Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen

Transkriptio

1 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille

2 KIRJOITTAJAT Leena Eränkö, ympäristölakimies Maija Hakanen, ympäristöpäällikkö Tuulia Innala, kehittämisinsinööri Marko Nurmikolu, lakimies Vesa Valpasvuo, ympäristöasiantuntija Kuvat: Kuntaliitto ISBN (pdf) Suomen Kuntaliitto Helsinki 2013 Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14, Helsinki PL 200, Helsinki Puh Faksi

3 Sisältö 1 Johdanto Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Ympäristön vai kunnan etu? Ympäristönsuojelun edistäminen kunnassa Ympäristönsuojelu kaavalausunnoissa Kunnan ympäristönsuojelumääräykset Ympäristölupa Vesilain mukaiset asiat Vesihuolto ja haja-asutuksen jätevedet Jätehuolto ja jätehuollon valvonta Maa-ainesten otto Luonnon virkistyskäyttö Ympäristönsuojelun valvonta Toimivallan siirtäminen viranhaltijalle Kuntien ympäristönsuojeluyhteistyö Kuntaliitokset ja ympäristönsuojelu

4 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 1 Johdanto Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille on tarkoitettu kunnassa ympäristönsuojeluasioita hoitavan toimielimen jäsenten käsikirjaksi. Opasta tullaan käyttämään myös kuntien luottamushenkilöille tarkoitetussa koulutuksessa. Opas on laadittu Kuntaliiton sähköiseksi verkkojulkaisuksi, joka on vapaasti tulostettavissa Kuntaliiton www-sivuilta linkistä: Oppaaseen on koottu keskeisimmät kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimialaan kuuluvat säännökset, ohjeet ja suositukset. Oppaan materiaali on ensimmäisen kerran koottu vuonna 2005 pidetylle ympäristölautakuntien koulutuspäiville. Opasta on pyritty pitämään ajan tasalla päivittämällä siihen keskeisimmät säädös- ja vastaavat muut muutokset. Nykyinen opas on päivitetty vastaamaan tilannetta. Jatkossa opasta päivitetään tarvittaessa merkittävimpien säädösmuutosten tai vastaavien yhteydessä. Todettakoon, että valmisteilla oleva ympäristönsuojelulain laaja kokonaisuudistus tulee edellyttämään oppaan päivitystä kuluvan vuoden loppupuolella. Opaslinkkejä Ympäristöministeriön raportti 1/2012 Uudistunut vesilaki 2011; Keskeinen sisältö ja tärkeimmät muutokset Ympäristöopas 2011 Haja-asutuksen jätevedet; Lainsäädäntö ja käytännöt Ympäristöhallinnon ohje 1/2010 Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohje Ympäristöhallinnon ohje 1/2009 Maa-ainesten kestävä käyttö; Opas maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten Ympäristöhallinnon ohje 3/2007 Ympäristölupapäätösten valmistelu; Pienet ja keskisuuret toiminnot Kuntaliiton www-sivuille kootaan tietoja erilaisista ohjeista, oppaista ja muusta ajankohtaisesta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tarkoitetut sivut löytyvät osoitteesta aspx 4

5 2 Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Kunnassa toimii ympäristönsuojeluviranomainen, joka on aina enemmän kuin yksittäinen henkilö. Monijäseninen lautakunta tai vastaava toimielin tarvitaan, kun esimerkiksi valvonnassa käytetään pakkokeinoja. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on joko kunnan oma lautakunta tai kuntalain mukainen kuntien yhteislautakunta tai kuntayhtymä. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät ympäristönsuojelun valvomiseksi ja edistämiseksi kunnassa koostuvat seuraavista asioista: kunnan toimivallassa olevat ympäristöluvat muut lainsäädännössä sille määrätyt tehtävät; ympäristönsuojelun suunnittelu ja kehittäminen; ympäristön tilan seuranta, selvitykset ja tutkimukset; ympäristönsuojelua koskeva ohjaus ja neuvonta; lausunnot, esitykset ja aloitteet muille viranomaisille; tiedottaminen, valistus ja koulutus; yhteistyö muiden viranomaisten ja yhteisöjen kanssa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on ympäristönsuojelulainsäädännössä määritellyissä tehtävissä itsenäinen ja riippumaton asema suhteessa kunnan muihin viranomaisiin ja valtioon. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksentekoa ohjaavat ympäristönsuojelun erityislait, joissa ei ole otto-oikeussäännöksiä. Siten esimerkiksi kunnanhallitus ei voi alistaa käsiteltäväkseen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päättämää asiaa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle on lainsäädännössä määrätty erittäin runsaasti 5

6 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävien kehitys Säädösmäärä kpl Varsinaisia tehtäviä koskevia uusia säädöksiä vuodessa Varsinaisia tehtäviä koskevia säädöksiä kumulatiivisesti yhteensä tehtäviä. Erilaisten tehtävien määrä on viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana yli yhdeksänkertaistunut. Uusia säädöksiä on samana aikana tullut keskimäärin 8 kpl vuosittain. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen rooli Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on ympäristönsuojelun yleisen edun valvoja paikallisella tasolla. Ympäristönsuojelun viranomaispäätöksiä tehdessään lautakunnan keskeinen tehtävä on olla ympäristönsuojelun puhemies kunnassa. Lautakunnan jäsen edustaa ympäristönsuojeluasiantuntemusta kuntalaisten edustajana kokemuksensa ja paikallistuntemuksensa pohjalta. Koska lautakunnan jäsen toimii kunnassaan myös kunnallispoliittisena vaikuttajana, voidaan häntä perustellusti pitää ympäristöasiantuntijana myös omissa taustaryhmissään: ympäristötiedon jakajana, ympäristöasenteiden ja -arvojen muokkaajana ja suunnannäyttäjänä. Lautakunta vaikuttaa ulospäin johdonmukaisilla päätöksillä ja toiminnalla sekä asiantuntevalla tiedotuksella. Lautakunta vaikuttaa kunnan ympäristöhallintoon asettamalla tavoitteita, seuraamalla tulosta ja luomalla oman ympäristöpoliittisen linjansa. Samalla lautakunta vaikuttaa koko kunnan ympäristöpoliittisen linjan luomiseen. Jotta ympäristölautakunta voisi toimia tuloksekkaasti sekä ympäristönsuojeluviranomaisena että ympäristövaikuttajana, tulee sillä olla käytössään toimivat työkalut ja vaikuttamiskeinot. Keskeisiä työkaluja ovat osaavat ja asiantuntevat viranhaltijat, toimivat kontaktit ja yhteistyökanavat sekä tieto paikallisesta (ja laajemminkin) ympäristön tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävien säädöspohja Seuraava luettelo ei ole täydellinen näissä laeissa mainituista kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävistä. Lisäksi kunnalla on lakisääteisiä ympäristönsuojelutehtäviä mm. 6

