LAUSUNTOYHTEENVETO Tilaajavastuulain uudistusta valmistelevan työryhmän mietinnöstä saadusta palautteesta

Transkriptio

1 Lausuntoyhteenveto TEM/1919/ /2012 LAUSUNTOYHTEENVETO Tilaajavastuulain uudistusta valmistelevan työryhmän mietinnöstä saadusta palautteesta Työ- ja elinkeinoministeriö asetti tekemällään päätöksellä työryhmän selvittämään tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain toimivuutta ja muutostarpeita. Työryhmän tulee laatia hallituksen esityksen muotoon laadittu mietintö vuoden 2013 loppuun mennessä. Tilaajavastuulain toimivuutta ja muutostarpeita selvittävän työryhmän mietintö luovutettiin työ- ja elinkeinoministeriölle Mietintöön liittyy palkansaajakeskusjärjestöjen täydentävä lausuma ja aluehallintoviraston eriävä lausuma. Mietintö julkaistiin Työ- ja elinkeinoministeriö pyysi TIVA -työryhmän mietinnöstä lausuntoja ja lausunnot tuli toimittaa ministeriöön mennessä. Vastaajat: Oikeusministeriö Valtiovarainministeriö Sosiaali- ja terveysministeriö Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue Tietosuojavaltuutetun toimisto Maahanmuuttovirasto Verohallinto Harmaan talouden selvitysyksikkö Konkurssiasiamiehen toimisto Elinkeinoelämän keskusliitto EK Suomen Yrittäjät KT Kuntatyönantajat Kirkon työmarkkinalaitos Autoliikenteen Työnantajaliitto ry Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Suomen Huolintaliikkeiden Liitto ry Rakennusteollisuus ry RAKLI Ry Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry Toimihenkilökeskusjärjestö STTK Akava ry Palvelualojen ammattiliitto PAM OM VM STM ESAVI HTSY EK SY KT KiT ALT PALTA ja SHL (yhteislausunto) RT RAKLI SAK STTK Akava PAM TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ ARBETS- OCH NÄRINGSMINISTERIET MINISTRY OF EMPLOYMENT AND THE ECONOMY PL 32 (Aleksanterinkatu 4) PB 32 (Alexandersgatan 4) P.O. Box 32 (Aleksanterinkatu 4) Valtioneuvosto Puh Statsrådet Tfn FI Government Tel Faksi Fax Fax

2 2 (15) Rakennusliitto ry Suomen Kuntaliitto ry Eläketurvakeskus Työeläkevakuuttajat TELA Keva Tapaturmavakuutuslaitosten liitto TVL Suomen Tilaajavastuu Oy Rakentamisen laatu RALA ry Ålands landskapsregering Företagarna på Åland Ålands Näringsliv Kuntaliitto ETK TELA TVL STV RALA 1. Yleiset huomiot Harmaan talouden torjuntaan liittyviä toimia tuettiin yleisesti. Valmistelussa mukana olleet lausunnonantajat esittivät täydentäviä ja tarkentavia huomioita jatkotyöhön, jossa tullee vielä selvittää muun muassa alipalkkauksen, ketjuvastuuseen ja tilaajavastuulain edellyttämien selvitysten ja tietojen saatavuuteen liittyviä kysymyksiä. Suomen Yrittäjät on tyytyväinen yleiseen lähestymistapaan siitä, että nykyistä lakia tilaajan selvitysvelvollisuudesta kehitetään ja ettei edetä työryhmän väliraportissa esitettyjen yhteisvastuuta koskevien sääntelymallien pohjalta. Alipalkkausongelman katsottiin liittyvän erityisesti lähetettyihin työntekijöihin. Tilaajan selvitysvelvollisuuden täsmentäminen ja seuraamusjärjestelmän kehittäminen ovat keinoina riittäviä ja asianmukaisia. Yhteisvastuujärjestelmän säätämiseen liittyisi useita ongelmia esimerkiksi sopimusvapauden ja valvonnan näkökulmista. Selvää ei ole myöskään se, että taloudellinen yhteisvastuu ehkäisisi harmaata taloutta lainkaan tehokkaammin kuin sopimuskumppanin tietojen etukäteinen selvittämisvelvollisuus. Asianmukaisesti toimineeseen tilaajaan ei saisi koskaan kohdistua haitallisia seuraamuksia tilanteissa, joissa sopimuskumppani ei ole noudattanut omia lakisääteisiä velvoitteitaan. EK:n mukaan harmaan talouden torjunnassa on tärkeä pitää erillään yritysten ja viranomaisten rooli. Yritysten kannalta liiallinen sääntelytaakka haittaa yritysten kilpailukykyä ja hallinnollinen taakka on pidettävä hyväksyttävällä tasolla. Yrityksille ei tule sisällyttää valvontavelvoitteita, jotka luonteen puolesta kuuluvat viranomaiselle. Ulkomaisten sopimuskumppanien kohdalla tilaajavastuuselvitysten hankkiminen on edelleen työlästä ja epäselvää on se, mitkä ulkomaiset selvitykset vastaavat laissa mainittuja kotimaisia selvityksiä ESAVI ja RALA katsoivat, että työryhmän ehdotukset tilaajavastuulain muuttamiseksi eivät tulisi tehostamaan harmaan talouden torjuntaa odotetulla tavalla. Myös HTSY arvioi, että työryhmän tekemien ehdotusten tavoitellut harmaan talouden torjunnan vaikutukset jäävät vähäisiksi. Tilaajavastuulain heikkouksina voidaan pitää laiminlyöntimaksujen alhaista tasoa, kriminalisointien puuttumista, tilaajan konkreettista vastuun puuttumista alihankkijan lakisääteisten velvoitteiden laiminlyönneistä (ketjuvastuu) ja selvitysvelvollisuuden kohdistumista ainoastaan ketjussa tilaajasta seuraavaan urakoitsijaan. Palkansaajakeskusjärjestöjen (SAK, STTK ja Akava) täydentävässä lausumassa kiinnitettiin huomiota eräisiin toimeksiannon kannalta ongelmallisiin tulemiin. Harmaan talouden ja talousrikollisuuden kuudennessa ohjelmassa ja sen toimeenpanoa koskevassa keskustelussa tilaajavastuun uudistamiselle on annettu varsin suuri paino. Julkisuudessa on annettu kuva tilaajavastuulain kokonaisuudistuksesta, jolla on olennainen merkitys verovuotojen tukkimisessa tavoitteeksi asetettujen miljoonan euron osalta. Työryhmän ehdotus ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä kokonaisuudistus eikä esitetyillä

