Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen

Transkriptio

1 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille Helsinki 2018

2 Sisältö 1 Johdanto Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen... 5 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen rooli...5 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävien säädöspohja...6 Keskeiset säännökset kuntien ympäristönsuojeluviranomaisen roolista Ympäristön vai kunnan etu?... 9 Ympäristölautakunnan kaksi roolia: viranomainen ja vaikuttaja...9 Luottamushenkilön roolin säädöspohja Ympäristönsuojelun edistäminen kunnassa Jotkut asiat ovat tärkeämpiä kuin toiset...13 Ympäristönsuojelun edistämisen säädöspohja Ympäristönsuojelu kaavalausunnoissa Kaavalausuntojen säädöspohja Kunnan ympäristönsuojelumääräykset Ympäristönsuojelumääräysten valmistelu ja antaminen...21 Kunnan yleisten ympäristönsuojelumääräysten säädöspohja Ympäristölupa Ympäristölupaviranomaiset...25 Rekisteröintimenettely...27 Ympäristölupien säädöspohja Vesilain mukaiset asiat Vesilain säädöspohjaa Vesihuolto ja haja-asutuksen jätevedet Haja-asutuksen jätevedet...33 Vesihuollon ja haja-asutuksen jätevesien käsittelyn valvonnan säädöspohja Jätehuolto ja jätehuollon valvonta Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo jätehuoltoa...38 Jätehuollon ja jätehuollon valvontatehtävän säädöspohjaa Maa-ainesten otto Maa-ainesluvan määräykset ja valvonta...39 Maa-ainesten oton säädöspohja Luonnon virkistyskäyttö Virkistyskäytön edistämisen keinot...41 Luonnon virkistyskäytön edistämisen säädöspohja Ympäristönsuojelun valvonta Suunnitelmallinen valvonta...43 Viranomaisen valvontakeinot...44 Valvonta-asian vireilletulo ja käsittely...44 Viranomaisvalvonnan säädöspohja Ympäristönsuojeluviranomaisen maksut Toimivallan siirtäminen viranhaltijalle Toimivallan siirtämisen säädöspohja Kuntien ympäristönsuojeluyhteistyö Muutoksiin vastaaminen edellyttää yhteistyötä ja osaamisen laajentamista...49 Kuntien ympäristönsuojeluviranomaisyhteistyön säädöspohja Kuntaliitokset ja ympäristönsuojelu Julkaisuja ja oppaita kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14, Helsinki Puh , Kuvat: Suomen Kuntaliitto ja Pixhill.com ISBN (pdf) Suomen Kuntaliitto, Helsinki 2018

3 1 Johdanto Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille on tarkoitettu kunnassa ympäristönsuojeluasioita hoitavan toimielimen jäsenten käsikirjaksi. Oppaaseen on koottu keskeisimmät kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimialaan kuuluvat säännökset, ohjeet ja suositukset. Oppaan materiaali on ensimmäisen kerran koottu vuonna 2005 pidetylle ympäristölautakuntien koulutuspäiville. Opasta on pyritty pitämään ajan tasalla päivittämällä siihen aina valtuustokauden alkaessa keskeisimmät säädös- ja vastaavat muut muutokset. Nykyinen opas on päivitetty vastaamaan tilannetta. Opas on laadittu Kuntaliiton sähköiseksi verkkojulkaisuksi, joka on vapaasti tulostettavissa Kuntaliiton verkkokaupasta, Verkkokaupasta löydät myös muut ympäristöaiheiset julkaisut, kuten ympäristö-, kaavoitus- ja teknisen sektorin luottamushenkilöille suunnatun Toimivat yhdyskunnat -julkaisun. Kuntaliiton tytäryhtiö FCG järjestää yhteistyössä Kuntaliiton kanssa koulutusta viranhaltijoille ja luottamushenkilöille. Osoitteesta koulutus.fcg.fi/ löytyy ajantasaiset tiedot tulevista koulutuksista. 3

4 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 4

5 2 Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Kunnassa toimii ympäristönsuojeluviranomainen, joka on aina enemmän kuin yksittäinen henkilö. Monijäseninen lautakunta tai vastaava toimielin vaaditaan, kun esimerkiksi käytetään valvonnan pakkokeinoja. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi olla kunnan oma toimielin, kuten esimerkiksi lautakunta, jaosto, valiokunta tai johtokunta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena voi toimia myös kuntalain mukainen kuntien yhteislautakunta tai kuntayhtymän toimielin. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät ympäristönsuojelun valvomiseksi ja edistämiseksi kunnassa koostuvat seuraavista asioista: lainsäädännössä sille määrätyt tehtävät; ympäristönsuojelun suunnittelu ja kehittäminen; ympäristön tilan seuranta, selvitykset ja tutkimukset; ympäristönsuojelua koskeva ohjaus ja neuvonta; lausunnot, esitykset ja aloitteet muille viranomaisille; tiedottaminen, valistus ja koulutus; yhteistyö muiden viranomaisten ja yhteisöjen kanssa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on ympäristönsuojelulainsäädännössä määritellyissä tehtävissä itsenäinen ja riippumaton asema suhteessa kunnan muihin viranomaisiin ja valtioon. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksentekoa ohjaavat ympäristönsuojelun erityislait, joissa ei ole otto-oikeussäännöksiä. Siten esimerkiksi kunnanhallitus ei voi alistaa käsiteltäväkseen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päättämää asiaa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle on lainsäädännössä määrätty erittäin runsaasti tehtäviä. Erilaisten tehtävien määrä on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana moninkertaistunut. Uusia säädöksiä on annettu keskimäärin 8 kappaletta vuosittain. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen rooli Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on ympäristönsuojelun yleisen edun valvoja paikallisella tasolla. Ympäristönsuojelun viranomaispäätöksiä tehdessään lautakunnan keskeinen tehtävä on olla ympäristönsuojelun puhemies kunnassa. 5

6 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille Lautakunnan jäsen edustaa ympäristönsuojeluasiantuntemusta kuntalaisten edustajana kokemuksensa ja paikallistuntemuksensa pohjalta. Koska lautakunnan jäsen toimii kunnassaan myös kunnallispoliittisena vaikuttajana, voidaan häntä perustellusti pitää ympäristöasiantuntijana myös omissa taustaryhmissään. Lautakunta vaikuttaa ulospäin johdonmukaisilla päätöksillä ja toiminnalla sekä asiantuntevalla tiedotuksella. Lautakunta vaikuttaa kunnan ympäristöhallintoon asettamalla tavoitteita, seuraamalla tulosta ja luomalla oman ympäristöpoliittisen linjansa. Samalla lautakunta vaikuttaa koko kunnan ympäristöpoliittisen linjan luomiseen. Jotta ympäristölautakunta voisi toimia tuloksekkaasti sekä ympäristönsuojeluviranomaisena että ympäristövaikuttajana, tulee sillä olla käytössään toimivat työkalut ja vaikuttamiskeinot. Keskeisiä työkaluja ovat osaavat ja asiantuntevat viranhaltijat, toimivat kontaktit ja yhteistyökanavat sekä tieto paikallisesta ympäristön tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävien säädöspohja Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen työtä ohjaavat useat eri lait. Tehtäväkokonaisuus on määritelty laissa kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta. Lisäksi lakisääteisiä ympäristönsuojelutehtäviä on mm. ympäristönsuojelulain-, jäte-, maa-aineslain-, vesi-, vesihuolto-, maastoliikenne-, vesiliikennelain sekä luonnonsuojelulain, merenkulun ympäristönsuojelulain, ulkoilulain ja öljyvahinkojen torjuntalain perusteella. Nämä tehtävät on usein annettu ympäristönsuojeluasioita hoitavalle lautakunnalle. Tehtävien säädöspohjaa on kuvattu tarkemmin myöhemmissä luvuissa kunkin aihepiirin osalta. 6

7 KESKEISET SÄÄNNÖKSET KUNTIEN YMPÄRISTÖNSUOJELU- VIRANOMAISEN ROOLISTA Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (64/1986) 5 Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät hoitaa kunnan määräämä toimielin (kunnan ympäristönsuojeluviranomainen), jona ei kuitenkaan voi toimia kunnanhallitus. Tehtävien hoito voidaan järjestää myös kuntien yhteistoimintana siten kuin kuntalain (365/1995) 2 :ssä ja 10 luvussa säädetään. Muilta osin ympäristönsuojelun hallinnon järjestämisessä noudatetaan kuntalain säännöksiä. 6 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävänä on ympäristönsuojelun valvomiseksi ja edistämiseksi kunnassa: huolehtia sen hoidettaviksi laissa tai sen nojalla säädetyistä tai määrätyistä tehtävistä; huolehtia omalta osaltaan ympäristönsuojelun suunnittelusta ja kehittämisestä; huolehtia ympäristön tilan seurannasta sekä siihen liittyvistä selvityksistä ja tutkimuksista; osallistua kunnassa tarvittavan ympäristönsuojelua koskevan ohjauksen ja neuvonnan järjestämiseen; antaa lausuntoja sekä tehdä esityksiä ja aloitteita ympäristönsuojeluun liittyvistä asioista muille viranomaisille; huolehtia omalta osaltaan ympäristönsuojelua koskevasta tiedottamisesta, valistuksesta ja koulutuksesta kunnassa; edistää kunnan yhteistyötä muiden viranomaisten ja yhteisöjen kanssa ympäristönsuojeluasiassa sekä suorittaa muut sille johtosäännöllä määrätyt tehtävät. Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 22 Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Kunnalle kuuluvista tämän lain mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä huolehtii kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/1986) tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, joka käyttää osaltaan ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa tämän lain mukaisessa päätöksenteossa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen oikeudesta siirtää tässä laissa tarkoitettua toimivaltaansa viranhaltijalle säädetään kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain 7 :ssä. 23 Yleiset valvontaviranomaiset Tämän lain mukaisia yleisiä valvontaviranomaisia ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (valtion valvontaviranomainen) sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen

