Ammatillisten oppilaitosten OPETTAJAT TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKAN KÄYTTÄJINÄ

Transkriptio

1 Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja Helsingfors stads utbildningsverks publikationsserie City of Helsinki.Publication Series A16:2000 Ammatillisten oppilaitosten OPETTAJAT TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKAN KÄYTTÄJINÄ Helsingin kaupungin opetusviraston tietotekniikkaprojektin seurantatutkimus JJUKKA KOIVISTO, LIISA ILOMÄKI, JUHA SYRI, MINNA LAKKALA, KAI HAKKARAINEN, LASSE LIPPONEN & ERNO LEHTINEN

2 ISBN X ISSN HELSINKI 2000 HELSINGFORS 2000

3 Helsingin kaupunki opetusvirasto PL Helsinki KUVAILULEHTI Tekijä(t) Nimike JUKKA KOIVISTO, LIISA ILOMÄKI, JUHA SYRI, MINNA LAKKALA, KAI HAK- KARAINEN, LASSE LIPPONEN & ERNO LEHTINEN AMMATILLISTEN OPPILAITOSTEN OPETTAJAT TIETO- JA VIESTINTÄ- TEKNIIKAN KÄYTTÄJINÄ. HELSINGIN KAUPUNGIN OPETUSVIRASTON TIETOTEKNIIKKAPROJEKTIN SEURANTATUTKIMUS JULKAISIJA JULKAISUAIKA SIVUMÄÄRÄ Helsingin kaupungin opetusvirasto s. SARJAN NIMEKE OSANUMERO Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A16:2000 Hesingfors stads utbildningsverks publikationsserie A16:2000 ISSN-NUMERO ISBN-NUMERO KIELI X fin Tiivistelmä Tämän Helsingin kaupungin opetusviraston tietotekniikkaprojektin osatutkimuksen tarkoituksena on selvittää toisen asteen ammatillisten oppilaitosten opettajien vuosien 1997 ja 1999 välisenä aikana tapahtunutta tieto- ja viestintätekniikan osaamisen ja käytön kehittymistä ja pedagogisen ajattelun muutoksia. Seurantatutkimuksen aineisto kerättiin samanlaisella kyselylomakkeella kuin vuoden 1997 tutkimuksessa. Kyselyyn vastasi 177 toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen sosiaali- ja terveys-, palvelu- sekä tekniikan alan opettajaa. Kyselyn vastausprosentti oli noin 54 %. Molempina vuosina kyselyihin vastasi 53 opettajaa. Tämän ryhmän tietotekniikan käytön kehitystä tarkastellaan tutkimuksessa yhtenä osana. Ammatillisten opettajien tieto- ja viestintätekniikan osaamisessa ja käytössä on alakohtaisia eroja. Yleisimmin käytetyt tietotekniset perusohjelmat, kuten tekstinkäsittely, ja tietoverkot, osataan kaikilla aloilla yhtä hyvin. Tekniikan alan opettajat hallitsevat muita paremmin harvinaisempia ohjelmia, kuten esimerkiksi digitaalista kuvankäsittelyä. Kahden vuoden aikana sekä tietotekniikan osaaminen että käyttö on lisääntynyt tutkituissa toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa. Eniten on lisääntynyt opettajien sähköpostin ja tietoverkkojen käyttö, vaikka niiden hyödyntäminen varsinaisen opetuksen tukena onkin vielä vähäistä. Sosiaali- ja terveys- sekä palvelualojen opettajat käyttävät tieto- ja viestintätekniikkaa ahkerasti opetuksen suunnittelussa ja oman työn valmistelussa, mutta eivät niinkään varsinaisessa opetuksessa. Tekniikan alan opettajat käyttävät tietotekniikkaa eniten itse opetuksessa ja muita vähemmän työn suunnittelussa.

4 Suurimmiksi tietokoneiden opetuskäytön esteiksi opettajat ilmoittivat omat puutteelliset tietotekniset taitonsa sekä epävarmuuden siitä, miten tietotekniikkaa tulisi hyödyntää opetuksessa. Lisäksi tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä rajoittivat opettajien vaikeudet saada riittävästi laitteita käyttöönsä ja pedagogisesti mielekkäiden ohjelmien puute. Tulokset osoittavat, että pelkästään tietotekninen osaaminen ja tietotekniikan taitojen kouluttaminen ei tarjoa opettajille riittävästi malleja siitä, miten olisi mielekästä käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksen tukena. Tämän vuoksi on tärkeää, että opettajilla on mahdollisuus hankkia tietoteknisen koulutuksen lisäksi myös tietotekniikan opetuskäytön pedagogista koulutusta. Hyvä edellytys tietokoneiden opetuskäytölle on opettajien suuri kiinnostus sekä tietotekniseen että tietotekniikan opetuskäytön koulutukseen. Avainsanat toinen aste, osaaminen, tieto- ja viestintätekniikka, opettajat, tietotekniikka, opetuskäyttö Myynti Hinta Helsingin kaupungin opetusvirasto Hämeentie 11 A, Helsinki, puh. (09) mk + alv

5 Helsingfors stad utbildningsverket PB Helsingfors Författare JUKKA KOIVISTO, LIISA ILOMÄKI, JUHA SYRI, MINNA LAKKALA, KAI HAKKARAINEN, LASSE LIPPONEN & ERNO LEHTINEN Nimike AMMATILLISTEN OPPILAITOSTEN OPETTAJAT TIETO- JA VIESTINTÄ- TEKNIIKAN KÄYTTÄJINÄ. HELSINGIN KAUPUNGIN OPETUSVIRASTON TIETOTEKNIIKKAPROJEKTIN SEURANTATUTKIMUS. (INFORMATIONS- OCH KOMMUNIKATIONSTEKNIK SOM HJÄLP FÖR INLÄRNING I YRKESLÄROANSTALTER) UTGIVARE UTGIVNINGSÅR SIDANTAL Helsingfors stads utbildningsverks SERIEN TITEL DELNUMMER Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A16:2000 Helsingfors stads utbildningsverks publikationsserie A16:2000 ISSN-NUMMER ISBN-NUMMER SPRÅK X fin Sammandrag Syftet med denna delstudie inom Helsingfors stads utbildningsverks IT-projekt är att bland lärare på yrkesläroanstalt klargöra hur färdigheterna i och användning av informations- och kommunikationsteknik har utvecklats mellan åren 1997 och 1999 och vilka förändringar som har skett i det pedagogiska tänkandet. Materialet för uppföljningsstudien insamlades med en likadan blankett som vid studien år På frågeformuläret svarade social- och hälsovårdslärare samt lärare inom serviceområden och tekniska områden vid 177 yrkesläroanstalter på andra stadiet. Svarsprocenten var ca lärare svarade både på frågeformuläret 1997 och det nu aktuella. Utvecklingen av ITanvändning inom denna grupp granskas som en del av undersökningen. Det förekommer områdesvisa skillnader i kunnandet om och användningen av informations- och kommunikationsteknik bland yrkeslärarna. De mest använda grundprogrammen för datorer, som textbehandling och datanätverk, behärskar lärarna inom alla områden lika bra. Mera sällsynta program, som t.ex. digital bildbehandling behärskar lärarna inom det tekniska området bättre än andra. Under två års tid har både det datatekniska kunnandet och användningen ökat i de studerade yrkesläroanstalterna på andra stadiet. Mest har lärarnas användning av e-post och datanätverk ökat, även om de fortfarande i ringa grad utnyttjas som stöd för den egentliga undervisningen. Lärarna inom socialoch hälsovård och inom serviceområdet använder informations- och kommunikationsteknik flitigt vid planeringen av undervisningen och för att förbereda sitt arbete men inte i den egentliga undervisningen. Lärarna inom

6 det tekniska området använder ås sin sida IT främst i själva undervisningen och mindre än andra då de planerar undervisningen. Som de största hindren för användningen av datorer i undervisningen uppger lärarna sina egna bristfälliga informationstekniska färdigheter samt osäkerhet om hur informationsteknik skall utnyttjas i inlärningen. Dessutom begränsas användningen av informations- och kommunikationsteknik av lärarnas svårigheter att få tillräcklig apparatur och bristen på pedagogiskt ändamålsenliga program. Resultaten visar att informationstekniskt kunnande och utbildning i informationstekniska färdigheter inte ensamma ger lärarna tillräckliga modeller för hur man meningsfullt kan använda informations- och kommunikationsteknik som stöd för undervisningen. Därför är det viktigt att lärarna har en möjlighet att förutom informationsteknisk utbildning få pedagogisk utbildning för användningen av IT. En bra förutsättning för användningen av datorer i undervisningen är lärarnas stora intresse både för utbildning i informationsteknik och för användningen av informationsteknik i utbildningen.