3 3 (15) korjauksilla ole olennaista vaikutusta verovuotojen tukkimiseen. Esitytetyt muutokset eivät auta alipalkkaukseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseen. Erityisesti kun työtä teetetään alihankintana ulkomailta. PSKJ:n mukaan toimiva tilaajavastuu edellyttää, että myös alihankkijat ottavat vastuuta tekemisistään. Tätä edellyttää myös EU:ssa valmisteilla oleva lähetettyjen työntekijöiden täytäntöönpanodirektiivin 12 artikla. Nämä ongelmat on otettava huomioon tilaajavastuun kehittämistä koskevassa jatkotyössä. Sama huoli ja esitettyjen toimien riittämättömyys tuotiin esille PAM:n lausunnossa. RAKLI katsoi, että rakennusalalle ei ole perusteltua säätää uusia velvoitteita nykyisten jo voimassa olevien säännösten lisäksi tai muuttaa voimassa olevia säädöksiä. Rakennusalaa koskevia säädöksiä voidaan soveltaa myös muille aloille esim. yhtenäistää vakiintuneita sopimussuhteita koskevat säädökset vastaamaan rakennusalan käytäntöjä ja laajentaa veronumeron soveltamisalaa. Hallinnollista taakkaa lisääviä toimia tulee välttää ja esim. veronumerosäädösten 2 vaiheen osalta ei ole onnistuttu. Ilmoitusmenettely on kohdistettu myös pienille kunnossapitotöille, joiden kokonaismäärä kiinteistökannassa on merkittävä, mutta merkitys verovalvonnan näkökulmasta vähäinen. Tilaajalle voi asettaa vain sellaisia selvitysvelvollisuuksia, joista tämä pystyy huolehtimaan hakemalla tietoa julkisista tai rakennus- ja muille toimialoille tietopalveluja tuottavien yritysten rekistereistä. Tiedonvaihtoesteitä on syytä pikaisesti purkaa. Tietosuojavaltuutetun toimisto katsoo, että esitetyssä lakiehdotuksessa näyttää riittävällä tavalla otetun huomioon tiedonsaantioikeuksien ja henkilötietojen tarkkarajaisesta säätämisestä. Lausunnossa kiinnitettiin huomiota perustuslakivaliokunnan linjauksiin (PeVL 14/1998 vp ja PeVL 51/2002 vp) sekä toimiston aikaisempaan lausuntoon välimietinnöstä. 2. Tilaajan selvitysvelvollisuuden muuttaminen verovelkatietojen ja eläkevakuuttamista koskevien tietojen osalta ja selvityksen laajentaminen työterveyden järjestämisestä 2.1. Verovelkatietojen selvittäminen Mietinnössä esitetään selkeytettäväksi tilaajavastuulain selvitysmenettelyä verovelkatietojen osalta. Selvitysvelvollisuuden täyttämiseksi olisi riittävää, että tilaaja pyytää sopimuskumppanilta todistuksen verojen maksamisesta tai selvityksen siitä, että verovelan määrä, josta ei ole tehty maksusuunnitelmaa, ei ylitä euroa tai selvityksen verovelan määrästä. Voimassa olevan lain valvontakäytännön mukaan tilaajan on pitänyt selvittää onko verovelkainen sopimuskumppani tehnyt veroveloistaan maksusuunnitelman verottajan kanssa. Jos maksusuunnitelmaa ei ole, tilaajalle on voitu määrätä laiminlyöntimaksu. Mietinnössä esitettyjen muutosten jälkeen sopimuskumppanin verovelka (enintään euroa) tai maksusuunnitelman puuttuminen ei johda laiminlyöntimaksun määräämiseen tilaajalle, jos tilaaja on selvittänyt verovelan määrän. Esitetyt muutokset mahdollistaisivat yritysten verovelkarekisterin hyödyntämisen tilaajavastuulain mukaista selvitysvelvollisuutta täytettäessä. EK ja SY pitivät ehdotuksia perusteltuna, koska ne saattavat oikeustilan vastaamaan sääntelyn tavoitetta ja lain perustana olevia periaatteita. Ehdotukset (ml. eläkevakuuttamistietojen selvittäminen) merkitsevät myös oikeudenmukaista vastuunjakoa tilaajan ja sopimuskumppanin kesken. ESAVI katsoi, että voimassa olevaa säännöstä ei tule muuttaa 5 :n 1 momentin 3 kohdan osalta. Myös RAKLI, RALA, RT, Rakennusliitto ja HTSY katsoivat, että voimassa olevaa lainsäädäntöä ja sen pohjalta luotua käytäntöä ei tulisi muuttaa. Muutos heikentää tilaajavastuulain toimivuutta ja sen ohjaavaa vaikutusta verovelkojen saamiseksi maksusuunnitelmien piiriin. Muutoksen arvioidaan lisäävään yrityksien verovelkojen määrää. Muutos

4 4 (15) antaisi mahdollisuuksia lyhyen elinkaaren yrityksille, jotka eivät hoida velvoitteitaan. Muutoksella hyväksyttäisiin se tilanne, että alle 5000 euron verovelan osalta ei olisi merkitystä, onko sopimuskumppanilla maksusuunnitelmaa veroveloille. Laiminlyöntimaksua ei voitaisi määrätä vaikka käytettäisiin yritystä, joka on merkitty verovelkarekisteriin, kunhan verovelan määrä on selvitetty. Laiminlyöntimaksu voi tulla kyseeseen vain, mikäli tilaajan on täytynyt tietää, ettei sopimuskumppanilla ole tarkoitusta täyttää lakisääteistä maksuvelvoitettaan. Koska tarkastus tapahtuu jälkikäteen, viranomaisen on käytännössä todella vaikeaa osoittaa tilaajan tietoisuus. Seuraamuskynnys nousee merkittävästi. Muutoksella käytännössä sallittaisiin aina enintään euron verovelat ja verottajan kanssa tehdyn maksusuunnitelman merkitys vähenisi. RT:n mielestä edellä mainittu on väärä viesti rakennusalan toimijoille. STV katsoi julkisen verovelkarekisterin positiiviseksi asiaksi, mutta euron rajaa tulisi vielä pohtia sen ollessa liian korkea. Yrityksiä pitäisi kannustaa tekemään maksuohjelma Verohallinnolle. Kuntaliitto totesi pykäläehdotuksen vaikeaselkoiseksi ja esitti perustelujen täsmentämistä verovelkarekisteristä saatavista tiedoista. Konkurssiasiamies on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota voimassa olevaa tilaajavastuulain 5 1 momentin 3 kohdan soveltamiseen yrityssaneeraustilanteissa. Jos tilaaja tekee sopimuksen sellaisen yrityksen kanssa, jolla on lainkohdassa tarkoitettua järjestämätöntä verovelkaa, tilaaja voidaan määrätä maksamaan laiminlyöntimaksu. Yrityssaneerauksessa olevan yrityksen osalta lakia on tulkittu niin, että saneerausvelkaan kuuluva verovelka on saneerausmenettelyn aloittamisen ja ohjelman vahvistamisen välisen ajan järjestämätöntä verovelkaa. Tämä tulkinta johtaa siihen, että saneerausmenettelyssä olevan verovelkaisen yrityksen kanssa sopimuksen tekevä tilaajalle voidaan määrätä laiminlyöntimaksu. Yrityssaneerausmenettelyjen selvittäjät ovat tuoneet konkurssiasiamiehen tietoon huolensa siitä, että nyt voimassa oleva tilaajavastuulaki ja sen tulkinta voivat yksittäistapauksissa johtaa saneerauskelpoisen yrityksen tarpeettomaan konkurssiin. Tilaajat eivät uskalla tai oikeastaan voi tehdä uusia sopimuksia saneerausmenettelyssä olevan yrityksen kanssa laiminlyöntimaksun pelossa. Saneerauksessa olevilta yrityksiltä ei useinkaan edes pyydetä tarjouksia, koska tilaajavastuuraportti osoittaa punaisella merkillä sen, ettei yritys täytä verojen osalta tilaajavastuulaissa määriteltyjä kriteerejä ja on tämän vuoksi sopimaton yhteistyötaho tilaajalle. Saneerattavan yrityksen kannalta tilanne on hankala, koska menettelyyn liittyvä maksukielto estää menettelyn piiriin kuuluvan verovelan suorittamisen. Tilannetta ei voida pitää tyydyttävänä saneerauslain tarkoituksen, yrittäjyyden edistämisen ja työpaikkojen säilyttämisen kannalta. Yrityssaneerausmenettelyjä on aloitettu vuosina keskimäärin 350 kappaletta vuodessa. Saneerausmenettelyn keskimääräinen kesto on noin kahdeksan kuukautta. Ongelma on pyritty ratkaisemaan lakiehdotuksessa muuttamalla lainkohtaa niin, että tilaajan olisi pyydettävä yritykseltä verovelkatodistus, jos yrityksellä on yli euroa verovelkaa. Maksusuunnitelman puuttuminen ei kuitenkaan automaattisesti aiheuttaisi sitä, ettei tilaaja saisi solmia sopimusta yrityksen kanssa. Tuossa tilanteessa tilaaja voisi omalla vastuullaan harkita, onko sopimuksen solmiminen verovelkaisen yrityksen kanssa turvallista. Tilaajalle voitaisiin määrätä laiminlyöntimaksu vain siinä tilanteessa, että tilaajan on täytynyt tietää, ettei yritys aio täyttää lakisääteisiä maksuvelvoitteitaan. Ehdotettu muutos olisi parannus nykytilanteeseen saneerausmenettelyssä olevien yritysten osalta. Jos ehdotus toteutuu, tilaaja voisi ainakin nykyistä useammin solmia uuden sopimuksen saneerausmenettelyssä olevan yrityksen kanssa ilman riskiä siitä, että tilaajalle tämän takia määrättäisiin laiminlyöntimaksu. Sen sijaan muutos ei toisi parannusta siihen, että saneerausmenettelyssä olevan verovelkaisen yrityksen verovelkarekisterissä ja tilaajavastuuraportissa näkyisi edelleen saman-