7 jäte-, vesihuolto-, maastoliikenne-, vesiliikennelain sekä luonnonsuojelulain, maa-aineslain, ulkoilulain ja öljyvahinkojen torjuntalain perusteella. Nämä tehtävät on usein annettu ympäristönsuojeluasioita hoitavalle lautakunnalle. Tehtävien säädöspohjaa on tässä julkaisussa kuvattu tarkemmin myöhemmissä luvuissa aihekohtaisesti. Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (64/1986) 6. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävänä on ympäristönsuojelun valvomiseksi ja edistämiseksi kunnassa: 1) huolehtia sen hoidettaviksi laissa tai sen nojalla säädetyistä tai määrätyistä tehtävistä; 2) huolehtia omalta osaltaan ympäristönsuojelun suunnittelusta ja kehittämisestä; 3) huolehtia ympäristön tilan seurannasta sekä siihen liittyvistä selvityksistä ja tutkimuksista; 4) osallistua kunnassa tarvittavan ympäristönsuojelua koskevan ohjauksen ja neuvonnan järjestämiseen; 5) antaa lausuntoja sekä tehdä esityksiä ja aloitteita ympäristönsuojeluun liittyvistä asioista muille viranomaisille; 6) huolehtia omalta osaltaan ympäristönsuojelua koskevasta tiedottamisesta, valistuksesta ja koulutuksesta kunnassa; 7) edistää kunnan yhteistyötä muiden viranomaisten ja yhteisöjen kanssa ympäristönsuojeluasiassa sekä 8) suorittaa muut sille johtosäännöllä määrätyt tehtävät. Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 19. Kunnan ympäristönsuojelumääräykset Kunnanvaltuusto voi antaa tämän lain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä (kunnan ympäristönsuojelumääräykset) Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Kunnalle kuuluvista tämän lain mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä huolehtii kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain (64/1986) mukainen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, joka käyttää osaltaan ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa tämän lain mukaisessa päätöksenteossa Ympäristön tilan seuranta Kunnan on alueellaan huolehdittava paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ympäristön tilan seurannasta. Pääkaupunkiseudulla ilmanlaadun seurannasta huolehtivat Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa yhdessä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus huolehtii ympäristön tilan seurannasta alueellaan. Suomen ympäristökeskuksen tehtävistä ympäristön tilan seurannassa säädetään erikseen Vesilaki (587/2011) 1:7 Viranomaiset Aluehallintovirasto toimii tässä laissa tarkoitettuna lupaviranomaisena. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ja ojitustoimituksen toimivallasta ojitusasioissa säädetään 5 luvussa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (valtion valvontaviranomainen) ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen toimivat tässä laissa tarkoitettuina valvontaviranomaisina

8 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 3 Ympäristön vai kunnan etu? Kunnanvaltuusto vastaa kunnan toiminnasta ja taloudesta. Kunnanhallitus vastaa kunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta, valvoo kunnan etua, edustaa kuntaa ja käyttää sen puhevaltaa. Kunnanhallitus myös johtaa ympäristönsuojelun yleistä suunnittelua ja toimia ympäristönsuojelun huomioon ottamiseksi kunnan toiminnassa. Kunnanhallitus ei kuitenkaan voi toimia kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena, jotta ympäristönsuojelutehtäviä hoitavan toimielimen riippumattomuus ja asiantuntemus ei vaarantuisi. On myös katsottu, että ympäristönsuojelutehtävät eivät sovellu sellaiselle toimielimelle, jolle kuuluu ympäristöä kuormittavien toimintojen järjestäminen, kuten esimerkiksi jätehuolto, vesihuolto, elinkeinopolitiikka tai energiatuotanto. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on ympäristönsuojelulainsäädännössä määritellyissä tehtävissä itsenäinen ja riippumaton asema. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen toimii ympäristönsuojelun yleisen edun valvojana paikallisella tasolla. Kuntalain mukaan kunnan luottamushenkilön tulee edistää kunnan ja sen asukkaiden parasta. Mutta mitä jos tämä paras onkin ristiriidassa ympäristönsuojelun tavoitteiden kanssa? Käytännössä ympäristölautakunta toimii kahdessa erillisessä, joskin toisiaan sivuavissa ja osin päällekkäisissä rooleissa: viranomaisena ja vaikuttajana. 8

9 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena toimiessaan lautakunta käyttää julkista valtaa, tekee päätöksiä tai toimii hallinnollisen pakon käyttäjänä. Näissä asioissa lautakunta toimii paikallisena auktoriteettina, jonka päätösvaltaa muut kunnan toimielimet eivät voi ottaa itselleen. Viranomaistehtävissä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen käyttää ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa, toimii ympäristönsuojelun puhemiehenä kunnan päätöksenteossa. Lainsäädännössä on suhteellisen tarkasti määritelty viranomaisen päätösvallan rajat ja reunaehdot näissä päätöksissä. Niistä poikkeaminen tarkoittaa lainmukaisuudesta poikkeamista. Esimerkiksi ympäristölupien myöntämisessä lautakunnan harkintavalta on rajoitettu: jos luvan myöntämisedellytykset täyttyvät, lupa on myönnettävä. Viranomainen ei voi ilman lainsäädäntöön perustuvia perusteita evätä lupaa joltain epämiellyttävältä toiminnalta, vaikka yleinen mielipide olisi sitä vastaan. Lainsäädäntö kuitenkin mahdollistaa paikallisten olosuhteiden huomioon ottamisen ja jossain määrin vaihtelua esimerkiksi lupamääräyksissä. Ympäristönsuojeluviranomaisen ratkaisuissa tulee ottaa huomioon myös muun muassa laillisuus-, tarkoitussidonnaisuus-, suhteellisuus-, puolueettomuus- ja yhdenvertaisuusperiaatteet: ympäristönsuojeluviranomaisen toimien on oltava tasapuolisia, kohdistuttava yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin, oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden ja puolueettomia sekä kohdeltava kaikkia samanarvoisesti. Yleisenä ympäristöpoliittisena vaikuttajana lautakunnan kädet eivät ole yhtä sidotut kuin viranomaisroolissa. Muu hallinto ja päätöksenteko todennäköisesti kuitenkin odottaa ympäristönsuojelusta vastaavan lautakunnan tuovan päätöksien valmisteluun juuri ympäristönäkökulman ja -perustelut. Mutta kunnanhallitus voi sovittaessaan erilaisia näkökohtia yhteen harkita minkälaisen painoarvon mikin näkökulma saa. Lautakunta on siis edelleen ympäristönsuojelun puolestapuhuja. Aktiivinen lautakunta antaa oma-aloitteisia lausuntoja ja tekee esityksiä ja aloitteita ympäristönsuojeluun liittyvistä asioista muille viranomaisille. Unohtamatta ympäristönäkökulmaa, joissakin tilanteissa ympäristönsuojelusta vastaavan lautakunnan toimissa painottuu vahvasti kunnan etu, esimerkiksi neuvoteltaessa valtion viranomaisten ja sidosryhmien kanssa. Ympäristönsuojelu ja kestävä kehitys edellyttävät usein tavanomaista päätöksentekoa pitemmän aikavalin tarkastelua. Näennäinen kunnan edun ja ympäristönsuojelun edun välinen ristiriita saattaa ratketa juuri pitemmän aikavälin tarkastelulla. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen nähdään siten pitkällä tähtäimellä ajavan kestävän kehityksen ja samalla kunnan yleistä etua, vaikka yksittäistapauksessa ja lyhyellä tähtäimellä päätös tai toimi saattaa näyttää olevan ristiriidassa esimerkiksi kunnan elinkeinopoliittisen edun kanssa. 9