8 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 8

9 3 Ympäristön vai kunnan etu? Kunnanvaltuusto vastaa kunnan toiminnasta ja taloudesta. Kunnanhallitus vastaa kunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta, valvoo kunnan etua, edustaa kuntaa ja käyttää sen puhevaltaa. Kunnanhallitus myös johtaa ympäristönsuojelun yleistä suunnittelua ja toimia ympäristönsuojelun huomioon ottamiseksi kunnan toiminnassa. Kunnanhallitus ei kuitenkaan voi toimia kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena, jotta ympäristönsuojelutehtäviä hoitavan toimielimen riippumattomuus ja asiantuntemus eivät vaarantuisi. On myös katsottu, että ympäristönsuojelutehtävät eivät sovellu sellaiselle toimielimelle, jolle kuuluu ympäristöä kuormittavien toimintojen järjestäminen, kuten esimerkiksi jätehuolto, vesihuolto, elinkeinopolitiikka tai energiatuotanto. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on ympäristönsuojelulainsäädännössä määritellyissä tehtävissä itsenäinen ja riippumaton asema. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen toimii ympäristönsuojelun yleisen edun valvojana paikallisella tasolla. Kuntalain mukaan kunnan tehtävänä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Edelleen kuntalain mukaan kunnan luottamushenkilön tulee edistää kunnan ja sen asukkaiden parasta. Ajoittain tulee vastaan tilanteita, joissa tämä paras voi olla ristiriidassa ympäristönsuojelun tavoitteiden kanssa. Ympäristönsuojelu ja kestävä kehitys edellyttävät usein tavanomaista päätöksentekoa pidemmän aikavälin tarkastelua, jolloin näennäinen lyhyen aikavälin ristiriita ratkeaa. Enenevässä määrin ympäristön ja elinkeinoelämän edut kuitenkin kohtaavat toisensa: kunnissa haetaan talouskasvua kiertotaloudesta, puhtaasta teknologiasta, resurssiviisaista palveluista tai vaikkapa luontomatkailusta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen nähdään siten pitkällä tähtäimellä ajavan kestävän kehityksen ja samalla kunnan yleistä etua. Ympäristölautakunnan kaksi roolia: viranomainen ja vaikuttaja Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena toimiessaan lautakunta käyttää julkista valtaa, tekee päätöksiä tai toimii hallinnollisen pakon käyttäjänä. Näissä asioissa lautakunta toimii paikallisena auktoriteettina, jonka päätösvaltaa muut kunnan toimielimet eivät voi ottaa itselleen. Viranomaistehtävissä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen käyttää ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa ja toimii ympäristönsuojelun puhemiehenä 9

10 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille kunnan päätöksenteossa. Lainsäädännössä on suhteellisen tarkasti määritelty viranomaisen päätösvallan rajat ja reunaehdot näissä päätöksissä. Niistä poikkeaminen tarkoittaa lainmukaisuudesta poikkeamista. Esimerkiksi ympäristölupien myöntämisessä lautakunnan harkintavalta on rajoitettu: jos luvan myöntämisedellytykset täyttyvät, lupa on myönnettävä. Viranomainen ei voi ilman lainsäädäntöön perustuvia perusteita evätä lupaa joltain toiminnalta, vaikka yleinen mielipide olisi sitä vastaan. Lainsäädäntö kuitenkin mahdollistaa paikallisten olosuhteiden huomioon ottamisen ja jossain määrin vaihtelua esimerkiksi lupamääräyksissä. Ympäristönsuojeluviranomaisen ratkaisuissa tulee ottaa huomioon myös hallintolain mukaiset laillisuus-, tarkoitussidonnaisuus-, suhteellisuus-, puolueettomuus- ja yhdenvertaisuusperiaatteet: ympäristönsuojeluviranomaisen toimien on oltava tasapuolisia, kohdistuttava yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin, oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden ja puolueettomia sekä kohdeltava kaikkia samanarvoisesti. Yleisenä ympäristöpoliittisena vaikuttajana ja ympäristönsuojelun kehittäjänä lautakunnan kädet eivät ole yhtä sidotut kuin viranomaisroolissa. Muu hallinto ja päätöksenteko todennäköisesti kuitenkin odottavat ympäristönsuojelusta vastaavan lautakunnan tuovan päätösten valmisteluun juuri ympäristönäkökulman ja -perustelut. Lautakunta on siis edelleen ympäristönsuojelun puolestapuhuja. Aktiivinen lautakunta antaa oma-aloitteisia lausuntoja ja tekee esityksiä ja aloitteita ympäristönsuojeluun liittyvistä asioista muille viranomaisille. Kunnanhallituksen tehtävä on sovittaa yhteen erilaisia näkökohtia ja harkita minkälaisen painoarvon mikin näkökulma saa. 10

11 LUOTTAMUSHENKILÖN ROOLIN SÄÄDÖSPOHJA Kuntalaki (410/2015) 69 Kunnan luottamushenkilöt Luottamushenkilön tulee edistää kunnan ja sen asukkaiden etua sekä toimia luottamustehtävässään arvokkaasti tehtävän edellyttämällä tavalla Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 22 Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Kunnalle kuuluvista tämän lain mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä huolehtii kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/1986) tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, joka käyttää osaltaan ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa tämän lain mukaisessa päätöksenteossa Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (64/1986) 4 Kunnanhallituksen tehtävät Ympäristönsuojelun yleissuunnittelua ja toimia ympäristönsuojelun huomioon ottamiseksi kunnan toiminnassa johtaa kunnanhallitus. 5 Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät hoitaa kunnan määräämä toimielin (kunnan ympäristönsuojeluviranomainen), jona ei kuitenkaan voi toimia kunnanhallitus

12 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 12

13 4 Ympäristönsuojelun edistäminen kunnassa Ympäristönsuojelun edistämistä koskeva lainsäädäntö voidaan nähdä jatkumona perustuslaki > kuntalaki > erityislait, kuten maankäyttö- ja rakennuslaki, luonnonsuojelulaki ja laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta. Ympäristönsuojelun edistämistä koskeva lainsäädäntö katsoo ympäristöä ihmisen näkökulmasta. Terveellinen elinympäristö on jokaisen oikeus. Kunnan tulee osaltaan turvata tämän oikeuden toteutuminen. Ainoastaan luonnonsuojelulaissa kunnan tehtävää katsotaan puhtaasti luonnon näkökulmasta. Ympäristön huomioon ottaminen ja ympäristönsuojelun edistäminen koskevat kaikkea kunnan toimintaa. Kunnanhallitus johtaa ympäristönsuojelun yleissuunnittelua ja toimia ympäristönsuojelun huomioon ottamiseksi kunnan toiminnassa. Kunnanvaltuusto päättää keskeisistä linjauksista, kuten esimerkiksi ympäristönsuojeluohjelman tai kunnan ilmastostrategian hyväksymisestä sekä ympäristöön keskeisesti vaikuttavista kaavoista. Kunnan eri toimialat vastaavat omalta osalta terveellisen, viihtyisän ja virikkeitä antavan sekä luonnontaloudellisesti kestävän elinympäristön turvaamisesta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluu monissa laeissa määriteltyjen ympäristönsuojelun viranomaistehtävien lisäksi ympäristönsuojelun yleinen edistäminen. Kunnan viranomaisten on ympäristönsuojelua koskevissa asioissa oltava keskenään yhteistyössä. Jos kunnan viranomaisen käsiteltävänä olevalla asialla on olennainen merkitys ympäristönsuojelun kannalta, kunnan ympäristönsuojeluviranomaista on kuultava. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on oikeus saada kunnan muilta viranomaisilta sekä valtion viranomaisilta tehtäviensä hoidon kannalta tarpeellisia tietoja, jollei salassapitovelvollisuus tätä estä. Jotkut asiat ovat tärkeämpiä kuin toiset Käytännössä lähes kaikki kunnan toiminnot vaikuttavat jollain tavalla ympäristöön, mutta jotkut toimet vaikuttavat enemmän kuin toiset. Kunnan ympäristöpolitiikassa kannattaa keskittyä niihin asioihin, joissa ympäristövaikutukset ovat merkittävimmät. Yhdyskuntateknisillä palveluilla, kuten jäte- ja energiahuollolla, on merkittäviä suoria ympäristövaikutuksia. Energiahuollossa kunta voi vaikuttaa päästöihin ja luonnonvarojen riittävyyteen ja tätä kautta ympäristön tilaan energiankulutuksen, uusiutuvien ja vähäpäästöisten energialähteiden sekä energiatehokkuuden avulla. Jäte- ja vesihuollossa kunta voi vaikuttaa päästöihin ja luonnonvarojen käyttöön jätteiden ja jätevesien käsittelymenetelmillä, jätteiden keräyksellä, jätteen synnyn ehkäisyllä, 13

14 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille kierrätyksellä sekä jäte- ja jätevesineuvonnalla. Katujen, teiden ja yleisten alueiden rakentaminen ja ylläpito voidaan toteuttaa ympäristöä ja luonnonvaroja säästäen. Kaavoituksella ja liikennesuunnittelulla vaikutetaan muun muassa liikenteen energiankulutukseen ja päästöihin, luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja elinympäristön laatuun. Kunnan hankinnoissa voivat ympäristövaikutukset olla yksi kriteeri. Ympäristöjohtamisen järjestelmillä voidaan parantaa organisaatioiden ympäristöön vaikuttavien toimintojen tasoa. Kouluissa ja päiväkodeissa voidaan opetuksessa ottaa ympäristöasiat huomioon. Erityisiä ympäristönsuojelun edistämisen keinoja kunnassa ovat esimerkiksi: ympäristönsuojeluohjelmat: ympäristöstrategiat, ilmasto-ohjelma, kestävän kehityksen ohjelma, luonnonsuojeluohjelma, resurssiviisaus, kiertotalous ympäristön tila -raportit, ympäristötilinpäätökset ympäristöjärjestelmät, laatujärjestelmät ympäristöselvitykset, -tutkimukset ja -julkaisut ympäristövalistus, -tiedotus ja -neuvonta kaavalausunnot ja yhteistyö kaavoittajan kanssa lausunnot, aloitteet, esitykset tapahtumat, tempaukset, kampanjat sidosryhmäyhteistyö kunnan metsien, yleisten alueiden ja kunnan omistamien luonnonsuojelualueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmat, vieraslajien torjunta. 14

15 YMPÄRISTÖNSUOJELUN EDISTÄMISEN SÄÄDÖSPOHJA Suomen perustuslaki (731/1999) 20 Vastuu ympäristöstä Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Kuntalaki (410/2015) 1 Lain tarkoitus Kunta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 1 Lain tarkoitus Tämän lain tarkoituksena on: 1) ehkäistä ympäristön pilaantumista ja sen vaaraa, ehkäistä ja vähentää päästöjä sekä poistaa pilaantumisesta aiheutuvia haittoja ja torjua ympäristövahinkoja; 2) turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö, tukea kestävää kehitystä sekä torjua ilmastonmuutosta; 3) edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä vähentää jätteiden määrää ja haitallisuutta ja ehkäistä jätteistä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia; 4) tehostaa ympäristöä pilaavan toiminnan vaikutusten arviointia ja huomioon ottamista kokonaisuutena; sekä 5) parantaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 1 Lain yleinen tavoite Tämän lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (64/1986) 3 Kunnan tehtävät Kunnan tulee alueellaan valvoa ja edistää ympäristönsuojelua siten, että luontoa ja muuta ympäristöä suojelemalla, hoitamalla ja kehittämällä turvataan kunnan asukkaille terveellinen, viihtyisä ja virikkeitä antava sekä luonnontaloudellisesti kestävä elinympäristö. Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 6 Luonnonsuojelun hallinto Kunnan tulee edistää luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan. 15