5 5 (15) lainen varoitusmerkki kuin muillakin verovelkaisilla yrityksillä. Käytännössä on todennäköistä, etteivät tilaajat edelleenkään pyytäisi tarjouksia saneerausmenettelyssä olevalta yritykseltä, joka näyttäisi tilaajavastuuraportissa ja verovelkarekisterissä maksuvelvoitteensa laiminlyövältä yritykseltä, jonka kanssa tehty sopimus voi johtaa laiminlyöntimaksuun. Koska maksukielto joka tapauksessa estää verovelan maksamisen, vireillä olevan saneerausmenettelyn aikana tulisi muutoin pyrkiä tukemaan saneerattavan yrityksen mahdollisuuksia saada uusia tilauksia. Vireillä olevan yrityssaneerausmenettelyn vaikutuksesta tilaajan selvitysvelvollisuuteen olisi hyvä ottaa säännökseen tai perusteluihin selventävä maininta joko ehdotetun 5 1 momentin 3 kohdan tai 9 1 momentin 3 kohdan taikka molempien yhteyteen. Verohallinto esittää täsmennettäväksi sitä, kuuluvatko tilaajavastuulain 5 :n 1 momentin 3) kohdan säännöksen piiriin myös Tullin ja Trafin perimät verot. Ehdotuksista ei käy täsmällisesti ilmi se, että verovelkatietojen selvittäminen Verohallinnon ylläpitämästä yritysten verovelkarekisteristä olisi ensisijainen keino verotietojen selvittämisessä. Tämä voitaisiin huomioida viittaamalla eduskunnan käsittelyssä olevan HE 204/2013 vp. kohdassa verotustietojen julkisuudesta ja salassapitoa koskevan lain (1346/1999) ehdotettuun 3 a luvun mukaiseen verovelkarekisteriin. Ehdotuksen sanamuodosta ei käy myöskään ilmi se, minkä viranomaisen maksusuunnitelmasta (verohallinto, ulosottoviranomainen) on kyse. Mietinnön (s. 46) esitettyä tarkennetaan siten, että verohallinnon maksusuunnitelma nimenomaisesti estää verovelan merkitsemisen yritysten verovelkarekisteriin eduskunnassa käsiteltävänä olevan ehdotuksen mukaan Eläkevakuuttamistietojen selvittäminen Mietinnössä esitetään alihankinta ja työvoiman vuokraustilanteissa tarkennettavaksi selvitysvelvollisuuden ajankohtaa Suomeen tilapäisesti lähetettyjen työntekijöiden sosiaaliturvan määräytymisestä. Lakia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että selvitys olisi tehtävä viimeistään ennen sopimuksen mukaisen työn alkamista. Sen lisäksi tilaajan olisi sopimusta tehtäessä edellytettävä, että sopimuskumppani toimittaa tiedot myös sopimuskauden aikana työskentelyn aloittavista työntekijöistä. EK, SY ja Akava kannattivat ehdotusta. ETK kannattaa vallitsevan soveltamiskäytännön kirjaamista lakiin sekä työn teettäjän huolellisuus- ja tiedonantovelvoitteen laajentamista. Ehdotuksen mukaan sopimuskumppanin on toimitettava selvitys sosiaaliturvan määräytymisestä vasta ennen töiden aloittamista. Se vähentää varalta haettujen A1-todistusten määrää ja on hyvä myös siitä syystä, että työnantaja ei hae turhaan TyEL-vakuutusta ja että ulkomaalaisille ei oteta turhaan suomalaista henkilötunnusta. ETK:n ja ESAVI kiinnittivät huomiota työryhmän mietinnön ulkomaisten yritysten eläkevakuuttamisen pääsääntöjä koskeviin kuvauksiin. EU-säännösten, sosiaaliturvasopimusten ja Suomen työeläkelainsäädännön pääperiaatteiden mukaan työntekijän sosiaaliturvamaksut maksetaan lähtökohtaisesti työntekomaahan ja työntekomaan lainsäädännön mukaisesti. Tilapäisesti toisesta maasta lähetetty työntekijä voi kuitenkin kuulua lähtömaan sosiaaliturvan piiriin. Tämä osoitetaan lähtömaasta saatavalla todistuksella, joka on EU-maiden osalta E101- tai A1-todistus. Myös sosiaaliturvasopimusmaasta lähetetyllä työntekijällä on siis oltava todistus, joka osoittaa työntekijän kuuluvan lähtömaan sosiaaliturvan piiriin, jos EUasetuksissa tai sosiaaliturvasopimuksessa määritellyt lähettämisen edellytykset täyttyvät. Jos lähettämisen edellytykset eivät täyty, henkilö on vakuutettava pääsäännön mukaisesti työskentelyvaltiossa. Pelkkä tieto siitä, että kyseisellä valtiolla on Suomen kanssa sosiaaliturvasopimus, ei riitä osoittamaan työntekijän eläkevakuuttamista. ESAVI ei kannattanut ehdotusta ja halusi eläkevakuutuksen varmistamiseksi selvityksen kaikkien työntekijöiden osalta säilytettäväksi tilaajalla. Ehdotus johtaisi siihen, ettei lähetettyjen työntekijöiden eläkevakuuttamista voitaisi valvoa yhtä tehokkaasti kuin nykysääntelyn puitteissa.