10 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille Luottamushenkilön roolin säädöspohja Kuntalaki (365/1995) 32. Kunnan luottamushenkilöt Luottamushenkilön tulee edistää kunnan ja sen asukkaiden parasta sekä toimia luottamustehtävässään arvokkaasti tehtävän edellyttämällä tavalla Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 21. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Kunnalle kuuluvista tämän lain mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä huolehtii kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain mukainen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, joka käyttää osaltaan ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa tämän lain mukaisessa päätöksenteossa Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (64/1986) 4. Kunnanhallituksen tehtävät Ympäristönsuojelun yleissuunnittelua ja toimia ympäristönsuojelun huomioon ottamiseksi kunnan toiminnassa johtaa kunnanhallitus. 5. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät hoitaa kunnan määräämä toimielin (kunnan ympäristönsuojeluviranomainen), jona ei kuitenkaan voi toimia kunnanhallitus. Tehtävien hoito voidaan järjestää myös kuntien yhteistoimintana siten kuin kuntalain (365/1995) 2 :ssä ja 10 luvussa säädetään. Muilta osin ympäristönsuojelun hallinnon järjestämisessä noudatetaan kuntalain säännöksiä. 10

11 4 Ympäristönsuojelun edistäminen kunnassa Ympäristönsuojelun edistämistä koskeva lainsäädäntö voidaan nähdä jatkumona perustuslaki > kuntalaki > erityislait kuten maankäyttö- ja rakennuslaki, luonnonsuojelulaki ja laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta. Ympäristönsuojelun edistämistä koskeva lainsäädäntö katsoo ympäristöä (luontoa, ympäristöä, kestävää kehitystä) ihmisen (asukkaan, elinympäristön) näkökulmasta. Terveellinen elinympäristö on jokaisen oikeus. Kunnan tulee osaltaan turvata tämän oikeuden toteutuminen. Ainoastaan luonnonsuojelulaissa kunnan tehtävää katsotaan puhtaasti luonnon näkökulmasta. Ympäristön huomioon ottaminen ja ympäristönsuojelun edistäminen koskee kaikkea kunnan toimintaa. Kunnanhallitus johtaa ympäristönsuojelun yleissuunnittelua ja toimia ympäristönsuojelun huomioon ottamiseksi kunnan toiminnassa. Kunnanvaltuusto päättää keskeisistä linjauksista, kuten esimerkiksi ympäristönsuojeluohjelman tai kunnan ilmastostrategian hyväksymisestä sekä ympäristöön keskeisesti vaikuttavista kaavoista. Hallintokunnat vastaavat omalta osalta terveellisen, viihtyisän ja virikkeitä antavan sekä luonnontaloudellisesti kestävän elinympäristön turvaamisesta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluu monissa laeissa määriteltyjen

12 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille ympäristönsuojelun viranomaistehtävien lisäksi ympäristönsuojelun yleinen edistäminen. Kunnan viranomaisten on ympäristönsuojelua koskevissa asioissa oltava keskenään yhteistyössä. Jos kunnan viranomaisen käsiteltävänä olevalla asialla on olennainen merkitys ympäristönsuojelun kannalta, kunnan ympäristönsuojeluviranomaista on kuultava. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on oikeus saada kunnan muilta ja valtion viranomaisilta tehtäviensä hoidon kannalta tarpeellisia tietoja, jollei salassapitovelvollisuus tätä estä. Jotkut toimet ovat tärkeämpiä kuin toiset Käytännössä lähes kaikki kunnat toiminnot vaikuttavat jollain tavalla ympäristöön. Mutta jotkut toimet vaikuttavat enemmän kuin toiset. Kunnan ympäristöpolitiikassa kannattaa keskittyä niihin asioihin, joissa ympäristövaikutukset ovat merkittävimmät. Yhdyskuntateknisillä järjestelmillä on merkittäviä suoria ympäristövaikutuksia, ennen kaikkea päästöjä. Energiahuollossa kunta voi vaikuttaa päästöihin ja tätä kautta ympäristön tilaan energiankulutuksen, uusiutuvien ja vähäpäästöisten energialähteiden sekä ekotehokkuuden avulla. Jäte- ja vesihuollossa kunta voi vaikuttaa päästöjen ja jätteiden käsittelymenetelmillä, loppusijoituksella sekä jätteen synnyn ehkäisyllä ja kierrätyksellä. Katujen, teiden ja yleisten alueiden rakentaminen voidaan toteuttaa ympäristöä ja luonnonvaroja säästävästi. Kaavoituksella ja liikennesuunnittelulla vaikutetaan muun muassa liikenteen energiankulutukseen ja päästöihin, luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja elinympäristön laatuun. Kunnan hankinnoissa voi ympäristömyötäisyys olla yksi kriteeri. Ympäristöjohtamisen järjestelmillä voidaan parantaa organisaatioiden ympäristöön vaikuttavien toimintojen tasoa. Kouluissa ja päiväkodeissa voidaan opetuksessa ottaa ympäristöasiat huomioon. Erityisiä ympäristönsuojelun edistämisen keinoja kunnassa ovat esimerkiksi: ympäristönsuojeluohjelmat, ympäristöpolitiikat ja -strategiat ympäristönsuojelun erillisohjelmat kuten ilmasto-ohjelma, luonnonsuojeluohjelma jne. kestävän kehityksen ohjelmat eli ns. paikallisagendat ympäristön tila -raportit, ympäristötilinpäätökset ympäristöjärjestelmät, laatujärjestelmät ympäristöselvitykset, -tutkimukset ja -julkaisut ympäristövalistus, -tiedotus ja -neuvonta kaavalausunnot ja yhteistyö kaavoittajan kanssa lausunnot, aloitteet, esitykset tapahtumat, tempaukset, kampanjat sidosryhmäyhteistyö ja laaja kontaktipinta luonnonsuojelu. 12

