Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen. luottamushenkilöille

Transkriptio

1 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille

2 KIRJOITTAJAT Leena Eränkö (LE) Maija Hakanen (MH) Vesa Valpasvuo (VV) Kirsi Vitikka (KV) Kuvat: Marketta Tanskanen, Vesa Valpasvuo, Markku Axelsson 1. painos ISBN Suomen Kuntaliitto Helsinki 2010 Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14 PL Helsinki Puh. (09) 7711 Faksi (09)

3 Sisältö 1 Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen (MH) 4 2 Ympäristön vai kunnan etu? (MH) 7 3 Ympäristönsuojelun edistäminen kunnassa (MH) 9 4 Ympäristönsuojelu kaavalausunnoissa (MH) 11 5 Kunnan ympäristönsuojelumääräykset (KV) 13 6 Ympäristölupa (VV) 15 7 Vesilain mukaiset asiat (VV) 17 8 Vesihuolto ja haja-asutuksen jätevedet (VV, LE) 19 9 Jätehuolto ja jätehuollon valvonta (VV, LE) Maa-ainesten otto (VV) Luonnon virkityskäyttö (VV) Ympäristönsuojelun valvonta (KV) Toimivallan siirtämisestä viranhaltijalle (LE) Kuntien ympäristönsuojeluyhteistyöstä (LE) Kuntaliitokset ja ympäristönsuojelu (LE) 35 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 3

4 1 Kunnan ympäristönsuojelu viranomainen Kunnassa toimii ympäristönsuojeluviranomainen, joka on aina enemmän kuin yksittäinen henkilö. Monijäseninen lautakunta tai vastaava toimielin tarvitaan, kun esimerkiksi valvonnassa käytetään pakkokeinoja. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on joko kunnan oma lautakunta tai kuntalain mukainen kuntien yhteislautakunta tai kuntayhtymä. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät ympäristönsuojelun valvomiseksi ja edistämiseksi kunnassa koostuvat seuraavista asioista: kunnan toimivallassa olevat ympäristöluvat muut lainsäädännössä sille määrätyt tehtävät; ympäristönsuojelun suunnittelu ja kehittäminen; ympäristön tilan seuranta, selvitykset ja tutkimukset; ympäristönsuojelua koskeva ohjaus ja neuvonta; lausunnot, esitykset ja aloitteet muille viranomaisille; tiedottaminen, valistus ja koulutus; yhteistyö muiden viranomaisten ja yhteisöjen kanssa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on ympäristönsuojelulainsäädännössä määritellyissä tehtävissä itsenäinen ja riippumaton asema suhteessa kunnan muihin viranomaisiin ja valtioon. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksentekoa ohjaavat ympäristönsuojelun erityislait, joissa ei ole otto-oikeussäännöksiä. Siten esimerkiksi kunnanhallitus ei voi alistaa käsiteltäväkseen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päättämää asiaa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle on lainsäädännössä määrätty erittäin runsaasti tehtäviä. Erilaisten tehtävien määrä on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana yli seitsenkertaistunut. Uusia säädöksiä on tullut 7 8 vuosittain. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen roolista Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on ympäristönsuojelun yleisen edun valvoja paikallisella tasolla. Ympäristönsuojelun viranomaispäätöksiä tehdessään lautakunnan keskeinen tehtävä on olla ympäristönsuojelun puhemies kunnassa. Lautakunnan jäsen edustaa ympäristönsuojeluasiantuntemusta kuntalaisten edustajana kokemuksensa ja paikallistuntemuksensa pohjalta. Koska lautakunnan jäsen toimii kunnassaan myös kunnallispoliittisena vaikuttajana, voidaan häntä perustellusti pitää ympäristöasiantuntijana myös omissa taustaryhmissään: ympäristötiedon jakajana, ympäristöasenteiden ja -arvojen muokkaajana ja suunnannäyttäjänä. Lautakunta vaikuttaa ulospäin johdonmukaisilla päätöksillä ja toiminnalla sekä asiantuntevalla tiedotuksella. Lautakunta vaikuttaa kunnan ympäristöhallintoon asettamalla tavoitteita, seuraamalla tulosta ja 4

5 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävien kehitys Säädösmäärä kpl Varsinaisia tehtäviä koskevia uusia säädöksiä vuodessa Varsinaisia tehtäviä koskevia säädöksiä kumulatiivisesti yhteensä luomalla oman ympäristöpoliittisen linjansa. Samalla lautakunta vaikuttaa koko kunnan ympäristöpoliittisen linjan luomiseen. Jotta ympäristölautakunta voisi toimia tuloksekkaasti sekä ympäristönsuojeluviranomaisena että ympäristövaikuttajana, tulee sillä olla käytössään toimivat työkalut ja vaikuttamiskeinot. Keskeisiä työkaluja ovat osaavat ja asiantuntevat viranhaltijat, toimivat kontaktit ja yhteistyökanavat sekä tieto paikallisesta (ja laajemminkin) ympäristön tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävien säädöspohjaa Seuraava luettelo ei ole täydellinen näissä laessa mainituista kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävistä, joista on säädetty myös jäte-, vesihuolto-, maastoliikenne- ja vesiliikennelaissa. Lisäksi kunnalla on lakisääteisiä tehtäviä mm. luonnonsuojelulain, maa-aineslain ja ulkoilulain perusteella. Nämä tehtävät on usein annettu ympäristönsuojeluasioita hoitavalle lautakunnalle. Tehtävien säädöspohjaa on kuvattu tarkemmin jäljempänä aihekohtaisesti. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 5

