IRTONUMERO ISSN Puhdas. paloasema ENSIVASTE HIIPUU? PERSOONA ILKKA MUSTAKANGAS PALOKUNTALAINEN 66 1

Transkriptio

1 66 IRTONUMERO ISSN Puhdas paloasema ENSIVASTE HIIPUU? PERSOONA ILKKA MUSTAKANGAS PALOKUNTALAINEN 66 1

2 SISÄLTÖ NRO 66 Ilkka Mustakangas. Ensivasteyksiköt ovat katoamassa Suomen kartalta? Kalustokulmassa Unimog. 46 Palokuntakoulutuksen solmutkin solmussa PÄÄKIRJOITUS PÄIVÄN POLTTAVAT KIPINÄT TYÖTURVALLISUUS PUHDAS PALOASEMA PERSOONA: ILKKA MUSTAKANGAS LÄMPÖKAMERAMIES KOULUTUSTARKASTUS ENSIVASTEYKSIKÖT KATOAMASSA SUOMEN KARTALTA? PALOKUNTA- KOULUTUKSEN SOLMUT SOLMUSSA VILLIMIES HÄLYTTÄMISEN LYHYT OPPIMÄÄRÄ KALUSTOKULMA BRANDKÅRISTEN TAHTOO TIETÄÄ LETKUT SOLMUSSA ENSI NUMEROSSA LIEKINHEITTÄJÄ PELASTUSALAN ERIKOISLEHTI 14. VUOSIKERTA AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN ISSN NRO 66 TOIMITUS toimitus@palokuntalainen.fi PÄÄTOIMITTAJA Pekka Koivunen, puh TOIMITTAJAT Silvio Hjelt ja Isto Kujala AVUSTAJAT Sasu Mäkinen ja Jarno Joensuu OHJEISTAMISPÄÄLLIKKÖ H. Ollikainen ILMOITUKSET, TILAUKSET JA TALOUS maria.salo@palokuntalainen.fi, Maria Salo, puh KANNEN KUVA Jarkke Lahti, Puhdas paloasema - toimintamalli TAITTO JA ULKOASU Anna Broholm/ PieniSuuri Idea PAINO Euraprint Oy KUSTANTAJA Kustannusosakeyhtiö Sanomapaja, Yhdystie 6, Nakkila, Y , Alv. rek. PALAUTE sähköpostitse toimitus@palokuntalainen.fi rauplan@rauplan.com Salvumiehenkatu 10, TURKU p. (02) f. (02) PÄÄTOIMITTAJA Pekka Koivunen TOIMITTAJA Silvio Hjelt TOIMITTAJA Isto Kujala AVUSTAJA Sasu Mäkinen AVUSTAJA Jarno Joensuu HALLINTO Maria Salo ULKOASU Anna Broholm PALOKUNTALAINEN 66 3

3 PÄÄKIRJOITUS Valtakunnallinen palvelutasopäätös nyt! SUOMEN PELASTUSTOIMEN PALVELUTASO laskee hitaasti, mutta varmasti ja eri tahtiin jokaisella pelastustoimen alueella. Tätä tosiasiaa eivät kunnallisen pelastustoimen kannattajat halua ääneen tunnustaa. Näille piireille on etua nykyisen, sirpaloituneen asiaintilan säilymisestä. MITÄÄN VALTAKUNNALLISTA LINJAA leikkauskohteista ei ole, vaan jokainen laitos tekee, mitä haluaa. Ja leikkausten vaikutuksia selitetään mitä erilaisimmilla perusteilla. Leikkaukset kuitenkin vaikuttavat hitaasti, mutta varmasti palveluiden laatutasoon. Tätä vain ei haluta tunnustaa. Puhdasta turvallisesti: Harstra pesukoneet ja kuivauskaapit Pelastuslaitosten edustajat ovat ylpeitä Hei me säästetään, eivätkä palvelut huonone! -linjastaan. HYVÄNÄ ESIMERKKINÄ ON joukko pelastusjohtajia, jotka argumentoivat voimakkaasti nykyjärjestelmän puolesta ja vastustavat vahvempaa valtakunnallista ohjausta. Pelastusylijohtajaksi pelastusylijohtajan paikalle tähyävät taasen pitävät matalaa profiilia, vaikka kahdenkeskisissä keskusteluissa he esittävät hyvinkin rajua arvostelua nykytilanteesta. Kuntaliittokin haluaa nykyisen, kansalaisten kannalta epätasa-arvoiseksi kehittyvän järjestelmän jatkuvan. Hallitusohjelmaan alan piirit eivät halua pelastustoimen valtakunnallisen ohjauksen kehittämistä eikä paljon muutakaan, kunhan sana pelastustoimi mainitaan edes kerran. EPÄTASA-ARVOINEN PELASTUSTOIMI ei näy vielä veronmaksajalle, mutta se on jo nurkan takana. Pelastuslaitosten edustajat ovat ylpeitä Hei me säästetään, eivätkä palvelut huonone! -linjastaan. Näin pidetään työnantaja tyytyväisenä. Jokaisessa laitoksessa leikataan ja säästetään, ja lisäksi väitetään, että palvelutaso ei laske. Pötypuhetta. LAADUN VERTAILU laitosten välillä on nykyisillä mittareilla lähinnä silmänlumetta. Pelastuslaitosten palvelutasoja vertaillaan esimerkiksi toteutuneita toimintavalmiusaikoja tutkimalla. Jokainen, joka tuntee nykykäytännöt yksiköiden aikojen rekisteröinnissä, tietää, että järjestelmän antama tieto on kaikkea muuta kuin yhteismitallista. JOS EI MENNÄ VALTIOLLE, niin nyt tarvitaan ainakin pelastustoimen valtakunnallinen palvelutasopäätös ja palveluille luotettavat mittarit. Ja ehdottomasti alan ulkopuolinen taho tekemään pelastuslaitosten laatutason arviointia. Nythän laitokset arvioivat itse omaa toimintaansa. VALTAKUNNALLINEN PALVELUTASOPÄÄTÖS olisi ensimmäinen askel kohti kansalaisen kannalta tasa-arvoisempaa tulevaisuutta. Sen avulla kunnallinenkin pelastustoimi saisi koko valtakunnassa raamit, joiden puitteissa kehittää toimintaa siten, että nykyisen menon mukanaan tuomia vielä pääosin piileviä laatueroja ei syntyisi. OTA YHTEYTTÄ: DRÄGER SUOMI OY PUH PÄÄTOIMITTAJA Pekka Koivunen PALOKUNTALAINEN 66 5

4 PÄIVÄN POLTTAVAT PÄIVÄN POLTTAVAT Vaaratilanne! Vaaratilanne! TAMMIKUUSSA JÄRJESTETYSSÄ pelastusalan työturvallisuusseminaarissa keskusteltiin muun muassa käsitteen läheltä piti korvaamisesta käsitteellä vaaratilanne. Muutosesityksellä haluttiin kuvata konkreettisemmin poikkeavan tilanteen suoranaista tulosta. Vaaratilanneraportointi on ollut jo käytössä joissakin pelastuslaitoksissa ja yksittäisissä palokunnissa, mutta!! hyvin yleisesti kansanomainen läheltä piti on vielä kuulunut pelastushenkilöstön kielenkäyttöön. Palokuntalainen-lehden satunnaisotannalla tekemässä kyselyssä käsitteen nimityksen muutosesitys sai poikkeuksellisen yksimielisen kannatuksen. Unohdetaan vaan läheltä piti -tapaukset ja puhutaan suoraan asiasta. Kyseessä on aina vaaratilanne, joka toteutuessaan olisi voinut johtaa vahinkoja aiheuttavaan onnettomuuteen. Vaaratilanne kuvastaa paremmin asian sisältöä. Minkä läheltä piti? Vaaratilanne, jos minulta kysytään. Mutta Työterveyslaitoksen mukaan, hallinta/tapaturmien_ehkaisy/usein_kysyttya/sivut/details.aspx?item=18) käsitteillä läheltä piti ja vaaratilanne on kuitenkin selvä ero: Käsitteitä ei käytetä ihan johdonmukaisesti, joskus ne tarkoittavat likimain samaa, mutta periaatteessa: vaaratilanne on tilanne, jossa henkilö on alttiina jollekin vaaratekijälle. Vaaratilanteessa ei siis mitään vahinkoa välttämättä ole sattunut eikä edes sillä kerralla ollut lähelläkään, mutta vaaratilanteita ovat myös kaikki tapaturmaan johtaneet tilanteet. Vaaratekijöitä ja vaaratilanteita tunnistetaan riskinarviointiprosessissa. läheltä piti -tilanteella tarkoitetaan vaaratilannetta, jossa tapaturman sattuminen on ollut lähellä, mutta henkilövahingoilta on kuitenkin vältytty. Läheltä piti -tilanteista voidaan puhua myös materiaalivahinkojen kohdalla. Läheltä piti -tilanteet pitäisi tutkia samalla tavalla kuin tapaturmatkin. Laissa todetaan, että työnantajan on riittävän järjestelmällisesti selvitettävä työstä, työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät ja tällöin on otettava huomioon esiintyneet tapaturmat ja vaaratilanteet. Kaikkia vaaratilanteita (katso määritelmä) ei pystytä raportoimaan, vaan niitä selvitetään riskinarvioinnin yhteydessä. Läheltä piti -tilanteissa on runsaasti opittavaa, joten ne kannattaa raportoida. Palokuntalainen esittää: Pelastustoimessa vaaratilanne voisi aivan hyvin kattaa myös materiaalivahingot ja näin läheltä piti voitaisiin jättää pois käytöstä. Hyvä Pekka Koivunen KIRJOITIT PALOKUNTALAINEN LEHDESSÄ ( ) minulle avoimen kirjeen. Kiitos siitä! Minusta on hienoa, että kannat huolta pelastustoimen tulevaisuudesta ja kehittämisestä. Haluan tuoda esiin oman näkemykseni siitä, mitä ministerikaudellani on tehty ja mitä mielestäni vielä tulisi tehdä. Olen esittänyt huoleni pelastustoimen mahdollisuuksista säilyttää pelastustoimen palvelutaso sillä hyvällä tasolla, jolle se on pystytty nostamaan vuonna 2004 toteutetun pelastustoimen alueellistamisen jälkeen. Olen myös korostanut jo tuon uudistuksen seurauksena tehtyjä tehostamistoimia, joiden ansiosta pelastustoimen kustannustaso on kehittynyt maltillisemmin kuin useiden muiden kunnallisten hallinnonalojen. Rakennepoliittisen ohjelman yhteydessä hallitus päätti vähentää kuntien velvoitteita yhteensä 1 mrd. euron edestä. Tämä tavoite jaettiin ministeriöille, sisäministeriön osuuden ollessa 15 miljoonaa euroa. Tämä osuus pieneni neuvotteluissa 7,5 miljoonaan euroon. Tarkoituksena oli löytää nämä säästöt pelastustoimen rakenneuudistuksen kautta. Rakenneuudistukseen ei kuitenkaan lähdetty, sillä sen aiheuttama palkkojen harmonisointi olisi syönyt lähes koko säästötavoitteen. Myös kuntien vastustuksen takia ja koska uudistusta ei olisi ollut järkevää toteuttaa ilman tietoa tulevasta SOTE-mallista. Pelastuslaitokset ottivatkin tehtäväkseen etsiä säästökohteita, joilla pystyttäisiin jäädyttämään pelastustoimen menot vuoden 2013 tasolle. Sisäministeriö tukee laitoksia tässä tavoitteessa. Korostan kuitenkin, että mahdolliset säästötoimet tulee tehdä niin, ettei palvelutaso laske. Esimerkiksi valmiusajat eivät saa pidentyä. Kaikilta valtion toimijoilta on tehty julkisen talouden säästötavoitteiden mukaisia leikkauksia määrärahoihin. Olen onnistunut pitämään leikkaukset sellaisella tasolla, että toiminnan taso on turvattu kaikissa sisäministeriön alaisissa laitoksissa. Ministerikaudellani sisäministeriö ja oikeusministeriö ovat asettaneet parlamentaarisen työryhmän, jonka tehtävänä on tuottaa eduskunnalle tietoa sisäisen turvallisuuden sekä oikeudenhoidon strategisista resurssitarpeista seuraavalla kehyskaudella Työryhmän tavoitteena on määritellä pitkän aikavälin tavoitetila ja perusteet turvallisuuden ja oikeudenhoidon resursseille. Valtioneuvosto ja ministeriöt määrittelevät tavoitetilan saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet osana sisäisen turvallisuuden strategian ja sisäisen turvallisuuden selonteon laadintaa ja oikeudenhoidon uudistamisohjelman täytäntöönpanoa. Riittävien resurssien lisäksi huomiota kiinnitetään eri viranomaisten välisen yhteistyön parantamiseen ja prosessien sujuvoittamiseen oikeusturvaa vaarantamatta. Toivon, että sisäiseen turvallisuuteen ei enää kohdistettaisi säästötavoitteita, mutta samaan aikaan tiedämme kaikki, että talouskasvu ei ole ollut ennusteiden mukaista ja uusia ratkaisuja toiminnan tehostamiseksi on varmasti kaikilla toimialoilla ja hallinnonaloilla mietittävä ja myös toteutettava jatkossakin. Pelastustoimen tilannekeskustoiminta on kehitysvaiheessa, jossa yhtenäistä toimintamallia ei ole vielä löydetty alan sisällä ja vastaava kehitystyö on käynnissä myös sosiaali- ja terveystoimessa. Parhaillaan työryhmätyössä selvitetään millaisissa toiminnoissa ja millä tavalla järjestettynä tilannekeskustoiminnasta saataisiin kansantaloudellisesti sekä toiminnallisesti tehokas. JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA 6 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 7

5 PÄIVÄN POLTTAVAT PÄIVÄN POLTTAVAT Tietojärjestelmäkehitystyössä on tehty tällä kaudella isoja keskittämisratkaisuja ja päästy selkeästi eteenpäin yhtenäisten kaikkia palvelevien tietojärjestelmien kehitystyössä, tästä esimerkkinä on ERICA-, KEJO- ja VARANTO-hankkeet. Pelastustoimen hyviksi koetut PRONTO- ja JOTKE-järjestelmät ovat olleet mallina muille maille ja hallinnonaloille hyvin toimivista tietojärjestelmistä. Pelastuslaitoskohtaiselle vastuulle kuuluvien järjestelmien, kuten väestön varoitusjärjestelmien sekä oman henkilöstön hälyttämisen osalta näyttää siltä, että vastuutahot eivät ole pystyneet vastaamaan esitettyihin kehitysvaateisiin. Yhtenäisten tietojärjestelmien osalta meillä on vielä paljon tehtävää ja tähän on mielestäni jatkossakin panostettava. Nostit kirjoituksessasi esiin pelastustoimen sirpaloitumisen sekä pelastuslaitosten kumppanuusverkoston toimimattomuuden tärkeimpien ongelmien osalta. Olen havainnut pelastustoimen alueiden väliset erot sekä palvelutasossa että toiminnan järjestämistavoissa. Olen myös havainnut kumppanuusverkostossa tehdyn hyvän työn ja uskon, että mallissa on vieläkin kehittämisen varaa. Olen kanssasi kuitenkin samaa mieltä siinä, että isompiin ja merkittävimpiin ongelmiin nykymuotoinen pelastuslaitosten kumppanuusverkosto ei tuo vastauksia. Tästä aiheutuvien ongelmien ratkaisun etsimiseksi on sisäministeriössä käynnistetty sekä sisäisen turvallisuuden että pelastustoimen strategiatyö. Pelastustoimen strategiatyössä (strategia 2025) on tarkoitus saada aikaan tulevaisuuden tavoitteet sekä kehitysohjelmat tavoitteiden saavuttamiseksi. Pelastustoimea on kehitettävä kokonaisuutena ja uudistuksia pitää saada aikaan ripeästi. Edellisestä laajemmasta pelastustoimen uudistuksesta on kulunut kymmenen vuotta. Uudistuksen jälkeen on ollut aikaa jalkauttaa uudistus ja myös nähdä uudistuksen tuomat hyödyt. Nopeasti muuttuva toimintaympäristö haastaa kuitenkin kaikki sisäisen turvallisuuden toimijat tarkastelemaan toimintatapojaan ja rakenteitaan jatkuvasti. Ministeriön käynnistämässä pelastustoimen strategiatyössä on voitu jo havaita se, että nykyisillä toimintatavoilla ja -rakenteilla ei kyetä riittävällä tavalla vastaamaan haasteisiin. Strategiatyössä onkin nyt määriteltävä mitä muutoksia nykyisiin toimintatapoihin ja rakenteisiin tulisi tehdä. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen, että pelastustoimen arvostus ja tehokkuus on parantunut. Tästä haluan kiittää kaikkia pelastustoimessa toimivia henkilöitä! Haluan lopuksi haastaa kaikki pelastustoimen toimijat osallistumaan jatkossakin aktiivisesti pelastustoimen strategiatyöhön. Päivi Räsänen sisäministeri Palokuntainenlehden toimitus ME PELASTUSALAN vaikuttajat Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksella olemme tyrmistyneitä ilmestyneen Palokuntalainen-lehden uutiskirjeen Nro. 1 artikkelin OULU-KOILLISMAALLA KUOHUU johdosta. Olemme tähän saakka pitäneet Palokuntalainen-lehteä ammattimaisena ja journalistisesti korkeatasoisena julkaisuna, mutta nyt käsityksemme on toisenlainen. OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOSTA käsittelevässä artikkelissa todetaan seuraavaa: Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen leikkauskaavailut ovat joutuneet suurennuslasin alle. Vuonna 2010 pelastuslaitoksen ilmoituksen mukaan sen palveluksessa oli 255 henkilöä. Viidessä vuodessa henkilöstön määrä on noussut 310:een. Sopimuspalokuntalaisten määrä on samassa ajanjaksossa vähentynyt 450:stä noin 80:llä. Nyt pelastuslaitoksen johto esittää Oulunsalon toimenpidepalkkaisella henkilöstöllä hoidetun toimipisteen lakkauttamista. Oulu-Koillismaalla on käynnistetty kierre: vähennetään sivutoimisten käyttöä ja jonkin ajan kuluttua perustellaan päätoimisten lisäystä syntyneellä tarpeella. Tällä politiikalla pelastuslaitoksen kustannusten nousu jatkossa on hyvin ilmeinen, sanoo SSPL:n toiminnanjohtaja Isto Kujala. ARTIKKELISSA ESITETYT tiedot perustunevat yksipuolisesti Oulunsalon palomiesyhdistyksen esittämiin virheellisiin tietoihin. Olisi ollut vähintäänkin kohtuullista, että SSPL:n toiminnanjohtaja Isto Kujala olisi tarkistanut tietojen oikeellisuuden ja pyytänyt myös Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen johdon näkökulman asiaan. Artikkelin mukaan pelastuslaitoksen päätoimisen henkilöstön määrä on noussut viidessä vuodessa 255 henkilöstä 310:een eli 55 henkilöllä. Esitetty luku poikkeaa huomattavasti todellisesta. Päätoimisen pelastustoimen henkilöstön määrä on viimeisen viiden vuoden aikana kasvanut n. 20 henkilöllä. Kempeleen paloaseman vakinaistaminen aiheutti 5 viran lisäyksen, Kuusamon paloaseman vahvuuden nosto palvelutasopäätöksen edellyttämälle tasolle aiheutti 8 viran lisäyksen, Oulun toimialueella vakinaistettiin määräaikaisia palomiehen virkoja kahden vuoden ketjutusten takia yhteensä 8 virkaa ja päiväpaloasemille (Liminka, Ii) perustettiin 2 uutta palomiehen virkaa. Samanaikaisesti vähennettiin useita apulaispalopäällikön virkoja. Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksella ensihoito on eriytetty kokonaan pelastustoimesta. Ensihoidon päätoimisen henkilöstön määrää on lisätty voimakkaasti viime vuosien aikana, kun pelastuslaitoksen ensihoidon palveluntuotantoalue on laajentunut ja palvelutasoa on nostettu. Sivutoimisen pelastustoimen henkilöstön määrän vähentämisen selittää pääasiassa se, että tilastoista on siivottu pois toimintaan osallistumattomat henkilöt sekä samanaikaisesti päätoimisessa virkasuhteessa olevat henkilöt. Syrjäseudulla sijainneiden Murtovaaran ja Vuotungin paloasemien toiminta hiipui itsestään joitakin vuosia sitten. Ainoastaan Kempeleen paloaseman vakinaistaminen vähensi varsinaisesti sivutoimisen henkilöstön määrää. Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksella, kuten koko valtakunnassa, on päätoimisella ja sivutoimisella/vapaaehtoisella henkilöstöllä selkeä työnjako. Oulun seutu on tiiviisti rakennettua kaupunkimaista aluetta korkeine riskeineen, mikä edellyttää vakinaisella henkilöstöllä miehitettyjä paloasemia (nopeaa toimintavalmiutta, johon ei sivutoiminen henkilöstö pysty vastaamaan). Sivutoiminen henkilöstö ja vapaaehtoiset hoitavat suuren osan pelastustehtävistä maaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla. Päätoimista henkilöstöä ei lisätä Oulun seudulle hinnalla millä hyvänsä, vaan palokuntamuoto perustuu alueen riskeihin ja toimintavalmiusaikavaatimuksiin. Sivutoimisten ja vapaaehtoisten hyödyntämistä pelastustehtävissä ei ole koko laitoksen tasolla vähennetty, vaan työnjakoa järkiperäistetään. Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksella on pelastustoimen rakenneuudistuksesta johtuen n euron säästötavoitteet. Oulunsalon paloaseman toimitiloista luopuminen on suurin yksittäinen säästö, jolla myös pienin mahdollinen haittavaikutus pelastuslaitoksen toimintaan ja koko alueen kansalaisten turvallisuuteen. Oulunsalon paloaseman sivutoimiselle henkilöstölle on tarjottu mahdollisuutta jatkaa toimintaansa tukikohtanaan Kempeleen paloasema, mutta ehdotus ei ole heille tähän mennessä kelvannut. Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen pelastustoimen kustannusten nousu on esitetyistä väitteistä poiketen ollut hyvin maltillista ja kestää vertailun pelastustoimen yleiseen kustannuskehitykseen. Oulu-Koillismaan pelastuslaitos on pelastuslaitosten välisessä kustannusvertailussa noussut 3. edullisimmalta sijalta 2. edullisimmaksi. Odotamme, että Palokuntalainen-lehti korjaa ensi tilassa Uutiskirjeessään esitetyt Oulu-Koillismaan pelastuslaitosta koskevat virheelliset väittämät. Petteri Helisten pelastusjohtaja LISÄTIETOJA Petteri Helisten Pelastusjohtaja Oulu-Koillismaan pelastusliikelaitos puh petteri.helisten@ouka.fi Toim. huom. VASTINEESSA MAINITUT virheelliset tiedot perustuvat lehden omaan tiedonhankintaan. Tarkistuksen olisi tässä tapauksessa tullut tapahtua lehden eikä Isto Kujalan toimesta. 8 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 9

