PÄIJÄT-HÄMEEN MAAKUNTAKAAVA SELOSTUKSEN LIITEOSA

Transkriptio

1 PÄIJÄT-HÄMEEN MAAKUNTAKAAVA SELOSTUKSEN LIITEOSA Maakuntahallitus Maakuntavaltuusto Päijät-Hämeen kokonaismaakuntakaava sisältää maakuntakaavakartan, erillisen merkinnät ja määräykset asiakirjan, kaavaselostuksen ja kaavaselostuksen liiteosan.

2

3 SISÄLLYSLUETTELO Sisällysluettelo tarkentuu myöhemmin ALUEKUVAUKSET JA TILASTOT Liitetään valtuuston hyväksyttyä maakuntakaavan. LIITEKARTAT Liite 1 Kaavoitustilanne kunnissa Liite 2 Taajama-alueiden kasvu vuosina Liite 3 Asutusrakenne Liite 4 Väestö ja työpaikat lähivaikutusalueittain Liite 5 Lähivaikutusalueet Päijät-Hämeen maakuntakaavassa Liite 6 Väestö lähivaikutusalueittain vuonna 2002 Liite 7 Väestö lähivaikutusalueittain, prosentuaalinen muutos Liite 8 Mitoitusväestö lähivaikutusalueittain, suhteellinen ja absoluuttinen muutos Liite 9 Mitoitusväkimäärän jakautuminen kuntiin 2020 Liite 10 Viitteellinen asuntojen ja kerrosalan kehitys Liite 11 Maakuntakaavan taajama-alueet suhteessa seutukaavaan Liite 12 Työpaikat lähivaikutusalueittain vuonna 2000 Liite 13 Työpaikkojen suhteellinen muutos lähivaikutusalueittain Liite 14 Työpaikkojen tavoitteellinen muutos absoluuttisesti ja suhteellisesti lähivaikutusalueittain vuosina Liite 15 Rakentaminen vuoden 1990 jälkeen Liite 16 Vapaa-ajan asuinrakennukset Liite 17 Tavoitteellinen keskusverkko (Karttaan tehdään yhteenvetokorjauksista ilmenevät muutokset, teksti korjataan) Liite 18 Tie- ja rataverkko (Karttaan tehdään yhteenvetokorjauksista ilmenevät muutokset) Liite 19 Toiminnallinen rakenne Liite 20 Vesihuolto (Karttaan tehdään yhteenvetokorjauksista ilmenevät muutokset) Liite 21 Maakunnalliset ympäristöarvot (Karttaan tehdään yhteenvetokorjauksista ilmenevät muutokset) Liite 22 Valtakunnalliset suojeluohjelmat (Karttaan ja tekstiin tehdään yhteenvetokorjauksista ilmenevät muutokset) Liite 23 Päijänteen alue & Kuijärvi-Sonnanen Liite 24 Natura 2000 alueiden muutokset vuodesta 1998 vuoteen 2005 Liite 25 Ekologinen verkosto Liite 26 Äänimaisema/Hiljaiset alueet Liite 27 Maakunnallinen kulttuuriympäristö Liite 28 Rakennettu ympäristö ja 1800-lukujen vaihteessa Kuninkaan kartaston mukaan Liite 29 Muinaisjäännökset (Karttaan lisätään yhteenvetokorjauksien mukaisesti vedenalaiset muinaismuistot) Liite 30 Valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö Liite 31 Maisema-arvot (Karttaan tehdään yhteenvetokorjauksista ilmenevät muutokset) Liite 32 Etelä-Suomen asumisen, ympäristön ja liikenteen visio 2030 Liite 33 Lahden kaupunkiseudun rakennemalli 2040 Uusi liitekartta: Vahvistetun seutukaavan pienennös Uusi liitekartta: Heinolan ja Lahden keskustojen kulttuuriympäristöt Uusi liitekartta: Heinolan kansallinen kaupunkipuisto

4 ALUEKUVAUKSET Liitetään tähän valtuuston hyväksyttyä maakuntakaavan. Aluekuvausluettelon alustava rakenne KUNTA ALUEEN NIMI MAAN- KÄYTTÖ- LUOKKA ALUE- TUNNUS ALUE- VARAUKSEN MITOITUS KUVAUS TILASTOT Liitetään tähän valtuuston hyväksyttyä maakuntakaavan. Aluevarausten mitoitustietoja

5 LIITEKARTAT

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17 VIITTEELLINEN ASUNTOJEN JA KERROSALAN KEHITYS LIITE 10 Asuntojen lisäyksessä, k-m2 lisätarpeessa ja yhteensä uutta maa-alaa -sarakkeissa esiintyvät miinusmerkkiset luvut johtuvat lähivaikutusalueen vähenevästä asukasmäärästä, taulukkoa korjataan myöhemmin. ALUE ASUNNOT ASUNNOT ASUN- ASUMIS- ASUMIS- K-M2 LISÄ- K-M2 YHT. UUTTA TOJEN VÄLJYYS VÄLJYYS TARVE MAA-ALAA LISÄYS HA LAHTI ,14 44, ,70 LAHTI, keskusta ,99 44, ,60 Mukkula ,09 44, ,00 Kivimaa-Kiveriö-Joutjärvi ,29 44, ,80 Ahtiala ,23 44, ,60 Kolava-Kujala ,68 46, ,00 Laune ,92 44, ,90 Kärpänen ,87 44, ,50 Jalkaranta ,36 44, ,30 HEINOLA ,53 46, ,30 Heinola, keskusta ,5 44, ,20 Heinola, eteläinen ,59 44, ,70 Heinola kk ,56 45, ,00 Lusi ,32 50, ,20 Myllyoja ,3 46, ,60 Vierumäki ,08 50, ,60 ORIMATTILA ,11 47, ,90 Orimattila, keskusta ,92 44, ,00 Heinämaa ,64 46, ,50 Kuivanto ,5 46, ,00 Luhtikylä ,4 50, ,30 Mallusjärvi ,62 46, ,90 Niinikoski ,06 50, ,50 Pakaa ,94 50, ,20 Pennala ,81 46, ,40 Virenoja ,03 46, ,10 ARTJÄRVI ,1 50, ,70 Artjärvi ,1 50, ,70 ASIKKALA ,45 49, ,00 Vääksy ,16 45, ,50 Asikkala ,12 50, ,70 Iso-Äiniö ,39 50, ,60 Kalkkinen ,67 50, ,70 Kurhila-Hillilä ,96 50, ,30 Urajärvi ,92 50, ,00 Vesivehmaa ,13 50, ,10 Viitaila ,78 50, ,10 HARTOLA ,26 48, ,7 Hartola ,39 45, ,10 Koitti ,28 50, ,50 Pohjola ,84 50, ,90 Vuorenkylä ,46 50, ,20 HOLLOLA ,34 49, ,8 Hollola, kuntakeskus ,2 44, ,50 Heinlammi ,91 50, ,80 Herrala ,23 50, ,00 Kirkonseutu ,05 50, ,50 Kukkila-Kalliola ,07 46, ,40 Sairakkala ,55 50, ,50 Miekkiö ,77 50, ,60 Nostava ,81 50, ,60 Paimela ,51 50, ,70 Pyhäniemi ,11 50, ,10 Tennilä ,43 50, ,10 HÄMEENKOSKI ,25 50, ,90 Hämeenkoski ,25 50, ,90 KÄRKÖLÄ ,78 48, ,1 Järvelä ,2 45, ,60 Kärkölä ,69 50, ,30 Lappila ,41 50, ,30 Marttila ,01 50, ,90 NASTOLA ,91 47, ,5 Nastola, kuntakeskus ,68 45, ,1 Pyhäntaka-Seesta ,88 50, ,80 Ruuhijärvi ,47 50, ,30 Uusikylä ,26 46, ,60 Villähde ,58 45, ,70 PADASJOKI ,36 48, ,9 Padasjoki ,07 45, ,90 Arrakoski ,31 50, ,20 Auttoinen ,5 50, ,90 Maakeski ,59 50, ,30 SYSMÄ ,7 51, ,6 Sysmä ,3 45, ,60 Karilanmaa ,6 50, ,40 Nuoramoinen ,92 50, ,90 Onkiniemi ,68 60, ,30 Särkilahti-Liikola ,85 50, ,40 PÄIJÄT-HÄME ,24 48, ,9 k.a. k.a. Lähde: Kuntien hyväksymät mitoituslaskelmat