7 Sisältö 1. Johdanto Toisen asteen ammatillisen koulutuksen lähiajan kehityspaineita Tieto- ja viestintätekniikan käytön laajeneminen Muuttuva työkulttuuri Tieto- ja viestintätekniikka on arkipäivää sekä kotona että työssä Ammatillisen opettajan työn muutos Tieto- ja viestintätekniikka ammatillisten oppilaitosten opettajien täydennyskoulutuksessa Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen ammattiin oppimisen apuna Ammatillisen koulutuksen verkko-opetuksen kehittäminen Tutkimusongelmat Tutkimusmenetelmät ja -aineisto Tutkimuksen aineistonhankinta Tietoteknisen osaamisen ja pedagogisen ajattelun mittarit Tutkimuksen tulokset Opettajien käytössä oleva tietotekninen laitteisto Opettajien tietotekninen osaaminen Opettajien tietotekniikan käyttö Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa Tietoteknisen koulutuksen tarve ja tuen riittävyys Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön esteitä Opettajien pedagoginen ajattelu Molempiin kyselyihin vastanneiden opettajien tieto- ja viestintätekniikan käytön sekä pedagogisen ajattelun kehitys Tulosten tarkastelua...42 Lähteet...46

8 2 Kuviot Kuvio 1. Yleiset työelämävalmiudet ja niiden jäsentyminen erillisiksi taidoiksi 7 tai kyvyiksi Kuvio 2. Opettajien käytössä oleva tietokone kotona ja opetustiloissa opetusaloittain 23 Kuvio 3. Tietotekniikan luontevuus työvälineenä ikäryhmittäin 25 Kuvio 4. Opettajien tietotekniikan osa-alueiden hallinta vuosina 1997 ja Kuvio 5. Opettajien tietokoneen käyttö vuosina 1997 ja Kuvio 6. Yhteydenpito sähköpostilla eri ryhmiin 28 Kuvio 7. Tietoverkkojen eri palveluiden käyttö 29 Kuvio 8. Tietokoneen käyttö oman työn suunnitteluun alakohtaisesti 30 Kuvio 9. Tietokoneen käyttö opetuksessa alakohtaisesti 30 Kuvio 10. Tietokoneohjelmien opetuskäytön yleisyys 31 Kuvio 11. Tietoverkkojen käyttö opetuksessa 32 Kuvio 12. Tietoteknisen koulutuksen ja tietotekniikan opetuskäytön 34 pedagogisen koulutuksen tarve Kuvio 13. Tietoteknisen ja pedagogisen tuen riittävyys 35 Kuvio 14. Tietotekniikan tuen vastaanottaminen 36 Kuvio 15. Opettajien kokemat esteet tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytölle 38 Kuvio 16. Opettajien pedagogisen ajattelun mittarit ammattialoittain 39 Kuvio 17. Molempiin kyselyihin vastanneiden mittareiden vertailua 41 vuosina 1997 ja 1999 Taulukot Taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden opettajien oppilaitoskohtaiset vastausprosentit 19 Taulukko 2. Ikä- ja sukupuoliryhmien mukainen vertailu vuonna ja molempiin kyselyihin vastanne iden kesken Taulukko 3. Mittareiden reliabiliteetti eli luotettavuus 22 Taulukko 4. Opettajien luokittelu tietotekniikan osaamisen mukaan kolmeen ryhmään 26

9 3 1. Johdanto Helsingin opetusviraston tietotekniikkaprojektin tavoitteena on ollut luoda kouluille ja oppilaitoksille edellytykset käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa oppimisen ja opetuksen tukena. Tietotekniikkaprojektin tutkimusryhmä on seurannut ja arvioinut projektin etenemistä ja tavoitteiden saavuttamista. Vuonna 1997 kartoitettiin helsinkiläisten ammatillisten opettajien tietokoneiden käyttämistä sekä pedagogista ajattelua ja tulokset julkaistiin Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen ammatillisissa oppilaitoksissa tutkimuksessa. (Koivisto ym., 1999.) Tämän uuden tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa, miten tieto- ja viesti n- tätekniikan hyödyntämine n toisen asteen ammatillisessa opetuksessa on muuttunut vuosien 1997 ja 1999 välisenä aikana, miten opettajat arvioivat omaa tietoteknistä osaamisestaan, miten tietokoneita hyödynnetään ammattiin opiskelussa ja minkälaisia ovat opettajien oppimiseen ja opetukseen liittyvät käsitykset. Lisäksi selvitetään tieto- ja viestintätekniikan käytön eroja eri alojen ammatillisissa opinnoissa. Tutkimuksessa verrataan sosiaali- ja terveys-, palvelu- sekä tekniikan alan tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön eroja. Seurantatutkimuksissa on käytetty muuten samaa kyselylomaketta kuin vuoden 1997 tehdyssä tutkimuksessa, mutta jälkimmäiseen kyselylomakkeeseen on lisätty joitakin Internetin käyttöä selventäviä kysymyksiä. Molemmat kyselyt on tehty myös helsinkiläisille yleissivistävien koulujen opettajille samaan aikaan kuin ammatillisille opettajille, mutta tässä raportissa käsitellään vain ammatillisten opettajien kyselyjen tuloksia. Ammatillisessa koulutuksessa tieto- ja viestintätekniikkaa käytetään sekä ammatillisten kvalifikaatioiden saavuttamiseksi että pedagogisten käytänteiden kehittämiseksi. Ensiksi mainitulla käyttötarkoituksella on selvästi pidemmät perinteet. Tietotekniikan sovelluksia alettiin opiskella lähinnä tekniikan alalla heti, kun tietokoneiden käyttö yleistyi työpaikoilla. Nykyään lähes jokaisella alalla ja ammatilla on omat tyypilliset tietokoneohjelmansa, joiden hallinta kuuluu olennaisena osana työntekijöiden pätevyysvaatimuksiin. Esimerkiksi laboratoriotutkimusten tilaaminen ja niiden tulosten lukeminen tietokoneelta sekä sairaskertomuksen kirjaaminen sairaalan tai jopa koko kaupungin terveydenhuollon yhteiseen tietokantaan alkavat olla lähihoitajan arkipäivää sosiaali- ja terveysalalla. Tietotekniikan uudet innovaatiot edellyttävät sekä työntekijöiltä että ammatilliselta koulutukselta kykyä uudistua ja kehittyä.