6 KIPINÄT KIPINÄT Eduskuntavaalit 2015 Pelastuspuolueelle seitsemän edustajaa EDUSKUNTAVAALEISSA PELASTUSALA menestyi kohtuullisesti. Ainoana päätoimisena pelastusalan ammattilaisena eduskunnassa jatkaa Perussuomalaisten Ari Jalonen Satakunnasta. Sopimuspalokuntatoiminnassa mukana olleista tunnetuimmat kolme Keskustan konkariedustajaa uusivat paikkansa. Myös aiemmin kansanedustajana ollut Markku Pakkanen Kaakkois-Suomesta nousi jälleen Arkadianmäelle. Alla tilanne lehden mennessä painoon SSPL:n alueosaston puheenjohtaja Kari Jääskeläinen ja Etelä-Savon pelastusjohtaja Seppo Lokka. Uusi aluesopimus Etelä-Savoon UUSITTU ALUESOPIMUS Etelä-Savon Pelastuslaitoksen ja Etelä-Savon sopimuspalokuntien välille allekirjoitettiin Paikalla allekirjoitustilaisuudessa oli 17 sopimuspalokuntaa alueen eri puolilta. Samalla pidettiin alueneuvottelukunnan kokous 34 kokousedustajan ollessa paikalla. Kokouksessa käsiteltiin ajankohtaisia asioita, muun muassa tarvike- ja kalustohankintoja, koulutustarpeita ja syksyn opintomatkaa. Pelastusjohtaja Seppo Lokka kertoi pelastuslaitoksen sopimuspalokuntalaisia koskevista asioista ja allekirjoitti pelastuslaitoksen puolesta aluesopimuksen. EHDOLLA OLLEET AMMATTIHENKILÖT: Varsinais-Suomi Perussuomalaiset Janne Aso, palotarkastaja 3691 ei valittu Satakunta Perussuomalaiset Petri Huru, ylipalomies 1409 ei valittu Perussuomalaiset Ari Jalonen, paloesimies 5741 VALITTU Perussuomalaiset Tero Järvelä, palomestari 945 ei valittu Pirkanmaa Kokoomus Marko Kivi, paloesimies 1030 ei valittu Kaakkois-Suomi Kokoomus Eero Aho, ylipalomies 523 ei valittu Kokoomus Jari Larikka, paloesimies 2024 ei valittu Savo-Karjala Perussuomalaiset Eero Bogdanoff, ylipalomies 1248 ei valittu PALOKUNTATAUSTAISIA EHDOKKAITA TULOKSINEEN: Helsinki Kokoomus Juha Hakola (SPEKin hallituksen pj.) 2130 ei valittu Uusimaa SFP (RKP) Thomas Blomqvist (FSB) 6442 VALITTU Satakunta Keskusta Timo Kalli (Kiukaisten VPK) 4212 VALITTU Kaakkois-Suomi Keskusta Markku Pakkanen (Kaspel) 6263 VALITTU Savo-Karjala Keskusta Seppo Kääriäinen (Peltosalmen VPK) 7004 VALITTU Vaasa Keskusta Antti Kurvinen (Ylihärmä) 5836 VALITTU Kokoomus Janne Sankelo 3083 ei valittu Keski-Suomi SDP Timo Pulli (Äänekosken VPK) 1115 ei valittu Keskusta Sari Hovila (Leivonmäen VPK) 998 ei valittu Oulu Keskusta Antti Rantakangas (SSPL) 5958 VALITTU Lappi Keskusta Janne Seurujärvi (Ivalon VPK) 2840 ei valittu PELASTUSLAITOSTEN LUOTTAMUSHENKILÖITÄ: Oulu Keskusta Jarmo Vuolteenaho (JoPela jtk:n pj.) 4531 ei valittu Neljä teemaa. Yhdet johtavat messut. INTERSCHUTZ 2015 Tervetuloa maailman johtaville messuille: Palontorjunta Katastrofien torjunta Pelastustoimi Turvallisuus Hannover Saksa interschutz.de Ready for the future 10 PALOKUNTALAINEN 66 Saksan Messut Oy puh. (09) ,

7 KIPINÄT Porin VPK:n Joonas Kekille SSPL-stipendi Sopimuspalokunnan päällikkökurssi nro 37 päättyi Pelastusopistolla Porin VPK:n kalustopäällikkö Joonas Kekki valittiin kurssilta SSPL-stipendin saajaksi. Alla muutama Joonaksen ajatus suoritetusta kurssista. KURSSI JA KURSSIHENKI, OPETTAJIEN AMMATTITAITO? Kurssin yhteishenki oli suorastaan loistava! Kaikki kurssille osallistuneet olivat aktiivisia osallistumaan opetukseen sekä muutoinkin keskusteluun. Opettajien ammattitaito oli mielestäni hyvä, opettajat olivat paneutuneet opettaviin asioihin ja heistä huomasi kokemuksen. Opetusjakso pelastusopistolla oli hieno kokemus, oli hieno mennä valmiiseen pöytään. KURSSIN PARAS ANTI? Kurssin parasta antia oli ehdottomasti lähiopetusjakso pelastusopistolla. Siellä tietenkin harjoituspäivä harjoitusalueella. KEHITETTÄVÄÄ? Kurssin kehittämiseen on vaikea vastata. Operatiivisen johtamisen harjoittelu oli tietenkin hienoa, mutta se ei varsinaisesti palokunnan päällikön työtä ole. Operatiivista johtamista sekä rakenteellista paloturvallisuutta toivoisin itse lisää kurssille. Tuskin kurssilaisia haittaisi, vaikka kurssin pituus kasvaisi esimerkiksi kahdella päivällä siten, että lähiopetusjaksolla Kuopiossa pääsisi vielä enemmän harjoittelemaan tilannejohtamista. Kurssilta todistuksen sai 18 henkilöä. Kurssin johtajana toimi, yliopettaja Matti Hurula ja opettajana mm. yliopettaja Salla Tikkanen. Joonas Kekki. KURSSIN SUORITTANEET: Alho Jari Jämijärven VPK Jämijärvi Arvonen Valtteri Naantalin VPK Naantali Asikainen Jaakko Kaarinan VPK Turku Heinilä Kari Kuusiston VPK Kaarina Jussila Harri Ahlaisten VPK Pori Kekki Joonas Porin VPK Pori Kivikoski Tino Maskun VPK Masku Lehtinen Eetu Askaisten VPK Masku Louhevirta Toni Pöytyän VPK Pöytyä Luotonen Markus Rymättylän VPK Naantali Mattila Tommi Ruskon VPK Rusko Ollonen Tero Kiukaisten VPK Eura Pyhäranta Petri Yläneen KK:n VPK Pöytyä Riuttanen Toni Paimion VPK Paimio Saarinen Juha Köyliön VPK Köyliö Simola Mikko Vehmaan VPK Vehmaa Tuominen Jussi Metsäkylän VPK Loimaa Välimäki Martti Karvian VPK Karvia Petri Partasesta vuoden palomiesurheilija VUODEN PALOMIESURHEILIJALLE annettava Alpo Kinnusen muistopalkinto luovutettiin Pohjois-Savon pelastuslaitoksella työskentelevälle Petri Partaselle. Hän on ensimmäinen palomiesurheilija, joka on palkittu joukkuelajien edustajana. Partanen voitti rullakiekon maailmanmestaruuden viime vuonna Tšekissä. Kanadaa vastaan pelatussa pelissä Partanen palkittiin myös ottelun parhaana palaajana. Palomiesurheilija nimettiin nyt neljännen kerran. Aiemmin Suomen palohenkilöstön urheiluliiton myöntämän palkinnon ovat saaneet 2011 Mikko Salo, lajinaan crossfit, 2012 Mikko Tiensuu, penkkipunnerrus ja 2013 Tomi Muhinen, voimanosto. Sanna Kauppinen. Suomen ja Viron välille uusi pelastuspalvelusopimus KIPINÄT SUOMEN JA VIRON välinen uusi pelastuspalvelusopimus tulee voimaan Sopimuksen avulla tiivistetään maiden välistä yhteistyötä niin onnettomuuksien ennalta ehkäisyssä, niihin varautumisessa kuin pelastustoiminnan alalla yleensäkin. Se korvaa aiemman, vuodelta 1996 olleen sopimuksen. Pelastuspalveluyhteistyön tarkoituksena on ensisijaisesti suojella ihmisiä ja ympäristöä sekä omaisuutta. Sopimuksessa määrätään osapuolten toimivaltaisista viranomaisista ja yhteyspisteistä, onnettomuuksista ilmoittamisesta, keskinäisestä avunannosta sekä osapuolten yhteisistä toimenpiteistä. Pelastusoperaatioiden lisäksi sopimusta sovelletaan myös tiedonvaihtoon, koulutukseen, harjoituksiin, asiantuntijavaihtoon sekä onnettomuuksien ennalta ehkäisyä ja valmiuden parantamista koskeviin projekteihin. LISÄTIETOJA pelastusylitarkastaja Veli-Pekka Hautamäki, puh Vuoden ensihoitaja pelastaa ilman ambulanssia VUODEN ENSIHOITAJAKSI on valittu pirkkalalainen Sanna Kauppinen. Sanna Kauppisella on takanaan 13 vuoden ura ensihoidossa. Nykyisin Sanna Kauppinen vastaa perustyönsä lisäksi työpaikkansa opiskelijoista ja kuuluu defusing-ryhmään. Hän on tehnyt myös tuntiopettajan töitä alan oppilaitoksissa vuodesta Valintaperuste vuoden ensihoitajaksi oli suora vaikuttaminen poliittisiin päätöksentekijöihin kansalaisaktivismin keinoin. LISÄTIETOJA index.php/307-vuoden-ensihoitajasanna-kauppinen-pelastaa-ilmanambulanssia 12 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 13

8 KIPINÄT Oulu-Koillismaalla rajuja esityksiä leikkauksiksi Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen johto pyysi huhtikuun alussa lausuntoja pelastustoimen kustannusleikkauksiksi asianosaisilta tahoilta. Lausuntopyynnön mukaan kokonaisleikkaustarve on euroa. Lehden painoon mennessä lausuntojen yhteenvetoa ei ollut saatavilla. Tilannetta seurataan Palokuntalainen-lehden uutiskirjeessä (ilmestyy keskiviikkoisin) ja lehden nettisivuilla. TEKSTI PEKKA KOIVUNEN KUVA SECAPP Tekstiviesteistä mobiilidataan KIPINÄT Viestintäjärjestelmän pilotointi käyntiin TOIMENPIDE SIVUTOIMISEN henkilöstön kurssimuotoinen koulutus virkatyönä toteutettavaksi PALOKUNTAYHTEISÖJEN yhdistyskorvauksien lopettaminen NUORISO-OSASTOJEN toiminta-avustusten lopettaminen HÄLYTYSVASTEIDEN tarkistaminen (vastemuutokset) KEMPELEEN JA OULUNSALON paloasemien toiminnan yhdistäminen = käytännössä Oulunsalon sopimuspalohenkilöstön irtisanominen (toim.huom.) OIJÄRVEN PALOASEMAN lakkauttaminen KÄYLÄN PALOASEMAN lakkauttaminen SYÖTTEEN PALOASEMAN lakkauttaminen SIVUTOIMISEN HENKILÖSTÖN varallaolotehtävien vähentäminen max. VAPAAPALOKUNTIEN VALMIUSKORVAUKSIEN vähentäminen max. PÄÄLLYSTÖVIRKOJEN MÄÄRÄN vähentäminen (1½ virkaa) PÄÄLLYSTÖN JOHTAMISVALMIUDEN (P20, P30, P31, P32) uudelleenjärjestelyt VUOSILOMASIJAISTEN MÄÄRÄN vähentäminen max. VAKINAISEN MIEHISTÖN määrän vähentäminen VESISUKELLUSTOIMINNAN LOPETTAMINEN MERIPELASTAJIEN VASTIKKEELLISEN sopimuksen lopettaminen. SÄÄSTÖVAIKUTUS /VIRKA KOMMENTTI OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLAITOKSESSA on edessä merkittävät arvovalinnat. Toteutuessaan sopimushenkilöstöön kohdistuvat säästöt aloittaisivat koko järjestelmän alasajon pelastuslaitoksen alueella ja lopputuloksena olisivat vaatimukset ammattihenkilöstön määrän lisäämiseksi, jotta pelastustoimen valmius säilyisi edes nykyisellä tasolla. Kyseisen vaihtoehdon kustannusvaikutuksia voi vain arvailla. Ehdotukseen on lisäksi sisällytetty ns. mahdottomia esityksiä, joita ovat muun muassa vesisukellustoiminnan lopettaminen ja vakinaisen miehistön vähentäminen. Myös vuosilomasijaisten määrän vähentäminen aiheuttaisi suorittavalle portaalle ongelmia. Lausunnon laatijatahon asiantuntemuksen asettaa kyseenalaiseksi termi vapaapalokunta. Jyväskyläläinen Magister Solutions Oy ja Pomarkun VPK ovat tehneet sopimuksen uuden, mobiilidatapohjaisen hälytys- ja seurantajärjestelmän pilotoinnista. Kokeilu- ja kehitysaika kestää vuoden 2015 loppuun. Pilotoinnin tavoitteena on saada aikaiseksi ja markkinoille pelastushenkilöstön kaksisuuntainen viestintäjärjestelmä. SISÄMINISTERIÖN PELASTUSOSASTON asettama työryhmä luovutti pelastusylijohtaja Pentti Partaselle pelastushenkilöstön hälyttämisjärjestelmää käsitelleen raportin vuonna Raportti ja sen toimenpide-esitykset ovat edelleen pääosiltaan ajantasaisia, sanoo ylitarkastaja Mikko Jääskeläinen pelastusosastolta. Hän seuraa käynnissä olevaa pilotointia suurella mielenkiinnolla. Ideaalitilanne olisi, että hälytysjärjestelmä on valtakunnallisesti yhdenmukainen. Nykyisin markkinoilla olevat mobiilidataratkaisut tekstiviestivarmennuksin tarjoavat hyviä vaihtoehtoja nykyisille järjestelmille. Kilpailutus- ja tietoturva-asiat tulee tietenkin selvittää. Palokunnan päällystöllä on jatkuvasti tiedossa hälytyksiin saatavilla oleva henkilöstö. Jos hälytysosaston jäsen ei SECAPP-JÄRJESTELMÄN OMINAISUUKSIA: JÄRJESTELMÄ TOIMII älypuhelimeen asennettavalla applikaatiolla. Ne, joilla ei ole älypuhelinta, saavat hälytyksen tekstiviestinä. HÄLYTYSVIIVE ON sekunnista muutamaan sekuntiin siitä, kun hätäkeskuksesta annetaan hälytysilmoitus. PUHELIMEEN ILMESTYY kaksi kuvaketta: tulen, en tule. Jos lähdet hälytykseen, painat tulen - kuvaketta. PALOKUNNAN YKSIKÖN- JOHTAJAT ja päivystävä palomestari voivat seurata muodostelman rakentumista reaaliajassa puhelimillaan tai tietokoneella. PALOASEMAN MONITORI kertoo hälytykseen tulevat. ole saatavilla esim. matkan tai sairauden vuoksi, hänen tilansa on Ei käytettävissä. Saatavuusilmoituksen voi tehdä puhelimen applikaatiolla. Järjestelmää voidaan käyttää palokunnan sisäiseen viestintään. Pomarkussa on vankka kokemus niin päätelaite- kuin palvelinpohjaisesta hälytysseurannasta. Olemme käyttäneet kahta eri järjestelmää. Ensin kokeilimme vuoden verran Vaahtotykkiä. Palohäly-järjestelmä on ollut käytössä kolme vuotta, kertoo Pomarkun VPK:n puheenjohtaja Jani Valli. Aika on ajanut ohi molempien käyttämiemme järjestelmien. Siksi odotamme paljon Secappilta. Muutaman viikon käyttökokemusten perusteella ainakin sisäinen viestintä pelaa hyvin. Pomarkussa kokeilu etenee siten, että sisäistä viestintää on kokeiltu huhtikuun ajan ja hälytysominaisuus otetaan käyttöön lähikuukausina. Haluamme järjestelmään myös hyvät raportointiominaisuudet. Näiden pilotointiin pääsemme syyskaudella, päättää Jani Valli. 14 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 15