18

19

20

21

22

23

24

25 Keskusverkko Päijät-Hämeen keskusverkon rakenne on pitkään säilynyt samanlaisena: Lahti on maakunnallinen keskus ja maakunnassa on eheä kuntakeskusten ja kylien muodostama verkosto. Päijät-Hämeen naapureista kahdella maakunnalla on valtakunnanosakeskuksen tasoinen keskus: Uusimaa ja Pirkanmaa. Päijät-Hämeen keskuksia tarkasteltaessa on käytetty seuraavaa luokittelua: Maakuntakeskus, jolla on seudullinen ja maakunnallinen rooli. Tyypillinen palvelu on esim. hypermarket. Palvelut ovat korkeatasoiset ja monipuoliset, joista mainittakoon hyvät joukkoliikenneja pelastuspalvelut. Monipuolinen alue- tai kuntakeskus. Keskuksessa on ylemmän tason palveluita kuten sosiaali- ja terveyskeskus, hyvät päivittäistavarakaupat, erikoisliikkeitä, iso supermarket, jäähalli jne. Alue- tai kuntakeskus. Keskuksella on selkeä hallinnollinen rooli. Palveluista ja toiminnoista löytyy mm. sosiaali- ja terveyspalvelut, lukio, yläaste, pieni supermarket ja/tai iso valintamyymälä. Lähi- tai kyläkeskus, jolla on paikallistason palveluja: päivittäistavaramyymälä, yläaste, ala-aste, päiväkoti, kirjasto, nuoriso- tai muu kokoontumistila, pankkiautomaatti, kioski. Maaseutukylä. Kylässä on jokin kaupallinen tai julkinen palvelu. Haja-asutuskylä. Voi olla usein loma-asutusaluetta, jolla ei ole varsinaisia palveluja. Tavoitteellinen keskus- ja palveluverkko 2020 Päijät-Hämeen maakuntakaavan tavoitevuoden 2020 mitoitusväkilukuna on käytetty kuntien kanssa sovittua , joka perustuu voimakkaan kasvun vaihtoehtoon. Kunnan lähivaikutusalueiden asuntoalueita palveleville keskuksille on muodostettu keskusluokat tavoitevuodelle Tavoitevuoden luokitus on tehty pyrkien huomioimaan seuraavat tekijät: Maakuntakaavaan merkityt varaukset Tiedossa olevat suuret kehittämishankkeet Odotettavissa olevat toimintojen tai palvelujen vähennykset Väestömuutokset Asumiseen liittyvät muutokset Työpaikkakehitys Tuotantotoiminnan muutokset Liikenneväylien kehittäminen Ostokäyttäytymisen muutostrendin jatkuminen Tavoitteellisessa keskusverkossa vuodelle 2020 on 1 maakuntakeskus: Lahden keskusta; 7 monipuolista alue- tai kuntakeskusta: Vääksyn, Heinolan, Hollolan, Nastolan ja Orimattilan keskustat sekä Laune ja Mukkula; 18 alue- tai kuntakeskusta: Artjärven, Hartolan, Hämeenkosken, Kärkölän, Padasjoen ja Sysmän keskustat sekä Heinolan kirkonkylä, Heinolan Tähtiniemi, Vierumäki, Kukkila-Kalliola, Ahtiala, Jalkaranta, Kiveriö, Karisto, Kärpänen, Renkomäki, Uusikylä ja Villähde; 38 lähi- tai kyläkeskusta; 12 maaseutukylää; 26 haja-asutuskylää. Pääasiassa tavoiteväkiluvun mitoituksesta johtuen vuoden 2020 keskus- ja palveluverkon muutokset nykytilaan verrattuna ovat pienet. Keskusluokka laskee vain kolmessa tapauksessa (4 5). Kahden haja-asutuskylän ennustetaan nousevan ylemmälle tasolle: Paimela luokkaan 5 ja Tapiola luokkaan 4. Länsi-Hollola nousee lähi- tai kyläkeskukseksi. Näiden luokkien nousemisten taustana ovat tiedossa olevat tulevat kehittämispanostukset.

26

27

28

29 Vesihuolto Päijät-Hämeen kuntien vedenhankinta perustuu kokonaan pohjavesivaroihin. Maakunnan pohjavesi on luonnontilaisenakin yleensä sellaisenaan juomavedeksi sopivaa ja merkittävä osa pohjavesialueista on käytössä tai varattuna yhdyskuntien ja teollisuuden käyttöön. Alkuvuonna 2005 Päijät-Hämeen alueelle valmistui vesihuoltosuunnitelma, jossa selvitettiin maakunnan vesihuollon nykytilaa ja esitettiin suunnitelmia ja suositus vesihuollon kehittämiseksi. Vuonna 2002 yleisten vesihuoltolaitosten toimialueella vedenkulutus oli noin m 3 /d. Hyödyntämiskelpoista pohjavettä Päijät-Hämeen alueella muodostuu karkeasti arvioiden m 3 /d, ja suunnitelmassa esitettiinkin mahdollisuuksia ottaa käyttöön lisävedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita. Yhtenä kysymyksenä tiukentuneiden säädösten myötä oli haja-asutusalueen vesihuolto, josta esitetään kartalla maakunnallisesti tärkeimmät kehittämisalueet. Kartalla esitetään myös työryhmän suositus rakennettaviksi vesijohdoiksi. Yleisenä suosituksena työryhmä esittää kuntien välisen yhteistyön kehittämistä ja syventämistä.