10 4 Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan tieto- ja viestintätekniikan käyttöä ammatillisen koulutuksen opetuksen kehittämisen välineenä. Tietoteknisten laitteiden kehittyminen ja yleistyminen sekä ennen kaikkea Internetin mahdollisuudet ovat saaneet niin oppimisen tutkijat, opettajat kuin hallinnon virkamiehetkin tarkastelemaan opetuksen parantamista tieto- ja viestintätekniikan keinojen avulla. Opetuksen ja oppimisen tukeminen teknologian keinoin seuraa ainakin osittain oppimisen tutkimuksen uusimpia tuloksia, joihin ammattialakohtaiset erot eivät vaikuta olennaisesti. Internet on tärkein uusi tieto- ja viestintätekniikan sovellus, ja se tuo uusia, monenlaisia mahdollisuuksia opiskelijoiden ja alan asiantuntijoiden verkostoitumiselle. Internetin käyttö yksinomaan tiedonlähteenä laajenee vähitellen monipuolisemmaksi ja pedagogisesti mielekkäämmäksi. Ammatillisessa opetuksessa tietoverkkojen avulla voidaan esimerkiksi luoda oppimisen kannalta tärkeitä virtuaalisia yhteisöjä, joissa opiskelijat, opettajat ja asiantuntijat voivat kohdata. Hakkaraisen ym. (1999) mukaan opiskelijoita on ohjattava ratkaisemaan asiantuntijoiden tapaan monimutkaisia ja avoimia ongelmia. Tällaisten taitojen kehittyminen edellyttää asiantuntijakulttuurien kytkemistä oppimisympäristöjen rakentamiseen ja oppilaitoksen ulkopuolisen asiantuntemuksen välittämistä oppimisprojekteihin. 2. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen lähiajan kehityspaineita Ammatillista peruskoulutusta järjestetään ammatillisissa oppilaitoksissa ja oppisopimuskoulutuksena. Ammatillisen perustutkinnon suorittaminen kestää 2-3 vuotta. Opetusta annetaan monialaisissa tai erikoistuneissa ammatillisissa oppilaitoksissa. Vuonna 1998 uusia opiskelijoita oli yhteensä noin Peruskoulun 9. luokkalaisia vuonna 1997 oli Näistä 55 % aloitti lukiokoulutuksen, 33 % ammatillisen koulutuksen, 4 % siirtyi peruskoulu 10. luokalle ja 8 % ei jatkanut opiskelua välittömästi. Opetushallituksen laskelmien mukaan ammatillisen koulutuksen opiskelijamäärät ovat olleet koko 90-luvun loppupuolen laskussa ikäluokkien pienentymisen vuoksi. (Opetushallitus, 1999.) Opintoihin hakeudutaan valtakunnallisessa yhteishaussa. Opinnot tähtäävät ensisijaisesti työelämässä tarvittavan ammattitaidon hankkimiseen. Lisäksi kolmivuotiset tutkinnot tuottavat yleisen jatko-opintokelpoisuuden yliopistoihin ja korkeakouluihin. Uudistusten myötä

11 5 ammatillisissa opinnoissa on lisätty yksilöllisiä etenemismahdollisuuksia. Ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa oppilaitoksessa, oppisopimuskoulutuksena tai näyttötutkintona. Opetushallituksen (2000a) mukaan Suomen koulutusjärjestelmän kehittämisen alueita ovat tietoyhteiskunta, matematiikan ja luonnontieteiden opetus, kieltenopetus ja kansainvälistyminen, koulutuksen laadun ja koulutustason nostaminen sekä koulutuksen ja työelämän välinen yhteistyö. Hallitus toteuttaa laajaa tietoyhteiskuntaohjelmaa kaikilla hallinnonaloilla. Suomen oppilaitokset on lähes kokonaan valtion lisätyn tuen turvin luvulla varustettu tietokonein ja kytketty tietoverkkoihin. Asetetut tekniset tavoitteet ovat pääpiirteissään jo toteutuneet, ja kehittämisen painopiste on opetusministeriön koulutuksen tietostrategian mukaan siirtynyt sisältötuotantoon, opettajien koulutukseen ja tietoverkkojen hyötykäyttöön. Ammatillisen koulutuksen yhtenä ajankohtaisena tavoitteena on halu lähentää suhteita työelämään. Tästä osoituksena on puolen vuoden pakollisen työharjoitusjakson liittäminen toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Samalla on myös lisääntynyt kiinnostus pääosin työpaikalla tapahtuvan oppisopimuskoulutukseen. Valtakunnallisena tavoitteena on lisätä oppisopimuskoulutuksen osuutta vuoteen 2000 mennessä noin 20 %:iin nuorten toisen asteen aloituspaikoista. Työelämän kokemuksen arvostus ammatin hankinnassa näkyy myös innostuksesta kehittää näyttötutkintoja. Näyttötutkintotoimikuntien edustajista suurin osa on työelämän edustajia. Oppisopimuskoulutus ja näyttötutkinnot ovat vähentämässä ammatillisen koulutusjärjestelmän monopoliasemaa ammattitutkintoon johtavan koulutuksen järjestämisessä. Koulutuksen ja työelämän lähentämispyrkimysten taustalla on molempien osapuolten etujen parantaminen. Ammatilliselle koulutukselle elintärkeää on pysyä työelämän kehityksen mukana, jotta opetuksella pystytään saavuttamaan työelämässä tarvittavia relevantteja taitoja. Työelämän aktiivisemmasta roolista ammatillisen koulutuksen järjestämisessä on taas etuna se, että näin heidän mahdollisuutensa vaikuttaa koulutukseen ja tulevien työntekijöiden osaamiseen paranevat. Suomen koulutusjärjestelmä on hyvin oppilaitoskeskeinen, ja siksi on tärkeää kehittää ammatillisen koulutuksen järjestäjien ja työelämän yhteistyötä. Näin varmistetaan, että koulutus pystyy vastaamaan työelämän vaatimuksiin. Opiskelijoiden perehtyminen työelämään, työssäoppiminen tai opiskelu määräaikaisesti työpaikoilla on otettu säännölliseksi osaksi koulutusta ammatillisiin perustutkintoihin ja ammattikorkeakoulututkintoihin. Oppilai-

12 6 tosmuotoisessa koulutuksessa on tarkoitus lisätä työpaikoilla tapahtuvaa oppimista tutkintoihin liitettävällä työssäoppimisjaksoilla. Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa on yksi keskeinen painopiste Opetusministeriön koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiassa vuosille (Opetusministeriö, 1999.) Valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteet antavat kehyksen, jonka mukaan oppilaitosten on ammatillista koulutusta järjestettävä. Oppilaitoksilla on omien opetussuunnitelmiensa mukaan mahdollisuus vaikuttaa opetuksen sisältöihin. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen kaikkien alojen yhteisenä opetussuunnitelman tavoitteena on: Teknologian ja tietotekniikan hyödyntämisen kehittämiseksi tavoitteena tulee olla, että opiskelijalla on tietoyhteiskunnassa tarvittavat perusvalmiudet sekä edellytykset tieto- ja viestintätekniikan sekä teknologian monipuoliselle hyödyntämiselle työssä ja kansalaisena. Opiskelija ymmärtää teknologian kehityksen vaikutuksia omaan alaansa ja sen tulevaisuuteen ja osaa soveltaa uutta tekniikkaa työssään. (Opetushallitus, 2000a.) Tietoteknistyminen vaikuttaa myös sellaisten alojen toimenkuvaan, joissa sitä ei perinteisesti ole hyödynnetty ollenkaan. Tämän osoittaa esimerkiksi seuraava lähihoitajan opetussuunnitelmasta otettu lainaus: Teknologian kehitys nopeutuu ja ammattitaitovaatimukset kasvavat. Tieto- ja viestintätekniikan kehitys muuttaa työtehtävien sisältöä, työn organisointia ja työpaikkojen luonnetta. Koulutuksen tavoitteena on nykyaikaisen tekniikan hallitseminen ohella nykyaikais essa tietoyhteiskunnassa tarvittavat valmiudet omalla alalla sekä tietojen ja taitojen jatkuva kehittäminen ja monipuolinen hyödyntäminen Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon opetussuunnitelma (Opetushallitus, 1999a.). Opetusministeriön tavoitteena on saada kaikki maamme oppilaitokset Internetin verkkopalveluiden piiriin vuoden 1999 loppuun mennessä. Vuoden 1998 alussa arviolta % ala- ja yläasteista, % lukioista ja kaikki ammatilliset oppilaitokset oli liitetty verkkoon Tieto- ja viestintätekniikan käytön laajeneminen Muuttuva työkulttuuri Yhteiskunnalliset muutokset edellyttävät työelämän uudistumista, ja näihin uudistuksiin ammatillisten oppilaitosten puolestaan täytyy osata vastata, jotta tulevat ammattilaiset selviytyvät työmarkkinoilla ja työtehtävissään. Työelämän muutokset edellyttävät työntekijöiltä aikaisempaa monipuolista osaamista. Esimerkiksi taloudellisesti tehokkaaseen töiden organisointiin pyrkiminen on tuonut lisää päätäntävaltaa ja vastuuta ns. suorittavan portaan

