DEPRESSIOKOULU TYÖMENETELMÄN ARVIOINTISELVITYS. Asiakkaiden ja työntekijöiden näkemyksiä menetelmästä Lapin sairaanhoitopiirin alueella

Transkriptio

1 LAPIN SAIRAANHOITOPIIRIN KUNTAYHTYMÄ Psykiatrisen hoidon tulosalue DEPRESSIOKOULU TYÖMENETELMÄN ARVIOINTISELVITYS Asiakkaiden ja työntekijöiden näkemyksiä menetelmästä Lapin sairaanhoitopiirin alueella Lasten ja nuorten psykososiaalisten erityispalveluiden seudullinen kehittäminen Lapissa hanke Pohjois Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, Rovaniemi & Mielenterveys ja päihdetyön seudullinen kehittäminen Lapin sairaanhoitopiirin alueella hanke Lapin sairaanhoitopiiri Heli Niemi Lokakuu 2007

2 SISÄLLYS 1 Johdanto Depressiokoulu työmenetelmä Arvioinnin toteuttaminen Lapin sairaanhoitopiirin alueella Työntekijäkysely Asiakaskysely Työntekijöiden näkemyksiä Depressiokoulu työmenetelmästä Mitä menetelmä antaa? Onko menetelmän aktiivinen ja pysyvä käyttöönotto mahdollista? Kenelle menetelmä soveltuu? Voiko työmenetelmä tukea työntekijän omaa jaksamista? Asiakkaiden näkemyksiä Depressiokoulu työmenetelmästä Odotukset työskentelystä Kokemukset työskentelystä Työskentelyn vaikutukset asiakkaan hyvinvointiin Työskentelyn soveltuvuus asiakkaan elämäntilanteeseen Asiakkaiden ja työntekijöiden näkemyksiä Depressiokoulu työkirjasta Työntekijöiden näkemyksiä Depressiokoulu koulutuksista Kommentteja ja parannusehdotuksia Yhteenveto Lähteet Liitteet

3 1 Johdanto Rovaniemen kaupungin hallinnoima ja Lapin sairaanhoitopiirin toteuttama Mielenterveys ja päihdetyön seudullinen kehittämishanke on järjestänyt koulutusta Depressiokoulu menetelmästä Lapin sairaanhoitopiirin kuntien sosiaalija terveysalan työntekijöille syksystä 2006 alkaen. Hanketta on toteutettu tiiviissä yhteistyössä Pohjois Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen toteuttaman Lasten ja nuorten psykososiaalisten erityispalvelujen kehittämishankkeen kanssa. Syksyyn 2007 mennessä hankkeiden toteuttaman Depressiokouluryhmänohjaajakoulutuksen on käynyt yhteensä 16 työntekijää eri puolilta Pohjois Suomea ja syksyllä 2007 hankkeiden puitteissa käynnistyi kolmas ryhmänohjaajakoulutus. Lisäksi Lapin sairaanhoitopiirin psykiatrisen alueen tulosyksikön työntekijöille toteutettiin syksyllä 2006 perustason Depressiokoulu koulutus, johon osallistui 7 työntekijää. Tässä arviointiraportissa kokoan yhteen sekä koulutukseen osallistuneiden Lapin sairaanhoitopiirin alueen työntekijöiden että heidän asiakkaidensa näkemyksiä Depressiokoulu menetelmästä. Selvityksen tarkoituksena on kuvata, miten koulutuksen käyneet työntekijät arvioivat työmenetelmää heti koulutuksen päättymisen ja ensimmäisten ryhmänohjauskokemusten jälkeen. Lisäksi keskeistä on nostaa esiin, miten asiakkaat itse arvioivat työmenetelmää heti työskentelyn päätyttyä ja millaiseksi he ovat sen kokeneet. Selvityksen toivotaan antavan kuvaa uudenlaisen menetelmän käytöstä sosiaali ja terveysalan eri yksiköissä, sekä avo että laitoshoidossa. Vaikka Depressiokoulu menetelmä on alun alkaen suunnattu masennuksen ja työuupumuksen hoitoon, sitä voidaan käyttää ja soveltaa hyvin monenlaisessa asiakastyössä, mikä nousee esiin myös työntekijöiden antamassa palautteessa. Selvityksen alussa kuvaan lyhyesti, mitä Depressiokoulu työmenetelmä on ja millaista koulutusta menetelmästä järjestetään. Kolmannessa luvussa kuvaan menetelmän arvioinnin toteuttamisprosessin, joka perustuu työntekijöille ja heidän asiakkailleen toteutettuun kyselyaineistoon. Seuraavissa luvuissa käsittelen työntekijöiden ja asiakkaiden näkemyksiä menetelmästä sekä Depressiokoulu työkirjasta ja koulutuksista. Lopuksi esittelen heidän vapaita kommenttejaan ja parannusehdotuksiaan. Selvityksen tulokset on esitetty tiivistetysti viimeisessä luvussa. 3

4 2 Depressiokoulu Työmenetelmä Depressiokoulu on ryhmämuotoinen masennuksen ja työuupumuksen ehkäisy ja hoitomalli. Menetelmän tavoitteena on itsehoitokeinoja opettelemalla vähentää vakavien masennusten puhkeamista, lyhentää masennusjaksojen kestoa sekä lievittää niiden voimakkuutta. Työskentely pohjautuu psykoedukatiiviseen, strukturoituun kokemuksellisen opiskelun malliin ja sitä toteutetaan ohjattuna ryhmäprosessina. (Koffert & Kuusi 2002; Mielenterveyden koulutuskeskus 2007.) Depressiokoulu työskentelyn aikana opiskellaan toimintojen, ajatusten ongelmanratkaisutaitojen ja sosiaalisten suhteiden vaikutusta mielialaan. Tavoitteena on lisätä asiakkaan tietoisuutta omista mielialoistaan ja taidoistaan säädellä niitä. Lisäksi asiakas oppii itsehoitoa, saa vertaistukea sekä lisää tietoa depressiosta. Menetelmän tarkoituksena on auttaa asiakasta rakentamaan oman työkalupakkinsa masennuksen ehkäisemiseksi ja lievittämiseksi. Depressiokoulu työmenetelmässä ei ole kyse psykoterapiasta ja menetelmä eroaa perinteisestä depression hoidosta. Keskeistä on asiakkaiden aktiivisuus omassa hoidossa ja erilaisten taitojen harjoitteleminen tapahtuu sekä ryhmässä että itsenäisesti kotona. Työskentelyn painopiste on potilaan/asiakkaan tulevaisuudessa, eikä menneisyydessä ja muutokset tapahtuvat hänen arkipäivässään. (Koffert 2006; Koffert & Kuusi 2002; Mielenterveyden koulutuskeskus 2007.) Depressiokoulu menetelmä on alun perin kehitetty masennuksen hoitoon, mutta Suomessa sitä on käytetty myös työuupumuksen, pitkäaikaistyöttömyyden, päihde ja muiden riippuvuuksien, raskaus ja lapsivuodeajan ongelmien sekä lasten ja nuorten psyykkisen kasvun vaikeuksien hoidossa. Lisäksi menetelmää on kokeiltu myös lapsettomuudesta kärsivien pariskuntien, kroonisten kipupotilaiden, ihosairaudesta kärsivien, syöpäpotilaiden sekä kuulo ja näkövammaisten kanssa. (Koffert & Kuusi 2002.) Depressiokoulu työmenetelmä on kansainvälisesti tunnettu hoitomalli, josta on maailmalla käytetty nimeä Coping with Depression (CWD). Suomessa menetelmää ovat toteuttaneet ja kehittäneet psykoterapeutti Tarja Koffert ja psykiatri Tarja Kuusi, joiden työ on pohjautunut Kalifornian yliopiston Control Your Depression kurssiin. Asiantuntija apua he ovat saaneet mm. professori Pim Cuipersilta Trimbos Instituutista, Hollannista, joka on ollut yksi menetelmän keskeisiä kehittäjiä. Työmenetelmän vaikuttavuutta on tutkittu eri puolilla maailmaa, ja kokemukset sen käytöstä ovat olleet positiivisia. (Ks. esim. Koffert & Kuusi 2002.) 4

