Sairaalasielunhoito Toimintakertomus 2006

Transkriptio

1 Sairaalasielunhoito Toimintakertomus 2006

2 Sairaalasielunhoito Toimintakertomus 2006 Toiminta-ajatus Kirkon sairaalasielunhoito (KS) edistää hengellistä työtä terveydenhuollon laitoksissa sekä kehittää avoterveydenhuollossa tehtävää sielunhoitoa. KS toteuttaa sielunhoito- ja työnohjaajakoulutusta kirkon työntekijöille, osallistuu terveydenhuollossa eettisistä ja sielunhoidollisista kysymyksistä käytävään keskusteluun, tuottaa sielunhoitoa käsitteleviä julkaisuja sekä pitää yhteyksiä muiden kirkkojen sielunhoitajiin kotimaassa ja ulkomailla.

3 Työn vuosi Sielunhoidon nivoutuminen terveydenhuoltoon on vahva: elämän haurauden, sairauden ja kärsimyksen keskellä kysellään Jumalan tarkoi tusta ja etsitään lohtua ja toivoa. Sairaalasielunhoitaja kulkee armon kantajana kärsivien keskellä. Niin kuin Kristus kantaa kristittyjen kuormia, niin kristitytkin kantavat molemminpuolisesti toistensa kuormia, sanoi professori Tuomo Mannermaa sairaalapapeille Oulussa. Hän jatkoi: Kristitty antaa lähimmäiselleen ne hyvät eli lahjat, jotka hän on saanut Jumalalta ja ottaa lähimmäisen pahat eli heikkouden, puutteet, synnin ja helvetin itselleen. Vanhusten hoidon ja huolenpidon kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia. Professori Sirkka-Liisa Kivelä korosti keväällä valmistuneessa sosiaali- ja terveysministeriölle tekemässään selvityksessä myös vanhusten oikeutta hengelliseen hoitoon ja sielunhoitoon. Vanhusten yksinäisyys jää helposti havaitsematta, koska heillä ei aina ole puolestapuhujaa. Vanhusten itsemurhien suureen määrään on havahduttu etenkin HelsinkiMission työn kautta. Kuntarakenteen muutokset vaikuttavat kirkkoon ja sen seurakuntiin. Muutokset säteilevät myös sairaalasielunhoitoon. Tulevina vuosina sairaalasielunhoidon järjestämisessä jouduttaneen etsimään uusia ratkaisuja. Hyvä esimerkki löytyy Tampereelta, missä Pirkanmaan hoitokoti ostaa sairaalapapin palvelut Tampereen seurakuntayhtymältä. Tsunamin jälkimainingit tuntuvat yhä, kaksi vuotta hyökyaallon jälkeen. Yhteiskunnassa ja kirkossa on nähty tärkeäksi päivittää kriisi- ja suuronnettomuusvalmiutta. Henkinen huolto ja sielunhoito kuuluvat tähän; uhrien ja heidän omaistensa auttamisen rinnalla on muistettava kaikkien auttamistyöhön osallistuneiden tukeminen. Kirkon työntekijöiden ammattitaitoa arvostetaan kriisityössä ja onnettomuuksien jälkihoidossa. Sielunhoidon koulutuksen tarvetta ja resursseja on arvioitu kouluttajavaihdosten vuoksi. Ammatillisten ja vapaaehtoisten sielunhoitajien toimimisesta kirkossa on keskusteltu yhteisissä neuvotteluissa. Sielunhoitajan vastuuta ja työn luottamuksellisuutta on tärkeää korostaa.

