CCI 2007 FI 16 2 PO 002 ALUEELLINEN KILPAILUKYKY JA TYÖLLISYYS TAVOITE POHJOIS-SUOMEN EAKR-TOIMENPIDEOHJELMA 2007-2013

CCI 2007 FI 16 2 PO 002 ALUEELLINEN KILPAILUKYKY JA TYÖLLISYYS TAVOITE POHJOIS-SUOMEN EAKR-TOIMENPIDEOHJELMA 2007-2013 30.7.2007

Sisältö sivu 2 1. JOHDANTO... 3 1.1 Ohjelman valmisteluprosessin kuvaus... 3 1.2 Ennakkoarvioinnin keskeiset tulokset... 4 1.3 Ohjelman ympäristövaikutusten arviointi... 5 2. POHJOIS-SUOMEN TILA JA KEHITYSNÄKYMÄT... 7 2.1 Maantieteellinen asema, erityispiirteet ja aluerakenne... 7 2.2 Väestökehitys ja muuttoliike... 8 2.3 Aluetalous ja yritystoiminta... 11 2.4 Työmarkkinat... 14 2.5 Sukupuolten välinen tasa-arvo... 16 2.6 Pohjois-Suomen innovaatioympäristö... 17 2.7 Ympäristön tila... 20 2.8 Yhteydet, liikenneverkko ja logistiikka... 21 2.9 Tietoyhteiskuntakehityksen haasteet... 23 3. POHJOIS-SUOMEN KEHITTÄMISSTRATEGIA... 25 3.1 Kokemukset rakennerahastokaudelta 2000 2006... 25 3.2 Strategian lähtökohdat... 26 3.3 Ohjelman päätavoitteet ja strategia... 28 3.4 Ohjelman lisäarvo ja täydentävyys muihin ohjelmiin... 31 3.5 Ohjelman määrälliset tavoitteet... 37 3.6 Toimintaa ohjaavat yleiset periaatteet... 37 3.7 Ennakkoarvioinnin tulosten huomioiminen... 38 4. TOIMINTALINJAT... 40 4.1 Yritystoiminnan edistäminen (TL 1)... 41 4.2 Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen sekä osaamisrakenteiden vahvistaminen (TL 2)... 44 4.3 Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantaminen (TL3)... 48 4.4 Tekninen tuki (TL4)... 52 5. OHJELMAN RAHOITUSSUUNNITELMA... 54 5.1 Rahoituksen kokonaismäärä ja jako toimintalinjoittain... 54 5.2 Erityismäärärahan suuntaaminen... 59 6. VAIKUTTAVUUDEN JA TULOKSELLISUUDEN SEURANTA... 60 6.1 Vaikuttavuusmittarit... 60 6.2 Tuloksellisuuden mittaaminen... 60 6.3 SEA-direktiivin toteuttaminen... 61 7. OHJELMAN HALLINTO- JA TOIMEENPANOJÄRJESTELMÄ... 63 LIITE 1 Tiivistelmä ex ante -arvioinnista... 72 LIITE 2 Ympäristöselostus... 75 LIITE 3 SWOT-analyysin priorisointitarkastelu... 90 LIITE 4 Menoluokat... 92 LIITE 5 EAKR rahoituksen rahoitusmuodot ja aluetyypit... 95 LIITE 6 EAKR-ohjelmien indikaattoreiden määritelmät... 96

3 1. JOHDANTO Eurooppa-neuvoston esitys 17.12.2005 koskien rakennerahastoja määritteli koko Suomen Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen piiriin. Siinä esitettiin myös rakennerahastoista Suomelle osoitettava tuki ohjelmakaudelle 2007 2013. Kyseinen esitys sisälsi myös erittäin harvaan asutukseen perustuvan esityksen Euroopan aluekehitysrahastosta Pohjois- ja Itä-Suomen NUTS 2 -alueille suunnattavasta erityismäärärahasta, 35 euroa/asukas/vuosi, joka "myönnetään kaiken sen rahoituksen lisäksi, johon kyseiset alueet muuten ovat oikeutettuja". Euroopan unionin alue- ja rakennepoliittiset tavoitteet vuosille 2007 2013 on esitetty komission tiedonannossa "Kasvua ja työllisyyttä tukeva koheesiopolitiikka: yhteisön strategiset suuntaviivat vuosiksi 2007 2013". EU-tason strategiaan nivoutuva Suomen rakennerahastostrategia 2007 2013 antaa kehykset alueellisille toimenpideohjelmille. Toimenpideohjelmien laadinnassa ja toteutuksessa on otettava huomioon myös Lissabonin strategia ja siihen liittyvä kansallinen uudistusohjelma. Ohjelma on valmisteltu ja toimeenpannaan EU:n rakennerahastoja koskevien yleisten säännösten (ns. yleisasetus 1083/2006), Euroopan aluekehitysrahastoa koskevan asetuksen (1080/2006) sekä komission toimeenpanoasetuksen (1828/2006) mukaisesti. Ohjelmaa valmisteltaessa on otettu huomioon myös Euroopan sosiaalirahastoa koskeva asetus (1081/2006) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa (maaseuturahasto) koskeva asetus (1698/2005). Lisäksi toimeenpanossa tulee huomioida muut rakennerahastojen toimeenpanoa ohjaavat normit, kuten kilpailulainsäädäntö ja valtiontukia koskevat säännöt ja määräykset. Ohjelmaa toteutetaan edellä mainittujen EU-asetusten ohella Suomen kansallisen alue- ja rakennepolitiikkaa koskevan lainsäädännön ja kansallisen ohjeistuksen mukaisesti. Rakennerahastokaudella 2007 2013 Pohjois-Suomen toimenpideohjelman alueen muodostavat Lapin, Pohjois-Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaan maakunnat. Suuralue on Euroopan unionin pohjoisin ja sen yksi harvimmin asutuista NUTS 2 -alueista. Euroopan aluekehitysrahaston rahoitus Pohjois- Suomen ohjelmaan on 311 milj. euroa, josta erityismäärärahan osuus on 56 %. Pohjois-Suomen merkitystä Euroopan unionille korostaa sen geopoliittinen sijainti ja ennen kaikkea pitkät ulkorajat sekä Norjan että erityisesti Venäjän kanssa. Luoteis-Venäjän öljy-, kaasu- ja mineraalivarojen nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen voi jatkossa turvata Euroopan energia- ja raakaainehuoltoa entistä enemmän. Pohjois-Suomella on tässä välittäjän rooli niin suomalaisen alueena kuin osana Barentsin multilateraalista yhteistyötä. Pohjois-Suomessa on EU:n kannalta merkittävä metalli- ja terästeollisuuden osaamis- ja jalostuskeskittymä. Kaivannaisteollisuudessa alueesta on tulossa yksi Euroopan tärkeimpiä. Pohjois-Suomi on myös merkittävä luontopohjaiseen elämystuotantoon erikoistunut vapaa-ajanalue eurooppalaisille matkailijoille. Pohjois-Suomen kilpailukyky ja työllisyys -ohjelman tavoitteena on parantaa alueen kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyä ja vastata siten käynnissä olevaan rakennemuutokseen koskien niin väestöä kuin elinkeinoja. Ohjelman strategia keskittyy neljään asiaan: innovaatiokilpailukyky, yritysten kasvu, saavutettavuus ja alueen vetovoimatekijät. 1.1 Ohjelman valmisteluprosessin kuvaus Pohjois-Suomen toimenpideohjelman laatiminen käynnistyi maaliskuussa 2006 sisäasiainministeriön 20.3.2006 päivätyllä kirjeellä, jossa se pyysi maakunnan liittoja käynnistämään yhteistyössä muiden alueellisten toimijoiden kanssa Euroopan unionin rakennerahastojen ohjelmakauden 2007 2013 Alueellisen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen Euroopan aluekehitysrahastosta osarahoitet-

