PITÄJÄNMUUSIKKO. TT Hannu Vapaavuori SUOMEN EV.LUT. KIRKON KESKUSHALLINTO SARJA C 2005:7

Transkriptio

1 PITÄJÄNMUUSIKKO Selvitys musiikkikasvatukseen painottuvasta kanttorin tutkinnosta ja virasta sekä musiikinopettajan ja kanttorin tehtävien hoitamisesta kunnan ja seurakunnan yhteistyönä TT Hannu Vapaavuori SUOMEN EV.LUT. KIRKON KESKUSHALLINTO SARJA C 2005:7

2 KIRKKOHALLITUS Helsinki 2005 ISSN

3 SISÄLLYS 1 SELVITYSTEHTÄVÄN TAUSTA KIRKKOMUSIIKIN JA MUSIIKINOPETUKSEN YHTEINEN TAIVAL Musiikin opetus kirkon tarpeisiin Musiikin opettajat ennen kouluasetuksia KIRKKOMUUSIKOIDEN JA MUSIIKINOPETTAJIEN KOULUTUS Kirkkomuusikot Opettajat Eri teille KOULUTUS JA KELPOISUUDET VUODEN 1980 JÄLKEEN Kirkkomuusikko Musiikinopettajien kelpoisuusvaatimukset KOULUTUKSEN SISÄLTÖ Kanttori Musiikin aineenopettaja peruskoulussa ja lukiossa Opettajakanttorin koulutus Opettajakanttorin kelpoisuus kanttorin virkaan OPETTAJAKANTTORIN TARVE KUNNAN JA SEURAKUNNAN YHTEISTYÖN MUODOT Kunnan ja seurakunnan yhteinen virka Yhteistyösopimukset Esimerkkejä kokeiluista OPETTAJAKANTTORIN TUTKINNON JA VIRAN MERKITYS KIRKON MUSIIKKITOIMINNALLE TOIMENPIDE-EHDOTUKSIA LÄHTEET JA KIRJALLISUUS... 23

4 1 SELVITYSTEHTÄVÄN TAUSTA 3 Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli esitti päivätyllä kirjeellään kirkkohallitukselle, että kirkkohallitus 1 selvittää pienten seurakuntien kirkkomusiikin hoidon nykytilanteen 2 selvittää, mitä muutoksia seurakunnan ja kunnan yhteisen viran ylläpitäminen edellyttää kanttorin virkaa koskeviin säännöksiin ja 3 selvittää mahdollisuudet muuttaa kanttorin viran kelpoisuutta koskevaa piispainkokouksen päätöstä niin, että virkaa voi hoitaa musiikinopettajan maisteritason koulutuksen ja riittävän kirkkomusiikkikoulutuksen saanut henkilö. Tuomiokapituli perustelee esitystä muun muassa sillä, että pienillä seurakunnilla on vaikeuksia saada kanttorinvirkoihin päteviä hakijoita. Toisena vaikeutena on, ettei täysiaikaisen viran ylläpitoon aina ole varaa. Toisaalta myös pätevistä peruskoulun musiikinopettajista on pienissä kunnissa puutetta. Tuomiokapituli esittelee mallin, jossa musiikkikasvattajan filosofian maisterin tutkinnossa sivuaineena olisi kirkkomusiikki. Nämä sivuaineopinnot olisivat laajuudeltaan ja sisällöltään sellaiset, että niiden voitaisiin katsoa antavan kelpoisuuden ns. muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttävään kanttorin virkaan. Tällaisia tutkintoja ovat ammattikorkeakoulussa suoritettu kirkkomuusikon tutkinto sekä mennessä konservatoriossa suoritettu kirkkomuusikon tutkinto. Tutkinnon suorittaneella olisi siis pääaineena musiikkikasvatus ja sivuaineena kirkkomusiikki. Tutkinnon suorittanut olisi kelpoinen sekä peruskoulun ja lukion musiikinopettajan virkaan että tietynlaisiin kanttorin virkoihin. Esityksessä viitataan eräisiin ongelmiin, jotka ovat esitetyn kehityksen tiellä. Piispainkokouksen päätös kelpoisuudesta kanttorin virkoihin ei luonnollisesti tunne tämäntyyppistä tutkintoa, koska sellaista ei vielä ole. Virkajärjestelmä ei tunne myöskään ylipäänsä kunnan ja seurakunnan yhteistä virkaa, jota esityksessä ajetaan takaa. Myös kysymys siitä, kuka tai mikä olisi tällaisen muusikon työnantaja, olisi ratkaistava. Tässä selvityksessä luodaan ensin katsaus siihen, miten musiikin opetus ja kirkkomuusikon tehtävät on menneisyydessä hoidettu, ja miten nämä tehtävät alkoivat eriytyä. Eri rooleihin eriytyvien musiikin ammattilaisten koulutusta kuvataan kolmannessa luvussa. Ne, jotka eivät ole historiasta kiinnostuneita, voivat siirtyä suoraan lukuun neljä, nykyisiin koulutus- ja kelpoisuusmäärittelyihin. Koulutusten sisältöihin tutustutaan lähemmin luvussa viisi. Vasta luvussa kuusi vastataan tuomiokapitulin kysymykseen seurakuntien kirkkomusiikin hoidon nykytilanteesta. Luvussa seitsemän tarkastellaan kunnan ja seurakunnan yhteistyön mahdollisuuksia ja lopuksi esitetään ajatuksia uudentyyppisen viran mahdollisesta vaikutuksesta kirkkomme musiikkitoiminnan kehitykseen. 2 KIRKKOMUSIIKIN JA MUSIIKINOPETUKSEN YHTEINEN TAIVAL 2.1 Musiikin opetus kirkon tarpeisiin Keskiajan koulun ainoana tarkoituksena oli kouluttaa pappeja kirkolle. Tähän koulutukseen sisältyi myös kirkkolaulun opetus. Oppimateriaalina oli kirkon jumalanpalveluselämässä käytettävä liturginen musiikki, ja opettajina toimivat siihen kykenevät kirkonmiehet. Uskonpuhdistusajan koulut tähtäsivät edelleen pappiskoulutuksen antamiseen, ja laulun opetuksen asema säilyi vahvana. Koululaiset toimivat kirkoissa esilaulajina.

5 4 Koululaitos koki 1600-luvulla monia muutoksia. Myös porvarillisiin ammatteihin valmistautuvat tarvitsivat kouluopetusta. Ylemmät koulut olivat edelleen pappisvirkaan valmistavia, mutta alkeisopetusta annettiin muussakin tarkoituksessa. Laulu kuului kuitenkin yleensä opetusohjelmaan, tavallisesti kyse oli virsilaulun opetuksesta. Joissakin kouluissa saatettiin opettajasta riippuen opiskella muutakin musiikkia. Maallinen musiikki astui kuvaan soitinmusiikin muodossa. Hengellisen laulun asema heikkeni 1700-luvulla myös siksi, että urkujen tulo kirkkoon vähensi tarvetta käyttää koululaisia esilaulajina. Laulun opetus oli kuitenkin edelleen 1800-luvulla lähinnä virsilaulua. Jos jossain koulussa oli varsinainen laulunopettaja, saatettiin laulaa myös moniäänisesti ja opiskella musiikin teoriaa. Virsilaulu säilytti vahvan asemansa, vaikka sen suhteellinen osuus pieneni moniäänisen laulun harrastuksen kasvaessa. Oppikoulun uudistuessa laulu pysyi pakollisena oppiaineena. Vasta vuosisadan lopulla laulu muuttui lukioissa vapaehtoiseksi aineeksi. Kansanopetus tähtäsi uskonpuhdistuksen jälkeen lähinnä niiden taitojen antamiseen, joita rippikoulussa tarvittiin luvulta alkaen perustettiin siellä täällä pitäjänkouluja, joissa opetettiin muun muassa virsilaulua. Kansanopetus järjestettiin kokonaan uudelleen 1800-luvun puolivälin jälkeen, kun kansakoulusta annettiin asetus. Laulusta tuli kansakouluun pakollinen aine. Laulunopetusta koskevat säädökset olivat eurooppalaisittain edistyksellisiä. Muualla puhuttiin ylimalkaisesti kirkkolaulusta, meillä mainittiin virsilaulun lisäksi myös teoriaopinnot ja maalliset laulut. 1 Eräs olennainen piirre 1800-luvun puolivälin jälkeen tapahtuneissa uudistuksissa oli se, että kirkko ja koulu erotettiin toisistaan. Tämä merkitsi periaatteessa myös laulunopetuksen siirtymistä irti kirkon välittömästä valvonnasta. 2.2 Musiikin opettajat ennen kouluasetuksia Edellä viitattiin siihen, että keskiajan kouluissa kirkkolaulun opetuksesta huolehtivat sitä harjoittavat papit ja kirkonmiehet. Oppilaat oppivat laulamaan suurelta osin jumalanpalveluselämän yhteydessä. Uskonpuhdistuksen jälkeen kirkkolaulu vähitellen muuttui. Painopiste siirtyi latinankielisestä liturgisesta laulusta virsilauluun. Veisuun johtaminen jumalanpalveluksessa siirtyi lukkarin tehtäväksi. Lukkari sai 1600-luvun lopulla myös virallisesti tehtäväkseen antaa seurakunnan nuorisolle opetusta. Käytännössä se tarkoitti lukemisen, kirjoittamisen ja virsilaulun opettamista. Tämä johti lukkarinkoulujen kehittymiseen. Lukkarinkoulut olivat pitkään monilla alueilla ainoa opetusmuoto. Erityistä koulutusta laulun tai ylipäänsä musiikin opettajille ei ollut olemassa. Lukkarit saivat koulutuksensa käytännössä kisälliperiaatteella vanhemmilta ja kokeneemmilta lukkareilta. Aiemmin on jo todettu, että koulujen laulun ja muun musiikin opetuksen sisältö riippui pitkälti siitä, kuka sai musiikin opettamisen tehtäväkseen. Esimerkkejä on myös siitä, että joissain kouluissa saavutettiin hyviä tuloksia kuorolaulun ja soitinmusiikin opetuksessa. Epäilemättä ulkomailta urkureiksi Suomeen muuttaneet ammattimuusikot huolehtivat tällöin niin kirkon kuin koulujenkin musiikista. 1 Pajamo 1976, 31.