13 Ympäristönsuojelun edistämisen säädöspohja Suomen perustuslaki (731/1999) 20. Vastuu ympäristöstä Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Kuntalaki (365/1995) 1. Kuntien itsehallinto Kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 1. Lain yleinen tavoite Tämän lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (64/1986) 3. Kunnan tehtävät Kunnan tulee alueellaan valvoa ja edistää ympäristönsuojelua siten, että luontoa ja muuta ympäristöä suojelemalla, hoitamalla ja kehittämällä turvataan kunnan asukkaille terveellinen, viihtyisä ja virikkeitä antava sekä luonnontaloudellisesti kestävä elinympäristö. Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 6. Luonnonsuojelun hallinto Kunnan tulee edistää luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan. 13

14 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 5 Ympäristönsuojelu kaavalausunnoissa Alueiden käytön suunnittelu on tärkeä ympäristöpolitiikan ohjausväline. Maankäyttö- ja rakennuslaissa korostetaan hyvän elinympäristön luomista, kestävän kehityksen edistämistä, vuorovaikutteista suunnittelua ja riittävää vaikutusten arviointia. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ohjaavat alueiden käytön suunnittelua. Yleispiirteiset kaavat ovat ohjeena yksityiskohtaisemmalle kaavoitukselle. Eritasoisille kaavoille on maankäyttö- ja rakennuslaissa määritelty lain yleisestä tavoitteesta johdetut sisältövaatimukset. Yleiskaavatasolla korostuvat yhdyskuntarakenne ja ympäristökysymykset, asemakaavatasolla terveellisyys, turvallisuus ja lähiympäristön laatu. Vastuu ympäristövaikutusten arvioinnista on kaavan laatijalla, mutta kunnan ympäristönsuojelun asiantuntija-apua on hyvä tarjota ympäristövaikutusten selvittämiseen ja arviointiin. Puutteellinen vaikutusten arviointi tai kaavaselostus voivat aiheuttaa valituksia ja hidastaa kaavojen toteuttamista. Maankäyttö- ja rakennuslaki korostaa neuvottelua, monipuolisen asiantuntemuksen hyväksikäyttöä ja vaikutusten arviointia kaavaprosessin osana. Kunnan ympäristönsuojelu- 14

15 hallinto on kaavaprosessissa sekä osallinen että asiantuntija-avun antaja kaavan ympäristötavoitteiden asettamisessa ja kaavan ympäristövaikutusten selvittämisessä ja arvioinnissa. Osallisuutta ja asiantuntijuutta ympäristöhallinnolta edellytetään monissa kaavoituksen vaiheissa. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmiin otetaan kantaa, mahdollisesti osallistutaan kaavoitustyöryhmiin ja ympäristövaikutusselvitysten ohjaukseen, kaavan valmistelijalle toimitetaan tietoja ja selvityksiä, nähtävillä olon aikana on mahdollista esittää suunnitelmasta mielipiteitä suullisesti tai kirjallisesti ja kaavaehdotuksesta annetaan tarvittaessa lausunto. Kaavaa laadittaessa kaavoittaja huolehtii riittävistä selvityksistä, jotka kohdistuvat myös kaavan toteuttamisen ympäristövaikutuksiin ja mahdollisiin ympäristöhaittoihin. Kaavoittaja voi antaa tarpeellisia määräyksiä haitallisten ympäristövaikutusten estämisestä tai rajoittamisesta. Päätöksenteon tueksi kunnassa on syytä yhteistyössä myös arvioida haittojen lieventämisestä ja poistamisesta kunnalle aiheutuvat kustannukset. Nämä asiat ovat keskeisiä myös kunnan ympäristönsuojeluhallinnon antamissa lausunnoissa. Asiantuntija-apuun ja kaavalausunnon valmisteluun on hyvä liittää aina maastokäynti. Lausuntoa valmisteltaessa arvioidaan, onko kaavaehdotuksessa selvitetty ja otettu huomioon maankäyttö- ja rakennuslain sisältövaatimuksissa esitetyt ympäristönäkökohdat ja muun ympäristölainsäädännön vaatimukset; miten yleispiirteisemmissä kaavoissa esille tuodut ympäristötavoitteet ja -näkökohdat on otettu huomioon; ovatko ympäristövaikutusten selvittäminen ja arviointi vaikuttaneet suunnitteluratkaisun valintaan, miten vaikutusselvitysten tulokset on raportoitu kaavaselostuksessa ja mitkä ovat ympäristövaikutukset, kun kaavan mukainen maankäyttö on kokonaan toteutettu; ovatko ympäristöhaittoja rajoittavat kaavamääräykset riittäviä; mitkä ovat kaavaratkaisun vaikutukset / rajoitukset kaava-alueen ja ympäristön maankäytölle, luonnon monimuotoisuudelle ja ns. herkille kohteille ja alueille; onko ympäristöhaitoilla ja niiden poistamisella vaikutusta kaavan toteutusaikatauluun; miten ja kenen toimesta hyväksytyn kaavan ympäristövaikutuksia tulisi mahdollisesti jatkossa seurata. Asiantuntija-avussa ja lausunnon valmistelussa voidaan hyödyntää seuraavaa tarkistuslistaa: 15

16 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille Tarkistuslista LUONTO kallioperä pinta- (meri, joet, lammet, purot, lähteet) ja pohjavedet (suojavyöhykkeet, suositukset, ohjeet) kasvillisuus, eläimistö, luonnon monimuotoisuus, suojelukohteet luonnonmaisema, perinnemaisema luonnon virkistyskäyttö LIIKENNE JA PYSÄKÖINTI ilmanlaatu melu ja tärinä joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen edistäminen LAITOKSET ilmanlaatu, hajut melu, liikenne kemikaaliriskit (ohjeet, lausuntomenettely) PILAANTUNEET MAAT, TÄYTÖT JA RUOPPAUKSET alueen käyttöhistoria pilaantuneisuus ja kunnostustarve täyttö- ja ruoppaustarve, virtausselvitykset, sedimenttien laatu 16

