Lausunto tilaajavastuulain uudistusta valmistelevan työryhmän mietinnöstä

Transkriptio

1 Tapio Kari / ABa Lausunto 1 (5) Työ- ja elinkeinoministeriö Kirjaamo kirjaamo@tem.fi cc. jan.hjelt@tem.fi Lausuntopyyntö TEM/1919/ /2012 Lausunto tilaajavastuulain uudistusta valmistelevan työryhmän mietinnöstä Lähetettyjen työntekijöiden todistukset Tilaajavastuulain vakiintunut tulkinta on ollut, että tilaajan on tarkastettava ulkomaisten työntekijöiden E101/A1 todistukset ennen työnteon aloittamista ja niiden voimassaolo työn aikana. Oikeuskäytäntö on vahvistanut tulkinnan. Muista maista ei ole saatavissa Suomen kaltaista yrityskohtaista eläkevakuutustodistusta, vaan lähetettyjen työntekijöiden todistus kertoo, että työntekijä kuuluu lähettävän maan sosiaaliturvan piiriin. Työryhmä esittää, että tilaajalta poistetaan velvollisuus työn aikana tarkistaa lähetettyjen työntekijöiden E101/A1 todistukset. Samalla kun todistusten tarkistamisvelvollisuus poistettaisiin tilaajalta, sille asetettaisiin velvollisuus edellyttää, että sopimuskumppani toimittaa todistukset tilaajalle. Jos tilaaja ei sopimuskumppaniltaan tällaista edellytä, sille voitaisiin määrätä laiminlyöntimaksu. Samalla lähettävälle yritykselle säädettäisiin lähetetyistä työntekijöistä annetussa laissa velvollisuus toimittaa todistukset tilaajalle. Tämän velvoitteen rikkomisesta on sanktiona sakkorangaistus. Ulkomaisille yrityksille määrättyjen sakkorangaistusten periminen on tunnetusti erittäin vaikeaa. Entinen tilaajan tarkastusvelvollisuus on siis korvattu kahdella uudella velvoitteella. Tällä tavalla ei ainakaan säännösten selkeyttä lisätä eikä hallinnollista taakkaa vähennetä. Sen sijaan on varmaa, että seitsemän vuoden aikana vakiintuneen käytännön muuttaminen vaarantaa harmaan talouden torjunnan. Kestää taas aikansa ennen kuin uudet säännökset tunnetaan ja niiden oikea noudattaminen vakiintuu. Sinä aikana moni ulkomainen yritys lähettää työntekijöitään ilman voimassa olevia todistuksia työskentelemään Suomeen. Samalla lähetettyjen työntekijöiden todistusten valvonta hajaantuu. Sitä onko sopimuksissa alihankkijalta edellytetty todistusten toimittamista, valvovat tilaajavastuutarkastajat. Jos tilaaja vapaaehtoisesti on kerännyt kaikki todistukset esimerkiksi työmaalle pääsyn edellytyksenä eli jatkaisi nykyistä käytäntöä, se voi silti syyllistyä tilaajavastuulain rikkomiseen, jos se ei ole sopimuksissaan edellyttänyt alihankkijalta todistusten toimittamista. Sitä onko ulko- Yhdessä yhteiskuntaa rakentaen: Talonrakennusteollisuus Rakennustuoteteollisuus Infra Tekninen urakointi Pinta Rakennusteollisuus RT ry Y-tunnus puh faksi etunimi.sukunimi@rakennusteollisuus.fi PL 381 (Unioninkatu 14) Helsinki

2 2 (5) mainen yritys toimittanut todistukset tilaajalle, valvovat ulkomaalaistarkastajat, joita on lukumääräisesti vain murto-osa tilaajavastuutarkastajista. Sitä ovatko todistukset tilaajalla, ei valvo kukaan. Olisi kuitenkin helpompaa valvoa sitä ovatko todistukset tilaajalla kuin sitä onko alihankkija toimittanut todistukset tilaajalle. Alentunut kiinnijäämisriski ja muutoksista syntyvä hämmennys antavat harmaan talouden toimijoille mahdollisuuden jättää velvoitteensa hoitamatta ja nauttia