6 6 (15) Rakennusliitto, RT ja RALA katsovat, että lähetettyjen työntekijöiden eläkevakuuttamisen osalta mietinnössä on esitetty merkittävä heikennys. Tilaajalla ei olisi yleistä velvollisuutta varmistaa, että sopimuskumppani hoitaa velvoitteensa sopimuskauden aikana, vaan tilaaja täyttäisi velvoitteensa ottamalla sopimuksen teon yhteydessä kirjallisesti esille sopimuskumppanin velvollisuuden. Käytännössä ulkomainen yritys näyttäisi työntekijöiden todistukset ennen töiden aloitusta työn tilaajalle. Tämän jälkeen yritys voisi vaihtaa kaikki työntekijät, eikä tilaajan tarvitsisi enää välittää, onko todistuksia vai ei. Lähetettyjen työntekijöiden eläkevakuuttamisen varmistamiseksi selvitysvelvollisuus kaikkien työntekijöiden osalta tulisi säilyttää nykysääntelyn tavoin tilaajalla. Nykysääntely toimii paremmin kuin mietinnössä esitetty menettely. RALA viittasi lausunnossaan AVI:n vastineeseen, jossa on tuotu hyvin ja perustellusti esille lähetettyjen työntekijöiden selvitysvelvollisuuteen ja valvontaan liittyviä asioita. VM esitti tarkennettavaksi selvitysvelvollisuutta lähetettyjen työntekijöiden sosiaaliturvan määräytymisestä siten, että laissa viitattaisiin tältä osin lähetetyistä työntekijöistä annetun lain 8 b :ssä tarkoitettuihin tietoihin. Huomioitava on myös tilanteet, joissa lähetetyt työntekijät voidaan vakuuttaa Suomessa. Lisäksi VM huomautti, että ehdotukset vaikeuttavat kokonaiskuvan saamista asiasta, kun myös lähetettyjen työntekijöiden laissa säädetään tilaajien velvollisuuksista. Siten viittauksen tekeminen tilaajavastuulaissa lähetettyjen lain velvoitteisiin tulisi harkita. Kuntaliitto katsoi tilaajien kannalta kyseessä olevan lisävelvoitteen vaikkakin näiltä osin lain säännöksiä täsmennettäisiin oikeuskäytännön mukaiseksi. Monimutkainen säädöspohja vaatii resursseja tilaajilta ja lisää niiden hallinnollista taakkaa. Ahvenanmaan elinkeinoelämän edustaja suhtautui epäilevästi eläkevakuuttamista koskevien tietojen selvittämiseen, kun ne muutoinkin tulevat selvitettäväksi. Sen sijaan ulkomaisilta toimijoilta voidaan tiedot selvittää Selvitysvelvollisuuden laajentaminen työterveyshuollon järjestämistä koskevilla tiedoilla Mietinnössä esitetään selvitysvelvollisuuden laajentamista siten, että myös työterveyshuollon järjestäminen tulee selvitettäväksi asiaksi. VM tuki ehdotusta, mutta esitti jatkovalmistelussa pohdittavaksi sitä, olisiko selvityksessä tarpeellista edellyttää tiettyä vähimmäissisältöä. Tämän selvitysvelvollisuuden täyttäminen lienee vaikeaa järjestää siten, että tieto olisi helposti saatavissa esimerkiksi julkisesta rekisteristä, mikä on ollut tavoitteena muiden tilaajavastuulain edellyttämien selvitysten osalta. RALA katsoi työterveyshuollon lisäämisen selvitettävien asioiden joukkoon positiiviseksi asiaksi. Selvitys ei voi olla kuitenkaan pelkästään sopimuskumppanin itsensä antama kirjallinen selvitys asiasta, siksi tulisi edellyttää esimerkiksi jäljennöstä työterveyshuoltosopimuksesta. RAKLI katsoi, että ulkomaalaisten yritysten työntekijöiden työterveydenhuollon järjestämistä koskeva selvitysvelvollisuus voidaan pitää perusteltuna. Osoituksena tästä tulisi hyväksyä vain työterveydenhuollosta tehty sopimus tai todistus siitä. Samoin ESAVI, joka katsoi, että yhdenmukaisen valvonnan kannalta tilaajilta tulisi edellyttää vastaavaa selvitystä kuin mitä edellytetään työnantajiin kohdistuvassa valvonnassa muutenkin eli jäljennöstä työterveyshuoltosopimuksesta. STV tuki selvitysvelvollisuuden laajennusta, mutta katsoi, että dokumentaationa tulisi olla työterveyshuoltosopimus kuten AVI esittää. Rakennusliitto katsoi velvoitteen tarkastaa työterveyshuollon järjestäminen olennaiseksi asiaksi koko uudistustyössä. Selvitykseksi riittää esityksen mukaan aikomus järjestää työterveyshuolto. Tätä ei katsottu sääntelyltään riittäväksi, kun työterveyshuollon järjestä-

7 7 (15) minen on ollut jo pitkään sitova velvoite. Rakennusliiton mukaan rakennusalalla toimii edelleen tuhansia yrityksiä, jotka eivät ole järjestäneet työterveyshuoltoa. Nyt olisi saatavissa keino, jolla nämä käytännössä aina alihankkijoina toimivat yritykset pakotettaisiin tekemään jotakin asian eteen. Esitetyssä muodossa koko lakimuutoksesta ei ole hyötyä, mahdollisesti vain haittaa. Myös Rakennusteollisuus pitää ihmeellisenä sitä, että selvitykseksi riittäisi aikomus järjestää työntekijöiden työterveyshuolto, kun laissa on määritelty miten työterveyshuolto on järjestettävä. Aikomuksen vaatiminen olisi ymmärrettävää vain perustettavan yhtiön tilanteessa, kun työterveyshuoltoa ei olisi vielä ehditty järjestää tai silloin kun yrityksellä ei selvityksen antamisvaiheessa ole työntekijöitä eikä työterveyshuoltoa sen vuoksi ole tarvinnut järjestää. Sopimuksen syntyessä työntekijöitä on palkattava ja silloin työterveyshuolto järjestettävä. Perustelutekstissä järjestämisen aikominen tulisi tarkentaa. On todennäköistä, että monet tilaajat jatkavat nykyistä käytäntöään ja vaativat alihankkijalta työterveyshuoltosopimuksen esittämistä. Myös tämän pitäisi riittää selvitysvelvollisuuden täyttämiseksi ja se olisi syytä perusteluissa todeta. RT katsookin, että tilaaja tulisi velvoittaa tarkistamaan työterveyshuoltosopimuksen voimassaolo. SY ei tukenut ehdotusta, koska työterveyshuollon selvittämiseen ei ole tarpeen tilaajavastuulain tavoitteiden toteutumiseksi. Kaikki yritykset eivät kykene järjestämään työterveyshuoltoa yrityksestä itsestään riippumattomista syistä. Tällainen tilanne on usein pienillä yrityksillä, jotka eivät käytännössä saa tarvitsemiaan työterveyshuoltopalveluita. Ehdotettu säännös rajoittaisi siten pienten yritysten mahdollisuutta toimia tilaajan sopimuskumppanina. Ehdotus myös kaksinkertaistaisi työterveyshuollon valvontaa sekä lisäisi yritysten hallinnollista taakkaa. 3. Seuraamusjärjestelmän kiristäminen ja yhdenmukaistaminen 3.1. Laiminlyöntimaksun vähimmäis- ja enimmäismäärän korottaminen Mietinnössä ehdotetaan laiminlyöntimaksun vähimmäismäärä korotettavaksi euroon ja enimmäismäärää euroon. Akava ja PAM tukivat ehdotuksia. ESAVI:n ja RALA:n mukaan erityisesti suurten yritysten ja suurten sopimusten kohdalla euron laiminlyöntimaksu tuntuu usein pieneltä Korotettu laiminlyöntimaksu kaikille aloille ja sen vähimmäis- ja enimmäismäärän muuttaminen Mietinnössä esitettään, että rakentamisalan korotetuttu laiminlyöntimaksu laajennettaisiin koskemaan kaikkia aloja. Korotettu maksu määrättäisiin, jos tilaaja olisi tehnyt sopimuksen liiketoimintakieltoon määrätyn tahon kanssa tai tietoisena siitä, että sopimuskumppani ei tule hoitamaan lakisääteisiä maksuvelvoitteitaan. Lisäksi mietinnössä esitetään korotettavaksi korotetun laiminlyöntimaksun maksun vähimmäismäärä vähintään euroon ja enimmäismäärä enintään euroon. Akava, PAM ja ATL tukivat ehdotuksia. HTSY ehdotti, että korotettua tulisi voida soveltaa myös jatkuvissa ja tahallisissa selvitysvelvollisuuden laiminlyöntitilanteissa. EK korosti sääntelyn ennakoitavuuden toteutumista sovellettaessa korotettua laiminlyöntimaksua. Mietinnössä olisi ollut syytä täsmentää, että tämä säännös soveltuu vain, mikäli sopimuskumppani sopimussuhteen aikana tosiasiasiassa syyllistyy maksuvelvoitteidensa rikkomiseen. Jos edellytykseksi ei aseteta sopimuskumppanin toteutunutta laiminlyöntiä, lienee jokseenkin mahdotonta määrittää täsmällisesti ja objektiivisesti niitä perusteita, jolla arvioidaan säännöksessä asetetun tietoisuusedellytyksen täyttymistä. Toisenlainen tulkinta eli tilaajan sopimuksen tekemisen aikaista käsitystä sopimuskumppanin luotettavuudesta ei