tavien toimenpideohjelmien valmistelun. Laatimista koskevassa ohjeessa määriteltiin ohjelma-alue, ohjelman sisältörakenne sekä laatimisaikataulu. Ohjelman valmistelua varten Pohjois-Suomen maakunnan liitot nimesivät työryhmän, johon kuului kaksi edustajaa kustakin liitosta ja jonka vetovastuu oli Pohjois-Pohjanmaan liitolla. Ohjelman sisältämät toimenpiteet pohjautuvat kiinteästi maakuntaohjelmiin 2007 2010, kuten alueiden kehittämislaki edellyttää. Ohjelman laatiminen kytkettiin kaikissa maakunnissa maakuntaohjelman laadintaprosessiin. Prosessissa olivat mukana keskeiset aluehallintoviranomaiset, aluekeskukset ja seutukunnat, oppilaitokset, elinkeinoelämän ja työmarkkinajärjestöt samoin kuin mm. tasa-arvo- ja luonnonsuojelujärjestöjen ja kylätoiminnan edustajat sekä saamelaiskäräjät. Työryhmän valmistelemia luonnoksia on käsitelty ohjelma-alueen maakuntien yhteistyöryhmissä ja maakuntahallituksissa. Lapin liitto on neuvotellut ohjelman sisällöstä saamelaisten edustajien kanssa. Pohjois-Suomen keskeiset rahoittajaviranomaiset kokoontuivat 1.6.2006 Ouluun keskustelemaan ja antamaan palautetta luonnoksesta. Ohjelmaluonnoksesta ei pyydetty virallisia lausuntoja, mutta luonnoksen julkiseen nähtävillä oloon liittyen saatiin useita kommentteja. Pohjois-Suomen neuvottelukunta käsitteli ohjelman 28.8.2006. Maakunnan yhteistyöryhmät käsittelivät tarkistetun ohjelmaluonnoksen elokuussa. Maakuntahallitukset hyväksyivät ohjelman 28.8. ja Pohjois-Pohjanmaalla 30.8. ja maakuntavaltuusto Keski-Pohjanmaalla 29.8. Ohjelman valmistelussa on tehty yhteistyötä Manner-Suomen ESR-ohjelman Pohjois-Suomen alueellista osiota valmistelevien tahojen kanssa. Osa EAKR-ohjelman valmistelutyöryhmän jäsenistä on kuulunut ESR-ohjelman johtoryhmään. Maaseudun kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä on tehty yhteistyötä alueellisten maaseutusuunnitelmien laatijatahojen kanssa EAKR:n ja maaseuturahaston työnjaon selkiinnyttämiseksi. Ohjelmasta laadittiin myös SOVA-tarkastelu. Se käynnistettiin julkisella kuulutuksella kunkin maakunnan pääsanomalehdessä sekä maakunnan liittojen www-sivuilla 27.4.2006. Menettelyyn kuuluva neuvottelu ympäristökeskusten kanssa käytiin 1.6.2006 Oulussa. Sekä ohjelmaluonnos että sen vaikutusselostus ovat nähtävillä maakunnan liitoissa heinäkuun ajan samoin liittojen www-sivuilla. Asiaa koskeva kuulutus oli maakuntien päälehdissä 30.6.2006. SOVA-menettelyn edellyttämät viralliset lausunnot pyydettiin Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Suomen ympäristökeskuksilta. 4 1.2 Ennakkoarvioinnin keskeiset tulokset EAKR-ohjelmien ennakkoarvioinnin ovat suorittaneet Suomen aluetutkimus FAR ja Fin Auguuri Oy. Pohjois-Suomen arvioinnin pohjana ovat olleet julkisesti nähtävillä ollut luonnos sekä yhteistyöryhmien ja maakuntahallitusten loppukäsittelyssä ollut luonnos. Ennakkoarvioinnin pohjalta on annettu suosituksia jatkotyölle, jotka on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon. Seuraavassa on tiivistetysti esitetty ne huomiot, joihin ennakkoarvioinnissa on elokuun raportissa päädytty. Niiden soveltamista ohjelman laadinnassa on selostettu luvussa 3.7. Arvioinnissa on tuotu esiin seuraavia asioita, joihin tulisi kiinnittää huomiota: - ohjelmakauden 2000 2006 ohjelmien arviointien johtopäätösten huomioon ottaminen - toimintojen teemakohtainen ja maantieteellinen painotus - esitettyjen toimenpiteiden konkreettisuuden puute - tavoitteiden määrä, hierarkkisuus ja loogisuus

- seuranta- ja vaikuttavuusindikaattorien täsmentymättömyys - ohjelman suhde muihin ohjelmiin puutteellinen. 5 Arvioinnissa on Pohjois-Suomen ohjelma todettu strategialtaan ja ajattelultaan varsin realistiseksi. Tiivistelmä Pohjois-Suomen kilpailukyky ja työllisyys ohjelman arvioinnista on liitteenä 1. 1.3 Ohjelman ympäristövaikutusten arviointi Pohjois-Suomen kilpailukyky ja työllisyys -ohjelman vaikutukset on arvioitu viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (SOVA-lain) mukaisella menettelyllä. Ohjelmasta on erikseen arvioitu sen merkitys kestävälle kehitykselle ja SOVA-laissa tarkoitetut vaikutukset fyysiseen ympäristöön. Arviointi on tehty ohjelman luonteen mukaisella yleispiirteisellä tasolla. Vaikutusten arvioinnin (kuten koko ohjelmatyön) on koordinoinut Pohjois- Pohjanmaan liitto. SOVA:n valmistelu on tapahtunut samoissa tilaisuuksissa ja samalla aikataululla kuin itse ohjelman laadinta. Vuorovaikutteisuus ja SOVA:n huomioon ottaminen on ollut välitöntä. Arvioitavista vaikutuksista ja menettelystä neuvoteltiin ohjelma-alueen kolmen ympäristökeskuksen kanssa. Vaikutuksia on käsitelty eri sidosryhmien kanssa kussakin maakunnassa. Tilaisuuksiin kutsuttiin maakunnan yhteistyöryhmien jäsenistöjen lisäksi sellaisia kylä-, matkailu-, luonnonsuojeluja tasa-arvotoimijoita, joiden voitiin olettaa olevan kiinnostuneita ohjelman vaikutuksista. Ohjelmalle on laadittu ainoastaan yksi strateginen polku, joten vaikutustarkastelussa vertailtavia kehitysvaihtoehtoja ei ole. Vertailu on siten 0-vaihtoehdon ja valitun strategian välinen. Pohjois-Suomen kilpailukyky ja työllisyys -ohjelman tärkein ympäristövaikutus on, että ohjelma nopeuttaa elinkeinotoiminnan ympäristökuormituksen alenemista. Tämä johtuu siitä, että ohjelma suosii puhtaamman teknologian kehittämistä teollisuustuotantoon ja että tuettavat kasvualat kuormittavat ympäristöä hyvin vähän perinteiseen teolliseen tuotantoon nähden. Elinkeinoelämän toimintaympäristön laadun parantamishankkeet parantavat ympäristöä myös asukkaiden kannalta. Ohjelmalla ei ole haitallisia vaikutuksia Pohjois-Suomen Natura-alueisiin edellyttäen, että Naturaalueille ja niiden lähelle kohdistuvien hankkeiden suunnittelussa otetaan Natura tavoitteet riittävästi huomioon. Ympäristöteknologian vienti heijastuu ympäristön laatuun myönteisesti myös alueen ulkopuolella. Ohjelmarahoitus tulee edistämään myös sellaisia toimialoja, joilla on investointeihin johtaessaan toivottujen vaikutusten lisäksi haitallisia ympäristövaikutuksia. Tällaisia ovat liikenteelliset, matkailulliset ja energiasektoria koskevat kehityshankkeet. Kun investointihankkeita aikanaan toteutetaan, selvitetään niiden ympäristövaikutukset tarkasti ja suunnitellaan haittojen vähentäminen. Ohjelma ei yksinään takaa Pohjois-Suomen sosiaalisesti tasapainoista kehitystä. Lisäksi tarvitaan Euroopan sosiaalirahasto -ohjelman ja muun aluekehittämistyön panosta. Ohjelman hallinnoijat tulevat seuraamaan ohjelman sosiaalista ja taloudellista vaikuttavuutta sekä merkitystä ympäristölle. Ympäristöselostus oli nähtävillä heinäkuussa ja samalla siitä pyydettiin ympäristökeskusten lausunnot. Ympäristökeskuksista Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Suomi pitivät ympäristöselostusta ohjelman luonteen huomioon ottaen riittävänä, sen sijaan Lapin ympäristökeskus olisi halunnut vaikutuksille tarkemman käsittelytason. Muita huomautuksia annettiin yhteensä 14 kpl. Ympäristöselostusta sekä ohjelmaa täydennettiin annettujen lausuntojen perusteella; useimmat parannusehdotukset voitiin ottaa huomioon. Selostukseen liitettiin tässä vaiheessa yhteenveto kannanotoista ja niiden perusteella muodostunut loppuarviointi prosessista. SOVA-menettelyssä annettujen lausuntojen