5 Depressiokoulu työskentelyn perusrakenne on aina sama. Työskentely tapahtuu ryhmässä, jossa on mukana korkeintaan 6 8 henkilöä sekä ohjaaja, joka ohjaa työskentelyä. Kokoontumiskertoja ryhmällä on noin kymmenen, mutta käytössä on ollut 8 16 kerran sovelluksia. Jokaiselle tapaamiskerralle on työkirjan pohjalta oma teemansa, johon liittyen ryhmässä käydään keskustelua. Teemakokonaisuuksia on kaikkiaan kymmenen, jotka käsittelevät toimintojen, ajatusten, ongelmanratkaisutaitojen ja sosiaalisten suhteiden vaikutusta mielialaan. Kunkin tapaamiskerran välillä ryhmän jäsenet tekevät välitehtäviä, joita tulisi tehdä päivittäin. Seuraavalla tapaamiskerralla ryhmän jäsenet käyvät yhdessä läpi tehtäviä ja niiden pohjalta jokainen ryhmän jäsen saa mahdollisuuden kertoa omista ajatuksistaan ja mielialoistaan. (Ks. myös Koffert & Kuusi 2002.) Depressiokoulu työkirja Työskentelyn pohjana on Depressiokoulu: opi masennuksen ehkäisy ja hoitotaitoja työkirja (Koffert & Kuusi 2002), joka sisältää runsaasti tehtäviä ja harjoituksia sekä käytännönläheistä tietoa masennuksesta. Keskeistä työkirjan käytössä on sen käyttäjän oma päivittäinen työskentely kirjan tehtävien parissa masennusta lievittävien ja ehkäisevien taitojen omaksumiseksi. Kirjaa voi käyttää omatoimisesti opiskellen tai ohjatussa Depressiokoulu ryhmässä ja se voi toimia myös tukena potilaan/asiakkaan ja asiantuntijan kahdenkeskisessä työskentelyssä. Lisäksi kirja soveltuu työkaluksi Depressiokoulu ryhmien ohjaajille ja ohjaajien kouluttajille. (Ks. myös Koffert & Kuusi 2002.) Depressiokoulu koulutukset Depressiokoulu koulutus Koulutuksen aikana käydään läpi perusteet depressiokoulun toimintaperiaatteista, tavoitteista ja menetelmistä, joita työntekijä voi soveltaa omaan potilas/asiakastyöhönsä. Koulutuksen käytyään työntekijä pystyy kertomaan menetelmästä potilailleen/asiakkailleen ja kannustamaan heitä hakeutumaan jatkossa depressiokouluun. Samalla työntekijä saa voimavaroja omaan jaksamiseensa. Koulutuksen vetäjinä voivat toimia Depressiokoulun ryhmänohjaajakoulutuksen käyneet henkilöt. Ryhmänohjaajakoulutus Ryhmänohjaajakoulutukseen osallistuja oppii uudenlaisen tavan ymmärtää depressiota ja lähestyä depressiopotilasta. Samalla hän opiskelee itsehoitomenetelmiä oman työuupumuksensa ja masennuksensa ehkäisyyn. Ryhmänohjaajakoulutus vaatii riittävän ammatillisen peruskoulutuksen. Koulutus on aikuiskasvatuksellinen prosessi, jossa osallistuja oppii ryhmänohjaustaitoja sekä saa kokemuksen ryhmässä oppimisesta Ohjaajakoulutuksen ryhmätapaamisia on 8 5

6 kertaa, jonka lisäksi koulutukseen sisältyy yksi teoriaopetuspäivä. Ryhmätapaamisten jälkeen opiskelija aloittaa itse asiakasryhmän ohjaamisen, minkä tueksi koulutukseen sisältyy ryhmätyönohjausta 4 kertaa. Kokonaisuudessaan koulutusprosessi kestää noin puoli vuotta. Koulutuksessa käydään läpi Depressiokoulu menetelmä ja työskentelyn pohjana käytetään Depressiokoulu Opi masennuksen ehkäisy ja hoitotaitoja työkirjaa (Koffert & Kuusi 2002). Ryhmänohjaajakoulutuksen suorittanut henkilö voi halutessaan jatkossa osallistua myös Depressiokoulun kouluttajakoulutukseen ohjattuaan kolme depressioryhmää. (Mielenterveysseuran koulutuskeskus 2007.) Kouluttajakoulutus Depressiokoulun kouluttajakoulutuksen tarkoituksena on kouluttaa työmalliin perehtyneistä ohjaajista kouluttajia uusille ohjaajille, jotta vaikuttavaa työmenetelmää saadaan levitetyksi sekä valtakunnallisesti että uusiin organisaatioihin. Kouluttajakoulutuksen tavoitteena on pätevöittää osallistuja toimimaan depressiokoulun ohjaajakoulutuksen kouluttajana ja tuottaa sekä levittää koulutusmateriaalia osallistujan työpaikalle. Organisaatiot hyötyvät saadessaan pätevän kouluttajan omaan yksikköönsä, minkä jälkeen he voivat kouluttaa ohjaajia sisäisenä koulutuksena. Koulutus on viisipäiväinen ja ajoittuu noin kolmen kuukauden ajalle. Lisäksi osallistujat tekevät välitehtäviä. Pääsyvaatimuksena koulutukseen on sosiaali tai terveysalan ammattitutkinto, depressiokoulun ohjaajakoulutus ja ohjaajakoulutuksen jälkeen kokemus vähintään kolmen depressioryhmän ohjaamisesta. (Mielenterveysseuran koulutuskeskus 2007.) 3 Arvioinnin toteuttaminen Lapin sairaanhoitopiirissä ensimmäinen ryhmänohjaajakoulutus järjestettiin syksyllä 2006 ja toinen keväällä Molemmat koulutukset järjestettiin Rovaniemellä ja kouluttajana toimi psykoterapeutti ja työnohjaaja Tarja Koffert. Kumpaankin koulutusryhmään osallistui kahdeksan työntekijää eli kaikkiaan syksyyn 2007 mennessä Lapin mielenterveyshankkeissa toteutetun ryhmänojaajakoulutuksen on suorittanut 16 työntekijää eri puolilta Lapin sairaanhoitopiiriä. Ryhmänohjaajakoulutuksen lisäksi hanke järjesti yhdessä Lapin sairaanhoitopiirin psykiatrian tulosalueen kanssa perustason Depressiokoulu koulutuksen ko. yksikön henkilökunnalle syksyllä Ryhmänohjaajina toimivat Sisko Kuusela ja Seija Vauramo. Koulutukseen osallistui seitsemän työntekijää psykiatrian tulosalueen eri yksiköistä sekä hankkeiden työmenetelmän arviointia suorittava tutkija. Osana hanketoimintaa toteutettiin työmenetelmän arviointi sekä koulutukseen osallistuneille työntekijöille että heidän asiakkailleen. Kummallekin ryhmälle 6

7 laadittiin oma kyselylomake, jossa pyrittiin selvittämään työntekijöiden ja asiakkaiden ensikokemuksia menetelmän käytöstä. Arvioinnin tarkoituksena on ollut selvittää, miten koulutuksen käyneet työntekijät arvioivat työmenetelmää heti koulutuksen päättymisen ja ensimmäisten ryhmänohjauskokemusten jälkeen sekä millaiseksi asiakkaat ovat kokeneet työmenetelmän käytön Työntekijäkysely Koulutukseen osallistuneille työntekijöille toteutettiin arviointikysely depressiokoulu menetelmästä koulutuksen sekä ryhmänohjausten päätyttyä. Arviointi koostuu 14 depressiokoulun ryhmänohjaajakoulutuksen käyneen työntekijän sekä kuuden (6) depressiokoulu koulutukseen osallistuneen Lapin sairaanhoitopiirin työntekijän palautteesta. Palaute on koottu avoimia kysymyksiä sisältävän kyselylomakkeen pohjalta. Ryhmänohjaajakoulutukseen osallistuneet työntekijät tulivat Lapin läänin eri paikkakunnilta, erilaisista työyksiköistä ja useilta ammattialoilta. Sairaanhoitopiirin kunnista edustettuina olivat Rovaniemi (6), Sodankylä (2), Utsjoki (1), Ranua (1), Kemijärvi (1), Pelkosenniemi (1), Pello (2), Muonio (1) ja Enontekiö (1). Arviointiin vastanneet ryhmänohjaajakoulutuksen käyneet työntekijät työskentelivät: mielenterveystoimistossa/yksikössä (4); perhe ja mielenterveyskeskuksessa (2); terveyskeskuksessa (4): terveysasema, terveysneuvonta, avopsykiatria; sosiaalitoimistossa (1); seurakunnalla (1) ja ensi ja turvakodissa (2). Työtehtävissään he toimivat: psykiatrisina sairaanhoitajina (3), terveydenhoitajina (3), sairaanhoitajina (2), sosiaalityöntekijöinä (2), lastensuojelun erityistyöntekijöinä (1), ohjaajina (2) sekä diakoniatyöntekijöinä (1). Kyselyyn vastanneet Depressiokoulu koulutuksen käyneet Lapin sairaanhoitopiirin psykiatrian tulosalueen työntekijät toimivat: aikuispsykiatrian osastoilla (3), nuorisopsykiatrian poliklinikalla (2) ja keskussairaalan yleissairaalapsykiatrian poliklinikalla (1). Työtehtävissään he toimivat: psykiatrisina sairaanhoitajina /sairaanhoitajina (5) sekä mielenterveyshoitajana (1). 7