8 8 (15) arvioitaisi suhteessa mihinkään konkreettiseen sopimuskumppanin laiminlyöntiin. Tämä merkitsisi, että tilaajalle voitaisiin määrätä seuraamus pelkästään sen vuoksi, että lain vaatimista selvityksistä - tai muuten tilaajan tiedossa olleista seikoista olisi havaittavissa sopimuskumppanin jättäneen velvoitteensa hoitamatta aiemmin. Tällainen tulkinta tarkoittaisi, että valvontaviranomaisen harkintavalta selvityksiltä vaadittavan sisällön suhteen muodostuisi laajaksi. Myös KT korosti tilaajien tarvetta tietää, millainen tilaajan toiminta voi johtaa laiminlyöntimaksun / korotetun laiminlyöntimaksun määräämiseen. Kuntaliitto ei tukenut korotetun laiminlyöntimaksun soveltamisalan laajennusta ottaen huomioon harmaan talouden riskialat. Lisäksi laiminlyöntimaksujen määräämisessä on tärkeää, että soveltamiskäytäntö on joustava ja että laiminlyöntimaksun määrälle on laaja asteikko. Ahvenanmaan yritykset (Företagarna Åland) katsovat ehdotetut korotukset liian korkeiksi ja jopa ja euron määrät olisivat riittäviä Alihankintasopimuksen raja-arvo Mietinnössä esitetään korotettavaksi alihankintasopimuksen euromääräistä raja-arvoa nykyisestä eurosta euroon ilman arvonlisäveroa EK, SY, Kit ja Kuntaliitto tukivat ehdotusta. EK:n ja Kuntaliiton mukaan olisi ollut paikallaan nostaa soveltamisalarajaa esitettyä enemmän. KiT kannatti lähtökohtaisesti seuraamusjärjestelmän kiristämistä ja yhdenmukaistamisesta ehdotusten mukaisesti. RALA katsoi raja-arvon korottamisen antavan vääränsuuntaisen viestin markkinoille. Myös ESAVI, HTSY ja PAM katsoivat, että raja-arvoa tulisi enneminkin laskea kuin nostaa. Korottaminen jättää enemmän tilaa harmaalla alueella toimiville yrityksille. PAM:n mukaan tiukentaminen toteutuisi euromääräisen raja-arvon osalta jättämällä esitetty indeksitarkistus tekemättä. HTSY:n mukaan rajaa voisi olla esim euroa. RAKLI esitti rajan pitämistä nykyisessä eurossa alan omaksuttuna käytäntönä. Ahvenanmaan maakuntahallitus (Ålands landskapsregering) katsoi, että ehdotuksilla tulee aiheuttaa mahdollisimman vähän hallinnollista taakkaa. Raja-arvo tulisi nostaa euroon, mikä olisi johdonmukainen voimaantulevien ilmoitusmenettelyjen kanssa. Sama mieltä oli myös Ahvenanmaan elinkeinoelämän edustaja. 4. Ehdotetut muutokset lähetetyistä työntekijöistä annettuun lakiin Akava kannatti ehdotuksia siitä, että työn teettäjän on lähettävän yrityksen kanssa tekemissään sopimuksissa tai muutoin käytettävissään olevin keinoin huolehdittava siitä, että lähettävä yritys asettaa laissa tarkoitetun edustajan ja antaa kirjallisesti tiedon lähettävälle yritykselle lakia valvovasta ja neuvoa antavasta viranomaisesta ja että tämä kirjallinen tieto tulee olla todennettavissa. Lisäksi Akava kannatta sitä, että kyseiset tiedot tulee antaa myös henkilöstön edustajille sekä työntekijöille. SY katsoi työn teettäjän huolellisuusvelvoitteen laajentamista (työn teettäjän velvoite antaa tieto lakia valvovasta ja neuvovasta tahosta) koskevan ehdotuksen ongelmalliseksi. Tiedonantovelvoite on sanktioitu rangaistussäännöksellä. Ehdotus merkitsee lisävelvoitetta työn teettäjälle kaikissa lähetettyjen työntekijöiden käytön tilanteissa. Velvoitteen sijainti erillään tilaajavastuulaista hämärtää lainsäädännön johdonmukaisuutta. Ehdotettu rikosoikeudellinen seuraamus vaikuttaa suhteettoman ankaralta, erityisesti lyhytkestoisissa lähettämisti-

9 9 (15) lanteissa. Ehdotus on myös tiukka siltä osin, että siihen ei sovelleta 14 päivän kynnysaikaa verrattuna 4 a :n edustajan asettamiseen. Lyhytkestoisissa palveluissa tiedonantovelvoite pakottaisi yritykset tekemään sopimukset kirjallisesti. Lyhytkestoisten lähettämisten osalta tulisi harkita niiden rajaamista tiedonantovelvoitteen ulkopuolelle esim. viittaussäännöksin (mallia 4 a tai 8 b ). Lisäksi tilaajavastuulakiin tulisi tehdä viittaussäännös lähetettyjen lain mukaiseen tiedonantovelvoitteeseen lainsäädännön johdonmukaisuuden ja ymmärrettävyyden takia. KiT ei näe estettä sille, että työn teettäjän tulisi antaa ulkomaiselle sopimuskumppanilleen kirjallisesti tieto lakia valvovasta ja neuvovasta viranomaisesta. ESAVI katsoi tietojen antamisen valvomisen olevan ongelmallista erityisesti työntekijöille annettavien tietojen osalta. Esityksessä ei ole täsmennetty miten tiedot tulisi antaa. OM lausunnossa katsotaan, että vastuun jakautumisesta työnantajan ja tämän edustajien kesken sekä toisaalta työn teettäjän ja tämän edustajien kesken ehdotuksen 9 a :n 4 momentissa ei ole käsitelty perusteluissa kattavasti. Kysymystä rikosvastuun jakautumisesta työnantajan ja tämän 4 a :ssä tarkoitetun edustajan välillä on syytä täsmentää perusteluissa. Lisäksi OM:llä on muutamia huomioita yksityiskohtaisiin perusteluihin 4 a ja 8 a :n osalta. 5. Ehdotusten taloudelliset vaikutukset ja viranomaisten resurssit STM kiinnitti huomiota ehdotusten kuvattuihin vaikutuksiin valvontaviranomaisten resursseihin. Ehdotuksilla ei katsottu olevan merkittäviä vaikutuksia tilaajavastuulakia valvovan Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen resursseihin. Lähetetyistä työntekijöistä annetun lain muutosehdotukset puolestaan lisäävät jonkin verran työsuojeluviranomaisten työtä. VM:n mukaan esitys tulee toteuttaa valtiontalouden kehyspäätöksen ja voimassa olevien talousarvioiden mukaisesti. VM:n kunta- ja aluehallinto-osasto vastaa aluehallintovirastojen yleishallinnollisesta ohjauksesta eikä mietinnön ehdotuksilla ole tästä näkökulmasta vaikutusta Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimintaan. Ehdotuksista ei ole myöskään havaittu aiheutuvan kohtuuttomia lisävaatimuksia tilaajille tai toimittajille. Sama koskee myös hallinnollista taakkaa, joka joltain osin kuten verovelkatietojen selvittelyn osalta jopa vähenee. Maahanmuuttovirasto katsoi, että työryhmän ehdotuksilla ei ole suoraa vaikutusta Maahanmuuttoviraston toimintaa oleskelulupaprosessin kannalta. Tilaajavastuulain mukaisen selvittämisvelvollisuuden hoitaminen voi tulla Maahanmuuttovirastolle selvitettäväksi työnantajasanktiodirektiivin mukaisen seuraamusmaksun määräämistä koskevan asian yhteydessä. Asia selvitetään silloin AVI:n kanssa. Työnantajasanktioita ei ole määrätty tähän mennessä, joten voidaan arvioida, ettei tätäkään kautta merkittäviä vaikutuksia virastolle aiheudu. Lisäksi mietinnössä (s. 51) epätarkasti kuvattua tietoa ulkomaalaisrekisterin tiedoista työnantajasta tarkennettiin. RALA:n mukaan ehdotukset eivät edistä harmaan talouden torjuntaa. Yritysten hallinnollista taakkaa ei pidä keventää harmaan talouden torjuntatoimenpiteitä vähentämällä. Valtion tulisi kaikessa toiminnassaan luoda avoimia tiedostoja ja rajapintoja, jotka mahdollistavat erilaisten käyttäjien työtä helpottavien palveluiden kehittämisen. Rakennusalalla jo käyttöön-