sekä huomautusten aiheuttamat muutokset on käsittely yksityiskohtaisesti erillisessä teknisessä liitteessä, joka on saatavissa ao. maakuntien liitoista. Ohjelman vaikutuksista ei neuvoteltu virallisesti erikseen naapurivaltioiden Ruotsin ja Norjan kanssa. Ohjelma-asiakirjan englanninkielinen versio toimitettiin kuitenkin tutustuttavaksi ao. maiden lähialueille, eikä heillä ollut vaateita asian suhteen (tarkemmin ohjelma-asiakirjan liitteessä 2) Ympäristöselostus kokonaisuudessaan on esitetty liitteessä 2. 6

7 2. POHJOIS-SUOMEN TILA JA KEHITYSNÄKYMÄT 2.1 Maantieteellinen asema, erityispiirteet ja aluerakenne Pohjois-Suomen ohjelma-alue sisältää kolme maakuntaa (NUTS 3): Keski-Pohjanmaa, Lappi ja Pohjois-Pohjanmaa. Keskimääräinen asukastiheys Pohjois-Suomessa on vain 4,7 asukasta neliökilometrillä. Alueen eteläisimmistä osista pohjoisimpaan osaan matkaa kertyy noin 800 kilometriä. Alueen maapinta-ala on 133 580 neliökilometriä, mikä on 44 prosenttia Suomen ja 0,3 prosenttia Euroopan unionin pinta-alasta. Pohjois-Suomi on maaseutuvaltaista aluetta, osittain jopa erämaata. Euroopan unionin harvaan asutut alueet = alle 12,5 asukasta neliökilometriä kohden = Euroopan unionin jäsenvaltiot = Uudet jäsenmaat 2007 alusta Asukastiheys Pohjois-Suomessa kunnittain v. 2004 Lähde: Nordregio, 2005 Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot Pohjoinen sijainti tuo alueelle Euroopan mittakaavassa omaperäisiä ja ainutlaatuisia ominaisuuksia. Lumipeiteaika on alueen eteläosan viidestä kuukaudesta pohjoisimpien osien yli 7 kuukauteen. Kasvukauden lyhyys ja lämpöolojen suuret vaihtelut ovat ominaisia alueelle. Pohjoinen ilmasto ja pohjoinen luonto ovat myös herkkiä ympäristöolosuhteissa tapahtuville muutoksille, kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Pohjois-Suomessa on kolme maakuntakeskusta: Oulu (125 962 as.), Rovaniemi (57 835 as.) ja Kokkola (36 267 as.). Pohjois-Suomessa on yhteensä 80 kuntaa, joista kaupunkeja on 17. Pohjois- Suomi on keskimäärin erittäin harvaan asuttua aluetta, mutta asutus on kuitenkin keskittynyt pääosin asutuskeskuksiin ja väliin jää laajoja asumattomia alueita. Tällaisessa rakenteessa asutuskeskusten ulkopuolella sijaitsevan asutuksen sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitäminen ja palvelujen turvaaminen on haasteellista. Suomeen on kehittymässä monikeskuksinen ja verkottuva aluerakenne, mikä näkyy myös Pohjois- Suomessa. Pohjois-Suomen kannalta oleellista on, että kehitetään kaupunkiseutujen ja niitä ympäröivien maaseutualueiden ja keskusten yhteistyötä ja työnjakoa.

Pohjois-Suomessa on kaksi erityistä väestöryhmää. Keski-Pohjanmaan väestöstä n. 10 % (6 626 henkilöä v. 2005) on äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Vahva kaksikielisyys korostuu alueella ja huomioidaan kaikessa hallinto- ja viranomaistoiminnassa. Myös palvelutarjonta niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla on luontevasti kaksikielistä. Äidinkieleltään ruotsinkieliset ovat normaalin päätöksentekojärjestelmän kautta edustettuina kuntien ja maakunnan hallintoelimissä. Saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa. Suomessa asuu noin 7 500 saamelaista, joista vajaa 4 000 asuu saamelaisten kotiseutualueella Pohjois-Suomen pohjoisimmissa osissa. Saamelaiset ovat kotiseutualueellaan noin kolmasosan vähemmistönä alueen noin 11 000 asukkaasta. Vain Utsjoen kunnassa saamelaiset ovat enemmistönä. Perustuslaki turvaa saamelaisille oikeuden omaan kieleen ja kulttuuriin ja näitä seikkoja koskevaan itsehallintoon saamelaisten kotiseutualueella. 8 2.2 Väestökehitys ja muuttoliike Pohjois-Suomen ohjelma-alueen väkiluku oli vuoden 2005 lopussa 634 502 asukasta vastaten 12,1 % Suomen väestöstä. Väestömäärä jakaantui maakunnittain seuraavasti: Lappi 185 800, Pohjois-Pohjanmaa 378 006, Keski-Pohjanmaa 70 696. Alueen kokonaisasukasluvun kehityssuunta on 2000-luvulla ollut kasvava. Vuonna 2005 Pohjois-Suomen väkiluku lisääntyi lähes 3 000 hengellä edellisvuoteen verrattuna. Positiivinen kehitys on parantuneen muuttotaseen ja korkealla pysyneen luonnollisen väestönmuutoksen ansiota. Heikoimmillaan Pohjois-Suomen muuttotase oli vuonna 1998, jolloin muuttotappio oli yli 4 000 henkeä. Pohjois-Suomen alueen sisällä väestökehityksessä on huomattavia eroja. Pohjois-Pohjanmaalla väkimäärä on kasvanut voimakkaasti, selvästi koko maan keskimääräistä väestökehitystä nopeammin. Keski-Pohjanmaalla ja Lapissa väestö on vähentynyt, Lapissa kaikkein rajuimmin. Lapissa ja Keski-Pohjanmaalla muuttotase on viimeisten kymmenen vuoden aikana ollut negatiivinen. Keski- Pohjanmaalla luonnollinen väestönmuutos on kuitenkin pysytellyt edelleen positiivisena, kun taas Lapissa luonnollinen väestönmuutos on jo painunut nollan tuntumaan. henkilöä Pohjois-Suomen väestökehitys 4 500 3 500 2 500 1 500 500-500 -1 500-2 500-3 500-4 500 1995 1997 1999 2001 2003 2005(e) Luonn. väestönlisäys Muuttotase Väkiluvun muutos henkilöä 500 400 300 200 100 0-100 -200-300 -400-500 -600-700 -800 Keski-Pohjanmaan väestökehitys 1995 1997 1999 2001 2003 2005(e) Luonn. väestönlisäys Väkiluvun muutos Muuttotase henkilöä 1 000 500 0-500 -1 000-1 500-2 000-2 500 Lapin väestökehitys henkilöäpohjois-pohjanmaan väestökehitys 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 0-500 Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot -3 000 1995 1997 1999 2001 2003 2005(e) Luonn. väestönlisäys Muuttotase Väkiluvun muutos -1 000 1995 1997 1999 2001 2003 2005(e) Luonn. väestönlisäys Muuttotase Väkiluvun muutos