6 Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (64/1986) 6 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävänä on ympäristönsuojelun valvomiseksi ja edistämiseksi kunnassa: 1) huolehtia sen hoidettaviksi laissa tai sen nojalla säädetyistä tai määrätyistä tehtävistä; 2) huolehtia omalta osaltaan ympäristönsuojelun suunnittelusta ja kehittämisestä; 3) huolehtia ympäristön tilan seurannasta sekä siihen liittyvistä selvityksistä ja tutkimuksista; 4) osallistua kunnassa tarvittavan ympäristösuojelua koskevan ohjauksen ja neuvonnan järjestämiseen; 5) antaa lausuntoja sekä tehdä esityksiä ja aloitteita ympäristönsuojeluun liittyvistä asioista muille viranomaisille; 6) huolehtia omalta osaltaan ympäristönsuojelua koskevasta tiedottamisesta, valistuksesta ja koulutuksesta kunnassa; 7) edistää kunnan yhteistyötä muiden viranomaisten ja yhteisöjen kanssa ympäristönsuojeluasiassa sekä 8) suorittaa muut sille johtosäännöllä määrätyt tehtävät. Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 19 Kunnan ympäristönsuojelumääräykset Kunnanvaltuusto voi antaa tämän lain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä, jotka koskevat muuta kuin tämän lain mukaan luvanvaraista toimintaa taikka 61, 62 tai 78 :n mukaan ilmoitusvelvollista toimintaa tai puolustusvoimien toimintaa. 21 Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Kunnalle kuuluvista tämän lain mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä huolehtii kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain (64/1986) mukainen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, joka käyttää osaltaan ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa tämän lain mukaisessa päätöksenteossa. 25 Ympäristön tilan seuranta Kunnan on alueellaan huolehdittava paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ympäristön tilan seurannasta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus huolehtii ympäristön tilan seurannasta alueellaan. Suomen ympäristökeskuksen tehtävistä ympäristön tilan seurannassa säädetään erikseen. Seurantatiedot on julkistettava ja niistä on tiedotettava tarvittavassa laajuudessa. Vesilaki (264/1961) 1:16 Jollei vesistöstä riitä vettä kaikille sitä talousvedeksi tarvitseville, tulee kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen, milloin veden ottamisesta haittaa kärsivä vesialueen omistaja sitä pyytää, antaa tarvittavat määräykset vesialueen veden käyttämisen rajoittamisesta. Annettua määräystä voidaan muuttaa olosuhteiden muuttuessa. 6:12 Jos oja tehdään toisen maalle tai toisen yksityisen tien poikki taikka ojan suuntaa halutaan muuttaa tahi johtaa vettä toisen ojaan tai toisen maalla olevaan puroon eikä asiasta sovita taikka jos ojitusta koskevasta asiasta muutoin syntyy erimielisyyttä eikä kysymys ole tämän luvun 10 :n 1 tai 2 momentissa tarkoitetuista tapauksista, on asia [vesilautakunnan] käsiteltävä 20 luvun säännösten mukaisesti. 10:6 Jos jäteveden tarkoituksenmukaiseen johtamiseen on tarpeen käyttää toisen ojaa eikä maanomistaja tai muu, jolla on oikeus ojan käyttämiseen, anna suostumustaan, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa siihen oikeuden, jollei toimenpiteestä aiheudu kohtuutonta haittaa ottaen soveltuvin osin huomioon, mitä 7 :n 2 momentissa säädetään. Jos asia liittyy ympäristölupa-asiaan, oikeuden myöntää ympäristönsuojelulain 31 :ssä tarkoitettu viranomainen. 10:10 Jos joku haluaa johtaa jätevettä tai maankuivatustarkoituksessa poistettavaa vettä toiselle kuuluvaan viemäriin ja se voi tapahtua tuottamatta sanottavaa haittaa ja, milloin kysymys on putkiviemäristä, vaatimatta muutoksia viemäriin ja siihen kuuluviin laitteisiin, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa oikeuden tällaiseen veden johtamiseen. Jos asia liittyy ympäristölupa-asiaan, oikeuden myöntää ympäristönsuojelulain 31 :n mukaan toimivaltainen viranomainen. 20:3 Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo toimialueellaan tämän lain ja sen nojalla annettujen päätöksien ja määräyksien noudattamista ottaen huomioon, mitä tämän luvun 8 :ssä säädetään. 6

7 2 Ympäristön vai kunnan etu? Kunnanvaltuusto vastaa kunnan toiminnasta ja taloudesta. Kunnanhallitus vastaa kunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta, valvoo kunnan etua, edustaa kuntaa ja käyttää sen puhevaltaa. Kunnanhallitus myös johtaa ympäristönsuojelun yleistä suunnittelua ja toimia ympäristönsuojelun huomioon ottamiseksi kunnan toiminnassa. Kunnanhallitus ei kuitenkaan voi toimia kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena, jotta ympäristönsuojelutehtäviä hoitavan toimielimen riippumattomuus ja asiantuntemus ei vaarantuisi. On myös katsottu, että ympäristönsuojelutehtävät eivät sovellu sellaiselle toimielimelle, jolle kuuluu ympäristöä kuormittavien toimintojen järjestäminen, kuten esimerkiksi jätehuolto, vesihuolto, elinkeinopolitiikka tai energiatuotanto. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on ympäristönsuojelulainsäädännössä mää ritellyissä tehtävissä itsenäinen ja riippumaton asema. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen toimii ympäristönsuojelun yleisen edun valvojana paikallisella tasolla. Ympäristölautakunnan jäsenen roolista Kuntalain mukaan kunnan luottamushenkilön tulee edistää kunnan ja sen asukkaiden parasta. Mutta mitä jos tämä paras onkin ristiriidassa ympäristönsuojelun tavoitteiden kanssa? Käytännössä ympäristölautakunta toimii kahdessa erillisessä, joskin toisiaan sivuavissa ja osin päällekkäisissä rooleissa: viranomaisena ja vaikuttajana. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena toimiessaan lautakunta käyttää julkista valtaa, tekee päätöksiä tai toimii tuomioistuimena. Näissä asioissa lautakunta toimii paikallisena auktoriteettina, jonka päätösvaltaa muut kunnan toimielimet eivät voi ottaa itselleen. Viranomaistehtävissä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen käyttää ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa, toimii ympäristönsuojelun puhemiehenä kunnan päätöksenteossa. Lainsäädännössä on suhteellisen tarkasti määritelty viranomaisen päätösvallan rajat ja reunaehdot näissä päätöksissä. Niistä poikkeaminen tarkoittaa lainmukaisuudesta poikkeamista. Esimerkiksi ympäristölupien myöntämisessä lautakunnan harkintavalta on rajoitettu: jos luvan myöntämisedellytykset täyttyvät, lupa on myönnettävä. Viranomainen ei voi ilman lainsäädäntöön perustuvia perusteita evätä lupaa joltain epämiellyttävältä toiminnalta, vaikka yleinen mielipide olisi sitä vastaan. Lainsäädäntö kuitenkin mahdollistaa paikallisten olosuhteiden huomioon ottamisen ja jossain määrin vaihtelua esimerkiksi lupamääräyksissä. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 7