30

31 Ympäristörakenne Päijät-Hämeen luonnonmaisema on vaihteleva ja puitteet sille antavat itä-länsisuuntaiset I ja II Salpausselkä sekä maakuntaa pohjois-eteläsuunnassa halkovat Päijänne ja Vesijärvi. Salpausselät kohoavat maisemasta ja jakavat Päijät-Hämeen eteläiseen alavaan viljelyseutuun sekä maastoltaan vaihtelevampaan pohjoisosaan. Eteläosassa laajat savikot ja kalliopaljastumat hallitsevat ympäristöä, mutta paikoin epätasainen pohjamoreeni ja harjumuodostumat rikkovat peltomaisemaa. Järviä maakunnan eteläosassa on vähän. Salpausselkien pohjoispuolelle siirryttäessä maisema muuttuu vaihtelevammaksi ja järvet täyttävät maankamaran epätasaisuuksia. Pohjoispuolella on vähemmän peltoja ja puolestaan enemmän metsiä kuin maakunnan eteläosissa. Maisemassa näkyy myös harjujaksoja, joista tärkeimmät, Pulkkilanharju ja Kelventeen harjusaari erkanevat viuhkamaisesti Vääksyn Aurinkovuoresta. Luontotyypit Luonnonsuojelulain nojalla voidaan rauhoittaa tiettyjä luontotyyppejä, jotka on listattu luonnonsuojelulain 29 :ssä. Luontotyypit ovat ympäristöstään erottuvia maa- tai vesialueita, joilla kullakin on tietynlaiset ja melko yhdenmukaiset ympäristöolot sekä niille luonteenomainen kasvi- ja eläinlajisto. Luontotyypin syntyyn vaikuttavat muun muassa maa- ja kallioperä, vesiolot ja pienilmasto sekä usein myös ihmisen toiminta. Luontotyyppejä suojellaan luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Luonnonsuojelulain luontotyypit: 1) luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt; 2) pähkinäpensaslehdot; 3) tervaleppäkorvet; 4) luonnontilaiset hiekkarannat; 5) merenrantaniityt; 6) puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit; 7) katajakedot; 8) lehdesniityt; sekä 9) avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät.

32

33 Valtakunnalliset suojeluohjelmat Suojeluohjelmilla pyritään turvaamaan suomalaisen luonnon ominais- ja erityispiirteet. Tehostuneen metsätalouden myötä tyypilliset vanhat metsät ovat erityisesti Etelä-Suomessa harvinaistuneet. Ne ovat kuitenkin tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle: Suomen uhanalaisista metsälajeista 31 % elää vanhoissa metsissä. Lehdot ovat Suomen karun, kangasmetsävaltaisen luonnon rehevimpiä ja runsaslajisimpia metsätyyppejä. Suojeluohjelman tavoitteena on suojella ja hoitaa lehtoalueita siten, että niiden biologisesti arvokkaimmat piirteet, kuten vaatelias ja uhanalainen kasvi- ja eläinlajisto sekä edustavat kasviyhdyskunnat, säilyvät. Soiden suojeluohjelmassa ovat mukana kasviston, eliöstön sekä geomorfologisten ja maisemallisten piirteiden vuoksi arvokkaat suot. Suojeltuihin soihin kuuluvat lähes kaikki luonnonsuojelullisesti ja suobiologisesti arvokkaimmat suoalueet, jotka olivat luonnontilassa soidensuojeluohjelmaa laadittaessa vuosina 1979 ja Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ovat näytteitä parhaiten säilyneistä ja tyypillisimmistä maaseudun kulttuurimaisemista. Monet maisema-alueet kuuluvat joko osittain tai kokonaan muihin luonnonsuojeluohjelmiin tai rauhoituspäätöksiin, joten luonnonsuojelun toteuttamisen yhteydessä tulisi huomioida kulttuurimaiseman erityispiirteet näillä alueilla. Rantojen suojeluohjelmalla pyritään säilyttämään arvokasta meri- ja järviluontoa eri puolilla Suomea. Ohjelman perustavoite on säilyttää ohjelman alueet rakentamattomina ja luonnontilaisina. Kansallispuistoilla pyritään säilyttämään Suomen luonnon kansallisesti ja kansainvälisesti arvokkaimmat kohteet. Ne muodostavat luonnonpuistojen kanssa luonnonsuojelun alueverkoston rungon. Kelventeestä, Pulkkilanharjusta ja eräistä muista eteläisen Päijänteen saarista ja luodoista on perustettu kansallispuisto kansainvälisestikin merkittävän järviluonnon turvaamiseksi. Lintuvesien suojeluohjelman tavoitteena on säilyttää suojelukohteet mahdollisimman luonnontilaisina. Pääosa suojelualueista on vesialueita, mutta myös rantoja ja kosteikkoja on mukana rajauksissa. Harjujen suojeluohjelman tavoitteena on ohjelmaan kuuluvien harjualueiden luonteenomaisten geologisten, geomorfologisten ja maisemallisten piirteiden säilyttäminen. Toisin kuin muut suojeluohjelmat harjujen suojeluohjelmaa varten ei muodosteta suojelualueita, vaan koskemattomuus turvataan maaaineslain ja -asetuksen nojalla. Natura 2000 alueet Natura 2000 verkosto turvaa luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä. Lisäksi verkostoon kuuluu lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita. Natura-alueilla ei saa heikentää merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue kuuluu Natura-verkostoon Kansallinen kaupunkipuisto Kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluvan alueen kulttuuri- tai luonnonmaiseman kauneuden, historiallisten ominaispiirteiden tai siihen liittyvien kaupunkikuvallisten, sosiaalisten, virkistyksellisten tai muiden erityisten arvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi voidaan perustaa kansallinen kaupunkipuisto. Maankäyttö- ja rakennuslaki 68

34

35

36

37 Ekologinen verkosto Päijät-Hämeen ekologinen verkosto on vastikään kartoitettu. Maakuntatasolla ekologinen verkosto korostaa maakunnan erityispiirteitä ja omaleimaisuutta. Se koostuu luonnon ydinalueista ja ekologisista käytävistä, jotka edistävät luonnon monimuotoisuutta ja turvaavat alueelliset ja ylimaakunnalliset yhteydet. Luonnon ydinalueet ovat laajahkoja ja rauhallisia maa- ja metsätalousalueilla sijaitsevia monipuolisia elinympäristöjä, joilla ihmisen vaikutus on vähäinen. Alueilla on usein erilaisia suojelualueita. Ekologiset yhteydet muodostuvat vaihtelevan levyisistä metsäkäytävistä tai metsä-peltoketjuista, jotka ylläpitävät ydinalueiden toimintaa. Päijät-Hämeen luonnon ydinalueet ovat luonteeltaan erilaisia. Eteläosan viljelymaisemassa alueita on harvassa, ja Salpausselkien pohjoispuolella ydinalueet ovat puolestaan laajempia. Päijänne jakaa pohjoisosan kahtia: länsipuolelle jäävät Evon-Padasjoen laajat erämaa-alueet ja idässä laajoja alueita on Heinolassa, Hartolassa ja Sysmässä. Yhteydet alueiden välillä muodostavat ydinalueiden verkoston. Asutus ja tiestö ovat katkaisseet yhteyksiä Salpausselkien alueella ja Päijänne sekä Vesijärvi muodostavat esteen liikkumiselle itä-länsi suunnassa. Eläimet eivät mielellään ylitä laajoja vesialueita edes talvella. Ekologisen verkoston viheryhteyden ylläpitäminen ja palauttaminen edistävät maakunnallisen ja valtakunnallisen verkoston toimintaa.