13 7 työntekijöille. Isoista toimintayksiköistä on siirrytty pieniin muutoskykyisiin tiimeihin, joissa jokaisella työntekijällä on vastuullinen rooli työn tuloksellisuudesta ja tavoitteiden saavuttamisesta. Vastuun kasvaessa ja päätöksentekomahdollisuuksien lisääntyessä edellytetään työntekijöiltä aikaisempaa kehittyneempiä tiedonhankinta- ja ongelmanratkaisutaitoja. Lisäksi tietokoneiden yleistynyt käyttäminen yhä useammassa työtehtävässä edellyttää työntekijöiltä alasta riippumatta vähintään tietoteknistä perusosaamista. (Reich, 1995, Kraut & Korman, 1999.) Työelämän uusia vaatimuksia on tutkittu laajasti niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Oman alan osaamisen lisäksi työntekijöiltä edellytetään monenlaisia taitoja, jotka eivät alakohtaisesti eroa kovinkaan paljoa toisistaan. Evers ym. (1998) ovat koonneet yleiset työelämänvalmiudet ja niiden jäsentymisen erillisiksi taidoiksi ja kyvyiksi (Kuvio 1). Heidän mukaansa työelämässä vaaditaan elämähallintataitoja, joiden avulla työntekijä kehittää jatkuvasti kykyään hallita muuttuvan työelämän luomaa epävarmuutta. Kommunikointitaitojen avulla pysytään hankkimaan, yhdistämään ja jakamaan tietoa työyhteisössä. Työelämävalmiuksiin kuuluvat myös johtamistaidot työn suunnitteluun, organisoimiseen ja arviointiin. Neljäntenä työntekijän yleiseksi valmiudeksi Evers ym. (emt.) nimittävät innovaatioiden ja muutosten vauhdittamisen. Yleiset työelämävalmiudet v Elämänhallinta v Kommunikointitaito v v Ihmisten ja tehtävien Innovaatioiden ja johtaminen muutosten vauhdittaminen v v v v oppimisen taito vuorovaikutustaito koordinointikyky hahmottamiskyky kyky organisoida ja hallita ajankäyttöä kuuntelutaito päätöksentekotaito luovuus, innovatiivisuus, muutosherkkyys henkilökohtaiset suullinen viestintä- johtamistaito riskinottokyky vahvuudet ongelmanratkaisutaito ja analyyttisyys tai-to kirjallinen viestintätaito taito hallita konflikteja suunnittelu- ja organisointitaito visiointikyky Kuvio 1. Yleiset työelämävalmiudet ja niiden jäsentyminen erillisiksi taidoiksi tai kyvyiksi (Lähde: Evers, Rush & Berdrow, 1998.)

14 8 Uusi teknologia on vaikuttanut monella tavoin talouden rakenteeseen ja sitä kautta myös työn luonteen muuttumiseen. Tieto- ja viestintätekniikan avulla on mahdollista tehdä tiimityötä yhteistyökumppaneiden kanssa vaikkapa toiselle puolelle maailmaa. (Galbreath, 1999.) Nopea tiedonkulku mahdollistaa uudenlaisia markkinointi-, tuotanto- ja organisaatiorakenteita. Korkeiden työvoimakustannusten maissa massiiviset ja hierarkkiset organisaatiot ovat vaihtumassa nopeasti olosuhteiden muutoksiin reagoiviin tuotantomalleihin. Tavoitteena on yrityksen verkostoituminen, jonka avulla pyritään saavuttamaan erikoistumista, joustavaa asiakastarpeiden tyydyttämistä, korkeaa laatua, nopeita toimitusaikoja ja yksilöllisiä tuotteita. Tiedon jakaminen ja tehokas hallinnointi ovat keskeisiä edellytyksiä uudistuksille. Työtehtävät muuttuvat tarkoin ennalta määritellyistä tehtävistä kokonaisvaltaisiksi ja enemmän abstrakteiksi. Valta-asemat perustuvat tehtävän vaatimuksille eikä hierarkkisille valtasuhteille. Reichin mukaan (1995, Galbreath, 1999.) työntekijöiden uusissa haasteissa korostuu kyky ratkaista ongelmia ja työstää tietoa uusien palveluiden tuottamiseksi tai vanhojen käytäntöjen kehittämiseksi. Lisäksi on tärkeää saada myös asiakas ymmärtämään omat tarpeensa sekä parhaimmat menetelmät niiden tyydyttämiseksi. Kolmanneksi korostuu taito liittää ongelmantunnistajat ja -ratkaisijat toisiinsa luvun taloutta ovat hallinneet teollisuus ja myöhemmin myös tietotekniikka. Uuden vuosituhannen alkua Galbreath (1999) kutsuu tietotaloudeksi. Tietotaloudessa intellektuaalinen pääoma koostuu sellaisista työntekijöiden aineettomista ominaisuuksista kuten tieto ja kokemus, jotka ovat avainasemassa menestymiselle. Tietotalouden työtehtävissä työntekijöiden tuotteena ovat uuden luominen, vaikuttaminen ja informaation muuttaminen sellaiseksi tiedoksi, jonka avulla ratkotaan ongelmia tai tuotetaan uusia tuotoksia. Tietotekniikka on tietotalouden avaintekijä. Internet ja WWW luovat rajattoman talouden, jossa pienet aloittelevat yritykset voivat haastaa teollisuusjätit tasavertaiseen kilpailuun asiakkaista maailmanlaajuisesti. Tämän vuoksi Galbreath (emt.) korostaakin, että yrityksillä täytyy olla riittävää tietotekniikan osaamista joko itsellään tai ulkopuolelta ostettuna. Kouluissa opiskelijoiden täytyykin oppia käyttämään ja hyödyntämään tietotekniikkaa omaan henkilökohtaiseen ja ammatilliseen selviytymiseen tietotaloudessa. Ei riitä, että opiskelijat käyttävät tietokoneita ainoastaan luokkahuoneessa opetusvälineenä, vaan siitä on tultava päivittäinen työväline ongelmien ratkaisuun. Oppimisympäristössä täytyy huomioida, kuinka selviytyä ja menestyä tuntemattomissa, muuttuvissa ja odottamattomissa olosuhteissa. Galbreathin (emt.) mukaan opiskelijoille täytyy opettaa innovatiivinen taito