8 Ympäristönsuojeluviranomaisen ratkaisuissa tulee ottaa huomioon myös muun muassa laillisuus-, tarkoitussidonnaisuus-, suhteellisuus-, puolueettomuus- ja yhdenvertaisuusperiaatteet: ympäristönsuojeluviranomaisen toimien on oltava tasapuolisia, kohdistuttava yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin, oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden ja puolueettomia sekä kohdeltava kaikkia samanarvoisesti. Yleisenä ympäristöpoliittisena vaikuttajana lautakunnan kädet eivät ole yhtä sidotut kuin viranomaisroolissa. Muu hallinto ja päätöksenteko todennäköisesti kuitenkin odottaa ympäristönsuojelusta vastaavan lautakunnan tuovan päätöksien valmisteluun juuri ympäristönäkökulman ja -perustelut. Mutta kunnanhallitus voi sovittaessaan erilaisia näkökohtia yhteen harkita minkälaisen painoarvon mikin näkökulma saa. Lautakunta on siis edelleen ympäristönsuojelun puolestapuhuja. Aktiivinen lautakunta antaa oma-aloitteisia lausuntoja ja tekee esityksiä ja aloitteita ympäristönsuojeluun liittyvistä asioista muille viranomaisille. Unohtamatta ympäristönäkökulmaa, joissakin tilanteissa ympäristönsuojelusta vastaavan lautakunnan toimissa painottuu vahvasti kunnan etu, esimerkiksi neuvoteltaessa valtion viranomaisten ja sidosryhmien kanssa. Ympäristönsuojelu ja kestävä kehitys edellyttävät usein tavanomaista päätöksentekoa pitemmän aikavalin tarkastelua. Näennäinen kunnan edun ja ympäristönsuojelun edun välinen ristiriita saattaa ratketa juuri pitemmän aikavälin tarkastelulla. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen nähdään siten pitkällä tähtäimellä ajavan kestävän kehityksen ja samalla kunnan yleistä etua, vaikka yksittäistapauksessa ja lyhyellä tähtäimellä päätös tai toimi saattaa näyttää olevan ristiriidassa esimerkiksi kunnan elinkeinopoliittisen edun kanssa. Luottamushenkilön roolin säädöspohjaa Kuntalaki (365/1995) 32 Kunnan luottamushenkilöt Luottamushenkilön tulee edistää kunnan ja sen asukkaiden parasta sekä toimia luottamustehtävässään arvokkaasti tehtävän edellyttämällä tavalla. Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 21 Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Kunnalle kuuluvista tämän lain mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä huolehtii kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain mukainen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, joka käyttää osaltaan ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa tämän lain mukaisessa päätöksenteossa. Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (64/1986) 4 Kunnanhallituksen tehtävät Ympäristönsuojelun yleissuunnittelua ja toimia ympäristönsuojelun huomioon ottamiseksi kunnan toiminnassa johtaa kunnanhallitus. 5 Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät hoitaa kunnan määräämä toimielin (kunnan ympäristönsuojeluviranomainen), jona ei kuitenkaan voi toimia kunnanhallitus. Tehtävien hoito voidaan järjestää myös kuntien yhteistoimintana siten kuin kuntalain (365/1995) 2 :ssä ja 10 luvussa säädetään. Muilta osin ympäristönsuojelun hallinnon järjestämisessä noudatetaan kuntalain säännöksiä. 8

9 3 Ympäristönsuojelun edistäminen kunnassa Ympäristönsuojelun edistämistä koskeva lainsäädäntö voidaan nähdä jatkumona perustuslaki > kuntalaki > erityiset lait kuten maankäyttö- ja rakennuslaki, luonnonsuojelulaki ja laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta. Ympäristönsuojelun edistämistä koskeva lainsäädäntö katsoo ympäristöä (luontoa, ympäristöä, kestävää kehitystä) ihmisen (asukkaan, elinympäristön) näkökulmasta. Terveellinen elinympäristö on jokaisen oikeus. Kunnan tulee osaltaan turvata tämän oikeuden toteutuminen. Ainoastaan luonnonsuojelulaissa kunnan tehtävää katsotaan puhtaasti luonnon näkökulmasta. Ympäristön huomioon ottaminen ja ympäristönsuojelun edistäminen koskee kaikkea kunnan toimintaa. Kunnanhallitus johtaa ympäristönsuojelun yleissuunnittelua ja toimia ympäristönsuojelun huomioon ottamiseksi kunnan toiminnassa. Kunnanvaltuusto päättää keskeisistä linjauksista, kuten esimerkiksi ympäristönsuojeluohjelman tai kunnan ilmastostrategian hyväksymisestä sekä ympäristöön keskeisesti vaikuttavista kaavoista. Hallintokunnat vastaavat omalta osalta terveellisen, viihtyisän ja virikkeitä antavan sekä luonnontaloudellisesti kestävän elinympäristön turvaamisesta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluu monissa laeissa määriteltyjen ympäristönsuojelun viranomaistehtävien lisäksi ympäristönsuojelun yleinen edistäminen. Kunnan viranomaisten on ympäristönsuojelua koskevissa asioissa oltava keskenään yhteistyössä. Jos kunnan viranomaisen käsiteltävänä olevalla asialla on olennainen merkitys ympäristönsuojelun kannalta, kunnan ympäristönsuojeluviranomaista on kuultava. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on oikeus saada kunnan muilta ja valtion viranomaisilta tehtäviensä hoidon kannalta tarpeellisia tietoja, jollei salassapitovelvollisuus tätä estä. Jotkut toimet ovat tärkeämpiä kuin toiset Käytännössä lähes kaikki kunnat toiminnot vaikuttavat jollain tavalla ympäristöön. Mutta jotkut toimet vaikuttavat enemmän kuin toiset. Kunnan ympäristöpolitiikassa kannattaa keskittyä niihin asioihin, joissa ympäristövaikutukset ovat merkittävimmät. Yhdyskuntateknisillä järjestelmillä on merkittäviä suoria ympäristövaikutuksia, ennen kaikkea päästöjä. Energiahuollossa kunta voi vaikuttaa päästöihin ja tätä kautta ympäristön tilaan energiankulutuksen, uusiutuvien ja vähäpäästöisten energialähteiden sekä ekotehokkuuden avulla. Jäte- ja vesihuollossa kunta voi vaikuttaa päästöjen ja jätteiden käsittelymenetelmillä, loppusijoituksella sekä jätteen synnyn ehkäisyllä ja kierrätyksellä. Katujen, teiden ja yleisten alueiden rakentaminen voidaan toteuttaa ympäristöä ja luonnonvaroja säästävästi. Kaavoituksella ja liikennesuunnittelulla vaikutetaan muun muassa liikenteen energiankulutukseen ja pääs- Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 9