6 3. KIRKKOMUUSIKOIDEN JA MUSIIKINOPETTAJIEN KOULUTUS Kirkkomuusikot Kansanopetuksen järjestämisestä keskusteltaessa tehtiin 1800-luvun alkupuolella ehdotuksia opettajan viran yhdistämisestä lukkarin virkaan. Ehdotettiin neljän tai viiden lukkari-opettajaseminaarin perustamista maahan. Näin koulutettu henkilö voisi hoitaa sekä perinteiset lukkarin kirkolliset tehtävät että lasten opettajan tehtävät. Kaikki kolme tuolloista tuomiokapitulia tekivät lukkariopettajaseminaarien perustamiseen tähtäävän esityksen. Nämä esitykset kuitenkin hylättiin. Oli aika saada aikaan kirkosta erillään oleva kansakoululaitos. Lukkarikoulutus lähtikin sitten kehittymään toiseen suuntaan. Maahan perustettiin julkisin varoin rahoitettuja lukkarikouluja, joiden opetusohjelmat tähtäsivät puhtaasti soitto- ja laulutaidon kehittämiseen. Päämääränä oli kouluttaa opiskelijat muusikoiksi. Muita perinteisiä lukkarin tehtäviä kuten opetusta ja lääkintätaitoa opetussuunnitelmat eivät sisältäneet. Kehitys alkoi johtaa suuntaan, jossa monitoimimies-lukkarista alkoi kehittyä musiikkitehtäviin keskittynyt kanttori-urkuri. Suomessa toimi 1930-luvulla kolme kirkkomusiikkiopistoa, joissa koulutettiin kirkolle kanttoreita. Näistä Viipurin kirkkomusiikkiopisto lopetti toimintansa talvisodan alkaessa 1939, ja Turun opiston viimeiset opiskelijat valmistuivat vuonna Helsingin kirkkomusiikkiopisto sen sijaan jatkoi toimintaansa Sibelius-Akatemian tiloissa, joihin se oli muuttanut vuonna Itse asiassa myös Helsingin kirkkomusiikkiopisto lopetti toimintansa samana vuonna 1951 kuin Turun opistokin. Toiminta Helsingissä ei kuitenkaan päättynyt vaan siirtyi Sibelius-Akatemiaan. Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosasto aloitti toimintansa saman vuoden syksyllä. Sibelius-Akatemia oli ainoana kirkkomuusikoiden koulutuspaikkana vain kymmenisen vuotta, sillä kanttori-urkureiden koulutus aloitettiin vuona 1960 myös Kuopion musiikkiopistossa Opettajat Varsinaisia opettajien koulutuslaitoksia ei Suomessa ollut ennen 1800-lukua. Opettajiksi kelpasivat yleensä papit, jotka olivat saaneet ainakin jonkinlaista opillista sivistystä. Keskeinen instituutio hyvin pitkään oli myös lukkarin koulu. Lukkarit olivat velvollisia opettamaan lapsille sisälukua ja kristinoppia jo vuoden 1686 kirkkolain mukaan. Valtiovalta ryhtyi 1800-luvun alussa tositoimiin kansanopetuksen järjestämiseksi. Tulosta syntyi vasta vuosisadan puolivälissä, kun kansanvalistuskomitea ehdotti lukkarinkoulun perustamista joka seurakuntaan. Kirkkolaulu olisi näissä kouluissa pakollinen oppiaine. Pitkään ajateltiin, että kansanopetus järjestettäisiin lukkarinkoulun pohjalta siten, että sama henkilö voisi toimia sekä lastenopettajana että lukkarina. Kirkon taholla tätä ajatusta puolustettiin loppuun saakka, olisihan se taannut opetuksen säilymisen kirkon käsissä. Ehdotettiin perustettavaksi lukkariopettajaseminaareja, joissa opiskelleet henkilöt olisivat päteviä hoitamaan uutta virkaa. Suunnitelma kuitenkin hylättiin, vuoden 1866 kansakouluasetus erotti koulun kirkon yhteydestä. Opettajien valmistamiseksi perustettiin Jyväskylään opettajaseminaari. Opettajaseminaareja oli aikaisemmin ollut jo monissa maissa. Saksassa ja Sveitsissä ne olivat lukkari-opettajaseminaareja, jotka antoivat pätevyyden myös kirkollisiin tehtäviin. Pohjoismaisissa 2 Dahlström 1982, ; Tuppurainen 1994, 149; Pajamo 2001, 27 3 Tuppurainen 1994, 150.