4 Hallinto Toimikunta Kirkon sairaalasielunhoidon toimikunnan puheenjohtajana toimii ylilääkäri Kati Myllymäki (Mikkeli) ja varapuheenjohtajana TT Stefan Djupsjöbacka (Sipoo). Muut jäsenet: professori Heikki Kotila (Helsinki), johtava sairaalapastori Ilkka Käki (Kouvola), lastenpsykiatri Merja-Maaria Turunen (Helsinki) ja hallintoylilääkäri Liisa-Maria Voipio-Pulkki (Helsinki) sekä varajäsenet johtava ylihoitaja Hanna Aschan (Helsinki) ja sairaalapastori Annamaija Mattila (Oulu). Toimikunta piti kaksi kokousta. Toimisto ja työntekijät Sairaalasielunhoidon yksikkö kuuluu Kirkkohallituksen toiminnalliseen osastoon, ja se sijaitsee kirkon toimitalon C-osassa, Satamakatu 11, Helsinki. Toimistossa on myös sairaalasielunhoidon ammatillinen käsikirjasto, joka on Kirkkohallituksen kirjaston osa. Sairaalasielunhoidon johtajana toimii rovasti Kirsti Aalto ( ), koulutussihteerinä rovasti Sirkku Eho ( ) ja toimistosihteerinä merkonomi Minna Latsa ( ). Minna Latsa siirtyi Kirkon jumalanpalveluelämän ja musiikkitoiminnan, KJM:n, toimistosihteeriksi marraskuussa. Hän työskenteli sairaalasielunhoidon toimistosihteerinä seitsemän vuotta. Läksiäisissä häntä kiitettiin erinomaisesta, monipuolisesta työpanoksesta, jolla hän on palvellut toimistoa, sairaalasielunhoitajia ja terveydenhuollon kenttää. Sairaaloiden hiljainen huone -työryhmä Kirkon sairaalasielunhoidon toimikunnan asettama Sairaaloiden hiljainen huone -työryhmä päätti työskentelynsä keväällä. Työryhmä sai valmiiksi informaatiokansion sairaaloiden kappeleita varten. Työryhmä valmisteli rukoushetkien kaavat Rukoushetki sairaan luona, Rukoushetki kuolevan luona ja Saattohartaus. Ne painettiin myös ruotsinkielisinä: Förbön för sjuka, Förbön för döende, Sorgeandakt. Työryhmän puheenjohtajana toimi koulutussihteeri Sirkku Eho, jäseninä esh Kaija Sailo, erikoislääkäri Päivi Salminen, sairaalapastori Solveig Slotte, hallintoylilääkäri Liisa-Maria Voipio-Pulkki ja sihteerinä Minna Latsa. Sielunhoidon opetus terveydenhuollossa -työryhmä Kirkon sairaalasielunhoidon toimikunta asetti työryhmän, jonka tehtävä

5 on valmistaa oppimateriaalia terveydenhuollon oppilaitosten sielunhoidon opetusta varten. Työryhmän jäsenet: sairaalapastori Matti Aho, yliopettaja Raili Gothóni, projektisihteeri Marjaana Hanhirova, oppilaitospastori Margit Peltovirta. Asiantuntijaksi kutsuttiin opetusneuvos Aira Rajamäki. Työryhmän puheenjohtaja on KS:n johtaja Kirsti Aalto, sihteerinä KS:n toimistosihteeri. Työryhmä jatkaa työtään vuonna Sairaalasielunhoitotyön toteutuminen Sairaalasielunhoidon virat ja toimet Vuonna 2006 perustettiin yksi uusi sairaalapapin virka Tampereelle. Päätoimisia sairaalasielunhoitajan virkoja oli kertomusvuoden päättyessä 120, osa-aikaisia 17. Muutama seurakuntapastori ja kappalainen käyttää noin puolet työajastaan sairaalasielunhoitoon. Päätoimisista viranhaltijoista 116 on pappeja, lehtoreita 4. Naisten määrä on miesten määrää suurempi: naisia on 70, miehiä 50. Osa-aikaeläkejärjestelyjen vuoksi työntekijöiden määrä on edelleen suurempi kuin virkojen määrä, koska samaa virkaa hoitaa usein kaksi työntekijää. Kirkon työnohjaajakoulutus on runsaalla puolella sairaalasielunhoitajista. Eläkkeelle on siirtynyt pitkään työssä olleita sairaalasielunhoitajia, mm. sairaalapastori, TT Simo Ylikarjula Helsingissä, sairaalalehtori Raijaleena Vapaavuori Kuopiossa ja sairaalapastori Kaarina Kumpula Jyväskylässä. Neuvottelupäivillä työyhteyteen toivotettiin tervetulleiksi neljä uutta, virkaan tullutta sairaalapappia. Sairaalasielunhoitotyön tilastointi Marraskuussa kerättiin sairaalasielunhoidon toimintatilasto. Lomakkeen palautti 106 henkilöä eli 88 % päätoimisista sairaalasielunhoitajista. Vastaamisajankohtana viisi sairaalapappia oli sairauslomalla. Sairaalapapin työssä sielunhoidollinen keskustelu on edelleen tärkein työväline. Sairaalapappi käyttää puolet työajastaan henkilökohtaisiin sielunhoitokeskusteluihin.