9 KIPINÄT KIPINÄT Toimintakertomus 2014 Elina Ravantti Hallitusnainen Tammisalon VPK 1 Toimituksen valinta: Tammisalon VPK:lla paras toimintakertomus SOPIMUSPALOKUNTAYHDISTYKSET JOUTUVAT jo yhdistyslain mukaan laatimaan vuosittain toimintakertomuksen. Monille yhdistyksille toimintakertomukset ovat välttämätön paha. Niihin ei satsata eikä niitä käytetä esimerkiksi palokunnan ulkoisten suhteiden hoitoon. Kuitenkin useat palokunnat ovat oivaltaneet toimintakertomuksen oivaksi välineeksi kertoa toiminnastaan sidosryhmilleen. Palokuntalainen-lehden toimitukseen tulee keväällä joukko toimintakertomuksia eri puolilta maata. Näistä ylivoimaisena ykkösenä on melkein millä tahansa mittarilla mitattuna Tammisalon VPK:n opus. Kultaa ja kunniaa Helsingin Tammisaloon! LISÄTIETOJA TAMMISALO Tammisalolaisten tuotos on imuroitavissa osoitteessa: Luolalan paloasema käyttöön Naantalissa URAKKAHINNALTAAN 5,5 MILJOONAN euron paloasema vihittiin käyttöön Naantalissa maaliskuussa. Aseman kerrosala on 2434 m 2 ja piharakennuksen 293 m 2. Kiinteistön omistaa Naantalin kaupunki. Vuorovahvuus asemalla on (päivystävä palomestari Länsi P3, paloesimies, ylipalomies ja neljä palomiestä). Sairaankuljetusvahvuus on 0+6 (3 ambulanssia ja 6 sairaankuljettajaa/ensihoitajaa vuorossa). Lisäksi asemalla työskentelevät asemamestari, toimistonhoitaja ja neljä palotarkastajaa. Asemalle on sijoitettu päivystävän palomestarin ajoneuvo, vakinainen pelastusyksikkö, miehistöauto, kemikaalintorjuntayksikkö, B-luokan vene, F-luokan vene, hydrokopteri, sopimuspalokunnan pelastusyksikkö ja miehistöauto. Lisäksi asemalla päivystää kolme ambulanssia. NAANTALI SSPL:N HALLITUKSESSA on usean vuoden jälkeen myös kauniimman sukupuolen edustaja. Työterveyslaitoksella Tampereella työskentelevä asiantuntija Elina Ravantti valittiin liiton hallitukseen yksimielisesti. Samalla valinnalla SSPL sai myös yhden, vielä äänettömän edustajan kokouksiinsa. Elina odottaa nimittäin esikoistaan. Vuonna 1981 Ylöjärvellä syntynyt Elina asuu aviomiehensä kanssa Lempäälän Kuljussa omin käsin ja omasta puusta rakennetussa omakotitalossa. Tampereen lyseon lukiossa vuonna 2000 suoritetun ylioppilastutkinnon jälkeen Elina oli toista vuotta peruskoulussa koulunkäyntiavustajana tehden lukuisia opettajien sijaisuuksia. Liiketalouden tradenomin opinnot veivät vuodeksi Lahteen, ja tutkinto valmistui Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna KASVO ELINA RAVANTTI 2006, jonka jälkeen työkokemusta tuli muun muassa johdon assistenttina Tampereen Puhelimella ja myyntineuvottelijana Alma Medialla. Kauppatieteen maisteriksi Elina opiskeli Porissa Turun Yliopiston kauppakorkeakoulussa vuonna Tämä pätevöitti hänet nykyiseen työhönsä työhyvinvoinnin asiantuntijaksi. Hänen tehtävänään on auttaa työpaikkoja kehittämään esimiestoimintaa, henkilöstön hyvinvointia ja työturvallisuutta. Aiemmin lavatanssia harrastanut Elina Ravantti päätti neljä vuotta sitten lähteä mukaan palokuntatoimintaan. Lempääläläisen Sääksjärven VPK:n hälytysosastoon kuuluvalla Elinalla on takana jo toistasataa hälytystehtävää. Harjoituksiin hän osallistuu joka maanantai. SSPL:n hallitustyöskentelyyn hän tuo aina ajankohtaisen työhyvinvoinnin ja -turvallisuuden asiantuntemusta. Omakotitalo Unelma, joka toteutuu kovalla työllä Palokunta Hienoa toimintaa 16 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN Cheek Energiaa :) Työpaikkakiusaaminen Älytöntä tuloksen ja elämän tuhlaamista Mielielokuva Seitsemän? (kovin vähän viitsin katsoa..) Venäjä Aamuaurinko Intohimo Leivokset Odotus Ihme juttu LYHYET Maanantaiaamu Uusia haasteita Terveisesi pelastusalan päättäjille Turvataan teoilla tulevaisuus

10 KIPINÄT KIPINÄT PALOKUNTANUORET TAPAHTUMAKALENTERI 2015 Matti Hynninen ja Elina Ravantti. Muutoksia SSPL:n hallituksessa SUOMEN SOPIMUSPALOKUNTIEN LIITTO piti vuosikokouksensa maaliskuussa Helsingissä. Liiton perustamisesta saakka hallituksessa istunut Pekka Koivunen Pomarkun VPK:sta ja varapuheenjohtajana toiminut Janne Tienpää Viljakkalan VPK:sta jättäytyivät pois hallitustyöskentelystä. Uudet hallituksen jäsenet ovat Matti Hynninen, 40 v, Karhulan VPK:sta ja Elina Ravantti, 33 v, Sääksjärven VPK:sta. Palokuntanuorten OMA OSIO! KESÄKUU Kupe viikonloppuleiri Tuusulan Metsäpirtti HEINÄKUU KUUTTI rakennusleiri Idis palokuntanuorten leiri / rakennusleiri Sammutustyökurssi KUUTTI palokuntanuorten leiri FEENIX palokuntanuorten leiri Palokamu palokuntanuorten leiri FSB sommarläger Gyltö 2015 Idis palokuntanuorten leiri 4.7. Idis palokuntanuorten leiri /purkuleiri LSPeL -palokuntaleiri TuliHukka Rovio palokuntanuorten leiri Tiedot kerätty HAKA-rekisteristä. Taipalsaari, Puolustusvoimien ampuma-alue Martinniemen koulu, Oulu Tervo Padasjoki Taipalsaari, Puolustusvoimien ampuma-alue Tervo Gyltö Fort på Korpo Martinniemen koulu, Oulu Martinniemen koulu, Oulu Mynämäki Palotarus kurssi- ja leirikeskus TOUKOKUU 6.5. SPPL: Sosiaali- ja terveysalan turvallisuusfoorumi SPPL: Hyödynnä Pelsu Pelastussuunnitelma -koulutus SPPL: MC Fire Officers kokoontuminen SPPL: Hyödynnä Pelsu Pelastussuunnitelma -koulutus SPPL: Tulitöiden kurssinjohtajapäivät SPPL: Pelastusalan tennisturnaus Palokuntien SM 2015 JEHU-malja Jyväskylä Vantaa Uusikaupunki Jyväskylä Vantaa Vantaa Pori FSB årskongress Esbo KESÄKUU Palomiesurheilu: Yleisurheilu Päijät-Häme INTERSCHUTZ 2015 Hannover, Saksa SPPL: Palopäällystö-golf Muurame Palomiesurheilu: SM-jalkapallo Espoo Palokuntalainen ilmestyy HEINÄKUU Palomiesurheilu: Ammunta Palomiesurheilu: Lentopallo Turku ELOKUU Palomiesurheilu: Golf Pori Palokuntalainen ilmestyy SYYSKUU SPPL: Nuohousalan ja Vantaa pelastusviranomaisten neuvottelupäivät SPPL: JVT Auktorisointikoulutus Vantaa Palomiesurheilu: Suunnistus Tampere LOKAKUU SPPL: Sivutoimisen ja Lahti vapaaehtoispäällystön opintopäivä Palomiesurheilu: Uinti Riihimäki Palomiesurheilu: Voimailu/soutu SPEK: Nais- ja nuorisotyön syysopintopäivät Palokuntalainen ilmestyy MARRASKUU Tiedot on kerätty laitosten ja palokuntien tiedottajilta sekä järjestäjien nettisivuilta. Julkaisemme sitoumuksetta tietoja pelastusalan tapahtumista yms. Tiedot osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi Raisio SPPL: Vesisukellusseminaari avoin SPPL: Onnettomuuksien Turku ehkäisyn opintopäivät SPPL: Operatiiviset Helsinki opintopäivät Palomiesurheilu: Salibandy Helsinki Finn Sec- Kansainväliset turvallisuusalan messut Helsinki JOULUKUU SPPL: Jouluseminaari ja jouluglögit Palokuntalainen ilmestyy Avoin 18 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 19

11 Työturvallisuus osa I INFO Lainsäädäntö TYÖTURVALLISUUTTA KOSKETTELEVA SÄÄNNÖSTÖ SUOMESSA KÄ- SITTÄÄ NOIN 60 ERILLISTÄ SÄÄDÖSTÄ. KESKEISIMPIÄ NÄISTÄ OVAT: Työturvallisuuslaki Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta tasa/2006/ ?search[ type]=pika&search[pika]=laki%20 ty%c3%b6suojelun%20valvonnasta%20ja%20ty%c3%b6paikan%20 ty%c3%b6suojeluyhteistoiminnasta Tavoitteena turvallisempi palokunta Työturvallisuuteen kiinnitetään yhä suurempaa huomiota niin ammatti- kuin sopimuspalokunnissa. Menneillä vuosikymmenillä palokunnissa ollutta machomeininkiä ei enää esiinny kuin poikkeustapauksissa. Keskustelu pelastushenkilöstön turvallisuudesta on nykyään monipuolista ja asiallista. Erilaisten suojainten ja aiempaa turvallisempien toimintatapojen käyttö on palokuntien arkipäivää. Palokuntalainen-lehti syventyy tutkimaan palokuntien työympäristöön ja työturvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä tässä ja seuraavissa numeroissa. Sarjan aloittaa artikkeli puhtaasta paloasemasta. Työsopimuslaki Työaikalaki Vuosilomalaki Laki nuorista työntekijöistä Työterveyshuoltolaki TYÖTURVALLISUUS LYHYESTI TYÖTURVALLISUUS ON työpaikan oma-aloitteista turvallisuuden hallintaa. Työturvallisuutta toteutetaan työsuojelun avulla. Jokainen työntekijä on velvollinen osaltaan toteuttamaan työsuojelua. Työsuojelutoimintaa työpaikalla edistetään työsuojeluyhteistyön avulla (Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta). Työturvallisuuslaki edellyttää, että kaikki työntekijät perehdytetään työpaikan haitta- ja vaaratekijöihin sekä opetetaan käyttämään turvallisia työtapoja. Turvallinen työskentely on suunnitelmallista ja perustuu ennakolta hyviksi todettuihin käytäntöihin. Keskeistä työturvallisuudessa on riskienhallinta. Jokaisen työntekijän ammattitaitoon kuuluu, että tuntee työnsä vaarat ja haitat ja osaa edistää työturvallisuutta. Suomessa työsuojelusta vastaa lain mukaan työnantaja. Työpaikoilla toimii lain velvoittamana työsuojelupäällikkö ja työsuojeluvaltuutettu. Työterveyshenkilöstö ja työterveyshuolto vastaavat käytännön työterveyden järjestämisessä yhdessä yrityksen henkilöstöhallinnon kanssa. Palokunta ja työsuojelu Ammattipalohenkilöstön ja henkilökohtaisen sopimuksen omaavien sopimuspalokuntien kohdalla vastuukysymykset ovat yksiselitteiset. Palokunta rinnastetaan työsuojelumielessä yritykseen. Vapaaehtoinen palokunta on juridinen yhteisö, jonka on omalta osaltaan noudatettava työturvallisuuteen liittyvää säännöstöä. Vpk-muotoisen sopimuspalokunnan hälytysosaston jäsenen työnantaja on palokuntayhdistys. Sopimuspalokuntalaiset työturvallisuudesta: PALJON PETRATTAVAA VIIME SYKSYNÄ tehdyssä SSPL:n Sopimuspalokuntabarometrissä kysyttiin sopimuspalokuntalaisten mielipidettä työturvallisuuteen liittyvien asioiden hoidosta palokunnissa. Noin puolet vastanneista kokee tilanteen vain kohtalaiseksi tai välttäväksi. Joka kahdeskymmenes pitää työturvallisuusasioiden hoitoa ,5 40,1 32,1 huonona. Kysymykseen vastasi 2015 henkilöä, joten tuloksen voidaan katsoa olevan tilastollisesti hyvin pätevän. Kuinka hyvin arvioit lakisääteisten työturvallisuusasioiden olevan kunnossa palokunnassasi (suunnitelmat, riskiarviot, vuosittainen seuranta, organisoituminen, asianmukaiset suojavälineet edellä mainittujen toteuttamiseksi)? Erinomaisesti Hyvin Kohtalaisesti Välttävästi Huonosti En osaa sanoa /en tiedä 11,7 Vastanneita yhteensä ,7 5,9 20 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 21

12 TEKSTI JARKKE LAHTI KUVAT JARKKE LAHTI, PUHDAS PALOASEMA - TOIMINTAMALLI, PIXABAY Työturvallisuus osa I Ajatus terveellisemmästä työympäristössä palokunnissa on viime vuosina noussut vahvasti keskusteluun. Keski-Suomen pelastuslaitoksen piiristä lähtenyt Puhdas paloasema -hanke on tuonut esiin monipuolisesti laajan ongelmakentän, mikä liittyy niin ammatti- kuin sopimushenkilöstönkin arjen työturvallisuuteen. Hankkeen suositukset ovat helposti otettavissa käyttöön jokaisessa palokunnassa. Puhtautta jokaiselle paloas emalle Puhdas paloasema -hankkeen primus motor on ollut paloesimies Jarkke Lahti. Hänet nimettiin Vuoden 2014 palomieheksi perusteluna muun muassa paremman työympäristön eteen tehty työ. Koko hankkeen perusajatuksena ja tarkoituksena on ollut ja on edelleen terveempi palomies/sopimuspalokuntalainen, sanoo Jarkke Lahti. Meillä Keski-Suomessa hankkeen aloitus vuonna 2011 osui hyvään saumaan, koska noina aikoina laitoksessamme otettiin käyttöön kolme uutta paloasemaa, ja uusia oppeja saatettiin heti soveltaa käytäntöön. Ensimmäisinä käytännön toimenpiteinä otettiin käyttöön kuljetusastioita likaantuneille varusteille ja erilaisia suojaimia. Myös henkilöstön koulutus alkoi. Mallia haettiin Ruotsista Keski-Suomen hanke noudattaa pitkälti ruotsalaista, niin sanottua Skellefteån mallia. Skellefteån pelastuslaitoksella arvioitiin ensin erilaisissa työtehtävissä muodostuvat altistumiset ja kehitettiin aiempaa turvallisemmat toimintamallit ja rutiinit. Palomiehet koulutettiin kehitettyihin uusiin toimintatapoihin ja menetelmiin, ja lopputuloksena huomattiin altistavien tilanteiden vähenevän. Tämän havainnon myötä omaksuttiin useita turvallisempia työtapoja, kertoo Jarkke Lahti. Pelastushenkilöstön altistumisriskit ovat merkittäviä Pelastushenkilöstön suurimmat riskit altistumiselle ovat tulipaloissa. Saastuneen materiaalin koskettamisessa koskettaja altistuu aina haitallisille aineille. Savusukelluksessa ja jälkiraivauksessa pelastushenkilö on alttiina mitä erilaisimmille aineille. Myös jälkivahinkojen torjuntatyö luetaan merkittäväksi altistajaksi. Oman lukunsa muodostavat vaarallisten aineiden onnettomuudet, joissa haitallisten aineiden kirjo on huomattavan laaja, kuitenkin niin, että yksittäisessä onnettomuudessa kyseessä on yleensä yksi aine. Puhdas paloasema -hankkeen perusteena ovat useat tieteelliset tutkimukset altistumisesta haitallisille aineille. Lähdeluettelo on tämän artikkelin lopussa. Riskien vähentäminen on jokaisen asia Puhdas paloasema -hankkeen ohjeet yksittäiselle henkilölle ovat yksinkertaiset ja selkeät, vakuuttaa Jarkke Lahti. Käytetään asiaankuuluvia suojaimia koko toiminnan ajan ja vältetään erityisesti nokikontaktia, siinä se. Ilmassa olevat epäpuhtaudet vältetään hengityssuojaimilla ja likaisia pintoja, varusteita ja työvälineitä kosketettaessa käytetään asianmukaista suojavaatetusta. Jarkke Lahti painottaa tiettyjen, tehtävän jälkeisten rutiinien merkitystä. Itsestään selvää on, että altistumisten välttäminen vaatii käytetyn kaluston ja varusteiden kuljettamisen erillään henkilöstöstä. Ollaan sitten tilannepaikalla tai asemalla, kalusto pitää huoltaa ohjeiden mukaan suojaimia käyttäen. 22 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 23

13 Työturvallisuus osa I TEHTÄVÄT, JOISSA HUOLTOON ON KIINNITETTÄVÄ ERITYISTÄ HUOMIOTA TULIPALOT, JOISSA VARUSTEET LIKAANTUVA Savusukellustehtävät Jälkisammutus- ja raivaustehtävät Maastopalot tarvittaessa Autopalot tarvittaessa VAARALLISTEN AINEIDEN ONNETTOMUUDET Kemikaalialtistuneet varusteet, työkalut ym. JÄLKIVAHINKOJEN TORJUNTA (JVT) AINA KUN NÄHDÄÄN TARPEELLISEKSI TEHTÄVÄN AIKAINEN SUOJAUTUMINEN HUOM! LETKUKALUSTO TULISI PESTÄ VUOROKAUDEN KULUESSA KÄYTÖSTÄ (HOMEHTUU KULJETUSASTIOISSA). ERITTÄIN LIKAISILLE LETKUILLE LIOTUS KULJETUSASTIASSA TAI LETKUNPESUPAIKALLA OLEVASSA ALTAASSA (LIOTUS ESTÄÄ MYÖS PÖLYÄMISTÄ). TOIMENPITEET TEHTÄVÄN JÄLKEEN AJONEUVOSSA ON kevyet asut, jotka puetaan tarvittaessa päälle asemalle siirtymisen ajaksi. TARVITTAESSA HENKILÖSTÖLLE tuodaan puhtaat ja kuivat varusteet. LIKAISET VARUSTEET ja työvälineet kuljetetaan erillään henkilöstöstä (ei ajoneuvon hytissä) joko ajoneuvon kalustotilassa tai erillisissä kuljetusastioissa. SAMMUTUSVARUSTEET LAITETAAN pesupusseihin ja pussit kalustotilaan. PAINEILMALAITTEET JA käytetty kalusto kuljetetaan asemalle kalustotilassa. PIENET MÄÄRÄT letkua kuljetetaan asemalle kalustotilassa. SUUREMMAT MÄÄRÄT letkua ja kalustoa kuljetetaan asemalle eri ajoneuvolla ja erillisissä astioissa. SIJOITETAAN AJONEUVOT turvallisesti, etäälle palavasta kohteesta, mielellään tuulen yläpuolelle. VAIN TARVITTAVA henkilöstö päästetään pahiten altistavalle alueelle. MÄÄRITELLÄÄN TARVITTAVA suojaustaso. Käytetään paineilmalaitteita koko tehtävän ajan. KÄYTETÄÄN SUOJA-ASUJA sekä aluskäsineitä koko tehtävän ajan. KEVENNETTÄESSÄ VARUSTUSTA käytetään tehtävän vaatimaa suojaustasoa, suoja-asut ja hengityksensuojaimet. HUOLTOTOIMENPITEET ASEMALLA OMA YKSIKKÖ ajetaan paloasemalle tullessa pesupaikalle, jossa ajoneuvosta tyhjennetään likainen kalusto, paineilmalaitteet ja pesupusseissa olevat varusteet. PESUPAIKALLA TEHDÄÄN: Paineilmalaitteiden karkea pesu Käytetyn kaluston pesu (huuhtelu jo tilannepaikalla) Ajoneuvon pesu ja puhdistus HUOLLON AIKANA KÄYTETÄÄN ASIANMUKAI- SIA SUOJAIMIA TILANTEEN JA LIKAISUUDEN MUKAAN: Suoja-asut Esiliinat Kemikaalinkestävät käsineet Silmäsuojaimet Tarvittaessa hengityssuojaimet (varustehuollossa, letkunpesussa ja paineilmalaitteiden karkeapesussa kevyt P2 tai P3 luokan suojain) SAMMUTUSJALKINEET HUUHDELLAAN jo tilannepaikalla. KYPÄRÄLLE KÄSINPESU pesuhallissa. SAMMUTUSKÄSINEET PESTÄÄN päältä käsin tai pesuohjeiden mukaan koneessa. PAINEILMAPULLOJEN SUOJAPUSSIT pestään pesukoneessa ohjeiden mukaan. 24 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 25