16 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 16

17 5 Ympäristönsuojelu kaavalausunnoissa Alueiden käytön suunnittelu on tärkeä ympäristöpolitiikan ohjausväline. Maankäyttö- ja rakennuslaissa korostetaan hyvän elinympäristön luomista, kestävän kehityksen edistämistä, vuorovaikutteista suunnittelua ja riittävää vaikutusten arviointia. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ohjaavat alueiden käytön suunnittelua. Yleispiirteiset kaavat ovat ohjeena yksityiskohtaisemmalle kaavoitukselle. Eritasoisille kaavoille on maankäyttö- ja rakennuslaissa määritelty lain yleisestä tavoitteesta johdetut sisältövaatimukset. Yleiskaavatasolla korostuvat yhdyskuntarakenne ja ympäristökysymykset. Asemakaavatasolla korostuvat taas terveellisyys, turvallisuus ja lähiympäristön laatu. Vastuu ympäristövaikutusten arvioinnista on kaavan laatijalla, mutta kunnan ympäristönsuojelun asiantuntija-apua on hyvä tarjota ympäristövaikutusten selvittämiseen ja arviointiin. Puutteellinen vaikutusten arviointi tai kaavaselostus voivat aiheuttaa valituksia ja hidastaa kaavojen toteuttamista. Maankäyttö- ja rakennuslaki korostaa neuvottelua, monipuolisen asiantuntemuksen hyväksikäyttöä ja vaikutusten arviointia kaavaprosessin osana. Kunnan ympäristönsuojeluhallinto on kaavaprosessissa sekä osallinen että asiantuntija-avun antaja kaavan ympäristötavoitteiden asettamisessa ja kaavan ympäristövaikutusten selvittämisessä ja arvioinnissa. Osallisuutta ja asiantuntijuutta ympäristöhallinnolta edellytetään monissa kaavoituksen vaiheissa. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmiin otetaan kantaa, mahdollisesti osallistutaan kaavoitustyöryhmiin ja ympäristövaikutusselvitysten tilaamiseen ja ohjaukseen, kaavan valmistelijalle toimitetaan tietoja ja selvityksiä, nähtävillä olon aikana on mahdollista esittää suunnitelmasta mielipiteitä suullisesti tai kirjallisesti ja kaavaehdotuksesta annetaan tarvittaessa lausunto. Kaavaa laadittaessa kaavoittaja huolehtii riittävistä selvityksistä, jotka kohdistuvat myös kaavan toteuttamisen ympäristövaikutuksiin ja mahdollisiin ympäristöhaittoihin. Kaavoittaja voi antaa tarpeellisia määräyksiä haitallisten ympäristövaikutusten estämisestä tai rajoittamisesta. Päätöksenteon tueksi kunnassa on syytä yhteistyössä myös arvioida haittojen lieventämisestä ja poistamisesta kunnalle aiheutuvat kustannukset. Nämä asiat ovat keskeisiä myös kunnan ympäristönsuojeluhallinnon antamissa lausunnoissa. Asiantuntija-apuun ja kaavalausunnon valmisteluun on hyvä liittää aina maastokäynti. 17

18 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille Lausuntoa valmisteltaessa arvioidaan: onko kaavaehdotuksessa selvitetty ja otettu huomioon maankäyttö- ja rakennuslain sisältövaatimuksissa esitetyt ympäristönäkökohdat ja muun ympäristölainsäädännön vaatimukset; miten yleispiirteisemmissä kaavoissa esille tuodut ympäristötavoitteet ja -näkökohdat on otettu huomioon; ovatko ympäristövaikutusten selvittäminen ja arviointi vaikuttaneet suunnitteluratkaisun valintaan, miten vaikutusselvitysten tulokset on raportoitu kaavaselostuksessa ja mitkä ovat ympäristövaikutukset, kun kaavan mukainen maankäyttö on kokonaan toteutettu; ovatko ympäristöhaittoja rajoittavat kaavamääräykset riittäviä; mitkä ovat kaavaratkaisun vaikutukset / rajoitukset kaava-alueen ja ympäristön maankäytölle, luonnon monimuotoisuudelle ja ns. herkille kohteille ja alueille; onko ympäristöhaitoilla ja niiden poistamisella vaikutusta kaavan toteutusaikatauluun; miten ja kenen toimesta hyväksytyn kaavan ympäristövaikutuksia tulisi mahdollisesti jatkossa seurata. Asiantuntija-avussa ja lausunnon valmistelussa voidaan hyödyntää seuraavaa tarkistuslistaa: TARKISTUSLISTA LUONTO kallioperä pinta- (meri, joet, lammet, purot, lähteet) ja pohjavedet (suojavyöhykkeet, suositukset, ohjeet) kasvillisuus, eläimistö, luonnon monimuotoisuus, suojelukohteet luonnonmaisema, perinnemaisema luonnon virkistyskäyttö LIIKENNE JA PYSÄKÖINTI ilmanlaatu melu ja tärinä joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen edistäminen liikkumistarpeen vähentäminen LAITOKSET ilmanlaatu, hajut melu, liikenne kemikaaliriskit PILAANTUNEET MAAT, TÄYTÖT JA RUOPPAUKSET alueen käyttöhistoria pilaantuneisuus ja kunnostustarve täyttö- ja ruoppaustarve, virtausselvitykset, sedimenttien laatu 18

19 KAAVALAUSUNTOJEN SÄÄDÖSPOHJA Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 1 Lain yleinen tavoite 5 Alueiden käytön suunnittelun tavoitteet 9 Vaikutusten selvittäminen kaavaa laadittaessa 24 Tavoitteiden toteuttaminen ja huomioon ottaminen Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999) 1 Vaikutusten selvittäminen kaavaa laadittaessa Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 6 Luonnonsuojelun hallinto 19

20 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 20

21 6 Kunnan ympäristönsuojelumääräykset Ympäristönsuojelulain nojalla annettavilla asetuksilla ja valtioneuvoston päätöksillä on keskeinen asema ympäristönsuojelulain täytäntöönpanossa. Lainsäädännön täydentämiseksi kunnilla on ympäristönsuojelulain 202 :n nojalla mahdollisuus antaa ympäristönsuojelulain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia, paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä. Normihierarkkisesti määräykset ovat asetusta alemmanasteisia. Ympäristönsuojelumääräyksiä vastaavia kunnallisia sääntöjä ovat jätehuoltomääräykset, rakennusjärjestykset ja terveydensuojelujärjestykset. Ympäristönsuojelumääräysten valmistelu ja antaminen Kunnan ympäristönsuojelumääräysten valmistelun tärkeimmät lähtökohdat ovat tarveharkinta, pilaantumisen ehkäiseminen ja paikallisten olosuhteiden huomioiminen. Ympäristönsuojelumääräykset tulee antaa vain tarpeeseen on turhaa säännellä asioita, jotka eivät aiheuta pilaantumista kunnan alueella. On myös huomioitava, että määräyksiä voidaan antaa vain ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Kunnat ja kuntien ympäristöolosuhteet poikkeavat toisistaan. Ympäristönsuojelumääräyksillä voidaan joustavasti täydentää lainsäädäntöä ottaen huomioon kunnan ympäristön erityisolosuhteet sekä muut paikalliset tarpeet. Valmistelussa onkin keskeistä selvittää, mitkä ovat niitä paikallisia olosuhteita ja tarpeita, joiden vuoksi määräykset laaditaan. Ympäristönsuojelumääräysten tulisi vahvistaa paikallista identiteettiä ja edistää kunnan eri alueiden ympäristönsuojelullisesti arvokkaiden ominaispiirteiden vaalimista. Ympäristönsuojelumääräyksillä myös toteutetaan kunnan ympäristöpolitiikkaa. Niillä voidaan tiukentaa ympäristönsuojelun valtakunnallista tasoa, jolloin vaatimusten perusteleminen paikallisilla tarpeilla on erityisen tärkeää. Määräykset eivät voi koskea luvanvaraista, rekisteröitävää tai ilmoitusvelvollista toimintaa eikä puolustusvoimien toimintaa. Määräyksissä ei tulisi toistaa lain tai asetusten säädöksiä, eikä niitä myöskään tulisi antaa asioista, joista on tarpeeksi täsmällisesti säädetty laissa tai asetuksissa. Ympäristönsuojelumääräysten valmistelusta huolehtii yleensä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Ympäristönsuojelumääräysten antajaksi on ympäristönsuojelulaissa nimetty kunta, jolloin määräysten antaja määrittyy kuntalain ja kunnan hallinnollisten määräysten perusteella. Ympäristönsuojelulainsäädännön eräänä tavoitteena on kansalaisten mahdolli- 21

22 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille suudet vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Siksi ympäristönsuojelumääräysten valmistelusta tulisi tiedottaa kuntalaisille mahdollisimman avoimesti sekä tarjota heille mahdollisuus ja keinot osallistua määräysten valmisteluun. Erityisen tärkeää on olla yhteydessä yhteisöihin ja sidosryhmiin, joiden toimialaa määräykset tulevat koskemaan. Tällaisia ovat muun muassa asukasyhdistykset, kylätoimikunnat, maatalous- ja viljelijäyhdistykset, metsänhoito- ja yrittäjäjärjestöt sekä ympäristönsuojeluyhdistykset. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen ympäristönsuojelumääräyksestä siinä mainituin perustein. Esimerkkejä ympäristönsuojelumääräyksillä säädeltävistä asioista: JÄTEVEDET Puhdistusjärjestelmän sijoitusetäisyydet Puhdistuslaitteiston ominaisuudet Vesi- tai kuivakäymälän sijoittuminen Autojen, veneiden, koneiden ja muiden laitteiden pesu Mattojen ja muiden tekstiilien pesu VAARALLISTEN AINEIDEN SÄILIÖT Vaarallisten aineiden varastointi Säiliöiden tarkastus, kunnossapito ja poisto MAATALOUDEN PÄÄSTÖT Lannan ja virtsan levitysrajoitukset Ulkotarhat, jaloittelualueet, tallit ja niihin liittyvä määräykset MELU Meluilmoituksesta poikkeaminen Häiritsevien koneiden, laitteiden tai työvaiheiden rajoittaminen Äänentoistolaitteiden käyttö ja sijoitus ulkotiloissa Melua aiheuttavasta toiminnasta tiedottaminen ILMANSUOJELU Rakennus-, puhtaanapito- ja kunnostustyöt Kulkuväylien ja työmaiden kunnostus- ja puhtaanapitotyöt Savukaasut JÄTTEET Määräykset jätehuollosta MUU PILAANTUMINEN Lumen sijoituspaikat Tilapäinen murskaus ja louhinta Kunnan ympäristönsuojelumääräysten rikkomiseen ei sellaisenaan ole kytketty rikosoikeudellista seuraamusta, toisin kuin esimerkiksi jätehuoltomääräysten ja rakennusjärjestyksen rikkomiseen. Jos toiminta täyttää rikoslain ympäristön turmelemisen tunnusmerkistön voi teosta joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen. 22