6 Keskustelujen määrä on vuosittain hieman laskenut; tämä selittynee sillä, että tehtävien kirjo on vuosi vuodelta laajentunut. Hengellisten tilaisuuksien määrä on pysynyt noin 11 prosentissa. Jumalanpalveluksia, hartaushetkiä, yhteisiä ja yksityisiä ehtoollistilaisuuksia pidettiin marraskuussa yli Yksityisehtoollisiin osallistuu usein myös potilaan omaisia. Eniten ehtoollistilaisuuksia pidetään adventin aikaan, hiljaisella viikolla ja ennen pyhäinpäivää. Avohoidon sielunhoitoon käytetyn työajan määrä on kasvanut. Se oli nyt 13,6 %. Yli puolet vastanneista tekee koti- ja tervehdyskäyntejä. Avohoidon ryhmät, konsultaatiot ja mukanaolo Henkisen Huollon (HeHu) toiminnassa ovat tavallisia avohoidon sielunhoitotehtäviä. Kirkollisista toimituksista saattohartaudet, hautaan siunaaminen ja kaste ovat keskeisiä sairaalapapin työssä. Marraskuussa pidettiin 195 saattohartautta, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Rippiä työssään käytti 28 sairaalapappia, öljyllä voitelua kymmenen. Musiikki on tärkeä sielunhoidon väline. Musiikin merkitystä saattohoitopotilaalle on pohdittu koulutustapahtumassa, musiikkia sairaalaan toiminta on jatkunut Helsingin sairaaloissa. Erilaiset lauluhetket ja kuorovierailut rikastuttavat sielunhoitotyötä. Sairaalapappi on myös hoitohenkilöstön sielunhoitaja. Muutama sairaalapappi on pitänyt sairaalansa tai sairaanhoitopiirin työntekijöille hiljaisuuden retriitin. Ne on koettu merkittäväksi työssä jaksamisen ja hengellisen hoitumisen kannalta. Yksi vastaajista määrittelee itsensä syöpäpolin omana pappina. Hän toimii myös syöpäyhdistyksen tukihenkilöiden kummina. Syöpäpotilaiden tukeminen on tärkeä osa sairaalasielunhoitoa. Se toteutuu osin avohoidossa, usein ryhmissä. Sairaalansa eettiseen toimikuntaan kuului vastanneista 14 sairaalapappia. Erilaiset koulutus- ja asiantuntijatehtävät vievät kymmenisen prosenttia sairaalapapin työajasta. Terveydenhuollon henkilöstö pyytää sairaalapappia kouluttajaksi saattohoidon, dementoituneiden vanhusten hoidon ja kuoleman kysymyksissä.

7 Koulutus Kirkon koulutuskeskuksen sielunhoidon ja työnohjauksen kouluttaja Matti-Pekka Virtaniemi jäi eläkkeelle kesällä Hänen panoksensa kirkon työntekijöiden sielunhoidon kouluttajana on poikkeuksellisen merkittävä: yli kolmenkymmenen vuoden ajan hän on toteuttanut ja kehittänyt sielunhoidon ja työnohjauksen koulutuskursseja, bibliodraamakoulutusta ja koulutuksen toiminnallisia menetelmiä. Työryhmä, johon Matti-Pekka Virtaniemi kuului, laati keväällä laajan muistion sielunhoidon koulutuksen resursseista ja kehittämisestä. Tämä muistio tuo vahvasti esiin kirkon työntekijöiden sielunhoidon koulutuksen suuren tarpeen eri työaloilla. Sielunhoidon koulutus on pitkä kasvuprosessi, ja sitä edeltää soveltuvuustutkimus. Soveltuvuustutkimus arvioi tutkittavan henkilökohtaista valmiutta sielunhoitajana toimimiseen sekä hänen kykyään hyödyntää koulutusta. Sairaalasielunhoitajan erikoistumiskoulutus Erikoistumiskoulutuksen tärkeä tavoite on sielunhoitotehtävissä toimivien sielunhoitajien kirkollisen identiteetin vahvistaminen. Terveydenhuollossa tämä odotus on selvä: potilaat, omaiset ja henkilökunta odottavat pappia, joka vastaa heidän hengellisiin tarpeisiinsa. Sairaalasielunhoitajan erikoistumiskoulutus kestää kaksi ja puoli vuotta. Se toteutetaan Kirkon koulutuskeskuksen, Sairaalasielunhoidon ja Perheasioiden yksikön sekä Diakonian ja yhteiskuntatyön yhteistyönä. Koulutukseen kutsutaan ne papit, jotka on valittu sairaalasielunhoitajan virkaan tai jotka käyttävät puolet työajastaan sairaalasielunhoitotyöhön. Koulutuksen alkua edeltää soveltuvuustutkimus, joka kuuluu viran täyttöprosessiin. Koulutuksen suorittaminen vastaa kahtakymmentä opintoviikkoa. Koulutuksessa on neljä osa-aluetta: 1. kaksiviikkoinen kliininen jakso ohjatussa sairaalasielunhoitotyössä koulutuksen alussa ja lopussa 2. neljä yhteistä seminaaria, joihin osallistuu sairaalapappien lisäksi perheneuvojia, kehitysvammaistyön pappeja ja vankilasielunhoitajia