17 Kaavalausuntojen säädöspohja Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 1. Lain yleinen tavoite Tämän lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Tavoitteena on myös turvata jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun, suunnittelun laatu ja vuorovaikutteisuus, asiantuntemuksen monipuolisuus sekä avoin tiedottaminen käsiteltävinä olevissa asioissa. 5. Alueiden käytön suunnittelun tavoitteet Alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää: 1) turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista; ) luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä; 5) ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä; 6) luonnonvarojen säästeliästä käyttöä; Vaikutusten selvittäminen kaavaa laadittaessa Kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. 24. Tavoitteiden toteuttaminen ja huomioon ottaminen Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista. Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999) 1. Vaikutusten selvittäminen kaavaa laadittaessa Maankäyttö- ja rakennuslain 9 :ssä tarkoitettuja kaavaan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset: 1) ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön; 2) maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon; 3) kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin; 4) alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen; 5) kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 6. Luonnonsuojelun hallinto Kunnan tulee edistää luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan. 17

18 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 6 Kunnan ympäristönsuojelumääräykset Ympäristönsuojelulakia (86/2000) sovelletaan sellaiseen ihmisen toimintaan ja alueiden käyttöön, jonka päästöt saattavat aiheuttaa ympäristön pilaantumista. Keskeinen asema ympäristönsuojelulain täytäntöönpanossa on ympäristönsuojelulain nojalla annettavilla asetuksilla ja valtioneuvoston päätöksillä. Lainsäädännön täydentämiseksi kunnilla on ympäristönsuojelulain 19 :n nojalla mahdollisuus antaa ympäristönsuojelulain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä, jotka koskevat muuta kuin ympäristönsuojelulain nojalla luvanvaraista tai ilmoitusvelvollista toimintaa taikka puolustusvoimien toimintaa. Määräyksillä voidaan tarkentaa ja selventää yleisesti hyväksyttäviä velvoitteita ja käytännön tilanteita ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi kunnassa. Normihierarkkisesti määräykset ovat asetusta alemmanasteisia. Ympäristönsuojelumääräyksiä vastaavia kunnallisia sääntöjä ovat jätehuoltomääräykset, rakennusjärjestykset ja terveydensuojelujärjestykset. Kunnan ympäristönsuojelumääräysten antaminen Kunnan ympäristönsuojelumääräykset antaa kunnanvaltuusto, mutta yleensä määräysten valmistelusta huolehtii kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. 18

19 Ympäristönsuojelumääräysten tulee perustua lain tai sen nojalla annettujen säädösten konkretisointiin ympäristön suojelemiseksi paikallisesti. Määräysten valmistelussa on näin ollen keskeistä selvittää, mitkä ovat niitä paikallisia olosuhteita ja alueita, joiden osalta ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi on tarpeen antaa yleisiä määräyksiä. Kunnat ovat keskenään hyvin erilaisia ja vastaavasti myös kuntien ympäristöolosuhteet poikkeavat toisistaan. Ympäristönsuojelumääräyksillä lainsäädäntöä voidaan joustavasti täydentää. Niillä pystytään hyvin ottamaan huomioon kunnan ympäristön erityisolosuhteet ja -piirteet sekä muut paikalliset tarpeet. Määräyksillä voidaan tarkentaa ja selventää velvollisuuksia ja käytännön tilanteita ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi kunnassa. Ympäristönsuojelumääräyksissä esitettyjen vaatimusten tulee perustua paikallisiin oloihin ja ne tulee perustella yksityiskohtaisesti. Ympäristönsuojelumääräysten tulisi vahvistaa paikallista identiteettiä ja edistää kunnan eri alueiden ympäristönsuojelullisesti arvokkaiden ominaispiirteiden vaalimista. Ympäristönsuojelumääräyksillä myös toteutetaan kunnan ympäristöpolitiikkaa. Niillä voidaan tiukentaa ympäristönsuojelun valtakunnallista tasoa, jolloin vaatimusten perusteleminen paikallisilla tarpeilla on erityisen tärkeää. Ympäristönsuojelulainsäädännön eräänä tavoitteena ovat kansalaisten mahdollisuudet vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Siksi ympäristönsuojelumääräysten valmistelusta tulisi tiedottaa kuntalaisille mahdollisimman avoimesti sekä tarjota heille mahdollisuus ja keinot osallistua määräysten valmisteluun. Erityisen tärkeää on olla yhteydessä yhteisöihin ja sidosryhmiin, joiden toimialaa määräykset tulevat koskemaan. Tällaisia ovat muun muassa asukasyhdistykset, kylätoimikunnat, maatalous- ja viljelijäyhdistykset, metsänhoito- ja yrittäjäjärjestöt sekä ympäristönsuojeluyhdistykset. Määräykset voivat koskea esimerkiksi: jätevesien puhdistusmenetelmiä tai etäisyysvaatimuksia tietyn vesistön ranta-alueella; kiinteän polttoaineen käyttöä määrätyillä alueilla; ajoneuvojen pesun rajoittamista tietyillä alueilla ja öljyn erotuskaivojen edellyttämistä pesupaikoilla sekä muita vastaavantapaisia seikkoja; konserttien järjestämistä keskusta-alueilla, katutöitä, sähköisten äänenvahvistimien käyttöä ja muita vastaavia toimia poikkeuksellisina kellonaikoina; polttoainesäiliöiden sijoittamista pohjavesien muodostumisalueille tai vesistöjen läheisyyteen tai niiden alueiden määrittelyä alueet, joilla lannoitteiden, lannan ja ympäristölle haitallisten aineiden käyttöä olisi rajoitettava. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voisi myöntää poikkeuksia määräyksistä. Poikkeamismenettelystä ja poikkeamisen edellytyksistä voitaisiin antaa tarkempia määräyksiä. Kunnan ympäristönsuojelumääräysten vastaista toimintaa ei ole kriminalisoitu. 19