7 6 seminaareissakin opetettiin muun muassa urkujensoittoa, mutta aivan sellaisenaan ei opettaja ollut pätevä lukkarin virkaan. Jyväskylän seminaarissa musiikinopetus oli tärkeässä asemassa. Kansakouluasetuksen mukaan seminaarin oppiaineina olivat laulu ja soitto. Niiden opetuksen tarkoituksena oli antaa opettajalle valmius laulunopetuksen hoitamiseen kansakoulussa ja taito soittaa urkuja julkisessa jumalanpalveluksessa. Oppikoulujen musiikinopettajille ei sen sijaan vielä 1800-luvulla ollut vahvistettuja pätevyysvaatimuksia tai edes koulutusohjelmaa. Heidän tuli vain antaa näyte riittävistä tiedoista ja taidoista Vuodesta 1872 alkaen näyte annettiin yliopiston musiikinopettajalle. Lisäksi oli annettava näyte opetustaidoista. Helsingin musiikkiopistossa aloitettiin lukuvuonna oppikoulun tulevien laulunopettajien pedagogiset harjoitukset. Tämä opettajakoulutus loppui kuitenkin jo parin vuoden kuluttua. 4 Uusi yritys tehtiin vuonna 1909, kun perustettiin Suomen Laulunopettajain Yhdistys. Silloin esitettiin, että pitäisi aloittaa laulunopettajien säännöllinen ammattikoulutus musiikkiopiston ja yliopiston yhteistyönä. Tämäkin aloite raukeni. 5 Koulujen musiikinopettajien koulutus alkoi Helsingin musiikkiopiston musiikinopettajaseminaarissa vuonna Musiikinopettajiksi aikovien erityisaineita olivat laulu- ja kuoropedagogiikka. Muita pakollisia olivat musiikinteorian ja historian, säveltapailun, yksinlaulun, pianonsoiton ja pedagogiikan sekä lausunnan opinnot. Helsingin musiikkiopisto ehti muuttua konservatorioksi ja vielä Sibelius-Akatemiaksi ennen kuin laitokseen perustettiin varsinainen koulumusiikkiosasto vuonna Sen opetussuunnitelma oli laadittu oppikouluja varten, vaikka se vaadittiin myös eräiden muiden laitosten musiikinopettajilta. Peruskoulujärjestelmään siirtymisen jälkeen myös musiikin opetussuunnitelmat muuttuivat. 6 Sibelius-Akatemian koulumusiikkiosasto oli kuitenkin ainoa musiikinopettajien koulutuslaitos vuoteen 1982, jolloin musiikin aineenopettajien koulutus alkoi Jyväskylän yliopistossa. Vastaava koulutus aloitettiin myös Oulun yliopistossa vuonna Musiikin aineenopettajan koulutus johtaa kasvatustieteen (Oulu) tai filosofian (Jyväskylä) maisterin tutkintoon ja antaa kelpoisuuden peruskoulun, lukion ja yleissivistävien oppilaitosten musiikinopettajaksi. 7 Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla opiskelevat valmistuvat musiikin maistereiksi. 3.3 Eri teille Edellä olevasta käy ilmi että suunnilleen 1800-luvun puoliväliin saakka lukkari tai muu kirkon musiikista vastaava henkilö ja musiikinopettaja olivat usein samassa persoonassa. Erityistä koulutusta ei ollut kumpaakaan tehtävää varten järjestetty. Eriytyminen alkoi kansakoululaitoksen ja ensimmäisten lukkarikoulujen syntymisestä. Pitkään vaikutti ainakin kirkollisissa piireissä sellainen käsitys, että lukkarina ja opettajana voisi edelleen toimia sama henkilö ja koulutus pitäisi järjestää sen mukaisesti. Näin ei kuitenkaan jatkossa käynyt. Kansakoulunopettajaseminaarit tosin antoivat valmiuksia myös jumalanpalvelussoittoon, mutta yhteisiä virkoja koululla ja kirkolla ei koskaan ole ollut. Tällä ei tietenkään tarkoiteta sitä, etteivätkö seurakuntien lukkarit ja myöhemmät kanttori-urkurit olisi erittäin usein toimineet myös paikkakunnan kouluissa musiikin tuntiopettajina koko 1900-luvun ajan. Musiikinopettajien ja kirkkomuusikoiden koulutukset ovat kuitenkin koko ajan kulkeneet määrätietoisesti omia teitään. Vielä ennen 1980-luvun tutkinnonuudistuksia monet Sibelius-Akatemian opiskelijat suorittivat tutkinnot sekä kirkkomusiikki- että koulumusiikkiosastoilla ja hankkivat siten 4 Dahlström 1982, Dahlström 1982, Dahlström 1982, , 188,

8 kelpoisuuden molempiin vastaaviin virkoihin. Viime vuosikymmeninä se ei ole ollut samalla tavalla mahdollista, koska kahden erilaisen maisterin tutkinnon suorittaminen Sibelius-Akatemiassa edellyttää käytännössä runsaasti lisäopintoja. 7 4 KOULUTUS JA KELPOISUUDET VUODEN 1980 JÄLKEEN 4.1 Kirkkomuusikko Vuonna 1981 tapahtui kirkkomuusikoiden koulutuksessa merkittävä muutos, kun kanttorin virat porrastettiin kolmeen eri tasoon ja koulutus uudistui sen mukaisesti. Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosastossa suoritettu musiikin kandidaatin tutkinto antoi kelpoisuuden keskimmäisen asteen kanttorin virkaan. Eräillä lisäopinnoilla samassa oppilaitoksessa saavutettiin kelpoisuus ylimmän asteen virkoihin. Kelpoisuus alimman asteen virkoihin voitiin hankkia Oulun, Tampereen, Turun ja Pietarsaaren konservatorioissa. Kuopion konservatorion kirkkomusiikkilinja lakkautettiin ja tilalle perustettiin Sibelius-Akatemian Kuopion koulutusyksikkö. Asetelma on säilynyt periaatteessa samana, joskin ammattikorkeakoulut ovat korvaamassa konservatoriot alimman asteen kanttoreiden koulutuspaikkoina. Myös nimikkeet ovat muuttuneet. Enää ei puhuta eriasteisista viroista, vaan joko laajaa yliopistotutkintoa, ylempää korkeakoulututkintoa tai muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttävistä kanttorin viroista. Lähtökohtana kanttorin koulutuksen ja kelpoisuuden määrittelylle on kirkkojärjestyksen määräys kanttorin virasta ja sen tehtävistä. Sen 6. luvussa määrätään, että jokaisessa seurakunnassa tulee olla kanttorin virka: 9 Seurakunnassa tulee olla, ottaen huomioon mitä 40, 50 ja 52 :ssä määrätään, vähintään yksi kanttorin ja yksi diakonian virka. Samassa luvussa kanttorin tehtävä on määritelty seuraavasti: 39 Kanttorin tehtävänä on johtaa seurakunnan musiikkitoimintaa. Hän vastaa musiikista seurakunnan jumalanpalveluksissa sekä muissa kirkollisissa toimituksissa ja seurakunnan tilaisuuksissa, opettaa rippikoulussa, hoitaa muutenkin musiikkikasvatustyötä ja edistää musiikin käyttöä seurakunnan eri toiminnoissa. Kanttori vastaa myös seurakunnan soittimien hoidosta ja huollosta. Kanttorin tehtävistä määrätään tarkemmin kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston hyväksymässä johtosäännössä. ( /1305) Edelleen kirkkojärjestyksen 6. luvussa sanotaan kelpoisuudesta kanttorin virkaan muun muassa seuraavaa: 40 Kanttorinvirka voidaan perustaa piispainkokouksen määrittelemää laajaa yliopistotutkintoa, ylempää korkeakoulututkintoa tai muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttäväksi viraksi. Tuomiokirkkoseurakunnassa tulee olla laajaa yliopistotutkintoa edellyttävä kanttorinvirka. Kanttorinvirka voidaan painavasta syystä perustaa osa-aikaisena.

9 8 Tuomiokapituli voi kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston pyynnöstä määräajaksi antaa luvan täyttä työaikaa edellyttävän kanttorinviran hoitamiseen osa-aikaisena tai sivutoimisena taikka osa-aikaisen viran hoitamiseen sivutoimisena. Tuomiokapituli voi kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston pyynnöstä määräajaksi antaa luvan virkaa täytettäessä poiketa viran kelpoisuusvaatimuksista. Viranhaltijan ottaminen hoitamaan tällaista virkaa sekä hänen oikeudellinen asemansa määräytyvät virkasäännön mukaan. ( /51/2003) 41 Kanttorinviran kelpoisuusehtona olevan tutkinnon hyväksyy piispainkokous. Kanttorinviran hakijan on oltava konfirmoitu ja kristillisestä elämästään tunnettu sekä terveydeltään kanttorin virkaan kykenevä. Kirkkohallitus voi antaa kelpoisuuden kanttorinvirkoihin henkilölle, jolla on virkaan vaadittavaa tutkintoa vastaavat tiedot ja taidot. ( /114/1996) Piispainkokous päätti kanttorin virkaan kelpoistavista tutkinnoista muun muassa seuraavaa: 1 Kanttorinviran kelpoisuusehtona olevan laajan yliopistotutkinnon tulee sisältää Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin koulutusohjelman evankelis-luterilaisessa suuntautumisvaihtoehdossa suoritettu musiikin maisterin tutkinto, johon kuuluvat urkujensoiton, laulun tai kuoronjohdon syventävät opinnot, sekä sen lisäksi toinen musiikin maisterin tutkinto kirkkomusiikin harjoittamiseen suoraan liittyvässä tai sitä tukevassa koulutusohjelmassa. Kanttorinviran kelpoisuusehtona oleva laaja yliopistotutkinto voi koostua myös Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin koulutusohjelmassa evankelis-luterilaisessa suuntautumisvaihtoehdossa suoritetusta musiikin maisterin tutkinnosta sekä sen lisäksi suoritetusta, kirkkomusiikin harjoittamiseen suoraan liittyvästä tai sitä tukevasta lisensiaatin tai tohtorin tutkinnosta. 2 Kanttorinviran kelpoisuusehtona oleva ylempi korkeakoulututkinto on Sibelius- Akatemian kirkkomusiikin koulutusohjelman evankelis-luterilaisessa suuntautumisvaihtoehdossa suoritettu musiikin maisterin tutkinto. 3 Muu piispainkokouksen hyväksymä tutkinto on ammattikorkeakoulussa musiikin koulutusohjelman kirkkomuusikon suuntautumisvaihtoehdon mukaisesti suoritettu muusikon (AMK) tutkinto. Lapuan hiippakunnan kysymykseen mahdollisuudesta muuttaa kanttorin viran kelpoisuutta koskevaa piispainkokouksen päätöstä on päällisin puolin helppo vastata. Se edellyttää ainoastaan yllä olevan 3 :n muuttamista siten, että siihen lisätään musiikkikasvattajan maisterin tutkinto, johon sisältyy sivuaineena kirkkomusiikki erikseen määritellyssä laajuudessa. Suuremman esteen muodostavat todennäköisesti asenteet, joissa musiikkikasvatuspainotteiselle kirkkomuusikolle ei välttämättä löydy sijaa.