8 3.2. Asiakaskysely Ryhmänohjaajakoulutuksen käyneet työntekijät ovat osana koulutustaan toteuttaneet Depressiokoulu menetelmää työssään. He ovat ohjanneet vähintään yhtä Depressiokouluryhmää yhdessä työparina toisen koulutuksessa olleen työntekijän kanssa toisen työntekijän työpaikalla. Työntekijöiden depressiokoulu ryhmien asiakkaille toteutettiin arviointikysely menetelmästä ryhmäkokoontumisten päättymisen jälkeen. Palaute on koottu kyselylomakkeella, joka on sisältänyt vaihtoehtoja antavia kysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä. Vastaukset on analysoitu tilastollista tietojenkäsittelyohjelmaa hyväksikäyttäen. Kyselylomakkeet välitettiin asiakkaille työntekijöiden kautta ja asiakkaat lähettivät täytetyt lomakkeet palautuskuoressa suoraan menetelmäarviointia tekevälle tutkijalle. Kyselylomakkeita on välitetty neljän työntekijäparin depressiokoulu ryhmille, joiden koko vaihteli kahdesta seitsemään henkilöä. Ryhmät kokoontuivat pääasiassa kerran viikossa noin kolmen kuukauden sisällä syksyn 2006 ja kevään 2007 aikana. Kaikkiaan kyselylomakkeita toimitettiin työntekijöiden välitettäväksi 52 kpl loppukeväästä 2007, joista palautui syksyyn 2007 mennessä lähes puolet. Koska depressiokoulu ryhmiä toteutettiin eri puolilla Pohjois Suomea, myös kyselyyn vastanneet asiakkaat tulevat Lapin sairaanhoitopiirin eri kunnista. Depressiokoulu menetelmää oli käytetty sekä asiakastyöskentelyssä että työnohjauksessa. Kyselyyn vastanneet työntekijät nimesivät kohderyhmänsä seuraavasti: vasta synnyttäneet äidit, depressiopotilaat, opiskelijat, ensikodista avopalveluun siirtyneet päihdeongelmaiset äidit, naisten keskusteluryhmä, sosiaalitoimen henkilöstö sekä kotipalvelun ja mielenterveyskuntoutujien asumispalveluyksikön henkilökunta. Kyselyyn vastanneet asiakkaat puolestaan nimesivät ryhmän yhdistäväksi tekijöitä seuraavat asiat: kotiäidit / pienten lasten äidit (2) synnytyksen jälkeinen masennus (2) masennus (8) työnohjaus (hoitoalan työntekijät, opettajat) (9) Suurin osa vastaajista oli masennuksen vuoksi ryhmään osallistuneita asiakkaita tai työnohjauksellisessa merkityksessä Depressiokouluun osallistuneita hoi 8

9 to ja opetusalan työntekijöitä. Vastaajista yli puolet oli työssä käyviä. Muutama vastaajista oli koululaisia tai opiskelijoita, työttömiä, sairaslomalla sekä äitiyslomalla olevia henkilöitä. (ks. kuvio 1.) koululainen/opiskelija työssä työtön sairaslomalla äitiyslomalla Lkm % 3 12, ,2 2 8,3 3 8,3 4 16, ,0 Kuvio 1. Vastaajien elämäntilanne Kyselyyn vastasi kaikkiaan 24 asiakasta, joista lähes kaikki olivat naisia (23/24). Yli puolet vastaajista oli vuotiaita. Nuorimmat vastaajista olivat vuotiaita, joita aineistossa oli kuitenkin vain kaksi. (Ks. kuvio 2.) Lkm % 2 8,3 2 8,3 2 8,3 4 16,7 7 29,2 7 29, ,0 Kuvio 2. Vastaajien ikäjakauma. 9

10 4 Työntekijöiden näkemyksiä Depressiokoulu työmenetelmästä 4.1. Mitä menetelmä antaa? Odotukset Depressiokoulu menetelmä oli osalle koulutuksiin osallistuneista jollain tavalla ennestään tuttu ja osalle taas ei. Noin puolet koulutuksiin osallistuneista tiesi menetelmästä jotain koulutukseen tullessaan. Erityisesti depressiokoulu kirja oli tuttu melko monelle ja sitä oli myös käytetty jonkin verran soveltaen omassa työssä jo ennen kouluttautumista. Kaksi ryhmänohjaajakoulutuksessa ollutta henkilöä oli käynyt aiemmin perustason depressiokoulu koulutuksen. Ryhmänohjaajakoulutuksen käyneet työntekijät odottivat koulutukseen lähtiessään depressiokoulu menetelmän tarjoavan heille uusia työvälineitä, strukturoitua ja hyväksyttyä hoitomallia, syvennettyä tietoa sekä eväitä omaan jaksamiseen. He toivoivat saavansa uusia välineitä masentuneiden asiakkaiden/potilaiden auttamiseen ja kohtaamiseen, ryhmien vetämiseen, ryhmä ja parimuotoiseen työskentelyyn sekä yksilötyöhön. Menetelmän toivottiin myös tarjoavan uusia näkökulmia depression hoitoprosessiin ja ennaltaehkäisyyn. Depressiokoulu menetelmän odotettiin antavan myös lisätietoa masennuksesta ja sen hoitomahdollisuuksista sekä depressiivisten asiakkaiden kanssa työskentelystä. Menetelmän toivottiin tuovan mahdollisuuksia työn hallintaan ja oman persoonaan säästämiseen siten, että se antaa se antaa selkeän mallin, jonka avulla voi työstää useita asiakkaita kerralla. Kaikki ryhmänohjaajakoulutuksen käyneet olivat tyytyväisiä menetelmään ja heidän odotuksensa täyttyivät sen suhteen. Kolmasosan koulutuksen käyneiden mielestä heidän odotuksensa täyttyivät erinomaisesti tai jopa ylittyivät. Yksi työntekijä jäi kaipaamaan nuorille sovellettua menetelmää, jonka hän olisi halunnut käyttöönsä. Eräs työntekijöistä näki, että positiivista koulutuksessa on sen seudullinen hyöty; koulutuksen päätyttyä kaikki työntekijät jäävät alueelle ja voivat olla myös keskenään tekemisessä. Depressiokoulu koulutuksen käyneiden työntekijöiden odotukset koulutukseen lähtiessä olivat samansuuntaisia kuin ryhmänohjaajakoulutuksen käyneillä. He odottivat saavansa uusia näkökulmia sekä käytännön työvälineitä ja menetelmiä depressiopotilaiden hoitoon. Lisäksi koulutuksesta haettiin kokemusta olla mukana ryhmässä, tietoa menetelmästä, vahvistusta ennestään jo tuttuun asiaan sekä eväitä omaan jaksamiseen työssä ja työn ulkopuolella. Kaikkien mielestä koulutus vastasi odotuksiin ja tarpeisiin. 10