Alueen väestön ikärakenne on EU:n keskitasoon verrattuna suotuisa, alle 15-vuotiaiden osuuden ollessa keskiarvoa suurempi ja vanhusten osuuden pienempi. Tilanne tulee kuitenkin muuttumaan lähitulevaisuudessa merkittävästi. Työikäisten määrän väheneminen ja toisaalta vanhusten määrän kasvu tulevat Pohjois-Suomessa olemaan EU:n kärkipäätä, mikä vääristää ikärakennetta epäsuotuisaan suuntaan ja heikentää alueen huoltosuhdetta. 9 Kuva: Pohjois-Suomen väestön ikärakenne v. 2005 ja ennuste v. 2015 Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot Ikääntyminen Ikärakenteella mitattuna Pohjois-Suomi on kahtiajakoinen alue. Pohjois-Pohjanmaa on ikärakenteeltaan Suomen nuorin maakunta, Keski-Pohjanmaan kolmanneksi nuorin (toisena Uusimaa runsaan opiskelijamuuttovoiton vuoksi), mutta Lappi on yksi vanhimmista. Pohjois-Suomessa on kokonaisuutena maan keskiarvoa enemmän lapsia ja nuoria ja aavistuksen vähemmän yli 65 vuotiaita, mutta maakuntatasolla tilanne muuttuu. Taulukko 3. Ikäryhmien suhteellisen osuuden kehitys 2005-2025 trendiennusteen mukaan (Tilastokeskus) alue ikäryhmä 2005 2010 2015 2020 2025 Koko maa 0-14 17,3 % 16,4 % 16,2 % 16,2 % 16,0 % 15-64 66,8 % 66,2 % 63,2 % 61,0 % 59,4 % 65+ 15,9 % 17,4 % 20,5 % 22,8 % 24,6 % Keski-Pohjanmaa 0-14 19,2 % 18,5 % 18,5 % 18,4 % 18,2 % 15-64 64,5 % 63,4 % 59,6 % 57,0 % 55,4 % 65+ 16,4 % 18,1 % 21,9 % 24,6 % 26,5 % Pohjois-Pohjanmaa 0-14 20,7 % 20,1 % 20,2 % 20,1 % 19,8 % 15-64 65,9 % 65,4 % 62,8 % 60,4 % 58,8 % 65+ 13,4 % 14,4 % 17,0 % 19,4 % 21,4 % Lappi 0-14 16,7 % 15,3 % 15,1 % 15,1 % 15,0 % 15-64 66,1 % 65,4 % 61,7 % 58,2 % 55,6 % 65+ 17,3 % 19,2 % 23,2 % 26,7 % 29,5 % Pohjois-Suomi yht. 0-14 19,4 % 18,6 % 18,6 % 18,6 % 18,3 % 15-64 65,8 % 65,2 % 62,1 % 59,5 % 57,6 % 65+ 14,8 % 16,2 % 19,2 % 21,9 % 24,1 %

10 Pohjois-Pohjanmaalla Oulun seutu kerää muuttovoittoa koko Pohjois-Suomesta, joten maakunnassa on paljon nuoria ja työikäisiä ja siksi maakunnan väkiluku kasvaakin koko maata nopeammin. Keski-Pohjanmaalla on maan keskiarvoa enemmän sekä lapsia että vanhuksia, ja vastaavasti työikäisten määrä jää maan keskiarvosta; maakunnan väkiluku olisi trendiennusteen mukaan lievässä laskussa. Lapissa korostuu yli 65-vuotiaiden osuus ja trendiennusteen mukaan maakunta myös vanhenee ja väkiluku sekä työikäisen väestön määrä laskee koko maata (ja muuta Pohjois-Suomea) nopeammin. (Taulukot 3 ja 4.) Taulukko 4. Suhteellinen väestökehitys ikäryhmittäin 2005-2025 (2005=100) trendiennusteen mukaan (Tilastokeskus) Maakunnat 2005 2010 2015 2020 2025 Koko maa Yhteensä 100,0 101,2 102,3 103,1 103,7 0-14 100,0 96,1 96,1 96,7 96,1 15-64 100,0 100,3 96,8 94,1 92,1 65+ 100,0 110,6 131,9 148,0 160,4 Keski-Pohjanmaa Yhteensä 100,0 98,7 97,8 96,9 96,0 0-14 100,0 95,5 94,5 93,2 91,0 15-64 100,0 97,1 90,3 85,7 82,5 65+ 100,0 109,2 130,7 145,5 154,9 Pohjois-Pohjanmaa Yhteensä 100,0 102,3 104,1 105,4 105,9 0-14 100,0 99,5 101,7 102,4 101,0 15-64 100,0 101,6 99,2 96,6 94,6 65+ 100,0 110,4 132,3 153,0 169,5 Lappi Yhteensä 100,0 96,7 94,3 92,5 91,0 0-14 100,0 89,1 85,4 84,0 81,8 15-64 100,0 95,8 88,1 81,4 76,5 65+ 100,0 107,7 126,8 143,2 155,3 Pohjois-Suomi yht. Yhteensä 100,0 100,3 100,6 100,7 100,5 0-14 100,0 96,5 96,8 96,8 95,1 15-64 100,0 99,4 95,0 91,0 88,0 65+ 100,0 109,3 130,2 148,7 162,9 Pohjois-Suomen kehitys ei ole tasaista, vaan maakuntien erot (ja myös erot maakuntien sisällä) voivat olla suuria. Esimerkiksi muuttotaseella mitattuna koko Pohjois-Suomessa oli vain kaksi muuttovoittoseutukuntaa vuonna 2005. Oulun seutukunta Pohjois-Pohjanmaalla kasvoi jälleen sekä muuttovoiton että syntyvyyden ansiosta ja Kokkolan seutukunta pääsi juuri ja juuri muuttovoiton puolelle; kaikki muut alueet Pohjois-Suomessa kärsivät enemmän tai vähemmän muuttotappiota samana vuonna. (Kuvio 1.) Pohjois-Suomen kaikki maakunnat ovat asettaneet tavoitteekseen työpaikkamäärän kasvun, ja ennusteiden mukaan kasvua olisikin monilla (perinteisesti miesvaltaisilla) toimialoilla odotettavissa Keski-Pohjanmaan metalliteollisuudesta Lapin kaivoshankkeisiin, mikäli osaavaa työvoimaa vain on tarpeeksi saatavilla. Syrjäisimmillä seuduilla ja ikärakenteeltaan vaikeimmilla Pohjois-Suomen alueille tavoitteiden saavuttaminen vaatii muuta aluetta voimakkaampia toimenpiteitä työllisyysasteen nostamiseksi (ulkomainen työvoima, pitkäaikaistyöttömät, kuntoutus, uudelleen koulutus, segregaation vaikutusten huomioiminen).