10 10 (15) otettuja menettelyitä ei pitäisi lieventää vaan pikemminkin laajentaa käyttöönottoa myös muille aloille kuten siivous-, metalli-, kuljetus- sekä majoitus- ja ravitsemisaloille. Keva katsoi, että ehdotuksista ei aiheudu Kevalle hallinnollista taakkaa eikä niillä ole Kevalle taloudellisia vaikutuksia. Ehdotuksilla ei ole myöskään vaikutusta Kevan järjestelmän eläketurvan toimeenpanoon. SY katsoi, että uudet tilaajan selvitysvelvollisuudet ja toisaalta sopimuskumppanin velvollisuus toimittaa näiden uusien velvollisuuksien mukaiset selvitykset ja todistukset lisäävät yritysten hallinnollista taakkaa. Hallinnollisen taakan kasvua voidaan kuitenkin pitää hyväksyttävänä, kun tavoitteena on samalla helpottaa tilaajavastuuselvityksien saatavuutta luomalla yksi yhteinen viranomaisen ylläpitämä palvelu, josta tilaajavastuulain mukaisia selvityksiä olisi saatavilla. Ulkomaisten sopimuskumppanien kohdalla selvitysten pyytämisen tai hankkimisen aiheuttama hallinnollinen taakka on luonnollisesti suurempi, ja se kasvaa suhteellisesti enemmän esitettyjen uusien selvitysvelvollisuuksien myötä. KiT katsoi, että ehdotukset lisäävät tilaajan velvollisuutta hankkia sopimuskumppania koskevia selvityksiä. Ehdotusten johdosta seurakuntien hallinnollinen taakka lisääntyy ja myös tarve saada ohjeistusta ja neuvontaa, mikä vaikuttaa näistä asioista vastaavien organisaatioiden hallinnollisen taakan lisääntymiseen. Rakennusliitto katsoo, että verovelkarekisterin perustaminen on oikean suuntainen toimenpide, mutta tietojen saamisen rekisteristä tulisi olla mahdollisimman helppoa. Nyt esitetyssä muodossa elinkeinonharjoittajan tietojen saaminen rekisteristä on hankalaa ja voi jopa johtaa siihen, että niiden palveluja käytetään entistä vähemmän. Palta ja SHL toivat esille kansainvälisissä kuljetuksissa ongelmallisuuden raja-arvon osalta, kun näiden kuljetusten osalta ei oteta huomioon vain Suomen maaperällä tehtävän työn osuutta. 6. Muita huomioita Lain soveltamisalan laajentaminen ESAVI, RALA, Akava, PAM, STV ja HTSY katsovat, että tilaajavastuulain soveltamisalaa tulisi laajentaa myös muilla aloilla kuin rakentamistoiminnassa koskemaan yrittäjiä, joilla ei ole palkattua työvoimaa. Tämä muutos helpottaisi lain soveltamista sekä asettaisi yritykset tasa-arvoiseen asemaan. ESAVI totesi, että erityisesti siivous-, metalli-, kuljetus- sekä majoitus- ja ravitsemisalat koetaan valvonnan kannalta ongelmalliseksi ja nämä alat ovat usein ns. harmaan talouden riskialoja. Tilaajavastuulain vaikuttavuuden kannalta tilaajavastuulain soveltamisalan laajentaminen itsenäisiin ammatinharjoittajiin olisi merkittävä. Tällä estettäisiin myös lain kiertäminen pitkissä urakkaketjuissa ja edistettäisiin verojen kertymistä. STTK katsoo, että jatkotyössä tulisi harkita rakennusalaa koskevien ja jo tehtyjen muutosten ulottamista myös muille toimialoille. PAM suhtautui myös kriittisesti esityksen perusteella lakiin jääviin toimialarajauksiin. PAM katsoi, että soveltamisalan osalta olisi syytä arvioida uudelleen käsitettä tilaajan toiminnassa tavanomaisesti suoritettavat tehtävät. PAMin näkemyksen mukaan harmaan talouden riskialoista esimerkiksi henkilöstöruokailu- ja catering-toimintojen sekä turvallisuuspalveluiden tulisi olla tilaajavastuulain piirissä silloin, kun ne nykyisen määritelmän mukaisesti tehdään työtiloissa tai työkohteissa, joissa työskentelee normaalisti tilaajan omia työntekijöitä.

11 11 (15) ETK:n mielestä on ensisijaista varmistaa, että riippumatta toimialasta palkattujen työntekijöiden osalta eläkemaksut on asianmukaisesti hoidettu. Tilaajavastuulain soveltamisalaa arvioitaessa Eläketurvakeskuksen mielestä on otettava huomioon, että esiintyy tilanteita, joissa yrittäjän vakuuttamisvelvollisuuden selvittäminen on tilaajalle käytännössä lähes mahdotonta. Kaikilla toimivilla yrittäjillä ei ole lakisääteistä pakkoa ottaa YEL-vakuutusta. Vakuuttamisvelvollisuuteen vaikuttaa toiminnan jatkuvuus, työtulo ja työpanos. ETK myös valvoo systemaattisesti vuosittain noin elinkeinonharjoittajan ja elinkeinoyhtymän osakkaan YEL -vakuuttamista verotustiedon perusteella, joten eläkevakuutuksen ottamista valvotaan varsin kattavasti. TELA korosti tarvetta kirjata lakiin selkeästi se, että selvitysvelvollisuus koskee ainoastaan palkattujen työntekijöiden osalta otettuja eläkevakuutuksia. Selvitysvelvollisuus ei ulotu sopimusosapuolena toimiviin yrittäjiin, joilla ei ole palkattua työvoimaa. Tämä ei käy selvästi esille laista ja tämän vuoksi tilaajat edellyttävät selvitystä myös yrittäjän eläkevakuutuksesta. Yrittäjien eläkevakuutusvalvonta on kattavaa. TELA esitti tarkennusehdotuksen lakiin. Selvitysvelvollisuuden sisällön laajentaminen Osa lausunnonantajista halusi, että tapaturmavakuuttamista selvitettäisiin rakennusalaa laajemmin. ESAVI, STV, RALA ja Akava halusivat tapaturmavakuuttamisen selvitettäväksi asiaksi myös muilla toimialoilla vastaavasti kuin rakennusalalla edellytetään tehtäväksi. STTK:n mukaan tätä tulisi harkita jatkotyössä. Todistus tapaturmavakuutuksen ottamisesta ei ota vielä kantaa tapaturmavakuutusten maksamiseen. ESAVI korosti tarvetta selvittää myös tapaturmavakuutusmaksujen maksaminen, mistä STV oli samaa mieltä. HTSY katsoo, että selvitysvelvollisuuden laajennus tapaturvavakuuttamisen osalta voidaan toteuttaa nyt esillä olevan muutoksen yhteydessä ja asettaa muut toimialat samaan asemaan rakennusalan kanssa. TVL pitää tarkoituksenmukaisena lakisääteiseen tapaturmavakuuttamiseen liittyvien tilaajavastuulain soveltamisalaan kuuluvien uudistusten toteuttamista siten, että ne tulisivat voimaan aikaisintaan samaan aikaan uuden työtapaturma- ja ammattitautilain voimaantulon kanssa Lakia koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä VM esitti selvitettäväksi myöhemmässä vaiheessa sitä, voitaisiinko tilaajavastuulain tavoitteiden toteutumista edistää laajentamalla selvittämisvelvollisuus koskemaan myös luottotietoja. Lisäksi hankintalainsäädännön uudistamisen yhteydessä olisi aiheellista selvittää, onko tilaajavastuulain mukaisen selvitysvelvollisuuden laiminlyönti tarpeen synkronisoida hankintalain poissuljentaperusteiden kanssa. Toiminnan vakiintuneisuus ja sopimussuhteen vakiintuneisuus ESAVI, RALA, Akava ja HTSY katsoivat, että tilaajavastuulain 5 :n 4 momentin toiminnan vakiintuneisuutta ja sopimussuhteen vakiintuneisuutta koskevat kohdat pitäisi yhtenäistää kaikilla toimialoilla vastaavanlaiseksi kuin rakennusalalla/rakentamistoiminnassa. Muutoksella helpotettaisiin lain soveltamista sekä kavennettaisiin harmaalla alueella liikkuvien yritysten elintilaa. Vakiintuneisuuden selvittäminen voi olla hankalaa ja vakiintuneisuuteen on helppo jälkikäteen vedota, vaikka tilaaja ei aidosti olisi asiaa ennen sopimuksen solmimista harkinnutkaan. Toiminnan vakiintuneisuus tai etenkään sopimussuhteen vakiintuneisuus ei osoita sitä, että sopimuskumppani huolehtisi lakisääteisistä velvoitteistaan asianmukaisesti.