11 Uusia työvälineitä ryhmä ja yksilötyöskentelyyn Työntekijät kokivat saaneensa depressiokoulu menetelmästä itselleen uusia työvälineitä ja olivat hyödyntäneet saamiaan tietoja työssään. He näkivät, että menetelmä antaa uuden, konkreettisen lähestymisnäkökulman depressiivisen asiakkaan/potilaan hoitoon ja masennuksesta puhumiseen sekä viitekehyksen ja rungon asioiden työstämiseen. Menetelmä mahdollistaa strukturoidun ja johdonmukaisen työskentelyn asiakkaiden kanssa. Työntekijöiden mielestä konkreettiset tehtävät motivoivat asiakkaita, avaavat keinoja positiiviseen ajatteluun ja tunnetilojen käsittelyyn sekä auttavat asiakkaita työstämään asioitaan itsestään käsin, eikä ulkoapäin ohjaten. Menetelmä on antanut käytännönläheisiä välineitä sekä ryhmätoimintaan että yksilötyöhön mahdollistaen lisäksi vertaistuen saamisen itsehoidon opettelun rinnalla. Työkirja nähdään konkreettisena työkaluna masentuneen ihmisen kanssa työskentelyyn, sillä sen avulla potilaan pienetkin teot tulevat nähdyksi tärkeinä ja se auttaa löytämään päivistä myönteisiä asioita. Kirjan antina nähdään se, että sitä voi hyödyntää myös yksilötyössä. Depressiokoulu menetelmä on otettu vastaan erittäin myönteisesti ja sitä on alettu käyttää aktiivisesti. Ryhmänohjaajakoulutuksen myötä useimmat työntekijät ovat ottaneet depressiokoulu menetelmän heti käyttöönsä. Muutamat heistä ovat jo käynnistäneet uusia ryhmiä ja useat heistä ovat vähintäänkin suunnitelleet uusien ryhmien aloittamista. Osa työntekijöistä on jo soveltanut menetelmää hyödyntämällä siitä joitakin osioita tai teemoja joko yksilö ja/tai ryhmämuotoisessa työskentelyssä. Kaikki arviointiin osallistuneet 14 työntekijää näkevät, että menetelmä on mahdollista ottaa aktiivisesti ja pysyvästi käyttöön omassa työssä joko sellaisenaan tai sovellettuna sekä yksilö että ryhmätyöskentelyssä. Työntekijät suunnittelevat käyttävänsä menetelmää jatkossakin: a) viitekehyksenä (eri osiot, teemat) yksilökäynneillä tai ryhmissä; b) omana menetelmään erilaisille kohderyhmille, kuten nuorille, miehille (esim. ammattilaiset, pitkäaikaissairaat, eronneet, lesket), työuupuneille, ennaltaehkäisevänä, ajatuksia selkeyttävänä toimintana koululaisille/opiskelijoille, synnytyksen jälkeisestä ja odotusajan masennuksesta kärsiville äideille; c) osana depressionhoitoprosessia (esim. terapian ja lääkehoidon rinnalla). Myös depressiokoulu koulutuksen käyneet psykiatrisen tulosalueen työntekijät suhtautuvat menetelmän käyttöönottoon myönteisesti. He kokevat työnsä luonteesta johtuen sen sopivan erityisesti sovellettuna versiona yksilötyöskente 11

12 lyyn, mutta näkevät myös mahdollisuuksia menetelmän hyödyntämiseen ryhmätyöskentelyssä (esim. nuorisopsykiatrian poliklinikka, työnohjausryhmät). Vahvuudet Työntekijät näkivät Depressiokoulu menetelmän vahvuutena seuraavia tekijöitä: erilainen lähestymistapa; strukturoitu, selkeä; asiakaskeskeinen; vertaistuki; käytännönläheisyys; ihmisläheisyys; asiat kerrottu yksinkertaisesti; konkreettiset, selkeät tehtävät ja selkeäsanainen teoria asiakkaille; avoimuus: vaikeasta asiasta puhuminen koetaan normaalimmaksi ; positiivinen näkökulma; vahvistaa asiakkaan omia taitoja ja kykyjä; lisää asiakkaan omaa aktiivisuutta; aktivoi asiakasta puhumaan ja liikkumaan; tavoittaa useamman henkilön kerralla menetelmä on kansainvälinen ja tunnustettu; menetelmä antaa mahdollisuuden soveltaa alueellisia piirteitä; halpa menetelmä, jolla saadaan hyviä tuloksia. Ihminen löytää toisen samanmoisen, riittävän samanmoisen. Yksilöhoidoissa vatvotaan monesti yhtä ja samaa, hoitaja on lomilla ja viikonloppuvapailla, hän ei voi tulla ystäväksi. Puhe ja liikunta, aktiivisuus on toki parempi kuin pillerit! Heikkoudet Työntekijät näkivät Depressiokoulu menetelmän heikkoutena seuraavia tekijöitä: aikataulutus; tiukahko struktuuri: vapaan keskustelun osuus on melko pieni; tehtävät osittain vaikeahkoja; kokonaisuus melko vaativa; paljon tehtäviä: kaikkien tehtävien läpikäymiseen ei jää riittävästi aikaa; tehtävien tekeminen kotona voi olla liian työlästä (esim. nuorille); 12

13 ongelma voi olla se, että pienellä paikkakunnalla ryhmistä tulee melko heterogeenisiä; vaatii paljon kognitiivisia taitoja, jotka esim. päihdeongelmaisilla voivat olla taantuneita Onko menetelmän aktiivinen ja pysyvä käyttöönotto mahdollista? Ryhmänohjaajakoulutuksen käyneet työntekijät näkevät, että menetelmä tarjoaa mahdollisuuden yhteistyöhön ja tiimityöskentelyyn sekä työpaikan sisällä että eri toimintayksiköiden välillä. Koulutuksen kautta on myös löytynyt valmiita työpareja joiden kanssa voi jatkossakin vetää ryhmiä yhdessä ja joiden välityksellä voi saada mukaan uusia ohjaajakandidaatteja. Tällainen yhteistyö tukee myös menetelmän aktiivista ja pysyvää käyttöönottoa. Esimerkkinä Depressiokoulun mahdollisuuksista toteuttaa yhteistyötä eri tahojen kanssa voisi mainita seuraavanlaisen suunnitelman: Depressiokulu sopii menetelmäksi toteuttaa eri yksiköiden välillä. Eli lähdemme toteuttamaan ryhmiä neuvoloiden, terveyskeskuksen, sosiaalitoimen, perhepalveluiden ja mielenterveyspuolen yhteisenä asiana. Nyt etsimme mm. synnytyksen jälkeisestä masennusta potevia äitejä eri tahoilta missä heitä kohdataan ja jotka hyötyisivät menetelmästä. Depressiokoulu menetelmän ennaltaehkäisevän otteen nähdään laajentavan käyttömahdollisuuksia esimerkiksi työterveyshuoltoon. Menetelmän etuna on myös se, että sitä voi käyttää eri ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa. Työntekijät kokevat, että ryhmätyöskentely on tuloksellista ja mahdollistaa myös vertaistuen ryhmäläisten välillä. Lisäksi menetelmän runko ja selkeästi etenevä työskentelymalli lisäävät ajallisia resursseja. Harjoituskirjan käytön nähtiin myös helpottavan menetelmän käyttöönottoa ja organisaatioiden toivottiin jatkossa tukevan menetelmän käyttöä hankkimalla lisää harjoituskirjoja. Työpaikan ilmapiirillä ja asenteilla nähtiin olevan merkitystä menetelmän pysyvälle käyttöönotolle. Kannustava ja uudistushaluinen työilmapiiri, työyhteisö ja esimies sekä motivoituneet ja uusiin menetelmiin avoimesti suhtautuvat työntekijät edistävät menetelmän käyttöönottoa. Hyvät ensikokemukset ja palaute menetelmästä ovat osaltaan vahvistaneet menetelmän juurruttamista työyksikön käyttöön. Yksittäisenä henkilönä menetelmän sisäistämisen ja siitä kertomisen työpaikalla nähtiin tukevan menetelmän aktiivista käyttämistä. Myös ryhmänohjaajan nähtiin saavan työskentelystä itselleen hyötyä. Tällä hetkellä ryhmänohjaajakoulutuksen käyneet työntekijät eivät kokeneet, että henkilökohtaiset tai organisaatioon liittyvät tekijät rajoittaisivat juurikaan 13