näin saavuttamastaan kilpailuedusta. Esitys veisi pohjaa talousrikollisuuden ja harmaan talouden tehokkaalta torjunnalta. Rakennusteollisuus RT (myöhemmin RT) ei halua antaa harmaan talouden toimijoille kilpailuetua ja vastustaa muutosta euron raja veroveloissa ja maksusuunnitelman vaatimisesta luopuminen Työryhmä esittää, että tilaajavastuulain velvoitteiden täyttämiseksi riittää selvitys siitä, että yrityksellä ei ole yli euroa verovelkaa, josta ei ole voimassa olevaa maksusuunnitelmaa taikka viranomaisen antama selvitys verovelan määrästä. Samaan aikaan eduskunnan käsiteltävänä on laki julkisen verovelkarekisterin perustamisesta. Verovelkarekisteriin merkittäisiin yli euron verovelat, joista ei ole olemassa maksusuunnitelmaa. Jos yritys on merkitty tähän rekisteriin, tilaajan olisi selvitettävä verovelan määrä ja sen jälkeen alihankkijan käyttö olisi tilaajan harkinnassa. Julkisen verovelkarekisterin perustamista RT pitää oikeana kehityssuuntana. Oikean tiedon saaminen helposti ja kattavasti helpottaa lain velvoitteiden noudattamista ja sitä kautta harmaan talouden torjuntaa. Tiedon saamisen rekisteristä pitäisi olla mahdollista massaajoina toimivan rajapinnan kautta myös tilaajavastuulain tietoja välittäville yrityksille kuten Suomen Tilaajavastuu Oy:lle, jonka palveluja rakennusalalla varsin laajasti käytetään. Voimassa olevan lain valvontakäytännön mukaan tilaajan on pitänyt selvittää onko verovelkainen sopimuskumppani tehnyt veroveloistaan maksusuunnitelman verottajan kanssa. Jos maksusuunnitelmaa ei ole, tilaajalle on voitu määrätä laiminlyöntimaksu. Esityksen mukaan laiminlyöntimaksua ei voitaisi määrätä vaikka käytettäisiin yritystä, joka on merkitty verovelkarekisteriin, kunhan verovelan määrä on selvitetty. Laiminlyöntimaksu voi tulla kyseeseen vain, mikäli tilaajan on täytynyt tietää, ettei sopimuskumppanilla ole tarkoitusta täyttää lakisääteistä maksuvelvoitettaan. Koska tarkastus tapahtuu jälkikäteen, viranomaisen on käytännössä todella vaikeaa osoittaa tilaajan tietoisuus. Seuraamuskynnys nousee merkittävästi. Muutoksella käytännössä sallittaisiin aina enintään euron verovelat ja verottajan kanssa tehdyn maksusuunnitelman merkitys vähenisi. Tämä on RT:n mielestä väärä viesti rakennusalan toimijoille. Valvontakäytännöllä on saavutettu se, että verovelallisen on täytynyt hoitaa asiansa verottajaa tyydyttävällä tavalla. Maksusuunnitelman tekeminen verottajan kanssa ei käsityksemme mukaan ole ollut vaikea toimenpide sellaisissa tapauksissa, kun verovelka on aiheutunut esimerkiksi suhdannevaihteluista tai yrityksen omien saamisten viivästymisestä. Työryhmän esityksessä on arvioitu, että verovelkatietojen julkisuus kannustaa yleisesti yrityksiä täyttämään maksuvelvoitteensa, koska verovelkatietojen julkaisu vaikuttaa yrityksen