23 KUNNAN YLEISTEN YMPÄRISTÖNSUOJELUMÄÄRÄYSTEN SÄÄDÖSPOHJA Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 202 Kunnan ympäristönsuojelumääräykset Kunta voi antaa tämän lain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä (kunnan ympäristönsuojelumääräykset). Määräykset eivät voi koskea: 1) luvanvaraista tai rekisteröitävää toimintaa; 2) 31 :ssä tarkoitettua koeluonteista toimintaa; 3) 120 :ssä tarkoitettuja poikkeuksellisia tilanteita; 4) 136 :n 1 momentissa tarkoitettua pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamista koskevaa ilmoitusmenettelyä; 5) puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen toimintaa. Määräykset voivat koskea: 1) toimia, rajoituksia ja rakennelmia, joilla ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia; 2) erityisen häiritsevän tilapäisen melun tai tärinän torjuntaa; 3) toimintojen sijoittumisen ympäristönsuojelullisia edellytyksiä asemakaava-alueen ulkopuolella; 4) sellaisten alueiden määrittelyä, joilla ympäristön erityisen pilaantumisvaaran vuoksi on kielletty jäteveden johtaminen maahan, vesistöön taikka ojaan, lähteeseen, tekolammikkoon tai vesilain 1 luvun 3 :n 1 momentin 6 kohdan mukaiseen noroon; 5) sellaisten alueiden ja vyöhykkeiden määrittelyä, joilla lannan ja lannoitteiden sekä maataloudessa käytettävien ympäristölle haitallisten aineiden käyttöä rajoitetaan; 6) valvontaa varten tarpeellisten tietojen antamista; 7) vesien ja meriympäristön tilan parantamista koskevia toimia, jotka ovat vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisen vesienhoitosuunnitelman tai merenhoitosuunnitelman mukaan tarpeellisia. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen ympäristönsuojelumääräyksestä siinä mainituin perustein. 23

24 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 24

25 7 Ympäristölupa Ympäristönsuojelulaissa- ja asetuksessa määritellyille ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttaville toiminnoille tarvitaan ympäristönsuojelulain mukainen lupa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen luvittamia toimintoja ovat muun muassa energiantuotanto, orgaanisia liuottimia käyttävä toiminta, murskaus ja louhinta, elintarvikkeiden tai rehujen valmistus, eläinsuojat, liikennepaikat, -terminaalit tai varikot, jätteiden hyödyntäminen sekä moottoriurheilu- ja ampumaradat. Täydellinen lista kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen käsittelemistä kuvanvaraisista toiminnoista löytyy ympäristönsuojeluasetuksesta. Ympäristöluvassa annetaan määräyksiä muun muassa toiminnan laajuudesta, päästöistä ja niiden vähentämisestä. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että toiminnasta ei saa aiheutua terveyshaittaa tai merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Ympäristölupa on myönnettävä, jos laissa säädetyt ympäristöluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät. Ympäristöluvalla toiminnanharjoittaja saa luvassa määritellyin tavoin ja rajoituksin käyttää tai muuttaa ympäristöä tai kuormittaa sitä päästöin. Luvan saaneen toiminnan naapurin kannalta kyse on siitä, että hän joutuu sietämään luvanmukaisen toiminnan hänelle aiheuttamaa haittaa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi periä maksun ympäristöluvan käsittelystä, kuten myös rekisteröinti-ilmoituksen tai muun asian käsittelystä. Ympäristönsuojeluviranomaisen maksut perustuvat keskimääräiseen omakustannusarvoon, joka sisältää asian käsittelystä viranomaiselle aiheutuneet kokonaiskustannukset. Tarkemmin maksun perusteista säädetään kunnan hyväksymässä taksassa. Ympäristölupaviranomaiset Ympäristöluvan käsittelyn eri vaiheiden (ks. kaavio seuraavalla sivulla) sääntely on yksityiskohtaista. Vastaavasti lupahakemuksen ja lupapäätöksen sisällöstä ja rakenteesta on tarkat säännökset. 25

26 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille Lähde: Aluehallintovirasto/ ympäristöluvan vaiheet Ympäristölupia myöntävät valtion aluehallintovirasto (AVI) ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Ympäristönsuojelulaissa ja ympäristönsuojeluasetuksessa määrätään, mikä viranomainen myöntää luvan millekin hankkeelle. Aluehallintoviraston ja kunnan tehtävienjaon perusteet on kuvattu oheisessa taulukossa. Aluehallintovirasto Merkittävimmät ja alueellisesti merkittävät ympäristöluvat (YSL 34.1,1-2 ja YSA 1 ) Toiminta, jolle tarvitaan sekä vesilain että YSL:n mukainen lupa (YSL 34.1,3 ) Toiminta, josta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista, eikä kyse ole vesilain mukaisesta hankkeesta (YSL 34.1,4 ) AVI ratkaisee myös muutoin kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan kuuluvan asian, mm. silloin, kun toiminta sijaitsee usean ympäristönsuojeluviranomaisen toimialueella (YSL 34.2 ) Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Muut ympäristöluvat (YSL 34.2 ja YSA 2 ) (YSA 2 ). Toimivallan siirto kunnalle YSL 38. YSL = ympäristönsuojelulaki (527/2014), YSA = valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014) Lähde: Aluehallintovirasto/ympäristöluvat 26

27 Rekisteröintimenettely Ympäristövaikutuksiltaan pieniä toimintoja on siirretty ympäristöluvan piiristä jälkivalvonnan ja rekisteröinnin piiriin. Pääosa nestemäisten polttoaineiden jakeluasemista, asfalttiasemista, polttoaineteholtaan 1 50 megawatin energiantuotantolaitoksista, kemiallisista pesuloista ja osa orgaanisia liuottimia käyttävistä laitoksista (ns. VOC -laitokset) eivät enää tarvitse ympäristölupaa, vaan ne ilmoitetaan rekisteröitäviksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Myös kiinteät betoniasemat ja betonituotetehtaat ollaan siirtämässä rekisteröinnin piiriin. Uusia laitoksia muutos koskee heti, mutta olemassa oleville laitoksille on siirtymäkaudet. Kaikki asfalttiasemat ja pienet polttolaitokset tulivat asetuksien piiriin ja rekisteröitäviksi viimeistään vuoteen 2018 mennessä ja jakeluasemat pääsääntöisesti vuoteen 2020 mennessä. Uusien laitosten tulee jättää rekisteröinti-ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle 90 päivää ennen toiminnan aloittamista. Luvanvaraisina säilyvät edelleen pohjavesialueilla sijaitsevat jakelu- ja asfalttiasemat. Lisäksi edellä mainitut toiminnat saattavat joissain tilanteissa edelleenkin edellyttää ympäristölupaa esimerkiksi naapuruushaitan johdosta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävänä on rekisteröidä ilmoitettu toiminta ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Ilmoituksen saavuttua viranomainen katsoo, onko ilmoitus täytetty oikein ja ovatko sen tiedot riittäviä. Viranomainen selvittää, ettei kyse ole millään muulla perusteella luvanvaraisesta toiminnasta. Ympäristönsuojelulain 12 :n mukaan rekisteröintimenettelyssä olevaa toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Säännös vastaa ympäristöluvan myöntämisedellytyksiä. Kaavanvastaiselle toiminnalle ei voida myöntää ympäristölupaa eikä sitä voi merkitä rekisteriin. Rekisteröinnissä ei tehdä ilmoituksen johdosta hallinnollista päätöstä eikä käsittelyssä ole mahdollista antaa määräyksiä. Toiminnanharjoittajalle lähetetään tieto rekisteröinnistä. Rekisteri-ilmoituksen käsittelystä voidaan periä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen käsittelytaksan mukainen maksu. Käsittelylasku voidaan lähettää samalla kuin ilmoitus rekisteröinnistä. Toiminnan tulee noudattaa toimialakohtaisessa ympäristönsuojeluvaatimusasetuksessa säädettyjä velvoitteita, mitä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo ns. jälkivalvontana. Valvonnassa on mahdollisuus puuttua asetuksen vastaisiin tilanteisiin muun muassa ympäristönsuojelulain nojalla annettavilla määräyksillä. Rekisteröintimenettelyssä rekisteröitävien laitosten tulee itse huolehtia ja vastata siitä, että niiden toiminta täyttää ympäristönsuojelulain, jätelain ja annettujen asetusten vaatimukset. Rekisteröitäviä toimintoja koskevilla asetuksilla määrätään yleiset ympäristönsuojeluvaatimukset kuten päästöjen raja-arvot ja tarkkailuvelvoitteet. Lisäksi rekisteröitäviltä toiminnoilta edellytetään, että uudet jakeluasemat, asfalttiasemat ja energiantuotantolaitokset käyttävät alan parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Jo olemassa olevia laitoksia ja asemia koskevissa vaatimuksissa on huomioitu niiden mahdollisuudet kohentaa ympäristönsuojelutasoa vähitellen ja kustannustehokkaasti. Kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä ei saa olla esimerkiksi toiminnan sijoituspaikkaa koskevia määräyksiä, jotka koskevat rekisteröitäviä toimintoja. 27

28 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille YMPÄRISTÖLUPIEN SÄÄDÖSPOHJA Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 22 Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen 27 Yleinen luvanvaraisuus 30 Rekisteröitävän toiminnan luvanvaraisuus 31 Poikkeus luvanvaraisuudesta toiminnan koeluonteisuuden perusteella 32 Poikkeus eräiden jätteen käsittelytoimintojen luvanvaraisuudesta 48 Lupaharkinnan perusteet 49 Luvan myöntämisen edellytykset 205 Maksut Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) 2 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa käsiteltävät lupa-asiat 28

