Tuettu asuminen A-klinikkasäätiöllä

Transkriptio

1 Markku Manninen, Päivi Sippu & Tanja Tuori Tuettu asuminen A-klinikkasäätiöllä Tuetun asumisen projekti A-klinikkasäätiön monistesarja nro 52 A-klinikkasäätiö 2005 ISSN (moniste) ISSN (verkkojulkaisu) ISBN (moniste) ISBN (pdf)

2 SISÄLLYS OSA I 1. JOHDANTO 4 2. ASUNNOTTOMUUS JA PÄIHDEHUOLLON ASIAKKAT Päihdeongelma ja riippuvuus Asunnottomuus Asunnottomuus ja päihdehuollon asiakkaat 7 3. A-KLINIKKASÄÄTIÖN TUETUN ASUMISEN PALVELUT A-klinikkasäätiön tuetun asumisen palveluiden yleiskuvaus Palvelun rakenne: asumispalveluiden toteuttamistapojen yleiset kuvaukset 9 4. TUETUN ASUMISEN VALTAKUNNALLINEN HANKE Hankkeen tausta, perustelut ja tavoitteet Hankeorganisaatio Hankkeen toteutusprosessi ja tutkimusaineiston kerääminen Tutkimustuloksia Asukkaat asumispalveluissa Tukiasumistyön sisältö, toteutus ja resurssit Malli tukiasumisen toteutustavasta A-klinikkasäätiön Espoon yksikössä Malli tukiasumisen toteutustavasta A-klinikkasäätiön Salon yksikössä ARVIOINTIA VALTAKUNNALLISESTA NÄKÖKULMASTA Asumispalveluiden kohdentuminen ja toimivuus Aina ei suju Miten luoda onnistumisen edellytyksiä 27 OSA II 6. A-KLINIKKASÄÄTIÖN TUETUN ASUMISEN PROJEKTI: ANJALANKOSKEN PAIKALLINEN HANKE Anjalankosken A-klinikan tuetun asumisen projektin taustaa PROJEKTIN KOHDERYHMÄT JA VERKOSTOITUMINEN ANJALANKOSKELLA Seurantaryhmät ja työntekijäverkostot TUKIASUKKAAT Tukiasukkaan palveluverkosto 30 2

3 9. TUETUN ASUMISEN PROJEKTIN TOTEUTUMINEN JA TYÖMENETELMÄT Apuun-Anne -ideaalimalli Työvälineitä ja -menetelmiä Retket ja yhteisökokoukset Yksilöllinen kuntoutumissuunnitelma ja verkosto Tuetun asumisen opas Kompassi kotia kohti Asumispalvelut Anjalankoskella -koulutuspäivä A-klinikan kuntosaliprojekti ANJALANKOSKEN A-KLINIKAN TUETUN ASUMISEN MALLI Teoriamallin soveltaminen käytäntöön TOIVON DYNAMIIKKA TOIVO TUKIASUKKAAN KUNTOUTUMISESSA Koulutuspäivä tukiasukkaille Lappeenrannassa POHDINTAA Ongelmat ja kehitystarpeet Onnistumiset YHTEENVETO 49 LÄHTEET 50 LIITTEET Liite 1: Valtakunnallinen kysely tuetun asumisen piirissä työskenteleville (ensimmäinen kysely) Liite 2: Valtakunnallinen asukaskysely (ensimmäinen kysely) Liite 3: Valtakunnallinen kysely tuetun asumisen piirissä työskenteleville (toinen kysely) Liite 4: Valtakunnallinen asukaskysely (toinen kysely) Liite 5: Anjalankosken A-klinikan ideaalimalli Liite 6: Anjalankosken A-klinikan tukiasukaskysely Liite 7: Anjalankosken A-klinikan tukiasukkaiden kuntoutumissuunnitelma Liite 8: Anjalankosken A-klinikan tukiasukkaiden kuntoutumissuunnitelman arviointi 3

4 1. JOHDANTO A-klinikkasäätiön tuetun asumisen hanke käynnistyi Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamana vuonna Hanke muodostui kahdesta samanaikaisesti toteutetusta osiosta: 1) tuetun asumisen valtakunnallisesta hankkeesta, jossa kartoitettiin tuetun asumisen palveluita A-klinikkasäätiön toimiyksiköissä ja 2) Anjalankosken paikallisesta hankkeesta, jossa toteutettiin asumispalveluiden järjestämistä ja palveluketjun muodostamista Anjalankosken alueella. Tässä hankkeen loppuraportissa esitellään hankkeen tuotoksia sekä valtakunnallisen osuuden näkökulmasta että Anjalankosken paikallisen hankkeen näkökulmasta, tarkastellaan päihdeongelmaa ja siihen kytkeytyvää asunnottomuutta sekä A-klinikkasäätiön tuetun asumisen palveluja asukkaiden ja palvelun tuottajan näkökulmasta. Lisäksi esitellään yksityiskohtaisemmin A-klinikkasäätiön kahden eri yksikön, Espoon A-klinikan ja Salon A-klinikan, asumispalveluita. Lopuksi arvioidaan A-klinikkasäätiön asumispalveluiden toimivuutta ja asumisen onnistumisen edellytyksiä tuetun asumisen palvelujärjestelmän piirissä. 