12 12 (15) ESAVI toi esille julkisen verovelkarekisterin vaikutukset Verohallinnon protestilistajulkaisuihin eli niiden vähenemiseen. Tilaajavastuulakia valvoville tarkastajille sekä ulkopuolista työvoimaa käyttäville tilaajille julkaisut protestilistalla ovat tärkeitä arvioitaessa sopimuskumppanin toiminnan vakiintuneisuutta. Tämän arvioimiseksi on tärkeää selvittää mm. mahdolliset häiriöt sopimuskumppanin liiketoiminnassa vähintään edeltäneiden kolmen vuoden ajalta. Verovelkarekisterissä olevat tiedot eivät ole saatavissa takautuvasti, vaan rekisteristä voi tarkistaa ainoastaan yrityksen sen hetkisen tilanteen. Toiminnan tai etenkään sopimussuhteen vakiintuneisuus ei osoita sitä, että sopimuskumppani huolehtisi lakisääteisistä velvoitteistaan asianmukaisesti (viittaus Harmaan talouden selvitysyksikön selvitykseen 17/2012). STTK katsoo, että jatkotyössä tulisi harkita rakennusalaa koskevien ja jo tehtyjen muutosten ulottamista myös muille toimialoille. Muita selkeyttämistarpeita VM toi esille tarpeita selkeyttää tilaajavastuulakia mm. työkohde, rakentaminen ja rakentamiseen liittyvä korjaus-, hoito- ja kunnossapitotoiminta käsitteiden tarkempi sisältö (2 ) ja kuuluuko näihin kiinteistön normaaliin ylläpitoon liittyvää kiinteistönhoito/huoltotoimintaa, johon ei liity rakentamista. Ehdotuksen säätämisjärjestysperustelut OM mukaan säätämisjärjestysperusteluissa on käsitelty laiminlyöntimaksuun liittyviä kysymyksiä. Näissä perusteluissa olisi syytä tehdä selkoa siitä, onko mahdollista, että laiminlyöntimaksu olisi jossakin tapauksessa päällekkäinen rikosoikeudellisen seuraamuksen tai toisen hallinnollisen seuraamuksen kanssa (PeVL 14/2013 vp) s. 2-3). 7. Tilaajavastuun toimeenpanoon liittyvät ehdotukset Eläkevakuutustiedot yritys- ja yhteisötietojärjestelmän kautta Mietinnössä työryhmä katsoo, että tieto eläkevakuutuksen ottamisesta, sekä tieto mahdollisesta maksulaiminlyönnistä voitaisiin saattaa salassapitosäännösten estämättä tilaajien saataville YTJ:n kautta. Eläketietojen saattamista saatavaksi yritys- ja yhteisötietojärjestelmän kautta selvitetään yhteistyössä työeläkealan kanssa. ETK:ssa rekisteröidään ulkomailta Suomeen tulevat lähetetyn työntekijän todistukset. Todistuskopiot saadaan postitse paperilla pääasiassa suoraan ulkomaan yhteyslaitoksilta, mutta ei täysin kattavasti ja niiden toimittamisessa on viiveitä. ETK katsoi, että tilaajavastuulain toimeenpanon jatkokehittämisessä olisi hyödyllistä selvittää näiden todistustietojen mahdollista tallettamista sellaiseen sähköiseen palveluun, jota voitaisiin hyödyntää myös tilaajavastuulain toimeenpanossa ja sen valvonnassa. Jos tällaiselle palvelulle on tarvetta ja sellainen halutaan rakentaa, palvelun rakentamisen ja ylläpidon kustannuksista on sovittava eri toimijoiden kesken. TELA toi lausunnossaan esille, että tilaajat selvittävät työeläkevakuutusten voimassaolon paljolti Tilaajavastuu.fi -palvelua käyttäen. Tämä tiedonhankintaväylä on yrityksille edullinen tiedonhankintatapa. YTJ:n kautta toteutettava tiedonvälitys ei saisi tätä sulkea jatkossa pois. Työeläkeyhtiöiden toiminnan kannalta nykyiset tilaajavastuun palvelut voidaan katsoa riittäviksi. Näistä syistä muutosten aiheuttamien kustannusten rahoittamisesta ja palveluiden mahdollisesta maksullisuudesta tulisi sopia ennen hankkeen aloitta-

13 13 (15) mista. Työeläkevarat on tarkoitettu eläkkeiden turvaamiseen eikä alalla ole ensisijaista rahoitusintressiä tilaajavastuun muutoshankkeissa. Mietinnössä ei lausuta mitään siitä, miten katetaan YTJ-järjestelmän täydentämisestä aiheutuvat tietojärjestelmäkustannukset ja tulevan järjestelmän aikainen jatkuva ylläpito. Koska vakuuttamistieto on saatavissa keskitetysti laitosten yhteisestä ansiorekisterijärjestelmästä, mutta vakuutusten maksutiedot ovat eläkelaitoksissa, näiden tietojen yhdistäminen monimutkaistaa tietoteknistä toteutusta ja lisää kustannuksia. Rahoituksen järjestäminen on eri intressitahojennäkökulmasta tärkeä kysymys ja siitä tulee avoimesti keskustella. TELA haluaa olla mukana jatkotyössä selvitettäessä YTJ:n käyttöönottoa. Työeläkevakuuttajat lähtevät siitä, että YTJ - palveluun toimitetaan vain tieto siitä, onko työnantajan eläkevakuutus kunnossa vai ei. Jos työnantaja on tehnyt maksuhäiriötapauksessa eläkevakuuttajan kanssa maksusuunnitelman maksamattomista vakuutusmaksuista, katsotaan eläkevakuutuksen olevan kunnossa. TELA ei voi suoralta kädeltä voi hyväksyä työryhmän lähtökohtaa siinä, että verovelan tavoin myös tieto eläkevakuutuksen ottamisesta sekä mahdollisesta maksamattomasta eläkemaksusta saatettaisiin salassapitosäännösten estämättä tilaajien saatavaksi YTJpalvelusta. TyEL:n osalta säännöksiä YTJ-palvelun käyttöönotosta on valmisteltava sosiaali- ja terveysministeriössä, ja työeläkevakuuttajat haluavat olla valmistelussa mukana. Salassapitosäännösten mahdollisen muuttamisen aikataulusta on löydettävä yhteisymmärrys viranomaisten ja työeläkealan kesken. Maahanmuuttovirasto tuki ehdotusta hallinnollisen taakan vähentämisen ja tietojen luotettavuuden kannalta. VM tuki tietojen saatavuutta mahdollisimman laajasti sähköisten palvelujen kautta yhdestä lähteestä. Viranomaistoimintana ylläpidettävän kattavan tietopalvelun esteeksi voi käytännössä muodostua mm. budjettirahoituksen saatavuus. KT tuki ehdotuksia selvitettävien viranomaistietojen saatavuudesta yhdestä järjestelmästä. Viranomaistoimintana ylläpidettävän kattavan tietopalvelun esteeksi ei saa muodostua esim. budjettirahoituksen riittävyys. Keva piti ehdotettuja uudistuksia hyvinä, kunhan siitä ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia suhteessa saavutettuihin hyötyihin. Mietinnöstä ei käy ilmi, tulisivatko myös julkisten alojen eläkevakuutustiedot YTJ:hin. Tieto Kevan järjestelmän eläketurvan piiriin kuuluvista työnantajista on jo nyt julkinen. Säännökset poikkeavat yksityisten alojen eläkelaeista. Sen sijaan eläkevakuutusmaksujen suorittamista ja maksuja koskevan maksusuunnitelman saaminen suoraan YTJ:n kautta edellyttäisi tietosuojasäännösten muuttamista. Keva haluaa olla mukana tässä työssä. RAKLI pitää hyvänä tavoitetta, että viranomaisten, vakuutusyhtiöiden ja verottajan tietojärjestelmistä tulisi voida saada tietoja luotettavien tietojärjestelmäpalveluita tuottavien toimijoiden käyttöön massa-ajoina. Tämä antaa tilaajille ja rakennusalan yrityksille mahdollisuuden kehittää hallinta- ja valvontatyökaluja. Kiinteistö- ja rakennusala on pyrkinyt kehittämään Suomen Tilaajavastuu OY:n palveluja kattamaan operatiivisen toiminnan tarpeita. Lisäksi viranomaisten tulee määritellä EU- ja ETA-maiden osalta, mistä rekistereistä ulkomaisten yhtiöiden tilaajavastuulain edellyttämiä vastaavat tiedot ovat saatavilla sekä millaisia dokumenttien ja niiden tietojen tulee olla. Käytännönläheisiä viranomaisohjeita tarvitaan. RT mukaan hallinnollista taakka vähentää se, jos tilaajavastuulain velvoitteiden selvittäminen on helppoa. Näin on kun tiedot saa keskitetysti yhdestä paikasta ja sähköisesti. RT katsoi, että isojen asiakkaiden ja tilaajavastuulain tietoja välittävien yritysten tulee saada tiedot massa-ajoina sähköisten rajapintojen kautta. RT katsoi työryhmän helpottaneen tilaajan velvoitteita lähetettyjen työntekijöiden todistusten ja verojen maksamisen kohdalla tinkimällä tarkkuustasosta eikä ole paneutunut riittävästi siihen, miten tietojen saatavuutta voitaisiin helpottaa. Yksi mahdollisuus on sähköisten yhteyksien parantaminen lähettävän yrityksen kotimaan viranomaisen kanssa. Toinen olisi rakennusalan kohdalla selvittää, miten ulkomaalaisen työntekijän rekisteröityessä veronumerorekisteriin olisi mahdollista parantaa lähetettyjen työntekijöiden todistusten saatavuutta. Työryhmän tiedottamista koskevat ehdotukset