10 4.2 Musiikinopettajien kelpoisuusvaatimukset 9 Opettajien kelpoisuudet erilaisiin virkoihin on määritelty asetuksessa opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (986/1998), joita on muutettu uutta tutkintojärjestelmää vastaavaksi annetulla asetuksella. Sen mukaan aineenopetusta on perusopetuksessa ja esiopetuksessa kelpoinen antamaan henkilö, joka 1) on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon; 2) kussakin opetettavassa aineessa vähintään 60 opintopisteen tai 35 opintoviikon laajuiset aineenopettajan koulutukseen kuuluvat opetettavan aineen perus- ja aineopinnot sekä syventävät opinnot tutkinnon pääaineessa 3) on suorittanut vähintään 60 opintopisteen tai 35 opintoviikon laajuiset opettajan pedagogiset opinnot. Lukiossa aineenopetusta on kelpoinen antamaan henkilö, joka 1) on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon; 2) kussakin opetettavassa aineessa vähintään 60 opintopisteen tai 35 opintoviikon laajuiset aineenopettajan koulutukseen kuuluvat opetettavan aineen perus- ja aineopinnot sekä ensimmäisen opetettavan aineen syventävät opinnot, laajuudeltaan yhdessä perus- ja aineopintojen kanssa vähintään 120 opintopistettä 3) on suorittanut vähintään 60 opintopisteen tai 35 opintoviikon laajuiset opettajan pedagogiset opinnot. Musiikin aineenopettajalta peruskoulussa vuosiluokilla 1-9 vaadittavan kelpoisuuden saavuttaa sekä suorittamalla maisterin tutkinnon pääaineena musiikkikasvatus Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla, Jyväskylän tai Oulun yliopistossa että suorittamalla musiikkikasvatuksen toisena opetettavana aineena, ns. sivuaineopintokokonaisuutena, (Jyväskylän yliopistossa 40 ov). Lukion ensimmäisen opetettavan aineen kelpoisuuteen on vaadittu joko musiikkikasvatuksen pääaineopinnot tai vähintään 55 ov:n sivuaineopinnot. 8 5 KOULUTUKSEN SISÄLTÖ 5.1 Kanttori Seurakunnan ja kunnan yhteistyön kannalta on ensisijaista selvittää muun piispainkokouksen hyväksymän tutkinnon, siis ammattikorkeakoulussa musiikin koulutusohjelman kirkkomuusikon suuntautumisvaihtoehdon mukaisesti suoritettu muusikon (AMK) tutkinnon sisältö. Pirkanmaan ammattikorkeakoulun opinto-opas (Piramk 2005) määrittelee opintojen antamia tietoja ja taitoja seuraavasti: Kirkkomusiikin suuntautumisvaihtoehdosta valmistunut hallitsee Suomen evankelisluterilaisen kirkon kanttorin tehtävät ja kykenee johtamaan seurakunnan musiikkitoimintaa, johon kuuluvat jumalanpalveluselämä, musiikkikasvatus sekä soittimien hoito 8 Erja Kosonen. Sähköposti

11 10 ja huolto. Muusikko (AMK) tutkinto antaa kelpoisuuden ns. muuhun piispainkokouksen hyväksymään kanttorin virkaan. Kirkkomusiikin suuntautumisvaihtoehdon ammattiopinnot syventävät osaamista liturgisten ja kirkollisten opintojen lisäksi pianonsoiton, kitaransoiton, vapaan säestyksen, yhteismusisoinnin ja pedagogisten opintojen alueella. Keskeisiä opintojen kokonaisuuksia kirkkomusiikin suuntautumisvaihtoehdossa ovat pää- ja sivuinstrumenttiopinnot. Suuntautumisvaihtoehdosta valmistunut hallitsee vaadittavassa määrin urkujensoittoa, laulua ja kuoronjohtoa, joista yksi hänellä on pääinstrumenttina. Niihin liittyvät urkuimprovisointi sekä urkutaiteen historia ja esityskäytäntö tai laulupedagogiset opinnot pääaineesta riippuen. Hankittuja tietoja ja taitoja opiskelija osaa käyttää soveltavissa harjoituksissa sekä yhdessä seurakuntien kanssa toteutettavassa pedagogisessa harjoittelussa ja seurakuntaharjoittelussa. Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinnon laajuus on 270 opintopistettä. Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa kirkkomusiikin suuntautumisvaihtoehdossa opinnot jakaantuvat seuraavasti: Yhteiset perusopinnot 10 op Oppiminen ja asiantuntijuuteen kasvu 5 op Viestintätaidot 5 op Koulutusohjelman ammattiopinnot 44 op Kieliopinnot 6 op Pääinstrumenttiopinnot 38 op (urut, laulu ja kuoronjohto) Suuntautumisvaihtoehdon ammattiopinnot 161 op Musiikin teoreettiset opinnot 40 op Liturgiset ja kirkolliset opinnot 37 op Pääinstrumenttiopinnot 38 op (kuoronjohto, piano, vapaa säestys, kitara) Yhteismusisointi 5 op Pedagogiset opinnot 13 op Tutkimus- ja kehittämisopinnot 5 op Vaihtoehtoiset ammattiopinnot 23 op (urut, laulu tai kuoronjohto) Vapaasti valittavat opinnot 10 op Harjoittelu 30 op Orientoiva harjoittelu 15 op Seurakuntaharjoittelu 15 op Opinnäytetyö 15 op Osa ammattiopinnoista on sellaista, minkä voi katsoa kuuluvan minkä tahansa musiikin suuntautumisvaihtoehdon opintoihin kuten musiikinteorian ja historian opinnot. Kirkkomusiikin suuntautumisvaihtoehdoissa instrumentin valinta on rajattu urkuihin, lauluun tai kuoronjohtoon. Niistä on valittava myös sivuinstrumenttiopinnot. Yllä olevassa yksinkertaistetussa opetussuunnitelmassa lihavoituna esitetyt oppiaineet ovat sellaisia, jotka ovat välttämättömiä kirkkomuusikon erityisosaamisen kannalta. Muut oppiaineet kuuluvat muodossa tai toisessa myös muihin suuntautumisvaihtoehtoihin ja yleensä musiikinopintoihin muissakin laitoksissa. Oulun seudun ammattikorkeakoulussa kirkkomusiikin suuntautumisvaihtoehdon sisältö on käytännössä samanlainen kuin Pirkanmaalla.