2. ASUNNOTTOMUUS JA PÄIHDEHUOLLON ASIAKKAAT 2.1. Päihdeongelma ja riippuvuus Stakes suorittaa päihdetapauslaskennan joka neljäs vuosi. Päihdetapauslaskenta tehdään laskemalla kaikki asiakkaat, jotka yhden vuorokauden aikana ovat käyttäneet jotain sosiaali- tai terveydenhuollon palvelua päihteiden ongelmakäyttäjänä, päihtyneenä tai päihteiden kertakäyttöön liittyvän haitan takia. Stakesin päihdetapauslaskennassa (Metso ja Nuorvala 2004) kirjattiin päihde-ehtoista asiointia. Niistä noin puolet tapahtui päihdehuollon erityispalveluissa, yksi kolmannes terveydenhuollon palveluissa ja yksi viidennes yleisissä sosiaali- ja muissa palveluissa. Asioinneista 56 % tehtiin avopalveluissa. Kaikista palveluista eniten asiointeja kertyi asumispalveluihin (noin 16 %) sekä A-klinikoille ja vastaaviin (noin 15 %). Päihdetapauslaskennan tuloksissa päihdeasiakkaiden selkeästi käytetyin päihde oli alkoholi (90 %). Lääkkeet olivat toisella sijalla (25 %). Kannabista käytti lähes viidesosa ja amfetamiinia 17 %. Jotain opioidia käytti joka kymmenes. Vähintään kahden päihteen käyttöä oli lähes kahdella viidestä ja kolmen päihteen käyttöä joka viidennellä. A-klinikkasäätiön asumispalveluissa asuvat ovat taustaltaan pääsääntöisesti päihteiden ongelmakäyttäjiä. Käytännössä lähes kaikilla asumispalveluyksiköissä asuvilla on elämänhistoriassaan vaiheita, joissa päihteiden käyttö on edennyt suurkulutuksesta ongelmakäytöksi. Päihdetapauslaskennassa ilmenevä käytettyjen päihteiden keskinäinen suhde kuvaa myös asumispalveluissa asuvien päihteidenkäytön taustaa. Päihteiden ongelmakäytön leimallisin piirre on se, että päihteidenkäyttö on edennyt asteelle, jossa päihde hallitsee käyttäjäänsä ja elämän muut sisällöt ovat syrjäytyneet päihteiden tieltä. Viime kädessä tämä voi tarkoittaa perhesiteiden katkeamista, työttömyyttä, erilaisia yrityksiä hallita päihteidenkäyttöä ja jälleen palaamista päihteisiin, asunnottomuutta, fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia jne. Kullakin yksittäistapauksella on omat versionsa pitkäaikaisen päihteidenkäytön syklistä ja seuraamuksista. 4

5 Päihdeongelman luonnetta on aikojen kuluessa selitetty monestakin eri näkökulmasta. Ilmiötä on selitetty mm. fysiologisista, psykologisista ja geneettisistä lähtökohdista käsin. Samoin on tutkittu sosiaalisen perimän vaikutuksia päihdealtistumiseen. Päihdeongelmaa on myös arvotettu puhtaasti itse aiheutettuna ongelmana ja sairauskäsitteen muodoissa. Päihteidenkäyttöä on myös tarkasteltu opittuna mallina ja ongelmanratkaisukeinona. (Gagarin 2002) Päihdeongelmaa voi myös tarkastella riippuvuuskäsitteen näkökulmasta. Gossopin (1989) mukaan riippuvuutta voidaan luonnehtia neljän peruselementin avulla: 1) Voimakkaalla halulla johonkin toimintaan, 2) heikentyneellä kyvyllä kontrolloida käyttäytymistä tämän suhteen, 3) epämukavuuden tai tuskan ilmenemisellä, jos toiminta ehkäistyy tai loppuu ja 4) toiminnan jatkamisella sen tuottamista ilmeisistä ongelmista huolimatta. Näiden elementtien avulla voidaan luonnehtia erilaisia addiktion muotoja, kuten riippuvuuksia mm. huumeista, lääkkeistä, alkoholista tai pelaamisesta. Kysymykseen Miksi Jeppe käyttää päihteitä? ei liene edelleenkään vain yhtä kattavaa selitystä, vaan eri lähestymistavat antavat meille mahdollisuuksia ymmärtää päihderiippuvuuden monitahoista luonnetta Asunnottomuus Asunnottomien määrä Asunnottomuuden kehitystä Suomessa on seurattu Valtion asuntorahaston kuntakyselyissä 1980-luvun puolivälistä alkaen, jolloin asunnottomien määrä lähenteli kahtakymmentätuhatta luvun puolivälissä asunnottomien määrä asettui noin kymmeneentuhanteen, jolla tasolla se pysyikin vuoteen 2002 saakka. Vuonna 2002 yksinäisiä asunnottomia oli henkilöä ja asunnottomia perheitä oli 774 (Tiitinen 2002). Vuonna 2003 asunnottomien määrä laski. Vuoden 2003 marraskuussa kuntien asuntomarkkinaselvityksessä oli yksinäisten asunnottomien määrä henkilöä, joista naisia oli 1 574, nuoria alle 25 -vuotiaita oli ja