Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman toteutuminen vuonna 2013

Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä Ympäristöterveydenhuolto Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman toteutuminen vuonna 2013 Hyväksytty Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän hallituksessa xx.3.2014 xx

SISÄLLYSLUETTELO 2 1. Yleistä...3 2. Elintarvikevalvonnan valvontasuunnitelma...4 2.1 Tarkastukset... 4 2.2 Näytteenotto... 5 2.3 Varautuminen ruokamyrkytysten selvittämiseen... 6 2.4 Voimavarojen käytön ja suunnitelman toteutumisen arviointi... 6 3. Terveydensuojelun valvontasuunnitelma...6 3.1 Tarkastukset... 6 3.2 Näytteenotto... 7 3.3 Voimavarojen käytön ja suunnitelman toteutumisen arviointi... 8 4. Tupakkalain valvontasuunnitelma...9 4.1 Tarkastukset... 9 4.2 Näytteenotto ja valvontaprojektit... 9 4.3 Voimavarojen käytön ja suunnitelman toteutumisen arviointi... 10 5. Kemikaalilain valvontasuunnitelma...10 5.1 Tarkastukset... 10 5.2 Näytteenotto... 10 5.3 Voimavarojen käytön ja suunnitelman toteutumisen arviointi... 10 6. Kuluttajaturvallisuusvalvonnan valvontasuunnitelma...11 6.1 Tarkastukset... 11 6.2 Näytteenotto... 11 6.3 Ilmoitukset kuluttajapalvelun aloittamisesta, muuttamisesta ja palvelun tarjoajan vaihtumisesta... 12 6.4 Ilmoitukset vaarallisesta kuluttajapalvelusta... 12 6.5 Voimavarat ja niiden riittävyyden arviointi... 12 7. Eläinlääkintähuollon valvontasuunnitelma...13 7.1 Eläinlääkäripalvelut... 13 7.2 Terveydenhuoltopalvelut... 14 7.3 Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta... 14 7.4 Pätevyyden ja osaamisen varmistaminen... 17 7.5 Toimitilat ja välineet... 18 8. Yhteenveto...18 8.1 Valvonnan kohdentuminen... 18 8.2 Valvonnasta saadut tulot... 18 8.3 Voimavarat ja riittävyyden arviointi... 19 8.4 Syyt tavoitteiden ja toteutumisen eroissa ja keinot joilla eroja voitaisiin kaventaa... 20 LIITTEET Liite 1 Kunnan elintarvikevalvonnan ja eläinten terveys- ja hyvinvointivalvonnan raportointi 2013 Liite 2 Elintarvikenäytteiden laatu 2013 Liite 3 Terveydensuojelun valvontasuunnitelman toteuma 2013 Liite 4 Tupakkalain valvontasuunnitelman toteuma 2013 Liite 5 Kuluttajaturvallisuusvalvonnan toteuma 2013 Liite 6 Eläinlääkäripalvelujen toimeenpanon arviointi 2013

3 1. Yleistä Kainuun sote kuntayhtymän hallitus on hyväksynyt 16.1.2013 11 ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman 2011 2014 päivityksen vuodelle 2013. Valvontasuunnitelma vuodelle 2013 on laadittu siten, että se sisältää terveydensuojelu-, elintarvike-, tupakka-, kemikaali-, kuluttajaturvallisuus- ja eläinlääkintähuoltolain mukaiset toimialat. Eläinlääkintähuoltoa koskeva suunnitelma on ollut ensimmäistä kertaa mukana vuonna 2012. Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta annetun asetuksen (665/2006) mukaisesti suunnitelmassa on esitetty kultakin toimialalta vähintään seuraavat tiedot: tarkastusten sisältö, valvontakohteiden tai valvontakohdetyyppien tarkastustiheys, tarkastukseen keskimäärin käytettävä aika, kunnan toimesta tapahtuva näytteenotto ja näytteiden tutkiminen sekä valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi. Valvontasuunnitelma vuodelle 2013 on otettu huomioon Elintarviketurvallisuusviraston (Evira), Kuluttajaviraston, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) ja Turvatekniikan keskuksen (Tukes) laatiman valtakunnallisen valvontaohjelman 2011 2014 päivitys vuodelle 2013. Valtioneuvoston asetuksessa (665/2006) edellytetään, että kunnan tulee arvioida valvontasuunnitelman toteutuminen vuosittain. Arviointituloksilla ja valvonnasta saaduilla kokemuksilla on keskeinen merkitys seuraavia valvontasuunnitelmia laadittaessa. Asetuksen 8 :n mukaan arviointi tulee tehdä ainakin seuraavien tekijöiden osalta: 1. tarkastusten määrä valvontakohdetyypeittäin, 2. tarkastusten kattavuus, 3. näytteiden määrä valvontakohdetyypeittäin sekä 4. valvonnasta saatujen tulojen kohdentuminen. Valtakunnallisissa toimialakohtaisissa valvontaohjelmissa on annettu toimialoittain tarkempia ohjeita arvioinnin sisällöstä. Kunnan tekemät valvontatiedot kerätään reaaliaikaisesti keskusviranomaisen määräämällä tietojenkeräysmenetelmällä. Aluehallintovirasto saa kerätyistä valvontatiedoista tiedot valvontasuunnitelman mukaisista toimista. Kunta ei toimita enää erillisiä raportointilomakkeita aluehallintovirastolle. Toteumaraportissa on kerrottu toimialakohtaisten suunnitelmien toteutuminen. Toimialakohtaisesti on tarkasteltu valvonnan kattavuutta toteutuneiden tarkastusten määrän ja näytteenoton perusteella. Lisäksi arvioidaan sitä, onko valvonta toteutunut valtakunnallisten ohjeiden ja valittujen painopistealueiden mukaisesti, kuinka valvontaan käytetty aika on toteutunut suunniteltuun nähden sekä tarkastellaan kohteissa esiin tulleiden epäkohtien määrää ja laatua ja valvontaviranomaisen toimenpiteitä epäkohtien korjaamiseksi. Toimialakohtaisen arvioinnin jälkeen arvioidaan valvonnan voimavarojen jakautumista suunnitelman mukaiseen ja muuhun valvontaan valvonnan eri osa-

alueilla koko ympäristöterveydenhuollossa sekä voimavarojen riittävyyttä suhteessa tarpeeseen ja suunniteltuun toimintaan. Lisäksi arvioidaan syitä ja perusteluja, mikä on vaikuttanut toteutumatta jääneisiin tavoitteisiin ja vaadittavat toimenpiteet, joiden avulla tavoitteet toteutuisivat jatkossa. Raportissa on tiedot valvonnasta kertyneistä tuloista ja niiden kohdentumisesta. 4 2. Elintarvikevalvonnan valvontasuunnitelma Elintarvikevalvonnan raportointi 2013 suoritteista on siirtynyt KUTI liittymän kautta kuluneen vuoden aikana. Tehdyt suoritteet siirtyvät reaaliaikaisena Elintarvike viraston sähköiseen järjestelmään. Pohjois-Suomen AVI:lle on toimitettu tammikuun loppuun mennessä vuosiraportti valvontasuunnitelman mukaisista tarkastuksista ja näytteenotosta. 2.1 Tarkastukset Elintarvikevalvontasuunnitelman mukaisesti suunnitelmallista valvontaa oli tarkoitus kohdentaa erityisesti seuraavien valvontakohteiden tarkastuksiin ja näytteenottoon: 1. tuotantolaitokset ja muut elintarvikkeiden valmistuspaikat 2. ravintolat 3. suurtaloudet (keskus-, laitos- ja tarjoilukeittiöt) 4. myymälät 5. alkutuotantopaikat Toteumaraportti on liitteenä 1. Elintarvikevalvonta kohdistui valvontasuunnitelmassa esitettyihin kohteisiin. Elintarvikevalvontasuunnitelman mukaan tarkastuksia oli tarkoitus tehdä 212 kpl, näistä toteutui 225 kpl (106 %). Muita kuin suunnitelmallisia tarkastuksia tehtiin 283 kpl. Suunnitelmallisten tarkastusten osuus kaikista tarkastuksista (509 kpl) oli 41 %. Suunnitelmalliseen valvontaan käytettiin aikaa 59 htpv. Elintarvikevalvontasuunnitelman mukaan suunnitelmalliseen valvontaan oli tarkoitus käyttää 232 htpv, joten toteuma oli 25 %. Muuhun elintarvikevalvontaan käytettiin aikaa 103 htpv. Kohteita, joissa valvontaviranomainen ryhtyi toimenpiteisiin, oli 125 kpl eli 24 %:ssa tarkastetuista kohteista. Toimenpiteiden yleisimmät syyt olivat yleinen hygienia ja omavalvonta. Suunnitelmallisen valvonnan yhteydessä huomautuksia annettiin useammin eli 27 % tarkastuksia. Suunnitelmallisessa valvonnassa perustarkastus koskee koko toimintaa ja on yksityiskohtaisempi kuin muussa valvonnassa, joten se vaikuttaa huomautusten määrään. Näiden tarkastusten