38

39 Äänimaisema Päijät-Hämeessä Vaikka lainsäädännössä melu määritellään ääneksi, joka on terveydelle haitallista tai joka vähentää ympäristön viihtyisyyttä tai haittaa työntekoa, esitetään melusta usein tavanomaisempi määritelmä, jonka mukaan melu on ei-toivottua ja häiritseväksi koettua ääntä. Melun kuuleminen on varsin subjektiivista. Siinä missä toinen ei kuule asuinalueellaan lainkaan melua, voi toinen kokea ohikulkevan liikenteen aiheuttavat äänet häiritsevänä meluna. Eri äänilähteistä kuuluva melu tai ääni koetaan myös eri tavoin. Vaikka äänen taso olisi mitattuna sama, äänilähde vaikuttaa äänen kokemiseen häiritsevänä. Liikenteen ja taajamien ääniä pidetään helposti häiritsevinä, kun taas luonnossa kuultavat luonnonäänet puolestaan koetaan helposti rentouttavina. Äänilähteet voivat tuottaa ääntä myös eri tavoin. Liikenteen ääni valtatiellä on tasaisempaa vuoden- ja vuorokaudenajasta huolimatta, jos sitä vertaa esimerkiksi ampumaratojen aiheuttamiin ääniin, joita kuuluu epäsäännöllisinä aikoina ja usein lyhyemmän aikaa kerrallaan. Ampumaratojen ohella esimerkiksi moottoriurheiluradat ovat epäsäännöllistä melua aiheuttavia erityiskohteita. Äänen etenemiseen vaikuttavat eri seikat. Laajan peltoaukean halkova valtatie tai rautatie kuuluu kauempana kuin keskellä metsää tai laakson pohjalla kulkeva väylä. Päijät-Hämeessä Ensimmäisen Salpausselän eteläpuoliset peltotasangot ja niitä halkovat kulkuväylät ulottavat meluvaikutuksensa kauemmaksi kuin pohjoisosien metsäisillä ja maastoltaan vaihtelevammilla alueilla kulkevat tiet. Myös suuremmat liikennemäärät maakunnan eteläosassa lisäävät liikennemelua. Rautatiemelua kuuluu vilkkaasti liikennöidyltä pääradalta, jolla liikennöivät sekä henkilö- että tavarajunat. Kaksi pienempää rataa, Lahdesta Loviisaan ja Lahdesta Heinolaan, ovat lähinnä teollisuuden kuljetusten käytössä, eikä liikennettä kulje yhtä paljon kuin pääradalla. Äänen etenemiseen vaikuttavat muun muassa maaston pinnanmuodot, kasvillisuus, vesistöjen läheisyys sekä äänilähteen melutaso. Aukeilla alueilla äänet kuuluvat laajemmalle vaimeampinakin, kun metsäisillä alueilla melu on enemmän paikallista. Vesialueille ei ole kartalla määritelty melualueita, mutta ne eivät välttämättä ole hiljaisiakaan alueita. Suuremmilla järvillä (Vesijärvi, Päijänne, Ruotsalainen, Konnivesi) vesiliikenne päästää ääntä, joka kantautuu vesialueilla helposti kauas. Yksittäisen moottoriveneen tai vesiskootterin ääntä voidaan pitää varsinkin loma-asutuksen liepeillä ja suojelualueiden lähettyvillä hyvin häiritsevänä. Päijänteen kansallispuiston aluetta voidaan kuitenkin pitää suhteellisen hiljaisena alueena, kuten myös Evon sekä Kuijärvi-Sonnasen suojelu- ja virkistysalueita. Lisäksi rantojen suojeluohjelmaan kuuluva alue Jääsjärvellä välttyy hyvin melulta. Orimattilan ja Artjärven maaseudulle jää puolestaan maaseudun hiljaisempia alueita, joilla ihmistoiminnan äänet ovat kuitenkin paikoitellen kuultavissa. Taajama-alueilla melulähteitä on paljon ja näistä liikenne on yleisin. Valtioneuvosto on antanut päätöksen melutason ohjearvoista, joita sovelletaan muun muassa maankäytön suunnittelussa. Päiväaikaan häiritsevän melun rajana asumiseen käytettävillä alueilla sekä virkistysalueilla taajamissa ja niiden välittömässä läheisyydessä pidetään 55 desibeliä. Melu aiheuttaa viihtyvyyshaittojen ohella kuulovammoja, stressiä, keskittymisongelmia ja unettomuutta. Lisäksi melu nostaa verenpainetta. Yli 65 desibelin melulla on jo puolestaan selkeitä fysikaalisia vaikutuksia ihmisiin ja jatkuva yli 85 desibelin melu voi synnyttää kuulovaurioita.