8 3. väliaikatyöskentely: työnohjaus, identiteettiryhmä, kirjallisuuteen perehtyminen ja kurssikirjoituksen laatiminen 4. työskentely sielunhoitajana omassa virassa. Vuonna 2004 alkanut sairaalasielunhoitajan erikoistumiskoulutus jatkui maaliskuussa neljännellä yhteisellä seminaarilla perheneuvojien ja vankilasielunhoitajien kanssa. Ryhmässä oli yhteensä 24 koulutettavaa: sairaalasielunhoidon jaostossa seitsemän, perheneuvojien kymmenen ja vankilasielunhoitajien seitsemän. Koulutuksen päättävä kliininen syventävä jakso toteutettiin lokakuussa Hesperian, Kivelän ja Töölön sairaaloissa. Tällä jaksolla oli 12 koulutettavaa, joista yksi Suomen vapaakristillisen neuvoston kautta valittu pastori. Koulutuksen suorittamisesta sai todistuksen 11 henkilöä. Koulutus päättyi Töölön kirkossa pidettyyn messuun ja todistusten jakoon Kivelän sairaalassa. Vuonna 2005 alkanut sairaalasielunhoitajan erikoistumiskoulutus jatkui perheneuvojien kanssa pidetyllä yhteisellä seminaarilla elokuussa. Ryhmässä on yhteensä 21 koulutettavaa, joista seitsemän sairaalapappia, yhdeksän perheneuvojaa ja neljä kehitysvammaistyön pappia sekä yksi Suomen vapaakristillisen neuvoston kautta valittu pastori. Tämä koulutuskurssi päättyy vuonna Hiippakunnallinen sielunhoidon koulutus Vuonna 2005 alkanut Helsingin ja Espoon hiippakuntien yhteinen sielunhoidon koulutus jatkui tammikuussa kaksiviikkoisella kliinisellä jaksolla Hesperian, Kivelän ja Meilahden sairaaloissa. Pappien ja diakoniatyöntekijöiden kaksivuotisen koulutuksen päätösseminaari pidettiin elokuussa Järvenpäässä. Todistuksen saivat kaikki 12 koulutettavaa, neljä pappia, yksi lehtori ja seitsemän diakoniatyöntekijää. Koulutettavien motivaatio oli koko koulutuksen ajan korkea. He kokivat saaneensa uutta ammatillista rohkeutta ja välineitä myös työssä jaksamiseen. Muutama hakeutui uusiin työtehtäviin jo koulutuksen aikana. Koulutukseen kuuluvan kaksiviikkoisen kliinisen jakson suoritti tammikuussa myös 12 teologian opiskelijaa ja Diakin opiskelijaa. Teologian opiskelijat suorittivat sielunhoitoharjoittelun Kustaankartanossa, Diakin opiskelijat Kivelän sairaalassa. Diakin opiskelijoille jakson suorittaminen antaa sairaanhoitajan (amk) -tutkintoon ja diakonian virkaan kelpoistaviin opintoihin neljä opintopistettä.

9 Työnohjaajakoulutus Kirkon työnohjaajien sukupolvenvaihdoksen vuoksi uusien työnohjaajien tarve on suuri kaikissa hiippakunnissa. Kahdelta seurakuntatyön työnohjaajakoulutuskurssilta valmistui kertomusvuonna yhteensä yli 40 uutta työnohjaajaa. Väli-Suomessa toteutettu seurakuntatyön työnohjaajakoulutus päättyy keväällä Vuosittain muutama kirkon työntekijä hakeutuu yliopistojen täydennyskoulutuskeskusten työnohjaajakoulutukseen. Erikseen sovitulla tavalla he voivat myöhemmin pätevöityä kirkon työnohjaajiksi. Kirkon työnohjaajien pätevöitymistä arvioivaan työryhmään kuuluvat sairaalasielunhoidon johtaja Kirsti Aalto, perheasiain johtaja Martti Esko sekä hiippakuntadekaani Paavo Haapakoski. Työnohjaajakoulutuksen suorittanut sairaalapappi voi toimia sekä kirkon työntekijöiden että terveydenhuollon henkilöstön työnohjaajana. Työnohjaajakoulutuksen suorittaminen vastaa kolmeakymmentä opintoviikkoa. Vuonna 2005 aloitettu sielunhoidon työnohjaajakoulutuskurssi jatkui huhti- ja marraskuussa pidetyillä jaksoilla. Koulutuksessa on mukana 18 henkilöä: yhdeksän sairaalapappia, kaksi perheneuvojaa, yksi vankilapappi ja kuusi seurakuntapappia. Kouluttajina toimivat TL Matti-Pekka Virtaniemi, KM Liisa Valve-Mäntylä sekä koulutussihteeri Sirkku Eho. Tällä koulutuskurssilla on opiskeltu erityisesti työnohjauksen toiminnallisia menetelmiä. Koulutus päättyy vuonna Teologian opiskelijoiden soveltavat opinnot sairaalasielunhoidossa Teologian opiskelijat voivat suorittaa 15 opintopisteen laajuisen (vanhojen vaatimusten mukaan kymmenen opintoviikon laajuisen) soveltavien opintojen jakson sairaalasielunhoidossa. Opiskelijat valitaan soveltuvuustutkimuksen perusteella. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan yhdeksän opiskelijaa suoritti soveltavat opinnot kokeneiden sairaalapappien ohjauksessa eri puolilla Suomea. Opiskelijat kirjoittivat harjoittelusta laajan päättötyön, jossa he arvioivat oppimaansa. He saivat syksyllä todistuksen suorittamastaan harjoittelusta. Moni harjoittelun suorittanut toteaa, että tämän harjoittelun tulisi kuulua kaikkien tulevien pappien koulutukseen. Harjoittelu antaa mahdollisuuden nähdä sairaalapapin työn eri puolia ja arvioida omia valmiuksia toimia tässä työssä valmistumisen jälkeen.