15 9 ratkaista uusia ongelmia. Ryhmätyöskentely ja yhteisöllinen toiminta muodostuvat olennaisiksi taidoiksi työntekijöiden välisessä yhteydenpidossa ajoittain jopa ympäri maailmaa. Kyky oppia, vaikuttaa ja käyttää tietotekniikkaan perustuvia sovelluksia ja työskennellä virtuaalisessa ympäristössä, joka soveltuu tiedon siirtämiseen ja edellyttää taitoja toimia odottamattomissa paikoissa ja tilanteissa Tieto- ja viestintätekniikka on arkipäivää sekä kotona että työssä Tieto- ja viestintätekniikan soveltaminen yhä uusille yhteiskunnan aloille edellyttää kansalaisilta uusien välinetaitojen omaksumista, joita tarvitaan niin työ- kuin vapaa-aikanakin. Tilastokeskuksen (Nurmela, 1999.) selvityksen mukaan tietotekniset laitteet yleistyvät työpaikalla ja kotitalouksilla kovaa vauhtia. Vuoden 1999 maaliskuussa mikrotietokoneita oli 42 %:lla kotitalouksista. CD-ROM-asema ja tulostin lähes joka kolmannella (31 %) ja Internet-yhteys oli useammasta kuin joka neljännestä (22 %) kotitaloudesta. Tietokoneen käyttömahdollisuus kotona, koulussa tai työpaikalla syyskuussa 1998 oli 63 %:lla vuotiaista suomalaisista. Työpaikalla tai koulussa käyttömahdollisuudet olivat hieman useammalla (47 %) kuin kotona (42 %). Kokonaan ilman mahdollisuutta tai tarve t- ta käyttää tietokonetta ilmoitti olevansa 37 % otokseen kuuluvista suomalaisista. 42 % vastaajista on mahdollisuus käyttää Internetiä kotona, koulussa tai työpaikalla. Internetin käyttäjistä yli puolet käytti päivittäin myös sähköpostia. Myös kirjastojen kautta on mahdollista päästä käyttämään tieto- ja viestintätekniikkaa, vaikka silti on olemassa suuri joukko, jotka eivät osaa, tiedä tai halua käyttää tietotekniikan eri sovelluksia. Syksyllä 1997 kaksi kolmesta työntekijästä ilmoitti työskentelevänsä käyttäen tietokonetta. Naisista vähän useampi käyttää tietokonetta työpaikallaan kuin miehistä. Eurooppalaisessa vertailussa ainoastaan Hollannissa työskennellään tietokoneen kanssa jonkin verran ahkerammin kuin Suomessa. Samana ajankohtana etätyötä ilmoitti ainakin joskus tekevänsä lähes kymmenes palkansaajista. Seitsemässä vuodessa etätyöntekijöiden määrä on kasvanut yli nelinkertaiseksi. (Nurmela, 1999.) Yrityspalveluja tuottavissa yrityksissä keskimäärin 90 % henkilöstöstä käytti tietokonetta ja 85 %:lla oli mahdollisuus sähköpostin hyödyntämiseen. Kaupan toimialalla noin joka toisella oli sähköposti ja joka kolmannella Internet käytössään. Teollisuudessa sähköpostin

16 10 käyttömahdollisuus oli noin joka kolmannella ja Internet noin joka neljännellä henkilöllä käytössään. Sähköposti tuntuu olevan Internetiä yleisemmin työntekijöiden käytössä. Tämä johtuu ehkä siitä, että osa yrityksistä haluaa rajoittaa henkilöstön pääsyä WWWsivuille. Ulkomaisiin kilpailijoihin verrattuna kotimaiset yritykset arvioivat olevansa pidemmällä tieto- ja viestintätekniikan käytössä. Jopa 72 % vastanneista arvioi, että heidän yrityksensä olevan joko tasoissa tai pidemmällä uuden teknologian hyödyntämisessä. Arviot kotimaisiin kilpailijoihin verrattuna olivat huomattavasti maltillisempia. Suuret yritykset arvioivat oman tietotekniikan käyttönsä pienempiä yrityksiä runsaammaksi. (Nurmela, 1999.) Tietotekniikan käytön suurimpana esteenä pidettiin liian tiheästi ilmestyviä ohjelmaversioita. Neljännes yrityksistä piti oman henkilökunnan heikkoa tietoteknistä osaamista suurena esteenä tietotekniikan käytölle. Internetin käytön ongelmana nähtiin 40 %:ssa yrityksissä tietoturvaongelmat ja tietokonevirukset. (Nurmela, 1999.) 2.2. Ammatillisen opettajan työn muutos Ammatillisen opettajan työn muutospaineet aiheutuvat monenlaisista syistä. Työelämän muuttuvat kvalifikaatiot, pedagogiset kehitystarpeet, koulutusorganisaatioiden rakenteelliset uudistukset ja vielä tieto- ja viestintätekniikan aiheuttamat uudistustarpeet edellyttävät opettajan jatkuvaa uudistumista ja kykyä kehittää omaa toimintaansa. Koulutuksen muuttaminen vastaamaan työelämän tarpeita edellyttää opettajilta uudenlaisten opetusmenetelmien käyttöä ja osittain jopa opettajan työnkuvan muuttamista. Perinteinen opettajajohtoinen opettaminen ei valmenna opiskelijoita nykyisen työelämän uusiin haasteisiin. Työelämäyhteisöissä toiminta on verkostomaista, joka koostuu yhteyksistä tiimin muihin jäseniin ja eri asiantuntijoihin. Kouluoppimisen vuorovaikutus on ollut perinteisesti pelkästään opettajalta opiskelijalle ja jonkin verran myös päinvastoin. Opiskelijoiden keskinäisellä vuorovaikutuksella ei ole nähty olevan juuri mitään merkitystä oppimiselle. Opiskelijoiden ohjaaminen ratkaisemaan tietoyhteiskunnalle ominaisia monimutkaisia ja avoimia ongelmia edellyttää oppilaitosten verkostoitumista oman alan asiantuntijoiden kanssa. (Hakkarainen ym., 1999.) Opettajan oma tottumus asiantuntijaryhmien tiimityöhön ja verkostoitumiseen ovat edellytys ohjata opiskelijoita tämänkaltaiseen työskentelyyn.

17 11 Koulutusorganisaatioiden muutosten mukanaan tuomat opiskelijoiden yksilölliset opiskeluohjelmat, monimuoto-opiskelun järjestäminen ja entistä heterogeenisemmat opiskelijaryhmät edellyttävät sekä opettajalta että oppilaitokselta kykyä hallinnoida ja ohjata tilannetta ja opiskelijoita yksilöllisesti ja joustavasti aikaisempien suhteellisen staattisten toimintojen sijaan. Hongan ym. (2000) mukaan tulevaisuuden opettajan on oltava pedagogisesti taitava, mutta sen lisäksi hänen täytyy myös osata toimia kasvattajana, ohjaajana sekä yhteyksien luojana niin oppilaitoksen sisällä kuin työelämänkin kanssa. Työelämän muutoksia tutkineen Curtainin (2000) mukaan työn uudelleen organisoimisella on dramaattinen vaikutus teollistuneiden maiden ammatilliseen koulutukseen. Uusi tietointensiivinen talous muuttaa ja hämärtää eri ammattien välisiä rajoja. Organisaatiot yrittävät saada aikaan oppimista ja samanaikaisesti vähentää koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia on-line oppimisella. Tieto hankitaan parhaiten opiskelijan aktiivisella osallistumisella eikä passiivisella rutiinien muistamisella. (Curtain, 2000, Kauppi, 1995.) Tästä johtuen ammatilliseen koulutukseen tulisikin lisätä sekä kontekstuaalista että ajallista joustavuutta. Ammatillista koulutusta tulisi järjestää enemmän sellaisissa autenttisissa yhteisöissä, missä tulevat ammattilaiset aikanaan työskentelevät. Opiskelijoiden tulisi osallistua itse työpaikalla autenttisissa olosuhteissa tietointensiiviseen työhön. Opiskeluajat, -paikka ja -muoto tulisi myös kehittää yksilöllisimmiksi tulevaisuudessa. Opiskelijoiden valinnanvapautta täytyy lisätä siten että opiskelua ja työntekoa tehdään joustavasti vuorotellen. Yksilölliset opetussuunnitelmat ja sopimukset tutkintojen suorittamisesta lisääntyvät. Ammatillisten oppilaitosten opettajien tieto- ja viestintätekniikan taitojen kehittymistä edellyttävät sekä työelämän uudet kvalifikaatiot että joustavien opiskeluratkaisujen käytännön toteuttaminen. Molemmat edellyttävät opettajalta monipuolista osaamista tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön hyödyntämisessä. Opettajien riittävä tietotekninen osaaminen on tärkeää myös sen vuoksi, että tieto- ja viestintätekniikan avulla voidaan tukea myös sellaisia yhteisöllisen oppimisen muotoja, joita ilman uutta tekniikkaa ei voitaisi saada aikaan. (Sinko & Lehtinen, 1998.)

