Vihdoinkin veri lähti liikkeelle. Se kiersi ja virtasi kuuman veden hyväillessä vartaloa, veden painaessa tasaisesti joka puolelta kehoa. Kuin olisi löytänyt jonkun suuremman, joka tunsi hänen kehonsa ja tiesi miten sitä pidellään, miten otetaan syliin ja lämmitetään. Hän venytti lyhyitä paksuja jalkojaan. Ammeen pituus riitti mainiosti. Hän jännitti muhkeat reitensä ja pyöreät pohkeensa. Hän rentoutti ne. Vesi kannatteli ja jarrutti. Tällaisena iltana, koko päivän paleltuaan, hänen pitikin saada solahtaa höyryävään kylpyyn. Ulkona lumipyry tempoili tuulen mukana, tammikuinen kylmyys ja pimeys nielivät kaiken elävän. Hetki sitten Pirjo oli pakannut pojat ja jääkiekkovarusteet autoon ja lähtenyt. Talo oli pitkästä aikaa hänen. Hän liikutti oikeaa kättään, raapi rintaansa. Hän nojasi takaraivonsa ammeen reunaan ja sulki silmänsä. Ikävä kyllä joskus kävi niin, että silmät kiinni näki enemmän. Päivän tapahtumat ja ihmiset vilistivät luomien takana kuin sekavassa uutiskatsauksessa. Tämä oli varma stressin merkki. Hän avasi silmänsä. Kaikki se paine, kaikki ne päätökset, jotka piti tehdä nopeasti ja jotka piti myös saattaa käytän- 11
töön, riippumatta siitä, että joku jossain pahoitti mielensä. Ja aina joku pahoitti. Hän pyyhki hikeä otsaltaan. Kylpyvesi oli melkeinpä polttavan kuumaa. Hän katsoi ikkunoiden suuntaan. Ne olivat ohuessa höyryssä. Ulkokuistin valot olivat päällä ja höyryn läpi hän näki lumen liikkeen. Siinä oli jotakin hypnoottista, rauhoittavaa. Ehkä tietyt ihmiset vielä ymmärtäisivät ettei heillä ollut monopolia oikeassaolemiseen ja lopullisiin totuuksiin. Ehkä... Ikkunan ohitti poikkeuksellisen tiivis lumimassa, sen perässä ikkunalautaan rapisi pakkaslunta kuin lattialle olisi pudotettu purkillinen irtopippuria. Kylliksi lunta, hän ajatteli. Hän käänsi päätään ja näki jotain luntakin rauhoittavampaa. Valkoista kaakelia ja tummanharmaata saumausainetta. Kuvion puhtaus ja selkeys, sen täsmällisyys ja toistuva logiikka. Miten kaunista, miten käytännöllistä. Ihmiskunnan suurimpia saavutuksia. Mitä hän olikaan ajatellut niin, päätöksiä. Niiden tekemistä. Ihmisiä, joita heidän päätöksensä eivät miellyttäneet. Sellaista se oli. Kun halusi jotakin ja kun halusi saada jotakin tehdyksi... Makuuhuoneessa. Kuin töpseli olisi tyrkätty pistorasiaan. Oliko joku sittenkin kotona? Ei kai. Vain tuulen humina hormeissa ja lumen aallot ikkunoissa. Hän oli liikkumatta, vesi teki pian samoin. Juuri se oli kylpemisessä parasta. Pysähtyminen, kuin olisi onnistunut 12
asettumaan ajan ulkopuolelle tai sen keskelle, johonkin missä kaikki tiivistyi. Hän sulki jälleen silmänsä. Hengitys kulki ohuina, kevyinä vetoina. Vanha ilma ulos, tuore sisään. Kuin jokin lähestyisi. Ei aivan askeleet, mutta jotakin, jokin. Hän näki kylpyhuoneen valkoisen kaakeliseinän, oviaukosta kaistaleen pukuhuonetta. Hän kuuli jälleen tuulen, ujelluksen hormeissa. Hän ajatteli jotakin, mikä syttyi tuleen. Sähköisku tarkoittaa kehon kautta kulkevaa virtaa. Oikeastaan sähköisku on harhaanjohtava nimitys. Sanasta isku saa sen käsityksen, että sähkö vain iskee, että se lyö ja poistuu. Niin ei tapahdu. Sähkö virtaa. Sitä sähkövirta tekee. Kehon läpi virratessaan sähkö aiheuttaa palovammoja, sekoittaa sydämen toiminnan, täyttää keuhkot vedellä, tukehduttaa. Sähkö hyydytti hänen sydämensä, poltti sisäelimet raivoavalla tulella. Sähkö räjäytti verisuonia, katkoi hermoja, rusensi lihakset. Hän tärisi ja kouristeli. Vesi pärskyi ja roiskui. Sitten, vain hetki myöhemmin: ihmeellinen rauha. Oli vaikea erottaa missä hän loppui, missä vedenpinta alkoi. Molemmat lepäsivät tyyninä, kuin valettuina. Ikkunan ohi kulki lumipatsas, peltiin ropsahti lunta kuin ruoskasta. 13
Vastaanottaja: Janne Vuori <<janne.vuori@helsinginpaiva.fi>> Lähettäjä: Tuska lisää tietoa <<tuska.lisaa.tietoa@gmail.com>> Aihe: Suomalahti Hei Janne, Olemme lukeneet tekemiäsi juttuja veronkierrosta ja harmaasta taloudesta. Saattaa olla, että olet etsimämme journalisti. Tai sitten et. Tiedämme pian. Pohjois-Suomessa sijaitseva Suomalahden nikkelikaivos on varmasti sinulle tuttu. Suosittelemme lähempää tutustumista sekä itse kaivokseen että sen takana vaikuttavaan yhtiöön. Tietojemme mukaan kaivoksen toiminta on tälläkin hetkellä vaarallisella pohjalla ja yhtiössä ollaan vieläpä tästä tietoisia. Me olemme varmoja, että kyseessä on ympäristökatastrofi. Kertauksen vuoksi lyhyt oppimäärä: Suomalahden kaivos avattiin seitsemän vuotta sitten. Sen omistaja, Finn Mining Oy, omistaa kolme muuta kaivosta. Suomalahden kaivos eroaa olennaisesti kolmesta muusta. Se avattiin valtiovallan ja liike-elämän erityissuojeluksessa. Sen on määrä edustaa uutta teknologiaa, jolla Suomen malmiköyhästä maaperästä saadaan eroteltua jalometalleja tehokkaalla ja 14
ympäristöystävällisellä tavalla. Sen pitäisi olla suunta, johon kaikki kaivannaisteollisuus menee, ja sen pitäisi siivittää Suomi Nokian menestyksen kaltaiseen uuteen nousuun. Se on kaikki valhetta. Totuus on, että me kaivamme omaa hautaamme. Mikäli näemme, että olet vakavissasi, tulemme olemaan yhteydessä. Voimme vakuuttaa, että siitä on sinulle hyötyä. 15