10 töihin, luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja elinympäristön laatuun. Kunnan hankinnoissa voi ympäristömyötäisyys olla yhdeksi kriteeri. Ympäristöjohtamisen järjestelmillä voidaan parantaa organisaatioiden ympäristöön vaikuttavien toimintojen tasoa. Kouluissa ja päiväkodeissa voidaan opetuksessa ottaa ympäristöasiat huomioon. Erityisiä ympäristönsuojelun edistämisen keinoja kunnassa ovat esimerkiksi: ympäristönsuojeluohjelmat, ympäristöpolitiikat ja -strategiat ympäristönsuojelun erillisohjelmat kuten ilmasto-ohjelma, luonnonsuojeluohjelma jne. kestävän kehityksen ohjelmat eli ns. paikallisagendat ympäristön tila -raportit, ympäristötilinpäätökset ympäristöjärjestelmät, laatujärjestelmät ympäristöselvitykset, -tutkimukset ja -julkaisut ympäristövalistus, -tiedotus ja -neuvonta kaavalausunnot ja yhteistyö kaavoittajan kanssa lausunnot, aloitteet, esitykset tapahtumat, tempaukset, kampanjat sidosryhmäyhteistyö ja laaja kontaktipinta luonnonsuojelu. Ympäristönsuojelun edistämisen säädöspohjaa Suomen perustuslaki (731/1999) 20 Vastuu ympäristöstä Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Kuntalaki (365/1995) 1 Kuntien itsehallinto Kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 1 Lain yleinen tavoite Tämän lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (64/1986) 3 Kunnan tehtävät Kunnan tulee alueellaan valvoa ja edistää ympäristönsuojelua siten, että luontoa ja muuta ympäristöä suojelemalla, hoitamalla ja kehittämällä turvataan kunnan asukkaille terveellinen, viihtyisä ja virikkeitä antava sekä luonnontaloudellisesti kestävä elinympäristö. Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 6 Luonnonsuojelun hallinto Kunnan tulee edistää luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan. 10

11 4 Ympäristönsuojelu kaavalausunnoissa Alueiden käytön suunnittelu on tärkeä ympäristöpolitiikan ohjausväline. Maankäyttö- ja rakennuslaissa korostetaan hyvän elinympäristön luomista, kestävän kehityksen edistämistä, vuorovaikutteista suunnittelua ja riittävää vaikutusten arviointia. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ohjaavat alueiden käytön suunnittelua. Yleispiirteiset kaavat ovat ohjeena yksityiskohtaisemmalle kaavoitukselle. Eritasoisille kaavoille on maankäyttö- ja rakennuslaissa määritelty lain yleisestä tavoitteesta johdetut sisältövaatimukset. Yleiskaavatasolla korostuvat yhdyskuntarakenne ja ympäristökysymykset, asemakaavatasolla terveellisyys, turvallisuus ja lähiympäristön laatu. Vastuu ympäristövaikutusten arvioinnista on kaavan laatijalla, mutta kunnan ympäristönsuojelun asiantuntija-apua on hyvä tarjota ympäristövaikutusten selvittämiseen ja arviointiin. Puutteellinen vaikutusten arviointi tai kaavaselostus voivat aiheuttaa valituksia ja hidastaa kaavojen toteuttamista. Maankäyttö- ja rakennuslaki korostaa neuvottelua, monipuolisen asiantuntemuksen hyväksikäyttöä ja vaikutusten arviointia kaavaprosessin osana. Kunnan ympäristönsuojeluhallinto on kaavaprosessissa sekä osallinen että asiantuntija-avun antaja kaavan ympäristötavoitteiden asettamiseen ja kaavan ympäristövaikutusten selvittämiseen ja arviointiin. Osallisuutta ja asiantuntijuutta ympäristöhallinnolta edellytetään monissa kaavoituksen vaiheissa. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmiin otetaan kantaa, mah- dollisesti osallistutaan kaavoitustyöryhmiin ja ympäristövaikutusselvitysten ohjaukseen, kaavan valmistelijalle toimitetaan tietoja ja selvityksiä, nähtävillä olon aikana on mahdollista esittää suunnitelmasta mielipiteitä suullisesti tai kirjallisesti ja kaavaehdotuksesta annetaan tarvittaessa lausunto. Kaavaehdotusten laadinnan ja hyväksynnän yhteydessä kaavoittajan on tuotava esille kaava-alueeseen kohdistuvat ympäristöhaitat, kaavan toteuttamisen ympäristövaikutukset, mahdollisuudet ja tavat haittojen vähentämiseen, haittojen poistamisen aikataulu sekä ympäristöhaittojen lieventämisestä ja poistamisesta kunnalle aiheutuvat kustannukset. Nämä asiat ovat keskeisiä myös lausunnoissa. Asiantuntija-apuun ja kaavalausunnon valmisteluun on hyvä liittää aina maastokäynti. Lausuntoa valmisteltaessa arvioidaan, kuinka hyvin kaavaehdotuksessa on selvitetty ja otettu huomioon maankäyttö- ja rakennuslain sisältövaatimuksissa esitetyt ympäristönäkökohdat ja muun ympäristölainsäädännön vaatimukset; miten yleispiirteisemmissä kaavoissa esille tuodut ympäristötavoitteet ja -näkökohdat on otettu huomioon; miten ympäristövaikutusten selvittäminen ja arviointi on onnistunut, onko tuloksilla ollut vaikutusta suunnitteluratkaisun valintaan, miten vaikutusselvitysten tulokset on raportoitu Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 11

12 kaavaselostuksessa ja mitkä ovat ympäristövaikutukset, kun kaavan mukainen maankäyttö on kokonaan toteutettu; ovatko ympäristöhaittoja rajoittavat kaavamääräykset riittäviä; mitkä ovat kaavaratkaisun vaikutukset/rajoitukset kaava-alueen ja ympäristön maankäytölle, luonnon monimuotoisuudelle ja ns. herkille kohteille ja alueille; onko ympäristöhaitoilla ja niiden poistamisella vaikutusta kaavan toteutusaikatauluun; miten ympäristövaikutuksia tulisi seurata. Asiantuntija-avussa ja lausunnon valmistelussa voidaan hyödyntää seuraavaa tarkistuslistaa: Tarkistuslista Luonto Kallioperä pinta- (meri, joet, lammet, purot, lähteet) ja pohjavedet (suojavyöhykkeet, suositukset, ohjeet) kasvillisuus, eläimistö, luonnon monimuotoisuus, suojelukohteet luonnonmaisema, perinnemaisema luonnon virkistyskäyttö Liikenne ja pysäköinti Ilmanlaatu melu ja tärinä joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen edistäminen Laitokset ilmanlaatu, hajut melu, liikenne kemikaaliriskit (ohjeet, lausuntomenettely) Pilaantuneet maat, täytöt ja ruoppaukset alueen käyttöhistoria pilaantuneisuus ja kunnostustarve täyttö- ja ruoppaustarve, virtausselvitykset, sedimenttien laatu Kaavalausuntojen säädöspohjaa Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 1 Lain yleinen tavoite Tämän lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Tavoitteena on myös turvata jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun, suunnittelun laatu ja vuorovaikutteisuus, asiantuntemuksen monipuolisuus sekä avoin tiedottaminen käsiteltävinä olevissa asioissa. 5 Alueiden käytön suunnittelun tavoitteet Alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää: 1) turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista; 4) luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä; 5) ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä; 6) luonnonvarojen säästeliästä käyttöä; 9 Vaikutusten selvittäminen kaavaa laadittaessa Kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. 24 Tavoitteiden toteuttaminen ja huomioon ottaminen Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista. Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999) 1 Vaikutusten selvittäminen kaavaa laadittaessa Maankäyttö- ja rakennuslain 9 :ssä tarkoitettuja kaavaan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset: 1) ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön; 2) maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon; 3) kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin; 4) alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen; 5) kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön. Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 6 Luonnonsuojelun hallinto Kunnan tulee edistää luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan. 12