yhteydessä tavallisin toimenpide oli viallisen/ rikkinäisen rakenteen korjauskehotus. 5 2.2 Näytteenotto Elintarvikevalvontasuunnitelman mukaan vuonna 2013 suunniteltiin toteutettavaksi seuraavat valvontaprojektit: 1. Listeria kala- ja maitoalan laitoksista (pintapuhtaus- ja tuotenäytteet) 2. Helposti pilaantuvat elintarvikkeet ja raaka-aineet (pizzeriat) 3. Pintapuhtausnäytteitä elintarvikehuoneistoista (kontaktimaljoilla ja petrifilmillä). Lisäksi tavoitteena oli osallistua erikseen sovitun mukaisesti Eviran valvontaohjelman mukaisiin projekteihin. V. 2013 osallistuttiin kasvinsuojelujäämien valvontaprojektiin. Näytteenottoa varten laadittiin erillinen kohdekohtainen näytteenottosuunnitelma, jonka mukaan näytteenotto toteutettiin. Ympäristöterveydenhuollon omat valvontaprojektit toteutettiin suunnitelman mukaisesti muutoin, mutta kala-alan laitosten näytteenotto ei toteutunut, koska hygieenikkoeläinlääkärin virka oli täyttämättä. Tutkittujen elintarvikkeiden laatutiedot on esitetty liitteessä 2. Elintarvikenäytteitä otettiin 113 kpl. Näytteistä 14 % oli määräysten vastaisia eli elintarvikkeeksi kelpaamattomia. Yleisin määräysten vastaisuuden syy oli näytteen huono mikrobiologinen laatu ja aistinvarainen laatu. Määräystenvastaisten näytteiden osalta on pyritty selvittämään syitä, mitkä ovat vaikuttaneet näytteen huonoon laatuun. Kohteessa tehdyn tarkastuksen perusteella selvitetään mm. säilytysolosuhteiden ja elintarvikkeiden käsittelyn asianmukaisuutta. Lisäksi otetaan uusintanäytteitä. Jos jossakin näyteryhmässä on ollut yleisesti paljon määräystenvastaisuutta, huomioidaan se seuraavan vuoden näytteenottosuunnitelmaa laadittaessa niin, että näytteenottoa kohdistetaan näihin elintarvikkeisiin. Kohteissa, joissa on toistuvasti huonoja / laadultaan heikentyneitä tuloksia, pyydetään kirjallinen selvitys syistä sekä siitä, mihin toimenpiteisiin ja millä aikataululla ryhdytään tilanteen korjaamiseksi. Jos jossakin näytteenottokohteessa on ollut yleisesti paljon määräystenvastaisuutta, huomioidaan se seuraavan vuoden näytteenottosuunnitelmaa laadittaessa niin, että näytteenottoa kohdistetaan näihin kohteisiin. Lisäksi selvitetään sitä, mikä on vaikuttanut huonoihin tuloksiin ja pyritään löytämään keinoja tilanteen parantamiseksi toimijoita ohjaamalla ja neuvomalla. Tilannetta seurataan myös uusintanäytteiden avulla. Näytteet tutkittiin pääasiassa Kainuun elintarvike- ja ympäristölaboratoriossa.

2.3 Varautuminen ruokamyrkytysten selvittämiseen 6 Ruokamyrkytysten selvittämistä varten sosiaali- ja terveyslautakunta on hyväksynyt suunnitelman ja nimennyt ruokamyrkytysten selvittämistä varten työryhmän 12.3.2008 65. Työryhmä ei kokoontunut, mutta suunnitelmaa käytettiin epäilyjen yhteydessä. Vuonna 2013 tuli yksittäisiä yhteydenottoja, joissa elintarvikkeen epäiltiin aiheuttaneen sairastumisen. Laajempia ruokamyrkytyksiä oli yksi, josta tehtiin epäilyilmoitus. 2.4 Voimavarojen käytön ja suunnitelman toteutumisen arviointi Suunnitelmallisia tarkastuksia tehtiin 225 kpl eli n. 106 % tavoitteesta. Suunnitelmalliseen valvontaan käytettiin aikaa 59 htpv eli 25 % tavoitteesta. Tarkemmat tiedot tarkastuksista on esitetty edellä kappaleessa 2.1. Riskinarvioinnin mukaisen mitoituksen mukaan suunnitelmallisia tarkastuksia pitäisi kuntayhtymässä tehdä 1082 kpl vuodessa (kuntayhtymän toteuma 20 %) ja käyttää aikaa 427 htpv (kuntayhtymän toteuma 14 %). Suunnitelmassa tarkastustiheyttä vähennettiin, koska tavoitetta ei pidetty valvonta-alueella realistisena. Siihen, ettei suunnitelman tavoitteeseen päästy, vaikutti mm. seuraavat asiat: Ajan käyttö muihin kuin suunnitelmallisiin tarkastuksiin. Näihin tarkastuksiin sisältyy mm. huoneiston hyväksymisiin, valituksiin ja muihin pyyntöihin liittyvät tarkastukset sekä tarkastusten tekeminen muilla valvonnan osa-alueilla (terveydensuojelu, kuluttajaturvallisuus). Varsinaisen elintarvikevalvonnan tarkastustoiminnan suoritemääriin vaikuttaa vähentävästi myös suunnitelmalliseen valvontaan liittyvät suunnittelu-, seuranta- ja raportointityöt. Myös lainsäädännön muuttuminen on vaikuttanut siihen, että lainsäädäntöön perehtymiseen, koulutukseen, ohjeistukseen ja lomakkeiden uusimiseen on mennyt aikaa. Lisäksi aikaa meni Oiva tarkastustoiminnan aloittamiseen ja siihen liittyvän tarkastusmateriaalin perehtymiseen. 3. Terveydensuojelun valvontasuunnitelma Terveydensuojelun valvonnasta on toimitettu Pohjois-Suomen AVI:iin vuoden 2013 uimavesivalvontaa koskeva raportti EU-uimarannoista 30.9. mennessä uimakauden jälkeen. EU-vesilaitosten (vähintään 1000 m³ päivässä taikka vähintään 5000 käyttäjälle talousvettä toimittavat laitokset) talousveden laatutiedot raportoidaan Pohjois- Suomen AVI:lle maaliskuun loppuun mennessä. 3.1 Tarkastukset Suunnitelmallisen valvonnan painopistealueiksi on koko suunnitelmakaudelle 2011 2014 valittu seuraavat kohteet:

7 talousvettä toimittavat suuret vesilaitokset talousvettä toimittavat pienet vesilaitokset kylpylät, yleiset uimahallit, maauimala ja muut yleiset uima-altaat EU-uimarannat muut yleiset uimarannat kohteet, joita nuoret käyttävät (päiväkodit, koulut, oppilaitokset, iltapäiväkerhot, leirikeskukset jne.) vanhainkodit ja vastaavat vanhustenhuollon yksiköt majoitus- ja kokoontumistilat Toteumaraportti liitteenä 3. Vuonna 2013 suunnitelmallista valvontaa tehtiin suunnitelman mukaisesti em. kohteisiin. Suunnitelman mukaan tarkastuksia oli tarkoitus tehdä 205 kpl, näistä toteutui 68 kpl (33 %). Muita kuin suunnitelmallisia tarkastuksia tehtiin 269 kpl. Suunnitelmallisten tarkastusten osuus kaikista tarkastuksista (337 kpl) oli 20 %. Suunnitelmalliseen valvontaan käytettiin aikaa 21 htpv ja muuhun terveysvalvontaan 182 htpv. Suunnitelman mukaan suunnitelmalliseen valvontaan oli tarkoitus käyttää 92 htpv, joten toteuma oli 23 %. Tarkastuksissa annettiin toimenpidemääräyksiä 58 kohteelle eli 18 %:lle tarkastetuista kohteista. Toimenpidemääräykset koskivat kohteiden kuntoa eli kohteissa oli kuluneita tai rikkonaisia pintoja ja rakenteita. Tarkastuksissa havaittujen epäkohtien korjaamiseksi annettiin kohteissa asiaan liittyvää opastusta ja neuvontaa sekä kehotettiin määräajassa korjaamaan puutteet. Vesilaitosten osalta tehtiin valvontasuunnitelmien tarkastuksia ja niihin liittyvän erityistilannevalmiuden arviointia sekä vedenottamoiden tarkastuksia. Vesilaitosten osalta erityistilanteisiin varaudutaan mm. desinfiointivalmiuden ylläpidolla ja varavedenottamoiden veden laadun seurannalla. Erityistilannesuunnitelmien päivitykset vaihtelevat kuntayhtymän alueella. Vesiepidemiaepäilytapauksissa noudatetaan ruokamyrkytysepidemioiden varalle tehtyä toimintasuunnitelmaa. Vedenottamoilla havaittuja puutteita olivat mm. huonot suoja-aitaukset, kaivojen minimaaliset pengerrykset ja kaivojen kansien väljyys. Yleisesti ottaen kaivot ja ottamot ovat siistissä kunnossa. 3.2 Näytteenotto Talousvesi ja uimavesi Talousveden osalta laatuvaatimukset ja näytteenotto on määritelty seuraavissa säädöksissä: o STM asetus (461/2000) talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista,

o STM asetus (401/2001) pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. 8 Uimavesien osalta laatuvaatimukset ja näytteenotto on määritelty seuraavissa säädöksissä: Allasvedet o STM asetus (315/2002) uimahallien ja kylpylöiden allasveden valvontatutkimuksista ja laatuvaatimuksista. Uimarantavedet o STM asetus (354/2008) pienten yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta, o STM asetus (177/2008) yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta. Muut näytteet terveysvalvonnassa Muu suunnitelmalliseen valvontaan liittyvä näytteenotto kohdistui tarpeen mukaan esimerkiksi valvontakohteen siivoustoiminnan omavalvonnan toimivuuden ja oman siivoustoiminnan tehokkuuden tarkistamiseen puhtausnäyttein. Koulujen, päiväkotien ja vastaavien tilojen tarkastusten yhteydessä otettiin sisäilma-, materiaali- ja pintanäytteitä tarpeen mukaan. Suunnitelmallisen valvonnan kohteista näytteenotto kohdistui uima- ja talousveteen. Näytteitä otettiin uimarantavesistä ja uima-allasvesistä 301 kpl. Talousvesistä näytteitä otettiin 203 kpl. Säädösten edellyttämät näytteet otettiin säädösten edellyttämällä tavalla. Näytteet täyttivät niille asetetut vaatimukset. Edellä esitettyjä muita näytteitä otettiin muun kuin suunnitelmallisen valvonnan yhteydessä. Näytteet tutkittiin pääasiassa Kainuun elintarvike- ja ympäristölaboratoriossa. Sisäilman laatuun liittyvät näytteet tutkittiin työterveyslaitoksella. 3.3 Voimavarojen käytön ja suunnitelman toteutumisen arviointi Suunnitelmallisia tarkastuksia tehtiin 68 kpl eli 33 % tavoitteesta. Suunnitelmalliseen valvontaan käytettiin aikaa 21 htpv eli 23 % tavoitteesta. Tarkemmat tiedot tarkastuksista on esitetty edellä kappaleessa 3.1. Valviran valtakunnallisessa terveydensuojelun valvontaohjelmassa esitettyjen tarkastustiheyksien mukaan terveydensuojelun suunnitelmallisia tarkastuksia olisi tullut tehdä 242 kpl. Toteuma tähän verrattuna oli 28 %. Suunnitelmalliseen valvontaan olisi tullut käyttää aikaa 132 htpv. Toteuma oli 16 %. Siihen, ettei suunnitelman tavoitteeseen päästy, vaikutti erityisesti se, että

aikaa käytettiin muihin kuin suunnitelmallisiin tarkastuksiin. Näihin tarkastuksiin sisältyy mm. asuinhuoneistojen tarkastukset (62 kpl) sekä huoneiston hyväksymisiin, valituksiin ja muihin pyyntöihin liittyvät tarkastukset. Lisäksi mm. lausuntojen valmistelu on vienyt aikaa. Muiden valvonnan osa-alueiden (elintarvike- ja kuluttajaturvallisuusvalvonta) tarkastukset vaikuttivat terveydensuojelun tarkastusten määrään. Varsinaisen tarkastustoiminnan suoritemääriin vaikuttaa vähentävästi myös suunnitelmalliseen valvontaan liittyvät suunnittelu-, seuranta- ja raportointityöt. 9 4. Tupakkalain valvontasuunnitelma 4.1 Tarkastukset Vuonna 2013 ympäristöterveydenhuollon painopistealueina olivat tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myyntipaikkojen tarkastukset, ravintoloiden ja muiden ravitsemusliikkeiden savuttomuuden seuranta sekä tupakointitilallisten kohteiden valvonta sekä tupakointikieltojen toteutumisen valvonta päiväkodeissa, kouluissa, oppilaitoksissa ja niiden ulkoalueilla. Vuonna 2013 suunnitelmallinen valvonta kohdistui erityisesti vähittäismyyntipaikkoihin sekä oppilaitoksiin ja päiväkoteihin. Toteumaraportti liitteenä 4. Suunnitelman mukaan tarkastuksia oli tarkoitus tehdä 99 kpl, näistä toteutui 58 kpl (59 %). Muita kuin suunnitelmallisia tarkastuksia tehtiin 3 kpl. Suunnitelmallisten tarkastusten osuus kaikista tarkastuksista (61 kpl) oli 95 %. Suunnitelmalliseen valvontaan käytettiin aikaa 7 htpv ja muuhun tupakkavalvontaan 0,5 htpv. Suunnitelman mukaan suunnitelmalliseen valvontaan oli tarkoitus käyttää 19 htpv, joten toteuma oli 36 %. Tarkastuksissa annettiin huomautuksia ja toimenpidemääräyksiä 9 kohteelle eli 15 %:lle tarkastetuista kohteista. Ne koskivat puutteellisia ikärajamerkintöjä ja omavalvonnan kirjauksia. 4.2 Näytteenotto ja valvontaprojektit Tupakkalain mukaisella tarkastuskäynnillä käytetään ensisijaisesti aistihavaintoihin perustuvaa arviointia. Jos aistinvaraista havainnointia ei voida käyttää, tupakansavun kulkeutumista voidaan selvittää esim. merkkisavututkimuksella. Valvontaviranomaisen omaan harkintaan perustuen mahdollisissa epäselvissä ja riitatilanteissa voidaan ottaa kertaluontoinen lyhyt ilmanäyte imemällä pumpulla ilmaa näytekeräimen läpi. Näytteitä ei otettu vuonna 2013 suunnitelmalliseen valvontaan liittyen.