14 14 (15) Monet lausunnonantajat (EK, SY, KT, KiT, ESAVI) pitivät tärkeänä tehostaa sekä viranomaisten että järjestöjen tiedottamistoimia tilaajavastuulaista sekä lakia koskevasta valvonta- ja oikeuskäytännöstä kuten työryhmä esitti mietinnössään. Tähän on turvattava viranomaisresursseja. Erityisesti ulkomaisilta sopimuskumppaneilta vaadittavat tiedot herättävät kysymyksiä ja niissä tarvitaan ohjeistusta. 8. Huomiot jatkotyöstä Yhteisvastuu, ketjuvastuu ja järjestöjen kanneoikeus STTK katsoi, että jatkotyössä olisi syytä selvittää mahdollisen ketjuvastuun edellytyksiä. Alankomaiden ketjuvastuumallilla ja sulkutilikäytännöllä on ollut vaikutusta toimijoiden asenteisiin (yritykset eivät tee sopimuksia osapuolten kanssa, joilla ei ole sulkutiliä). SAK:n mukaan jatkovalmistelussa huomioida Euroopan parlamentin täysistunnossaan hyväksymä lähetettyjen työntekijöiden täytäntöönpanodirektiivi. Akava katsoi, että lähetettyjen täytäntöönpanodirektiivin johdosta jonkinlainen ketjuvastuujärjestelmä on Suomeenkin direktiivin implementoinnin myötä tulossa. Akavan mukaan tällainen ketjuvastuumalli tulee myös tämän lain yhteyteen jatkotyössä liittää. Myös sulkutilimallin soveltumisen selvittämistä tilaajavastuulakiin tulee yhä jatkaa. Jatkotyössä tulee selvittää lisää työryhmässä esillä ollutta mahdollista laiminlyötyjen maksujen tai muiden suoritteiden pidättämistä suoraan tilaajalta sopimuskumppanille menevistä maksuista (vastaavantyyppinen järjestelmä veronpidätyspakosta on Iso-Britanniassa). STTK kiinnitti PSKJ:n lausuman lisäksi huomioita Aluehallintoviraston eriävässä mielipiteessä esiin tuotuihin valvontaan liittyviin ongelmallisuuksiin. Selvitysvelvollisuuden rinnalle tarvitaan tehokkaampia toimenpiteitä kuten väärinkäytöksistä tietoisen tilaajan vastuulla alihankintaketjussa maksetuista vähimmäispalkoista. PAM piti valitettavana sitä, ettei TIVA -työryhmä esitä toimenpiteitä, joilla laajennettaisiin tilaajan vastuuta alihankkijoidensa veroista ja heidän palveluksessaan olevien työntekijöiden palkoista ja sosiaaliturvamaksuista. Tällaisella sopimuksenaikaisella vastuulla pystyttäisiin nykyistä merkittävästi paremmin ehkäisemään harmaata taloutta alihankintatoimialoilla ja vuokratyövoiman käytön yhteydessä pienentämällä erityisesti alipalkkoihin liittyvää verovuotoa sekä niihin usein liittyvää työperäistä hyväksikäyttöä. PAM:n mukaan ns. kolmannen vaiheen uudistustyö tulisi saattaa käyntiin viipymättä siten, että tilaajan sopimusaikainen vastuu olisi mahdollista toteuttaa vielä kuluvan hallituskauden aikana. Tässä uudistustyössä olisi mahdollista hyödyntää työryhmän jo teettämää laajaa selvitystä tilaajavastuun sisällöstä Euroopassa, josta käy ilmi, että useissa eurooppalaisissa maissa tilaaja on vastuussa alihankkijansa vero-, sosiaaliturva- ja työnantajavelvoitteista; joissakin maissa vastuu ulottuu koko alihankintaketjuun. SY, KiT, KT suhtautuvat kielteisesti työnantajavastuun siirtämiseen alihankintaketjussa työnantajalta toiselle. Huolellisuusvelvoitteensa täyttänyttä tilaajaa ei voida asettaa vastuuseen alihankkijan laiminlyönneistä. Lisäksi Kit suhtautuu kielteisesti sekä järjestöjen kanneoikeuteen ja ryhmäkanteen laajentamiseen. SY katsoi, että tilaajavastuulain mukainen vastuu riittää myös ns. lähetettyjen täytäntöönpanodirektiivin toimeenpanemiseksi. RAKLI piti valitettavana talousrikollisuuden torjuntaa koskevan lainsäädännön valmistelua ns. kolmikannassa ilman, että kiinteistön omistajine ja rakennuttajien edustajia on ollut mukana työssä. Tämä puute tulee korjata jatkotyössä. Tavarankuljetuksen tilaajavastuu

15 15 (15) Työryhmä esittää, että ammattimaisen tavarankuljetuksen tilaajavastuusäännösten mahdollista siirtämistä tilaajavastuulakiin sekä kuljetuksen tilaajan vastuun laajentamista ammattimaiseen henkilöliikenteeseen valmistellaan erikseen asianomaisten ministeriöiden ja alan työmarkkinaosapuolten yhteistyönä. Palta ja SHL sekä ALT pitivät hyvänä ehdotusta ja katsoi tarpeelliseksi käynnistää valmistelutyö mahdollisimman pian. Siirrolla selkeytettäisiin ja helpotettaisiin tilaajien selvitysvelvollisuuden hahmottamista, kun sääntely olisi vain yhdessä laissa. Palta ja SHL toivat esille huolinta- ja kuljetusalalla tilaajavastuulain soveltamisen kansainvälisiin kuljetuksiin on osoittautunut käytännössä epäselvyyttä aiheuttavaksi tekijäksi. Laki aiheuttaa myös kansainvälisissä kuljetuksissa hallinnollista taakkaa tilaajille ulkomaista alihankkijaa käytettäessä, mikä heikentää Suomen kilpailukykyä suhteessa kilpailijamaihin. Lakia tulisi soveltaa vain Suomessa tehtävään työhön. Laissa tai hallituksen esityksen perusteluissa ei ole otettu kantaa kansainvälisiin kuljetuksiin, joissa vain osa kuljetustehtävissä suoritetaan Suomen maaperällä.