14 Työturvallisuus osa I Puhdas paloasema ei toteudu ilman koulutusta ja motivointia. JARKEN TEESIT Edellä esitetyt suojautumissuositukset ovat Jarkke Lahden mukaan käyttöönotettavissa jokaisella paloasemalla. Jokaisella paloasemalla tulisi olla pesukone varusteiden pesuun. Suosituksena on pestä sammutusvarusteet omassa koneessaan. Lahden mukaan jokaisella paloasemalla tulee tehdä riskinarvio ja korjata mahdolliset ongelmakohdat. Puhtaiden ja likaisten tilojen määrittelystä on hyvä alkaa. Puhdas paloasema ei toteudu ilman koulutusta ja motivointia. Paloaseman viihtyvyys paranee ja tuloksena on terveempi palomies/sopimuspalokuntalainen, päättää puhtaan työympäristön ansioitunut esitaistelija, paloesimies Jarkke Lahti. LINKKEJÄ JA VINKKEJÄ KUOPION ALUETYÖTERVEYSLAITOKSEN SEKÄ PELASTUSOPISTON TUTKIMUKSET SAVUSUKELLUSOPETTAJIEN ALTISTUMISESTA (2004 ) Palokohteiden savu-, noki- ja kemikaalijäämät ja niiden vaikutukset työturvallisuuteen, polttokokeet ja altistumisen arviointi, Kati Tillander, Helena Järnström & Tuula Hakkarainen: VTT, Juha Laitinen, Mauri Mäkelä & Panu Oksa: Työterveyslaitos, 2008 PALOKOHTEIDEN SAVU-, NOKI- JA KEMIKAALIJÄÄMÄT JA NIIDEN VAIKUTUKSET TYÖTURVALLISUUTEEN, osa 2, polttokokeet, case-tutkimukset ja altistumisen arviointi, Kati Tillander, Tuula Hakkarainen, Helena Järnström & Tuomas Paloposki: VTT, Juha Laitinen, Mauri Mäkelä & Panu Oksa: Työterveyslaitos, 2009 KEMIKAALIALTISTUMISEN VÄHENTÄMINEN PALOKOHTEISSA, Juha Laitinen, Mauri Mäkelä & Panu Oksa: Työterveyslaitos, Tuula Hakkarainen, Kati Tillander & Tuomas Paloposki: VTT, 2010 SP TECHNICAL RESEARCH CENTER OF SWEDEN Swedish Civil Contingencies Agency Work Environment Authority 26 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 27

15 PERSOONA PERSOONA SPALin puheenjohtaja Ilkka Mustakangas: Tulevaisuuden palomies on monitaito-osaaja Viime marraskuussa Suomen Palomiesliiton liittokokous valitsi liitolle uuden puheenjohtajan suurella äänten enemmistöllä. Tehtävään valittu vihtiläinen Ilkka Mustakangas sai heti tehtäväkseen liiton uuden toimintamallin sisäänajon. Hän näkee tärkeänä tehtävänään myös palomiehen tehtäväkentän määrittelyn vastaamaan tulevaisuuden tarpeita. Neljän tuhannen jäsenen Palomiesliiton puheenjohtajan kausi kestää kaksi vuotta kerrallaan. TEKSTI JA KUVAT PEKKA KOIVUNEN Ilkka Mustakangas on syntyi vuonna 1961 kunnan palopäällikön perheeseen Vihannissa. Suvun perinteitä jatkaa myös Ilkan poika Mikko, joka toimii palomiehenä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen Mikkelän asemalla. Ilkka suoritti palomieskurssin vuonna 1983 ja täydensi koulutustaan seuraavina vuosina sairaankuljettajan ja pelastussukeltajan kursseilla. Tänään Mustakangas toimii yhtenä kolmesta päätoimisesta työsuojeluvaltuutetusta Espoon kaupungin palveluliiketoimen palveluksessa. Ilkan avopuoliso toimii anestesiasairaanhoitajana Lohjan sairaalassa. Pariskunta asuu Vihdin kirkonkylässä. Ilkka harrastaa monipuolisesti liikuntaa. Useita maratoneja aiemmin juossut Ilkka harrastaa tänään hiihtoa ja pyöräilyä. Juniorien valmennuksessa hän ehti olla mukana seitsemän vuotta. Ilkka liikkuu kesäisin myös 1500 kuutioisella Kawasakilla. Ammattiyhdistystoimintaan Ilkka Mustakangas tuli paikallisyhdistyksen kautta. SPALin hallituksessa hän on ehtinyt istua kymmenen vuotta. ISÄNTÄNÄ VALTIO VAI KUNNAT? Tällä hetkellä kuntavetoiselle pelastustoimelle ei ole reaalista vaihtoehtoa. PELASTUSTOIMI TURVALLISUUDEN TAVARATALO, TIETOTOIMISTO VAI JOKU MUU? Kuulostaa tulevaisuuden visiolta, jota ovat maalailleet monet tahot. Tulevaisuuden pelastajan tulee kuitenkin olla monitaitoosaaja, oman ammattinsa asiantuntija. Olkoon pelastustoimi rooliltaan ja luonteeltaan mikä tahansa. ONKO PUHE PELASTUSTOIMEN SIRPALOITUMISESTA VAILLA KATETTA? Jos tarkoitat sitä että pelastustoimessa on liikaa erovaisuuksia alueellisesti palvelun tuotannossa ja palvelun laadussa, niin kyllä pelastustoimi on sirpaloitunut. Yhdistämällä alueita saataisiin palvelun laatu tasaisemmaksi, niin sopimus puolella kuin myös ammattipalokuntien puolella. MISSÄ JAMASSA ON MIELESTÄSI ALAN TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISTOI- MINTA? Tutkimus- ja kehittämistoiminnassa ollaan vielä vaatimattomalla tasolla. Koulutuksen kehittämisen kautta saadaan asiaan parannusta. Alan oma korkeakoulututkinto toisi korjausta asiaan. ONKO PELASTUSALAN AMMATTIKOULUTUS KOHDALLAAN? Pelastusalan koulutusuudistukseen pitää panostaa muovaamalla esimerkiksi pelastajatutkinto amk-tasoiseksi ja alan tutkinnot kilpailukykyisiksi muiden alojen tutkintoihin nähden. Suuntana on asiantuntijaorganisaatio, jota ei saavuteta muuten kuin koulutusta kehittämällä. Ei pidä unohtaa vanhempaa kaartia. Myös heidän kouluttautumismahdollisuuksiaan pitää tukea täydennyskoulutuksen avulla. ENTÄ SOPIMUSHENKILÖSTÖN KOULUTUS? Sopimushenkilöstö on osa pelastustointa ja heidän koulutustarpeensa on lähdettävä pelastuslaitoksen tarpeiden näkökulmasta; minkälaisella osaamisella on tarvetta ja miten sopimuspalokunta pystyy vastaamaan näihin tarpeisiin. Se on mielestäni oikeanlaista resurssin käyttöä molemmin puolin. UUSI TESTAUSOHJE? Tuleva ohje on sisällöltään kannustava ja sen tarkoituksena on määritellä tarkemmin fyysisen toimintakyvyn arviointi. Ohjeen tarkoituksena on myös kannustaa pelastustoimessa toimivaa henkilöstöä osallistumaan fyysisen kunnon arviointiin, ja siitä saadun palautteen perusteella kehittämään omaa fyysistä toimintakykyään. Tavoitteena on, että fyysinen toimintakyky mahdollistaisi pelastustoimintaan osallistumisen koko työuran ajan. PELASTUSALAN NIMIKKEET, KÄSITTEISTÖ JA TUNNUKSET OVAT MITÄ OVAT, VAI OVATKO? Alan ammattihenkilöstön edustajan näkökulmasta, ja myös kansalaisen näkökulmasta katsottuna, olisi hyvä, jos tunnukset eivät olisi niin samankaltaisia. On olemassa paljon esimerkkejä, joissa sekoitetaan esimerkiksi sopimuspalokuntalainen ja ammattihenkilö. Pelastusalan ammattilainen on virkamies, joka käyttää viranomaisille annettua päätösvaltaa ja kantaa viranomaisen vastuuta päätöksistään. Jo sen vuoksi tunnukset eivät saisi sekoittua. Tämä ei tarkoita sitä, että me emme mahtuisi yhdessä pelastustoimeen, vaan sitä, että jokaisen toimijan tulee tiedostaa oma sijaintinsa pelastustoimessa. 28 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 29

16 PERSOONA LÄMPÖKAMERAMIES Skumppanuusverkosto nyt! Uskon, että tulevaisuudessa palomiehet ovat saman katon alla. PALOMIES ON SELVÄ VANHA TERMI. MILTÄ MAISTUU SANA SOPIMUSPA- LOMIES? Palomies on vanha perinteinen ja kunniakas termi, sopimuspalomies sana ei oikein maistu minulle. Ehdottaisin käyttöön sanaa sopimuspalokuntalainen. MIKSI PALOMIEHET SUOMESSA EIVÄT MAHDU SAMAN KATON ALLE? On muistettava, että jokaisella on järjestäytymisen vapaus, mutta vain tekemisen ja tulosten kautta saavutetaan kentän luottamus. Taustalla tässä on vanhaa järjestöristiriitaa. Uskon, että tulevaisuudessa palomiehet ovat saman katon alla. PELASTUSALAN HENKILÖSTÖRYHMIEN SUHTEET TÄNÄÄN? Henkilöstöryhmien suhteet pelastusalalla ovat meidän näkökulmastamme kohtalaisen hyvät. Asiat hoidetaan asioina. Kaikkiin suuntiin on rakennettu hyvät keskustelusuhteet. Edunvalvontatyössä tulee näkemyseroja, joista pitää saada lopputulema, jonka kanssa kumpikin osapuoli pystyy elämään. TYÖNJAKO AMMATTI- JA SOPIMUSPALOKUNTIEN KESKEN? Pelastusalan ammattilaiset ovat oman alansa asiantuntijoita, joten he kantavat pääasiallisen vastuun operatiivisesta ja ennaltaehkäisevästä työstä. Sopimuspalokunnat tuottavat lisäarvoa kunkin pelastuslaitoksen tarpeiden mukaisesti, toisilla alueilla enemmän ja toisilla alueilla vähemmän. Kyse on resursoinnista. HÄTÄKESKUSUUDISTUS KAHDENKYMMENEN VUODEN SUURI MUNAUS- KO? Uudistus on tuonut mukanaan niin hyvää kuin myös huonoa. Positiivisina asioina voin mainita, että salien roolit ovat selkeytyneet, vaativaan tehtävänseurantaan perehdytään paremmin, koulutus on joiltain osin parantunut sekä toimintamallit ovat eri keskusten ja työvuorojen välillä yhtenäistyneet ainakin teoriassa. Edunvalvojan näkökulmasta se tärkein asia on, että HALlin luottamusmiesverkosto on kattava ja pääluottamusmies on luonut hyvät yhteydet keskushallintoon. Sitten se negatiivinen puoli: Erica-tietojärjestelmä antaa odottaa itseänsä. Kehitystyöhön on palanut rahaa suuria summia. Herää tietenkin kysymys, olisiko ollut järkevämpää tässä taloustilanteessa kehittää nykyistä järjestelmää. Aluetuntemus alueiden laajentuessa on heikentynyt, mikä aiheuttaa kovat vaatimukset päivystäjän taidoille paikantaa ilmoittaja. Henkilöstön väheneminen näkyy työssäjaksamisessa ja työhyvinvoinnin heikkenemisenä. Se näkyy myös sairauspoissaololukujen kasvuna, työhön väsymisenä ja loppupelissä henkilöstön vaihtuvuutena. Myös huoli tulevaisuudesta ja keskusten lukumäärä mietityttää. MITÄ MIELTÄ OLET MAANPUOLUSTUKSESTA JA PELASTUSTOIMEN YHTEIS- TYÖSTÄ PUOLUSTUSVOIMIEN KANSSA? Maanpuolustus on kannatettava asia, joka kuuluu puolustusvoimille. Yhteistyö puolustusvoimien kanssa on mielenkiintoinen kysymys. Johtosuhteet tulisi määritellä tarkoin yhteisissä operaatioissa. Oletan että tulevaisuudessa eri viranomaisten välinen yhteistyö kasvaa. MIKÄ ON PELASTUSTOIMEN SUURIN HAASTE TÄNÄÄN? Raha, jos se pitää kiteyttää yhteen sanaan. Tiukka talous luo suuria paineita, mutta on myös muistettava, että murros on hyvä alusta innovatiiviselle ajattelulle. MITÄ UUTTA TOISIT PELASTUSTOIMEEN? Ajattelutavan, jossa uskalletaan ajatella asioita ennakkoluulottomasti ja rakentaa tulevaisuutta uudistumisen kautta. Luottoa siihen, että pelastustoimi on yhteiskunnan yksi peruspilareista. TÄMÄNHETKISET SYDÄMENASIAT TYÖSSÄSI/PUHEENJOHTAJAN OMINAI- SUUDESSA? Tämän hetkinen työ pelastustoimessa työsuojeluvaltuutettuna on herättänyt mielenkiinnon työsuojelullisiin asioihin ja pidän niitä sydämenasioina. Puheenjohtajan ominaisuudessa jäsenistön etu ja sen valvonta muuttuvassa ympäristössä on myös sydämenasia. NYT ON vappu ja Lämpökameramies niin sanotusti tunnelmissa. On hyvä aika unohtaa maalliset murheet ja keskittyä skumppalasien kilistelyyn pelastusalan nimimiesten ja -naisten kanssa. LÄMPÖKAMERAMIES NOSTAA lasin Päivi Ärrälle, joka jätti sisäministeriön ja poistui takavasemmalle tai -oikealle, miten vaan. Päivi yritti ihan oikeesti parhaansa. Vaikka ilmavoimat olivat vahvasti mukana hänen menossaan, tulos jäi ainakin pelastusasioissa pintaraapaisuksi. Save her soul! SEN SIJAAN Päivi Ännän kanssa Lämpökameramies haluaisi kolistella oikein isoa kaljatuoppia. Niin hyvin hän on asettautunut kehittämään sisäistä turvallisuutta sen omista lähtökohdista ja omilla ehdoilla. Great! KOSKISEN ESKON kanssa on kilisteltävä vähintään kristallilaseja, jotka on täytetty Piper-Heidsieck Rare samppanjalla. Lämpökameramiehen Vuoden Tokaisu Joka Sisältää Suuren Viisauden kunniamaininnan saajana Esko on itseoikeutettu. SPALin seminaarissa laukaistu monikärkiohjus rekisteröimättömästä yhdistyksestä pelastustoimen ohjaajana oli erinomaisen sattuvasti sanottu. Joka suuntaan. Skål på den saken! SPEKIN MASINOIMA sikariportaan matka Kaukoitään ei sen sijaan ansaitse edes Pommacilla täytetyillä Lidlin halpalaseilla kilistelyä. Mitä ihmettä pelastustoimesta voi oppia auringonnousun suunnassa? Vastatkaa nyt Hasari ja kumppanit, että onko mitään järkeä tuhlata veronmaksajien rahoja seuramatkailuun Idässä. Eivät ne aiemmatkaan tuliaiset häävejä olleet. Lämpökameramiehen mielestä SPEKin rahojen käyttö pitäisi ottaa kunnon suurennuslasin alle muutenkin kuin matkailun osalta. Achtung! LÄMPÖKAMERAMIEHEN MIELESTÄ Suomen pelastustoimi tarvitsee oikean skumppanuusverkoston. Toisaalta se on ollut jo ainakin jossain määrin olemassa. Laseja on kilistelty milloin Jyväskylässä tai Tampereella, Levistä puhumattakaan. Joko nykyisestä skumppanuusverkostosta muodostetaan oikea foorumi kaikille tai sitten perustetaan aivan uusi. LÄMPÖKAMERAMIEHEN MIELESTÄ perustettavasta skumppanuusverkostosta pitää kuitenkin sulkea ulkopuolelle ainakin ne päällystön edustajat, jotka kilistelyn jälkeen päätyvät pahnoille tai muuten vaan väittelemään sinitakkisen virkavallan kanssa. POSTIA LÄMPÖKAMERAMIEHELLE Lähetä mielenkiintoisia viestejä osoitteeseen 30 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 31

17 Koulutustarkastus Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella TEKSTI MIKA MÄKELÄ JA ARI MATTILA KUVAT PETRI JAATINEN JA MIKA MÄKELÄ Pelastustoimen tehtävien suorittaminen vaatii sammutus- ja pelastustyöhön osallistuvilta henkilöiltä hyvää osaamista ja jatkuvaa harjoittelua. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen palvelutasopäätöksessä on asetettu tavoitteeksi, että sopimuspalokuntien koulutus on suunniteltu ja toteutettu siten, että henkilöstöllä on riittävät tiedot ja taidot hoitaa tehtävänsä turvallisesti. Henkilöstön tasoa arvioidaan koulutustarkastuksilla. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos huolehtii ja kustantaa harkinnan mukaan vapaaehtoisen henkilöstön perus- ja täydennyskoulutusjärjestelmän mukaisten kurssien järjestämisestä molemmilla kotimaisilla kielillä, pelastuslain mukaisesti. Sisäinen koulutus Palokunta laatii sisäisen koulutuksen vuosisuunnitelman edellisen vuoden marraskuun loppuun mennessä. Vuosisuunnitelmassa määritellään myös tukitoiminnoille ja nuorille hälytysosaston toimesta annettava koulutus sekä varautumiseen liittyvä koulutus. Koulutustarkastuksen tarkoitus Pelastuslaitoksen suorittaman koulutustarkastuksen tarkoituksena on selvittää saavatko palokunnan jäsenet koulutusta, 32 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 33