13 5 Kunnan ympäristönsuojelumääräykset Ympäristönsuojelulakia (86/2000) sovelletaan sellaiseen ihmisen toimintaan ja alueiden käyttöön, jonka päästöt saattavat aiheuttaa ympäristön pilaantumista. Ympäristönsuojelulakia pannaan toimeen keskeisesti yleisillä normeilla, joilla annetaan joko sitovia määräyksiä tai suositusluontoisia ohjeita. Valtioneuvosto voi antaa asetuksella säännöksiä ympäristön pilaantumien ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Ympäristöministeriö voi asetuksella säätää talousjätevesien käsittelystä. Ympäristöministeriö voi myös eräissä tapauksissa myöntää poikkeuksia valtioneuvoston asetusten noudattamisesta. Valtioneuvoston ja ympäristöministeriön asetukset ovat usein yleisluontoisia eikä niillä voida ottaa huomioon paikallisia ympäristönsuojelullisia tarpeita. Lainsäädännön täydentämiseksi kunnilla on ympäristönsuojelulain nojalla mahdollisuus antaa paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä. Määräykset voivat koskea muuta kuin ympäristönsuojelulain nojalla luvanvaraista tai ilmoitusvelvollista toimintaa tai puolustusvoimien toimintaa. Kunnan ympäristönsuojelumääräysten antamisesta Kunnan ympäristönsuojelumääräykset antaa kunnanvaltuusto, mutta yleensä määräysten valmistelusta huolehtii kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Ympäristönsuojelumääräysten tulee perustua lain tai sen nojalla annettujen säädösten konkretisointiin ympäristön suojelemiseksi paikallisesti. Määräysten valmistelussa on näin ollen keskeistä selvittää mitkä ovat niitä paikallisia olosuhteita ja alueita, joiden osalta ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi on tarpeen antaa yleisiä määräyksiä. Kunnat ovat keskenään hyvin erilaisia ja vastaavasti myös kuntien ympäristöolosuhteet poikkeavat toisistaan. Ympäristönsuojelumääräyksillä lainsäädäntöä voidaan joustavasti täydentää. Niillä pystytään hyvin ottamaan huomioon kunnan ympäristön erityisolosuhteet ja -piirteet ja muut paikalliset tarpeet. Määräyksillä voidaan tarkentaa ja selventää velvollisuuksia ja käytännön tilanteita ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi kunnassa. Ympäristönsuojelumääräyksissä esitettyjen vaatimusten tulee perustua paikallisiin oloihin ja ne tulee perustella yksityiskohtaisesti. Ympäristönsuojelumääräysten tulisi vahvistaa paikallista identiteettiä ja edistää kunnan eri alueiden ympäristönsuojelullisesti arvokkaiden ominaispiirteiden vaalimista. Ympäristönsuojelumääräyksillä myös toteutetaan kunnan ympäristöpolitiikkaa. Niillä voidaan tiukentaa ympäristönsuojelun valtakunnallista tasoa, jolloin vaatimusten perusteleminen paikallisilla tarpeilla on erityisen tärkeää. Ympäristönsuojelulainsäädännön eräänä tavoitteena ovat kansalaisten mahdollisuudet vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Siksi ympäristönsuojelumääräysten valmistelusta tulisi tiedottaa kuntalaisille mahdollisimman avoimesti sekä tarjota heille mahdollisuus ja keinot osallistua määräysten valmisteluun. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 13

14 Erityisen tärkeää on olla yhteydessä yhteisöihin ja sidosryhmiin, joiden toimialaa määräykset tulevat koskemaan. Tällaisia ovat muun muassa asukasyhdistykset, kylätoimikunnat, maatalous- ja viljelijäyhdistykset, metsänhoito- ja yrittäjäjärjestöt sekä ympäristönsuojeluyhdistykset. Kunnan yleisten ympäristönsuojelumääräysten säädöspohjaa Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 19 Kunnan ympäristönsuojelumääräykset Kunnanvaltuusto voi antaa tämän lain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä, jotka koskevat muuta kuin tämän lain mukaan luvanvaraista toimintaa taikka 61, 62 tai 78 :n mukaan ilmoitusvelvollista toimintaa tai puolustusvoimien toimintaa (kunnan ympäristönsuojelumääräykset). Määräykset voivat koskea: 1) toimia, rajoituksia ja rakennelmia, joilla ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia; 2) erityisen häiritsevän tilapäisen melun tai tärinän torjuntaa; 3) toimintojen sijoittumisen ympäristönsuojelullisia edellytyksiä asemakaava-alueen ulkopuolella; 4) alueita, joilla ympäristön erityisen pilaantumisvaaran vuoksi on kielletty jäteveden johtaminen maahan, vesistöön tai vesilain 1 luvun 2 :n mukaiseen uomaan; 5) vyöhykkeitä ja alueita, joilla lannan ja lannoitteiden sekä maataloudessa käytettävien ympäristölle haitallisten aineiden käyttöä rajoitetaan; 6) valvontaa varten tarpeellisten tietojen antamista; sekä 7) vesien tilan parantamista koskevia toimia, jotka ovat vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisen vesienhoitosuunnitelman mukaan tarpeellisia. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi myöntää poikkeuksen ympäristönsuojelumääräyksestä siinä mainituin perustein. Ennen ympäristönsuojelumääräysten antamista on asianomaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle varattava tilaisuus lausunnon antamiseen. Päätös ympäristönsuojelumääräysten hyväksymisestä annetaan tiedoksi siten kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan. Päätös katsotaan annetun tiedoksi, kun kuulutus on asetettu yleisesti nähtäville. Samoin on kuulutettava ympäristönsuojelumääräysten voimaantulosta. Määräykset on lähetettävä tiedoksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. 14