3 3 (5) liiketoimintaedellytyksiin haitallisesti. Lisäksi esityksessä todetaan, että tilaajavastuulain alkuperäinen tarkoitus ei ole ollut estää sopimuksen tekemistä verovelkaisen sopimuskumppanin kanssa, vaan jättää tilaajalle viimekätinen velvollisuus saadun selvityksen perusteella arvioida sopimuskumppanin toimintaa. Nykyisen käytännön vallitessakaan ei verovelka ole estänyt sopimuksen tekemistä, mutta maksusuunnitelman puuttuminen on sen estänyt. Merkintä julkisessa verovelkarekisterissä varmasti vaikuttaa jossain määrin haitallisesti yrityksen liiketoimintaedellytyksiin. Tekemällä maksusuunnitelman haitta kuitenkin poistuu. Jos tähän päädytään, lopputulos on sama kuin nykyisen valvontakäytännön kauttakin. Jää nähtäväksi ohjaavatko tilaajat verovelkarekisteriin merkittyjä alihankkijoiltaan edelleen tekemään maksusuunnitelman vai pyytävätkö ne verovelkatodistuksen. Jos alihankkijalla on verovelkatodistus valmiina, on todennäköistä, että maksusuunnitelmaa ei vaadita. Jos tilaajan ja alihankkijan yhteinen etu on, että työn suorittaa juuri kyseinen alihankkija, on todennäköistä, että asia hoidetaan verovelkatodistuksella. Tällainen yhteinen etu voi olla esimerkiksi silloin, kun alihankkija on jo etukäteen luvannut tilaajan edustajalle palkkion sopimuksesta. Tällaisen järjestelyn takana yleensä aina on harmaa talous. Kun muutoksen jälkeen maksusuunnitelman jättämisestä ei seuraa laiminlyöntimaksua, ei tilaajayrityksen omiin ohjeisiin enää välttämättä sisälly maksusuunnitelman vaatiminen. Voimme olettaa, että muutoksen johdosta maksusuunnitelmien tekeminen vähenee ja sitä kautta verottajan työmäärä vähenee. Samalla verottajan mahdollisuus vaikuttaa velan maksamiseen vähenee eikä heinäkuun alussa voimaan tuleva tilaajan tiedonantovelvollisuus paikkaa tätä puutetta kovinkaan nopeasti. On valitettavaa, että työryhmän raportissa ei ole tarkemmin käsitelty minkälainen vaikutus maksusuunnitelmien vaatimisella on ollut verojen maksamiseen. On todennäköistä, että tilaajavastuulain tärkeimpiä saavutuksia on ollut, että verot on haluttu maksaa ja veroveloista, joita ei ole pystytty maksamaan, on laadittu maksusuunnitelma. RT pitää tapahtunutta kehitystä terveenä. Rakennusala on tilaajavastuulain soveltamisen kannalta merkittävin toimiala. Rakennusalalla harmaata taloutta esiintyy eniten alihankintaketjujen loppupäässä ja pienissä yrityksissä. Sen vuoksi enintään euron verovelkojen hyväksyminen ja maksusuunnitelman vaatimatta jättäminen vaikuttaa negatiivisesti rakennusalan harmaan talouden määrään. RT:n mielestä pienistäkin veroveloista on perusteltua vaatia maksusuunnitelma ja sillä tavoin ohjata velalliset asioimaan verottajan kanssa. On todennäköistä, että uudistus lisää rakennusalalla lyhyen elinkaaren yritysten määrää. Lyhyen elinkaaren yrityksillä tarkoitamme toimijoita, joilla on koko ajan puhtaat paperit, mutta jotka ajetaan konkurssiin, kun esitettyjen lakiuudistusten jälkeen verovelkojen määrä ylittää euroa tai kun verottaja ei enää suostu uusimaan maksusuunnitelmaa. Esitys antaa tällaisille harmaan talouden toimijoille lisää toiminta-aikaa. Työryhmän raportissa on todettu, että merkintä julkisessa verovelkarekisterissä haittaa yrityksen toimintaa, koska se vaikeuttaa uusien sopimusten syntymistä ja edelleen velkojen maksamista. Samalla on annettu ymmärtää, että juuri sen vuoksi rimaa julkiseen rekisteriin joutumisesta on haluttu pitää korkealla. Näilläkin rajauksilla rekisteriin tulisi merkittäväksi noin yritystä. Maksusuunnitelman tehneiden yritysten määrää raportissa ei kerrota - ei myöskään niiden määrä, joilla on verovelkaa enintään euroa.