20 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille Kunnan yleisten ympäristönsuojelumääräysten säädöspohja Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 19. Kunnan ympäristönsuojelumääräykset Kunnanvaltuusto voi antaa tämän lain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä (kunnan ympäristönsuojelumääräykset). Määräykset eivät voi koskea tämän lain mukaan luvanvaraista toimintaa eivätkä 30 :n 3 momentissa, 62 :ssä tai 78 :n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa tai puolustusvoimien toimintaa. Kunnan ympäristönsuojelumääräykset eivät myöskään voi koskea toimintaa, jonka ympäristönsuojeluvaatimuksista säädetään valtioneuvoston asetuksessa ja jotka rekisteröidään tietojärjestelmään siten kuin 65 :n 1 ja 2 momentissa säädetään. Määräykset voivat koskea: 1) toimia, rajoituksia ja rakennelmia, joilla ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia; 2) erityisen häiritsevän tilapäisen melun tai tärinän torjuntaa; 3) toimintojen sijoittumisen ympäristönsuojelullisia edellytyksiä asemakaava-alueen ulkopuolella; 4) alueita, joilla ympäristön erityisen pilaantumisvaaran vuoksi on kielletty jäteveden johtaminen maahan, vesistöön taikka ojaan, lähteeseen, tekolammikkoon tai vesilain 1 luvun 3 :n 1 momentin 6 kohdan mukaiseen noroon; 5) vyöhykkeitä ja alueita, joilla lannan ja lannoitteiden sekä maataloudessa käytettävien ympäristölle haitallisten aineiden käyttöä rajoitetaan; 6) valvontaa varten tarpeellisten tietojen antamista; sekä 7) vesien ja meriympäristön tilan parantamista koskevia toimia, jotka ovat vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisen vesienhoitosuunnitelman tai merenhoitosuunnitelman mukaan tarpeellisia. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi myöntää poikkeuksen ympäristönsuojelumääräyksestä siinä mainituin perustein. Ennen ympäristönsuojelumääräysten antamista on asianomaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle varattava tilaisuus lausunnon antamiseen. Päätös ympäristönsuojelumääräysten hyväksymisestä annetaan tiedoksi siten kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan. Päätös katsotaan annetun tiedoksi, kun kuulutus on asetettu yleisesti nähtäville. Samoin on kuulutettava ympäristönsuojelumääräysten voimaantulosta. Määräykset on lähetettävä tiedoksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. 20

21 7 Ympäristölupa Ympäristönsuojeluasetuksessa määritellyille ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttaville toiminnoille tarvitaan ympäristönsuojelulain mukainen lupa. Näitä toimintoja ovat muun muassa metsä-, metalli- ja kemianteollisuus, energiantuotanto, kemikaalien tai polttoaineiden varastointi, käyttö- tai käsittely, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä käyttävä toiminta, malmien tai mineraalien kaivaminen tai maaperän ainesten otto, mineraalituotteiden valmistus, nahan tai tekstiilien laitosmainen tuotanto tai käsittely, elintarvikkeiden tai rehujen valmistus, eläinsuojat tai kalankasvatus, liikennepaikat, -terminaalit tai varikot sekä jäte- ja vesihuoltoon liittyvät toiminnat. (ympäristönsuojeluasetus 1 ) Ympäristöluvassa annetaan määräyksiä muun muassa toiminnan laajuudesta, päästöistä ja niiden vähentämisestä. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että toiminnasta ei saa aiheutua terveyshaittaa tai merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Ympäristölupa on myönnettävä, jos laissa säädetyt ympäristöluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät. Ympäristöluvalla toiminnanharjoittaja saa luvassa määritellyin tavoin ja rajoituksin käyttää tai muuttaa ympäristöä tai kuormittaa sitä päästöin. Luvan saaneen toiminnan naapurin kannalta kyse on siitä, että hän joutuu sietämään luvanmukaisen toiminnan hänelle aiheuttamaa haittaa. Ympäristölupaviranomaiset Ympäristöluvan käsittelyn eri vaiheiden (oheinen kaavio) sääntely on yksityiskohtaista. Vastaavasti lupahakemuksen ja lupapäätöksen sisällöstä ja rakenteesta on tarkat säännökset. Ympäristölupia myöntävät aluehallintovirasto ja kunnan ympäristönsuojeluviranomai- 21

22 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille Ympäristöluvan käsittelyn vaiheet Hakemus vireille Neuvottelut Tarkastuskäynnit Tiedottaminen Lausunnot Muistutukset, mielipiteet Toiminnanharjoittajan kuuleminen Lupaharkinta PÄÄTÖS Päätöksestä tiedottaminen ja julkipano Muutoksenhaku Lainvoimainen päätös Mahdollinen täytäntöönpanomääräys Valvonta ja tarkkailu nen. Ympäristönsuojelulaissa ja ympäristönsuojeluasetuksessa määrätään, mikä viranomainen myöntää luvan millekin hankkeelle. Aluehallintoviraston ja kunnan tehtävienjaon perusteet on kuvattu oheisessa taulukossa. Aluehallintovirasto ympäristövaikutuksiltaan merkittävimmät ympäristöluvat tai asian ratkaiseminen aluehallintovirastossa on muuten perusteltua toiminnan laatu ja luonne huomioon ottaen Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen muut ympäristöluvat alueellisesti merkittävät ympäristöluvat toiminta, joka edellyttää ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaista lupaa tai hyväksyntää toiminta, josta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista toiminta, josta aiheutuu päästöjä vesiin tai viemäriin (YSL 29 ) lupa on tarpeen pilaantuneiden maa-ainesten käsittelyyn ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n toiminnat ympäristönsuojeluasetuksen 7 :n toiminnat 22