15 6 Ympäristölupa Ympäristönsuojeluasetuksessa määritellyille ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttaville toiminnoille tarvitaan ympäristönsuojelulain mukainen lupa. Näitä toimintoja ovat muun muassa metsä-, metallija kemianteollisuus, energiantuotanto, kemikaalien tai polttoaineiden varastointi, käyttö- tai käsittely, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä käyttävä toiminta, malmien tai mineraalien kaivaminen tai maaperän ainesten otto, mineraalituotteiden valmistus, nahan tai tekstiilien laitosmainen tuotanto tai käsittely, elintarvikkeiden tai rehujen valmistus, eläinsuojat tai kalankasvatus, liikennepaikat, -terminaalit tai varikot sekä jäte- ja vesihuoltoon liittyvät toiminnat. (ympäristönsuojeluasetus 1 ) Ympäristöluvassa annetaan määräyksiä muun muassa toiminnan laajuudesta, päästöistä ja niiden vähentämisestä. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että toiminnasta ei saa aiheutua terveyshaittaa tai merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Ympäristölupa on myönnettävä, jos laissa säädetyt ympäristöluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät. Ympäristölupaviranomaiset Ympäristöluvan käsittelyn eri vaiheiden (oheinen kaavio) sääntely on yksityiskohtaista. Vastaavasti lupahakemuksen ja lupapäätöksen sisällöstä ja rakenteesta on tarkat säännökset. Ympäristölupia myöntävät aluehallintovirasto ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Ympäristönsuojelulaissa ja ympäristönsuojeluasetuksessa määrätään, mikä viranomainen myöntää luvan millekin hankkeelle. Aluehallintoviraston ja kunnan tehtävienjaon perusteet on kuvattu oheisessa taulukossa. Lausunnot Hakemus vireille Tiedottaminen Toiminnanharjoittajan kuuleminen Lupaharkinta PÄÄTÖS Päätöksestä tiedottaminen ja julkipano Muutoksenhaku Lainvoimainen päätös Neuvottelut Tarkastuskäynnit Muistutukset, mielipiteet Mahdollinen täytäntöönpanomääräys Valvonta ja tarkkailu Ympäristöluvan käsittelyn vaiheet Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 15

16 Aluehallintovirasto ympäristövaikutuksiltaan merkittävimmät ympäristöluvat tai asian ratkaiseminen aluehallintovirastossa on muuten perusteltua toiminnan laatu ja luonne huomioon ottaen alueellisesti merkittävät ympäristöluvat toiminta, joka edellyttää ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaista lupaa tai hyväksyntää toiminta, josta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista toiminta, josta aiheutuu päästöjä vesiin tai viemäriin (YSL 29 ) lupa on tarpeen pilaantuneiden maa-ainesten käsittelyyn ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n toiminnat Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen muut ympäristöluvat ympäristönsuojeluasetuksen 7 :n toiminnat Ympäristölupien säädöspohjaa Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 23 Ympäristölupaviranomaiset. Tämän lain mukaisia valtion lupaviranomaisia ovat aluehallintovirastot siten kuin aluehallintovirastoista annetussa laissa (896/2009) säädetään. Ympäristölupaviranomaisena kunnassa toimii kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Aluehallintovirasto tukee kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimintaa toimialaansa kuuluvissa asioissa. 28 Yleinen luvanvaraisuus Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava lupa (ympäristölupa). Asetuksella säädetään tarkemmin luvanvaraisista toiminnoista. Ympäristölupa on lisäksi oltava: 1) toimintaan, josta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista eikä kyse ole vesilain 1 luvun 19 :ssä tarkoitetusta toiminnasta; 2) jätevesien johtamiseen, josta saattaa aiheutua vesilain 1 luvun 2 :ssä tarkoitetun uoman tai altaan pilaantumista; 3) toimintaan, josta saattaa ympäristössä aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain (26/1920) 17 :n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta; 4) jätteen laitos- tai ammattimaiseen hyödyntämiseen tai käsittelyyn; 5) öljyn ja kaasun etsintäporaukseen ja esiintymän hyväksikäyttöön sekä muuhun niihin liittyvään toimintaan Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. Luvan saaneen toiminnan päästöjä tai niiden vaikutuksia lisäävään tai muuhun olennaiseen toiminnan muuttamiseen on oltava lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos muutos ei lisää ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia tai riskejä eikä lupaa toiminnan muutoksen vuoksi ole tarpeen tarkistaa. 41 Lupaharkinnan perusteet Ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää tämän lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Lupaviranomaisen on tutkittava asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset sekä luvan myöntämisen edellytykset. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Sataman jätehuoltosuunnitelmasta säädetään erikseen merenkulun ympäristönsuojelulaissa. 42 Luvan myöntämisen edellytykset Luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa; 3) edellä 7-9 :ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 :n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 :ssä säädetään. Jätteen hyödyntämis- tai käsittelytoiminnan harjoittajan on lisäksi asetettava toiminnan laajuus, luonne ja toimintaa varten annettavat määräykset huomioon ottaen riittävä vakuus tai esitettävä muu vastaava järjestely asianmukaisen jätehuollon järjestämiseksi. Muulta kuin kaatopaikkatoimintaa tai ongelmajätteen hyödyntämis- tai käsittelytoimintaa harjoittavalta voidaan jättää vakuus tai muu vastaava järjestely vaatimatta, jos tämä on riittävän vakavarainen ja kykenee muuten huolehtimaan asianmukaisesta jätehuollosta taikka jätteen hyödyntämis- tai käsittelytoiminta on pienimuotoista. Kaivannaisjätteen jätealueen toiminnanharjoittajan on asetettava vakuus, jollei se jätteen määrä tai laatu huomioon ottaen ole tarpeeton. Vakuudesta tai muusta vastaavasta järjestelystä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Jätteen hyödyntämis- tai käsittelytoiminnan harjoittajan käytettävissä tulee olla lisäksi toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävä asiantuntemus. 16

17 7 Vesilain mukaiset asiat Vesilailla säännellään nykyisin lähinnä vesien käyttöä, vesistöön rakentamista, uittoa, maa- ja metsätalousmaan kuivatusta, vesistön järjestelyä ja pohjaveden ottamista. Jätevesien puhdistamista koskevat säännökset on siirretty ympäristönsuojelulakiin. Ympäristönsuojelulailla säädetään nykyään kaikesta ympäristön pilaantumista aiheuttavasta toiminnasta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen vesilain mukaiset tehtävät ovat seuraavat: viranomaistehtävät (20 luku) ja valvontaviranomainen (21:1 ) puheoikeus (16:28 ) talousveden käytön rajoittaminen (1:16 ) tutkimusluvan myöntäminen (1:31 ) uittosäännön vahvistamista, muuttamista tai kumoamista koskeva hakemus (5:9 ) ojitusasiat (6:12 ) vesijohdon rakentaminen toisen maalle (9:19 ) jäteveden johtaminen toisen ojaan (10:6 ) viemärin rakentaminen yksityisen tien alitse (10:8 ) viemärin kunnossapidosta määrääminen (10:9 ) jäteveden johtaminen toisen viemäriin ja korvauksista päättäminen (10:10 ) korvauksista päättäminen (11:8 ) Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ei vesilain valvonnassa voi itse käyttää hallintopakkokeinoja, vaan joutuu panemaan tällaiset asiat vireille aluehallintovirastossa. Ainoastaan tietyissä ojitukseen ja jäteveden johtamiseen liittyvissä asioissa se voi käyttää teettämisuhkaa (VL 20:7 ). Vesilain valvontatehtävissä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi kehottaa lopettamaan säännösten tai määräysten vastaisen menettelyn. Kun kunnan ympäristönsuojeluviranomainen hoitaa ympäristönsuojelulain nojalla vesistön pilaantumiseen liittyviä asioita, ovat sen käytössä tämän lain mukaiset valvontatyökalut ja pakkokeinot. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 17