maahanmuuttajia 243. Asunnottomia perheitä oli 415. Tiedot asunnottomien lukumäärästä perustuvat kuntien erilaisiin rekisteri- ja asiakkuustietoihin sekä arvioihin. Yksinäisten asunnottomien määrällinen lasku selittyy osittain Helsingin tilastointitavan korjauksesta vapautuvien vankien osalta. (Tiitinen ja Ikonen 2004) Vuoden 2003 lopussa yksinäisistä asunnottomista oli maan kasvukeskuksissa lähes Pääkaupunkiseudulla yksinäisiä asunnottomia oli yli Marraskuussa 2003 pahimmat asunnottomuuskunnat yksinäisten asunnottomien osalta olivat Helsinki (3 515 asunnotonta), Tampere (504), Vantaa (479), Espoo (446), Turku (425), Lahti (305), Kuopio (180), Joensuu (179), Jyväskylä (120), Lappeenranta(105) ja Oulu (103). Asunnottomista perheitä oli Helsingissä 230. Perheiden asunnottomuus on yleensä lyhytaikaista, eivätkä lapsiperheet Suomessa jää kovin helposti asunnottomaksi. (Tiitinen ja Ikonen 2004) 5

6 Asunnottomat ryhmittäin marraskuussa : Ulkona, ensisuojissa Asuntola, majoitusliike Erilaisissa laitoksissa Vapautuvat vangit joilla ei asuntoa Tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona Yksinäiset asunnottomat yhteensä Yksinäisistä asunnottomista: Naisia Nuoria alle 25 v Maahanmuuttajia Asunnottomat perheet, joista maahanmuuttajia* Lähde: Valtion asuntorahasto, kuntien asuntomarkkinaselvitykset * Maahanmuuttajien asunnottomuudesta kysyttiin ensimmäisen kerran vuonna Asunnottomuuden määrittelyä Valtion asuntorahaston kuntakyselyissä asunnottomuutta määritellään asunnottoman olinpaikkaa ja sen laatua käyttäen. Kyselyissä yksin eläviksi asunnottomiksi on määritelty 1) ulkona, porrashuoneissa, ensisuojissa yms. majailevat, ilman vakinaista asuinpaikkaa olevat sekä erilaisissa tilapäissuojissa ja paikoissa majailevat ja kiertelevät, 2) asuntoloissa tai majoitusliikkeissä olevat, 3) huoltokotityyppisissä asumispalveluyksiköissä, kuntouttavissa yksiköissä, sairaaloissa tai muissa laitoksissa asunnon puutteen vuoksi olevat, 4) vailla itsenäistä asuntoa tai tukiasuntoa olevat vapautuvat vangit ja 5 ) tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona asunnon puutteen vuoksi majailevat tai kiertelevät ihmiset. (ARA, Valtion asuntorahasto, kyselylomake kunnille ) FEANTSA (European Federation of National Organisations Working with the Homeless) määrittelee asunnottomiksi kaikki, jotka 1) ovat kokonaan ilman asuntoa, 2) asuvat heikoissa olosuhteissa tai 3) ovat asunnottomuuden uhan alaisia. Tällä määrittelyllä asunnottomuus olisi Suomessakin nykyistä laajempaa. (Heikkilä ja Kautto 2002) ARA:n ja FEANTSA:n asunnottomuuden märittelyt edustavat ns. hallinnollisia määritelmiä, joissa kiinnostuksen kohteena on erityisesti asunnon puute. Kodittomuus on käsitteenä laaja-alaisempi. Ihminen voi olla koditon, vaikka hänellä olisikin asunto, jos hän ei pysty tekemään itselleen kotia. (Tosi 1999) Ilkka Taipale (1982) määrittelee koditon-sanan seuraavasti. Koditon tarkoittaa asunnotonta, vailla tiettyä elämänpiiriä olevaa, irrallista, juuretonta ihmistä. Irtolaiset koettaneen useammin kodittomiksi kuin pelkästään asunnottomiksi. Asunnottomuutta voidaan torjua asuntojen tuotannon ja jaon avulla. Kodittomuuden vähentäminen edellyttää lisäksi muita, ihmissuhteita ja ympäristöä kohentavia tukitoimia. Asunto on kodin perustamisen välttämätön ehto. 6