40

41 Kulttuuriympäristö Kulttuuriympäristön muodostavat rakennettu ympäristö, kulttuurimaisema ja muinaisjäännökset. Erona luonnonympäristöön kulttuuriympäristössä näkyy ihmisen kädenjälki. Päijät-Hämeessä on toteutettu maakunnallinen inventointi, jonka tuloksena kartalle on rajattu kulttuuriympäristövyöhykkeet ja maakunnallisesti arvokkaat rakennetut ympäristöt. Pohjana on käytetty muun muassa Kuninkaan kartaston aineistoa, muinaisjäännösrekisteriä sekä valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden ja rakennettujen ympäristöjen aluerajauksia. Kulttuuriympäristövyöhykkeen määrittelyssä on lisäksi käytetty väestötietojärjestelmän rakennusosan perustuvia teemakarttoja eri-ikäisen rakennuskannan sijoittumisesta maakunnassa. Inventoinnissa selvitettiin alueen historiaa ja arvioitiin kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita. Kohteet vaihtelevat yksittäisistä rakennuksista laajoihin maisema-alueisiin, ja mukana on ajallisesti hyvinkin erilaisia kohteita Renkomäen esihistoriallisesta asutuksesta 1900-luvun arkkitehtuuriin. Kulttuuriympäristön kehittyminen Ensimmäiset asutuksen merkit Päijät-Hämeen alueelta ajoittuvat Itämeren Ancylus-vaiheen aikaan, hieman yli vuoden taakse. Vaikka asutuksen merkkejä löytyy niin kampakeraamiselta ajalta ( ekr.) kuin pronssikaudeltakin (noin ekr.), asutus vakiintui vasta rautakaudella (noin 500 ekr jkr.). Omaksi kulttuurialueekseen Päijät-Häme muotoutui rautakauden lopulla, jolloin rakennettiin koko Etelä-Hämettä suojaava linnavuorijärjestelmä. Siirtyminen peltoviljelyyn mahdollisti kiinteän asutuksen leviämisen rautakauden päättyessä. Asutus syntyi viljaville alueille Hollolaan ja Sysmään, joista se edelleen levisi muualle maakuntaan. Asutus myös tiheni keskiajan kuluessa, ja 1500-luvulle mennessä oli suurin osa Päijät-Hämeen nykyisistä kylistä syntynyt. Samalla koko maakunnan alueelle oli vakiintunut kiinteä, mutta harva maanviljelijäasutus. Keskiajalta on peräisin myös maakunnan vanhin rakennus, 1400-luvulla rakennettu Hollolan harmaakivikirkko. Kartanoilla on ollut oma vaikutuksensa kulttuurimaiseman muodostumiseen. Sysmässä, Hartolassa ja Nastolassa on säilynyt edustavia kartanomiljöitä, jotka ovat vaikuttaneet ympäröivään kulttuurimaisemaan. Myös suurtilat ovat vaikuttaneet merkittävästi kulttuuriympäristön muotoutumiseen. Esimerkiksi maatalousvaltaista Hollolaa hallitsevat useissa kylissä suurten tilakeskusten vaikutuksesta muotoutuneet laajat ja avoimet viljelymaisemat. Teollinen tuotanto alkoi Päijät-Hämeessä 1700-luvun puolivälissä, kun pitäjiin perustettiin kotitarvesahoja. Höyrysahoja perustettiin puolestaan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun aikana. Päijät- Hämeen merkittävimpiin teollisuuslaitoksiin lukeutui kapteeni C.L von Essenin vuonna 1857 perustama Kosken (Hämeenkosken) verkatehdas. Muita keskeisiä teollisuuslaitoksia Päijät-Hämeessä olivat muun muassa väki- ja virvoitusjuomatehtaat sekä panimot ja myllyt. Hyvän sijainnin ja liikenneyhteydet omaava Lahti houkutteli teollisuutta 1800-luvulta lähtien. Merkittäväksi teollisuusalueeksi muotoutui Vesijärven ympäristö, jonka lisäksi nykyisen Sopenkorven alueelle muodostui eri-ikäisten punatiilisten teollisuusrakennusten alue. Liikenneyhteydet paranivat edelleen Vääksyn ja Kalkkisten kanavien valmistuttua 1870-luvulla luvun alkuvuosikymmeninä Päijät-Hämeeseen rakennettiin useita kesähuviloita ja kesäkeskuksiksi valikoituivat Vääksy ja Pulkkilanharju. Vuosisadan alussa rakennettiin myös useita sairaaloita, muun muassa Lahteen ja Nastolaan luvun vaiheisiin kuului myös siirtolaisten asuttaminen. Sotien päätyttyä Päijät-Hämeessä oli noin siirtolaista, joille järjestettiin asutustiloja eri puolilta maakuntaa. Sotien jälkeen alkanut jälleenrakennus näkyy selvimmin Lahdessa.

42 1940- ja 1950-luvun lopulla elettiin Lahdessa aktiivisen rakentamisen aikaa ja ajanjaksolla tuotettiin myös korkeatasoista arkkitehtuuria, kuten kerrostaloalue Hakatornit Fellmannin pellolla. Maakunnallisesti arvokkaat rakennetut ympäristöt Artjärvi Kinttulan kartano Ratulan ja Hietanan kylien kulttuurimaisema Ratulan kartano Suurikylän kulttuurimaisema Villikkalan kylän kulttuurimaisema Vuorenmäen kasarmialue Asikkala Anianpelto Asikkalan kirkonkylän kulttuurimaisema Kalkkisen kylän kulttuurimaisema Kalkkisten koski ja kanava Kurhilan, Hillilän ja Syrjäntaustan kylien kulttuurimaisema Myllykselän kylän kulttuurimaisema Pulkkilanharjun kulttuurimaisema Salonsaaren kulttuurimaisema Särkijärven kylän kulttuurimaisema Urajärven kartano Urajärven kylän kulttuurimaisema Vesivehmaan kylän kulttuurimaisema Viitailan kulttuurimaisema Vähimaan kylän kulttuurimaisema Vähä-Äiniön ja Pätiälän kylien kulttuurimaisema Vääksyn kanava ympäristöineen Hartola Hangastaipaleen Mikkolan talo ja kyläkauppa Hotilankosken kulttuurimaisema Kalhon entinen ratsutila (Taurala) ja kulttuuriympäristö Kirkonkylä ja ympäröivä kulttuurimaisema Pohjolan kartano ja kulttuurimaisema Ruskealan ja Kirkkolan kylien kulttuurimaisema Vuorenkylän pohjoisosan kulttuurimaisema Heinola Asemanseutu Harjupuisto Heinolan kirkko, pappila ja hautausmaa Heinolan kirkonkylän kulttuuriympäristö Heinolan reumasairaala Heponiemi Hujansalon kylän kulttuurimaisema Högforsin valimon teollisuusympäristö Jyrängönkosken kulttuuriympäristö Maaherranpuiston ja Rantapuiston kulttuuriympäristö Nynäsin kartano Paason kylän kulttuurimaisema Sahanniemen asuinalue Sulkavan mylly Suomen urheiluopisto Tuusjärven kylän kulttuuriympäristö Veljeskylän omakotitaloalue Hollola Hankaan kylän kulttuurimaisema Hatsinan kylän kulttuurimaisema Herralan tiilitehtaan ja aseman seutu Hollolan kirkonkylän kulttuurimaisema Isosaaren huvilayhdyskunta Kalliolan kulttuurimaisema Kastarin ja Toivolan kylien kulttuurimaisema Korpikylän ja Vaavialan kylien kulttuurimaisema Kutajoen kulttuurimaisema Laitialan kartano Okeroisten kulttuurimaisema Paimelan kulttuurimaisema Pyhäniemen kylän ja kartanon kulttuuriympäristö Tennilän ja Voistion kulttuurimaisema Uskilan kylän kulttuurimaisema Vesalan, Nokkolan, Untilan ja Utulan kulttuurimaisema Hämeenkoski Etolan kylän kulttuurimaisema Hankalankosken pellavaloukku Hyrkkälän ja Putulan kylien kulttuurimaisema