14 menetelmän käyttöönottoa. Monet työntekijöistä kokivat kuitenkin ongelmana menetelmän käyttöönotolle suuren työmäärän ja siitä johtuvan ajan puutteen. Pienet työyksiköt ja vähäinen henkilökuntamäärä eivät anna tilaa joustaa uusien menetelmien käyttöönottamisessa. Työtehtävät ja yksiköt eivät myöskään anna mahdollisuutta ohjata ryhmiä niille sopiviin aikoihin, kuten iltaisin. Käytännön ongelmina nostettiin esiin ryhmätilojen puute. Jonkinlaisina uhkina nähtiin, että organisaatioiden peruskielteinen asenne ja resurssien tiukka vahtiminen sekä työtehtävien liian tiukka rajaaminen ulkoapäin voivat jarruttaa menetelmän käyttöönottoa. Esteenä nähtiin myös se, että työntekijä ei ole omaksunut menetelmää eikä usko sen vaikuttavuuteen, jolloin hän ei sitä myöskään aktiivisesti ota käyttöön. Ongelmana menetelmän käytölle nähtiin lisäksi asiakkaiden heterogeenisuus ja heikkokuntoisuus. Pienessä kuntouttavassa yksikössä asiakkaille voi olla vaikeaa perustaa ryhmiä, koska asiakkaat ovat kuntoutuksen eri vaiheissa ja heidän hoitotarpeensa ovat hyvinkin erilaisia. Lisäksi menetelmää voi olla vaikeaa soveltaa projektityyppisessä työssä, jossa työskentelylle on omat ulkoiset tavoitteet ja kuntoutusmenetelmät. Yksi työntekijä koki, että itse Depressiokoulu nimi voi toimia negatiivisena tekijänä ja sen ei nähty soveltuvan kaikkiin työyksiköihin. Menetelmän käyttöä on jonkin verran hankaloittanut myös kieli. Vähemmistökielialueella työskenneltäessä ei ole ollut mahdollista käyttää menetelmää asiakkaiden omalla kielellä, koska materiaali ja sanasto ovat suomenkielistä. Työskentelen saamelaisenemmistöisessä kunnassa, jossa saamenkieltä käytetään äidinkielenä. Ongelmia ilmenee joskus sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä. Käytössä on mahdollisuus tulkkaukseen, mutta vastaavaa sanastoa, ei saamenkielessä välttämättä ole. Depressiokoulun käyneet työntekijät arvioivat menetelmän soveltuvuutta psykiatriseen poliklinikka ja osastotyöhön ja näkivät sen hyödyttävän potilaita. He näkivät, että sekä osasto että poliklinikkatyöskentelyssä menetelmälle olisi käyttöä, sillä potilaina on paljon pitkäaikaista masennusta sairastavia potilaita ja kipupotilaita. Esimerkiksi näille ryhmille hoito olisi tehokasta ja depressiokoulun ajallisesti pitkä kesto ei muodostuisi ongelmaksi. Vertaistuen merkitys nähtiin myös tärkeänä asiana ja esimerkiksi masentuneiden nuorten kohdalla se tukisi myös sosiaalisten suhteiden muodostumista. Työntekijät näkivät, että menetelmää voi soveltaa hyvin myös yksilötyöhön, johon se antaa konkreettisia välineitä ja uutta näkökulmaa esimerkiksi masennuksesta puhumiseen ja ongelmanratkaisuun. 14

15 Depressiokoulu käyneet työntekijät näkivät, että psykiatrisessa poliklinikka ja osastotyössä depressiokoulu menetelmän käyttöön liittyy joitakin esteitä. Depressiokoulun pitkäkestoisuus vaikuttaa siihen, että kaikkien potilaiden kohdalla menetelmän käyttö ei onnistu. Potilaiden hoito voi loppua aiemmin kuin depressiokoulu ja esim. vastaanotto osastolla pitkäkestoiseen työskentelyyn ei ole mahdollisuuksia. Toisaalta potilaat voivat olla psyykkisesti liian huonokuntoisia osallistumaan depressiokouluun. Lisäksi työntekijät näkivät nykyisten työskentelymallien (esim. omahoitajatyöskentely, yksilötyöskentely) ja resurssipulan hankaloittavan menetelmän käyttöönottoa. Henkilökunnan aika ja voimavarat eivät riitä tällä hetkellä uuden menetelmän työstämiseen, vaikka ryhmien vetäminen voisikin käynnistyessään säästää aikaa Kenelle menetelmä soveltuu? Asiakasryhmät Työntekijät suosittelevat Depressiokoulu menetelmää oman kokemuksensa pohjalta hyvin monenlaisiin tilanteisiin ja monenlaisille kohderyhmille. Menetelmä nähtiin sopivan erityisen hyvin ennaltaehkäisevään työhön, jossa sitä voidaan heidän mielestään käyttää hyvin laajasti joko sellaisenaan tai sovellettuna. He myös näkivät, että menetelmä soveltuu eri ikäryhmille nuorista vanhuksiin. Työntekijät nimesivät seuraavanlaisia tilanteita ja kohderyhmiä, joille he suosittelisivat menetelmää: masentuneet (sen kokeneet ja toipumassa olevat, lievästi ja keskivaikeasti masentuneet, elimellisistä syistä johtuva masennus); kipupotilaat; erilaiset työyhteisöt ja työntekijäryhmät, esim. koulu, sosiaalitoimi, päiväkoti potilaiden omaiset; neuvoloiden asiakkaat; lasten ja nuorten vanhemmat sekä isovanhemmat; työuupuneet; nuoret (esim. opiskeluun, elämänhallintaan, arkirytmiin, mielialan laskuun yms. liittyvissä vaikeuksissa, masennus ja koulu uupumus, ennaltaehkäisevä työ) äitiysneuvolassa esim. odottaville äideille; synnytyksen jälkeisen masennuksen kokeneille; vammaiset; pitkäaikaissairaat; surevat; lastensuojeluperheet; sijaisvanhemmat; 15

16 yksinäiset; kaikki ihmiset, kunhan vain ei ole liian sairas tai kriisissä; elämänkriisit (opiskeluelämän aloittaminen toisella paikkakunnalla, ero, työttömyys, työuupumus, leskeytyminen, jne.). Hyödyt asiakkaalle/potilaalle Työntekijät näkevät, että Depressiokoulu menetelmä tarjoaa asiakkaille vertaistukea, ratkaisukeskeisiä ajattelumalleja sekä tietoa masennuksesta. Menetelmän nähdään hyödyttävän asiakkaita erityisesti sen tarjoaman vertaistuen kautta. Asiakkaiden ryhmästä saama tuki nähdään hienona asiana, sillä se antaa kokemuksia siitä, että asiakas ei ole yksin, häntä kuunnellaan ja että muillakin on samanlaisia ongelmia. Toisten ryhmäläisten kokemusten ja elämänvaiheiden kuuleminen mahdollistaa omien kokemusten vertaamisen ja jakamisen. Ryhmä tarjoaa positiivista ja luonnollista tukea, joka normalisoi asiakkaan omaa elämäntilannetta sekä antaa uusia selviytymiskeinoja oppia jakamaan asioita. Työntekijöiden mielestä menetelmä vahvistaa asiakkaiden ratkaisukeskeistä ajattelua ja tuo asiakkaiden elämään toivon näkökulman. Se auttaa selkeyttämään omia ajatuksia, näkemään oman elämäntilanteen ja sen, että jokainen voi itse vaikuttaa tilanteeseensa valinnoillaan ja monilla pienillä konkreettisilla asioilla. Työskentelyn myötä asiakkaat oppivat itsenäiseen ongelmien ratkaisuun, tunnistamaan omia tunteitaan ja ajatuksiaan (myös positiivisia), heidän elämänhallintansa paranee, omasta hyvinvoinnista huolehtiminen lisääntyy, sosiaalisiin suhteisiin tukeutuminen lisääntyy ja yleinen ajattelu ja suhtautumistapa itseen muuttuu positiivisemmaksi. Työntekijät näkevät myös, että menetelmä antaa asiakkaille selkeää tietoa masennuksesta, sen yleisyydestä, hoitokeinoista, masennuksen uusiutumisen välttämisestä, mielialoista sekä pään ja fysiikan toisiinsa vaikuttavuudesta. Asiakkaat ovat todella innostuneita ja työstävät tehtäviään hienosti. Tämä johtaa siihen, että arki alkaa jäsentymään eri tavalla ja huomio kiinnittyy hiljalleen positiiviseen negatiivisen sijasta. Asiakkaat oppivat tuntemaan paremmin itseään ja depressiotaipumustaan tai kokemiaan depression oireita. Haitat asiakkaalle/potilaalle Osa työntekijöistä näki, että Depressiokoulu menetelmästä ei voi olla haittaa asiakkaille. Tällöin kuitenkin edellytetään, että ryhmä on valittu oikein sekä menetelmän käyttö on hallittua, ammatillista, vastuuntuntoista ja ohjaajat ovat paneutuneet tehtäväänsä. Osa työntekijöistä puolestaan arvioi, että menetelmän 16