7 Asumiskyvyttömyys Asumiskyvyttömyyden käsite kuvaa myös osaltaan asunnottomuutta. Asumiskyvyttömyys on määritelty avuttomuudeksi, vastuuttomuudeksi ja tahdottomuudeksi. (Jokinen ja Juhila 1991) Avuttomuus määrittyy kyvyttömyydeksi pitää riittävän hyvää huolta toisaalta itsestään ja toisaalta asunnostaan. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ihmisellä on vaikeuksia suoriutua välttämättömistä kodin askareista, kuten siivouksesta ja ruuanlaitosta tai hoitaa rahaasioitaan kuten vuokranmaksua. Vastuuttomuus määrittyy välinpitämättömyydeksi suhteessa naapureihin. Vastuuttomuus voi ilmetä mm. häiritsevänä elämäntapana. Tahdottomuus määrittyy alistumisena vallitseviin olosuhteisiin ja tahdottomuutena hakea muutosta tilanteeseen. (Jokinen ja Juhila 1991) 2.3. Asunnottomuus ja päihdehuollon asiakkaat Päihteiden ongelmakäyttäjät kuuluvat asunnottomuuden riskiryhmään. Rankka päihteidenkäyttö altistaa jo sinällään hallitsemattomaan elämäntilanteeseen sekä kyvyttömyyteen pitää huolta itsestään ja asioistaan. Päihteidenkäyttöön liittyvistä syyja seuraussuhteista löytyy usein myös muita yksilön toimintakykyä rajoittavia taustatekijöitä. Päihteidenkäyttöön liittyy lähes aina eriasteisia mielenterveysongelmia, itsetuhoista käytöstä, impulsiivisuutta, henkilökohtaisia menetyksiä ja välinpitämättömyyttä suhteessa itseen ja omiin asioihin. Päihteidenkäyttäjä ajautuu yhä kapeneviin valintamahdollisuuksiin, jotka enimmäkseen ylläpitävät päihteidenkäyttöä. A-klinikkasäätiön tuetun asumisen projektin asiakaskyselyissä (toteutettiin vuosina ) asiakkaat mainitsevat usein asunnottomuutensa taustatekijäksi päihteidenkäytön, perheen tai parisuhteen rikkoutumisen, taloudelliset vaikeudet, häädön, työttömyyden, levottoman asuinympäristön tai huonokuntoisen asunnon. A: Olin fyysisesti ja psyykkisesti huonossa kunnossa. En enää pystynyt huolehtimaan itsestäni enkä asioistani. Join päivittäin korvikkeita, silti olin työttömänä työnhakijana... asuntoni oli kerrostalon alakerrassa jonne tuli 'hyväksikäyttäjiä'... joskus suoraan pihalta, parvekkeen ovesta. Päihdehuollon asunnottomat asiakkaat sijoittuvat paljolti erityyppisiin väliaikaisiin asumisratkaisuihin. Asutaan maksusitoumuksilla matkustajakodeissa tai lyhyitä jaksoja asuntolassa tai vastaanottoyksikössä. Katkaisuhoitoon ja laitoskuntoutukseen hakeudutaan myös edelleen asunnottomuuden ollessa yksi taustatekijä. Osalla asiakkaista tämä väliaikaisuus voi jatkua useita vuosia. A: Asuin asuntolassa yli kymmenen vuotta josta menin sitten hoitoon, minulla oli vaikea alkoholiongelma... Stakesin vuoden 2003 päihdetapauslaskennan noin kirjatusta asiakkaasta oli 9 % täysin vailla asuntoa ja saman verran asui asuntoloissa. Asunnottoman päihdehuollon asiakkaan palaaminen asuntomarkkinoille ei ole helppoa. Päihteidenkäyttäjäksi leimautunut ja luottotietonsa menettänyt ei ole haluttu vuokralainen. Tämä voi näkyä vaikkapa siten, että sosiaalihuollon vuokratakuilla asuntoa hakeva ei löydä asuntoa. Tyypillisesti myös vanha jo vuosienkin takainen vuokrarästi saattaa estää myös sijoittumisen kunnan tai kaupungin vuokra-asuntoihin. Vaikeista lähtökohdista 7

8 ponnistelu vaatii usein tavallista enemmän päättäväisyyttä ja yrittämistä. A: Ero, häätö ja asunnottomuus. 3. A-KLINIKKASÄÄTIÖN TUETUN ASUMISEN PALVELUT 3.1. A-klinikkasäätiön tuetun asumisen palveluiden yleiskuvaus Tuettu asuminen on tullut A-klinikkasäätiön yksiköiden yhdeksi työmuodoksi luvun alkupuoliskolla. Päihdehuollon tukitoimilla ja asumisen järjestelyillä katsottiin pystyttävän vaikuttamaan kokonaisvaltaisemmin asiakkaan elämäntilanteeseen ja katkaisemaan jo alkanut syrjäytymisen kierre. Samalla haettiin suuntausta irti laitosmaisista asumisen ratkaisuista kohti normaalimpaa asumismallia; haettiin ratkaisua, joka sijoittuu vuokra-asumisen ja kontrolloidun laitosasumisen välimaastoon ja jossa asiakkaalla on paremmat mahdollisuudet itsenäistyä. Vuosien tiedonkeruun aikana tukiasuntoja oli kaikkiaan 199 kappaletta. Loput noin 40 asumispaikkaa olivat asuntola-, yhteisö- ja yhteisökoti-nimikkeiden alla. Nämä yhteisasumismuodot on sijoitettu paikallisen tuetun asumisen osaksi. Kaiken kaikkiaan vuosina tukiasunnoissa asui 207 asukasta, joista miehiä oli 164 ja naisia 43. Asukkaista 78 % oli vuotiaita. Suurin osa tukiasunnoista sijaitsee hajautetusti alueen