43 Kirkonkylän kulttuuriympäristö Kurjalan kartano ja Käikälän kylän kulttuurimaisema Leinelän, Hyväneulan ja Töykkylän kylien kulttuurimaisema Kärkölä Hongiston kulttuurimaisema Järvelän asemanseutu, Sahanmäki, vanha maantie ja koulukeskus Kärkölän kirkonkylä ja ympäröivä kulttuurimaisema Lapinnummen kulttuurimaisema Marttilan kylä Radanrakentajien kalmisto Tienmutkan (Uusikylä) kulttuurimaisema Valkjärven kulttuuriympäristö Öljymäki, Koulunmäki, Myllymäki ja Vellinginmäki Lahti Ahtialan rautatieasema Aleksanterinkadun asuin- ja liikerakennukset Anttilanmäen pientaloalue Asko Oy:n ja Upo Oy:n teollisuusalue Enonsaaren huvila-asutus Entinen Mallasjuoman tehdas Etelä-Paavola Fellmanin pellon kulttuuriympäristö - Koulukeskus ja Hakatornit Harjukadun länsiosan pientaloalue ja Ortodoksinen kirkko Hennalan kasarmialue Kansanopiston ja sairaalan alue Kariniemen asuinalue Kaupungintalo ympäristöineen Kerinkallion pientaloalue Koiskalan kartanon kulttuuriympäristö Lahden kulttuurikeskus Lahden rautatieasema Launeen pientaloalue, pumppuasema ja vaivaistalo Liipolan lähiö Mariankadun akseli ja kauppatorin ympäristö Mukkulan asuinalue Myllysaari Mytäjäisen pientaloalue Okeroisten kylän kulttuurimaisema Paasikiven aukio Pajurinteen (Jalkarannan) huvilaasutus Pyhättömän länsiosan asuinalue Radiomäki Rautatien varikkoalue Riihelän pientaloalue Käpykylä Ruolan asuinalue Salpausselän urheilukeskus Sopenkorven teollisuus- ja pientaloalue Tapanilan pientaloalue Tornator Oy:n Lahden rullatehdas Vesijärven sataman ympäristö Västeråsin asuinalue Ämmälän kyläkeskuksen kulttuuriympäristö Nastola Erstan kartano Immilänjoen ja Immilän Myllymäen kulttuurimaisema Järvisen kyläkulman kulttuuriympäristö Kalkkolan linnavuoren kulttuuriympäristö Kirkonseudun kulttuurimaisema Kumian mylly Niinirinteen lähiö Orrilanmäen kulttuurimaisema Pensuon asutustila-alue Radanvarren kiviaita Ruuhijärven kylän kulttuuriympäristö Salpausselän parantola-alue Seestan kartano Tapiolan tila ja viljelymaisema Toivonojan kartano Uudenkylän entinen vaivaiskoti Uudenkylän kulttuurimaisema Orimattila Heinämaan kylän kulttuurimaisema Kaitalan kylän kulttuurimaisema Karkkulan kylän kulttuurimaisema Keiturin kylän kulttuurimaisema Kirkonkylä Kokki-Hennan kulttuurimaisema Koskusten kylän kulttuurimaisema Kuivannon kylän kulttuurimaisema

44 Käkelä Luhtikylän ja Tuorakan kylien kulttuurimaisema Mallusjoen kylän kulttuurimaisema Mallusnimen kartanon kulttuurimaisema Niemenkylän kulttuurimaisema Niinikosken kylän kulttuurimaisema Ruhan kartano Terriniemen kartano Tönnön koskimiljöö ja Porvoonjokilaakson kulttuurimaisema Viljaniemen kylän kulttuurimaisema Virenojan kulttuurimaisema Vähä-Hennan kulttuurimaisema Padasjoki Ansion kartano Arrakosken teollisuusyhdyskunnan kulttuuriympäristö Auttoisten kylän kulttuuriympäristö Kasiniemen kulttuuriympäristö Kaukelan kylän kulttuurimaisema Kirkonkylän kulttuuriympäristö Maakesken kulttuurimaisema Mainiemen kulttuurimaisema Mainiemen sahan kulttuuriympäristö Nyystölän kulttuurimaisema Palsan saha ja mylly Toritun kylän kulttuurimaisema Vesijaon kylän kulttuurimaisema Virmailansaaren kulttuurimaisema Sysmä Hovilan kartano ja kulttuurimaisema Karilanmaan kulttuurimaisema Liikolan kulttuurimaisema Majutveden pohjoisosan kulttuuriympäristö - Suurikylä, Kirkonkylä, Otamo Nikkaroisten kulttuurimaisema Nuoramoisten kulttuurimaisema Otamon kylän kulttuurimaisema Rannan kartano ja kulttuurimaisema Rapalan kartano ja kulttuurimaisema Ravioskorven karjalaisasutus Suopellon huvila-asutus Särkilahden kulttuurimaisema Tainionvirran ja Virtaankosken kulttuurimaisema Valittulan kylän kulttuurimaisema Rakennuslailla suojellut kohteet (lähde: Museovirasto) Artjärvi Reservikomppanian upseerirakennus Heinola Suomen urheiluopisto Hämeenkoski Hankalan pellavaloukku Nastola Erstan kartano Seestan kartano Asetuksella valtion omistamien rakennusten suojelusta suojellut kohteet (lähde: Museovirasto) Asikkala Urajärven kartanomuseo Heinola Heinolan seminaari (nykyinen Opetusalan koulutuskeskus) Nastola Nastolan parantola

45 Kirkkolailla suojellut kirkot (lähde: Museovirasto) Artjärvi Artjärven kirkko Asikkala Asikkalan kirkko Hartola Hartolan kirkko Heinola Heinolan kaupunkiseurakunnan kirkko Heinolan maaseurakunnan kirkko Hollola Hollolan kirkko Hämeenkoski Hämeenkosken kirkko Kärkölä Kärkölän kirkko Nastola Nastolan kirkko Orimattila Orimattilan kirkko Sysmä Sysmän kirkko

46

47 Rakennettu ympäristö ja 1800-lukujen vaihteessa Kuninkaan kartaston mukaan Ruotsin kuningas laittoi alulle Suomen alueen sotilaallisen kartoituksen vuonna 1776 ja tuloksena oli vuonna 1805 valmistunut Kuninkaan kartasto, joka Päijät-Hämeen osalta käsittää kaikki muut maakunnan alueet, paitsi Padasjoen pohjoisosat. Karttoihin merkittiin sotilaallisesti tärkeät kohteet ja jokaiselle lehdelle laadittiin myös kirjallinen kuvaus. Kuninkaan kartaston paikkatietoaineiston tuottamisessa on Maakunnallisesti arvokkaat rakennetut ympäristöt projektissa (?) käytetty lähteenä Saulo Kepsun ja Timo Alasen toimittamaa teosta Kuninkaan kartasto Suomessa (Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 505. Helsinki 1989). Kuninkaan kartasto digitoitiin silmämääräisesti vertaamalla Kuninkaan kartastoa ja nykytilannetta kuvaavaa rasterimuotoista peruskarttaa. Maaston ominaisuudet, kuten vesistöt, tiet, rakennetut paikat, pellot ja niityt esitettiin kartalla hyvinkin tarkasti. Asutus luokiteltiin ja kartalle merkittiin erikseen yksinäistalot, torpat, kyläasutus, kestikievarit, kartanot sekä virkatalot, joihin kuuluivat myös pappilat. Liitekartalle asutusta ei kuitenkaan ole jaettu eri luokkiin, vaan kartan symbolit kuvaavat asutuksen levinneisyyttä maakunnassa 1700-luvun lopulla sekä asutuksen sijoittumisperiaatteita perinteisen maanviljelyn kaudella. Ihmistoiminnan muitakin merkkejä kirjattiin kartoille ja esimerkiksi nykyajan tiet seurailevat joissakin määrin ja 1800-luvun taitteen teitä, etenkin Salpausselillä. Lisäksi merkittiin myllyjen, sahojen ja siltojen sijainti sekä teiden varsilla olevat virstanpylväät. Karttatulkintaa on käytetty hyväksi määriteltäessä Päijät-Hämeen kulttuuriympäristövyöhykkeitä ja tarkennettaessa maisemamaakuntajakoa, joka esitetään erillisellä liitekartalla.