18 Tieto- ja viestintätekniikka ammatillisten oppilaitosten opettajien täydennyskoulutuksessa Ammatillisten oppilaitosten opettajien uudenlaisen osaamisen saavuttaminen edellyttää tehokasta täydennyskouluttautumista. Opetushenkilöstön täydennyskoulutukseen osallistumista vuosina tutkineet Jakku-Sihvonen ja Rusanen (1999) toteavat, että ammatillisten oppilaitosten ammattiaineiden opettajat osallistuivat täydennyskoulutukseen muita enemmän. Ammatillisen nuorisoasteen oppilaitosten ammattiaineiden opettajat ottivat osaa kahden ja puolen vuoden aikana ( ) keskimäärin 54 täydennyskoulutuspäivään. Ammatillisen koulutuksen opettajien ja rehtorien mielestä tärkein täydennyskoulutuksen tarve oli työelämäyhteyksiin liittyvä koulutus. Myös tietotekniikan ja oppilasarvioinnin koulutusta pidettiin hyvin tärkeänä. Lukuja tulkitessa täytyy kuitenkin huomioida, että täydennyskoulutukseen osallistujissa on mukana toisen asteen lisäksi myös ammattikorkeakoulujen opettajat, joiden osallistumisaktiivisuus nostaa edellä esitettyjä lukuja. Toisen asteen ammatillisen oppilaitosten opettajat eivät ole osallistuneet tä y- dennyskoulutukseen yhtä ahkerasti kuin heidän ammattikorkeakoulussa työskentelevät kollegansa. (Sarjala, 1999.) Yli puolet (52 %) ammatillisten oppilaitosten opettajista (siis mukaan lukien nuorisoaste, aikuiskoulutus sekä ammattikorkeakoulut) oli osallistunut tietotekniikka- ja tietoliikennevalmiuksien koulutukseen tutkimuksen välisellä ajanjaksolla (Jakku-Sihvonen & Rusanen, 1999.). Mikään muu koulutusaihe ei ollut herättänyt opettajissa yhtä laajaa kiinnostusta. Tieto- ja viestintätekniikan sovelluksia hyödynnetään myös monimuotoopetusmenetelmien täydennyskoulutuksessa, johon tutkimuksen (emt.) mukaan oli osallistunut useampi kuin joka neljäs (22,6 %) ammatillisen aineen opettajista. Uusien monimuoto-opetusmenetelmien kehittämiseen suhtauduttiin kaikkien innokkaimmin ammatillisissa oppilaitoksissa. Tieto- ja viestintätekniikan täydennyskoulutusta pyritään erityisesti kehittämään Opetusministeriön vuosien strategiakaudella. Tavoitteena on, että yli puolella opetustoimen henkilöistä on hyvät valmiudet tieto- ja viestintätekniikan pedagogiseen hyödyntämiseen ja lisäksi huomattavalla osalla opettajista on vähintään perusvalmiudet (Opetusministeriö 2000). Lisäksi tavoitteena on, että kaikki oppilaitokset arvioivat nykyiset opetussuunnitelmansa ja laativat vuoteen 2002 mennessä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön

19 13 strategian. Tavoitteen toteuttamiseksi on käynnistetty kolmivaiheinen OPE.FI-hanke. Ensimmäisessä vaiheessa hankitaan tieto- ja viestintätekniikan perustaidot, toisessa vaiheessa hankitaan opetuskäytön taidot sovellettavaksi omaan työhön ja kolmannessa syvennetään toisen vaiheen taitoja ja hankitaan erityisosaamista. Opetushallituksen kustantaman koulutuksen tavoitteena on antaa oppilaitoksen henkilöstölle valmiudet uudistaa oppilaitoksen pedagogisia käytäntöjä käyttämällä hyväksi tieto- ja viestintätekniikkaa. Koulutettaville annetaan lisäksi ideoita yhteistoiminnallisen työskentelyn, verkostoitumisen ja tiimityöskentelyn menetelmistä. Tavoitteena on, että jokainen opettaja hankkii OPE.FI I:n mukaiset perustaidot ja puolet opettajista OPE.FI II:n mukaiset taidot. (Opetusministeriö, 2000.) 3. Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen ammattiin oppimisen apuna Tietotekniikan opiskelulla on ammatillisissa oppilaitoksissa tärkeä merkitys alakohtaisten kvalifikaatioiden opiskelussa. Tietotekniikka ja tietokoneen käyttöä on opiskeltu erityisesti teollisuuden ja tekniikan alan ammatteihin kouluttavissa oppilaitoksissa, mutta nykyään yhä enenevissä määrin myös muiden alojen opinahjoissa. Opetuksen tavoitteena on silloin ollut toisaalta tietotekniikan tuntemus eli tietotekniikka oppiaineena, toisaalta tulevan ammatin edellyttämä osaaminen eli ammatissa käytettävät sovellukset. Varsinaisesti oppimisprosessin tueksi tietokoneita ryhdyttiin soveltamaan jo 80-luvun alussa, jolloin syntyivät ensimmäiset ns. opetusohjelmat myös Suomessa. Useat olivat luo n- teeltaan harjoitteluohjelmia (drill- and practice -ohjelmia), joiden oppimiskäsitys oli vahvasti behavioristinen. Ammatillisissa oppilaitoksissa käytettiin myös erilaisia simulaatio-ohjelmia alusta alkaen, ja näitä ohjelmia saatettiin hankkia ulkomailta, sillä Suomessa niitä ei vielä juuri tehty. On kuitenkin muistettava, että 80-luvulla vain muutama pioneeriopettaja sove l- si minkäänlaista tietotekniikkaa opetuksessa, ja soveltajat olivat yleensä itse tietotekniikasta kiinnostuneita opettajia, jotka saattoivat tehdä sovelluksen kokonaan itse, lähinnä omaan käyttöön. Pohjoismainen yhteistyö opetusohjelmien laatimisessa käynnistyi 80-luvun puolivälin jä l- keen, jolloin ns. torimalli toi uutta ajattelua erityisesti opetusohjelmien suunnitteluun. Sen

20 14 kantavana pedagogisena periaatteena oli tekemällä oppiminen, sillä siinä korostettiin erityisesti oppijan omaa työskentelyä. Malli tuki myös työvälineen omaista opetusohjelmien suunnittelua, ja mallissa voi nähdä joitakin viitteitä konstruktivistisiin ajatuksiin. Kansalliset viranomaiset, myös Suomen ammattikasvatushallitus ja kouluhallitus, tukivat aktiivisesti ja taloudellisesti opetusohjelmien tuotantoa. Syntyi pienimuotoinen opetusohjelmien kulttuuri, joka kuitenkaan ei levinnyt opettajien suuren enemmistön keskuuteen. Monet ohjelmat kuitenkin omassa "mikroympäristössään" eli muutamien opettajien ja koulujen käytössä toivat uusia, opiskelijakeskeisiä käytäntöjä tietotekniikan koulukäyttöön. Samalla opetusohjelmakulttuuri laajemminkin loi pohjaa CD-ROM ja myöhemmin verkkopohjaisille oppimateriaaleille. Teknisesti CD-ROM mahdollisti kehittyneiden simulaatioiden käyttämisen, sillä niissä pystytään luomaan videopätkiä, kuvia, ääntä ja liikettä sisältäviä oppimisympäristöjä ja tehtäviä, joita ei olisi mahdollista saada aikaan ilman tietotekniikka. Tällaisia erityisesti ammatillisessa koulutuksessa käyttökelpoiset multimediatuotteet ovat esimerkiksi lentäjien koulutuksessa käytettävät lentosimulaattorit tai paperiteollisuudessa uuden paperikoneen käyttöönottamista varten suunniteltu opetusohjelma. Näitä käytetään ammatillisessa koulutuksessa jonkin verran. Opetusohjelmien rinnalla oppilaitoksissa kehittyi vähitellen myös tietotekniikan työvälineohjelmien käyttö oppimisen tukena. Tekstinkäsittely on varhaisin ja tehokkaimmin levinnyt sovellus, ja sitä alettiin opettaa kaikille ammattiin opiskeleville 80-luvun loppupuolella, tosin lähinnä tietotekniikan perustaitona, ei niinkään yhteydessä pedagogiseen käyttöön. Vähitellen 90-luvulla tietokoneet ovat yleistyneet oppilaitoksissa ja opiskelijoiden kodeissa niin paljon, että kaikilla on mahdollisuus kirjoittaa opinnäytteitään tietokoneen avulla. Silti on muistettava, että yhä edelleen tieto- ja viestintätekniikka on opettajan ja (oppilaitoksen) ratkaisu, ja innovatiiviset käytännöt leviävät hitaasti. SITRA:n raporttien (Huovinen, 1998.) mukaan monen ammatillisen opettajan tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen rajoittuu edelleenkin pelkästään tekstinkäsittelyohjelman hyödyntämiseen. Laajimmin tieto- ja viestintätekniikan innovaatioiden opetuskäyttö on levinnyt aikuiskoulutuksen etä- ja monimuoto-opetuksen järjestämiseen. Usein oman työn ohella tutkintoa suorittaville aikuisopiskelijoille on tietotekniikan avulla pyritty luomaan joustavat ja yksilölliset opiskelumenetelmät vähentämällä lähiopetusta ja lisäämällä etäopiskelun mahdolli-