29 8 Vesilain mukaiset asiat Vesilailla säännellään vesien käyttöä, vesistöön rakentamista, uittoa, maa- ja metsätalousmaan kuivatusta, vesistön järjestelyä ja pohjaveden ottamista. Vesilaki antaa yleisiä oikeuksia esimerkiksi veden ottoon ja vesistössä liikkumiseen. Jäteveden määritelmä sekä jäteveden johtamista ja puhdistamista koskevat säännökset ovat ympäristönsuojelulaissa. Ympäristönsuojelulailla säädetään kaikesta ympäristön pilaantumista aiheuttavasta toiminnasta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisia koskevia vesilain kohtia ovat seuraavat: viranomaistehtävät (1:7 ) talousveden käytön rajoittaminen (4:2 ) ojitusasiat (5: 5, 9 ja 14 :t) viranomaisen puhevalta (11:9 ) hakemusasian käsittely kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa (11:24 ) korvauksista päättäminen (13: 6 ja 8 ) valvontaviranomaiset (14:1 ) ja valvontatoimet (14: 2, 3, 4, 10, 11, ja 14 :t) Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ei vesilain valvonnassa voi itse käyttää hallintopakkokeinoja, vaan joutuu panemaan tällaiset asiat vireille aluehallintovirastossa (14:2 ). Ainoastaan tietyissä ojitukseen ja jäteveteen liittyvissä asioissa se voi käyttää hallintopakkoa (14:4 ). Vesilain valvontatehtävissä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi keskeyttää 2:15 :ssä tarkoitetun ilmoitusvelvollisen toiminnan (ruoppaus, maa-ainesten otto vesistöstä sekä pinta- tai pohjaveden ottaminen yli 100 m3/vrk), jos se on ilmeisen lainvastaista (14:11 ). Kun kunnan ympäristönsuojeluviranomainen hoitaa ympäristönsuojelulain nojalla jäteveden johtamiseen liittyviä asioita, ovat sen käytössä sekä ympäristönsuojelu- että vesilain 5 luvun mukaiset säädökset jätevesien käsittelystä ja johtamisesta esimerkiksi toisen ojaan. 29

30 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 30

31 VESILAIN SÄÄDÖSPOHJAA Vesilaki (587/2011) Luku 1 Yleiset säännökset 2 Lain soveltamisala ja suhde muuhun lainsäädäntöön 3 Määritelmät 7 Viranomaiset Luku 4 Veden ottaminen 2 Veden ottaminen omalta alueelta Luku 5 Ojitus 5 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivalta ojitusasioissa 9 Oikeus ojittaa toisen alueella 14 Toisen ojan käyttäminen muuhun kuin maan kuivattamiseen 31

32 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 9 Vesihuolto ja haja-asutuksen jätevedet Vastuu kiinteistön vesihuollosta eli talousveden hankinnasta ja jätevesien asianmukaisesta käsittelystä on kiinteistön haltijalla. Kiinteistön haltija vastaa siitä, että kiinteistöllä on käytettävissä riittävästi laadultaan kelvollista talousvettä ja että jätevedet tulevat asianmukaisesti käsitellyiksi. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kuuluu vesihuoltolaitosten toimintaalueiden vesihuoltoon ja haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyyn liittyviä valvontatehtäviä eräiden muiden valvontaviranomaisten ohella. Ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävänä on valvoa, että voimassa olevia säännöksiä noudatetaan, ja tarvittaessa puuttua havaittuihin laiminlyönteihin. Valvonnan puuttuminen ei kuitenkaan siirrä vastuuta jätevesistä aiheutuneesta ympäristön pilaantumisesta kiinteistön haltijalta viranomaiselle. Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella kiinteistöt on liitettävä vesijohtoon ja viemäriin lukien uusilla toiminta-alueilla taajaman ulkopuolella kiinteistöä ei kuitenkaan tarvitse liittää vesihuoltolaitoksen vesijohtoon tai viemäriin, mikäli kiinteistön vesihuoltolaitteisto on rakennettu ennen vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen hyväksymistä ja käytössä on vaatimukset täyttävä talousvesi tai asianmukainen jätevesien käsittely tai kiinteistöllä ei ole vesikäymälää ja harmaat vedet hoidetaan asianmukaisesti. Kyse on vesihuoltolakiin tehdystä liittämisvelvollisuuden lievennyksestä, joka astuu täysimääräisesti voimaan Siihen saakka toimitaan taajamien ulkopuolella ennen hyväksytyillä toiminta-alueilla, joilla on ryhdytty toimenpiteisiin verkoston laajentamiseksi, vuoden 2001 lain ehdottoman liittämisvelvoitteen mukaisesti. Liittämisvelvollisuus seuraa siten kunnan tekemästä toiminta-aluepäätöksestä eikä ole sidottu alueen kaavoitustilanteeseen. Rakentamattomalla kiinteistöllä ei ole liittämisvelvollisuutta. Mikäli vesihuoltolaitos huolehtii myös huleveden viemäröinnistä vesihuoltolain 17 a :n mukaisesti, niin kunnan päättämällä vesihuoltolaitoksen hulevesiviemäröinnin alueella oleva kiinteistö on liitettävä laitoksen hulevesiviemäriin. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen myöntää hakemuksesta kiinteistölle vapautuksen vesi- ja viemäriverkostoon (VHL 11 ) tai hulevesiviemäriin (VHL 17c ) liittämisvelvollisuudesta, jos kaikki vesihuoltolaissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Edellytykset liittyvät muun muassa kustannusten kohtuuttomuuteen, vesihuolto- 32

33 laitoksen taloudellisten ja asianmukaisten toimintaedellytysten säilymiseen ja veden riittävyyteen sekä siihen, ettei ympäristö- ja terveyshaittoja aiheudu. Vapautuspäätös tehdään vesihuoltolain nojalla eikä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella ole siinä juurikaan harkinnanvaraa. Vesihuoltolain mukaisessa vapautuksessa mm. ei oteta huomioon sosiaalisia perusteita. Liittämisvelvollisuudesta vapauttamisen perusteet ovat vesihuoltolain mukaan samat riippumatta vesihuoltolaitoksen organisaatiomuodosta. Marraskuussa 2011 korkein hallinto-oikeus (KHO) teki kuusi päätöstä, jotka koskivat liittämisvelvollisuudesta vapauttamista vesiosuuskunnan toiminta-alueella. Kaikissa tapauksissa kunnan ympäristönsuojeluviranomainen oli myöntänyt vapautuksen perustuen liittämisen kohtuuttomuuteen, hakijoiden taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen nähden tai vähäiseen jäteveden määrään perustuen. Käsitellyissä tapauksissa liittämiskustannukset vaihtelivat eurosta euroon, joista hallinto-oikeus totesi, että ne ovat suurehkot, mutta eivät tavanomaisesta poikkeavat. Tämän vuoksi kustannuksia ei voitu pitää kohtuuttomina, vaikka kiinteistönomistajat tulot olisivat pienehköt. KHO toteaakin kohtuullisuuden arvioinnista seuraavaa: Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetyn perusteella on vesihuoltolain 11 :n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua kohtuuttomuutta arvioitaessa otettava huomioon erityisinä syinä lähinnä liittymän rakentamiskustannuksiin ja muodostuvan jäteveden vähäiseen määrään tai muuhun näihin verrattaviin objektiivisesti havaittavissa olevaan seikkaan liittyvät syyt. Lainkohdassa tarkoitetun kohtuuttomuuden arviointia ei voida perustaa yksinomaan kiinteistön omistajan tai haltijan henkilöön liittyviin subjektiivisiin syihin. Haja-asutuksen jätevedet Viemäriverkostojen ulkopuolella kiinteistön talousjätevesien käsittelystä vastaa kiinteistönomistaja. Haja-asutusalueen jätevesien käsittelyvelvoitteista on säädetty ympäristönsuojelulaissa (527/2014). Jätevesien käsittelylle, suunnittelulle ja seurannalle on asetettu vaatimuksia Valtioneuvoston asetuksessa talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (hajajätevesiasetus (157/2017). Ympäristönsuojelulain mukaan jätevedet tulee käsitellä niin, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa, kuten esimerkiksi haitallisia muutoksia naapuruston juomavesikaivojen tai lähivesien vedenlaadulle. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo toimialueellaan, ettei haja-asutuksen jätevesistä aiheudu ympäristön pilaantumista. Jätevesien terveys- ja hygieniahaittatapauksessa valvontaa tehdään yhteistyössä terveydensuojeluviranomaisen kanssa. Jätevedet kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä Kunnat voivat ympäristönsuojelumääräyksissään asettaa jätevesien käsittelylle lakiaja asetusta ankarampia vaatimuksia, jos se on paikallisista olosuhteista johtuen vält- 33

34 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille tämätöntä. Ympäristönsuojelumääräyksissä voidaan määritellä alueet, joilla jätevesijärjestelmien on täytettävä jätevesiasetuksessa määritellyt ohjeelliset eli perustasoa ankarammat puhdistusvaatimukset. Lisäksi määräyksissä voidaan edellyttää muita vesiensuojelun kannalta tarpeellisia erityistoimenpiteitä tai rakenteita tai esimerkiksi suojaetäisyyksiä pilaantumiselle herkkiin kohteisiin. Ympäristönsuojelumääräysten jätevesiä koskevat vaatimukset tulee täyttää vasta, kun lain vaatimukset tulevat sovellettaviksi. Jätevesijärjestelmän korjaamisen aikataulut Pohjavesialueilla ja alle 100 metrin etäisyydellä vesistöistä sijaitsevien rakennusten, ennen vuotta 2004 voimassa olleisiin rakentamisajankohdan mukaisiin vaatimuksiin tai myönnettyyn rakennuslupaan perustuvien käyttökuntoisten jätevesijärjestelmien tulee täyttää ympäristönsuojelulaissa, hajajätevesiasetuksessa ja kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä jäteveden käsittelylle asetetut vaatimukset mennessä. Muilla alueilla sijaitsevien jätevesien käsittelyjärjestelmien on täytettävä puhdistusvaatimukset muun remontin yhteydessä. Poikkeaminen vaatimuksista Sellaisten kiinteistöjen osalta, joiden jätevesijärjestelmiltä edellytetään puhdistusvaatimusten täyttämistä määräaikaan mennessä, on omistajan tai haltijan mahdollista hakea kunnan määräämältä viranomaiselta poikkeamista jätevesien käsittelyvaatimuksista enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Näiden poikkeushakemusten käsittely on usein määrätty kunnan ympäristönsuojeluiranomaiselle. Poikkeaminen vaatimuksista voidaan myöntää, jos ympäristönsuojelulaissa määritellyt edellytykset täyttyvät. Edellytyksenä on, että jätevesistä ympäristöön aiheutuvaa kuormitusta voidaan pitää huomattavan vähäisenä tai että edellytetyt toimet ovat kiinteistön haltijalle kohtuuttomat. Arvioitaessa toimien kohtuuttomuutta kiinteistön haltijan kannalta otetaan huomioon: 1. kiinteistön sijainti viemäriverkoston piiriin ulotettavaksi tarkoitetulla alueella; 2. kiinteistön haltijan ja kiinteistöllä vakituisesti asuvien korkea ikä ja muut vastaavat elämäntilanteeseen liittyvät erityiset tekijät; 3. kiinteistön haltijan pitkäaikainen työttömyys tai sairaus taikka muu näihin rinnastuva sosiaalinen suorituseste. Automaattisesti vapautettuja jätevesijärjestelmien korjausvelvoitteesta ovat sellaiset kiinteistöt, joiden omistaja tai haltija on syntynyt ennen edellyttäen, että kiinteistön jätevesijärjestelmä on käyttökuntoinen eikä aiheuta ympäristön pilaantumisen vaaraa. Jätevesihuollon jätteet Haja-asutuksen jätevesien käsittelyssä syntyvät jätteet, kuten lietteet, tulee käsitellä jätelain ja kunnan jätehuoltomääräysten vaatimusten mukaisesti. Jätehuoltomäärä- 34