48

49 Muinaisjäännökset Päijät-Hämeestä on löytynyt noin 550 muinaisjäännöstä, joista osa on voitu ajoittaa historian eri kausille. Kohteet, joissa on havaittu eri historian ajan toimia, on ajoitettu moniperiodisiksi. Päijät- Hämeessä on myös kolme maakuntakaavaan merkittyä muinaismuistoaluetta, joissa kussakin sijaitsee muinaislinna. Kaksi näistä on Hollolassa ja yksi Hämeenkoskella. Muinaisjäännöksiä on löytynyt sekä esihistorialliselta (ennen v ) että historialliselta ajalta. Esihistoriallisen ajan muinaisjäännökset ajoittuvat kivi- (n ekr. n ekr.), pronssi- (n ekr n. 500 ekr.) ja rautakausille (n. 500 ekr. 1200/1300 jkr). Muinaisjäännöstyypit ja alatyypit: Asuinpaikat asumuspainanteet, talonpohjat, torpat Hautapaikat hautaröykkiöt, kesähaudat, lapinrauniot, polttokenttäkalmistot, ruumiskalmistot Kirkkorakenteet: kirkonpaikat Kivirakenteet: kellarit, kiukaat, kiviaidat, kivimuurit, latomukset, rajamerkit, röykkiöt, Kulkuväylät sillat Kultti- ja tarinapaikat kuppikivet, lähteet, tarinapaikat Löytöpaikat kätköt Maarakenteet painanteet, vallit Puolustusvarustukset kivivarustukset, linnavuoret, muinaislinnat Raaka-aineen hankintapaikat louhokset Taide, muistomerkit hakkaukset, kalliomaalaukset, muistomerkit Työ- ja valmistuspaikat hiilimiilut, kaskiröykkiöt, keittokuopat, pyyntikuopat, tervahaudat, viljelyröykkiöt

50

51 Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt Ympäristöministeriö ja museovirasto ovat kartoittaneet rakennustaiteelliselta, historialliselta ja ympäristölliseltä kannalta arvokkaat rakennetut kokonaisuudet, jotka muodostavat kulttuuriperinnön perustan valtakunnan tasolla. Artjärvi Suurikylän-Vuorenmäen kulttuurimaisema Kinttulan kartano ja kulttuurimaisema Ratulan-Hietanan kulttuurimaisema Asikkala Asikkalan kirkonkylän ja Pulkkilan kulttuurimaisema Vähä-Äiniön kylä ja kulttuurimaisema Kalkkisten kylä ja Kymenvirran kulttuurimaisema Vääksyn kanava ympäristöineen ja Anianpellon markkinapaikka Vesivehmaan kylä ja kulttuurimaisema Urajärven kulttuurimaisema Hartola Tainionvirran kulttuurimaisema Ruskealan ja Kirkkolan kylien kulttuurimaisema Heinola Maaherranpuisto ja seminaarialue Heinolan kirkko, tapuli ja entinen pappila Harjupuisto Jyrängön kulttuurimaisema Kirkonseudun kulttuurimaisema (entisen maalaiskunnan alueella) Nynäsin kartano ja puisto Vierumäen urheiluopisto ympäristöineen Hollola Hollolan kirkonkylän kulttuurimaisema Laitialan kartano ja kulttuurimaisema Voistion ja Tennilän kulttuurimaisema Hämeenkoski Kirkonkylän ja Teuronjoen kulttuurimaisema Kurjalan kartano ja kulttuurimaisema Kärkölä Kärkölän kirkonkylä ja ympäröivä kulttuurimaisema Uusikylän kulttuurimaisema Järvelän rautatieasema Lahti Lahden ydinkeskusta Lahden urheilukeskus, Salpausselkä Vesijärven sataman ympäristö Anttilanmäen esikaupunkialue Hennalan kasarmialue Tapanilan puutaloalue Mukkulan kartanomiljöö Nastola Kirkonkylän kulttuurimaisema Erstan kartano ja puisto Seestan kartano ja kulttuurimaisema Toivonojan kartano ja kulttuurimaisema Orimattila Orimattilan kirkonmäki Porvoonjokilaakson kulttuurimaisema Mallusjärven-Porvoonjoen kulttuurimaisema Heinämaan kylä ja kulttuurimaisema Padasjoki Padasjoen kirkonkylä Saksalan kartano ja kulttuurimaisema Mainiemen sahan ympäristö Arrakosken kulttuurimaisema Auttoisten kylä ja kulttuurimaisema Vesijaon kylä ja kulttuurimaisema Maakesken kylä ja kulttuurimaisema Sysmä Sysmän kirkonseutu Otamon kylän kulttuurimaisema Rapalan kartano ja kulttuurimaisema Tainionvirran ja Virtaankosken kulttuurimaisema Nuoramoisten kulttuurimaisema Suopellon huvila-asutus