17 käyttö voi toisinaan olla haitallista. Tällaisia tilanteita syntyy silloin, kun ryhmässä ei synny luottamusta tai menetelmää käytetään asiakkaiden kanssa, joille se ei juuri sillä hetkellä sovi. Asiakkaan sitoutumattomuus, motivaation puute sekä esim. neuroottisuus, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja vakava masennus voivat aiheuttaa vaikeuksia. Esimerkiksi vaikeasti masentuneen kohdalla menetelmän käyttö voi lisätä entisestään masennusta sekä jaksamattomuuden tunteita. Työntekijät näkivät, että tämän vuoksi on tärkeää selvittää tarkkaan asiakkaan/potilaan kunto ennen ryhmään ohjaamista. Lisäksi nähtiin, että monille asiakkaille/potilaille pelkkä depressiokoulu ei riitä hoidoksi, vaan lisäksi tarvitaan yksilöhoitoa. Työntekijät eivät suosittelisi menetelmää tai sen sovelluksia seuraaville kohderyhmille tai seuraavanlaisiin tilanteisiin: psykoottiset (paranoidiset, skitsofreenikot); kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai vaikeasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät; psyykensairauden rankassa akuutissa vaiheessa olevat; vaikeasti masentuneet; maniassa olevat; akuutissa kriisissä olevat; sitoutumisen puute ryhmään; asiakkaan/potilaan heikot kognitiiviset taidot; traumat; itsemurhasta koko ajan puhuvat Voiko työmenetelmä tukea työntekijän omaa jaksamista? Kaikki 14 arviointiin osallistunutta ryhmänohjaajakoulutuksen käynyttä työntekijää kokivat saaneensa Depressiokoulu menetelmä koulutuksesta itselleen voimavaroja. Monet heistä näkivät, että ryhmässä työskentely oli antoisaa, etenkin yksintyöskenteleville. Ryhmässä tavoitettiin ryhmäytymisen tunnetta sekä vahvistettiin omia yhteistyökykyjä ja motivaatiota. Keskeinen voimavaroja antava tekijä oli uuden oppiminen ja omien taitojen sekä osaamisen vahvistaminen. Uuden valmiin toimintamallin saaminen on tuonut uusia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia omaan työhön. Useille työntekijöille koulutuksen aikana opetetut taidot ja tiedot ovat olleet osin tuttuja, mutta silti he kokevat, että koulutus on vain entisestään vahvistanut aiemmin opittuja työtapoja ja menetelmiä. Lisäksi koulutus on vahvistanut luottamusta omaan osaamiseen, tuonut positiivista virettä arkeen, kannustanut hankkimaan lisää tietoa opetetuista asioista sekä saanut pohtimaan asioita entistä enemmän. Jotkut koulutuksen käyneet työntekijät ovat omaksuneet oppimansa asiat myös 17

18 muuhun kuin Depressiokoulu työskentelyyn ja ovat saaneet siitä positiivista palautetta sekä muilta työntekijöiltä että asiakkailta. Uusi menetelmä antaa aina uusia ulottuvuuksia työhön ja jäsentää uudella tavalla hoidon osaa. Itselleni depressiokoulu antaa paljon myönteistä palautetta ja siten pakostakin lisää jaksamista, jos siinä vajetta sattuisi olemaan. Työparityöskentely jakaa aina työn taakkaa...eli paremminhan sitä voidaan. Ainakin työniloa riittää. Ryhmänohjaajakoulutus on myös antanut lisää rohkeutta, käynnistänyt omia sisäisiä prosesseja, vahvistanut itsetutkiskelua sekä antanut lisää välineitä omaan jaksamiseen. Koulutuksen myötä opittuja keinoja tukea omaa jaksamista, kuten stressinhallintakeinoja, on pyritty soveltamaan myös omassa elämässä. Depressiokoulun käyneet työntekijät kokivat myös saaneensa voimavaroja koulutuksesta. Heille koulutus tarjosi tilaisuuden päästä pois työrutiinista sekä pysähtyä miettimään omaa elämäänsä, ajankäyttöään ja itselle tärkeitä asioita. Koulutuksen myötä he kokivat oppineensa kiinnittämään enemmän huomiota pieniin arkipäivän hyviin ja helpottaviin asioihin, jotka voisivat tehdä arkea mielekkäämmäksi. Muiden ryhmäläisten kuuleminen ja ryhmässä osalliseksi pääseminen koettiin myös positiivisiksi asioiksi, mikä lisäsi omaa jaksamista. Lisäksi koulutus antoi uusia keinoja auttaa masentunutta potilasta sekä vahvisti jo aiemmin käytössä olleita työmenetelmiä. Koulutus oli kuitenkin aiheuttanut myös huonoa omaatuntoa tekemättä olevien kotitehtävien vuoksi. 5 Asiakkaiden näkemyksiä Depressiokoulu työmenetelmästä 5.1. Odotukset työskentelystä Muutamat asiakkaista näkivät ryhmään tulon ulkoapäin ohjattuna, jolloin he kokivat tulleensa ryhmään sen vuoksi, että heidät ohjattiin sinne eri tahojen (terveydenhoitaja, omahoitaja, työnantaja) pyynnöstä. Suurin osa asiakkaista kuitenkin näki syyt ryhmään tuloon itsestään käsin, jolloin he määrittelivät ryhmään tulon omista tarpeistaan ja kiinnostuksen kohteistaan käsin. He tulivat mukaan ryhmään asian kiinnostavuuden tai sosiaalisen tuen vuoksi sekä saadakseen välineitä masennukseensa, työhönsä ja omaan elämäänsä. 18

19 Omat tarpeet ja kiinnostus syynä ryhmään tuloon Välineitä masennukseen Masennusta, väsymystä ja yksinäisyys. Halusin saada enemmän työvälineitä masennuksen ja kaiken hoitoon. Myös se että välillä pääsi/pääsee muille maille kotoota tekee hyvää. Toisen lapsen syntymään jälkeen sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Toivon saavani vertaistukea ja välineitä hallita mielialaa ja arjen pyörittämisen välineitä myös. Lapsuus ajan traumat tulivat pintaan Siitä asti masennusta, bulimiaa, pakkoliikuntaa. Halusin kokeilla tällä koulutuksella; onko tästä hyötyä minulle. Hyötyä oli, koulutus kannatti. Masennuksen. Että oppisin näkemään asioiden positiivisen puolen ja osaisin torjua ajatuksia jotka vielä mielen maahan Panka kiristi päätä. Uusiutunut masennus. Raskauden jälk. masennus oli vuosina Kevät 07 paniikkikohtaus. Hain vertaistukea omaan masennustilaan. Välineitä työhön ja omaan elämään Halusin saada lisää työkaluja työhöni. Uskoin saavani apua työhön, myös oma elämäntilanne vaatii tutkiskelua Vaikutti mielenkiintoiselta ja tunsin tarvetta saada lisätietoa omaa työtäni ja itseäni varten. Toivoin saavani vaikeiden asioiden käsittelytaitoa ja niin myös sain. Tätä koulutusta voisi käyttää myös työnohjauksena. 19