11 (Kuvio 1) 2.3 Aluetalous ja yritystoiminta Pohjois-Suomen arvonlisäyksessä on suuri merkitys rannikkoalueelle keskittyneellä suurteollisuudella, jonka omistus on pääsääntöisesti alueen ulkopuolella. Korkean teknologia-asteen ja automaation vuoksi näiden teollisuudenalojen kasvu on synnyttänyt verrattain vähän uusia työpaikkoja. Pohjois-Suomen sijainti kaukana päämarkkinoista, luonnonolosuhteet ja pitkät etäisyydet nostavat yritysten kustannuksia sekä investoinneissa että kuljetuksissa ja heikentävät kilpailukykyä. Alueen elinkeinorakenne on alkutuotantovaltaisempi ja julkisten palvelujen osuus suurempi kuin EU:ssa keskimäärin. Sen sijaan yksityisten palvelujen osuus on merkittävästi pienempi. Pohjois-Suomen asukasta kohden laskettu bruttokansantuote on alle EU:n (25) keskiarvon. Vuoden 2003 asukasta kohden laskettu arvonlisäys oli Pohjois-Suomessa 91,9 prosenttia EU:n keskiarvosta. Unionin keskimääräisen tason alle jäädään kaikissa Pohjois-Suomen maakunnissa ja monissa seutukunnissa se on jopa vähemmän kuin 75 % keskitasosta. Vuonna 2003 Pohjois-Suomessa kertyi asukasta kohden laskettua arvonlisäystä 21 407 euroa, mikä on 2 400 euroa vähemmän kuin Suomessa keskimäärin. Vuoden 2003 koko maan arvonlisäyksestä Pohjois-Suomessa kertyi 10,8 prosenttia. Pohjois-Suomen sisällä arvonlisäystä absoluuttisesti ja asukasta kohden kertyy eniten Pohjois-Pohjanmaalla. Keski-Pohjanmaan ja Lapin asukaskohtainen arvonlisäys on käytännössä samalla tasolla. Arvonlisäyksen arvo- ja volyymi-indeksivertailun avulla huomataan kehityksen vuodesta 1996 lukien olleen myönteisintä Pohjois-Pohjanmaalla.

12 Arvonlisäys asukasta kohden seutukunnittain vuonna 2002 arvonlisäys käyvin hinnoin / asukas 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 Suomi Arvonlisäys asukasta kohti 1996-2003 -96-03 -96-03 -96-03 -96-03 -96-03 Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Suomi Lappi Keski-Pohjanmaa Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito liik150 ev aih 130 do n in 110 de ksi 90 (20 00 70 =1 00) 50 30 Koko talouden suhdannetrendi 1995-2005 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Koko talouden liikevaihtokehitystä tarkasteltaessa havaitaan Pohjois-Suomen yritystoimipaikkojen pysyneen hyvin koko maan kasvuvauhdissa. Liikevaihtokehitys on noudattanut pääpiirteissään samaa trendiä kaikissa Pohjois- Suomen maakunnissa. Vuosituhannen loppuun ajoittuu vahva suhdannenousu, jonka jälkeen liikevaihto ja talouskasvu tasaantuivat. Sittemmin liikevaihto ja talous ovat lähteneet uudelleen nousuun ja varsinkin Lapissa kehitys on ollut suurteollisuusvetoisesti vahvalla kasvuuralla. Koko maa Pohjois-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Lappi Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito

Pohjois-Suomen yritystoimipaikkojen kaikesta liikevaihdosta peräti 47 % kertyy teollisuudessa. Seuraavaksi eniten liikevaihtoa kertyy kaupan ja rakentamisen toimialoilla. 13 14000 12000 12620 Pohjois-Suomen yritystoimipaikkojen liikevaihto toimialoittain 2004 liikevaihto (milj. ) 10000 8000 6000 4000 2000 0 D 6769 G 2016 1730 1395 F I K 614 E 547 H A, B 435 298 O 262 C 215 30 N M D Teollisuus F Rakentaminen E Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto H Majoitus- ja ravitsemistoiminta O Muut palvelut N Terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut G Tukku- ja vähittäiskauppa I Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne K Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut, liike-elämän palvelut A, B Maa-, riista-, metsä- ja kalatalous C Kaivostoiminta ja louhinta M Koulutus Lähde: Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkarekisteri Pohjois-Suomen vientitoiminta on teollisuusvetoista ja vuoden 2004 teollisuustuotannon bruttoarvosta 62 prosenttia suuntautui vientiin. Suurimmat teollisuuden vientisektorit ovat metalli- ja metsäteollisuus. Metalliteollisuuden merkitys on erittäin suuri Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla, kun taas Keski-Pohjanmaalla merkittävimmän vientisektorin muodostaa kemianteollisuus. Pohjois-Suomen teollisuuden rakenteelle on ominaista riippuvuus suurista tuotantoyksiköistä, mikä merkitsee aluetaloudellista riskiä. Lisäksi suuryritykset ovat sijoittuneet pääosin alueen rannikkovyöhykkeelle, Perämerenkaarelle. Teollisuuden merkitys Pohjois-Suomelle on suuri katsottaessa yritystoimipaikkojen toimialakohtaisia henkilöstömääriä. Teollisuuden osuus kokonaishenkilöstöstä on tasan kolmannes eli 33,0 prosenttia. Kauppa on henkilöstöllä mitaten toiseksi suurin yritystoimiala, jonka jälkeen tasaisena rintamana tulevat kiinteistö-, vuokraus-, tutkimus- ja liike-elämän palvelut sekä rakentaminen ja kuljetussektori. Yritystoimipaikkojen lukumäärällä mitattuna Pohjois-Suomen yritysrakenne on vahvasti pk-valtainen. Pohjois-Suomen 28 000 yritystoimipaikasta 82 % kuuluu henkilöstön kokoluokalla mitattuna enintään kymmenen henkilöä työllistäviin eli mikroyrityksiin. Tämä asettaa erityisiä haasteita yritysten kasvun ja kansainvälistymisen lisääntymiselle. Pohjois-Suomen yritystoimipaikat henkilöstökokoluokittain 2004 25000 23218 30000 yritystoimipaikkojen lukumäärä 20000 15000 10000 5000 2613 1243 662 269 47 0 0...4 hlö 5...9 hlö 10...19 hlö 20...49 hlö 50...199 hlö 200 hlö henkilöstön suuruusluokka Toimipaikkoja Henkilöstö 25000 20000 15000 10000 5000 0 henkilöstön määrä Lähde: Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkarekisteri

Pohjois-Suomen kuntien velkaantuminen jatkui vuoden 2005 tilinpäätöstietojen mukaan nopeana tulorahoituksen riittämättömyyden vuoksi. Lainakanta euroa/asukas on Pohjois-Suomessa keskimäärin 1 350 euroa, mikä on 300-1 000 euroa korkeampi kuin maassa keskimäärin. Pohjois- Suomen kunnista yli puolessa vuosikate oli negatiivinen ja ko. kuntien määrä lisääntyi edellisvuodesta. Mikäli kuntien taloudellinen tilanne jatkaa kehitystään vuoden 2005 tilinpäätöstietojen osoittamalla tavalla, palvelujen tuotantoedellytykset heikkenevät entisestään erityisesti kunnissa, joissa heikko vuosikate, alijäämäisyys, velkaantuminen ja korkea veroprosentti rajoittavat sopeutumisvaihtoehtoja. Myös kuntien mahdollisuudet rahoittaa kehittämishankkeita tulevalla ohjelmakaudella heikkenevät, mikä tulee ottaa huomioon ohjelman rahoituskehyksen suunnittelussa. 14 2.4 Työmarkkinat Vuonna 2004 Pohjois-Suomen työvoimaan kuului 294 000 henkeä, joista miehiä selvästi naisia enemmän. Vuonna 2004 Pohjois-Suomessa oli 252 000 työllistä ja 42 000 työtöntä. Pohjois- Suomen työllisten määrä on vuodesta 1995 kasvanut 37 000 hengellä. Vastaavasti työttömien määrä on pienentynyt 24 000 henkilön verran. Erot alueen maakuntien välillä ovat kuitenkin suuret. Työvoiman määrä on lisääntynyt käytännössä ainoastaan Pohjois-Pohjanmaalla (+18 000), kun taas Keski-Pohjanmaalla työvoiman määrä on säilynyt lähes ennallaan ja Lapissa työvoima on vähentynyt 6 000 hengellä. Työllisten määrä on lisääntynyt ja työttömien määrä vähentynyt kaikissa kolmessa maakunnassa. Vuonna 2004 Pohjois-Suomen työllisyysaste oli 60,7 % ja työttömyysaste 14,3 %. Pohjois-Suomen työllisyysaste on EU:n keskitason alapuolella ja työttömyysaste selvästi EU:n keskitasoa korkeampi. Suuri osa Pohjois-Suomen työttömyydestä on vaikeasti ratkaistavaa rakenne- ja pitkäaikaistyöttömyyttä ja työttömyyden negatiiviset vaikutukset ovat jo pitkään kohdistuneet tietyille ryhmille ja henkilöille. Merkittävän työmarkkinoiden toimivuuden esteen muodostaa työvoiman tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus, jolloin tarjolla olevien henkilöiden osaamis- ja koulutustaso ei vastaa työmarkkinoiden vaatimuksia. Yli 50-vuotiaiden vailla minkäänlaista tutkintoa olevien työttömien asema on erityisen vaikea. Edellä kuvattu kehitys on johtanut tilanteeseen, jossa vallitsee yhtä aikaa työttömyys ja työvoimapula. Työttömyysaste seutukunnittain vuonna 2004 Pohjois-Suomen työvoima, työlliset Henkilöä ja työttömät 1995-2004 350000 300000 250000 200000 150000 100000 Lähde: 50000Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto 0 1995199619971998199920002001200 2003 2004(e) Työvoim a Työllise t Työttömä t Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

15 30,0 Työttömyysasteen kehitys 1995-2004 70,0 Työllisyysasteen kehitys 1995-2004 työttömyyaste (%) 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 Suomi Pohjois-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Pohjois-Suomi Lappi 2002 2003 2004(e) työllisyyaste (%) 65,0 60,0 55,0 50,0 45,0 1995 1996 1997 Suomi Pohjois-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa 1998 1999 2000 2001 Pohjois-Suomi Lappi 2002 2003 2004(e) Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilastot Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilastot Vuonna 2004 Pohjois-Suomessa oli työpaikkoja yhteensä 249 000 kappaletta. Työpaikoista noin kolmannes, 86 000 työpaikkaa, on julkisella palvelusektorilla. Toiseksi suurin työllistäjä on yksityinen palvelusektori, jonka jälkeen tulee teollisuus 44 000 työpaikalla. Työpaikkojen määrä 1995 2004 Pohjois-Suomessa toimialoittain Toimiala 1995 1999 2000 2001 2002 2003 2004(e) Muutos 1995-2000 Muutos 1999-2004 Yhteensä 213 193 235 242 240 818 239 900 242 776 244 825 248 957 + 27 625 + 13 715 (A-B) Maa- ja metsätalous 22 208 19 232 18 706 17 348 17 025 16 690 15 656-3 502-3 576 (C) Kaivostoiminta ja louhinta 1 081 1 094 1 174 1 200 1 201 1 188 1 239 + 93 + 145 (D) Teollisuus 38 039 44 909 46 833 45 098 44 143 43 624 43 987 + 8 794-922 - Elintarvikkeet, juomat 3 776 3 514 3 308 3 319 3 396 3 370 3 374-468 - 140 - Perusmetalli ja metallituotteet 8 481 10 209 10 926 10 966 11 014 10 538 10 639 + 2 445 + 430 - Koneet ja laitteet 3 431 3 627 3 978 3 675 3 441 3 523 3 443 + 547-184 - Sähkötekniset tuotteet 8 388 11 814 12 985 11 724 10 740 10 684 10 670 + 4 597-1 144 (E) Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 2 938 2 809 2 618 2 399 2 320 2 197 2 220-320 - 589 (F) Rakentaminen 11 432 14 372 15 451 15 168 15 187 15 596 15 734 + 4 019 + 1 362 (G-H) Kauppa, majoitusja ravitsemistoiminta (I) Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne (J-K) Rahoitus-, kiinteistö-, ym. palvelut (L-Q) Yhteiskunnalliset palvelut 26 631 30 784 31 238 31 625 31 714 32 119 33 524 + 4 607 + 2 740 14 554 15 863 15 803 16 231 16 271 16 374 16 633 + 1 249 + 770 17 830 21 800 23 476 24 695 26 038 26 580 27 577 + 5 646 + 5 777 72 962 78 994 80 695 80 579 83 071 84 573 86 388 + 7 733 + 7 394 Toimiala tuntematon 5 518 5 385 4 824 5 557 5 806 5 884 5 999-694 + 614 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilastot

Työpaikkojen kokonaismäärä on kasvanut 2000-luvulla vähemmän kuin viime vuosikymmenellä. Maa- ja metsätaloustyöpaikkojen väheneminen on jatkunut tasaisena. Teollisuustyöpaikkojen määrän laskuun 2000-luvulla on syynä erityisesti ICT- ja elektroniikka-alaa koetellut laskusuhdanne. Rakentamisen ja palvelujen työpaikkamäärien kasvu on jatkunut myös tällä vuosikymmenellä, vaikka osittain hidastuen. Kauppa-, majoitus- ja ravitsemistoiminnan työpaikkakasvu on hidastunut, vaikka matkailun merkitys kasvaa koko ajan. Matkailun merkitys on erityisesti Lapissa suuri. Maaja metsätalouden työpaikoissa väheneminen on jatkunut ja vuosikymmenessä alalta on kadonnut lähes 7 000 työpaikkaa. 16 2.5 Sukupuolten välinen tasa-arvo Pohjois-Suomen keskeisiä ongelmia sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta ovat nuorten koulutettujen naisten muuttaminen alueelta pois, rakennemuutoksista johtuva naistyöpaikkojen väheneminen, naisyrittäjien pieni määrä ja naisyritysten vähäinen työllistävyys. Sukupuolten väliset tuloerot ovat suuret ja rakenteelliset muutokset ovat vaikuttaneet heikentävästi naisten asemaan työmarkkinoilla. Maaseudun naisten työllisyystilanteeseen vaikuttaa myönteisesti erityisesti yksityisen palvelusektorin työpaikkojen syntyminen varsinkin matkailualueille. Pohjois-Suomen työvoimasta oli vuonna 2004 naisia 47,5 % ja miehiä 52,5 %. Naisten ja miesten osuus työpaikoista vaihtelee merkittävästi eri toimialoilla. Naisten työpaikat jakautuvat tasaisesti julkiselle ja yksityiselle sektorille. Naisten osuus kuntasektorin työpaikoista on 75 prosenttia. Miesten työpaikat painottuvat selvemmin yksityiselle sektorille, missä myös miesten työpaikkojen osuus on suurin eli yli 60 prosenttia. Miesten työttömyysaste oli vuonna 2004 hieman naisia korkeampi, 14,9 prosenttia. Yrittäjistä naisia on vain kolmannes. Esimerkiksi yksityisen palvelutuotannon myötä naisyrittäjyydelle avautuu kuitenkin uusia mahdollisuuksia. Niiden hyödyntämistä edistetään naisten yrittäjyyttä tukevilla hankkeilla. Pohjois-Suomessa naiset ovat hieman miehiä koulutetumpia. Vuonna 2004 korkea-asteen tutkinto oli 24,8 prosentilla naisista ja 19,6 prosentilla miehistä. Sekä miehistä että naisista noin 37 prosenttia on ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Naisten koulutustason kohoaminen vaikuttaa työmarkkinoihin ja lisää naisten muuttohalukkuutta. Sukupuolten väliset tuloerot ovat myös selviä: naisten keskitulo on 84 prosenttia väestön keskitulosta.

