinkin öisin ja haavaumat ovat usein alaraajojen kriittisen verenkiertohäiriön merkkejä. Hoito Katkokävelyoireisto on yleensä vaaraton. Sen ensisijainen ja tehokkain yksittäinen hoitokeino on lopettaa tupakointi. Tupakoinnin lopettaminen hidastaa taudin etenemistä ja vähentää tehokkaasti katkokävelyn oireita. Myös muita valtimonkovettumataudin riskitekijöitä on tärkeä hoitaa. Lääkehoitona käytetään sydän- ja verisuonisairauksien hoitoon käytettäviä lääkkeitä. 21

22 Säännölliset kävelylenkit viivästyttävät katkokävelyn oireita. 22 Säännöllinen käveleminen vähentää katkokävelyn oireita. Tällöin on mahdollista kävellä pidempään ennen kuin kipu alkaa. Katkokävelyn oireista kärsivien olisi hyvä kävellä minuutin lenkki kolme kertaa viikossa. Jos kävellessä tuntuu selvää kipua, kävelijän kannattaa pysähtyä ja antaa kivun hellittää. Sen jälkeen kävelyä voi jatkaa. Kipua ei tarvitse välttää, vaan se kuuluu tuloksia tuovaan kävelyharjoitteluun. Kävelyn myönteiset vaikutukset näkyvät suunnilleen puolessa vuodessa. Yksilöllisiä ohjeita ja neuvoja saa esimerkiksi omasta terveyskeskuksesta. Kajoavaa hoitoa harkitaan, jos katkokävelyn oireet haittaavat huomattavasti työntekoa tai normaalia elämää, eikä elintapa- ja lääkehoidoista ole apua. Vain joka neljännen potilaan katkokävelyoire pahenee ja siitä kehittyy kriittinen alaraajaiskemia, jolloin alaraajan verenkierto on uhattuna. Tällöin kajoavaa hoitoa tarvitaan. Kriittinen alaraajaiskemia on useimmiten merkki laajalle levinneestä, tukkivasta valtimosairaudesta. Tällöin potilaan elinajan ennuste on yleensä huono. Ensisijaisena kajoavana hoitona on ahtaumakohdan pallolaajennus. Yleensä lisäksi laitetaan metalliverkko eli stentti, joka tukee valtimon seinämää. Tyypillisesti ahtaumat tai tukokset sijaitsevat valtimoissa paikoitellen. Tällöin suoni on kalkkeutunut jostakin kohtaa ja alempana on taas normaalimpaa valtimoa. Tämä helpottaa hoitoja. Avoleikkaus on tarpeen, jos oireet ovat hankalia eikä suonensisäinen hoito onnistu. Avoleikkauksessa ahtautunut, munuaisvaltimoiden alapuolella oleva vatsa-aortta ja lantion valtimot korvataan proteesilla. Ohitus on myös mahdollista tehdä proteesilla hartiavaltimosta suoraan molempiin nivusvaltimoihin, jos potilaan yleiskunto ei kestä isoa leikkausta. Näin alaraajat saavat verta käteen menevästä valtimosta. Leikkausviillot tehdään toiseen hartiaan sekä molempiin nivustaipeisiin, minkä jälkeen proteesi tunneloidaan kulkemaan ihonalaisessa kudoksessa. Tällainen leikkaus on huomattavasti pienempi kuin vatsa-aortan korjaaminen verisuoniproteesilla. Hartiavaltimosta suoraan nivusvaltimoihin tehdyssä ohituksessa proteesi pysyy kuitenkin huonommin auki kuin normaalissa y-proteesissa. Joskus aortan ja lantiosuonten ahtauma voidaan korjata sisäkalvon poistoleikkauksella. Tässä niin sanotussa endarterektomiassa valtimo avataan pitkittäin, suonensisäiset kalkkeutumat poistetaan ja valtimon avauskohta ommellaan kiinni. Aikaisemmin sisäkalvon poistoleikkauksia tehtiin huomattavasti nykyistä enemmän.

23 Lääkehoito Aortan sairauden hoitoon kuuluu yleensä pysyvä lääkehoito. Lääkehoidolla pyritään ehkäisemään aortan sairauden etenemistä ja parantamaan ennustetta. Aorttapotilailla on usein beetasalpaajalääkitys ja muita verenpainetta alentavia lääkkeitä. Kolesterolia alentava ja veren hyytymiseen vaikuttava lääkitys valitaan potilaan sairauden, leikkauksen ja lääkkeiden mahdollisten vasta-aiheiden perusteella. Lääkehoidon tukena on suositeltava käyttää annostelijaa eli dosettia. Lääkeannostelijan avulla lääkkeen ottaminen on helpompi muistaa. Aortan sairauksien hoidossa käytettäviä lääkkeitä. Lääkeryhmä Vaikutus Huomioitavaa Yleisimmät sivuvaikutukset Asetyylisalisyylihappo (ASA) Estää verihiutaleiden takertumista toisiinsa ja ehkäisee verihyytymien syntymistä Jatkuva lääkitys Vatsan ärtyminen ja verenvuodot Klopidogreeli Estää verihiutaleiden takertumista toisiinsa ja ehkäisee verihyytymien syntymistä Käyttöaika yleensä 1 3 kuukautta aortan pallolaajennuksen ja metalliverkon eli stentin asentamisen jälkeen. Käytetään, jos potilas on allerginen ASA:lle Paikalliset verenvuodot ja mustelmat 23