23 Rekisteröintimenettely Ympäristövaikutuksiltaan pieniä toimintoja on siirretty ympäristöluvan piiristä jälkivalvonnan ja rekisteröinnin piiriin. Tästä säädetään kolmessa toimialakohtaisessa ympäristönsuojeluvaatimuksia koskevassa asetuksessa. Pääosa nestemäisten polttoaineiden jakeluasemista, asfalttiasemista ja polttoaineteholtaan 1 50 megawatin energiantuotantolaitoksista ei enää tarvitse ympäristölupaa, vaan ne ilmoitetaan rekisteröitäviksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Uusia laitoksia muutos koskee heti, mutta olemassa oleville laitoksille on siirtymäkaudet. Kaikki asfalttiasemat ja pienet polttolaitokset tulevat asetuksien piiriin ja rekisteröitäviksi viimeistään vuoteen 2018 mennessä ja jakeluasemat pääsääntöisesti vuoteen 2020 mennessä. Uusien laitosten tulee jättää rekisteröinti-ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle 90 päivää ennen toiminnan aloittamista. Rekisteröintimenettelyyn siirtyy valtaosa jakelu- ja asfalttiasemista sekä energialaitoksista. Luvanvaraisina säilyvät edelleen muun muassa pohjavesialueilla sijaitsevat jakelu- ja asfalt-tiasemat sekä kiinteän polttoaineen energiantuotantolaitokset, joiden polttoaineteho on megawattia. Lisäksi mainitut toiminnat saattavat joissain tilanteissa edelleenkin edellyttää ympäristölupaa esim. naapuruushaitan johdosta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävänä on rekisteröidä ilmoitettu toiminta ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Ilmoituksen saavuttua viranomainen katsoo, onko ilmoitus täytetty oikein ja ovatko sen tiedot riittäviä. Viranomainen selvittää, ettei kyse ole millään muulla perusteella luvanvaraisesta toiminnasta. Ympäristönsuojelulain 30 :n mukaan rekisteröintimenettelyssä olevaa toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Säännös vastaa ympäristöluvan myöntämisedellytyksiä. Kaavanvastaiselle toiminnalle ei voida myöntää ympäristölupaa eikä sitä voi merkitä rekisteriin. Rekisteröinnissä ei tehdä ilmoituksen johdosta hallinnollista päätöstä eikä käsittelyssä ole mahdollista antaa määräyksiä. Toiminnanharjoittajalle lähetetään tieto rekisteröinnistä. Rekisteri-ilmoituksen käsittelystä voidaan periä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen käsittelytaksan mukainen maksu. Käsittelylasku voidaan lähettää samalla kuin ilmoitus rekisteröinnistä. Toiminnan tulee noudattaa toimialakohtaisessa ympäristönsuojeluvaatimusasetuksessa säädettyjä velvoitteita, mitä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo ns. jälkivalvontana. Valvonnassa on mahdollisuus puuttua asetuksen vastaisiin tilanteisiin mm. ympäristönsuojelulain nojalla annettavilla määräyksillä. Rekisteröintimenettelyssä rekisteröitävien laitosten tulee itse huolehtia ja vastata siitä, että niiden toiminta täyttää ympäristönsuojelulain, jätelain ja nyt annettujen uusien asetusten vaatimukset Asetuksilla on asetettu yleiset ympäristönsuojeluvaatimukset kuten päästöjen raja-arvot ja tarkkailuvelvoitteet. Lisäksi rekisteröitäviltä toiminnoilta edellytetään, että uudet jakeluasemat, asfalttiasemat ja energiantuotantolaitokset käyttävät alan parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Jo olemassa olevia laitoksia ja asemia koskevissa vaatimuksissa on huomioitu niiden mahdollisuudet kohentaa ympäristönsuojelutasoa vähitellen ja kustannustehokkaasti. Kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä ei saa olla sellaisia, esimerkiksi toiminnan sijoituspaikkaa koskevat määräyksiä, jotka koskevat rekisteröitäviä toimintoja. 23

24 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille Ympäristölupien säädöspohja Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 23. Ympäristölupaviranomaiset Tämän lain mukaisia valtion lupaviranomaisia ovat aluehallintovirastot siten kuin aluehallintovirastoista annetussa laissa (896/2009) säädetään. Ympäristölupaviranomaisena kunnassa toimii kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Aluehallintovirasto tukee kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimintaa toimialaansa kuuluvissa asioissa. 28. Yleinen luvanvaraisuus Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava lupa (ympäristölupa). Asetuksella säädetään tarkemmin luvanvaraisista toiminnoista. Ympäristölupa on lisäksi oltava: 1) toimintaan, josta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista eikä kyse ole vesilain 1 luvun 19 :ssä tarkoitetusta toiminnasta; 2) jätevesien johtamiseen, josta saattaa aiheutua ojan, lähteen tai vesilain 1 luvun 3 :n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetun noron pilaantumista; 3) toimintaan, josta saattaa ympäristössä aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain (26/1920) 17 :n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta; 4) jätelain soveltamisalaan kuuluvan jätteen laitos- tai ammattimaiseen käsittelyyn; 5) öljyn ja kaasun etsintäporaukseen ja esiintymän hyväksikäyttöön sekä muuhun niihin liittyvään toimintaan Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. Luvan saaneen toiminnan päästöjä tai niiden vaikutuksia lisäävään tai muuhun olennaiseen toiminnan muuttamiseen on oltava lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos muutos ei lisää ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia tai riskejä eikä lupaa toiminnan muutoksen vuoksi ole tarpeen tarkistaa. 30. Poikkeus luvanvaraisuudesta Ympäristölupaa ei tarvita 12 :n 1 momentin 1 4 kohdassa tarkoitettuun toimintaan, jonka ympäristönsuojeluvaatimukset on säädetty 12 :n nojalla valtioneuvoston asetuksella. Toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Toiminnan rekisteröinnistä ympäristönsuojelun tietojärjestelmään säädetään 65 :ssä. Jos 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan on ympäristölupa, kun valtioneuvoston asetus tulee sovellettavaksi, ympäristölupa raukeaa, ellei toimintaan ole kuitenkin oltava ympäristölupa 4 momentin nojalla. Lupaa ei myöskään tarvita koeluonteiseen lyhytaikaiseen toimintaan, jonka tarkoituksena on kokeilla raaka- tai polttoainetta, valmistus- tai polttomenetelmää tai puhdistuslaitetta taikka hyödyntää tai käsitellä jätettä laitosmaisesti tai ammattimaisesti tällaisen toiminnan vaikutusten, käyttökelpoisuuden tai muun näihin rinnastettavan seikan selvittämiseksi. Ympäristölupa vaaditaan kuitenkin aina toimintaan, joka: 1) on 28 :n 2 momentin 1 3 tai 5 kohdassa taikka 29 :ssä tarkoitettua; 2) sijaitsee tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella; 3) todennäköisesti aiheuttaa luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 :ssä tarkoitettuja seurauksia; 4) on osa luvanvaraista ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa toimintaa. 30 a. Poikkeus eräiden jätteen käsittelytoimintojen luvanvaraisuudesta Ympäristölupaa ei tarvita 28 :n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun toimintaan mainitun säännöksen perusteella silloin, kun kysymyksessä on: 24