18 Vesilain valvonnan säädöspohjaa Vesilaki (264/1961) 20 LUKU Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen 1. Mitä tässä laissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa säädetään vesilautakunnasta, ympäristönsuojelulautakunnasta ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisesta, koskee kunnan ympäristönsuojeluviranomaista, josta säädetään kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/86). 2. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätösasioista säädetään 1 luvun 16 ja 31 :ssä sekä 6, 9 ja 10 luvussa (päätösasiat). Valtuusto voi antaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle oikeuden siirtää tämän lain 1 luvun 31 :n mukaisissa asioissa toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle. Viranhaltijan päätöksen tiedoksiantamisesta ja muutoksenhausta on voimassa soveltuvin osin, mitä tässä luvussa säädetään. Jos vireillä oleva ojitusta koskeva päätösasia vaatii sellaista erityistä selvitystä, jollaista kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen käsittelyssä ei voida saada, ympäristönsuojeluviranomaisen on osoitettava asianosainen hakemaan asiassa ojitustoimitusta. Jos muussa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen käsiteltävänä olevassa päätösasiassa tarvitaan edellä tarkoitettua selvitystä, on asia siirrettävä aluehallintoviraston käsiteltäväksi. Edellä 3 ja 4 momentissa tarkoitettuun kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta. 3 Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo toimialueellaan tämän lain ja sen nojalla annettujen päätöksien ja määräyksien noudattamista ottaen huomioon, mitä tämän luvun 8 :ssä säädetään. 21 luku Erityisiä määräyksiä 1. Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonta (laillisuusvalvonta) kuuluu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Ympäristöministeriö voi tarvittaessa antaa yleisiä ohjeita tämän lain noudattamisen valvonnasta. 2 Jos tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä ei ole noudatettu, valvontaviranomaisen on ottaen huomioon asian laatu 1) kehotettava lopettamaan säännösten tai määräysten vastainen menettely; 2) pantava vireille aluehallintovirastossa 3 :ssä tarkoitettu hallintopakkoasia; tai 3) ilmoitettava asiasta poliisille esitutkintaa varten, jollei tekoa ole olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vähäisenä eikä yleinen etu vaadi syytteen nostamista. Valvontaviranomaisella on oikeus tarkastaa laitteita sekä rakennuksia ja muita rakennelmia sekä tehdä tarpeellisia tutkimuksia toimialueellaan. Toimenpiteistä ei saa aiheutua haittaa laitteen tai rakennelman omistajalle tai haltijalle. Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 28 Yleinen luvanvaraisuus Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava lupa (ympäristölupa). Asetuksella säädetään tarkemmin luvanvaraisista toiminnoista. Ympäristölupa on lisäksi oltava: 1) toimintaan, josta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista eikä kyse ole vesilain 1 luvun 19 :ssä tarkoitetusta toiminnasta; 2) jätevesien johtamiseen, josta saattaa aiheutua vesilain 1 luvun 2 :ssä tarkoitetun uoman tai altaan pilaantumista; Jätevesien yleinen puhdistamisvelvollisuus Jos kiinteistöä ei ole liitetty yleiseen viemäriin eikä toimintaan tarvita tämän lain mukaista lupaa, jätevedet on johdettava ja käsiteltävä siten, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Vesikäymälän jätevedet sekä muut talousjätevedet on käsiteltävä ennen niiden johtamista maahan, vesistöön tai vesilain 1 luvun 2 :n mukaiseen uomaan tai altaaseen siten, että jätevesien puhdistus vastaa vähintään 18 :n nojalla annetussa asetuksessa tarkoitettujen puhdistustoimien tehoa. Muut kuin vesikäymälän jätevedet voidaan johtaa puhdistamatta maahan, jos niiden määrä on vähäinen eikä niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. 18

19 8 Vesihuolto ja haja-asutuksen jätevedet Vastuu kiinteistön vesihuollosta eli talousveden hankinnasta ja jätevesien asianmukaisesta käsittelystä on kiinteistön haltijalla. Kiinteistön haltija vastaa siitä, että kiinteistöllä on käytettävissä riittävästi laadultaan kelvollista talousvettä ja että jätevedet tulevat asianmukaisesti käsitellyiksi. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kuuluu vesilaitosten toiminta-alueiden vesihuoltoon ja hajaasutusalueiden jätevesien käsittelyyn liittyviä valvontatehtäviä eräiden muiden valvontaviranomaisten ohella. Ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävänä on valvoa, että voimassa olevia säännöksiä noudatetaan, ja tarvittaessa puuttua havaittuihin laiminlyönteihin. Valvonnan puuttuminen ei kuitenkaan siirrä vastuuta jätevesistä aiheutuneesta ympäristön pilaantumisesta kiinteistön haltijalta viranomaiselle. Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella kiinteistöt on liitettävä vesijohtoon ja viemäriin. Liittymisvelvollisuus seuraa siten kunnan tekemästä toiminta-aluepäätöksestä eikä ole sidottu alueen kaavoitustilanteeseen. Mikäli alueella ei ole erillistä sade- ja sulamis- eli hulevesien viemäröintiä, ei siihen ole liittymisvelvollisuutta, mikäli kiinteistö pystyy poistamaan hule- ja perustusten kuivatusvedet muutoin asianmukaisesti. Myöskään rakentamattomalla kiinteistöllä ei hallituksen esityksen perustelujen mukaan olisi liittymisvelvollisuutta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen myöntää hakemuksesta kiinteistölle vapautuksen vesi- ja viemäriverkostoon liittämisvelvollisuudesta, jos kaikki laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Edellytykset liittyvät muun muassa kustannusten kohtuuttomuuteen, vesihuoltolaitoksen toimintaedellytysten säilymiseen ja veden riittävyyteen sekä siihen, ettei ympäristö- ja terveyshaittoja aiheudu. Vapautuspäätös tehdään vesihuoltolain nojalla eikä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella ole siinä juurikaan harkinnanvaraa. Hajajätevesiasetus ja jatkoaika sen vaatimuksista Hajajätevesiasetuksella säädetään vähimmäisvaatimukset kiinteistökohtaisten talousjätevesien käsittelylle. Vaatimukset koskevat kaikkia kiinteistöjä, joita ei ole liitetty vesihuoltolaitoksen viemäriverkostoon. Asetus tuo uusia vaatimuksia kiinteistöjen omistajille ja haltijoille, rakennuslupien hakijoille, suunnittelulle ja valvonnalle. Rakennuslupien käsittelyn yhteydessä valvotaan, että hajajätevesiasetuksen vaatimukset täyttyvät. Käytössä olevien jätevesien käsittelyjärjestelmien valvonta kuuluu ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviin. Asetuksen toimeenpano kunnissa edellyttää rakennusvalvonta- ja ympäristönsuojeluviranomaisten yhteistyötä. Hajajätevesiasetuksen vaatimukset koskevat uudisrakentamista sekä rakennusluvan edellyttävää muuta korjaus- tai rakennustyötä. Käytössä olevien kiinteistöjen jätevesijärjestelmät tulee kymmenen vuoden siirtymäaikana ( ) saattaa vastaamaan asetuksen vaatimuksia. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen opas luottamushenkilöille 19