vuokra-asuntokannassa. Asunnot on hankittu välivuokrauksella esimerkiksi Y-säätiöltä tai kuntien vuokra-asunnoista. Asuntoja on myös vuokrattu suoraan yksityisiltä. A-klinikkasäätiö omistaa asuntoja, jotka on hankittu edelleen vuokrattaviksi tukiasunnoiksi. Asukkaat valikoituvat tukiasuntoihin pääsääntöisesti A-klinikoiden asiakkuuden ja motivaationsa perusteella. Vaatimuksena on, että asiakas on psyykkisesti ja fyysisesti riittävän hyvässä kunnossa, jotta hän kykenee itsenäiseen asumiseen. Hajautetun asumisen hyviksi puoliksi nähdään, että ympäristö hyväksyy paremmin paikalliseen asuntokantaan yksittäin sijoitetut tukiasunnot. Sosiaalinen ympäristö toimii myös kohtuullisena kontrollina. Hajautetussa asumisessa ei myöskään synny niin helposti tukiasukkaiden välille ryhmittymiä, jotka voisivat ajaa yhdessä käyttämään päihteitä. Hajautetun asumisen heikkoutena nähdään se, että asiakkaan täytyy olla riittävän hyvässä kunnossa, jotta asuminen onnistuu näin itsenäisesti. A-klinikan yhteydessä sijaitsevien asuntojen positiiviseksi puoleksi asukkaat kokevat, että asuminen säätiön palveluiden yhteydessä on turvallista ja käytännöllistä, koska kaikki palvelut on lähettyvillä. 8

9 Kaavio 1: A-klinikkasäätiön tuettu asuminen. PÄIHDEONGELMA SYRJÄYTYNYT ASUNNOTON TUETTU ASUMINEN A-KLINIKAN PALVELUT TUKI TUKIASUNTO 3.2. Palvelun rakenne: asumispalveluiden toteuttamistapojen yleiset kuvaukset Asumispalveluiden nimikkeistö ei ole yhtenäinen, jos tilannetta katsotaan useamman palveluntuottajan taholta. Käsite tukiasunto tarkoittaa koko lailla samaa kaikilla tahoilla, mutta siirryttäessä pienempiin asumisyksiköihin samansisältöistä asumispalvelua löytyy eri nimikkeillä. Saman nimikkeen alla voi myös olla sisällöltään erityyppisiä ratkaisuja. Tässä kuvatut asumispalvelut ovat A-klinikkasäätiön yksiköissä käytettyjä nimikkeitä ja palvelun kuvauksia. Tukiasunnot Tukiasunnot muodostavat A-klinikkasäätiön asumispalveluiden perusverkoston. Tukiasunnot ovat tyypillisesti hajautettuja asuntoja, joihin asukkaat sijoittuvat A- klinikoiden asiakkuuksien kautta. Asuminen perustuu vuokrasopimuksiin, joiden rinnalle laaditaan hoitoon ja tukeen liittyvät sopimukset. Tavoitteena on itsenäisen asumisen opettelu. Asumisaika on määritelty ja jatkoasumisen järjestelyt on sovittu. Yhteisö, kuntoutusyksikkö, kuntoutumiskoti Yhteisö, kuntoutusyksikkö ja kuntoutumiskoti ovat päihdehuollon asumispalveluyksiköitä, joissa lähtökohtana on yhteisön toimintaan perustuva toimintamalli. Tavoitteena on raittiin elämäntavan omaksuminen ja vertaistuen saaminen muilta samassa kiinteistössä asuvilta. Yhteisöt toimivat myös itsenäisemmän asumisen valmisteluvaiheena, joista siirrytään esimerkiksi tukiasuntoihin. Asumisjakson kesto on 1 4 kuukautta. Esimerkkejä tällaisista asumispalveluista: 1) Salon A-klinikan Louhela-yhteisö, joka toimii katkaisuhoidon jälkeisenä arviointijaksona ennen muihin asumispalveluihin sijoittumista. Louhela-yhteisö 9

10 toimii myös pysähdyspaikkana asumispolun aikana, esimerkiksi päihteisiin retkahtamisen jälkeen. 2) Lahden A-klinikkatoimen Pitkämäen kuntoutusyksikkö, jossa samassa kokonaisuudessa on katkaisuhoito, kuntoutusosasto ja kuntouttava asuntola. 3) Kymen A-klinikkatoimen kuntoutumiskoti, jonne hakeudutaan katkaisuhoidon tai avohoitoyksikön kautta. Kuntoutumiskodissa on kokonaisuudessa kolme eripituista hoitolinjaa, jotka vaihtelevat kestoltaan 30 vuorokaudesta 120 vuorokauteen. Hoito perustuu yhteisöllisyyteen ja hoito-ohjelma rakentuu päiväja viikko-ohjelman ympärille. Ikääntyneille päihdeongelmaisille suunnatut asumispalvelut A-klinikkasäätiön asumispalveluissa on järjestetty ikääntyville ja eläkkeellä oleville omia asumispalveluja. Esimerkkeinä näistä on kaksi erityyppistä palvelua samalle kohderyhmälle: Rolle-työ Salon A-klinikan asumispalveluissa ja Leporannan