10 10 Myös Åbo Akademin teologinen tiedekunta toteuttaa soveltavia opintoja sairaalasielunhoidossa. Joensuun yliopistossa suunnitellaan vastaavien soveltavien opintojen aloittamista. Koulutusyhteistyö Suomen ekumeeninen neuvosto järjesti maaliskuussa seminaarin Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus. Seminaariin osallistui 80 henkilöä, joista 15 sairaalasielunhoitajia. Seminaari rakentui alustuksista, kommenttipuheenvuoroista ja yhteisestä keskustelusta. Sairaalasielunhoidon toimikunnan jäsen Liisa-Maria Voipio-Pulkki kuuluu Suomen ekumeenisen neuvoston eettisten kysymysten jaostoon ja oli siten yksi seminaarin järjestäjistä. Kirsti Aalto käytti panelistina puheenvuoron, jossa hän viittasi Jeesuksen konfrontoivaan tapaan keskustella. Tässä ekumeenisessa seminaarissa korostui sielunhoidon tarve terveydenhuollossa. Terveyden edistämisen keskus palkitsi vuoden 2006 parhaat terveysaineistot. Kunniamaininnalla palkittiin Sylva ry:n kirja Lapseni on kuollut jäi jälkeen kaipuu, jäi sanaton suru. Koulutussihteeri Sirkku Eho kuului kirjan tekijöihin. Hyksin lapsisyöpäpotilaiden vanhemmat ja ystävät ry järjesti tammikuun lopulla lapsensa menettäneiden perheiden viikonlopun, johon osallistui seitsemän perhettä. Kuortin kartanossa Pertunmaalla pidetyn viikonlopun kouluttajana toimi sairaalasielunhoidon koulutussihteeri Sirkku Eho. Erityisseminaarit Seinäjoella pidettiin huhtikuussa saattohoidon valtakunnalliset koulutuspäivät. Koulutussihteeri Sirkku Eho piti päivillä workshopin, jossa käsiteltiin papin ja hoitajan yhteistyötä kuolevan potilaan ja perheen tukemisessa. Rovaniemellä pidettiin lokakuussa Lapsen suru seminaari, johon osallistui seurakunnan työntekijöitä, opettajia ja päiväkotien henkilökuntaa sekä terveydenhuollon opiskelijoita, yhteensä noin 90 henkilöä. Kouluttajana toimi Sirkku Eho. Seminaari sielunhoitajan pätevyydestä ja vapaaehtoisten sielunhoitajien toiminnasta keräsi toukokuussa Kirkon toimitaloon runsaat 20 osallistujaa. Mukana oli sielunhoitokoulutusta antavien tahojen edustajia. Keskustelujen pohjalta nähtiin tärkeäksi sielunhoitajien vastuullinen ja ammatillinen toiminta ja osaaminen.

11 11 Terveydenhuollon etiikka Sairaalasielunhoidon kouluttaja Sirkku Eho on toiminut Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan Etenen jäsenenä sen perustamisesta, vuodesta 1998 lähtien. Hänen toinen kautensa päättyi syksyllä Uudelle nelivuotiskaudelle hänen jälkeensä valittiin rovasti, sairaalapastori Paavo Juvonen Joensuusta. Apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkosen jälkeen Etenen puheenjohtajaksi kaudelle nimettiin VTT Markku Lehto. Etene toimii terveydenhuollon eettisten kysymysten asiantuntijana; se on yhteiskunnallisen keskustelun herättäjä, tiedon kerääjä ja jakaja. Toisella kaudellaan Etene seurasi erityisen läheisesti terveydenhuollon priorisointia, kansallisen terveyshankkeen edistymistä sekä toimintoja, joilla on kehitetty hoitoon pääsyä Suomessa. Psykiatristen ja moniongelmaisten potilaiden hoitoon pääsyyn on kiinnitetty erityistä huomiota. Etenen kesäseminaarin puheenvuoroista koottiin priorisointia käsittelevä julkaisu Kuka tai mikä määrittelee tarpeen terveydenhuollossa. Toisen kauden päättyessä ilmestyi myös kausijulkaisu, johon Etenen jäsenet kirjoittivat ajatuksiaan ja mielipiteitään. Keväällä 2006 Etene järjesti koululaisten etiikkatapahtuman, jonka toteuttamisessa Sirkku Eho oli mukana. Euroopan kirkkojen konferenssin (CEC) Kirkko ja yhteiskunta komission bioetiikkatyöryhmä on pitänyt kaksi kokousta Strasbourgissa. Työryhmään kuuluu 12 jäsentä, jotka edustavat Euroopan eri maita ja CEC:in jäsenkirkkoja. Sairaalasielunhoidon johtaja Kirsti Aalto on työryhmän jäsen. Työryhmä on työstänyt muistioita, jotka käsittelevät ikääntymistä ja elämän pidentämistä sekä ihmisen parantelua ja muuntelua. Vuodesta 1997 lähtien CEC:illä on tarkkailijan asema Euroopan neuvoston bioetiikkakomiteassa.