18 johon heillä on oikeus sekä edellytystensä mukaisesti mahdollisuus saavuttaa koulutussuunnitelman mukaiset tavoitteet. Koulutustarkastuksen yhteydessä pyritään myös selvittämään miten koulutusta voidaan jatkossa kehittää yhä paremmin palvelemaan asetettuja tavoitteita. Tarkastuksia tehdään säännöllisesti kaikissa sopimuspalokunnissa koko LUP alueella. Tarkastuksessa selviää, onko toiminta koulutussuunnitelmien mukaista ja noudatetaanko siinä määräyksiä, esimerkiksi pelastussukellusohjetta. Tarkastuksen tavoitteena on ennen kaikkea edistää sopimuspalokuntatoiminnan koulutuksen laatua. Miten koulutustarkastus tehdään? Pelastuslaitoksen tarkastajat vierailevat pääsääntöisesti sopimuspalokunnan tiloissa. Ennen vierailua tarkastajat ovat käyneet läpi palokuntien toimittaman materiaalin ja tutustuneet palokunnan omiin selvityksiin toiminnan laadusta. Tarkastajat voivat vierailevat oppitunneilla, tekevät haastatteluja ja järjestävät erilaisia ryhmäkeskusteluja. Näin he saavat käsityksen koulutuksen suunnittelusta ja toimivuudesta sekä sitä koskevista sopimuspalokuntalaisten mielipiteistä. Koulutustarkastuksen sisältö Koulutustarkastuksessa käydään läpi palokuntasopimuksessa mainittujen tehtävien mukainen koulutustarve sekä asetetut tavoitteet. Koulutustarkastuksessa arvioidaan edellisen kauden/ kausien koulutuksen tasoa sekä suunnitellaan tulevan jakson painopisteitä. Sen avulla tarkastellaan myös kouluttajien pätevyyttä sekä mahdollista tarvetta ulkopuolisen kouluttajan käyttöön. Koulutustarkastuksessa pyritään selvittämään palokuntalaisten osaamisen tasoa SPEKin julkaiseman Sivutoimisen ja vapaaehtoishenkilöstön perus- ja täydennyskoulutusjärjestelmä, koulutusohjeen tavoitteiden mukaisesti. Koulutustarkastuksessa seurataan sopimuspalokuntien henkilöstön suoriutumista pelastustoiminnan perustehtävistä harjoitustilanteessa ja arvioidaan osaamisen taso. Tarkastuksella pyritään kartoittamaan sopimuspalokunnista ne osa-alueet, joilla tarvitaan koulutusta. Koulutustarkastuksien perusteella voidaan koulutus-/harjoitussuunnitelmia kohdentaa tai ohjata oikeaan suuntaan. Osa-alueet ja tavoitteet Palokuntalaiset tietävät palo- ja pelastustoimen paikallisjärjestelyt, palon sammuttamisen taktiset ja tekniset perusteet, sekä osaavat toimia sammutusmiehen tehtävissä alkuselvitysohjeen mukaisissa selvityksissä. Tarkastuksia tehdään säännöllisesti kaikissa sopimuspalokunnissa koko LUP alueella. Savusukellus Palokuntalaiset tietävät savusukeltajan turvallisuutta vaarantavat tekijät, osaavat savusukellustekniset perustoiminnot, sekä pystyvät toimimaan savusukellusparin jäsenenä. Palavan rakennuksen katolla tapahtuva työskentely paineilmahengityslaitetta käyttäen rinnastetaan savusukellukseen (pelastussukellusohje). Ensiapu ja ensivaste Palokuntalaisen tulee osata seuraavat asiat: hätätilapotilaan kohtaaminen ja tunnistaminen, peruselvytys ja tajuttoman potilaan ensiavun järjestäminen, sekä vammapotilaan ensiavun perusteet. Palokuntalaisella tulee olla perusvalmiudet kohdata ja tunnistaa hätätilapotilas ja osata huolehtia hätätilapotilaan peruselintoiminnoista ensiavun keinoin pelastusyksikön tavanomaisella ensiapuvarustuksella. Palokuntalaisen tulee tuntea porrastetun ensivastejärjestelmän toimintaperiaatteet erilaisissa ensivastetilanteissa Pelastustyö Palokuntalaisen tulee tuntea ja hallita pelastustoimintaan ja tieliikennepelastamiseen liittyvät perusvalmiudet. Palokuntalainen osaa toimia yksikönjohtajan ohjeiden mukaisesti tavanomaisissa pelastustehtävissä. Vaaralliset aineet Palokuntalaisen tulee tuntea vaarallisten aineiden luokittelu, vaarat ja suojautumisen perusteet, sekä pystyvät toimimaan pienissä vauriotilanteissa kokeneemman pelastussukeltajan parina. Pintapelastus Palokuntalaisen tulee hallita veden pinnalta tai välittömästi pinnan alta ilman vesisukelluslaitetta tehtävä ihmisen, eläimen tai omaisuuden pelastaminen. Palokunta on ensisijaisesti vastuussa jäsentensä työturvallisuudesta. Koulutustarkastukset Koulutustarkastukset LUP:n alueella suorittavat palopäällikön nimeämät koulutustarkastajat. Palokunta on ensisijaisesti vastuussa jäsentensä työturvallisuudesta työturvallisuuslain (738/2002) 4 kohdan 8 mukaan. Pelastuslaitos vastaa pelastuslain mukaisesta työterveyshuollosta ja ohjaa palokuntaa sille työturvallisuuslainsäädännön mukaan kuuluvien velvoitteiden täyttymisestä sekä vastaa siitä, että palokunnan käyttöön luovuttama kalusto täyttää työturvalli- suusvaatimukset. Pelastuslaitos on solminut työterveyshuoltopalveluja tuottavan tahon kanssa työterveyshuoltosopimuksen, joka kattaa palokunnan hälytysosaston savusukellusta tekevät jäsenet siltä osin kuin henkilöllä ei ole oikeutta työterveyshuoltolaissa (1383/2001) tarkoitettuun työterveyshuoltoon työsuhteen perusteella. Savusukellustoimintaan osallistuvan henkilöstön terveystarkastuksien osalta noudatetaan pelastuslaitoksen savusukellusohjetta. 34 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 35

19 Koulutustarkastus Espoon Karapellossa Kutsuttuina koulutustarkastukseen oli yhteensä viisi sopimuspalokuntaa: kaksi Espoosta, kaksi Kirkkonummelta ja yksi Sammatista. Koulutustarkastajina Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta toimivat palomestarit Mika Mäkelä ja Ari Mattila sekä paloesimies Jari Mäkelä. Case tarkistus- ja varmistustehtävä Koulutustarkastuksen tehtävä kaikilla oli lähtökohtaisesti sama, eli yhden yksikön tarkastus- ja varmistustehtävä, joka tarkentui kellaripaloksi. Kellarissa oli myös kaksi uhria. Koulutustarkastajat kuvasivat hätäkeskusta, päivystävää palomestaria sekä paikalle saapuvia virtuaaliyksiköitä. Tarkoitus oli havainnoida tehtävän alkuvaiheessa viestiliikenteestä mm. sujuva puheryhmien ja kansioiden vaihto. Yleisesti pelastusryhmän toiminta alkuvaiheessa kaikilla sujui ongelmitta (viestiliikenne ja tiedustelu), mutta perusselvitysmalleissa havaittiin eroja, joten palautteessa ohjeistettiin huomioimaan LUP:n ohje selvitysmalleista viikkoharjoituksia varten. Sammutusreitin valinnassa ja viestinnässä puutteita Harjoituksen aikana ilmeni kaikkien ryhmien osalta puutteita valita oikea sammutusreitti palavaan kellariin. Suomen rakennusmääräyskokoelmassa (osa E1) on määrätty, miten sammutusreitit tulee rakentaa muun muassa kellareihin. Palokuntien tehtävänä on luonnollisesti käyttää niitä, sekä henkilöturvallisuuden, että savuvahinkojen minimoimiseksi. Myös viestintä savusukelluksen aikana aiheutti ongelmia, johtuen kellarin rakenteista. Muuten kyllä puheryhmien ja kansioiden vaihto onnistui kaikilta ja tilanneilmoitukset tulivat yksikönjohtajilta pelastustoiminnan johtajalle sekä sukellusvalvojalle. Savusukellustoiminta onnistui ja kaikki saivat uhrit pelastettua ja palo(t) saatiin sammutettua. Tehtävän aikana savuparin toinen savusukeltaja merkattiin loukkaantuneeksi ja hengitysilma alkoi uhkaavasti käydä vähiin. Tästä sukeltajat raportoivat ryhmänjohtajalle, jonka piti siitä ilmoittaa sekä ratkaista miten tilanne hoidetaan. Käytännön ongelmia aiheutti savusukeltajan pelastaminen, sekä lisäilman antaminen. Savusukellusvalvonta sujui kaikilta suhteellisen hyvin, lukuun ottamatta ajoittaisia kellarin katvealueiden aiheuttamia viestikatkoja. Koulutustarkastus Meriturvan tiloissa Espoon ja Kirkkonummen palokunnille lämmin savusukellusharjoitus, johon osallistui 39 henkilöä eri vuoroissa. Harjoituspäivät koostuivat aamupäivän ja iltapäivän ryhmistä. Ryhmät olivat kooltaan 1 3 pelastusyksikköä. Jokaisen yksikön esimies johti oman ryhmänsä toimintaa. Koulutustarkastajina Upinniemen paloturvayksikössä olivat LUP:n palomestarit Mika Mäkelä ja Ari Mattila. Lisäksi harjoituksen järjestelyistä vastasivat Meriturvan koulutuskoordinaattori Tarja Juola, kouluttajat Erkki Hakala sekä Jaakko Kallio. Harjoitus alkoi hälytysilmoituksella rakennuspalo keskisuu- ri. Ensimmäisenä kohteeseen saapuneen yksikön esimies otti tilannejohdon P31:n määräyksestä. Kohteessa oli sammutus- ja pelastustehtävä, jonka suoritusta seurattiin koulutustarkastajien toimesta. Noin 1,5 tuntia kestäneen harjoituksen aikana testattiin osaamista muun muassa Virve-radion käytössä, savusukellustoiminnassa, sammutus- ja pelastustehtävässä sekä yleisesti pelastuskaluston käsittelytaidoissa. Koulutustarkastajat antoivat kaikille osallistujille yhteisen palautteen ja tilaisuudesta muodostui osallistujien ja tarkastajien välinen vuorovaikutteinen arviointi. 36 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 37

20 Koulutustarkastukset koettu myönteisinä Koulutustarkastusharjoitukseen osallistuneiden länsiuusmaalaisten sopimuspalokuntien edustajilta saatu palaute on ollut erittäin positiivista. Koulutustarkastusta toivotaan otettavaksi pelastuslaitoksen ja palokuntien yhteistyösuunnitelmiin vuosittain suoritettavaksi. Kehittämisseikkana havaittiin tarve palokuntakohtaiseen jälkipalautteeseen. Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen sopimuspalokunnille yhteistyössä pelastuslaitoksen kanssa järjestetyt harjoitukset toteutettiin simuloidussa keikkatilanteessa. Pelastuslaitoksen puolelta saadun palautteen perusteella voimme suunnitella tulevien viikkoharjoituksien painopistealueet, kertoo Anssi Valli Espoon Leppävaaran VPK:sta. Koulutustarkastus antaa osallistujille sekä pelastuslaitoksen edustajille tilannekuvan, miten sopimuspalokunta kykenee suorittamaan tilannepaikalla perustehtäviä yksin tai pelastuslaitoksen tukitehtävissä. Koulutustarkastus avaa keskustelun sopimuspalo- kuntien ja pelastuslaitoksen välillä. Molemmilla osapuolilla on ollut kysyttävää toimintaan liittyen. Keskustelu auttaa ymmärtämään, miksi toimimme määritellyn mallin mukaisesti ja varmasti tulevaisuudessa koulutustarkastustoimintamallin jatkuessa sekä kehittyessä molemmat osapuolet hyötyvät arjen toiminnassa erityisesti kommunikoinnin lisääntyessä. Ammattilaisten antama palaute ja keskustelu ovat erittäin tärkeää sopimuspalokunnille ja palokunnissa toimiville henkilöille yhteistyön sekä toiminnan kehittämisen kannalta. Molemmat osapuolet tietävät jatkossa tavoitteet sekä mahdollisuudet, Anssi Valli kertoo. Mietteitä koulutustarkastusten jälkeen Koulutustarkastukset pyritään nykyisin ajoittamaan viikonloppuun. Arki-iltana järjestetyt tilaisuudet olivat osalle liian aikaisin (töistä pääsyn takia) ja osan kohdalla harjoitus venyi myöhäiseen iltaan. Mielestämme kannattaa järjestää jatkossakin koulutustarkastukset siten, että tarkastus tehdään liittyen käytännönläheisiin harjoitustehtäviin mahdollisimman aidoissa olosuhteissa, jolloin voidaan arvioida todellista ryhmän osaamista ja selviytymistä erilaisista pelastustehtävistä työturvallisuuslähtöisesti. Tämän edellytyksenä on harjoitus, joka järjestetään muualla kuin palokunnan omissa tutuissa tiloissa. Kehittämisseikkana havaittiin tarve palokuntakohtaiseen jälkipalautteeseen, jota toivottiin oman toiminnan kehittämisen ja toisaalta myös toimintamallien viimeistelyyn. Yleisesti tilaisuus vaikutti onnistuneelta, koska monien palokuntien vapaa palaute oli todella positiivista ja jatkoa toivottiin toiminnalle. Anssi Valli. Keskustelu auttaa ymmärtämään, miksi toimimme määritellyn mallin mukaisesti. 38 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 39

21 Jyrki Blomqvist toimii ensivastevastaavana Siltakylän VPK:ssa. Ensivasteyksiköt katoamassa Suomen kartalta? Sopimuspalokunnat ovat tärkeitä ensivastepalveluiden tuottajia maakunnissa. Kaupungeissa ensivastetta hoitavat melkein poikkeuksetta ammattihenkilöstön asemat. Ensivastetehtävien määrä on kuitenkin kääntynyt roimaan laskuun ensihoitopalveluita järjestävien sairaanhoitopiirien uusien ohjeistusten myötä. TEKSTI SASU MÄKINEN KUVAT SASU MÄKINEN JA ISTOCKPHOTO 40 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 41

22 Janne Wall Careasta. Ensivastetehtävistä aiheutuu vuosittain noin euron kulut. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote tuottaa ensihoitopalvelun itsenäisesti alueellaan. Eksote on tehnyt Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen kanssa sopimuksen ensivastepalvelun tuottamisesta. Pelastuslaitoksella on alueella ensivastetoimintaa 15 paloasemalla. Yhden ensivastetehtävän hinta Etelä- Karjalassa on 285 euroa. Lisäksi Eksote maksaa tarvittavat hoitovälineet, -tarvikkeet ja lääkkeet. Hälytysohjeen mukaisesti ensivasteyksikkö hälytetään alueella korkeariskisiin tehtäviin tai jos alueen ensihoitoyksikkö ei tavoita kohdetta riittävän nopeasti. Myös paikalle hälytetty ensihoitoyksikkö tai kenttäjohtaja voi liittää ensivasteen tehtävään mukaan. Ensivasteyksikkö hälytettiin Etelä-Karjalassa 960 kertaa vuonna Seuraavana vuonna määrä tippui 574 tehtävään ja vuonna 2014 alle 500 tehtävään. Eksoten ensihoidon palvelupäällikkö Jan-Erik Palviainen kertoo tehtävämäärien vähentymisen johtuvan hälytysohjeen yhtenäistymisestä. Pohjois-Savoon uusi ensivasteyksikkö toukokuussa Pohjois-Savossa ensihoitotoiminta järjestetään yhteistoiminnassa sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen kanssa. Alueella toimii yhteensä 25 ambulanssia, 9 siirtoyksikköä ja kenttäjohtoyksikkö. Ensivastetoiminnan tuottaa koko alueella Pohjois-Savon pelastuslaitos 28 yksiköllään. Yksiköiden määrä kasvaa entisestään, kun Puolustusvoimat aloittaa ensivastetoiminnan 18. toukokuuta 2015 yhdellä yksiköllä Rissalan lennoston lähialueilla. Siltakylän VPK:n ensivasteyksikössä on kattavat hoitovälineet. Ensivastetoiminnassa on mukana useita sairaanhoidon parissa työskenteleviä ka. Helsinki Länsi-Uusimaa Keski-Uusimaa Itä-Uusimaa Kanta-Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Varsinais-Suomi Keski-Suomi Pirkanmaa Satakunta Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Jokilaaksot Kainuu Oulu-Koillismaa Lappi Helsingissä sekä Länsi-Uudellamaalla ensivastetehtävien määrä ei ole muuttunut huomattavasti 2010-luvun aikana. Ajoittaisia huippuja tehtävämäärissä on nähty, mutta keskiarvoisesti ensivasteyksiköiden hälytyskerrat ovat pysyneet samassa tasossa. Vain murto-osa ao. alueiden ensivastetehtävistä hoidetaan sopimuspalokuntien toimesta. Keski-Uudenmaan pelastuslaitos sai vuosina keskimäärin noin 1500 ensivastehälytystä vuosittain. Määrä on kääntynyt laskuun, sillä lähtöjä ensivasteyksiköille on kahtena edellisenä vuotena kerääntynyt noin 200 vähemmän. Myös Itä-Uudellamaalla ensivastetehtävät ovat vähentyneet noin 150 tehtävällä vuosikymmenen alusta. Ensivastetehtävät laskivat puoleen Kaakkois-Suomessa Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Carea on ulkoistanut ensihoitopalvelut alueellaan Kymenlaakson pelastuslaitokselle sekä kahdelle yksityiselle yritykselle. Ensihoidon kenttäjohtajat työskentelevät sairaanhoitopiirin alaisuudessa ja heidät on sijoitettu kahteen pelastuslaitoksen ambulanssiin. Ensivastetoimintaa alueella tuottavat Kymenlaakson pelastuslaitoksen sekä sopimuspalokuntien 19 ensivasteyksikköä, puolustusvoimien kaksi ambulanssia sekä rajavartiolaitoksen 1 3 venepartiota. Ensivastetehtävien määrä Kymenlaaksossa on laskenut alle puoleen entisestä. Nykyisin ensivasteyksiköt suorittavat vuosittain vajaat 500 tehtävää, kun aiemmin tehtävien lukumäärä oli lähes Ensihoitotehtäviä alueella on vuosittain noin kappaletta. Yksikkö hälytetään Kuopion yliopistosairaalan ensihoidon vastuulääkärin linjauksen mukaisesti tiettyihin A-tehtäviin tilanteissa, joissa ei ole perusteltua hälyttää toista ensihoitoyksikköä. Kenttäjohtaja tai ensihoitotehtävälle menossa oleva yksikkö voi perustellusta syystä omalla päätöksellään pyytää hätäkeskusta hälyttämään ensivasteyksikön tehtävälle. Kantoavuksi yksiköt eivät saa ensivastetta hälyttää, kantoavun päättää kenttäjohtaja, kommentoi ensihoidon palvelukoordinaattori Pelastustoimen yksiköiden suorittamat ensivastetehtävät Suomessa LÄHDE PRONTON ONLINE-TILASTOT 42 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 43