palvelutalo Kymen A-klinikkatoimen yhteydessä. Rolle-työ on kotiin vietyä päihdehuollon palvelua niille asiakkaille, jotka evät itse pysty hakeutumaan palveluiden piiriin. Leporannan palvelutalo on 33-paikkainen asumisyksikkö, joka on tarkoitettu ikääntyneille päihdeongelmaisille, joilla on päihdeongelman vuoksi vaikeuksia sijoittua muihin vanhusten asumispalveluihin. Palvelutalo tarjoaa asunnon, ravintopalvelun, perushoidon, tuen ja valvonnan. Päiväkeskus, toimintakeskus Päivä- ja toimintakeskukset sijoittuvat asumispalveluiden yhteyteen. Päiväkeskukset tarjoavat vaihtoehdon kokoontumispaikkana. Päiväkeskusten toimintaan on liitetty edullinen ruokailumahdollisuus, pyykinpesu, päivän lehdet sekä yhdessä tekemisen ja olemisen mahdollisuudet. Kävijä voi myös oman kiinnostuksensa mukaan osallistua yhdessä järjestettävään muuhun toimintaan, kuten retkiin ja vaikkapa urheilukilpailuihin. Toiminta on vapaaehtoisuuteen perustuvaa. 4. TUETUN ASUMISEN VALTAKUNNALLINEN HANKE 4.1. Hankkeen tausta, perustelut ja tavoitteet A-klinikkasäätiön tuetun asumisen hanke alkoi joulukuussa vuonna Hankkeen taustana on ollut pyrkimys arvioida ja edelleen kehittää tuetun asumisen toimintamalleja. Työskentelyä tuetun asumisen piirissä A-klinikkasäätiöllä ohjaavat vuosien varrella hyviksi havaitut yleiset toimintamallit. Näiden lisäksi tuetun asumisen työtä raamittavat alueelliset resurssit ja paikalliset ratkaisut, kuten paikalliseen osaamiseen ja tietoon perustuvat työmallit ja -menetelmät. Työtehtävänä tukityö on monipuolista ja haastavaa ja se vaatii tekijältään monipuolisia taitoja ja valmiuksia. Asiakassuhteet saattavat kestää useampia vuosia, joten työ on pitkäjänteistä ja sisältää päihdetyön lisäksi myös monenlaista sosiaalista kuntouttamista. Hankkeen avulla on ollut mahdollista kartoittaa tuetun asumisen piirissä tehtävää työtä A-klinikkasäätiöllä. Hankkeen tavoitteena onkin ollut kerätä tietoa A-klinikkasäätiön 10

11 tuetun asumisen erilaisista työ-, toiminta- ja palvelumalleista sekä arvioida ja mallintaa kerättyä tietoa ja myös edelleen kehittää näitä malleja. Projekti on ollut myös osana tuetun asumisen valtakunnallisia ja A-klinikkasäätiön sisäisiä koulutustapahtumia ja sen yhtenä tavoitteena on ollut rakentaa ja kehittää asumisen toimijaverkostoa. Projektin tavoitteena on ollut myös tuottaa hyvän tukiasumisen käsikirja, joka pohjautuu projektin aikana kerättyyn ja arvioituun tietoon Hankeorganisaatio Hankkeen ydintoimijaverkosto koostui projektin johtajasta sekä projektityöntekijöistä. Mukana on ollut projektityöntekijöitä Anjalankosken A-klinikalta, Espoon A-klinikalta sekä A-klinikkasäätiön keskustoimistosta. Ydintoimijaverkosto on muuttunut joiltain osin aloituskokoonpanostaan hankkeen kuluessa. Hankkeen viimeisimpään kokoonpanoon on kuulunut hankkeen johtaja, A-klinikkasäätiön kehittämispäällikkö Ari Saarto, hankkeen yhteyshenkilö, Espoon A-klinikan projektityöntekijä Markku Manninen, A-klinikkasäätiön keskustoimiston kehittämissuunnittelija Tanja Tuori, Anjalankosken A-klinikan johtaja Sari Hostikka ja Anjalankosken A-klinikan projektityöntekijä Päivi Sippu. Hankkeen aloituskokoonpanossa olivat mukana Lahden A-klinikalta Aulis Uitto sekä Anjalankosken A-klinikalta Anne Heinä. Anjalankosken A-klinikka on hoitanut paikallista hankettaan ja Espoon A-klinikan projektityöntekijä sekä keskustoimiston projektityöntekijä ovat hoitaneet valtakunnallisen hankkeen etenemistä. Yhteistyötä sekä Anjalankosken A-klinikan hankkeen että valtakunnallisen hankkeen välillä on tehty hankkeiden käynnistymisestä lähtien. Projektissa on tehty yhteistyötä myös muiden A-klinikkasäätiön yksiköiden kanssa mm. koulutusten suunnittelussa. Hankkeen tiedonkeruuosuuteen ovat osallistuneet osaltaan myös yhdeksän eri paikkakunnan tuetun asumisen yksiköiden työntekijät ja