24 Lääkeryhmä Vaikutus Huomioitavaa Yleisimmät sivuvaikutukset Varfariini Estää veren hyytymistä. Käytetään yleensä, jos potilaalla on sydämen tekoläppä tai eteisvärinää Lääkitys vaatii jatkuvaa laboratorioseurantaa ja tarkkaa annostelua. Muu lääkitys, luontaistuotteet ja alkoholi voivat vaikuttaa lääkityksen tehoon Verenvuodot ja mustelmat. Maha-suolikanavan vuodot näkyvät mustina ulosteina Beetasalpaaja Alentaa sykettä ja verenpainetta, mikä vähentää sydämen kuormitusta ja aortan seinämään kohdistuvaa painetta. Ehkäisee rytmihäiriöitä Heikentää sykkeen nousua rasituksessa, minkä vuoksi liikunta voi tuntua raskaalta Huimaus, väsymys, raajojen paleleminen ja unihäiriöt 24 ACE:n estäjä Laajentaa valtimoita ja vaikuttaa elimistön neste- ja suolatasapainoon, mikä laskee verenpainetta ja keventää sydämen työmäärää. Tehostaa nesteenpoistolääkkeiden vaikutusta Sopii hyvin aktiiviselle liikkujalle Yskä

25 Lääkeryhmä Vaikutus Huomioitavaa Yleisimmät sivuvaikutukset AT-salpaaja Kuten ACE:n estäjillä AT-salpaajaa käytetään, jos potilas ei siedä ACE:n estäjää Huimaus Kalsiuminestäjä Hidastaa sykettä ja alentaa verenpainetta, joten sydämen kuormitus vähenee Käytetään, jos potilas ei siedä beetasalpaajia tai yhdessä muiden verenpainetta alentavien lääkkeiden kanssa Nilkkojen turvotus, päänsärky, huimaus, ihon punoitus ja kuumotus sekä joillakin lääkkeillä ummetus Statiini Estää kolesterolin syntymistä maksassa, jolloin LDL- ja kokonaiskolesterolipitoisuudet pienenevät Osalla statiineista varottava yhteisvaikutuksia mm. eräiden antibioottien ja sienilääkkeiden sekä greippimehun kanssa Lihaskivut, harvinaisena lihastulehdus 25

26 Marevan-hoito Joillekin potilaille joudutaan tekemään sydämen läppäleikkaus. Heille aloitetaan leikkauksen jälkeen veren hyytymistä estävä lääkitys eli antikoagulaatiohoito. Hoito toteutetaan Marevan -lääkkeellä, jonka vaikuttava aine on varfariini. Marevan-hoidon tavoitteena on ehkäistä verihyytymien kehittymistä läppään sekä estää jo syntyneen hyytymän kasvua ja lähtemistä liikkeelle. Pahimmassa tapauksessa verihyytymä voi jumittaa mekaanisen tekoläpän. Marevan-hoidon tehoa seurataan säännöllisesti verikokeilla mitattavan INRarvon avulla. Lääkeannoksen suuruus määräytyy INR-arvon perusteella. Jos arvo on tavoitetason alapuolella, Marevan-hoidon teho on riittämätön ja verihyytymän kehittymisen vaara tavallista suurempi. Jos INR-arvo on puolestaan liian suuri, verenvuodon vaara on lisääntynyt. Tekoläpän materiaalista riippuen Marevan-hoito on joko pysyvä tai tilapäinen. Pysyvä hoito tarvitaan, jos tekoläpän rakenteissa on hiilikuitua tai metalliseosta. Biologisille tekoläpille riittää yleensä 3 6 kuukauden mittainen Marevan-hoito. Tämän jälkeen aloitetaan pysyvä ASA-lääkitys, joka estää verihyytymien syntymistä. Monet muut lääkkeet voimistavat tai heikentävät Marevan-hoidon tehoa. Tämän takia muita lääkkeitä tai luontaistuotteita ei saa käyttää omin päin, vaan niiden käytöstä pitää keskustella ensin lääkärin tai oman hoitajan kanssa. Marevan-hoidosta ja sen toteuttamisesta saa ohjeet sairaalasta. Hoidon toteuttamisesta saa lisätietoa myös Sydänliiton julkaisemasta Marevan-hoitooppaasta. On tärkeää, että Marevan-hoidosta mainitsee aina, kun menee hammaslääkäriin, lääkärin vastaanotolle, leikkaukseen tai muuhun toimenpiteeseen. Marevan-hoitoa ei saa keskeyttää ilman lääkärin lupaa. Lääkehoidon toteuttamiseen liittyvissä ongelmissa pitää ottaa yhteys lääkäriin tai hoitohenkilökuntaan. 26