12 5.2 Musiikin aineenopettaja peruskoulussa ja lukiossa 11 Uuden, käyttöön otetun tutkintojärjestelmän mukaan perusopetuksen ja lukion opettajakelpoisuuden antava tutkinto on laajuudeltaan yliopistoissa yhteensä 300 opintopistettä koostuen kandidaatintutkinnosta (180 op) ja maisterintutkinnosta (120 op). Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen koulutusohjemassa suoritettu musiikin maisterin tutkinto on laajuudeltaan 330 opintopistettä 9 (musiikin kandidaatti 180 op ja musiikin maisteri 150 op). Osasto esittelee opintoja seuraavasti: Musiikkikasvatuksen koulutusohjelman tavoitteena on antaa opiskelijalle sellainen yleismusiikillinen perehtyneisyys, musiikinopetuksessa kyseeseen tulevien opetettavien aineiden hallinta ja pedagoginen harjaantuneisuus, että tutkinnon suorittaneet kykenevät toimimaan peruskoulun ja lukion musiikin aineenopettajan tehtävissä ja muissa musiikkipedagogista asiantuntemusta vaativissa ammattitehtävissä sekä saavat valmiuksia jatko-opintoihin. Koulutusohjelman vaativaan opinnäytteeseen sisältyy tutkielma ja osoitus pedagogisesta kypsyydestä. Opintoihin kuuluvasta opetusharjoittelusta määrätään opetussuunnitelmassa. Koulutusohjelmaan sisältyy 35 opintoviikkoa aineenopettajan kasvatustieteellisiä opintoja siten kuin kasvatustieteellisen alan tutkinnoista ja opettajankoulutuksesta annetussa asetuksessa 576/95 on säädetty. 10 Sibelius-Akatemian lisäksi musiikin aineenopettajan koulutusta annetaan Jyväskylän ja Oulun yliopistoissa. Jyväskylän yliopistossa Musiikkikasvatuksen opintojen tavoitteena on perehdyttää opiskelija musiikkikasvatuksen tavoitteisiin, sisältöihin ja menetelmiin sekä luoda opiskelijalle taidolliset, tiedolliset, pedagogiset ja asenteelliset valmiudet musiikinopetukseen peruskoulussa ja lukiossa. Opinnot antavat myös valmiudet musiikkipedagogisen tutkimuksen tekemiseen ja seuraamiseen. Opintojen sisältöihin on läpäisyperiaatteella sijoitettu sekä pedagogisia että monikulttuurisen kasvatuksen näkökulmia. 11 Oulun yliopisto kuvaa opintojen tavoitteita ja sisältöjä hiukan laajemmin: Musiikkikasvatuksen koulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijalle taidolliset, tiedolliset ja asenteelliset valmiudet hoitaa laaja-alaisesti ja itsenäisesti musiikkikasvatuksen tehtäviä sekä kehittää omaa työtänsä ja tieteenalaansa. Opiskelija perehdytetään mm. musiikkikasvatuksen tavoitteisiin, sisältöihin ja menetelmiin sekä musiikkipedagogisen tutkimuksen tekemiseen ja seuraamiseen. Tavoitteena on myös tukea opiskelijoiden kehittymistä aikaansa seuraaviksi musiikkikasvatuksen ammattilaisiksi, jotka kykenevät jatkuvasti kehittämään ja ylläpitämään omaa ammattitaitoaan. Koulutus painottuu tämän päivän musiikinopettajan työssä tarvittavien joustavien käytännön taitojen opetukseen. Keskeisiä oppisisältöjen painotusalueita ovat mm. vapaa säestys, afroamerikkalainen musiikki, projektityöskentely sekä musiikki- ja viestintäteknologia. Opiskelijalla on mahdollisuus syventää opintojaan mm. soitinopinnoissa ja -pedagogiikassa, musiikkiteknologiassa, studiotekniikassa ja vapaassa säestyksessä. 9 Sibelius-Akatemia 2005c 10 Sibelius-Akatemia. 2005b. 11 Jyväskylän yliopisto

13 12 Opiskelijan itseohjautuvuutta, omatoimisuutta, valintakykyä sekä yhteistyötaitoja kehitetään erilaisissa projekti- ja produktio-opinnoissa yhteistyössä muiden koulutusyksikköjen kanssa. Integrointia ympäröivään yhteiskuntaan toteutetaan ensimmäisestä vuosikurssista alkaen. Yksilö- ja ryhmäpedagogisia valmiuksia kehitetään mm. vapaassa säestyksessä, afroamerikkalaisen musiikin pedagogiikassa sekä musiikki- ja viestintäteknologiassa. 12 Alla on esitetty musiikin aineenopettajan tutkintoon kuuluvat musiikkikasvatuksen opinnot Jyväskylän yliopistossa. Niiden lisäksi tutkintoon kuuluu aineenopettajan pedagogisia opintoja (yht. 60 op). Musiikin perusopinnot 30 Tutkijan taidot I Musiikintutkimuksen perusteet Johdatus musiikintutkimukseen Musiikkianalyysi Musiikkikulttuurit Länsimainen taidemusiikki I Populaarimusiikki Pääainesuuntaus Musiikin historian pedagogiikka Musiikki ja ilmaisu Musiikkikasvatuksen aineopinnot 50 Tutkijan taidot II Proseminaari Kandidaatintutkielma Laadulliset ja määrälliset menetelmät I Musiikkikulttuurit II Länsimainen taidemusiikki II Suomen taidemusiikki Perinnemusiikki II Musiikkikasvattajan työvälineet Vokaali- ja orkesterimusiikin sovitus Perinne- ja populaarimusiikin sovitus Säveltapailu ja transkriptio Musiikki psyykkisen työskentelyn välineenä Valinnaisia opintoja Musiikkikasvattajan instrumenttiopinnot 60 Perusopinnot Instrumenttiopinnot Piano 1 (klassinen ja vapaa säestys) Laulu 1 Kitara 1 Yhtyesoitto ja kansanmusiikki Yhtyesoiton perusteet ja laitetuntemus Kansanmusiikki Kuoro- ja orkesteriopinnot Johtamisen valmennus 12 Oulun yliopisto. 2003b.

14 Kuorolaulu ja orkesterisoitto Aineopinnot Instrumenttiopinnot Piano 2 (klassinen ja vapaa säestys) Laulu 2 Kitara 2 Yhtyeaineet Yhtyesoitto I Yhtyesoiton pedagogiikka Kuoronjohto Valinnaiset soitinopinnot 13 Pedagogiset opinnot 20 Laitoskohtaiset opettajan pedagogiset opinnot 60 opintopisteen kokonaisuudesta. Pedagogiset perusopinnot Johdatus musiikkikasvatukseen Johdatus monikultt. musiikkikasvatukseen Musiikin pedagogiikka Pedagogiset aineopinnot Menetelmäopinnot I Yhtyesoiton pedagogiikka Musiikkikasvatuksen teoria Kieli ja viestintäopinnot ainelaitoksella Musiikkiteknologian perusteet Musiikkikasvatuksen tutkimusviestintä Syventävät opinnot 80 Tutkijan taidot III Tutkielmaseminaari Tutkimussuunnitelma Mus. kasvatuksen teoria ja tutk. menetelmät Musiikkikasvatuksen historia Musiikki- ja taidekasvatuksen teoria Musiikkikasvatuksen erityiskysymyksiä Projektiopinnot Mus. kasvatuksen erikoistumisopinnot TUTKIELMA Lihavoidut oppiaineet ovat musiikkikasvatukseen painottuvien kanttorin opintojen opetussuunnitelmassa joko välttämättömiä, tarpeellisia tai vähintään hyödyllisiä 5.3 Opettajakanttorin koulutus Kanttorin koulutuksen tulee vastata kanttorin tehtäviä ja toimenkuvaa. Toimenkuva on määritelty kirkkojärjestyksessä. Lisäksi kanttorin tehtävistä määrätään tarkemmin kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston hyväksymässä johtosäännössä. Kirkkojärjestyksessä (KJ 6:39 ) todetaan, että kanttorin tehtävänä on johtaa seurakunnan musiikkitoimintaa. Hän vastaa musiikista seurakunnan jumalanpalveluksissa sekä muissa kirkollisissa toimituksissa ja seurakunnan tilaisuuksissa, opettaa rippikoulussa, hoitaa muutenkin musiikkikasvatustyötä ja edistää musiikin käyttöä seurakunnan eri toiminnoissa. Kanttori vastaa myös seura-