4 4 (5) Rekisteriin merkittävien yritysten määrä vaikuttaa suurelta. RT ei pidä todennäköisenä, että kaikki nämä yritykset joutuvat rekisteriin ilman omaa syytään, vaikka niitäkin joukossa varmasti on. Jos raja pudotettaisiin euroon, rekisteriin merkittävien yritysten määrä todennäköisesti moninkertaistuisi. On käsittämätöntä, miksi noin suuri määrä yrityksiä jättää tekemättä maksusuunnitelman verottajan kanssa. Onkin todennäköistä, että suuri osa näistä yrityksistä ei ole sitä mahdollisuutta verottajalta edes kysynyt. RT:n mielestä tässä suhteessa moraalia voitaisiin merkittävästi parantaa. Tilaajavastuulaki olisi siihen yksi väline. Työterveyshuollon järjestäminen Työryhmä esittää uudeksi selvitettäväksi asiaksi selvitystä työterveyshuollon järjestämisestä. Perustelutekstin mukaan selvitykseksi riittäisi sopimuskumppanin itse laatima selvitys, josta ilmenisi miten yritys on järjestänyt tai aikonut järjestää työntekijöiden työterveyshuollon. RT pitää ihmeellisenä sitä, että selvitykseksi riittäisi aikomus järjestää työntekijöiden työterveyshuolto, kun laissa on määritelty miten työterveyshuolto on järjestettävä. Aikomuksen vaatiminen olisi ymmärrettävää vain perustettavan yhtiön tilanteessa, kun työterveyshuoltoa ei olisi vielä ehditty järjestää tai silloin kun yrityksellä ei selvityksen antamisvaiheessa ole työntekijöitä eikä työterveyshuoltoa sen vuoksi ole tarvinnut järjestää. Sopimuksen syntyessä työntekijöitä on palkattava ja silloin työterveyshuolto järjestettävä. Perustelutekstissä järjestämisen aikominen tulisi tarkentaa. On todennäköistä, että monet tilaajat jatkavat nykyistä käytäntöään ja vaativat alihankkijalta työterveyshuoltosopimuksen esittämistä. Myös tämän pitäisi riittää selvitysvelvollisuuden täyttämiseksi ja se olisi syytä perusteluissa todeta. RT katsookin, että tilaaja tulisi velvoittaa tarkistamaan työterveyshuoltosopimuksen voimassaolo. Sähköinen tiedonsiirto ja tietojen saamisen helppous Tilaajavastuulaki velvoittaa tilaajaa selvittämään alihankkijastaan tietyt seikat. Hallinnollista taakkaa vähentäisi se, että selvittäminen olisi helppoa. Helppous lisääntyy, kun tarvittavat tiedot saa keskitetysti yhdestä paikasta ja sähköisesti. Isojen asiakkaiden ja tilaajavastuulain tietoja välittävien yritysten tulee saada tiedot massa-ajoina sähköisten rajapintojen kautta. Selvittämisen helpottaminen tinkimällä selvitettävien tietojen tarkkuustasosta ja merkittävyydestä ei ole oikea suunta. Lähetettyjen työntekijöiden todistusten ja verojen maksamisen kohdalla työryhmä on helpottanut tilaajan velvoitteita tinkimällä tarkkuustasosta ja merkittävyydestä eikä ole paneutunut riittävästi siihen, miten tietojen saamista voitaisiin helpottaa. Lähetettyjen työntekijöiden todistukset on mahdollista saada parantamalla yhteyksiä lähettävän yrityksen kotimaan viranomaisten kanssa. Kun lähettävän maan viranomainen myöntää A1 todistuksen, se samalla lähetettäisiin sähköisesti vastaanottavan maan viranomaisille. Toinen mahdollisuus olisi rakennusalan kohdalla selvittää, miten ulkomaalaisen työntekijän rekisteröityessä veronumerorekisteriin olisi mahdollista parantaa lähetettyjen työntekijöiden todistusten saatavuutta.

5 5 (5) Verovelkarekisterin perustaminen on oikean suuntainen toimenpide, mutta tietojen saamisen rekisteristä tulisi olla mahdollisimman helppoa. Nyt esitetyssä muodossa elinkeinonharjoittajan tietojen saaminen rekisteristä on hankalaa ja voi jopa johtaa siihen, että niiden palveluja käytetään entistä vähemmän. Rakennusteollisuus RT ry Tapio Kari työmarkkinajohtaja