52

53 Päijät-Hämeen maisematyypit Päijät-Hämeen maisemat on jaettu 13:een erilaiseen kokonaisuuteen Päijät-Hämeen maisemaselvitys projektissa. Ensimmäisen Salpausselän eteläpuolelle on muodostunut pääosin alavaa viljelyseutua. Porvoonjoen viljelyseudulle ovat tyypillisiä tasaiset tai loivasti kumpuilevat viljelymaat sekä niiltä kohoavat metsäiset moreeni- ja kalliomäet. Porvoonjoen alkupää, Luhdanjoki, on kuitenkin luonteeltaan erilainen kulkiessaan kallioperän murroslaaksossa. Maisema-alueelle tuovat oman merkityksensä myös kivikautiset asuinpaikat, jotka ovat tähän mennessä löytyneistä Suomen vanhimpia asuinpaikkoja. Porvoonjokilaaksosta poiketen Artjärven viljelyseudulla järvien osuus pintaalasta on suuri. Vaihtelevassa maisemassa vuorottelevat järvet, viljelyalueet sekä metsäiset selänteet. Avara viljelymaisema jatkuu Teuronjoen peltotasangolla, jossa asutus on sijoittunut päätiestön ja rautatien varteen. Hämeenkosken korpiylänkö jatkaa Janakkalan korpiylänköä. Alue on harvaan asuttua metsäistä moreeni- ja harjuselännettä. Ensimmäinen Salpausselkä muodostaa voimakkaan rajan Rannikko-Suomen ja Järvi-Suomen välille. Alueeseen kuuluu vaihtelevan levyinen reunamuodostuma ja sen eteläpuoliset hienojakoisemmat lievealueet. Taajamat ovat sijoittuneet nauhamaisesti pitkin Salpausselkää. Salpausselkien väliin jäävä Vesijärven laakso muodostuu järvialtaan tasaisista ja alavista peltomaisemista sekä niitä reunustavista selänteistä. Hollolan Pyhäniemen, kirkonseudun ja Sairakkalan alueelle on muodostunut arvokas kulttuurivyöhyke. Vesijärven laakson ohella Nastolan järviseutu jää reunamuodostumien väliin. Vesijärven itäpuolella oleva alue on maisematekijöiltään hyvin vaihtelevaa: mäkiset viljelyalueet, vesistöt sekä kallioselänteet vuorottelevat maisemassa. Nastolan itäosissa maiseman pohjois-eteläsuuntaisuus on huomattavaa. Toisen Salpausselän alue ei ole yhtä tiiviisti asutettu kuin Ensimmäinen Salpausselkä ja kumpuilevia viljelymaisemia avautuu esimerkiksi Vesivehmaalta, Kurhilasta ja Hillilästä. Länsi-Padasjoen metsäylänkö on osa Evon metsäylänköä, joka muodostuu erämaisesta metsäalueesta. Asutusta ei juuri ole, ja maisemaa jaksottavatkin metsäiset moreeniharjanteet sekä kosteat notkelmat. Vesijaon ja Auttoisten kautta kulkevan harjun viljelyvyöhykkeet on raivattu pelloiksi, ja harjujakson lähistöltä löytyvät myös alueen suurimmat järvet. Asutusta ja peltoja näkyy maisemassa Etelä-Päijänteen viljelyseudulla. Aluetta rytmittävät kumpuilevat viljelymaisemat, metsäselänteet sekä Päijänteen vesistömaisemat. Vesistöt luonnehtivat myös Heinolan järviseutua. Moreeniselänteitä peittävät vesistöjen välissä vuorottelevat metsät. Alueen järvet ovat houkutelleet pääasiassa loma-asutusta, jota on jonkin verran myös Padasjoen ja Sysmän pohjoisosissa, Päijänteen vuorimaa-alueella. Harvaan asutut moreeni- ja kallioselänteet ovat tyypillisiä. Sysmän Hartolan viljelyseudulla maisemassa yhdistyvät metsäiset harjanteet, viljelymaisemat ja vesistöt. Tiestö seurailee viljelymaisemien laitoja. Perinnemaisemat Perinnemaisemat ovat perinteisten maankäyttötapojen synnyttämiä maisematyyppejä. Yleisimpiä ja tyypillisimpiä hämäläisiä perinnemaisemia ovat katajaiset kedot, niityt, hakamaat sekä metsälaitumet. Päijät-Hämeessä perinnemaisemien inventointi aloitettiin vuonna Vuoden 1992 alussa käynnistettiin valtakunnallinen perinnemaisemien kartoitus- ja hoitoprojekti perinnemaisemien säilyttämiseksi. Inventointia uusittiin ja täydennettiin vuonna 1996, osin Maakunnasta löydettiin 101 arvokasta perinnemaisemakohdetta, joista kartalla on esitetty valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat. Inventoinnin tuloksena kartoitettiin myös paikallisesti arvokkaat perinnemaisemat.

54 Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Asikkala Kurhila Pulkkila Hollola Kastari Hatsina Kutajoki Orimattila Porvoonjokilaakso Padasjoki Auttoinen ja Vesijako Sysmä Nuoramoinen Päijätsalo Maakunnalliset maisema-alueet Artjärvi Artjärven kulttuurimaisema Asikkala Asikkalan kirkonkylän kulttuurimaisema Kalkkisten kulttuurimaisema Kalkkistenkoski ja kanava Kopsuon maisema-alue Kurhila-Hillilän kulttuurimaisema Kymenvirran maisema-alue Pulkkilanharjun kulttuurimaisema Pätiälän kulttuurimaisema Salonsaaren kulttuurimaisema Särkisyrjän maisema-alue Urajärven kulttuurimaisema Vesivehmaan kulttuurimaisema Viitailan kulttuurimaisema Vähä-Äiniön kulttuurimaisema Hartola Hotilankosken kulttuurimaisema Kalhon kylän kulttuurimaisema Kissanmäki-Huiskanharjun maisemaalue Pohjolan kulttuurimaisema Rusilan kulttuurimaisema-alue Ruskealan ja Kirkkolan kulttuurimaisema-alue Heinola Hujansalon kulttuurimaisema Korkeen kylän kulttuurimaisema Hollola Kirkonkylän kulttuurimaisema Kukkila-Kalliolan kulttuurimaisema Laitialan kulttuurimaisema Luhdanpohjan maisema-alue Paimelan kulttuurimaisema Porvoonjoen kulttuurimaisema Pyhäniemen Kutajoen kulttuurimaisema Sairakkalan kulttuurimaisema Vesalan-Korpikylän kulttuurimaisema Voistion kulttuurimaisema Hämeenkoski Etolan kulttuurimaisema Harjunpäällyksen maisema-alue Huljalan ja Kuuselan kulttuurimaisema Hyväneulan kulttuurimaisema Kirkonkylän Teurojoen kulttuurimaisema Kurjalan kulttuurimaisema Sarajiston kulttuurimaisema Takapellonsuppien maisema-alue Kärkölä Hongiston kulttuurimaisema Ison-Sattialan kulttuurimaisema Kokki-Hennan maisema-alue Korkeen maisema-alue Kärkölän kirkonkylän kulttuurimaisema Lapinnummen peltoalue Teurojoen peltoalue Toivomäen kulttuurimaisema Uusikylän kulttuurimaisema Valkjärven pellot Lahti Koiskalan kulttuurimaisema Okeroisten kulttuurimaisema Porvoonjoen kulttuurimaisema Nastola

55 Arrajoen kulttuurimaisema Harjumäen kulttuurimaisema Immilän kulttuurimaisema Kankaan kulttuurimaisema Ruuhijärven kylän kulttuurimaisema Seestan kulttuurimaisema Tapiolan ja Pansuon alue Toivonojan kulttuurimaisema Uudenkylän kulttuurimaisema Orimattila Heinämaan kulttuurimaisema Keiturin kylän kulttuurimaisema Kuivannon kulttuurimaisema Luhtikylän kulttuurimaisema Mallusjärven-Porvoonjokilaakson kulttuurimaisema Niinikosken kulttuurimaisema Pakaan kulttuurimaisema Pennalan kulttuurimaisema Viljaniemen kulttuurimaisema Virenojan kulttuurimaisema Vähä-Hennan maisema-alue Padasjoki Auttoisten ja Vesijaon kulttuurimaisema Hinttolansaari Isoharjun maisema-alue Kartanon peltoalue Kasiniemen maisema-alue Maakesken kulttuurimaisema Mainiemen kulttuurimaisema Nyystölän kulttuurimaisema Pallitta-Tyllänmäen maisema-alue Petäjäsaari Pitkäniemi Ratianharju Saksalan kulttuurimaisema Toritunharjun maisema-alue Virmaila-Salo Virmailansaaren sisääntulomaisema Sysmä Hovilan kartano ja kulttuurimaisema Karilanmaan kulttuurimaisema Leenharjun eteläosan maisema-alue Liikolan kylämaisema Nikkaroisten maisema-alue Nuoramoisten kulttuurimaisema Otamon kylän kulttuurimaisema Päijätsalon maisema-alue Rannan kulttuurimaisema Rapalan kulttuurimaisema Salonniemen ja Kotiniemen maisemaalue Suopellon huvila-asutuksen alue Valittulan kylän maisema-alue Virtaankosken kulttuurimaisema

56

57

58