15 14 kunnan soittimien hoidosta ja huollosta. Tämä toimenkuva voidaan jakaa kolmeen osaan: esittävä musiikki, musiikkikasvatus ja soitinten hoito. Tällöin esittävä musiikki on käsitettävä laajasti, se sisältää kaiken sen musiikin, mitä kanttori itse tuottaa siten kuin se on kirkkojärjestyksessä esitetty: Hän vastaa musiikista seurakunnan jumalanpalveluksissa sekä muissa kirkollisissa toimituksissa ja seurakunnan tilaisuuksissa. Toinen osa-alue on musiikkikasvatus: rippikoulussa opettaminen ja muu musiikkikasvatustyö. Kolmantena on soitinten hoidosta ja huollosta vastaaminen. Kanttorin koulutus ammattikorkeakouluissa ja varsinkin Sibelius-Akatemiassa keskittyy lähes yksinomaan antamaan valmiuksia ensimmäisen osa-alueeseen kirkkojärjestyksen määrittelemässä toimenkuvassa. Musiikkikasvatukseen liittyviä opintoja on erittäin niukasti niin opetustarjonnassa kuin pakollisissa tutkintovaatimuksissakin. Opetussuunnitelmat vastaavat huonosti kirkkojärjestyksen mukaista toimenkuvaa. Yliopistojen musiikkikasvatuksen opetussuunnitelmat sisältävät runsaasti ainesta, jotka antaisivat mahdollisuuksia kirkkojärjestyksen määrittämää toimenkuvaa toisella tavalla vastaavaan muusikkokoulutukseen. Painopiste siirtyisi musiikkikasvatuksen suuntaan ja antaisi kanttorille valmiuksia monipuoliseen työhön esimerkiksi lasten ja nuorten parissa. Myös nuorten aikuisten ja itse asiassa kaikenikäisten musiikkiharrastus seurakunnissa saisi uusia ulottuvuuksia ja epäilemättä vaikuttaisi sitä kautta myös esittävän musiikin osa-alueeseen, jumalanpalvelusmusiikkiin ja muiden tilaisuuksien musiikkiin. Tämän selvityksen lähtökohtana on ollut kysymys siitä, mitä lisäopintoja maisteritason musiikinopettajan tulisi suorittaa, jotta hän olisi kelpoinen ns. muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttävään kanttorin virkaan. On selvää, että etsitään perinteisten kirkkomuusikon taitojen, erityisesti urkujen soittoon ja kirkkolauluun liittyvien taitojen ja tietojen minimivaatimuksia. Korkeakouluopintojen uudistuessa ns. Bolognan sopimuksen mukaisesti on uudistusten vaikutusta tarkasteltu myös kirkon näkökulmasta. Siinä yhteydessä on määritelty eri ammattien ydinosaamista, eli niitä asioita, mitkä tietyissä ammateissa ovat osaamisen ytimessä. Kanttoreiden ydinosaamista selvittämään asetettiin työryhmä, johon kuuluivat musiikin maisteri, Tapiolan seurakunnan kanttori Kaisa-Leena Harjunmaa, Oulun seudun ammattikorkeakoulun lehtori Markku Liukkonen, kirkon koulutuskeskuksen kouluttaja Lasse Erkkilä ja kirkkoherra Hannu Vapaavuori. Ydinosaamisen määrittelyn yhteydessä määriteltiin myös minimit, jotka jokaisen kanttorin tehtäviä hoitavan henkilön tietojen ja taitojen olisi täytettävä. Työryhmä lausui niistä seuraavaa: Edellä olevasta on käynyt ilmi, että kanttorin tehtävä seurakunnassa on laajaalainen eikä yhdeltä henkilöltä voi edellyttää kovin syvällistä taitoa kaikilla osaalueilla. Tämä merkitsee sitä, että jokainen kanttori erikoistuu opintojensa aikana johonkin erityistehtävään. Joku painottaa opinnoissaan urkujensoittoa, toinen laulua, musiikinjohtoa tai kasvatusta. Toisaalta on selvää, että on olemassa tehtäviä, joista jokaisen kanttorin on suoriuduttava. Seuraavassa pyritään hahmottamaan tämä osaamisen ydin, jota ilman yhdessäkään seurakunnassa ei tyydyttävästi tulla toimeen. On huomattava, että tässä esitetään kultakin alueelta minimivaatimukset, joiden summa on huomattavasti alle kanttorilta vaadittavien taitojen. Kanttorilta vaaditaan aina syvempää osaamista yhdellä tai useammalla osa-alueella. Luterilaisen jumalanpalvelusmusiikin ydin muodostuu messun ordinariumlauluista ja virsistä. Jumalanpalveluselämän alueella näiden johtaminen laulaen ja soittaen on taito, joka on kanttorin osaamisalueiden ytimessä. Käytännössä tämä edellyttää kanttorilta kykyä soittaa koraalit samanaikaisesti laulaen siten, että seurakuntalaisten on helppo yhtyä laulamiseen. Kanttorin tulee myös kyetä valmistamaan seurakuntalaiset kuhunkin virteen lyhyellä uruilla soitetulla johdannolla. Ju-

16 malanpalveluksen musiikillinen kokonaisuus rakentuu perinteisesti siten, että sekä alussa että lopussa on itsenäistä musiikkia. Tämä vaatii myös itsenäisen, vaikkapa pienimuotoisenkin urkumusiikin hallintaa tai improvisointitaitoa. Kirkollisten toimitusten osalta erityisesti hautaan siunaamis- ja avioliittoon vihkimistoimitukset vaativat asiaan kuuluvan perusohjelmiston hallintaa. Näissä toimituksissa edellytetään usein valmiutta myös yksinlauluun. Lähes kaikkeen seurakunnan jumalanpalveluselämään liittyy yhteinen virsilaulu. Se merkitsee sitä, että kanttorilta edellytetään kykyä johtaa virsilaulua myös ilman soitinten tukea. Musiikkikasvatuksen osalta kyky vahvistaa seurakuntalaisten virsituntemusta ja yhteislauluvalmiutta kuuluu kanttorin ydinosaamiseen. Laulamisen harjoittamisen vaatimus kattaa myös minimuodossa kaikki ikäluokat. Myös valmius saada aikaan kuoro- ja/tai yhtyelaulua kuuluu välttämättömiin perusasioihin. Vaikka kyky hoitaa ja huoltaa soittimia rajoittunee lähinnä sen valvomiseen, että ammatti-ihmiset suorittavat huolto- ja hoitotoimet oikea-aikaisesti, urut vaativat kuitenkin myös lähes päivittäistä huolenpitoa kieliäänikertojen virittämisestä pieniin huoltotoimiin. Maisteritason musiikinopettajan erityisala on musiikkikasvatus myös silloin kun hän hoitaa kanttorin tehtäviä. Voidakseen toimia kanttorina hänellä tulisi olla nuo yllä olevassa sitaatissa edellytetyt tiedot ja taidot. Lisäopintoja hän tarvitsisi niissä tiedoissa ja taidoissa, jotka on esitetty sitaatin toisessa kappaleessa. Nämä opinnot muodostuisivat urkujensoitossa niistä opinnoista, jotka edellytetään ammattikorkeakoulussa kirkkomusiikin suuntautumisvaihtoehdossa henkilöltä, jolla on urut sivuinstrumenttina. Lisäksi tulisi suorittaa ko. ammattikorkeakoulututkintoon sisältyvät liturgiset ja kirkolliset opinnot. Jyväskylän yliopistossa on tehty alustavia suunnitelmia kirkkomusiikin sivuaineopintojen järjestämiseksi. Kirkkomusiikin opinnoista muodostuisi uuden tutkintorakenteen mukainen 60 opintopisteen sivuainekokonaisuus. Sivuaine otettaisiin huomioon musiikkikasvattajan opinnoissa muun muassa instrumenttiopinnoissa, aine- ja syventävissä opinnoissa, erityisesti valinnaisten opintojen sisällöissä, pro gradu tutkielman aiheissa sekä pedagogisissa opinnoissa harjoittelujaksona seurakunnassa Opettajakanttorin kelpoisuus kanttorin virkaan Uusi tutkinto tuottaisi aiemmista esittävään musiikkiin painottuvista kanttorin tutkinnoista poikkeavan kirkkomuusikon tutkinnon, jossa painopiste olisi selkeästi musiikkikasvatuksessa. Tällaiselle taitajalle olisi todennäköisesti kysyntää muissakin kuin pienissä seurakunnissa. Herää kysymys, miksi tällainen tutkinto antaisi koulutuksen vain muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttäviin virkoihin. Tutkintohan on ylempi korkeakoulututkinto, jossa painopiste on kirkkojärjestyksen määräysten kanssa hyvin sopusoinnussa olevalla tavalla musiikkikasvatuksessa. Näin ollen olisi luonnollista, että se antaisi kelpoisuuden ylempää korkeakoulututkintoa edellyttäviin virkoihin. Luonnollisesti tämä edellyttäisi piispainkokouksen kanttoreiden kelpoisuutta koskevan päätöksen muuttamista. Ylempää korkeakoulututkintoa edellyttäviin virkoihin antaa nykyisin kelpoisuuden Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin koulutusohjelman evankelis-luterilaisessa suuntautumisvaihtoehdossa suoritettu musiikin maisterin tutkinto. Tässä tutkinnossa pääaineena on kirkkomusiikki ja siihen sisältyvät syventävät opinnot urkujensoitossa, laulussa tai kuoronjohdossa. Uutena ylempää korkeakoulututkintoa edellyttävään virkaan kelpoistavana tutkintona olisi nyt maisterin tutkinto,