asiakkaat vastaamalla tuettua asumista koskeviin kyselyihin. Hanke ei ole valtakunnalliselta osuudeltaan vaikuttanut toimintayksiköiden ja niiden asiakkaiden normaaliin toimintaan muuten kuin kyselylomakkeiden vastaamisen osalta. Anjalankosken kokeilevassa pilottihankkeessa on toteutettu käytännössä erilaisia toimintamalleja ja sitä kautta vaikutettu sekä asiakkaiden että työntekijöiden normaaliin toimintaan. Hankkeen talous Hanke toteutettiin RAY:n rahoituksella. Projektirahoituksen kokonaissumma valtakunnallisen hankkeen osalta oli euroa. Hankeen suurin menoerä olivat henkilöstön palkkakustannukset. Puolet hankkeen rahoituksesta menikin palkkojen maksamiseen. Muita projektikuluja olivat huoneistokulut ja hankinnat sekä toiminta ja muut kulut. 11

12 Kaavio 2: Hankkeen talous. Projektikulut Vuosi 2002 euroa Vuosi 2003 euroa Vuosi 2004 euroa Yhteensä euroa Henkilöstökulut Huoneisto, hankinnat Toiminta, muut kulut Yhteensä Hankkeen tiedotus, seuranta ja arviointi Hankkeesta on tiedotettu koulutuksien yhteydessä. Hankkeen asiat ovat olleet esillä sekä valtakunnallisissa tuetun asumisen koulutuksissa että A-klinikkasäätiön omissa sisäisissä tuetun asumisen koulutuksissa. Hankkeesta tiedottaminen tapahtuu myös loppuraportin ja hyvän tukiasumistyön käsikirjan kautta. Hankkeesta on tuotettu raportti osana ympäristöministeriön asunnottomuushanketta (Asuntoa ja tukea asunnottomille, toim. Raija Hynynen). Hankkeen seuranta ja arviointi on tapahtunut ydintoimijaverkoston tapaamisten yhteydessä. Tapaamisia on järjestetty vähintään neljä kertaa vuodessa ja niissä on jatkuvasti päivitetty hankkeen etenemistä, sisältöä ja laatua Hankkeen toteutusprosessi ja tutkimusaineiston kerääminen Valtakunnallinen hanke lähti käyntiin Anjalankoskelta. Anjalankoskelle rakennettiin tukiasuntoja, joista lähti ajatus kehittämisosuudesta, jota tarvittaisiin asuntojen rakentamisen lisäksi. Näin lähti käyntiin valtakunnallinen hanke, jossa Anjalankosken tukiasumisen lisäksi alettiin tarkastella tuettua asumista valtakunnallisesti. Hanke muodostui toimijaverkoston rakentamisen, koulutusten ja Anjalankosken paikallisen hankkeen kanssa tehtävän yhteistyön ja tiedonkeruun ympärille. Hanke alkoi toimijaverkoston rakentamisella, jonka tarkoituksena oli nimittää kussakin toimijayksikössä yhdyshenkilö, joka toimisi yksikössään tuetun asumisen asiantuntijana sekä tiedonkeruuosion yhdyshenkilönä. Yhdyshenkilöt tehtävänä oli pitää huolta kyselyaineiston toimittamisesta yksikkönsä muille tuetun asumisen työntekijöille sekä asiakkaille ja välittää täytetyt kyselylomakkeet takaisin projektin ydintoimijaverkostolle analysoitavaksi. Keväällä 2002 hanke tuli osaksi A-klinikkasäätiön tuetun asumisen koulutuksia. Hankkeesta tiedotettiin koulutuksien yhteydessä ja hankkeen projektityöntekijä oli omalta osaltaan myös vaikuttamassa koulutusten sisällön suunnitteluun. Yhteistyö Anjalankosken paikallisen tuetun asumisen hankkeen kanssa alkoi vuonna 2003 ja samana vuonna hanke liittyi myös osaksi ympäristöministeriön asunnottomuushanketta. Ympäristöministeriölle tuotettiin raportti A-klinikkasäätiön tuetun asumisen toimintamalleista. Raportissa selvitettiin mm., miten tuettua asumista toteutetaan A- klinikkasäätiöllä, miten siinä on onnistuttu, missä epäonnistuttu ja mitkä ovat kehittämistarpeet. Tutkimusaineistoa alettiin kerätä vuoden 2002 keväällä. Aineisto kerättiin kahdella eri kirjallisella kyselyllä säätiön yhdeksän paikkakunnan tuetun asumisen yksikön työntekijöiltä ja asukkailta. Kirjallista kyselyaineistoa täydennettiin myös muutamalla asukashaastattelulla. Alun perin tarkoituksena oli suorittaa vain yksi kysely, mutta hankkeen liityttyä ympäristöministeriön osahankkeeksi huomattiin, että ensimmäinen 12