21 15 suuksia. (Koivisto ym., 1999b.) On mahdollista, ja oletettavaa, että samankaltaisia työskentelytapoja otetaan käyttöön myös perinteisessä ammatillisessa opetuksessa, sillä varsinkin tietoverkkojen avulla opetusta voidaan tukea monin tavoin. Opiskelijan ja opettajan ulottuville on pystytty tuomaan tietoverkkojen avulla valtava määrä uusia tietolähteitä. Tiedonhankinnan lisäksi Internetiä voidaan hyödyntää myös yhteydenpitoon oman alan asiantuntijoihin. Monen organisaation kotisivulta löytyy mahdollisuus yhteydenottamiseen ja omien kysymysten esittämiseen asiantuntijoille. Yleisiä ovat myös kotisivuille rakennetut keskustelupalstat ja postituslistat, joissa samasta aiheesta kiinnostuneet voivat vaihtaa mielipiteitään ja kokemuksiaan. Ammatilliseen opiskeluun tällaiseen keskusteluun osallistuminen tuo arvokkaan mahdollisuuden päästä lähemmäs oman alan asiantuntijoiden työskentelykulttuuria ja ajankohtaisia ongelmia sekä toisaalta myös tilaisuuden tutustua tulevien asiakkaiden tarpeisiin ja odotuksiin. Sähköpostin avulla oppilaitokset ovat pystyneet entistä tehokkaammin luomaan ja ylläpitämään ammatilliselle koulutukselle tärkeitä työelämänsuhteita ja yhteistyöverkostoja oman alan asiantuntijoihin ja toisiin oppilaitoksiin. SITRA:n raporttien (Huovinen, 1998, Koivisto ym., 1999a.) mukaan kuitenkin vain todella harvat ammatillisten oppilaitosten opettajista olivat vielä kaksi vuotta sitten omaksuneet tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuuksia verkostoitumisessa oppilaitoksen ulkopuolelle. Oppimisen tutkijat ovat 1990-luvun aikana kehittäneet useita tietokoneohjelmia, jotka tukevat yhteisöllistä oppimista (Computer Supported Collaborative Learning, CSCL). Lehtisen ym. (1999) mukaan tietokoneavusteisen yhteisöllisen oppimisen tavoitteena on luoda sellaisia oppimiskäytänteitä, jotka tukevat tulevaisuuden työtehtävissä korostuneita korkeamman tason ajattelun ja ongelmanratkaisutaitojen kehittymistä. Tällaiset oppimisympäristöt tukevat oppimista mm. tuomalla näkyväksi opiskelijoiden ongelmanratkaisuprosessin eri vaiheita: ongelman määrittelyä, tavoitteiden asettamista, tiedonhankintaa ja omien teorioiden luomista. Yhteisöllistä oppimista tukevat tietokoneohjelmat kehittävät opiskelijan korkeamman tason ajattelun taitoja, koska opiskelija joutuu jäsentämään omaa ongelmanratkaisuprosessiaan kirjoittamalla sen näkyväksi oppimisyhteisön yhteiseen tietokantaan. Omien ajatusten ulkoistaminen kirjoittamalla pakottaa opiskelijaa jäsentämään käsityksiään opiskeltavasta aiheesta, mutta samalla se antaa myös mahdollisuuden omaksua toisten opiskelijoiden kehittyneempiä ongelmanratkaisumenetelmiä. Tietokoneavusteiset yhteisöllisen oppimisen ohjelmat toimivat oppijoiden rajallisten kognitiivisten toimintojen ulko-

22 16 puolisena tukena muodostamalla ns. kollektiivisen muistin ja tietovaraston. Tällaisia kognitiivisia työkaluja käyttämällä opiskelijat voivat ratkaista monimutkaisempia ongelmia kuin ilman niitä olisi mahdollista. (Lehtinen ym., 1999.) Tieto- ja viestintätekniikan rooli oppimisessa on olennaisesti muuttunut tietoverkkojen kehittymisen ja uusien konstruktivististen oppimiskäsitysten myötä. Tietoverkkojen kehittymisen ja uusien oppimiskäsitysten innoittamina on tieto- ja viestintätekniikkaa alettu hyödyntää yhteisöllisen oppimisen, verkostoitumisen ja tiedonhankinnan tukemiseen. Tietokoneista on tullut oppimiseen työvälineitä, joiden avulla voidaan muodostaa virtuaalisia oppimisyhteisöjä ja -ympäristöjä tukemaan yhteisöllistä oppimista ja opiskelijoiden tiedonrakentamista. Sähköpostia ja WWW-sivuja hyödyntäen voidaan olla yhteydessä eri alojen asiantuntijoihin ja valtavaan määrään erilaisia elektronisia tietolähteitä. Tietokoneohjelmilla uudessa roolissaan ei enää ole vastuuta itse oppimisesta, vaan ne toimivat opiskelijoiden ja opettajien työvälineinä. Silloin kun tieto- ja viestintätekniikkaa käytetään yhtenä työvälineenä oppimisen tukena, edellytetään opettajalta kehittynyttä pedagogista ajattelua Ammatillisen koulutuksen verkko-opetuksen kehittäminen Verkko-opetuksen kehittäminen on ammatillisissa oppilaitoksissa ajankohtaisin aihe tietoja viestintätekniikan hyödyntämiseksi. Oppilaitosten tietoteknisen laitteiston lisääntyminen ja tietoliikenneyhteyksien yleistyminen on käynnistänyt ammatillisissa oppilaitoksissa monia verkko-opetuksen kehittämishanketta. Opetushallituksen ammatillisen koulutuksen verkko-opetuksen kehittämisen visiona on, että vuonna 2004 Suomessa toimii tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävä virtuaalikoulu, joka mahdollistaa monipuolisen ja joustavan opiskelun ja täydennyskoulutuksen. Virtuaalikoulu tukee oppilaitosten toimintaympäristöjen kehittymistä sekä koulutuksellisen tasa-arvon turvaamista. Virtuaalikoulun ydin on käyttöliittymä, joka tarjoaa opiskelumoduuleja, kursseja ja muita opiskelupaketteja sekä oppimateriaalia myös lähiopiskelun monipuolistamiseen, virtuaalikoulun tarvitsemia vuorovaikutteisia valtakunnallisia ohjaus- ja neuvonta- ja tukipalveluja ja toimii hyvien käytänteiden levittäjänä. (Opetusministeriö, 2000.) Vision toteuttamiseksi virtuaalikouluhankkeelle on tavoitteeksi asetettu sellaisten asuin- ja opiskelupaikasta riippumattomien, pedagogisesti laadukkaiden ja joustavien opiskelumah-