17 16 jossa sekä pääaineena että syventymiskohteena on musiikkikasvatus. Tutkintoon sisältyisi sivuaineena 60 opintopisteen opinnot kirkkomusiikissa. Käsitteet pääaine ja syventymiskohde/syventävät opinnot ovat viime vuosina merkitykseltään muuttuneet. Pääaine viittaa nykyisin tutkintoon sisältyvien kokonaisopintojen päämäärään ja sisältöjen painotukseen. Syventymiskohteella tarkoitetaan lähinnä sitä, mitä aikaisemmin sanottiin pääaineeksi, toisin sanoen oppiainetta, johon opiskelija erikoistuu, erityisesti syventyy. Esitetyssä tutkinnossa pääpaino on musiikkikasvatuksessa, kirkkomusiikki oppiaineena on sivuaine. Terminologia tuntuu nykynäkökulmasta hiukan keinotekoiselta, mikä johtuu siitä, että meillä on perinteisesti totuttu ajattelemaan kirkkomusiikki melko kapeana käsitteenä, joka ei juuri lainkaan sisällä musiikkikasvatukseen ja seurakunnan musiikkitoimintaan koko laajuudessaan liittyvää ainesta. Esitetynlaisen uuden tutkinnon mahdollisuudesta antaa kelpoisuus kanttorin virkaan tullaan varmasti keskustelemaan. Keskeistä on, joustaako mielikuva kirkkomusiikista tai pikemminkin seurakunnan musiikkitoiminnan kokonaisuudesta. Kysymys syntyy juuri siitä, antaako tutkinto riittävät valmiudet perinteisiin kirkkomusiikkitehtäviin, erityisesti urkujensoittoon. Nämä taidot on luonnollisesti varmistettava pohtien kuitenkin, mitkä todellisuudessa ovat riittävät valmiudet ajatellen jo nykyistä ja erityisesti tulevaisuuden jumalanpalvelusta ja seurakuntaelämää. Riittävien perinteisten taitojen varmistamiseksi kirkkomusiikki voitaneen ottaa huomioon myös pääaineopintojen instrumenttivalinnoissa ja muissa valinnaisissa aineissa. 6 OPETTAJAKANTTORIN TARVE Ajatus opettajan ja kanttorin tehtävien yhdistämisestä samalle henkilölle on vanha. Itse asiassa tehtävät alkoivat eriytyä eri henkilöille Suomessa vasta 1800-luvun loppupuolella. Eriytymisestä lähtien näitä tehtäviä on myös jatkuvasti yhä uudelleen yritetty yhdistää samalle henkilölle. Myös viime aikoina tarvetta ja halua on ilmennyt, kun pienten seurakuntien kanttorin virkoihin ei ole saatu hakijoita tai kun seurakunnat ovat taloudellisen tilanteensa vuoksi joutuneet muuttamaan kanttorin viran osa-aikaiseksi. Tällöin on ajateltu, että kunta ja seurakunta voisivat yhdistää voimansa siten, että paikkakunnalle saataisiin pätevä musiikkihenkilö hoitamaan sekä seurakunnan että kunnan tarpeita. Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin aloitteessa lähdetään siitä, että kanttorin ja musiikinopettajan virkojen yhdistämisestä olisi hyötyä nimenomaan pienille seurakunnille. Lisähyötynä helpotettaisiin myös suurempien seurakuntien sijaistarvetta. Ensisijaisesti kuitenkin tulisivat kysymykseen pienet seurakunnat, joissa ainoana kanttorin virkana on alimman asteen tutkintoa, siis nykyaikaisittain muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttävä kanttorin virka. Kirkon sopimusvaltuuskunnan antamien tietojen mukaan kanttorin virkoja kirkossamme on marraskuun lopussa 2005 yhteensä 916, niistä 113 on laajaa yliopistotutkintoa (ent. A) edellyttäviä, 568 ylempää korkeakoulututkintoa (ent. B) ja 235 muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa (ent. C) edellyttäviä virkoja. Sellaisia seurakuntia, joissa muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa (C) edellyttävä virka on ainoana kanttorin virkana, on 143. Näistä viroista osa-aikaisia on 45. Porvoon hiippakunnan osuus muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttävistä viroista on runsaat 35, joista osa-aikaisia Pienet seurakunnat ovat usein itsenäisiä seurakuntia, joiden rajat ovat samat kuin vastaavan kunnan rajat. Luonnollisesti myös seurakuntayhtymissä on pieniä seurakuntia, mutta yleisimmin kyseessä on pieni itsenäinen maalaisseurakunta pienessä kunnassa. Tällaisessa kunnassa ei juuri koskaan ole lukiota, vaan koululaiset siirtyvät lukioon johonkin läheiseen suurempaan kuntaan. Monissa pienissä kunnissa on ainoastaan peruskoulun luokat 1-6. Niissä musiikinopetuksesta vastaa siihen erikois- 13 Kari Ala-Kokkila, Kirkon sopimusvaltuuskunta. Sähköpostiviesti Hannu Vapaavuorelle

18 tunut luokanopettaja. Niissä kunnissa, joissa on myös peruskoulun luokat 7-9, tarvitaan luonnollisesti myös musiikin aineenopettaja. Suomen ev.-lut. kirkossa on 106 suomenkielistä seurakuntaa, joissa on C-virka (muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttävä virka) seurakunnan ainoana kanttorin virkana. Osaaikaisia C-virkoja on 29. Vastaavista kunnista 30:llä on oma lukio. 38 kunnassa (tai seurakunnan alueella) on puolestaan vain peruskoulun luokat 1-6. Kansalaisopistotoimintaa on 38 paikkakunnalla. Ihannepaikkakunta suunnitellun opettajakanttorin tutkinnon suorittajalle on sellainen, jossa on peruskoulun luokat 7-9 ja mahdollisesti myös lukio sekä pieni seurakunta, jossa on enintään yksi kokoaikainen, ehkä mieluummin osa-aikainen, muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttävä kanttorin virka. Tällaisia kuntia/seurakuntia on tällä hetkellä Suomessa n 80. Edellä kuvatussa ihanneseurakunnassa saavutettaisiin siis se, mitä aloitteella on lähdetty hakemaan: saataisiin tyydytettyä sekä kunnan koulutoimen että seurakunnan tarve. On luonnollista, että kuvatunlaisella koulutuksella varustettu henkilö voisi toimia myös päätoimisena kanttorina seurakunnissa, joissa on muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttävä kanttorin virka. Tällaisia virkoja on myös muissa kuin pienissä seurakunnissa, joten virkaan sijoittumismahdollisuudet ovat toki tuota 80 virkaa suuremmat. Lähtökohtana on luonnollisesti se, että piispainkokous hyväksyisi kanttorin virkaan kelpoistavaksi tutkinnon, jossa pääaineena on musiikkikasvatus, mutta joka sisältää riittävästi kirkkomusiikin opintoja. Kuten aiemmin on todettu, tällaisen tutkinnon suorittanut voisi epäilemättä täysipainoisesti toimia myös ylempää korkeakoulututkintoa edellyttävässä kanttorin virassa. Tämä edellyttäisi siis kanttorin virkojen kelpoisuuksia koskevan piispainkokouksen päätöksen muuttamista myös toisen pykälä osalta KUNNAN JA SEURAKUNNAN YHTEISTYÖN MUODOT 7.1 Kunnan ja seurakunnan yhteinen virka Puhuttaessa kunnan ja seurakunnan yhteistyön mahdollisuuksista musiikin alalla, esitetään usein, että paras malli olisi kunnan ja seurakunnan yhteinen muusikon virka. Sellaisen mallin etuna olisi erityisesti työntekijän turva: virka olisi tae työn jatkuvuudesta ja siihen liittyisi myös muita merkittäviä etuja muihin malleihin verrattuna. Lainsäädäntö ei kuitenkaan tällaista yhteistä virkaa tunne. Kirkkohallituksen ja kuntaliiton yhteisessä julkaisussa Kunta ja seurakunta yhteistyössä yhteisön hyväksi todetaan: Kunta ja seurakunta ovat eri julkisyhteisöjä ja eri työnantajia. Tämän vuoksi kunnan ja seurakunnan yhteistä virkaa ei voi olla olemassa 14 Kunnan ja seurakunnan yhteisen muusikon viran estää kirkon oma lainsäädäntö. Kirkkolaissa (KL 6:13 2 mom.) todetaan, että Kahdella tai useammalla samaan hiippakuntaan kuuluvalla seurakunnalla voi olla yhteisenä kirkkoherranvirka ja kanttorinvirka tai toinen niistä. Kirkkojärjestys puolestaan (KJ 6:50 ) mahdollistaa seurakuntien yhteisen diakonian viran. Nämä säädökset sulkevat epäsuorasti pois kunnan ja seurakunnan yhteiset virat. Edes seurakuntien kesken ei voi olla muita yhteisiä virkoja kuin edellä mainitut. Nykyäänhän olisi tarvetta esimerkiksi yhteisille talouspäällikön viroille pienissä seurakunnissa, mutta se ei onnistu Kunta ja seurakunta Timo von Boehm: Sähköposti