13 kysely ei antaisi riittävää informaatiota vastata ministeriön asettamiin tutkimuskysymyksiin. Tämän vuoksi toteutettiin myös toinen kysely ja sitä täydentämään vielä haastatteluosuus. Jälkeenpäin arvioiden ensimmäisestä kyselystä saatu tieto ei olisi ollut riittävän kattavaa ajatellen myöskään valtakunnallisen tuetun asumisen hankkeen tiedonintressejä. Toisessa kyselyssä oli saatu tutkimuskysymykset ja tiedonintressit määriteltyä tarkemmin, joten osattiin paremmin hakea täydennystä edellisen kyselyn aukkokohtiin. Valtakunnallista osuutta ajatellen ensimmäisessä kyselyssä asiakkaiden näkökulma tuettuun asumiseen jäi vielä hieman puutteelliseksi. Myös työntekijöiden työssään käyttämien resurssien kartoittaminen tehtiin vasta toisessa kyselyssä. Ensimmäinen kysely toteutettiin vuoden 2002 toukokuun ja 2003 maaliskuun välisenä aikana. Vastauksia saatiin kaikista yhdeksästä yksiköstä. Sekä asiakkaat että työntekijät täyttivät omat kyselylomakkeet. Työntekijöiden kyselylomake (liite 1) oli jaettu viiteen eri osa-alueeseen: asukkaisiin, asuntoihin, organisaation kuvaukseen, työn sisältöön ja tukeen käsitteenä. Kyselyn avulla haettiin tietoa mm. siitä, miten tuetun asumisen palvelut on järjestetty A-klinikkasäätiön toimiyksiköissä, millaista on tuetun asumisen työn sisältö sekä miten tuki nähdään käsitteenä ja käytännössä toteutettuna. Asiakkaille tehdyssä kyselyssä (liite 2) kartoitettiin asiakkaiden näkemystä tuetusta asumisesta, mm. sitä, minkälaista tukea asiakkaat saavat ja ovatko he tyytyväisiä tuettuun asumiseen. Toinen kirjallinen kysely toteutettiin vuoden 2004 toukokuussa. Katsottiin, että ensimmäinen kysely ei anna riittävää tietoa ja kyselyn tarkoituksena olikin täydentää edellistä kyselyä sekä vastata myös ympäristöministeriön tutkimusintresseihin. Kysely tehtiin jälleen erikseen asiakkaille ja työntekijöille. Työntekijöiden kyselyssä (liite 3) kartoitettiin resurssien merkitystä työn onnistumiselle ja epäonnistumiselle sekä tuetun asumisen kehittämistarpeita. Myös edellisen kyselyn vastauksissa esille tulleita tuetun asumisen työskentelymalleja käytettiin hyväksi kyselypohjaa laadittaessa. Asiakkaille tarkoitetussa kyselyssä (liite 4) kartoitettiin tukiasumisen onnistumista ja epäonnistumista asiakkaiden näkökulmasta, keskittyen asumiseen, päihteidenkäyttöön, tukeen ja elämänhallintaan. Asiakkaille tarkoitettuun kyselyyn vastasi 120 asukasta. Työntekijöiden kyselyyn saatiin vastauksia 17 kappaletta. Asiakaskyselyt toteutettiin sekä rasti ruutuun -menetelmällä että avoimilla kysymyksillä. Ensimmäinen kysely perustui enemmän avoimiin kysymyksiin ja informaatio jäi hieman puutteelliseksi. Toinen kysely katsottiin parhaaksi toteuttaa pelkästään rasti ruutuun menetelmällä, jotta tietoa saataisiin mahdollisimman tarkasti ja kattavasti. Asiakaskyselyt olivat sisällöltään hyvin samankaltaiset ja toisen kyselyn tarkoituksena olikin tiedon tarkentaminen ja täydentäminen. Vaikka molempien kyselyjen tiedoilla katsottiinkin saatavan kattavasti informaatiota asiakkaan näkökulmasta tuettuun asumiseen, aineistoa analysoitaessa huomattiin, että asiakkaat eivät juurikaan mainitse mitään negatiivista tuetun asumisen palvelujärjestelmästä tai työn sisällöstä. Näillä tiedoilla voisi olla merkitystä tuetun asumisen palvelujärjestelmän edelleen kehittämisessä. Yhtenä syynä tähän ilmiöön ajateltiin olevan, että asukkaat kokevat todennäköisesti elinolosuhteiden parantuneen aiempaan verrattuna siinä määrin, että nykyisten olojen kritisoiminen on vaikeaa. Työntekijöiden kyselyissä kävi kattavammin ilmi myös palvelujärjestelmän ja työn sisällön puutteita. Kummassakin työntekijöille tarkoitetussa kyselyssä käytettiin sekä avoimia että rasti ruutuun -kysymyksiä. Tämä katsottiin parhaaksi tavaksi kerätä heiltä tietoa, koska myös avoimista kysymyksistä saatu informaatio oli riittävän laajaa, jotta sitä kyettiin hyödyntämään analyysissä. 13