25 1) maa- ja metsätaloudessa syntyvän ympäristölle ja terveydelle haitattomista luonnonaineksista koostuvan jätteen käyttö maa- ja metsätaloudessa; 2) haitattomaksi käsitellyn jätevesilietteen, sakokaivolietteen tai kuivakäymäläjätteen taikka haitattoman tuhkan tai kuonan hyödyntäminen ja käyttö lannoitevalmistelain (539/2006) mukaisesti; 3) maa- ja metsätaloudessa syntyvän ympäristölle ja terveydelle haitattomista luonnonaineksista koostuvan kasviperäisen jätteen hyödyntäminen energiantuotannossa; tai 4) turvetuotannossa syntyvän kaivannaisjätteen tai muussa 103 a :ssä tarkoitetussa toiminnassa syntyvän pysyvän jätteen tai pilaantumattoman maa-aineksen käsittely kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman mukaisesti kyseisen toiminnan yhteydessä muulla tavoin kuin sijoittamalla jäte 103 b :ssä tarkoitetulle suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavalle kaivannaisjätteen jätealueelle.( /647) Ympäristölupaa ei myöskään tarvita muuhun 28 :n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun jätteiden hyödyntämiseen tai muiden kuin vaarallisten jätteiden loppukäsittelyyn syntypaikalla, jos näiden toimintojen ympäristönsuojeluvaatimuksista on säädetty valtioneuvoston asetuksella jätelain 14 :n tai tämän lain 12 :n 1 momentin nojalla. ( /647) Jos tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettuun toimintaan on ympäristölupa, kun 12 :n 1 momentin nojalla annettu valtioneuvoston asetus tulee sovellettavaksi, ympäristölupa raukeaa. 41. Lupaharkinnan perusteet Ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää tämän lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Lupaviranomaisen on tutkittava asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset sekä luvan myöntämisen edellytykset. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Sataman jätehuoltosuunnitelmasta säädetään erikseen merenkulun ympäristönsuojelulaissa. 42. Luvan myöntämisen edellytykset Luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa; 3) edellä 7-9 :ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 :n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 :ssä säädetään. Jätteen käsittelytoiminnan harjoittajan käytettävissä tulee olla toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävä asiantuntemus. 25

26 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 8 Vesilain mukaiset asiat Uusi vesilaki (587/2011) tuli voimaan korvaten kokonaisuudessaan aiemman vesilain. Samalla myös vesiasetus uusittiin ja tehtiin muutoksia mm. ympäristönsuojelulakiin, maakäyttö- ja rakennuslakiin sekä 11 muuhun lakiin. Vesilailla säännellään edelleen lähinnä vesien käyttöä, vesistöön rakentamista, uittoa, maa- ja metsätalousmaan kuivatusta, vesistön järjestelyä ja pohjaveden ottamista. Jäteveden määritelmä sekä jäteveden johtamista ja puhdistamista koskevat säännökset on siirretty ympäristönsuojelulakiin. Ympäristönsuojelulailla säädetään nykyään kaikesta ympäristön pilaantumista aiheuttavasta toiminnasta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen vesilain mukaiset tehtävät ovat seuraavat: viranomaistehtävät (1:7 ) talousveden käytön rajoittaminen (4:2 ) ojitusasiat (5:5, 9 ja 14 :t) viranomaisen puhevalta (11:9 ) hakemusasian käsittely kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa (11:24 ) korvauksista päättäminen (13:6 ja 8 ) valvontaviranomaiset (14:1 ) ja valvontatoimet (14: 2, 3, 4, 10, 11, ja 14 :t) 26

27 Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ei vesilain valvonnassa voi itse käyttää hallintopakkokeinoja, vaan joutuu panemaan tällaiset asiat vireille aluehallintovirastossa (14:2 ). Ainoastaan tietyissä ojitukseen ja jäteveden liittyvissä asioissa se voi käyttää teettämisuhkaa (14:4 ). Vesilain valvontatehtävissä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi keskeyttää 2:15 :ssä tarkoitetun ilmoitusvelvollisen toiminnan (ruoppaus, maa-ainesten otto vesistöstä sekä pinta- tai pohjaveden ottaminen yli 100 m3/vrk), jos se on ilmeisen lainvastaista (14.11 ). Kun kunnan ympäristönsuojeluviranomainen hoitaa ympäristönsuojelulain nojalla jäteveden johtamiseen liittyviä asioita, ovat sen käytössä sekä ympäristönsuojelu- että vesilain 5 luvun mukaiset säädökset jätevesien käsittelystä ja johtamisesta esim. toisen ojaan. Vesilain valvonnan säädöspohjaa Vesilaki (587/2011) 1 luku Yleiset säännökset 2 Lain soveltamisala ja suhde muuhun lainsäädäntöön Tätä lakia sovelletaan vesitalousasioihin. Vesistön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan vesitalousasiaan, joka ei edellytä tämän lain mukaista lupaa, sovelletaan, mitä ympäristönsuojelulaissa (86/2000) säädetään. Tätä lakia sovellettaessa ja muutoin tämän lain mukaan toimittaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa (1096/1996), muinaismuistolaissa (295/1963) ja maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) sekä niiden nojalla säädetään tai määrätään. Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä säädetään ympäristönsuojelulaissa, vesihuollosta vesihuoltolaissa 119/2001), patoturvallisuudesta patoturvallisuuslaissa (494/2009), terveyshaittojen ehkäisemisestä terveydensuojelulaissa (763/1994) ja vesienhoidon järjestämisestä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa (1299/2004). 3 Määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan: 1) vesitalousasialla vesitaloushankkeiden toteuttamista sekä muuta vesivarojen ja vesiympäristön käyttöä ja hoitoa; 2) vesialueella muutoin kuin tilapäisesti veden peittämää 5 :n mukaisesti rajautuvaa aluetta; 3) vesistöllä järveä, lampea, jokea, puroa ja muuta luonnollista vesialuetta sekä tekojärveä, kanavaa ja muuta vastaavaa keinotekoista vesialuetta; vesistönä ei kuitenkaan pidetä noroa, ojaa ja lähdettä; 4) joella virtaavan veden vesistöä, jonka valuma-alue on vähintään sata neliökilometriä; 5) purolla jokea pienempää virtaavan veden vesistöä; 6) norolla sellaista puroa pienempää vesiuomaa, jonka valuma-alue on vähemmän kuin kymmenen neliökilometriä ja jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä kalankulku ole merkittävässä määrin mahdollista; 7) pohjavedellä maa- tai kallioperässä olevaa vettä; 8) pohjavesiesiintymällä kyllästyneeseen vyöhykkeeseen yhtenäisenä vesimassana varastoitunutta pohjavettä; 9) vesitaloushankkeella vesi- tai maa-alueella toteutettavaa toimenpidettä tai rakennelman käyttämistä, joka voi vaikuttaa pinta- tai pohjaveteen, vesiympäristöön, vesitalouteen tai vesialueen käyttöön; 10) hankkeesta vastaavalla luvan hakijaa tai haltijaa taikka muuta tahoa, joka vastaa vesitaloushankkeen valmistelusta, toteuttamisesta, käytöstä tai kunnossapidosta taikka toiminnan harjoittamisesta; 27