12 12 Työmuodon ammatillisia kokoontumisia Neuvottelupäivät Sairaalasielunhoidon vuotuiset neuvottelupäivät pidettiin elokuussa Oulun hiippakunnassa. Ohjelma toteutettiin osin Oulussa, osin Raahessa. Päivien teema Toivon ja armon kanssakulkijoina keräsi noin 90 sairaalasielunhoitajaa eri puolilta Suomea, joukossa ruotsalainen kutsuvieras. Piispa Samuel Salmi toivotti sairaalasielunhoitajat tervetulleiksi hiippakuntaansa ja saarnasi Oulun tuomiokirkossa messussa, jolla neuvottelupäivät aloitettiin. Professori Tuomo Mannermaa piti päivien pääluennon aiheenaan Jumalan rakkaus. Uskonpuhdistaja Lutheriin nojautuen hän pohti ihmisen tuskallista kysymystä, miksi rakastava Jumala sallii onnettomuuden, sairauden, kuoleman. Miksi et vastaa, onko sinua lainkaan olemassa? kysyy ihminen. Mannermaan mukaan ainoa, mikä voi tuoda valoa tähän pimennykseen on hyvyyden kokemus, kokemus, että hyvyys on olemassa. Kirjailija Eila Kostamo puhui teemanaan Kanssakulkija. Vuonna 2005 ilmestyneessä tämän nimisessä kirjassaan Kostamo kertoo sairaalapastori Alposta, rinnalla kulkemisen ammattilaisesta. Kostamon mukaan myös puhutteleva romaani voi toimia kanssakulkijana, lähimmäisenä, joka avaa silmät, auttaa tarkistamaan suuntaa ja opastaa eteenpäin. Pohjanmaa-hankkeen projektinjohtaja Matti Kaivosoja piti innostavan ja informoivan esityksen mielenterveystyön ja päihdehuollon kehittämisestä. Hän haastoi sairaalapappeja yhteistyöhön siellä, missä syrjäytyminen ja mielenterveyden ongelmat jättävät ihmisen yksin, hylätyksi. Yhdeksässä teemaryhmässä käsiteltiin sairaalapapin työn ammatillisia kysymyksiä kuten johtajuutta, vaitioloa, epävarmuuden ja avuttomuuden sietämistä sekä työn yksinäisyyttä. Sielunhoitoa suuronnettomuuksissa käsiteltiin hallinnon näkökulmasta. Sairaalapastori Juha Kyllönen toteutti Tuomiokirkon kryptassa miniretriitin. Ruumiillisuutta käsitellyt teemaryhmä sai suurimman osallistujamäärän.