35 yksissä voidaan määrätä esimerkiksi vähimmäistyhjennysvälit jätevesisäiliöille ja sallia lietteiden pienimuotoinen omatoiminen käsittely. Jätteiden asianmukaista käsittelyä valvoo alueellaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Jätevesijärjestelemien rakentaminen Jätevesien käsittelyjärjestelmien rakentamisesta, sen luvanvaraisuudesta ja valvonnasta säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa ja -asetuksessa. Kunnat voivat lisäksi antaa jätevesijärjestelmien rakentamista koskevaa ohjausta rakennusjärjestyksessään. Myös kaavoilla voidaan edistää pinta- ja pohjavesiensuojelua mm. ohjaamalla rakentamista sopiville paikoille ja antamalla pohjavesi- ja ranta-alueilla tarvittavia määräyksiä jätevesihuollosta. Jätevesijärjestelmien rakentamisen luvituksesta ja valvonnasta vastaa kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Neuvonta Kuntien ympäristönsuojelu- ja rakennusvalvontaviranomainen antavat jätevesihuoltoa koskevaa yleistä neuvontaa alueensa asukkaille ja rakentajille. Yksilöityä neuvontaa ja tietoa haja-asustuksen jätevesihuollosta antavat valtion ympäristöhallinnon rahoittamana lukuisat alueelliset vesiensuojeluntoimijat, kuten esimerkiksi vesiensuojeluyhdistykset ja alueelliset ympäristöpalvelukeskukset. VESIHUOLLON JA HAJA-ASUTUKSEN JÄTEVESIEN KÄSITTELYN VALVONNAN SÄÄDÖSPOHJA Vesihuoltolaki (119/2001) 4 Viranomaiset 11 Liittämisvelvollisuudesta vapauttaminen Ympäristönsuojelulaki (527/2014) Luku 16 Jätevesien käsittely ja johtaminen viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla 154 Talousjätevesien käsittelyyn liittyvät määritelmät 154 a Haja-asutuksen kuormitusluku 154 b Perustason puhdistusvaatimus 155 Jätevesien yleinen puhdistamisvelvollisuus 156 Talousjätevesien käsittelyjärjestelmä 156 a Perustason puhdistusvaatimuksen toimeenpano rannalla ja pohjavesialueella 156 b Perustason puhdistusvaatimuksen toimeenpano muulla alueella 156 c Perustasoa ankarampi puhdistusvaatimus 156 d Talousjätevesien käsittelyvaatimuksista poikkeaminen Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (157/2017) 35

36 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 36

37 10 Jätehuolto ja jätehuollon valvonta Kunnan tehtävänä on järjestää seuraavissa toiminnoissa syntyneiden yhdyskuntajätteiden jätehuolto eli jätteiden kuljetukset, käsittely ja hyödyntäminen: kaikki asuminen, mukaan lukien sako- ja umpikaivolietteet julkinen hallinto- ja palvelutoiminta sosiaali- ja terveyspalvelut ja koulutustoiminta liikehuoneistot ym. toimintojen yhdyskuntajäte, joka kerätään edellä mainittujen jätteiden kanssa yhdessä Kunnan tulee järjestää myös asumisessa ja maataloudessa syntyneiden vaarallisten jätteiden jätehuolto sekä muun toiminnan, yleensä elinkeinotoiminnan jätehuolto, mikäli jätteen haltija muun palveluntarjonnan puutteen vuoksi sitä pyytää ja jäte soveltuu käsiteltäväksi kunnan järjestelmässä (ns. kunnan toissijaisen vastuun jäte). Jätelain muutos hyväksyttiin eduskunnassa toukokuussa Muutoksen myötä kunnan jätehuoltovastuu supistunee asumisen jätteisiin sekä julkisista toimijoista kunnan toiminnan yhdyskuntajätteisiin. Kunnan jätehuollon järjestämisvelvollisuus poistuisi siis valtion, seurakuntien ja muiden julkisyhteisöjen sekä yksityisen sosiaali-, terveys- ja koulutustoiminnan osalta. Kunnan jätehuollon järjestämistehtävät muodostuvat niin sanotuista palvelutehtävistä ja viranomaistehtävistä voimaan astunut jätelaki määrittää, että jätehuollon viranomaistehtävistä huolehtii kunnan nimeämä jätehuoltoviranomainen. Viranomaisena toimii kunnan määräämä toimielin. Mikäli jätehuollon palvelutehtävistä huolehtii kuntien yhteisesti omistama jäteyhtiö, jätehuoltoviranomaisena toimii yhteistoiminta-alueen kuntien yhteinen toimielin tai näiden perustama kuntayhtymä. Edellä mainituissa tapauksessa yhteistyöstä on pakko sopia. Jätehuollon viranomaistehtäviin kuuluvat muun muassa jätteenkuljetusjärjestelmästä päättäminen, jätetaksan hyväksyminen ja kunnallisten jätehuoltomääräysten hyväksyminen. Viranomaistehtävät ovat jakamaton kokonaisuus. Jätehuollon palvelutehtäviä ovat jätehuollon käytännön toteuttamiseen liittyvät tehtävät, kuten esimerkiksi jätteiden keräys-, kuljetus- ja käsittelypalvelut, asiakaspalvelu sekä jäteneuvonta. Jätehuollon palvelutehtävät voidaan antaa kuntien omistaman jätehuoltoyhtiön hoidettavaksi, mikä on nykyään käytännössä yleisin tapa. Palveluja voidaan hankkia myös kunnan ulkopuoliselta taholta, yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Jätehuollon palveluja yksityisiltä palvelujen tuottajilta ostettaessa tulee noudattaa julkisista hankinnoista annettua lainsäädäntöä. 37

38 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo jätehuoltoa Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen sekä valtionhallinnon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toimivat jätelain mukaisina valvontaviranomaisina. Tässä tehtävässä ympäristönsuojeluviranomainen valvoo kunnan jätehuoltotehtävien suorittamista ja muuta jätelain noudattamista kunnan alueella mukaan lukien jätehuoltomääräysten noudattamista. Jätelaissa on useita säännöksiä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävistä ja toimivallasta tässä valvonnassa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle on jätelaissa määrätty seuraavat tehtävä ja valtuudet: roskaantuneen alueen siivoamismääräys ja pakkokeinot (75 ), jätteen ammattimaisesta keräystoiminnasta tehtävien ilmoitusten käsittely (100 ), tarkastukset ja valvontasuunnitelmat (124 ), yksittäisen määräyksen antaminen roskaantumisen ehkäisemiseksi tai jätehuollon asianmukaiseksi järjestämiseksi (125 ), rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen (126 ) jajätelain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten valvonta (24 ja 13 luku). Jätehuollon valvontaviranomaisena kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on muun muassa oikeus antaa määräyksiä toiminnanharjoittajalle selvilläolo- ja kirjanpitovelvollisuuden sisällöstä, tiedonsaantioikeus, oikeus suorittaa mittauksia ja tutkimuksia, oikeus määrätä laiminlyöntimaksu, oikeus antaa yksittäisiä määräyksiä muullekin kuin ympäristöluvanvaraiselle toiminnalle, oikeus saada virka-apua poliisilta ja tulliviranomaiselta. JÄTEHUOLLON JA JÄTEHUOLLON VALVONTATEHTÄVÄN SÄÄDÖSPOHJAA Jätelaki (646/2011) 23 Kunnan jätehuoltoviranomainen 24 Yleiset valvontaviranomaiset 75 Siivoamisesta määrääminen 91 Kunnan jätehuoltomääräykset 100 Ilmoitus keräystoiminnasta jätehuoltorekisteriin 124 Tarkastukset ja valvontasuunnitelmat 125 Yksittäisen määräyksen antaminen 126 Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen 38

39 11 Maa-ainesten otto Maa-ainesten ottaminen vaatii lupaa. Maa-ainesten ottoon liittyvissä asioissa kunta toimii lupa- ja valvontaviranomaisena, jonka toimintaa säädellään maa-aineslailla. Maa-aineslain mukaisessa lupaharkinnassa tarkastellaan vain ja ainoastaan luvan myöntämisen edellytyksiä maa-aineslaissa säädettyjen tekijöiden valossa. Tarkoituksenmukaisuusharkintaa maa-aineslupien käsittelyyn ei saa liittyä. Mikäli maa-ainesten ottamisen lisäksi samalle hankkeelle tarvitaan ympäristölupa, on hakemukset käsiteltävä yhdessä ja ratkaistava samalla päätöksellä, jollei sitä ole erityisestä syystä pidettävä tarpeettomana. Yhteistä lupaa voidaan hakea yhdellä lupahakemuksella. Jos hankkeella on vesitalouteen ja vesistöjen pilaantumiseen liittyviä vaikutuksia, on lupakäsittely valtion lupaviranomaisen vastuulla. Kunta joutuu maa-ainesten ottoon liittyvissä asioissa toimimaan useassa, joskus keskenään ristiriitaisessa roolissa. Toiminnan ja päätöksenteon luotettavuuden ja uskottavuuden kannalta on suotavaa, että maa-ainesten lupa- ja valvontatehtävät on eritelty kunnan muista maa-ainesten toteuttamis- ja toimeenpanotehtävistä, kuten esimerkiksi kunnan oman ainesten ottoalueen käytöstä ja hoidosta. Maa-ainesluvan määräykset ja valvonta Maa-ainesluvan keskeiset lupamääräykset koskevat seuraavia asioita: kaivualueen laajuus ja alimmat ottotasot, työaikaisten luiskien jyrkkyys sekä jälkihoidon toteutus ja tarvittaessa ottotoiminnan ja jälkihoidon vaiheistaminen kaivualueen merkitseminen maastoon, kulkijoiden varoittaminen ja asiattoman liikkumisen estäminen alueella 39