23 17 dollisuuksien kehittäminen, jotka perustuvat monimuotoiseen tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävään etä- ja lähiopiskeluun. Lisäksi luodaan tasa-arvoinen tutkintojen ja arvosanojen suorittamismahdollisuus kaikenikäisille oppijoille sekä synnytetään kehittämisverkostoja, jotka tuottavat ja välittävät korkealaatuisia verkkokoulupalveluja, opiskelumateriaalia, ohjaus-, neuvonta- sekä kansainvälisiä palveluja. (Opetusministeriö, 2000.) Hankkeen avulla kehitetään oppilaitosten, elinkeinoelämän ja yhteiskunnan yhteistoimintaa, tuetaan verkkopedagogiikan periaatteita ja käytäntöä sekä annetaan oppilaitoksille mahdollisuus toimia osana virtuaalikoulua. Tietoverkkojen oppimisympäristöhankkeen tavoitteena on palvella etenkin virtuaaliyliopisto- ja virtuaalikouluhankkeiden sekä tietostrategian toimeenpanon tutkimuksellisia tarpeita. Sen tehtävänä on myös tukea asuin- tai opiskelupaikasta riippumattomien verkko-opiskelujärjestelmien kehittämistä sekä tutkia ja kehittää uusia oppimisympäristöjä. Uudet tekniset mahdollisuudet tarjoavat jatkuvasti tutkimushaasteita lähi- ja etäopetuksen kehittämiseksi sekä niiden monimuotoiseksi yhdistämiseksi. Opetusministeriön (1999) vuosien tietostrategian yhtenä pääperiaatteena on kehittää opiskeluun soveltuvaa oppimateriaalin sisällöntuottamista ja opetus- ja oppimismenetelmien kehittämistä. Sama linja jatkuu kauttaaltaan läpi kaikkien koulutusasteiden. Ennen toisen asteen ammatillisen koulutuksen sisällöntuotantohankkeiden käynnistämistä on selvitetty tämän hetkinen verkko-oppimateriaalin tilanne Opetushallituksen Ammatin eduksi hankkeessa ( Sen tavoitteena on ollut kartoittaa ammatillisen toisen asteen koulutukseen soveltuvaa materiaalia sekä luokitella ne opetussuunnitelman mukaisesti. Tämän lisäksi hankkeessa on luotu mallia valtakunnallisesta ammatillisen verkko-opetuksen portaalista sekä luotu opetukseen soveltuvan aineiston valintakriteeristöä ja kuvailtu hyviä tieto- ja viestintätekniikan käytänteitä. Valtakunnallisen ammatillisen koulutuksen portaalin tavoitteena on sekä helpottaa että innostaa opettajia käyttämään uuden tieto- ja viestintätekniikan luomia mahdollisuuksia opetuksessaan. (Koivisto & Vainio, 2000.) Opetusministeriön ja Opetushallituksen virtuaalikoulu viittaa painokkaasti etäopiskelun ja joustavien yksilöllisten opetussuunnitelmien kehittämiseen, mutta verkko-opetusta tulee hyödyntää myös lähiopetuksessa. Tieto- ja viestintätekniikan hyöty lähiopetuksessa korostaa ennen kaikkea opetuksen pedagogista kehittämistä. Pedagogisesti kehittyneiden yh-

24 18 teisöllistä oppimista tukevien tietokoneohjelmien avulla voidaan kehittää opiskelijoiden korkeamman tason ajattelua eli metakognitiivisia taitoja. Lisäksi tietoverkkojen käyttö tuo uusia mahdollisuuksia yhteydenpitoon oppilaitoksen ulkopuolelle, jolloin asiantuntemuksen ja asiantuntijakulttuurin tuominen osaksi opiskelua on mahdollista. Kun tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään lähiopetuksessa, se on osa jokaisen ammatillisen oppilaitoksen ja opiskelijan ja ammatillisen opettajan arkea. 4. Tutkimusongelmat Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa sitä, miten toisen asteen ammatillisten oppilaitosten opettajat hyödyntävät tieto- ja viestintätekniikkaa omassa työssään ja minkälaisia käsityksiä heillä on uuden tekniikan tuomista mahdollisuuksista opiskelun työvälineenä. Tietoteknisten laitteiden nopea kehittyminen ja yleistyminen oppilaitoksissa antaa aihetta seurata opetuksen käytänteiden ja opettajien osaamisen muutosta. Tässä tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan erityisesti seuraavia tutkimusongelmia: 1) Miten tieto- ja viestintätekniikan osaaminen ja käyttö on muuttunut toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa vuosien 1997 ja 1999 välisenä aikana? 2) Miten eri alojen tieto- ja viestintätekniikan pedagoginen hyödyntäminen eroaa toisistaan? 3) Miten pedagogiset käsitykset ovat kehittyneet tutkimusten välisenä ajanjaksolla? 4.1. Tutkimusmenetelmät ja -aineisto Tutkimuksen aineistonhankinta Tutkimuksen aineisto kerättiin Helsingin kaupungin opetustoimen tietotekniikkaprojektin tutkimusryhmän kehittämällä kyselylomakkeella. Opettajien tietoteknistä osaamista ja käyttöä sekä pedagogista asiantuntijuutta mittaavaa kyselylomaketta on käytetty samanlaisena myös yleissivistävien koulujen opettajien tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä tutkittaessa. (ks. esim. Hakkarainen ym., 1998.)

25 19 Tutkimuksen aineisto kerättiin kolmesta helsinkiläisestä toisen asteen ammatillisesta oppilaitoksesta toukokuussa 1999, jolloin vastauksia palautettiin yhteensä 135 kappaletta. Syyskuussa 1999 tehtiin alhaisen vastausprosentin (41 %) vuoksi uusintakysely, jonka jälkeen kyselylomakkeeseen oli vastannut yhteensä 177 opettajaa. Vastausprosentti toisen kyselykierroksen jälkeen oli 54 %. Roihuvuoren yksikön opettajat eivät osallistuneet uusintakierrokseen, sillä he vastasivat kyselyyn innokkaasti jo ensimmäisellä kierroksella (vastausprosentti 98 %). Kyselyn vastausprosentti oli sama kuin kaksi vuotta aikaisemmin. Vuoden 1997 kyselyyn vastanneista 120 ammatillisen oppilaitoksen opettajasta 45 % (n=53) vastasi myös seurantakyselyyn. Molempiin kyselyihin vastanneiden opettajien tuloksia tarkastellaan erikseen omassa kappaleessaan. Taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden opettajien oppilaitoskohtaiset vastausprosentit Oppilaitos Vastanneita Opettajia Vastausprosentti oppilaitoksessa Tekniikan alan % Sosiaali- ja terveysalan % Palvelualojen % YHTEENSÄ % Tutkimukseen vastanneista opettajista oli naisia 66 prosenttia (n=116) ja miehiä 34 prosenttia (n=60). Oppilaitoksittain sukupuolten välinen ero oli huomattava. Tekniikan alan oppilaitoksessa vastaajista jopa 79 prosenttia (n=38) oli miehiä, ja Sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa heitä oli vain 13 (n=9) ja Palvelualojen oppilaitoksessa 23 prosenttia (n=13). Koska aineistossa oli hyvin miesvaltainen tekniikan ja naisvaltaiset sosiaali- ja terveys- sekä palvelualat löytyy eri alojen opettajien vastausten välillä olevat erot usein myös miesten ja naisten vastausten väliltä. Nuorin vastaajista oli 26 ja vanhin 62 vuotias. Vastaajien keskiikä oli 45 vuotta. Tulosten raportoinnissa tutkimukseen vastanneet opettajat on jaettu ryhmittelyanalyysin avulla kolmeen ikäryhmään, nuoret vuotiaat (vastaajista 19,4 %), keski-ikäiset vuotiaat (38,9 %) ja vanhimmat opettajat vuotiaat (41,7 %).