19 18 Vastaavalla tavalla Laki yhteisistä opettajista (710/1992) tuntee vain eri oppilaitosten yhteisten opettajien viran ja sulkee siten epäsuorasti pois kunnan ja seurakunnan yhteisen viran mahdollisuuden (Laki yhteisistä opettajista 1 1 mom.): Opetusministeriön ja opetushallituksen toimialaan kuuluvilla kouluilla ja muilla opetusta antavilla laitoksilla (oppilaitos) voi olla yhteisiä opettajia siten kuin tässä laissa säädetään. Yhteisiä opettajia voi lisäksi olla muissakin oppilaitoksissa ja muussa opetustoiminnassa sen mukaan kuin asetuksella säädetään. 7.2 Yhteistyösopimukset Yhteistyötä kunnan kanssa toki voidaan tehdä. Siitä säädetään kirkkolaissa (KL 12:2 ) Seurakunta tai seurakuntayhtymä voi tekemänsä sopimuksen perusteella huolehtia myös jostakin kunnalle tai kuntainliitolle kuuluvasta tehtävästä. Jos tehtävää hoitamaan perustetaan seurakunnan tai seurakuntayhtymän johtokunta, voidaan sopia, että kunta tai kuntainliitto saa valita siihen jäseniä, kuitenkin enintään puolet. Kirkkolaki näyttää edellyttävän, että seurakunta voi huolehtia kunnalle kuuluvasta tehtävästä. Mahdollisuudesta, että kunta huolehtisi jostain seurakunnan tehtävästä, ei mainita mitään. (Kirkon sopimusvaltuuskunnan lakimiehen Timo von Boehmin mukaan on kuitenkin mahdollista, että jompikumpi taho perustaa viran ja toinen osallistuu kustannuksiin yhteistyösopimuksen perusteella.) 16 Kuntaliiton ja kirkkohallituksen yhteisessä julkaisussa todetaan, että seurakunta voi myydä seurakunnan palveluksessa olevan henkilön työpanosta kunnalle. Tällöin seurakunta ja kunta tekevät asiasta keskinäisen sopimuksen. Henkilön palkka määräytyy kirkon virka- ja työehtosopimuksen mukaan. Tällaisen sopimuksen mukaan esimerkiksi kanttori voi toimia lukion musiikinopettajana. Tällöin on kunnalle tehtävän työn määrä ja sisältö tarkasti määriteltävä huolimatta siitä, että seurakunnan työntekijä ei seurakunnassa välttämättä ole työaikamääräysten piirissä. On myös huomattava, että tällaisen työntekijän tulee olla myös kelpoinen opettaja. 17 Kunnan mahdollisuuksia ostaa opetuspalveluja seurakunnalta rajoittaa se, että peruskoulun opetusta (1-9 luokat) ei voi ostaa ulkopuolisilta. Rajoituksella on pyritty torjumaan se mahdollisuus, että taloudellisin perustein ostettaisiin opetusta tahoilta, joilla ei kuitenkaan olisi tarjota muodollisesti pätevää palvelua. 18 Niinpä Perusopetuslaissa sanotaan (4 1 mom.): Kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta. Kunta voi järjestää tässä laissa tarkoitetut palvelut itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa taikka hankkimalla ne 7 ja 8 :ssä tarkoitetulta perusopetuksen järjestäjältä. Laki rajaa kunnan yhteistyökumppanit selkeästi muihin kuntiin tai eräisiin perusopetuksen järjestäjiin. Nämä rajataan 7 ja 8 :ssä seuraavasti Valtioneuvosto voi myöntää yksityiselle yhteisölle tai säätiölle luvan tässä laissa tarkoitetun opetuksen järjestämiseen. (7 1 mom.) 16 Timo v. Boehm. Sähköposti Kunta ja seurakunta Markku Holma. Sähköposti

20 Valtio voi järjestää tässä laissa tarkoitettua opetusta. (8 ). 19 Myös kunta voi myydä palveluksessaan olevan henkilön työpanosta seurakunnalle. Kanttorin tehtäviä ajatellen toimintaa rajoittaa se, että kunta voi myydä henkilön työpanosta ainoastaan sellaiseen työhön, jota työtä ko. viranhaltija on omassa virassaan velvollinen tekemään. 19 Jos tämä tulkitaan niin, että opettajan työtä voidaan myydä vain opetukseen, mahdollisuudet sopimuksiin ovat vähäiset. Yhteenvetona voidaan todeta, että tällä hetkellä 1. kunnalla ja seurakunnalla ei voi olla yhteistä virkaa 2. seurakunta voi myydä kanttorinsa työpanosta lukion musiikinopetukseen, mikäli kanttorilla on opettajan kelpoisuus 3. kunta ei voi ostaa seurakunnalta kanttorin työpanosta peruskoulun musiikinopetukseen 4. kunta voi myydä musiikinopettajan työpanosta seurakunnalle vain opetustehtäviin tai muihin sellaisiin tehtäviin, joita viranhaltija on omassa virassaan velvollinen tekemään. Näyttää siis siltä, että työntekijän kannalta mielekkäät yhteistyömahdollisuudet on säädelty ulos mahdollisuuksien rajoista. Edelleen on toki mahdollista menetellä kuten monissa kunnissa ja seurakunnissa on ennenkin tehty: kanttori toimii sivutoimenaan musiikinopettajana koulussa, olipa kelpoisuutta tai ei. Monissa seurakunnissa on myös voitu turvautua soittotaitoisen opettajan taitoihin, kun kanttoria ei ole saatu. Seurakuntaan voidaan perustaa osa-aikainen kanttorinvirka. Sen sijaan aiemmin käytössä ollut sivutoimista kanttorin virkaa ei kirkkojärjestys tunne. Osa-aikaista kanttorin virkaa voidaan kuitenkin tuomiokapitulin luvalla määräaikaisesti hoitaa sivutoimisena (KJ 6:40 2 ja 3 mom.) Kanttorinvirka voidaan painavasta syystä perustaa osa-aikaisena. Tuomiokapituli voi kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston pyynnöstä määräajaksi antaa luvan täyttä työaikaa edellyttävän kanttorinviran hoitamiseen osa-aikaisena tai sivutoimisena taikka osa-aikaisen viran hoitamiseen sivutoimisena. Tuomiokapituli voi kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston pyynnöstä määräajaksi antaa luvan virkaa täytettäessä poiketa viran kelpoisuusvaatimuksista. Viranhaltijan ottaminen hoitamaan tällaista virkaa sekä hänen oikeudellinen asemansa määräytyvät virkasäännön mukaan. Lapuan hiippakunnan aloitteessa tarkoitetulla opettajakanttorilla ei siis ole koulutustaan vastaavaa yhdistelmävirkapaikkaa olemassa. Hänellä on kuitenkin kelpoisuus sekä peruskoulun ja lukion musiikinopettajan tehtävään että muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttävään kanttorin virkaan. Näin ollen hän voi hakeutua jompaankumpaan ja sen jälkeen, mikäli olosuhteet ovat suopeat, sivutoimisesti hoitaa tehtäviä koulussa/seurakunnassa. Tällöin työtilanne varmistuu yleensä vain enintään vuodeksi kerrallaan, eikä olennaista parannusta nykyiseen tule, vaikka kelpoisuudet molempiin tehtäviin olisikin. Tilanne on suunnilleen sama kuin noin 20 vuotta sitten, kun Sibelius- Akatemiassa vielä voitiin suorittaa useampia tutkintoja, siten että sama henkilö saattoi suorittaa sekä kanttori-urkurin että musiikinopettajan tutkinnon. Kirkossamme ja kouluissamme työskentelee edelleen useita henkilöitä, joilla on tällainen kaksoispätevyys. Siitä ei ole tietoa, kuinka monta henkilöä on tavalla tai toisella yhtä aikaa sekä kunnan että seurakunnan palveluksessa. 19 Kunta ja seurakunta