20 Sosiaalista tukea Olen sosiaalinen. Toisten samassa tilanteessa olevien tuki. Näki muita samassa elämäntilanteessa olevia. Asian kiinnostavuus Kiinnostus (ikäihmisten mielenterveys) Se kuulosti mukavalta idealta. Psyykkaus kiinnostaa, jumiutuminen pelottaa. Kiinnostuksesta asiaan. Mielenkiinnosta ja ehkäistäkseni työssä uupumiset. Uteliaisuudesta mitä voisin oppia. Vastaajat olivat tyytyväisiä depressiokoulu työskentelyyn ja se vastasi heidän odotuksiinsa (ks. kuvio 3). Puolet asiakkaista kertoi odotusten täyttyneen erittäin hyvin ja kukaan ei kertonut odotusten jääneen täyttymättä. Tyhjä erittäin hyvin melko hyvin ei hyvin eikä huonosti Lkm % 12 50,0 9 37,5 2 8, ,8 1 4, ,0 Kuvio 3. Odotusten täyttyminen Kahden vastaajan osalta lievää tyytymättömyyttä aiheuttivat menetelmän liian vahva masennus näkökulma sekä ryhmän jäsenten elämäntilanteiden epätasapainoisuus. Materiaali ja osittain harjoitukset/tehtävät olivat selvästi paljon masentuneemmille kuin kukaan tässä ryhmässä. 20

21 Olen itse sairaslomalla ja toiset olivat työelämässä. Koin itseni huonommaksi siinä suhteessa. En voinut purkaa kaikkia ajatuksiani avoimesti 5.2. Kokemukset työskentelystä Työskentelyn mielekkyys Kaikki kyselyyn vastanneet asiakkaat nimesivät työskentelyssä mielekkääksi kokemiaan asioita. He kokivat miellyttävänä ryhmässä mukana olon sekä ryhmän keskustelut ja niiden vapaamuotoisuuden ja avoimuuden. He myös kokivat, että ryhmässä saattoi vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia sekä lisäksi ryhmältä sai tukea ja mielipiteitä. Vertaistuen merkitys oli suuri; tärkeää oli huomata, että muilla ihmisillä on samanlaisia kokemuksia ja vaikeuksia. Mielekästä oli kokemus ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisesta sekä se, että jokainen sai tilaa ja rauhaa kertoa omista tuntemuksistaan. Työskentely antoi myös uutta tietoa ja ohjeita oman masennuksen ja olotilojen hallintaan sekä uusia ajattelunaiheita. Mielekkäänä koettiin myös työskentelyn säännöllisyys, työkirjan täyttäminen ja päivittäiset mielialan kirjaamiset sekä ohjaajien ammattitaitoisuus ja kannustavuus. Vain muutamat kyselyyn vastanneet asiakkaat mainitsivat työskentelyssä epämieluisaksi kokemiaan asioita, joita olivat pääasiassa säännöllistä täyttämistä vaativat työkirjan tehtävät. Kyselyyn vastanneet asiakkaat osallistuivat aktiivisesti Depressiokoulu ryhmätyöskentelyyn. Lähes puolet (58,5 %) osallistui jokaiseen kokoontumiseen ja niistäkin, jotka eivät osallistuneet joka kerta, poissaoloja oli kertynyt pääosin vain yksi. Ryhmätapaamisten lisäksi keskeinen osa työskentelyä on Depressiokoulu työkirjan tehtävien omaehtoinen tekeminen päivittäin työskentelyjakson aikana. Kyselyyn vastanneet asiakkaat olivat tehneet aktiivisesti myös työkirjan tehtäviä (ks. kuvio 4). Kukaan heistä ei ollut jättänyt tehtäviä tekemättä kokonaan ja suurin osa vastaajista teki kirjan tehtäviä useina päivinä viikossa. päivittäin useina päivinä viikossa viikottain harvemmin kuin viikottain Lkm % 3 12, ,8 4 16,7 6 25, ,0 Kuvio 4. Kuinka aktiivisesti asiakkaat tekivät työkirjan tehtävät ryhmätyöskentelyn aikana? 21

22 Ryhmätyöskentely Kyselyyn vastanneet asiakkaat olivat omasta mielestään osallistuneet aktiivisesti omien tai muiden ryhmäläisten asioiden käsittelyyn ryhmätapaamisissa. Suurin osa vastaajista koki ryhmätyöskentelyn erittäin mielekkääksi, eikä kukaan kokenut työskentelymuotoa laisinkaan epämiellyttäväksi (ks. taulukko 4). Myös työskentelyilmapiiri ryhmissä koettiin erittäin hyväksi (87,5 %), eikä kukaan ilmoittanut ilmapiirin olleen huono. erittäin mielekästä melko mielekästä ei mielekästä, eikä epämiellyttävää Lkm % 16 66,7 6 25,0 2 8, ,0 Taulukko 5. Ryhmätyöskentelyn mielekkyys Suurin osa (62,5 %) ryhmän jäsenistä on pitänyt yhteyttä toisiinsa myös varsinaisen ryhmätyöskentelyn ulkopuolella. Osa ryhmäläisistä oli pitänyt yhteyttä toisiinsa jo ennen Depressiokoulu ryhmän alkamista, osa heistä piti yhteyttä myös ryhmätyöskentelyn aikana ja myös sen päätyttyä. Ryhmän vertaistukea ei ole kuitenkaan koettu erityisen merkittäväksi ryhmätyöskentelyn ulkopuolella. Toisaalta osa vastaajista kokee saaneensa tukea ryhmäläisiltä myös tapaamisten rinnalla keskustelujen kautta ja ymmärryksen lisääntymisen myötä. (Ks. kuvio 6.) Tyhjä en kyllä Lkm % 7 29, , ,7 2 8, ,0 Kuvio 6. Yhteydenpito ryhmän jäseniin tapaamisten ulkopuolella 22

23 5.3. Työskentelyn vaikutukset asiakkaan hyvinvointiin Huolien helpottuminen Vähän yli puolet (58,3 %) kyselyyn vastanneista asiakkaista ilmoitti, että heillä oli ryhmään tullessaan huolia tai vaikeuksia, joista he halusivat ryhmässä keskustella. Reilu kolmasosa (37,5 %) vastaajista puolestaan kertoi, että heillä ei ollut asioita, joista olisi ollut tarvetta keskustella ryhmässä. Liki 90 % kaikista vastaajista kertoi kuitenkin, että heidän huolensa tai vaikeutensa oli helpottunut työskentelyn aikana. Vain kolme asiakasta ilmoitti, että heidän tilanteessaan ei ollut tapahtunut muutoksia. Johtopäätöksenä voi ajatella, että myös sellaiset ryhmän jäsenet, jotka eivät kokeneet ryhmään tullessaan elämässään olevan huolia tai vaikeuksia, olisivat tunteneet saaneensa helpotusta olotilaansa työskentelyn seurauksena. (Ks. kuvio 7.) helpottivat melko paljon helpottivat hieman eivät muuttuneet Lkm % 11 45, ,7 3 12, ,0 Kuvio 7. Huolien helpottuminen työskentelyn seurauksena Yleinen hyvinvointi Työskentely on vaikuttanut myönteisesti kyselyyn vastanneiden asiakkaiden hyvinvointiin. Kukaan ei kokenut työskentelyllä olleen kielteisiä vaikutuksia, mutta kaksi vastanneista koki, että sillä ei ollut heihin minkäänlaista vaikutusta. (Ks. kuvio 8.) Tyhjä erittäin myönteisesti melko myönteisesti ei mitenkään Lkm % 6 25, ,3 2 8, ,7 2 8, ,0 Kuvio 8. Työskentelyn vaikutukset asiakkaan hyvinvointiin 23