4.3 Voimavarojen käytön ja suunnitelman toteutumisen arviointi 10 Suunnitelmallisia tarkastuksia tehtiin 58 kpl eli 59 % tavoitteesta. Suunnitelmalliseen valvontaan käytettiin aikaa 7 htpv eli 36 % tavoitteesta. Tarkemmat tiedot tarkastuksista on esitetty edellä kappaleessa 4.1. Valviran valtakunnallisessa tupakkalain valvontaohjelmassa esitettyjen tarkastustiheyksien mukaan suunnitelmallisia tarkastuksia olisi tullut tehdä 164 kpl. Toteuma verrattuna Valviran suositukseen oli 35 %. Suunnitelmalliseen valvontaan olisi tullut käyttää aikaa 88 htp, joten toteuma oli 8 %. 5. Kemikaalilain valvontasuunnitelma 5.1 Tarkastukset Suunnitelmallisen valvonnan painopistealueeksi määriteltiin kemikaalien vähittäismyynnin valvonta. Toteuma on liitteenä 5. Valvontasuunnitelman mukaan kemikaalilain mukaisia tarkastuksia suunniteltiin tehtävän vähittäismyymälöihin 45 kpl ja aikaa käytettävän 0,1 htv. Tarkastuksia ei tehty vuonna 2013. 5.2 Näytteenotto Varsinaisia valvontanäytteitä kemikaalivalvonnassa ei oteta. Valmistajilta ja maahantuojilta voidaan pyytää kemikaalien pakkauksia, myyntipäällysmerkintöjä ja käyttöturvallisuustiedotteita muualla kuin yrityksen toimitiloissa tarkastettavaksi. 5.3 Voimavarojen käytön ja suunnitelman toteutumisen arviointi Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (TUKES) valtakunnallisessa kemikaalilain valvontaohjelmassa esitettyjen tarkastustiheyksien mukaan suunnitelmallisia tarkastuksia olisi tullut tehdä 45 kpl. Toisaalta valtakunnallisen valvontaohjelman mukaisesti valvontakohteiden tarkastustiheys tulee kunnissa määritellä siten, että vuosittain tarkastetaan vähintään joko 10 % kunnan valvontakohteista (16 kpl) tai yksi valvontakohde/10000 asukasta (8 kpl). Siihen, ettei suunnitelman tavoitteeseen päästy, vaikutti kemikaalilain valvonnan osalta se, että valvonnassa keskityttiin muihin valvonnan osa-alueisiin, jotka voidaan myös paikallisen riskinarvioinnin perusteella katsoa suunnitelmallisen valvonnan painopistealueiksi. Lisäksi siihen vaikutti tiedossa oleva lainsäädännön muutos. Kemikaalilain mukainen markkinavalvonta siirtyi Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon (Tukes) 1.9.2013 alkaen, kun uusi kemikaalilaki (599/2013) tuli voimaan. Kunnilla ei

enää ole velvollisuutta eikä toimivaltaa valvoa kemikaalilain ja sen soveltamisalaan kuuluvien EU-asetusten noudattamista siltä osin kuin on kyse aiemmasta kunnan kemikaalivalvontaviranomaiselle säädetystä markkinavalvonnasta. 11 6. Kuluttajaturvallisuusvalvonnan valvontasuunnitelma 6.1 Tarkastukset Suunnitelmallista valvontaa oli tarkoitus kohdentaa seuraaville painopistealueille: rullalautailupaikat kuntosalit ohjelmapalvelut EU-uimarannat karting-rata Suunniteltujen ja toteutuneiden tarkastusten määrä kohderyhmittäin näkyy liitelomakkeessa 5. Tarkastukset kohdentuivat suunnitelman mukaisille painopistealueille ohjelmapalveluita lukuun ottamatta. Suunnitelman mukaan tarkastuksia oli tarkoitus tehdä 39 kpl, tarkastuksia tehtiin 37 kpl (95 %). Muita kuin suunnitelmallisia tarkastuksia tehtiin vuonna 2013 49 kpl. Suunnitelmallisten tarkastusten osuus kaikista tarkastuksista (86 kpl) oli 57 %. Suunnitelmalliseen valvontaan käytettiin aikaa 20 htpv. Suunnitelman mukaan suunnitelmalliseen valvontaan oli tarkoitus käyttää 22 htpv, joten toteuma oli 91 %. Suunniteltuihin työaikoihin ei sisältynyt matkoihin käytetty aika. Kaiken kaikkiaan kuluttajaturvallisuusvalvontaan käytettiin työaikaa 54 htpv (tarkastukset, koulutukset, palaverit, neuvonta ym. sisältäen matkoihin käytetyn ajan). Tarkastuksilla todettuja yleisimpiä puutteita olivat puutteet turvallisuusasiakirjassa sekä asiakasopasteissa. Suunnitelmallisen valvonnan yhteydessä huomautuksia annettiin lähes kaikille tarkastetuille kohteille. 6.2 Näytteenotto Vuonna 2013 ei ollut näytteenottoa.

6.3 Ilmoitukset kuluttajapalvelun aloittamisesta, muuttamisesta ja palvelun tarjoajan vaihtumisesta 12 Kuluttajaturvallisuuslain 920/2011 (KuTuL) 6 :n mukaan palvelun tarjoajan on tehtävä ennen kuluttajapalvelun tarjoamisen aloittamista, muuttamista tai palvelun tarjoajan vaihtumista kirjallinen ilmoitus sen kunnan valvontaviranomaiselle, jonka alueella palvelua aiotaan tarjota. Ilmoitusvelvollisuus koskee painopistealueiden kohteita. Ympäristöterveydenhuoltoon tuli vuoden 2013 aikana seitsemän ilmoitusta kuluttajapalvelun aloittamisesta. 6.4 Ilmoitukset vaarallisesta kuluttajapalvelusta KuTuL 8 velvoittaa toiminnanharjoittajaa tekemään ilmoituksen valvontaviranomaiselle, mikäli hän saa tietoonsa tai hänen tulisi ammattitaitonsa perusteella hallussaan olevien tietojen perusteella pystyä päättelemään, että kulutustavarasta tai kuluttajapalveluksesta aiheutuu vaaraa kuluttajan, kuluttajaan rinnastettavan henkilön tai palveluksen vaikutuspiiriin kuuluvan muun henkilön terveydelle tai omaisuudelle. Ympäristöterveydenhuoltoon tuli vuoden 2013 aikana kuusi ilmoitusta vaarallisesta kuluttajapalvelusta. Ilmoitukset tehtiin kuluttajapalvelun yhteydessä sattuneiden onnettomuuksien johdosta. Toimijat tekivät ilmoitukset automaattisesti ilman, että niitä erikseen pyydettiin. 6.5 Voimavarat ja niiden riittävyyden arviointi Kuluttajaviraston (nyk. Tukes) valvontakriteeristön ja kohdemäärän perusteella ilmenee, että kuntayhtymän alueella tarvitaan vuositasolla 215 henkilötyöpäivän (noin 1,0 henkilötyövuoden) panostusta riittävän laadukkaan kuluttajaturvallisuusvalvonnan toteutukseen. Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän alueella kuluttajaturvallisuusvalvontaa teki vuonna 2013 kaksi terveystarkastajaa muiden töiden ohella. Tavoitteena oli vuonna 2013 suorittaa kuluttajaturvallisuusvalvontaan liittyviä tehtäviä 0,25 htv:n verran, josta suunnitelmallista valvontaa oli 0,11 htv. Suunnitelmalliseen valvontaan käytettiin aikaa 0,1 htv. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin valtakunnallisen kuluttajaturvallisuusvalvontaohjelman mukaisen mitoituksen mukaan suunnitelmallisia tarkastuksia pitäisi kuntayhtymässä tehdä 196 kpl vuodessa (kuntayhtymän toteuma 19 %) ja käyttää aikaa 102 htpv (kuntayhtymän toteuma 20 %). Suunnitelmassa tarkastustiheyttä vähennettiin, koska tavoitetta ei pidetty valvonta-alueella realistisena. Valvontasuunnitelma toteutui omaan suunnitelmaan nähden tarkastusten osalta hyvin (95 %). Valvontasuunnitelman tavoitteiden toteutumiseen vaikutti, että osa kohteista oli lopettanut toimintansa ja osassa ei ehditty käymään muiden valvontatöiden vuoksi.