13 13 Toisen neuvottelupäivän ilta vietettiin Raahessa. Tunnelmallinen vanha Raahe näytti kauneutensa lämpimässä elokuun illassa, kun vierailimme Raahen museossa ja Antero Forsin taiteilijakodissa. Lopuksi saimme kuunnella iltamusiikkia Raahen kirkossa. Kirkon alttaritaulun Heräävä toivo on maalannut Eero Järnefelt. Sairaalateologit ry:n neuvottelupäivät Sairaalateologit ry:n neuvottelupäivät pidettiin helmikuussa Helsingissä. Päivien teemana oli Minkä tähden? Professori Esko Valtaoja pohti alustuksessaan tähtitieteilijän näkökulmasta kysymystä, minkä tähden kuolemme. Päivien messu vietettiin Lähetyskirkossa. Päiville ja yhdistyksen vuosikokoukseen osallistui noin 60 yhdistyksen jäsentä. Päivillä keskusteltiin sairaalapappien varallaolosta ja päivystysvastuusta. Todettiin, miten tärkeää on, että sairaalassa tiedetään, mistä papin tavoittaa kiireellisissä tilanteissa myös yöaikaan. Sairaalapastori Ulla Ullgren Helsingistä valittiin vuosikokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi vuosiksi Sairaalasielunhoidon johtavien viranhaltijoiden neuvottelu Kirkon toimitalossa pidettiin lokakuussa johtavien sairaalasielunhoitajien neuvottelu, johon osallistui 28 henkilöä. Kokoontumisessa päivitettiin sairaalasielunhoidon kysymyksiä. Sairaaloiden hiljaisia huoneita varten laadittu kansio esiteltiin. Sen tärkeä osa ovat rukoushetkien kaavat. Psykologi Lasse Nurmen alustuksen pohjalta keskusteltiin keinoista huolehtia omasta jaksamisesta. Ikääntyneiden hengellisiin tarpeisiin vastaamiseen etsittiin välineitä. Yhtenä tärkeänä välineenä nousi esiin musiikki, tutut virret ja hengelliset laulut. Työnohjaajien neuvottelupäivät Kirkon työnohjaajien neuvottelupäivät pidettiin toukokuussa Oulussa. Päivien teemana oli Ajatella olen olemassa. Työskentelyissä käsiteltiin sanomista ja vaikenemista sekä uskalluksen lukkoja ja avaimia. Päiville osallistui runsaat 90 työnohjaajaa, joista 20 sairaalateologia. Työnohjaajat totesivat keskeisen tehtävänsä olevan ohjattavien ammatillisen ja persoonallisen kasvun tukeminen.

14 14 Työmuodon juhla Jämsässä Jämsän seudun sairaalasielunhoitotyö vietti maaliskuussa 30-vuotisjuhlaa. Terveydenhuollon henkilöstölle pidettiin koulutuspäivät, joiden teemana oli jotta ihminen tulisi hoidetuksi Kouluttajana oli kirjailija, lääkäri Helinä Siikala. Jämsän kirkossa pidetyssä messussa saarnasi Kirsti Aalto. Sairaalan työntekijöistä koostuva Lucia-kuoro lauloi messussa ja sen jälkeen pidetyssä juhlassa. Vapaaehtoisten saattohoitajien 20-vuotisjuhla Marraskuussa tuli kuluneeksi 20 vuotta saattohoitajien vapaaehtoiskoulutuksen päättymisestä. Koulutuksen toteuttivat vuonna 1986 Kirkon sairaalasielunhoidon keskus, Kirkon diakoniatyön keskus, Suomen Punainen Risti, Syöpäpotilaat ry ja Maaseudun Sivistysliitto. Osa koulutuksen saaneista toimii edelleen vapaaehtoisena Terhokodissa Helsingissä. Kirkon toimitalossa pidetyssä juhlassa oli mukana 13 henkilöä. Keskusteluissa arvioitiin saattohoidon kehitystä ja tarvetta Suomessa. Kirkkohallituksen joulujuhla Sairaalasielunhoidon yksikkö ja Kirkkohallituksen eläketoimisto vastasivat Kirkkohallituksen joulujuhlasta. Tuomiokirkossa pidetyn messun jälkeen siirryttiin Kirkon toimitalon juhlasaliin, jonne saapui Suomen Lucia kulkueineen esittämään laulutervehdyksen. Juhla jatkui jouluaterialla ja päiväjuhlalla. Kansliapäällikkö Risto Junttila onnitteli Kirkkohallituksessa vuosikymmeniä työssä olleita sekä niitä, joille Tasavallan presidentti oli myöntänyt kunniamerkin. Suomen Valkoisen Ruusun Ritarimerkin sai sairaalasielunhoidon koulutussihteeri Sirkku Eho.