23 Tehtävämäärä on laskenut hyvälle tasolle, missä kokonaishyöty on hallinnassa. Osastonhoitaja Jouni Farin KYS Ensihoitopalvelusta kertoo ensivasteen vuosittaisten kulujen Pohjois-Savossa olevan noin euroa. Ensivasteyksikkö hälytetään aina kun se on hätäensiavun antamisen ja saavuttamisen kannalta tarpeellista. Hälytysohjeet on hätäkeskuksella ja tarvittaessa kenttäjohtaja voi antaa tilannekohtaisen määräyksen hälyttää ensivasteyksikön. Ensivasteyksiköiden hälytyksessä on tapahtunut muutoksia, olemme tarkentaneet koodistoa, joihin tukiyksiköitä hälytetään, Farin kertoo. Ensivastetehtävät puolittuivat Pohjanmaalla kokonaishyöty kunnossa Pohjanmaan pelastuslaitoksen alueella ensihoitopalvelut järjestetään yhteistoimintana sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen kanssa. Pelastuslaitoksella on alueella 23 ensivasteyksikköä, joiden lisäksi myös meripelastusseuran alus Wärtsilä Rescue osallistuu ensivastetehtäviin merellä. Alueen ensihoitoyksiköt saivat vuonna 2014 yhteensä ensihoitotehtävää, joista A- ja B-tehtäviä oli yhteensä kappaletta. Ensivasteyksikkö hälytettiin tehtäville noin 500 kertaa. Edellisenä vuonna tehtäviä kertyi yksiköille 1200 kappaletta. Ensihoitomestari Tom Smedlund Pohjanmaan pelastuslaitokselta kertoo ensihoitotehtävien vähentyneen hälytysohjeen muutoksen seurauksena. Ensivasteyksikkö on suoraan vasteissa noin kymmenessä A-hälytyskoodissa ja tilanteissa, missä ambulanssin saavuttaminen kestää yli 30 minuuttia. Kaikissa muissa tilanteissa ensivaste hälytetään ensihoidon kenttäjohtajan harkinnan mukaan. Hälytysohjetta muutettiin vuoden 2013 lopussa, koska ensihoidon uudistus johti tehtävien korkeaan nousuun vuonna Nyt tehtävämäärä on laskenut hyvälle tasolle, missä kokonaishyöty on hallinnassa. Jyrki Blomqvist ja Sini Palvimo esittelivät ensivastetoimintaa Siltakylän VPK:lla. 44 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 45

24 TEKSTI SILVIO HJELT KUVA PIXABAY INNOVATIIVINENIVINEN PHOENIX X-TREME TEXPORT SAMMUTUSASU PBI Neo Itävaltalaisen Texport GmbH:n liikeidea perustuu laadukkaiden tuotteiden valmistamiseen ammattilaisille. Jatkuva kehitystyö ja testaus varmistavat että sinulla on aina käytössäsi parhaat materiaalit ja uusimmat ratkaisut. TEXPORT Triple Fabric hengittävät ja kulutusta ja pesua kestävät tekstiiliheijastimet HPX-System nopeuttaa vetoketjun vaihtoa Airblocker pehmuste muodostaa eristävän tuuletuskanavan hartiaseudulle Wicking Barrier- kapillaarisen kosteuden esto Hartiaosien joustava liitos takaa hyvän liikkumavaran Drag System.pelastuslenkki takana Loop System- pelastuslenkki kainaloiden alta Kaikki Texport sammutusasut valmistetaan Itävallassa Palokuntakoulutuksen solmut solmussa Minkä tahansa ensimmäisen peruskurssin keskeisenä tehtävänä on johdattaa oppilaat jatko-opiskeluun. Palokuntien peruskurssille on ominaista, että se antaa muodollisen oikeuden osallistua käytännön toimintaan tiimissä, hälytysosaston jäsenenä. Olisi tietenkin hyvä, jos kaikki osaisivat kaiken, mutta käytännössä nyt vaan on niin, että resursseja on rajallisesti. Ei ole rajattomia resursseja opettaa, ei ole rajattomia resursseja järjestää koulutusta eikä ole edes rajattomia resursseja ottaa opetusta vastaan silloin, kun sitä annetaan. Eikä resursseja ole tulossa lisää. Johonkin on uudistuksessa vedettävä rajat, peruskursseissakin. Palokuntien peruskurssin eli sammutustyön kurssin osalta vallitsee jonkinlainen yksimielisyys siitä, että kurssin tulee antaa valmiudet toimia yksikön nuorimpana jäsenenä siten, että jotenkin hallitsee keskeisimmät temput eikä ei ole vaaraksi itselleen ja muille. Rajallisten ja jopa alati niukkenevien resurssien valossa on siis pakko alussa keskittyä aivan keskeisimpiin tehtäviin, eli sellaiseen, joka aivan ehdottomasti kuuluu yksikön jokaisen jäsenen yksilönä aina itsenäisesti hallita. Sellaiseen, mistä ei kerta kaikkiaan voida jättäytyä sen varaan, että yksikön joku vanhempi ja osaavampi hallitsee temput. Sellaiseen, jota ilman ei mitenkään pärjää. Ja kaiken kukkuraksi vielä alueelliset ja palokuntakohtaiset erot ja tarpeet huomioiden. Valtakunnallisesti siis osaamisen pienimpään yhteiseen nimittäjään. Tällöin herää kysymys, onko esimerkiksi solmujen tekeminen sellaista, jota ilman nuorempi palokuntalainen ei tule keikkapaikalla mitenkään toimeen? Minulla ei ole mitään solmuja vastaan. Ne ovat mukavaa palokuntaperinnettä ja kivoja opettaa. Ja helppo tentata. Mutta käsi sydämellä: milloin viimeksi jouduit keikkapaikalla tekemään oikean solmun (muuten kuin kattotyöskentelyssä, joka onkin aivan oma tieteenhaaransa)? Itse en muista, että olisin kymmeniin vuosiin tositilanteessa tuskin koskaan mutta kai olen poikkeava palokuntalainen? TAHTO, UUSI VIESTINTÄJÄRJESTELMÄ GALLET F1 XF -PALOKYPÄRÄÄN Integroitujen kuulonsuojaimien ja tiedonsiirron lisälaitteiden mallisto MSA Gallet F1 XF -kypärien kanssa. Pelkkään tiedonsiirtoon tarkoitetuissa laitteissa on kaiutin ja mikrofoni (puomi- tai kallomikrofoni). Kuulonsuojaimissa mm. tasontunnistustoiminto ja tiedonsiirtomahdollisuus. Liitäntä Virve-radioihin PPT-moduulin välityksellä. ATEX-malleja saatavana käyttöön ATEX-radioiden kanssa. puh Läntinen teollisuuskatu 2, TARKOITUS, Espoo, Finland 46 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 47

25 VILLIMIES Palokuntakoulutus uudistuu sittenkin Nykyajan viestikapuloita. Toisen saa tarjouksessa parilla kympillä / pari, paristoineen, kuuluvuus pari kilometriä (vasemmanpuolinen on PMR-radio, joita herkuttelijoille toki löytyy paljon edistyksellisempiäkin versioita). SOPIMUSPALOKUNTIEN LIITTO on kantanut huolta palokuntakoulutuksen tilasta. Olemme vaatineet koulutusuudistusta. Vaatimus ei tullut tyhjästä tai pelkästä vaatimisen ilosta, vaan todellisista, sopimuspalokuntakentältä viestitetyistä tarpeista. Sopimuspalokuntalaisten koulutusjärjestelmästä vastaa tällä hetkellä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK. Uudistus eteni aluksi hyvin hitaasti, tai oikeastaan pyöri pelkästään saman pisteen ympärillä. Tämä johtui siitä, ettei SPEKissä ollut sitä osaamista, mitä koulutusjärjestelmästä vastaaminen vaati. Asia korjautui pari vuotta sitten järjestöön palkatun koulutussuunnittelijan myötä. Hyvin lyhyessä ajassa hän otti homman haltuun, ja samalla alkoi uudistus oikeasti edetä. Tämän työn seurauksena päästään ensi vuoden alussa kokeilemaan uuden opetussuunnitelman mukaista koulutusta. Monimuotoisuus ja opitun tunnustaminen mahdollista Koulutus tulee mahdollistamaan toteutustavasta riippuen monimuotoisemman palokuntatietojen ja -taitojen oppimisen. Se tunnustaa ja tunnistaa myös aiemmin opitut asiat, ja vielä niin, että oppimista voi tapahtua myös muun muassa palokunnan nuoriso-osastossa, palokuntien harjoitusilloissa ja itsenäisen oppimisen kautta. Koulutus tulee uudistuksen kautta olemaan entistä joustavampaa. Se hyödyntää myös uusia tietojärjestelmiä ja toimintatapoja. Uudistus tuo väkisin mukanaan sen, ettei enää edes pyritä vetämään kaikkia koulutettavia samasta putkesta läpi. Peruskoulutus 1 on kaikille samanlainen muodostaen perehdyttämisen, sammutustyökurssin ja hätäensiavun. Tämäkin voidaan oppia muutenkin kuin pelkästään vanhanmallisella kurssilla istuen. Peruskoulutus 1 antaa palokuntalaiselle hälytyskelpoisuuden. Tätä seuraava peruskoulutus 2 (käytän koulutuksesta omaa epävirallista termiä) muotoutuu pelastuslaitoksen ja sopimuspalokunnan yhteistyön perusteella. Tässä yhteistyössä katsotaan, mikä on kyseessä olevalle palokunnalle tarpeellinen koulutus. Apuna käytetään esimerkiksi Prontotietojärjestelmää, jonka avulla arvioidaan ne tehtävät, joihin palokunta on joutunut vaikka viiden vuoden aikana. Näihin tehtäviin annetaan peruskoulutus 2. Tästä muodostuu palokunnan koulutustavoite, jonka mukaisesti palokunnan henkilöstö ensisijaisesti koulutetaan. Viiden vuoden tarkastelussa voidaan löytää joitakin harvinaisempia onnettomuustilanteita, joihin palokunnan henkilöstö on joutunut. Niissä selviämisen oppiminen otetaan toissijaiseksi tavoitteeksi, johon vastataan peruskoulutuksella 3 tai palokunnan harjoitusilloissa saavutettavalla valmiudella. Mikä muuttuu? Kun uudistusta toivotaan, se useinkin tulee aluksi liian hitaasti. Kun uudistus alkaa olla lähellä käyttöönottoa, alkaa ilmaantua erilaisia pelkoja ja epäluuloja uudistettua järjestelmää kohtaan. Parasta uudistuksessa on se, ettei koulutusjärjestelmä enää voi jämähtää vuosikymmeniksi paikalleen, vaan uusi opetussuunnitelma edellyttää jatkuvaa kehittymistä. Tämä takaa paremman koulutuksen kuin aiempi järjestelmä. Aluksi ei varmaan mikään tunnu vielä kovin uudelta. Sisäänajovaihe lähtee varovasti liikkeelle ja korjauksia voidaan tehdä palautteiden avulla. Asteittain uusi koulutus muuttuu paremmaksi ja paremmaksi siihen haluan uskoa. HÄLYTTÄMISEN LYHYT OPPIMÄÄRÄ Kirkonkelloista matkapuhelimiin VILLIMIES Isto Kujala TEKSTI SILVIO HJELT, PUHELININSINÖÖRIN POIKA KUVAT GRANKULLA FBK:N MUSEO JA SILVIO HJELT 48 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 49

26 Palokuntatoiminnan ollessa vielä kunnallista, Kännykkä-Suomen syntymäaikoihin, oli sopimuspalokuntien hälyttämiseen käytettävissä neljä tai oikeastaan viisi erilaista toisiaan täydentävää kanavaa. Puutteineenkin järjestelmien keskimääräinen luotettavuus oli hyvä. Sen jälkeen tapahtui ei mitään, paitsi että lisäksi keksittiin VIRVE. Sen ja joidenkin haaveiden edessä muut järjestelmät hiljaa haudattiin. Armon vuonna 2015 Kännykkä-Suomi on enää muisto, kuten myös aikaisemmin toimineet hälyttämisjärjestelmät. Sattumalta GSM-järjestelmän kylkiäiseksi keksitty tekstiviesti jouduttiin palokuntien omasta toimesta ottamaan käyttöön, kun muita järjestelmiä ei enää ollut. Sen jälkeen sopimuspalokuntien hälyttäminen on siirtynyt pelastusalueiden tehtäväksi, eli suuressa myllerryksessä käytännössä unohtunut. Asia ei kiinnosta enää ketään, paitsi tietenkin palokuntalaisia ja hädässä olevia kansalaisia, joilla on perusteltu oikeus olettaa, että yhteiskunta hoitaisi tämänkin asian kuntoon. Kokemukset osoittavat, että näin ei tapahdu, ei ainakaan itsestään. Ennen vanhaan kirkon kelloilla oli kaksi tehtävää: kuuluttaa kirkollisista tapahtumista ja hälyttää kansalaisia hädän uhatessa. Kaupunkiympäristössä käytettiin lisäksi rumpuja. VPK-toiminnan alkuaikoina tyfonin ja myöhemmin sireenin ääni korvasi kellot ja rummut. Sireeni kutsui kaikkia kynnelle kykeneviä ja etenkin palokuntaan kuuluvat avustamaan. Puhelimen yleistyessä se valjastettiin erityisesti avainhenkilöstön hälyttämiseen. Viime sotien jälkeen muita puheluita katkaiseva komentopuhelinjärjestelmä oli päivän sana, ja sen täydennyksenä sireenit, jotka tavoittivat ainakin taajamissa ja paloaseman lähistöllä oleskelevia palokuntalaisia. Ennen ennenaikaista romuttamistaan 160 MHz verkosto kattoi liki koko valtakunnan. Ylempi kuva: Veivattava sireeni syrjäytti aikoinaan pumpattavan tyfonin. Alempi kuva: Hälytysjärjestelmään kytketty lankapuhelin osana väestönsuojeluvalmiutta. Ulospäin suuntautuvassa liikenteessä vastaanottajan numero valitaan keskellä olevaa jousitettua kiekkoa pyörittämällä. Vanhassa Paloradioverkossa oli integroitu henkilöhakuominaisuus nykyisessä ei niinkään (lähde: Lausama: Palokuntien uusi radiotoimintaopas, SPTL, 1975) 160 MHz paloradio 1960-luvulla palokuntien 160 MHz radioverkko teki tuloaan, ja siihen kätevästi kytkettiin henkilöhakulaitteetkin. Ennen ennenaikaista romuttamistaan 160 MHz verkosto kattoi liki koko valtakunnan. Kuuluvuus oli yleensä hyvä ja tarvittaessa uudenaikaisimmat ajoneuvoradiotkin pystyivät jopa releoimaan, mikä ominaisuus on jäänyt VIRVEstä kustannussyistä käytännössä pois. Palokuntien radioverkosto oli kätevästi kytkettävissä lankapuhelinverkkoon. Samaa järjestelmää, mutta toiminnallisesti toisin päin käytettiin poikkeusolojen väestönsuojelumuodostelmien yhteydenpitoon keskenään ja palokuntien kanssa. Radiotoimintaa siihen aikaan rajoittavia jäykkiä säädöksiä tarvittaessa kierrettiin, ja järjestelmä toimi. Suomi oli viestiliikenteen kärkimaa ja viestiliikennejärjestelmät kehittyivät. Pian oli Puolustusvoimien tukiasemaverkoon tukeutuva ARP eli AutoRadioPuhelinverkkokin myös siviilien käytettävissä. Tämäkin verkko toimi 150 MHz taajuusalueella, ja edistyksellisimmissa radioissa oli yhdessä ja samassa asemassa yhdistettynä ARP, paloradio ja Meri-VHF. Kannettavanakin. Ja näiden päälle rakennettiin vielä silloin valtiollisen Posti- ja Telelaitoksen toimesta kaukohakujärjestelmä, eli valtakunnan kattava henkilöhaku, joka perustui POCSAG-protokollaan. Viisikin rinnakkaista hälytyskanavaa, kunnes ARP- matkapuhelimen lisäksi palokuntalaista tavoiteltiin sireenillä, komento(lanka)puhelimella, palokuntaradiohenkilöhakulaitteella ja valtakunnallisella kaukohakulaitteellakin. Plus sitten kotiväen muodostamilla soittoketjuilla eli palohuhulla. Mutta sitten tapahtui: NMT-puhelimien yleistyessä kaukohakujärjestelmän tilaajamäärät putosivat. Koska kukaan arvovaltainen taho ei ollut vaatimassa sen pysyttämistä, järjestelmä purettiin kannattamattomana. ARP-radioverkkoa käyttäneet siirtyivät NMT-käyttäjiksi, joten myös ARP vähitellen poistui takaviistoon. Komentopuhelinjärjestelmäkin jäi suhteellisen kalliina ja jäykkänä hiljaiseloon, mutta sellaisia lienee vieläkin jossain olemassa. Sitten tapahtui lisää: Virallisen uhkakuvan muuttuessa sireenit määrättiin hiljaisiksi, ettei vanhempia vielä sodan muistavia kansalaisia vaan häirittäisi. Ja vaatihan sireenihälytys päiväsaikaan työssäkäyntimatkojen pidentyessä muutenkin täydennykseksi usein puhelinketjunkin. Toisaalta, viiden minuutin lähtöaika vaatii joka tapauksessa, että ensilähdön palokuntalaiset oleskelevat kutakuinkin sireenin kuuluvuusalueen puitteissa. Tänäänkin. Sireenien poistuessa ja vähitellen ruostuessa kiinni paikoilleen ryhdyttiin kehittämään yleisradiolähetyksien RDS-liikennevaroitustoimintoon perustuvaa DARC-hälytintä. Siihen panostettiin huhujen mukaan rutkasti yhteiskunnan riihikuivaa rahaa, mutta viimeisin eli viime vuosituhannen lopussa näytillä ollut kannettava henkilöhakulaite oli likimain puolen kilon voirasian kokoinen kapistus, joten projekti lienee hiljaa haudattu. Jäljelle jäi palokuntaradio, johon oli saatavissa kätevänkokoisia henkilöhakulaitteitakin. Kunnes valtakunnan kattava palokuntaradio pikavauhdilla lopetettiin. Tarkoituksena taisi olla palokuntien pakottaminen VIRVE:n käyttäjiksi kustannuksista huolimatta. Tosin VIRVE jäikin nimenomaan viranomaisten yksinoikeudeksi, pitäen siten asemien lukumäärää pienenä ja samalla pakottaen sopimuspalokuntia kaikenlaisiin virityksiin. Nyt 160 MHz palokuntaradio elää hiljaiseloa lähinnä savuradiona, koska VIRVE:n kuuluvuus on osoittautunut sisätiloissa sellaiseksi kuin on. Vanhaa 160 MHz kalustoa lienee edelleenkin joidenkin radioamatöörien kunnostamana käytettävissä, kunhan joku osaa käyttää. Jotkut palokunnat käyttävät viestintään nykyisin PMR-radioita eli halpoja lisenssivapaita kansanradioita, joiden kuuluvuus hyvinkin kattaa lähitoimintaalueen. Henkilöstön hälyttäjiksi ne sen sijaan eivät sovellu. Jäljelle jäi enää GSM Ainoaksi sopimuspalokuntien henkilöstön hälyttämisjärjestelmäksi jäi GSM-puhelimien tekstiviesti, jonka sopimuspalokunnat alun perin itse ottivat käyttöön lähinnä osaksi ketjusoittoa, sireenihälytyksen ja komentopuhelimien kuuluvuuden laajentamiseksi. Ja nyt, Jälki-Kännykkä-Suomessa, se on enää ainoa järjestelmä, samoissa verkoissa toimivan ja samoja tekstiviestejä peltiäänellä toistavan robottipuhelimen ohella. Todettakoon tässä vielä kertauksena, että tekstiviesti itse asiassa ei ole mikään GSM-verkoon ensisijaisesti kuuluva osa, vaan kyseisen verkon tekniikan sattumalta mahdollistama lisäominaisuus, jonka suosio etenkin nuorten keskuudessa yllätti suunnittelijatkin. Tämä myös selittää tekstiviestin problematiikkaa: se on 50 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 51