13 7. Eläinlääkintähuollon valvontasuunnitelma 7.1 Eläinlääkäripalvelut Resurssit Kainuun sote -kuntayhtymän palveluksessa on 10 praktikkoeläinlääkäriä kahdeksassa toimipisteessä sekä maakunnallisesti toimiva hyvinvointieläinlääkäri. Pieneläinhoitajia on neljä sijoitettuna kolmelle vastaanotolle. Suunnitelman mukaan hyvinvointi- ja hygieenikkoeläinlääkärit vastaavat pääosasta valvontatehtäviä. Hyvinvointieläinlääkäri vastaa eläinsuojelusta, alkutuotannon hygieenisten tarkastusten ja eläintautilain mukaisten tehtävien koordinoinnista. Puolangan praktikkoeläinlääkäri tekee osan alkutuotannon hygieenisistä tarkastuksista. Hygieenikkoeläinlääkäri vastaa eläimistä saatavia elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä käsittelevien laitosten valvonnasta sekä sivutuotteiden valvonnasta. Kalatautivalvonta on keskitetty Hyrynsalmen toimipisteen praktikkoeläinlääkärin hoidettavaksi. Hygieenikkoeläinlääkärin virkaa ei ole saatu täytettyä useasta yrityksestä huolimatta. Tältä osin edellä esitetty suunnitelman mukainen toiminta ei toteutunut. Tehtävät jaettiin praktikoille, hyvinvointieläinlääkärille ja terveystarkastajille. Ympäristöterveysjohtaja on toiminut myös eläinlääkintähuollon vastuualuepäällikkönä vuoden 2013 alusta alkaen. Eläinlääkäripalveluiden saatavuus ja laatu Suunnitelmassa tavoitteeksi asetettiin, että kiireellistä eläinlääkäriapua tarvitseva saa sitä 24 tuntia vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. Työjärjestelyillä pyritään parantamaan ajanvarausperusteisen palvelun saatavuutta. Praktikkoeläinlääkäreillä on mahdollisuus keskinäisillä sopimuksilla järjestää aikaa ajanvarausperusteiseen työhön (esim. terveydenhuolto, pieneläinten leikkaukset), jolloin naapurialueen kollega hoitaa kiiretapaukset. Kuntayhtymän subventioilla turvataan se, ettei palvelun hinta muodostu esteeksi työnjaolle. Valtakunnallisessa ohjelmassa on annettu tavoitteita eläinlääkäripalvelujen saatavuudelle: Ei kiireellinen vastaanottoaika tulisi pystyä tarjoamaan viikossa, ei kiireellinen terveydenhuoltokäynti, massatyö tai leikkaus kolmessa viikossa (loma-aikana kuudessa viikossa) ja pääosa asiakkaista tulisi saada palvelu 50 km säteellä. Kiireellinen hoidon osalta valtakunnallinen tavoite on hoitaa kolmen tunnin sisällä 90 % tapauksista, 90 % tapauksista matka tilalle tai asiakkaan matka vastaanotolle alle 100 km. Matkojen osalta valtakunnallisessa ohjelmassa on annettu mahdollisuus poiketa suosituksista mm. Kainuun sote -kuntayhtymälle. Kainuun sote -kuntayhtymässä valtakunnalliset ja oman suunnitelman mukaiset tavoitteet saatavuudelle toteutuivat. Eläinlääkärikäyntejä oli 12 818 kpl joista 11878 kpl tehtiin virka-aikaan ja 940 kpl päivystysaikaan. Keskitetty, maksullinen yhteydenottopalvelu on käytössä päivystysaikaan. Päivystysalue on koko maakunnan laajuinen ja eriytetty yli puolet ajasta. Päivystävät eläinlääkärit voivat keskenään sopia, haluavatko päivystää eriytetysti pieneläin/suureläinpäivystystä vai alueellisesti pohjois-etelä aluetta. Erittäin pitkät etäisyydet hankaloittavat eriytetyn päivystyksen toteuttamista ja heikentävät mahdollisesti myös pieneläinpalvelujen saatavuutta eriytetyssä päivystyksessä.

14 Yksityisiä eläinlääkäreitä ja eläinlääkäriasemia on Kainuussa vähän. Tällä hetkellä Kajaanissa toimii yksi klinikka, jossa työskentelee 2-4 eläinlääkäriä. Kuhmossa on yksi yksityinen eläinlääkäri. Yksityiset eläinlääkärit hoitavat vain pieneläinpotilaita. Hevosia hoitava eläinlääkäri on ollut töissä Kajaanissa klinikalla ajoittain. Kajaanin yksityinen eläinklinikka on ollut auki myös lauantaina, mutta muutoin päivystysaikainen eläinlääkäriapu on kuntayhtymän vastuulla. Eläinlääkäripalveluihin liittyvää tietoa on liitteessä 6. 7.2 Terveydenhuoltopalvelut Eläinten terveydenhuolto-ohjelmiin liittyneiden tilojen osuus nautatiloista oli 50 %. Terveydenhuoltosopimusten määrä oli 199 kpl. Terveydenhuoltokäynti tehtiin 90 %:lle niistä tiloista, joilla on terveydenhuoltosopimus. Terveydenhuoltokäyntejä tehtiin180 kpl. Kaikki Kainuussa toimivat sikatilat kuuluvat terveydenhuoltoon. Terveydenhuoltopalveluita on ollut saatavilla tarvetta vastaavasti. 7.3 Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan tavoitteena on toteuttaa eläintautilainsäädännössä, eläinsuojelulainsäädännössä ja eläinten lääkitsemislainsäädännössä sekä helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa ja tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta annetussa laissa asetettuja päämääriä. Eläintautivalmius Kunnaneläinlääkäri huolehtii eläintautilain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta kunnan alueella. Läänineläinlääkäri laatii tiettyjen helposti leviävien eläintautien osalta aluekohtaisen valmiussuunnitelman. Osa kunnaneläinlääkäreistä on nimetty valmiuseläinlääkäreiksi, jotka ovat saaneet lisäkoulutusta helposti leviävien eläintautien vastustustyöhön. Kainuun alueelta on hyvinvointieläinlääkäri nimetty valmiuseläinlääkäriksi. Myös muut eläinlääkärit osallistuvat Aluehallintoviraston kunnaneläinlääkäreille järjestettäviin koulutuksiin joissa käsitellään eläintautiasioita. Eläintauteihin liittyviä tarkastuksia tehtiin vuonna 2013 yhteensä 53 kpl. Terveysvalvontaohjelmat Sote kuntayhtymän alueella sijaitsevat pitopaikat, joita terveysvalvontaohjelmat koskevat, ovat lammas ja vuohitiloja. Tiloja on yhteensä 20 kpl. Terveysvalvontaohjelmiin liittyvästä valvonnasta vastaa tilan sijaintikunnan praktikkoeläinlääkäri. Siipikarjan salmonellavalvontaohjelmaan kuuluu yksi munintakanala ja munapakkaamo Kuhmossa. Kanalan valvonnasta vastasi praktikkoeläinlääkäri ja salmonellavalvonta on toteutunut ohjelman mukaisesti. Vesiviljelylaitosten terveysvalvonnasta vastaa koko maakunnan alueella Hyrynsalmen toimipisteen eläinlääkäri. Vesiviljelylaitosten toiminta ja kirjanpito tar-