17 Sukupuolten eroja kuvaavia tunnuslukuja Pohjois-Suomesta Naiset %-os. Miehet %-os. Yht. Työvoima vuonna 2004 (e) 139 735 47,5 154 369 52,5 294 104 Työllisiä vuonna 2004 (e) 120 713 47,9 131 376 52,1 252 089 Keskitulo vuodessa vuonna 2003, 22 201 30 221 26 406 - palkansaajat 22 218 30 188 26 248 - yrittäjät 22 022 30 404 27 543 Työssäkäyvät työnantajasektorin mukaan vuonna 2003 - valtio 7 170 44,0 9 117 56,0 16 287 - kunta 48 581 75,0 16 172 25,0 64 753 - Valtioenemmistöinen Oy 2 204 26,1 6 245 73,9 8 449 - yksityinen sektori 48 935 39,1 76 242 60,9 125 177 - yrittäjät 10 301 34,2 19 803 65,8 30 104 Työttömänä 2) vuonna 2005 21 631 47,4 24 037 52,6 45 668 Työttömyysaste vuonna 2004 (e) 13,6 14,9 14,3 Työllisyysaste 2004 (e) 60,2 61,1 60,7 Koulutusrakenne vuonna 2004 - ei tutkintoa, % 36,7 37,8 37,2 - keski-aste, % 38,5 42,6 40,5 - korkea-aste, % 24,8 19,6 22,2 Osuus kunnan valtuutetuista 1) v. 2004, % 32,6 67,4 2.6 Pohjois-Suomen innovaatioympäristö Osaamisen kehittäminen sekä uuden tiedon ja teknologian siirtäminen ovat avainasemassa Pohjois- Suomen kehittymisen, vetovoimaisuuden sekä aluetaloudellisen kilpailukyvyn vahvistamisen kannalta. Verkostojen rooli alueellisessa kehittämisessä on jo merkittävä, sillä sitä kautta edistetään informaation, kokemusten ja ajatusten vaihtoa sekä uusien innovaatioiden etsintää ja yhteisten hankekokonaisuuksien kehittämistä.. Kehittämistyössä alueellisella innovaatioympäristöllä on merkittävä rooli, ts. vuoropuhelua ja kytkentöjä alueen eri tiedon tuottajien (yliopistot, ammattikorkeakoulut, tutkimuslaitokset), välittäjäorganisaatioiden (yksityiset ja julkiset) ja yritysten välillä. Koulutus Merkittävän haasteen osaamisyhteistyölle muodostaa pohjoissuomalaisen väestön keskimääräistä heikompi koulutustaso. Pohjois-Suomen väestöstä oli v. 2003 tutkinnon suorittaneita kaikkiaan 49,6 %. Heistä korkeakoulututkinnon suorittaneita oli 32,5 % ja keskiasteen tutkinnon suorittaneita 64,8 %.

18 Pohjois-Suomen koulutuksen kärkiverkoston muodostaa kaksi yliopistoa, yksi yliopistokeskus, neljä ammattikorkeakoulua ja kolme valtakunnallisen ammattikorkeakoulun alueyksikköä. Tässä osaamisverkostossa on yhteensä 35 000 tutkintoaan tavoittelevaa korkeakouluopiskelijaa ja noin 3 000 osa- tai kokoaikaista tutkijaa, jotka toimivat sekä uuden tiedon ja osaamisen tuottajina, soveltajina ja siirtäjinä. Lähde: Osaava Pohjois-Suomi strategia 2005 Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden vähäisyys koko maahan verrattuna, lähivuosina jatkuva vakaa ikäluokkakehitys ja hyvä koulutushalukkuus perustelevat korkeakoulutuksen aseman vahvistamista ja turvaamista Pohjois-Suomessa, niin että koulutusrakenteessa ja -tasossa saavutetaan valtakunnallinen keskitaso. Tämän ohella on kiinnitettävä huomiota koulutuksen laatuun ja tehostamiseen, profiloitumiseen vahvuusalueille, Alueella on edistetty opiskelijan näkökulmasta joustavia, korkeakoulututkintoon johtavia koulutusväyliä ja näiden kehittämistä jatketaan. On myös varmistettava, että valmistuneet integroidaan paikalliseen talousympäristöön ja edistetään yrittäjyyden ja innovaatioiden kehittämistä alueella. Koulutuskokonaisuuden tavoitteeseen liittyen Pohjois-Suomen korkeakouluista ollaan luomassa koko alueen kattava, rajaton ja koulutustasoista riippumaton avoimen ja aikuiskoulutuksen järjestelmä, jolla on laadukas oppimista, ryhmä- ja itseopiskelua tukeva, alueellinen oppimiskeskusverkosto ja joka sisältää erilaisia tukipalveluja, kuten kirjasto- ja tutorpalvelut. Korkeakoulujen ja toisen asteen oppilaitosten koulutusyhteistyössä saadaan yhteisten tutkimus- ja kehittämisympäristöjen toteuttamisella synergiaa ja parannetaan ammatillisen koulutuksen profiilia ja vetovoimaisuutta. Toisen asteen koulutustarjonta on Pohjois-Suomessa varsin kattava sekä alueellisesti että koulutusaloittain. Korkeatasoisten kädentaitojen tarve kasvaa tulevaisuudessa, joten toisen asteen koulutus on nähtävä elinkeinoelämän kipeästi kaipaamana todellisena vaihtoehtona. Aikuiskoulutuksella on selkeä merkitys työllisyyskehityksen parantamisessa ja Pohjois-Suomen väestön elinolojen ja viihtyvyyden parantamisessa. Nopeasti tarpeisiin reagoiva ja yrityslähtöisesti palveleva aikuiskoulutus on vahvuus, johon tulee alueella edelleen panostaa. Sitä varten tarvitaan entistä joustavampia virtuaalisia oppimisympäristöjä.