15 15 Messu-ja näyttelytoiminta Kirkkohallituksen osasto voitti toukokuussa Stakesin Terve Sos tapahtumassa Tampereella Paras näyttelyosasto -kilpailun 1. palkinnon. Messuilla kävi kahden päivän aikana yli vierasta. Kirkon osaston päivystäjinä oli Kirkkohallituksen ja Tampereen seurakuntayhtymän työntekijöitä. Näiden lisäksi messualueella päivysti messupappi. Osastolle jätetyt rukouspyynnöt luettiin Tampereella helatorstaina pidetyssä Tuomasmessussa. Kirkon osaston teemana oli Että teillä olisi elämä. Alttarikuvana oli Tampereen tuomiokirkosta Hugo Simbergin maalaus ruusuköynnöstä kantavasta pojasta. Mielenterveysmessut pidettiin Helsingissä Wanhassa Satamassa marraskuun lopulla. Tapahtuman teemana oli Yksin kaiken keskellä. Osastolla esiteltiin kirkon tekemää mielenterveystyötä. Kirkon tietoiskujen aiheet olivat Kuka kuuntelisi minua? ja Viivy vielä hetki! Poliisien ja pappien yhteistyö Kaakkois-Aasian luonnonkatastrofi toi papit ja poliisit yhteistyöhön, joka jatkui senkin jälkeen, kun vainajien kotiuttamiset saatiin päätökseen tammikuussa. Kirkkohallitus järjesti toukokuussa päivän mittaisen seminaarin, johon kutsuttiin tsunamityössä mukana olleita poliiseja ja pappeja. Seminaarissa syntyi ajatus koota työssä saatu kokemus julkaisuksi kirkon työntekijöiden ja poliisien koulutukseen. Toimituskuntaan nimettiin Kirsti Aalto sekä rikosylikonstaapelit Jorma Hautala ja Niko Rantsi. Julkaisu Poliisit ja papit tsunamityössä painettiin lokakuussa. Kirjoittajina on poliiseja ja pappeja, jotka olivat mukana tsunamin uhrien tunnistamistyössä ja saattamisessa Thaimaassa sekä vastaanottamisessa Suomessa. Julkaisussa kuvataan loukkaantuneiden, vainajien ja heidän omaistensa hyväksi tehtyä työtä. Lisäksi korostetaan auttamistyöhön osallistuneiden tukemisen ja rohkaisun tärkeyttä. Sisäasiainministeriö järjesti joulukuussa valtakunnallisen juhlan, johon oli kutsuttu yli kaksisataa tsunamityössä mukana ollutta henkilöä. Kirkkohallituksen edustajina juhlaan osallistuivat Kirsti Aalto ja Sirkku Eho.

16 16 Sielunhoidon Aikakauskirja Sielunhoidon Aikakauskirja 19 ilmestyi marraskuussa. Se on toivon teemanumero, jonka ensimmäisen osan artikkelit rakentavat kaaren toivon näköaloista taivasikävään. Masennus, sielun ja ruumiin sairaus puhuu monessa artikkelissa. Lapsettomuutta käsitellään artikkelissa, jossa on mukana lapsettomuuden kivusta kärsivien omia tuntoja. Toisen osan muodostaa dosentti Kari Latvuksen tutkimus Jumala kriisissä. Hän tarkastelee median tapaa puhua Jumalasta Kaakkois-Aasian luonnonkatastrofin tapahduttua. Ulkomaiset yhteydet Euroopan sairaalasielunhoitoverkosto ENHCC Euroopan sairaalasielunhoitoverkosto ENHCC, European Network of Health Care Chaplaincy, on ekumeeninen yhteisö, joka muodostuu uskonnollisista ryhmistä, kirkoista ja organisaatioista, jotka tekevät sielunhoitotyötä sairaaloissa ja muussa terveydenhuollossa. Verkoston yhdeksäs konsultaatio pidettiin Lissabonissa Portugalissa toukokuussa. Kokoukseen osallistui 55 sairaalasielunhoidon edustajaa 25:stä Euroopan maasta. Kirsti Aalto on työjaostossa Suomen kirkon sairaalasielunhoidon edustaja. Kokouksen aiheena oli Siltoja rakentaen toivoa kasvattaen. Konsultaation osanottajat laativat kannanoton palliatiiviseen hoitoon. Siinä suositellaan, että terveydenhuollon toimijat ja sielunhoidosta vastaavat turvaavat sielunhoidon saatavuuden palliatiivisessa hoidossa sijoittamalla päteviä sielunhoitajia moniammatilliseen tiimiin ja kehittämällä sairaalasielunhoidon standardeja. Euroopan sielunhoitoneuvosto ECPCC Euroopan yhdestoista sielunhoitokonferenssi pidetään Belgiassa kesällä Euroopan sielunhoitoneuvoston eli ECPCC:n (European Council for Pastoral Care and Counselling) työjaosto piti syyskuussa Ateenassa kokouk-

17 17 sen, jossa se alkoi suunnitella tätä Belgian Leuvenissa pidettävää konferenssia. Se toteutetaan yhteistyössä Leuvenin yliopiston kanssa. Konferenssissa päätettiin käsitellä sielunhoidon tulevaisuutta Euroopassa. Euroopan sielunhoitoneuvoston puheenjohtajana toimii isä Adamantios Avgoustidis Kreikasta. Kirsti Aalto on neuvoston työjaoston jäsen. Kirsti Aalto piti esityksen suomalaisesta sairaalasielunhoidosta Ranskan protestanttisten sairaalasielunhoitajien kokouksessa Strasbourgissa huhtikuussa. Pohjoiseurooppalainen pastoraalipsykologian seminaari Pohjoiseurooppalainen pastoraalipsykologian seminaari pidettiin tammikuussa Sankelmarkin akatemiassa Saksassa, lähellä Flensburgia. Kokouksen teemana oli Kun puolustus muuttuu esteeksi. Taustalla oli 1. Samuelin kirjan 17. luvun jakeet Seminaarissa oli 65 osallistujaa, joista neljä suomalaista. Tämä oli 35. pohjoiseurooppalainen pastoraalipsykologian seminaari.