kastetaan vuosittain AVIn ohjeistuksen mukaan, käynnit raportoidaan AVIin ja Eviran Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin yksikölle. Vesiviljelylaitosten kalanäytteet otetaan ja laitostarkastukset tehdään EU:n hyväksymien VHS-ohjelmien (rajoitusalueilla), lisävakuusohjelmien (BKD; IPN; SVC ja Gyrodactylus salaris -taudit) sekä osittain riskiperusteisuuden mukaisesti. Vesiviljelylaitosten terveysvalvontaohjelma on toteutunut lähes suunnitelman mukaisesti. Vesiviljelylaitoksia on 23 kpl ja niitä tarkastettiin 21 kpl. Näytteenotto on toteutunut AVIn suunnitelman mukaisesti, mutta laitokset ovat hoitaneet sen ohjeistettuna pääsääntöisesti itse. Muu tautiseuranta Evira pyytää vuosittain seurantanäytteiden ottamista erillisen suunnitelman mukaan. Näytteenottopyynnöt tulevat kuntaan yleensä aluehallintoviraston välityksellä. Vuoden 2013 aikana tautiseurantanäytteitä otettiin yhdeltä tilalta (lintuinfluenssa). Eläimistä saatavat sivutuotteet Eläimistä saatavien sivutuotteiden valvonnasta vastasi praktikko. Alueella toimii tällä hetkellä kolme turkistarhan yhteydessä olevaa hyväksyttyä tilarehustamoa. Tilarehustamolle tehdään valvontakäynti kerran vuodessa. Kaikki tilarehustamot tarkastettiin kerran vuoden 2013 aikana. Kokonaisten märehtijöiden, sikojen, siipikarjan ja turkiseläinten raatojen, kotiteurastuksen sivutuotteiden ja teurastuspaikoista peräisin olevien sivutuotteiden hautaaminen on sallittua ns. syrjäisillä alueilla. Edellä mainituista koko Kainuun sote -kuntayhtymän alue oli ns. syrjäistä aluetta muiden paitsi kokonaisten märehtijöiden osalta. Kokonaisia märehtijöitä haudattaessa Suomussalmi, Puolanka, Hyrynsalmi ja Ristijärvi kuuluvat syrjäiseen alueeseen ja Paltamo, Kajaani, Sotkamo ja Kuhmo kuuluvat ns. keräilyalueeseen. Keräilyalueella kokonaisia märehtijöiden raatoja ei saa haudata, poikkeuksena kuolleena syntyneet vasikat. 1.7.2013 alkaen keräilyalueella myös kotiteurastuksen sivutuotteiden hautaaminen on ollut kiellettyä ja ne on pitänyt laittaa raatokeräilyauton mukana Honkajoelle. Muutoksesta tiedotettiin tilakäyntien yhteydessä. Aloitettaessa käsittelemättömien sivutuotteiden käyttö sivutuoteasetuksen ja MMMa N:o 850/2005 sallimiin tarkoituksiin (mm. haaskakäyttö), on toimijan tehtävä aloitusilmoitus toiminnan aloittamisesta sen alueen kunnaneläinlääkärille, jonka alueella sivutuotteita käytetään. Lisäksi ilmoitus tulee tehdä aina ennen kuin sivutuotteita viedään haaskapaikalle. Vuoden 2013 lopussa kuntayhtymän alueella oli 60 rekisteröityä haaskapaikkaa, joista vain 10 oli tehnyt vuoden 2013 aikana käyttöilmoituksen. Tehtyjen ilmoitusten perusteella haaskojen käyttö on vähentynyt useana vuonna peräkkäin. Oletettavasti kaikista haaskoille viedyistä sivutuotteista ei tehdä ilmoitusta. Haaskapaikoista pyritään tarkastamaan vuosittain n. 10 %. Samalla tarkastetaan toimijoiden kirjanpito. Tarkastukset painotetaan suurimpiin toimijoihin sekä niihin toimijoihin, joiden toiminnassa on aiemmin havaittu puutteita. Haaskojen valvontaa tehdään yhteistyössä kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten kanssa. Haaskojen valvontaa hoiti vuonna 2013 praktikkoeläinlääkäri. Vuoden 2013 aikana tarkastettiin yksi haaskapaikka. 15

16 Eläinten hyvinvoinnin valvonta Eläinten hyvinvoinnin valvonnalla tarkoitetaan eläinsuojelulain, eläinkuljetuslain ja eläinkuljetusasetuksen sekä niiden nojalla annettujen säädösten perusteella tehtävää eläinsuojeluvalvontaa. Pääosan Kainuun sote -kuntayhtymän alueella tehtävistä eläinsuojelutarkastuksista tekee hyvinvointieläinlääkäri. Tarkastuksia tehtiin vuoden 2013 aikana 134 kpl. Näistä 122 teki hyvinvointieläinlääkäri. Epäilyyn perustuvista eläinsuojelutarkastuksista hieman yli puolet kohdistui seura- tai harrastuseläimiin (ml. hevoset), vaikka Kainuu on pääosin harvaanasuttua maaseutumaista aluetta. Ilmeisesti ilmoituskynnys on matalampi pieneläimiin kuin tuotantoeläimiin liittyen. Tarkastusten perusteella annettiin eläinsuojelulain 42 tai 44 mukaisia määräyksiä tai kieltoja 28 tapauksessa. Näistä yli puolet kohdistui tuotantoeläimiin. Eniten puutteita kaikissa tarkastuksissa oli eläinten pitopaikkaan liittyvissä asioissa, kuten säänsuojan riittävyydessä, kunnossa ja puhtaudessa tai muussa pitopaikan sopivuudessa kyseiselle eläimelle. Määräysten noudattamista seurattiin uusintatarkastuksilla määräajan umpeuduttua. Useimmissa tapauksissa määräyksiä oli noudatettu uusintatarkastukseen mennessä, mutta tuotantoeläimiin liittyen kahdessa pitopaikassa oli pitkittyneitä ongelmia sekä eläinten hoidossa että pitopaikan kunnossa pidossa ja niihin tehtiin useita tarkastuksia vuoden aikana. Syynä, miksi eläinsuojelusäädöksiä ei ollut noudatettu, oli tuotantoeläintiloilla usein eläimen omistajan alentunut työkyky joko korkean iän, sairauden tai esim. alkoholin käytön vuoksi. Taloudelliset vaikeudet ja rakennusten huono kunto liittyvät useimpiin tapauksiin. Seura- ja harrastuseläimillä ja hevosilla kyse on useimmissa tapauksissa sosiaalisista ongelmista tai tiedon puutteesta. Tarkastusten loppuunsaattamisen seurantaan ei ole käytetty mitään erityistä järjestelmää, vaikka Digia-ohjelma tarjoaisi sellaisen mahdollisuuden. Kolmessa tapauksessa uusintatarkastuksen tekeminen viivästyi muutamia kuukausia. Hankalissa tai pitkittyneissä eläinsuojelutapauksissa kohde voidaan siirtää AVI:n läänineläinlääkärin hoidettavaksi, jolloin kohteessa tehtävät tarkastukset tekee AVI:n eläinlääkäri yhdessä paikallisen kunnaneläinlääkärin kanssa. AVI:n eläinlääkärit myös neuvovat ja ohjaavat eläinsuojelutarkastusten teossa. AVI:n eläinlääkäri teki Kainuussa yhden pitkittyneen tapauksen eläinsuojelutarkastuksen paikallisen eläinlääkärin kanssa vuoden 2013 aikana. Useista tapauksista myös neuvoteltiin ja pyydettiin AVI:n eläinlääkärin ohjausta. Epäilyyn perustuva eläinsuojelutarkastus Epäilyyn perustuva eläinsuojelutarkastus tehdään joko ulkopuolisen ilmiantajan ilmoituksen, aluehallintoviraston antaman määräyksen tai muun epäilyn perusteella. Pääosan eläinsuojelutarkastuksista tekee hyvinvointieläinlääkäri, mutta kaikilla kunnaneläinlääkäreillä on oikeus ja kiireellisissä tapauksissa myös velvollisuus tehdä eläinsuojelutarkastus. Virka-ajan ulkopuolella kiireiset eläinsuojelutehtävät jäävät poliisin tai virkasuhteessa olevan päivystävän eläinlääkärin hoidettavaksi. Suurin osa epäilyyn perustuvista eläinsuojelutarkastuksista pystyttiin tekemään virka-aikaan ja kohtuullisessa ajassa epäilyn synnystä. Vuoden 2013 aikana tehtiin neljällä tilalla AVI:n määräykseen perustuvaa nautojen jaloitteluvaatimuksentoteutumisen valvontaa.