40 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille polttonesteiden, erilaisten kemikaalien varastointi ja käsittely, jätevesi- ja jätehuolto sekä jätteiden käsittely päivittäistä, viikoittaista tai vuotuista toiminta-aikaa koskevat määräykset vakuuden suuruus ja voimassaoloaika (siihen saakka, kunnes luvassa määrätyt toimenpiteet ovat hyväksyttävästi toteutettu) Luvissa on usein myös toiminnan seurantaa ja tarkkailua koskevia määräyksiä kuten esimerkiksi pohjaveden korkeuden ja laadun seurantaa. Maa-aineslain mukaan maaainesten ottajan tulee vuosittain ilmoittaa otetun aineksen määrä ja laatu. Lupaviranomainen voi määrätä, että hakijan on annettava hyväksyttävä vakuus luvassa määrättyjen toimenpiteiden suorittamisesta. Vakuuden riittävyyteen ja laatuun tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta vakuus on tarvittaessa saatavissa helposti kunnan käyttöön. Suositeltavimpia vakuusmuotoja ovat omavelkainen pankkitakaus ja pankkitalletus, jossa pankki on luopunut kuittausoikeudesta. Hankalimpia ovat erilaiset osake- ja kiinteistövakuudet. Vakuudet tulee tarkistaa 2-3 vuoden välein ja tarvittaessa erityisestä syystä voidaan määrätä lisävakuuden asettamisesta. Vakuus vapautetaan ainoastaan valvontaviranomaisen loppukatselmusmuistion perusteella. Maa-aineslupien valvonnan lähtökohta ovat säännölliset ja dokumentoidut tarkastuskäynnit ottoalueella. Ennen kun ottotoiminta alueella käynnistetään, tulee suorittaa alkutarkastus. Lopputarkastus tulee suorittaa kun kaikki jälkihoitotoimenpiteet on toteutettu. Tarkastuksista tiedotetaan ennakkoon luvanhaltijalle. Tarkastuksista laaditaan muistio, joka annetaan tiedoksi luvan haltijalle ja lupaviranomaiselle. Näiden lisäksi ottoalueilla suoritetaan tarkastuksia tarvittaessa muiden asioiden yhteydessä. Vastaavasti suoritetaan tarvittaessa yllätystarkastuksia, joista ei tiedoteta ennakkoon. Valvontatarkastusten tiheys märitellään valvontasuunnitelmassa. Kalliokiviaineksen ottaminen tarvitsee maa-ainesten ottoluvan lisäksi yleensä myös ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan, jossa tulee noudattaa valtioneuvoston asetusta (800/2010) kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristösuojelusta eli ns. muraus-asetusta. MAA-AINESTEN OTON SÄÄDÖSPOHJA Maa-aineslaki (555/1981) 3 Ainesten ottamisen rajoitukset 4 Luvanvaraisuus 4 a Maa-aineslupahakemuksen ja ympäristölupahakemuksen yhteiskäsittely 6 Luvan myöntämisen edellytykset 7 Lupaviranomainen ja lausunnot 14 Valvontaviranomainen ja hallintopakkoasia 40

41 12 Luonnon virkistyskäyttö Luonnon virkistyskäyttö perustuu pääasiassa jokamiehenoikeudella tapahtuvaan liikkumiseen maa-alueilla ja yleiskäyttöoikeudella tapahtuvaan liikkumiseen vesialueilla. Erityiskäyttöön otetuilla alueilla, kuten pihapiirissä, viljely-, suojelu- ja rauhoitusalueilla jokamiehen- ja yleiskäyttöoikeudella liikkuminen on rajoitettua tai kiellettyä. Alueiden käytön suunnittelulla on tarkoitus edistää luonnon virkistyskäyttöä. Kaavoituksella tulee turvata virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys. Järjestettyä ulkoilua ohjataan ulkoilulailla. Moottorikäyttöisillä kulkuneuvoilla liikkumista maastossa tai vesistössä ohjataan maastoliikenne- ja vesiliikennelaeilla. Virkistyskäytön edistämisen keinot Ulkoilun ohjaamiseksi kunta voi tarvittaessa suunnitella ja perustaa ulkoilureittejä. Vahvistetun ulkoilureittisuunnitelman perusteella suoritetaan ulkoilureittitoimitus, jolla määrätään mm. reitin kulku ja rajat maastoon sekä maanomistajille maksettavat korvaukset. Leirintäalueen pitäminen edellyttää ilmoitusta ja sen pitämistä valvoo kunnan leirintäalueviranomainen. Leirintäalueviranomaisena toimii usein kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Liikkuminen moottorikäyttöisellä ajoneuvolla maastossa edellyttää maanomistajan lupaa eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta. Moottorikelkkailua varten voidaan perustaa moottorikelkkailureitti, jonka pitäjän ja reittisuunnitelman hyväksyy kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi tietyillä edellytyksillä antaa luvan järjestää moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla maastossa kilpailuja ja harjoituksia toistuvasti tai pysyvästi sekä vastaaville yksittäisille tapahtumille. Myös vastaaviin tapahtumiin vesialueella voi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen antaa luvan tietyillä edellytyksillä. Sekä maastossa että vesialueilla voidaan antaa alueellisia kieltoja tai rajoituksia moottorikäyttöisten ajoneuvojen tai vesikulkuneuvojen käytölle. Tällaista kieltoa voi kunnan lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta hakea kunnan jäsen, maanomistaja, paliskunta, vesialueen omistaja tai sellainen viranomainen, jota asia koskee. 41

42 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille LUONNON VIRKISTYSKÄYTÖN EDISTÄMISEN SÄÄDÖSPOHJA Ulkoilulaki (606/1973) Maastoliikennelaki (1710/1995) 3 Määritelmät 13 Moottorikelkkailureitti 14 Reitin pitäjä 15 Reittisuunnitelma 30 Lupa kilpailuihin ja harjoituksiin 32 Valvonta Vesiliikennelaki (463/1996) 3 Määritelmä 21 Lupa kilpailuihin ja harjoituksiin 23 Valvonta 42

43 13 Ympäristönsuojelun valvonta Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen toimii kunnassa ympäristönsuojelulain, vesilain, jätelain, vesihuoltolain, maa-aineslain, merenkulun ympäristönsuojelulain ja maastoliikennelain valvontaviranomaisena. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle on myös voitu antaa hallintosäännöllä myös muiden lakien, kuten ulkoilulain mukaisia valvontatehtäviä. Vastaavana valtion valvontaviranomaisena toimii elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kunnan ja valtion valvontaviranomaisten tehtävät ovat osin päällekkäisiä ja rinnakkaisia ja osin selkeästi eriteltyjä. Ympäristönsuojelulainsäädännön valvonta on lakiin, asetuksiin ja päätöksiin perustuvien lupapäätösten ja ilmoitusten valvontaa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviin valvontaviranomaisena kuuluu valvoa kunnan yleistä ympäristönsuojelun etua ja puuttua havaitsemiinsa ja usein valitusten perusteella ilmi tulleisiin lain rikkomuksiin. Suunnitelmallinen valvonta Ympäristönsuojelulaissa velvoitetaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen laatimaan valvontasuunnitelman ja valvontaohjelman. Valvonnan suunnitteluvelvollisuus koskee ympäristönsuojelulain mukaisia luvanvaraisia ja rekisteröitäviä toimintoja. Valvonnan kokonaisuuden hahmottamiseksi on kuitenkin perusteltua koota myös muiden säädösten, kuten jätelain, mukaiset kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen valvontatehtävät samaan valvontasuunnitelmaan. Valvontasuunnitelmassa on oltava tiedot alueen ympäristöoloista ja pilaantumisen vaaraa aiheuttavista toiminnoista sekä käytettävissä olevista valvonnan voimavaroista ja keinoista. Valvontasuunnitelma on keskeinen keino tehdä näkyväksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen resurssit tehdä ympäristövalvontaa. Suunnitelmassa on kuvattava valvonnan järjestämisen ja valvottavien kohteiden riskinarvioinnin perusteet ja valvonnasta vastaavien viranomaisten yhteistyö. Yrityksissä ja laitoksissa tehtävien tarkastuskäyntien tiheys määräytyy juuri riskinarvion perusteella ne toiminnot, joissa ympäristön pilaantumisen riski on suuri, käydään tiheämmin kuin pieniriskisissä kohteissa. Valvontasuunnitelman lisäksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävänä on laatia valvontaohjelma, jossa on tiedot luvanvaraisten ja rekisteröitävien toimintojen määräaikaistarkastuksista ja muista säännöllisen valvonnan toimenpiteistä. Valvontaohjelma on edellytyksenä myös sille, että valvonnasta voidaan periä mak- 43

44 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille suja. Ennen ohjelman laatimista valvontamaksuja ei voida kerätä, vaikka niistä olisi säädetty taksassa. Valvonnan maksullisuudella pyritään vahvistamaan ympäristönsuojelun valvonnan voimanvaroja. Viranomaisen valvontakeinot Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen valvontakeinoja ovat ensinnäkin alustavat hallinnolliset toimet kuten ohjeet, suositukset, neuvonta ja kehotus. Useimmiten laillisen tilan palauttamiseksi riittää kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen alaisen viranhaltijan antama kehotus lakia rikkoneelle tai lupaehtojen vastaisesti toimineelle. Mikäli lain vastaisesti toiminut ei kehotuksesta huolimatta muuta toimintaansa, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tulee ryhtyä pakkokeinoihin, joita ovat välillinen ja välitön hallintopakko. Välillinen hallintopakkomenettely on kaksivaiheinen. Siinä velvoitettavalle asetetaan ensin määräys tai kielto, jonka tehosteeksi asetetaan uhkasakko, teettämisuhka tai toiminnan keskeyttämisuhka. Määräyksen tai kiellon noudattamiselle asetetaan määräaika, johon mennessä laillinen tila on palautettava. Mikäli määräystä tai kieltoa ei ole noudatettu, uhka voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön. Useimmin käytetty välillinen hallintopakkokeino on uhkasakko. Käytännössä välillinen hallintopakkomenettely on työläs ja aikaa vievä, koska yleensä velvoitettavalla on mahdollisuus valittaa sekä hallintopakon asettamis- että täytäntöön panemista koskevasta päätöksestä. Välillisiä hallintopakkokeinoja käyttää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, eikä niitä voida delegoida viranhaltijalle. Välitön hallintopakko keskeyttää toiminnan. Jos ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta aiheutuu välitöntä terveyshaittaa tai merkittävää muuta ympäristön pilaantumista, valvontaviranomaisen voi eräin edellytyksin keskeyttää toiminnan. Kiireellisissä tapauksissa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksellään määräämä viranhaltija voi antaa toiminnan keskeyttämiseksi väliaikaisen määräyksen, joka viivytyksettä tulee saattaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ratkaistavaksi. Viranomainen on valvontatoimistaan rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa. Valvonta-asian vireilletulo ja käsittely Valvonta-asia tulee vireille joko viranomaisen omien havaintojen perusteella tai asianosaisen, esimerkiksi naapurin tai muun vastaavan haitankärsijän aloitteesta. Yleissäännös asian vireilletulosta löytyy hallintolaista. Vireillepano-oikeudesta on säädetty myös ympäristönsuojelulaissa, jätelaissa ja vesilaissa. Asianosaisen kirjallisesti vireillepanemasta asiasta tulee viranomaisen tehdä valituskelpoinen päätös. Asia voidaan panna vireille myös sähköisesti esimerkiksi sähköpostilla, jos vireillepanija voidaan viestistä yksilöidä. Nimettömien ilmiantojen tutkinnassa viranomaisella on harkintavaltaa. Asian sähköistä vireillepanoa koskee laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa. 44