Tutkimus- ja kehittämistoiminta 19 Tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytettiin Pohjois-Suomessa v. 2003 yhteensä 726 milj. euroa. Siitä yritysten osuus oli 77 %, korkeakoulujen 17 % ja muun julkisen sektorin 6 %. Yritysten osuus on suurempi kuin maassa keskimäärin, mikä pääasiassa johtuu alueen suuryritysten panostuksista. Suuraluetason tarkastelussa Pohjois-Suomen T&K panostus suhteessa BKT:hen (GERD) näyttää erinomaiselta. Kasvua on tapahtunut koko 2000-luvun ja koko ajan panostus tutkimustoimintaan on ollut koko maan keskiarvon yläpuolella (taulukko 1). Taulukko 1. T&K menot/bkt:sta/vuosi (GERD) T&K-menot/BKT:sta, %:a (GERD) /vuosi 2000 2002 2004 Etelä-Suomi 3,99 4,36 4,27 Itä-Suomi 1,57 1,98 2,03 Länsi-Suomi 3,90 3,73 4,36 Pohjois-Suomi 4,74 4,91 5,54 Koko maa 3,84 4,03 4,20 Lähde: Avoin Pohjois-Suomi. Pohjois-Suomen strategia 2011 Taulukko 2. Panostukset tutkimustoimintaan maakuntatasolla 2005 Väestö (2005) Osuus väestöstä osuus TEKES -rahoituksesta yritysten omat T&K menot (2005) (2006) Lappi 185 800 3,5% 1,0 % 0,6 % Pohjois-Pohjanmaa 378 006 7,2 % 6,4 % 14,8 % Keski-Pohjanmaa 70 696 1,4 % 0,6 % 0,2 % Pohjois-Suomi yhteensä 634 502 12,1 % 8,0 % 15,6 % Koko maa 5 255 580 100 % 100 % 100 % Lähde: TEKES ja Tilastokeskus Yritysten omat tutkimus- ja kehitysmenot vuonna 2005 olivat Pohjois-Suomessa 15,6% koko Suomen osuudesta (väestöosuus 12,1 %). Tarkemmin asiaa tarkasteltaessa havaitaan kuitenkin, että tutkimustoiminnan painotus on lähes pelkästään Pohjois-Pohjanmaan yritysten varassa; käytännössä kyseessä oli Oulun seutukunnan elektroniikkateollisuus muualla T&K menot jäävät selvästi väestöosuuden painoarvon alapuolelle. Huomioitavaa on, että valtiolta tulevassa TEKES -rahoituksen määrässäkin Pohjois-Suomi on väestöosuutensa painoarvoon nähden aliedustettuna. (Taulukko 2.) Tutkimus- ja innovaatiosuunnitelmien keskeisiä valmistelu- ja toteuttajatahoja ovat alueen korkeakoulut, eräiltä osin toisen asteen ammatilliset oppilaitokset, kuntasektorin palvelulaitokset (esimerkiksi keskussairaalat, OYS), Valtion Teknillisen Tutkimuskeskuksen yksiköt, Tekes, valtion aluehallinnon yksiköt (esimerkiksi lääninhallitukset, TE- ja ympäristökeskukset), valtion sektoritutkimuslaitosten yksiköt (esimerkiksi Metla, GTK, RKTL, MTT, SYKE) sekä yrityssektori ja elinkeinoelämän järjestöt. Huomioon on otettava myös monipuoliseen pohjoisen ympäristön ja globaalimuutoksen monitorointiin suuntautuva sektoritutkimuslaitosten tutkimusasemaverkosto ja alueella toimivien yliopistojen tutkimusasemien merkittävä rooli pohjoisessa tutkimuksessa. Innovaatiotoiminnan edistämisessä alueellisilla kehittäjä- ja välittäjäorganisaatioilla, kuten teknologiakeskuksilla, osaamiskeskuksilla ja osaamisorganisaatioilla (tutkimuslaitokset, korkeakoulut, muut oppilaitokset) on tärkeä merkitys. Pohjois-Suomessa välittäjäorganisaatioiden toimintaympäristöissä vahvistetaan sekä korkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan roolia että tehostetaan

osaamisen siirtoa yritystoimijoille. Lapin maakuntakorkeakoulun toiminnalla on Lapissa varmistettu korkea-asteen koulutuksen alueellinen kattavuus sekä kytketty koulutus ja tutkimus entistä tiiviimmin aluekehitystyöhön ja seudullisuuteen. Alueen kansainvälisestikin tunnettu osaamista välittävä verkosto on teknologiakeskusten muodostama Multipolis-verkosto. Sen tavoitteena on lisätä yritysten välistä yhteistyötä, hankkia ja välittää uutta tietoa sekä rakentaa teknologiakeskuksille korkeatasoisesta ja innovoivasta toiminnasta kertovaa imagoa. Verkostoitumalla tutkimus- ja kehittämistoiminnassa Pohjois-Suomen korkeakoulut ja tutkimuslaitokset vastaavat parhaiten alueen monialaisuuden, innovaatiotoiminnan (mekanismit, kaupallistaminen ja jalkauttaminen yritysympäristöön) ja maailmanluokan kilpailukyvyn vahvistamistarpeeseen. Tämä edellyttää yhteisiä monitieteisiä kehittämisympäristöjä, avainalojen tutkijatapaamisia, hankkeiden valmistelutiimejä ja hankeohjelmia. Tutkimus- ja kehitystyötä on tarpeen tiivistää muodostamalla myös monitieteisiä innovaatio- ja osaamisverkostoja ja t&k -asiantuntijaryhmiä. Alueen korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa on eurooppalaisen tutkimusyhteistyön kannalta merkittävää tietotaitoa ja maailmanluokan toimijoita muun muassa biotieteissä, tietoteollisuusalalla ja pohjoisuuden tutkimuksessa. Pohjan alueen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kehittämiseen antaa yhteinen Pohjois-Suomen korkeakoulustrategia. Pohjois-Suomen innovaatiojärjestelmien vahvistaminen edellyttää toimijoiden välisten yhteistyöverkostojen toiminnan tehostamista sekä eri toimijoiden roolien ja vastuiden selkiinnyttämistä. Pohjois-Suomen välittäjäorganisaatioiden kehittämisessä keskeistä on erityisesti korkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan roolin vahvistaminen ja pk-yrityksiin suunnatun osaamisen siirron tehostaminen yritystoimijoille. 20 2.7 Ympäristön tila Pohjoissuomalainen ympäristö on pohjoisen sijaintinsa ja harvan asutuksensa ansiosta omaleimaista ja muusta Euroopasta poikkeavaa. Se on myös erityisen herkkää ihmistoiminnan erilaisille vaikutuksille. Nykyisin ympäristön laatu on yleensä hyvä Pohjois-Suomessa. Keskeiset ympäristölliset heikkoudet liittyvät maaseudun elinvoimaisuuden heikkenemiseen, rakennetun ympäristön visuaaliseen ilmeeseen ja paikallisesti kuormittavan toiminnan haittoihin. Pohjois-Suomessa suojelualuetilanne on muuhun maahan ja Eurooppaankin verrattuna monimuotoinen ja pinta-alallisesti erittäin merkittävä, sillä koko maan lakisääteisistä suojelualueista ja erämaista yli 90 % sijaitsee Pohjois-Suomessa. Alueella on mm. 6 538 km 2 kansallispuistoja, 1 412 km 2 luonnonpuistoja, 12 erämaalain nojalla perustettua laajaa erämaata (yht. 15 125 km 2 ) ja 2 688 km 2 vanhojen metsien suojelualueita. Erilaisten suojelualueiden osuus nousee paikallisesti jopa yli 70 prosenttiin pinta-alasta. Tulevaisuudessa luonnonsuojelu keskittyy suojelualueverkoston rakentamisen sijaan yhä enemmän suojelualueiden hoitoon sekä suojelun ja eri maankäyttömuotojen yhteensovittamiseen. Taustailman laatu Pohjois-Suomessa on hyvä. Taajamien ilmanlaatuun vaikuttavat eniten energiantuotanto ja liikenteen päästöt. Suurimmat teollisuuspäästöt ovat Oulussa, Raahessa, Kemissä ja Torniossa. Rikkidioksidipäästöjen vähenemisen myötä myös taajamien ilman rikkidioksidipitoisuudet ovat pienentyneet, eikä rikkidioksidipitoisuus ole enää taajamissakaan ongelma. Taajamien suurimmat typpidioksidi- ja typenoksidipitoisuudet aiheutuvat autoliikenteen päästöistä. Korkeimmat pitoisuudet esiintyvät keskustojen alueella vilkkaimmin liikennöityjen teiden ja vilkkaiden risteysalueiden läheisyydessä. Pohjois-Suomen metsäluonto on muuttunut viimeisten kuudenkymmenen vuoden aikana perusteellisesti. Metsien maisemakuvaan ovat eniten vaikuttaneet metsäojitukset, avohakkuut maanmuok-