17 Luvan- ja ilmoituksenvaraisen toimintaan ilman epäilyä kohdistuva tarkastus Hyvinvointieläinlääkäri tarkastaa Kainuun sote -kuntayhtymän alueella toimivat luvan- ja ilmoituksenvaraiset kohteet säännöllisesti, aluehallintoviraston ohjeen mukaan vuosittain. Nämä kohteet ovat esimerkiksi hevostalleja, koiratarhoja, eläinkauppoja ym. ammattimaisesti eläintenpitoa harjoittavia toimijoita. Kohteista tarkastettiin 73 %. Ilmoituksenvaraisten kohteiden tarkastukset lisääntyivät vuonna 2013. Osittain lisäys johtui hyvinvointieläinlääkärin parantuneista resursseista. Tarkastuksilla haluttiin myös ennakoida hevostalleja koskevien säädösten muuttumista vuoden 2014 alusta. Ilmoituksenvaraisissa kohteissa todettiin vain vähän puutteita tai laiminlyöntejä. Eläinten lääkitsemisen valvonta Kunnaneläinlääkärit osallistuvat tilojen lääkekirjanpitojen tarkastuksiin AVI:n määräysten mukaisesti. Maidontuotantotilojen lääkekirjanpito tarkastetaan maidontuotantotilojen hygieniatarkastuksen yhteydessä ja terveydenhuoltoon kuuluvien tilojen lääkekirjan pitoa tarkastellaan ja neuvotaan terveydenhuoltokäynnin yhteydessä. Maidontuotantotilojen hygieniatarkastuksia tehtiin 103 kpl eli hieman suunniteltua enemmän. 7.4 Pätevyyden ja osaamisen varmistaminen Henkilöstön rekrytointi on tehty Kainuun sote -kuntayhtymän yhteisen rekrytointiohjeistuksen mukaisesti. Sijaisten kelpoisuus on tarkistettu eläinlääkärirekisteristä. Pätevän henkilöstön rekrytoinnissa onnistuttiin praktikoiden osalta vuonna 2103 hyvin. Kaikki virat ja pidemmät viransijaisuudet ovat olleet täytettynä. Vain muutamien viikkojen ajaksi ei onnistuttu saamaan sijaista. Hygieenikkoeläinlääkärin rekrytoinnissa ei onnistuttu useista yrityksistä huolimatta. Tavoitteeksi on asetettu, että eläinlääkärit pyrkivät osallistumaan täydennyskoulutuksiin vähintään kahdeksana päivänä vuodessa. Eläinlääkärit ovat osallistuneet koulutuksiin kattavasti, mutta varsinaista henkilökohtaista koulutussuunnitelmaa ei ole laadittu, kuten suunnitelmassa todettiin. Kouluttautumistarpeista on keskusteltu esimiehen kanssa myös kehityskeskustelujen yhteydessä. Eläinlääkärit osallistuivat koulutuksiin yhteensä 51 päivänä. Kaikki kuntayhtymän viroissa olevat vakituiset eläinlääkärit ja pitkäaikaiset sijaiset osallistuivat ainakin yhteen koulutuspäivään. Sijaiseläinlääkäreille laadittu perehdytysohje päivitetään joka kevät ennen kesäloman sijaisten saapumista. Alueella toimiva valvontaeläinlääkäri on ollut virassa jo vuodesta 2005, joten erityistä perehdytystä ei ole tarvittu. Valvontaeläinlääkäri osallistui muun koulutuksen lisäksi Eläinlääkäriliiton työhyvinvointiin ja jaksamiseen keskittyneeseen koulutuspäivään keväällä 2013 sekä Eviran järjestämään viranomaisten eläinsuojelupäivään syksyllä 2013. Esimies on useasti vuoden aikana ollut yhteydessä valvontaeläinlääkäriin ja keskustellut työssä jaksamisesta.

7.5 Toimitilat ja välineet 18 Toimitilat Eläinlääkintähuollolla on toimitiloja yhteistoiminta-alueella Hyrynsalmella, Kajaanissa, Kuhmossa, Paltamossa, Puolangalla, Sotkamossa ja Suomussalmella. Praktikkoeläinlääkärit työskentelevät kunnilta vuokratuissa toimitiloissa. Suurten välimatkojen vuoksi ei ole nähty mielekkääksi yhteisvastaanoton perustamista. Parhaiten varustellut tilat ovat Kajaanissa, Sotkamossa ja Suomussalmella. Kaikissa eläinlääkintähuollon tiloissa on tehty vuoden 2012 aikana työsuojelutarkastukset Pohjois-Suomen AVI:n aloitteesta ja havaitut puutteet ja epäkohdat on korjattu vuoden 2013 aikana. Välineet Kaikista toimipisteistä tai ainakin yhteistoiminta-alueelta löytyvät suureläinpraktiikkaan tarvittavat välineet mm. rektaalianturilla varustettu ultraäänilaite. Kajaanista, Sotkamosta ja Suomussalmelta löytyy näiden lisäksi kattava välineistö pieneläinpraktiikkaan, mm. röntgenlaitteet ja verinäyteanalysaattorit. Varustetasoa on lisätty ja toimipisteissä jatketaan tarpeellisten välineiden hankintaa niin, että ne täyttävät valtakunnallisen ohjelman suositukset. Eläinlääkintähuollolla ei ole käytössä yhteistä tietojärjestelmää. Praktiikkaohjelmistoja on käytössä useita erilaisia. 8. Yhteenveto 8.1 Valvonnan kohdentuminen Suunnitelmallinen valvonta kohdentui ajankäytön osalta valvontasektoreittain seuraavasti: elintarvikevalvonta 55 %, terveydensuojeluvalvonta 20 %, kuluttajaturvallisuusvalvonta 19 %, tupakkavalvonta 6 % ja kemikaalivalvonta 0 %. Tarkastusten osalta jakauma oli seuraavanlainen: elintarvikevalvonta 58 %, terveydensuojeluvalvonta 18 %, kuluttajaturvallisuusvalvonta 9 %, tupakkavalvonta 15 % ja kemikaalivalvonta 0 %. Muu valvonnan tarkastukset kohdentuivat valvontasektoreittain seuraavasti: elintarvikevalvonta 47 %, terveydensuojeluvalvonta 45 %, kuluttajaturvallisuusvalvonta 8 %, tupakkavalvonta < 1 % ja kemikaalivalvonta 0 %. 8.2 Valvonnasta saadut tulot Ympäristöterveydenhuollon valvonnan suunnitelmallisuuden ja maksullisuuden lisäämisen tarkoituksena on ollut tehostaa ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön edellyttämää kunnallista valvontaa sekä lisätä valvonnasta perittäviä maksuja kunnan ympäristöterveydenhuollon voimavarojen turvaamiseksi. Tä-

män vuoksi olisi ympäristöterveydenhuoltoa koskevien lakimuutosten perustelujen mukaan (HE 179/2005) ensiarvoisen tärkeää, että kunnan ympäristöterveydenhuoltoyksikön valvonnastaan perimät maksut voitaisiin käyttää yksikön toiminnan kehittämiseen, esimerkiksi tarvittavan lisähenkilöstön palkkaamiseen. Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontamaksujen perimiseen oikeuttavat säännökset on sisällytetty ympäristöterveydenhuollon eri lakeihin (elintarvikelain 71, kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain 20, terveydensuojelulain 50 :n ja toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain 25 a ). Kainuun sote kuntayhtymän hallitus on hyväksynyt 1.1.2013 voimaan tulleen ympäristöterveydenhuollon maksutaksan 13.12.2012 59. Vuonna 2013 suunnitelmallisesta valvonnasta kertyi tuloja 19 330 euroa ja muusta valvonnasta 19 586 euroa (mm. lupien ja ilmoitusten käsittelymaksut), jotka kirjataan ympäristöterveydenhuollon tuloiksi. Tuloilla katetaan ympäristöterveydenhuollon menoja ja turvataan nykyiset resurssit. Tulot jakautuivat suunnitelmallisen valvonnan sektoreille seuraavanlaisesti: MAKSUT ( ), SUUNNITELMALLINEN VALVONTA 19 Vuosi 2008 Vuosi 2009 Vuosi 2010 Vuosi 2011 Vuosi 2012 Vuosi 2013 Elintarvikevalvonta 25 855 14 505 10 271 9 880 7 169 11 454 Terveydensuojelun 5 408 6 219 5 618 6 167 5 629 3 768 valvonta Kuluttajaturvallisuusvalvonta 7 523 6 510 4 060 2 749 5 620 4 108 Tupakkavalvonta 1 980 335 270 942 341 0 Kemikaalivalvonta 0 0 0 435 0 0 Yhteensä 40 766 27 569 20 219 20 173 18 759 19 330 Muu valvonta yht. 14 504 42 875 20 045 20 143 27 040,40 19 586 Suunnitelmallinen ja muu valvonta yht. 55 270 70 444 40 264 40 316 45 799,40 38 916 8.3 Voimavarat ja riittävyyden arviointi Voimavarojen riittävyydessä ei ole huomioitu kemikaalivalvontaa eikä sen valtakunnallisia suosituksia tarkastusmääristä tai työajan käytöstä, koska tehtävät ovat siirtyneet v. 2013 aikana Tukesille. Käytetyn työajan perusteella suunnitelmalliseen valvontaan käytettiin 0,5 htv, mikä oli 31 % suunnitellusta ajankäytöstä (1,6 htv). Tämän perusteella suunni-