45 Ilmoituksen poliisille esitutkintaa varten voi tehdä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, mutta tehtävä voidaan myös delegoida viranhaltijalle. Käytännön syistä rikosilmoitusten joutuisaksi hoitamiseksi sekä valvontaviranomaisen ja poliisin välisen yhteydenpidon edistämiseksi delegoiminen on perusteltua. Asioiden käsittelyn julkisuutta koskee laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta eli ns. julkisuuslaki. Laissa säädetyn julkisuusperiaatteen mukaan viranomaisen asiakirjat ovat julkisia, jollei lailla muuta säädetä. Lain tarkoituksena on muun muassa toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisen toiminnassa. Julkisuuslaissa on säädetty myös salassapitovelvollisuuksista. Käytännössä poliisille tehdyt esitutkintapyynnöt tai rikosilmoitukset ovat aina salassa pidettäviä, sitä vastoin tarkastus- ja valvontatoimintaan liittyvien asiakirjojen salassapidolle tulee aina esittää julkisuuslain tarkoittama peruste. VIRANOMAISVALVONNAN SÄÄDÖSPOHJA Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 23 Yleiset valvontaviranomaiset Luku 18 Valvonta ja hallintopakko 167 Valvonnan järjestäminen 168 Säännöllinen valvonta 169 Tarkastus onnettomuus-, haitta- ja rikkomustilanteissa 170 Ilmoitus luvanvaraisen toiminnan aloittamisesta sekä toiminnan muutoksista ja toiminnanharjoittajan vaihtumisesta 171 Tarkkailu toisen alueella 172 Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus 173 Avustajan käyttäminen 174 Tarkastusmenettely 175 Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen 179 Viranomaisen toimet lainvastaisen menettelyn johdosta 180 Määräys pilaantumisen ehkäisemiseksi 181 Toiminnan keskeyttäminen 182 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen alaisen viranhaltijan väliaikainen määräys 184 Uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka 185 Kuuleminen 186 Vireillepano-oikeus 187 Virka-apu 188 Toiminta rikosasiassa 189 Valvontaviranomaisten vastuunjako luvanvaraisten ja rekisteröitävien toimintojen valvonnassa 45

46 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille Vesilaki (587/2011) 14 luku Valvonta ja hallintopakko 1 Valvontaviranomaiset 2 Viranomaisen toimet lainvastaisen menettelyn johdosta 3 Tiedonsaanti ja tarkastusoikeus 4 Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen 5 Menettely hallintopakkoasiassa 10 Valvontaviranomaisen välittömät toimet 11 Toiminnan keskeyttäminen 12 Virka-apu 14 Vireillepano Jätelaki (646/2011) 24 Yleiset valvontaviranomaiset 75 Siivoamisesta määrääminen Vesihuoltolaki (119/2001) 4 Valvontaviranomaiset Maastoliikennelaki (1710/1995) 32 Valvonta Maa-aineslaki (555/1981) 4 b Ottamisen ohjaus ja valvonta Valvontaviranomainen ja hallintopakko Ulkoilulaki (606/1973) 23 46

47 14 Ympäristönsuojeluviranomaisen maksut Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi periä maksuja ympäristönsuojelulain, jätelain, merenkulun ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisista asioista. Ympäristönsuojelulain 205 :n mukaisesti kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi periä maksuja ympäristönsuojelulain mukaisen luvan, ilmoituksen tai muun asian käsittelystä, säännöllisestä valvonnasta sekä erilaisista tarkastuksista. Jätelain 144 :n mukaisesti kunnan viranomainen (useimmat mainituista tehtävistä kuuluvat kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle) voi periä maksuja jätelain mukaisen ilmoituksen tai muun asian käsittelystä, säännöllisistä valvontatoimista sekä erilaisista tarkastuksista ja muista valvontatoimista. Ympäristönsuojelulain, jätelain, vesilain ja merenkulun ympäristönsuojelulain mukaisten maksujen tulee vastata enintään suoritteen tuottamisesta kunnalle aiheutuvia kokonaiskustannuksia. Maksuista määrätään tarkemmin kunnan hyväksymässä taksassa. Viranomaisen neuvot, ohjeet ja opastus sekä yleinen tiedottaminen ovat maksuttomia, jos näistä aiheutuu vain vähäisiä kustannuksia, samoin kuin yleinen laillisuusvalvonta. Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 205 Maksut Jätelaki (646/2011) 144 Maksut 47

48 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 15 Toimivallan siirtäminen viranhaltijalle Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi omalla päätöksellään siirtää sille kuuluvaa toimivaltaa alaiselleen viranhaltijalle, jos valtuusto on siihen hallintosäännössä antanut luvan. Toimivaltaa ei kuitenkaan voida siirtää hallintopakkoa koskevissa asioissa eli silloin kun kieltoa tai määräystä koskevaan päätökseen liitetään esimerkiksi uhkasakko. Toiminvallan siirto on perusteltua asioiden nopean ja joustavan käsittelyn mahdollistamiseksi. Tällöin esimerkiksi välitöntä reagointia edellyttävissä valvontatoimenpiteissä viranhaltija pystyy antamaan määräyksiä tai keskeyttämään toiminnan välittömästi. Viranhaltijalle, jolle toimivaltaa siirretään, tulee olla tehtävän edellyttämä pätevyys. Pätevyydestä ei ole erikseen säädetty, mutta sitä koskeva asia voi tulla vireille, jos delegointipäätökseen haetaan muutosta. Lisäksi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen määrää eräiden asioiden osalta, kuka viranhaltija käyttää laissa säädettyä toimivaltaa. Tällaisia asioita ovat mm. tarkastusoikeuden käyttäminen sekä väliaikaisten määräysten anto kiireellisissä tapauksissa. TOIMIVALLAN SIIRTÄMISEN SÄÄDÖSPOHJA Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (64/1986) 7 Toimivallan siirtäminen Kunnanvaltuusto voi antaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle oikeuden siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle, jollei laissa erikseen toisin säädetä. Toimivaltaa ei kuitenkaan voida siirtää viranhaltijalle asiassa, joka sisältää hallinnollisen pakon käyttämistä. Viranhaltijalla, jolle siirretään kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kuuluvaa toimivaltaa, tulee olla tehtävän edellyttämä pätevyys. Viranhaltijaan, jonka hoidettavaksi on 1 momentin nojalla annettu tehtäviä, sovelletaan, mitä näitä tehtäviä muutoin hoitavasta viranomaisesta ja muutoksenhausta sen päätöksiin säädetään. Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 172 Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus 182 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen alaisen viranhaltijan väliaikainen määräys 48

49 16 Kuntien ympäristönsuojeluyhteistyö Kunnat voivat hoitaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle säädetyt tehtävät myös yhteistyössä. Yhteistyö perustuu vapaaehtoisuuteen, eikä kunnan ympäristönsuojelutehtävissä ole velvollisuutta yhteistyöhön tai yhteiseen toimielimeen. Kunnilla voi olla yhteislautakunta ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävien hoitamista varten. Tämä tarkoittaa sitä, että yhden kunnan (ns. vastuukunnan) lautakunnassa hoidetaan toisen tai useamman muun kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät. Yhteislautakuntaa koskevassa sopimuksessa sovitaan muun muassa kustannusten korvaamisesta ja siitä nimeävätkö muut kunnan edustajiaan lautakuntaan. Vastuukunnan valtuusto hyväksyy lautakunnan johtosäännön. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät voidaan hoitaa myös kuntien perustamassa kuntayhtymässä. Kuntayhtymä voi olla juuri tätä tehtävää varten perustettu tai siinä voi olla myös muita tehtäviä. Lähes puolet kunnista hoitaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviä yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Valtaosa näistä kunnista on valinnut yhteistyön muodoksi yhteislautakunnan, kuntayhtymien ja niissä mukana olevien kuntien määrä on vähentynyt viime vuosina selvästi. Kunnat voivat myös sopia viranhaltijapalveluyhteistyöstä niin, että toisen kunnan viranhaltija antaa työpanostaan toiselle kunnalle. Yhteistyö voi koskea valmistelua, esittelyä ja delegoitua päätöksentekoakin. Kuntien välisessä sopimuksessa sovitaan mm. kustannusten korvaamisesta. Muutoksiin vastaaminen edellyttää yhteistyötä ja osaamisen laajentamista Kuntaliiton ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan hallintokyselyt (2017) kuntiin osoittavat, että ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan viranomaistehtäviä hoidetaan hyvin vaihtelevan kokoisissa toimintayksiköissä ja vaihtelevalla osaamis- ja koulutuspohjalla. Ympäristönsuojeluviranomaisyksiköitä on arviolta kpl ja yksiköissä työskentelee keskimäärin 5,2 henkilöä (mediaani 3 henkilöä). Nykyinen kuntapohja ei aina mahdollista riittävän laadukkaita viranomaispalveluita pienimmissä kunnissa - yksiköt voivat jäädä liian pieniksi. Riittävän asiantuntemuksen, erikoistumismahdollisuuksien ja palvelutarjonnan turvaamiseksi Kuntaliitto kannustaa pieniä kuntia hakeutumaan vapaaehtoiseen kuntalain tarkoittamaan kuntayhteistyöhön rakennusvalvonta- ja ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävien hoitamisessa. 49

50 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 50