24 Vaikutukset toimintaan, ajatuksiin, ongelmanratkaisutaitoihin ja sosiaalisiin suhteisiin Depressiokoulu työskentelyn aikana käydään läpi mielialan kohottamiseen pyrkiviä tehtäviä, jotka käsittelevät toimintojen, ajatusten, ongelmanratkaisutaitojen ja sosiaalisten suhteiden vaikutusta mielialaan. Kyselyssä asiakkailta kysyttiin tehtäväkirjan pohjalta, kuinka paljon työskentely on auttanut heitä huomioimaan seuraavia asioita elämässään: tekemään enemmän mukavia asioita; suunnittelemaan enemmän miellyttävien asioiden tekemistä; tunnistamaan paremmin omia ajatuksia; muuttamaan kielteisiä ajatuksia myönteisemmiksi; harjoittelemaan ongelmanratkaisutaitoja; kehittämään vuorovaikutustaitoja; lisäämään yhteyksiä muihin ihmisiin; näkemään tulevaisuuden valoisampana; lisäämään liikuntaa ja rentoutumishetkiä. Kokonaisuudessaan työskentely on vaikuttanut positiivisesti asiakkaiden mielialaan. Lähes kaikkien kyselyyn vastanneiden asiakkaiden kohdalla on tapahtunut myönteistä muutosta edellä mainituilla osa alueilla ja he ovat huomioineet aiempaa enemmän mielialaan positiivisesti vaikuttavia tekijöitä elämässään. Pieni osa vastaajista on nähnyt, että työskentely ei ole auttanut huomioimaan ko. tekijöitä aiempaa enemmän. (Ks. kuvio 9.) Tyhjä erittäin paljon enemmän enemmän ei muutosta Lkm % 1 4, ,2 2 8, ,7 2 8, ,0 Kuvio 9. Onko depressiokoulu työskentely auttanut asiakasta huomioimaan aiempaa enemmän mielialaan positiivisesti vaikuttavia tekijöitä (ks. tekijät yllä)? Työskentelyn myötä kaikkien eri osa alueiden huomioiminen on lisääntynyt asiakkaiden elämässä. Kun tekijöitä tarkastellaan yksitellen, voidaan kuitenkin havaita jonkin verran eroja niiden välillä. Depressiokoulu työskentely on aut 24

25 tanut lähes kaikkia asiakkaita tekemään enemmän mukavia asioita (83,3 %), suunnittelemaan enemmän miellyttävien asioiden tekemistä (83,3 %), harjoittelemaan ongelmanratkaisutaitoja (79,1 %), lisäämään yhteyksiä muihin ihmisiin (87,5 %) sekä näkemään tulevaisuuden valoisampana (75 %). Suhteessa näihin toimintoihin työskentely on auttanut asiakkaita erityisen paljon kehittämään vuorovaikutustaitoja sekä tunnistamaan omia ajatuksia. (Ks. kuviot ) Tyhjä erittäin paljon enemmän melko paljon enemmän hieman enemmän ei muutosta Lkm % 6 25,0 7 29,2 8 33,3 1 4, ,7 2 8, ,0 Kuvio 10. Onko työskentely auttanut asiakasta kehittämään vuorovaikutustaitojaan? Tyhjä erittäin paljon enemmän melko paljon enemmän hieman enemmän ei muutosta Lkm % 4 16,7 9 37,5 8 33,3 2 8, ,8 1 4, ,0 Kuvio 11. Onko työskentely auttanut asiakasta tunnistamaan paremmin omia ajatuksiaan? Sen sijaan liikunta ja rentoutumishetket eivät ole lisääntyneet kovin merkittävästi suhteessa muihin toimintoihin. Vaikka työskentely on auttanut liikunnan ja rentoutumishetkien lisäämisessä suurinta osaa vastaajista, liki 30 % heistä ilmoittaa, että muutosta tässä asiassa ei ole tapahtunut työskentelyn aikana (ks. kuvio 12). Myöskään kielteisten ajatusten muuttaminen myönteisemmiksi ei lisääntynyt työskentelyn myötä suuresti (ks. kuvio 13). Suurin osa vastaajista (62,5 %) ilmoittaa, että muutosta ko. asiassa on tapahtunut vain hieman tai ei ollenkaan. 25

26 Tyhjä erittäin paljon enemmän melko paljon enemmän hieman enemmän ei muutosta Lkm % 3 12,5 4 16,7 9 37,5 7 29, ,8 1 4, ,0 Kuvio 12. Onko työskentely on auttanut asiakasta lisäämään liikuntaa ja rentoutushetkiä? Tyhjä erittäin paljon enemmän melko paljon enemmän hieman enemmän ei muutosta Lkm % 2 8,3 6 25, ,2 2 8, ,8 1 4, ,0 Kuvio 13. Onko työskentely on auttanut muuttamaan kielteisiä ajatuksia myönteisemmiksi? 5.4. Työskentelyn soveltuvuus asiakkaan elämäntilanteeseen Työskentelyn hyödyllisyys Asiakkaat (95,8 %) kokivat työskentelyn hyödylliseksi, eikä kukaan kokenut sen olevan hyödytön tai aiheuttavan heille haittoja (ks. kuvio 14). Kaikki heistä olivat myös saaneet työskentelyn aikana vähintäänkin jonkin verran uutta tietoa masennuksesta ja sen hoitamisesta; kolmasosalle uutta tietoa oli tullut paljon. Vastaajat suosittelisivat työmallia myös muille vastaavassa tilanteessa oleville ihmisille. 26

27 Tyhjä erittäin hyödylliseksi melko hyödylliseksi Lkm % 9 37, , ,8 1 4, ,0 Kuvio 14. Työskentelyn hyödyllisyys Työskentelyn ajoitus Lähes kaikki (87,5 %) kyselyyn vastanneet asiakkaat kokivat, että depressiokoulu työskentelyn ajoitus oli sopiva heidän kohdallaan. Osa heistä arvioi ajoituksen sopivuutta suhteessa käytettävissä olevaan aikaan. Esimerkiksi äitiysloma ja työttömyys mahdollistivat ryhmään osallistumisen, koska vapaata aikaa on riittävästi. Osa asiakkaista puolestaan arvioi ajoitusta oman työpaikan tilanteen ja lisääntyneiden mielenterveysasiakkaiden määrien näkökulmasta. Suurin osa tarkasteli kuitenkin ryhmään osallistumisen sopivaa ajoitusta oman psyykkisen hyvinvointinsa kannalta: Oli niin vähän aikaa sairastumisesta. Sattui sopivaan aikaan kun sitä tarvitsi. Olin sellaisessa kunnossa, että jaksoin työstää tehtäviä. Pienen vauvan äitinä sai tukea ja tukiverkkoa. En ollut burn out. Apua sai kun tarvitsin sitä. Sopiva jatke terapeutin kanssa tehdyille keskusteluille. Yksi asiakkaista koki, että ryhmään osallistuminen oli hänen kohdallaan liian aikaista, sillä hän olisi pystynyt ottamaan vastaan asioita vasta vähän myöhemmin. Kahden vastaajan mielestä hankaluuksia ja stressiä aiheutti ryhmän kokoontumisajankohta, sillä he joutuivat lähtemään tapaamiseen kesken työtai koulupäivän. 27

28 Jatkotyöskentely Liki 80 % kyselyyn vastanneista asiakkaista on jatkanut omien huolien tai vaikeuksien käsittelyä myös depressiokoulu työskentelyn päätyttyä (ks. kuvio 15.). Puolet kaikista vastaajista on hyödyntänyt oman tilanteensa tarkastelussa työskentelyn aikana oppimiaan itsehoitokeinoja. Depressiokoulu työskentely on siten antanut heille uusia välineitä käsitellä omia huoliaan ja vaikeuksiaan. Muutama asiakas saa tukea tilanteeseensa terapiasta tai mielenterveysyksiköstä. Osa vastaajista on käsitellyt asioitaan ystäviensä kanssa tai pohtien itsekseen omaa tilannettaan. Tyhjä en kyllä, itsekseni käyttämällä työskentelyn aikana oppimiani itsehoitokeinoja kyllä, saan tukea tilanteeseeni ammattiauttajalta/auttajilta kyllä, muilla tavoilla Lkm % 3 12, ,0 4 16,7 3 12, ,7 2 8, ,0 Kuvio 15. Onko asiakas jatkanut omien huolien käsittelyä ryhmätyöskentelyn päätyttyä? Depressiokoulu työkirja on antanut välineitä mielialan kohentamiseen myös ryhmätyöskentelyn jälkeen. Puolet kyselyyn vastanneista asiakkaista on käyttänyt työkirjaa itsenäisesti tapaamisten päätyttyä. Kirjaa on käytetty opittujen asioiden kertaamiseen ja mieleen palauttamiseen, itsekseen työstämiseen sekä omien mielialojen ja tavoitteiden seuraamiseen. (Ks. kuvio 16.) Tyhjä en kyllä Lkm % 12 50,0 8 33, ,3 4 16, ,0 Kuvio 16. Onko asiakas käyttänyt työkirjaa itsenäisesti työskentelyn päätyttyä? 28