20 Erityisistä syistä voi jätevesijärjestelmän parantamiselle saada siirtymäajan jälkeen jatkoaikaa. Jatkoaikaa ei pidä myöntää siirtymäkauden aikana etukäteen, sillä kiinteistön asukasmäärä ja jätevesikuormitus saattavat muuttua ennen vuotta Myös keskitetyn viemäröinnin rakentamisen mahdollisuus saattaa selkiytyä siirtymäkauden aikana. Poikkeaminen hajajätevesiasetuksen vaatimuksista voidaan myöntää ainoastaan olemassa oleviin käyttökuntoisiin järjestelmiin. Poikkeusta ei siten voida myöntää jätevesijärjestelmille, joiden puhdistusteho ei huonon teknisen kunnon tai hoitamattomuuden takia ole samaa tasoa kuin se oli uutena tai jotka selkeästi aiheuttavat ympäristönsuojelulaissa kiellettyä ympäristön pilaantumista. Kiinteistölle, jolla on käyttökuntoinen jätevesien käsittelyjärjestelmä ja joka sijaitsee alueella, jolle kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelman mukaan ollaan lähivuosina rakentamassa viemäriverkostoa ja muodostamassa vesihuoltolaitoksen toiminta-aluetta, saattaa olla perusteltua myöntää jatkoaikaa viemäriin liittymiseen saakka. Jos uudisrakennus rakennetaan ennen siirtymäajan päättymistä alueelle, jolle vesihuoltolaitoksen viemäriverkoston rakentaminen vuonna 2014 tai hyvin pian sen jälkeen on jo päätetty tai muuten varmaa, olisi järkevintä toteuttaa jätevesijärjestelmä, jonka toteutus väliaikaisena olisi kustannuksiltaan kohtuullinen tai joka voitaisiin esimerkiksi myydä uuteen kohteeseen sitten, kun kiinteistö liitetään viemäriverkostoon. Jos kiinteistölle on juuri ennen toiminta-aluepäätöstä rakennettu asetuksen vaatimukset täyttävä jätevesijärjestelmä, tulisi sille voida myöntää vapautus liittymisvelvollisuudesta kohtuulliseksi, puhdistamon toimintaiän huomioon ottavaksi määräajaksi. Viemäriverkostoon liittymisestä vapauttaminen edellyttää tarkasteltavaksi myös kiinteistön vedenhankinnan tilannetta ja päinvastoin. Jos kiinteistö sijaitsee vesihuoltolaitoksen toimintaalueella ja sille on myönnetty vapautus liittymisvelvollisuudesta tai sitä ei muusta syystä ole liitetty viemäriverkostoon, tulee hajajätevesiasetuksen vaatimukset täyttää viimeistään asetuksen siirtymäajan päättyessä. Vesihuollon ja hajajätevesiasetuksen valvonnan säädöspohjaa Vesihuoltolaki (119/2001) 4 Valvontaviranomaiset Tämän lain mukaisia valvontaviranomaisia ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä kunnan terveydensuojeluviranomainen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. 11 Liittämisvelvollisuudesta vapauttaminen Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen myöntää hakemuksesta kiinteistölle vapautuksen 10 :ssä tarkoitetusta liittämisvelvollisuudesta tässä pykälässä säädetyin perustein. Ennen vapautuksen myöntämistä vesihuoltolaitokselle, kiinteistön omistajalle tai haltijalle ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on varattava tilaisuus tulla kuulluiksi. Lisäksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on pyydettävä vapauttamisesta kunnan terveydensuojeluviranomaisen lausunto. Vapautus liittämisvelvollisuudesta on myönnettävä, jos: 1) liittäminen verkostoon muodostuisi kiinteistön omistajalle tai haltijalle kohtuuttomaksi, kun otetaan huomioon liittämisestä aiheutuvat kustannukset, vesihuoltolaitoksen palvelujen vähäinen tarve tai muu vastaava erityinen syy; 2) vapauttaminen ei vaaranna vesihuollon taloudellista ja asianmukaista hoitamista vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella; 3) sekä lisäksi: a) vesijohtoon liittämisestä vapautettavalla kiinteistöllä on käytettävissä riittävästi vaatimukset täyttävää talousvettä tai b) jätevesiviemäriin liittämisestä vapautettavan kiinteistön jätevesien kokoaminen ja käsittely voidaan järjestää niin, ettei niistä aiheudu terveyshaittaa tai ympäristön pilaantumista taikka c) huleveden ja perustusten kuivatusveden poisjohtamista varten tarkoitettuun viemäriin liittämisestä vapautettavan kiinteistön hulevesi ja perustusten kuivatusvesi voidaan poistaa muutoin asianmukaisesti. Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 18 ( /252) Talousjätevedet Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää vesikäymälän jätevesien ja muun talousjäteveden puhdistuslaitteista ja menetelmistä, umpikaivoista, näiden laitteiden käytöstä ja kunnossapidosta, imeytysalueesta ja lietteen poistamisesta ottaen erityisesti huomioon valtakunnalliset vesiensuojelun tavoitteet. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi hakemuksesta myöntää valtioneuvoston asetuksessa säädetystä velvoitteesta kiinteistökohtaisen poikkeuksen enintään viiden vuoden määräajaksi kerrallaan. Poikkeus voidaan myöntää, jos asetuksessa edellytetyt toimet kokonaisuutena arvioiden ovat kiinteistön jäteveden käsittelyvaatimusten noudattamiseksi kiinteistön haltijalle kohtuutto- 20