27 Kaikilla yli valtakunnan ulottuva kattavuus, mutta ainoastaan kahdella saatiin sopimuspalokuntalaisia liikkeelle (keskellä se KaukoHaun isompi 4-kanavapiippari, ja oikealla vieläkin toimiva MeriVHF, jonka integroidut ARP- ja Paloradioominaisuudet ovat vanhentuneet). Ja vertailun vuoksi puoli kiloa tuoretta voita. Noin 40% maamme kaikista palokuntalaisista pitävät GSMpuhelimen kautta tulevia hälytyksiä epävarmoina. ARP-taajuusalueella 150 MHz riitti harvakin tukiasemaverkko kuuluvuuden takaamiseksi jokseenkin koko valtakunnassa (lähde: Telelaitoksen tukiasemakartta, toukokuu 1994) Paloradiopiippareiden vertailuksi on tässä valittu tulitikkuaski. pelkästään järjestelmän kylkiäinen, ei sen keskeinen rakenteellinen osa. Ja sellaisen maamme pelastustoimi otti keskeiseksi keinoksi sopimuspalokuntiensa hälyttämiseen. Syksyllä 2014 tehty palokuntabarometri puhuu raadollista kieltään: noin 40% maamme kaikista palokuntalaisista pitävät GSM-puhelimen kautta tulevia hälytyksiä epävarmoina. Sen puutteen korjaamiseksi onkin joka toisessa sopimuspalokunnassa käytössä jokin pelastuslaitoksen tai palokunnan itse hankkima lisävarmennus, kuten museosta esiin kaivetut 160 MHz henkilöhakulaiteviritelmät lähihälyttämiseen, jotta ainakin avainhenkilöitä saataisiin jollain varmuudella liikkeelle. Joka toisessa taas ei ole. Yhteiskunnan tasolla voidaan puhua suuren luokan laiminlyönnistä! Miten tämä on mahdollista? Olihan Tetra-tekniikkaan perustuva VIRVE jo silloin vahvasti kehityksen kärjessä? Niin, sitäkin kentällä ihmetellään. Vastaus kai sisältyy otsikkoon: VPK ei tarvitse. Se on ainoa mahdollinen selitys, ellei sitten oleteta, että VIRVEn kehittäjien tai erityisesti niitä ohjaavien toimijoiden osaamistaso eli perustietämys pelastustoimen arkitodellisuudesta oli niin kovin alhainen, etteivät todellakaan ymmärtäneet, että Tetraspekseihin olisi alun perin pitänyt sisällyttää myös sopimuspalokuntalaisten henkilöhakuominaisuus. Nyt sellainen on tekeillään Saksassa. Tietoyhteiskunta- Suomessa sen sijaan luotetaan tuuriin. Tuhannen taalan mahdollisuus käyttää kotimaista osaamista jonkun todella hyvän järjestelmän kehittämiseksi meni ohi. tointa, niin valtiovallan on aivan mahdotonta tehdä mitään. Sen väittämän voi kuitata toteamalla, että olihan hätäpuheluiden vastaanottokin kunnallisten pelastuslaitosten toimintaa, mutta eihän se estänyt valtiota ottamasta hätäkeskustoimintaa haltuunsa, jättäen samalla pelastuslaitokset ilman keskeistä johtamisvälinettä. Siihenkin liittyvien hälyttämiskiemuroiden samoin kuin voimassa olevan lainsäädännön valossa on ilmeistä, että valtakunnassa edelleen vallitsee syvä tietämättömyys joistakin perustavaa laatua olevista tosiasioista. Toinen on se, että muualla kuin ehkä Ruuhka-Suomen väestökeskittymissä muodostaa sopimuspalokuntatoiminta operatiivisen pelastustoimen keskeisen rungon, ja toinen on se, että sopimuspalokunnan yksikkö ensisijaisesti muodostuu ajoneuvon miehityksestä. Tämä miehitys ei ole könttänä hälytettävissä muulla tavalla kuin hälyttämällä kukin palokuntalainen erikseen. Ja kaiken lisäksi niin varmasti, että tarvittava miehistö Mutta asia ei ole unohtunut Nyt kun asia on toistuvasti kaatuvien, ruuhkautuvien ja muuten satunnaisesti toimimattomien viestiverkostojen ongelmien myötä taas kerran noussut yleiseen tietämykseen, päivitellään, että koska sopimuspalokunnat ovat osa kunnallista pelastussaadaan ilman merkittävää viivettä kokoon joka kerta. Asiaa on kymmenisen vuotta sitten perusteellisestikin pohdittu ja työryhmä on mietintönsä ministeriölle luovuttanut. Sieltä se löytynee jostain laatikosta. Siitä vaan lukemaan, sen sijaan että julkisuudessa esitetään erilaisia vältteleviä viittauksia kustannuksiin ja kunnalliseen itsenäisyyteen. Jos tahtoa on, niin resurssit löytyvät, eli tahdosta se on kiinni. On se vaan kummaa, että näin yksinkertaisesta asiasta on pakko koko ajan jankuttaa! PS. Tämä juttu kirjoitettiin jo joulukuussa, mutta tammikuussa nousi siviilimaailmasta esille parikin uutta nettisovelluksiin perustuvaa hälytysjärjestelmää, joita ryhdytään kokeilemaan. Voipi olla, että joskus tähänkin maahan saadaan luotettavasti toimiva järjestelmä yhteiskunnan keskeisten turvallisuustoimijoiden hälyttämiseksi. Ellei sekin asia kaadu kustannusjaon kiemuroihin. Eläkäämme toivossa! 52 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 53

28 KALUSTOKULMA UNIMOG-SARJA, OSA 2 KALUSTOKULMA Ravijoen VPK Unimogistaan: Automaailman timantti, voimanpesä ja todellinen ajonautinto INFO Mercedes-Benz, Unimog S x4/2900 Vuosimallia 1970 Käyttövoima: Bensiini Renkaat: 10,5-20/8PR Moottorin iskutilavuus: 2190 Omamassa: 3500kg LISÄTIETOJA Teemu Kuokka, palokunnan päällikkö, Ravijoen VPK, puh VIROLAHTELAINEN RAVIJOEN VPK osti Unimogin uutena vuonna 1970 ja se on ollut hälytyskäytössä siitä asti. Auto palvelee nykyään maastoautona tunnuksella KY 329. Unimogissa oli alkujaan keulapumppu ja kori ohjaamon takana. Korissa oli miehistötila ja noin 800 litran vesisäiliö. Perässä vedettiin yksiakselista perävaunua, jossa kuljetettiin moottoriruiskua, letkuja ja muuta kalustoa. Autoa muokattiin 2000-luvun alussa ottamalla kori ja säiliö hytin takaa pois ja rakentamalla sen tilalle lava. Lavalta löytyvät tänään moottoriruisku sekä säilytyslaatikot letkuille ja muulle kalustolle. Lavan kulmassa on nykyään myös pieni nosturi, jolla saa isonkin moottoriruiskun nostettua lavalle. Kun keulapumppu poistettiin, auton pituus lyheni noin metrillä. Unimogin maasto-ominaisuudet paranivat huomattavasti, kun kori ja pumppu poistettiin. Perävaunua ei ole käytetty 90-luvun alun jälkeen. Autoa käytetään nykyään lähinnä maastopalojen sammutuksessa, sammutuskaluston siirrossa ja letkujen keräyksessä. 54 PALOKUNTALAINEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 55

29 KALUSTOKULMA Sisäilma kuntoon viherkasveilla? TEKSTI JA KUVA SASU MÄKINEN Jyväskyläläisen NaturVention Oy:n markkinoima viherkasviseinä poistaa haitallisia aineita huoneilmasta. Aktiiviviherseinä on erityisen suosittu kohteissa, joissa remontit tai mekaaniset ilmanpuhdistimet eivät ole auttaneet ihmisten oireisiin. Viherseinällä on myös pyritty parantamaan tavallista sisäilman laatua tunkkaisissa ja kuivissa avokonttoreissa, neuvotteluhuoneissa sekä toimistoissa. Aktiiviviherseinän kasvit ovat perinteisiä huonekasveja: viirivehkaa, rönsyliljaa, sulkasaniaista sekä kultaköynnöstä. Ne eivät kasva mullassa, vaan ilmavirran huuhtomissa rakeilla täytetyissä vesisäiliöissä. FreshWall-seinissä käytetään patentoitua Naturbo -teknologiaa, joka hyödyntää biotransformaatiota kasvien juuristossa. Biotransformaatio on tuttu ilmiö jätevesipuhdistamoista, joissa saastunut vesi luonnollistetaan mikrobien avulla käyttökelpoiseksi. Suurin osa kasvien ilmanpuhdistuksesta tapahtuu juuristossa, jossa elävä mikrobipopulaatio poistaa sisäilmasta haitallisia yhdisteitä hajottamalla ne kasvin ravinteiksi. NASA:n tutkijat kehittivät 1970-luvulla aktiivisen vesiviljelytekniikan, jonka pohjalta Naturbo-teknologiaa on kehitetty. Statisti Oy:n tekemän tilastollisen analyysin mukaan aktiiviviherseinän avulla työympäristön haittoja sekä sisäilmasta johtuvia oireita pystytään poistamaan tilastollisesti erittäin merkittävästi. Vastaavia tilastollisia merkitsevyyksiä ei olla saatu edes astmalääkkeiden vaikutuksia tutkittaessa. Myös Itä- Suomen yliopiston tekemä tutkimus puhuu aktiiviviherseinän puolesta. Tutkimuksessa vertailtiin NaturVentionin patentoimassa järjestelmässä ja tavallisesti mullassa kasvavia kasveja. Tulosten mukaan aktiiviviherseinän kasvit poistavat ihmiselle haitallisia kemikaaleja ilmasta keskimäärin 129 kertaa tehokkaammin kuin tavalliset kasvit. Tämä tarkoittaa sitä, että yhdessä FreshWall Original -aktiiviviherseinässä on noin 8000 kasvin ilmanpuhdistusteho. Eeva Niemelä NaturVention Oy:stä kertoo viherseinän poistaneen tai vähentäneen sisäilmasta johtuvia oireita noin 97 prosenttia. Asiakaskokemusten perusteella ihmiset ovat näin ollen pelastuneet pitkältä sairaslomakierteeltä. Viherseinä toistaiseksi harvinainen näky paloasemalla Suomen aktiiviviherseinät ovat toistaiseksi käytössä ainoastaan yhdellä paloasemalla. Kymenlaakson pelastuslaitoksen Kotkan toimipisteeseen sijoitettiin sisäilmaremontin päätyttyä 14 aktiiviviherseinää. Kasvit kuitenkin nuukahtivat jo muutaman päivän käytön jälkeen. Kyse oli teknisestä ongelmasta, jonka korjauksen jälkeen kasvit ovat voineet hyvin. Useamman vuoden kokemuksen perusteella kasvien on kuitenkin todettu parantaneen sisäilmaa. PELASTUSLIITOT PELASTUSTIETO SSPL PALOKAMU PALOKUNTALAINEN SPPL PUHDAS PALOASEMA ESITTÄYTYY VINKKEJÄ REKRYTOINTIIN HAKA-INFO KILPAILUJA PALOKUNTAPALVELUJA ALUEELLASI JA VERKOSSA UUDISTUVA PALOKUNTAKOULUTUS ESITTÄYTYY KALUSTOESITTELYÄ JA PALJON MUUTA 56 PALOKUNTALAINEN 66

30 BRANDKÅRISTEN LEDARE Ett riksomfattande servicenivåbeslut behövs nu! Mellan raderna Vad som även kan utläsas ur avtalsbrandkårsbarometern 2014 BRANDKÅRISTEN Representanter för räddningsverken är stolta över linjen Hej, vi sparar men servicen blir inte sämre!. DET FINSKA RÄDDNINGSVÄSENDETS servicenivå håller sakta men säkert på att sjunka och på lite olika sätt inom de olika räddningsområdena. Detta faktum vill de som stöder ett kommunalt räddningsväsende inte erkänna så att det hörs. Dessa kretsar gynnas av att det nuvarande splittrade arbetssättet bibehålls. En hop räddningsdirektörer argumenterar kraftigt för det nuvarande systemet och motsätter sig en starkare statlig styrning. DE SOM SIKTAR PÅ en post som räddningsöverdirektör i räddningsöverdirektörens ställe håller låg profil även om de i diskussioner på tumanhand till och med våldsamt kan kritisera den nuvarande situationen. Även Kommunförbundet vill se en fortsättning på det nuvarande systemet som håller på att utveckla sig mot allt större ojämlikhet, sett ur medborgarnas synvinkel. Kretsarna inom branschen vill inte i regeringsprogrammet ha något utvecklande av en statlig styrning av räddningsväsendet och inte heller mycket annat, utan det skall räcka med att ordet räddningsväsendet blir nämnt. DET OJÄMLIKA RÄDDNINGSVÄSENDET syns ännu inte hos skattebetalaren, men det väntar redan bakom knuten. Representanter för räddningsverken är stolta över linjen Hej, vi sparar men servicen blir inte sämre!. På det sättet hålls arbetsgivaren nöjd. Inom varje verk sparas det, dvs. man skär ner kostnader samtidigt som man med strålande ögon påstår att servicenivån inte sjunker. Struntprat. BETRÄFFANDE NEDSKÄRNINGSOBJEKTEN FINNS det ingen riksomfattande linje utan varje verk gör som det själv vill. Nedskärningarna utsmyckas med de mest förunderliga förklaringar, men de är ändå beslut om att skära ner på servicenivån. Detta vill man inte erkänna men sanningen kryper ändå fram så småningom. Man får endast hoppas att maskeringarna inte rämnar på något alldeles särskilt tråkigt sätt som drabbar medborgarna. MED NUVARANDE MÄTARE är en kvalitetsjämförelse mellan verken snarast för syns skull. Man jämför räddningsverkens servicenivåer genom att till exempel undersöka beredskapstiderna. Var och en som känner rådande praxis då det gäller att registrera enheters olika tider vet att de uppgifter som systemet ger är allt annat än jämförbara. IFALL MAN inte går till staten så behövs det nu åtminstone ett riksomfattande beslut om räddningsväsendets servicenivå och pålitliga mätare för det olika tjänsterna. Man måste dessutom absolut få en utomstående instans för att bedöma räddningsverkens kvalitetsnivå. För tillfället bedömer verken sig själva, och resultaten är därefter. ETT RIKSOMFATTANDE SERVICENIVÅBESLUT skulle utgöra ett första steg mot en med tanke på medborgarna mera jämlik framtid. Med hjälp av ett sådant skulle även ett kommunalt räddningsväsende få sådana riksomfattande ramar inom vilka verksamheten kunde utvecklas. Man borde inte mera få acceptera de tills vidare huvudsakligen dolda - kvalitetsskillnader som är följden av den nuvarande utvecklingen. CHEFREDAKTÖR Pekka Koivunen TEXT SILVIO HJELT Enkäten Avtalsbrandkårsbarometern 2014 genomfördes hösten 2014 och samlade hela 2015 svar, vilket skall anses vara ett synnerligen gott resultat. Själva barometern har under vintern analyserats och publicerats och ett sammandrag har sänts till alla avtalsbrandkårer. Samtliga öppna svar kan envar vidare läsa på dock så, att man utplånat sådant som personliga påhopp och information som kunde avslöja den som svarat. Idén med enkäten skall vara att man kan säga just så som man upplever saken, utan risk för repressalier eller andra olägenheter. Under de öppna frågorna har envar således kunnat uttrycka sina egna personliga åsikter. Någon som kanske mer eller mindre befogat upplever sig som måltavla för missnöje har invänt att om var och en får säga vad man vill så blir det ju en övervikt av gnällspikar och deras missnöje. Så är det förstås, men endast delvis. Varje organisations kanske värdefullaste tillgång är motiverat kritisk respons, för endast den vägen sker en utveckling. Då den som svarat har tagit sig mödan att skriva ner sina tankar skall de både läsas av någon och sedan tas på allvar. De första analyserna är nu nästan klara, och resultaten används för att förbättra avtalsbrandkårsverksamheten. Och också mellan raderna kan man utläsa ett och annat av större eller mindre intresse. Här presenteras några subjektiva observationer. Tack! Börjande med lovorden, alltså från enkätarrangörerna till er som svarat: Tack, ni har gjort ett strålande arbete! Enkäten var det första försöket i den riktningen, och det finns förstås ett och annat som kunde ha gjorts annorlunda. En del frågor blev inte ställda, och i stället blev hela enkäten onödigt operativt inriktad. Vi tackar för responsen att det verkar inte som om hela enkäten skulle gälla just mej. Där har arrangörerna misslyckats, men man lovar att bättra sig till nästa enkät. Glädjande är även andelen svar från det svenskspråkiga fältet. Det motiverar en fortsatt satsning på översättningsarbete. Sådär i kalla siffror kan nämnas att de öppna svaren genererade 289 sidor text, dvs åsikter (knappa ord), vilket kanske förklarar att analysen dröjt. En analys som dessutom av praktiska skäl måste bli rätt subjektiv, huvudsakligen baserad på viss kunskap om fältet. Å andra sidan är ju även de åsikter som skrivits ner rätt subjektiva, avspeglande verkliga förhållande på det verkliga fältet. Att detta fält kan se annorlunda ut om man med färgade glasögon tittar på det från yttre rymden gör endast åsikterna värdefullare. Yttre rymder behöver ibland påminnas om att realiteterna bland gräsrötterna 58 BRANDKÅRISTEN 66 BRANDKÅRISTEN 66 59