telmallisen valvonnan osalta tavoitteeseen pääsemiseksi henkilöstövajaus oli 1,1 htv. Henkilöstövoimavarojen riittävyyttä voidaan arvioida myös keskusvirastojen (Evira, Valvira ja Tukes) valtakunnallisissa ohjelmissa esitettyjen suunnitelmallisen valvonnan valvontatiheyksien ja tarkastuksiin käytettävien aikojen perusteella. Suositusten mukaisiin tavoitteisiin pääsemiseksi henkilövoimavaroja olisi tullut olla 3,4 htv. Tämän perusteella keskusvirastojen tavoitteeseen pääsemiseksi suunnitelmallisen valvonnan osalta henkilöstövajaus oli 2,9 htv. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston yhteenvedossa (4.1.2013) suunnitelmallisen valvonnan toteutumisen arvioinnista vuodelta 2011 todetaan, että Kainuun valvontayksikön alueella ennalta ehkäisevään terveydensuojeluvalvontaan (suunnitelmallinen valvonta) tarvitaan lisää resursseja, koska muun valvonnan resurssit on myös turvattava. Etenkin terveydensuojelulain mukainen valvontaja viranomaistehtävät vaativat kuntayhtymän alueella resursseja. Tarkastusmäärien osalta vuoden 2013 suunnitelmassa tavoitteena oli 555 tarkastusta, joista toteutui 388 eli 70 %. Keskusvirastojen suunnitelmien ja elintarvikevalvonnassa tehdyn riskinarvioinnin mukaan kuntayhtymän alueella olisi pitänyt tehdä 1682 suunnitelmallista tarkastusta. Tähän verrattuna toteuma oli 23 %. Kuntayhtymässä on 10 terveystarkastajan virkaa. Vuonna 2013 käytettävissä oleva työpanos oli n. 10 htv. Terveystarkastajien lisäksi eläinlääkintähuollosta hyvinvointieläinlääkäri osallistui elintarvikevalvontaan mm. tekemällä maidontuotantotilojen maitohygieenisiä tarkastuksia (osuus toteutuneesta valvonnasta 0,2 htv). Suunnitelman päivityksessä 2013 otettiin huomioon aikaisempien suunnitteluvuosien kokemukset, olemassa olevat resurssit ja riskinarviointi elintarvikevalvonnan osalta. Tämä vaikutti siihen, että toteuma omaan suunnitelmaan nähden tarkastusten osalta oli 70 % suunnitelluista tarkastuksista. Kuitenkin resurssien osalta käytettäessä valtakunnallista keskusvirastojen tavoitetta, toteuma on alhainen. Oma toteumatavoite oli 33 % keskusvirastojen tavoitteesta. Suunnitelmallisen valvonnan osalta on huomioitava, että tarkastukseen keskimääräisesti käytettävän ajan määrittelyssä on huomioitu tarkastuksen valmistelu, tarkastuksen sisältö ja tarkastuskertomuksen laatiminen. Tarkastusaika ei sisällä tarkastukseen liittyviin matkoihin käytettyä aikaa. Vuoden 2009 arvion perusteella tarkastusmatkoihin menee vuodessa n. 0,82 htv. 20 8.4 Syyt tavoitteiden ja toteutumisen eroissa ja keinot joilla eroja voitaisiin kaventaa Syyt eroissa Suunnitelman päivityksessä vuodelle 2013 on huomioitu aikaisempien suunnitteluvuosien kokemukset ja valvontamääriä on pyritty tekemään realistisemmiksi. Lisäksi suunnitelmallisten tarkastusten tekemiseen on jo tullut tietty rutiini,

tarkastuslomakkeet on laadittu, tiedonkeruuta on kehitetty ja tieto valvontakohteissa on lisääntynyt sekä tarkastusten sisällöstä että maksullisuudesta. Ei-suunnitelmallinen valvonta vie paljon aikaa. Sen osuus kokonaisvalvontaajasta oli 74 %. Sen vaatimaa työpanosta on myös vaikea etukäteen arvioida, koska valvontatarve tulee usein ennalta arvaamatta ja voi vaatia suurta työmäärää. Tähän kuuluvat mm. huoneistojen hyväksymiseen ja ilmoitusmenettelyyn liittyvät tarkastukset, valituksiin liittyvät tarkastukset, asuinhuoneistojen tarkastukset, lausuntojen valmistelut ja ruokamyrkytysten selvittelytyöt. Lisäksi keskusvirastoilta tulee selvityspyyntöjä. Tehtävät voivat vaatia nopeaa reagointia tai ne on tehtävä tietyn annetun määräajan kuluessa jolloin suunnitelmallista valvontaa on jouduttu siirtämään. Lisäksi jatkuvasti uudistuva lainsäädäntö vaatii perehtymistä ja toimijoiden opastusta, neuvontaa ja koulutustilaisuuksien järjestämistä. Ei-suunnitelmallisen valvonnan määrää ei myöskään edellä mainituista syistä voi vähentää. Muiden valvonnan osa-alueiden osalta ei-suunnitelmallisen valvonnan osuus on: elintarvikevalvonta 56 %, terveysvalvonta 80 %, tupakkavalvonta 5 % ja kuluttajaturvallisuusvalvonta 57 %. Kaivosasioihin liittyvien tehtävien hoitaminen vie myös aikaa. Lausuntojen, neuvottelujen ja muiden siihen liittyvien tehtävien hoitoon käytettiin aikaa arviolta 100 htpv eli 45 % htv:sta. Parantaminen Valvonnan laatua ja tehokkuutta ei voi arvioida pelkästään toteutuneen suunnitelmallisen valvonnan avulla, koska myös muu valvonta on lainsäädännön perusteella tehtävää valvontatyötä ja siihenkin on oltava riittävät resurssit. Tavoitteiden ja toteutumisen eroihin vaikuttaa selvästi resurssien puute. Resurssien puute omaan suunnitelmaan nähden v. 2013 oli 1,1 htv ja keskusvirastojen suosituksiin nähden 2,9 htv. Seuraavassa on esitetty toimenpiteitä, joilla on vaikutusta suunnitelmallisen valvonnan toteutumiseen asetettuihin tavoitteisiin nähden. Valvontakäytännöt ovat vakiintuneet ja riskinarviointi tarkentunut. Elintarvikevalvonnan kohteille on tehty riskinarviointi, jonka perusteella kohteiden valvontatarve pienenee. Muiden valvontasektoreiden osalta on tarkoitus tehdä riskinarviointi suunnitelmakaudella 2011 2014. Uuden tietojärjestelmän käyttöönoton yhteydessä valvontakohteiden lukumäärät ovat tarkentuneet. Kohdemäärät ovat pienemmät kuin 2008 2010 suunnitelmassa. Lisäksi henkilöstövaihdosten yhteydessä työnjakoa on tarkasteltu uudelleen. Esim. kaivosasioiden hoitamista on vastuutettu yhdelle terveystarkastajalle. Vuoden 2013 valvontaresurssien vähyyteen vaikutti täyttämätön hygieenikkoeläinlääkärin virka. Vuoden 2013 aloitettua työnjaon muutosta jatketaan v. 2014 niin, että eläinperäisten elintarvikkeiden valvontaa voidaan tehostaa. Lisäksi selvitetään ja toteutetaan ratkaisu, jolla hygieenikkoeläinlääkärin virka voitaisiin täyttää niin, että pätevyysvaatimuksessa ei ole eläinlääkärin pätevyys. 21