31 BRANDKÅRISTEN BRANDKÅRISTEN kan te sig något annorlunda än man trott. I det hänseendet kompletterar enkäten en bild som redan kunde skönjas redan bland de öppna svaren i undersökningen om atmosfären i brandkårerna: Det finns en del problem som väntar på sin lösning, problem som man inte haft lust att se eller acceptera som problem. Vi kunde kalla dem attitydproblem. Sådana försvinner inte av att man låtsas som om att de inte skulle existera. Men barometern pekade även på en del annat som kräver fokusering: Nånting inom brandkårsutbildningen haltar betänkligt, både som system och som en brandkårsintern angelägenhet. Och när över 100 svar uttryckligen nämner ord som meningsfull och förståndig så är det ett tecken på att allmän skärpning och kritisk analys kunde vara på sin plats. Inbesparingarna Medan man i den officiella debatten rätt högljutt klagar över behovet att spara så tycks det problemet ännu inte ha nått gräsrötterna. Eller kanske uttryckt på annat sätt: En viss resursknapphet har alltid kännetecknat avtalsbrandkårsverksamheten, så man är van att anpassa munnen efter matsäcken. Det kunde kallas förmåga att improvisera, vilket brandkårer ju gör hela tiden, i det operativa arbetet. Dessutom utgör ju pengar vanligen inte den centrala drivkraften då det gäller tredje sektorns arbete. Däremot kan brist på centrala resurser förvisso stjälpa hela verksamheter, och om det som stjälps utgör det mest kostnadseffektiva så handlar samhället stolligt. Här gäller det alltså för dem som besluter att basera sina beslut på fakta och inte på fiktion. Dessvärre avspeglar barometern inte något särskilt stort förtroende för själva beslutsfattandet. I viss mån beror detta förstås på att man inte alls vet hur besluten fattas. Att brandkårsarbeta eller att inte göra det Majoriteten av dem som besvarade enkäten tycks vara rätt nöjda med sin tidsanvändning. 2 5 timmar per vecka tycks upplevas som ok, och avvikande från en del andra frågor så syns det ingen fastare koppling till brandkårsåldern, dvs. den tid man varit med i brandkåren. I alla grupper finns det de som jobbar mycket och de som jobbar mindre. Däremot kan man beträffande farhågorna om kontinuiteten skönja vissa trender: Ur ett längre perspektiv kan man utläsa en ökande oro för framtiden. Av dem som varit med längre än 20 år % < >20 MÅNGA ÖPPNA svar betonade förändringarna i samhället, vilket minskat det frivilliga brandkårsarbetets attraktion. Dagens medborgare tenderar till självuppfyllelse och att låta myndigheterna ta ansvar, en tendens som dessa myndigheter tycks uppmuntra. Gemensamma aktiviteter för det allmänna bästa är över hälften oroade av hur det skall gå, medan man som yngre har större tillförsikt. Ett vanligt talesätt är förstås att det var bättre förr, medan ett annat åter optimistiskt säger att människan är världens anpassningsdugligaste varelse (näst efter en del ohyra). Man skall alltså inte ännu dra alltför långt gångna slutsatser om framtiden, men det är nog skäl att se upp en del. Allt som idag förefaller självklart är inte det i morgon! Oro för kontinuiteten (enligt brandkårsålder) år i brandkåren n=2014 Inga bekymmer Bekymran Vet inte Linear (Bekymran) ryms inte helt inom den ramen. En tredjedel av de 858 personer som besvarade den öppna frågan om framtidens utmaningar antydde vidare att de krav och förpliktelser som brandkårsarbetet ställer inte befrämjar rekryteringen. Landsbygdens avfolkning och ökande produktivitetskrav i arbetslivet bidrar inte heller till fortbeståndet PERSONER gav tips på hur man skulle kunna säkra återväxten. Här steg frågan om en förbättring av utbildningens kvalitet samt tips på hur man kunde förbättra brandkårens interna samhörighet högst på listan. Man efterlyste vidare särskilt annat än operativa aktiviteter, även om den operativa verksamheten betonades. Likaså betonades frågor som gällde attitydproblem inom räddningsbranschen och samhället i stort. Räddningsväsendets husbondeskap I barometern ställdes en fråga om hur räddningsbranschens system borde se ut. Trots att en majoritet är nöjda med systemet som det är kunde man skönja en trend: De som varit längre med såg även andra alternativ som intressanta. Bland avtalsbrandkårerna är statsmakten inte ett spöke, en åsikt som i en tidigare debatt tillskrivits just de frivilliga. Även här kunde man säga att perspektivet grundar för kritik mot det rådande, som ju redan bröt avtalsbrandkårernas nära koppling till lokalsamhället. Ett förstatligande kanske inte skulle göra det hela alls värre? Ho vet. Alarmeringen av avtalspersonalen Samma koppling till perspektivet kan skönjas i uppfattningen om alarmeringssystemets förträfflighet. Förtroendet för en alarmering per textmeddelande tycks vara omvänt proportionellt mot erfarenheten. Om man inte vet något bättre är man väl nöjd med det man har, medan de som upplevt gångna tiders rätt välfungerande alarmeringssystem (se artikel på finska på annan plats) ju ställer sig frågande till den osäkerhet och de dröjsmål som är en del av det nuvarande systemets natur. Kritiken mot de nuvarande alarmeringssystemen var även klart större (47 % kritiska) bland dem som verkar i operativa ledningsuppgifter medan de som inte har ansvarspositioner i allmänhet var mindre kritiska (36 %). Textmeddelandemekanismen är inte utvecklad för alarmering av avtalspersonal utan nånting man blev tvungen att ta % Staten, regionen, Staten, regionen, kommunen kommunen eller...? eller...? (enligt brandkårsålder) (enligt brandkârsâlder) n=1907 < >20 år i brandkåren till då alla andra system lades ner. Under den öppna frågan gav 782 personer sin åsikt, av vilka endast en handfull inte hade nånting att klaga på (ok, man bad ju uttryckligen dem som var kritiska att förklara sig närmare). 837 personer angav att brandkåren har något slag av tilläggssystem för att säkra alarmeringen, men de systemen kan endast delvis kompensera de inneboende bristerna i den nuvarande alarmeringen. Vad då SSPL? Man var inom Finlands Avtalsbrandkårers Förbund aningen tveksam då det gällde att fråga om fältets åsikt om det egna Förbundet. Å andra sidan gäller detta med värdet av respons även dem som ställer upp enkäter: Respons är ett förträffligt redskap för att utveckla verksamhet. I barometern fick fältet fritt säga sin åsikt, och det kom många goda förslag, av vilka en del kommer att leda Staten Regionen sâsom nu Tillbaka till kommunalt NÂgot annat Linear (Staten) till åtgärder snabbare och andra kanske inte alls. Ett riksomfattande förbund måste ju någotsånär försöka tillfredsställa alla medlemmars önskemål, och om de är klart motstridiga måste man kompromissa. Det faktum att en massa brandkårister inte hade en aning om Förbundets existens, blandade ihop branschens olika organisationer, eller bara annars ansåg sig sakna bas för en utvärdering visar dock entydigt att det ännu finns en hel del att göra beträffande synligheten. På det hela taget kan Förbundet konstatera att man för det mesta tycks göra rätt saker på ett riktigt sätt. Eller för att citera en numera pensionerad kommunalpolitiker: Tack får man ju aldrig, men om endast varannan mötande skäller ut en är man på rätt väg. Skäller alla har man fel. I det fallet har Förbundet det bättre ställt, eftersom det kom rätt mycket tack. Här tycks åldersperspektivet inverka positivt. 60 BRANDKÅRISTEN 66 BRANDKÅRISTEN 66 61

32 BRANDKÅRISTEN VILDMANNEN Brandkårsutbildningen förnyar sig trots allt FINLANDS AVTALSBRANDKÅRERS FÖRBUND har varit bekymrat över läget inom brandkårsutbildningen. Vi har krävt en utbildningsreform. Kravet har inte dykt upp ur intet eller av ren reformglädje utan ur reella behov som signalerats från avtalsbrandkårsfältet. För tillfället ansvarar Räddningsbranschens Centralorganisation i Finland SPEK för avtalsbrandkåristernas utbildningsystem. Till en början gick reformen mycket långsamt, eller egentligen snurrade den kring en och samma punkt. På SPEK hade man inte det kunnande som behövdes. För ett par år sedan korrigerades den saken i och med att man anställde en utbildningsplanerare. På mycket kort tid fick hon grepp om saken och då började reformen löpa. Som en följd av det kommer man i början av nästa år att kunna testa utbildning enligt en ny utbildningsplan. Möjlighet till mångfald och erkännande av det man lärt sig Lite beroende på hur man förverkligar saken kommer utbildningen att möjliggöra en mera mångfacetterad inlärning av brandkårskunskaper och -färdigheter. Systemet skall kunna identifiera och erkänna sådant som man lärt sig redan tidigare och ännu på det sättet att inlärningen bland annat kan ske i brandkårens ungdomsavdelning, under brandkåren övningskvällar eller genom självständiga studier. I och med reformen kommer utbildningen att bli smidigare än förr. Den utnyttjar även nya datasystem och sätt att arbeta. Reformen kommer nödvändigtvis att medföra att man inte mera ens kommer att försöka dra alla utbildade genom ett och samma rör. Grundutbildningen 1 är lika för alla och består av introduktion, kurs i släckningsarbete och nödförstahjälp. Även detta kan man lära sig på annat sätt än att på gammaldags vis sitta på en kurs. Grundutbildningen 1 ger alarmeringsbehörighet. Efter detta följer grundutbildning 2 (jag använder här egna inofficiella termer) som utformar sig på basen att ett samarbete mellan räddningsverket och avtalsbrandkåren. Inom det samarbetet definierar man vad ifrågavarande avtalsbrandkår behöver. Som hjälp utnyttjar man exempelvis databasen Pronto med vilken man bedömer vilka uppgifter brandkåren har kommit att utföra under exempelvis en femårsperiod. Grundutbildning 2 ges för dessa uppgifter. Av detta bildas sedan brandkårens utbildningsmålsättning enligt vilken brandkårens personal i första hand utbildas. Under en femårsperiod kan man hitta en del mindre vanliga olycksfallsituationer i vilka brandkårens personal har hamnat. Som en andrahands målsättning tas att lära personalen att klara av de situationerna, och det sker via grundutbildningsskedet 3 eller i form av beredskap som brandkåren skaffar sig under övningskvällarna. Vad blir annorlunda? Då man önskar en förnyelse kommer den i början ofta alltför långsamt. Då reformen börjar vara nära sitt förverkligande börjar det dyka upp allehanda rädslor och misstankar mot de nya systemet. Det bästa med reformen är att den inte mera kan bli kvar och stampa på stället för tiotals år, eftersom det nya utbildningssystemet förutsätter en kontinuerlig utveckling. Detta garanterar en bättre utbildning än med det gamla systemet. Till en börjar kommer knappast någonting att kännas särskilt nytt. Inkörningsskedet startar försiktigt och korrigeringar kan göras på basen av erhållen respons. Stegvis blir den nya utbildningen bättre och bättre det vill jag kunna tro på. VILDMANNEN Isto Kujala Palsta tiedonjanoisille TAHTOO TIETÄÄ... TURUN HÄTÄKESKUS JA PELASTUSTOIMEN KAKSI ERI TUNNUSJÄRJESTELMÄÄ Kumpi parempi? TURUN HÄTÄKESKUS hoitaa usean eri pelastuslaitoksen hätäilmoitusten vastaanoton ja hälyttämisen. Varsinais-Suomen pelastuslaitos jättäytyi yksiköiden tunnusuudistuksen ulkopuolelle ja käyttää edelleen vanhoja tunnuksia. Paljon keskustelua pelastusalalla herättänyt uudistus jakoi aikanaan alan kahtia. Pääosa lehtemme haastattelemista alan suorittavan tason henkilöistä piti vanhaa järjestelmää parempana. Nyt, kun aikaa on kulunut ja uuteen järjestelmän on ollut pakko tottua, kysyimme asiasta hätäkeskuksen johtajalta Mauri Turulalta. Miten tunnusasia koetaan hätäkeskuksessa? Asian kanssa on jouduttu oppimaan ja pärjäämään. Päivittäinen toiminta sujuu pääsääntöisesti ilman isoja ongelmia. Luonnollisesti kaksi eri järjestelmää aiheuttaa ylimääräistä päänvaivaa ja miettimistä hätäkeskuksen päivystyshenkilöstölle, eikä sekaannuksiltakaan voida aina välttyä. Millaisia ongelmia kaksi järjestelmää aiheuttavat? Pelastusopistosta valmistuvat tai muista hätäkeskuksista Turkuun siirtyvät päivystäjät joudutaan kouluttamaan kahteen järjestelmään paikallisesti. Lisäksi on syytä muistaa, etteivät kaikki uudemman sukupolven päivystäjät ole koskaan työskennelleet vanhojen tunnuksien kanssa, joten heille vanha järjestelmä saattaa tuntua oudolta. Hämeestä tai Länsi-Uudeltamaalta Turkuun siirtyneet päivystäjät joutuvat toisinaan miettimään, että mitä tarkoittavat vanhat kuntatunnukset (T, K, Pg jne.), ja tästä on aiheutunut pientä hakemista viestiliikenteessä. Toisaalta uuden järjestelmän numerot eivät kerro samalla tavalla yksiköiden asemapaikkojen sijainnista kuin vanhat kuntatunnukset. Myös toisistaan poikkeavat yksiköiden numerotunnukset saattavat aiheuttaa sekaannusta. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa pelastussukeltajien yksikön laatua kuvaava numero on 5, kun se Kanta- ja Päijät-Hämeessä on 55. Vastaavasti numero 5 tarkoittaa Kanta- ja Päijät-Hämeessä raivausyksikköä. Kumpi koetaan paremmaksi? Vertailua on enää tässä vaiheessa hankalaa ja toisaalta tarpeetonta suorittaa. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Luonnollisesti yhtenäinen tunnusjärjestelmä niin Turun hätäkeskuksen alueen sisällä kuin toisten hätäkeskustenkin kanssa olisi Turun hätäkeskuksen kannalta ihanteellisin vaihtoehto. TAHTOO TIETÄÄ TÄMÄ PALSTA antaa lukijoillemme ainutlaatuisen mahdollisuuden saada asialliseen pelastusalaa koskevaan kysymykseen vastaus melkein keneltä tahansa. Ja vieläpä anonyymisti ja aivan ilmaiseksi. Kysy ministereiltä, kansanedustajilta, johtajilta, päälliköiltä, asiantuntijoilta tai vaikka rivipalomiehiltä tai sopimushenkilöiltä. SINÄ LÄHETÄT kysymyksesi meille (pidämme omana tietonamme henkilöllisyytesi) ja välitämme kysymyksen valitsemallesi henkilölle tai yhteisölle. Seuraavassa lehdessä näet vastauksen. KYSYMYS TULEE toimittaa osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi neljä viikkoa ennen seuraavan lehden ilmestymistä. Toimitus pidättää oikeuden olla hyväksymättä kysymystä, jos se on tavalla tai toisella asiaton tai loukkaava. TURUN HÄTÄKESKUKSEN JOHTAJA MAURI TURULA 62 BRANDKÅRISTEN 66 PALOKUNTALAINEN 66 63

33 LETKUT SOLMUSSA Sanasokkelo P I E A R V L S T R E U K A V M J O K O I A A S T S A S I L A I N K N E G I E N N N TÄHÄN RUUDUKKOON on kätketty neljän alan vaikuttajan etu- ja sukunimet. Yksi nainen ja kolme miestä. Peräkkäiset kirjaimet ovat viereisissä ruuduissa ja sanat voivat jatkua mihin suuntaan tahansa. Kaikki kirjaimet tulevat käytettyä ja sama kirjain voi esiintyä useammassa nimessä. Etu- ja sukunimet voivat olla erikseen. Oikein vastanneiden kesken arvotaan ristikkolehti. Vastaukset osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi. Vuoden hälytysilmoitus PORIN HÄTÄKESKUKSEN tuntemattomaksi jääneen hätäpäivystäjän oivallus jää historiaan yhtenä toistaiseksi hauskimmista hälytysilmoituksista: Hälytysilmoitus 101, tehtävä 461, Yrjönkatu, kansanedustajaehdokkaat hyökkäilevät ihmisten päälle. KYSEESSÄ OLI vaaratilanne Porin keskustan kävelykadulla, jossa raju myrsky irrotti ja lennätti vaalimainostelineitä sinne sun tänne. Tulimeri goes to KUVA JUSSI VIRTA 70 s VIIME LEHDESSÄ julkaistussa kisassa ylivoimaisen voiton vei numero 2 nimimerkillä Terveiset poliisihallitukselle, poliisihallitukselle nuuskaa. Kaikki sähköpostitse äänestäneet ja facebookissa tykänneet osallistuivat palokuntalaisaiheisen tuotepalkinnon arvontaan. Voittajaksi arvottiin Pasi Joronen. Palkinto lähtee myös kisan voittajalle numero 2. Otattehan yhteyttä osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi ja lähetätte osoitteenne, jotta palkinnot voidaan postittaa. Kiitos ja onnea voittajille! 2 Sammutustyökurssia odotellessa... Mä oon jo vuosia hikoillu puhtaan paloaseman puolesta. Pelastusalojen frisbeegol n SM-kilpailut ENSI NUMEROSSA: Jättinumero HUOM! SEURAAVA LEHTI ILMESTYY ! TILAA PALOKUNTALAINEN! PALOSM 2015 FBG Pelkosenniemi Pyhätunturi Kilpailut järjestetään Pelkosenniemen sekä Pyhätunturin frisbeegolfradoilla. Perjantaina pelataan parikilpailu Pelkosenniemeen 9-väyläisellä radalla ja lauantaina taistellaan SM-tittelistä Pyhätunturin haastavalla 18-väyläisellä radalla. Lisätietoa tapahtumaan liittyvistä asioista löydät tapahtuman Facebook- sivulta PALOSM15FBG Tapahtuman järjestää Pelkosenniemen Vpk Monipuolista ja ajankohtaista palokunta-asiaa 64 PALOKUNTALAINEN 66

34 LIEKINHEITTÄJÄ TILAA VELOITUKSETTA PALOKUNTALAISEN Mikäli yhteiskunta tarvitsee nopeasti suuren joukon ihmisiä tekemään johdettua tehtävää, ovat sopimuspalokunnat ylivoimaisesti paras resurssi. Kirje ilmestyy joka viikko. Siinä käsitellään alan ilmiöitä lyhyesti. Taustatietoja saat juttujen ohessa olevista linkeistä. Nopean toiminnan valmiusjoukko sopimuspalokunnista Tilaa uutiskirje verkkosivuiltamme osoitteesta Facebook-sivujemme kautta tai osoitteesta toimitus@palokuntalainen.fi MIKÄLI YHTEISKUNTA tarvitsee nopeasti suuren joukon ihmisiä tekemään johdettua tehtävää, ovat sopimuspalokunnat ylivoimaisesti paras resurssi. Valtion tai pelastuslaitosten taholta ei ole kuitenkaan mitenkään valmistauduttu siihen tilanteeseen, jossa henkilöstöä tarvitaan paljon ja mahdollisimman lyhyellä viiveellä. Kyseistä resurssia ja sen käyttöä ei ole kukaan pelastustoimessa ilmeisesti edes ajatellut, saatikka tarkemmin suunnitellut. Nyt on aika nostaa asia keskusteluun. TILANTEITA, JOSSA suurta, organisoitua apukäsien määrää tarvittaisiin nopeasti, on vähän. Viimeisin mahdollinen oli nopeasti edennyt Talvivaaran ympäristöongelma, jossa lopulta henkilöstöä tarvittiin satoja. Suuret metsäpalot pystytään hoitamaan yleensä alueellisin voimin, mutta pitkäkestoisissa tilanteissa alueen tai naapurilaitosten resurssit saattavat käydä niukoiksi. HÄLYTYSKELPOISIA SOPIMUSPALOKUNTALAI- SIA on hieman yli Niin sanottu sopimusvahvuus, eli viidessä minuutissa liikkeelle saatava henkilömäärä lienee noin paikkeilla. Suuronnettomuudessa apujoukkojen vasteaika voi olla pidempi, esimerkiksi lähtö yhdessä tunnissa. LEIKITÄÄNPÄ NUMEROILLA. JOS PUOLET Suomen vpk-muotoisista sopimuspalokunnista sitoutuisi lähettämään tunnissa kuuden hengen ryhmän pitkäkestoiseen tehtävään, olisi näin koolle saatava joukko jo noin Tämän lisäksi suorassa työsuhteessa pelastuslaitokseen olevista palokuntalaisista saataisiin liikkeelle kolme per asema (joka toiselta asemalta), saadaan koolle 300 henkilöä. Noin hälytystehtäviin koulutettua ja varustettua sopimuspalokuntalaista olisi näin pelastustoiminnan johdon käytettävissä. TOIMIAKSEEN KYSEINEN järjestelmä vaatisi palokuntakohtaisen varautumisen tehtävään. Ajoneuvo, varusteet, kalusto ja ryhmälle esimies. Tietysti ensimmäisen vuorokauden huollon tarpeet olisi hyvä olla ryhmän omasta takaa. HALLINNOLLISESTI TULISI ratkaistavaksi niin vastuu- kuin korvauskysymyksiä. Kuka ottaa kopin? PERÄVAUNUJA 66 PALOKUNTALAINEN 66 LIEKINHEITTÄJÄ Tehtaantie 12 l Pomarkku puh l info@peravaunutaloviitala.fi

35 Uusi Atego Tarpeiden mukaan. Uusi Atego. Uusi Mercedes-Benz Atego Euro 6 mahdollistaa erilaisten asiakastarpeiden mukaisten paloautojen rakentamisen kustannustehokkaasti. Vetotapoina takaveto tai neliveto, saatavana myös automaattivaihteisto. Kysy lisää! KehäVeho Palo- ja pelastusautomyynti Lommilanrinne 3, Espoo Markku Andersson, puh Hannu Gunnar, puh Puhelun hinta kotimaan kiinteän verkon lankaliit tymästä 8,35 snt/puhelu + 6,00 snt/min, matkapuhelinliittymästä 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min (hinnat sis. alv. 24 %).